
Etelä- Suomen aluehallintovirasto lähetti hiljattain ohjauskirjeen hallinnon oikeusperiaatteita ja Leventhalin sääntöjä jatkuvasti häpäiseville sosiaalityöntekijöille hyvästä hallintokäytännöstä lastensuojeluasioiden kirjaamisessa. Sosiaalihuollon ylitarkastaja Jaana Lohvansuun, ylijohtaja Marko Pukkisen ja johtaja Leena Keiturin soisi tutustuvan valvonta-alueellaan jatkuvasti tapahtuvaan fabrikointiin ja muihin väärinkäytöksiin ja huolehtivan, että asiakkaiden perusoikeuksia jatkuvasti loukkaaville sosiaalityöntekijöille kirjataan huomautus sosiaalihuollon ammattihenkilöiden keskusrekisteriin (Suosikki).
Hallinnon häpeällisimmät alueet
"Lastensuojelun Bermudan kolmio", rajautuu alueelle Jyväskylä-Pori-Espoo. Sen sisällä on ihan erityisen paha lastensuojelun toimintakulttuurin seutukunta Hämeenlinna-Tampere-Sastamala-Kankaanpää.
Lastensuojelun Bermudan kolmioon lapset katoavat ilman että syytä siihen löytyy. Ei tutkita, ei kirjata, keksitään "intuitiivisia" päätösperusteita ihan vain lastensuojeluvirkailijan vaiston varassa.
Virkailija vielä leuhkii erityislahjallaan; kyvyllään nähdä "intuitiivisesti" huostaanoton perusteet.
Intuitiiviset selitykset huostaanoton perusteluista pysyvät ja vahvistetaan huostaanoton perusteiksi hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa asti.
Bermudan kolmiossa osataan sujuvasti väärentää lausuntoja lapsesta ja perheestä. Kun laillisia sijoituksen ja huostaanoton perusteita ei ole, niin ne kirjataan tyyliin "äiti vaatii", "äiti ei suostu" ja "äiti kieltäytyy".
Sitten on näitä väittämiä, että "olemme yhdessä sopineet", vaikka sovittu oli juuri päinvastoin kuin on kirjattu.
On myös kirjattu "lapsi kertoo", "lapsi haluaa", vaikka sosiaalityöntekijä ei ole edes tavannut lasta, ei ainakaan kysynyt lapsen mielidettä.
Lastensuojelun Bermudan kolmio on Suomen julkisen hallinnon häpeällisintä aluetta. Toivottavasti ihmiset ymmärtävät paeta ja muuttavat noista kaupungeista pois. Se on ainoa nopea ratkaisu ongelmaan.
Lisäresurssien sijaan rehellisyysvaatimus
Suomalainen lastensuojelu on tabuja täynnä. Sen virheistä ja rikoksista ei puhuta eikä saa puhua, ennen kuin katastrofi on jo syntynyt, ja sittenkään ”ketään ei saa syyllistää”.
Syyllistämättä lastensuojelun vakavimpia ongelmia ei voida edes vähentää.
Ongelmia kuvitellaan vieläkin poistettavan niillä keinoin, että lisätään kentällä toimivien palveluntuottajien ja järjestöjen määrää ja sosiaalityöntekijöiden mafian toimivaltuuksia vaikkapa ennaltaehkäisevän työn nimissä.
Tuo linjaus lisää vain lastensuojelun mielivaltaa ja kustannuksia. Ne varat ovat poissa lasten ja perheiden aidosta auttamisesta.
Henkilökuntaa ja kustannuksia lisäämättä moninkertaisesti paremmat tulokset saavutettaisiin pelkästään sillä, että kiinnitettäisiin huomiota lastensuojelun lausuntojen rehellisyyteen.
Jos saatetaan törkeimmät lastensuojelun väärentäjät ja valehtelijat vastuuseen väärennöksistään rangaistusvastuun uhalla [mitä nyt ei tapahdu!], niin lastensuojelu voisi olla muutakin kuin alan sisäpiirien intressiryhmien hyödyntavoittelukenttä.
