Lokakuun liike
  • etusivu
  • lokakuun liike
  • LL-Uutiset
  • Dokumentit
  • Perheeni tarina
  • blogit
  • palvelujärjestelmät

Kurkistus lastensuojelun ja perheterapian kaksoissidoksiin osa1

12/6/2022

Comments

 
Picture
kuvakaappaus Tim Burton Alice in Wonderland

Kaksoissidokset lastensuojelussa ja perheterapiassa
​

Jussi Onnismaata mukaellen: Kontrolloitavan alaikäisen, kypsän aikuisen ja itseohjautuvan superaikuisen kaksois- tai kolmoissidoksessa kansalainen on kuin Liisa Ihmemaassa, joka joutui pitämään suurentavaa taika-ainetta toisessa kädessä ja pienentävää toisessa, koska ei voinut tietää, minkä kokoiseksi hänen seuraavaksi piti muuttua.

Lyhyesti: 


Jussi Onnismaa on kirjoittanut mielenkiintoisen artikkelin työelämän kaksoissidoksista ja niiden vastamyrkyistä: 
https://journal.fi/aikuiskasvatus/article/view/93748/52426?acceptCookies=1 

Kaksoissidostilanteessa kohde joutuu vastaanottamaan samalta vallanpitäjältä toistuvasti keskenään ristiriitaisia ja eritasoisia viestejä ilman mahdollisuutta kommentoida ja vastustaa niitä tai poistua tilanteesta. 

Kaksoissidoksia pidetään merkittävänä syynä psyykkisen häiriön, psyykkisen pahoinvoinnin ja negatiivisesti poikkeavan käyttäytymisen syntymiselle.


Lastensuojelu ja terapiatyö ovat täynnä kaksoissidoksia ( esim.NPM/ eettisesti kestävä työ, yhdenvertaisuus/portinvartijuus, ulkoistaminen/ harkintavalta, lapsen etu/ sijaishuollon kumppanuus,  kustannustehokkuus/asiakaslähtöisyys, lainsäädäntöosaaminen/ juridisoitumiskehityksestä irtaantuminen, tutkimusperustaisuus/ intuitiivisuus, sosiaalinen raportointi/ imagonrakennus, huostaanottotilaukset/käypä hoito jne.), joista tunnistetaan yleensä vain tuen ja kontrollin kaksoissidos.

​Huomio kiinnitetään edelleen pelkästään asiakkaiden kommunikaation kaksoissidoksiin. 

Miksi sairastuttavia kaksoissidoksia ja liittoutumia perheiden kommunikaatiosta etsivät perheterapeutit eivät tee mitään omille kaksoissidoksilleen ja sijaishuollon liittoutumilleen? Miksi vapaaehtoisiin sijoituksiin painostamista kutsutaan perhekeskeisyydeksi? Miksi MunPerheet- hankkeessa perheen suunnitelmallinen jälleenyhdistäminen tarkoittaa pyrkimystä pysyvään huostaanottoon?

Miksi sijoitettujen turvallisuutta edistävässä Hatkassa- hankkeessa pyritään estämään sijoitettuja karkaamasta turvattomaksi 
todistetusta sijaishuollosta ?

​Miksi perheiden apuna markkinoidun Oulun Diakonissalaitoksen säätiön ja Nuorten Ystävien fuusioyritys Hoivatien HOPE- kuntoutuksessa “Lapsen poissaolo kotoa alkaa tuntua hyvältä ratkaisulta” ( Karvonen, 2010, 23). 

Lastensuojelun perustehtävä, etiikka, epistemologia ja ekspertiisi perustuu ihmispsyykelle vaarallisiksi todettuihin kaksoissidoksiin. Ei siis ihme, että työssä sairastuvat niin asiakkaat kuin työntekijät. 

Tuloksia ei tule kun interventiolla tai mallilla on ideologinen perusta. Onnistumisen mahdollisuuksia ei ole kun yhteinen strategia ja tavoite, luotettava arviointi ja kommunikaatio ja systemaattinen isoilla  satunnaisotannoilla kerätty asiakaspalaute puuttuu. Lisäongelmia aiheuttaa se, että kehittämisen tukirakenteet ja rahoitus ovat sijaishuollon toimijoilla, joiden ajattelu on todellisuudessa epäsysteemistä, ideologista ja reduktionistista eristäessään perheen kontekstistaan ja nähdessään perheen lapsen oireen syynä. 

Pitkästi:

 Vain hieman karrikoiden: systeemisen lastensuojelumallin taustalla vaikuttava perheterapia on psykoterapiaa, jossa etsitään, tutkitaan ja hoidetaan perheenjäsenten välisiä oletettuja vuorovaikutusongelmia esim. kaksoissidoksia, liittoutumia ja epätervettä homeostaasia  ja oletettuja mielenterveyden häiriöitä epämääräisellä yhdistelmällä eugeniikkaa, systeemiteoriaa, psykoanalyysia , sosiaalista konstruktionismia ja huuhaata. 

Asiantuntijan tehtävä on aiheuttaa perheelle kriisi ( sijoitusuhka), joka sysää perheen pois patologiseksi oletetusta homeostaasista. 

Lastensuojeluun ajautunutta lasta- jota Sirkka Alho- Konu kutsuu osoittelevasti "ongelmalapseksi" painostetaan perheterapeuttisessa orientaatiossa toimimaan terapeutin ilmiantajana ja apurina oletettujen perheen sisäisten salaliittojen paljastamisessa: "Jos terapeutti on sisäistänyt sen lähtökohdan, että lapsi tuo perheensä terapiaan, on hänen helppo käyttää ongelmalasta oppaana, aputerapeuttina tai konsulttina perheterapiaistunnossa ja koko perheterapiaprosessissa. Yhtä lailla voidaan ajatella, että lapsi saattaa ohjata perhettä lastensuojelun avun piiriin omalla toiminnallaan tai käytöksellään."

Perheterapiassa uskotaan, että esim. lapsen neurologinen oireilu on johonkin perheen ongelmaan tähdätty ongelmanratkaisuyritys , jolla ylläpidetään patologiseksi oletettua perheen tasapainotilaa ( homeostaasia). Neurologinen oireilu jätetään hoitamatta tai hoidetaan väärin koska se nähdään psykiatrisena.
“Lastensuojelun apu “ typistyy huostaanottosuositukseksi ja laittomasti huostaanotetut ja väärin hoidetut karkailevat tuhansittain valvomattomista sijoituspaikoistaan.

Perhekeskeisyydelle on perheterapiassa löydetty kerrassaan orwellilainen määritelmä; se tarkoittaa vanhempien houkuttelemista/painostamista lapsensa vapaaehtoiseen sijoitukseen.
Sirkka Alho- Konun mukaan "esimerkiksi perhekeskeisyyttä noudattava työntekijä saattaa joutua tekemään lasten huostaanottopäätöksen, mutta pyrkii kuitenkin neuvottelemaan tästä vanhempien kanssa esimerkiksi niin, että tehdään vapaaehtoinen sijoituspäätös" (Alho-Konu, 2005, 80).

Lastensuojelua käyttävät perheet törkyjulkaisusta, perheterapeutteja kouluttavasta MIELI ry:stä ja vuorovaikutuksen tutkimuskeskuksesta tuttu Jan- Christer Wahlbeck kertoo, että lastensuojelun perheterapiasovelluksissa tulee vahvojen kannanottojen lisäksi helposti sekä julkisia että salaisia tehtäväksiantoja perheterapeutille.

Kyseessä ovat huostaanottosuositukset ja - lausunnot ja ilman asiakkaiden informoitua suostumusta tehdyt arvioinnit ja seulaukset.

Wahlbeck kertoo mitä terapeutin tulee sanoa houkutellakseen asiakkaita heidän oikeusturvansa vaarantavaan perheterapiaan ja -arviointiin: 
"Koska jotkut ulkopuoliset ovat huolissaan lapsestanne, joudumme kyselemään työmme puolesta kaikenlaista selvittääksemme, onko aihetta huoleen, mutta te vastaatte vain, mikäli haluatte... Emmehän tiedä oletteko te vanhempina oikeassa ja teidän lapsestanne huolissaan olevat väärässä..." (näin siis lastensuojeluasetelmassa) 

​"Lapsi- ja nuorisopsykiatrisessa osastohoidossa ammattilaiset voivat pyytää vanhemmilta ikään kuin työnohjauksellisia neuvoja: "Meitä kiinnostaa teidän vanhempienkin elämäntarinat koska uskomme että lapselle välittyy tai ainakin pitäisi välittyä vanhempien elämänviisaus eli voisimme auttaa teitä vanhempina siirtämään sen minkä olette elämästä oppineet lapsellenne..." (täten voi perustella miksi vanhempienkin oma elämäntarina kiinnostaa) ".

Asiantuntija saa siis ystävällisiksi tekeytymällä etsittyä huostaperusteita asiakkaan huonoksi oletetusta perimästä, kaupiteltua perheelle vahingollisia huostaanottoa pohjustavia  lastensuojelun arviointeja ja pseudopalveluita ja suostuteltua perheen "vapaaehtoiseen" huostaanottoon.

Ex- humans ja hylkäämisen käytäntö

Kun pseudopalvelujen tuottamista lisäongelmista pitäisi kantaa vastuuta, asiantuntija asettuukin ei- tietämisen positioon, vaatii perheitä ratkaisemaan ongelmansa itsenäisesti ja hylkää heidät.


Huostaanoton jälkeen asiantuntija pyrkii kuitenkin säilyttämään muodollisen ystävällisen vuorovaikutussuhteen perheeseen ja toiveistamaan vanhempia lapsen palauttamisesta (jotta nämä eivät käänny juristin puoleen ja vaadi perheen jälleenyhdistämistä) niin kauan, että voidaan väittää, että "sijoitetulle on syntynyt korjaava kiintymyssuhde sijaisvanhempiin" eikä häntä enää palauteta kotiinsa.

Tässä esimerkki siitä, miten perheterapeuttista perhearviointia ja vuorovaikuttamista todellisuudessa tehdään:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kuopio-maksaa-lahes-50-000-euroa-perheen-hajottamisesta-ja-noyryyttamisesta-sitran-rahoittamassa-perhekuntoutuksessa

Entä miten sosiaalialan asiantuntijat palkitsevat kokemusasiantuntijat, jotka hoitavat- kuten edellämainitussa perhekuntoutusraportissa- ilmaiseksi heidän lakisääteiset mutta laiminlyödyt velvollisuutensa; lastensuojelulaitosten ja -palvelujen valvonnan ja rakenteelliseen sosiaalityöhön kuuluvan sosiaalisen raportoinnin?

Asiantuntijat kertovat, että asiantuntijoiden tulee estää, rajoittaa ja suodattaa kokemusasiantuntijoiden mediakontakteja, keskustelua ja kertomuksia ja suojella ihmisiä, varsinkin omia asiakkaita kokemusasiantuntijoilta, jotta nämä eivät pääse johtamaan muita ihmisiä ajattelemaan palveluvastaisesti.
​

Monilla lastensuojelun asiakkailla on kokemus, että kaikista terapeuteista juuri perheterapeutit ovat psykoanalyytikkojen ohella kaikkein häiriintyneimpiä ja epäluotettavimpia.
 
Perheterapia on itsessään vaurioittava ja hylkäävä kokemus
ja vaativan erityistason perheterapeutin ( VET) läsnäolo lastensuojelupalaverissa vaatii jo oman asiamiehen, juristin ja äänityslaitteiden mukaanottoa perheen oikeusturvan varmistamiseksi.

Myöskin perheterapiasta ammentavan systeemiseen lastensuojelumalliin  ollaan pettyneitä- se ei näytä edistävän asiakkaiden asioiden hoitoa.

Antropologi Joao Biehl on tutkinut yhteiskunnan harjoittamaa kansalaisten hylkäämistä ilmiönä. 

Biehl kuvaa tutkimuksessaan, miten mielenterveyden häiriöön sairastuneet eivät syrjäytyneet yhteiskunnasta ainoastaan putoamalla palvelujärjestelmän aukkojen läpi, vaan nimenomaan palvelujärjestelmän hyvää tarkoittavien interventioiden seurauksena.

 Hänen mukaansa poliittiset muutokset, joissa terveydenhuoltoa on hajautettu, yhteisöjä vastuutettu valtion tehtävistä ja yhteisö- ja perheterapeuttisia menetelmiä korostettu, ovat edesauttaneet hylkäämisen ilmiön muodostumista. 

Lopulta on käynyt niin, että hylättyjen ihmisoikeuksista ei kukaan ole ollut kiinnostunut. Biehl käyttää tästä ilmiöstä käsitettä ex-human ( Biehl, 2005).

Perheterapian historia

Asiakkaiden huonot kokemukset perheterapiasta voivat terapeuttien henkilöominaisuuksien lisäksi johtua siitä, että perhe­te­rapia on yleisin psy­ko­te­ra­pia­kou­lutus Suo­messa ja koulu­tetut työsken­te­levät suurim­maksi osaksi julki­sella sekto­rilla, usein lastensuojelussa, jonka perustehtävä, viestintä, etiikka, epistemologia ja ekspertiisi perustuu ihmispsyykelle vaarallisiksi todettuihin ja psyykkistä pahoinvointia aiheuttaviin kaksoissidoksiin. 

Havaintoon voi tietysti vaikuttaa myös rajallinen tutustumisaika;  erityisesti isien ja nuorten saaminen perheterapiaan on haasteellista  ja jo yhden käyntikerran jälkeen monet kieltäytyvät tulemasta uudelleen.

Kyse voi olla myös siitä, että Suomessa psykoanalyysin oletuksilla on keskeinen rooli myös perheterapiassa.

Perhe­te­rapiaa alettiin  kehi­tettiin 1950 eri­tyi­sesti psykoanalyyttisiin teorioihin nojaavassa lastenp­sy­kiat­riassa ja psy­koosien hoi­dossa. Pääpaino oli perheissä, joissa esiintyi skitsofreniaa.
 Pian malleja laajennettiin myös perheisiin, joissa oli muitakin psykiatrisia ongelmia. Psykoanalyyttinen teoria oli alussa suosituin viitekehys (Kuipers, Lef & Lam 2005, 6.) mutta vaihtui  tai sulautui myöhemmin systeemiseen teoriaan. 

Psykoanalyytikot olivat Suomessa vahvasti mukana perheterapiakoulutusten aloittamisessa 1979 alkaen (mm. Yrjö Alanen, Jukka Aaltonen, Johannes Enckell, Heimo Salminen ja Esko Varilo).

Suo­messa perhe­te­ra­pia­kou­lu­tuksen saa­neiden mää­rä kas­voi voimak­kaasti 1980-lu­vulla Suo­men Mielen­ter­veys­seuran ( MIELI ry) käynnis­tettyä kolmi­vuo­tisen perheterapian  koulu­tu­soh­jelman suurim­milla paikka­kun­nilla. 
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mielenterveysjarjestot-lastensuojelun-korruptiokumppaneina

80- luvulla perheterapeuteiksi kouluttautuneita  sosiaalityöntekijöitä on edelleen työelämässä ja heillä on ollut suuri vaikutus sosiaalityön päättäjinä ja  kriisiytyneen lastensuojelun asiakastyön ja menetelmien kehittelijöinä.  


Mitä on kaksoissidos?


Kaksoissidoksella tarkoitetaan toimimatonta ja epätasapainoista viestintämuotoa, joka häiritsee ja sekoittaa ihmisiä. Vastaanottaja ei tiedä mitä odottaa, ja tämä johtaa useisiin mahdollisiin häiriöihin ja vaikeuksiin suhteissa toisiin ja itseen.

Kaksoissidosilmaus on peräisin Gregory Batesonilta ja hänen työryhmältään, joka 1950- luvulla esitti- tosin virheellisesti- että  kaksoissidosten kohteena oleminen perheessä on merkittävä syy skitsofrenian synnylle ja kestolle.
Löydös riemastutti psykoanalyytikot, perheterapeutit ja sosiaalityöntekijät, jotka alkoivat kilvan etsiä ja  löytää kaksoissidoksia  perheiden viestinnästä omaa kaksoissidosviestintäänsä tunnistamatta ja tunnustamatta. 
​

Petteri Pietikäinen kertoo, kuinka Yhdysvaltoihin muuttaneet eurooppalaiset psykoanalyytikot uskoivat skitsofrenian ja autismin johtuvan ympäristötekijöistä, he löysivät sairauden syyt vanhempien ja erityisesti äitien tavassa kasvattaa lapsiaan.
Psykiatrien ( mm. Bettelheim)  slogan "jääkaappiäiti" kertoo, mihin lääkäreiden syyttävä sormi osoitti: ei orgaaniseen, geneettiseen tekijään (eli biologiaan) vaan potilaan läheisiin.


Autistinen lapsi tai skitsofreeninen nuori aikuinen olivat  heille emotionaalisesti kylmien ja siten "huonojen" vanhempien kasvatuksen tulos. Vielä 1970- ja jopa 1980-luvuilla ( huom. Suomessa vielä 1990- ja 2000- ja 2010- luvuilla!), jolloin skitsofrenia, autismi ja obsessiivis-kompulsiiviset häiriöt oli vakuuttavasti osoitettu perinnöllisiksi sairauksiksi, jatkoivat jotkut psykoanalyyttisesti orientoituneet psykiatrit vanhempien syyttelyä ja "puheterapiaa", josta - niin kuin jo eräs paljon huomiota saanut 1960-luvun tutkimus oli osoittanut - ei ollut yksinään yhtään mitään hyötyä (Dolnick 1998, s. 161)".

  Roer ja Henkel (Roer, D. & Henkel, D. ,1986) onnistuivat todistamaan 1980- luvulla, että kaksoissidostilanteessa on merkittävä harhaisuuteen luisumisen riski.

Nykyisin kaksoissidosilmauksia osataan etsiä ja havaita muuallakin kuin perheissä. Niitä pidetään merkittävänä syynä psyykkisen häiriön, psyykkisen pahoinvoinnin ja negatiivisesti poikkeavan käyttäytymisen syntymiselle ( Heiska, 2016). 

Kaksoissidostilanteessa kohde joutuu vastaanottamaan samalta vallanpitäjältä toistuvasti keskenään ristiriitaisia ja eritasoisia viestejä ilman mahdollisuutta kommentoida ja vastustaa niitä tai poistua tilanteesta.

Tilanne on hyvin tyypillinen lastensuojelussa ja monet vanhemmat pitävät juuri ristiriitaisia vaatimuksia ja viestejä keskeisimpänä kokemuksenaan lastensuojelusta. 

Samasta ilmiöstä raportoivat myös sijaishuoltoon siirretyt lapset.  Sijoitetuilla lapsilla onkin todettu enemmän psykiatrisia häiriöitä kuin muilla lapsilla tai sijoittamattomilla sisaruksilla. 

Lastensuojeluprosessit aiheuttavat psyykkistä pahoinvointia myös vanhemmille.
Sekä asiakaslapsilla että -vanhemmilla on muuhun väestöön verrattuna moninkertainen riski syrjäytyä , sairastua psyykkisesti , eläköityä tai kuolla ennenaikaisesti. 



Picture
kuvakaappaus: Tim Burton Alice in Wonderland

Perheterapian ja sosiaalityön  paradoksaaliset viestit


Perheterapian ja sosiaalityön psyykkistä pahoinvointia tuottaviin kaksoissidoksiin perustuvassa paradoksaalisessa viestinnässä kerrotaan, että sosiaali- ja terapiatyö perustuu tutkimustietoon vaikka se perustuu
mutuun, että perheestä etsitään voimavaroja vaikka etsitäänkin patologioita,  että tukitoimista päätetään yhdessä asiakkaiden kanssa vaikka ne ovat sosiaalityöntekijän sanelemia,  että avohuollon tuen on tarkoitus estää sijoitus vaikka sillä oikeutetaan sijoitus, että perhettä autetaan vaikka se pyritäänkin hajottamaan, että sijoitus on väliaikainen vaikka se on pysyvä, että lapsen ja tämän vanhempien yhteydenpitoa tuetaan vaikka heitä pyritään vieraannuttamaan toisistaan jne.

Perheterapiassa ja sosiaalityössä oletusarvona on psykopatologinen perhe, jonka patologioiden paljastaminen tapahtuu sukupuun ja systeemisten perheteorioiden avulla.

Tutkimustulokset osoittavat , että caseworkin keskeisimmän menetelmän, sosiaalisen diagnoosin, tarkoitus paljastuu pyrkimykseksi koota tietoa asiakkaan sosiaalisesta perimästä, joka sisältää myös biologisen perimän. 
 Asiakkaan sosiaalisesta perimästä tehtävä määritelmä ja toimenpidesuositukset ovat sama asia, mitä Richmond kuvaa termillä sosiaalinen diagnoosi. Richmondin ajattelussa sosiaalityön asiantuntijuus ja erityisosaaminen näyttäytyvät siis sosiaalisen perimän hahmottamisena. 

Sosiaalisen perimän ja sosiaalisen diagnoosin metsästys on eugeniikkaa- vain kaunistellummassa,  salonkikelpoisessa muodossa.

Siinä missä Jane Addams ja Mary Richmond kantoivat huolta siitä miten erottaa apua ansaitsevat hyvien perheiden “langenneet” tyttäret apua ansaitsemattomista ja psykopaattilaitoksiin lähetettävistä “ rappeutuneista työläistytöistä”  ( Kennedy, 2008), suomalaiset lastensuojelijat erottelivat lapset perhehoitoon lähetettäviin “ turvattomiin” ja kasvatuslaitoksiin sijoitettaviin “ pahatapaisiin”. Jakolinja on havaittavissa edelleen. 

Eugeniikan tarpeisiin kehitettyyn sosiaaliperimää ja sosiaalista diagnoosia korostavaan case work: iin perustuvassa systeemisessa lastensuojelumallissa tutkitaan asiakkaan sukupuuta 3. tai 4. polveen eugenisti Bénédict August Morelin oppien mukaisesti ja uskotellaan että hankitut henkiset, moraaliset ja taloudelliset ominaisuudet periytyvät. 

​​ Mielenkiintoinen eugeniikan jäänne Suomessa on , että eniten huostaanottoja tekevässä Pohjois- Savossa lastensuojelun moniammatilliselle asiantuntijaryhmälle pyydetään sosiaalityöntekijältä kuvaus huostaanotettavasta lapsesta saatesanoin: " Liitteenä voi olla esim. sukutaulu ja/tai verkostokartta."

Yksilökohtaisessa sosiaalityössä ( case work) samoin kuin perheterapiassa  on painotettu “asiantuntijan” ja asiakkaan yhteisymmärrystä asiantuntijan määrittelemästä diagnoosista ja muutostarpeesta, joka on johtanut sosiaaliseen kiristykseen. 

Myös Suomessa on toteutettu huomattava määrä “vapaaehtoisia” sterilisaatioita, “ avohuollon tukitoimia”, “psykososiaalisen tuen muotoja “ ja “vapaaehtoisia huostaanottoja”.
​

AVI:kin on huomannut asian:
"Asiakassuunnitelmaa kirjatessaan viranomaisen ei pidä luoda käsitystä, että asiat ovat tulleet sovituiksi asianomaisten kanssa yhteisymmärryksessä, mikäli näin ei ole tapahtunut. On erittäin tärkeää, että asiakassuunnitelmaan kirjataan huolellisesti asianomaisten eriävät näkemykset tuen tarpeesta ja palvelujen sekä muiden tukitoimien järjestämisestä", AVI korostaa.

Mikäli asiakas kieltäytyy epäeettisestä eugenistis- psykoanalyyttisestä  puoskaroinnista , se tulkitaan syyllisyyden osoittavaksi röyhkeäksi defenssimekanismiksi: 
“Perheterapeutin on myös vaikea toimia niin kuin pitäisi, esimerkiksi sukupuu voi olla tekemättä monen istunnon jälkeen, vaikka terapeutti päättäväisesti tähtäisikin siihen, ikään kuin jokin maaginen tekijä (joka tietenkin on projektiivinen identifikaatio) estäisi toiminnan onnistumisen. ( Wahlbeck & al, Lastensuojelua käyttävät perheet,  1998).

Lastensuojelussa lapsi- ja perhevaikutukset jätetään pääsääntöisesti  arvioimatta ja asiakaspalautteet ja tutkimustieto keräämättä ja käyttämättä.  Virheiden korjaamisen sijaan pyritään kieltämään ja diskvalifioimaan asiakkaan huono kokemus.

Huonoa palvelua ja kohtelua toistuvasti saaneelle asiakkaalle pyritään  vakuuttamaan , ettei palvelu suinkaan ollut huonoa vaan asiakkaan reaktio palveluun on väärä / ylimitoitettu tai ettei asiakas ymmärrä palvelun tai palveluntarjoajan hyväätarkoittavaa ja asiakkaan parhaaksi vaikuttavaa ydintä tai että asiakas tulee ymmärtämään palvelun arvon vasta joskus myöhemmin kypsyttyään tarpeeksi ihmisenä. 

Kriittinen puhe leimataan merkiksi siitä, että kokemusasiantuntija ei ole vielä ”valmis” osallistumaan.


 Törkeimmillään esitetään, ettei asiakas kykene ottamaan vastaan sijaishuollon palveluntuottajan oletettua “välittämistä” esim. laittomia rajoitustoimia  lapsuutensa oletetun kaltoinkohtelun ja traumatisoitumisen takia. 

Asiakkaiden huonoja kokemuksia sensuroidaan ja kokemuksista puhumista paheksutaan ja pyritään leimaamaan vihapuheeksi.

Kunnioittavaa kohtaamistyötä:  Todista vääräksi se mitä luullaan muttei kerrota!


Lähes kaikki lastensuojelun asiakkaat, juristit  ja tukihenkilöt jakavat havainnon, että suoraan kysymykseen  miksi huostaanotto tehdään tai mitä täytyy  muuttua/tapahtua, jotta lapsi voi palata vanhempiensa luo, ei saa lastensuojelusta suoraa vastausta. 

Asiakkaan mielenterveyttä koettelevaksi tehtäväksi muodostuu  todistaa vääräksi se mitä asiantuntijat luulevat, tietämättä mitä tuo luulo on. 

Usein asiantuntijat mutisevat jotain yksilöimätöntä " ongelmien ylisukupolvisen periytymisen ehkäisystä" mutta asiakaspapereihin- jotka toimitetaan yleensä kuukausia myöhässä ja vasta tietosuojavaltuutetun patistelemana- onkin kirjattu jokin muu syy tai pelkkä työntekijän huoli.


Kansalaisten kannattaa muistaa, että suurin osa pohjoismaisista reformieugenisteista ei ollut  eikä  edelleenkään ole rotuteoreetikkoja tai natseja vaan sosiaalidemokraattista puoluetta kannattavia antirasisteja, joista huomattava osa oli myös feministejä.
​
​
Merle Wesselin mukaan eugeniikalla, joka oli pohjoismaissa sekä tiedettä että poliittista ja kulttuurista ideologiaa oli tärkeä rooli osana feminististä liikettä ja hyvinvointivaltion rakentamista ja naisilla avainrooli eugeniikan ihanteiden ja menetelmien pehmentäjinä, levittäjinä, soveltajina ja vaalijoina.  

 Eugeeninen feminismi kasvoi elämäntapaideologiaksi ja joukkoliikkeksi, jonka tavoitteena ei ole vain vaikuttaa ihmisten lisääntymiselämään, vaan myös siihen, miten ihmiset söivät, pukeutuivat, ylläpitivät kehoaan, koristelivat kotejaan ja kasvattivat lapsiaan.( Wessel, 2018, 261-262).

Mielenkiintoista Suomessa on myös freudilaisen psykokultturin hallitseva asema ja leviäminen kaikkialle: myös osaksi eugeniikkaa, jota psykoanalyysin piti vastustaa  ja  myös oikeudellisten käytäntöjen pariin. 

Edelleenkin väkivaltaa ja lastensuojelun itseaiheuttamien ongelmien syitä etsitään pääosin/yksinomaan biologisista perheistä eugeniikan ja psykoanalyysin linsseillä ja perheille pahoinvointia aiheuttavilla  kaksoisidoksisilla menetelmillä esim. Barnahus/LASTA-, Syty/ systeeminen lastensuojelu-, LUMO-, Uskalla tunnistaa väkivalta ja  Hatkassa- hankkeissa. 


Sosiaalialan korkeakoulutus ei näytä tuottavan tutkijan valmiuksia vaan lähinnä  vahvan sitoutumisen lastensuojelun ideologiseen korruptioon, terapeuttiseen  valtaan ja sijaishuollon edunvalvontaan. 

Hatkassa- hanke parantaa sijoitettujen turvallisuutta estämällä karkaamasta turvattomasta sijaishuollosta?

