Lääkärin ja sosiaalityöntekijän moninäkökulmainen yhteistyö- tapausesimerkki
Helsingin yliopisto on alkanut järjestää lääkärin ja sosiaalityöntekijän monialainen/moninäkökulmainen yhteistyö- kurssia, jossa Pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskus Soccan mukaan ” tulevat ammattilaiset pääsevät jo opiskeluaikana pohtimaan monialaisen yhteistyön käytäntöjä, jotka heidän valmistuttuaan ammattiin ovat jo lähempänä arkipäivää. ”
Hyvää hankkeessa ovat aidot asiakastapaukset, elämykselliset menetelmät ja kokemusasiantuntijoiden iso rooli esim. Katja Lembergin perustaman Kasvava- keskuksen mukanaolo.
Heikki Waris- instituutin kehittämispäällikkö Laura Ylirukan mukaan ” koulutuksen edetessä oppilasryhmä kuuli järeän luokan asiantuntijoita, jotka jakoivat käytännön kokemuksia omasta työstään. Opiskelijoille luennoivat mm. Jorvin psykiatrisen sairaalan hoitoyksikön työntekijät, Vuosaaren perhekeskuksen psykologi ja Vuosaaren lastensuojelun sosiaalityöntekijä. Vuosaaressa on kehitetty malli, jossa asiakas saa hänen tarpeitaan vastaavan auttajatiimin entistä nopeammin ja helpommin” ( Jane & Paulo, 2016, 20).
Tulevien sosiaalityöntekijöiden ja lääkäreiden kannattaisi suhtautua kriittisesti ainakin Vuosaarelaiseen lääkärin ja sosiaalityöntekijöiden moniammatilliseen yhteistyöhön ja toivoa, ettei paikallisista käytännöistä tule moniammatillisen yhteistyön arkea.
Toivottavaa on myös, etteivät lääkäreiksi valmistuvat omaksu sosiaalityöntekijöiden ”järeää asiantuntemusta” ja Vuosaaren lastensuojelun kaikkia toimintakäytäntöjä.
Myös väittämään moninäkökulmaisuudesta kannattaa suhtautua varauksella.
Nykyisessä lastensuojelun dominoimassa monoammatillisessa yhteistyössä on usein vallalla vain yksi näkökulma: lakeihin ylimielisesti suhtautuvan sosiaalityöntekijän virheellisiin psykoanalyyttisiin teorioihin perustuva ja vakavia oikeusturvaongelmia perheille aiheuttava harhainen puuttuminen.
Sosiaalityö ottaa puolia huoltoriidoissa
Syksyllä 2014 huoltoriitaan ex-miehensä ja tämän uuden lääkäriavovaimon kanssa joutunut ravintola-alalla toimiva äiti sai lukea Vuosaaren lastensuojelun sosiaalityöntekijän kiireellisen sijoituksen päätösasiakirjasta uuden termin, jota hän ei ollut kuullut keneltäkään aiemmin. Vastuusosiaalityöntekijä Laura Laine oli kirjannut kiireellisen sijoituksen perusteluksi, että äidillä on lapseensa symbioottinen suhde, vaikka se ei ole lastensuojelulain mukainen sijoituksen peruste. Samaa termiä käytettiin myös Lapsen parhaaksi -teoksen kirjoittaja Eva Aminoffin pojan huostaanotossa. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin tuomitsi valtion vastuuviranomaisineen myöhemmin korvauksiin lapsen vieraannuttamisesta ja laittomasta huostaanotosta väkivaltaisiin ja valvomattomiin olosuhteisiin. Poika sijoitettiin kahden sijaisvanhempana toimineen sijoituslapsiaan pahoinpitelevän taparikollisen luo, joista sijaisäidillä oli myös seksuaalisuhteita sijoitettuihin poikiin. Kun äiti ja lapsi yrittivät hakea apua Lastenlinnasta, sosiaalityöntekijöitä uskonut lääkäri palautti pojan tätä kuulematta takaisin sosiaaliviranomaisten käsiin ja väkivaltaiseen sijaisperheeseen pahoinpideltäväksi.
Vuosaaressa huoltoriitaan joutuneen äidin mukaan mitään huolia ei ollut ennenkuin sosiaalityöntekijä Laine aloitti äidin järjestelmällisen mustamaalaamisen väitteillään, joiden pohjana ei ollut yhtäkään tutkimusta.
