Lastensuojelun yleisin tutkimusmenetelmä, jossa tapahtuu myös eniten virheitä lienee haastattelu. Esimerkiksi väkivaltaepäilyn alkukartoitukseen kuuluu aina haastattelu. Todennäköisyys näytön tuhoutumiseen ja virheellisiin tulkintoihin, jopa väärään tuomioon on suuri mikäli lasta pääsee haastattelemaan vaikkapa pikkukaupungin usein osaamaton lastenpsykiatri, perheneuvolapsykologi, sosiaalityöntekijä tai poliisi. Vanhempien kannattaakin vaatia haastattelut ja tutkimukset tehtäviksi aina isojen kaupunkien yksiköissä, joissa on oikeuspsykiatrista osaamista ja kokemusta haastatteluista.
Koska lastensuojelun tutkimusmenetelmät eivät yleensä ole tieteellisesti päteviä, tutkimusten suorittajilta puuttuu usein tarvittava ammattitaito ja tutkimusten tulokset ovat tulkinnanvaraisia, suosittelemme AINA taltioimaan tutkimukset, ottamaan niihin mukaan tukihenkilön ja oikaisemaan haastatteluista tehtyjen kirjausten virheet välittömästi. Jos lapsenne epäillään joutuneen väkivallan uhriksi on äärimmäisen tärkeää rikoksen näytön ja lapsenne hyvinvoinnin ja oikeusturvan kannalta, että hän pääsee nopeasti asianmukaisiin tutkimuksiin, joissa on ammattitaitoinen haastattelija.
Tässä sosiaalipsykologi Anu Suomelan kuvaus "Nikon" haastattelusta:
"Lapsen haastattelujen keskeinen elementti oli haastattelijan etukäteistieto siitä, millaiset vastaukset hän hyväksyy. Hänellä oli siis voimakas ennakko-olettama ja vakuuttuneisuus insestin tapahtumisesta. Rikosprosessissa hänen haastattelunauhoituksiaan oli 18 tuntia, loput olivat kadonneet. Psykiatrin kanssa tekemäänsä lausuntoon haastattelija kirjasi vakuuttuneisuutensa hyväksikäytön tapahtumisesta, vaikka Niko ei nauhoitusten analyysin perusteella tuottanut mitään varmennusta asiasta, vaan kiisti sen. Lausunnossa tukeuduttiin vähäisiinkin viitteisiin, jotka oli mahdollista tulkita todisteeksi hyväksikäytöstä.
Onnetonta kyllä haastattelija oli ruotsinkielinen ja nimeltään May. Poika tuli haastatteluissa vihaiseksi ja soitti leikkipuhelimella isälleen pyytäen häntä tulemaan vetämään Mayta turpaan, minkä psykologi tulkitsi merkityksessä ”maitoa turpaan” eli kyse oli oraaliseksistä. Ei riittänyt, että isää syytettiin, vaan myös Nikon alaikäisen veljen ja äidin väitettiin olleen mukana pojan raiskaamisessa. Terveydenhuoltohenkilöstön näkemyksen mukaan kyseessä oli sukupolvia kestänyt insesti, eli myös isoisä oli syyllinen. Kukaan henkilökunnasta ei tosin ollut tavannut häntä -- eikä edes halunnut tavata.
Niko kävi kolme vuotta lasten psykoanalyysiin erikoistuneen terapeutin vastaanotolla kahdesti viikossa. Oikeudessa analyytikko esitti vakuuttuneisuutensa seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Hän perusti käsityksensä pojan uniin ja piirroksiin. Piirroksissa oli tikareita ja ampuma-aseita, jotka terapeutin mielestä olivat fallos-symboleita. Poika oli unista kertoessaan liittänyt yhteen pyllyn ja sammakon, mistä analyytikko päätteli anaaliyhdynnän tapahtuneen. Hänen käsityksensä mukaan molemmat vanhemmat ja tuolloin 15-vuotias isoveli pukeutuivat illan tullen reiällisiin kummitusvaatteisiin ja yksissä tuumin raiskasivat poikaa tämän ruumiinaukkoihin.
Vaikka isä oli vapautettu syytteistä, lastensuojeluviranomaiset esittivät kirjelmässään lääninoikeudelle, että isän ja myös äidin tuli tunnustaa, mitä he olivat lapselle tehneet, ja ottaa vastuu tekemisistään. Koska lapsella oli realiteettien taju tallella, häntä ei saanut asettaa tilanteeseen, jossa hän joutuisi kieltämään todellisuuden. Lapsi voitaisiin kotiuttaa vasta kun myöntämisen prosessi vanhemmissa alkaisi.
Tapaukseen liittyy lukuisia kuriositeetteja, kuten se, että Stakesin (nykyinen THL) asiantuntija päätteli papereiden perusteella insestin tapahtuneen. Hänen lausuntonsa mukaan isä oli koko tutkinnan ajan käyttäytynyt syyttömän tavoin, mutta koska hän oli mestaruustason shakinpelaaja, hän kykeni ennakoimaan tulevat siirrot. Ilmeisesti tämä tieto vakuutti asiantuntijan insestistä.
Lapsen haastatteluista teki lausekohtaisen, satoja sivuja käsittävän oikeuspsykologisen analyysin ruotsalainen oikeuspsykologi Lena Hellblom Sjögren. Hänen kysymyksensä oli: ”Hjälpte hjälparna Niko?” Lopputulema on, että mitkään viranomaisten toimet eivät auttaneet vaan päinvastoin vaaransivat pojan terveen kehityksen ja ihmissuhteet. Poikaa tutkineet psykologit ja psykiatrit eivät pystyneet ennakko-olettamansa vuoksi kuuntelemaan ja analysoimaan, mitä poika itse sanoi".
Nikon isän ja äidin mukaan "otimme avioeron, insestistä epäilty isä muutti pois; lojaalina hänelle lähti mukana vanhempi poikamme. Näin siis ohimennen pirstottiin koko perheemme, mutta Niko ei suinkaan päässytkään kotiin, sillä äitihän ei uskonut koko syytettä. Perheneuvola jatkoi jankutustaan: "Mikäli äiti tulevaisuudessa ... pystyy ottamaan huomioon insestin kokeneen Nikon tarpeet adekvaatisti, sijoituksen tarpeellisuutta pitäisi arvioida uudelleen."
Hovioikeuden vapauttava tuomio oli hoitomafialle yhdentekevä, huostaanotto jatkui aina vain. Vasta kolmen ja puolen vuoden taistelun jälkeen poika pääsi kotiin kesäkuun alussa 1994.
Painajainen ei kuitenkaan ole vielä ohi, emmekä ole ainoita. Tilanne kentällä on valtakunnallisesti kammottava - Fredrik Almqvist ei tunnu tietävän sitä väittäessään, että "koulutus on tuottanut tulosta". Saamme jatkuvasti kuulla insestiepäilytapauksista ympäri Suomea, joista räikeimmissä lapsi uhataan ottaa suoraan synnytyslaitokselta huostaan, koska perheen vanhemman lapsen seksuaalista koskemattomuutta on väitetty loukatun. Vastasyntynytkin olisi siis heti vaarassa, joten pakkohuostaanotto on tarpeen, vaikka ei ole mitään toteen näytettyä evidenssiä insestistä ollut olemassa.
Minkälaisessa maassa me elämme? Kuinka monta syytöntä mutta insestistä epäiltyä odottaa tuomiotaan tai jo istuu sitä tarmokkaan psykologin "tutkimusten" tuloksena? Onko luulosta tullut tiedon väärtti?"
