Moniammatillista leimaamista ja kiusaamista
Kuvittele itse itsesi lapsen asemaan: olet yksin äidin kanssa palaverissa, jossa olet kirjaimellisesti huomion keskipisteenä. Ympärillä on kuudesta kuuteentoista toinen toistaan hienommalla tittelillä olevaa ammattiauttajaa. He ruotivat tuntikausia, mikä sinussa on vialla.
Oletuksia ja väitteitä siitä, miten vääränlainen ihminen olet, tulee solkenaan. Sitä kestää puoli tuntia vähintään joskus puolitoista tuntia kerrallaan, ja sitten sovitaan taas uusi aika vastaavanlaiseen tapaamiseen.
Lapsella on paniikkihäiriötä ja kammoa ja traumaa jos jonkinlaista. Jauhetaan nähtävissä olevaa ja oletettua oirekirjoa koko joukolla, mutta mikään oire ei kuulemma ole ihan justiinsa sitä, mitä oppikirjassa sanotaan diagnoosin tunnusmerkistöksi. On keskittymiskyvyn puutetta. On koulunkäynnin laiminlyöntiä.
Et kuulemma osaa suhtautua oikein siihen, kun toiset sinua mollaavat. Pitää kuulemma opetella asennoitumaan oikein siihen pahaan, mitä sinulle tehdään. Etkö saa tuntea tuskaa, kun sinua kidutetaan?
”Emme tarkkaan tiedä – nyt pitää tutkia vielä tarkemmin. Tarvitaan paljon tapaamisia. Pitää laajentaa vielä tätä työryhmää. Kutsutaan mukaan koulusta se, tämä ja tuo asiantuntija.”
Kun yksi, se isoimmalla tittelillä varustettu ammattiauttaja lukee sinulle madonluvut, miten kelvoton ja onnettoman epäonnistunut olet, niin koko muu porukka, joka yleensä on hiljaa, laulaa kuorossa: ”Niin onkin, niin onkin, semmoinen sinä olet.”
Miten reagoisit tuossa tilanteessa?
Jos sinut on rääkätty kotona tai koulussa, sama sille kummassa, niin niitä pahoja tekoja ei saa moniammatillisen tiimin kuullen sanoiksi pukea, ”koska ketään ei saa syyllistää”.
Joku, taas se suurimmalla tittelillä varustettu ammattiauttaja listaa, miten monin eri oirein tuskasi ja rikkinäisyytesi sinussa näkyvät. Hän selittää, että nyt täytyy ryhtyä tarkemmin tutkimaan, miten sinua voidaan auttaa, kun he eivät vielä koko sinua vaivaavaa vääränlaisen ihmisen oirekirjoa osaa kaikin osin tunnistaa. ”Pitää tutkia vielä, mutta se edellyttää sitoutumista pitkäaikaiseen tutkimus- ja hoito-ohjelmaan.”
Edelleenkään sitä, mikä sinua on haavoittanut, sitä ei saa ääneen sanoa.
Rivien välistä annetaan ymmärtää ja tulkitaan, että mikäli et suostu vaadittuun tutkimus- ja hoito-ohjelmaan, niin edessä voi olla huostaanotto.
Psykiatrisen sairaalan vuodeosasto on jo ylivoimaisen paha paikka silloin, kun äidin kotikunnassa olisi turvallista ilman sairaalaa ja lääkitystä, ja senhän piti olla se laillinen lapsen kotikunta.
Vaan kun se isä… Vaan kun se sossu… Vaan kun se moniammatillinen tiimi – ne eivät päästä otteestaan, kun ovat kerran lapsen koukkuunsa saaneet. Nytkin koko konkkaronkka saa täyttää työtuntilistaansa tämän yhden lapsen repimisellä koko tulevan syksyn ajan monet kerrat.
Olen saanut etenkin viime kevätlukukaudella karmean selkeän kuvan, että lapsen suunnitelmallinen ja aiheeton diagnosointi ja lapsista vastoin parempaa tietoa annetut ”oppimisvaikeuslausunnot” ovat pelottavan yleinen tapa eri puolilla suomea.