Laine väitti asianmukaisia tutkimuksia tekemättä toisille ammattilaisille äitiä mm. itsetuhoiseksi ja psyykkisesti ja fyysisesti vaaralliseksi.
Vastuusosiaalityöntekijä Laine ei tahtonut keskustella äidin kanssa symbioosiväittämästä, ei liioin insestisyytöksistä, jotka oli tehnyt äidin ex- miehen uusi lääkäriavovaimo ja kirjannut avovaimolle tuttu sosiaalityöntekijä.
Uusi avovaimo, lapsen äitipuoli oli tehnyt lastensuojeluilmoituksen, jossa totesi lapsen keikistelevän 7-vuotiaana peilin edessä seksuaalisväritteisesti. "Keikistely" esitettiin todisteena siitä, että lapsi oli joutunut biologisen äitinsä harjoittaman insestin uhriksi. Sosiaalityöntekijä väitti äitipuolta uskoen, että lapsella esiintyi häiriökäyttäytymistä tämän takia.
Äidin mukaan lapsi ei käyttäytynyt häiriytyneesti. Äidin äiti tai äidin isäkään eivät olleet milloinkaan nähneet väitettyä häiriökäyttäytymistä, ei myöskään lapsen isän äiti, lapsen päiväkoti, lapsen koulu tai lapsen iltapäiväkerho.
Äiti kertoo:
”Vastuusosiaalityöntekijä Laine kertoi minulle kirjauksen takia, joka oli tämän sosiaalivirkailijan itsekeksimiä valheita täynnä, että koko lastensuojelun avohuollon 12-päinen työryhmä on 100%:sti varma, että minä käytän seksuaalisesti hyväksi lastamme ja minusta on tehty rikosilmoitus (ei siis tutkintapyyntöä) poliisille. Lastensuojeluilmoitus, jonka oli valhein täyttänyt tämä päivystyspuolen työntekijä lätkästiin käteeni ja asiaa ei suostuttu käsittelemään kanssani. Vieläkään yli vuoden jälkeen ei tätä ilmoitusta ole käsitelty kanssani, vaikka laki määrää käsittelemään lastensuojeluilmoitukset seitsemässä päivässä”.
Mitään tutkimatta ja lasta ja äitiä ikinä yhdessä tapaamatta vastuusosiaalityöntekijä Laura Laine väitti myös, että äiti on narsisti ja sosiopaatti, joka ei kykene erottamaan lasta itsestään erillisenä yksilönä. Laineen mukaan äiti oli fallinen autoritäärinen kasvattaja tai curling-kasvattaja.
Poliisi lopetti esitutkinnan löytämättä näyttöä väitetystä insestistä. Kun äiti otti puheeksi insestisyytökset, joilla häntä oli mustamaalattu Laineen toimesta ja pyysi maineensa puhdistamista, tähän ei sosiaalitoimessa suostuttu, vaan äitiä syyllistettiin siitä, että hän oli päästänyt äitipuolen "ihonsa alle."
Myöhemmin hovioikeudessa toukokuussa 2015 Laura Laine väitti äidillä olevan symbioottinen suhde lapseensa ja hänellä olevan tähän todisteita. Laine ei tosin muistanut mitä todisteita oli ollut, mutta osasi sanoa: "Olihan niitä." Myöhemmin vs. sos. Anitta Jokinen totesi samalle tuomaristolle, ettei vs. sos Laine ollut ikinä suorittanut asiassa asianmukaista tutkimusta väitteidensä tueksi.
Koko lastensuojeluntarpeenselvityksen aikana sosiaalityöntekijä ei tavannut lasta eli asiakastaan. Hän ei myöskään keskustellut äidin kanssa yhdestäkään kirjaamastaan väitteestä, ei selvittänyt eikä huomioinut äidin näkemyksiä eikä kirjannut tämän kantaa. Sosiaalityöntekijä teki pelkkien oletustensa varassa johtopäätelmiä ja alkoi oletuksille perustuvien johtopäätelmiensä varassa toteuttaa myös toimenpiteitä. Hän siis mitätöi äidin omat kannanotot ja kirjoitti asiakirjoihin omia ajatuksiaan äidistä tapaamatta tätä koskaan kasvotusten. Myöskään lapsen mielipidettä ei pidetty merkityksellisenä eikä sitä selvitetty kolmen vuoden asiakkuuden aikana.
