Tuula "Missä vaalit, siellä ehdolla" Haatainen, entinen ministeri ja nykyinen presidenttiehdokas, sosiaali- ja terveysvaliokunnan ja Ensi- ja turvakotien liiton puheenjohtaja on monien muiden päättäjien tavoin niellyt sosiaalityöntekijöiden ja sijaishuollon edunvalvontadiskurssin.
Perustuloa vastustavan ja Ruotsin sekasortoista ulkopolitiikkaa ja lastensuojelua ihailevan Haataisen mukaan lasten ongelmat ratkaistaan resursoimalla Petri Jääskeläisen yhdeksi vakavimmista oikeusturvaongelmista Suomessa nimeämää lastensuojelua mm. palkkaamalla lisää sosiaalityöntekijöitä ja korottamalla heidän palkkojaan.
Tutkijat tietävät, että väestöä koskevat muutokset ovat hitaita eikä niillä voi eikä pidä selittää esim. äkillistä lastensuojelun tai psykiatrian asiakasmäärien kasvua. Haatainen on kuitenkin virheellisesti samastanut lisääntyneet huostaanotot perheiden pahoinvointiin ja palvelujärjestelmän ja sen edunvalvojien suojelun lasten suojeluun. Samaan virheelliseen ajatteluun perustuu myös sosiaalityöntekijöiden tuore adressi.
Asiantuntijavaltaa lisäämällä romutetaan sosiaalityön etiikka ja uskottavuus
Päättäjien ja lastensuojelun työntekijöiden naivi usko parhaimmillaan hyödyttömään ja pahimmillaan tuhoisaan asiantuntijavaltaan kertoo vakavasta mentalisaation häiriöstä ja arvostelu- ja päättelykyvyn romahtamisesta.
Haataisen lasten oikeuksien päivän puheenvuoro onkin lastensuojelun ammattiryhmien etuja palvelevaa retoriikkaa, jonka tehtävänä ei ole auttaa lapsia vaan edistää työntekijöiden asemaa ja arvostusta yhteiskunnassa.
Työntekijöidenkin arvostus ja hyvinvointi jää Haataisen ehdotuksessa lyhytaikaiseksi ja -näköiseksi. Suuntaamalla resurssit jälleen kerran avuntarvitsijoiden sijaan asiantuntijoille rapautetaan sosiaalityön vaikuttavuutta, mandaattia ja legitimiteettiä ja pohjustetaan eriarvoisuuden syvenemistä, luottamuspulaa ja uutta sisällissotaa.
Haataisen ehdotuksessa sijaishuollon keskitysleirien kapoiksi alennettujen sosiaalityöntekijöiden kapeille hartioille asetetaan muutamaa leipäpalaa vastaan ihmeidentekijän viitta ja vastuu köyhien elämäntapavakoiluksi muuttuneen sosiaalityön heikoista tuloksista ja rakenteellisista puutteista.
Vaihtamalla ammattietiikkansa muutamaan lisävirkaan ja pieneen palkankorotukseen sosiaalialan työntekijät tekevät yhtä huonon vaihtokaupan kuin intiaanit vaihtaessaan kultansa kolonialistien arvottomiin lasihelmiin.
Toimimattoman palvelujärjestelmän ja ylikansallisen sijaishuollon tekohengittämisen ja lisäresurssien loputtoman mankumisen sijaan lastensuojelun työntekijöiden tulisi liittoutua asiakkaiden kanssa toimimattoman palvelujärjestelmän romuttamiseksi ja perheiden tarpeidenmukaisten palvelujen luomiseksi.
Lastensuojelun ongelma ei ole Haataisen liian vähäiseksi arvioima miljardiresursointi vaan resurssien väärä kohdennus asiantuntijoihin, huostaanottoihin ja sijaishuoltoon perheiden tarpeiden mukaisen tuen sijaan ja kustannuksella. Lastensuojelun korruptio ja puutteellinen koulutus, tutkimustieto, johtaminen, ohjaus ja valvonta on edesauttanut pahenevaa ongelmaa.
Juuri asiantuntijavaltaista, tutkimatonta, valvomatonta , virheelliseen tietoperustaan uskovaa ja lakeja kunnioittamatonta lastensuojelua resursoimalla on tuotettu nykyinen käsittämätön huostaanottomäärä , lastensuojelun ja perhepalveluiden syvenevä kriisi ja veronmaksajien kasvava kulutaakka.
"Maassamme ei liene koskaan ollut niin paljon sosiaalityöntekijöitä, eri alojen asiantuntijoita ja tiimejä lasta kohden kuin tänä päivänä. Koskaan aikaisemmin ei maassamme ole ollut sellaista sosiaalitoimen valvontaverkostoa kuin nyt.