Rehellisyysvaatimus saa lastensuojelun virkakunnan paniikkiin ja pois tolaltaan.
Ihan viime aikoina asiakastapauksissamme olen alkanut harrastaa kirjausmenettelyssä varmistuskierroksen vaatimista, ennen kuin lastensuojelun kirjaukset tai lastensuojelun oman lääkärin epikriiseihin ja lausuntoihin mitään väittämiä asiakkaan sanomaksi tai hänen kanssaan sovituksi jätetään.
Olemme vaatineet, että yhtään ainoaa kirjausta, jossa väitetään, että äiti/isä ON SANONUT taikka äiti/isä VAATII taikka ON ANTANUT LUVAN / EI OLE ANTANUT LUPAA, taikka ”OLEMME YHDESSÄ SOPINEET” -väittämiä ei kirjauksiin saa jättää ilman, että niistä kustakin on asianosaisena olevan isän tai äidin kirjallinen vahvistus.
Kuinka kävikään?
Porin sossu ja terveydenhoitoväki: ”Nyt ei voida toimia, kun on tuollainen vaatimus!” (Tämänkin joku virkamies väärensi jo itse ”tulkitsemaansa”, valheelliseen muotoon, että äiti/isä ei anna lupaa [tehdä yhtään mitään]).
Hämeenlinnan lastensuojelu: Lastensuojelun kolme virkamiestä poistuivat koko asiakassuunnitelmakokouksesta jokseenkin heti, kun saivat äidiltä heitä rehellisyyteen velvoittavan vaatimuskirjeen käsiinsä. Kokous ehti kestää reilun varttitunnin. Äiti, äidin juristiavustaja ja minut jätettiin huoneeseen kuin nallit kalliolle.
Enpä olisi arvannut, että valehtelun ja väärentämisen estävä vaatimuskirjeemme olisi tuollainen shokki alan virkakunnalle. Asiakaskirjausten monistamisen, säveltämisen ja väärentämisen taito on lastensuojelun virkakunnalla niin tiukasti selkärankaan juurtuneena refleksinä, että he eivät osaa toimia ollenkaan, kun ei saa valehdella ja täytyy pitäytyä rehellisissä kirjauksissa.
Käyttämämme vaatimuskirje on ehdottomasti suositeltava menettelytapa, kun lastensuojelun kanssa asioitte.
Lastensuojelun ongelmien pääsyy on lastensuojelun virheellinen päätöksenteko
Lastensuojelun ongelmat eivät johdu niinkään sijoituskodeista, vaan kuntien lastensuojelun tekemistä päätöksistä ja niiden perusteluista, joita ei ole tai jotka ovat ihan hatusta vedettyjä.
Toivon kovasti, että kaikki lastensuojelun palveluntuottajat eivät edes yritä soveltaa näillä sivuilla esiin tulevia lastensuojelun ongelmia väitteiksi heidän omasta toiminnastaan. Teitä tarvitaan. Jos omatunto on puhdas ja teette työnne korkealla moraalilla, aikuisten oikeasti lasten hyväksi, olette kiitokset ja kunnioituksen ansainneet. Tämän sivun tarinat eivät ole kuvauksia teistä!
Jokaisessa ammattikunnassa on kelvottomia toimijoita. Niiden ihmisten määrä lienee jotain 10-15 prosentin luokkaa toimialasta riippumatta. Vanha totuus on, että jo muutaman roiston takia kärsii koko ammattikunta. Siksi juuri kelvottomat pitää paljastaa ja pyrkiä saamaan pois alalta.
Eivätkä palveluntuottajat itsekään ole suojassa kuntien mielivallalta. Kuinkahan paljon kuntien yksipuolisesti, määräyksenkaltaisesti heikentämiä sopimuksia kunnat ovat pakottaneet nimenomaan perhekoteja hyväksymään? Niitäkin on tietooni tullut.
