Päijät-Häme on ollut lastensuojelun kriisikunta jo kauan.
​Samaan aikaan kun lastensuojelun asiakasmäärä lisääntyy, kelpoisuusehdot täyttävä henkilökunta vähenee.
  Vuonna 2009 vain yhdellä kymmenestä lastensuojelun sosiaalityöntekijällä oli Lahdessa lain edellyttämä kelpoisuus tehtäväänsä, vuonna 2013 kolmella kymmenestä. Ammattihenkilölaki vuonna 2016 takasi muodollisen pätevyyden muttei eettisesti laadukasta työtä. 


Viimeisen kahdeksan vuoden aikana sosiaalityöntekijöiden palkkaa on nostettu noin 1000 euroa -ilman toivottuja tuloksia työvoimapulaan. 
Pula sosiaalityöntekijöistä on pahentunut Päijät-Hämeessä kevään aikana, uutisoi Etelä-Suomen Sanomat 20.6.2017. Viroista on ollut vakituisesti täytettynä vain noin 60 prosenttia ja määräaikaisesti 30 prosenttia. Työt kasautuvat jäljellä oleville työntekijöille, eivätkä asiakkaat ole saaneet palveluita lain edellyttämässä määräajassa. Enimmillään asiakkaita on ollut työntekijöillä kaksi kertaa enemmän kuin ammattiliitto Talentia suosittelee.

- Akuutti pula on ollut Päijät-Hämeessä vielä huolestuttavampi kuin muualla Suomessa. Virkoihin on hakijoita vähän tai ei ollenkaan, ja toisesta päästä työntekijöitä lähtee eläkkeelle tai muihin töihin, sosiaali- ja perhepalveluiden toimialajohtaja Mika Forsberg sanoo.

 Hyvinvointiyhtymän hallitukselle esitetään, että sosiaalityöntekijöiden palkkoja nostetaan Päijät-Hämeessä elokuun alusta. Esitys lisää toimialan palkkakustannuksia noin puolella miljoonalla eurolla vuodessa.

Kustannuksia lisäsi myös Lahden sosiaalitoimen muutto jättihotelli Grandiin. Sosiaalitoimisto vuokrasi entisestä hotellikiinteistöstä 3 kerrosta. Vuosivuokra nousi yhteensä 627 600 euroon.

Oivan ex- johtaja Forsbergillä olisi nyt tilaisuus noudattaa omia opetuksiaan ja siirtää katseensa seinistä ja yhtiöistä perustason toimintaan.

HuosTa- tutkimuksessa havaittiin, että lastensuojelun asiakaslapsista jopa 85 prosenttia on jäänyt vaille jotain tarvitsemaansa palvelua ennen sijoitusta.

Huomaamatta on jäänyt, että palveluja vaille jääminen on usein suoraa seurausta lastensuojelun asiakkuudesta. Usein lastensuojelun asiakkuus estää- ei edesauta- palvelujen saantia. 

Lastensuojelun asiakkuus estää/ hankaloittaa mm. autismikirjon, ADHD-, home-oirelevien, päihdehäiriöisten, suolisto-oireisten, syömishäiriöisten ja seksuaaliväkivallasta kärsineiden lasten ja nuorten käypää hoitoa.

Sosiaalityöntekijöiden lisäys lisää- ei vähennä perheiden palvelutarpeita

Sosiaalityön henkilöstö- tai aikaresursseja lisäämällä ei ole osoitettu saavutettavan suoraan lisääntyvää hyvinvointia ja asiakasmäärien vähenemistä. Sosiaalityöntekijöiden määrän lisäämisen ei ole todettu vähentävän- vaan päinvastoin lisäävän perheiden tuen tarpeita (Hanna Heinonen 26.9.2012 LSKL).

Sosiaalityöntekijät tulkitsevat tulosta väittämällä, että he löytävät aitoja tuentarpeita, asiakkaat ja byrokratian vastustajat puolestaan, että sosiaalityöntekijät keksivät tuentarpeita oikeuttaakseen virkansa ja lisäresurssivaateensa.
Sosiaalityöntekijöiden lisäykseen liittyvä perheiden lastensuojeluasiakkuuksien lisäys ja tuentarpeiden kasvu johtuu luultavasti pirstaloituneesta palvelujärjestelmästä, sosiaalityön viranomaislähtöisestä ja häiriöorientoituneesta työotteesta ja lastensuojeluprosessien oikeellisuuden valvonnan puutteesta.

Avohuollon tukitoimet eivät vastaa perheiden tarpeita ja niitä käytetään ongelmien ennaltaehkäisyn sijaan korjaavien toimien esim. huostaanottojen edistämiseen ja oikeuttamiseen- ei estämiseen.

Päijät- Häme on usein otsikoissa väärinkäytöksistään

Päijät-Häme on ollut usein otsikoissa lapsiin ja nuoriin kohdistuneiden väärinkäytösten takia:
Lahden kaupunginhallituksen ja -valtuuston jäsen, Mäntymäen lastenkodin johtajana 23 vuotta toiminut sosiaalityöntekijä Tuomo Romppanen jäi kiinni lasten ahdistelusta ja tuomittiin viidestä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä sekä virkavelvollisuuden rikkomisesta viiden kuukauden ehdollisen vankeusrangaistuksen.
Loikalan Kartanon/Pro Manorsin työntekijöitä syytettiin teinin pään hakkaamisesta lattiaan, matottamisesta ja kuristamisesta. Pro Manors sai viimein eduskunnan oikeusasiamieheltä vakavan huomautuksen hoitomenetelmistään 2011. Apulaisoikeusasiamiehen mukaan Loikalan kartanon lastenkodin antama erityinen hoito rajoitti lasten oikeuksia ja vapautta lainvastaisesti. Lapset eristettiin yhteen huoneeseen jopa viikkojen ajaksi. 
Lokakuun Liike on kirjoittanut aiemmin Veikkarin erityislastenkodin väärinkäytöksistä jutussaan sinivalkoinen painajainen.
Myös Lahden ensi- ja turvakodin toiminta on järkyttänyt asiakkaita toimintakäytännöillään.
Lahden lastensuojelu on saanut syytöksiä myös rankasta sukupuolittamisesta: se ei hyväksynyt moitteetonta isää huoltajaksi vaan vieraannutti lapsen mielummin sijaiskotiin. Lastensuojelu- ja liikuntatyöstä kiitetty Icehearts-yhteisö joutui ison kavalluksen kohteeksi Lahdessa. Uusi Lahti -lehti on uutisoinut maahanmuuttajien harjoittamasta järjestelmällisestä nuorten tyttöjen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. 
​
 Lahden lastensuojelu sai 2008 lääninhallitukselta huomautuksen epäasiallisesta käytöksestään asiakkaita kohtaan. Etelä-Suomen lääninhallitus on joutunut puuttumaan myös Heinolan ja Lahden toimeentulotukimaksuihin.
 Lääninhallitus on antanut myös Päijät-Hämeen sairaanhoitopiirille huomautuksen psykiatrisen hoidon velvoitteiden täyttämättömyyksistä. 
​
Apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen antoi 2011 Lahden lastensuojelulle lainvastaisesta menettelystä huomautuksen lastensuojelun annettua huoltajalle väärän valitusosoitteen ja -ajan kahteen kertaan: ensin kiireellisessä sijoituksessa ja sitten tapaamisrajoitusvalituksessa.
Aluehallintoviraston väliintuloa tarvittiin kun Lahti siirsi oppilaan toiseen kouluun vanhempien selän takana 2016.
 Oikeuskansleri Jaakko Jonkka katsoi, että Lahden kaupunki ei tarttunut riittävän ripeästi Launeen koulun sisäilmaongelmiin. Oikeuskansleri löysi moitittavaa myös siitä, miten kaupunki oli soveltanut asiakirjajulkisuutta: kaupungin tilakeskus oli vuosien ajan kieltäytynyt antamasta koulun sisäilmaongelmiin liittyneitä asiakirjoja niitä pyytäneille. 
Viime vuonna Kouvolassa homeoireileva lapsi vietiin psykiatriseen hoitoon äidin tietämättä. 
Eduskunnan apulaisoikeusasiamies (AOA) Maija Sakslin kiinnitti huomiota Lahden Stopparin henkilötarkastuksiin ja totesi päätöksessään, ettei lastensuojelulain mukainen henkilöntarkastus oikeuta riisuttamaan lasta.
Lahti on ollut otsikoissa myös Patrikin ja Saran koulukiusaamisen takia. Hartolalaisen kokoomusvaltuutetun kirjoitettua aiemmin lastensuojelun epäasiallisesta toiminnasta koulukiusaamistapauksessa sanomalehdessä sekä tekemällä siihen liittyvän valtuustoaloitteen hänet siirrettiin sivuun kaikista kunnan luottamustoimista.

Lastensuojelun laittomuudet eivät ole sosiaalityöntekijöille myönnettävillä lisäresursseilla korjattavia edunvalvonta- tai työtaisteluasioita, jollaiseksi lastensuojelun oikeusturvaongelmia ja väärinkäytöksiä pyritään mediassa kääntämään.

Laittomien huostaanottojen ja tapaamisrajoitusten tehtailua, fabrikointia ja lasten ja vanhempien vieraannuttamista ei saada loppumaan palkkaamalla lisää sosiaalityöntekijöitä tai maksamalle heille lisää palkkaa.

Terveys- ja sairaanhoitopalveluiden toimialajohtaja Kati Myllymäki näkee Päijät-Hämeen uuden hyvinvointiyhtymän vahvuuksina riittävän kokoisen maakunnallisen ratkaisun, laajan päivystyksen, hyvän henkilöstön ja kovan osaamisen. Hänen mukaansa osaamista ja laatua pitää kuitenkin aina parantaa. "Pärjäämme tulevaisuuden valintatilanteessa vain parhaalla mahdollisella palvelulla ja maineella. Peruspalvelut on saatava kuntoon."

Lokakuun liike ehdottaa Myllymäelle lastensuojelun imagon- ja laadunkohennuksen välineeksi psykiatrian hoitomenetelmien tarkastusta ja laittomien hoidollisten huostaanottojen lopettamista.


Psyykkinen oireilu ei ole laillinen huostaanoton peruste

Lahden sosiaalitoimi selitti Yleisradion uutisissa (15.7.2014) Lahden lisääntyviä huostaanottoja lasten psyykkisellä oireilulla. Lahdessa ei ilmeisesti olla tietoisia siitä, että psyykkinen oireilu ei ole laillinen eikä riittävä huostaanoton peruste.

Päijät-Häme on ollut myös tilastoykkönen kyseenalaisten pakkokeinojen esim. eristämisen käytössä. THL:n tilastojen mukaan hanakimmin eristystä on käytetty Päijät-Hämeessä ja vähiten Pohjois-Pohjanmaalla ( Yle- uutiset 17.10.2011).

Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira ilmoitti taannoisessa raportissaan, että: "Lasten ja nuorten oikeuksia polkeva tilanne voi syntyä myös silloin, kun alaikäinen tarvitsee psykiatrista hoitoa. Vaikka hoitoa tarvitsevan elämäntilanne ei vaatisi lastensuojelun toimenpiteitä, hänet saatetaan sijoittaa sijaishuoltoon. Huostaanottoa on voitu pitää psykiatrisen hoidon ja jopa pelkän hoidon tarpeen arvioinnin edellytyksenä", raportti kertoo.

 Tehdyt huostaanotot jäävät usein pysyviksi. LSKL:n tutkimuksen mukaan kodin ulkopuolelle sijoitetut lapset ja nuoret palaavat biologisten perheidensä luokse harvoin. Yksi suurimmista kotiinpaluun esteistä on puutteet biologisten vanhempien kanssa tehtävässä työssä. Valtaosa LSKL:n kyselyyn vastanneista vanhemmista kertoi, että heille ei ole tarjottu minkäänlaista tukea tai he olivat joutuneet sitä etsimään aktiivisesti itse. Kotiin palaamista estivät vanhempien mukaan myös viranomaismielivalta, työntekijöiden negatiivinen asenne ja suuri vaihtuvuus sekä biologisten vanhempien vanhemmuuden mitätöinti. 

Kansanedustaja Päivi Lipponen ja lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila ovat kummeksuneet psyykkisen oireilun perusteella tehtyjä nk. hoidollisia huostaanottoja jotka ovat niin lastensuojelulain kuin lapsen oikeuksien sopimuksen vastaisia. 
​
Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila arvostelee avoimessa kirjeessään lastensuojelun tilaa ja ihmettelee miksi päättäjät eivät halua tutkimustietoa. Kurttila väittää, että Suomella ei ole riittävää tahtoa korjata lastensuojelussa tunnistettuja ongelmia.
Kurttilan mukaan lapsia ei kuulla ja lastensuojelun asiakkaat jäävät usein ilman tarvitsemiaan palveluja.
- Yli 60 prosenttia lapsista ja nuorista, joiden kohdalla on tarvittu tai harkittu sijoitusta oman kodin ulkopuolelle ja joilla on todettu päihdepalvelujen tarve, on jäänyt ilman tätä palvelua. Sijoitustilanteessa joka kolmas mielenterveysongelmissa oleva lapsi tai nuori ei ole saanut mielenterveyspalveluja.

