Sheffieldin sosiaalityön professori Kate Morris on tutkinut haavoittuvissa oloissa elävien perheiden kokemuksia palvelujärjestelmästä ja vaatii, että perheiden osallisuuden tulee laajentua tutkimusobjekteina olosta kanssatutkijoiksi ja -kehittäjiksi.
Perheiden tulisi olla mukana niin palveluiden suunnittelussa, ohjauksessa kuin tutkimusten tulosten analysoinnissa.
Morris muistuttaa perheen käsitteen historiallisesta muuttuvuudesta ja perhetilanteiden vaihtuvuudesta. Perhe on alati muuttuva käytäntö järjestää ihmissuhteita ja lasten suhteiden ja tietojenkäsittelyn konteksti.
Perheet ja käsitykset perheistä ovat muuttuneet, samoin valtion ja perheiden suhde.
Englannissa paradigma ja puhunta on muuttunut tarvitsevista lapsista korkean riskin ja haitan kautta epäonnistuviin ja vastuuttomiin perheisiin.
Morris paheksuu, että perheistä puhutaan nykyisin luonnonkatastrofeina, joista lapset tulee pelastaa.
Morrisin mukaan Englannissa perheisiin kohdistuvat lastensuojelulliset tutkimukset ovat lisääntyneet 80% , joista 60% on perusteettomia ja turhia tutkimuksia, joissa ei löydetty etsittyjä haittoja.
Köyhyys tai erilaisuus ei ole riski
Morris väittää, että sosiaalityössä köyhyys käsitetään riskiksi, joka altistaa lastensuojelun asiakkuuksille, tutkimuksille ja huostaanotoille.
Hänen mukaan perheet saavat liian pitkään puutteellista ja riittämätöntä apua, jota seuraa ylimitoitettu puuttuminen liian myöhään.
Morrisin mukaan köyhissä olosuhteissa sinnittely on jo tarpeeksi haastavaa itsessään ja selviytymisen tapoja monia.
Sosiaalityön ei pidä enää kuormittaa perheiden tilannetta entisestään luokittelemalla erilaisuutta tai köyhyyttä riskiksi.
Morrisin mukaan riskiperheluokitus on usein tulosta palvelujärjestelmän väärinarvioinnista, joka olisi voitu välttää tutustumalla perheeseen kunnolla.
Yhteistyöhaluttomuus ei ole riskin osoitin
Morris kiinnittää huomiota riskiperhediskurssiin ja kertoo kuinka Isossa Britanniassa arvioitiin olevan 120 000 riskiperhettä joiden olosuhteisiin tuli puuttua. Tilastotiedot, joiden perusteella arvio tehtiin osoittautuivat hatariksi ja kiistanalaiseksi.
Morris kiinnittää varatuomari Leeni Ikosen lailla huomiota ilmiöön, jossa perheen yhteistyöhaluttomuus tai viranomaisinterventioiden kritisointi luokitellaan riskiksi, jota se ei todellisuudessa ole.
Morrisin mukaan vanhemman yhteistyöhalukkuuden aste ei kerro mitään lapseen kohdistuvasta riskistä.
Tarpeenmukainen apu ja kunnioittava kohtelu tuottaa yhteistyöhalukkuutta
Morris arvostelee sitä, että lastensuojelu kohdistaa resurssien sijaan köyhiin ja erilaisiin perheisiin turhia riskiseulauksia ja -tutkimuksia .
Hän huomauttaa, että myös perheet arvioivat palveluntarjoajia ja heillä on omia osoittimia ammattitaidolle, laadulle ja luotettavuudelle, joiden perusteella yhteistyötä harkitaan.
Kun asiakasperheitä pyydettiin kartoittamaan käyttämiään palveluja huomattiin, että perheet liittivät palveluihin narratiiveja ja tunteita esim. kylmä, hyväätarkoittava mutta tietämätön jne.
Perheet arvostivat sosiaalityössä ammattitaitoa, jatkuvuutta, toivoa ja muutosta sormenheristelystä voimavarojen tunnistamiseen.
Morris jakaa professori Brigid Featherstonen huomion siitä, että neoliberalismi ja riskiregiimi puristavat pois humaanin sosiaalityön mahdollisuudet mutta varoittaa samaan hengenvetoon kosmeettisista muutoksista:
Riskiajattelun kyllästämissä järjestelmissä voimavaralähtöisyys ilman syvällistä asenne- ja rakennemuutosta tuottaa "positiivisen" sosiaalityöntekijän, josta asiakkaat kyllä pitävät mutta jolla ei ole todellisia mahdollisuuksia auttaa tai edistää toivottua muutosta.
