Sote-aloilla yhä enemmän riskiammattilaisia: ”Otetaan vain kaikki sisään, kyllä Valvira siivoaa jäljet”
Kupittaan ja Oulun lastensuojelun jälkeen sote-alan pääsykokeista ja haastatteluista luopuminen tuntuu arveluttavalta asiakas- ja potilasturvallisuuden vaarantamiselta.
Nyt useat sosiaali- ja terveysalan oppilaitokset ovat luopuneet pääsykokeista, osin niiden kalleuden vuoksi. Esimerkiksi ammattiopistojen lähihoitajakoulutukseen pääsee helposti täyttämällä sähköisen hakemuksen.
Sairaanhoitajaksi, sosionomiksi tai terveydenhoitajaksi voi päästä opiskelemaan ensimmäistä kertaa pelkän valintakokeen kautta. Haastatteluja ja soveltuvuustestejä ei tehdä myöskään sosiaalityöntekijöille.
Soveltuvuustestin reputtaminenkaan ei vie opiskelupaikkaa. Vuodesta 2016 lähtien lähihoitajaopintoihin on päässyt, vaikka hakija ei olisi saanut soveltuvuuskokeesta yhtään pistettä.
Sosiaali- ja terveysalaa valvovan Valviran ryhmäpäällikkö, lääkintöneuvos Markus Henriksson kertoo kuulleensa, kuinka oppilaitoksen johtava opettaja oli todennut lakonisesti: ”Otetaan vain kaikki sisään ja annetaan valmistua, kyllä Valvira sitten siivoaa jäljet”.
– Se on aivan törkeää asiakkaita ja potilaita kohtaan.
Pitkään alalla toimineen sosiaalityöntekijän Niina Nurmelan mukaan sosiaalityössä tapahtuu laitonta vallankäyttöä, uutisoi taannoin Turun Sanomat.
Nurmela kertoo, että asiakasta kyykytetään esimerkiksi pimittämällä hänestä tehtyjä merkintöjä.
Laitonta vallankäyttöä harjoitetaan myös siten, että asiakkaalta ei tarkisteta asioiden todellista laitaa, vaan sosiaalityöntekijä tekee omia tulkintojaan perheen tilanteesta.
Nykyään sosiaalityötä Turun yliopistossa opettavan Nurmelan mielestä sosiaali-, terveys- ja kasvatusaloilla työskentelee ihmisiä, joiden ei pitäisi olla ihmissuhdealoilla töissä.
– Tämä on fakta, mutta sitä ei uskalleta sanoa ääneen.
Laittomuuksia ja ammattitaitopuutteita sijaishuollossa
Asiakkaiden oikeus- ja potilasturvaa lastensuojelussa vaarantaa se , että monet lastensuojelun yksiköt käyttävät kustannussyistä työvoimanaan yhä enemmän puutteellisesti koulutettuja tai palkattomassa työharjoittelussa tai työelämäkokeilussa olevia.
Voimavaralähtöinen vuorovaikutus voikin ollakin urkintaa, arviointi leimaamista, avohuollon tukitoimi huostaanoton pohjustamista, säännöllinen hoitokontakti pakotettua ja tarpeetonta seulausta, lapsen etu sijaishuollon edunvalvontaa, räätälöity opetus lähihoitajaharjoittelijan läksyvalvontaa laitoksessa ja kohentunut toimintakyky työntekijän käskyjen tottelemista.
Jokaiseen lastensuojelun moniammatilliseen työryhmään / yksikköön kuuluu ainakin pari vakituisesta työpaikasta haaveilevaa opiskelijaa/työharjoittelijaa. Opiskelijat ja harjoittelijat kehittelevät lastensuojelulaitoksissa mm. huostaanottoselvityksissä käytettäviä perhearviointeja, suomentavat englanninkielisiä haastattelulomakkeita ja pisteytysohjeita ja "arvioivat" asiakkaita ( Falck 2007; Kämäräinen 2016).
Usko psykoanalyysin harhaoppeihin aiheuttaa sosiaalityössä ammattitaitopuutteita , vääriä epäilyjä vanhemmille ja sijaishuollon väkivallan havaitsematta jättämistä.
Lastensuojelupalkinnoilla tuntuu olevan joissakin kunnissa vahvempi positiivinen korrelaatio lasten kaltoinkohteluun ja laiminlyöntiin kuin huostaanottopäätöksillä. Myönnetty palkinto tuntuu sinetöivän sijaishuoltoyrittäjän diplomaattisen koskemattomuuden, jonka suojissa lasten kaltoinkohtelu jatkuu ja raaistuu.
Keski-Suomen käräjäoikeuden tuomitseman sijaisperheen äiti oli palkittu kasvattaja.
Vuoden sijaisperheeksi nimetyssä perheessä lapsia tönittiin, "kopsauteltiin", tukistettiin, nipistettiin, riepoteltiin tukasta, nimiteltiin alentavasti, jopa kuristettiin ja saunotettiin liian kuumassa löylyssä sekä seisotettiin avojaloin lumihangessa. Sijaislastaan kiduttanut sijaisäiti toimi lastensuojelun luottamustehtävissä.
Sijaishuollon henkilökunnan toistuvien pahoinpitelyiden kohteeksi joutunut Toni Mäkinen kertoo kuinka henkilökunta sai kunnianosoituksia hyvästä työstään huostaanotettujen lasten hyväksi.
–Muistan, kun poikakodin johtajaa tultiin palkitsemaan Muhokselle. Minut laitettiin siksi aikaa putkaan, jotten kertoisi, millainen johtaja oikeasti oli, Mäkinen muistelee.
Osa Mäkistä pahoinpidelleistä työntekijöistä jatkaa edelleen työtä lastensuojelun parissa.
Länsi-Uudenmaan käräjäoikeus tuomitsi Mehiläisen lastensuojeluyksikön ohjaajan hiljattain lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ehdolliseen vankeusrangaistukseen.
AVI:n valvontaan joutunut Nevalanmäen perhekodit sai Kauppalehden vuoden 2014 menestyjäyrityspalkinnon. Pahamaineisen Pro Manorsin Loikalan kartanon johtaja, jonka laitoksessa nuoria mm. kuristettiin ja matotettiin puolestaan sai Luja ry:n Vuoden Kasvattaja -palkinnon vuonna 2008 ansioistaan työurallaan.
Sosiaalialan arveluttavat ammatillisuusihanteet, puuttuva valvonta ja kadonnut historiallinen muisti takaavat, että alalle on taas valmistumassa psykoanalyysin harhaoppeihin luottava, asiakkaitaan patologisoiva, vääriä syytöksiä fabrikoiva ja aiemmat tutkimusvirheet toistava auttajina esiintyvien puoskareiden sukupolvi, joka pitää onnistumisena laittomia menettelytapoja.