Panostuksista huolimatta tuloksia ei synny ja perhe-elämään perusteettomasta kajoamisesta ja sijoituksista aiheutuu lapsille, vanhemmille ja läheisille mittaamattomia vaurioita. Laista puuttuvat viranomaisten vastuusäännökset.
Panostus kaikkeen muuhun kuin sosiaalitoimeen, eli päivähoitoon, pienempiin ryhmiin, iltapäivähoitoon, harrastuksiin, murrosikäisten vanhempien tukiryhmiin ym. olisi sijoittamista lapseen.
Tämä edellyttää, että valtiovalta ohjaa kuntia, siten että se ei rahoita menettelyjä, jotka lisäävät ongelmia.", kirjoittaa varatuomari Leeni Ikonen.
Pitkän linjan lastensuojeluammattilainen, sosiaalityöntekijä ja perhekodin äiti Raili Miettinen on havainnut oletetun asiantuntijaviisauden ja lastensuojelun avohuollon tukitoimien tuottavan huostaanottoja : "Vaikeaa on tehdä hyvää lastensuojelun avohuoltotyötä, kun käytettävissä on vain asiantuntijoita, ja muut työkalut puuttuvat".
"Poistaisin puolet sosiaalityöntekijöistä, ja palkkaisin tilalle kodinhoitajia, koulunkäyntiavustajia ja kouluihin talkkareita. Poistaisin koulupsykologit ja palkkaisin tilalle neuropsykologeja. Tästä ammattikunnasta on enemmän hyötyä lapselle oppimisvaikeuksissa kuin psykologeista. Lasten psykiatriset poliklinikat muuttaisin lasten toimintakeskuksiksi".
Avokätisestä lastensuojelun resursoinnista huolimatta kukaan Suomessa ei tiedä ovatko lastensuojelutoimien kohteina oikeat lapset, miksi heidät sijoitettiin, missä olosuhteissa he elävät ja miten lastensuojelun toimet ovat heihin vaikuttaneet (STM, Toimiva lastensuojelu).
Vakavista tietopuutteista huolimatta Haatainen on valmis rahoittamaan menettelyjä, jotka lisäävät oikeusturvaongelmien, valeasiakkaiden, mielipiteisiin perustuvien käytäntöjen ja huostaanottojen määrää. Lastensuojelun resursseja lisäämällä kasvatetaan lasten ja perheiden hätää ja ylikansallisen sijaishuollon liiketoimintaa.
Sosiaalityöntekijöiden lisäys lisää perheiden hätää ja tuen tarpeita
Sosiaalityön henkilöstö- tai aikaresursseja lisäämällä ei ole osoitettu saavutettavan suoraan lisääntyvää hyvinvointia ja asiakasmäärien vähenemistä. Sosiaalityöntekijöiden määrän lisäämisen ei ole todettu vähentävän- vaan päinvastoin lisäävän perheiden tuen tarpeita (Hanna Heinonen 26.9.2012 LSKL).
Pelkästä lastensuojelun arvioinnista on muodostunut vakava oikeusturvariski mille hyvänsä perheelle.
Usein lastensuojelun asiakkuus estää- ei edesauta - tarpeenmukaisen avun saamista.
Laatusuosituksista huolimatta lasten kaltoinkohtelu sijaishuollossa jatkuu valtion, kuntien ja STEA:n tuella.
Yhä useampi sosiaalityöntekijä saa opinnäytetyörahoituksensa, harjoittelupaikkansa, virkansa ja kontaktinsa sijaishuollosta ja mieltää perustehtäväkseen sijaishuollon, ei perheiden edunvalvonnan.
Yhä useampi sijaisperhe on sijoittavan sosiaalityöntekijän itsensä valitsema ja kouluttama. Sijaisperheen paljastuminen lapsia kaltoinkohtelevaksi riskiperheeksi osuu kipeästi sosiaalityöntekijän ammatilliseen itsetuntoon ja saattaa kyseenalaiseksi sosiaalityöntekijän arvostelukyvyn; siksi sosiaalityöntekijöillä on motiivi salata ja mitätöidä kaltoinkohtelu.
Sosiaali- ja taidekasvattaja Miina Savolainen on kiinnittänyt huomiota sosiaalityöntekijöiden alhaiseen ammatilliseen itsetuntoon ja tarpeeseen näyttäytyä toisille ”ammattilaisena, jota asiakas ei vedätä”. On oletettavaa, että tällä asenteella lasten ja vanhempien kertomat sijaishuollon väkivallasta tulkitaan rajoitustoimenpiteillä rangaistaviksi vedätysyrityksiksi samalla kun työntekijä tulee huomaamattaan kasvatuskumppaneinaan ja kollegoinaan pitämiensä väkivallantekijöiden vedättämäksi.
