Lastensuojelussa on tullut rutiiniksi ohjata lapset ja vanhemmat MIM-videointiin (Marschak Interaction Method). MIM on puolistrukturoitu ja videoitu vanhemman ja lapsen välisen vuorovaikutuksen havainnointiväline.
MIM:ssä arvioidaan lapsen ja vanhemman keskinäistä vuorovaikutusta aktivointitehtävien avulla. 30-60 minuutin tilanne videoidaan ja sen perusteella laaditaan lausunto mm. vuorovaikutuksen tasosta ja luonteesta. MIM:ssä pyritään lapsen ja vanhemman yhdessä suorittamien strukturoitujen tehtävien ja leikkien avulla saamaan vuorovaikutuksesta esille lapsen kehityksen kannalta merkityksellisiä alueita. Alueita ovat 1. jäsentäminen ja haasteellisuus, 2. emotionaalinen yhteys, 3. hoiva ja 4. leikkisyys. Vuorovaikutusarvio voidaan tehdä jopa lasta vasta odottavasta vanhemmasta aina nuoruusikäisen lapsen vanhempaan asti.
Käytännössä havainnointi suoritetaan siten, että työntekijä antaa vanhemmalle yhdeksän korttia, joissa jokaisessa on erilainen, pieni tehtävä. Vanhemman tulee järjestyksessä lukea ääneen lapselle kukin kortti ja tehdä kortissa esitetty tehtävä. Tilanne videoidaan, ja vanhemmalta on aina oltava kirjallinen lupa havainnoinnin suorittamiseen. Tehtävien suorittamisen jälkeen työntekijä haastattelee vanhempaa muutamin kysymyksin. Tätä seuraa palautekerta (tai useampikin), jossa vanhemman kanssa käydään videolta läpi kohtia.
Psykiatrian erikoislääkäri Ben Furmanin mukaan menetelmä ei ole vain epäluotettava, vaan myös räikeästi perheiden oikeusturvaa loukkaava.
Kuten suurin osa lastensuojelun arviointi- ja tutkimusmenetelmistä sekin perustuu arvioitsijan subjektiivisiin näkemyksiin – ja usein myös sosiaalityöntekijöiden ennakkotiedotukseen mahdollisista löydettävistä puutteista. Ne vääristävät tutkintaa ja siitä tehtyjä tulkintoja. Toisinaan vanhemmille jätetään ilmoittamatta, että kyseessä on virallisen lausunnon tuottava asiantuntijatutkimus. Tutkimusta markkinoidaan vanhemmuuden tai vuorovaikutuksen tukena.
Tässä sosiaalipsykologi Anu Suomelan esimerkki MIM- videoinnista:
"Elokuussa uusmaalaisessa pikkukunnassa asuvan perheen oveen koputti kaksi sosiaalityöntekijää. He ilmoittivat äidille, että perheen 3-vuotias tytär on otettu pakkohuostaan perhepäivähoitajan insesti-ilmoituksen perusteella ja siirretty asumaan tämän luo. Samalla tapaamiset kiellettiin ilman valituskelpoisia päätöksiä ensin lyhyiksi, sitten pidemmiksi ajoiksi. Isä sai ensimmäisen kerran tavata tytärtään sairaalan tutkimusosastolla noin neljä kuukautta huostaanotosta.
Perhepäivähoitaja, joka oli aikaisemminkin tehnyt insesti-ilmoituksia hoidossaan olleista lapsista, kertoi tytön olevan itkuinen ja masturboivan. Hän väitti tytön sanoneen, että hänet sidotaan kiinni ja hänestä otetaan valokuvia. Päivähoitajan mukaan tyttö myös pelkää kameroita eikä halua mennä kotiin. Vanhemmat tai isovanhemmat eivät olleet huomanneet tytön masturboivan tai itkeskelevän kotona ja luonnehtivat häntä poikkeuksellisen reippaaksi lapseksi. Joudutaan kysymään, mikä päivähoidossa mahtoi aiheuttaa väitetyn käyttäytymisen.
Poliisi tutki asian ja oli sairaalan tekemien tutkimusten ja lausuntojen perusteella sitä mieltä, että sekä isä että äiti olivat syyllistyneet rikokseen. Tosin sen koommin sairaala kuin poliisikaan eivät osanneet yksilöidä, millaisesta hyväksikäytöstä oli ollut kyse. Sairaalan haastatteluissa tytöltä kysyttiin valokuvaamisesta ja narulla sitomisesta sekä siitä, oliko paikalla muita kuin isä ja äiti. Ehkä siis oletettiin, että kyseessä olisi lapsipornoa tuottava pedofiilijoukko.