Lisäksi lastensuojelun ja psykiatrisen hoidon suhde on mennyt Kurttilan mukaan sekaisin.
- Lastensuojelussa on havaittu toimintatapa, jossa huostaanotetun lapsen sijoituspaikaksi on toivottu psykiatrista sairaalaa, vaikka lapsella ei ole psykiatrista sairaalahoitoa edellyttävää mielenterveyden häiriötä.
- Sijaishuoltoon ohjataan väärin perustein lapsia, joilla on psykiatrista hoitoa vaativa ongelma, mutta ei lastensuojelun tarvetta.
Kurttila mainitsee kirjeessään kuulleensa jokin aika sitten, että kaksi lastensuojelun piirissä ollutta lasta oli tehnyt itsemurhan.
- Lastensuojelussa on kyse elämästä ja kuolemasta. Valittaisiin tuo elämä, Kurttila kirjoittaa.

Johdon väärinkäytöksiä ei ratkaista titteli- vaan henkilövaihdoksilla

Mehiläisen aluejohtajana, pankinjohtajana ja vakuutusalalla toiminut nykyinen Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän strategia- ja tukipalvelujen johtaja Jouni Peltomaa pitää yhtymän vahvuutena henkilöstön osaamista.

Päällimmäisenä kehittämishaasteena hän kokee organisaation laajuudessa johtamisen ja esimiestyön kehittämisen, erityisesti tiedolla johtamisen kehittämisen jatkamisen sekä ict:n mahdollisuuksien hyödyntämisen.

Lokakuun Liike ehdottaa Peltomaalle sosiaalitoimen esimiestyön kehittämisen välineiksi puolueettoman tutkimustiedon hankkimista , lakiopintoja, valvontaa ja vastuu- ja korvausvelvoitteita toistuvista väärinkäytöksistä. 
Lastensuojelun hupenevat resurssit kannattaisi suunnata myös palveluntarvitsijoille- ei vain palveluntuottajille.

Edesmennyt SDP:n kansanedustaja Jouko Skinnari kiinnitti jo vuosia sitten (YLE 13.4.2010) huomiota Päijät- Hämeen pirstaleiseen palvelujärjestelmään ja sosiaalityöntekijöiden koulutuspuutteisiin. Lastensuojelussa palvelujen laadusta ja valvonnasta ei saisi Skinnarin mielestä tinkiä.

- Palveluissa on lähdettävä liikkeelle lapsen edusta. Myös sitä tulee valvoa, että veronmaksajien varat käytetään sinne, minne ne on tarkoitettukin. Olen kuullut, että pienet yksiköt ovat saattaneet joutua isojen ketjujen haltuun. Missä on silloin inhimillisyys ja kodinomaisuus, kysyy Skinnari.

Myös Vasamakodin entinen johtaja Jouko Vuorenniemi on ryöpyttänyt Lahden lastensuojelua. Hänen mukaansa nuorista huolehtiminen on jäänyt bisneksen jalkoihin.

Suomessa on jätetty lapsia heitteille jo vuosikymmeniä, Tampereen yliopiston dosentti Matti Rimpelä väittää. Valtio ja kunnat ovat syyllistyneet rakenteelliseen välinpitämättömyyteen, kun viranomaiset eivät tee lastensuojelutyötä yhdessä vaan pompottelevat ihmisiä luukulta toiselle.
- Pohjimmainen ongelma on se, että nämä palvelut ja tiedot on jaettu erillisiin sektoreihin, yksiköihin, rekistereihin ja ammattikuntiin. Kukaan ei hallitse kokonaisuutta, mutta näissä palveluissa pyöritetään kuitenkin yli 20 miljardin euron pottia. Meidän tulee tunnustaa, että tämä rakenne ei enää toimi, ja se tulee rakentaa alusta lähtien uusiksi.
- Ei me tarvita lisää sosiaalityöntekijöitä, psykologeja ja psykiatreja. Me tarvitsemme perhe- ja nuorisotyöntekijöitä ja kodinhoitoapua. 

Rimpelän mukaan ongelma on ollut tiedossa 1980-luvulta asti, mutta sille ei ole tehty mitään.

Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijoitusten-maara-ampaisi-nousuun
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakkuus-estaa-avun-saamisen
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointi-on-oikeusturvariski
www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kaltoinkohtelu-sijaishuollossa-jatkuu-kuntien-jarjestojen-ja-rayn-tuella
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-moniammatillinen-yhteistyo-havittaa-niin-vuorovaikutuksen-kuin-vastuun
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kehittamispuhetta-vai-apua-perheille
www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-2-fabrikoitu-lastensuojelulausunto
www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-uskoo-yha-psykoanalyysiin-osa-2
www.lokakuunliike.com/leeni-ikosen-blogi/hallinto-oikeudet-lastensuojelun-sokea-piste
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/yksi-syrjaytetty-nuori-tuottaa-syrjayttajilleen-miljoonan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/suuri-lastensuojeluhinnasto-yo-lastenkodissa-yhta-kallis-kuin-loistohotellissa-katso-hurjat-hinnat
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/alkaa-jattako-lastensuojelun-arviointia-ja-kehittamista-sosiaalityontekijoille
www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ensi-ja-turvakotien-kaytannot-selvitettava-valittomasti
http://www.lokakuunliike.com/avoin-kirje-blogi/isan-avoin-kirje-nuorten-alastiriisuttajille
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/homeoireileva-lapsi-vietiin-psykiatriseen-hoitoon-aidin-tietamatta
​http://www.lokakuunliike.com/avoin-kirje-blogi/isan-avoin-kirje-veikkarille-vessa-kaiken-ratkaisuna
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/ulkopuolisen-nakemys-akuutista-sijoitustilanteesta-uskomatonta-viranomaispuuhastelua
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaishuollon-sadistinen-kiristys
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pride-valmennettujen-sijaisperheiden-odotusaikakaytanto-tuottaa-turhia-kiireellisia-sijoituksia

Dozierin pojat ja Tuamin tytöt eivät enää osoita sijaishuollon pelkäämää koti- ikävää. Vastaavaa kohtelua Suomessa kokeneista Lausteen pojista ja Tiilinummen tytöistä harva jaksoi elää ja vielä harvempi kertoa kohtelustaan.
Väkivalta sijaishuollossa ei ole kadonnut minnekään. Edelleen ahkerassa käytössä ovat kiristys, uhkailu ja vaientaminen. Myöskään sijoitettujen koulutusta ja terveydenhuoltoa ei ole saatu kuntoon.

Kaipauksen ja koti-ikävän  tukahduttaminen lastensuojelulasten kouluun ja terveydenhuoltoon  pääsyn ehtona

"Kuntoutukset ja ADHD-tutkimukset laiminlyöty, lasta ei päästetty ekaluokalle kun sillä todistellaan että lapsessa on jotain kauheasti vikaa..
Vieraannuttamisprojektissa sosiaalihenkilöt määräävät, että tapaamisia ja puheluita rajoitetaan niin kauan kuin lapsi osoittaa jotain tunteita tapaamisten ja puheluiden jälkeen. Sijaisvanhemmat huolehivat tulolähteestään kirjaamalla että edelleen lapsi osoittaa tunteita. "  sijoitetun äiti

Monissa sijaishuoltopaikoissa mm.  SOS- lapsikylässä pelätään sijoitettujen lasten koti- ikävää niin paljon, että pienimmätkin kaipauksen tunteet kirjataan sopeutumattomuudeksi ja  kaipauksen tunteiden osoittamisesta rangaistaan niin lapsia kuin näiden vanhempia.

Sijoitetuilta lapsilta ja vanhemmilta vaaditaan koti- ikävän ja kaipauksen tunteiden kieltämistä ja tukahduttamista lapsen terveydenhuollon, koulunkäynnin ja tapaamisten ehtona.

Sijaishuoltotoimijat uskovat, että lapsen kiintymys vanhempiinsa estää/hankaloittaa sijaishuollon toivomia  kiintymyssuhteita. Siksi lapsen kiintymyssuhteita läheisiinsä estetään/ hankaloitetaan. Näin toimitaan tilanteessa, jossa huostaanottojen yleisimmiksi taustatekijöiksi on todettu lasten kaltoinkohtelun sijaan sosiaalityöntekijän käsitys perheen kunnollisuudesta ( Hiitola, 2015)  , vanhempien uupumus (58%) ja lapsen koulunkäynnin vaikeudet (47%).(THL, 2016, 7)

Sosiaalitoimessa vanhemmat usein pakotetaan sijoitetun lapsen "turvallisen kiintymyssuhteen" edistämiseen sadistisilla uhkavaatimuksilla ja kiristämällä: "Ellet toimi niin, että lapsesi lakkaa kaipaamasta sinua ja alkaa osoittaa kiintymystä sijaiskasvattajiinsa, estämme hänen koulunsa, terapiansa ja yhteiset tapaamisenne. "

Lapsia kiristetään  paitsi vanhempien kautta myös suoraan kehottamalla häntä olemaan "reippaampi" erotilanteissa , rankaisemalla koti- ikävästä ,  houkuttelemalla häntä etsimään ja paljastamaan puutteita vanhemmistaan leikin ja pelien varjolla ja palkitsemalla häntä toivotun uhri- identiteetin omaksumisesta.

Voi vain kuvitella minkälaisia korvaamattomia kärsimyksiä ja vaurioita kiristys ja vieraannuttaminen aiheuttavat niin lapsille kuin vanhemmille ja minkälainen käsitys viranomaistoiminnasta lapsille muodostuu niiden seurauksena.

PeLa, SOS- lapsikylä ja monet muut sijaishuoltotoimijat uskovat ja vaativat , että lapsella/nuorella on oltava  kiintymyssuhde sijaisperheeseen, ennen kuin hän voi aloittaa koulun tai terapiaprosessin. Vaatimus johtaa usein lasten ja vanhempien laittomiin tapaamisrajoituksiin, lasten koulutuksen ja terapioiden tarpeettomaan viivästymiseen tai laiminlyöntiin ja sijoitusten pitkittymiseen.

Turvallisen kiintymyssuhteen vaihtuvat kriteerit ovat vain sosiaalityöntekijöiden ja sijaiskasvattajien tiedossa eikä niitä avata sen paremmin tutkijoille kuin lapsille ja vanhemmille. Turvallisesta kiintymyssuhteesta sijaisvanhempiin onkin tullut lapsen etua vastaava tyhjä käsite, jolla argumentoidaan sekä lasten että heidän vanhempiensa tosiasiallista etua,  tarpeita ,  toiveita ja tunteita  vastaan.

 Kovin turvallista asiakkaiden kannalta ei ole sijaishuollon uskomus siihen, että sijoitetun turvallinen kiintymyssuhde sijaisperheeseen voi syntyä vain karsimalla kaikki kilpailu  eli  estämällä lapsen kontaktit  läheisiinsä, opettajiin , terapeutteihin ja valvontaviranomaisiin.

Miksi antaa sijaishuollolle porkkanoita jos uskotaan vain asiakkaiden kepitykseen?

Käsitys kertoo paljon lastensuojelujärjestöjen luottamuksesta kouluttamiensa sijaisperheiden ihmissuhdetaitoihin. Sijaiskasvattajien ei uskota osaavan herättää sijoitetuissa sen paremmin luottamusta kuin kiintymystä 1000 000 000 valtiollisista hoitovuorokausikorvauksista, 17 000 000 yleisavustuksista , 35 000- 150 000 vuosittaisista lapsikohtaisista hoitokorvauksista, asiantuntijoiden valmennuksesta, lomituspalveluista,  ympärivuorokautisesta puhelintuesta , vapaaehtoisista apukäsistä  ja luonto-avusteisista menetelmistä  huolimatta.

 Miksi porkkanoita ylipäätään jaetaan jos tosiasiassa uskotaan vain keppiin? Sijaishuollossa sijoitetun odotettu kiintyminen sijaiskasvattajiin toteutetaan käytännössä eristämällä ja vieraannuttamalla hänet läheisistään. Lastensuojelujärjestöiksi tekeytyneiden sijaishuollon piiloyritysten junailemien lakimuutosten myötä lasten ja vanhempien yhteydenpito on entisestäänkin hankaloitunut.

Sijaishuollon eettisistä periaatteista on kirjoitettu hyllymetreittäin suosituksia mutta niitä ei tarvitse noudattaa, koska valvontaa tai  toimivia valitusreittejä väärinkäytöksille ei ole.
Miksi sijoitettujen sijaishuoltoon kiintymisen esteiksi koetaan vain lapsen vanhemmat, eikä esimerkiksi sosiaalitoimen vääriä päätöksiä, fabrikointia,  leimaamista, arvaamattomia siirtoja tai muuta mielivaltaa tai sijaisperheiden heikkoa valikointia, valvontaa,  väärinkäytöksiä,   jatkuvaa vaihtumista, valheellisia lupauksia  ja haluttomuutta pitää yhteyttä entisiin sijoituslapsiin heti rahantulon lakattua?