Sosiaalialan koulutusten ansiosta vanhempia ja lapsia ei kyetä näkemään palveluun, oikeusturvaan tai asialliseen kohteluun oikeutettuina kansalaisina ja ihmisinä vaan epäiltävinä vaaratekijöinä ja riskeinä, joista on lupa tehdä huoliluokituksia, riskiarvioita, diagnooseja ja rikosepäilyjä hatarin ja laittomin perustein.
Huolien, riskien ja vuorovaikutuksen arviointimenetelmät ja koulutukset myös sivuuttavat tieteellisen tutkimuksen eivätkä tunnista viranomaisten omien ennakkoluulojen, häiriö-orientaation ja epäeettisten ja vaurioittavien toimintakäytäntöjen vaikutuksia perheiden hyvinvointiin. Asiakkaiden hyvin dokumentoidut kokemukset ja niin asiakkaiden kuin konkreettisen työn tekijöiden sosiaalinen raportointi palvelujärjestelmän epäkohdista ohitetaan yliopistoissa pelkkinä mielipiteinä, myytteinä tai jopa vihapuheena.
Tulevia sosiaalityöntekijöitä kehotetaan epäilemään asiakkaiden tietoa ja jättämään asiakkaiden tieto huomiotta samalla kun sijaishuollon edunvalvojien mielipiteitä käsitellään ”tietona”, sosiaalityöntekijöiden virheellisiä uskomuksia " hiljaisena tietona", tutkimustietoon perustumattomia laittomia rutiineja "hyvinä käytäntöinä", sijaishuollon asiakashankinnan välineitä "vuorovaikutuksen tukena" ja huostaanottoja onnistumisina.
Ei ihme, että lapset eivät koe saavansa apua ammattiauttajilta.
Sosiaalityöntekijöiden määrän ja vallan huippuunsa nostanutta uutta lastensuojelulakia markkinoitiin huostaanottojen vähentäjänä mutta sen myötä huostaanotot alkoivatkin lisääntyä räjähdysmäisesti.
Ilman palvelunkäyttäjiä tai lapsi- ja perhevaikutusten arviointia kyhättyyn lastensuojelulakiin koottiin kaikki sellaiset asiat ja toimenpiteet, joiden jo ennakkoon voitiin arvioida tuottavan vakavia ongelmia; varhainen puuttuminen, asiantuntijavallan lisääminen, lastenpsykiatriset tiimit, moniammatillinen yhteistyö ja heikko oikeuslaitos.
Sijaishuollon edustajien kansoittama työryhmä toteutti viranomaisten toiveet ja sai aikaan kriisin.
Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttilan mukaan lapsia ei kuulla, psykiatrisen hoidon ja lastensuojelun suhde on sekaisin ja lastensuojelun asiakkaat jäävät usein ilman tarvitsemiaan palveluja. Kurttilan mukaan Suomella ei ole riittävää tahtoa korjata lastensuojelussa tunnistettuja ongelmia. Päättäjät eivät halua tutkimustietoa koska pelkäävät ikäviä otsikoita.
Kansanedustaja Maria Guzenina on kertonut kuinka sijaishuoltoselvitys kohtasi ankaraa vastustusta Suomen korkeimmassa sosiaalihallinnossa ja miten Juha Rehula esti sijaishuollossa kaltoinkohdeltujen korvaushankkeen etenemisen.
Sosiaalityössä monet arvioinnit, tutkimukset ja selvitykset täyttävät pikemminkin fabrikoinnin ja tutkimusvilpin kuin tieteellisen tutkimuksen kriteerit. Lastensuojelun kehityshankkeiden ihanteet ja tulokset eivät vastaa toisiaan.
Lokakuun Liike ei ole havainnut, että vuonna 2016 voimaanastunut sosiaalihuollon henkilöstön ilmoitusvelvollisuus toteutuisi käytännössä. Ongelmista raportoivat leimataan itse ongelmiksi ja heihin kohdistetaan rankaisutoimia.
Lastensuojelun karusta tilasta on turha syyttää yksinomaan työntekijöitä kun koko palvelujärjestelmä on rakennettu byrokraattien ja sijaishuollon edunvalvonnan ja liiketoiminnan edistämiseen. Sijoitukset lisääntyvät peruspalvelujen tuhoamisvimman ja lastensuojelun mielipuolisen rahoitusmallin takia. Asiakkaiden tarpeenmukaisia avohuollon tukitoimia ei ole olemassa tai saatavilla. Nykyiset lastensuojelun avohuollon tukitoimet mm. perhetyö on suunniteltu pohjustamaan ja oikeuttamaan- ei ehkäisemään sijoituksia.