Lastensuojelun johdon väärinkäytöksiä hoidetaan tittelinvaihdoksilla ja sairaslomilla- ei irtisanomisilla
Suorittavan tason työntekijöitäkin suurempi ongelma ovat lastensuojelun johtajat. Lastensuojelun johdon muodostavat vanhemmat työntekijät eivät usein tunne lastensuojelun lainsäädäntöä ja saavat harjoittaa virheellistä toimintaansa vuosikaudet kenenkään puuttumatta.
Ongelma muodostuu kun vanhat ammattitaidottomat johtajat alkavat indoktrinoida nuoria osaavia työntekijöitä yksikkönsä tuhoavaan toimintakulttuuriin ja virheellisiin johtamiskäytäntöihin. Mielipidejohtaminen jyrää potentiaalin tiedolla johtamisen.
Lastensuojeluasioita pitkään käsitelleet juristit Outi Mannonen ja Leeni Ikonen sanovat, että sosiaalityössä noudatetaan liikaa mutu-tuntumaa. Varsinkaan vanhemmat sosiaalityöntekijät eivät tunne lakia kunnolla.
– Sosiaalityöntekijän pitäisi tuntea edes lastensuojelulaki, sosiaalihuoltolaki ja hallintolaki. Nämä lait muodostavat loppujen lopuksi aika suppean alueen. Huomaan työssäni, että moni ei tunne edes osaa näistä, Ikonen sanoo.
Lastensuojelun johtamisen perusongelmaan ei ole toistaiseksi puuttunut kukaan:
Lastensuojelun johdossa toimii ammattitaidottomia työntekijöitä, joiden irtisanomiseen ei ole mitään laillisia keinoja ja jotka siirtävät virheelliset toimintakäytäntönsä uusille työntekijöille.
Terveydenhuollossa työntekijöillä on väärinkäytöksistään vastuu- ja korvausvelvoitteet ja potilaslakia toistuvasti rikkova johtaja on mahdollista irtisanoa.
Lastensuojelussa virkailijoilla on kuntaliitosten myötä pahimmillaan vuosien irtisanomissuoja eikä heidän toimiaan valvo käytännössä kukaan. Lastensuojeluvirkailijoille ansiotta lankeavaan good will:iin ja vastuu- ja valvontavapauteen tottunut ammattitaidoton johtaja, joka uskoo olevansa "hyvien puolella" ei välttämättä itse ymmärrä toimivansa väärin ja ottaa ojentamisen henkilökohtaisena loukkauksena, joka pitää kostaa.
Hallinto-oikeus Talentia -jäsenineen on totuttanut sosiaalityön johdon ja hallinto-oikeuden asiantuntijat siihen, ettei työn etiikasta, laillisuudesta tai laadusta tarvitse kantaa minkäänlaista vastuuta. Edes jatkuviin väärinkäytöksiin syyllistyvää, kuntalaisille vakavan riskin muodostavaa johtajaa ei saada irtisanottua millään.
Kuntalaiset voivat vain seurata voimattomina sivusta kun vakaviin oikeusturvaloukkauksiin jatkuvasti syyllistyvä ammattitaidoton työntekijä siirtyy johtavaksi sosiaalityöntekijäksi, sosiaaliasiamieheksi, hallinto- oikeuden asiantuntijajäseneksi, perheneuvolan tai perhetukikeskuksen johtajaksi, ja lopulta perusturva- ja sosiaalijohtajaksi.
Lastensuojelun johtamisen suurin ongelma on, että johdon rikoksia ja väärinkäytöksiä hoidetaan siirroilla ja tehtävänimikkeiden ja titteleiden vaihdoksilla, ei rikostuomioilla, korvausvelvoitteilla tai irtisanomisilla.
Väärin toimivasta johtajasta ei tule irtisanottua eikä tuomittua vaan väärin toimiva erityisosaaja , muutosjohtaja, konsultti tai terapeutti.
Vakavat virheet tehtävien hoidossa ja tahalliset väärinkäytökset eivät välttämättä paljastu koskaan. Alaiset eivät viran ja uran menettämisen pelossa uskalla puhua kuin vasta eläkkeelle siirryttyään ja väärinkäytöksistä raportoivat asiakkaat leimataan katkeroituneiksi mt- tai päihdeongelmaisiksi ja heidän kertomuksensa tarttumataudiksi, vihapuheeksi tai sepitteiksi, joista heitä pyritään rankaisemaan rikossyytteillä ja lastensuojelun edunvalvojalla.
Vaikka kelvoton johtaja olisi syyllistynyt vakaviin, korjaamattomiin väärinkäytöksiin jokaisessa tehtävässään sosiaalitoimessa hänelle aukeaa vielä uusi ura psykoterapeuttina, konsulttina, tutkijana, THL:n tai STM:n asiantuntijana, sosiaalialan järjestöjohtajana tai yksityisen sosiaalipalvelualan yrittäjänä, jonne tähtää kolmannes sosiaalityöntekijöistä. Todetusta rikoksestakaan ei seuraa muuta kuin palkallista sairaslomaa.
Väärinkohdeltuja asiakkaita, jotka ovat johtajan väärinkäytösten myötä menettäneet lapsensa, perheensä, työpaikkansa ja terveytensä ei lämmitä, että vuosikymmeniä kestäneistä perusturvarikoksista ja perheiden väärinkohtelusta ei seuraa muuta kuin lastensuojelupalkinto ja kutsu luennoimaan lastensuojelupäiville.
Media ja oikeuskäytännöt suojelevat riskiammattilaisia
On hyväksyttävä, että näitä korkean riskin työntekijöitä tulee yhteiskunnassamme olemaan todennäköisesti aina, ja että heidän pulmansa ovat niin syvällä ettei lisäkouluttaminen ole tulosta tuottava inteventio.
Katarina Finnilä-Tuohimaan väitöskirja-aineistossa lasten hyväksikäyttöä tutkivista ammattilaisista huolestuttavan monella oli vakavia ammattitaitopuuteita ja objektiivisuuden vaarantavia asenteita ja uskomuksia, joita koulutus lisäsi- ei suinkaan vähentänyt.
Riskityöntekijöiden toiminta haittaa asiakkaiden oikeusturvaa ja toimintakykyä , sosiaalialan tutkimustiedon keruuta ja laillisuusvalvontaa ja aiheuttaa korvaamattomia menetyksiä perheille ja kansantaloudelle. Siksi heidät on tunnistettava ja heidän toimintaansa on puututtava.
Sananvapaus ja oikeussuojakeinot on tarkoitettu suojaamaan kansalaisia huonon hallinnon ja riskiammattilaisten mielivaltaa vastaan.