Syyllistäminen ja leikkaukset kutistavat asiakkaiden elintilaa
Morris arvostelee sosiaalityöntekijöiden tapaa kerrata ongelmia, rikkoa perheitä, tehdä liittoutumia ja osittaisia sitoumuksia ja syyllistää perheitä suunnitelmiensa epäonnistuneesta toimeenpanosta.
Hän pohtii toimivatko sosiaalityöntekijät hyvistä aikomuksistaan huolimatta muutosten estäjinä kyvyttömyydessään irroittautua käsityksistään ja toimintamalleistaan ja aloittaa puhtaalta pöydältä.
Hänen mukaansa haavoittuvuuksia tulee oppia tunnistamaan ja nimeämään ilman että niitä käännetään riskien osoittimiksi.
Morris varoittaa myös taloudellisista leikkauksista, joiden myötä köyhien perheiden elintila kaventuu ja kertoo tapausesimerkin kurdiäidistä, jolta lopetettiin säästösyistä niin iltapäiväkerho- kuin tulkkipalvelu. Leikkausten seurauksena äiti ei voi enää mennä sen paremmin töihin kuin lääkäriinkään.
Sosiaalityön ymmärrys perheistä puutteellista- äidit interventioiden kohteena
Morris väittää, ettei sosiaalityö ymmärrä perheitä eivätkä perheet sosiaalityötä. Kun muissa sosiaalitieteissä perheitä tarkastellaan dynaamisina ja tekemisen kautta, sosiaalityössä perheitä essentialisoidaan.
Sosiaalityö usein käsittää ja käsitteistää perheen vain samassa taloudessa asuviksi vanhemmiksi ja lapsiksi ja perheinterventioiden kohteeksi typistyy usein vain äiti ja/tai lapsi. Morris paheksuu professori Featherstonen tavoin sosiaalityön tapoja syyllistää, hylätä tai vastuuttaa lähisuhdeväkivaltaa kokeneita äitejä resursoimisen sijaan.
Morris haastaa sosiaalityön tunnistamaan päällekkäisiä ja rinnakkaisia identiteettejä ja rooleja; sama yksilö voi olla niin äiti, tytär, hoivaaja kuin hoivantarvitsija.
Morris väittää, että haavoittuvista oloista tulevat lapset ymmärtävät perheen laajemmin eikä heidän ymmärryksensä ole sidottu maantieteeseen, välimatkaan, molemminpuolisuuteen tai verisiteisiin. Tästä esimerkkinä Morris käyttää lasten tapaa vastata sosiaalityöntekijöiden perhekysymykseen vastakysymyksellä : Tarkoitatko nyt niitä keiden kanssa asun samassa talossa vai niitä, ketkä ovat minun perheeni?
Morrisin mukaan sosiaalityö ei valitettavasti tavoita kaikkia lasten lähisuhteita ja myös hukkaa niitä kartoituksissaan ja käytännöissään.
Morrisi väittää, että perheet karttavat ja vierastavat sosiaalityötä siksi, että se sementoi ohimenevän ongelmatilanteen pysyväksi identiteetiksi ja leimaksi, joka aiheuttaa enemmän ongelmia kuin alkuperäinen tilanne, johon apua haettiin.
Perheet osallisiksi ja mukaan päätöksentekoon
Morris kehottaa tutustumaan perheisiin, heidän elinolosuhteisiinsa ja verkostoihinsa ja ottamaan perheenjäsenet ja sukulaiset osallisiksi sosiaalityön päätöksentekoon. Hän peräänkuuluttaa läheisneuvonpitoja (Family Group Conference), joiden on todettu sitouttavan laajennetun perheen jäseniä, muuttavan viranomaisten diskursseja perheestä, edistävän sukulaissijoituksia ja perheen merkityksen tunnistamista.
Morris kehottaa sosiaalityöntekijöitä harjoittamaan hoivan etiikkaa ja käytännön hoivaa ja kysymään asiakkailta asioita suoraan leimaamatta, tuomitsematta ja kritisoimatta.
Hänen mukaansa pienellä tarpeenmukaisella arkisella avulla voi olla suuri ja muistettava merkitys perheille ja iso rooli näiden päätökselle aloittaa yhteistyö.
Suomalainen lastensuojelu-uutisointi jätti Morrisin ja Featherstonen asiantuntevat ja viisaat puheenvuorot tyystin vaille huomiota.