Tutkimustieto, vaikuttavuus ja asiakkaiden oikeusturva lastensuojelun rahoituksen ehdoksi
Lastensuojelun lainsäädäntö, tietopohja ja hankkeet perustuvat sijaishuollon tehokkaaseen edunvalvontaan, fabrikoituihin tutkimusaineistoihin ja lasten ja perheiden palautteen ohittamiseen.
Jo nyt kaikki perheiden kanssa työskentelevät on velvoitettu mutun varjolla rikkomaan perheiden tietosuojaa ja osallistumaan lastensuojelun agressiiviseen asiakashankintaan.
Oulussa kaikki perheiden yhteydenotot kirjataan jo lastensuojeluilmoituksiksi.
Asiakirjoja fabrikoimalla ja jääveillä palvelutarpeiden ja vanhemmuuden arvioinneilla avunpyytäjät imaistaan huostaanottoja tuottavien avohuollon tukitoimien esim. perhetyön kurimukseen.
Lastensuojelun huonojen käytäntöjen ja toimintakulttuurin takia perheet eivät saa tarvitsemaansa apua ja heidän avuntarpeensa syvenee.
Lukija voi kuvitella mitä tapahtuu vaikkapa Oulun lastensuojelussa, jos Haataisen ehdotus toteutuu:
Lastensuojelun henkilöstömäärän ja muun resursoinnin lisäyksen myötä lastensuojelun asiakkaiden ja sijoitusten määrä lisääntyy. Huonot toimintakäytännöt puolestaan tuottavat leimattuja ja syrjäytettyjä perheitä, joita kukaan ei auta.
Veronmaksajien rasitus lisääntyy sekä lisääntyvien henkilöstökulujen, huostaanottojen, sijaishuollon paisumisen että lastensuojelun syrjäyttämien perheiden kulujen muodossa.
Yhä useammat perheet eivät uskalla pyytää apua edes terveydenhuollosta pelätessään lastensuojelun puuttumista ja ongelmat ja sairaudet pahenevat.
Lastensuojelussa itsetuotettua ”kriisiä” puolestaan käytetään lisärahoituksen vaatimiseen.
Lastensuojelusta muodostuu pohjaton kaivo, jonka perustehtäväksi tulee itsensä oikeuttaminen eli työntekijöiden edunvalvonta ja edellisvuoden budjetin ylittäminen saavutettujen lisävirkojen, rahoituksen ja muiden etujen varmistamiseksi.
Sijaishuollon vuosittainen noin 1000 000 000 euron resursointi tuottaa jo automaattisesti sijoituksia, samalla tavoin kuin lastensuojelun resursointi tuottaa suojelun tarpeessa olevia lapsia ja sosiaalityöntekijöiden lisäys lisää perheiden tuentarpeita. Uusille lapsikylille, perhekotiyksiköille ja muille lastensuojelulaitoksille samoin kuin sijaisperheille ja viranhaltijoille on löydettävä asiakkaita vaikka fabrikoimalla.
Lastensuojelun laittomuudet mm. turhat ja lainvastaiset huostaanotot eivät ole sosiaalityöntekijöille myönnettävillä lisäresursseilla korjattavia edunvalvonta- tai työtaisteluasioita, jollaiseksi lastensuojelun oikeusturvaongelmia ja väärinkäytöksiä pyritään mediassa kääntämään.
Miksi järjestöjen asiantuntijat, kuntien juristit, poliitikot ja hallinto- oikeuksien tuomarit samoin kuin valtamedian toimittajat haluavat esiintyä mielummin laittomastikin toimivien lastensuojeluammattilaisten edunvalvojina , myötäkärsijöinä ja mielensäpahoittajina kuin sosiaalityön lainalaisuuden ja asiakkaiden oikeusturvan tai viranomaisvallan valvojina?
Lastensuojelun nykyinen kriisi on tuotettu juuri viranomaisten vaatimuksiin suostumalla. Lastensuojeluun liittyvän propagandamaisen tiedottamisen takia lastensuojelun laatukeskustelu on jumittunut maassamme eipäsjuupas-keskusteluksi eikä tavoitteelliseksi työksi lainsäädännön kehittämiseksi, oikeusturvaongelmien poistamiseksi ja lastensuojelun perusteelliseksi uudistamiseksi.
Lastensuojeluasioista perillä olevat Tuomas Kurttila ja Maria Guzenina voisivat valistaa harhautunutta puoluesisartaan ennenkuin tämä aiheuttaa katastrofin lastensuojelun lisäksi koko SDP:lle.
Viime kädessä vastuu lastensuojelun tilanteesta lankeaa kansalaisille.
Hanki tutkimustietoa- älä usko psykokieleen tai retoriikkaan.
Äänestä perheiden puolustajaa- älä sijaishuollon edunvalvojaa.
Muista että lastensuojelun rahoittaminen tuottaa lisää suojelua tarvitsevia lapsia ja sijaishuollon rahoittaminen tuottaa lisää sijoitettuja.