Siitä on tullut jo niin yleinen tapa, että kunnissa ei edes hävetä tunnustaa, että vaadittu diagnoosi tai oppimisvaikeuslausunto on aiheeton.
Kouluvirkamies saattaa sanoa suoraan ja häpeilemättä lapsen vanhemmille, että diagnoosi ei olisi muuten tarpeen, mutta sillä saataisiin yksi virka lisää koululle!
Savonlinnan moniammatillisen auttamisen psykiatriautomaatti
Savonlinnalla on perin omaperäinen menettely, joka on sairaalakuntainliiton kirjallisen ilmoituksen mukaan niin automaattinen, että ihminen ei voi siihen vaikuttaa.
No, jossakin kai joku ruksi on, että systeemi saadaan toimimaan siten, kuten Savonlinnassa:
Asiakaslapsi ja hänen vanhempansa ovat jokseenkin selkeästi ja kiistattomasti yksilöineet tapahtumat, jotka osoittavat, että luokan pahimman kiusaajan kannustaja on opettaja – siis kiusaaja itsekin.
Tapahtumat on myönnetty, mutta koulun ja Savonlinnan kaupungin käsittelytapojen ja kodin odotusten välillä on kammottava kuilu.
Kun tämä kiusattu lapsi tarvitsee mitä tahansa tavanomaista vastaanottoaikaa yleislääkärille, niin puhelu sen varaamisesta menee automaattisesti tiedoksi ja lähetepyynnöksi psykiatrisen sairaalan lastenpsykiatrille.
Sieltä tulee sitten lapselle kotiin kutsukirje: ”Teille on varattu aika osastolle pvm. se ja se, aika se ja se. Tervetuloa”.
Mielenkiintoista kirjeessä on, että siinä ei mainita, mille osastolle. Ei mainita myöskään lääkäriä, kenelle lääkärille.
Maininta tutkimuksista kuitenkin on – karkeasti harhauttaen suoraan psykiatrisen sairaalan portinvartijapsykiatrille.
Se aika annetaan pikavauhtia ja pyytämättä, varoittamatta. Monikohan Savonlinnassa saa ajan psykiatrille nopeammin kuin ehtii pyytää?
Savonlinna lienee Itä-Suomessa syvemmässä lamassa kuin yksikään muu kunta. Sen veroäyri on seutukunnan suurin. Kovin on sillä kaupungilla kiire saada diagnoosit lapselle ja päästä kiinni valtion korotettuihin valtionosuuksiin.
Ajanvarauksen pakko-ohjaus salaa psykiatriseen sairaalaan tapahtui asiakkaalleni kolme kertaa.
Ensimmäisellä kerralla lääkärinä esitelty psykiatri, josta kukaan perheestä ei tiennyt, että hän on psykiatri, kuulusteli 12-vuotiasta lasta kahden kesken aitoon amerikkalaiseen kolmannen asteen poliisikuulustelun tyyliin, että mitä kauheaa teillä tapahtuu kotona.
Lapsi oli moneen kertaan pyytänyt, että haluaa pois, mutta psykiatri ei häntä pois päästänyt. Jatkoi vaan tivaamistaan.
Kun asia tapahtui yhä vaan uudelleen, äiti soitti kiukkuisen puhelun psykiatrille, että hänen palveluitaan ei kukaan perheessä todellakaan tarvitse. Siitä kovin suuttuneena psykiatri-nainen oli vastannut: ”Kyllä minä tiedän, että tuommoisilla kuin te, teillä on aina jotain salattavaa!”
Kovin oli vakaa mielipide virkailijalla ihmisistä, joita ei ollut edes tavannut, paitsi tytön joka halusi heti pois hänen kuulusteluhuoneestaan.
Edellä kuvatut asiat ovat vain havaintoesimerkkejä siitä, miten röyhkeäksi ja tosiseikoista piittaamattomiksi ja niistä erkaantuneiksi kuntien koulu-, sosiaali- ja terveystoimi ovat tietoisesti ajautuneet.