Suomela muistuttaa, etteivät viranomaiset välttämättä manipuloi lapsia tahallaan. Suomessa ei vain ole ollut koulutusta lapsen haastatteluun ja oppeja on hankittu sellaisilta ”guruilta” kuin Tillman Fürnis ja Arnon Bentovim, joiden menetelmien tuhot on todettu monessa Euroopan maassa. Heidän lähtökohtanaan on hyväksikäytön ennakko-olettama. Sellaisena vaikuttavat laajalle levinneet käsitykset siitä, että lapset vaikenevat, koska häpeävät tai heitä on uhkailtu, tai että he repressoivat, eli ”lukitsevat” tuskalliset muistonsa. Nämä lähtökohdat ovat jopa vaarallisia, koska haastattelijat saattavat painostaa ja johdatella lasta, kerrata kysymyksiä, tulkita ilmeitä, eleitä, ja oireita. Apuna saatetaan käyttää tukihenkilöä ja pyytää lasta kertomaan saman, mitä hän on tälle kertonut. Eli varmennetaan ennakkotietoja, joita esim. huolto- ja tapaamiskiistaa käyvä äiti on esittänyt, jopa siten, että äiti vastaa ja lapsen nyökkäykset tai ”juu” ja ”ei” -vastaukset otetaan kertomuksen varmennuksina. Tällä menettelyllä saatetaan pilata mahdollisen rikoksen näyttö".
Muistitutkija Elisabeth Loftuksen mukaan analyysit sadoista tapauksista, joissa potilaat oli ohjattu vääriin uskomuksiin esim. että he olivat vuosia olleet satanististen rituaalien pahoinpitelyn uhreja, tai että avaruusolennot olivat siepanneet heidät, osoittavat, että johdattelu on perusongelma näiden uskomusten syntymisessä (McNally, 2003).
Aggressiiviset pyrkimykset paljastaa oletettuja traumojen muistoja voivat johtaa vääriin muistikuviin ja kertomuksiin. Kritiikitön traumakertomusten hyväksyminen voi vahingoittaa väärin uhriksi nimettyä, ja vielä surullisempaa on että tällöin voidaan mitätöidä aitojen uhrien kokemukset.
Stakes (nykyinen THL) antoi vuonna 2003 uudet, oikeuspsykologiseen tutkimusperinteeseen perustuvat ohjeet lapsen seksuaalisen hyväksikäytön selvittämiseksi. Sosiaalipsykologi Anu Suomelan mukaan niitä ei ole kaikissa tutkimusyksiköissä ymmärretty ja noudatettu. "Vaikka lasten haastattelut on keskitetty keskussairaaloihin, haastattelut tehdään aikaisemmilla hoitotyön metodeilla.
Suomela väittää, että haastattelijat tekevät edelleen samat johdatteluvirheet, joihin syyllistyttiin jo 1980-luvun alussa McMartinissa ja lukuisissa muissa skandaaleissa. Näin oikeustapauksen keskeisin todistelumateriaali eli lapsen omat havainnot jäävät selvittämättä. Se ei kuitenkaan näytä estävän tuomitsemista".
Finnilä- Tuohimaa: Auerin lasten haastattelut tehtiin väärin
Anneli Auerin lasten haastattelut ovat kammottava esimerkki siitä, ettei lasten haastatteluohjeita ole vieläkään sisäistetty vaan haastatteluissa voidaan esteettä tehdä samat virheet, jotka johtivat useisiin skandaaleihin 1990- luvulla.
Lasten oikeuspsykologisiin haastatteluihin perehtynyt tohtori Katarina Finnilä-Tuohimaa piti Anneli Auerin lasten videopuhutteluja täysin väärin tehtyinä.
Auerin murhaepäily perustuu isolta osalta syksyllä 2009 tehtyihin lasten puhutteluihin, joiden taso on puolustuksen todistajaksi kutsuman Finnilä-Tuohimaan mukaan "ehdottoman heikko". Ne on tehty vastoin Suomessa voimassa olevia suosituksia.
- Haastattelevalta poliisilta katoaa neutraalisuus kokonaan. Hän esittää hyvin paljon omia kokemuksiaan, pyrkii lapsen kaveriksi. Silloin lapsen miellyttämisen tarve korostuu tai käy päinvastoin, vaikuttaa siihen mitä lapsi uskaltaa tai rohkenee kertoa, Finnilä-Tuohimaa sanoi oikeudessa.
- Kysymykset ovat hyvin, hyvin johdattelevia. Tässähän suorastaan luetaan ääneen esitutkintapöytäkirjoista vielä niin, että esitetään varmoina tietoina.
- Painostaminen ja vahva hyökkäävä asenne näkyy myös. Lasta kohdellaan ikään kuin hän valehtelisi. Ei oteta huomioon, miten ihmisen muisti toimii tällaisessa tilanteessa.
- Jos lapsi näkee kuolleen isänsä, eikä juuri silloin huomaa mitä äiti tekee, niin se ei kerro oikeastaan mitään siitä, mitä siellä tapahtui. "Epäolennaisuudet" jäävät unholaan.
Haastattelijat ovat Finnilä-Tuohimaan mukaan vuoroin kaveria, vuoroin painostavia.
- Tämän tyyppistä on tuotu esiin mind control - suomeksi aivopesututkimuksissa. Se on myös aikuiselle hyvin hämmentävää.
Finnilä-Tuohimaa lyttäsi täysin syyttäjän psykologiasiantuntijoiden lausunnot. Niiden antajat ovat psykologi Pirkko Lahti ja poliisipsykologi Lasse Nurmi. Finnilä-Tuohimaan mukaan Lahden ja Nurmen lausunnot vaikuttavat pikemminkin ennakko-oletuksiin perustuvilta mielipiteiltä kuin tieteelliseen tutkimukseen perustuvilta asiantuntijalausunnoilta. Finnilä-Tuohimaan mukaan lausunnot vilisevät johdattelevuuksia, ristiriitoja ja asiavirheitä.
Toimittaja Mikko Niskasaaren mukaan "uusi aineisto, jolla syyttäjät vuonna 2011 hakivat valituslupaa ja saivat KKO:n palauttamaan jutun, oli Auerin nuorimpien lasten kesällä ja alkusyksystä 2011 sijaishuollossa tuottamat kertomukset ensin äidin väkivaltaisuudesta ja sitten seksuaalirikoksista. Ne tarjoiltiin juuri tässä järjestyksessä.
Murhajutun II-kierroksella kuultiin todistajina Auerin vanhinta tytärtä ja olisi haluttu kuulla myös tämän kaksi vuotta nuorempaa veljeä, joka prosessin aikana ehti täyttää 15 vuotta. Poika käytti oikeuttaan kieltäytyä todistamasta, mutta oikeudenkäynnin todistusaineistoon otettiin hänen oikeuspsykologiset kuulemisensa vuodelta 2011. Poika oli murhan aikaan 7-vuotias. Vuosi rikoksen jälkeen (2007) hän kertoi olleensa surman aikaan sängyssä, kuulleensa samanlaisia ääniä samaan tapaan kuin äiti ja sisko kertoivat. Tuo hänen kertomansa täsmäsi myös tekniseen tutkintaan.
Sijaisperheen inhoamasta kasvattityttärestä syyllinen?