Riskityöntekijöihin eivät tehoa kuin autoritatiiviset toimintamallit: huomautus, kantelu, valitus, tutkintapyyntö, rikosilmoitus ja väärinkäytösten julkistaminen.
Valistukseen ja uudelleenkoulutukseen uskovista asiakkaista ja esimiehistä saattaa kuitenkin tulla ylioptimistisia, ja he keskittyvät liikaa pieniin parannuksiin palvelujärjestelmässä ja riskityöntekijän käytöksessä työntekijän koko väärinkäytösten historian ja sen seurausten mielessä pitämisen sijaan.
Lastensuojelun ydinongelma eivät ole Björkmanin, Romppasen tai Heinolan kaltaiset työntekijät, jotka ovat ehtymätön luonnonvara vaan sosiaalitoimen halu ja mahdollisuus antaa heille rajaton valta ja rahoitus ilman valvontaa ja kyvyttömyys ja haluttomuus kuulla asiakkaiden kokemuksia väkivallasta. Erityisesti lasten kuuleminen, joka ei nykyisin toteudu lastensuojelun missään vaiheessa tulisi varmistaa kahdenkeskisillä haastatteluilla ja riittävän isoilla satunnaisotannoilla toteutetuilla kyselyillä.
Lastensuojelun riskityöntekijöiden toimintaan puuttumista hankaloittaa heidän edunvalvojakseen lähtenyt media, joka ei halua uskoa että laittomuudet eivät ole sosiaalityöntekijöille myönnettävillä lisäresursseilla korjattavia edunvalvonta- tai työtaisteluasioita, jollaiseksi lastensuojelun oikeusturvaongelmia ja väärinkäytöksiä pyritään mediassa kääntämään.
Jostakin syystä valtamedian toimittajat haluavat esiintyä mielummin laittomastikin toimivien lastensuojeluammattilaisten edunvalvojina , myötäkärsijöinä ja mielensäpahoittajina kuin sosiaalityön lainalaisuuden ja asiakkaiden oikeusturvan tai viranomaisvallan valvojina.
YLE- uutisten tannoisesta jutusta voi tehdä johtopäätöksen, että viidestäkymmenestä saadusta lastensuojelukokemuksesta vain kaksi oli myönteistä (jutun ilmaisu ” Ja yhdellä toisellakin äidillä oli myönteisiä kokemuksia”). YLE:n lastensuojelukyselyn tulos on siis järkyttävän huono mutta toimittaja on silti päättänyt nostaa esiin molemmat positiiviset vähemmistökokemukset sekä otsikossa että väliotsikossa. Jokseenkin surullista kalliissa kansan luottamusta ja good will:iä nauttivassa lastensuojelussa on, että myönteiseksi kokemukseksi asiakkaille riitti, että sosiaalityöntekijä a) ei vaihtunut b) ei valehdellut eikä salaillut asioita.
Riskiammattilaisen tunnistusohjeet
Ammattilaisen toimintaa ja riskin tasoa voi arvioida esimerkiksi Leventhalin sääntöjen, ammatillisuusihanteen tai Huoli puheeksi- menetelmän avulla:
Gerald Leventhal (1980) esitti kuusi menettelytapojen oikeudenmukaisuuden (procedural justice) sääntöä:
1. johdonmukaisuus: menettelyä sovelletaan johdonmukaisesti kaikkina aikoina kaikkiin ihmisiin samoin.
2. puolueellisuuden estäminen: päätöksentekijällä ei saisi olla omia intressejä, ennakkoluulottomuus.
3. tiedon tarkkuus: menettelyn tulisi perustua oikeaan ja tarkkaan tietoon.
4. oikaistavuus: mahdollisuus oikaista päätöksenteon perustana olevia tietoja.
5. edustavuus: kaikilla joita asia koskee, on mahdollisuus vaikuttaa päätökseen.
6. eettisyys: menettelytapa ei sisällä vilppiä tai lahjontaa tai yksityisyyden loukkausta.
Leventhalin säännöt toteutuvat lastensuojelussa usein vain satunnaisesti tai ei lainkaan.
Ammattilaisen riskin tasoa voi arvioida myös hänen omaksumansa ammatillisuusihanteen kautta: http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sosiaalityon-sairastunut-ammatillisuusihanne
Lokakuun Liike on tehnyt ohjeet korkean riskin työntekijän tunnistamiseksi:
Riskiammattilaisen tunnistusohjeet
1) Työntekoon liittyvä komplikaatio:
- työntekijä ei tunne lakeja, ihmisoikeussopimuksia, hyvän hallinnon periaatteita eikä viran edellyttämää ohjeistusta
- tottelemattomuus: rikkoo työssään tietoisesti menettelysäännöksiä
- kaikkivoipuus: nauttii vallasta ja toisten ihmisten (varsinkin puolustuskyvyttömien tai heikommassa asemassa olevien) hallitsemisesta
- hyötynäkökulma: työntekijällä on jatkuvasti "näytönpaikka" eli voimakas pätemisen tarve saada työssään muita enemmän "tuloksia" aikaan – esim. kiireelliset sijoitukset ovat hänelle "tuloksellista toimintaa"
- epäpätevyys tai "ylikouluttautuneisuuden" myötä syntynyt ammatillinen ylemmyydentunto
- on aina oikeassa: "tietää" asiakkaan asiat asiakasta paremmin
- toimii subjektiivisten huolituntemusten ja tulkintojensa varassa
- ei osaa erottaa esimerkiksi omia lapsuudenaikaisia traumojaan, vaan asiakkaan elämä nostaa ne esiin ohjaamaan päätöksentekoa
- syyllistää asiakkaansa, vaikka tietää puutteet peruspalveluissa ja lastensuojelun tarjoamissa palveluissa
- asenteellisuus: ei arvosta ja kunnioita asiakastaan vaan pitää tätä ärsyttävänä ja "jotenkin vajaana"
- kohdistaa asiakkaaseensa epärealistisia odotuksia
- dominoi asiakastaan eli ns. pomottaa
- mitätöi tätä
- on keinoton kohtaamaan arvostelua ja kestämään kritiikkiä
- ei suostu reflektoimaan itseään ja/tai alaansa: kiistää ongelmat ja loukkaantuu syytöksistä
- voi olla ensin hyvin empaattinen saadakseen asiakkaan avautumaan (=hyvä ensivaikutelma) ja haluaa kovasti auttaa kaikin mahdollisin tavoin myös apua tarvitsemattomia, mutta kostaa, jos asiakas ei tottele häntä, pidä hänestä tai muutoin täytä hänen odotuksiaan, tai kun asiakas puolustaa oikeuksiaan ja esimerkiksi korottaa ääntään tai muutoin uhmaa häntä