Hyvä esimerkki kaksoissidostyöskentelystä on sijoitettujen turvallisuutta väitetysti edistämään pyrkivän Pesäpuun Hatkassa- hanke, joka pyrkiikin estämään sijoitettujen karkaamisen todistetusti turvattomasta sijaishuollosta, joka heikentää sijoitettujen hyvinvointia  verrattuna muuhun väestöön ja samankaltaisissa oloissa kasvaneisiin  sijoittamattomiin sisaruksiin ja tuottaa  mielenterveysongelmia, sosiaalista ja taloudellista osattomuutta, väkivallan uhriksi joutumista, rikollisuutta, itsetuhoisuutta sekä kuolleisuutta.

Härskeimmillään karkailu  valvomattomista sijaishuoltopaikoista selitetään uuskielisesti  “itsealtistukseksi vaaroille”( STEA:n johtaja Hanna Heinonen) ja lapsen kertomat sijaishuoltoväkivallasta vain   osaksi sijaishuollon luonnollista sopeutumisprosessia, jota ei tule häiritä kanteluilla tai rikosilmoituksilla (Kasper Voikukkia- opas).

Hanke on saanut STEA-avustusta 534 300.  

“Entistä paremman lastensuojelun “ tuottamiseksi hankkeessa toimii “osaavaksi vaikuttajajoukoksi”  nimetty ryhmä mm. Sairilan, Limingan ja Vuorelan koulukodit sisältävä Valtion koulukodit, Kasper ry,  Nauha ry:stä yhtiöitetty Abnoy, Lausteen  perhekuntoutus ja Oulun Diakonissalaitoksen säätiön ja Nuorten Ystävien fuusioyritys  Hoivatie, jonka HOPE- kuntoutuksessa “Lapsen poissaolo kotoa alkaa tuntua hyvältä ratkaisulta”(  Karvonen, 2010, 23). 

Tutkijana toimii anarkiaa ja rakenteellista sosiaalityötä ymmärtämätön  anarkistisossuksi itseään kutsuva sosiaalityöntekijä.

Hankkeessa on mukana myös Itla:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/neste-keploteltiin-markkinavoimien-armoille-itsenaisyyden-juhlavuoden-lastensaation-itla-avulla
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/itsenaisyyden-juhlavuoden-lastensaatio-itlan-suhmuroinnit-osa-2

Hatkassa- hanke  tulee suurella todennäköisyydellä tuottamaan sijoitettujen ihmis- ja perusoikeudet sivuuttavaa “palvelujärjestelmäkehittämistä”,  suosituksia valvomattomasta perhehoidosta, perheterapiasta ja lainvastaisista  pysyvistä sijoituksista  vaikka hatkauksia ehkäisevät kansainvälisen tutkimustiedon mukaan  parhaiten lailliset sijoitusperusteet , nepsylasten oikea-aikainen käypä hoito ja koulunkäynnin tuki,  sukulaissijoitukset ja sijaishuoltoväkivallan ehkäisy/lopettaminen, joihin suomalaisessa sijaishuollon edunvalvontaan keskittyvässä lastensuojelussa tai perheterapiassa ei ole kiinnostusta eikä pyrkimystä.

Miten tuotetaan "onnistumista"


Kaksoissidoksiin perustuvien perheterapian ja lastensuojelun työskentelyä kerrotaan nykyisin ohjaavan yhteisövaikuttavuus ( collective impact), jossa usein kukin kansalaisyhteiskunnasta ja kansantaloudesta piittaamaton yksityinen edunsaaja ajaa omaa etuaan yhteiseksi kutsutun tavoitteen alla ja manipuloi arviointijärjestelmiä tuottamaan haluttuja tuloksia. 

Hyvä esimerkki tästä kaksoissidoksellisesta maalitolppien siirtelystä  on Anni Tapanaisen tutkielma toivosta, joka ylittää törkeydessään jopa Hoivatien HOPE- kuntoutuksen.
Tapanainen  kertoo, että “ lastensuojelun sosiaalityöntekijä voi itse määrittää onnistumisen siten, että sen kokeminen on mahdollista. 
Kun tavoitteet määritellään sellaisiksi, että ne on mahdollista saavuttaa, toivo vahvistuu.” 
Yhtenä “ loistavana esimerkkinä “ Tapanainen mainitsee  kertomukset, joissa lastensuojelun sosiaalityöntekijä on tilanteessa, jossa vanhempi vastustaa tai hankaloittaa sosiaalityön interventiota (  = useimmiten lapsen hyvinvointia kaikilla hyvinvoinnin mittareilla heikentävää huostaanottoa) .
"Sivuuttamalla vanhempi asiakkuudesta ja tulkitsemalla lapsi ensisijaiseksi asiakkaaksi, työntekijän oli mahdollista kertoa itsensä asiakkaan puolella olevana.
 Tilannetta hankaloittava vanhempi  jätettiin suhteen ulkopuolelle. Näin sosiaalityöntekijä saattoi kokea onnistumista ja toivoa kyetessään auttamaan lasta "( Tapanainen, 2007, 78). 

Tapanainen pohtii toivon ylläpitona sitä miten päästäisiin eroon tekijöistä ( vanhemmista ?  sosiaalisesta raportoinnista ? valvontaviranomaisista?),  jotka lisäävät sosiaalityöntekijän “ toivottomuuden voimia vievää kokemusta”! 

Tyyppiongelmia dialogiseksi, tulokselliseksi ja oikeudenmukaiseksi mainostetussa  yhteisövaikuttavuudessa ovat selkeän strategian ja osaavan johtajuuden puute, avoimuuden puute ( etuoikeutettujen ryhmien kokoukset/ päätökset ennen julkisia kokouksia/päätöksiä) , vastuullisuuden puute ( ryhmät sitoutuvat enemmän omaan edunvalvontaan,  persoonallisuuksiin ja tunteisiin kuin etsimäänsä muutokseen), poliittiset ja taloudelliset kaappaukset ja   ajautuminen pois sovitusta yhteistyöstä, jonka seurauksena ydinarvot katoavat, kokouksista tulee nopeita raportteja, klikit korvaavat läpinäkyvyyden, vastuullisuus raukeaa ja kumppanit tekevät tavoitteita uhkaavia muutoksia, koska he eivät pysty tekemään vaikeita valintoja tai haluavat miellyttää/ ajaa oman yrityksen tai organisaation etuja (Paul Schmitz, Stanford Social Innovation Review, 6.12.2021 ).

Kun lastensuojeluprojektit vielä  alkavat äkillisesti ja  haudataan vähin äänin, liiallinen perehtyminen yhteen ongelma-alueeseen voikin olla taakka ja joustavuuden este.

Osaaminen ei olekaan tärkeintä vaan se, että  on  “hyvä tyyppi, joka tietää mitä meidän yhteiset tavoitteemme ovat.” 

Artikkelin seuraava osaa käsittelee perheterapian ja sosiaalityön kaksoissidoksia aivopesun ja uuskielen kontekstissa.

​
# perheterapia #kaksoisidos #DoubleBindinFinnishChildWelfare #GregoryBateson #SirkkaAlho #JanChristerWahlbeck  #Itla #yhteisövaikuttavuus #CollectiveImpactinFinland #Olli Tapani Välimäki #Nauha ry#SocialImpactBondinFinland
#Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiö #CorruptioninFinnishFamilyTherapy #EHYT ry  #FinnishAssociationforSubstanceAbuse Preventioncriticism#Föreningenförförebyggande rusmedelsarbetekritik #SOSTE#SOSTE Finlandssocialochhälsarfkritik #SOSTEFinnishFederationforSocialAffairsandHealtcriticism #MTKL #The FinnishCentralAssociationforMentalHealthcriticism #CentralförbundetförMentalHälsakritik #MIELIry #MIELIMentalHealthFinlandcriticism #MIELIPsykiskHälsaFinlandkritik #Hatkassa #Abnoy #Hoivatie #Valtion koulukodit #Sairilankoulukoti #Limingankoulukoti  #Vuorelan koulukoti #Lastensuojelunkeskusliitto #​​TheCentralUnionforChildWelfareFinlandcriticism #Centralförbundetför BarnskyddFinlandkritik #MannerheimsBarnskyddsförbundkritik #The MannerheimLeaguecriticism  #Suomen Psykologiliitto #Suomen Lääkäriliitto #Suomen Psykiatriyhdistys #FinnishNGOscriticism #PenttiArajärvi #SirpaPietikäinen #MillaKalliomaa #MannerheiminlastensuojeluliittoMLL  #Kadotetulapset #ChildWelfarelackofresourcesinFinland #TheCentreofExcellenceonSocialWelfareinFinland #Systeeminenlastensuojeluntoimintamalli #Syty #Lumo #Tienviittojalastensuojeluun #onnistuminenlastensuojelussa #Lastensuojelunonnistumisentekijät #lastensuojelunedunvalvoja #TheMinistryofSocialAffairsandHealthinFinland #whitewashinchildwelfare #fostercarecrimeinFinland #FosterCareViolence #FosterCareResearchinFinland #ChildWelfareFinland #childwelfareorganizationsinFinland #lastensuojelujärjestöt #LostChildreninFinland  #ChildWelfareCorruptioninFinland #perhekuntoutus #Anarkistisossut #MunPerheet #lastensuojelulobbaus#BirgittaWulf #erityisosaajat#toimivalastensuojelu #Kotikoivu #Loikalankartano #Familar #Outamonlastenkoti #ChildWelfareAssessmentinFinland #childwefareorganizationsinFinlandarenotNGOs #Suomi100Kaikilleeväätelämään #perhetyö#Familywork#ArtbasedActivitiesinFinnishChildWelfare#suomalainenmielenterveyspolitiikka #Diakonissalaitos#ekososiaalityö  #DeaconessFoundationFinland #HelsinkiDiaconessInstitute #Familarperhekuntoutus #Mehiläinen #PerhehoitokumppanitSuomessa #Humana #FCA #FosterCareAssociatesinFinland #PelastakaaLapset#SavetheChildrenFinland #NuortenYstävät #FriendsoftheYouth #SOS-lapsikylä #SOSChildrenVillageinFinland #Pesäpuu #Perhehoitoliitto #Attendo #FamilyCareAssociationFinland #AilaPaloniemi #TarjaHeino #TarjaPösö #Piia-LiisaHeiliö #MarkoNikkanen #Perhehoitotutkimus #PasiKohtala #NuorisokotiPuro
​
 #Nevalanmäenperhekoti #CTMlastensuojelu #Pohjolakoti #Ensi-jaturvakotienliitto #ChildrensDetectiveClub #FosterCarePricesinFinland #FinnishMotherandBabyHomesandShelters #DiverseFamiliesnetwork

#HowtosabotageFosterCareResearchinFinland #HowtohidefostercareviolenceinFinalnd#pseudotutkimus #uuskieli #lastensuojelunavohuollontukitoimet#lastensuojelunideologinenkorruptio #IdeologicalCorruptionofFinnishChildWelfareResearch#lastensuojeluntutkimustarvitseehuostaanottoa #psykoanalyysi #lastensuojelueugeniikka #kiintymyssuhdeteoria #AttachmenttheoryinFinnishChildWelfareResearch #SavetheChildrenFinland #MunPerheet #FinnishChildWelfareResearch #PerhehoitokumppanitSuomessaOy #Pesäpuu#PRIDE #lastensuojelunkehittäminenkritiikki #lastensuojelututkimuskritiikki#monitoimijaisetperheet #JariSinkkonen #MirjamKalland #Piia-LiisaHeiliö #TarjaPösö #TarjaHeino #EvaBiaudet #STM #STEA #THL #FinnishInsituteforHealthandWelfare #Lapsiuhritutkimus #Lastensuojelunlapsiuhrit#naksahdus #Kysyjakuunteletutkimus #PäiviSinko#LapsenparasYhdessäenemmän #Lastensuojelulapsenetuna #Lastensuojelunonnistumisentekijät #Tienviittojalastensuojeluun #Kunapueitunnuavulta #Systeeminenlastensuojelumalli #lastensuojelunkokemusasiantuntija#ExpertbuexperienceinFinland #Sopivasijaiskotilapselle #Varhaiset ihmissuhteet#Lapsiuusissaoloissa #X-ketju  #vihapuhesosiaalityössä #HateSpeechinFinnishSocialWork #lastensuojelulaki #TuomasKurttila #JeromeKagan #JudithHarris#TainaMeriluoto #ElinaPekkarinen #Lastensuojelunasiakirjatvanhempiennäkökulmasta #Väkivallatonlapsuus#Toimenpidesuunnitelma lapsiinkohdistuvanväkivallan ehkäisystä2020−2025 #Barnahus #Varpu #Varhainenpuuttuminen #hoidollinenhuostaanotto #huolenvyöhykkeet #FinnishChildWelfareResearch#FinnishMentalHealthResearch #GEMMA #NeurocenterFinland #Genome, Environment, Microbiome and Metabolome in Autism #Pirjo Achté #Reija Autio #Tampereen yliopisto #European Biomedical Research Institute of Salerno (EBRIS) Foundation #MattiNykter #Lastensuojelulainkokonaisuudistus #Lastensuojelulainkokonaisuudistuskritiikki

Picture
Comments

Systeeminen lastensuojelumalli ja riskiarviointi on oikeusturvariski

2/6/2022

Comments

 
Picture
Kuvassa systeemisen riskiarvioinnin kouluttaja THL:n Laura Yliruka
”Maisteritasoinen ammatillisuus  lastensuojelutyössä on toiminut juridiikan vastavoimana” (Pelastakaa Lapset, Marjomaa & Laakso, 2010, 136)

 Systeemisen lastensuojelumallin myötä joko avohuollon tukitoimi (perhetyö) tai huostaanotto-uhkailusta ollaan siirtymässä sekä avohuollon tukitoimia ( perhetyö, perhekuntoutus, perheterapia) että huostaanotto- “vuorovaikuttamiseen”. 

Systeeminen lastensuojelumalli ei ole tiedettä vaan ideologiaa

Systeemisen ajattelun pitäisi ottaa huomioon tiedot muista tasoista, niin korkeammista kuin alemmistakin tasoista sekä työntekijöiden omasta vaikutuksesta systeemiin mutta systeemisessä lastensuojelumallissa näin ei tapahdu.

Systeemisten lastensuojelutiimien ajattelu on todellisuudessa epäsysteemistä, ideologista  ja reduktionistista eristäessään perheen kontekstistaan ja nähdessään perheen  lapsen oireen syynä unohtaen että myös psykiatria, lastensuojelu, terapiakulttuuri, THL ja STM ovat systeemejä, jotka usein pyrkivät status quo:n säilyttämiseen- hinnalla millä hyvänsä.

 Kun  interventiolla tai mallilla on ideologinen perusta, se pitäisi tunnustaa  sen sijaan, että piiloudutaan pseudotieteellisen päättelyn savuverhon taakse. 

Ideologiasta vapautuminen edellyttäisi mallien, hypoteesien ja tekniikoiden näkemistä ennakkoluuloina ja uskomuksina pikemminkin kuin tosiasioina (Cecchin, Lane & Ray 1994: 15) mutta systeemisessä lastensuojelussa niistä on tullut itseisarvollisia innovaatiouskon opinkappaleita.

Systeemisiin perheteorioihin tutustumalla voi päätellä kuinka eettisesti laadukasta, innovatiivista ja perheitä arvostavaa ja kunnioittavaa systeemisen lastensuojelumallin  toimintakulttuuri todellisuudessa on:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ala-alistu-eugeniikkaan-systeemisenlastensuojelun-tutkintamalli-lumo-ja-syty-hankkeisiin

Kysyä voi myös  miksi lastensuojeluparannuksena  markkinoidaan verovaroin   samoja keinoja, joiden vuoksi mielenterveyshankkeet ovat epäonnistuneet tavoitteissaan ( Ahonen 2020)  eli  huomion siirtämistä pois asiakkaiden ihmis- ja perusoikeuksista “palvelujärjestelmän kehittämiseen” (systeeminen lastensuojelumalli) ja "ennakkoluulojen hälventämiseen"(= sosiaalisen raportoinnin estäminen)?
Miksi sairastuttavia kaksoissidoksia perheiden kommunikaatiosta etsivät perheterapeutit eivät tee mitään omille kaksoissidoksilleen; miksi vapaaehtoisiin sijoituksiin painostamista kutsutaan  perhekeskeisyydeksi ja  MunPerheet- hankkeessa perheen suunnitelmallinen jälleenyhdistäminen tarkoittaa pyrkimystä pysyvään huostaanottoon?


Lyhyesti:

Syty- hankkeen ( systeeminen lastensuojelu) koulutukset tarjoavat loputtomasti ideologista pyhäpuhetta, moralistisia virhepäätelmiä, virheellistä tietoa ja myös eettisiä väärinkäytöksiä.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kun-tarjottu-palvelu-ei-ole-palvelua-eika-tarpeenmukaista-apua

Syty-koulutukset itsessään näyttävät tuottavan vakavia asenne- ja laillisuusongelmia.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ala-alistu-eugeniikkaan-systeemisen-lastensuojelun-tutkintamalli-lumo-ja-syty-hankkeisiin

Yksityisen sijaishuollon edunvalvontatahon ( Pesäpuu ry)  Suomeen tuottama , Hackneyn mallista silvottu systeeminen lastensuojelumalli  ei ole  tiedettä vaan ideologiaa ja sellaisena sitä tulisi myös käsitellä.

Systeemisen lastensuojelumallin perusta on  perheterapia ( systeemiteoria) ja 1970- luvulla kehitetty  Milanolainen systeemikeskeinen lähestymistapa, joka perustuu uskonnoksi kutsuttuun psykoanalyysiin ( mm. Frank Sulloway, Fred Frankel, Richard Webster)  ja ideologiaksi väitettyyn systeemiteoriaan( Robert Lilienfeld).
 
Myös  “suhdeperustaisuuden” ja "psykososiaalisen" takaa löytyy psykoanalyyttinen teoria (Granfelt 1993, 177; Howe 1998, 47; Ruch 2005, 114; Toikko 2009, 274) ja eugeniikan tarpeisiin synnytetty case work sosiaalisine diagnooseineen.

Systeemisen lastensuojelumallin "erityisosaajilla" samoin kuin muillakin systeemi -ajattelijoilla on erityinen heikkous määritelmiin, käsitteellisyyksiin ja ohjelmallisiin lausumiin, jotka kaikki ovat luonteeltaan epämääräisen hyväuskoisia ja moralisoivia, ilman konkreettista tai tieteellistä sisältöä esim. ”työskentely Hackneyn mallin mukaisissa systeemisissä yksiköissä on hyvin korkeatasoista”  tai "suhdeperustaisessa lastensuojelutyössä noudatetaan aina lainsäädäntöä."

Uskonnoksi väitetyn psykoanalyysin mukaan perhe on varhaislapsuuden  salattujen kiintymyssuhdehäiriöiden, konfliktien, traumojen, neuroosien  , insestitoiveiden ja häiriintyneen kommunikaation eli "perhepelien/ perhesääntöjen" (jokaisen perheenjäsenen pyrkimys määritellä suhteet muihin omilla ehdoillaan, mutta samalla kieltää tekevänsä niin) kehto ja patologisen perheen on muututtava itse tunnustamalla ongelmansa ( = suostuttava  sijoitukseen ja sitä pohjustaviin “avohuollon tukitoimiin “ "vapaaehtoisesti"). 

Myös ideologiaksi väitetyn systeemiteorian ( Lilienfeld, 1975), jolle perheterapia perustuu,   mukaan perheenjäsenten väliset kommunikaatiokuviot seuraavat ääneen lausumattomia perhepelejä/ sääntöjä, jotka palvelevat perheen homeostaasin( tasapainotila) säilyttämistä hinnalla millä hyvänsä.

​ 
Perheterapeutin tehtävänä on aiheuttaa kriisi ( esim. sijoitusuhka), joka sysää perheen äärirajoille muuttaakseen perheen patologisena pidetyn homeostaasin.

Esimerkki siitä, miten systeeminen lastensuojelumalli ja systeeminen riskiarviointi toimii laittomien hoidollisten huostaanottojen (joita on jo vähintään 20%  kaikista huostaanotoista)  tuottajana ja kuinka vinoon  systeemis-psykoanalyyttinen arviointi voi lastensuojeluprosessin johtaa  voisi olla perhe, jossa nuori poika, jonka ADHD:tä ei ole huomattu  käyttää  päihteitä tai käyttäytyy häiritsevästi.  Samaan aikaan uupuneilla  vanhemmilla, jotka ovat jo vuosia yrittäneet  turhaan saada apua ja käypää hoitoa  pojalleen on uuvuttavasta avunhausta johtuva aviokriisi. 

Systeemisessä lastensuojelumallissa voitaisiin perhetyön, sukupuun ja sirkulaaristen kysymysten jälkeen tulkita, että poika ylläpitää perhesysteemin homeostaasia päihteidenkäytöllään / häiriökäyttäytymisellään, jotta  vanhemmat eivät voisi erota.

Tavoitteeksi asetettaisiin, että perhe löytää "vapaaehtoisesti" ( perheelle täysin turhan ja perheen talouden romuttavan  )    perhekuntoutuksen kautta   “muutoksen systeemissään, jotta  lapsen  huumeidenkäytön/ häiriökäyttäytymisen ei tarvitsisi enää olla ratkaisu vanhempien haastavaan tilanteeseen. “

Perhekuntoutus ja  siihen liittyvä sijoitusuhka tulkittaisiin systeemisessä viikkokokouksessa "hedelmällisenä kriisinä, joka sysää perheen äärirajoille muuttaakseen perheen  homeostaasin".

Poika ja perheen isä todennäköisesti suuttuisivat ja kieltäytyisivät tästä  jo etukäteen päätettyä sijoitusta usein pohjustavasta interventiosta , jonka takia perhe kirjattaisiin yhteistyökyvyttömäksi ( = uusi sijoitusperuste) . Isän suutahdettua työntekijälle “korkean riskin erotilanne” vaihtuisi asiakaskirjauksissa “korkean riskin perhe”- määritelmäksi. 
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kuopio-maksaa-lahes-50-000-euroa-perheen-hajottamisesta-ja-noyryyttamisesta-sitran-rahoittamassa-perhekuntoutuksessa

Pojan päihdeongelma  ja ADHD   jäisivät  hoitamatta tai hoidettaisiin väärin koska ne nähtäisiin vanhempien aiheuttamina  psykiatrisina ongelmina. Myöskään vanhemmat uuvuttaneita palvelujärjestelmäpuutteita ei korjattaisi.  Sopivien päihde- ja mielenterveyspalvelujen puuttuessa hyvin todennäköisesti poikaa ehdotettaisiin sijoitettavaksi väittämällä, että “ kodin olosuhteet vaarantavat vakavasti lapsen kasvun ja kehityksen ja avohuollon tukitoimet ( joksi perhekuntoutus nyt kirjattaisiin) ovat osoittautuneet mahdottomiksi toteuttaa”.

Perheterapeuttinen käsitys perhekeskeisyydestä selittää  sen, miksi Suomessa on niin paljon "vapaaehtoisia" huostaanottoja: "Esimerkiksi perhekeskeisyyttä noudattava työntekijä saattaa joutua tekemään lasten huostaanottopäätöksen, mutta pyrkii kuitenkin neuvottelemaan tästä vanhempien kanssa esimerkiksi niin, että tehdään vapaaehtoinen sijoituspäätös" (Alho-Konu, 2005, 80).

Ammattilaiset pyrkisivät pitämään vanhemmat kanssaan “ luottamuksellisessa vuorovaikutussuhteessa" ( jotta vanhemmat eivät käänny juristin puoleen ja vaadi perheen jälleenyhdistämistä) “ vaikeasta päätöksestä huolimatta” niin kauan, että voidaan väittää, että “ sijoitetulle on muodostunut korjaava kiintymyssuhde sijaisvanhempiin”, jolloin häntä ei enää palauteta kotiinsa ja/tai hänet pyrittäisiin adoptoimaan sijaisvanhemmille. 

Systeeminen riskiarviointi perustuu  virheellisille teorioille ja oletuksille

Systeemisessä riskiarvioinnissa yhdistyvät kaikki kansalaisten oikeusturvaa vakavimmin loukkaavat ilmiöt, teoriat ja toimijat. Lastensuojelun ideologia  ,  reformieugeniikka, ACE , systeeminen perhekonstellaatio, Hoitotyön tutkimussäätiön( Hotus) virheellisiä kaltoinkohteluepäilyjä ja -syytteitä tuottavat riskilistat, ideologiaksi väitetty systeemiteoria ( Lilienfeld, 1975) ja psykoanalyyttiset kiintymyssuhde-, mentalisaatio- ja traumateoriat saavat tulkitsijoikseen  korruptoituneita järjestöpomoja, systeemisten tiimien perhetyöntekijöitä , perheiden oikeusturvan romuttavan Lastenasiaintalo (  LASTA, Barnahus)- hankkeen asiantuntijoita, lastensuojelun tilastoinnin ja tietoperustan laiminlyöneen THL:n  tutkijoita ja arvioijia  , ACE- seulaajia,  Syty-hankkeen kouluttajia ja STEA:n ja STM:n byrokraatteja, joille tarkastustoiminta tarkoittaa rahoitettujen toimijoiden omakehun ja raporttien mapittamista.

Systeemisessä lastensuojelumallissa kerrotaan avoimesti, että mallin yhtenä tavoitteena on irtaantua lastensuojelun juridisoitumiskehityksestä (eli lakisidonnaisesta ja lainalaisesta työskentelystä). Tämä onkin ainoa tavoite, jonka malli on saavuttanut sosiaalityöntekijöiden edunvalvonnan lisäksi.

Systeemistä lastensuojelumallia markkinoitiin asennemuutoksella, sijoitusten vähentymisellä ja kustannussäästöillä mutta todellisuudessa- kuten aiemmissakin lastensuojelun “kehittämishankkeissa”- sijoitukset lisääntyivät suhteessa asiakasmääriin ja lastensuojelun kustannukset  ja lastensuojelusta tehtyjen kanteluiden määrät kasvoivat.  

Systeeminen riskiarviointi jakaantuu tilannearvioon ja systeemiseen interventioon ( kiireellinen sijoitus/ huostaanotto ja  niitä pohjustavat lastensuojelun tutkimusmenetelmät  ja   “avohuollon tukitoimet”), joita rasittavat puuttuva informaatio, faktantarkastus, osaaminen ja vastuu- ja korvausvelvoitteet.

Epäluotettavien riskiarviointien aggressiivinen markkinointi julkisin varoin on käsittämätöntä sillä kliinisen päätöksenteon perustana ei ylipäätään tulisi olla riskiarviointi.

Vain biologisista perheistä intuition varassa kaltoinkohteluriskejä etsivä ja löytävä systeeminen riskiarviointi itsessään on vakava oikeusturvariski, jota voidaan arvioida Eileen Munroa soveltaen selvittämällä lastensuojelun riskibisneksen ja ideologisen ja taloudellisen korruption historia ( mitä tapahtui) , nykykäytännöt ( mitä tapahtuu) ja tulevaisuus ( mitä saattaa tapahtua, ellei korruptioon puututa).
​
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/systeeminen-lastensuojelun-toimintamalli-systemaattista-syrjintaa-ja-rakenteellista-vakivaltaa

Pitkästi:

Laadukasta ja luotettavaa  systeemistä perhe- ja riskiarviointia? 

Perhearviointi on usein epäpätevän henkilöstön suorittamaa häiriö-orientoitunutta arviointia epätieteellisillä menetelmillä. 
Suomalaisilla  sosiaalialan asiantuntijoilla  tuntuu olevan ylisukupolvisesti periytynyt luottamus ja viehtymys erilaisiin kaikenkattaviin maailmanselityksiin ja ideologioihin.

Koulutusta lasten seri- haastatteluun on hankittu sellaisilta skandaaliguruilta ja insestihysterian isiksi nimetyiltä  psykoanalyytikoilta kuin  Tillman Fürniss ja Arnon Bentovim, jotka THL:n edeltäjä Sosiaalihallitus kutsui luennoimaan 80-luvun lopussa ja 90-luvun alussa. 

Furnissin ja Bentovimin  lähtökohtana oli hyväksikäytön ennakko-olettama ja heidän  mielestään lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä tutkittaessa oli hyväksyttävää johdatella lasta. Poliiseille ja sosiaalityöntekijöille opetettiin lasten kanssa tehtävää ‘paljastustyötä’, joka tuotti lukuisia oikeusmurhia. 

Arnon Bentovimin jalostamien  häiriö-orientaatioon perustuvien oppien ja  periaatteiden kantaviin teemoihin kuuluu käsitys perheen systeemisyydestä, ominaislaadusta ja salatuista traumoista. 

Valitettavasti sosiaalialan historiallinen muisti on lyhyt ja varoitukset johdattelevista menetelmistä ja ihmisten olemuksellistamisesta  ovat unohtuneet.