Tue lapsia ja perheitä- älä lapsibisnestä! Ajattele ennenkuin lahjoitat/äänestät.
Perustuloa vastustavan ja Ruotsin sekasortoista ulkopolitiikkaa ja lastensuojelua ihailevan Haataisen mukaan lasten ongelmat ratkaistaan resursoimalla Petri Jääskeläisen yhdeksi vakavimmista oikeusturvaongelmista Suomessa nimeämää lastensuojelua mm. palkkaamalla lisää sosiaalityöntekijöitä ja korottamalla heidän palkkojaan.
Tutkijat tietävät, että väestöä koskevat muutokset ovat hitaita eikä niillä voi eikä pidä selittää esim. äkillistä lastensuojelun tai psykiatrian asiakasmäärien kasvua. Haatainen on kuitenkin virheellisesti samastanut lisääntyneet huostaanotot perheiden pahoinvointiin ja palvelujärjestelmän ja sen edunvalvojien suojelun lasten suojeluun. Samaan virheelliseen ajatteluun perustuu myös sosiaalityöntekijöiden tuore adressi.
Asiantuntijavaltaa lisäämällä romutetaan sosiaalityön etiikka ja uskottavuus
Päättäjien ja lastensuojelun työntekijöiden naivi usko parhaimmillaan hyödyttömään ja pahimmillaan tuhoisaan asiantuntijavaltaan kertoo vakavasta mentalisaation häiriöstä ja arvostelu- ja päättelykyvyn romahtamisesta.
Haataisen lasten oikeuksien päivän puheenvuoro onkin lastensuojelun ammattiryhmien etuja palvelevaa retoriikkaa, jonka tehtävänä ei ole auttaa lapsia vaan edistää työntekijöiden asemaa ja arvostusta yhteiskunnassa.
Työntekijöidenkin arvostus ja hyvinvointi jää Haataisen ehdotuksessa lyhytaikaiseksi ja -näköiseksi. Suuntaamalla resurssit jälleen kerran avuntarvitsijoiden sijaan asiantuntijoille rapautetaan sosiaalityön vaikuttavuutta, mandaattia ja legitimiteettiä ja pohjustetaan eriarvoisuuden syvenemistä, luottamuspulaa ja uutta sisällissotaa.
Haataisen ehdotuksessa sijaishuollon keskitysleirien kapoiksi alennettujen sosiaalityöntekijöiden kapeille hartioille asetetaan muutamaa leipäpalaa vastaan ihmeidentekijän viitta ja vastuu köyhien elämäntapavakoiluksi muuttuneen sosiaalityön heikoista tuloksista ja rakenteellisista puutteista.
Vaihtamalla ammattietiikkansa muutamaan lisävirkaan ja pieneen palkankorotukseen sosiaalialan työntekijät tekevät yhtä huonon vaihtokaupan kuin intiaanit vaihtaessaan kultansa kolonialistien arvottomiin lasihelmiin.
Toimimattoman palvelujärjestelmän ja ylikansallisen sijaishuollon tekohengittämisen ja lisäresurssien loputtoman mankumisen sijaan lastensuojelun työntekijöiden tulisi liittoutua asiakkaiden kanssa toimimattoman palvelujärjestelmän romuttamiseksi ja perheiden tarpeidenmukaisten palvelujen luomiseksi.
Lastensuojelun ongelma ei ole Haataisen liian vähäiseksi arvioima miljardiresursointi vaan resurssien väärä kohdennus asiantuntijoihin, huostaanottoihin ja sijaishuoltoon perheiden tarpeiden mukaisen tuen sijaan ja kustannuksella. Lastensuojelun korruptio ja puutteellinen koulutus, tutkimustieto, johtaminen, ohjaus ja valvonta on edesauttanut pahenevaa ongelmaa.
Juuri asiantuntijavaltaista, tutkimatonta, valvomatonta , virheelliseen tietoperustaan uskovaa ja lakeja kunnioittamatonta lastensuojelua resursoimalla on tuotettu nykyinen käsittämätön huostaanottomäärä , lastensuojelun ja perhepalveluiden syvenevä kriisi ja veronmaksajien kasvava kulutaakka.
"Maassamme ei liene koskaan ollut niin paljon sosiaalityöntekijöitä, eri alojen asiantuntijoita ja tiimejä lasta kohden kuin tänä päivänä. Koskaan aikaisemmin ei maassamme ole ollut sellaista sosiaalitoimen valvontaverkostoa kuin nyt.
Panostuksista huolimatta tuloksia ei synny ja perhe-elämään perusteettomasta kajoamisesta ja sijoituksista aiheutuu lapsille, vanhemmille ja läheisille mittaamattomia vaurioita. Laista puuttuvat viranomaisten vastuusäännökset.