- omaa Munchausenin syndrooman riskitekijöitä eli luo perheelle vakavia ongelmia saadakseen korjata niitä
- verkostoituu alan kaupallisten toimijoiden kanssa (ns. hyväsisar-järjestelmä)
- salaa kytköksiään lastensuojelubisnekseen tai pitää niitä merkityksettöminä jääviytensä kannalta
- pakoilee vastuuta, syyttää muita virheistään
- ei halua tutustua lapseen eikä perheeseen
- kieltäytyy yhteistyöstä
- toimii yhteisönsä tai oman ideologiansa ohjaamana
- pitää tuomioistuimia yhteistyökumppaninaan
2) Käyttäytymiseen liittyvät riskitekijät:
- emotionaalinen kypsymättömyys
- ohut elämänkokemus
- heikko kielellinen kehitys (vaihtoehtoisesti monimutkainen virkakieli tai vaikeasti ymmärrettävä diskurssihelinä)
- käyttää huolipuhetta, toistelee huoli-sanaa
- äänenkäytön pulmat; käyttää herttaista ääntä (korostuneen ystävällinen, alentuva puhe, kuin puhuisi lapselle tai vähämieliselle)
- itsekritiikittömyys
- puutteelliset empatiataidot eli suppea myötäelämisen kyky
- heikot vuorovaikutustaidot
- tunnekylmyys
- kykenemättömyys samaistumiseen
- kyvyttömuus myöntää virheitään ja tuntea häpeää
- autoritaarinen kasvatusasenne ja siihen liittyvät kurinpitokäytännöt
- ei katso silmiin puhuessaan tai tuijottaa herkeämättä
- ei tunne sääliä
- loukkaantumisherkkyys
- passiivis-aggressiivisuus
- epärehellisyys, valehtelu, satuilu ja fabulointi; todellisuuden vääristely liioittelemalla tai jonkun asian kertomattajättämisellä
- manipuloivuus
- voimakas tarve tulla ihalluksi ja ylistetyksi
- uhmakkuus
- yhteistyökyvyttömyys
- toisinaan äärimmäinen ylihuolehtivuus
- marttyyrimäinen asenne (tarvittaessa itkuinen)
- sankarin roolin karistella uhriutuminen eli uhriksi tekeytyminen
3) Perhetilanteeseen tai perheen käyttäytymiseen liittyvät riskitekijät:
- ei omia lapsia, ei varsinkaan kapinoivia teinejä
- vähäinen kokemus lastenhoidosta, etenkin erityistä tukea tarvitsevien lasten tarpeisiin vastaamisesta
- ei tunne lapsen kehityksellisiä asioita, toimii mutu-pohjalta
- ei omaa lastensuojelutaustaa
- hyvä sosiaalinen tilanne, syntynyt ns. kultalusikka suussa tai muutoin elänyt homogeenisessa yhteisössä oppimatta suvaitsemaan erilaisuutta
- riippumattomuus hyvinvointipalveluista ja sitä kautta ymmärtämättömyys tuen tarpeessa olevien tilanteesta
- taustalla ei ole esimerkiksi henkilökohtaista konkurssia tai työttömyyttä ja toimeentulotuella elämistä vähintään kahden vuoden ajan syrjäytyneenä
- ei kokemusta avioerosta kriisinä ja riitaisasta huoltajuuskiistasta
- ei ole koskaan tuntenut minkäänlaista kiinnostusta päihteisiin tai vastaavasti erilaisia salattuja riippuvuuksia
- ei ole ollut burnoutissa saati kokenut psyykkistä sairausjaksoa
- ei kokemusta omasta terapiaprosessista
- ei suvussa esiintyviä tragedioita
- välttelee ongelmien kohtaamista ja selvittämistä: ei osaa riidellä rakentavasti.
Kaltoinkohtelun uhriksi joutumisen voi tunnistaa myös tarkkailemalla omia tunnekokemuksiaan:
- Tunsitko, että hän puhui sinulle vakuuttavasti, mutta myöhemmin saitkin kokea aivan päinvastaisia asioita?
- Vääristeltiinkö sanomasi?
- Tunnetko, että olet tekemisissä narsistin kanssa? Muuttuuko valkoinen mustaksi ja musta valkoiseksi?
- Koetko usein hänen seurassaan, että vain sinussa olisi vikaa?
- Tunnetko täydellistä voimattomuutta hänen vaikutuspiirinsä eli verkostonsa (luottohenkilöiden) edessä?
- Saako hän sinut syyttämään itseäsi kaikesta ja tuntemaan häpeää?
Tunnistamisohjeiden tuloksen laskeminen, tulkinta ja toimintaohjeet:
Muista, että mikään riskitekijä tai merkki ei yksinään välttämättä ilmaise kaltoinkohtelun tapahtuneen. Sinun kannattaa käsitellä asia lastensuojelun kansalaisverkoston kanssa, joka voi auttaa sinua asettamaan huolesi oikeaan luokkaan ja tunnistamaan väkivallan laji.
Muista, että subjektiiviset havaintosi ovat fakta, aivan kuten ammattilaisiakin on ohjeistettu muistamaan.
Lokakuun liikkeen uudella lastensuojeluilmoituksella voit tehdä ilmoituksen lastenpalvelujärjestelmässä työskentevän virkamiehen tai muun ammattilaisen sellaisesta toiminnasta, joka on selkeästi lapsen edun vastainen. Lataa ilmoitus, tulosta ja postita lastensuojeluun:
lastensuojeluilmoituksen ilmoitusosa (viranomainen).pdf
Download File
Kaikkein tärkeintä on muistaa tilata riskiammattilaisen tuottamat asiakirjat ja korjata niistä virheet, joita on tavallisesti runsaasti.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tarkista-omat-asiakirjasi
Voit arvioida työntekijäsi riskin tasoa myös Lokakuun Liikkeen Huoli puheeksi- ohjeilla: www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/huoli-puheeksi-mille-huolen-vyohykkeelle-tyontekijasi-sijoittuu
Tee muistutus, kantelu, tutkintapyyntö tai rikosilmoitus:
Muistutus: www.avi.fi/web/avi/muistutus#.Whjd4Tdx0dU
Kantelu:https://lomake.fi/c/ec/lomakepalvelu/download?s=dd3N2vxvcwSsC0e&id=15847%2FAAFC2517E1C03D4DE5611641DAB446BA&type=statics
http://www.valvira.fi/sosiaalihuolto/sosiaalihuollon-valvonta/muistutus_tai_kantelu
https://www.oikeusasiamies.fi/fi/kantelu-oikeusasiamiehelle
https://www.sll.fi/mita-sina-voit-tehda/vaikuta-lahiymparistoosi/ymparistorikokset/Tutkintapyyntolomake.pdf
http://www.poliisi.fi/rikokset/rikosilmoitus
Kupittaan ja Oulun lastensuojelun jälkeen sote-alan pääsykokeista ja haastatteluista luopuminen tuntuu arveluttavalta asiakas- ja potilasturvallisuuden vaarantamiselta.