"Vuonna 2011 poika kertoi äidin ja isosiskon - joka murhan aikaan oli 9-vuotias - tappaneen yksissä tuumin Jukka Lahden. He olivat jopa harjoitelleet sitä etukäteen. Murhayönä äiti meni ulos rikkomaan makuuhuoneen ulko-oven ikkunaa, ja poika kuuli (sic!) kuinka sisko otti veitsen ja meni lyömään sillä isää. Sen jälkeen äiti ja tytär leikkivät nauhurilla, eli tekaisivat hätäkeskusnauhaan taustaäänen. Murhaa varten äiti ja tytär olivat valmistaneet ruskeista pyyhkeistä kilvet, joilla he suojautuivat isästä lentävältä vereltä.
"Ruskea pyyhe" tulee siitä, että rikospaikalta löytyi ruskeita kuituja, joille ei Auerin ja Lahden tekstiilivarastoista löytynyt lähdettä. Ei tutkinnassa löytynyt kyllä kilpiäkään.
Tarinaan ei uskonut lainkaan Vaasan HO. Se käy tunnollisesti läpi pojan kertomuksen ja osoittaa miksei se voi olla totta. Paitsi, että on jo lähtökohtaisesti epäuskottavan rajoilla, jotta 9-vuotias tappaisi veitsellä isänsä, yhdessä äitinsä kanssa, pojan kertomus ei lainkaan sopinut tekniseen tutkintaan.
Oikeudenkäynnissä katsottiin myös nuorimpien lasten, murhahetkellä alle 3 ja noin 4-vuotiaiden lasten oikeuspsykologiset haastattelut. Ne ovat pitkälle pojan kertomuksen toisintoa, eikä HO pitänyt myöskään niitä uskottavina.
Sen sijaan HO piti uskottavana Auerin vanhimman tytön todistusta, jonka hän esitti myös salissa. Oleellista on, että HO piti kertomusta aitona ja tytön itsenäisiin havaintoihin perustuvana. Se on myös pysynyt samana, vaikka poliisi syksyllä 2009 hyvin härskisti painosti tyttöä muuttamaan kertomustaan".
10 vuoden vankeustuomio väärin tehdyn haastattelun perusteella
"Juuri tuo sama, Vaasan HO:n nyt hylkäämä murhafantasia käynnisti seksuaalirikosjutun tutkinnan. Sen johdosta Auer istuu 7,5 ja "sattumasyyllinen" Jens Kukka 10 vuoden tuomiota.
Kun Anneli Auer v. 2009 pidätettiin, vangittiin ja käräjäoikeudessa myös tuomittiin murhasta, lapset annettiin hoitoon Auerin veljelle ja tämän vaimolle. Nämä riitautuivat aika pian vanhimman lapsen kanssa, joka muutti muualle. Sijaisvanhemmat saavat toimestaan lähes 9 000 euroa kuukaudessa, he kertoivat Satakunnan käräjäoikeudessa vuonna 2012.
Touko-kesäkuun vaihteessa 2011 nuorimmat lapset olivat olleet jo melkein kaksi vuotta erossa äidistään, joka ensin oli tuomittu heidän isänsä murhasta, mutta sitten hän olikin yhtä äkkiä syytön. Siinä on lapselle ihmettelemistä; onhan siinä liikaa monille aikuisillekin (lukekaapa ns. sosiaalisen median kommentteja Vaasan HO:n tuomiosta). He olivat sopeutuneet hyvin sijaisvanhempien luokse, ja nyt oli edessä muutto äidin luo. Joka siis oli tappanut isän eikun siis ei ollut..."
Niskasaaren mukaan ensin "lapset tuottivat tarinan äidin ja siskon yhdessä tekemästä murhasta, ja kun se sai hyvä vastaanoton, he alkoivat tuottaa myös myös tarinaa seksuaalirikoksista. Tarina on täynnä päättömyyksiä, siellä on ilmiselviä otteita pornosta, jopa joka kotiin kannetusta mainoslehdestä, joka kahvikuppien ja pitsiliinojen lisäksi kauppasi dildoja. Puolustus jäljitti erään tarinanpätkän täsmälleen tuohon. Joka haluaa lukea tästä enemmän, löytää sitä täältä: http://www.mikkoniskasaari.fi/node/162
Tuomarit joutuivat hylkäämään tarinoista suuria kokonaisuuksia. Seksuaalirikosten uhreja oli alkuperäisen syytteen mukaan 7, mutta kolmen osalta ne hylättiin käräjäoikeudessa, eivätkä syyttäjät kehdanneet valittaa siitä hoviin. Myös jäljelle jääneistä neljästä uhrista yksi kiisti jyrkästi koko tarinan mutta kaksi tuomaria päätti hänen puolestaan toisin.
Tarinassa oli myös niin jättimäistä väkivaltaa - kuten nelivuotiaan tytön paiskomista pitkin seiniä - että vammoista olisi pitänyt löytyä merkkejä. Kokovartalon magneettikuvauksella ei löydetty jälkeäkään. Näitä tarinoita tuomarit joutuivat siirtämään "ei uskottavaa" -mappiin.
Yhdellä lapsista oli laajentuma peräsuolessa. Syyttäjät selittivät sen johtuvat anaaliyhdynnästä. Alan pätevin asiantuntija maassa kertoi sen olevan mahdotonta, mutta sen sijaan tyypillistä ummetuksesta kärsivälle. Tällä lapsella oli taipumusta ummetukseen, oli yhä tutkimusaikaan, yli kaksi vuotta väitetyn rikoksen jälkeen. Tuomarit uskoivat kuitenkin syyttäjien sepitelmää.
Kaiken huipuksi, yhden tytön, väitettyyn tekoaikaan n. 5 vuotiaan olisi pitänyt olla aikuisen miehen kanssa emätinyhdynnässä ainakin kahdesti, ja vanhemman tytön jatkuvalla syötöllä. Vielä yli kaksi vuotta väitettyjen tekojen jälkeen molemmat tytöt olivat lääkärinlausunnon mukaan neitsyitä. Tuomarit kuitenkin päättivät uskoa, että immenkalvot kasvavat takaisin. Se on jyrkästi vastoin oikeuslääketieteen paradigmaa, joten esitutkinnassa ja oikeudessa ei kuultu yhtään oikeuslääkäriä.
Mistään väitetystä seksuaalirikoksesta ei ollut minkäänlaista kliinistä tai teknistä näyttöä, mutta niitä vastaan oli paljon selkeää, kliinistä näyttöä.
Anneli Aurin veljen kuvaamista kotivideoista tehdyt litteroinnit ovat toistaiseksi jääneet kokonaan salaan. Niissä on kuitenkin kohtia, jotka ovat keskeisiä arvioitaessa, ovatko sijaisvanhemmat osallistuneet lasten kertomusten synnyttämiseen.
Puolustus on vedonnut merkittävään taloudelliseen etuun, jonka sijaisvanhemmat saavat, jos Auerin vankeus jatkuu ( n. 9000e/kk). Selostusten mukaan veljen raivoamisen oikeussalissa aiheuttivat nimenomaan tätä koskevat kysymykset.
Esimerkki sijaisvanhempien suorittamasta "haastattelusta"
Fantastisimpia kohtia ensimmäisellä veljen kuvaamalla videolla on, kun lapsen kertomus laajenee isän murhaamisesta joukkomurhan suunnitteluksi. 2) Tarina alkaa tulipalosta, joka ilmeisesti oli jossain lähistöllä sattunut, jonka lapsi arvelee äidin ja isosiskon mahdollisesti sytyttäneen.
Auerin veli (jatkossa V): Käyttäytyskös ne [äiti ja isosisko] jotenkin muuten oudosti.
Lapsi (L): Ne oli sellattii, että ne oli jotenkin tosi ilosia ja.
V: Aivan. No tuleeks sulle jotain muita muistikuvia, kun sä oot kuullu niitteen juttuja ja. Siel Halisissa.