Sijaishuoltoa valvotaan vuonna 2017 heikommin kuin vanhan sosiaalihuoltolain aikana ja sen valvonta perustuu omavalvontaan. Käytännössä tämä tarkoittaa, että laitoksiin tehdään tarkastuskäyntejä pahimmillaan 10 vuoden välein ja tarkastukset suoritetaan vain lukemalla laitoksen tuottamat paperit lapsia tapaamatta. VTV:n raportin ( 2012) mukaan vain yksi kymmenestä kunnasta valvoo sijaishuoltoa. Erityisen puutteellista on sijaisperheiden valvonta.

Omavalvonnan lähtökohtana on perusteettomaksi osoittautunut luottamus siihen, että palvelusta vastaavat arvioivat kriittisesti omaa toimintaansa ja korjaavat sitä tarvittaessa. Käytännössä palvelun laadun ja asianmukaisuuden arviointi, valvonta ja varmistus jää palvelunkäyttäjälle, jota kuitenkin rangaistaan arviointi- ja valvontayrityksistä lastensuojelun edunvalvojalla ja /tai lapsen tapaamisrajoituksilla ja huostaanoton pidentämisellä  sekä rikossyytteillä.
Lastensuojelun aiheellinen kritisointi ja sosiaalinen raportointi ymmärretään lastensuojelussa vihapuheeksi ja sosiaalityöntekijän laitonta päätöstä oikaisemaan pyrkivä asiakas voi saada läpitunkevan viranomaisvastaisen leiman ja poliisivartioinnin lastensuojelupalaveriin.
Suomalaisen sijaishuollon omavalvonnan laadusta kertoo paljon, että yhtäkään jo kaksikymmentä vuotta sitten esitetyistä välttämättömistä muutosvaateista ei ole toteutettu.

Psykoanalyysin harhaopit kiristyksen taustalla?

Kuvitelma siitä, ettei lapsi voi aloittaa koulua tai terapiaa ennen kiintymyssuhdetta sijaisvanhempiin perustunee lastensuojelun omaksumiin psykoanalyyttisiin teorioihin ja käytäntöihin.
Nykyisin psykoanalyysin traumaolettama, vuorovaikutushäiriöolettama ja olettama ongelmien ylisukupolvisesta periytyvyydestä löytyvät lähes jokaisen suomalaisen lastensuojelutoimijan hoitofilosofiasta,  vaikka psykoanalyysi perustuu virheelliseen biologiseen tietopohjaan, on mahdotonta testata ja kumottu niiltä osin kuin sitä voi testata (Hamilo, 2007, 84).

Sijaishuollon psykoanalyysiin pohjautuvat uskomukset eivät jää vain hiljaiseksi tiedoksi vaan ne löytyvät myös sijaishuoltotoimijoiden toimintasuosituksista esim. Pelastakaa Lapset ry suosittelee, että "Ensisijaista on kuitenkin tukea alussa lapsen/nuoren kiinnittymistä sijoituspaikan aikuisiin". Tällaiset suositukset ja niihin perustuvat toimintakäytännöt ovat niin lastensuojelulain kuin Lapsen oikeuksien sopimuksen vastaisia ja ovat johtaneet sijoitettujen lasten ja heidän sukulaistensa laittomiin tapaamisrajoituksiin.

Oikeusasiamies on todennut, " ettei lastensuojelulaki tunne sellaista siirtymä- tai rauhoittumisaikaa, jolloin lapsen tapaamisia tai muuta yhteydenpitoa olisi mahdollista vähentää tai tapaamisissa voitaisiin pitää taukoa sillä perusteella, että lapsen vakiintuminen säännönmukaisesti edellyttäisi sitä. Lapsen yhteydenpitoa koskevilla ratkaisuilla tulee aina olla lain mukaiset perusteet, joiden taustalla on lapsen yksilölliset olosuhteet ja lapsen etu. Ainoastaan nämä perusteet voivat oikeuttaa tapaamisten vähentämisen myös sijoituksen alussa. (2833/3/13*)"

Oikeusasiamies on joutunut huomauttamaan asiasta lukuisia kuntia mutta  huomautukset eivät ole vaikuttaneet sosiaalityön toimintakäytäntöihin. Sosiaalityöntekijät käyttävät edelleen  sijoitettujen lasten ja vanhempien laittomien tapaamisrajoitusten perusteluina lapsen kiinnittymistä ja vakiintumista sijaisperheeseen.

Miksi sosiaalityöntekijät, Pelastakaa Lapset ry, SOS- lapsikylät ja muut sijaishuoltotoimijat haluavat nähdä lapsen kiintymyksen vanhempiin ja sijaisvanhempiin toisensa poissulkevina?

Miksi sijoitettu  ei saisi tuntea kiintymystä omiin vanhempiinsa tai sekä biologisiin että sijaisvanhempiin? Entä mitä tällainen uskomus ylipäätään kertoo uskojan ammattitaidosta,  mielenterveydestä ja maailmankatsomuksesta?

Onko uskomuksen takana pelkkä psykoanalyysi vai jokin  fundamentalistiperinne, jossa orjiksi ymmärretyillä lapsilla ei voi olla kahta isäntää, sillä "Jos hän toista rakastaa, hän vihaa toista; jos hän on liittynyt toiseen, hän halveksii toista." Onko kyseessä päättäjän mentalisaation häiriö eli  kyvyttömyys erottaa omia haluja, tarpeita ja päämääriä toisen ihmisen haluista, tarpeista ja päämääristä? Vai onko lasten ja vanhempien tunteiden kieltämisellä ja patologisoinnilla vain tarkoitus helpottaa omia mielivaltaisia toimia?

Vieraannuttaminen voi ulottua myös lapsen aiempaan sijaisperheeseen. Nuori äiti kertoo blogissaan kuinka sosiaalityöntekijät katkaisivat arvaamatta ja ilman perusteita onnistuneen sijoituksen ja myös yhteydenpidon  sijaisperheeseen, josta sekä vanhempi että sijoitetut pitivät ja siirsivät lapset äkkiarvaamatta uuteen ventovieraaseen sijaisperheeseen tuottaen näin lapsille kaksinkertaisen hylkäämisen ja turvattomuuden kokemuksen: sekä suhteessa vanhempiin että suhteessa sijaisvanhempiin.
Sijoitusaika ja -käytännöt vaikuttavatkin lapsen edun ja pysyvyyden turvaamisen sijaan suuruudenhullulta sadistiselta kokeelta, jossa testataan kuinka monta kertaa lapsi saadaan väkivalloin sopeutettua tuskallisiin muutoksiin, joita hän ei halua eikä tarvitse. 

Sijoitettua laiminlyövä ja kaltoinkohteleva sijaisperhe on usein sijoittavan sosiaalityöntekijän itsensä valitsema ja kouluttama. Sijaisperheen paljastuminen lapsia kaltoinkohtelevaksi riskiperheeksi osuu kipeästi sosiaalityöntekijän ammatilliseen itsetuntoon ja saattaa kyseenalaiseksi sosiaalityöntekijän arvostelukyvyn; siksi sosiaalityöntekijöillä on motiivi salata tai mitätöidä kaltoinkohtelu. 

Voimauttavan valokuvan työmenetelmän kehittänyt sosiaali- ja taidekasvattaja Miina Savolainen on kiinnittänyt huomiota sosiaalityöntekijöiden alhaiseen ammatilliseen itsetuntoon ja tarpeeseen näyttäytyä toisille ”ammattilaisena, jota asiakas ei vedätä”. On oletettavaa, että tällä asenteella lasten ja vanhempien kertomat sijaishuollon väkivallasta tulkitaan rajoitustoimenpiteillä rangaistaviksi vedätysyrityksiksi samalla kun työntekijä tulee huomaamattaan kasvatuskumppaneinaan ja kollegoinaan pitämiensä väkivallantekijöiden vedättämäksi.  
Savolainen on arvostellut lastensuojelua perustehtävänsä hukkaamisesta ja vääristyneestä ammatillisuusihanteesta. Hänen mukaansa tehty työ, aika ja raha menee hukkaan ja niin asiakkaat kuin työntekijät uupuvat kun työntekijät pinnistelevät pysyäkseen ammattiroolissa, jonka ydin on hallinta, yhteisen ihmisyyden kieltäminen ja epäluulo; ”minua ei vedätetä”. Savolaisen mukaan auttamisjärjestelmämme itse kärsii kiintymyssuhteen häiriöstä; se jättää hallintapyrkimyksissään ja raiskaavassa tunkeilevaisuudessaan avunpyytäjät vaille apua, kunnioitusta ja turvaa. (Savolainen, 15.3.2016).

Tue lapsia ja perheitä- älä lapsibisnestä

Lastensuojelun merkillisen logiikan mukaan lapsen ainoaksi oikeaksi suhteeksi kaavailtua kiintymyssuhdetta sijaishuoltoon ja psyykkistä tasapainoa vahingoittaa omien vanhempien kaipaaminen mutta ei esim. sijaishuollossa kohdattu väkivalta ja muut sijaishuollon väärinkäytökset.

Lapsen vieraannuttamisyritysten , sijaishuollon väärinkäytösten ja sosiaalitoimen laittomien toimintakäytäntöjen oikeuttamiseksi ja sujuvoittamiseksi vanhemmille on perustettu Voikukkia- ryhmiä, joissa vanhemmille uskotellaan, että lapsen kertoma sijaishuollon väärinkäytöksistä on  vain sijaishuoltoon kiinnittymisen reaktiovaihetta ja osoitus sopeutumisprosessin etenemisestä.

Kehotus mitätöidä lapsen kertomat sijaishuollon epäkohdista on outo kun tiedetään että sijaishuollosta puuttuu toimiva valvonta ja että lapsen koulunkäynti, terveydenhuolto ja turvallisuus sijaishuollossa jää usein hänen vanhempiensa vaivannäön ja valppauden varaan.
Voikukkia- hankkeen vertaisryhmäohjaajissa on paljon sijaishuollon edustajia ja edunvalvojia, enemmän kuin nk. puolueettomia tahoja tai varsinaisia vertaisia. Ohjaajat edustavat esim. perhekoteja ja muita lastensuojelulaitoksia, joista osa on tuomittu nuoriin kohdistuvista pahoinpitelyistä ja perheiden oikeusturvaloukkauksista. Mukana on Lokakuun liikkeellekin tuttuja tahoja, joiden toiminnasta liike on kirjoittanut aiemmin.

Sosiaalityöntekijöiden ja sijaishuoltotoimijoiden harjoittamat laittomuudet esim. asiakkaiden kiristys ja uhkailu eivät ole uusia vaan monissa tutkimuksissa tunnistettuja ja vuosikymmenet kestäneitä ilmiöitä.

Laittomuudet eivät ole myöskään sosiaalityöntekijöille myönnettävillä lisäresursseilla korjattavia edunvalvonta- tai työtaisteluasioita, jollaiseksi lastensuojelun oikeusturvaongelmia ja väärinkäytöksiä pyritään mediassa kääntämään.

Laittomien tapaamisrajoitusten tehtailua ja lasten ja vanhempien kiristystä ja vieraannuttamista ei saada loppumaan palkkaamalla lisää sosiaalityöntekijöitä tai maksamalle heille lisää palkkaa eikä psykoanalyysin vahingollisia harhaoppeja vähennettyä lisäämällä psykoanalyysiin perustuvaa terapiakoulutusta.

Väärinkäytöksiä suitsisivat sen sijaan toimiva valvonta ja valitusreitit, Avin, Valviran ja Psykologiliiton jämäkämpi puuttuminen ,lastensuojelun työntekijöiden vastuu- ja korvausvelvoitteiden uudistaminen ja ennen kaikkea yksityisten kansalaisten, yritysten ja STEA:n rahoituksen lopettaminen jatkuviin väärinkäytöksiin syyllistyviltä järjestöiltä ja  sijaisperhevalmennuksilta.

Tilanteessa, jossa Suomi ei aio maksaa sijaishuollossa kaltoinkohdelluille senttiäkään eikä myöskään estää nykyistä meneillään olevaa kaltoinkohtelua Lastensuojelun keskusliitto voitaisiin velvoittaa keräämään räikeimpään lasten kaltoinkohteluun syyllistyneiltä  jäseniltään rahaa korvausrahaston perustamiseksi entisille, nykyisille ja tuleville sijaishuollon kaltoinkohtelun uhreille.

SOS- lapsikylissä unelmoidaan vaan ei uudistuta

SOS- lapsikylän väittämään vaikeutuneista perhetilanteista tahdonvastaisten huostaanottojen selittäjänä voi suhtautua samalla varauksella kuin sen taannoiseen väittämään, että Suomessa lähes 17 000 lasta ei voisi elää kotonaan.

Puolueettomiksi lastensuojelujärjestöiksi tekeytyvien sijaishuollon piiloyritysten ja -edunvalvojien mainosten mukaan Suomi on täyttymässä riskiperheistä. Tutkimustieto ei tue väitettä.

Älä tuota riskiolosuhteita- älä tue sijaishuoltoa

– "Mie sainkin olla lähinnä sisällä, pyykätä ja tehä ruokaa. Aivan hyvin olisivat voineet panna kalterit ikkunaan. Se oli miun elämän rankinta aikaa. Lopulta miulta revittiin kaikki", Hely muistelee SOS-lapsikylän perhekuntoutustaan joka kesti luvatun kuukauden sijaan vuoden.