Valtion kunnille maksamat korvaukset, joista vissi osa pitäisi nykyisin siirtyä valtion ”yhden putken maksujärjestelmässä” kunnan valtionosuustililtä edelleen palveluntuottajille, eivät kaikilta osin siirrykään palveluntuottajalle. Osa korvauksista käytetään kunnan mihin tahansa kuluun.
Selkokielellä sanottuna ”kunnat vetävät välistä” minkä kehtaavat.
Kun ei tilastoida eikä valvota, niin se johtaa automaattisesti väärinkäytöksiin. Siinä suhteessa kuntien lastensuojelussa mennään jo pahasti laittomuuden puolella.
Virheiden sylttytehdas on virkakunnassa
Virheiden sylttytehdas on lastensuojelun päätöksenteon tasolla, siis virkakunnassa.
”Shit happens.” Kun päättäjät antavat virheiden ja väärinkäytösten tapahtua, ja kun enenevässä määrin niitä tapahtuu myös ihan tahallaan, tilanne alkaa muuttua vaaralliseksi. Ennemmin tai myöhemmin jonkun pinna katkeaa.
Äärimmillään ”perinteinen” ratkaisu näihin oikeudenloukkauksiin on isän tai lapsen itsemurha.
Hangossa kotihoitovanhus unohdettiin kotiin. Hän kuoli nälkiintymiseen. Satakunta vanhusta päätyy myös itsemurhaan joka vuosi. Koulukiusaamisen vuoksi itsemurhaan päätyneitä laskin sataan asti kunnes lopetin.
On todennäköiset syyt epäillä, että virkakunta on myötävaikuttanut moneen lapsen, nuoren ja vanhuksen itsemurhaan. Varmaan juuri tästä syystä psykologien ja sosiaalityöntekijöiden virkakunta jaksaa jankuttaa, että ketään ei saa syyllistää, silloin kun syyllisyys on räikeimmillään.
”Ei saa syyllistää” on koko yhteiskunnan peruskiviä jauhavaa joidenkin ihmisten oman edun tavoittelua. Suomessa ei edes lapsen raiskaajaa tuomita.
Ilman syyllisyyttä ei ole moraaliakaan. Kun moraali on rapautettu, ei ole inhimillisyyttäkään. Kun ei ole inhimillisyyttä, mikä tahansa julmuus voidaan selittää niin, että mihinkään pahaan ei kukaan ole syyllinen. Noidankehä on valmis. On vain tehty virkamieheltä odotettuja palveluksia yhteiskunnalle yhteiskunnan etuja varjellen.
Silloin ei ole enää yhteiskuntaa, jonka pitäisi olla ihmisen tuki ja turva. Tällaiset olot ovat omankädenoikeuden kasvupohja.
Mediassa lastensuojelun ongelmien uutisoinnissa ei vielä käsitellä sitä, millaisia sisällöltään ovat ne virheet, joita resurssipula, ammattitaitoisen henkilökunnan puute ja lastensuojelun yli 30 prosentin vuosittainen henkilökunnan vaihtuvuus perheille – lapsilla ja vanhemmille – aiheuttavat.
Lastensuojelun tahalliset virheet ja laittomuudet kohdistuvat jokseenkin yksinomaan yksinhuoltajiin, köyhiin perheisiin, ja kiltteihin ”yhteistyökykyisiin” perheisiin, jotka eivät halua riidellä ja siksi alistuvat vastaan panematta kaikkiin pakkotoimiin.
Kilteissä ihmisissä on myös ”viranomaisuskovaisia”, eli niitä, jotka eivät suostu uskomaan, että lastensuojelu väärentää tahallaan paperit heistä sellaisiksi, että he eivät niistä itseään tunnista.
Onpahan vain kasattu huostaanoton ja pakkotoimien perusteet valmiiksi kaiken varalta vaikka siitä alkaen, kun lapsen koulukiusaamisesta johtuvat vammat otettiin kunnassa puheeksi ensimmäisen kerran. He eivät kerta kaikkiaan usko, että kukaan voi tahallaan väärentää viralliset asiapaperit niin kuin lastensuojelu tekee: [paperit laaditaan mahdollisesti tulevan hallinto-oikeuden käsittelyn varalle, ei siksi että lasta ja perhettä voitaisiin auttaa.]