L: Ne on haaveillu muittekin sukulaisten murhaamisesta, et ne sais niitten rahat ja.
V: Miten se esimerkiksi [isosiskon] kohdalla on ilmennyt.
L: No siis, kun mä oon salakuunnellu siinä, niin sitten ne on yhdessä siinä jutellu. Ja sit niinku ne luuli, ettei siin oo ketään kuuntelemassa, niin sitten ne puhus.
V: No sit voitas tulla tänne [sijaisvanhemmille], kun muutitte, niin sä voit kertoo siit [isosiskosta], mitä kaikkee se täällä. Lähinnä tota niitä mitä koskee meidän tappamista tai tämmöstä näin, sä voisit kertoo.
L: No se on, sellattee, et se on varastanut kaikkii kynttilöitä ja tuikkuja ja sytkäreitä ja tulitikkuja, se on tahtonu polttaa tän ja sit se on suihkutellut kaikkialle muurahaismyrkkyä. Ruokiin jääkaappiin ja uuniin ja tonne astianpesukoneeseen ja kahvinkeittimiin ja kaikkialle.
V: Mikä sillä oli tarkoituksena, kun se sitä suihkutteli.
L: No se halus tappaa teidät.
V: Aivan.
L: Ja sitten on varastanu kaikkia vasaroita ja isoi jakoavaimii ja muita työkaluja. Ja sitten se on suihkultellut muurhaismyrkkyy ja sit kaikkee sellaista siivousainetta, mikä on erityisen herkasti syttyvää ja.
V: Mikä se siinä ajatuksena oli.
L: Se oli ajatuksena, et sitten talo palais paremmin.
V: Hö.
Tähän haastatteluun osallistuu myös nainen (N), mitä ilmeisimmin sijaisäiti. Hänen ensimmäinen kysymyksensä on:
N: Mitä isosisko sitten, kun sä jossain vaiheessa kertoisit, et [isosisko] on sit jälkikäteen kertonut tästä murhasta, niin mitä se oli kertonut sulle. Jotain arvotuksia ja sitten.
Tämän jälkeen lapsi taas kertoo, kuinka äiti ja isosisko yhdessä murhasivat isän.
Videon alkupuolella lapsi kertoi, että murhayönä makuuhuoneen lasi kilisi kahteen kertaan. Haastattelu jatkuu:'
V: Niin. Ikäänkuin se olisi ollut ihan täysin toisinto vai.
L: Niin ihan kuin se ois ihan sama. Mut vähän hiljaisemmin, mut sama juttu.
V: No kuuliksä sä sit tota, et joku lähti siel sit poies, ku se ilmeisesti se oli se... kerroks sä tarkemmin miten sä muistat sen tavallas, niinkun se lasi kilisi.
L: Niin se lasi kilisi ja sitten se kilinä loppus ja sitten se ovi aukes ja joku sieltä sisälle sillattee.
V: Aivan. Eli ei hypänny vaan se ovi niinkun avattiin lukko.
L: Se ovi avattiin.
V: Okei.
Näin lapsi oli johdateltu kertomaan, ettei kukaan murtautunut makuuhuoneen ovesta, vaan toinen "sisäpiirin tappajista" avasi oven.
Niskasaaren mukaan videointien litteroinneista saa kuvan, että tarinat on etukäteen sovittu. Osa niistä on hyvin lyhyitä, mikä saattaa johtua siitä, että kullekin nauhalle pyrittiin saamaan yksi väittämä. Sijaisvanhemmat kertoivat myöhemmin poliisikuulustelussa, etteivät muut lapset kuulleet, kun toisia haastateltiin. Näin kertoi esimerkiksi veli poliisille videoinneistaan 6.9.2011:
"Lapset halusivat itse jutella asiasta kahden kesken joko minun tai [sijaisäidin kanssa]. Pääsääntöisesti [sijaisäidin] Kanssa. Muut lapset eivät kuulleet muiden juttuja."
Kertomus ei täsmää videointien kanssa. Viides videointi alkaa suoraan siitä mihin neljäs päättyi:
V: Kerroks sää [vanhempi lapsi] tota noin näihin mitä [nuorin] äsken kertos, niin sullakin oli jotain lisättävää.
L: Joo, että oon nähny, et se on varastanut sulta t-paitoja tai t-paidan ainakin yhden ja sitten oon tota nähny, kun se on varas... se on ollut. sillä on ollu sukkia, ja se on sanonu, että ne kelpaa sytykkeeks, varsinkin, kun ne kastetaan bensaan tai johonkin öljyyn.
V: Oleks sä nähnyt koskaan, et niitä ois ollut niit kynttilöi palamassa tuolla jossain.
L: Oon nähny, kun sil on ollut, se on jättänyt vaatehuoneeseen sit se on jättänyt tonne yhteen nurkkaan. On se jättänyt muutenkin niitä nurkkiin palamaan.
V: Joo. Kiitoksia.
Viimeisessä käräjäoikeudelle toimitetussa nauhoitteessa esiintyvät yhdessä kaikki nuoremmat lapset. Pääteemaksi nousee saatananpalvonta, jonka rituaaleissa olisi käytetty Jukka Lahdelta talteen otettua verta (murhasta jo vuosi), uhrattu kymmeniä hiiriä ja "kissoja oli varmaan kolme tai kaks kertaa".
Sijaisvanhempien poliisikuulustelussa on muutoinkin kiintoisaa, että he moittivat ja mollaavat Auerin esikoista kaikenlaisten kummallisten tihutöiden tekemisestä, mutta niiden aikajärjestyksestä ei kuulustelusta saa mitään käsitystä. Vaikutelmaksi syntyy, että sijaisvanhempien havainnot ovat syntyneet vasta sen jälkeen, kun esikoinen on muuttanut enon luota hoitokotiin.
Niskasaaren mukaan usein asioille paras selitys on yksinkertaisin selitys. Sijaisvanhemmat "eivät ymmärtäneet realiteetteja murrosikäisen lapsen elämässä ja heillä meni itsellään vähän yli", kertoi lasten vastuutyöntekijä poliisille.
Vanhin tyttö sopeutui erittäin hyvin hoitokotiin. Työntekijöiden mukaan "hän on kiltti, mukautuva tyttö, joka herkästi mukautuu toisten kodin lasten toiveisiin ja tinkii omistaan". Viranomaisten arviot ja merkinnät ovat syyskuusta 2009 vuoden 2011 lopulle johdonmukaisesti samanlaisia, tyttöä pidetään muut huomioon ottavana ja epäitsekkäänä.
Myöhemmin syksyllä nuorempien lasten oikeuspsykologisten haastattelujen tekijät uskoivat lausunnossaan, etteivät sijaisvanhemmat vaikuttaneet lasten kertomusten syntyyn, koska he itse kiistävät vaikutuksensa.
Vanhinta tyttöä tutkineet varoittivat sijaisvanhempien varsin negatiivisen asenteen saattaneen vaikuttaa muiden lasten kertomaan.
Omatekoisten videoiden sitaateista voinee päätellä jotain.
1) http://www.mtv3.fi/uutiset/rikos.shtml/2013/09/1809677/auerin-veli-raivo...