SOS-lapsikylän lastensuojelupalvelut kattavat sijoitukset lapsikyliin ja sijaisperheisiin, perheterapauttisen perhekuntoutuksen, kyseenalaisen MIM- vuorovaikutustestin sisältävän Theraplay- terapian, leiritoiminnan, asumisharjoittelun, valvotut tapaamiset, kotiopetuksen ja jälkihuollon. SOS-Lapsikylä toimii myös turvapaikkabisneksessä ja on perustanut kolme ryhmäkotia alle 16-vuotiaille ilman huoltajaa tuleville lapsille.

SOS-Lapsikylän perinteiset lapsikylät sijaitsevat Kaarinassa, Punkaharjulla, Vihannissa ja Ylitorniolla. Jyväskylässä toimii nuoriso-osasto, jossa on myös yksikkö maahanmuuttajanuorille sekä perhekuntoutusyksikkö. Uusia integroituja lapsikyliä rakennetaan Espooseen, Vantaalle ja Kuopioon ja Tampereelle.

SOS-lapsikylävanhemmuus voi olla pikemmin ammatti tai palkkatyö kuin aitoa vanhemmuutta ja läpi lapsen elämän kestävä ihmissuhde. SOS-lapsikylissä kasvaneiden seurantatutkimuksessa lähes kolmannes entisistä sijoitetuista ilmoitti, ettei pitänyt täysi-ikäistyttyään lainkaan yhteyttä sijaisvanhempiinsa (Jahnukainen & Hyytiäinen, 2009, 21).
Keskeinen 52 haastatellun esittämä kritiikki kohdistui lapsikylä-äitien ja lapsikylävanhempien valintaan sekä heidän vaihtuvuuteensa. Kielteisistä muistoista eniten yksittäisiä mainintoja oli koti-ikävän ja lapsikylän sääntöihin sopeutumisen osalta . Kaksi haastateltavaa on myös tuonut esiin lapsikyläperheessä tapahtuneen seksuaalisen hyväksikäytön ( mt.,30).

Kausaalisuhteesta vaikeiden perhetilanteiden ja huostaanottojen välillä on puutteellinen näyttö. Johanna Hiitolan (2015) väitöskirjatutkimuksen mukaan huostaanottoja määritteli konkreettisten tapahtumien ja lasten kaltoinkohtelun sijaan pikemminkin sosiaalityöntekijän käsitys perheen kunnollisuudesta esim. vanhempien koulutus ja varallisuus. HuosTa- tutkimuksessa huostaanottojen yleisimmiksi taustatekijöiksi todettiin vanhempien uupumus (58%) ja lapsen koulunkäynnin vaikeudet (47%). Jopa 85% lapsista ei saanut tarvitsemaansa palvelua ennen sijoitusta (THL, 2016, 7).

Anna- Liisa Koisti- Auer harmittelee blogitekstissään omaa puuttumattomuuttaan kaltoinkohteluun sijaishuollossa niin vakuuttavasti, että voisi luulla hänen anovan Ne bis in idem – suojan laajentamista virkarikoksiin: "Melkein ensimmäisiä tehtäviäni oli ”pahantapaisen” nuoren pojan huostaanotto ja kuljettaminen koulukotiin. Koulukodissa meidät otti vastaan ”vuorenkokoinen” koulukodin johtaja. Johtaja katsoi hintelää, pienikokoista poikaa, tarttui lapiomaisella kädellään tämän rintamukseen, nosti korkealle seinää vasten ja sanoi: ”Täällä minä määrään ja sinä tottelet”. Epäselväksi ei jäänyt, mitä hän tällä tarkoitti ja mitä tottelemattomuudesta seuraisi..En tiedä, mitä tapahtui sille koulukotiin sijoitetulle pojalle. Pahoinpideltiinkö häntä? Joutuiko hän suljetuksi tallin hevospilttuuseen ja hakattiinko häntä raipalla, kuten seminaarissa mukana ollut Toni kertoi omista kokemuksistaan samaisessa koulukodissa? Voin pahoin kun ajattelen, mitä tuo hento pieni poika on voinut joutua kokemaan ja miten minä olen osasyyllinen siihen. Minä näin ja tulin tietoiseksi väkivallan mahdollisuudesta. Kun näkee, tulee vastuulliseksi. Minä näin, enkä puuttunut."

Lähes neljäkymmentä vuotta myöhemmin Koisti-Auerilla olisi SOS- lapsikylän lastensuojelupäällikkönä asiantuntijastatus, valta ja mahdollisuudet puuttua kaltoinkohteluun lastensuojelussa mutta hän ei tunnu tunnistavan kaltoinkohtelun moderneja muotoja ja toivoo lakisidonnaisuuden sijaan sosiaalityöntekijöiltä "jämäköitä otteita" , " rajuja päätöksiä" ja yhteydenpitorajoituksia lasten ja vanhempien välille ratkaisuksi lisääntyneisiin tahdonvastaisiin huostaanottoihin.

Huomaamatta on jäänyt, että lisääntyvät ja pitkittyneet sijoitukset, lastensuojelun huono maine ja vaikuttavuus samoin kuin perheiden vaikeat tilanteet ja valitusten lisääntyminen ovat usein tulosta ilman tutkimustietoa tai asiakasosallisuutta tehdyistä lastensuojelussa suosituista ”perhearvioinneista ”, "jämäköistä otteista" ja lainvastaisista " rajuista" päätöksistä ja tapaamisrajoituksista , joita Koisti- Auer suosittelee sosiaalityöntekijöille lastensuojelulain perheiden yhteydenpidon tukemisvelvoitteista, oikeusasiamiehen varoituksista ja EIT- tuomioista huolimatta.

Perhekotiyrityksiään pyörittäviä sijaiskasvattajia ei lastensuojelussa koeta "vaikeiksi" eikä riskeiksi, ei siinäkään tapauksessa, että sijoitetut raportoivat väärinkäytöksistä ja väkivallasta. Sijaishuoltosopimus ja/tai vuorokauden kestävä pikakurssitus nostaa sijaiskasvattajat riskittömien ja riittävän hyvien vanhempien luokkaan 1000 000 000 vuosittaisten hoitovuorokausimaksujen, 17 000 000 euron yleistukien, 30 000-150 000 vuosikorvausten, vapaaehtoisten apukäsien ja lastensuojelun diplomaattisen koskemattomuuden avulla.

Samaan aikaan biologisilla vanhemmilla on vaikeuksia saada edes peruspalveluja ja vanhempien toimeentulotukiasiakkuudesta on tullut lastensuojelussa huono- osaisuuden mittari. Lastensuojelussa köyhyys eli toimeentulotuen asiakkuus on seikka jolle näkemykset sukupolven yli menevästä huono- osaisuudesta pohjautuvat.
Huono-osaisuuden periytyminen on kuitenkin kiistanalaista sillä isoilla aineistoilla tehty tutkimusnäyttö puuttuu. Huostaanotto sen sijaan on todistettu sosiaalisen syrjäytymisen riskitekijäksi (mm. Iivari 1996; Kela 2010; Sisäministeriö 15/2014; Sotkanet ).

Think Child Safe- kampanja muistuttaa, että laitoksissa elävistä kahdeksasta miljoonasta lapsesta 80 %:lla on elossa oleva vanhempi tai sukulainen, jonka luona lapsi voisi saada parempaa huolenpitoa ja turvaa kuin laitoksessa -murto- osalla laitoshuollon hinnasta. Kampanja varoittaa kansalaisia tekemästä lahjoituksia lasten laitoshoitoon koska laitosten liiketoiminnan tukeminen tuottaa hajonneita perheitä ja asettaa lapsia riskiolosuhteisiin.

Save the Children ilmoittaa Institutional care- the last resort esitteessään, että ” lapsia hoidetaan parhaiten joko heidän omissa perheissään tai perheenomaisissa olosuhteissa heidän omissa yhteisöissään ja varoittaa, että ”lasten sijoittaminen lastensuojelulaitokseen vaarantaa heidän terveytensä ja kehityksensä altistaen lapsia laiminlyönneille, väkivallalle ja seksuaaliselle hyväksikäytölle, joka jää usein raportoimatta ja vaille seuraamustoimia. Pitkäaikaisen laitoshoidon seurauksena nuorilla ilmenee usein sopeutumisvaikeuksia, kodittomuutta, työttömyyttä, masennusta, rikollisuutta ja korkeita itsemurhalukuja."

Vaikka lukuisat tutkimukset todistavat, että lapset kokevat sijaishuollossa kaltoinkohtelua, kiusaamista, leimaamista ja syrjintää ilman puuttumista tai toimivia valitusreittejä, Suomessa riittää poliittista tahtoa ja hallinnollista tukea lasten massasiirtoihin kodeistaan sijaishuoltoon.
Päättäjät eivät halua tutkimustietoa sijaishuollon oloista, eivät lopettaa kaltoinkohtelua sijaishuollossa, eivätkä taata lastensuojeluun ajetuille perheille palveluja tai edes oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä riippumattomassa tuomioistuimessa.

Sijoitukset, joita ei ole lukuisista lupauksista ja projekteista huolimatta yritettykään vähentää tai lopettaa ovat jälleen kasvussa.
SOS- lapsikylän sosiaalityöntekijä Sonja Vanhanen kiteyttää sijoitusten ehkäisynä valheellisesti mainostetun perhetyön tarkoituksen: "Meillä Suomessa perhetyö voi ja sen toivotaan olevan osa sijaishuoltoa, mutta Espanjassa lapsen sijoitus on vain yksi osa perheelle tarjottujen palveluiden kokonaisuutta, jonka tavoitteena on palauttaa perhe yhtenäiseksi. Olisiko meidänkin mahdollista nähdä sijaishuolto osana perhetyötä sen sijaan että näemme perhetyön osana sijaishuoltoa?

SOS-lapsikylän laatukoordinaattori Johanna Hedman väittää, että laadukas lastensuojelu antaa lapsille mahdollisuuden unelmoida. Valitettavasti SOS- lapsikylissäkin lastensuojelun välttämättömät muutokset esim. sijoitettujen koulutuksen varmistaminen jäävät unelmoinnin tasolle. Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttilan mukaan Suomella ei ole riittävää tahtoa korjata lastensuojelussa tunnistettuja ongelmia.

SOS- lapsikylän tavallinen arki- vapaa-ehtoista alistumista jatkuviin väärinkäytöksiin?

SOS- lapsikylän uudessa Lahjoita unelma lapselle- varainhankintakampanjassa kerrotaan, että "jos perusturva ja usko huomiseen puuttuu, lapsen on mahdoton unelmoida paremmasta".
Lasten ei tarvitsisi vain unelmoida paremmasta, mikäli sijaishuollon kaltoinkohtelua selvittäneen työryhmän toimintasuositukset esim. "Sijaishuoltopaikkojen valvonnan tulee olla säännöllistä ja tehokasta ja sen tulee mahdollistaa lasten kohtaaminen ja kuuleminen" tai "Perhesuhteiden merkitystä lapsille tulee kunnioittaa ja vanhemmuussuhteiden ohella tulee vaalia sisaruussuhteiden säilymistä" otettaisiin käyttöön sijaishuollossa. Tällä hetkellä yksikään suosituksista ei toteudu eikä SOS- lapsikylä ole myöskään korjannut vanhoja väärinkäytöksiään, joista Hely Harvistolan tapaus lienee kammottavin esimerkki.

Perhepiirissä-tutkimuksen mukaan vanhempien työttömyys-, toimeentulo- ja terveysongelmat jopa lisääntyvät lapsen huostaanoton jälkeen. 

Heikoimmin yhteiskuntaan näyttävät kiinnittyvän teini-iässä kodin ulkopuolelle sijoitetut pojat, jotka ovat olleet laitoshoidossa tai monessa sijoituspaikassa. Heistä 80 % oli vielä 23–24-vuotiaina vailla peruskoulun jälkeistä koulutusta. Laitoshoitoon teininä sijoitetuista nuorista miehistä joka neljäs on 23–24-vuotiaana rekisterien ulkopuolella (luokassa muut) ja toinen neljäsosa on joko työttömänä tai eläkkeellä.

Valviran raportin mukaan joissakin lastensuojeluyksiköissä lasten ja nuorten elämää rajoitetaan laittomasti estämällä heitä liikkumasta tai pitämästä yhteyttä läheisiinsä. Huostaanottoja tehdään väärin perustein ja lapsia sijoitetaan laitoksiin, joissa ei ole ammattitaitoista henkilökuntaa. Valvonta on puutteellista niin perhe- kuin laitossijoituksissa ja pirstaloituneesta, häiriöorientoituneesta palvelujärjestelmästä puuttuu ennaltaehkäisevä tuki, tutkimustieto, valvonta, vastuu- ja korvausvelvoitteet väärinkäytöksistä, koordinaatio ja toimiva johto.