 Bentovimin lukuisia vääriä hyväksikäyttösyytöksiä ja oikeusmurhia tuottaneet   opit ovat jälleen käytössä lukuisissa lastensuojelu- ja perhekuntoutuslaitoksissa  mm. kunnallisten perhetukikeskusten, Diakonissalaitoksen, Ensi- ja turvakotien liiton, Kirkkopalvelut ry:n, Merikratos Oy:n ,  MIELI ry:n  ja sen Psykoterapia Instituutin sekä Pelastakaa Lapset ry:n perhearvioinneissa.

Arviointimalleja, alkuarviointia,   kyselylomakkeita ja perehdytyskansioita Bentovimin perhearviointiin suomentavat ja kehittelevät heikosti koulutetut sosionomit opinnäytetöinään ja lastensuojelulaitosten henkilökunta osana koulutustaan (Falck, 2007; Kämäräinen 2016; Oinonen & Salin 2016; Tarnanen, 2017;  Simola 2018).

Puutteellisen kielitaidon omaavat perhetyöntekijät ja sosionomiopiskelijat jopa kääntävät perhearviointimallin sisältökuvaukset , arviointilomakkeet ja pisteytysohjeet englannista suomeksi. "Englanninkielinen materiaali vaikeutti asioiden hahmottamista, vaikka käännöstyötä kysymysasetteluista perhetyötiimi teki yhdessä. Kysymysten sanamuoto koettiin välillä asiakkaan kannalta vaikeaselkoiseksi ja valmiita kysymyksiä muovailtiin asiakkaille helpommin ymmärrettäviksi"( Falck, 2007, 39.)

Kaikki perhearviointia käyttävät eivät olleet saaneet lainkaan koulutusta saati ohjeistusta sen käyttöön vaan ”oppineet” arviointimenetelmän toisen käden kautta, jonkun koulutuksessa olleen työyhteisön jäsenen epävirallisen opastuksen avulla (Kämärainen, 2016, 39- 40).

Diakonia- ammattikorkeakoulun opiskelija Tiina Falck  kertoo  opinnäytetyössään  kehittäneensä lastensuojeluyksikkö Purjeelle  perhetyön uusia    alkuarviointi-menetelmiä   ja   lomakkeita Bentovim- Miller –perhearviointimallin avulla,  josta “omistajamme     totesivat,     että “     lastensuojelulaitosten markkinoiden     kasvaessa,  vahvistamme   asemaamme    jos   saamme toimintamme  sisältöön  B-M-  menetelmän. “( 2007,52).

JAMK:n sosionomiopiskelijat Elina Oinonen ja  Mari Salin kertovat  vuonna 2016  Toivoa tulevaisuuteen- opinnäytetyössään muokanneensa Iso-Britanniassa kehitetyn Bentovimin perhearviointimenetelmän lapsi-ja perhepalvelukeskus Ruusun käyttöön ja nimenneensä sen uudelleen Toivo-menetelmäksi.

Tässä esimerkki siitä, miten perhearviointia todellisuudessa tehdään:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kuopio-maksaa-lahes-50-000-euroa-perheen-hajottamisesta-ja-noyryyttamisesta-sitran-rahoittamassa-perhekuntoutuksessa

Entä miten sosiaalialan asiantuntijat palkitsevat kokemusasiantuntijat, jotka  hoitavat- kuten edellämainitussa  perhekuntoutusraportissa-  ilmaiseksi heidän lakisääteiset mutta laiminlyödyt velvollisuutensa; lastensuojelulaitosten ja -palvelujen valvonnan ja rakenteelliseen sosiaalityöhön kuuluvan raportoinnin?

Asiantuntijat  kertovat, että  asiantuntijoiden tulee estää, rajoittaa ja suodattaa kokemusasiantuntijoiden mediakontakteja, keskustelua ja kertomuksia ja suojella  ihmisiä, varsinkin omia asiakkaita  kokemusasiantuntijoilta, jotta nämä eivät pääse johtamaan muita ihmisiä ajattelemaan palveluvastaisesti.
​


Juridisoitumiskehitykseltä turvaan takaisin puoskaroimaan

Miksi STM rahoittaa systeemistä lastensuojelun toimintamallia, jonka julkitavoite on siirtyä pois lastensuojelun juridisesta orientaatiosta takaisin sosiaalityön väkivaltaisille juurille ?

Rahoittaisiko valtio myös systeemistä terveydenhuollon mallia, jossa pyrittäisiin pois lakiperustaisesta modernista terveydenhuollosta takaisin terveydenhuollon juurille; suhdeperustaiseen puoskarointiin   humoraalipatologian ja demonien ja porttojen metsästyksen menetelmillä?

Hotuksen ja Syty- hankkeen  riskikoulutuksissa olleiden kannattaa muistaa, että    subjektiivinen  huoli esim. " perheen alentuneesta lämminhenkisyydestä"  ( Hotuksen riskilistan kaltoinkohtelun riskitekijä)  ei ole juridisesti pätevä peruste edes lastensuojeluasiakkuuden aloittamiseen saati kansalaisten perus- ja ihmisoikeuksiin puuttumiseen.

Systeemisessä riskiarvioinnissa pääsääntöisesti tukeudutaan psykoanalyysin virheellisiksi osoitettuihin teorioihin ja sekoitetaan toisiinsa ideologia ja tiede, moralistiset virhepäätelmät ja faktat,  väestötason riskifaktorit ja yksilötason riskimarkkerit  , haitta ja riski ( tulevaisuus)  sekä turvallisuus- ja riskiarviointi. 

Hoitotyön tutkimussäätiön (Hotus) riskilistoilla mahdollistetaan kenen hyvänsä vanhemman leimaaminen potentiaaliksi kaltoinkohtelijaksi ja lähes mikä hyvänsä käytös, ominaisuus tai olosuhde lasten kaltoinkohtelun riskisignaaliksi tai jo tapahtuneen kaltoinkohtelun osoittimeksi. 


Kaltoinkohtelun ja väkivallan yleisyyttä liioitellaan laajentamalla kaltoinkohtelun kriteeristöä kattamaan myös asiantuntijan tulkitsema kaltoinkohtelun ja väkivallan uhka tai riski ilman täsmällistä määrittelyä (= voi olla mitä tahansa) ja muokkaamalla puuttuva näyttö muotoon saattaa aiheuttaa, ilmeisesti aiheuttaa tietoisena siitä, että heikosti perehdytetyt riskiseulausta toteuttavat työntekijät sekoittavat riskifaktorit ja riskimarkkerit. 

Näin patologisoidaan valtava määrä ihmisiä (jopa enemmistö), tuotetaan keinotekoisesti poikkeavuutta ja hämärretään normaalin ja epänormaalin kokemuksen rajat, vaikka riskilistojen markkinoijat tietävät, että suurin osa riskiryhmäläisiksi luokitelluista ei tee mitään haitallisia tekoja ja että kliinisen päätöksenteon perustana ei ylipäätään tulisi olla riskiarviointi.

Lastensuojelussa tutkimustieto ei auta ammattilaisia tietämään tai toimimaan koska riippumatonta tutkimustietoa tai asiakaspalautteita  ei lastensuojelussa kerätä, käytetä eikä koeta tarpeelliseksi.
Myöskään näyttöön perustuvia käytäntöjä ei ole olemassa suomalaisessa lastensuojelussa ( Paasio, 2014).

Systeeminen riskiarviointi jakaantuu tilannearvioon ja systeemiseen interventioon( kiireellinen sijoitus/ huostaanotto ja niitä pohjustavat lastensuojelun tutkimusmenetelmät ja   “avohuollon tukitoimet”).

Systeemisen lastensuojelun tutkimusmenetelmät jakavat psykoanalyysin häiriö-orientoituneen käsityksen (bio)perheestä neuroottisena ja salailevana riskiympäristönä, joka tuottaa lapsille tukahdutettuja traumoja. 

Tutkimusmenetelmien kyseenalaistamaton taustaoletus on, etteivät lapset kerro traumaattisiksi oletetuista perheoloistaan mitään vapaaehtoisesti vaan lastensuojelun asiantuntijan/ työntekijän pitää nyhtää ja tulkita haluamansa tieto heistä salakavalasti esim. leikin varjolla(=urkinta).

 Lastensuojelun tutkimusmenetelmät ovat usein paitsi tieteellisesti epäpäteviä ja helposti vääriä positiivisia löydöksiä tuottavia- myös eettisesti arveluttavia ja perheiden oikeusturvaa vaarantavia: 

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tutkimusmenetelmat-osa-1-rorschach
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tutkimusmenetelmat-osa-2-mim
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tutkimusmenetelmat-osa-3-lapsilahtoiset-valineet-vuorovaikutuksen-vahvistamiseksi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tutkimusmenetelmat-osa-4-haastattelu
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/taidelahtoiset-menetelmat-lastensuojelussa-urkintaa-ja-manipulointia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lapset-puheeksi-vai-huoli-puheeksi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ace-seulonnat-ulotetaan-pian-kaikkiin-sote-palveluihin-luvassa-vaaria-epailyja-turhia-tutkimuksia-ja-laittomia-sijoituksia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/villit-seulaukset-hotuksen-riskilistoilla-vaarantavat-vakavasti-asiakasturvallisuutta-kaltoinkohtelun-riskitekijoista-tuotetaan-vaaria-kaltoinkohteluepailyja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhetyo-miten-valmistautua-kohtaamaan-perhetyontekija

Erityisen huolestuttavaa on, että systeemisissä tiimeissä mukana ovat perheiden pelkäämät, ylisukupolvisia ongelmia metsästävät perhetyöntekijät , joiden perinteiden tehtävä on ollut perheiden urkinta, riskiarviointi ja näytön kerääminen huostaanottoja varten kotikutoisilla menetelmillä ja olemattomalla osaamisella. Perhetyöntekijöiden nimeämiä perhetyön menetelmiä ovat  sukupuiden piirrättämisen lisäksi mm. toisen näkeminen, ääneen ajattelu, havainnointi, auton käyttö, kävelyllä käynti, lomakkeiden täyttö, luistelu, keilaus, soittaminen puhelimella ja toimistokäynti (Kuronen & Weckman, 2010, 105).

Kansalaisten oikeusturva vaarantuu vakavasti kun lastensuojelun tutkimusmenetelmiksi kelpaavat  perhetyöntekijöiden urkinnan  lisäksi myös  korttipelit mm. sijaishuollolla kovaa tulosta takovan mutta valvontavelvoitteitaan laiminlyövän sijaishuoltojätti Anglicaren alaisen St Luke´s Innovative Resources- yrityksen tuotteet, joita Suomessa kaupittelee Pesäpuu ry.

Avohuollon miljardibisnestä odotellessa

Systeemisen riskiarvioinnin asiantuntijoita vaivaa sijaishuolto- ja asiantuntijausko mainostetusta “ei- tietämisen positiosta” huolimatta. 

Heillä on vahva taipumus moralistisiin virhepäätelmiin, joissa pitäisi- lauseista muokataan on- lauseita esim. lastensuojelun arvioinnin pitäisi olla luotettavaa joten se on luotettavaa. 

Lisäksi asiantuntijoilla  on  taipumus yliarvioida lastensuojelujärjestelmän toimivuus ja oma osaaminen ja suhtautua naivisti , kiistäen  ja loukkaantuen   asiantuntijoiden, viranomaisten ja palvelujärjestelmän todistettuihinkin riskeihin ja jo toteutuneisiin väärinkäytöksiin. 

Toisin kuin Yliruka uskoo, esimerkiksi vähäinen 3% lasku vuoden 2021 huostaanotoissa ei välttämättä tarkoita onnistunutta tukea vaan sitä, että  huostaanotettaviksi päätetyt lapset ovat odottaneet  vasta ensi vuoden tilastoissa näkyviä huostaanottojaan huostaanottoja  tuottavissa ja oikeuttavissa  “avohuollon tukipalveluissa” kuten perhetyössä , perhekuntoutuksessa ja tukiperheissä. 

Avohuollon tukitoimien lisääntynyt rahoitus tuskin tarkoittaa vähentyviä huostaanottoja vaan pahimmillaan sitä, että sijaishuollon miljardibisneksen rinnalle luodaan perheiden tarpeita vastaamattomista ja huostaanottoja tuottavista tukitoimista avohuollon miljardibisnes yksityisten palveluntuottajien liikevoittojen kasvattamiseksi. Heikki Hiilamo tutkimusryhmineen havaitsi jo vuonna 2010, että niissä kunnissa , joissa oli panostettu lastensuojelun ennaltaehkäisevään tukeen, tehtiin myös enemmän huostaanottoja.

Systeemisen lastensuojelumallin myötä joko avohuollon tukitoimi  tai huostaanotto-uhkailusta ollaan siirtymässä  sekä avohuollon tukitoimia  että huostaanotto-" vuorovaikuttamiseen". 

Terapeuttisen vallan ja psykoanalyyttisen lastensuojeluideologian riskitekijöiden tiedostaminen ja niihin vaikuttaminen olisivat kuitenkin  keinoja vähentää lasten kaltoinkohtelua esim. autismikirjon lasten lainvastaisia huostaanottoja.

Elina Aaltion ja Nanne Isokuortin mukaan Hackneyn (Reclaiming Social Work) mallia  ei ole sovellettu kuin vain osittain. Osa eroista vaikuttaa perustelemattomilta. Toisin sanoen, erot johtuvat siitä, että malli on ajautunut (drifted) pois alkuperäisestä esikuvastaan sen sijaan, että eroavaisuuksista olisi tehty tietoisia päätöksiä perusteellisen harkinnan perusteella. Lopputuloksena suomalaisen mallin ydinelementeistä, menetelmistä, työvälineistä, avaintiedoista- ja taidoista ei ole selkeää käsitystä". ( THL, 3/2019, 156)
​

Suomessa lastensuojelun mallin/  palvelun voi vakinaistaa ja valtakunnallistaa vain jos se hyödyttää sijaishuollon ja sosiaalityöntekijöiden edunvalvontaa. Lapsiperheitä kehittämistyön tai "palvelujen" ei tarvitse hyödyttää lainkaan kuten  huostaanottoja tuottavat avohuollon tukitoimet todistavat.
​
Terapeuttisen vallan lobbarit
kuvakaappaukset Talentia,  Heidi-Hanna Karhu

Kuvassa vasemmalla on systeemisen lastensuojelumallin kehittäjä, entinen Folkhälsanin perhetyön asiantuntija sosiaalityöntekijä ja vuoden 2021 perheterapeutiksi valittu STM:n sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunnassa , THL:ssa ja Tulevaisuuden lastensuojelu- hankkeessa vaikuttava  Katarina Fagerström yhdessä avoimen adoption kehittäneen Pelastakaa Lapset ry:n adoptiotoiminnan kehittäjänä ja järjestön pitkäaikaisena toiminnanjohtajana tunnetun sosiaalityöntekijä-äitinsä  kanssa. 

Keskellä on niinikään systeemisen lastensuojelumallin kehittäjäksi nimetty hypnoosilääkäri- psykoterapeutti -
NLP Master Practitioner Pekka Aarnisalo, 
jota Itä-Suomen yliopiston medikalisaatiotutkija, dosentti Markku Myllykangas on kritisoinut puoskaroinnista mm. uskomushoitojen tuomisesta päihdehoitoon.

Oikealla nähdään systeemisen lastensuojelumallin kouluttaja,  terapeuttisen vallan käytäntöjä markkinoiva perhepsykoterapeutti  Jukka Pyhäjoki.

Mallin on tuottanut Suomeen ja "suomettanut"  Pelastakaa Lapset ry:stä ja Perhehoitoliitosta syntynyt  sijaishuoltojätti Anglicaren taidelähtöisiä ja vuorovaikutteisia välineitä kaupitteleva PRIDE- kouluttaja ja sijaishuollon edunvalvontajärjestö  Pesäpuu ry, jonka pyöreän pöydän kumppaneita ovat mm. Attendo Oy, AVA, Familar Oy, Diakonissalaitos, Lauste,  PKS Oy ja NY (klikkaamalla nimiä saat lisää tietoa).

Pesäpuu ry on pyrkinyt ulottamaan  verkostonsa ja vaikuttamistoimintansa lainsäädäntöön, lastensuojeluyrityksiin, hallinto- oikeuksiin, moniammatillisiin asiantuntijaryhmiin, yliopistotutkimukseen,  sosiaalityöntekijöiden koulutukseen ( mm. lastensuojelun ja sijaishuollon tarve, perheen jälleenyhdistäminen), sosiaalialan osaamiskeskuksiin, LSKL:ään, THL:ään, lastensuojelun "kehittämishankkeisiin"( Kaste, lastensuojelun edunvalvoja,  LASTA, VOIKUKKIA, Arvokas, MunPerheet, systeeminen lastensuojelu ), varainhankintaan ja  valvontainstituutioihin ( mm. lapsiasiavaltuutettu, Valvira, eduskunnan oikeusasiamies).
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelujarjestot-ja-sosiaalialan-oppilaitokset-sijaishuollon-kasvattamisen-ja-yksityistamisen-airueina

Asiakkaiden kuulemista, osallisuutta  ja vuorovaikutusta mainostavaan jo kuudetta vuotta  miljoonien euron rahoitusta saaneen systeemisen  lastensuojelumallin  valtakunnalliseen arviointiin oli haastateltu vain  6 nuorta ja  14 vanhempaa    (Aaltio & Isokuortti , THL — Raportti 3/2019, 116 ).

Vuotta myöhemmässä raportissa haastateltuja asiakkaita oli yhteensä kuusi, joista viisi oli pettyneitä systeemisiin keskusteluihin, jotka eivät auttaneet perheitä palvelussa ( Aaltio & Isokuortti, 2020).

 Isokuortin , Laajasalon ja  Barlowin  (2021) uuden tutkimuksen mukaan lastensuojelun käytäntömallien ( ratkaisukeskeinen case work, signs of safety / turvallisuuden merkit ja systeeminen lastensuojelumalli RSW) suosiosta huolimatta näyttö niiden  hyödyistä perheille on olematon tai vähäinen.
​

Puuttuvasta vaikuttavuudesta huolimatta malleja käytetään, rahoitetaan ja levitetään Suomessa edelleen ongelmien ennaltaehkäisyn verukkeella. 
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/suomalaiset-haluavat-yha-rahoittaa-lapsibisnestasosiaalityontekijoiden-ja-ehkaisevan-lastensuojelun-lisaaminen-lisaa-huostaanottoja-ja-oikeusturvaongelmia

Iona Heathin  ja David Sackettin havainnot  ennalta ehkäisevän lääketieteen kolmesta röyhkeyden elementistä sopivat myös ehkäisevään lastensuojeluun erilaisine arviointeineen:
Ehkäisevä lastensuojelu on ensinnäkin aggressiivista: se etsii terveitä ihmisiä oma-aloitteisesti ja kertoo heille, miten heidän olisi elettävä elämäänsä.
Toiseksi se on ylimielistä: se olettaa automaattisesti, että sen tarjoamista neuvoista seuraa enemmän hyötyjä kuin haittoja, vaikka tämä ei aina pidä paikkaansa.
Kolmanneksi ehkäisevä lastensuojelu on määräilevää ja hyökkää herkästi kaikkien niiden kimppuun, jotka kyseenalaistavat sen suosituksia.

Kun edellä mainitut kolme röyhkeyden muotoa pannaan yhteen, saadaan jotakin mikä muistuttaa moraalista ristiretkeä.  Yhdistelmän lopputuloksena on ideologia, jossa järkiperäinen ja vastuullinen kansalainen on itse vastuussa terveydestään , ja sairaus on merkki moraalisesta epäonnistumisesta.
​

Näin lastensuojelu luo normatiivisen ihmisen ideaalin, jota kaikkien on tavoiteltava. 

Annettujen ohjeiden takana, kulisseissa, on valtava vääntövoima kaupallisia tavoitteita ja etuja, jotka tuottavat säännöstön mittalaitteet ja interventiot.

​
Antropologi Joao Biehl on tutkinut yhteiskunnan harjoittamaa kansalaisten hylkäämistä ilmiönä. 
Biehl kuvaa tutkimuksessaan, miten mielenterveyden häiriöön sairastuneet eivät syrjäytyneet yhteiskunnasta ainoastaan putoamalla palvelujärjestelmän aukkojen läpi, vaan nimenomaan palvelujärjestelmän hyvää tarkoittavien interventioiden seurauksena.

 Hänen mukaansa poliittiset muutokset, joissa terveydenhuoltoa on hajautettu, yhteisöjä vastuutettu valtion tehtävistä ja yhteisö- ja perheterapeuttisia menetelmiä korostettu, ovat edesauttaneet hylkäämisen ilmiön muodostumista. Lopulta on käynyt niin, että hylättyjen ihmisoikeuksista ei kukaan ole ollut kiinnostunut. Biehl käyttää tästä ilmiöstä käsitettä ex-human ( Biehl, 2005).

Vääriä tietoja , tutkimustuloksia ja neuvoja tuottamalla ja jakamalla asiantuntija voi johtaa kansalaisia ja mediaa harhaan, ajattelemaan kritiikittömän myönteisesti erilaisista pseudopalveluista ja  fabrikoida sairauksia tai ”tyytymättömyyden tiloja”, joiden korjaamiseksi tarjotaan omia/ oman korruptioyhteisön  vahingollisia  palvelutuotteita.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kuinka-arvioida-terveysuutisen-luotettavuus
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sosiaalityonpsykiatrian-palvelujarjestelmia-ei-tehty-asiakkaille-vaan-mm-keskiluokkaisten-rouvien-paistattelupaikaksi

Eettisinä vartijoina toimivien kokemusasiantuntijoiden ja toimittajien  tehtävä on suojella muita ihmisiä, erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaita terapeuttiselta vallalta;  toimimattomilta pseudopalveluilta ja sosiaalityön ristiretkeläisiltä, korruptoituneilta asiantuntijoilta jotka hoitavat itseään ja/tai ajavat taustayhteisönsä/yrityksensä agendaa ja ideologiaa asiantuntijaroolinsa ja työtehtäviensä esim. asiakastyön ja tutkimustoiminnan kautta.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelututkimukset-sijaishuollon-ja-sosiaalityontekijoiden-edunvalvontana-tunnista-pseudotutkimus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalialan-ammattilaisten-salattu-ja-hapeallinen-kokemusasiantuntijuus

 
Ideologisen ja taloudellisen korruption riskibisnes

Systeemisen riskiarvioinnin kehittämisessä on ollut  mukana vakavista uskottavuusongelmista kärsiviä tahoja esim.  perheiden oikeusturvan vaarantavan  Lastenasiaintalo (  LASTA, Barnahus)- hankkeen asiantuntijoita, lastensuojelun tilastoinnin ja tietoperustan laiminlyöneen THL:n  tutkijoita ja arvioijia  , ACE- seulaajia ja  Syty-hankkeen kouluttajia.

Näin monen perheiden oikeusturvan vaarantavan hankkeen  ja käytännön yhtäaikainen ilmaantuminen ja markkinointi paljastaa, että hankkeita ovat olleet valmistelemassa samat sijaishuollon edunvalvontaan sitoutuneet korruptoituneet tahot. 

Systeeminen riskiarviointi kuten systeeminen lastensuojelumallikin perustuu vääräksi osoitetuille psykoanalyyttisille teorioille ( kiintymyssuhdeteoria , mentalisaatioteoria, psykoanalyyttinen traumateoria ja varhaisvuosien determinismi).

Psykoanalyyttinen teoriapohja ohjaa etsimään ja löytämään riskejä pääosin/ yksinomaan biologisista perheistä ja sivuuttaa paljon yleisemmät esim. lasten  kouluihin, harrastuksiin ja vertaisiin liittyvät kaltoinkohteluriskit. 

Lisäksi se ohjaa  virheellisesti uskomaan, että mahdolliset  traumat ja kaltoinkohtelu  olisivat piiloisia eivätkä lapset muistaisi niitä tai haluaisi kertoa niistä ilman asiantuntijan urkintaa. 

Koulutuksissaan Laura Yliruka valitteleekin, että  jotkut  vanhemmat tekevät  kaikkensa salatakseen  lasten kaltoinkohtelun ( Yliruka, 14.1.2022). 
​

Todellisuudessa vanhemmat yleensä kertovat avoimesti  kaltoinkohtelusta siitä kysyttäessä  (Flinck, Paavilainen & Merikanto 2007; Paavilainen & Flinck 2007; Paavilainen, Kanervisto, Flinck & Rautakorpi 2006).​

Vanhemmat myös usein hakevat apua itselleen sitä saamatta.

Leeni Ikonen kertoo kirjassaan Salasspidettävä kuinka" eräs äiti oli itse oma-aloitteisesti mennyt pyytämään apua ja kertonut avoimesti olleensa huolissaan omasta käytöksestään, hän oli taloudellisen ahdingon aiheuttamassa paineessa hermostuksissaan tarttunut lapseen kiinni ja töninyt tämän huoneeseensa. Lastensuojelu teki asiasta esitutkintapyynnön poliisille ja äiti tuomittiin myöhemmin pahoinpitelystä. Lastensuojelu teki hakemuksen lapsen huostaanotosta ja perusteli hakemustaan lapsen perushoivan puutteella ja äidin väkivallan käytöllä.

Hallinto- oikeus arvioi, että aikuisen kuormittava elämäntilanne ei oikeuta lapseen kohdistuvaan väkivaltaan ja totesi , ettei sellaista avohuollon tukitointa olekaan, jolla pystyttäisiin takaamaan lapsen fyysinen koskemattomuus. Avohuollon tukitoimien arviointia ei tehty muutoin kuin toteamalla, etteivät tukitoimet ole mahdollisia. Äiti ei saanut mitään tukea kasvatustyöhön  tai jaksamiseensa".

Ikosen mukaan täysin kohtuuton ja elämälle vieras on toteamus, ettei äiti voisi ottaa opikseen ja ettei sellaista tukitointa ole, jolla voitaisiin taata lapsen fyysinen koskemattomuus. "Tämä johtopäätös tarkoittaa käytännössä sitä, ettei vanhempia kannata ohjata lainkaan kasvatuskysymyksissä. Tutkimusten mukaan kasvatusväkivallasta kannattaa kuitenkin keskustella, koska vanhemmat muuttavat tapojaan ohjausta saatuaan. Tämä kyseinen äiti oli itse tietoinen vaikean taloudellisen tilanteen vaikutuksesta omaan käytökseensä , ja pyrki korjaamaan tilannetta hakemalla apua. Taloudellisen avun ja henkisen tuen sijaan hän sai kovimman mahdollisen rangaistuksen " ( Ikonen, 2013, 337).

Hallinto- oikeus noudatti tulkinnassaan täsmällisesti systeemisen lastensuojelun ( Syty), Hoitotyön tutkimussäätiön( Hotus) ja Lastenasiaintalon ( Barnahus, LASTA)  riskiarvioinnin logiikkaa, jossa yhden ainutkertaisenkin virheen tunnustaminen tulkitaan biologisen vanhemman tapauksessa merkiksi muiden salattujen ja vakavampien virheiden/patologioiden ja jatkuvien väärinkäytösten  olemassaolosta ja lapsen kaltoinkohtelun voidaan tulkita tapahtuneen jo sillä perusteella, että epäilty kuuluu useampaan kuin yhteen riskiluokkaan esim. on köyhä yksinhuoltaja, keskusteluhaluton tupakoitsija tai alentuneesti lämminhenkisessä perheessä elävä työtön.

Entä jos systeemisen lastensuojelumallin kehittäjä- psykoterapeuttien Katarina Fagerströmin ja Pekka Aarnisalon, Laura  Ylirukan( Syty), Taina Laajasalon( Barnahus, LASTA), Johanna Hietamäen ( ACE) ja Eija Paavilaisen( Hotus) epäonnistumisia tutkijoina käsiteltäisiin samalla logiikalla?

Kuormittava elämäntilanne ei oikeuta hyväpalkkaisten tutkijoiden kansalaisiin kohdistamaa institutionaalista väkivaltaa eikä ole muuta sellaista toimenpidettä kuin irtisanominen , jolla pystyttäisiin varmasti takaamaan kansalaisten ihmis- ja perusoikeuksien kunnioittaminen, joten tutkijat voitaisiin erottaa viroistaan tai asettaa ammatinharjoituskieltoon välittömästi jo tähänastisista  Syty-, Barnahus- , ACE- ja Hotus- koulutuksista saadun todistusaineiston perusteella.

Esimerkki siitä, miten systeeminen lastensuojelumalli toimii laittomien hoidollisten huostaanottojen ja muiden oikeusturvaongelmien  tuottajana


Seuraava esimerkki kuvastaa hyvin miten vinoon systeeminen lastensuojelu ja sen riskiarviointi voi ohjata koko lastensuojeluprosessin ja minkätasoisia oikeusturvaongelmia se aiheuttaa perheille. 