2) videoinnin litteroinnit ovat esitutkintapöytäkirjan 6580/16735/06 liitteenä.
http://www.mikkoniskasaari.fi/node/162
http://www.mikkoniskasaari.fi/node/152
https://www.youtube.com/watch?v=ZeZfTX6kTJU
http://www.pesue.org/tietopankki/loftus-menneisyyden-kuvitteleminen
http://www.pesue.org/tietopankki/loftus-uskotellut-muistot
http://www.pesue.org/tietopankki/loftusguyer-kuka-kaytti-hyvakseen-jane-doea
http://www.pesue.org/tietopankki/money-seksologia-hyva-paha-ja-ihmisoikeudet
Muuta Lokakuun liikkeen sosiaalista virtaa
Koska lastensuojelun tutkimusmenetelmät eivät yleensä ole tieteellisesti päteviä, tutkimusten suorittajilta puuttuu usein tarvittava ammattitaito ja tutkimusten tulokset ovat tulkinnanvaraisia, suosittelemme AINA taltioimaan tutkimukset, ottamaan niihin mukaan tukihenkilön ja oikaisemaan haastatteluista tehtyjen kirjausten virheet välittömästi. Jos lapsenne epäillään joutuneen väkivallan uhriksi on äärimmäisen tärkeää rikoksen näytön ja lapsenne hyvinvoinnin ja oikeusturvan kannalta, että hän pääsee nopeasti asianmukaisiin tutkimuksiin, joissa on ammattitaitoinen haastattelija.
Tässä sosiaalipsykologi Anu Suomelan kuvaus "Nikon" haastattelusta:
"Lapsen haastattelujen keskeinen elementti oli haastattelijan etukäteistieto siitä, millaiset vastaukset hän hyväksyy. Hänellä oli siis voimakas ennakko-olettama ja vakuuttuneisuus insestin tapahtumisesta. Rikosprosessissa hänen haastattelunauhoituksiaan oli 18 tuntia, loput olivat kadonneet. Psykiatrin kanssa tekemäänsä lausuntoon haastattelija kirjasi vakuuttuneisuutensa hyväksikäytön tapahtumisesta, vaikka Niko ei nauhoitusten analyysin perusteella tuottanut mitään varmennusta asiasta, vaan kiisti sen. Lausunnossa tukeuduttiin vähäisiinkin viitteisiin, jotka oli mahdollista tulkita todisteeksi hyväksikäytöstä.
Onnetonta kyllä haastattelija oli ruotsinkielinen ja nimeltään May. Poika tuli haastatteluissa vihaiseksi ja soitti leikkipuhelimella isälleen pyytäen häntä tulemaan vetämään Mayta turpaan, minkä psykologi tulkitsi merkityksessä ”maitoa turpaan” eli kyse oli oraaliseksistä. Ei riittänyt, että isää syytettiin, vaan myös Nikon alaikäisen veljen ja äidin väitettiin olleen mukana pojan raiskaamisessa. Terveydenhuoltohenkilöstön näkemyksen mukaan kyseessä oli sukupolvia kestänyt insesti, eli myös isoisä oli syyllinen. Kukaan henkilökunnasta ei tosin ollut tavannut häntä -- eikä edes halunnut tavata.
Niko kävi kolme vuotta lasten psykoanalyysiin erikoistuneen terapeutin vastaanotolla kahdesti viikossa. Oikeudessa analyytikko esitti vakuuttuneisuutensa seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Hän perusti käsityksensä pojan uniin ja piirroksiin. Piirroksissa oli tikareita ja ampuma-aseita, jotka terapeutin mielestä olivat fallos-symboleita. Poika oli unista kertoessaan liittänyt yhteen pyllyn ja sammakon, mistä analyytikko päätteli anaaliyhdynnän tapahtuneen. Hänen käsityksensä mukaan molemmat vanhemmat ja tuolloin 15-vuotias isoveli pukeutuivat illan tullen reiällisiin kummitusvaatteisiin ja yksissä tuumin raiskasivat poikaa tämän ruumiinaukkoihin.
Vaikka isä oli vapautettu syytteistä, lastensuojeluviranomaiset esittivät kirjelmässään lääninoikeudelle, että isän ja myös äidin tuli tunnustaa, mitä he olivat lapselle tehneet, ja ottaa vastuu tekemisistään. Koska lapsella oli realiteettien taju tallella, häntä ei saanut asettaa tilanteeseen, jossa hän joutuisi kieltämään todellisuuden. Lapsi voitaisiin kotiuttaa vasta kun myöntämisen prosessi vanhemmissa alkaisi.
Tapaukseen liittyy lukuisia kuriositeetteja, kuten se, että Stakesin (nykyinen THL) asiantuntija päätteli papereiden perusteella insestin tapahtuneen. Hänen lausuntonsa mukaan isä oli koko tutkinnan ajan käyttäytynyt syyttömän tavoin, mutta koska hän oli mestaruustason shakinpelaaja, hän kykeni ennakoimaan tulevat siirrot. Ilmeisesti tämä tieto vakuutti asiantuntijan insestistä.
Lapsen haastatteluista teki lausekohtaisen, satoja sivuja käsittävän oikeuspsykologisen analyysin ruotsalainen oikeuspsykologi Lena Hellblom Sjögren. Hänen kysymyksensä oli: ”Hjälpte hjälparna Niko?” Lopputulema on, että mitkään viranomaisten toimet eivät auttaneet vaan päinvastoin vaaransivat pojan terveen kehityksen ja ihmissuhteet. Poikaa tutkineet psykologit ja psykiatrit eivät pystyneet ennakko-olettamansa vuoksi kuuntelemaan ja analysoimaan, mitä poika itse sanoi".
Nikon isän ja äidin mukaan "otimme avioeron, insestistä epäilty isä muutti pois; lojaalina hänelle lähti mukana vanhempi poikamme. Näin siis ohimennen pirstottiin koko perheemme, mutta Niko ei suinkaan päässytkään kotiin, sillä äitihän ei uskonut koko syytettä. Perheneuvola jatkoi jankutustaan: "Mikäli äiti tulevaisuudessa ... pystyy ottamaan huomioon insestin kokeneen Nikon tarpeet adekvaatisti, sijoituksen tarpeellisuutta pitäisi arvioida uudelleen."
Hovioikeuden vapauttava tuomio oli hoitomafialle yhdentekevä, huostaanotto jatkui aina vain. Vasta kolmen ja puolen vuoden taistelun jälkeen poika pääsi kotiin kesäkuun alussa 1994.
Painajainen ei kuitenkaan ole vielä ohi, emmekä ole ainoita. Tilanne kentällä on valtakunnallisesti kammottava - Fredrik Almqvist ei tunnu tietävän sitä väittäessään, että "koulutus on tuottanut tulosta". Saamme jatkuvasti kuulla insestiepäilytapauksista ympäri Suomea, joista räikeimmissä lapsi uhataan ottaa suoraan synnytyslaitokselta huostaan, koska perheen vanhemman lapsen seksuaalista koskemattomuutta on väitetty loukatun. Vastasyntynytkin olisi siis heti vaarassa, joten pakkohuostaanotto on tarpeen, vaikka ei ole mitään toteen näytettyä evidenssiä insestistä ollut olemassa.
Minkälaisessa maassa me elämme? Kuinka monta syytöntä mutta insestistä epäiltyä odottaa tuomiotaan tai jo istuu sitä tarmokkaan psykologin "tutkimusten" tuloksena? Onko luulosta tullut tiedon väärtti?"