Media ei uutisoi luotettavasti lastensuojelun ongelmista
Yhä vielä lausunnonantajina ja haastatteluissa uutisia hallitsee virkansa puolesta itseään puolustavat ja virheitään peittelevät sosiaalityöntekijämiehet ja -naiset. Uutiset jäävät sille tasolle, että toistetaan vain otsikkoa ”ongelmia on”, mutta se jää kertomatta, millaisia. Se on sama, jos kerrottaisiin, kuinka paljon liikenteessä on humalaisia ja väsyneitä kuljettajia, mutta kuolonkolareista, kolareissa vammautuneista ja ulosajoista ei puhuttaisi mitään. Tuolla tavoin torsoiksi lastensuojelun uutiset kuitenkin vielä sensuroidaan.
Heitä ei haastatteluissa näy, jotka virheellisistä päätöksistä kärsivät. Sitä, millaisista virheistä ja oikeudenloukkauksista he kärsivät ei kerrota. Kuvauksia siitä, millaisia virheet tarkkaan ottaen ovat, mediassa ei näy.
Tutkiva journalismi alkaa olla kuolevaa ammattitaitoa. Uutistoimistojen tuotantotavoitteet palstamillimetreinä ja sekunteina eetterissä täytetään helpoimmin siten, että toimittaja soittaa tutulle virkamiehelle, oli katastrofi mikä tahansa. Vaikka toimittajilla olisi halu tehdä hyviä, rehellisiä juttuja, niin annetaanko heille siihen tilaisuus? Hyvää uutista ei voi tehdä ilman aikaa eikä rahaa.
Poliisi ei tutki lastensuojelun väärentämistoimintaa- todisteita katoaa
Lastensuojelussa väärin kohdeltujen lasten ja perheiden tapauksissa julki tulee keksittyjä pakkotoimien ja huostaanottojen lausuntoja, kopioituja lausuntoja suoraan virkamiesten pöytälaatikoihin ja tietokoneille tallennetuista vakiosapluunoista.
Lapsia ei kuulla, mutta kirjataan kuulluksi. Huostaanottoja tehdään ”intuitiivisella” vaistolla [kuten muuan porilainen sosiaalityöntekijä leuhki].
Kun laillisia perusteita pakkotoimiin ei ole, niin lastensuojelun papereissa lukee, että äiti vaatii itse pakkotoimia [aito tilanne Hämeestä]. Kun lastensuojelun ”intuitiivinen” näkemys pakkotoimista kirjataan äidin vaatimukseksi, niin päätöstä ei viedä hallinto-oikeuden vahvistettavaksi, jossa kyseltäisiin laillisten päätösperusteiden perään.
Tavallisin valehtelun muoto on kirjata lapsen mielipiteeksi mitä milloinkin, vaikka lasta ei ole koskaan kuultu. Joku kertoo, luulee, väittää, on kuullut jonkun toisen kertovan, että lapsi sitä ja lapsi tätä, on ainakin kuullut, että joku oli kuullut. Vasta vuosia myöhemmin selviää, että lasta ei ollut edes tavattu.
Kasasin 15-kohtaisen koosteen siitä, miten lastensuojelun asiakaskirjauksia systemaattisesti väärennetään ja miten niitä väärennettyjä lausuntoja käytetään huostaanottojen ja pakkotoimien perusteena. Lähetin sen muutamille päättäjille. Kaikki ne kohdat ovat niitä, joilla lastensuojelusta ”apua” toivoavaa viedään kuin pässiä narussa johonkin, mihin hän ei olisi ikipäivinä osannut kuvitella joutuvansa.
Erityinen ongelma on, että näitä lastensuojelun väärennettyjä lausuntoja poliisi ei suostu tutkimaan, eikä oikeus ota sosiaalityöntekijän papereita koskevia vastatodisteita huomioon, olkoot ne miten kiistattomia todisteita tahansa. Sossun vanhat paperit ovat kuitenkin lähes aina ”koko totuus asiasta”.