Systeemisen lastensuojelumallin perusta on  perheterapia( systeemiteoria) ja  1970- luvulla kehitetty  Milanolainen systeemikeskeinen lähestymistapa, joka perustuu uskonnoksi kutsuttuun psykoanalyysiin ( mm. Frank Sulloway, Fred Frankel, Richard Webster)  ja ideologiaksi väitettyyn systeemiteoriaan( Robert Lilienfeld). Myös  “suhdeperustaisuuden” ja "psykososiaalisen" takaa löytyy psykoanalyyttinen teoria (Granfelt 1993, 177; Howe 1998, 47; Ruch 2005, 114; Toikko 2009, 274) ja eugeniikan tarpeisiin synnytetty case work sosiaalisine diagnooseineen.

Uskonnoksi väitetyn psykoanalyysin mukaan perhe on varhaislapsuuden  salattujen kiintymyssuhdehäiriöiden, konfliktien, traumojen, neuroosien  , insestitoiveiden ja häiriintyneen kommunikaation eli "perhepelien/ perhesääntöjen" (jokaisen perheenjäsenen pyrkimys määritellä suhteet muihin omilla ehdoillaan, mutta samalla kieltää tekevänsä niin) kehto ja patologisen perheen on muututtava itse tunnustamalla ongelmansa ( = suostuttava  sijoitukseen ja sitä pohjustaviin “avohuollon tukitoimiin “ "vapaaehtoisesti"). 

Myös ideologiaksi väitetyn systeemiteorian ( Lilienfeld, 1975)  mukaan perheenjäsenten väliset kommunikaatiokuviot seuraavat ääneen lausumattomia perhepelejä/ sääntöjä, jotka palvelevat perheen homeostaasin säilyttämistä hinnalla millä hyvänsä. Esimerkkinä voisi olla perhe, jossa nuori poika, jonka ADHD:tä ei ole huomattu  käyttää huumeita tai käyttäytyy häiritsevästi.  Samaan aikaan uupuneilla  vanhemmilla, jotka ovat jo vuosia yrittäneet  turhaan hakea apua ja käypää hoitoa  pojalleen on uuvuttavasta avunhausta johtuva aviokriisi. 

Systeemisessä lastensuojelumallissa voitaisiin perhetyön , sukupuun ja sirkulaaristen kysymysten jälkeen tulkita, että poika ylläpitää perhesysteemin homeostaasia huumeidenkäytöllään / häiriökäyttäytymisellään, jotta  vanhemmat eivät voisi erota.

Tavoitteeksi asetettaisiin, että perhe löytää "vapaaehtoisesti" ( perheelle täysin turhan ja perheen talouden romuttavan  )    perhekuntoutuksen kautta   “muutoksen systeemissään, jotta  lapsen  huumeidenkäytön/ häiriökäyttäytymisen ei tarvitsisi enää olla ratkaisu vanhempien haastavaan tilanteeseen. “
​

Poika ja perheen isä todennäköisesti suuttuisivat ja kieltäytyisivät tästä  jo etukäteen päätettyä sijoitusta usein pohjustavasta interventiosta, jonka takia perhe kirjattaisiin yhteistyökyvyttömäksi ( = uusi sijoitusperuste) . Isän suutahdettua työntekijälle “korkean riskin erotilanne” vaihtuisi asiakaskirjauksissa “korkean riskin perhe”- määritelmäksi. 
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kuopio-maksaa-lahes-50-000-euroa-perheen-hajottamisesta-ja-noyryyttamisesta-sitran-rahoittamassa-perhekuntoutuksessa

Pojan päihdeongelma  ja ADHD   jäisivät kokonaan hoitamatta tai hoidettaisiin väärin koska ne nähtäisiin vanhempien aiheuttamina  psykiatrisina ongelmina. Myöskään vanhemmat uuvuttaneita palvelujärjestelmäpuutteita ei korjattaisi.  Sopivien päihde- ja mielenterveyspalvelujen puuttuessa hyvin todennäköisesti poikaa ehdotettaisiin sijoitettavaksi  väittämällä, että “ kodin olosuhteet vaarantavat vakavasti lapsen kasvun ja kehityksen ja avohuollon tukitoimet ( joksi perhekuntoutus nyt kirjattaisiin) ovat osoittautuneet mahdottomiksi toteuttaa”.

Mentalisaatioteoria urkinnan ja hylkäämisen oikeuttajana


Myös systeemisen lastensuojelumallin psykoanalyyttinen mentalisaatioteoria, jossa asiantuntija pyrkii “näkemään asiakkaan läpi” löytääkseen olettamiaan häiriöitä, kaltoinkohtelua ja persoonallisuuspatologioita muodostaa vakavan oikeusturvanriskin  kenelle hyvänsä kansalaiselle  koska se perustuu asiantuntijan mutuun ( intuitioon), ei tietoon tai näyttöön.

Mentalisaatioteoriaan perustuvat systeemiset hypoteesit, joissa asiantuntijat arvuuttelevat asiakkaan selän takana tämän oletettuja  patologioita ja niiden keskinäisiä kytköksiä ovat  paitsi epätieteellisiä myös epäeettisiä. Näistä arvuutteluista ei tule eettisempiä  vaikka asiakas kutsuttaisiin paikalle kuulemaan panetteluaan.

Miksi mentalisaatiokoulutetuista sosiaalityön systeemisistä työyhteisöistä pääsääntöisesti  puuttuvat  kaikki hyvin  mentalisoivien yhteisöjen tunnusmerkit; epävarmuuden sietäminen, nöyryys, virheiden tunnistaminen ja tunnustaminen , anteeksi pyytäminen ja  joustavuus?

Kun eugeniikan ja psykoanalyysin oppeihin ja lastensuojelun pseudopalveluihin luottaneen valvontavelvoitteensa ja asiakaspalautteet  laiminlyöneen  asiantuntijan  tulisi ottaa vastuu lainvastaisista ja vahingollisia seurauksia tuottavista päätöksistään ja työtavoistaan, hän asettuukin “ ei- tietämisen positioon”.  

Mentalisaatioteoriaan kuuluvan muodikkaan " ei- tietämisen" tarkoitus tuntuu olevan  sysätä ammattilaisen vastuu omasta työstä ja sen tuloksista asiakkaalle. 
Nanne Isokuortin ja Elina Aaltion tutkimukseen( 2020) haastatellun työntekijän sanoin:
“Uskon myös, että ei- tietäminen antaa perheille vastuun siitä, että he ratkaisevat omat ongelmansa” .

Valitettavasti lastensuojeluprosesseissa asiakkaan ratkaistavaksi jää usein alkuperäisen ongelman lisäksi liuta muita mentalisaatiokoulutettujen ammattilaisten tuottamia ongelmia.

Miksi perheitä ylipäätään pakotetaan pakkoasiakkuuksiin ongelmia tuottavien ammattilaisten kanssa, jos nämä hylkäävät heidät selviämään yksin aiheutettuaan ensin lukuisia lisäongelmia jo muutenkin rasitetuille perheille ?

Niin pitkälle systeemisten lastensuojelutyöntekijöiden mentalisaatio ei vielä yllä, että se kyseenalaistaisi elämän ohimenevien haasteiden lukitsemisen ongelmiksi ja häiriöiksi, puhumisen rinnastamisen hoitoon , asiakas- työntekijä suhteen valtaerot , työntekijöiden eettiset ja epistemologiset valmiudet toisten ongelmien ratkaisuun tai asiantuntija- ja sijaishuoltouskon. 


Tyypillistä  ACE-,  LASTA -,  Syty- hankkeille  ja Hotuksen riskiarvioinneille  ja käytännöille on: 

1. Turvallisuus- ja riskiarviointi menevät työntekijöillä sekaisin. Turvallisuusarvioinnissa pitäisi arvioida  lapsen kehitystä ja turvallisuutta välittömästi vaarantavia tekijöitä kun taas riskiarviointi kohdistuu tulevien riskien arviointiin.

2) Arviointi perustuu intuitioon ja  riittämättömään informaatioon. Arvioinnissa tukeudutaan ensimmäiseen hypoteesiin (Early evidence bias) sen sijaan, että hankitaan arviota tukevaa tai kumoavaa tietoa. 

3) Ensikäden informaatiota ei ole kirjattu riittävän tarkasti, faktoja ei ole tarkistettu.
Havaintoja, mielipiteitä ja faktoja ei ole erotettu toisistaan. Informaatiovirheitä ei korjata tai ne korjataan vasta viiveellä.
Asiakkaiden tukihenkilönä toimivan Terhi Suokkaan kokemusten mukaan kiusaaminen ja väärän tiedon välittäminen on lastensuojelussa helppoa.
”Faktantarkistusta ei ole lainkaan! Esimerkiksi eron jälkeen toinen puoliso voi väittää lastensuojelulle entisellä puolisollaan olevan mielenterveysongelma, jonka vuoksi hän käyttäytyy tietyllä tavalla, esimerkiksi ‘on kaksisuuntaisen mielialahäiriön maniavaiheessa käynyt shoppailemassa’. Eksän sanomiset kirjataan sellaisenaan, ja ne vaikuttavat asioita hoitavien viranomaisten tulkintoihin. Lastensuojelun työntekijät voivat kysyä, että ‘oletko käynyt shoppailemassa’, mutta eivät varmista, onko diagnoosia tai väitettyjä ongelmia.”

4) Kokonaiskuva lapsen tilanteesta ja historiasta puuttuu ja huomio on yksityiskohdissa. 

5) Perheen, ystävien ja naapureiden tuottamalle tiedolle annetaan vähemmän painoarvoa kuin viranomaisten tuottamalle tiedolle. 

6) Työntekijät kiinnittävät liian vähän huomiota siihen, mitä lapset itse ilmaisevat.

7) Sitoutumisessa riskien arviointiin yhdessä vanhempien (tai muiden huoltajien/ hoitajien kanssa on puutteita. Vanhemman sukupuoli voi johtaa vääriin arviointeihin.

8) Työntekijöiden koulutus ja osaaminen on riittämätöntä. 

9) Viranomaisten vastuut ovat epäselviä. Asiakkaita voidaan ohjata palveluihin ilman seurantaa. ( Marja Salonen, 11.11.2015). 

10) Lasten kaltoinkohteluriskejä etsitään ja löydetään pääasiassa/ yksinomaan biologisista perheistä intuition varassa ja/ tai  runsaasti 
vääriä kaltoinkohteluepäilyjä ja -syytteitä tuottavilla Hoitotyön tutkimussäätiön ( Hotus)  villeillä riskilistoilla.

11) Hankkeisiin liitetty ja niistä saatava tutkimustieto ei ole riippumatonta ja  pyrkii pikemminkin oikeuttamaan ja kaunistelemaan  hankkeita ja niissä tehtyjä toimenpiteitä kuin tutkimaan niitä.

12) Hankkeet ja niiden käytännöt eivät tunnista eivätkä tunnusta itsensä mahdollistamia/ tuottamia väärinkäytöksiä tai negatiivisia seurauksia lapsille ja vanhemmille. 
Korvausvelvoitteita väärinkäytöksistä ei ole.

Miksi asiakkaat osaavat ennakoida luotettavasti lastensuojeluhankkeiden  epäkohdat ja puutteet  jo ennen niiden juurruttamista- ilman resursseja  mutta tohtorikoulutetut tutkijat eivät avokätisten resurssienkaan avulla tunnista eivätkä tunnusta epäkohtia vaikka asiakkaat olisivat raportoineet niistä satoja kertoja ja näyttö niistä olisi heidän silmiensä edessä?

Jotain on pahasti pielessä sosiaali- ja hoitotieteiden asiantuntijuudessa, etiikassa, osaamisessa, tiedonmuodostuksessa ja palkitsemisjärjestelmissä kun hyväpalkkaiset tohtorikoulutetut "asiantuntijat" aloittavat kansalaisten oikeusturvaa vakavasti vaarantavia hankkeita vailla tutkimustietoa ja yksinomaan/pääosin sijaishuollon edunvalvojiin tukeutuen ja toimenpiteiden kohteiden palkattomaksi tehtäväksi jää hankkeissa tarvittavan tutkimustiedon tuottaminen, kerääminen, suomentaminen ja esittely, joka usein kuitenkin torjutaan “vihapuheena”.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ala-alistu-eugeniikkaan-systeemisen-lastensuojelun-tutkintamalli-lumo-ja-syty-hankkeisiin
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ace-ja-traumainformoitu-sote-ongelmana-valheelliset-vaittamat-ja-koyhien-demoralisointi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastenasiaintalojen-barnahus-sudenkuopat-virheita-ja-petoksia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tapausesimerkki-lastenasiaintalo-mallista-painajainen-perheessa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/monitoimijainen-arviointi-unohtaa-perheiden-oikeusturvan​

Picture

Riskiarviointi on oikeusturva- ja hyvinvointiriski

Systeemisen lastensuojelumallin lobbarit pyrkivät salaamaan ja kiistämään, että heidän mallinsa perustuu epätieteelliselle psykoanalyyttiselle puoskaroinnille. 
​http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ala-alistu-eugeniikkaan-systeemisen-lastensuojelun-tutkintamalli-lumo-ja-syty-hankkeisiin

​Jos tuntikausia  Milanolaisesta systeeminäkökulmasta, suhdeperustaisuudesta, varhaislapsuuden kiintymyssuhdehäiriöistä, mentalisaatiosta, homeostaasista, traumojen ylisukupolvisesta siirtymisestä  , vuorovaikutushäiriöistä ja defensseistä luennoineelta systeemiseltä asiantuntijalta erehtyy kysymään miksi psykoanalyysilla on niin keskeinen osuus systeemisessä lastensuojelumallissa, saa vastaukseksi vain kiukkuisen kiistämisen “ ei tämä ole psykoanalyysia!”.

Perustelematta jää miksi "ongelmakeskeisyydestä vapautumiseksi" kutsutaan sitä, ettei asiakkaita systeemisen mallin myötä enää nähdä suoraan ongelmayksilöinä vaan tahallisesti  ongelmia ongelmanratkaisuna ylläpitävänä osana lastensuojelua käyttävien patologisten perheiden ongelmallista perhesysteemiä/ homeostaasia.

Miten asiakkaita hyödyttää myöskään työntekijöiden  “ystävällisyys”, jonka tarkoituksena on helpottaa asiakashankintaa pseudopalveluihin, joissa köyhyyden ja hoitamattomien sairauksien kuvitellaan korjaantuvan asiantuntijapuheella ?

STM ja THL   puolestaan tuntuvat tekevän kaikkensa salatakseen harjoittamansa rakenteellisen väkivallan ja  lasten ja perheiden kaltoinkohtelun. 

​Lastensuojelun tietoperusta ja perheiden oikeussuojakeinot ovat rakentamatta,  hankkeiden lapsi- ja perhevaikutukset tutkimatta ja sijaishuollon nykytilaselvitys käynnistämättä.

STM ja THL  näyttävät  palvelevan ahneuden ehdoilla toimivan  korruptoituneen järjestö- , yritys- ja tutkijaverkoston  homeostaasin säilyttämistä-  hinnalla millä hyvänsä.
​​

Oikeusvaltiossa sallitaan ideologiaan perustuvat, lapsia ja perheitä tuhoavat toimintatavat.

Sosiaali- ja terveysministeriön lainvalmistelu ja THL:n "tutkimukset" ovat ohjanneet veronmaksajien rahat valvomattomien  palveluntuottajien ja  vakavia haittoja ja hyvinvointipuutteita  tuottavan sijaishuollon hyväksi.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelututkimukset-sijaishuollon-ja-sosiaalityontekijoiden-edunvalvontana-tunnista-pseudotutkimus

THL:n tutkijoiden keksimää huoliseulontaa vauhdittamaan luotiin lastensuojeluilmoitusjärjestelmä, joka tuottaa joka toinen tunti lapsen sijaishuoltoon.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-1-fabrikoitu-lastensuojeluilmoitus

Sekä lastensuojeluilmoitusten, kiireellisten sijoitusten että huostaanottojen määrä on kaksinkertaistunut 10 vuodessa samaan aikaan kun lasten ja vanhempien hyvinvointi on lisääntynyt.

Ilmiantojärjestelmä luo pelkoa, ahdistusta ja epävarmuutta lapsiperheiden elämään; lastensuojelun asiakkuus estää monien sairauksien käyvän hoidon ja psykiatrisiin palveluihin pääsyn. 

Sosiaali- ja terveysministeriön ideologian mukaan tavallisista suomalaisista perheistä tulee seuloa näkymätöntä pahaa.
Veronmaksajien rahoja käytetään hankkeisiin, joiden vaikutuksia ei arvioida suunnitteluvaiheessa eikä toteutuksen jälkeen. 

Asiakkaiden luottamusta lastensuojelun lupauksia kohtaan tuskin lisää se,   että systeemisen lastensuojelumallin lobbarit eivät  kerää ison otannan asiakaspalautteita eivätkä edes tunnu tajuavan mitä asiakaspalaute on tai miten ja miksi sitä tulisi kerätä.  Tulevaisuuden lastensuojelu – hankkeen Syty-foorumissa  20.5.2022 asiakaspalautteeksi ja asiakkaiden tyytyväisyydeksi tulkittiin se, etteivät asiakkaat  vastanneet kriittisesti sosiaalityöntekijöiden kirjelmiin!

Kehittäminen kehittyy

Vielä kymmenen vuotta sitten asiakkaiden ihmis- ja perusoikeuksien toteutuminen käsiteltiin lastensuojelukoulutusten powerpoint- esityksissä yhdellä rivillä näin:- asiakkaiden oikeussuojakeinot? Asiakaspalaute?

Kymmenessä vuodessa on tapahtunut sen verran lastensuojelun kehittämistä, että ikäväksi koettuun lastensuojelun “juridisoitumiskehitykseen” liitettyjä  asiakkaiden ihmis- ja perusoikeuksia ei enää mainita,   asiakaspalautteen ja -näkökulman puutteesta syytetään resurssipulaa, esitellään yksi kokemusasiantuntija ja  seminaarien päätteeksi kerrotaan yhdellä lauseella, että toki väkivaltaa voi olla muuallakin kuin biologisissa perheissä mutta sen tutkimiseen ei ole "resursseja". 
​
Laura Ylirukakin osaa kertoa systeemisessä riskiarvioinnissaan, että huostaanotto on aina trauma mutta sijoittaa silti huostaanoton nelikenttänsä varma- turvallinen- osioon piittaamatta tuoreen Suomen lastensuojelua koskevan tutkimuksen tuloksista, joiden  mukaan sijoitettujen lasten tilanne oli kaikilla tutkituilla hyvinvoinnin ja terveyden mittareilla muuta väestöä huonompi myös verrattuna sisaruksiin, joita ei ollut sijoitettu.

Jokseenkin irvokasta on, että lastensuojelutoimijat seulovat perheistä "alentunutta lämminhenkisyyttä" ja "henkistä väkivaltaa" samalla kun itse tuottavat laittomilla huostaanotoillaan ja virheellisillä hoidoillaan liukuhihnalta autismikirjon lasten ja vanhempien  ennenaikaisia kuolemia.

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/osoita-mielta-1711-klo-11-13-lastensuojelutoimissa-menehtyneiden-muistoksi​

Arvioidaan riskiarviointi

Systeemisen lastensuojelun ja riskiarvioinnin tuottamia riskejä voisi arvioida Eileen Munron  riskiarviointimallilla  kysymällä seuraavat kysymykset


Mitä on tapahtunut aiemmin? ( lastensuojelun riskibisneksen  ja korruption historia)

Lastensuojelu yksityistettiin ja markkinoistettiin miljardibisnekseksi, tietoperusta laiminlyötiin ja lapset ja vanhemmat tuotteistettiin ilman mahdollisuutta oikeusturvaan kun yksityiset sijaishuollon edunvalvojat ( lastensuojeluyritykset ja - järjestöt) päästettiin STM:n, THL:n ja STEA:n tuella  päättämään lastensuojelun koulutuksista,  lainsäädännöstä  ja toimeenpanosta ja etsimään näkymätöntä pahaa  perheistä. 
. 
​
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelujarjestot-ja-sosiaalialan-oppilaitokset-sijaishuollon-kasvattamisen-ja-yksityistamisen-airueina
https://leeniikonen.fi/2021/12/04/ideologinen-korruptio-lastensuojelun-rakenteet-auki/
https://leeniikonen.fi/2021/12/14/tilinteon-aika-stmn-rappiotilaselvitys-tulossa/
https://leeniikonen.fi/2021/04/12/thl-tutkii/
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/entiset-ja-nykyiset-sos-lapsikylan-paattajat-lastensuojelun-markkinoistamisen-asialla
https://leeniikonen.fi/2022/02/04/mediako-lasta-suojelee/
https://leeniikonen.fi/2021/12/18/ainutlaatuisen-lapsuuden-hairikointia/


Mitä tapahtuu nyt? (kuinka korruptoituneita riskikäytäntöjä ylläpidetään parhaillaan)

Sijaishuollon edunvalvojien riskiarvioinnit sementoivat perheiden ohimenevän ongelmatilanteen pysyväksi identiteetiksi ja leimaksi, joka aiheuttaa enemmän ongelmia kuin alkuperäinen tilanne, johon apua haettiin.
Lastensuojelun korruptoituneeseen ideologiaan sisältyvän psykoanalyyttisen orientaation vuoksi perheiden tuen keinoja ei kehitetä vaan varat ohjataan  sijaishuollon riskiyrittäjille, joiden annetaan lainvastaisesti osallistua sijoitustarpeen arviointiin ja sijoituspäätösten valmisteluun. Lastensuojelun korruptoitunut lainsäädäntötyö takaa, että markkinoistaminen jatkuu tuottaen yhä enemmän kalliita,   turhia ja vaurioittavia huostaanottoja ja syrjäyttäen  yhä enemmän lapsia ja vanhempia. 

https://leeniikonen.fi/2022/05/23/lastensuojelulaki-uudistuu-uskottavuusongelmia-ministeriossa/
https://leeniikonen.fi/2022/04/01/lastensuojelun-lapsiuhrit/
https://leeniikonen.fi/2022/02/25/perhehoito-ylisukupolvista-traumaa-aiheuttamassa/
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/banaali-paha-piiloutuu-byrokratiaan
Suomi rikkoo räikeästi lakia sairaiden lasten huostaanotoilla
Lapsia kaupitellaan ympäri Suomen kiskurihintaan
Hoivabisneksestä tutut terveysjätit vuolevat miljoonia huostaanotetuilla lapsilla

Mitä saattaisi tapahtua jos emme tee mitään tai teemme kansalaisintervention?

Jos emme tee mitään,  perheiden hyvinvointi ja oikeusturva, kansantalous ja  myös yhteiskuntarauha vaarantuu  sijaishuollon riskiyrittäjiltä puuttuvien vastuu- ja korvausvelvoitteiden ja muiden jarrujen vuoksi. Viranomaistoimintaan ja oikeuslaitokseen luottamuksensa menettäneet  lapset ja vanhemmat siirtyvät elämään yhteiskunnan ulkopuolelle omilla säännöillään. 
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/handmaids-tale-on-dystopia-lastensuojelusta
https://leeniikonen.fi/2022/02/12/hapeapaaluista-apu-lastensuojelun-laatuongelmiin/

Tehokas interventio tarkoittaisi  sijaishuolto- ja viranomaisväkivallan  tutkimista,  sijaishuollon edunvalvojille ohivalutetun rahoituksen palauttamista perheille, riippumattomia tutkijoita ja tuomioistuimia,  asiantuntijoiden uudelleenkoulutusta ja vastuu- ja korvausvelvoitteita väärinkäytöksistä.
http://www.lokakuunliike.com/ll-ulkomaat/sos-lapsikylissa-tapahtunut-lasten-seksuaalinen-hyvaksikaytto-ja-kaltoinkohtelu-tutkintaan-lapsiuhreille-miljoonien-korvausrahasto
https://leeniikonen.fi/2022/01/11/tasmalaake-ihmisoikeusvajeeseen-virkamiesten-joukkotestaukset-kayntiin/
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sijaishuollon-korruptoitunut-kehitysapu-lopetettava-lapsia-autettava-osana-perhetta

Kuinka todennäköisesti uusi lastensuojelukriisi / nykyisen kriisin eskaloituminen tapahtuu?

Suomessa on jo julkisrahoitettu yli miljardin vuodessa maksava  sijaishuollon riskibisnes verkostoineen ja 50 000 koulutuksen tai työelämän ulkopuolelle syrjäytettyä 15 - 29 -vuotiasta nuorta,  joista suuri osa on lastensuojelutaustaisia ja luku kasvaa koko ajan. 
 Jokainen näistä syrjäytetyistä nuorista tuottaa syrjäyttäjilleen noin 1,2 miljoonaa euroa.
Sijaishuollon edunvalvonta on tehokasta ja tuottaa vakavia haittoja , joten katastrofi on todennäköinen ja tapahtuu pian.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ala-alistu-eugeniikkaan-systeemisen-lastensuojelun-tutkint
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/neoeugeniikka-vahvistuu-taloussosiaalityossa-koyhien-talousvaikeuksista-pyritaan-tekemaan-mielenterveyden-hairio

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vastavuoroisuus-sosiaalityossa

Kuinka vakava tämä kriisi olisi?
​

Valvomaton lastensuojelu johtaa kansantalouden ja oikeusvaltion rapautumiseen ja sijaishuoltoväkivallan  lisääntymiseen, johon kansalaiset vastaavat ennen pitkää voimakeinoin muiden vaikutuskeinojen puuttuessa.
Kansa käytännössä jakautuisi kahtia ja Suomessa alkaisi vallita sisällissodan kaltainen tila. "Haavoittuviin" ja "huono- osaisiin" ryhmiin kuuluvat  ottaisivat oikeuden omiin käsiinsä, mikä on vaarallista valtiossa, jossa ​​yli 1,6 miljoonalla kansalaisella on joko aseen hallussapitolupa tai rinnakkaislupa aseeseen.
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/aila-paloniemi-kesk-kansan-kahtiajakoa-edistamassa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-sosiaalityontekijat-eivat-valvo-sijaishuoltoa
http://www.lokakuunliike.com/ll-ulkomaat/asiantuntijarinki-aivopesi-lapsia-ja-myi-sijaishuoltoon

Systeemisen riskiarvioinninkin mukaan tuleva kriisi on riittävän vakava, jotta Suomen 220:n systeemisen lastensuojelutiimin kannattaa jo nyt alkaa noudattaa lakia eikä jäädä odottamaan miten suhdeperustainen vastavuoroisuus sosiaalityössä aikanaan realisoituu.

https://leeniikonen.fi/2021/04/01/suomen-laki-vastaus-resurssipulaan/

Onko huostaanottosuosituksia ja -lausuntoja tuottaviin systeemisiin tiimeihin ( joihin vain 18% asiakkaista osallistuu aina)   mahdollistettu samat porsaanreiät/ valuviat kuin sosiaalialan osaamiskeskusten  lastensuojelun moniammatillisiin asiantuntijaryhmiin eli :
a) sosiaalityöntekijä yksin saa valikoida  "tiedot", joiden perusteella työryhmä tekee huostaanottosuosituksensa eikä lausunnosta selviä, mitä tietoja ryhmällä on ollut käytössään suositusta laadittaessa
b) tietojen ja menettelytapojen oikeellisuutta ei tarkisteta missään vaiheessa ( edes hallinto- oikeudessa)
c)​​ asiakas ei saa suoraa tietoa ryhmän suosituksista/ lausunnosta vaan ainoastaan sosiaalityöntekijän kertoman/kirjaaman version
d)  asiakkaalle ei anneta mahdollisuutta osallistua itseään koskevaan päätöksentekoon, esittää näkemystään tai lukea ja oikaista usein virheellisiä kirjauksia/väittämiä.

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-moniammatillinenasiantuntijaryhma-turhake-kyseenalaisten-huostaanottopaatosten-tueksi

Onko systeeminen lastensuojelu vain sijaishuollon suhteita ja pysyviä sijoituksia  rakentavaa ja ylläpitävää puhetyötä, jossa sijaishuollon edunvalvojat rakentavat  tietämättömiksi ja ystävällisiksi tekeytymällä pseudoluottamusta vanhempiin “vaikeiden päätösten”(=sijoituspäätösten) oikeuttamiseksi ja ylläpitämiseksi , etteivät vanhemmat kääntyisi juristin puoleen ja vaatisi perheen jälleenyhdistämistä ja jotta asiantuntijat voisivat kaupitella perheille maksimaalisen määrän kalliita  pseudopalveluja?  

Tarvitaanko “vaikeita päätöksiä” tuottavien asiantuntijoiden viikkokokouksiin perheterapeutin  apu ja läsnäolo juuri tämän tietoisen ja monen valinnan kautta tapahtuvan valheeseen sitoutumisen oireita lievittämään?

Miksi systeemiset viikkokokoukset muistuttavat enemmän ammattilaisia auttavaa ryhmäpsykoterapiaa kuin asiakastyötä?