Suomela muistuttaa, etteivät viranomaiset välttämättä manipuloi lapsia tahallaan. Suomessa ei vain ole ollut koulutusta lapsen haastatteluun ja oppeja on hankittu sellaisilta ”guruilta” kuin Tillman Fürnis ja Arnon Bentovim, joiden menetelmien tuhot on todettu monessa Euroopan maassa. Heidän lähtökohtanaan on hyväksikäytön ennakko-olettama. Sellaisena vaikuttavat laajalle levinneet käsitykset siitä, että lapset vaikenevat, koska häpeävät tai heitä on uhkailtu, tai että he repressoivat, eli ”lukitsevat” tuskalliset muistonsa. Nämä lähtökohdat ovat jopa vaarallisia, koska haastattelijat saattavat painostaa ja johdatella lasta, kerrata kysymyksiä, tulkita ilmeitä, eleitä, ja oireita. Apuna saatetaan käyttää tukihenkilöä ja pyytää lasta kertomaan saman, mitä hän on tälle kertonut. Eli varmennetaan ennakkotietoja, joita esim. huolto- ja tapaamiskiistaa käyvä äiti on esittänyt, jopa siten, että äiti vastaa ja lapsen nyökkäykset tai ”juu” ja ”ei” -vastaukset otetaan kertomuksen varmennuksina. Tällä menettelyllä saatetaan pilata mahdollisen rikoksen näyttö".
Muistitutkija Elisabeth Loftuksen mukaan analyysit sadoista tapauksista, joissa potilaat oli ohjattu vääriin uskomuksiin esim. että he olivat vuosia olleet satanististen rituaalien pahoinpitelyn uhreja, tai että avaruusolennot olivat siepanneet heidät, osoittavat, että johdattelu on perusongelma näiden uskomusten syntymisessä (McNally, 2003).
Aggressiiviset pyrkimykset paljastaa oletettuja traumojen muistoja voivat johtaa vääriin muistikuviin ja kertomuksiin. Kritiikitön traumakertomusten hyväksyminen voi vahingoittaa väärin uhriksi nimettyä, ja vielä surullisempaa on että tällöin voidaan mitätöidä aitojen uhrien kokemukset.
Stakes (nykyinen THL) antoi vuonna 2003 uudet, oikeuspsykologiseen tutkimusperinteeseen perustuvat ohjeet lapsen seksuaalisen hyväksikäytön selvittämiseksi. Sosiaalipsykologi Anu Suomelan mukaan niitä ei ole kaikissa tutkimusyksiköissä ymmärretty ja noudatettu. "Vaikka lasten haastattelut on keskitetty keskussairaaloihin, haastattelut tehdään aikaisemmilla hoitotyön metodeilla.
Suomela väittää, että haastattelijat tekevät edelleen samat johdatteluvirheet, joihin syyllistyttiin jo 1980-luvun alussa McMartinissa ja lukuisissa muissa skandaaleissa. Näin oikeustapauksen keskeisin todistelumateriaali eli lapsen omat havainnot jäävät selvittämättä. Se ei kuitenkaan näytä estävän tuomitsemista".
Finnilä- Tuohimaa: Auerin lasten haastattelut tehtiin väärin
Anneli Auerin lasten haastattelut ovat kammottava esimerkki siitä, ettei lasten haastatteluohjeita ole vieläkään sisäistetty vaan haastatteluissa voidaan esteettä tehdä samat virheet, jotka johtivat useisiin skandaaleihin 1990- luvulla.
Lasten oikeuspsykologisiin haastatteluihin perehtynyt tohtori Katarina Finnilä-Tuohimaa piti Anneli Auerin lasten videopuhutteluja täysin väärin tehtyinä.
Auerin murhaepäily perustuu isolta osalta syksyllä 2009 tehtyihin lasten puhutteluihin, joiden taso on puolustuksen todistajaksi kutsuman Finnilä-Tuohimaan mukaan "ehdottoman heikko". Ne on tehty vastoin Suomessa voimassa olevia suosituksia.
- Haastattelevalta poliisilta katoaa neutraalisuus kokonaan. Hän esittää hyvin paljon omia kokemuksiaan, pyrkii lapsen kaveriksi. Silloin lapsen miellyttämisen tarve korostuu tai käy päinvastoin, vaikuttaa siihen mitä lapsi uskaltaa tai rohkenee kertoa, Finnilä-Tuohimaa sanoi oikeudessa.
- Kysymykset ovat hyvin, hyvin johdattelevia. Tässähän suorastaan luetaan ääneen esitutkintapöytäkirjoista vielä niin, että esitetään varmoina tietoina.
- Painostaminen ja vahva hyökkäävä asenne näkyy myös. Lasta kohdellaan ikään kuin hän valehtelisi. Ei oteta huomioon, miten ihmisen muisti toimii tällaisessa tilanteessa.
- Jos lapsi näkee kuolleen isänsä, eikä juuri silloin huomaa mitä äiti tekee, niin se ei kerro oikeastaan mitään siitä, mitä siellä tapahtui. "Epäolennaisuudet" jäävät unholaan.
Haastattelijat ovat Finnilä-Tuohimaan mukaan vuoroin kaveria, vuoroin painostavia.
- Tämän tyyppistä on tuotu esiin mind control - suomeksi aivopesututkimuksissa. Se on myös aikuiselle hyvin hämmentävää.
Finnilä-Tuohimaa lyttäsi täysin syyttäjän psykologiasiantuntijoiden lausunnot. Niiden antajat ovat psykologi Pirkko Lahti ja poliisipsykologi Lasse Nurmi. Finnilä-Tuohimaan mukaan Lahden ja Nurmen lausunnot vaikuttavat pikemminkin ennakko-oletuksiin perustuvilta mielipiteiltä kuin tieteelliseen tutkimukseen perustuvilta asiantuntijalausunnoilta. Finnilä-Tuohimaan mukaan lausunnot vilisevät johdattelevuuksia, ristiriitoja ja asiavirheitä.
Toimittaja Mikko Niskasaaren mukaan "uusi aineisto, jolla syyttäjät vuonna 2011 hakivat valituslupaa ja saivat KKO:n palauttamaan jutun, oli Auerin nuorimpien lasten kesällä ja alkusyksystä 2011 sijaishuollossa tuottamat kertomukset ensin äidin väkivaltaisuudesta ja sitten seksuaalirikoksista. Ne tarjoiltiin juuri tässä järjestyksessä.
Murhajutun II-kierroksella kuultiin todistajina Auerin vanhinta tytärtä ja olisi haluttu kuulla myös tämän kaksi vuotta nuorempaa veljeä, joka prosessin aikana ehti täyttää 15 vuotta. Poika käytti oikeuttaan kieltäytyä todistamasta, mutta oikeudenkäynnin todistusaineistoon otettiin hänen oikeuspsykologiset kuulemisensa vuodelta 2011. Poika oli murhan aikaan 7-vuotias. Vuosi rikoksen jälkeen (2007) hän kertoi olleensa surman aikaan sängyssä, kuulleensa samanlaisia ääniä samaan tapaan kuin äiti ja sisko kertoivat. Tuo hänen kertomansa täsmäsi myös tekniseen tutkintaan.
Sijaisperheen inhoamasta kasvattityttärestä syyllinen?
"Vuonna 2011 poika kertoi äidin ja isosiskon - joka murhan aikaan oli 9-vuotias - tappaneen yksissä tuumin Jukka Lahden. He olivat jopa harjoitelleet sitä etukäteen. Murhayönä äiti meni ulos rikkomaan makuuhuoneen ulko-oven ikkunaa, ja poika kuuli (sic!) kuinka sisko otti veitsen ja meni lyömään sillä isää. Sen jälkeen äiti ja tytär leikkivät nauhurilla, eli tekaisivat hätäkeskusnauhaan taustaäänen. Murhaa varten äiti ja tytär olivat valmistaneet ruskeista pyyhkeistä kilvet, joilla he suojautuivat isästä lentävältä vereltä.