Silloin harvoin, kun poliisi tutkii asiaa, jossa osallisena on lastensuojelun virkamies ja totuudenvastaiset lausunnot, esitutkinta saattaa päätyä lopputulokseen, että tosiaan, lastensuojelun väitteissä ei ole perää. Silti poliisi on ”lohduttanut” kärsivää perhettä näillä sanoilla: ”Mutta kyllä lastensuojelu voi kuitenkin näin ajatella” [että sen keksimä valhe onkin totta].
Laittomat, keksityin perustein tehdyt päätökset jäävät voimaan poliisin esitutkinnan tuloksista riippumatta. Tai sitten poliisissa todistepaperit katoavat [vanha juttu Oulusta] tai oikeuden ääninauha todistajan kuulemisesta todetaan poliisin esitutkinnassa ”hävinneeksi”, kun lastensuojelun moitteenvaraiset teot edes sivuavat esitutkintaan kuuluvaa asiaa [ihan tuore tapaus tältä vuodelta tuo viimeinen].
Lastensuojelu asettuu lain yläpuolelle
Tai käy kuten Hämeenlinnassa: Hämeenlinnan lastensuojelu ilmoitti Hämeenlinnan kaupungin tehneen peräti päätöksen, että oikeusasiamiehen kanslian EOAK:n kannanottoja lastensuojeluasiassa Hämeenlinnan lastensuojelu ei ota huomioon. Se tuli johtavan virkamiehen suulla sanotuksi YLEn uutisissa.
EOAK:n kannanotot ovat kuitenkin lainvoimaisia ja velvoittavat myös virkamiehiäkin. Hämeenlinnan lastensuojelu, kuten myös monen muun kaupungin lastensuojelu, ovat oman ilmoituksensa mukaan lakien ja lainvoimaisten säädösten yläpuolella.
”Me harkitsemme itse”, Hämeen ja Pohjois-Satakunnan lastensuojelun päättäjät määrittelevät suhteensa Suomen lakiin. Suomen lakia noiden despoottien ei tarvitse ottaa oman näkemyksensä mukaan huomioon lainkaan. ”Harkitsemme itse” – mandaatti pätee monen kunnan lastensuojelun itsevaltiailla.
Yhtään parempaa tarkennusta lastensuojelun suhteesta Suomen lakiin ei saa yhdeltäkään (!) Suomen aluehallintoviraston lastensuojelun tarkastajalta. Sekin on tullut selvitetyksi.
Hämeenlinnan lastensuojelun kunniaksi on sanottava, että se on rehellinen konna. Se tuo avoimesti julki, että Suomen laki ja lainvoimaiset säädökset ja ennakkopäätökset se jättää lastensuojelussa ottamatta huomioon. Moni muu kunta tekee samoin, mutta selittää sujuvan kauniisti kaikenlaista, joskus jossakin ulkoa opittua tai heille opetettua mantraa lapsen edusta ja virkavastuusta.
Ei Hämeenlinnan lastensuojelussa oteta huomioon myöskään aluehallintovirasto AVIn päätöksiä. Hämeenlinnan lastensuojelun itsevaltius on kuin suoraan tsaarinvallan ajalta yli 100 sitten. Ja lapsi kärsii! Hämeenlinnan lastensuojelussa lapsi on vain ikävä rasite lastensuojelun kuninkaallisille viranhaltijoille.
Väärinkäytöksistä ei rangaista- virkavastuu on kadonnut
Tiesitkö muuten, että ei virkamiehille mitään rangaistusta aseteta, vaikka hallinto-oikeus toteaa virkamiehen toimineen laittomasti?
Enää ei ole olemassa mitään sellaista kuin ”virkavastuu”! On ihan turha ihmetellä, miksi pikku-Eerikoita tapahtuu. Kun virkavastuuta ei ole, eli mistään väärinkäytöksistä ei rangaista, ja laiminlyönnit, valehtelu ja asiakaskirjausten väärentäminen ovat valtavirtaa, niin katastrofeja tapahtuu.