Nyt useat sosiaali- ja terveysalan oppilaitokset ovat luopuneet pääsykokeista, osin niiden kalleuden vuoksi. Esimerkiksi ammattiopistojen lähihoitajakoulutukseen pääsee helposti täyttämällä sähköisen hakemuksen.
Sairaanhoitajaksi, sosionomiksi tai terveydenhoitajaksi voi päästä opiskelemaan ensimmäistä kertaa pelkän valintakokeen kautta. Haastatteluja ja soveltuvuustestejä ei tehdä myöskään sosiaalityöntekijöille.
Soveltuvuustestin reputtaminenkaan ei vie opiskelupaikkaa. Vuodesta 2016 lähtien lähihoitajaopintoihin on päässyt, vaikka hakija ei olisi saanut soveltuvuuskokeesta yhtään pistettä.
Sosiaali- ja terveysalaa valvovan Valviran ryhmäpäällikkö, lääkintöneuvos Markus Henriksson kertoo kuulleensa, kuinka oppilaitoksen johtava opettaja oli todennut lakonisesti: ”Otetaan vain kaikki sisään ja annetaan valmistua, kyllä Valvira sitten siivoaa jäljet”.
– Se on aivan törkeää asiakkaita ja potilaita kohtaan.
Pitkään alalla toimineen sosiaalityöntekijän Niina Nurmelan mukaan sosiaalityössä tapahtuu laitonta vallankäyttöä, uutisoi taannoin Turun Sanomat.
Nurmela kertoo, että asiakasta kyykytetään esimerkiksi pimittämällä hänestä tehtyjä merkintöjä.
Laitonta vallankäyttöä harjoitetaan myös siten, että asiakkaalta ei tarkisteta asioiden todellista laitaa, vaan sosiaalityöntekijä tekee omia tulkintojaan perheen tilanteesta.
Nykyään sosiaalityötä Turun yliopistossa opettavan Nurmelan mielestä sosiaali-, terveys- ja kasvatusaloilla työskentelee ihmisiä, joiden ei pitäisi olla ihmissuhdealoilla töissä.
– Tämä on fakta, mutta sitä ei uskalleta sanoa ääneen.
Laittomuuksia ja ammattitaitopuutteita sijaishuollossa
Asiakkaiden oikeus- ja potilasturvaa lastensuojelussa vaarantaa se , että monet lastensuojelun yksiköt käyttävät kustannussyistä työvoimanaan yhä enemmän puutteellisesti koulutettuja tai palkattomassa työharjoittelussa tai työelämäkokeilussa olevia.
Voimavaralähtöinen vuorovaikutus voikin ollakin urkintaa, arviointi leimaamista, avohuollon tukitoimi huostaanoton pohjustamista, säännöllinen hoitokontakti pakotettua ja tarpeetonta seulausta, lapsen etu sijaishuollon edunvalvontaa, räätälöity opetus lähihoitajaharjoittelijan läksyvalvontaa laitoksessa ja kohentunut toimintakyky työntekijän käskyjen tottelemista.
Jokaiseen lastensuojelun moniammatilliseen työryhmään / yksikköön kuuluu ainakin pari vakituisesta työpaikasta haaveilevaa opiskelijaa/työharjoittelijaa. Opiskelijat ja harjoittelijat kehittelevät lastensuojelulaitoksissa mm. huostaanottoselvityksissä käytettäviä perhearviointeja, suomentavat englanninkielisiä haastattelulomakkeita ja pisteytysohjeita ja "arvioivat" asiakkaita ( Falck 2007; Kämäräinen 2016).
Usko psykoanalyysin harhaoppeihin aiheuttaa sosiaalityössä ammattitaitopuutteita , vääriä epäilyjä vanhemmille ja sijaishuollon väkivallan havaitsematta jättämistä.
Lastensuojelupalkinnoilla tuntuu olevan joissakin kunnissa vahvempi positiivinen korrelaatio lasten kaltoinkohteluun ja laiminlyöntiin kuin huostaanottopäätöksillä. Myönnetty palkinto tuntuu sinetöivän sijaishuoltoyrittäjän diplomaattisen koskemattomuuden, jonka suojissa lasten kaltoinkohtelu jatkuu ja raaistuu.
Keski-Suomen käräjäoikeuden tuomitseman sijaisperheen äiti oli palkittu kasvattaja.
Vuoden sijaisperheeksi nimetyssä perheessä lapsia tönittiin, "kopsauteltiin", tukistettiin, nipistettiin, riepoteltiin tukasta, nimiteltiin alentavasti, jopa kuristettiin ja saunotettiin liian kuumassa löylyssä sekä seisotettiin avojaloin lumihangessa. Sijaislastaan kiduttanut sijaisäiti toimi lastensuojelun luottamustehtävissä.
Sijaishuollon henkilökunnan toistuvien pahoinpitelyiden kohteeksi joutunut Toni Mäkinen kertoo kuinka henkilökunta sai kunnianosoituksia hyvästä työstään huostaanotettujen lasten hyväksi.
–Muistan, kun poikakodin johtajaa tultiin palkitsemaan Muhokselle. Minut laitettiin siksi aikaa putkaan, jotten kertoisi, millainen johtaja oikeasti oli, Mäkinen muistelee.
Osa Mäkistä pahoinpidelleistä työntekijöistä jatkaa edelleen työtä lastensuojelun parissa.
Länsi-Uudenmaan käräjäoikeus tuomitsi Mehiläisen lastensuojeluyksikön ohjaajan hiljattain lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ehdolliseen vankeusrangaistukseen.
AVI:n valvontaan joutunut Nevalanmäen perhekodit sai Kauppalehden vuoden 2014 menestyjäyrityspalkinnon. Pahamaineisen Pro Manorsin Loikalan kartanon johtaja, jonka laitoksessa nuoria mm. kuristettiin ja matotettiin puolestaan sai Luja ry:n Vuoden Kasvattaja -palkinnon vuonna 2008 ansioistaan työurallaan.
Sosiaalialan arveluttavat ammatillisuusihanteet, puuttuva valvonta ja kadonnut historiallinen muisti takaavat, että alalle on taas valmistumassa psykoanalyysin harhaoppeihin luottava, asiakkaitaan patologisoiva, vääriä syytöksiä fabrikoiva ja aiemmat tutkimusvirheet toistava auttajina esiintyvien puoskareiden sukupolvi, joka pitää onnistumisena laittomia menettelytapoja.