Asiaa tutkinut ja lasta haastatellut sairaala oli muodollisesti käyttänyt apunaan Stakesin ohjeita 37. Lapsen haastattelunauhoitukset kuitenkin paljastivat, ettei ohjeistusta ollut lainkaan ymmärretty vaan käytössä olivat ennakko-olettamasta johtuvat johdattelevat ja painostavat metodit, joilla haluttiin varmentaa päivähoitajan kertomat asiat.
Tytön haastattelussa oli mukana psykologin lisäksi lastenpsykiatri. Hän oli varustautunut narulla, jolla psykologi yritti saada tyttöä näyttämään psykologin jaloista, mistä kohdasta häntä itseään oli sidottu. Tutkimusvälineinä käytettiin lisäksi nukkekotia, jolla tytön olisi tullut ”leikkiä, että tämä on isä, tämä äiti ja tämä sinä itse”. Lasta pommitettiin jatkuvasti kysymyksillä ”kuka on satuttanut?”, ”mihin sattui?”, ”mihin teki kipeää?”, joihin hän ei osannut vastata mitään. Lausunnossa viitattiin myös siihen, että lapsi ei halunnut kotiin. Kyseinen väite on psykologin ennakko-olettamasta johtuva väärintulkinta siitä, mitä lapsi itse haastattelussa sanoo.
Sairaalan lausunnossa esitettiin joukko vaihtoehtoisia hypoteeseja, muttei yksilöintiä siitä, mitkä seikat tukisivat tai sulkisivat pois muut kuin hyväksikäyttöä tukevat hypoteesit. Hyväksikäytön varmentumista osoitti tytön käyttäytyminen. Haastattelujen lisäksi tehtiin niin sanottu MIM-vuorovaikutusarvio (Marschak Interaction Method) siitä, miten vanhemmat toimivat testitilanteessa lapsensa kanssa. MIM ei ole tieteellisesti testattu tutkimusmenetelmä, ja sillä pyritään arvioimaan, missä vanhemmat tarvitsevat tukea vanhemmuudelleen. Testissä vanhempi ja lapsi esimerkiksi syöttävät toisilleen rusinoita ja vaihtavat hassuja hattuja.
Arvio tehtiin lapsen olleen erotettuna vanhemmistaan neljä kuukautta. Vanhemmat olivat tilanteesta erittäin stressaantuneita, kun käynnissä oli heihin kohdistuva rikostutkinta lapsen seksuaalisesta pahoinpitelystä. Vanhempien ja lapsen vuorovaikutustilanteita seurannut psykologi kiinnitti huomiota siihen, että äiti oli vähäpuheinen ja isän ja lapsen välisessä tilanteessa oli jännittynyt tunnelma. Lausunnossa huomautetaan myös, että äidin ja lapsen väliltä puuttui läheinen kontakti. Ohjeissa kuitenkin määrätään, että vanhempi ja lapsi istuvat omilla tuoleillaan. Sairaalan lausunnossa tuettiin näillä subjektiivisilla tulkinnoilla käsitystä siitä, että hyväksikäyttö oli tapahtunut. Tutkinnan jälkeen lapselle tehtiin testejä, joissa todettiin hänen kärsivän traumasta. Hänelle suositeltiin pitkäaikaista terapiaa. Viranomaisen intervention vaikutusta vanhempien tai lapsen käyttäytymiseen ei arvioitu.
Asia eteni syyttäjälle, joka pitkän kädenväännön jälkeen teki syyttämättäjättämispäätöksen päivää ennen kuin asia tuli hallinto-oikeuden käsittelyyn. Hallinto-oikeus poikkeuksellisesti määräsi lapsen välittömästi kotiutettavaksi. Ratkaisu saattoi johtua siitä, että asiantuntijajäsenenä oli uutta tutkimusohjeistusta laatineen työryhmän puheenjohtaja.
TEO antoi lasta johdattelevasti haastatelleelle nuorelle psykologille huomautuksen vastaisuuden varalle. Myös haastatteluissa mukana ollut psykiatri sai vaisun huomautuksen, vaikka häntä oli jo aikaisemminkin huomautettu vastaavasta menettelystä."