Onko systeemisten perheterapeuttien tehtävä  sama kuin poliittisideologisten lastensuojelun edunvalvojien, jotka  Pelastakaa Lapset ry:n lastensuojelun edunvalvonnan käsikirjan mukaan  jakoivat sosiaalityöntekijöiden syyllisyyden taakan “puuttumisesta” ja loivat tunnetta siitä, että “me toimittiin oikein” ( PeLa, 2010, 149)?

Mikä olisi riittävän tehokas interventio sysäämään asiantuntijajärjestelmän pois epäterveestä homeostaasistaan?

Kuka tutkisi tarkasti kuinka paljon systeeminen lastensuojelumalli on lisännyt lastensuojelun kustannuksia,  huostaanottoja suhteessa asiakaslukuun ja huostaanottoja tuottavien "avohuollon tukitoimien" (perhetyö, perhekuntoutus ) käyttöä ?



#systeeminen riskiarviointi #RSW #systeeminen lastensuojelumalli #Katarina Fagerström #Pekka Aarnisalo
#FinlandrapedHackneymodel  #FinnishHackneymodel #HowtofakeHackneymodel  #FinnishHackneyincreasedplacements #HackneyhypeinFinland #SystemicriskassessmentinFinland
#MünchausenbyproxyinFinnishChildWelfare #terapeuttinen valta sosiaalityössä #haavoittuvuuden eetos sosiaalityössä #Ideologinenkorruptio #IdeologicalcorruptioninFinnishChildWelfare
#Väkivallatonlapsuus #ChildWelfareNetworksinFinland #Turvassa #Humana #Barnahus #Lastenasiaintalo #LASTA #EurochildFinland #riskiryhmä #riskiseulonta #korkeankonfliktitasonviranomaiset #RiskAssessmentinFinnishChildWelfare #Lastensuojelussamenehtyneet #lastensuojelu #STM #Terveydenjajahyvinvoinninlaitos #FinnishInstituteforHealthandWelfare#THL #Lastensuojelunkeskusliitto #LSKL#traumainformoitusote #ACE #pysyvähuostaanotto #NewYorkinmalli #sosiaalialanosaamiskeskus # #lapsiasiavaltuutettu #Xketju #lastensuojelututkimus #sijaishuollonpuolueetonnykyisyysselvitys #sijaishuoltoväkivalta #sijaishuollonlähisuhdeväkivalta #seksuaaliväkivaltasijaishuollossa #sijaishuollossakaltoinkohdellut #Kadotetulapset #ChildWelfarelackofresourcesinFinland #TheCentreofExcellenceonSocialWelfareinFinland #Systeeminenlastensuojeluntoimintamalli #Syty #Lumo #Tienviittojalastensuojeluun #onnistuminenlastensuojelussa #Lastensuojelunonnistumisentekijät #lastensuojelunedunvalvoja
#TheMinistryofSocialAffairsandHealthinFinland #whitewashinchildwelfare #fostercarecrimeinFinland #FosterCareViolence #FosterCareResearchinFinland #ChildWelfareFinland #childwelfareorganizationsinFinland #lastensuojelujärjestöt #LostChildreninFinland #AllInclusivealsodeathinFinland #ChildWelfareCorruptioninFinland
#ilmianto  #hallinto-oikeus #verkostoituminen #Turvassa #Hotus #Ilmoitaäläsivuuta #Kysyjakuuntele #Mikäauttaa #resurssipula  #JariKetola #MarkoNikkanen #PasiKohtala #AilaPaloniemi #STEA #Veikkaus #sosiaalityöntutkimus #ChildWelfareResearchinFinland  #kuinkajulkinenvaltasiirrettiinyksityisille  #vihapuhesosiaalityössä#hatespeechinFinnishsocialwork #urkinta #psykoanalyysilastensuojelussa #PsychoanalysesinFinnishChildWelfare #lastensuojelujärjestötSuomessa #ChildWelfareOrganizationsinFinland #fabrikoiturikosilmoitus #fabricatedoffencereportinFinnishChildWelfare #sairauksiensepittely #DiakonissalaitosHOPE #FinnishDeaconessFoundationHOPE #perhekuntoutus #Anarkistisossut #MunPerheet #lastensuojelulobbaus #BirgittaWulf #erityisosaajat#toimivalastensuojelu #Kotikoivu #Loikalankartano #Familar #Outamonlastenkoti #ChildWelfareAssessmentinFinland #childwefareorganizationsinFinlandarenotNGOs #Suomi100Kaikilleeväätelämään #perhetyö#Diakonissalaitos#ekososiaalityö #ilmastoahdistus #traumafokusoituilmastoahdistus #DeaconessFoundationFinland #HelsinkiDiaconessInstitute #Familarperhekuntoutus #Mehiläinen #PerhehoitokumppanitSuomessa #Humana #FCA #FosterCareAssociatesinFinland #PelastakaaLapset #SavetheChildrenFinland #NuortenYstävät #FriendsoftheYouth #SOS-lapsikylä #SOSChildrenVillageinFinland #Pesäpuu #Perhehoitoliitto #Attendo #FamilyCareAssociation #AilaPaloniemi #TarjaHeino #TarjaPösö #Piia-LiisaHeiliö #MarkoNikkanen #Perhehoitotutkimus #PasiKohtala #NuorisokotiPuro #Nevalanmäenperhekoti #CTMlastensuojelu #Pohjolakoti #Ensi-jaturvakotienliitto #ChildrensDetectiveClub #FosterCarePricesinFinland #FinnishMotherandBabyHomesandShelters #DiverseFamiliesnetwork #HowtosabotageFosterCareResearchinFinland #HowtohidefostercareviolenceinFinalnd#LAPE#toimintahäiriöinenperhe #systeeminen perheteoria, #perhedynamiikka #perhejärjestelmä
#psykososiaalinentuki #osallisuuspuhe #osallistumispetos #lastensuojelu #Talentia #Socca #Socom #Picassos #KOSKE #VASSO #VERSO #Kuntaliitto #avauksiataloussosiaalityöstä #SosnetBotnia #PROSOS #STEA #THL #kaltoinkohteluntunnistusohjeet #HOTUS #naksahdus  #tienviittojalastensuojeluun#participationinFinnishChildCare #finskfamiljerådgivningsbyrå #finskbarnskydd #lastekaitse#Finnishchildguidanceandfamilycounsellingcentre #Finnishchildguidanceclinic #lastensuojelunarviointi #eugenicsinFinnishchildcare #Financial socialworkinFinland #lastensuojelunonnistumisentekijät #kasvatusjaperheneuvontary # SOS-lapsikylä #PelastakaaLapset #Humana #osallisuus #Finnishfamilycounseling #Finnishchildcareresearch#sosmetoo #Aster#osallisuuslastensuojelussa #lastensuojeluntutkimus #Voikukkia #sijaishuollonedunvalvonta   #eugeniikkalastensuojelussa #sosiaalityöntutkimustarvitseehuostaanottoa #sijaishuoltoväkivalta #sijaishuoltobisnes #lapsibisnes #hoivajätit #sormetsyvälläveronmaksajienkukkarossa  #lapsiasiavaltuutettu #hoivajätitvuolevatmiljoonia #sijaishuollonvalvontapuutteet#lastensuojelujärjestöt #THL #lastensuojeluideologia #STM #lastensuojelunresurssipula #tienviittojalastensuojeluun#ylisukupolvisetlastensuojeluongelmat #vaiennetutkertomukset #lapsiasiavaltuutettu#synnytyslupa #moniammatillinenhiekkalaatikko #Munperheet #MirjamKalland #lastensuojeluntietopuutteet #osaavalastensuojelu #riskilapset #HarrySpecht #sosiaalityönhiljaisuudenkulttuuriamurtamassa #traumaterapia
#MirjamAraneva #KatiSaastamoinen #Laura Yliruka#Päivi Petrelius #Päivi Sinko #SirkkaKonu    #JohannaLaisaari  #TiinaMuinonen #ElinaPekkarinen #SusannaHoikkala #lapsioikeusjuristit #LapsenAika  #PelastakaaLapsetlakimiespalvelu #SOSlapsikylälakimiespalvelu 
#childcarecorruptioninFinland #childcareindustryinFinland. #vaillavirkavastuuta #fostercarecorruptioninFinland #fostercarecrimeinFinland#lapsiystävällinenkunta  #kuinkajulkinenvaltadelegoitiinyksityisille #ArnonBentovim #HelenaLounavaara-Rintala #Jan-Christer Wahlbeck #PirjoVuornos #EskoVarilo #Lastensuojeluakäyttävätperheet #perhetyö #perhetyöntekijä #eettinen vartijuus #sosiaalityön ristiretkeläiset #lastensuojelun tutkimusmenetelmät #perhetyö #rakenteellinensosiaalityö #ElinaMyllymäki #ElinaPekkarinen #dialogisuuslastensuojelussa #expertbyexperienceinFinnishChildWelfare 




Picture
Comments

Mielenterveysjärjestöt lastensuojelun korruptiokumppaneina

13/5/2022

Comments

 
Picture
Palvelujärjestelmä on kankea alus mutta se kääntyy joukkovoimalla - heikkojen ja sorrettujen voimat yhdistämällä. kuvakaappaus: Vladimir Kush 

Pelkkä epäily mielenterveyshäiriöstä tai lastensuojeluongelmasta voi estää asiakkaiden ihmis- ja perusoikeuksien toteutumisen ja käyvän hoidon

Lyhyesti: 

Mielenterveyshankkeita seuraava kansalainen ei voi olla huomaamatta seuraavia huolestuttavia kehityssuuntia:  


1. Mielenterveysjärjestöt toimivat lastensuojelun ja - psykiatrian yhteistyökumppaneina ja  edunvalvojina jäsenistönsä edunvalvonnan sijaan. Suorien ihmisoikeusloukkausten lisäksi useat suuret lastensuojelu- ja mielenterveysjärjestöt tekevät yhteistyötä sellaisten instituutioiden kanssa, jotka ovat vastuussa asiakkaita tuhoavista ja riistävistä toimista ja toimivat siten suoraan tavoitteitaan vastaan, mikä asettaa kyseenalaiseksi järjestöjen rehellisyyden, uskottavuuden ja eettisyyden.

https://yle.fi/uutiset/3-12464209​

2. Mielenterveysjärjestöt jakavat lastensuojelun ideologisen korruption; vallan kaupustelun ja väärinkäytön mahdollistavan verkostoitumisen, virheelliset psykoanalyyttiset teoriat , sijaishuollon edunvalvontaretoriikan ja kokemusasiantuntijoiden hyväksikäytön.
Kenttä on jakaantunut muusta yhteiskunnasta erillään eläviin potilasjärjestöihin ja psykiatrian valtaa ylläpitäviin asiantuntijajärjestöihin, jotka kuitenkin toimivat yhdessä lastensuojelujärjestöjen kanssa STEA- rahoitettuna korruptoituneena sykerönä.

3. Huomio on siirretty pois asiakkaiden ihmis- ja perusoikeuksien toteutumisesta epämääräiseen lähinnä yksityisiä palveluntuottajia hyödyttävään "ennaltaehkäisevään toimintaan", "palvelujärjestelmäkehittämiseen" ja "ennakkoluulojen hälventämiseen" tarjotuista pseudopalveluista.
https://voima.fi/artikkeli/2022/koen-ettei-minua-ja-perhettani-kuultu-lastensuojelun-taso-vaihtelee-ja-asiakkaan-oikeusturva-on-heikko/

4. Mielenterveystoimijoiden havaintokyky ja historiallinen muisti on kadonnut. Mielenterveystyön väkivallan ja väärinkäytösten kuvitellaan loppuneen vaikka väkivalta ja väärinkäytökset jatkuvat edelleen eri muodoissa. 
Kyky kontekstoida tapahtumia menneisyyteen on kadonnut eikä nykypäivän ilmiöiden kehitysjuonteita enää ymmärretä. Lastensuojelun asiakkaiden esim. Juuson, Helmin, Heidin, Lumin, Hilman, Annun, Antin tai Elisan kidutusta sijaishuollossa ei saa tunnistaa eikä tunnustaa.https://leeniikonen.fi/2022/04/01/lastensuojelun-lapsiuhrit/

5. Pelkkä epäily mielenterveyshäiriöstä tai lastensuojeluongelmasta estää usein asiakkaiden ihmis- ja perusoikeuksien toteutumisen ja käyvän hoidon.

6. Työntekijöiden koulutus ja akateemiset tittelit eivät tunnu vähentävän vaan päinvastoin lisäävän asenteisiin, ajatteluun ja tietotaitoon liittyviä ongelmia.


Pääosin julkisista varoista, keräyksistä ja lahjoituksista rahoituksensa saavat lastensuojelun ja mielenterveyden kansalaisjärjestöinä esiintyvät piiloyritykset palkitsevat johtajiaan avokätisesti ministeritason vuosipalkoilla samaan aikaan kun vertaistyöntekijöitä vaaditaan työskentelemään ilmaiseksi.

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vertaistyosta-ei-makseta-sosiaalialan-jarjesto-ja-rahastojohtajille-taataan-ministeritason-palkat

Karoliina Ahosen mukaan kehitetty palvelujärjestelmä ja avohoito ei tosiasiassa kykene hoitamaan tai palvelemaan, sillä poliittisten asiakirjojen tavoitteet ja ihmiskäsitys eivät vastaa todellisuutta. Hänen mukaansa järjestöt ovat vieraantuneet perustehtävästään julkisen vallan jatkeeksi tuottamaan lisää palveluja , hankkeita ja hoitoja, jotka eivät saavuta tavoitteitaan.

Antropologi Joao Biehl on tutkinut yhteiskunnan harjoittamaa kansalaisten hylkäämistä ilmiönä. 
Biehl kuvaa tutkimuksessaan, miten mielenterveyden häiriöön sairastuneet eivät syrjäytyneet yhteiskunnasta ainoastaan putoamalla palvelujärjestelmän aukkojen läpi, vaan nimenomaan palvelujärjestelmän hyvää tarkoittavien interventioiden seurauksena.

 Hänen mukaansa poliittiset muutokset, joissa terveydenhuoltoa on hajautettu, yhteisöjä vastuutettu valtion tehtävistä ja yhteisö- ja perheterapeuttisia menetelmiä korostettu, ovat edesauttaneet hylkäämisen ilmiön muodostumista. Lopulta on käynyt niin, että hylättyjen ihmisoikeuksista ei kukaan ole ollut kiinnostunut. Biehl käyttää tästä ilmiöstä käsitettä ex-human ( Biehl, 2005).

 Hyvinvointivaltiossa on ihmisiä, joita saa laillisesti syrjiä, ja joita eivät ihmis- ja perusoikeudet koske samalla tavalla kuin muita kansalaisia. Tällaisia ihmisiä ovat mm. lastensuojelun asiakkaat ja autismikirjon lapset ja heidän vanhempansa.

Ahonen ei ole löytänyt mielenterveyden kehittämistyön dokumenteista yhtään ainoaa asiakirjaa, jossa olisi arvioitu, miten ihmisoikeudet tosiasiallisesti toteutuvat.
– Mitään asiaa ei voi kehittää, jos edes nykyistä tilannetta ei ole kartoitettu, Ahonen sanoo.

 Vaatikaa siis lastensuojelu- ja mielenterveysjärjestöjen jäsenet, että oma järjestönne alkaa tutkia seuraavia aiheita älkääkä hyväksykö resurssipulajargonia:  
 1. Hoidolliset huostaanotot; kuinka moni mt- häiriöistä ja autismikirjon lapsista, miksi ja mitä reittiä päätyy sijaishuoltoon puuttuvien palvelujen takia? https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/2ce1cba0-a8b3-4506-a84b-1676eac7a67 
Minkälaisia hoidollisia toimenpiteitä, kuinka paljon ja minkälaisella vaikuttavuudella suomalaiset lapset saavat sijaishuollossa?
 2
. Lapsiin kohdistuva kemiallinen väkivalta. Kuinka monen nuoren kaksissuuntainen mielialahäiriö on tulosta sijaishuollossa saadusta masennuslääkityksestä?
3. Lastensuojelu- ja mielenterveyspalvelujen asiakkaiden ihmis- ja perusoikeuksien toteutuminen ja toteutumisen esteet.

​Vaatikaa riippumaton selvitys sijaishuollon nykytilasta mutta huomatkaa, että Lastensuojelun Keskusliitto tai sen jäsenjärjestöt tai Mieli ry/ MTKL eivät ole riippumattomia tutkimustahoja. 
 
Mikäli järjestöt eivät suostu keräämään ja käyttämään tutkimustietoa, resurssien uudelleenjakoon ja laittomuuksien ja korruption kitkemiseen, erotkaa joukolla , perustakaa uusia yhteisöjä tai vallatkaa vanhat järjestöt nimittämällä hallituksiin nykykäytännöistä kärsiviä muutoshaluisia . Äänestäkää ulos korruptoituneet päättäjät!


 Kirjoittakaa avoimia, julkisia kirjeitä ja kertokaa kohtelustanne palvelujärjestelmässä Lastensuojelun ja Mielenterveyden Keskusliiton ja Mieli ry:n päättäjille.
Osoitteet löytyvät tästä: 
https://www.mtkl.fi/toimintamme/organisaatiomme/luottamuselimet/
https://www.lskl.fi/meista/organisaatio/hallitus/
https://mieli.fi/mieli-ry/organisaatio/liittokokous-ja-liittohallitus/ 

Muistakaa myös kannella oikeusasiamiehelle: https://www.oikeusasiamies.fi/kantelu-oikeusasiamiehelle
MIELI ry:n yhteisöjäsenten Suomen psykiatriyhdistyksen Erkki Isometsä ( vasemmalla) ja Suomen Lääkäriliiton Marjo Parkkila- Harju (oikealla) suivaantuivat kollegojensa lääketeollisuusyhteistyötä arvostelleelle Teppo Järviselle. STEA- rahoitetun Nuorten ystävien Marja Irjala ( keskellä) puolestaan on sijaishuollon lobbari. 

Pitkästi:

Suomalainen järjestökenttä- korruption ja poliittisen suhmuroinnin sekava sykerö



Rahapelirahoilla on ostettu poliitikot ja järjestöt hiljaisiksi - ja jopa osa kaupallisesta mediasta, joka hyötyy rahapelimonopolin mainosrahoista.

Suomessa lastensuojelu- ja mielenterveysjärjestöt eivät useinkaan toimi kansalaisten edunvalvojina suhteessa viranomaisiin vaan viranomaisten edunvalvojina suhteessa kansalaisiin.
Lastensuojelumielivallan kohteeksi joutuneita suututtaa myös nähdä entisiä pahoinpitelijöitään ja muita perusturvarikollisia sosiaalialan järjestöjen johdossa.


*Rahapelivarat ovat ihan sitä samaa verorahaa, jota tarvittaisiin päiväkoteihin ja kouluihin tai jonka voisi jättää ihmisten taskuihin. Verot on vain kerätty tavallisia veroja useammin köyhiltä ja heikoilta.​
*Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus STEA ( entinen RAY) ohjaa n. 300 miljoonaa rahapelivaroja sosiaali- ja terveysalan suurille ja vakiintuneille toimijoille ; 6% tuensaajista saa peräti puolet summasta.
*STEA:n yhteydessä toimii avustusasiain neuvottelukunta, jossa istuu tuensaajien edustajia.
*Kattojärjestöt päättävät julkisten varojen kohdentamisesta ohjaamalla osan saamastaan rahoituksesta jäsenjärjestöilleen. Tämä siirtää julkista valtaa keskusjärjestöille ja lisää järjestelmän läpinäkymättömyyttä.
* Suuri osa avustuksista menee hallintokuluihin ja toiminnanjohtajien korkeisiin palkkoihin ( jopa yli 100 000 e/ vuosi).
* Avustuksia käytetään edunvalvontaan. Lobbaus suuntautuu paitsi tulevien avustusten varmistamiseen, myös nykyisen järjestelmän ylläpitämiseen. Esimerkiksi SOSTE ja monet sen jäsenjärjestöt kertovat avoimesti harjoittavansa edunvalvontaa. Valtio siis rahoittaa toimintaa, jonka tarkoitus on hankkia siltä rahaa.
*Henkilökunnan ja erityisesti johtajien etu ja päämäärät korostuvat järjestöjen yhteiskunnallisten päämäärien sijasta.
*Järjestöt toimivat kuin julkiset organisaatiot, mutta ilman julkisen toiminnan rajoitteita kuten avoimuutta ja valvontaa.

Toiminta siis rapauttaa kansalaisyhteiskuntaa, jonka tehtävä on olla julkisesta vallasta riippumaton moraalin ja merkitysten lähde ja toimia julkisen vallan vastapainona ja vahtikoirana.
Tuhlausta on mahdotonta estää koska rahat on siirretty tavallisen demokraattisen prosessin ulkopuolelle.

Epämiellyttävää on myös se, miten järjestelmään sisäänrakennettu epärehellisyys rapauttaa julkisen keskustelun.
Kukaan ei puhu asiasta, koska kaikki julkiset keskustelijat ovat jotenkin mukana. Lukuisat poliitikot ovat mukana tai ovat olleet Veikkauksen toimielimissä. Vielä suurempi määrä poliitikkoja, entisiä poliitikkoja ja politrukkeja on mukana edunsaajissa. Poliittisten puolueiden sisarjärjestöt saavat miljoona-avustuksia.

Jokainen kansalaisjärjestö, joka on minkään kokoinen, imaistaan mukaan järjestelmään. Kun kultaiset kahleet lyödään kiinni, halu kritisoida järjestelmää katoaa."http://www.libera.fi/blogi/kesytetty-kansalaisyhteiskunta-valtion-ruokittavana/
https://kulttuuritoimitus.fi/kritiikit/kritiikit-kirjallisuus/veikkauskratia-osoittaa-miten-mata-avustusjarjestelma-suomessa-on-arviossa-senja-larsenin-jarkyttava-tietokirja/

Mielenterveysomaisten etujärjestö FinFami järjestää nykyisin traumaterapian ja lastensuojelun markkinointikoulutuksia teemalla lastensuojelu on muutakin kuin huostaanotto havaitsematta, että tuo “ muu” on huostaanottoja tuottavia avohuollon tukitoimia.

Kuntien työntekijöitä kouluttaa yhä useammin MIELI ry ( MIELI Suomen Mielenterveys ry, MIELI Psykisk Hälsa Finland rf. / MIELI Mental Health Finland), jota markkinoidaan mm. sosiaalialan osaamiskeskuksissa.  

MIELI ry (entinen Suomen Mielenterveysseura ry) sai vuonna 2019 toiseksi eniten avustusta STEA:lta. MIELI ry:n rahoituksesta kaksi kolmasosaa tulee STEA:n kautta Veikkauksen rahapelituotoista.


MIELI ry:n koulutukset muistuttavat hätkähdyttävän paljon sijaishuollon edunvalvontajärjestöjen koulutuksia psykoanalyyttisine teorioineen ja puhuntoineen ja terapeuttisen vallan käytäntöineen. 
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelujarjestot-ja-sosiaalialan-oppilaitokset-sijaishuollon-kasvattamisen-ja-yksityistamisen-airueina
 
MIELI ry:n yhteisöjäsenistä löytyvätkin mm. 
Nuorten Ystävät, sosiaalityöntekijöiden ammattiliitto Talentia, perhekuntoutuskeskus Lauste, Suomen Psykologiliitto, Suomen Lääkäriliitto, Suomen Psykiatriyhdistys ja monet muut Lokakuun Liikkeen kritisoimat  viranomaisvallan ja/tai sijaishuollon edunvalvojat. 

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-katkaista-sijaishuollon-riskiperheiden-ongelmien-ylisukupolvinen-periytyminen

Esim. Aivosäätiöön sulautuneessa Lastenpsykiatrian tutkimussäätiössä ( LPSY) Lastensuojelun Keskusliiton ja MIELI ry:n vaikuttaja Pentti Arajärven kanssa istunut Oulun yliopiston lastenpsykiatrian professori Irma Moilanen ajeli vuosia "kaksilla raiteilla" - sekä Nuorten Ystävien hallituksessa että pitämällä Pohjolakodilla vastaanottoa, eli hän on lääkärin lausunnoissaan pystynyt vaikuttamaan nuorten sijoituksiin Nuorten Ystävien lastensuojeluyksiköissä.

Moilasella on ollut myös asiantuntijarooli lääkefirmassa Eli Lilly and Company. Se on yhdysvaltalainen maailmanlaajuinen lääkeyhtiö, jonka tuotemerkkejä mm. Prozac, Zyprexa ja Cymbalta myydään noin 125 maassa ympäri maailmaa. Eli Lillyn SSRI- myyntihitti Prozacilla (Suomessa mm. Seronil, Seromex) on hoidettu mm. bulimiaa, masennusta, paniikkihäiriötä, dysmorfista ruumiinkuvan häiriötä( tyytymättömyys siihen, miltä näyttää) ja luulotautia. 
Irma Moilanen on toiminut mm. tieteellisen neuvottelukunnan jäsenenä (Eli Lilly), osallistunut ulkomaisiin kongressimatkoihin lääkealan yritysten rahoittamana (Eli Lilly, Janssen-Cilag), toiminut lääkealan yrityksen koulutusta suunnittelevassa työryhmässä, pitänyt luentoja (Eli Lilly) ja toiminut Eli Lilly Säätiön apurahatoimikunnan jäsenenä.
Eli Lilly on pimittänyt vuosia Zyprexan haittavaikutuksia, jotka ovat paljon pahempia kun on ilmoitettu. USA:ssa tuhansia ihmisiä on sairastunut diabetekseen lääkkeen takia.

Nuorten Ystävien lastensuojeluyksiköt ovat tunnettuja lasten lääkitsemisestä mielialalääkkeillä.
Irma Moilanen on saanut aikaiseksi paljon huostaanottoja tieteellisillä julkaisuillaan mm. ADHD -diagnoosin yhdistämisellä rikollisuuteen sekä edelleen psykiatrian oppikirjoissa käytettävällä koulupelko-diagnoosilla.

Lastenpsykiatri Irma Moilasen lastenpsykiatrian oppikirjaan kirjoittaman ohjeen mukaan tautiin nimeltä koulupelko (synonyymit eroahdistushäiriö, separaatio-ongelma) on vain yksi hyvä hoitotapa: lapsen huostaanotto ja sijoittaminen lastenpsykiatrisen sairaalan suljetulle osastolle, jossa lapsi harjoittelee olemaan erossa isästään ja äidistään.

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/nuorten-ystavien-irma-moilasen-koulupelko-diagnoosi-koulukiusattujen-huostien-ja-mielisairaalakyyditysten-veruke

MIELI ry on julkaissut Perheterapeutti- lehteä, jonka isänä pidetään Lastensuojelua käyttävät perheet- törkyjulkaisusta tuttua Jan- Christer Wahlbeckia. Wahlbeckin sukulainen puolestaan toimii MIELI ry:n kehitysjohtajana ja istuu myös mielenterveysstrategiaa toimeenpanevassa  THL:n mielenterveystiimissä.

STEA-rahoitetun Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry:n toiminnanjohtaja Sari Aalto-Matturi valittiin  MIELI ry:n toiminnanjohtajaksi 2015. MIELI Suomen mielenterveys ry:n liittohallituksen puheenjohtajaksi valittiin europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen vuonna 2020. Pietikäinen seurasi tehtävässä Lastensuojelun keskusliiton 
hallituksen ex-puheenjohtaja Pentti Arajärveä, joka on toiminut MIELI ry:n puheenjohtajana lähes vuosikymmenen.


MIELI ry:ssä on saatu aikaan myös hyviä asioita esim. lakiuudistuksia, koulutuksia, kriisipuhelimia ja - päivystyksiä, omaisryhmiä ja Lapinlahden Lähde. Juuri sen vuoksi onkin surullista, jos toiminnan painopiste liukuu lastensuojelua ja sijaishuoltoa kasvattamaan pyrkivien palveluntuottajien edunvalvonnaksi. 


Lastensuojelu- ja mielenterveyspalvelut toistensa asiakashankkijoina

Lastensuojelu- ja mielenterveyspalvelut näyttävät tuottavan asiakkaita toinen toisilleen. Lastenpsykiatrian on todettu tekevän lainvastaisesti sijoitustilauksia hoidon ehtona ( VTV; 2012) ja kodin ulkopuolelle sijoittujen lasten taas on todettu kärsivän psyykkisistä häiriöistä useammin kuin muut lapset tai samanlaisissa oloissa kasvaneet sijoittamattomat sisarukset. 

Riitta-Leena Paunio kiinnitti jo vanhan lastensuojelulain uudistamisen yhteydessä huomiota siihen, että uudistamistyöryhmän mietinnöstä puuttui huostaanoton perus- ja ihmisoikeuksia koskeva nykytilan arvio.
STM:n lastensuojelulain kokonaisuudistuksessa perheiden ihmis- ja perusoikeudet ohitetaan jälleen ja asiantuntijoina käytetään taas tahoja, joilla on välitön taloudellinen intressi huostaanottojen ja lastensuojelun asiakkaiden määrän kasvattamiseen. 