Kun ei ehditä, ei osata, eikä lastensuojelun asiakasta tavata eikä kuulla, mutta sujuvasti kaikenlaista kuultua lapsen itse sanomaksi kirjataan, niin monenmoista ikävää tapahtuu. Paperit kuitenkin joka asiakkaasta tehdään, ja niiden valossa kaikki on mallikelpoisesti hoidettu. Hallinto-oikeudessa koko totuus on se, mitä vanhat paperit väittävät.
Rikospuolella ehkä jonkinlainen teoreettinen mahdollisuus virkavastuun rikkomisen rangaistusseuraamuksista on. Sekin toteutuu vain sillä ehdolla, että köyhä kansalainen itse haastaa kunnan tai valtion oikeuteen.
Oikeutta saadakseen kansalaisen pitäisi ryhtyä oikeustaisteluun instituutioita vastaan, joilla on rajattomat taloudelliset resurssit plus juristerian parhaat superasiantuntijat. Virkamiehillä on myös jokaisen ”virkasodan” historiankirjoituksen yksinoikeus ennen ja jälkeen oikeudenkäyntiä (oikeus väärentää ja säveltää asiakaskirjaukset).
Hallinto- oikeus pelastaa laittomuuksiin syyllistyneet virkailijat
Hallinto-oikeuksien tehtävä on kääntynyt päälaelleen. Ne perustettiin suojaamaan kansalaisia huonoilta virkapäätöksiltä. Nyt hallintolainkäyttölaki, joka hallinto-oikeuksien tavoitteet ja työtavat säätää, on muokattu pelastamaan kelvottomat virkamiehet kaikilta rangaistuksilta, mitä pahaa ikinä he ovatkaan tehneet.
Hallinto-oikeudet toimivat virkamiehiä pelastaessaan ihan kaikkien lakien ja muiden säädösten mukaisesti, joten eivät ne mitään väärää tee. Hallinto-oikeudet tekevät juuri sitä, mitä ne on säädetty tekemään. Suomessa vain on eduskunnan tahto ollut, että virkamiestä on lähes mahdoton tuomita. Johtuneekohan siitä, että olemme äänestäneet kai jo enemmistöksi asti kansanedustajiksi virkamiehiä?
No, olen tehnyt Hämeenlinnan ”oikeusasiamiestä Hämeenlinna ei lastensuojeluasioissa tottele” -asiasta kantelun, mutta saa nähdä, minä vuonna päätös tulee. Ja vaikka tuleekin, niin ei siitä seuraa mitään rangaistusta kaupungille ja sen lastensuojelun virkamiehille. Masentavaa.
Yhtä en käsitä: miksi lastensuojelun kokeneimmat työntekijät kirjaavat karkeimmat valheet ja laativat törkeimmät keksityt lausunnot ? Ne hommat eivät ole ammattitaidottomien uusien työntekijöiden käsissä.
Onko kunnan lastensuojelun työntekijän ammatissa pysymisen ja uralla etenemisen edellytys se, että työntekijä kykenee tekemään mitä rikoksia tahansa ”kunnan ja organisaation hyväksi”?
Pienten ja köyhimpien kuntien lastensuojelun pahuutta minulle ei näy juuri ollenkaan.
Lastensuojelun pahuus ja laittomuudet ovat keskisuurten ja suurten kaupunkien osaamisen aluetta!
Omien kokemusteni mukaan Espoo, Jyväskylä, Pori, Hämeenlinna, Tampere, Kankaanpää, siinä muutamat pahimmasta päästä.
Esko Leipälä
Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/asiakirjojen-panttaamisesta-ja-vaarentamisesta-on-tullut-viranomaisten-rutiinia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-1-fabrikoitu-lastensuojeluilmoitus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-2-fabrikoitu-lastensuojelulausunto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-3-fabrikoitu-rikosilmoitus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-4-fabrikoitu-asiakassuunnitelma
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/valesossujen-valekirjaukset-sossun-sanoittamat-lastensuojeluilmoitukset