Furman kommentoi Lääkäri- lehdessä ( Lääkärilehti 51-52/2004) seuraavasti:
” Lasten ja perheiden oikeusturvan takaamiseksi meidän tulisi luoda maahamme mahdollisimman pian jonkinlaiset eettiset pelisäännöt niitä tilanteita varten, joissa lastenpsykiatrit ajautuvat lapsen perheen kanssa erimielisyyteen siitä, miten lasta tulisi hoitaa.
Tarvittaisiin myös jonkinlaiset eettiset pelisäännöt, jotka auttaisivat näitä tilanteita sivusta seuraavia kollegoita tietämään, miten heidän näihin tilanteisiin pitäisi puuttua. Ainakaan minun omatuntoni ei salli sitä, että minun tulisi kollegiaalisuuden nimissä pitää suuni kiinni ja olla puuttumatta sellaisiin työtapoihin, jotka mielestäni selkeästi loukkaavat lasten ja perheiden ihmisoikeuksia."
Valitettavasti lastensuojelu tuntuu olevan immuuni työ- ja tutkimusmenetelmiensä kritiikille. Sen sijaan, että ne alistettaisiin tieteellisen tutkimuksen kohteeksi, kriitikoiden äänet yritetään vaientaa mm. Pelastakaa Lapset ry:n lakimiespalvelun ja lastensuojelun edunvalvonnan avulla. Sosiaalityön koulutusohjelmissa opetetaan muistitutkijoiden virheellisiksi todistamia repressio-oletuksia ja hyökätään avoimesti lastensuojelun heikosta tietoperustasta ja oikeusturvaongelmista raportoivia tahoja vastaan. Kun julkinen kritiikki oikeusturvaongelmia ja virheellisiä löydöksiä tuottavaa epätieteellistä menetelmää kohtaan voimistuu, tapana on vaihtaa- ei menetelmä - vaan ainoastaan sen nimi. Varhainen puuttuminen nimetään uudelleen varhaiseksi tueksi , psykoanalyysin olettamat psykodynaamiseksi tai psykososiaaliseksi työotteeksi ja häiriön metsästys vuorovaikutuksen vahvistamiseksi.
Kaikkeen vanhemmuuden tukemiseksi tai vuorovaikutuksen vahvistamiseksi kutsuttuun lastensuojelun toimintaan kannattaa suhtautua varauksella. Ennenkuin annat suostumuksesi kysy:
- Onko kyseessä tutkimus?
- Kirjoitetaanko tutkimuksen/ toimenpiteen pohjalta lausunto?
Mikäli kyseessä on lausunnon tuottava tutkimus, lupaa kannattaa harkita ja pohtia tarkkaan. Mikäli kieltäytyminen ei ole mahdollista, ilmoita:
- Minulla on lakisääteinen oikeus taltioida toimenpide ja ottaa siihen mukaan tukihenkilö ja aion käyttää molempia oikeuksiani. Haluan myös tarkistaa lausuntoon kirjaamanne tulokset ja johtopäätökset ennenkuin lähetätte sen eteenpäin.
Muista aina korjata lausuntojen virheelliset ja valheelliset väittämät heti, ennenkuin ne lähtevät koneistoon kiertämään jatkaen rikkinäisen puhelimen efektiä. Mikäli oikaisu- tai muu pyyntösi evätään pyydä siitäkin valituskelpoinen päätös ja käytä rohkeasti valitusoikeuttasi.
Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tutkimusmenetelmat-osa-1-rorschach
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sosiaalityonpsykiatrian-palvelujarjestelmia-ei-tehty-asiakkaille-vaan-mm-keskiluokkaisten-rouvien-paistattelupaikaksi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-uskoo-yha-psykoanalyysiin-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-uskoo-yha-psykoanalyysiin-osa-2
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-moniammatillinen-yhteistyo-havittaa-niin-vuorovaikutuksen-kuin-vastuun
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointivimma-salaseulontoja-puutteellisilla-menetelmilla
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arvovalta-ja-huoltoriidat-maksavat-miljoonia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/auta-alvareita
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-3-fabrikoitu-rikosilmoitus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sosiaalityon-sairastunut-ammatillisuusihanne
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelu-salapoliisileikkin-yhteisty-tekee-vapaaksi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vetoomus-ensi-ja-turvakotien-tyokaytantojen-ja-menetelmien-tutkimiseksi
http://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/kala-ei-tarvitse-polkupyoraa-eika-diagnoosi-lastensuojelua
http://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/-perhekuntoutus-on-usein-perustuslain-vastaista-pakkohoitoa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhe-paossa-lastensuojelumielivaltaa-julkisuus-kostettiin-heti
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/100-shades-of-grey-sosiaalityon-seksuaalikasityksia-ohjaavat-arvot-ja-ideologiat
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/banaali-paha-piiloutuu-byrokratiaan
MIM:ssä arvioidaan lapsen ja vanhemman keskinäistä vuorovaikutusta aktivointitehtävien avulla. 30-60 minuutin tilanne videoidaan ja sen perusteella laaditaan lausunto mm. vuorovaikutuksen tasosta ja luonteesta. MIM:ssä pyritään lapsen ja vanhemman yhdessä suorittamien strukturoitujen tehtävien ja leikkien avulla saamaan vuorovaikutuksesta esille lapsen kehityksen kannalta merkityksellisiä alueita. Alueita ovat 1. jäsentäminen ja haasteellisuus, 2. emotionaalinen yhteys, 3. hoiva ja 4. leikkisyys. Vuorovaikutusarvio voidaan tehdä jopa lasta vasta odottavasta vanhemmasta aina nuoruusikäisen lapsen vanhempaan asti.