Brasilian hallituksen selvityksen (2003) mukaan keskimäärin joka neljäs lapsi oli huostaanotettuna perheensä köyhyyden vuoksi. ATD-Fourth World –järjestö on päätynyt samanlaisiin tuloksiin mm. Ranskassa ja muualla Euroopassa. Riitta Högbackan mukaan myös syy adoptioon antamiselle on usein pelkkä köyhyys ja työttömyys, ja elämäntilannetta lukuun ottamatta lapsen biologinen äiti voi olla aivan kunnossa.

"Köyhien lasten ihmisoikeuksia on siis rikottu kahdesti. Heidän perheensä ovat jäänet ilman tarvitsemaansa tukea, ja lapset on väärin perustein erotettu perheistään", kertoo englantilainen kansainvälinen lastensuojelukonsultti Nigel Cantwell. Sijaishuollon päätyttyä monet nuoret kokevat, ettei heillä ole riittäviä valmiuksia itsenäiseen elämään ja että heidän jälkihuoltonsa on puutteellista. Englannissa vain 6% sijaishuollossa olleista lapsista jatkaa opintojaan kun koko ikäluokasta jatko-opintoihin hakeutuu 40 prosenttia lapsista. Noin neljänneksellä maan vangeista on sijaishuoltotausta, kertoo Cantwell." Järjestelmät, jotka tuottavat tällaisia tuloksia, vaativat perusteellista uudelleenarviointia lasten ihmisoikeuksien näkökulmasta", Cantwell painottaa.

Monissa maissa uskotaan vieläkin, että pelkän asunnon ja ruoan tarjoaminen sijaishuollossa olevalle lapselle riittää. Ongelman taustalla on Cantwellin mukaan lahjoittajia ja järjestöjä, joiden toiminta perustuu hyvin yksinkertaiseen näkemykseen lapsen tarpeista ja hyväntekeväisyysajatteluun. Ironista kyllä, näin tapahtuu maissa, joissa lastensuojelun laitoshoitoa on muutoin ajettu alas.
Lastensuojelujärjestöjen toiminta lapsen oikeuksien edistämiseksi vailla seurantaa, tutkimusta ja puuttumista ihmisoikeusloukkauksiin ei hänen mukaansa riitä.

SOS- lapsikylän blogistien mukaan "keskeistä on taata sijoitetulle lapselle mahdollisuus tavalliseen arkeen, turvallisiin ihmissuhteisiin ja oikeuteen rakentaa omaa elämänhistoriaansa tasa-arvoisessa asemassa toisten lasten kanssa", jolla SOS- lapsikylän blogistit tarkoittavat- ei tasa-arvoista mahdollisuutta koulunkäyntiin, yhteydenpitoon omaisten kanssa , terveydenhuoltoon tai oikeusturvaan vaan- mahdollisuutta lavastaa sijoitetuille tavallinen lapsuus ja normaali perhe-elämä täyttämällä sijoitettujen valokuva-albumit noin kahden vuoden välein vaihtuvien sijaisvanhempien (Pösö & Puustinen-Korhonen, 2010) kuvilla biologisilta vanhemmilta kysymättä.

SOS- lapsikylän ja Varkauden kaupungin uusi hanke toistaa lastensuojelun huonoksi havaittuja käytäntöjä yhdistelemällä sairauskertomusjärjestelmiä lastensuojelun moniammatillisen yhteistyön tarpeisiin tilanteessa ,jossa yli 10% lapsista on lastensuojelun asiakkaina ja kaupunki on varannut lähes 3000 000 euroa lasten kodin ulkopuolisiin sijoituksiin ja vain pari sataa tuhatta euroa avohuollon tukitoimiin.

”Edes salassa pidettävät potilastiedot eivät saisi estää tiedonkulkua ”, Varkauden sosiaali- ja terveyskeskuksen johtaja Seppo Lehto väittää ja lupaa, että "Tiedonkulun esteitä aiotaan kaataa myös neuvolan, päivähoidon, koulun ja muiden lastensuojelun yhteistyötahojen välillä". Lastensuojelun kokeneimmat huostaanottotehtailijat on jo siirretty asiakkuuksien "etulinjaan", tunnistamaan ja "sammuttamaan" Kati Palsasen ja Jonna Heliskosken kuvittelemia " lastensuojelullisia tulipaloja".

SOS- lapsikylän uusi asiakkaiden rekisterimerkintöjen levittelyn ja fabrikoinnin viranomaisten kesken mahdollistava aggressiivinen varhaisen puuttumisen hanke tuottaa parhaillaan ja myös tulevaisuudessa ei- aiottuja seurauksia esim. fabrikoituja lastensuojeluilmoituksia ja -lausuntoja ja laittomia kiireellisiä ja pysyviä sijoituksia.

Valtamedia on kompannut vastentahtoisista huostaanotoistaan kuulun SOS- lapsikylän kampanjointia vapaaehtoisten huostaanottojen lisäämiseksi. Tarja Hiltusen väitöskirja-aineistossa äitien yksi voimakkaimpia lasten huostaanottoon sopeutumista kuvaavia esimerkkejä oli alistuminen, jota vaaditaan lastensuojelun asiakkailta jo arviointivaiheessa "arviointitottelevaisuutena". Äidit suostuivat melkein mihin tahansa saadakseen viettää enemmän aikaa lastensa kanssa (mt., 175).

Valitettavasti äitien alistuminen arveluttaviin viranomaispäätöksiin ja yhteistyöhalukkuus ei johtanut huostaanottojen purkamiseen. SOS-lapsikylissä kuten muuallakaan lastensuojelussa ei pyritä aktiivisesti lakisääteiseen perheiden jälleenyhdistämiseen. Kotiutusprosentti on vain noin 8. Käytännössä riittää se, että kerran tai kaksi vuodessa pidetään neuvottelu, jossa lausutaan (usein jo etukäteen tehty) päätös sijoituksen jatkamisen tarpeesta.
Monissa tapauksissa ei perheen tilannetta koskaan tutkita sen jälkeen, kun lapset on saatu sijoitettua. Ei, vaikka perheeseen olisi syntynyt uusia lapsia, eikä perheellä ole tarvetta lastensuojelun asiakkuudelle.

Suomalaiset veronmaksajat tukevat ylikansallista sijaishuoltoa jo lähes miljardilla eurolla vuosittain ja silti SOS-Lapsikylä hakee vapaaehtoisia kuukausimaksajia, jotta ”lapsi voi unelmoida” ”lapsi saa terapiaa” tai ”tukiperheen”. Miten on mahdollista, ettei miljardin vuosittainen tuki riitä edes ilmaisen peruskoulun suorittamiseen tai terveydenhoitoon? Miksi rahaa ei ohjata tarpeenmukaisten avohuollon tukitoimien kehittämiseen eikä siihen, että sijoitetut lapset saisivat tarvitsemaansa hoitoa?
Huostaanotot tuntuvat kaikkialla katkaisevan lasten koulutusurat, estävän asianmukaisen terveydenhoidon  ja yhteydenpidon läheisiin ja hankaloittavan myöhempää selviytymistä.

Mitä jos raha suunnattaisiinkin sijaishuollon talolaajennusten, ulkomaanmatkojen ja isompien autojen sijaan biologisille perheille; silloin lapsen omat vanhemmat voisivat ostaa tarvitsemansa terapian perheelle ja lapsilleen?

Lastensuojelun asiakkuus ja sijoitus estää ja hankaloittaa koulunkäyntiä ja palvelujen saantia

HuosTa- tutkimuksessa havaittiin, että lastensuojelun asiakaslapsista jopa 85 prosenttia on jäänyt vaille jotain tarvitsemaansa palvelua ennen sijoitusta.

Huomaamatta on jäänyt, että palveluja vaille jääminen on usein suoraa seurausta lastensuojelun asiakkuudesta.
Lastensuojelun suosiman psykoanalyysin vanhentuneet ja virheelliset teoriat estävät ja haittaavat syömishäiriöisten hoidon lisäksi autismikirjon, ADHD-, home-oirelevien, päihdehäiriöisten, suolisto-oireisten ja koulukiusaamisesta ja seksuaaliväkivallasta kärsineiden lasten ja nuorten käypää hoitoa ja järjestöjen palveluihin pääsyä.

Lastensuojelututkimukset tarjoavat yhdenmukaista ja kansainvälisesti yhtäpitävää näyttöä siitä, että sijoituksilla on negatiivisia vaikutuksia sijoitettujen koulutusuriin (Altshuler, 1997; Parrish et al., 2001; Finkelstein 2002; Weinberg, Zetlin, & Shea, 2003 ; Burrell 2003; Ploug 2003; Christoffersen 2003; Lips 2007; Clausen & Kristofersen 2008; Vinnerljung & Sallnäs 2008 ;Tideman ym. 2011, Berlin ym. 2011 ).

Huomaamatta on jäänyt, että koulutuspolkujen katkeaminen on usein tahallista katkaisua ja koskee myös sijoitettujen opiskelevia vanhempia. Tavaksi on tullut painostaa vanhemmat erilaisiin huostaanottoperusteita etsiviin ja keksiviin perhe- ja vanhemmuudenarviointeihin ja perhekuntoutuksiin, jotka edellyttävät normaalin arjen katkaisua ja jopa asunnosta ja työpaikasta irtisanoutumista. Päivähoito- ja kouluikäisille lapsille ”kuntoutuksesta” saattaa aiheutua paljon hankaluutta, kun he joutuvat joko kokonaan lopettamaan tutussa päivähoitoryhmässä käynnit ja koululaiset jopa vaihtamaan kouluaan. Varatuomari Leeni Ikosen mukaan usein näiden ”kuntouttajien” ja ”arvioijien” päätarkoitus ei olekaan auttaa ja vahvistaa perhettä selviytymään omillaan, vaan tehdä lastensuojelulle sellainen lausunto, että lapsi voidaan sen perusteella saada huostaan otetuksi."
SOS-Lapsikyläkin ryhtyy käynnistämään Rovaniemelle intensiivisen perheterapeuttisen perhekuntoutuksen yksikköä. Toiminta käynnistyy syksyn 2017 aikana. 

Sijaishuollon liiketoiminta edellyttää lapsen ja hänen vanhempiensa leimaamista siten, että pitkäaikaiselle huostaanotolle on perusteet.
Suomalaisen sijaishuollon kaltoinkohteluselvityksen haastatteluaineistossa esiin tulee toistuvasti se, ettei lastenkodissa tai perhehoidossa kasvanutta lasta kannustettu kouluun vaan tehtiin selväksi, etteivät hänen taitonsa tai kykynsä riitä ( 2016, 68-69).

 SOS-lapsikylän Uudistuva lastensuojelu- lehdessä poliisin sosiaalityöntekijä Sisko Koskiniemi "tietää", etteivät lastensuojelulapset ole ysin oppilaita ja että heidän huonon koulumenestyksensä syy on perheiden henkinen köyhyys ( 3/2016).

Esimerkki SOS- lapsikylän toiminnasta sijoitetun lapsen koulu- ja kontakti-unelmien katkaisemiseksi

Sijoitetun äiti kirjoittaa:
"Lapsi asuu SOS-lapsikylän perheessä miettien, miksi ei pääse kotiin ja yrittää keksiä selityksiä miksi hänet on viety kotoa Tampereelle. Lain mukaanhan niin ei saa olla mutta mitään lakia ei oikeasti ole voimassa. Kuntoutukset ja ADHD-tutkimukset laiminlyöty, lasta ei päästetty ekaluokalle kun sillä todistellaan että lapsessa on jotain kauheasti vikaa. Tampereen kouluviranomaiselle on ilmoitettu, että huoltaja hyväksyy ylimääräisen esiopetusvuoden vaikka toimitin kirjallisena siitä eriävän mielipiteen koska sossut eivät kirjanneet mielipidettäni totuudenmukaisesti "asiakassuunnitelmaansa"..

Jyly menetti sepitetyssä huostassa ystävänsä, nyt suree taas menetettyjä kaverereitaan jotka menivät kouluun, ja hän ei tykkää olla "päiväkotilaisten" kanssa. Yksi huostan peruste oli että Jylyllä ei ollut riittävästi ikäkautista seuraa kun kotona ei käynyt kavereita. Hän oli ikäistensä kanssa eskarissa 7,5 tuntia joka arkipäivä hyvässä (kielen)kehitystä tukevassa pienryhmässä. Sijaishuollossa hän on ollut 4-tuntisessa tavallisessa eskarissa eikä sijaisperheessä käy kavereita. 
Sijaishuollossa( SOS- lapsikylän sijaisperhe) tutkimukset on jätetty hoitamatta koska Jylyn ylivilkkaus ja keskittymisvaikeudet on haluttu selittää kotiolojen aiheuttamiksi oireiksi ja huostaanoton perusteeksi. Jyly on ollut sijaishuollossa 9 kk eikä hän ole saanut siellä lainkaan toimintaterapiaa. 
Lapsi on hukassa huostassa mutta mistään ei saisi olla eri mieltä, koska sossuilla on kaikki valta. 

Lapsi suree, kotiväki suree ja lapsen kehitys on laiminlyöty. Mutta huostabisnes on ainoa laki ja tarkoitus..