Panostus kaikkeen muuhun kuin sosiaalitoimeen, eli päivähoitoon, pienempiin ryhmiin, iltapäivähoitoon, harrastuksiin, murrosikäisten vanhempien tukiryhmiin ym. olisi sijoittamista lapseen.
Tämä edellyttää, että valtiovalta ohjaa kuntia, siten että se ei rahoita menettelyjä, jotka lisäävät ongelmia.", kirjoittaa varatuomari Leeni Ikonen.
Pitkän linjan lastensuojeluammattilainen, sosiaalityöntekijä ja perhekodin äiti Raili Miettinen on havainnut oletetun asiantuntijaviisauden ja lastensuojelun avohuollon tukitoimien tuottavan huostaanottoja : "Vaikeaa on tehdä hyvää lastensuojelun avohuoltotyötä, kun käytettävissä on vain asiantuntijoita, ja muut työkalut puuttuvat".
"Poistaisin puolet sosiaalityöntekijöistä, ja palkkaisin tilalle kodinhoitajia, koulunkäyntiavustajia ja kouluihin talkkareita. Poistaisin koulupsykologit ja palkkaisin tilalle neuropsykologeja. Tästä ammattikunnasta on enemmän hyötyä lapselle oppimisvaikeuksissa kuin psykologeista. Lasten psykiatriset poliklinikat muuttaisin lasten toimintakeskuksiksi".
Avokätisestä lastensuojelun resursoinnista huolimatta kukaan Suomessa ei tiedä ovatko lastensuojelutoimien kohteina oikeat lapset, miksi heidät sijoitettiin, missä olosuhteissa he elävät ja miten lastensuojelun toimet ovat heihin vaikuttaneet (STM, Toimiva lastensuojelu).
Vakavista tietopuutteista huolimatta Haatainen on valmis rahoittamaan menettelyjä, jotka lisäävät oikeusturvaongelmien, valeasiakkaiden, mielipiteisiin perustuvien käytäntöjen ja huostaanottojen määrää. Lastensuojelun resursseja lisäämällä kasvatetaan lasten ja perheiden hätää ja ylikansallisen sijaishuollon liiketoimintaa.
Sosiaalityöntekijöiden lisäys lisää perheiden hätää ja tuen tarpeita
Sosiaalityön henkilöstö- tai aikaresursseja lisäämällä ei ole osoitettu saavutettavan suoraan lisääntyvää hyvinvointia ja asiakasmäärien vähenemistä. Sosiaalityöntekijöiden määrän lisäämisen ei ole todettu vähentävän- vaan päinvastoin lisäävän perheiden tuen tarpeita (Hanna Heinonen 26.9.2012 LSKL).
Pelkästä lastensuojelun arvioinnista on muodostunut vakava oikeusturvariski mille hyvänsä perheelle.
Usein lastensuojelun asiakkuus estää- ei edesauta - tarpeenmukaisen avun saamista.
Laatusuosituksista huolimatta lasten kaltoinkohtelu sijaishuollossa jatkuu valtion, kuntien ja STEA:n tuella.
Yhä useampi sosiaalityöntekijä saa opinnäytetyörahoituksensa, harjoittelupaikkansa, virkansa ja kontaktinsa sijaishuollosta ja mieltää perustehtäväkseen sijaishuollon, ei perheiden edunvalvonnan.
Yhä useampi sijaisperhe on sijoittavan sosiaalityöntekijän itsensä valitsema ja kouluttama. Sijaisperheen paljastuminen lapsia kaltoinkohtelevaksi riskiperheeksi osuu kipeästi sosiaalityöntekijän ammatilliseen itsetuntoon ja saattaa kyseenalaiseksi sosiaalityöntekijän arvostelukyvyn; siksi sosiaalityöntekijöillä on motiivi salata ja mitätöidä kaltoinkohtelu.
Sosiaali- ja taidekasvattaja Miina Savolainen on kiinnittänyt huomiota sosiaalityöntekijöiden alhaiseen ammatilliseen itsetuntoon ja tarpeeseen näyttäytyä toisille ”ammattilaisena, jota asiakas ei vedätä”. On oletettavaa, että tällä asenteella lasten ja vanhempien kertomat sijaishuollon väkivallasta tulkitaan rajoitustoimenpiteillä rangaistaviksi vedätysyrityksiksi samalla kun työntekijä tulee huomaamattaan kasvatuskumppaneinaan ja kollegoinaan pitämiensä väkivallantekijöiden vedättämäksi.
Sosiaalialan koulutusten ansiosta vanhempia ja lapsia ei kyetä näkemään palveluun, oikeusturvaan tai asialliseen kohteluun oikeutettuina kansalaisina ja ihmisinä vaan epäiltävinä vaaratekijöinä ja riskeinä, joista on lupa tehdä huoliluokituksia, riskiarvioita, diagnooseja ja rikosepäilyjä hatarin ja laittomin perustein.