Käytännössä havainnointi suoritetaan siten, että työntekijä antaa vanhemmalle yhdeksän korttia, joissa jokaisessa on erilainen, pieni tehtävä. Vanhemman tulee järjestyksessä lukea ääneen lapselle kukin kortti ja tehdä kortissa esitetty tehtävä. Tilanne videoidaan, ja vanhemmalta on aina oltava kirjallinen lupa havainnoinnin suorittamiseen. Tehtävien suorittamisen jälkeen työntekijä haastattelee vanhempaa muutamin kysymyksin. Tätä seuraa palautekerta (tai useampikin), jossa vanhemman kanssa käydään videolta läpi kohtia.
Psykiatrian erikoislääkäri Ben Furmanin mukaan menetelmä ei ole vain epäluotettava, vaan myös räikeästi perheiden oikeusturvaa loukkaava.
Kuten suurin osa lastensuojelun arviointi- ja tutkimusmenetelmistä sekin perustuu arvioitsijan subjektiivisiin näkemyksiin – ja usein myös sosiaalityöntekijöiden ennakkotiedotukseen mahdollisista löydettävistä puutteista. Ne vääristävät tutkintaa ja siitä tehtyjä tulkintoja. Toisinaan vanhemmille jätetään ilmoittamatta, että kyseessä on virallisen lausunnon tuottava asiantuntijatutkimus. Tutkimusta markkinoidaan vanhemmuuden tai vuorovaikutuksen tukena.
Tässä sosiaalipsykologi Anu Suomelan esimerkki MIM- videoinnista:
"Elokuussa uusmaalaisessa pikkukunnassa asuvan perheen oveen koputti kaksi sosiaalityöntekijää. He ilmoittivat äidille, että perheen 3-vuotias tytär on otettu pakkohuostaan perhepäivähoitajan insesti-ilmoituksen perusteella ja siirretty asumaan tämän luo. Samalla tapaamiset kiellettiin ilman valituskelpoisia päätöksiä ensin lyhyiksi, sitten pidemmiksi ajoiksi. Isä sai ensimmäisen kerran tavata tytärtään sairaalan tutkimusosastolla noin neljä kuukautta huostaanotosta.
Perhepäivähoitaja, joka oli aikaisemminkin tehnyt insesti-ilmoituksia hoidossaan olleista lapsista, kertoi tytön olevan itkuinen ja masturboivan. Hän väitti tytön sanoneen, että hänet sidotaan kiinni ja hänestä otetaan valokuvia. Päivähoitajan mukaan tyttö myös pelkää kameroita eikä halua mennä kotiin. Vanhemmat tai isovanhemmat eivät olleet huomanneet tytön masturboivan tai itkeskelevän kotona ja luonnehtivat häntä poikkeuksellisen reippaaksi lapseksi. Joudutaan kysymään, mikä päivähoidossa mahtoi aiheuttaa väitetyn käyttäytymisen.
Poliisi tutki asian ja oli sairaalan tekemien tutkimusten ja lausuntojen perusteella sitä mieltä, että sekä isä että äiti olivat syyllistyneet rikokseen. Tosin sen koommin sairaala kuin poliisikaan eivät osanneet yksilöidä, millaisesta hyväksikäytöstä oli ollut kyse. Sairaalan haastatteluissa tytöltä kysyttiin valokuvaamisesta ja narulla sitomisesta sekä siitä, oliko paikalla muita kuin isä ja äiti. Ehkä siis oletettiin, että kyseessä olisi lapsipornoa tuottava pedofiilijoukko.