Lastensuojelun johdon väärinkäytöksiä hoidetaan tittelinvaihdoksilla ja sairaslomilla- ei irtisanomisilla
Suorittavan tason työntekijöitäkin suurempi ongelma ovat lastensuojelun johtajat. Lastensuojelun johdon muodostavat vanhemmat työntekijät eivät usein tunne lastensuojelun lainsäädäntöä ja saavat harjoittaa virheellistä toimintaansa vuosikaudet kenenkään puuttumatta.
Ongelma muodostuu kun vanhat ammattitaidottomat johtajat alkavat indoktrinoida nuoria osaavia työntekijöitä yksikkönsä tuhoavaan toimintakulttuuriin ja virheellisiin johtamiskäytäntöihin. Mielipidejohtaminen jyrää potentiaalin tiedolla johtamisen.
Lastensuojeluasioita pitkään käsitelleet juristit Outi Mannonen ja Leeni Ikonen sanovat, että sosiaalityössä noudatetaan liikaa mutu-tuntumaa. Varsinkaan vanhemmat sosiaalityöntekijät eivät tunne lakia kunnolla.
– Sosiaalityöntekijän pitäisi tuntea edes lastensuojelulaki, sosiaalihuoltolaki ja hallintolaki. Nämä lait muodostavat loppujen lopuksi aika suppean alueen. Huomaan työssäni, että moni ei tunne edes osaa näistä, Ikonen sanoo.
Lastensuojelun johtamisen perusongelmaan ei ole toistaiseksi puuttunut kukaan:
Lastensuojelun johdossa toimii ammattitaidottomia työntekijöitä, joiden irtisanomiseen ei ole mitään laillisia keinoja ja jotka siirtävät virheelliset toimintakäytäntönsä uusille työntekijöille.
Terveydenhuollossa työntekijöillä on väärinkäytöksistään vastuu- ja korvausvelvoitteet ja potilaslakia toistuvasti rikkova johtaja on mahdollista irtisanoa.
Lastensuojelussa virkailijoilla on kuntaliitosten myötä pahimmillaan vuosien irtisanomissuoja eikä heidän toimiaan valvo käytännössä kukaan. Lastensuojeluvirkailijoille ansiotta lankeavaan good will:iin ja vastuu- ja valvontavapauteen tottunut ammattitaidoton johtaja, joka uskoo olevansa "hyvien puolella" ei välttämättä itse ymmärrä toimivansa väärin ja ottaa ojentamisen henkilökohtaisena loukkauksena, joka pitää kostaa.
Hallinto-oikeus Talentia -jäsenineen on totuttanut sosiaalityön johdon ja hallinto-oikeuden asiantuntijat siihen, ettei työn etiikasta, laillisuudesta tai laadusta tarvitse kantaa minkäänlaista vastuuta. Edes jatkuviin väärinkäytöksiin syyllistyvää, kuntalaisille vakavan riskin muodostavaa johtajaa ei saada irtisanottua millään.
Kuntalaiset voivat vain seurata voimattomina sivusta kun vakaviin oikeusturvaloukkauksiin jatkuvasti syyllistyvä ammattitaidoton työntekijä siirtyy johtavaksi sosiaalityöntekijäksi, sosiaaliasiamieheksi, hallinto- oikeuden asiantuntijajäseneksi, perheneuvolan tai perhetukikeskuksen johtajaksi, ja lopulta perusturva- ja sosiaalijohtajaksi.
Lastensuojelun johtamisen suurin ongelma on, että johdon rikoksia ja väärinkäytöksiä hoidetaan siirroilla ja tehtävänimikkeiden ja titteleiden vaihdoksilla, ei rikostuomioilla, korvausvelvoitteilla tai irtisanomisilla.
Väärin toimivasta johtajasta ei tule irtisanottua eikä tuomittua vaan väärin toimiva erityisosaaja , muutosjohtaja, konsultti tai terapeutti.
Vakavat virheet tehtävien hoidossa ja tahalliset väärinkäytökset eivät välttämättä paljastu koskaan. Alaiset eivät viran ja uran menettämisen pelossa uskalla puhua kuin vasta eläkkeelle siirryttyään ja väärinkäytöksistä raportoivat asiakkaat leimataan katkeroituneiksi mt- tai päihdeongelmaisiksi ja heidän kertomuksensa tarttumataudiksi, vihapuheeksi tai sepitteiksi, joista heitä pyritään rankaisemaan rikossyytteillä ja lastensuojelun edunvalvojalla.
Vaikka kelvoton johtaja olisi syyllistynyt vakaviin, korjaamattomiin väärinkäytöksiin jokaisessa tehtävässään sosiaalitoimessa hänelle aukeaa vielä uusi ura psykoterapeuttina, konsulttina, tutkijana, THL:n tai STM:n asiantuntijana, sosiaalialan järjestöjohtajana tai yksityisen sosiaalipalvelualan yrittäjänä, jonne tähtää kolmannes sosiaalityöntekijöistä. Todetusta rikoksestakaan ei seuraa muuta kuin palkallista sairaslomaa.
Väärinkohdeltuja asiakkaita, jotka ovat johtajan väärinkäytösten myötä menettäneet lapsensa, perheensä, työpaikkansa ja terveytensä ei lämmitä, että vuosikymmeniä kestäneistä perusturvarikoksista ja perheiden väärinkohtelusta ei seuraa muuta kuin lastensuojelupalkinto ja kutsu luennoimaan lastensuojelupäiville.
Media ja oikeuskäytännöt suojelevat riskiammattilaisia
On hyväksyttävä, että näitä korkean riskin työntekijöitä tulee yhteiskunnassamme olemaan todennäköisesti aina, ja että heidän pulmansa ovat niin syvällä ettei lisäkouluttaminen ole tulosta tuottava inteventio.
Katarina Finnilä-Tuohimaan väitöskirja-aineistossa lasten hyväksikäyttöä tutkivista ammattilaisista huolestuttavan monella oli vakavia ammattitaitopuuteita ja objektiivisuuden vaarantavia asenteita ja uskomuksia, joita koulutus lisäsi- ei suinkaan vähentänyt.
Riskityöntekijöiden toiminta haittaa asiakkaiden oikeusturvaa ja toimintakykyä , sosiaalialan tutkimustiedon keruuta ja laillisuusvalvontaa ja aiheuttaa korvaamattomia menetyksiä perheille ja kansantaloudelle. Siksi heidät on tunnistettava ja heidän toimintaansa on puututtava.
Sananvapaus ja oikeussuojakeinot on tarkoitettu suojaamaan kansalaisia huonon hallinnon ja riskiammattilaisten mielivaltaa vastaan.