Huolien, riskien ja vuorovaikutuksen arviointimenetelmät ja koulutukset myös sivuuttavat tieteellisen tutkimuksen eivätkä tunnista viranomaisten omien ennakkoluulojen, häiriö-orientaation ja epäeettisten ja vaurioittavien toimintakäytäntöjen vaikutuksia perheiden hyvinvointiin. Asiakkaiden hyvin dokumentoidut kokemukset ja niin asiakkaiden kuin konkreettisen työn tekijöiden sosiaalinen raportointi palvelujärjestelmän epäkohdista ohitetaan yliopistoissa pelkkinä mielipiteinä, myytteinä tai jopa vihapuheena.
Tulevia sosiaalityöntekijöitä kehotetaan epäilemään asiakkaiden tietoa ja jättämään asiakkaiden tieto huomiotta samalla kun sijaishuollon edunvalvojien mielipiteitä käsitellään ”tietona”, sosiaalityöntekijöiden virheellisiä uskomuksia " hiljaisena tietona", tutkimustietoon perustumattomia laittomia rutiineja "hyvinä käytäntöinä", sijaishuollon asiakashankinnan välineitä "vuorovaikutuksen tukena" ja huostaanottoja onnistumisina.
Ei ihme, että lapset eivät koe saavansa apua ammattiauttajilta.
Sosiaalityöntekijöiden määrän ja vallan huippuunsa nostanutta uutta lastensuojelulakia markkinoitiin huostaanottojen vähentäjänä mutta sen myötä huostaanotot alkoivatkin lisääntyä räjähdysmäisesti.
Ilman palvelunkäyttäjiä tai lapsi- ja perhevaikutusten arviointia kyhättyyn lastensuojelulakiin koottiin kaikki sellaiset asiat ja toimenpiteet, joiden jo ennakkoon voitiin arvioida tuottavan vakavia ongelmia; varhainen puuttuminen, asiantuntijavallan lisääminen, lastenpsykiatriset tiimit, moniammatillinen yhteistyö ja heikko oikeuslaitos.
Sijaishuollon edustajien kansoittama työryhmä toteutti viranomaisten toiveet ja sai aikaan kriisin.
Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttilan mukaan lapsia ei kuulla, psykiatrisen hoidon ja lastensuojelun suhde on sekaisin ja lastensuojelun asiakkaat jäävät usein ilman tarvitsemiaan palveluja. Kurttilan mukaan Suomella ei ole riittävää tahtoa korjata lastensuojelussa tunnistettuja ongelmia. Päättäjät eivät halua tutkimustietoa koska pelkäävät ikäviä otsikoita.
Kansanedustaja Maria Guzenina on kertonut kuinka sijaishuoltoselvitys kohtasi ankaraa vastustusta Suomen korkeimmassa sosiaalihallinnossa ja miten Juha Rehula esti sijaishuollossa kaltoinkohdeltujen korvaushankkeen etenemisen.
Sosiaalityössä monet arvioinnit, tutkimukset ja selvitykset täyttävät pikemminkin fabrikoinnin ja tutkimusvilpin kuin tieteellisen tutkimuksen kriteerit. Lastensuojelun kehityshankkeiden ihanteet ja tulokset eivät vastaa toisiaan.
Lokakuun Liike ei ole havainnut, että vuonna 2016 voimaanastunut sosiaalihuollon henkilöstön ilmoitusvelvollisuus toteutuisi käytännössä. Ongelmista raportoivat leimataan itse ongelmiksi ja heihin kohdistetaan rankaisutoimia.
Lastensuojelun karusta tilasta on turha syyttää yksinomaan työntekijöitä kun koko palvelujärjestelmä on rakennettu byrokraattien ja sijaishuollon edunvalvonnan ja liiketoiminnan edistämiseen. Sijoitukset lisääntyvät peruspalvelujen tuhoamisvimman ja lastensuojelun mielipuolisen rahoitusmallin takia. Asiakkaiden tarpeenmukaisia avohuollon tukitoimia ei ole olemassa tai saatavilla. Nykyiset lastensuojelun avohuollon tukitoimet mm. perhetyö on suunniteltu pohjustamaan ja oikeuttamaan- ei ehkäisemään sijoituksia.
Tutkimustieto, vaikuttavuus ja asiakkaiden oikeusturva lastensuojelun rahoituksen ehdoksi
Lastensuojelun lainsäädäntö, tietopohja ja hankkeet perustuvat sijaishuollon tehokkaaseen edunvalvontaan, fabrikoituihin tutkimusaineistoihin ja lasten ja perheiden palautteen ohittamiseen.