Asiaa tutkinut ja lasta haastatellut sairaala oli muodollisesti käyttänyt apunaan Stakesin ohjeita 37. Lapsen haastattelunauhoitukset kuitenkin paljastivat, ettei ohjeistusta ollut lainkaan ymmärretty vaan käytössä olivat ennakko-olettamasta johtuvat johdattelevat ja painostavat metodit, joilla haluttiin varmentaa päivähoitajan kertomat asiat.
Tytön haastattelussa oli mukana psykologin lisäksi lastenpsykiatri. Hän oli varustautunut narulla, jolla psykologi yritti saada tyttöä näyttämään psykologin jaloista, mistä kohdasta häntä itseään oli sidottu. Tutkimusvälineinä käytettiin lisäksi nukkekotia, jolla tytön olisi tullut ”leikkiä, että tämä on isä, tämä äiti ja tämä sinä itse”. Lasta pommitettiin jatkuvasti kysymyksillä ”kuka on satuttanut?”, ”mihin sattui?”, ”mihin teki kipeää?”, joihin hän ei osannut vastata mitään. Lausunnossa viitattiin myös siihen, että lapsi ei halunnut kotiin. Kyseinen väite on psykologin ennakko-olettamasta johtuva väärintulkinta siitä, mitä lapsi itse haastattelussa sanoo.
Sairaalan lausunnossa esitettiin joukko vaihtoehtoisia hypoteeseja, muttei yksilöintiä siitä, mitkä seikat tukisivat tai sulkisivat pois muut kuin hyväksikäyttöä tukevat hypoteesit. Hyväksikäytön varmentumista osoitti tytön käyttäytyminen. Haastattelujen lisäksi tehtiin niin sanottu MIM-vuorovaikutusarvio (Marschak Interaction Method) siitä, miten vanhemmat toimivat testitilanteessa lapsensa kanssa. MIM ei ole tieteellisesti testattu tutkimusmenetelmä, ja sillä pyritään arvioimaan, missä vanhemmat tarvitsevat tukea vanhemmuudelleen. Testissä vanhempi ja lapsi esimerkiksi syöttävät toisilleen rusinoita ja vaihtavat hassuja hattuja.
Arvio tehtiin lapsen olleen erotettuna vanhemmistaan neljä kuukautta. Vanhemmat olivat tilanteesta erittäin stressaantuneita, kun käynnissä oli heihin kohdistuva rikostutkinta lapsen seksuaalisesta pahoinpitelystä. Vanhempien ja lapsen vuorovaikutustilanteita seurannut psykologi kiinnitti huomiota siihen, että äiti oli vähäpuheinen ja isän ja lapsen välisessä tilanteessa oli jännittynyt tunnelma. Lausunnossa huomautetaan myös, että äidin ja lapsen väliltä puuttui läheinen kontakti. Ohjeissa kuitenkin määrätään, että vanhempi ja lapsi istuvat omilla tuoleillaan. Sairaalan lausunnossa tuettiin näillä subjektiivisilla tulkinnoilla käsitystä siitä, että hyväksikäyttö oli tapahtunut. Tutkinnan jälkeen lapselle tehtiin testejä, joissa todettiin hänen kärsivän traumasta. Hänelle suositeltiin pitkäaikaista terapiaa. Viranomaisen intervention vaikutusta vanhempien tai lapsen käyttäytymiseen ei arvioitu.
Asia eteni syyttäjälle, joka pitkän kädenväännön jälkeen teki syyttämättäjättämispäätöksen päivää ennen kuin asia tuli hallinto-oikeuden käsittelyyn. Hallinto-oikeus poikkeuksellisesti määräsi lapsen välittömästi kotiutettavaksi. Ratkaisu saattoi johtua siitä, että asiantuntijajäsenenä oli uutta tutkimusohjeistusta laatineen työryhmän puheenjohtaja.
TEO antoi lasta johdattelevasti haastatelleelle nuorelle psykologille huomautuksen vastaisuuden varalle. Myös haastatteluissa mukana ollut psykiatri sai vaisun huomautuksen, vaikka häntä oli jo aikaisemminkin huomautettu vastaavasta menettelystä."
Furman kommentoi Lääkäri- lehdessä ( Lääkärilehti 51-52/2004) seuraavasti:
” Lasten ja perheiden oikeusturvan takaamiseksi meidän tulisi luoda maahamme mahdollisimman pian jonkinlaiset eettiset pelisäännöt niitä tilanteita varten, joissa lastenpsykiatrit ajautuvat lapsen perheen kanssa erimielisyyteen siitä, miten lasta tulisi hoitaa.