 Kun aiemmin substanssityöryhmän puheenjohtajana toimi lakeihin ja vanhempiin sekä vanhempien oikeussuojaan väheksyen suhtautuva Päivi Sinko, nyt lainvalmisteluun on sotkeutunut STM Lapset ja nuoret- yksikön johtajaksi nimitetty SOS -lapsikylän tuotteiden myyntiä epäonnistuneessa Vantaan Lapset SIB -hankkeessa edistänyt Vantaan kriisiytyneiden perhepalvelujen ex-johtaja Anna Cantell-Forsbom, joka on luonnehtinut lastensuojelun laittomuuksista kantelun tehneitä työntekijöitään omiin muroihin pissijöiksi.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lapset-sib-epaonnistui-tavoitteissaan-vantaa-joutuu-silti-maksamaan-sijoittajille-eika-sopimusta-voi-irtisanoa

 Leeni Ikonen hämmästelee, ettei lastensuojelulain uudistuksessa nosteta esille ensisijaisen tärkeitä asioita liittyen rakenteelliseen korruptioon, STEA:n avulla luotuun järjestödemokratiaan ja hallinnon vääristymiin, väkivaltaiseen palvelujärjestelmään, sosiaalityöntekijöiden heikkoihin virkamiestaitoihin, mielivallan kulttuuriin, virkavastuukysymyksiin, lastenpsykiatrien huostaanottolähetteisiin, lasten ja vanhempien oikeusturvan vaarantavaan hallintotuomioistuinkäsittelyyn sekä sijaishuollon nykytilaselvityksen käynnistämiseen.

Ikosen mukaan “lastensuojelun kroonistuneen kriisin taustalla ovat sosiaalityöntekijöiden koulutukseen liittyvät puutteet ja ideologiapohjainen virkatyö. Ellei tätä perusasiaa saada kuntoon, kaikenlaiset lainsäädäntöuudistukset ovat turhia. Sosiaalityöntekijät jatkavat ”lapsen edun” ajamista lakien velvoitteista piittaamatta, oman intuitionsa mukaan – olipa laki minkälainen tahansa.

Oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin turvaaminen lastensuojelujuttuihin edellyttäisi oikeusministeriön hallinnonalan kytkemistä lainvalmisteluun.”
https://leeniikonen.fi/2022/05/23/lastensuojelulaki-uudistuu-uskottavuusongelmia-ministeriossa/

Potilasjärjestönä esiintyvä Mielenterveyden Keskusliitto ( MTKL) esitti jo vuonna 2012 varoituksen mielenterveyshäiriöiden käyttämisestä sijoitusperusteena (hoidollinen huostaanotto) mutta poisti sen sivuiltaan ilmeisesti jonkun lastensuojelun edunvalvontajärjestön pyynnöstä.

 Samana vuonna VTV kertoi laittomista hoidollisista huostaanotoista ( “Erikoissairaanhoito tekee sijoitustilauksia” ), joiden olemassaolon Pelastakaa Lapset ry:n Jari Sinkkonen kielsi. VTV kiinnitti huomiota myös sijaishuollon valvontapuutteisiin: osa sijaisperheistä ei päästänyt sosiaalityöntekijää valvontakäynnille.


Yhä useampia lapsia sijoitetaan pelkästään puuttuvien mielenterveyspalvelujen takia ilman, että vanhemmista tai kodin olosuhteista olisi löydetty vikaa ( nk. laiton hoidollinen huostaanotto).
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/e242518e-7521-4267-8f14-2cd793e20dc3

Tuoreet tutkimukset kertovat, että kaikilla tutkituilla hyvinvoinnin ja terveyden mittareilla sijoitettujen lasten tilanne oli heikompi kuin muun väestön ja heidän sisarustensa, joita ei ollut sijoitettu kodin ulkopuolelle. Sijoitus itsessään tuottaa traumoja, mielenterveysongelmia, sosiaalista ja taloudellista osattomuutta, väkivallan uhriksi joutumista, rikollisuutta, itsetuhoisuutta sekä kuolleisuutta.

Perheen tuhoutuminen alkaa usein harkitsemattomasta uskoutumisesta tai pyynnöstä saada lääkisääteisiä peruspalveluja, useimmiten neurologista kuntoutusta lapselle johon vastataan  lastensuojeluilmoituksella, sijoituksia pohjustavilla “avohuollon tukitoimilla” ja sijoituksella. 

Pysyväksi pyrkivässä sijoituksessa lapselta evätään usein tarvittava terveydenhuolto, koulutus, yhteydenpito läheisiin ja hän altistuu liian usein viranomaismielivallalle, päihteille ja seksuaaliselle hyväksikäytölle, joiden seuraukset selitetään lapsuuden/vanhempien traumoista johtuviksi ja joilla perustellaan sijoituksen jatkamista. 

Kun lapsi noin 7 vuoden huostaanoton, vähintään 2-3 kertaa vaihtuneen valvomattoman sijaishuoltopaikan ja satojen tuhansien hoitovuorokausikorvausten jälkeen heitetään 18- vuotiaana ulos sijaishuollosta, hän on yleensä entistä sairaampi, leimattu, katkeroitunut, traumatisoitunut, itsetuhoinen tai päihdeongelmainen - ja jää viranomaistoimintaan luottamuksensa menettäneiden vanhempiensa vastuulle syrjäytymään ilman tarpeenmukaisia palveluita. 

Terapeuttisen vallan kehittäjät eivät vielä näe kehittämiseksi kutsutun syrjäyttämisensä ja osallistamispetostensa seurauksia, joista tulevaisuudessa kukaan ei tule jäämään osattomaksi. 


Toivottavasti herääminen tapahtuu ennenkuin he tarvitsevat luotiliivit matkalle lähikauppaan.
​
Picture
​Kuvakaappaus YLE. Vasemmalla puolella on natsien propagandajuliste, joka on ollut muun muassa natsien oppikirjoissa. Oikealla puolella on katkelma GEMMA-hankkeen tiedotteesta, jonka mukaan autismikirjon häiriöt ovat valtava taakka ja kuluerä sairastuneille itselleen, heidän perheilleen ja terveydenhoidolle.

Tutkija: GEMMA rikkoo EU:n eettisiä ohjenuoria

– GEMMA-projekti on ongelmallinen, koska sen päätavoitteet ovat autismin ehkäisy ja parantaminen. Autismin ehkäisy tarkoittaa autististen ihmisten syntymän ehkäisyä. Tämä on eugeniikkaa, sanoo tutkija ja tohtori Heini Natri.

Itsekin autistinen Natri työskentelee genetiikan alan tutkijana Translational Genomics Research Institutessa Yhdysvalloissa.

Osittain kritiikkiin yhtyy myös tutkija Annikka Suoninen, joka työskentelee Suomen Autismikirjon Yhdistyksen AAVA-hankkeessa. GEMMAN tiedotus on aiheuttanut kipakkaakin kommentointia myös yhdistyksen riveissä.
– Projektista on tiedotettu suomeksi aivan räävittömän ala-arvoisella tavalla. Autistiyhteisö on kokenut tiedotuksen sisällön loukkaavana. Kuka nyt haluaisi olla ihminen, jonka kaltaiset pitäisi poistaa tästä maailmasta, Suoninen toteaa.

Monet eivät Natrin mukaan pidä ongelmana autismia vaan ympäristön suhtautumista siihen.

YLE:een yhteyttä ottanut Marja vertaa GEMMA-tutkimuksen tiedotetta natsi-Saksan propagandajulisteeseen.
– Julisteessa vähemmistöt kuvataan taakkana enemmistölle ja painotetaan, kuinka kalliiksi vähemmistöön kuuluvien henkilöiden olemassaolo tulee, hän kirjoittaa Ylelle WhatsAppissa.

Heini Natrin mielestä GEMMA rikkoo EU:n eettisiä ohjenuoria, jotka kieltävät eugeniikan ja vaativat, että tutkijat huomioivat yhteiskunnalliset huolenaiheet. Silti hanke on saanut 14,2 miljoonaa euroa EU-rahoitusta.
– Tämä osoittaa, että pitää kehittää uudet kansainväliset ohjenuorat ja niiden noudattamista pitää valvoa, Natri toteaa.

Yksi GEMMAN isoista ongelmista on Heini Natrin mielestä se, ettei hanke ole kuullut autisteja itseään. 
GEMMA saa tutkijalta kritiikkiä myös taloudellisista eturistiriidoista.

Hanke pyrkii selvittämään suoliston mikrobien yhteyttä autismiin ja kehittämään niihin liittyviä hoitoja. Mukana on kansainvälinen elintarvikejätti, joka valmistaa ruokatuotteita lääkinnällisiin tarkoituksiin.
​
– Autismihoitojen kehittäjät ja niiden tehokkuutta ja turvallisuutta tutkivat tahot ovat lähes aina samoja, jotka hyötyvät taloudellisesti näiden hoitojen tarjoamisesta, Natri toteaa.
​
Tutkimukset ovat tuoreen artikkelin(siirryt toiseen palveluun) mukaan johtaneet monien ongelmallisten, haitallisten ja tehottomien hoitojen kehittämiseen.

https://yle.fi/uutiset/3-12464209​


Mielenterveysjärjestöstä sijaishuollon edunvalvojaksi 

Miksi mielenterveysjärjestöt, joiden jäsenistöstä suuri osa on puuttuvista palveluista ja autismikirjon lasten hoidollisista huostaanotoista kärsineitä äitejä ja sijaishuollossa syrjäytettyjä ex-nuoria ovat lähteneet kannattamaan samoja strategioita ja toimijoita, jotka ovat vastuussa heidän jäsenistönsä kärsimyksistä eli lastensuojelujärjestöjen yhteistyökumppaneiksi tukemaan markkinoistettua, eugeniikan ja psykoanalyysin oppeja levittävää lastensuojelua ja sijaishuollon edunvalvontaa? 

Sekä lastensuojelu- että mielenterveystoimijat ovat valinneet toimintapolitiikakseen huomion siirtämisen pois asiakkaiden ihmis- ja perusoikeuksien toteutumisesta  “palvelujärjestelmäkehittämiseen “ ( esim. systeeminen lastensuojelumalli) , epämääräiseen "ongelmien ennaltaehkäisyyn" (= epäeettiset arvioinnit ja seulaukset) ja  “ennakkoluulojen hälventämiseen”(=sosiaalisen raportoinnin estäminen) tarjotuista pseudopalveluista. 

Tämä linjaus on johtanut siihen, että sen paremmin lastensuojelu- kuin mielenterveyshankkeet eivät ole saavuttaneet tavoitteitaan avokätisestä rahoituksesta huolimatta. 

Neurologisista häiriöistä kärsivät lapset eivät edelleenkään saa asianmukaisia tutkimuksia eivätkä käypää hoitoa.

 Psykoanalyyttisesti orientoituneet sote-toimijat haluavat nähdä neurologiset häiriöt vanhempien tuottamina psykiatrisina ongelmina ja hoitaa niitä väärin sijoittamalla lapset koko lapsuuden ajaksi valvomattomiin lastensuojelulaitoksiin ja sijaisperheisiin ilman mahdollisuutta pitää yhteyttä läheisiinsä.

Ennätysmäärä lapsia ja nuoria ei ole saanut pandemian aikana heille kuuluvia palveluja lain edellyttämällä tavalla ( hoitotakuu). Valvira ei käynnistänyt valvontatoimia, vaan katsonut puutteita läpi sormien. Myös aluehallintovirastojen (avi) valvonta on ollut vähäistä. Valvontaviranomaisella on ollut vaikeuksia saada täsmällistä tietoa valvottaviensa toiminnasta. 
Myöskään STEA ei ole valvonut rahoittamiensa järjestöjen koulutusten tai toimintakäytäntöjen oikeellisuutta tai tarkoituksenmukaisuutta.

Mielenterveys- ja lastensuojelujärjestöt ja -hankkeet esim. Lastenasiaintalo ovat vastanneet järjestelmäpuutteisiin tehostamalla perheiden seulauksia ja valvontaa ja etsimällä väkivaltaa vanhemmista.

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastenasiaintalojen-barnahus-sudenkuopat-virheita-ja-petoksia

Suorien ihmisoikeusloukkausten lisäksi useat suuret lasten- ja mielenterveysjärjestöt kuten Lastensuojelun Keskusliitto, MIELI ry ja Mielenterveyden Keskusliitto tekevät yhteistyötä sellaisten instituutioiden ja yritysten kanssa, jotka ovat vastuussa asiakkaita  tuhoavista ja riistävistä toimista ja toimivat siten suoraan tavoitteitaan vastaan, mikä asettaa kyseenalaiseksi järjestöjen rehellisyyden, uskottavuuden ja eettisyyden.

Erityisen irvokasta lastensuojelu- ja mielenterveystyössä on julkisilla varoilla luotujen ja ylläpidettyjen väitetysti tasa-arvon, sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja reilumman yhteiskunnan eteen työskentelevien yhteiskunnallisten järjestöjen ja yritysten myynti/ sulautuminen osaksi kansainvälisiä, liikevoittonsa usein veroparatiiseihin piilottavia sijoituskonserneja kuten esim. Kalliolan setlementin lastensuojelu- ja asumispalvelujen myynti pahamaineiselle Humana- ketjulle. 

​​Sen paremmin lastensuojelu- kuin mielenterveystoimijat eivät enää tunne, kunnioita eikä hyväksy perustehtäväänsä, oman alansa lainsäädäntöä ja ihmis- ja perusoikeusvelvoitteita( juridisoitumisvalitukset), kansainvälistä tutkimustietoa tai -keskusteluja ( huoli- ja traumapuhe ja puhe hiljaisesta tiedosta) tai asiakkaitaan ( vihapuhe, puhe riskiperheistä ja pirullisista ongelmista) ja pyrkivät usein vieläpä salaamaan ja kiistämään oman työnsä haitalliset seuraukset( onnistumis- ja huono- osaisuuspuhe, ylisukupolvisuusdiskurssi ja moralistiset virhepäätelmät).
 
“Moniammatillisen yhteistyön” ja lastensuojelun kumppanuuden myötä myös  mielenterveystoimijat näyttävät uskovan, että omat vanhemmat ovat lapsen suurin vaara ja hyvinvointiriski ja etsivät lastensuojelun tavoin riskejä yksinomaan/ pääosin kotoa vaikka lasten kaltoinkohtelun suurin riski tulee toveripiiristä, vertaisryhmistä ja nykyisin myös palvelujärjestelmästä. 
 

Mielenterveystoimijat jakavat lastensuojelun uskon virheellisiksi ja jopa vaarallisiksi osoitettuihin teorioihin ja toimintakäytäntöihin, piirrättävät asiakkaillaan sukupuita ja tekevät kiintymyssuhdetestejä ja - karttoja virheellisiksi osoitettuihin eugeniikan ja psykoanalyysin teorioihin tukeutuen.

MIELI ry:n koulutuksissa esim. lapsen itsetuhoisuus nähdään lapsen ja vanhemman oletettujen kiintymyssuhdeongelmien aiheuttamana jopa monivuotisen valvomattoman sijoituksen jälkeen - 40 vuotta sen jälkeen kun psykoanalyyttinen kiintymyssuhdeteoria on osoitettu vääräksi. 


Näin huomio siirretään eriarvoistamisen ja syrjäyttämisen mahdollistavista järjestelmäpuutteista köyhien vanhempien oletettuihin yksilöpatologioihin. 

Sosiaalinen eriarvoisuus muuntuu tietyn väestöryhmän psyko-emotionaaliseksi haavoittuvuudeksi – vulnerabilityksi (Ecclestone & Brunila 2015, 3 - 4, 15, 23.)


Noam Chomskyn mukaan tämä on ollut tietoinen väestön hallinnan keino yhteiskunnan vallanpitäjiltä (2017). 

Haavoittuvassa asemassa olevaksi määriteltyä ihmisryhmää voidaan ohjata tiettyyn asemaan yhteiskunnassa – haavoittuvaan asemaan. 


MTKL:n asiakasosallisuuden käytäntö: vertaisille potkut



Pääosin julkisista varoista, keräyksistä ja lahjoituksista rahoituksensa saavat kansalaisjärjestöt palkitsevat johtajiaan avokätisesti yli 100 000 euron ministeritason vuosipalkoilla samaan aikaan kun vertaistyöntekijöitä vaaditaan työskentelemään ilmaiseksi.

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vertaistyosta-ei-makseta-sosiaalialan-jarjesto-ja-rahastojohtajille-taataan-ministeritason-palkat

Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus (STEA) jakoi vuonna 2019 Diakonissalaitokselle avustusta 3,2 miljoonaa euroa ja päihdejärjestö EHYT ry sai STEA-rahaa reilut 3,1 miljoonaa euroa.
Helsingin Diakonissalaitoksen säätiön toimitusjohtajan ja Aivosäätiön valtuuskunnan Olli Holmströmin vuositulot olivat muhkeat 232 011 euroa, eli mies ansaitsi kuukaudessa lähes 20 000 euroa.
STEA:n ex-johtaja liikuntatieteiden maisteri Kristiina Hannula toimi aiemmin STEA- rahoitetun EHYT ry:n johdossa, jossa hänen vuosiansionsa olivat vuonna 2017 huimat 116 290 euroa.


Lasten Päivän Säätiön toimitusjohtaja Pia Adlivankin ansaitsi 154 963 euroa ja Setlementtiliitto ry:n toimitusjohtaja Pentti Lemmetyisen vuositulot olivat 94 619 euroa.

Pelastakaa Lapset ry:n pääsihteerin kokoomuksen ex-kansanedustajan Hanna-Markkula-Kivisillan vuosiansiot olivat 100 578 euroa ja Mannerheimin lastensuojeluliiton (MLL) pääsihteerin Milla Kalliomaan vuositulot 94 749 euroa.

Juhlapuheissa sosiaali- ja terveydenhuollon päättäjät ovat yhtä mieltä siitä, että kokemusasiantuntijatoiminnan kytkeminen ammatillisten organisaatioiden kehittämisen rakenteisiin ja kulukorvaukset ja palkat kokemusasiantuntijoille ja vertaistuen vetäjille ovat tarpeellisia ja suorastaan välttämättömiä sosiaalisen osallisuuden ja oikeudenmukaisuuden kannalta. Käytännössä edes kulukorvaukset eivät aina toteudu palkasta puhumattakaan.  


Muutama vuosi sitten järjestöjä rahoittava RAY (nykyinen STEA) katsoi, ettei vapaaehtoistoiminnasta pidä maksaa palkkaa.

RAY kävi keskusteluja vertaistyöntekijöiden palkkauksesta muun muassa Mielenterveyden keskusliiton (MTKL) kanssa. MTKL, suurin mielenterveysalan potilasjärjestö Euroopassa, reagoi keskusteluihin irtisanomalla 20 mielenterveyskuntoutujien vertaisena ja kokemusasiantuntijana toiminutta henkilöä.
Aiemmin vertaistyöntekijät olivat tuntipalkkaisia työntekijöitä, joilla on ollut MTKL:n kanssa työsopimus. Vuoden 2014 alusta alkaen MTKL on katsonut, että vertaiset ovat vapaaehtoistyöntekijöitä. He eivät saa työstään palkkaa, mutta matkat ja muut kulut korvataan. (Savon Sanomat, 04.03.2014 ).



Osallisuus typistyy seulonnaksi ja asiakkuudeksi pseudopalveluissa
 
Sekä lastensuojelu- että mielenterveystoimijoilta on jäänyt huomaamatta, että pelkkä epäily lastensuojelullisesta ongelmasta tai  mielenterveyshäiriöstä usein estää asiakkaiden ihmis- ja perusoikeuksien ja käyvän hoidon toteutumisen.

Niin lastensuojelu- kuin mielenterveyspalveluista näyttää tulleen tutkimustietoa,  käypää hoitoa ja asiallista kohtelua haluaville paikkoja, joista kannattaa kysyä poissa tai joihin voi mennä ainoastaan asiamiehen/ juristin ja taltiointilaitteiden kanssa. 

Lastensuojelu- ja mielenterveyspäättäjien hehkuttamaan  systeemisyyteen ja psykoanalyysiin liittyy  jo  patologisen ortodoksista suhtautumista ja  kulttipiirteitä. 
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ala-alistu-eugeniikkaan-systeemisen-lastensuojelun-tutkintamalli-lumo-ja-syty-hankkeisiin


Tutkimusprofessori Hannu Lauerman mukaan yleismaailmallisia pahamaineisten lahkojen ( ja lastensuojelun ja mielenterveystyön rutiininomaisia) vallankäyttökeinoja ovat:
- taloudellisen riiston kätkeminen hyvyyden sädekehään
- uhrien eristäminen muusta maailmasta
- perhesiteiden katkaisu
- tunneilmaisun rajoittaminen
- koulunkäynnin ja terveydenhuollon minimointi
- syyllistäminen, pelottelu ja uhkailu
- salailu ja valmentautuminen oikeusviranomaispuuttumisiin harhaanjohtavin asiapaperein
​​
- kauniit ja harhaanjohtavat rituaalien nimet: vanhemmuuden tuki, perhetyö, moniammatillinen yhteistyö, hoidollinen sijoitus, tukitoimi, voimaannuttaminen
- ulkomaailman kuvaaminen vaarallisena: riskidiskurssi
- eristäytyminen muusta yhteiskunnasta: yleinen valveutumattomuus yhdistettynä omaa kunnollisuutta korostavaan tarpeeseen erottautua "riskiperheistä"
- harhaanjohtavat eufemismit ja uuskieli: lapsen etu, erityinen huolenpito, intensiivihoito, kehittäminen, turvaistaminen
- negatiivisten mielikuvien jatkuva ruokkiminen
- hierarkia ja jäseniltä muualle puuttuvat etenemismahdollisuudet
 
Markkinoistetuille lastensuojelulle ja mielenterveystyölle tyypillisiä ovat myös seuraavat lahkojen toimintakäytännöt:
 
- viranomaisen/ palveluntuottajan erehtymättömyyttä ei saa kyseenalaistaa
- väärinkäytöksiä ja vääriä päätöksiä ei myönnetä vääriksi eikä oikaista
- väärinkäytöksille ei ole toimivia valituskanavia 
- ulkopuolisille (medialle) ei saa kertoa ongelmista
- kaikki väärinkäytökset ovat vain yksittäistapauksia
- Yhteisöä julkisesti arvostelemaan rohjenneet leimataan sairaiksi/ katkeriksi epäonnistujiksi
- sääntöjä vastaan kapinoivia uhataan ja pelotellaan
- hierarkian alapäässä olevia ei kuulla eikä uskota 
 
Sosiaalityö ja psykiatria eivät tunnu olevan itseään korjaavia tieteitä. Epäeettiset uskomukset ja virheelliset teoriat väistyvät vallan kentiltä vain ankaran taistelun tuloksena ja vain hetkeksi putkahtaakseen esiin uudessa muodossa sopivana aikana.

Toimiva lastensuojelu -raportin mukaan jo 40 vuotta sitten  lapsen vuoden komitea (1980,137) katsoi, että lastensuojelun eri toimintamuodot ovat jääneet esiintyvistä ongelmista pahasti jälkeen.
 Raportin tekijät kysyivät, missä määrin lastensuojelulakiin perustuvassa toiminnassa tapahtuu niin sanottua viranomaispahoinpitelyä.

Karmivaa on, että Marraskuun liikkeen korjausehdotuksista on jo 60 vuotta ja Anu Suomelan ja J.P. Roosin kiireellisistä parannusehdotuksistakin   yli kaksikymmentä vuotta mutta ehdotukset odottavat yhä toteutumistaan. 

Lastensuojelussa rehottavat edelleenkin samat tuhoisat asenteet, toimintakäytännöt ja oikeusturvaongelmat, joiden laajuutta tai seurauksia ei tutkita .  Andre Souranderin mukaan sosiaali- ja terveysministeriö rahoittaa lasten mielenterveystyötä kehittäviä hankkeita, joista puuttuu vaikuttavuuden seuranta. Tieteellisen tutkimuksen liittäminen hankkeisiin on hänen mukaansa jopa kielletty.

Mielenterveysjärjestöjen kannattaisi havaita, että lastensuojelun kumppanuus ei enää johda automaattisesti lisärahoituksen ja good will:n saamiseen omalle järjestölle  vaan jäsenistökatoon ja kansalaisten  luottamuksen menettämiseen myös omaa tieteenalaa ja toimintakäytäntöjä  kohtaan. 
Osaavien mielenterveysammattilaisten ei kannattaisi haaskata osaamistaan ongelmien  laastarointiin tai  ideologisen korruption ylläpitoon vaan irtisanoa itsensä ja etsiä tai luoda itselleen uusi työpaikka.  
​
Picture
"Kun toisten hädällä tehdään rahaa, ei ole kannustinta vähentää hätää vaan lisätä sitä, jotta voidaan ansaita enemmän rahaa"

Vaatikaa tutkimustietoa ja vallanvaihtoa järjestöjäsenyyden ehtona!

​
Mielenterveysjärjestöjen tietämättömyys, kritiikittömyys ja lobbaushalu lastensuojelun suhteen on hämmentävää. Samoin sitoutuminen vanhentuneisiin psykoanalyyttisiin teorioihin ja käytäntöihin esim. systeemisessä lastensuojelumallissa käytettyyn vääräksi osoitettuun kiintymyssuhdeteoriaan perustuvaan mentalisaatioteoriaan, jossa asiantuntija pyrkii "katsomaan kansalaisten läpi " löytääkseen olettamiaan persoonallisuuspatologioita ja muita häiriöitä.
​
 ​Mentalisaatioteoriaa levittävä Mannerheimin Lastensuojeluliitto ( MLL) toimi vuosia temmellyskenttänä  entisen lapsiasiamiehensä Helena Molenderin arveluttavalle vääriä insestiepäilyjä ja huostaanottoja lisänneelle "lapsistrategiselle työlle " yhdessä Leena Murasen kanssa ja Molander ja MLL:n pääsihteeri Jaakko Itälä uhkailivat voimallisesti tiedotusvälineitä ja tutkijoita aina, kun joku aikoi lausua Molanderista jotain vastahankaista.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ala-alistu-eugeniikkaan-systeemisen-lastensuojelun-tutkintamalli-lumo-ja-syty-hankkeisiin

”Monella on sellainen virheellinen käsitys, että lastensuojeluilmoitus auttaa, jos perhe tarvitsee konkreettista apua arkeen tai lapsi esimerkiksi terapiaa. Mutta ei sieltä käytännössä saa sellaista tukea. Apu on usein tarkkailua ja yksinkertaisia käytännön neuvoja, joita moni vanhempi on jo ehtinyt kokeilla” Terhi Suokas kertoo Voima- lehden haastattelussa.

Suokkaan mukaan on yleinen virhe, että asiakassuunnitelmaa ei ole tehty.
”Kun lapsi halutaan sijoittaa kodin ulkopuolelle, sijoitusta perustellaan sillä, että jotkut toimet, esimerkiksi tapaamiset, ovat olleet avohuollon tukitoimia eivätkä ne ole riittäneet, vaikka niitä ei ole sellaisina esitelty eikä sellaisina mihinkään kirjattu”, Suokas kertoo.

Suokkaan mukaan on perheitä, "jotka pyörivät lastensuojelussa saamatta apua, ja prosessista tulee vain lisää ongelmia, myös niille lapsille, joiden tilannetta pitäisi auttaa”.

Suokas vastustaa palvelujen yksityistämistä. ”Kun toisten hädällä tehdään rahaa, ei ole kannustinta vähentää sitä hätää vaan lisätä, jotta voidaan ansaita enemmän rahaa.”
 
Mielenterveysjärjestöjen ja Lastensuojelun Keskusliiton jäsenten, erityisesti palvelujärjestelmän vahingoittamien lasten , vanhempien ja heidän läheistensä kannattaa kiinnittää järjestöjensä päättäjien huomio terapeuttisen vallan ja markkinoistamisen tuottamiin ongelmiin ja vaatia jäsenyytensä/ rahoituksensa ehtona: 

-tutkimustietoon perustuvia käytäntöjä ja virheellisten teorioiden ja laittomien toimintakäytäntöjen hylkäämistä tehostamalla valvontaa, uudelleenkouluttamalla järjestöjen henkilokunta ja keräämällä säännölliset asiakaspalautteet tarjottujen palveluiden seurauksista 

-ideologisen, sosiaalisen ja taloudellisen korruption kitkemistä lisäämällä läpinäkyvyyttä,  kierrättämällä valta-asemat , rankaisemalla rikoksista ja lopettamalla niitä ruokkivat kumppanuussuhteet

-lasten hädällä rahastuksen lopettamista ja varojen uudelleen kohdentamista hallinnon ja palveluntuottajien sijaan suoraan lapsille ja perheille


Jokaisella suomalaisella on mahdollisuus älypuhelimen tai tietokoneen käyttöön ja jokaisella järjestöllä on varaa tehdä kysely omalle jäsenistölle. 