Suomessa sovelletuissa koulukiusatun lapsen auttamisen periaatteissa on jotain syvästi ja pahasti pielessä, kun moniammatillisista oppilashuoltoryhmistä ei vuosiin edes sen vertaa uhrille sanota, että hänelle on tehty väärin.
Ei sanota, vaikka kaikki osapuolet tietävät, että hän saanut kärsiä sietämätöntä kiusaamista joka päivä.
Vääryyttä ei saa sanoa vääryydeksi koska se syyllistää syyllistä
Tunnen suoranaista katkeruutta siitä, kun samat auttajat jotka eivät suostu myöntämään, että uhrille on tehty väärin, tarjoavat saman lapsen kiusaajalle hoidoksi positiivisia, eheyttäviä elämyksiä, mutta vaativat pahoinpitelyn uhria vain ”ymmärtämään” kiusaajaansa.
”Ymmärräthän, että hänellä ei vain ole sosiaaliset taidot yhtä hyvät kuin sinulla. Ole sinä viisaampi, ja…” -tyyli yhdessä uhrille esitettyine jatkovaatimuksineen on jotain, mitä yksikään uhri ei voi ymmärtää.
Kun sellaista ymmärtämistä pahoinpitelijäänsä kohtaan vaaditaan ala-asteella vuosien ajan kiusatulta lapselta, niin se on jo psykososiaalista ammatillista terroria.
Savonlinnan psykiatri-automaatti on kyllä kaiken huippu. Kaupungin sivistystoimenjohtaja puolusti järjestelmää vakaasti oppilashuoltoryhmän kokouksessa, jossa otin asian puheeksi sitä kovasti ihmetellen.
Lääkäri kuin lääkäri, kaikki voivat tehdä yleislääkärin töitä. Sivistystoimenjohtaja kertoi esimerkkinä, että toki hänen neurologilääkärivaimonsa voi hänelle yskänlääkereseptin kirjoittaa, vaikka ei olekaan yleislääkäri, vaan neurologi.
Omasta mielestäni on hieman eri asia, kun opettaja kiusaa -keissin asianosainen ohjataan automaattisesti psykiatriseen sairaalaan, ja vieläpä harhauttaen ja salaillen, vaikka mitään sen tason hoitotarvetta ei ole eikä edes tässä tilanteessa haluta.
Savonlinnan sivistystoimenjohtaja kielsi minua puhumasta lapsen kärsimyksistä, koska en ole lääkäri. Sivistystoimenjohtaja keskeytti minut, jos puhuin juridiikasta, koska en ole juristi. Hän ei sallinut minun puhua ryhmäyttämisestä luokkahuoneessa, koska minä en ole opettaja. Itseään hän kuvasi ryhmäyttämisen asiantuntijaksi.
Moniammatillinen yhteistyö - kaikkein haavoittavin lapsen kohtaama väkivallan muoto
Moniammatillisen auttajatiimin työmenetelmä on täsmälleen sama, mitä uskonlahkot käyttävät.
Ensin ihminen särjetään, revitään turvasatamastaan, paloitellaan kaiken kansan nähden.
Väitetään että pelastusta ei ole missään muualla kuin tässä seurakunnassa ja seurakunnan viisaiden luvalla ja ohjelmoimalla tavalla tuodaan lopulta sitten pelastus, mitä missään muualla ei ole olemassa.
Silkkaa raa’immalla tekniikalla toteutettua aivopesua moinen puoskarointi.
Moniammatillinen auttamistyö on pahimmillaan kaikkein haavoittavin lapsen kohtaama henkisen väkivallan muoto.
Eikä vain henkisen, koska lapselle aiheutettu tuska lääketieteellistetään ja sen myötä on aloitettava myös lääkitys, tai muutoin tulkitaan, että kieltäydyt hoidosta.
Zombina sitten lapsi ei reagoi mihinkään pahaan – hän on pelastettu. Tosin ei hänellä lääkehumalassa zombina ole enää ihmisarvoista elämääkään.