"Ruskea pyyhe" tulee siitä, että rikospaikalta löytyi ruskeita kuituja, joille ei Auerin ja Lahden tekstiilivarastoista löytynyt lähdettä. Ei tutkinnassa löytynyt kyllä kilpiäkään.
Tarinaan ei uskonut lainkaan Vaasan HO. Se käy tunnollisesti läpi pojan kertomuksen ja osoittaa miksei se voi olla totta. Paitsi, että on jo lähtökohtaisesti epäuskottavan rajoilla, jotta 9-vuotias tappaisi veitsellä isänsä, yhdessä äitinsä kanssa, pojan kertomus ei lainkaan sopinut tekniseen tutkintaan.
Oikeudenkäynnissä katsottiin myös nuorimpien lasten, murhahetkellä alle 3 ja noin 4-vuotiaiden lasten oikeuspsykologiset haastattelut. Ne ovat pitkälle pojan kertomuksen toisintoa, eikä HO pitänyt myöskään niitä uskottavina.
Sen sijaan HO piti uskottavana Auerin vanhimman tytön todistusta, jonka hän esitti myös salissa. Oleellista on, että HO piti kertomusta aitona ja tytön itsenäisiin havaintoihin perustuvana. Se on myös pysynyt samana, vaikka poliisi syksyllä 2009 hyvin härskisti painosti tyttöä muuttamaan kertomustaan".
10 vuoden vankeustuomio väärin tehdyn haastattelun perusteella
"Juuri tuo sama, Vaasan HO:n nyt hylkäämä murhafantasia käynnisti seksuaalirikosjutun tutkinnan. Sen johdosta Auer istuu 7,5 ja "sattumasyyllinen" Jens Kukka 10 vuoden tuomiota.
Kun Anneli Auer v. 2009 pidätettiin, vangittiin ja käräjäoikeudessa myös tuomittiin murhasta, lapset annettiin hoitoon Auerin veljelle ja tämän vaimolle. Nämä riitautuivat aika pian vanhimman lapsen kanssa, joka muutti muualle. Sijaisvanhemmat saavat toimestaan lähes 9 000 euroa kuukaudessa, he kertoivat Satakunnan käräjäoikeudessa vuonna 2012.
Touko-kesäkuun vaihteessa 2011 nuorimmat lapset olivat olleet jo melkein kaksi vuotta erossa äidistään, joka ensin oli tuomittu heidän isänsä murhasta, mutta sitten hän olikin yhtä äkkiä syytön. Siinä on lapselle ihmettelemistä; onhan siinä liikaa monille aikuisillekin (lukekaapa ns. sosiaalisen median kommentteja Vaasan HO:n tuomiosta). He olivat sopeutuneet hyvin sijaisvanhempien luokse, ja nyt oli edessä muutto äidin luo. Joka siis oli tappanut isän eikun siis ei ollut..."
Niskasaaren mukaan ensin "lapset tuottivat tarinan äidin ja siskon yhdessä tekemästä murhasta, ja kun se sai hyvä vastaanoton, he alkoivat tuottaa myös myös tarinaa seksuaalirikoksista. Tarina on täynnä päättömyyksiä, siellä on ilmiselviä otteita pornosta, jopa joka kotiin kannetusta mainoslehdestä, joka kahvikuppien ja pitsiliinojen lisäksi kauppasi dildoja. Puolustus jäljitti erään tarinanpätkän täsmälleen tuohon. Joka haluaa lukea tästä enemmän, löytää sitä täältä: http://www.mikkoniskasaari.fi/node/162
Tuomarit joutuivat hylkäämään tarinoista suuria kokonaisuuksia. Seksuaalirikosten uhreja oli alkuperäisen syytteen mukaan 7, mutta kolmen osalta ne hylättiin käräjäoikeudessa, eivätkä syyttäjät kehdanneet valittaa siitä hoviin. Myös jäljelle jääneistä neljästä uhrista yksi kiisti jyrkästi koko tarinan mutta kaksi tuomaria päätti hänen puolestaan toisin.
Tarinassa oli myös niin jättimäistä väkivaltaa - kuten nelivuotiaan tytön paiskomista pitkin seiniä - että vammoista olisi pitänyt löytyä merkkejä. Kokovartalon magneettikuvauksella ei löydetty jälkeäkään. Näitä tarinoita tuomarit joutuivat siirtämään "ei uskottavaa" -mappiin.
Yhdellä lapsista oli laajentuma peräsuolessa. Syyttäjät selittivät sen johtuvat anaaliyhdynnästä. Alan pätevin asiantuntija maassa kertoi sen olevan mahdotonta, mutta sen sijaan tyypillistä ummetuksesta kärsivälle. Tällä lapsella oli taipumusta ummetukseen, oli yhä tutkimusaikaan, yli kaksi vuotta väitetyn rikoksen jälkeen. Tuomarit uskoivat kuitenkin syyttäjien sepitelmää.
Kaiken huipuksi, yhden tytön, väitettyyn tekoaikaan n. 5 vuotiaan olisi pitänyt olla aikuisen miehen kanssa emätinyhdynnässä ainakin kahdesti, ja vanhemman tytön jatkuvalla syötöllä. Vielä yli kaksi vuotta väitettyjen tekojen jälkeen molemmat tytöt olivat lääkärinlausunnon mukaan neitsyitä. Tuomarit kuitenkin päättivät uskoa, että immenkalvot kasvavat takaisin. Se on jyrkästi vastoin oikeuslääketieteen paradigmaa, joten esitutkinnassa ja oikeudessa ei kuultu yhtään oikeuslääkäriä.
Mistään väitetystä seksuaalirikoksesta ei ollut minkäänlaista kliinistä tai teknistä näyttöä, mutta niitä vastaan oli paljon selkeää, kliinistä näyttöä.
Anneli Aurin veljen kuvaamista kotivideoista tehdyt litteroinnit ovat toistaiseksi jääneet kokonaan salaan. Niissä on kuitenkin kohtia, jotka ovat keskeisiä arvioitaessa, ovatko sijaisvanhemmat osallistuneet lasten kertomusten synnyttämiseen.
Puolustus on vedonnut merkittävään taloudelliseen etuun, jonka sijaisvanhemmat saavat, jos Auerin vankeus jatkuu ( n. 9000e/kk). Selostusten mukaan veljen raivoamisen oikeussalissa aiheuttivat nimenomaan tätä koskevat kysymykset.
Esimerkki sijaisvanhempien suorittamasta "haastattelusta"
Fantastisimpia kohtia ensimmäisellä veljen kuvaamalla videolla on, kun lapsen kertomus laajenee isän murhaamisesta joukkomurhan suunnitteluksi. 2) Tarina alkaa tulipalosta, joka ilmeisesti oli jossain lähistöllä sattunut, jonka lapsi arvelee äidin ja isosiskon mahdollisesti sytyttäneen.
Auerin veli (jatkossa V): Käyttäytyskös ne [äiti ja isosisko] jotenkin muuten oudosti.
Lapsi (L): Ne oli sellattii, että ne oli jotenkin tosi ilosia ja.
V: Aivan. No tuleeks sulle jotain muita muistikuvia, kun sä oot kuullu niitteen juttuja ja. Siel Halisissa.
L: Ne on haaveillu muittekin sukulaisten murhaamisesta, et ne sais niitten rahat ja.
V: Miten se esimerkiksi [isosiskon] kohdalla on ilmennyt.
L: No siis, kun mä oon salakuunnellu siinä, niin sitten ne on yhdessä siinä jutellu. Ja sit niinku ne luuli, ettei siin oo ketään kuuntelemassa, niin sitten ne puhus.