Vaatikaa siis lastensuojelu- ja mielenterveysjärjestöjen jäsenet, että oma järjestönne alkaa tutkia seuraavia aiheita älkääkä hyväksykö resurssipulajargonia: 


1. Hoidolliset huostaanotot; kuinka moni mt- häiriöistä ja autismikirjon lapsista, miksi  ja mitä reittiä päätyy sijaishuoltoon puuttuvien palvelujen takia? https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/2ce1cba0-a8b3-4506-a84b-1676eac7a67  

2. Sijaishuollossa  saadut terveyspalvelut. Australiassa käytiin läpi 6000 terveydellisten erityistarpeiden vuoksi  sijoitettua lasta: vain 41 sai kaikki suositellut terveydenhoidolliset toimenpiteet.  Minkälaisia hoidollisia toimenpiteitä, kuinka paljon ja minkälaisella vaikuttavuudella suomalaiset lapset saavat sijaishuollossa? 

3. Lapsiin kohdistuva kemiallinen väkivalta : suomalaisessa sijaishuollossa saadut lääkitykset, erityisesti nuorten masennuslääkitseminen ja sen seuraukset. Esimerkiksi ​​Iceheartsin toiminnanjohtaja Ville Turkka on huolissaan siitä, että lapset saattavat tulla leirille dosetti täynnä lääkkeitä.
 Tiedelehti Lancet julkaisi laajan ja tarkasti tehdyn arvioinnin masennuslääkkeiden vaikutuksista lapsiin ja nuoriin: Hyötyjä ja haittoja arvioitaessa lasten ja nuorten masennuksen hoidossa, käytetyt aineet eivät näytä tarjoavan etua. Hyöty on lumetta ja haitat ovat suuria.
Tutkimusten mukaan nimenomaan masennuslääkkeet aikaansaavat monille kaksisuuntaisen mielialahäiriön. Vaikutus on ikään ja käyttömäärään sidottu. Laajimmassa tutkimuksessa 41 viikon käyttöä seurasi joka kymmenennellä 10 – 14 vuotiaalla kaksisuuntainen mielialahäiriö. 15 – 19 vuotiailla joka kolmannellatoista.
Lääkitysaika tutkimuksessa oli siis keskimäärin 9 kuukautta. Pidempi käyttö lisää riskiä. Kuinka monen nuoren kaksissuuntainen mielialahäiriö on tulosta sijaishuollossa saadusta masennuslääkityksestä?

4. Lastensuojelu- ja mielenterveyspalvelujen asiakkaiden ihmis- ja perusoikeuksien toteutuminen ja toteutumisen esteet.
Karoliina Ahonen selvittää väitöskirjassaan, miksi suomalaiset mielenterveyshankkeet ovat pääosin epäonnistuneet tavoitteissaan ja löytää syyksi keskittymisen potilaiden ihmis- ja perusoikeuksien toteutumisen sijaan a)väestölliseen ja määrittelemättömään terapeuttista valtaa vahvistavaan ennaltaehkäisevään mielenterveystyöhön b) palvelujärjestelmäkehittämiseen c) ennakkoluulojen hälventämiseen.

5. Vaatikaa riippumaton selvitys sijaishuollon nykytilasta.
Huomatkaa, että Lastensuojelun Keskusliitto tai sen jäsenjärjestöt tai Mieli ry/ MTKL eivät ole riippumattomia tutkimustahoja. 
 
Mikäli  järjestöt eivät suostu keräämään ja käyttämään tutkimustietoa,  resurssien uudelleenjakoon ja laittomuuksien ja korruption kitkemiseen, erotkaa joukolla , perustakaa uusia yhteisöjä,  vallatkaa vanhat järjestöt nimittämällä hallituksiin nykykäytännöistä kärsiviä muutoshaluisia ja/tai äänestäkää ulos korruptoituneet päättäjät!
 
Kirjoittakaa avoimia, julkisia  kirjeitä ja kertokaa kohtelustanne palvelujärjestelmässä Lastensuojelun ja  Mielenterveyden Keskusliiton ja MIELI ry:n päättäjille. Osoitteet löytyvät tästä: 
https://www.mtkl.fi/toimintamme/organisaatiomme/luottamuselimet/
https://www.lskl.fi/meista/organisaatio/hallitus/
https://mieli.fi/mieli-ry/organisaatio/liittokokous-ja-liittohallitus/

Muistakaa myös kannella oikeusasiamiehelle: 
https://www.oikeusasiamies.fi/kantelu-oikeusasiamiehelle


Asiantuntijoiden ja päättäjien röyhkeys on ylittänyt jo aikaa sitten kansalaisten sietokyvyn. Sosiaali- ja terveydenhuollon johdon rikoksia ja väärinkäytöksiä on hoidettu siirroilla ja tehtävänimikkeiden ja titteleiden vaihdoksilla, ei rikostuomioilla, korvausvelvoitteilla tai irtisanomisilla. 

Väärin toimivasta johtajasta ei ole tullut irtisanottua eikä tuomittua vaan väärin toimiva erityisosaaja , muutosjohtaja, konsultti tai terapeutti.

Vakavista ja toistuvista väärinkäytöksistä ja asenne- ja laillisuusongelmista ei ole seurannut asiantuntijoille muuta kuin  uusi virka, kutsu  luennoimaan asiantuntijapäiville  ja  Vuoden kasvattaja, Vuoden työyhteisö, Vuoden kunnallinen lastensuojeluteko-, Vuoden taidokkain hankinta-, Ylpeästi Lapsen Puolella-, laatusertifikaatti-, Lapsen oikeuksien vaikuttaja- tai Lastensuojelun viestinnällinen teko- palkinto.

Kansalaisten on nyt korkea aika alkaa harjoittaa varhaista puuttumista. Astelkaa rohkeasti sisään lastensuojelu- ja mt-järjestöjen toimistoihin  ja tutustukaa henkilökohtaisesti teorioihin ja tahoihin, jotka ovat vastuussa teille aiheutetuista oikeusturvaongelmista.

Googlatkaa tietoja ja kysykää  kiusallisia kysymyksiä: Mistä lähteistä tietonne lastensuojelusta ovat peräisin ja miten olette tarkastaneet niiden oikeellisuuden? Miten ehkäisette ideologista, taloudellista ja rakenteellista korruptiota? Mikä on perustehtävänne ja miten se konkretisoituu toiminnassanne ja palkkauksessanne? Mikä on siihen liittyvä lainsäädäntö ja miten sitä opetetaan? Miten arvonne konkretisoituvat käytännössä? Voisiko kokouksiin saada nettiäänestyksen, että kaikki jäsenet pääsisivät äänestämään? Saanko nähdä toimintakertomuksen , talousarvion ja tilinpäätöksen?   Mitä tarkoitatte osallisuudella/ hyvinvoinnilla/ syrjäytymisellä / kuntoutumisella? Millä perusteella joku määritellään asiantuntijaksi ja kuka määrittelee? Voisitteko seuloa väkivaltatyötä tekevät työntekijänne Katarina Finnilän asenneseulalla? Keitä ovat  rahoittajanne ja yhteistyökumppaninne ja millaista valtaa he käyttävät? Missä johto on työskennellyt aiemmin ja millaisia kontakteja / jääviyksiä heillä on?

Kuinka suuri osa varoistanne kuluu hallintoon? Entä konsulteille  ja kuka heidät valitsee?Mikä prosenttiosuus menee jäsenistön palveluihin ja kuka päättää palveluista ja millä perusteilla?   Näyttäisittekö valvontaviranomaisten huomiot palveluistanne? Mihin tutkimustietoon käsityksenne ja käytäntönne perustuvat? Miksi työmenetelmänne perustuvat
virheelliseksi osoitetun psykoanalyysin oletuksille? Oletteko asiakasosallisuuden konkretisoimiseksi teettäneet asiakaskyselyjä?Mistä aiheista, millaisin otannoin, kuinka usein , kenen valitsemin vastaajin ja kenen tulkitsemin tuloksin?  Oletteko tutkineet mitenkään mainostamienne toimenpiteiden ja kumppanuuksien vaikuttavuutta tai seurauksia jäsenistölle?   Millä perusteella valitsette kokemusasiantuntijat ja kuinka paljon maksatte heille? Entä virallisille asiantuntijoille? 
Voisitteko aloittaa  julkisuuskampanjan ja varainhankinnan, jotta jäsenistönne nepsy-lapset saisivat asianmukaiset tutkimukset ja hoidon? Miten olette tutkineet ja aiotte tutkia jäsenistönne ihmis- ja perusoikeuksien toteutumista? 


​Tukekaa lapsia ja perheitä- älkää lapsibisnestä!

Palvelujärjestelmä on kankea alus mutta se kääntyy joukkovoimalla-   heikkojen ja sorrettujen voimat yhdistämällä.

#Lastensuojelunkorruptio #oikeusturvalastensuojelussa #CorruptioninFinnishChildWelfare #EHYT ry  #FinnishAssociationforSubstanceAbuse Preventioncriticism#Föreningenförförebyggande rusmedelsarbetekritik #SOSTE#SOSTE Finlandssocialochhälsarfkritik #SOSTEFinnishFederationforSocialAffairsandHealtcriticism #MTKL #The FinnishCentralAssociationforMentalHealthcriticism #CentralförbundetförMentalHälsakritik #MIELIry #MIELIMentalHealthFinlandcriticism #MIELIPsykiskHälsaFinlandkritik #Lastensuojelunkeskusliitto #​​TheCentralUnionforChildWelfareFinlandcriticism #Centralförbundetför BarnskyddFinlandkritik #MannerheimsBarnskyddsförbundkritik #The MannerheimLeaguecriticism  #Suomen Psykologiliitto #Suomen Lääkäriliitto #Suomen Psykiatriyhdistys #FinnishNGOscriticism #PenttiArajärvi #SirpaPietikäinen #MillaKalliomaa #MannerheiminlastensuojeluliittoMLL  #Kadotetulapset #ChildWelfarelackofresourcesinFinland #TheCentreofExcellenceonSocialWelfareinFinland #Systeeminenlastensuojeluntoimintamalli #Syty #Lumo #Tienviittojalastensuojeluun #onnistuminenlastensuojelussa #Lastensuojelunonnistumisentekijät #lastensuojelunedunvalvoja #TheMinistryofSocialAffairsandHealthinFinland #whitewashinchildwelfare #fostercarecrimeinFinland #FosterCareViolence #FosterCareResearchinFinland #ChildWelfareFinland #childwelfareorganizationsinFinland #lastensuojelujärjestöt #LostChildreninFinland #AllInclusivealsodeathinFinland #ChildWelfareCorruptioninFinland #perhekuntoutus #Anarkistisossut #MunPerheet #lastensuojelulobbaus #BirgittaWulf #erityisosaajat#toimivalastensuojelu #Kotikoivu #Loikalankartano #Familar #Outamonlastenkoti #ChildWelfareAssessmentinFinland #childwefareorganizationsinFinlandarenotNGOs #Suomi100Kaikilleeväätelämään #perhetyö#Familywork
#ekologinensosiaalityö  #ympäristösosiaalityö #greencare #environmentalsocialworkin Finland #PlaceMattersFinland #viherpesu #valkopesu #lapsibisnes  #PlacedoesnotmatterinFinland #FinnishEnvironmentalSocialWork #EcosocialTransitioninFinland #GreenCareinFinnishChildWelfare #SustainableDevelopmentinFinnishChildWelfare #NatureConservationinFinnishChildWelfare #EnvironmentalismofThePoor #AttainableSustainableinFinnishChildWelfare #ArtbasedActivitiesinFinnishChildWelfare
#suomalainenmielenterveyspolitiikka #Diakonissalaitos#ekososiaalityö #ilmastoahdistus #traumafokusoituilmastoahdistus #DeaconessFoundationFinland #HelsinkiDiaconessInstitute #Familarperhekuntoutus #Mehiläinen #PerhehoitokumppanitSuomessa #Humana #FCA #FosterCareAssociatesinFinland #PelastakaaLapset #SavetheChildrenFinland #NuortenYstävät #FriendsoftheYouth #SOS-lapsikylä #SOSChildrenVillageinFinland #Pesäpuu #Perhehoitoliitto #Attendo #FamilyCareAssociationFinland #AilaPaloniemi #TarjaHeino #TarjaPösö #Piia-LiisaHeiliö #MarkoNikkanen #Perhehoitotutkimus #PasiKohtala #NuorisokotiPuro #Nevalanmäenperhekoti #CTMlastensuojelu #Pohjolakoti #Ensi-jaturvakotienliitto #ChildrensDetectiveClub #FosterCarePricesinFinland #FinnishMotherandBabyHomesandShelters #DiverseFamiliesnetwork
#HowtosabotageFosterCareResearchinFinland #HowtohidefostercareviolenceinFinalnd#pseudotutkimus #uuskieli #lastensuojelunavohuollontukitoimet#lastensuojelunideologinenkorruptio #IdeologicalCorruptionofFinnishChildWelfareResearch#lastensuojeluntutkimustarvitseehuostaanottoa #psykoanalyysi #lastensuojelueugeniikka #kiintymyssuhdeteoria #AttachmenttheoryinFinnishChildWelfareResearch #SavetheChildrenFinland #MunPerheet #FinnishChildWelfareResearch #PerhehoitokumppanitSuomessaOy #Pesäpuu#PRIDE #lastensuojelunkehittäminenkritiikki #lastensuojelututkimuskritiikki#monitoimijaisetperheet #JariSinkkonen #MirjamKalland #Piia-LiisaHeiliö #TarjaPösö #TarjaHeino #EvaBiaudet #STM #STEA #THL #FinnishInsituteforHealthandWelfare #Lapsiuhritutkimus #Lastensuojelunlapsiuhrit#naksahdus #Kysyjakuuntele-tutkimus #PäiviSinko#LapsenparasYhdessäenemmän #Lastensuojelulapsenetuna #Lastensuojelunonnistumisentekijät #Tienviittojalastensuojeluun #Kunapueitunnuavulta #Systeeminenlastensuojelumalli #lastensuojelunkokemusasiantuntija#ExpertbuexperienceinFinland #Sopivasijaiskotilapselle #Varhaiset ihmissuhteet#Lapsiuusissaoloissa #X-ketju  #vihapuhesosiaalityössä #HateSpeechinFinnishSocialWork #lastensuojelulaki #TuomasKurttila #JeromeKagan #JudithHarris#TainaMeriluoto #ElinaPekkarinen #Lastensuojelunasiakirjatvanhempiennäkökulmasta #Väkivallatonlapsuus#Toimenpidesuunnitelma lapsiinkohdistuvanväkivallan ehkäisystä2020−2025 #Barnahus #Varpu #Varhainenpuuttuminen #hoidollinenhuostaanotto #huolenvyöhykkeet #FinnishChildWelfareResearch#FinnishMentalHealthResearch #GEMMA #NeurocenterFinland #Genome, Environment, Microbiome and Metabolome in Autism #Pirjo Achté #Reija Autio #Tampereen yliopisto #European Biomedical Research Institute of Salerno (EBRIS) Foundation #MattiNykter #Lastensuojelulainkokonaisuudistus #Lastensuojelulainkokonaisuudistuskritiikki
​​
Kuvassa Gemma- projektin tutkijat vuonna 2020
Picture
Comments

Lastensuojelututkimukset sijaishuollon ja sosiaalityöntekijöiden edunvalvontana- tunnista pseudotutkimus!

11/4/2022

Comments

 

Suomalaiset lastensuojelugurut Tampereen yliopiston sosiaalityön professori, monitieteisen lastensuojelututkimuksen kansallisen asiantuntijaryhmän jäsen, Pesäpuun ex-hallitusjäsen Tarja Pösö, THL:n tutkimusprofessori ja Pesäpuun hallituksen pj, Barnahus- ohjausryhmän jäsen Tarja Heino, ja lastenpsykoterapeutti, kasvatustieteilijä, mentalisaatioteoreetikko ja MLL:n puheenjohtaja Mirjam Kalland

Lyhyesti:


Lastensuojelun edunvalvonnaksi fabrikoitu lastensuojelututkimus

Suomalaista lastensuojelututkimusta on rapauttanut tutkimustahojen ( esim. THL:n, STM:n ),  lastensuojelupäättäjien ja -rahoittajien sekä sosiaalialan oppilaitosten vahva sitoutuminen sijaishuollon edunvalvontaan.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelujarjestot-ja-sosiaalialan-oppilaitokset-sijaishuollon-kasvattamisen-ja-yksityistamisen-airueina

Lastensuojelussa tutkimustietoa ei kerätä, käytetä eikä koeta tarpeelliseksi (Rosen 1994: Rousu 2007: Pekkarinen 2011: Finnila- Tuohimaa 2013: Heino 2018). Huostaanottojen syistä, seurauksista tai lasten oloista sijaishuollossa ei tiedetä. Edes sitä onnistuuko lastensuojelu useammin kuin epäonnistuu, ei tiedetä( Rousu 2021).

Onko juuri lastensuojelun ja sijaishuollon edunvalvontaan sitoutunut tutkimustoiminta syy siihen, että lastensuojelussa ei ole näyttöön perustuvia käytäntöjä, tietoa “palveluista” tai  palveluntuottajista ( hinta, laatu, määrä) tai lastensuojelupalveluiden vaikutuksesta asiakkaiden elämään?

Kansainväliset tutkimukset tuottavat yhdenmukaista näyttöä sijaishuollon negatiivisista tuloksista mutta kukaan Suomessa ei tiedä ovatko lastensuojelutoimien kohteina oikeat lapset, miksi heidät sijoitettiin, missä olosuhteissa he elävät ja miten lastensuojelun toimet ovat heihin vaikuttaneet (STM, Toimiva lastensuojelu, 2013:19). 

Ulkomailla tehtyjä tutkimuksia ei juuri hyödynnetä suomalaisen lastensuojelun kehittämisessä. (Ritala-Koskinen 2003,Rousu 2004, Rousu 2007; Sosiaali- ja terveysministeriö 2012).

Sosiaalialalla ”tutkimukseksi” kutsutaan selvityksiä, joissa kysellään sosiaalityöntekijöiden tuntemuksia ja mielipiteitä tai tarkastellaan heidän laatimiaan virheellisiä dokumentteja. Suomalaisissa sosiaalialan tutkimuksissa ei ole koskaan arvioitu, mitä ideologiaan ja vanhentuneisiin ja virheellisiin teorioihin pohjaava virkamiestyö on saanut aikaan.
https://leeniikonen.fi/2021/12/04/ideologinen-korruptio-lastensuojelun-rakenteet-auki/

Yhteenvetona voi todeta, että lastensuojelututkimukset ja niiden pohjalta kehitetyt koulutukset eivät enää tunnista eivätkä tunnusta asiakkaiden ihmis- ja perusoikeuksia. Tutkimusten kylkeen liimatut lakiosuudet, jotka on usein vieläpä lainattu/tulkittu virheellisesti THL:n Lastensuojelun käsikirjasta jäävät avaamatta ja täysin irrallisiksi. 

Sen paremmin sosiaalityöntekijät kuin sosiaalityön tutkijat eivät pääsääntöisesti tunne, kunnioita eikä hyväksy oman alansa lainsäädäntöä ja ihmis- ja perusoikeusvelvoitteita( juridisoitumispuhe), kansainvälistä tutkimustietoa tai -keskusteluja ( huoli- ja traumapuhe ja puhe hiljaisesta tiedosta) tai asiakkaitaan ( vihapuhe, puhe riskiperheistä ja pirullisista ongelmista) ja pyrkivät usein vieläpä salaamaan ja kiistämään oman työnsä haitalliset seuraukset( onnistumis- ja huono- osaisuuspuhe, ylisukupolvisuusdiskurssi ja moralistiset virhepäätelmät).

Lastensuojelun kehittämis-, tutkimus- ja yhteistyökumppaneiksi houkuteltujen olisikin syytä oppia tunnistamaan fabrikoidut tai muuten epäluotettavat lastensuojelututkimukset.


Pitkästi: 

Sosiaali- ja terveysministeriön lainvalmistelu ja "tutkimukset" ovat ohjanneet veronmaksajien rahat erilaisten palveluntuottajien ja sijaishuollon hyväksi. Sijaishuollon miljardibisnes on syntynyt. Avohuollon miljardibisnestä odotellaan.

THL:n tutkijoiden keksimää huoliseulontaa vauhdittamaan luotiin lastensuojeluilmoitusjärjestelmä, joka tuottaa joka toinen tunti lapsen sijaishuoltoon.

Sekä lastensuojeluilmoitusten, kiireellisten sijoitusten että huostaanottojen määrä on kaksinkertaistunut 10 vuodessa.

Ilmiantojärjestelmä luo pelkoa, ahdistusta ja epävarmuutta lapsiperheiden elämään; lastensuojelun asiakkuus estää monien sairauksien käyvän hoidon ja psykiatrisiin palveluihin pääsyn. 
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakkuus-estaa-avun-saamisen

Sosiaali- ja terveysministeriön ideologian mukaan tavallisista suomalaisista perheistä tulee seuloa näkymätöntä pahaa.
Veronmaksajien rahoja käytetään hankkeisiin, joiden vaikutuksia ei arvioida suunnitteluvaiheessa eikä toteutuksen jälkeen. 
Lapsia sijoitetaan lainvastaisesti pelkästään puuttuvien mielenterveyspalvelujen takia ja kunnallisessa lastenpsykiatriassa ei taas suostuta tutkimaan, hoitamaan eikä kuntouttamaan lastensuojelun asiakkaana olevia lapsia. Vanhanaikaiset psykoanalyyttiset teoriat ja toimintamallit tulkitsevat lapsen ongelmien syyksi vanhemmat, erityisesti äidin.

Sosiaalityöntekijöiden ja sosiaalityön tutkijoiden haastattelujen ja tutkimusten perusteella julkisuudessa on vuosikaudet pyöritetty valheellisia väittämiä mm. " turhia huostaanottoja ei ole "(= kunnat huostaanottavat lapsia pelkästään puuttuvien palvelujen takia ja lapsia on sijoitettuna turhaan ja laittomasti) " avohuollon tukitoimet auttavat perheitä "(= avohuollon tukitoimet tuottavat huostaanottoja ), “pysyvä huostaanotto takaa lapselle vakautta” (= lapsia pompotellaan valvomattomasta sijaishuoltopaikasta toiseen kymmeniä kertoja ), “sijaishuolto takaa lapsille turvalliset kasvuolosuhteet “ ( kodin ulkopuolelle sijoitetut kohtaavat enemmän väkivaltaa kuin vanhempiensa kanssa asuvat) ja "huostaanotoissa pyritään perheiden jälleenyhdistämiseen"( = huostaanotot kestävät usein koko lapsuuden ilman pyrkimystä perheiden jälleenyhdistämiseen ja niitä puretaan ani harvoin).

Missä vika kun kansalaiset ja median edustajat tuntevat lastensuojelun lainsäädännön ja sijaishuollon olosuhteet paljon paremmin kuin ammattilaiset, joiden kuuluisi niitä valvoa?

Miksi lastensuojelujärjestöjen psykoanalyyttisesti orientoituneiden päättäjien annettiin alati kasvavalla rahoituksella periyttää ylisukupolviset asenneongelmansa, moninkertaistaa sijoitusten määrä ja kehittää laittomien hoidollisten huostaanottojen käytäntö? 

Mitä pitäisi ajatella siitä, että vasta vuonna 2021- noin sadan vuoden viiveellä- hoitotieteen tutkijoille valkenee, että tukitoimet täytyy suunnitella yhdessä perheen kanssa ( Eija Paavilainen THL- seminaarissa 18.3.2021).

Vuonna 2022 THL:n kehittämispäällikkö Laura Yliruka kertoo, että Suomen 220 systeemisessä lastensuojelutiimissä on viimein tehty päätös kysyä perheiltä uteliaasti mikä heitä auttaisi (MTV- uutisaamu 11.4.2022).
Näistä oivalluksista on kuitenkin vielä pitkä ja miljoonia euroja maksava matka ymmärrykseen, että myös tarjottujen tukitoimien sisällön tulisi vastata perheiden tarpeita. Parempi puhe ei vielä takaa parempaa käytäntöä.

Yliruka ei kerro, että perheitä ei huolita mukaan systeemisiin tiimeihin sosiaalityöntekijän vaikeiksi kokemissa tapauksissa ja että pääosin systeemistä tiimiä terapoiva perheterapeutti tapaa perheen korkeintaan kerran, usein ei edes yhtä kertaa( Pukkio, 7.6. 2019).

Yliruka ei myöskään kerro, että suomalaisen systeemisen lastensuojelumallin ydinelementeistä, menetelmistä, työvälineistä, avaintiedoista- ja taidoista ei ole selkeää käsitystä ( Aaltio & Isokuortti, 2019, 156).

Miksi sosiaalityöntekijät, THL ja STM ylipäätään kaupittelevat lastensuojelun parannuksena  samoja keinoja, joiden vuoksi mielenterveyshankkeet ovat epäonnistuneet ( Ahonen 2020) eli  huomion siirtämistä pois asiakkaiden ihmis- ja perusoikeuksista “palvelujärjestelmän kehittämiseen” ( esim. systeeminen lastensuojelumalli) ja "ennakkoluulojen hälventämiseen" (=sosiaalisen raportoinnin estäminen)?

Onko lähes varmaan epäonnistumiseen lastensuojelun muutostyössä johtava linjaus “palvelujärjestelmäkehittämisen” ja “asennemuokkauksen” ensisijaisuudesta tietoista lastensuojelun tietoperustan ja muutostyön sabotointia vai tutkijoiden tietämättömyyttä ja kummasta pitäisi olla enemmän huolissaan?

Systeemistä lastensuojelumallia markkinoitiin asennemuutoksella, sijoitusten vähentymisellä ja kustannussäästöillä mutta todellisuudessa- kuten aiemmissakin lastensuojelun “kehittämishankkeissa”- sijoitukset lisääntyivät suhteessa asiakasmääriin ja lastensuojelun kustannukset kasvoivat.  

Lastensuojeluun kohdistuvien ennakkoluulojen hälventämisen ja palvelujärjestelmäkehittämisen sijaan olisi keskityttävä ihmisoikeusrikkomuksiin. Asennevaikuttamisen sijaan tarvitaan tutkimusta siitä, miten lastensuojelun asiakkaiden ihmis- ja perusoikeudet toteutuvat.

Vaikuttavaa lastensuojelu- ja mielenterveyspolitiikkaa olisi ihmisoikeuspolitiikka.


Lastensuojelututkimukset sijaishuollon ja sosiaalityöntekijöiden edunvalvontana


Suomalainen lastensuojelututkimus lähtee liikkeelle lastensuojeluammattilaisten edunvalvonnasta ja  mielipiteiden selvittämisestä ( esim. Lastensuojelu lapsen etuna- tutkimus), joiden ympärille kyhätään jokin kehittämiseksi kutsuttu hanke, johon haetaan ylimitoitettu rahoitus STEA:lta ( RAY).

Samoihin kahvipöytäseurueisiin lastensuojelujärjestöjen kanssa kuuluvat STEA:n valvojat eivät missään vaiheessa valvo asianmukaisesti lastensuojelututkimusten tai -hankkeiden suunnittelun, toteutuksen, tulosten tai tulosten tulkinnan oikeellisuutta eivätkä sitä käytetäänkö rahat rahoitushakemuksen mukaisiin päämääriin . Esimerkiksi MunPerheet- hankejärjestöt tekivät kenenkään puuttumatta laittomasta pysyvästä huostaanotosta STEA-rahoitetun hankkeen. 

Ylimitoitetun rahoituksen saamiseksi lastensuojeluammattilaisten rinnalle haetaan konsensushenkisiä yhteistyökumppaneita, jotka suostuvat siihen, että lastensuojeluammattilaiset ja sijaishuollon edunvalvojat saavat määritellä ”meidän yhteiset tavoitteemme” kuten Hyvää lastensuojelua, kiitos- tutkimuksessa. 

Karoliina Ahosenkin kummeksumaan “ennakkoluulojen hälventämiseen" on valjastettu myös kokemusasiantuntijat, joita velvoitetaan kertomaan onnistumis- tai vähintään selviytymistarinoita ja oikeuttamaan muualla määriteltyjä tavoitteita ja päätöksiä.  
​

 Käytännössä "ennakkoluulojen hälventäminen" tarkoittaa lastensuojelun pseudopalvelujen valheellista markkinointia ja rakenteelliseen sosiaalityöhön kuuluvan sosiaalisen raportoinnin estämistä asiakkaidensa ihmis- ja perusoikeuksia jatkuvasti rikkovan lastensuojelun ja sijaishuollon asiakashankinnan varmistamiseksi. 