Ja moniammatillisen auttamisen kaikki virheet ja vedätykset piilotetaan salassapidon verhoon.
Esko Leipälä
Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-moniammatillinen-yhteistyo-havittaa-niin-vuorovaikutuksen-kuin-vastuun
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kemiallinen-vakivalta-lastensuojelussa-tunnistusohjeet
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-asiantuntija-asettuu-vallan-vaarinkayttajan-puolelle
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-lastenpsykiatrian-vaarinkaytoksiin-ei-puututa-ajoissa
http://www.lokakuunliike.com/tiina-liljebergin-blogi/perhesurmahysteria-sosiaalityntekij-epili-tiina-iti-perhesurmaajaksi
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sosiaalityonpsykiatrian-palvelujarjestelmia-ei-tehty-asiakkaille-vaan-mm-keskiluokkaisten-rouvien-paistattelupaikaksi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-ja-psykiatrian-mielivalta-on-samankaltaista
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-lapsille-haitallisia-uskomushoitoja-rahoitetaan-verovaroin
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-uskoo-yha-psykoanalyysiin-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-paadytaan-mielisairaalapotilaaksi
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/tampereen-malli-ketipinoria-nuorille-kuin-nallekarkkeja-tipotien-nuorisopsykiatrisella-asiantuntijuus-tipotiessn
http://www.lokakuunliike.com/laulavan-uutisankkurin-blogi/ssri-hiljaiset-sivuoireet
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ketipinorin-vaaroista-vaietaan-suomessa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/laakarin-ja-sosiaalityontekijan-moninakokulmainen-yhteistyo-tapausesimerkki
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/helen-aidin-tarina-lastensuojelu-murensi-itsetuntoni
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/palveluihin-palaa-miljardeja-silti-nuoret-syrjytyvt
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tutkimusmenetelmat-osa-2-mim
http://www.lokakuunliike.com/maria-syvaumllaumln-blogi/laakarin-kaksoisrooli-ja-maasta-paennut-potilas
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi
Kuvittele itse itsesi lapsen asemaan: olet yksin äidin kanssa palaverissa, jossa olet kirjaimellisesti huomion keskipisteenä. Ympärillä on kuudesta kuuteentoista toinen toistaan hienommalla tittelillä olevaa ammattiauttajaa. He ruotivat tuntikausia, mikä sinussa on vialla.
Oletuksia ja väitteitä siitä, miten vääränlainen ihminen olet, tulee solkenaan. Sitä kestää puoli tuntia vähintään joskus puolitoista tuntia kerrallaan, ja sitten sovitaan taas uusi aika vastaavanlaiseen tapaamiseen.
Lapsella on paniikkihäiriötä ja kammoa ja traumaa jos jonkinlaista. Jauhetaan nähtävissä olevaa ja oletettua oirekirjoa koko joukolla, mutta mikään oire ei kuulemma ole ihan justiinsa sitä, mitä oppikirjassa sanotaan diagnoosin tunnusmerkistöksi. On keskittymiskyvyn puutetta. On koulunkäynnin laiminlyöntiä.
Et kuulemma osaa suhtautua oikein siihen, kun toiset sinua mollaavat. Pitää kuulemma opetella asennoitumaan oikein siihen pahaan, mitä sinulle tehdään. Etkö saa tuntea tuskaa, kun sinua kidutetaan?
”Emme tarkkaan tiedä – nyt pitää tutkia vielä tarkemmin. Tarvitaan paljon tapaamisia. Pitää laajentaa vielä tätä työryhmää. Kutsutaan mukaan koulusta se, tämä ja tuo asiantuntija.”
Kun yksi, se isoimmalla tittelillä varustettu ammattiauttaja lukee sinulle madonluvut, miten kelvoton ja onnettoman epäonnistunut olet, niin koko muu porukka, joka yleensä on hiljaa, laulaa kuorossa: ”Niin onkin, niin onkin, semmoinen sinä olet.”
Miten reagoisit tuossa tilanteessa?