Koko seminaarista sai valtakunnallista julkisuutta vain Featherstonen kritisoimaa epähumaania sosiaalityötä tuottava ja Morrisin paheksumia turhia tutkimuksia ja vääriä leimoja aiheuttava kaltoinkohtelun riskilista, jonka haittoja ja eettisiä riskejä suomalaiset kehittäjät ja käyttäjät eivät tunnu millään tunnistavan eivätkä tunnustavan (YLE, Kaltoinkohdeltuja lapsia on kaikkialla, 10.11.2015).
Suomalaiseen lastensuojelu-uutisointiin luottava jää edelleenkin viranomaispropagandan armoille, uutispimentoon ja tietokatveeseen.
Morrisin THL:n Puheista tekoihin- seminaaripuheenvuorosta vapaasti suomennettu.
https://www.youtube.com/watch?v=n7JNcVwXy5Q&feature=youtu.be
Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/professori-featherstone-sosiaalityo-on-epahumaania
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sosiaalityon-sairastunut-ammatillisuusihanne
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelun-porttiteoria-avunpyynto-avautuminen-ja-lasu-asiakkuus-portteja-elinkautisiin
http://www.lokakuunliike.com/ll-ulkomaat/lastensuojelua-saksassa-kalliiksi-kayneita-turhia-huostaanottoja
http://www.lokakuunliike.com/ll-ulkomaat/saksalainen-lastenvalvoja-pyoritti-omaa-bisnestaan
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelun-puhtauskultti
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vetoomus-ensi-ja-turvakotien-tyokaytantojen-ja-menetelmien-tutkimiseksi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalihuollon-tiedonhallinta-uudistus-rapauttaa-asiakkaiden-oikeusturvaa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-1-fabrikoitu-lastensuojeluilmoitus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-2-fabrikoitu-lastensuojelulausunto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-3-fabrikoitu-rikosilmoitus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-4-fabrikoitu-asiakassuunnitelma
http://www.lokakuunliike.com/henri-auteron-blogi/lastensuojelun-autoritaarisyys
http://www.lokakuunliike.com/leeni-ikosen-blogi/kansanvalistusta-lastensuojelun-asiakkaalle
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-toimintakykymittari-uusi-riskiseula
http://www.lokakuunliike.com/tiina-liljebergin-blogi/nykylastensuojelussa-lapsen-kuuleminen-on-mahdotonta
http://www.lokakuunliike.com/maria-syvaumllaumln-blogi/10-muutosehdotusta-kohti-parempaa-perheidensuojelua
Perheiden tulisi olla mukana niin palveluiden suunnittelussa, ohjauksessa kuin tutkimusten tulosten analysoinnissa.
Morris muistuttaa perheen käsitteen historiallisesta muuttuvuudesta ja perhetilanteiden vaihtuvuudesta. Perhe on alati muuttuva käytäntö järjestää ihmissuhteita ja lasten suhteiden ja tietojenkäsittelyn konteksti.
Perheet ja käsitykset perheistä ovat muuttuneet, samoin valtion ja perheiden suhde.
Englannissa paradigma ja puhunta on muuttunut tarvitsevista lapsista korkean riskin ja haitan kautta epäonnistuviin ja vastuuttomiin perheisiin.
Morris paheksuu, että perheistä puhutaan nykyisin luonnonkatastrofeina, joista lapset tulee pelastaa.
Morrisin mukaan Englannissa perheisiin kohdistuvat lastensuojelulliset tutkimukset ovat lisääntyneet 80% , joista 60% on perusteettomia ja turhia tutkimuksia, joissa ei löydetty etsittyjä haittoja.
Köyhyys tai erilaisuus ei ole riski
Morris väittää, että sosiaalityössä köyhyys käsitetään riskiksi, joka altistaa lastensuojelun asiakkuuksille, tutkimuksille ja huostaanotoille.
Hänen mukaan perheet saavat liian pitkään puutteellista ja riittämätöntä apua, jota seuraa ylimitoitettu puuttuminen liian myöhään.
Morrisin mukaan köyhissä olosuhteissa sinnittely on jo tarpeeksi haastavaa itsessään ja selviytymisen tapoja monia.
Sosiaalityön ei pidä enää kuormittaa perheiden tilannetta entisestään luokittelemalla erilaisuutta tai köyhyyttä riskiksi.
Morrisin mukaan riskiperheluokitus on usein tulosta palvelujärjestelmän väärinarvioinnista, joka olisi voitu välttää tutustumalla perheeseen kunnolla.