Johtava sosiaalityöntekijä katsoi olevansa oikeutettu kieltäytymään korjaamasta virheellisiä asiakirjamerkintöjä, hakemaan lapsen ja äidin välille tapaamisrajoituksia, kirjaamaan äidin lapselle vaaralliseksi viralliseen asiakirjaan ilman minkäänlaista asiallista taustatutkimusta ja tämän jälkeen ilmoittamaan äidille, että: "Totean, että lähettämänne valitukset ja muistutukset eivät anna aihetta erityisiin toimenpiteisiin”.
Laine ei pyytänyt toimintaansa anteeksi, ei pahoitellut äidille aiheuttamaansa kärsimystä tai pyrkinyt hyvittämään toiminnastaan koituneita vahinkoja. Laineen esimiehet johtava sosiaalivirkailija Jenni Weck-Näse, sosiaalityön päällikkö Riitta Vartio tai Helsingin lastensuojelun johtaja Sisko Lounatvuori eivät halunneet puuttua alaisensa toimintaan.
Kun äitiä ja lasta oli vuosien ajan piinattu valheellisilla syytteillä ja asiakirjamerkinnöillä, kiireellisellä sijoituksella ja ankarilla tapaamisrajoituksilla ja äiti kirjoitti asiasta, johtava sosiaalityöntekijä Jenni Weck-Näse tahtoi nostaa äidille syytteen oman kunniansa loukkaamisesta ja pyysi tähän tukea Helsingin sosiaali- ja terveysviraston lakiasiantuntija Karri Välimäeltä.
Sosiaalityö ei perustu tutkimustietoon eikä noudata hyvän hallinnon periaatteita
Vuosaaren ja Nivalan noitavainomaiset vuosikausia jatkuneet ajojahdit vuonna 2016 todistavat, ettei Nikon tapauksen esiintuomia lastensuojelun oikeusturva- ongelmia ole saatu ratkaistua. Tapaukset vahvistavat professori Briget Featherstonen väittämän epähumaanista, asiakkaiden syyllistämiseen tähtäävästä sosiaalityöstä, jossa niin köyhyys, sairaus kuin huolto- tai viranomaiskiusaamisen ja väkivallan kohteeksi joutuminen käsitetään asiakkaan omaksi viaksi, johon uuden ammatillisuusihanteen omaksuneen sosiaalityöntekijän ei pidä ottaa kantaa. Ne todistavat oikeaksi myös tutkijoiden väitteet: lapsen edun kulmakivi; lasten kuuleminen ei edelleenkään toteudu lastensuojelu- tai sijaishuoltoprosessien missään vaiheessa (Oranen 2008; Heinonen 2011; Pajulammi 2014; Tolonen 2015) ja huostaanottojen keskeisiksi arviointikriteereiksi nousee konkreettisten tapahtumien tai lapsen laiminlyönnin sijaan usein vanhempien ”kunnollisuus” esim. koulutus, varallisuus ja etninen tausta (Hiitola, 2015 ).
Outoa on toisten hallinnonalojen alistuminen lastensuojelun määräilyyn ja sokea usko
lastensuojeluviranomaisiin, joista yhä useampi saa oppinsa, tutkimusrahoituksensa ja virkansa kaupallistuvasta sijaishuollosta.
Kun lastensuojelun työntekijä vihjaa "riskiperheestä, joka pitäisi saada avun pariin" tai lätkäisee terveydenhuollon asiantuntijan eteen lomakkeen, jonka nimi on lastensuojeluilmoituksen ilmoitusosa tai lausunto sijaishuoltoon sijoittamisen tueksi ja kehottaa asiantuntijaa kuvailemaan siihen perheen, jota asiantuntija ei tunne, hälytyskellojen pitäisi soida. Yllättävän moni kuitenkin taipuu tekemään työtä käskettyä luottaen sosiaalityöntekijän epämääräiseen lupaukseen, että lomake on vain muodollisuus, jonka avulla lapsi saa "tarvitsemansa avun".
Päivähoidossa, neuvoloissa tai koulussa ei vielä tunneta lastensuojelun toimintakäytäntöjä eikä tiedetä niiden vakavista laillisuus- ja valvontapuutteista ja oikeusturva-ongelmista, joista Suomi on saanut useita tuomioita Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta. Toisten hallinnonalojen ammattilaiset eivät ymmärrä, että lastensuojelun jatkeeksi rupeaminen tuhoaa kansalaisten luottamuksen myös omaan ammattialaan, -taitoon ja -etiikkaan.