Jos sinut on rääkätty kotona tai koulussa, sama sille kummassa, niin niitä pahoja tekoja ei saa moniammatillisen tiimin kuullen sanoiksi pukea, ”koska ketään ei saa syyllistää”.
Joku, taas se suurimmalla tittelillä varustettu ammattiauttaja listaa, miten monin eri oirein tuskasi ja rikkinäisyytesi sinussa näkyvät. Hän selittää, että nyt täytyy ryhtyä tarkemmin tutkimaan, miten sinua voidaan auttaa, kun he eivät vielä koko sinua vaivaavaa vääränlaisen ihmisen oirekirjoa osaa kaikin osin tunnistaa. ”Pitää tutkia vielä, mutta se edellyttää sitoutumista pitkäaikaiseen tutkimus- ja hoito-ohjelmaan.”
Edelleenkään sitä, mikä sinua on haavoittanut, sitä ei saa ääneen sanoa.
Rivien välistä annetaan ymmärtää ja tulkitaan, että mikäli et suostu vaadittuun tutkimus- ja hoito-ohjelmaan, niin edessä voi olla huostaanotto.
Psykiatrisen sairaalan vuodeosasto on jo ylivoimaisen paha paikka silloin, kun äidin kotikunnassa olisi turvallista ilman sairaalaa ja lääkitystä, ja senhän piti olla se laillinen lapsen kotikunta.
Vaan kun se isä… Vaan kun se sossu… Vaan kun se moniammatillinen tiimi – ne eivät päästä otteestaan, kun ovat kerran lapsen koukkuunsa saaneet. Nytkin koko konkkaronkka saa täyttää työtuntilistaansa tämän yhden lapsen repimisellä koko tulevan syksyn ajan monet kerrat.
Olen saanut etenkin viime kevätlukukaudella karmean selkeän kuvan, että lapsen suunnitelmallinen ja aiheeton diagnosointi ja lapsista vastoin parempaa tietoa annetut ”oppimisvaikeuslausunnot” ovat pelottavan yleinen tapa eri puolilla suomea.
Siitä on tullut jo niin yleinen tapa, että kunnissa ei edes hävetä tunnustaa, että vaadittu diagnoosi tai oppimisvaikeuslausunto on aiheeton.
Kouluvirkamies saattaa sanoa suoraan ja häpeilemättä lapsen vanhemmille, että diagnoosi ei olisi muuten tarpeen, mutta sillä saataisiin yksi virka lisää koululle!
Savonlinnan moniammatillisen auttamisen psykiatriautomaatti
Savonlinnalla on perin omaperäinen menettely, joka on sairaalakuntainliiton kirjallisen ilmoituksen mukaan niin automaattinen, että ihminen ei voi siihen vaikuttaa.
No, jossakin kai joku ruksi on, että systeemi saadaan toimimaan siten, kuten Savonlinnassa:
Asiakaslapsi ja hänen vanhempansa ovat jokseenkin selkeästi ja kiistattomasti yksilöineet tapahtumat, jotka osoittavat, että luokan pahimman kiusaajan kannustaja on opettaja – siis kiusaaja itsekin.
Tapahtumat on myönnetty, mutta koulun ja Savonlinnan kaupungin käsittelytapojen ja kodin odotusten välillä on kammottava kuilu.
Kun tämä kiusattu lapsi tarvitsee mitä tahansa tavanomaista vastaanottoaikaa yleislääkärille, niin puhelu sen varaamisesta menee automaattisesti tiedoksi ja lähetepyynnöksi psykiatrisen sairaalan lastenpsykiatrille.
Sieltä tulee sitten lapselle kotiin kutsukirje: ”Teille on varattu aika osastolle pvm. se ja se, aika se ja se. Tervetuloa”.
Mielenkiintoista kirjeessä on, että siinä ei mainita, mille osastolle. Ei mainita myöskään lääkäriä, kenelle lääkärille.
Maininta tutkimuksista kuitenkin on – karkeasti harhauttaen suoraan psykiatrisen sairaalan portinvartijapsykiatrille.