Riskityöntekijöihin eivät tehoa kuin autoritatiiviset toimintamallit: huomautus, kantelu, valitus, tutkintapyyntö, rikosilmoitus ja väärinkäytösten julkistaminen.
Valistukseen ja uudelleenkoulutukseen uskovista asiakkaista ja esimiehistä saattaa kuitenkin tulla ylioptimistisia, ja he keskittyvät liikaa pieniin parannuksiin palvelujärjestelmässä ja riskityöntekijän käytöksessä työntekijän koko väärinkäytösten historian ja sen seurausten mielessä pitämisen sijaan.
Lastensuojelun ydinongelma eivät ole Björkmanin, Romppasen tai Heinolan kaltaiset työntekijät, jotka ovat ehtymätön luonnonvara vaan sosiaalitoimen halu ja mahdollisuus antaa heille rajaton valta ja rahoitus ilman valvontaa ja kyvyttömyys ja haluttomuus kuulla asiakkaiden kokemuksia väkivallasta. Erityisesti lasten kuuleminen, joka ei nykyisin toteudu lastensuojelun missään vaiheessa tulisi varmistaa kahdenkeskisillä haastatteluilla ja riittävän isoilla satunnaisotannoilla toteutetuilla kyselyillä.
Lastensuojelun riskityöntekijöiden toimintaan puuttumista hankaloittaa heidän edunvalvojakseen lähtenyt media, joka ei halua uskoa että laittomuudet eivät ole sosiaalityöntekijöille myönnettävillä lisäresursseilla korjattavia edunvalvonta- tai työtaisteluasioita, jollaiseksi lastensuojelun oikeusturvaongelmia ja väärinkäytöksiä pyritään mediassa kääntämään.
Jostakin syystä valtamedian toimittajat haluavat esiintyä mielummin laittomastikin toimivien lastensuojeluammattilaisten edunvalvojina , myötäkärsijöinä ja mielensäpahoittajina kuin sosiaalityön lainalaisuuden ja asiakkaiden oikeusturvan tai viranomaisvallan valvojina.
YLE- uutisten tannoisesta jutusta voi tehdä johtopäätöksen, että viidestäkymmenestä saadusta lastensuojelukokemuksesta vain kaksi oli myönteistä (jutun ilmaisu ” Ja yhdellä toisellakin äidillä oli myönteisiä kokemuksia”). YLE:n lastensuojelukyselyn tulos on siis järkyttävän huono mutta toimittaja on silti päättänyt nostaa esiin molemmat positiiviset vähemmistökokemukset sekä otsikossa että väliotsikossa. Jokseenkin surullista kalliissa kansan luottamusta ja good will:iä nauttivassa lastensuojelussa on, että myönteiseksi kokemukseksi asiakkaille riitti, että sosiaalityöntekijä a) ei vaihtunut b) ei valehdellut eikä salaillut asioita.
Riskiammattilaisen tunnistusohjeet
Ammattilaisen toimintaa ja riskin tasoa voi arvioida esimerkiksi Leventhalin sääntöjen, ammatillisuusihanteen tai Huoli puheeksi- menetelmän avulla:
Gerald Leventhal (1980) esitti kuusi menettelytapojen oikeudenmukaisuuden (procedural justice) sääntöä:
1. johdonmukaisuus: menettelyä sovelletaan johdonmukaisesti kaikkina aikoina kaikkiin ihmisiin samoin.
2. puolueellisuuden estäminen: päätöksentekijällä ei saisi olla omia intressejä, ennakkoluulottomuus.
3. tiedon tarkkuus: menettelyn tulisi perustua oikeaan ja tarkkaan tietoon.
4. oikaistavuus: mahdollisuus oikaista päätöksenteon perustana olevia tietoja.
5. edustavuus: kaikilla joita asia koskee, on mahdollisuus vaikuttaa päätökseen.
6. eettisyys: menettelytapa ei sisällä vilppiä tai lahjontaa tai yksityisyyden loukkausta.
Leventhalin säännöt toteutuvat lastensuojelussa usein vain satunnaisesti tai ei lainkaan.
Ammattilaisen riskin tasoa voi arvioida myös hänen omaksumansa ammatillisuusihanteen kautta: http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sosiaalityon-sairastunut-ammatillisuusihanne
Lokakuun Liike on tehnyt ohjeet korkean riskin työntekijän tunnistamiseksi:
Riskiammattilaisen tunnistusohjeet
1) Työntekoon liittyvä komplikaatio:
- työntekijä ei tunne lakeja, ihmisoikeussopimuksia, hyvän hallinnon periaatteita eikä viran edellyttämää ohjeistusta
- tottelemattomuus: rikkoo työssään tietoisesti menettelysäännöksiä
- kaikkivoipuus: nauttii vallasta ja toisten ihmisten (varsinkin puolustuskyvyttömien tai heikommassa asemassa olevien) hallitsemisesta
- hyötynäkökulma: työntekijällä on jatkuvasti "näytönpaikka" eli voimakas pätemisen tarve saada työssään muita enemmän "tuloksia" aikaan – esim. kiireelliset sijoitukset ovat hänelle "tuloksellista toimintaa"
- epäpätevyys tai "ylikouluttautuneisuuden" myötä syntynyt ammatillinen ylemmyydentunto
- on aina oikeassa: "tietää" asiakkaan asiat asiakasta paremmin
- toimii subjektiivisten huolituntemusten ja tulkintojensa varassa
- ei osaa erottaa esimerkiksi omia lapsuudenaikaisia traumojaan, vaan asiakkaan elämä nostaa ne esiin ohjaamaan päätöksentekoa
- syyllistää asiakkaansa, vaikka tietää puutteet peruspalveluissa ja lastensuojelun tarjoamissa palveluissa
- asenteellisuus: ei arvosta ja kunnioita asiakastaan vaan pitää tätä ärsyttävänä ja "jotenkin vajaana"
- kohdistaa asiakkaaseensa epärealistisia odotuksia
- dominoi asiakastaan eli ns. pomottaa
- mitätöi tätä
- on keinoton kohtaamaan arvostelua ja kestämään kritiikkiä
- ei suostu reflektoimaan itseään ja/tai alaansa: kiistää ongelmat ja loukkaantuu syytöksistä
- voi olla ensin hyvin empaattinen saadakseen asiakkaan avautumaan (=hyvä ensivaikutelma) ja haluaa kovasti auttaa kaikin mahdollisin tavoin myös apua tarvitsemattomia, mutta kostaa, jos asiakas ei tottele häntä, pidä hänestä tai muutoin täytä hänen odotuksiaan, tai kun asiakas puolustaa oikeuksiaan ja esimerkiksi korottaa ääntään tai muutoin uhmaa häntä