Lastensuojelun moniammatillisessa yhteistyössä ei tosiasiassa kuulla kaikkia ammattilaisia eikä usein tehdä yhteistyötä sen paremmin lapsen, perheen kuin toisten ammattilaisten kanssa. Tavaksi on tullut, että lastensuojelu valikoi tiedot, ongelmat ja tavoitteet joiden pohjalta työskentely alkaa ja asiakkaita puoltavien ammattilaisten asiantuntijuus, osallisuus ja näkemykset sivuutetaan. Tyypillistä on myös estää asiakkaiden asiakkuudet/ hoitokontaktit lastensuojeluun kriittisesti suhtautuvien tahojen kanssa ja valmentautua oikeusviranomaispuuttumisiin harhaanjohtavia asiakirjoja tuottamalla.
Tosiseikkojen tutkimisesta lastensuojelun kaltoinkohteluepäilyissä on tullut epämuodikasta ja triviaalia. Tosiseikkaselvittelyjä ei vaivauduja tekemään sen paremmin sosiaalitoimessa, terveydenhuollossa kuin tuomioistuinlaitoksessa.
Tärkeämpää on ollut, että kaikki auttajina esiintyvät tahot pääsevät kehittelemään mutudiagnooseja asiakkaistaan ja rahastamaan usein kuvitellun "pahan" varjolla. Lastensuojelussa virkailijoiden mutu-diagnooseja käytetään virkailjoiden keskinäisen yhteisöllisyyden rakentamiseen vaikka pelkkä mt- epäily estää usein myös asiakkaan somaattisten vaivojen hoidon terveydenhuollossa. "Kenties huoliluokittelu tarjoaa jonkinlaista yhteisöllistä liimaa; kukaties koetaan yhteisyyttä, kun päästään tekemään ja jakamaan "amatööridiagnooseja" huolikäsitteitä kääntäen, tutkijat Tom Arnkil ja Kai Alhanen arvioivat.
Lastensuojelutarpeen selvityksiä ja vanhemmuudenarviointeja tekevät samat yksityiset yritykset jotka tarjoavat lastensuojelun ja sijaishuollon terapia- ja sijoituspalveluja eikä osallisuus lastensuojelun / sijaishuollon yrityksessä estä myöskään osallistumasta huostaanoton tuomioistuinkäsittelyyn.
Yhdenmukainen kansainvälinen tutkimustieto huostaanottojen huonoista tuloksista ja syrjäyttämisvaikutuksista ei tunnu vaikuttavan suomalaiseen lainsäädäntöön lainkaan.
Sosiaalityön epäeettiset käytännöt vaarantavat asiakkaiden oikeus- ja potilasturvan
Helsingin yliopiston Lääkärin ja sosiaalityöntekijän moninäkökulmainen yhteistyö-kurssin teemoina olivat Laura Ylirukan mukaan lasten kaltoinkohtelu, jossa Hoitotyön Tutkimussäätiön ( Hotus) asenteelliset kaltoinkohtelun tunnistusohjeet tuottavat runsaasti vääriä löydöksiä ja eettisesti arveluttava käsitepari ylisukupolvinen syrjäytyminen, josta ei ole yhdenmukaista tieteellistä näyttöä.
Tiedetoimittajat Jani Kaaro ja Marko Hamilo ovat kiinnittäneet huomiota sosiaalitieteiden arveluttaviin käytäntöihin; kyseenalaisiin tiedonhankintamenetelmiin, subjektiivisiin ja pitkälle vietyihin johtopäätöksiin ja tulkintoihin, lähdeaineistojen luotettavuuden ja vertaisarvioinnin puutteisiin, aineistojen tuhoamisiin ja erilaisten epätieteellisten terapiamenetelmien kritiikittömään käyttöön ja osuuteen seksuaalisen hyväksikäytön valemuistojen tuottajana.
Erityisen vahingollisiksi valemuistojen tuottajaksi ovat osoittautuneet psykoanalyysin virheelliseen olettamaan repressoituneesta muistista (mm. Loftus 1995) perustuvat trauma-, regressio- ja kehoterapiat, joita monet lastensuojelulaitokset tarjoavat. Pahamaineisen Pohjola- kodin- omistavan Nuorten Ystävät ry:n pääsihteeri Arja Sutela toimii jopa Traumaterapiakeskus ry:n hallituksen puheenjohtajana.