Se aika annetaan pikavauhtia ja pyytämättä, varoittamatta. Monikohan Savonlinnassa saa ajan psykiatrille nopeammin kuin ehtii pyytää?
Savonlinna lienee Itä-Suomessa syvemmässä lamassa kuin yksikään muu kunta. Sen veroäyri on seutukunnan suurin. Kovin on sillä kaupungilla kiire saada diagnoosit lapselle ja päästä kiinni valtion korotettuihin valtionosuuksiin.
Ajanvarauksen pakko-ohjaus salaa psykiatriseen sairaalaan tapahtui asiakkaalleni kolme kertaa.
Ensimmäisellä kerralla lääkärinä esitelty psykiatri, josta kukaan perheestä ei tiennyt, että hän on psykiatri, kuulusteli 12-vuotiasta lasta kahden kesken aitoon amerikkalaiseen kolmannen asteen poliisikuulustelun tyyliin, että mitä kauheaa teillä tapahtuu kotona.
Lapsi oli moneen kertaan pyytänyt, että haluaa pois, mutta psykiatri ei häntä pois päästänyt. Jatkoi vaan tivaamistaan.
Kun asia tapahtui yhä vaan uudelleen, äiti soitti kiukkuisen puhelun psykiatrille, että hänen palveluitaan ei kukaan perheessä todellakaan tarvitse. Siitä kovin suuttuneena psykiatri-nainen oli vastannut: ”Kyllä minä tiedän, että tuommoisilla kuin te, teillä on aina jotain salattavaa!”
Kovin oli vakaa mielipide virkailijalla ihmisistä, joita ei ollut edes tavannut, paitsi tytön joka halusi heti pois hänen kuulusteluhuoneestaan.
Edellä kuvatut asiat ovat vain havaintoesimerkkejä siitä, miten röyhkeäksi ja tosiseikoista piittaamattomiksi ja niistä erkaantuneiksi kuntien koulu-, sosiaali- ja terveystoimi ovat tietoisesti ajautuneet.
Suomessa sovelletuissa koulukiusatun lapsen auttamisen periaatteissa on jotain syvästi ja pahasti pielessä, kun moniammatillisista oppilashuoltoryhmistä ei vuosiin edes sen vertaa uhrille sanota, että hänelle on tehty väärin.
Ei sanota, vaikka kaikki osapuolet tietävät, että hän saanut kärsiä sietämätöntä kiusaamista joka päivä.
Vääryyttä ei saa sanoa vääryydeksi koska se syyllistää syyllistä
Tunnen suoranaista katkeruutta siitä, kun samat auttajat jotka eivät suostu myöntämään, että uhrille on tehty väärin, tarjoavat saman lapsen kiusaajalle hoidoksi positiivisia, eheyttäviä elämyksiä, mutta vaativat pahoinpitelyn uhria vain ”ymmärtämään” kiusaajaansa.
”Ymmärräthän, että hänellä ei vain ole sosiaaliset taidot yhtä hyvät kuin sinulla. Ole sinä viisaampi, ja…” -tyyli yhdessä uhrille esitettyine jatkovaatimuksineen on jotain, mitä yksikään uhri ei voi ymmärtää.
Kun sellaista ymmärtämistä pahoinpitelijäänsä kohtaan vaaditaan ala-asteella vuosien ajan kiusatulta lapselta, niin se on jo psykososiaalista ammatillista terroria.
Savonlinnan psykiatri-automaatti on kyllä kaiken huippu. Kaupungin sivistystoimenjohtaja puolusti järjestelmää vakaasti oppilashuoltoryhmän kokouksessa, jossa otin asian puheeksi sitä kovasti ihmetellen.
Lääkäri kuin lääkäri, kaikki voivat tehdä yleislääkärin töitä. Sivistystoimenjohtaja kertoi esimerkkinä, että toki hänen neurologilääkärivaimonsa voi hänelle yskänlääkereseptin kirjoittaa, vaikka ei olekaan yleislääkäri, vaan neurologi.