- omaa Munchausenin syndrooman riskitekijöitä eli luo perheelle vakavia ongelmia saadakseen korjata niitä
- verkostoituu alan kaupallisten toimijoiden kanssa (ns. hyväsisar-järjestelmä)
- salaa kytköksiään lastensuojelubisnekseen tai pitää niitä merkityksettöminä jääviytensä kannalta
- pakoilee vastuuta, syyttää muita virheistään
- ei halua tutustua lapseen eikä perheeseen
- kieltäytyy yhteistyöstä
- toimii yhteisönsä tai oman ideologiansa ohjaamana
- pitää tuomioistuimia yhteistyökumppaninaan
2) Käyttäytymiseen liittyvät riskitekijät:
- emotionaalinen kypsymättömyys
- ohut elämänkokemus
- heikko kielellinen kehitys (vaihtoehtoisesti monimutkainen virkakieli tai vaikeasti ymmärrettävä diskurssihelinä)
- käyttää huolipuhetta, toistelee huoli-sanaa
- äänenkäytön pulmat; käyttää herttaista ääntä (korostuneen ystävällinen, alentuva puhe, kuin puhuisi lapselle tai vähämieliselle)
- itsekritiikittömyys
- puutteelliset empatiataidot eli suppea myötäelämisen kyky
- heikot vuorovaikutustaidot
- tunnekylmyys
- kykenemättömyys samaistumiseen
- kyvyttömuus myöntää virheitään ja tuntea häpeää
- autoritaarinen kasvatusasenne ja siihen liittyvät kurinpitokäytännöt
- ei katso silmiin puhuessaan tai tuijottaa herkeämättä
- ei tunne sääliä
- loukkaantumisherkkyys
- passiivis-aggressiivisuus
- epärehellisyys, valehtelu, satuilu ja fabulointi; todellisuuden vääristely liioittelemalla tai jonkun asian kertomattajättämisellä
- manipuloivuus
- voimakas tarve tulla ihalluksi ja ylistetyksi
- uhmakkuus
- yhteistyökyvyttömyys
- toisinaan äärimmäinen ylihuolehtivuus
- marttyyrimäinen asenne (tarvittaessa itkuinen)
- sankarin roolin karistella uhriutuminen eli uhriksi tekeytyminen
3) Perhetilanteeseen tai perheen käyttäytymiseen liittyvät riskitekijät:
- ei omia lapsia, ei varsinkaan kapinoivia teinejä
- vähäinen kokemus lastenhoidosta, etenkin erityistä tukea tarvitsevien lasten tarpeisiin vastaamisesta
- ei tunne lapsen kehityksellisiä asioita, toimii mutu-pohjalta
- ei omaa lastensuojelutaustaa
- hyvä sosiaalinen tilanne, syntynyt ns. kultalusikka suussa tai muutoin elänyt homogeenisessa yhteisössä oppimatta suvaitsemaan erilaisuutta
- riippumattomuus hyvinvointipalveluista ja sitä kautta ymmärtämättömyys tuen tarpeessa olevien tilanteesta
- taustalla ei ole esimerkiksi henkilökohtaista konkurssia tai työttömyyttä ja toimeentulotuella elämistä vähintään kahden vuoden ajan syrjäytyneenä
- ei kokemusta avioerosta kriisinä ja riitaisasta huoltajuuskiistasta
- ei ole koskaan tuntenut minkäänlaista kiinnostusta päihteisiin tai vastaavasti erilaisia salattuja riippuvuuksia
- ei ole ollut burnoutissa saati kokenut psyykkistä sairausjaksoa
- ei kokemusta omasta terapiaprosessista
- ei suvussa esiintyviä tragedioita
- välttelee ongelmien kohtaamista ja selvittämistä: ei osaa riidellä rakentavasti.
Kaltoinkohtelun uhriksi joutumisen voi tunnistaa myös tarkkailemalla omia tunnekokemuksiaan:
- Tunsitko, että hän puhui sinulle vakuuttavasti, mutta myöhemmin saitkin kokea aivan päinvastaisia asioita?
- Vääristeltiinkö sanomasi?
- Tunnetko, että olet tekemisissä narsistin kanssa? Muuttuuko valkoinen mustaksi ja musta valkoiseksi?
- Koetko usein hänen seurassaan, että vain sinussa olisi vikaa?
- Tunnetko täydellistä voimattomuutta hänen vaikutuspiirinsä eli verkostonsa (luottohenkilöiden) edessä?
- Saako hän sinut syyttämään itseäsi kaikesta ja tuntemaan häpeää?
Tunnistamisohjeiden tuloksen laskeminen, tulkinta ja toimintaohjeet:
Muista, että mikään riskitekijä tai merkki ei yksinään välttämättä ilmaise kaltoinkohtelun tapahtuneen. Sinun kannattaa käsitellä asia lastensuojelun kansalaisverkoston kanssa, joka voi auttaa sinua asettamaan huolesi oikeaan luokkaan ja tunnistamaan väkivallan laji.
Muista, että subjektiiviset havaintosi ovat fakta, aivan kuten ammattilaisiakin on ohjeistettu muistamaan.
Lokakuun liikkeen uudella lastensuojeluilmoituksella voit tehdä ilmoituksen lastenpalvelujärjestelmässä työskentevän virkamiehen tai muun ammattilaisen sellaisesta toiminnasta, joka on selkeästi lapsen edun vastainen. Lataa ilmoitus, tulosta ja postita lastensuojeluun:
lastensuojeluilmoituksen ilmoitusosa (viranomainen).pdf
Download File
Kaikkein tärkeintä on muistaa tilata riskiammattilaisen tuottamat asiakirjat ja korjata niistä virheet, joita on tavallisesti runsaasti.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tarkista-omat-asiakirjasi
Voit arvioida työntekijäsi riskin tasoa myös Lokakuun Liikkeen Huoli puheeksi- ohjeilla: www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/huoli-puheeksi-mille-huolen-vyohykkeelle-tyontekijasi-sijoittuu
Tee muistutus, kantelu, tutkintapyyntö tai rikosilmoitus:
Muistutus: www.avi.fi/web/avi/muistutus#.Whjd4Tdx0dU
Kantelu:https://lomake.fi/c/ec/lomakepalvelu/download?s=dd3N2vxvcwSsC0e&id=15847%2FAAFC2517E1C03D4DE5611641DAB446BA&type=statics
http://www.valvira.fi/sosiaalihuolto/sosiaalihuollon-valvonta/muistutus_tai_kantelu
https://www.oikeusasiamies.fi/fi/kantelu-oikeusasiamiehelle
https://www.sll.fi/mita-sina-voit-tehda/vaikuta-lahiymparistoosi/ymparistorikokset/Tutkintapyyntolomake.pdf
http://www.poliisi.fi/rikokset/rikosilmoitus
RSS Feed