Katarina Finnilä- Tuohimaan väitöskirjatutkimus paljasti huolestuttavia puutteita tutkittujen 300 sosiaalityöntekijän, psykologin ja psykiatrin ammattitaidossa seksuaalisen hyväksikäytön epäilyjen tutkimisessa. Tieteellistä tietoa ei käytetty, lähes puolet tutkituista psykiatreista, psykologeista ja sosiaalityöntekijöistä uskoi käyttökelvottomiin tutkimusmenetelmiin ja koulutus lisäsi- ei vähentänyt- väärien uskomusten määrää.
Tarja Hiltusen väitöskirja-aineistossa juuri kenelläkään asiakasäideistä ei ollut luottamusta tai toimivaa kontaktia sosiaalityöntekijöihin. Äidit kertoivat, etteivät voi luottaa sosiaalityöntekijäänsä tai kertoa heille omia asioitaan. Jotkut äidit pelkäsivät pyytää apua (Hiltunen, 2015, 140 ).
Osa aineiston äideistä oli saanut lastensuojelun toimesta valheellisen rikossyytteen insestistä. Tapaukset tutkittiin, jonka jälkeen todettiin, ettei epäilyille ollut perusteita. Kuitenkin epäilyt aiheuttivat äideille paljon mielipahaa ( mt., 205). Kielo- äitiä ja hänen lastaan tutkittiin perättömän seksuaalisen hyväksikäyttö-epäilyn johdosta lähes kaksi vuotta ( mt., 162). Äidit kokivat heihin kohdistuneet epäilykset nöyryyttäviksi (mt., 163).
Lähes 70% aineiston äideistä yritti itsemurhaa huostaanoton seurauksena.
Valitettavasti kaltoinkohtelun tunnistusohjeita kehittelevä Eija Paavilainen kuten muutkin riskiseulauksen puolestapuhujat kuittaavat turhan epäilyn ”pienenä pahana” (YLE Kotimaa, 10.11.2015). Heillä ei selvästikään ole tietoa lastensuojelun toimintakäytännöistä, oikeusturvaongelmista tai turhan epäilyn vaikutuksesta epäillyn elämään. Mitään takeita tai näyttöä siitä, että palvelujärjestelmä pystyisi tunnistamaan tai tunnustamaan turhan epäilyn turhaksi ei ole. Turha epäily ei ole vain ohimenevä episodi, jonka jälkeen perhe jätetään rauhaan vaan jopa vuosia kestävä uuvuttava tutkimusrumba ja oikeustaistelu, joka tuottaa virheellisiä asiakirjoja, lisäepäilyjä, leimoja ja muita vakavia haittoja joskus syytetyn koko loppuelämän ajaksi ja jopa seuraavaan sukupolveen 120 vuotta arkistoitavien, usein fabrikoitujen asiakirjojen takia, joihin asiakkailla ei ole oikaisuoikeutta.
Heikkolaatuinen moniammatillinen yhteistyö takaa sen, ettei asiakkaasta ja hänestä tehdystä diagnoosista, lääkityksestä ja muista usein vääristä päätöksistä kanna vastuuta kukaan. Parhaimmillaan diagnoosi- ja lääkintävillitys on avunpyytäjien heitteillejättöä, pahimmillaan kuolemaan johtavaa leimaamis-, kurjistamis- ja syrjäyttämistoimintaa.
Lastensuojelussa luulo on jo kauan ollut tiedon väärti eikä muutosta parempaan ole näkyvissä. Niin kauan kuin sosiaalityön tiedonmuodostus, oikeudenkäyttö ja laillisuusvalvonta saa perustua sille, mitä sosiaalityön johto ja työntekijät väittävät tapahtuneen eikä sille, mitä todellisuudessa tapahtui, asiakkaiden perus- ja ihmisoikeudet eivät tule toteutumaan.
Turhien ja epätieteellisten riskiarviointien ja -seulausten ja eettisesti arveluttavan syrjäytymisretoriikan opettelun sijaan lääkärit ja sosiaalityöntekijät voisivat tulevaisuudessa kenties pohtia yhdessä:
Miten lääkärit ja sosiaalityöntekijät saataisiin kiinnostumaan tutkimustiedosta psykiatrian ja sijaishuollon markkinointiviestinnän sijaan?
Millä tavalla lääkäreitä ja sosiaalityöntekijöitä opetetaan tosiseikkaselvittelyyn ja erottamaan asenteellinen panettelu tosiasioista?