Vieraannuttamisprojektissa sosiaalihenkilöt määräävät, että tapaamisia ja puheluita rajoitetaan niin kauan kuin lapsi osoittaa jotain tunteita tapaamisten ja puheluiden jälkeen. Sijaisvanhemmat huolehtivat tulolähteestään kirjaamalla että edelleen lapsi osoittaa tunteita. Henkinen väkivalta lasta kohtaan koti-ikävästä rankaisemalla on äärimmäisen laitonta mutta ei ole ketään joka lapsen oikeuksista huolehtisi kun äidillä ei ole mitään sananvaltaa eikä hallinto-oikeus tulkitse lastensuojelulakia vaan kirjaa sossujen papereista sopivat osat että saadaan huostaanotto. Sossujen valitsema edunvalvoja ei ole lapsen ajatuksia ja mielipiteitä kirjannut kuten hänen tehtävänsä olisi, mutta ei ole mitään tahoa joka valvoisi väärinkäytöksiä. Hallinto-oikeus hyväksyi sepitetyt paperit todisteista välittämättä, nimittäen sepityksiä "epätarkkuuksiksi". 

Eikä tätä kaikkea saisi sanoa koska tämä kaikki todistaa väärää ja yhteistyökyvytöntä asennetta sosiaalihenkilöitä kohtaan.
Valituksestani Sisä-Suomen aluehallintovirasto totesi että Jylyn koulunkäynnin lykkäämiselle ei ole laillisia perusteita. Se ei vielä auttanut vaan AVIn piti antaa täytäntöönpanomääräys ennenkuin Jylyn vastaava sosiaalityöntekijä huolehti hänet kouluun 2017 kevätlukukauden alusta..Jylyn mukaan koulu sujuu hyvin, sijaisperheeltä tulee viestiä että se on "kauheata" ja "yritetään sinnitellä".

Sote-Akselilla on edelleen valitukset käsittelyssä Vaasan hallinto-oikeudessa. Toisessa vaaditaan Jylyn koulupäätöksen kumoamista. Toisessa valitetaan siitä että minut, joka olen se henkilö jolta Jylyä on pitänyt huostaanotolla suojata, on hyväksytty osapuoleksi kouluasiassa kun valituksestani päätettiin että Jyly pääsi kouluun. "

SOS- lapsikyliin sijoitetuista lapsista jopa yli puolet on otettu huostaan pakolla. Lisääntyvissä tahdonvastaisissa huostaanotoissa lapsen huoltaja tai 12 vuotta täyttänyt lapsi vastustaa huostaanottoa tai siihen liittyvää sijaishuoltoon sijoittamista. Koisti-Auerin mukaan kehityssuunnan taustalla on- ei kansalaisten oikeusturvan puute huostaanottotilanteissa vaan- yleistyneet hankaluudet vanhempien kanssa tehtävässä yhteistyössä.
Koisti-Auerin mukaan sosiaalityöntekijöiltä tarvitaan- ei parempia vuorovaikutustaitoja tai laintuntemusta- tai -kuuliaisuutta vaan- yhä jämäkämpiä keinoja, kuten yhteydenpitorajoituksia vanhempiin, tilanteiden ratkaisuun. Hän huomauttaa, että kehitykseen vaikuttaa myös asiakkaiden tietoisuuden kasvu.
- Vanhemmat penäävät oikeuksiaan, eivätkä alistu viranomaisten päätöksiin samalla tavoin kuin ennen. He myös käyttävät valitusprosessia useammin hyödyksi.

Kertoo paljon sosiaalityön asiantuntijuudesta (eettisestä herkkyydestä ja osaamisesta, yhteistyö- ja reflektiokyvystä, yhteiskunnallisesta vaikuttamisosaamisesta ja sosiaalityön tietoperustasta), että lastensuojelujärjestelmän rakenteellista väkivaltaa ja oikeusturvapuutteita on lupa selittää asiakkaiden "vaikeudella", tietämättömyydellä, vaikutushaluilla ja valitusmahdollisuuksilla.

SOS- lapsikylän ja muiden sijaishuoltojärjestöjen rahoittajat ovat toteuttaneet Koisti- Auerin unelman.
PRIDE- valmennusten ja lastensuojelujärjestöjen junailemien lakimuutosten myötä lasten ja vanhempien yhteydenpito on entisestäänkin vaikeutunut. Lakien noudattamista vaativia ja viranomaismielivaltaa vastustavia vanhempia rangaistaan sijaishuollossa nykyisin laittomien tapaamisrajoitusten lisäksi vihapuheella, viranomaisvastaisen leimoilla, mielenterveysdiagnooseilla ja rikossyytteillä. Koisti-Auerin suosittamien jämäköiden otteiden ja rajujen päätösten seurauksena moni lapsi ja  vanhempi erotetaan satojen kilometrien päähän toisistaan tai passitetaan tarpeettomasti psykiatriseen hoitoyksikköön tai pakkohoitoa muistuttavaan perhekuntoutukseen.

Helyn ja Jylyn tapaukset pakottavat kysymään, miksi lastensuojelu rikkoo yhä ennakoivammin perhe-elämän suojaa. Ryhdytäänkö lastensuojelussa toimiin hätävarjelun liioitteluna, ettei vain mitään pahaa pääsisi tapahtumaan vai onko lastensuojelun perustehtäväksi jo vakiintunut sijaishuollon asiakashankinta ja edunvalvonta?

Miksi lastensuojelun asiantuntijat tunnistavat lasten kaltoinkohtelun vain perheissä muttei sijaishuollossa ja miksi kaltoinkohtelusta tunnistetaan vain vanhoja mutta ei uusia muotoja?

Miksi sijoitetuille ei vieläkään pystytä takaamaan mahdollisuutta kykyjä ja toiveita vastaavaan koulutukseen?

Miksi moraalista kannanottoa tai anteeksipyyntöä asiantuntijan tai viranomaisen väärinkäytökseen voi odottaa vasta kun syyteoikeus on vanhentunut ja kaikki muutkin viralliset asiantuntijajärjestöt ovat esittäneet viralliset pahoittelunsa, jotka ovat usein vain kiusallisista tilanteista livahtamiseen tarkoitettua kukipaso (kuuntele, kiitä , pahoittele, sovi jotain) - tekniikkaa?

Miksi kansalaisten valitukset eivätkä edes EIT- tuomiot johda lasten oikeuksien toteutumiseen, oikeusturvaparannuksiin tai toimiviin valitusreitteihin lastensuojelussa?

– Onko arviointien ja lausuntojen taustalla todellisuudessa se, että lastensuojelu valikoi ne ihmiset, joille sallitaan äitiys, varatuomari Leeni Ikonen kysyy.

Hyvä koulussa/päivähoidossa/ sairaalassa työskentelevä

Seuraavan kerran kun lastensuojelun työntekijä vihjaa "perheestä, joka pitäisi saada avun pariin" tai lätkäisee eteesi lomakkeen, jonka nimi on lastensuojeluilmoituksen ilmoitusosa tai lausunto sijaishuoltoon sijoittamisen tueksi, suojele oikeusvaltioperiaatteita ja kansalaisten luottamusta omaan ammattialaasi, -taitoosi ja -etiikkaasi ja kieltäydy kohteliaasti ilmoittaen, että haluat ensin tutustua/ keskustella asiat selviksi perheen kanssa kahden kesken.

Älä suostu rikkomaan voimassaolevia lakeja ja hyvän hallinnon periaatteita lastensuojelun vaatimusten ja valheellisten lupausten vuoksi.

Auta asiakastasi! Älä sysää asiakastasi lastensuojelujärjestelmään, joka tuhoaa usein ihmisten lähisuhteet, koulutuspolut, terveyden ja oikeusturvan , joka liian usein estää tarpeenmukaisen avun saamisen ja jonka oikeusasiamies on todennut yhdeksi Suomen suurimmista ihmisoikeusongelmista. 

Tue lapsia ja perheitä- älä lapsibisnestä!

Sijaishuollon rahoittaminen ja tukeminen tuottaa lisää hajotettuja perheitä, riskiolosuhteita ja sijoitettuja, joilla ei välttämättä ole todellista sijoitustarvetta.

Jokaisella pienellä tytöllä ja pojalla on oikeus hyvään lapsuuteen. Tukemalla suoraan perheitä autat lapsia ja nuoria kasvamaan turvassa , käymään koulua ja toteuttamaan päämääriään.

Sijaishuollon valheellisten lupausten ja unelmien rahoittamisen sijaan voit antaa lapsille ja perheille tarpeenmukaista tukea ja konkreettisia toimintamahdollisuuksia.

Ajattele - älä lahjoita sijaishuollolle.
http://www.thinkchildsafe.org/thinkbeforedonating/

Lastensuojelun systeeminen  toimintamalli ei osaa vastata kysymykseen asiakkaiden oikeusturvasta kuin ihmelauseilla; "Työskentely Hackneyn mallin mukaisissa systeemisissä yksiköissä on hyvin korkeatasoista”  ja "Suhdeperustaisessa lastensuojelutyössä noudatetaan aina lainsäädäntöä."

 Lokakuun liike on esittänyt huolensa siitä, että Suomen freudilaiseen psykokulttuuriin sopeutettu ja psykoanalyyttiseen perheterapiaan perustuva systeeminen lastensuojelun toimintamalli eli Hackneyn malli voi lisätä lastensuojelun kustannuksia ja oikeusturvaongelmia.

Mallin taustalla vaikuttava perheterapeuttinen orientaatio tarkoittaa käytännössä psykoanalyysin virheellisten uskomusten ja  perheitä  patologisoivien asenteiden ja  olettamien mm. traumaolettaman ja vuorovaikutushäiriöolettaman valumista asiakastyöhön.

Varokaa- psykoanalyyttinen perheterapia tulee taas

Lokakuun Liike on huolissaan siitä, että: 
-Malliin liittyvä runsas arviointi kyseenalaisilla menetelmillä muodostaa asiakkaille selkeän oikeusturvariskin.
-Asiakaslähtöisyys esiintyy mallissa vain päälleliimattuna käsitteenä. Mallista saa vaikutelman, että asiantuntijat aikovat kommunikoida lähinnä keskenään- asiakkuuksien välityksellä mm. luomalla keskenään asiakastilanteista hypoteeseja ja toteuttamalla runsasta arviointia, kirjaamista, konsultointia, keskustelua ja reflektiota asiakkaiden tilanteista. Tämän toiminnan asiakkaille tuottamia oikeusturvaongelmia- joista on jo nyt runsaasti näyttöä- ei mainita lainkaan.
-Malli muodostaa uhan asiakkaiden tietosuojalle. Työntekijöiden runsaasta keskinäisestä perheitä koskevasta puheesta- jota voidaan kutsua myös juoruiluksi , panetteluksi tai vihapuheeksi- kuvitellaan automaattisesti jalostuvan tiedon runsautta.
-Työntekijät- eivät asiakkaat- saavat päättää keitä kutsutaan mukaan asiakasprosessiin ja toimia tulppina ja portinvartijoina perheen ulkopuolisiin kontakteihin.
- Mallissa pyritään pois työntekijöiden pelkäämästä mutta asiakkaiden oikeusturvaa parantavasta "lastensuojelun juridisoitumiskehityksestä" ilman suunnitelmaa siitä, miten lastensuojelutyön laillisuus ja valvonta aiotaan taata. 
-Malli, joka vaatii useita työntekijöitä ( 6-8 kpl) per perhe on hyvin kallis eikä kestä suomalaisen naisvaltaisen sosiaali-alan äitiyslomia ja kotihoidontuen jaksoja. Pienissä yksiköissä mallin toimivuuden vaarantaa jo muutaman työntekijän sairasloma tai täyttämätön virka. 
-Systeemisen lastensuojelun toimintamallin juuret ovat psykoosien hoidossa ja sen näkökulma on häiriö- orientoitunut ja patologisoiva. 
-Erilaisten ja eri teorioista nousevien menetelmien joustava ja tapauskohtainen käyttö on mahdotonta nykytilanteessa, jossa työntekijöiden koulutus, hoitofilosofia ja työmenetelmät ja -välineet perustuvat psykoanalyysiin, jota sovelletaan lähes kaikkiin asiakastapauksiin
-Psykoanalyysi tuo systeemiseen malliin virheellisiä ja vanhentuneita uskomuksia ja asiakasprosessia ja tosiseikkaselvittelyä vinouttavia olettamia mm. traumaolettaman, vuorovaikutushäiriöolettaman ja olettaman ongelmien ylisukupolvisesta periytymisestä.
-Perheterapia on asiantuntijavaltaista, elitististä eikä huomioi luokkaeroja: työväenluokkaisten perheiden kommunikaatiotavat patologisoidaan helposti ja heidän vuorovaikutusverkostonsa koetaan lapsille vahingollisina.
-Perheterapia liioittelee perheen merkitystä. Perheenjäsenillä on nykyisin lukuisia perheestä ja suvusta erillisiä viiteryhmiä ja vuorovaikutusympäristöjä, jotka sivuutetaan terapiassa.
-Perheterapia perustuu puhehoitoon, jonka tehosta ei ole näyttöä ja joka edellyttää lastensuojelun orwellilaisen uuskielen hallintaa.
-Puhuminen tai asiakkaita koskevien keskustelujen korkea taso tuskin auttaa köyhyydestä, työttömyydestä, hoitamattomista sairauksista ja puuttuvista palveluista kärsivää asiakasta.
-Perheterapia ei ole demokraattista eikä tunnusta monitietäjyyttä. Se vaatii perheenjäseniä omaksumaan terapeutin usein virheellisen näkemyksen perheen ongelmista. Perheterapiaan osallistuvilta perheenjäseniltä- vaikka näiden ongelmat liittyisivät köyhyyteen tai palvelujen puutteeseen- edellytetään valmiutta nähdä perheen tai perheenjäsenten ongelmat vuorovaikutuksellisina. 
- Systeemistä perheterapiaa voi pitää suorastaan vaarallisena perheväkivallan ennaltaehkäisyn ja hoidon kannalta( Husso 1994; Nousiainen 1998).
- Mallin vaarana on, että asiakkaille yhden riesan muodostavasta joko avohuollon tukitoimi (esim. perhetyö) tai huostaanotto-asetelmasta siirrytään usean riesan muodostavaan sekä avohuollon tukitoimia (perhetyö, perhekuntoutus ) että huostaanotto-asetelmaan.