Omasta mielestäni on hieman eri asia, kun opettaja kiusaa -keissin asianosainen ohjataan automaattisesti psykiatriseen sairaalaan, ja vieläpä harhauttaen ja salaillen, vaikka mitään sen tason hoitotarvetta ei ole eikä edes tässä tilanteessa haluta.
Savonlinnan sivistystoimenjohtaja kielsi minua puhumasta lapsen kärsimyksistä, koska en ole lääkäri. Sivistystoimenjohtaja keskeytti minut, jos puhuin juridiikasta, koska en ole juristi. Hän ei sallinut minun puhua ryhmäyttämisestä luokkahuoneessa, koska minä en ole opettaja. Itseään hän kuvasi ryhmäyttämisen asiantuntijaksi.
Moniammatillinen yhteistyö - kaikkein haavoittavin lapsen kohtaama väkivallan muoto
Moniammatillisen auttajatiimin työmenetelmä on täsmälleen sama, mitä uskonlahkot käyttävät.
Ensin ihminen särjetään, revitään turvasatamastaan, paloitellaan kaiken kansan nähden.
Väitetään että pelastusta ei ole missään muualla kuin tässä seurakunnassa ja seurakunnan viisaiden luvalla ja ohjelmoimalla tavalla tuodaan lopulta sitten pelastus, mitä missään muualla ei ole olemassa.
Silkkaa raa’immalla tekniikalla toteutettua aivopesua moinen puoskarointi.
Moniammatillinen auttamistyö on pahimmillaan kaikkein haavoittavin lapsen kohtaama henkisen väkivallan muoto.
Eikä vain henkisen, koska lapselle aiheutettu tuska lääketieteellistetään ja sen myötä on aloitettava myös lääkitys, tai muutoin tulkitaan, että kieltäydyt hoidosta.
Zombina sitten lapsi ei reagoi mihinkään pahaan – hän on pelastettu. Tosin ei hänellä lääkehumalassa zombina ole enää ihmisarvoista elämääkään.
Ja moniammatillisen auttamisen kaikki virheet ja vedätykset piilotetaan salassapidon verhoon.
Esko Leipälä
Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-moniammatillinen-yhteistyo-havittaa-niin-vuorovaikutuksen-kuin-vastuun
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kemiallinen-vakivalta-lastensuojelussa-tunnistusohjeet
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-asiantuntija-asettuu-vallan-vaarinkayttajan-puolelle
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-lastenpsykiatrian-vaarinkaytoksiin-ei-puututa-ajoissa
http://www.lokakuunliike.com/tiina-liljebergin-blogi/perhesurmahysteria-sosiaalityntekij-epili-tiina-iti-perhesurmaajaksi
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sosiaalityonpsykiatrian-palvelujarjestelmia-ei-tehty-asiakkaille-vaan-mm-keskiluokkaisten-rouvien-paistattelupaikaksi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-ja-psykiatrian-mielivalta-on-samankaltaista
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-lapsille-haitallisia-uskomushoitoja-rahoitetaan-verovaroin
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-uskoo-yha-psykoanalyysiin-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-paadytaan-mielisairaalapotilaaksi
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/tampereen-malli-ketipinoria-nuorille-kuin-nallekarkkeja-tipotien-nuorisopsykiatrisella-asiantuntijuus-tipotiessn
http://www.lokakuunliike.com/laulavan-uutisankkurin-blogi/ssri-hiljaiset-sivuoireet
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ketipinorin-vaaroista-vaietaan-suomessa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/laakarin-ja-sosiaalityontekijan-moninakokulmainen-yhteistyo-tapausesimerkki
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/helen-aidin-tarina-lastensuojelu-murensi-itsetuntoni
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/palveluihin-palaa-miljardeja-silti-nuoret-syrjytyvt
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tutkimusmenetelmat-osa-2-mim
http://www.lokakuunliike.com/maria-syvaumllaumln-blogi/laakarin-kaksoisrooli-ja-maasta-paennut-potilas
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi
RSS Feed