Jo nyt kaikki perheiden kanssa työskentelevät on velvoitettu mutun varjolla rikkomaan perheiden tietosuojaa ja osallistumaan lastensuojelun agressiiviseen asiakashankintaan.
Oulussa kaikki perheiden yhteydenotot kirjataan jo lastensuojeluilmoituksiksi.
Asiakirjoja fabrikoimalla ja jääveillä palvelutarpeiden ja vanhemmuuden arvioinneilla avunpyytäjät imaistaan huostaanottoja tuottavien avohuollon tukitoimien esim. perhetyön kurimukseen.
Lastensuojelun huonojen käytäntöjen ja toimintakulttuurin takia perheet eivät saa tarvitsemaansa apua ja heidän avuntarpeensa syvenee.
Lukija voi kuvitella mitä tapahtuu vaikkapa Oulun lastensuojelussa, jos Haataisen ehdotus toteutuu:
Lastensuojelun henkilöstömäärän ja muun resursoinnin lisäyksen myötä lastensuojelun asiakkaiden ja sijoitusten määrä lisääntyy. Huonot toimintakäytännöt puolestaan tuottavat leimattuja ja syrjäytettyjä perheitä, joita kukaan ei auta.
Veronmaksajien rasitus lisääntyy sekä lisääntyvien henkilöstökulujen, huostaanottojen, sijaishuollon paisumisen että lastensuojelun syrjäyttämien perheiden kulujen muodossa.
Yhä useammat perheet eivät uskalla pyytää apua edes terveydenhuollosta pelätessään lastensuojelun puuttumista ja ongelmat ja sairaudet pahenevat.
Lastensuojelussa itsetuotettua ”kriisiä” puolestaan käytetään lisärahoituksen vaatimiseen.
Lastensuojelusta muodostuu pohjaton kaivo, jonka perustehtäväksi tulee itsensä oikeuttaminen eli työntekijöiden edunvalvonta ja edellisvuoden budjetin ylittäminen saavutettujen lisävirkojen, rahoituksen ja muiden etujen varmistamiseksi.
Sijaishuollon vuosittainen noin 1000 000 000 euron resursointi tuottaa jo automaattisesti sijoituksia, samalla tavoin kuin lastensuojelun resursointi tuottaa suojelun tarpeessa olevia lapsia ja sosiaalityöntekijöiden lisäys lisää perheiden tuentarpeita. Uusille lapsikylille, perhekotiyksiköille ja muille lastensuojelulaitoksille samoin kuin sijaisperheille ja viranhaltijoille on löydettävä asiakkaita vaikka fabrikoimalla.
Lastensuojelun laittomuudet mm. turhat ja lainvastaiset huostaanotot eivät ole sosiaalityöntekijöille myönnettävillä lisäresursseilla korjattavia edunvalvonta- tai työtaisteluasioita, jollaiseksi lastensuojelun oikeusturvaongelmia ja väärinkäytöksiä pyritään mediassa kääntämään.
Miksi järjestöjen asiantuntijat, kuntien juristit, poliitikot ja hallinto- oikeuksien tuomarit samoin kuin valtamedian toimittajat haluavat esiintyä mielummin laittomastikin toimivien lastensuojeluammattilaisten edunvalvojina , myötäkärsijöinä ja mielensäpahoittajina kuin sosiaalityön lainalaisuuden ja asiakkaiden oikeusturvan tai viranomaisvallan valvojina?
Lastensuojelun nykyinen kriisi on tuotettu juuri viranomaisten vaatimuksiin suostumalla. Lastensuojeluun liittyvän propagandamaisen tiedottamisen takia lastensuojelun laatukeskustelu on jumittunut maassamme eipäsjuupas-keskusteluksi eikä tavoitteelliseksi työksi lainsäädännön kehittämiseksi, oikeusturvaongelmien poistamiseksi ja lastensuojelun perusteelliseksi uudistamiseksi.
Lastensuojeluasioista perillä olevat Tuomas Kurttila ja Maria Guzenina voisivat valistaa harhautunutta puoluesisartaan ennenkuin tämä aiheuttaa katastrofin lastensuojelun lisäksi koko SDP:lle.
Viime kädessä vastuu lastensuojelun tilanteesta lankeaa kansalaisille.
Hanki tutkimustietoa- älä usko psykokieleen tai retoriikkaan.
Äänestä perheiden puolustajaa- älä sijaishuollon edunvalvojaa.
Muista että lastensuojelun rahoittaminen tuottaa lisää suojelua tarvitsevia lapsia ja sijaishuollon rahoittaminen tuottaa lisää sijoitettuja.
Tue lapsia ja perheitä- älä lapsibisnestä! Ajattele ennenkuin lahjoitat/äänestät.
RSS Feed