Yhteistyöhaluttomuus ei ole riskin osoitin
Morris kiinnittää huomiota riskiperhediskurssiin ja kertoo kuinka Isossa Britanniassa arvioitiin olevan 120 000 riskiperhettä joiden olosuhteisiin tuli puuttua. Tilastotiedot, joiden perusteella arvio tehtiin osoittautuivat hatariksi ja kiistanalaiseksi.
Morris kiinnittää varatuomari Leeni Ikosen lailla huomiota ilmiöön, jossa perheen yhteistyöhaluttomuus tai viranomaisinterventioiden kritisointi luokitellaan riskiksi, jota se ei todellisuudessa ole.
Morrisin mukaan vanhemman yhteistyöhalukkuuden aste ei kerro mitään lapseen kohdistuvasta riskistä.
Tarpeenmukainen apu ja kunnioittava kohtelu tuottaa yhteistyöhalukkuutta
Morris arvostelee sitä, että lastensuojelu kohdistaa resurssien sijaan köyhiin ja erilaisiin perheisiin turhia riskiseulauksia ja -tutkimuksia .
Hän huomauttaa, että myös perheet arvioivat palveluntarjoajia ja heillä on omia osoittimia ammattitaidolle, laadulle ja luotettavuudelle, joiden perusteella yhteistyötä harkitaan.
Kun asiakasperheitä pyydettiin kartoittamaan käyttämiään palveluja huomattiin, että perheet liittivät palveluihin narratiiveja ja tunteita esim. kylmä, hyväätarkoittava mutta tietämätön jne.
Perheet arvostivat sosiaalityössä ammattitaitoa, jatkuvuutta, toivoa ja muutosta sormenheristelystä voimavarojen tunnistamiseen.
Morris jakaa professori Brigid Featherstonen huomion siitä, että neoliberalismi ja riskiregiimi puristavat pois humaanin sosiaalityön mahdollisuudet mutta varoittaa samaan hengenvetoon kosmeettisista muutoksista:
Riskiajattelun kyllästämissä järjestelmissä voimavaralähtöisyys ilman syvällistä asenne- ja rakennemuutosta tuottaa "positiivisen" sosiaalityöntekijän, josta asiakkaat kyllä pitävät mutta jolla ei ole todellisia mahdollisuuksia auttaa tai edistää toivottua muutosta.
Syyllistäminen ja leikkaukset kutistavat asiakkaiden elintilaa
Morris arvostelee sosiaalityöntekijöiden tapaa kerrata ongelmia, rikkoa perheitä, tehdä liittoutumia ja osittaisia sitoumuksia ja syyllistää perheitä suunnitelmiensa epäonnistuneesta toimeenpanosta.
Hän pohtii toimivatko sosiaalityöntekijät hyvistä aikomuksistaan huolimatta muutosten estäjinä kyvyttömyydessään irroittautua käsityksistään ja toimintamalleistaan ja aloittaa puhtaalta pöydältä.
Hänen mukaansa haavoittuvuuksia tulee oppia tunnistamaan ja nimeämään ilman että niitä käännetään riskien osoittimiksi.
Morris varoittaa myös taloudellisista leikkauksista, joiden myötä köyhien perheiden elintila kaventuu ja kertoo tapausesimerkin kurdiäidistä, jolta lopetettiin säästösyistä niin iltapäiväkerho- kuin tulkkipalvelu. Leikkausten seurauksena äiti ei voi enää mennä sen paremmin töihin kuin lääkäriinkään.
Sosiaalityön ymmärrys perheistä puutteellista- äidit interventioiden kohteena
Morris väittää, ettei sosiaalityö ymmärrä perheitä eivätkä perheet sosiaalityötä. Kun muissa sosiaalitieteissä perheitä tarkastellaan dynaamisina ja tekemisen kautta, sosiaalityössä perheitä essentialisoidaan.
Sosiaalityö usein käsittää ja käsitteistää perheen vain samassa taloudessa asuviksi vanhemmiksi ja lapsiksi ja perheinterventioiden kohteeksi typistyy usein vain äiti ja/tai lapsi. Morris paheksuu professori Featherstonen tavoin sosiaalityön tapoja syyllistää, hylätä tai vastuuttaa lähisuhdeväkivaltaa kokeneita äitejä resursoimisen sijaan.
Morris haastaa sosiaalityön tunnistamaan päällekkäisiä ja rinnakkaisia identiteettejä ja rooleja; sama yksilö voi olla niin äiti, tytär, hoivaaja kuin hoivantarvitsija.