V: No sit voitas tulla tänne [sijaisvanhemmille], kun muutitte, niin sä voit kertoo siit [isosiskosta], mitä kaikkee se täällä. Lähinnä tota niitä mitä koskee meidän tappamista tai tämmöstä näin, sä voisit kertoo.
L: No se on, sellattee, et se on varastanut kaikkii kynttilöitä ja tuikkuja ja sytkäreitä ja tulitikkuja, se on tahtonu polttaa tän ja sit se on suihkutellut kaikkialle muurahaismyrkkyä. Ruokiin jääkaappiin ja uuniin ja tonne astianpesukoneeseen ja kahvinkeittimiin ja kaikkialle.
V: Mikä sillä oli tarkoituksena, kun se sitä suihkutteli.
L: No se halus tappaa teidät.
V: Aivan.
L: Ja sitten on varastanu kaikkia vasaroita ja isoi jakoavaimii ja muita työkaluja. Ja sitten se on suihkultellut muurhaismyrkkyy ja sit kaikkee sellaista siivousainetta, mikä on erityisen herkasti syttyvää ja.
V: Mikä se siinä ajatuksena oli.
L: Se oli ajatuksena, et sitten talo palais paremmin.
V: Hö.
Tähän haastatteluun osallistuu myös nainen (N), mitä ilmeisimmin sijaisäiti. Hänen ensimmäinen kysymyksensä on:
N: Mitä isosisko sitten, kun sä jossain vaiheessa kertoisit, et [isosisko] on sit jälkikäteen kertonut tästä murhasta, niin mitä se oli kertonut sulle. Jotain arvotuksia ja sitten.
Tämän jälkeen lapsi taas kertoo, kuinka äiti ja isosisko yhdessä murhasivat isän.
Videon alkupuolella lapsi kertoi, että murhayönä makuuhuoneen lasi kilisi kahteen kertaan. Haastattelu jatkuu:'
V: Niin. Ikäänkuin se olisi ollut ihan täysin toisinto vai.
L: Niin ihan kuin se ois ihan sama. Mut vähän hiljaisemmin, mut sama juttu.
V: No kuuliksä sä sit tota, et joku lähti siel sit poies, ku se ilmeisesti se oli se... kerroks sä tarkemmin miten sä muistat sen tavallas, niinkun se lasi kilisi.
L: Niin se lasi kilisi ja sitten se kilinä loppus ja sitten se ovi aukes ja joku sieltä sisälle sillattee.
V: Aivan. Eli ei hypänny vaan se ovi niinkun avattiin lukko.
L: Se ovi avattiin.
V: Okei.
Näin lapsi oli johdateltu kertomaan, ettei kukaan murtautunut makuuhuoneen ovesta, vaan toinen "sisäpiirin tappajista" avasi oven.
Niskasaaren mukaan videointien litteroinneista saa kuvan, että tarinat on etukäteen sovittu. Osa niistä on hyvin lyhyitä, mikä saattaa johtua siitä, että kullekin nauhalle pyrittiin saamaan yksi väittämä. Sijaisvanhemmat kertoivat myöhemmin poliisikuulustelussa, etteivät muut lapset kuulleet, kun toisia haastateltiin. Näin kertoi esimerkiksi veli poliisille videoinneistaan 6.9.2011:
"Lapset halusivat itse jutella asiasta kahden kesken joko minun tai [sijaisäidin kanssa]. Pääsääntöisesti [sijaisäidin] Kanssa. Muut lapset eivät kuulleet muiden juttuja."
Kertomus ei täsmää videointien kanssa. Viides videointi alkaa suoraan siitä mihin neljäs päättyi:
V: Kerroks sää [vanhempi lapsi] tota noin näihin mitä [nuorin] äsken kertos, niin sullakin oli jotain lisättävää.
L: Joo, että oon nähny, et se on varastanut sulta t-paitoja tai t-paidan ainakin yhden ja sitten oon tota nähny, kun se on varas... se on ollut. sillä on ollu sukkia, ja se on sanonu, että ne kelpaa sytykkeeks, varsinkin, kun ne kastetaan bensaan tai johonkin öljyyn.
V: Oleks sä nähnyt koskaan, et niitä ois ollut niit kynttilöi palamassa tuolla jossain.
L: Oon nähny, kun sil on ollut, se on jättänyt vaatehuoneeseen sit se on jättänyt tonne yhteen nurkkaan. On se jättänyt muutenkin niitä nurkkiin palamaan.
V: Joo. Kiitoksia.
Viimeisessä käräjäoikeudelle toimitetussa nauhoitteessa esiintyvät yhdessä kaikki nuoremmat lapset. Pääteemaksi nousee saatananpalvonta, jonka rituaaleissa olisi käytetty Jukka Lahdelta talteen otettua verta (murhasta jo vuosi), uhrattu kymmeniä hiiriä ja "kissoja oli varmaan kolme tai kaks kertaa".
Sijaisvanhempien poliisikuulustelussa on muutoinkin kiintoisaa, että he moittivat ja mollaavat Auerin esikoista kaikenlaisten kummallisten tihutöiden tekemisestä, mutta niiden aikajärjestyksestä ei kuulustelusta saa mitään käsitystä. Vaikutelmaksi syntyy, että sijaisvanhempien havainnot ovat syntyneet vasta sen jälkeen, kun esikoinen on muuttanut enon luota hoitokotiin.
Niskasaaren mukaan usein asioille paras selitys on yksinkertaisin selitys. Sijaisvanhemmat "eivät ymmärtäneet realiteetteja murrosikäisen lapsen elämässä ja heillä meni itsellään vähän yli", kertoi lasten vastuutyöntekijä poliisille.
Vanhin tyttö sopeutui erittäin hyvin hoitokotiin. Työntekijöiden mukaan "hän on kiltti, mukautuva tyttö, joka herkästi mukautuu toisten kodin lasten toiveisiin ja tinkii omistaan". Viranomaisten arviot ja merkinnät ovat syyskuusta 2009 vuoden 2011 lopulle johdonmukaisesti samanlaisia, tyttöä pidetään muut huomioon ottavana ja epäitsekkäänä.
Myöhemmin syksyllä nuorempien lasten oikeuspsykologisten haastattelujen tekijät uskoivat lausunnossaan, etteivät sijaisvanhemmat vaikuttaneet lasten kertomusten syntyyn, koska he itse kiistävät vaikutuksensa.
Vanhinta tyttöä tutkineet varoittivat sijaisvanhempien varsin negatiivisen asenteen saattaneen vaikuttaa muiden lasten kertomaan.
Omatekoisten videoiden sitaateista voinee päätellä jotain.
1) http://www.mtv3.fi/uutiset/rikos.shtml/2013/09/1809677/auerin-veli-raivo...
2) videoinnin litteroinnit ovat esitutkintapöytäkirjan 6580/16735/06 liitteenä.
http://www.mikkoniskasaari.fi/node/162
http://www.mikkoniskasaari.fi/node/152
https://www.youtube.com/watch?v=ZeZfTX6kTJU
http://www.pesue.org/tietopankki/loftus-menneisyyden-kuvitteleminen
http://www.pesue.org/tietopankki/loftus-uskotellut-muistot
http://www.pesue.org/tietopankki/loftusguyer-kuka-kaytti-hyvakseen-jane-doea
http://www.pesue.org/tietopankki/money-seksologia-hyva-paha-ja-ihmisoikeudet
Muuta Lokakuun liikkeen sosiaalista virtaa
RSS Feed