Perheterapeuttinen orientaatio: Ilmianna isi ja äiti
​
Suosittelemme kaikkia systeemisen lastensuojelumallin pilottikuntien asiakkaita tutustumaan Sirkka Alho- Konun tutkimukseen   perheterapeuttinen orientaatio lastensuojelun sosiaalityössä, joka tahattomasti paljastaa systeemisen lastensuojelumallin taustalla vaikuttavan perheterapeuttisen orientaation ja ymmärryksen ennakko- olettamat, loogiset ja menetelmälliset heikkoudet ja pöyristyttävän asenteellisuuden joka ilmenee mm. luokkaylenkatseena ja suorana syrjintänä.  Mallia on vaikea kuvata ihmissuhteita rakentavaksi ja ylläpitäväksi- ellei sitten puhuta sijaishuollon liiketoiminnan edunvalvonnasta. 

 Sama asenteellisuus on nähtävissä myös Haapasten perheen moniammatillisesta KOSKE- muilutuksesta muistetun Pia Lahtisen ( sijaishuollon perhehoidon edunvalvoja Pesäpuu ry:ssä), Leena Männistön (HUS:n johtava sosiaalityöntekijä ja Talentian ja Helsingin hallinto- oikeusasiantuntija Alpo Heikkisen työpari ja intensiivihoidon asiantuntija), Marketta Raivion ( Porin johtava sosiaalityöntekijä ja  lastensuojelun edunvalvonnan yhteyshenkilö) ja Katarina Fagerströmin ( psykoanalyyttispohjaisten perhe- ja gestaltterapioiden terapeutti ja VARPU-asiantuntija ) työpapereissa  mutta kokeneina mediakoulutettuina byrokraatteina he osaavat salata mallinsa puutteet ja oman asenteellisuutensa perustutkinto- opiskelijaa paremmin.

Systeemisen mallin pitäisi uudistaa lastensuojelun ja muiden erityistason palvelut asiakkaiden tarpeiden mukaisesti ja haastaa koko palveluorganisaatio tarkastelemaan toimintatapojaan mutta   mukana häärivät  samat lastensuojelukriisin kehittäneet STM- ja THL- byrokraatit ja maakunnalliset sosiaalialan osaamiskeskukset . Ohjausryhmissäkin istuvat samat  vanhat sijaishuollon edunvalvojat.
Kovin kummoista omien toimintatapojen analyysia ei ollut Raivion palaute äidille, jota  lastensuojelu murskasi peräti viiden vuoden ajan  ja jota perhetyöntekijä ahdisteli kuin mustasukkainen puoliso: " Samasta asiasta eri osallisilla voi olla hyvin erilainen kokemus."
Eikö sosiaalialan muutostyöhön voisi joskus nimittää ammattilaisbyrokraattien, psykoanalyytikkojen ja sijaishuollon edunvalvojien sijaan teräviä tutkijoita, joilla ei ole sidonnaisuuksia sijaishuoltoon tai psykoanalyyttiseen psykiatriaan?

Asenteellisuus ei ole ihme, sillä systeemisessä perheterapiassa käytetään tutun kauhunelikon tekemää lastensuojeluperheiden luokittelua.  Tutkimuksessaan Helena Lounavaara- Rintala (psykologi, perheterapeutti, EAP European Association for Psychotherapy, HY:n lastenpsykiatrian yksikön kouluttaja), Jan-Christer Wahlbeck (psykologi, kouluttaja, Suomen perheterapiayhdistys ry:n puheenjohtaja, kirjailija, Svenska Frimurarordens medlemmar i Sverige), Pirjo Vuornos (nuorisopsykoterapeutti, erityisasiantuntija ja kouluttaja) ja Esko Varilo (lastenpsykiatri, perheterapeutti, Suomen psykoanalyyttinen yhdistys) leimaavat ja tyypittelevät lastensuojelun asiakasperheitä mm. ghetto-, mafia- ja autistisiksi perheiksi ja etsivät näistä insesti- ja homoseksuaalisuus-periaatteita.
Heidän mukaansa lastensuojeluperheet ovat luonteeltaan samankaltaisia joten voidaan puhua yhdenmukaisesta perhetyypistä.  Väittämä on perustuslaissa kiellettyä syrjintää eli sitä, että ihmiset kohdataan jonkun yhdenmukaiseksi oletetun ryhmän edustajina ja ryhmää kohdellaan kuin jokaisella sen jäsenellä olisi tietyt oletetut negatiiviset ominaisuudet.   Missä tahansa muussa kontekstissa kuin lastensuojelussa tekstillä saisi syytöksen syrjinnästä,  vihapuheesta ja kunnianloukkauksesta.

Vuornos, Wahlbeck ja Lounavaara- Rintala kuuluvat vuorovaikutusprosessien tutkimuskeskukseen, jossa he kouluttavat mm. perhetyöntekijöitä, sosiaalityöntekijöitä ja perhe-, pari- ja traumaterapeutteja etsimään perheistä vuorovaikutushäiriöitä, joista onkin tullut lastensuojelun muotidiagnooseja. Helena Lounavaara- Rintala on työskennellyt myös RAY:n ja Pelastakaa Lapset ry:n Silta- hankkeessa. 

"Ongelmalapset" terapeuttien pikku apulaisina 

Ironista on, että skitsofrenian hoitoon luodusta perheterapiasta itsestään  löytyy monia skitsofrenian tunnuspiirteitä mm. perusteettomat pelot ja epäilyt, arvaamaton ja outo päättely ja käytös, epälooginen puhe, harhaanjohtavat eufemismit ja neologismit ja perseveraatio.

Perheterapeuttisessa mallissa vanhemmat ovat kuin pahoja henkiä, joiden vaikutus ulottuu kaikkialle ja kaikkiin aikakausiin ja joiden traumavaikutusta   lastensuojelun työntekijät yrittävät etsiä ja tulkita lasten leikeistä ja puheista symbolisten esineiden esim. korttien ja nukkejen  avulla.  Vastemielisintä on, että  mallissa lastensuojeluun ajautunutta lasta- jota Alho- Konu kutsuu osoittelevasti "ongelmalapseksi" vastuutetaan perheen joutumisesta lastensuojeluun  ja painostetaan toimimaan terapeutin ilmiantajana ja apurina oletettujen perheen sisäisten salaliittojen paljastamisessa: "Jos terapeutti on sisäistänyt sen lähtökohdan, että lapsi tuo perheensä terapiaan, on hänen helppo käyttää ongelmalasta oppaana, aputerapeuttina tai konsulttina perheterapiaistunnossa ja koko perheterapiaprosessissa. Yhtä lailla voidaan ajatella, että lapsi saattaa ohjata perhettä lastensuojelun avun piiriin omalla toiminnallaan tai käytöksellään."

Yhtä kyseenalaista on "lapsilähtöisten välineiden" käyttö. Alho- Konu kertoo, että "Kokemukseni mukaan yksinkertaisimpia ulkoistamisen menetelmiä ovat esimerkiksi sukupuun piirtäminen, erilaiset tarinalliset kuvakortit (Pesäpuu-, Saga-, Persoona- ja Mythoskortit jne.), metafora-magneetit ja fläppitaulun käyttäminen ja niin edelleen.  Työntekijän hyviä apuvälineitä ovat esimerkiksi sellaiset lelut, joille löytyy helposti symbolinen merkitys. Niitä voi käyttää esinemetaforina. Lelut eivät siis ole lapsen leikkejä ja viihtyvyyttä varten, vaan terapeutin työkaluja. "

Edes vanhasta peili-ikkuna-asetelmasta ei ole päästy eroon. Vanhemmat seisovat edelleen yhden sosiaalityöntekijän kanssa peili- ikkunan takana kun toinen sosiaalityöntekijä usuttaa lasta paljastamaan luulottelemansa  traumat "lapsilähtöisillä välineillä" : "Peili-ikkunan takana olevat vanhemmat voivat lapsen kertoessa työstää kuulemaansa toisen sosiaalityöntekijän kanssa."

 Alho- Konun mukaan lapsikeskeisessä orientaatiossa tärkeintä on, että " tapaamisesta muodostuu lapsille ja muillekin perheenjäsenille mieleenpainuva elämyksellinen kokemus. Parhaiten tämä toteutuu siten, että perheterapeutti/sosiaalityöntekijä toimii perheen ennakko-odotusten vastaisesti, arvaamattomasti ja yllätyksellisesti". ( Alho-Konu, 2005, 74-75)

Perhekeskeisyys= vanhempien painostusta vapaaehtoiseen huostaanottoon?

Perhekeskeisyydelle on perheterapiassa löydetty kerrassaan orwellilainen määritelmä; se tarkoittaa vanhempien houkuttelemista/painostamista lapsensa vapaaehtoiseen sijoitukseen.
Alho- Konun mukaan "Esimerkiksi perhekeskeisyyttä noudattava työntekijä saattaa joutua tekemään lasten huostaanottopäätöksen, mutta pyrkii kuitenkin neuvottelemaan tästä vanhempien kanssa esimerkiksi niin, että tehdään vapaaehtoinen sijoituspäätös" (Alho-Konu, 2005, 80).

Kun perheterapeuttisessa ymmärryksessä  huostaanottoa vastustava lapsi tai vanhempi ei ole " perhekeskeinen" eikä "yhteistyökykyinen" ,  häntä sopii rangaista esim.  perheterapeuttisen orientaation omaksuneessa SOS- lapsikylässä "rajuilla päätöksillä" ja "tapaamisrajoituksilla". Näitä suositellaan tilanteessa, jossa huostaanottoja määrittelee lasten kaltoinkohtelun sijaan sosiaalityöntekijän käsitys perheen kunnollisuudesta( Hiitola, 2015) , vanhempien uupumus( 58%) ja lasten koulunkäyntivaikeudet(47%) ( THL, 2016, 7).

Sirkka Alho- Konu ei tainnut aavistaa, että hänen tutkielmaansa myöhempi lastensuojelun tutkimus on osoittautunut , että  hänen väittämänsä ja luonnehdintansa vanhemmista sopivat yhtä lailla tai jopa paremmin lastensuojelun työntekijöihin ja sijaisvanhempiin: 
"Kuka tahansa saattaa äkkiä, ilman varoitusta taikka selitystä, poistua muiden luota ja kadota joko moneksi päiväksi tai kuukaudeksi, jopa lopullisesti. Tyypillistä on, että lähtöä ei selitetä ennakkoon, sitä ei mitenkään valmistella eikä sitä kukaan näytä surevan." 