Morris väittää, että haavoittuvista oloista tulevat lapset ymmärtävät perheen laajemmin eikä heidän ymmärryksensä ole sidottu maantieteeseen, välimatkaan, molemminpuolisuuteen tai verisiteisiin. Tästä esimerkkinä Morris käyttää lasten tapaa vastata sosiaalityöntekijöiden perhekysymykseen vastakysymyksellä : Tarkoitatko nyt niitä keiden kanssa asun samassa talossa vai niitä, ketkä ovat minun perheeni?
Morrisin mukaan sosiaalityö ei valitettavasti tavoita kaikkia lasten lähisuhteita ja myös hukkaa niitä kartoituksissaan ja käytännöissään.
Morrisi väittää, että perheet karttavat ja vierastavat sosiaalityötä siksi, että se sementoi ohimenevän ongelmatilanteen pysyväksi identiteetiksi ja leimaksi, joka aiheuttaa enemmän ongelmia kuin alkuperäinen tilanne, johon apua haettiin.
Perheet osallisiksi ja mukaan päätöksentekoon
Morris kehottaa tutustumaan perheisiin, heidän elinolosuhteisiinsa ja verkostoihinsa ja ottamaan perheenjäsenet ja sukulaiset osallisiksi sosiaalityön päätöksentekoon. Hän peräänkuuluttaa läheisneuvonpitoja (Family Group Conference), joiden on todettu sitouttavan laajennetun perheen jäseniä, muuttavan viranomaisten diskursseja perheestä, edistävän sukulaissijoituksia ja perheen merkityksen tunnistamista.
Morris kehottaa sosiaalityöntekijöitä harjoittamaan hoivan etiikkaa ja käytännön hoivaa ja kysymään asiakkailta asioita suoraan leimaamatta, tuomitsematta ja kritisoimatta.
Hänen mukaansa pienellä tarpeenmukaisella arkisella avulla voi olla suuri ja muistettava merkitys perheille ja iso rooli näiden päätökselle aloittaa yhteistyö.
Suomalainen lastensuojelu-uutisointi jätti Morrisin ja Featherstonen asiantuntevat ja viisaat puheenvuorot tyystin vaille huomiota.
Koko seminaarista sai valtakunnallista julkisuutta vain Featherstonen kritisoimaa epähumaania sosiaalityötä tuottava ja Morrisin paheksumia turhia tutkimuksia ja vääriä leimoja aiheuttava kaltoinkohtelun riskilista, jonka haittoja ja eettisiä riskejä suomalaiset kehittäjät ja käyttäjät eivät tunnu millään tunnistavan eivätkä tunnustavan (YLE, Kaltoinkohdeltuja lapsia on kaikkialla, 10.11.2015).
Suomalaiseen lastensuojelu-uutisointiin luottava jää edelleenkin viranomaispropagandan armoille, uutispimentoon ja tietokatveeseen.
Morrisin THL:n Puheista tekoihin- seminaaripuheenvuorosta vapaasti suomennettu.
https://www.youtube.com/watch?v=n7JNcVwXy5Q&feature=youtu.be
Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/professori-featherstone-sosiaalityo-on-epahumaania
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sosiaalityon-sairastunut-ammatillisuusihanne
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelun-porttiteoria-avunpyynto-avautuminen-ja-lasu-asiakkuus-portteja-elinkautisiin
http://www.lokakuunliike.com/ll-ulkomaat/lastensuojelua-saksassa-kalliiksi-kayneita-turhia-huostaanottoja
http://www.lokakuunliike.com/ll-ulkomaat/saksalainen-lastenvalvoja-pyoritti-omaa-bisnestaan
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelun-puhtauskultti
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vetoomus-ensi-ja-turvakotien-tyokaytantojen-ja-menetelmien-tutkimiseksi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalihuollon-tiedonhallinta-uudistus-rapauttaa-asiakkaiden-oikeusturvaa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-1-fabrikoitu-lastensuojeluilmoitus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-2-fabrikoitu-lastensuojelulausunto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-3-fabrikoitu-rikosilmoitus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-4-fabrikoitu-asiakassuunnitelma
http://www.lokakuunliike.com/henri-auteron-blogi/lastensuojelun-autoritaarisyys
http://www.lokakuunliike.com/leeni-ikosen-blogi/kansanvalistusta-lastensuojelun-asiakkaalle
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-toimintakykymittari-uusi-riskiseula
http://www.lokakuunliike.com/tiina-liljebergin-blogi/nykylastensuojelussa-lapsen-kuuleminen-on-mahdotonta
http://www.lokakuunliike.com/maria-syvaumllaumln-blogi/10-muutosehdotusta-kohti-parempaa-perheidensuojelua
RSS Feed