Tarvittaisiin myös jonkinlaiset eettiset pelisäännöt, jotka auttaisivat näitä tilanteita sivusta seuraavia kollegoita tietämään, miten heidän näihin tilanteisiin pitäisi puuttua. Ainakaan minun omatuntoni ei salli sitä, että minun tulisi kollegiaalisuuden nimissä pitää suuni kiinni ja olla puuttumatta sellaisiin työtapoihin, jotka mielestäni selkeästi loukkaavat lasten ja perheiden ihmisoikeuksia."
Valitettavasti lastensuojelu tuntuu olevan immuuni työ- ja tutkimusmenetelmiensä kritiikille. Sen sijaan, että ne alistettaisiin tieteellisen tutkimuksen kohteeksi, kriitikoiden äänet yritetään vaientaa mm. Pelastakaa Lapset ry:n lakimiespalvelun ja lastensuojelun edunvalvonnan avulla. Sosiaalityön koulutusohjelmissa opetetaan muistitutkijoiden virheellisiksi todistamia repressio-oletuksia ja hyökätään avoimesti lastensuojelun heikosta tietoperustasta ja oikeusturvaongelmista raportoivia tahoja vastaan. Kun julkinen kritiikki oikeusturvaongelmia ja virheellisiä löydöksiä tuottavaa epätieteellistä menetelmää kohtaan voimistuu, tapana on vaihtaa- ei menetelmä - vaan ainoastaan sen nimi. Varhainen puuttuminen nimetään uudelleen varhaiseksi tueksi , psykoanalyysin olettamat psykodynaamiseksi tai psykososiaaliseksi työotteeksi ja häiriön metsästys vuorovaikutuksen vahvistamiseksi.
Kaikkeen vanhemmuuden tukemiseksi tai vuorovaikutuksen vahvistamiseksi kutsuttuun lastensuojelun toimintaan kannattaa suhtautua varauksella. Ennenkuin annat suostumuksesi kysy:
- Onko kyseessä tutkimus?
- Kirjoitetaanko tutkimuksen/ toimenpiteen pohjalta lausunto?
Mikäli kyseessä on lausunnon tuottava tutkimus, lupaa kannattaa harkita ja pohtia tarkkaan. Mikäli kieltäytyminen ei ole mahdollista, ilmoita:
- Minulla on lakisääteinen oikeus taltioida toimenpide ja ottaa siihen mukaan tukihenkilö ja aion käyttää molempia oikeuksiani. Haluan myös tarkistaa lausuntoon kirjaamanne tulokset ja johtopäätökset ennenkuin lähetätte sen eteenpäin.
Muista aina korjata lausuntojen virheelliset ja valheelliset väittämät heti, ennenkuin ne lähtevät koneistoon kiertämään jatkaen rikkinäisen puhelimen efektiä. Mikäli oikaisu- tai muu pyyntösi evätään pyydä siitäkin valituskelpoinen päätös ja käytä rohkeasti valitusoikeuttasi.
Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tutkimusmenetelmat-osa-1-rorschach
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sosiaalityonpsykiatrian-palvelujarjestelmia-ei-tehty-asiakkaille-vaan-mm-keskiluokkaisten-rouvien-paistattelupaikaksi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-uskoo-yha-psykoanalyysiin-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-uskoo-yha-psykoanalyysiin-osa-2
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-moniammatillinen-yhteistyo-havittaa-niin-vuorovaikutuksen-kuin-vastuun
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointivimma-salaseulontoja-puutteellisilla-menetelmilla
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arvovalta-ja-huoltoriidat-maksavat-miljoonia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/auta-alvareita
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-3-fabrikoitu-rikosilmoitus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sosiaalityon-sairastunut-ammatillisuusihanne
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelu-salapoliisileikkin-yhteisty-tekee-vapaaksi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vetoomus-ensi-ja-turvakotien-tyokaytantojen-ja-menetelmien-tutkimiseksi
http://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/kala-ei-tarvitse-polkupyoraa-eika-diagnoosi-lastensuojelua
http://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/-perhekuntoutus-on-usein-perustuslain-vastaista-pakkohoitoa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhe-paossa-lastensuojelumielivaltaa-julkisuus-kostettiin-heti
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/100-shades-of-grey-sosiaalityon-seksuaalikasityksia-ohjaavat-arvot-ja-ideologiat
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/banaali-paha-piiloutuu-byrokratiaan
RSS Feed