Alho - Konun systeemisessä logiikassa lastensuojelun arvaamattomuuden ja mielivallan  syitä esim. sosiaalipalvelujärjestelmän kohtuuttomia päätöksiä ja institutionaalista identiteettiväkivaltaa (Metteri, 2012), riskileimoja (Harrikari, 2008 harhautunutta suojeluvaltaa (Alhanen, 2014), viranomaislähtöisyyttä ( Poikela, 2010), vihapuhetta (Oikeusministeriö, 2016), valvontapuutteita ( VTV; 2012), asiakirjaväärentämistä (Edvardsson, 2009; Kääriäinen), ammatillisuuspuutteita (Finnilä- Tuohimaa, 2009), asiakkaiden leimaamista ja essentialisointia( Helne, 2002 , 2004, 2006; Hiltunen, 2015 ), tietopuutteita (Pekkarinen, 2011), köyhien kuritusta (Niemelä & Saari, 2013), sadistista vuorovaikutusta (Goffman, 1969 ), määrittelyongelmia ja vallankäyttöä (Hiitola, 2015), sukupuolittamista (Helen, 1997; Jokinen, 2010; Vuori, 2001), psykopatologisointia (Kivivuori, 1992,1996,1999,2003), etnistä syrjintää ( Pulma, 2006), väkivaltaista suojelukasvatusta (Laitala & Puuronen, 2016) tai kaltoinkohtelua sijaishuollossa (STM; 2016) ei tarvitse edes tunnistaa saati tunnustaa.  Lastensuojelun arvaamattomuuden ja mielivallan syynä kun pidetään ammattiauttajien samaistumista perheisiin; "Auttajat samaistuvat perheiden  hyökkäävyyteen, vastuun pakenemiseen ja valehteluun ja omaksuvat ne käyttäytymismallikseen."
(lainaukset Alho- Konu , 2005, s. 27- 28, 72-80)


VARPU, asiantuntijavalta, lastenpsykiatriset tiimit + hallinto- oikeus= oikeusturvaongelmia 

Pelkkä LAPE- pilottirahoituksen hakeminen ei vie kuntia palveluiden kehittämisen ytimeen eikä luomaan uudenlaista moniammatillista lastensuojelua tai erityistason palveluita erityisesti jos ei tiedetä kenelle, mitä , miten ja miksi ollaan luomassa tai miten asiakkaiden oikeusturva prosessissa aiotaan varmistaa.
Epäselväksi jää myös miten hankkeessa  seurataan tai arvioidaan toiminnan välittömiä  ja ei-aiottuja vaikutuksia.
Pilotoinnin arvioinnista vastaa Sirkka-Liisa Aaltion tytär lastensuojelun toimintakykymittaria kehitellyt Elina Aaltio. Kouluttajana systeemisessä lastensuojelun mallissa Fagerströmin rinnalla toimii nuorisopsykiatrisen poliklinikan psykiatri, hypnoosilääkäri ja NLP- Master Practitioner Pekka Aarninsalo, jota Itä-Suomen yliopiston medikalisaatiotutkija, dosentti Markku Myllykangas on kritisoinut puoskaroinnista.
Mallin markkinoijiksi perheille aiotaan valjastaa kokemusasiantuntijat, joiden kannattaisi odottaa Helsingin, Vantaan ja Rauman pilottien tuloksia ennen suostumuksen harkitsemista.
 
Näillä näkymin asiakkailla ei ole mitään syytä luottaa systeemisen mallin palvelulupauksiin, varsinkaan kun malli näyttää toistavan 2008 lastensuojelulain virheet. 

Uutta sosiaalityöntekijöiden vallan huippuunsa nostanutta lastensuojelulakia markkinoitiin huostaanottojen vähentäjänä mutta sen ansiosta huostaanotot lähtivätkin räjähdysmäiseen kasvuun.  Ilman palvelunkäyttäjiä suunniteltuun lastensuojelulakiin koottiin kaikki sellaiset asiat ja toimenpiteet, joiden jo ennakkoon voitiin arvioida tuottavan vakavia ongelmia; varhainen puuttuminen, asiantuntijavallan lisääminen, lastenpsykiatriset tiimit, moniammatillinen yhteistyö ja heikko oikeuslaitos. Samat ongelmalliset asiat ja painotukset  löytyvät systeemisestä lastensuojelun mallista mutta tällä kertaa niiden odotetaan tuottavan päinvastainen tulos kuin aiemmin.

Lastensuojeluun ajautuneita perheitä auttaisi uusia asiantuntijavaltaisia toimintamalleja paremmin sosiaalityön resurssien  ohjaaminen asiantuntijoiden ja sijaishuollon sijaan suoraan perheille esim. kotiavun ja palvelusetelin muodossa, lastensuojelun parempi valvonta ja vastuu- ja korvaussäädösten uudistaminen ja huostaanotto-oikeudenkäyntien siirtäminen käräjäoikeuteen.

Kirsikkana päältä kauniissa mutta sisältä silkossa kakussa on, että juuri Kaarinan lastensuojelu, joka muisti mielenterveyden moniottelija Jorma Heikkistä hääpäivänään valheellisella insestisyytteellä  valittiin taannoin "systeemisen otteensa" takia sosiaalityöntekijöiden ammattijärjestö Talentian kautta Vuoden Työyhteisöksi.
​
Systeemisen lastensuojelun toimintamallin kehittäjien soisi perheterapeuttien psykojargonin sijaan kuulevan professori Featherstonen haastattelemien adoptoitujen ja sijoitettujen viestin: "Lopettakaa jäähyväisille ja poislähettämiselle perustuvien järjestelmien rakentelu. Me tarvitsemme lisää- ei vähemmän ihmisiä. Me olemme joutuneet kestämään ja kestämme epävarmuutta ja sekavuutta- yrittäkää tekin.
​
Lakatakaa yrittämästä luokitella meitä ennalta annettuihin ja ulkopuolelta määriteltyihin diagnooseihin ja luokituksiin. Moninkertaistakaa perheille annettava apu ja panostakaa jatkuvuuden, ei keskeytysten luomiseen. Lopettakaa kokonaan luokitteluun perustuvat järjestelmät. Kuunnelkaa, kohdatkaa ja kunnioittakaa meitä itsemäärittämiemme identiteettien mukaan. "

Helsingin Sanomien 25.5.2017 julkaisemassa mielipidekirjoituksessa toteaa lastentautien erikoislääkäri, 
nuorisolääkäri, Elina Hermanson Espoosta:
"Apua tarvitsevien kannalta järjestelmä on sekava ja tehoton."

Hän tuo esille havaintonsa kuinka Helsingin toimintamallia lasten ja nuorten pal­velujärjestelmästä viedään koko maahan. Koulupsykologit ja kuraattorit toimivat Helsingissä opetusviraston alaisina ja heidän kirjauksiaan ei pääse näkemään kukaan muu kuin he itse. Terveydenhoitaja ja lääkäri muodostavat keskenään koululaisten ja opiskelijoiden niin sanotun ennalta ehkäisevän terveydenhuollon, mutta heillä ei ole mandaattia sairaiden hoitoon.

Resurssien mitoitus on luotu terveystarkastusten toteutumiseksi juuri ja juuri, jos kaikki saapuisivat varatuille ajoille, kukaan ei tarvitsisi tulkkia eivätkä työntekijät sairastuisi.

JÄRJESTELMÄN mukaan kaikki sairaat tulee ohjata terveysasemille. Näissä työskentelevät psykiatriset sairaanhoitajat eivät hoida alle 18-vuotiaita. Terveysasemien työntekijöille ei ole kertynyt kokemusta koululaisten ja nuorten keskittymisvaikeuksista, kehityspoikkeamista tai mielenterveys­ongelmista, saati kouluolosuhteista.
​
Realististen mahdollisuuksien yhteistyöhön uupuessa, järjestelmä on luonut läheteautomaatin erikoissairaanhoitoon.

HUSin lasten- ja nuorisopsy­kiatriset lähetteet ovatkin lisääntyneet yli 20 prosentin vuosivauhtia. Erikoissairaanhoito on tukehtumassa. Lakien mukaan pyritään toteuttamaan ensikäynnit nopeasti. Iso osa lähetteistä tosin pompotellaan edes­takaisin, koska paperilla tulevia koulupsykologin tai -kuraattorin lausuntoja ei saada erikoissairaanhoitoon kolmen vuorokauden sisällä. Faksi on yhä harvemmin koululääkärin käytettävissä.
"Psykiatrinen erikoissairaanhoito ei kohta pysty ­omaan perustehtäväänsä, vaikeimmin sairaiden hoitoon," toteaa Hermanson.

Osa koulupsykologeista tekee juuri niin kuin järjestelmä vaatii: ei ota asiakkaita kuin opet­tajilta. Opettajilla on vastuu ohjata tarvitsevat hyvinvointiammattilaisille. Siispä kun koululääkäri lukee potilaskertomuksesta lastenneurologin toivovan, että koululaiselle tehtäisiin psykologin tutkimus muutaman vuoden kuluttua uudelleen, suunnitelma ei välttämättä toteudu.

Erikoissairaanhoidon ammatillista osaamista ovat erityisten tilanteiden lääketieteellinen diagnostiikka ja ensimmäisen kuntoutussuunnitelman teko. Seurantavastuun pitäisi olla perusterveydenhuollolla. Mutta miten tämä toteutetaan?

PIENILLÄ paikkakunnilla pulmat yhteistyössä ovat olleet vähäisempiä Hermansonin mielestä, koska eri ammattiryhmien edustajat tuntevat henkilö­kohtaisesti toisensa. On voitu puhaltaa yhteiseen hiileen ja ­lakien puutteista huolimatta toimia tolkullisesti.

"Sote-uudistuksessa olisi kannattanut keskittyä raja-aitojen purkamiseen eikä rakentamiseen. Lasten ja nuorten terveydenhuollosta olisi voitu tehdä ehjä ja kustannustehokas kokonaisuus," toteaa Hermanson.
Lokakuun Liike kokee Hermansonin huolen aiheelliseksi myös. Moniammatillisen yhteistyön takkuillessa on hyvä muistaa, etteivät kaikki lasten erikoissairaanhoidolliset lähetteet Helsingissä johda edes lapseen kontaktoitumiseen ja tilanteen todelliseen tutkimiseen.

Näin ollen vastuuaseman välttelyssä lapsi joutuu viranomaiskoneiston pompottelemaksi paikasta toiseen, ilman että kukaan alkaisi vastaamaan tuen tarpeeseen.

Myöskin on muistettava, että pelkästään lasten oireiden hoitamisen sijaan tulisi myös osata huomioida ja todella keskittyä moniammatillisessa yhteistyössä, että lapset oireilevat olosuhteisiinsa ja näiden muuttamiseen tulisi suunnitella tarvittava tuki.

Lastenpsykiatrian hoidossa olevilla lapsilla on usein erityisiä tarpeita liittyen elinympäristöönsä. Luonnollisesti vanhemmuudessa tarvitaan erityistä tukea lapsen tukemiseksi sekä koulu tarvitsee oman tukensa. 

Muistettava on myös, että sosiaalitoimi käyttää sumeilematta hyväksi ammattitaidottomia erikoissairaanhoidon edustajia saadakseen vaikkapa tahdonvastaisen huostaanoton toteutumisen tueksi fabrikoidun asiakirjan terveydenhoidon taholta. Jos terveydenhoito ei tarkista lastensuojelun antaman tiedon todistusarvoa ja todella itse tutki olosuhdetta ja toimii vain lastensuojelun intuition varassa, voi koko lapsen kehitys vaarantua, kun terveydenhoito siirtää toiminnallisen vastuunsa lapsen mielenterveyden arvioinnista sosiaalivirkailijalle, jolla ei ole kompetenssia tällaisen arvioinnin suorittamiseen.

Pienillä paikkakunnilla vaarantuu asiakkaiden oikeusturva, kun kaikki viranomaiset tuntevat toisensa, jos nämä myös nauttivat toistensa sokeaa luottamusta ja virhearvioiden mahdollisuutta viranomaistyössä ei kyetä ymmärtämään. Pelkästään intuition varassa toimiva lastensuojelun työntekijä voi saada kaikki kunnan viranomaiset hyljeksimään ja syyttelemään vanhempaa lapsen olosuhteesta leimaamisen keinoin ja vanhemman voi olla vaikeaa tuolloin saada äänensä kuulluksi, jos todellista vanhemmuuden tukitahoa, joka auttaisi leiman poistamisessa, ei ole saatavilla. Sama ongelma esiinty tosin myös suurilla paikkakunnilla, sillä työskentely on alueellista ja vaikuttavat vastuuasemat pysyvät samoilla henkilöillä.

HUS:n lastenpsykiatria tutki keväällä 2014 lapsiperheiden saamien palveluiden kykyä Helsingissä antaa tarvittava tuki ja havaitsi uudelleen jo aiemmin havaitun tarpeen saada toimintaan muutosta moniammatillisessa yhteistyössä. Tästä socca on julkaissut 19.9.2016 lastenpsykiatrian linjajohtaja Leena Repokarin esityksen: LASTENSUOJELUN JA LASTENPSYKIATRIAN YHTEINEN KEHITTÄMISTYÖ PÄÄKAUPUNKISEUDULLA.

Nähtäväksi jää johtaako Repokarin tutkimus tai Hermansonin kannanotto ja näiden havainnot tuen tarpeisiin puuttumiseen ja toiminnan uudelleen suunnitteluun. Jossain vaiheessa se tulee olemaan päättäjien edessä uudelleen, kun havaitaan todella, ettei vanha toimintasuunnitelma ollut toimiva.


Tutustu myös:

Sote-uudistuksessa on unohdettu lapset ja nuoret (HS 25.5.2017):
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000005224709.html…

Helsingissä lastensuojelun ja lastenpsykiatrian yhteistyössä havaittu ongelmia (LL - 23.10.2016):
http://www.lokakuunliike.com/…/helsingissa-lastensuojelun-j…

LASTENSUOJELUN JA LASTENPSYKIATRIAN YHTEINEN KEHITTÄMISTYÖ PÄÄKAUPUNKISEUDULLA (Socca - Leena Repokari, HUS lastenpsykiatrian linjajohtaja):
http://www.socca.fi/…/Lastensuojelun_ja_lastenpsykiatrian_y…

Auta nuorta pärjäämään (Lääkärilehti - 14.2.2013):
http://www.laakarilehti.fi/…/ajanko…/auta-nuorta-parjaamaan/

Pysyvän huostaanoton sijaan kotiutus (LL - 8.5.2017):
http://www.lokakuunliike.com/…/pysyvan-huostaanoton-sijaan-…