Miten estetään fabrikoitujen asiakirjamerkintöjen levittäminen viranomaiselta toiselle ja psykiatrinen roskien kierrätys, jossa virkavastuutaan keventävä lastensuojelun työntekijä lähettää terveydenhuollolle ennakkokäsityksiään huostaanoton tarpeellisuudesta ja saa lääkäriltä "asiantuntijalausunnon", johon ei ole kirjattu lääkärin omia havaintoja tai tutkimustuloksia vaan vain kopio lastensuojelun näkemyksistä.
Miten lastensuojelun sosiaalityöntekijöille saataisiin vastuu- ja korvausvelvoitteet toistuvista ja tahallisista väärinkäytöksistä?
Millä keinoilla sosiaali- ja terveydenhuollossa voitaisiin lopettaa huonon sosiaalinen perimän metsästys ja keskittyä luomaan lasten eriarvoistumiskehitystä jarruttavia, toimivia ja perheiden tarpeidenmukaisia palveluja ja toimintakäytäntöjä?
Pohtia voisi myös sitä ovatko varhainen puuttuminen ja moniammatillinen yhteistyö vakavia joukkoharhoja, joita hallitsevat perheiden arjen tarpeita enemmän professioiden ja ammattilaisten intressit ja sitä, miksi biologisten vanhempien huoli ja lastensuojeluilmoitukset leimataan automaattisesti turhiksi huoltoriitojen välineiksi kun taas lastensuojelun arvovaltakiistat neurologian, psykiatrian, perheiden ja sijaishuollon kanssa ylevöitetään " lapsilähtöiseksi työotteeksi" ja "jämäkkyydeksi"?
Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-moniammatillinen-yhteistyo-havittaa-niin-vuorovaikutuksen-kuin-vastuun
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-lapsille-haitallisia-uskomushoitoja-rahoitetaan-verovaroin
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityon-tutkimus-tarvitsee-huostaanottoa
http://www.lokakuunliike.com/anu-suomelan-blogi/aiti-erotisoi-lasta-imettamalla-huostaanotto-ja-psykologinen-todistelu-lapsiin-kohdistuneissa-seksuaalirikosten-epailyissa
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sosiaalityonpsykiatrian-palvelujarjestelmia-ei-tehty-asiakkaille-vaan-mm-keskiluokkaisten-rouvien-paistattelupaikaksi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-uskoo-yha-psykoanalyysiin-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-uskoo-yha-psykoanalyysiin-osa-2
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lasten-kaltoinkohtelun-tunnistusohjeet-tuottavat-turhia-tutkimuksia-ja-vaaria-syytoksia
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/100-shades-of-grey-sosiaalityon-seksuaalikasityksia-ohjaavat-arvot-ja-ideologiathttp://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/noitaroviot-roihuavat-edelleen
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arvovalta-ja-huoltoriidat-maksavat-miljoonia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ensi-ja-turvakotien-kaytannot-selvitettava-valittomasti
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelun-provokaatiot-oletko-a-huora-b-hullu-vai-c-huumehorho
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/nalleilua-jo-10-vuotta-laheta-nallekorttikirjauksesi-lokakuun-liikkeelle
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/professori-featherstone-sosiaalityo-on-epahumaania
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sosiaalityon-sairastunut-ammatillisuusihanne
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelun-porttiteoria-avunpyynto-avautuminen-ja-lasu-asiakkuus-portteja-elinkautisiin
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vihapuhe-sosiaalityossa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalihuollon-tiedonhallinta-uudistus-rapauttaa-asiakkaiden-oikeusturvaa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-1-fabrikoitu-lastensuojeluilmoitus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-2-fabrikoitu-lastensuojelulausunto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-3-fabrikoitu-rikosilmoitus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-4-fabrikoitu-asiakassuunnitelma
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-milapro-lapsibisnesryppaan-asiakashankkijana
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaishuollon-hullunkuriset-riskiperheet
http://www.lokakuunliike.com/kauhutarina-blogi/kristan-tarina-iv-tyhjan-paalla-lastenkodissa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/nevalanmaen-perhekodit-oy-avin-valvontaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointivimma-salaseulontoja-puutteellisilla-menetelmilla
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tutkimusmenetelmat-osa-4-haastattelu
http://www.lokakuunliike.com/leeni-ikosen-blogi/kansanvalistusta-lastensuojelun-asiakkaalle
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/pieni-opas-eri-tilanteisiin-lastensuojelun-kanssa
RSS Feed