Tutkimuksen tavoitteeksi voidaan avoimesti kertoa- ei ilmiön tutkiminen- vaan todisteiden hakeminen siihen, että tutkimaton lastensuojelu “ suojelee lapsia ja nuoria ja auttaa perheitä heidän arjessaan” kuten Lastensuojelun Onnistumisen tekijät- tutkimuksessa.

Tutkimushankkeesta tiedottamisen varjolla mainostetaan ja markkinoidaan näkyvästi tutkimushankkeen järjestöä ja kirkastetaan sen brändiä kuten Perhehoitokumppanit Oy:n Haavoittuvassa asemassa olevat lapset ja ilmastoahdistus- tutkimuksessa.

Varsinainen tutkimus tehdään hutiloiden tai tietoisesti väärentäen vinoutetuilla otannoilla ja etukäteen päätettyjä tuloksia painottaen.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-sijaishuoltovakivallan-selvittaminen-sabotoidaan

Jos lapsia ylipäätään kuullaan, heitä kuullaan sosiaalityöntekijöiden, sijaisvanhempien tai laitosohjaajien läsnäollessa, joka estää lastensuojelun väärinkäytöksistä raportoinnin kuten Kysy ja kuuntele- tutkimuksessa( 2022, 55-56).
 
Nämä pseudotutkimukset kelpuutetaan sitten lastensuojelun lainsäädännön pohjaksi kuten Pelastakaa Lapset ry:n muutaman sijaishuollon sosiaalityöntekijän näkemyksiin perustuvassa RAY-rahoitetussa Sopiva sijaiskoti lapselle-projektissa. 

Pseudotutkimukset lastensuojelun lainsäädännön perustana


Kuinka tullaan lastensuojelun viralliseksi asiantuntijaksi 

Pelastakaa Lapset ry:n Sopiva sijaiskoti lapselle RAY-projektin (1999-2002) kerrottiin selvittävän huostaanotettujen lasten taustaa, kehitystä ja elämänkulkua.

Jari Sinkkonen ja Mirjam  Kalland päätyivät tutkimuksessa kuitenkin mukavuusotantaan eli tutkittavat henkilöt  valikoituvat sen mukaan mistä heidät on helpoin tavoittaa ts. yhdistyksen sisältä (mennään läpi siitä, mistä rima on matalin). 

Yksityisen sijaishuoltopalveluja tarjoavan yhdistyksen omat sijoituksia hoitavat sosiaalityöntekijät saivat  kertoa huostaanoton syyt. Sosiaalityöntekijöiden nimiä ja lukumäärää ei ole kerrottu, ilmeisesti kyse on muutamista sosiaalityöntekijöistä.

Tällä tavalla Sinkkonen ja Kalland päätyivät siihen, että huostaanoton syinä olivat tavallisesti vanhempien päihde- tai mielenterveysongelmat sekä perheväkivalta. 

Hankkeen myötä käynnistyi laaja kiintymyssuhdeteoriaan perustuva kouluttaminen, joka kohdistui sosiaalityön ja terveydenhuollon ammattilaisiin sekä sijais- ja adoptioperheisiin.

Sinkkosesta ja Kallandista tuli  hankkeen myötä lastensuojelun asiantuntijoita.

Sopiva sijaiskoti lapselle- hankkeen jälkeen Mirjam Kalland nimitettiin jäseneksi mm. STM:n sosiaalialan kehittämisprojektiin Aulikki Kananojan kanssa. Projektiin kirjattiin PeLan sijoituksia hoitavien sosiaalityöntekijöiden mielipiteitä seuraten, että huostaanottojen taustalla ovat vanhempien päihde- ja mielenterveysongelmat ja perheväkivalta. Suosituksena esitettiin lastensuojelulain uudistamista ja pysyvän huostaanoton ja adoption mahdollisuuden selvittämistä (STM työryhmämuistio 2003:11, 29).

Hanke liittyy lastensuojelulain uudistamiseen, johon  Pelastakaa lapset ry ryhtyi kertomansa mukaan vaikuttamaan jo vuonna 2001. Lämpimät ministeriösuhteet johtivat siihen, että yhdistyksen muutosehdotukset siirtyivät lastensuojelulakiin (Törrönen Maritta (toim.), Lapsuuden hyvinvointi, yhteiskuntapoliittinen puheenvuoro, 2001,  108). Peruspalveluministeri  Eva Biaudet oli vuonna 1999 Pelastakaa Lapset ry:n hallintoneuvoston jäsen.

 STM:n virkamies Pia-Liisa Heiliö oli aiemmin järjestellyt yhdistykselle etusijan kuntien neuvonantajana lakimiespalvelunsa kautta (= lakimies Mirjam Araneva, Jari Sinkkonen ja yhdistyksen nimeltä mainitsematon sosiaalityöntekijä).

 Pia-Liisa Heiliö siirtyi sittemmin vuonna 2003 yhdistyksen johtavaksi lakimieheksi neuvomaan kuntien sosiaalityöntekijöitä sijoitustilanteissa. Heiliö siirtyi sittemmin takaisin sosiaali- ja terveysministeriöön.

Näin kansainvälinen toimija pääsi vaikuttamaan kansalliseen lakiin. Lainvalmistelussa käytettiin siis asiantuntijana tahoa, jolla on tarve huostaanottojen määrän kasvattamiseen. Myös perhehoitajia kouluttaa ja ohjaa siis taho, jonka välitön taloudellinen intressi on pitkäaikainen huostaanotto. Lastensuojelulaki teki historiaa myös siinä suhteessa, että virkamiestyön pohjaksi hyväksyttiin subjektiivinen huolen tunne varhaisen puuttumisen aatteen merkeissä. https://leeniikonen.fi/2022/02/04/mediako-lasta-suojelee/

Kun asiakkaiden tarpeita vastaamattomat,  aggressiivista asiakashankintaa harjoittavat huostaanottoihin tähtäävät  pseudopalvelut  ja niitä  markkinoivat pseudotutkimukset  oli siirretty lastensuojelun lainsäädännön pohjaksi ja sijaishuoltoyrittäjien  pseudopalvelut juurrutettu lastensuojelujärjestelmään tuottamaan häiriökysyntää, päättäjät alkoivat syyllistää asiakkaita rahoituskanavat ylittävästä sote-palvelujen käytöstä.

Jättämällä asiakaspalautteet ja tutkimustieto keräämättä ja käyttämättä voitiin varmistaa  vahingolliset käytännöt ja esittää mitä hyvänsä väitteitä perheiden ongelmista ja huostaanottojen perusteista.

Lastensuojelujärjestöt ja sosiaalialan oppilaitokset sijaishuollon kasvattamisen ja yksityistämisen airueina

Sijaishuollon laajentamis- ja yksityistämiskehitystä jatkoi Pelastakaa Lapsista ja Perhehoitoliitosta syntynyt Pesäpuu ry, joka mm. tuotti Suomeen "lastensuojelun juridisoitumiskehityksestä" pois pyrkivän, muualla maailmassa yksityiseen palvelueksploosioon johtaneen systeemisen lastensuojelun toimintamallin.

Perhe-elämän suojan takaava  Euroopan ihmisoikeussopimus jätettiin ja jätetään edelleen säännönmukaisesti pois lähes kaikista lastensuojelukoulutuksista ja - kampanjoista. 
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelujarjestojen-koulutukset-tuottavat-asenne-ja-laillisuusongelmia-julkinen-rahoitus-lopetettava 

Lastensuojelun tieto- ja teoriaperusta vinoutui entisestään kun lastensuojelujärjestöiksi tekeytyvät yksityiset sijaishuollon edunvalvojat (mm. PeLa:n, Pesäpuu ry:n, Nuorten Ystävien ja SOS- lapsikylän toimijat) päästettiin organisoimaan lastensuojelun koulutuksia ja tiedonmuodostusta.

Päästämällä lapsibisnestoimijat yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen hallintoon, rahoitukseen, tiedontuotantoon ja opetukseen ja nimittämällä yliopistojen edustajia sijaishuollon järjestöihin ja hankkeisiin varmistettiin, ettei sijaishuollon toiminnan kyseenalaistavia kriittisiä havaintoja tai riippumatonta tutkimustietoa pääse edes syntymään.

Sosiaalialan osaamiskeskuksilla toteutettiin arveluttava lapsibisnestoimijoiden verkostoituminen,  sosiaalityöntekijöiden edunvalvonnan ensisijaisuus ja tutkimusvarojen valuminen lastensuojelun imagonkohennukseen ja vahingollisten pääosin/yksinomaan sijaishuoltoa hyödyttävien työtapojen markkinointiin ja ylläpitoon.
https://leeniikonen.fi/2021/12/04/ideologinen-korruptio-lastensuojelun-rakenteet-auki/
  
Vanhemmat tietävät yleensä lainsäännökset paremmin kuin lapsen asioita hoitava sosiaalityöntekijä. Tilanne johtaa liian usein siihen, että lakipykälistä tietämätön sosiaalityöntekijä kokee asemansa uhatuksi. Sen sijaan, että sosiaalityöntekijä alkaisi vaatia itselleen lisäkoulutusta tai ryhtyisi noudattamaan lakia, hän päätyykin toimimaan asiakastaan vastaan. Tämä näyttäytyy usein mielivaltana. Lain noudattamista edellyttävä asiakas leimataan ”hankalaksi”, ”yhteistyökyvyttömäksi”, ”aggressiiviseksi” jne.

THL on keskittynyt haastattelemaan niukoin otoksin sosiaalityöntekijöitä ja lukemaan heidän laatimiaan asiakirjoja. Koskaan ei ole tehty laajamittaisia asiakashaastatteluihin perustuvia tutkimuksia.
Tiedon puuttuessa viranomainen voi väittää mitä tahansa huostaanoton syistä tai palvelujen tarpeista. Tiedon puute tukee sijaishuollon palveluntuottajia, jotka aktiivisesti markkinoivat teemalla lapsiperheiden pahoinvointi.

 Lastensuojelutyössä vain yksi asia on täysin varma: missään sosiaalitoimistossa ei tehdä tutkittuun tietoon perustuvaa työtä.

Tarja Heinon Mikä auttaa -tutkimuksessa THL:n tutkijat ovat huolissaan siitä, että lastensuojelusta puhutaan niin kielteiseen sävyyn. Kun THL:n piti tutkia, mikä on syynä teinien sijoituksiin ja palveluvajeeseen, päädyttiinkin esittämään uusia lastenkotivaihtoehtoja ja pohtimaan lastensuojelun julkisuuskuvaa: ”Tarvitaan positiivista ja pitkäjänteistä tiedottamista monissa median ja erityisesti sosiaalisen median välineissä”.

Sosiaali- ja terveysministeriön ja THL:n ohjauksin perheille kuuluva tuki on ohjattu sijaishuollon ja erilaisten ”palvelujen” tuottajille. 

 THL:n tutkijoiden keksimää huoliseulontaa vauhdittamaan lastensuojelulailla luotiin lastensuojeluilmoitusjärjestelmä, joka tuottaa kokoaikaisesti joka toinen tunti lapsen sijaishuoltoon. 
Lapsibisnes kukoistaa.
https://leeniikonen.fi/2021/04/12/thl-tutkii/

THL:n tutkijoilta voisi kysyä, mitä he oikein ovat tehneet lastensuojeluasioissa 30 vuoden aikana? Miksi lastensuojelun tilastointi ja tutkimus ovat rempallaan?

Toisten tieteenalojen edustajien kannattaisikin harkita vakavasti lastensuojelun tutkimus-, kasvatus- tai kehittämiskumppaniksi ryhtymistä ja muistaa, että lastensuojelun korruptoituneet tutkimukset ja  toimintakäytännöt  syövät  kansalaisten luottamuksen myös omaan tieteenalaan ja ammattitaitoon ja -etiikkaan.

Ennen yhteistyön aloittamista on tarpeen ainakin selvittää onko/ missä määrin  lastensuojelun tutkimushanke, johon oma järjestö, oppilaitos tai tutkimusyksikkö kutsutaan mukaan on  pseudotutkimus. 
 
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelujarjestot-ja-sosiaalialan-oppilaitokset-sijaishuollon-kasvattamisen-ja-yksityistamisen-airueina

Lokakuun Liike on nyt tehnyt  lastensuojelun pseudotutkimuksen tunnistamiseen ilmaiset ohjeet, joihin kaikkien lasten kanssa työskentelevien kannattaa tutustua:


 
TUNNISTA EPÄLUOTETTAVA LASTENSUOJELUTUTKIMUS

1.Tutkimusaihe valitaan lastensuojelun  tendenssitutkimusten periaatteiden mukaisesti kirkastamaan lastensuojelutoimijoiden  brändiä. Esimerkiksi Tarja Pösön johtamassa  Lastensuojelu lapsen etuna- tutkimuksessa lähtökohtana on oletus lastensuojelun arviointien ja suositusten kiinnittymisestä tietoon ja näyttöön perustuviin käytäntöihin, lasten hyvinvointimuutosten seurantaan ja ekososiaalisen ja oikeudenmukaisen sosiaalityön rakenteisiin.

Sellaista ilmiötä tai asiakasryhmää, joka saattaisi tuottaa negatiivisia löydöksiä ei tutkita. Poliittiset päättäjät torppasivat Tuomas Kurttilan aloitteen koulukotilasten kuulemisesta vedoten siihen, että “näistä ei haluta ikäviä otsikoita" ja Jari Sinkkonen hankaloitti laittomien hoidollisten huostaanottojen tutkimista kieltämällä niiden olemassaolon. 

2.  Tutkimustulokset on päätetty jo ennalta. Tutkimuksen motiivi ei ole valitun ilmiön tutkiminen vaan sosiaalityön ja -työntekijöiden edunvalvonta:   lisäresurssien hankinta,  imagonkiillotus ja kasvojenpesu, positiivisten tarinoiden kertominen tai muu  ammatillinen edunvalvonta.
 “Kotimaiset” lastensuojelututkimukset tehdään usein paniikki- ja vastareaktiona johonkin sosiaalityön käytännöistä negatiivisia tuloksia saaneisiin isoihin kansainvälisiin tutkimuksiin ja niiden tarkoituksena on tieteellisiä tutkimuskäytäntöjä manipuloimalla tuottaa virheellisiä positiivisia tuloksia kumoamaan kansainvälisten tutkimusten yhdenmukainen negatiivinen näyttö.  

3. Tutkimuksen tekijä ei ole riippumaton vaan sijaishuollon  tai sosiaalityöntekijöiden edunvalvoja, jolla on  välitön taloudellinen tai ammatillinen intressi tutkimustulosten manipulointiin. 
Perinteisiä sijaishuollon edunvalvontajärjestöjä ovat mm. Pelastakaa Lapset ry, SOS- lapsikylä ja Perhehoitoliitto sekä  Pelastakaa Lapsista ja Perhehoitoliitosta syntynyt Pesäpuu ry . Pesäpuun pitkäaikainen hallituksen puheenjohtaja Tarja Heino toimii mm. THL:n tutkimusprofessorina ja ohjaamassa Barnahus- hankketta, joka perustuu tutkimustiedon vastaiselle oletukselle, että suurin lapsiin kohdistuva seksuaaliväkivallan uhka tulisi vanhempien taholta.

4. Tutkimuksen teoriapohja on yksinomaan/ pääosin sijaishuollon edunvalvojien tuottamaa tai vanhentunutta ja/ tai virheellistä. 
Suomalaiset lastensuojelututkimukset lepäävät pääosin virheelliseksi osoitetun psykoanalyysin teorioiden ( esim. mentalisaatio- ja traumateoria),  erityisesti vääräksi osoitetun kiintymyssuhdeteorian varassa piittaamatta siitä, että tutkija Judith Rich Harris havaitsi jo 1980- luvulla lasten vertaissuhteiden ylittävän vanhemmuussuhteiden merkityksen ja  Harvardin yliopiston emeritusprofessori Jerome Kagan on monien muiden tutkijoiden tavoin osoittanut, että kiintymyssuhteiden muodostumisessa vanhemmuussuhteita tärkeämpiä ovat sosiaaliluokka ja ympäristö johon lapsi syntyy. 

5. Tutkimukseen valittu tutkimuskirjallisuus on yksinomaan/ pääosin sijaishuollon edunvalvojien tuottamaa tai vanhentunutta ja/tai virheellistä kuten Pesäpuun X- ketju tutkimuksessa tai Lastensuojelun Keskusliiton Väkivaltatyön oppaassa. 
Isojen riippumattomien tutkimusten ja väitöskirjojen sijaan valitaan etukäteen päätettyjä tuloksia vahvistavia  kotimaisia pieniä ja yksinomaan sosiaalityöntekijöiden/ sijaishuollon työntekijöiden  aineistoihin perustuvia tutkimuksia ja opinnäytetöitä.
 Esimerkiksi monimuotoiset perheet- verkosto lähti tukemaan adoptiota lastensuojelukeinona Perhehoitoliiton disinformaation ja yhden amk- tasoisen yksinomaan perhehoitajien haastatteluihin perustuneen opinnäytetyön perusteella.  

6. Tutkimuksessa käytetään suppeaa ja/tai yksipuolista pääosin sosiaalityöntekijöiltä saatua aineistoa esim. sosiaalityöntekijöiden haastatteluja tai sosiaalityöntekijöiden /sijaishuollon työntekijöiden täyttämiä lomakkeita tai  tuottamia asiakirjoja kuten esimerkiksi Tarja Pösön  Lastensuojelu lapsen etuna- tutkimuksessa tai  Tarja Heinon HuosTa- tutkimuksessa ja Keitä ovat lastensuojelun uudet asiakkaat- tutkimuksessa.

7. Tutkimusasetelma- tai -otanta ei ole neutraali eikä hyvän tieteellisen käytännön mukainen esim. asiakaslähtöiseksi mainostettuun tutkimukseen on kuultu satoja ammattilaisia mutta vain kourallinen asiakkaita ja hekin ammattilaisten valitsemana tai valvomana . Tällainen tutkimus oli esim. Tienviittoja lastensuojeluun- tutkimuksen pohjana ollut Lastensuojelun Keskusliiton  Hyvää, lastensuojelua, kiitos.

8. Asiakkaita ei ole valittu satunnaisotannalla vaan ammattilainen on valikoinut pääosin tyytymättömien asiakkaiden joukosta vain ne, joilla on positiivista palautetta. Näin toimittiin mm. systeemisen lastensuojelumallin ja lastensuojelun edunvalvojien lobbauksessa. 
Todennäköiset kiusalliset löydökset rajataan ulos tutkimuksista myös  siten, että  haastateltaviksi  kelpuutetaan vain ne, joilla on lastensuojelun/sijaishuollon edunvalvontajärjestön tai sosiaalityöntekijän myöntämä kokemusasiantuntijatitteli ( jonka saa suostumalla lastensuojelujärjestön konsensushakuiseksi yhteistyökumppaniksi,  joka pysyy ruodussa ja tietää, mitä ”meidän yhteiset tavoitteemme” ovat). 

9. Tutkimus ei tosiasiassa tutki  tai mittaa ilmiötä, jota se väittää tutkivansa/mittaavansa. 
 Pesäpuun X- ketju tutkimuksen kerrotaan kartoittavan kaltoinkohtelua sijaishuollossa  mutta kaltoinkohtelukyselyn yksikään kysymys ei koske sijaishuollossa koettua kaltoinkohtelua. 

10. Sosiaalityöntekijä, sijaisvanhempi tai lastenkodin ohjaaja on paikalla  kun lapsilta kysytään lastensuojelun sijaishuollon laadusta eli  estetään vapaa raportointi sijaishuollon väärinkäytöksistä.  Näin toimittiin Kysy ja kuuntele- tutkimuksessa, jossa Tarja Heino toimi ohjausryhmän puheenjohtajana.  

11.  ei ota huomioon aikamuuttujaa kuten Tarja Pösön ja Noora Ellosen lapsiuhritutkimus. 
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/professori-saloviita-lapsiuhritutkimus-uudelleentulkittuna


12. Tutkimus ei tunnista/ota huomioon väliintulevia muuttujia, sekoittaa korrelaation kausaalisuuteen, tai kausaalisuuden suunta on väärä. 
Esimerkiksi THL:n tutkijat ovat esittäneet tutkimuksissaan tyrmääviä väitteitä toimeentulotulotukiasiakkuuden ja “huono-osaisuuden ylisukupolvisen periytymisen” oletetusta kausaalisuhteesta.
 Sosiaalityön tutkimukset huono-osaisuudesta ja sen ylisukupolvisesta siirtymisestä luokittelevat ja mitätöivät keskiluokan kunnollisuus- ja vaurastumisihanteisiin sopimattomat poikkeaviksi ja passiivisiksi puuttumisen kohteiksi huomaamatta kuinka sosiaaliviranomaisten palvelut ja viranomaiset toimivat poikkeavuuden tuottajana ja syrjäytyneiden uran ylläpitäjänä (mm.Pukero, 2009, 67).  

13. Tutkimuksessa sekoitetaan riskifaktorit riskimarkkereihin kuten Hotuksen lapsen kaltoinkohtelun tunnistusohjeiden soveltamisesta ja ohjeista tehdyissä opinnäytetöissä.   

14. Tutkimuksessa tehtävät tai analysoitavat arvioinnit pyrkivät oikeuttamaan jo etukäteen tehtyjä päätöksiä esim. tuottamaan ylimitoitettuja riskiarvioita päätettyjen sijoitusten oikeuttamiseksi.

15. Tutkijoiden ennakko-olettamat estävät vaihtoehtoisten toimintamallien löytämisen kuten Tarja Heinon johtama Mikä auttaa?: Tutkimusperustaiset ja käytännössä toimivat työmenetelmät teininä sijoitettujen lasten hoidossa– tutkimus, joka ei pyri löytämään palveluja ja hoitopolkuja estääkseen sijoituksen, vaan keskittyy sijaishuollon edunvalvontaan ja sijaishuollon kasvattamiseen ”psykiatrisilla lastenkodeilla” . Oleellisen tärkeiden asioiden esille tuomisen sijaan Tarja Heinon tutkimuksessa päädytään jopa suosittamaan toimenpiteitä lastensuojelun huonon maineen puhdistamiseksi.
 Myös Mirjam Kallandin yksinkertainen ja naivi olettamus ja teoria “lastensuojeluperheistä”autismin, oppimishäiriöiden ja kehitysviiveiden syynä takaa sen, etteivät autismin kirjon lapset saa tutkimuksia, hoitoa eikä kuntoutusta (Kalland, 2001, 206-208). Olettamus pois sulkee kaikki muut vaihtoehdot, esimerkiksi sosiaalityöntekijän puutteellisesta koulutuksesta, työkokemuksesta, ideologiapohjaisesta mututyöskentelystä tai virkamiespersoonan häiriintyneisyydestä käynnistyneet perusteettomat puuttumiset perhe-elämään ja lapsen vapauteen.
 Vailla ennakkokäsitystä oleva tutkimus hakisi selittäviä tekijöitä, joita löytyy 2000- luvun tapahtumista, mm. VARPU -huolimallin aikaansaamista vääristä positiivisista löydöksistä eli huostaanotoista ja perusteettomista puuttumisista perhe-elämään.

16. Tutkimus ei ota huomioon tutkimuksen itsensä tai suositustensa aiheuttamia negatiivisia seurauksia asiakkaille.
 Esim. THL:n tutkijoiden keksimän huolivyöhykemallin seurauksia ei ole missään vaiheessa arvioitu. Varpu -hankkeesta ei löydy edes loppuraporttia. Lasten leimaaminen erityisesti kouluissa ryöstäytyi niin, että tutkijat joutuivat julistamaan marraskuussa 2008 hätätilan ja pyytämään toiminnan lopettamista. Hätätilajulistus ei johtanut siihen, että jo syvälle hallintoon juurtunut huoliseulonta olisi loppunut.

THL:n hankkeet  “ovat toinen toisensa perään keskittyneet etsimään näkymätöntä pahaa perheistä. Toiminta on koko 2000 -luvun ajan ollut enenevästi pakonomaisen vihamielistä suhtautumista äitejä ja isiä kohtaan. Erilaisia seulonnan ja arvioinnin välineitä on syntynyt tiuhaan tahtiin.

THL:n yhteistyö lastensuojelujärjestöjen ja palveluntuottajien kanssa on tiivistä.
Sitä mukaan kuin sijaishuollon kielteisistä vaikutuksista lapsiin on tullut tutkimustietoa, lisääntyy perheisiin kohdistuva arviointi ja seulonta.” 



17. Tutkimuksessa käytetään löysästi terapeuttisen vallan kieltä esim. “haavoittuviin ryhmiin kuuluminen” tai orwellilaista uuskieltä esim. “hukassa oleva vanhemmuus” ja kaksoisstandardeja ilmiöiden nimeämiseen, arvottamiseen tai interventioiden oikeuttamiseen.

18. Tutkimus yrittää typistää objektiivisesti havaittavissa olevista väärinkäytöksistä ja niiden seurauksista asiakkaiden subjektiivista ja tulkinnanvaraista kokemusta / tulkintaa/ tunnetta.

19.  Tutkimus pyrkii selittämään lastensuojelun väärinkäytösten seuraukset asiakkaiden oletetusti sisäsyntyiseksi “traumaoireiluksi”. 
Esimerkiksi Pelastakaa Lapset ry:n tutkijat tulkitsivat sijoitettujen suuren kuolleisuuden olettamaansa varhaislapsuuden kiintymyssuhdetraumatisoitumiseen liittyväksi.
​

   He eivät Sijaiskoti- hankkeessaan ( Loppuraportti, 7) lainkaan huomioineet sijaishuollon aikaisia tapahtumia, lasten huonon ja väkivaltaisen kohtelun aikaansaamia seurauksia. Tällä tutkimusotteella on tehokkaasti pystytty peittelemään sijaishuollon kielteiset seuraukset, jopa sijaishuollon väkivalta. Lapsen huonon hoivan tai lapsiin kohdistetun suoranaisen väkivallan selitetään johtuvan varhaislapsuuden traumoista. Teoria takaa sen, että sijaishuollon väkivaltaan ei puututa eikä huostaanottoja lopeteta.

20. Tutkimus itsessään on, tuottaa, ylläpitää ja/tai suojelee asiakkaita alistavaa ja haavoittavaa institutionaalista järjestystä ja valheellista auttamisnarratiivia.

21. Sosiaalityön tiedonmuodostusta ja tutkimustoimintaa vaarantaa vakavasti uskomus, että sosiaalityöntekijöiden näkökulma sisältää asiakasnäkökulman, jota ei tarvitse erikseen tutkia ja joka on yhteneväinen sosiaalityöntekijöiden näkökulman kanssa. 

Kuitenkin esim. Anni Tapanisen (2009) haastattelemien sosiaalityöntekijöiden käsitykset toivosta onnistumisena huostaanotossa sulkemalla lasten vanhemmat ulos suhteesta tosiasiassa romuttavat nuorten toivon edellytyksiä, joita ovat mm. yhteyden kokeminen ( Tikkanen 2012), koti (Edwards 2004), äidin osoittama empatia nuoren sairauden hoidossa (Bolland ym. 2005; Lloyd ym. 2009) ja vanhempien välittäminen (Bernat 2009). 

Myös Ilpo Järvisen ja Suvi Pennasen haastattelemien sosiaalityöntekijöiden käsitykset lastensuojelun onnistumisen edellytyksistä ovat pitkälti samoja, jotka asiakkaat kokevat lastensuojelun epäonnistumisen syinä. 

Erityisen vaarallista on kun uskomus sosiaalityöntekijöiden näkökulman ylivertaisuudesta ja kaikenkattavuudesta siirtyy lastensuojelun lainsäädäntötyön ja hankkeiden perustaksi kuten PeLa:n Sopiva sijaiskoti lapselle- hankkeessa, jossa vinoutuneella otannalla saadut tulokset yleistettiin virheellisesti koskemaan koko perusjoukkoa ja kourallinen yksityisen sijaishuollon palveluntuottajan sosiaalityöntekijöitä sai kertoa suomalaisten huostaanottojen syyt, joita ei tilastoida. 

22. Tutkija toistaa lastensuojelun palveluntuottajan väittämiä tarkistamatta niitä esim. “lastenkodissa on tarjolla psykiatrista erityisosaamista” (= haussa on pitkään ollut mutta edelleen täyttämättä yksi psykiatrisen sairaanhoitajan virka) “lapsille on tarjolla räätälöityä opetusta” ( =opetus on korvattu harjoittelijan läksyvalvonnalla laitoksen keittiössä), “asiakkaat kuuluvat korkean aggression riskiryhmään”( asiakkaat koetaan ärsyttäviksi ja heitä lääkitään liikaa), “lapset hyötyvät turvaistavasta hoitomenetelmästä”( =epätieteelliseksi ja jopa vaaralliseksi arviodun turvaistamisen uhriksi joutui jopa 1000 lasta ) tai “nuoret harjoittavat itsealtistusta vaaroille” ( = lapsia raiskataan hatkamatkoilla eikä heitä etsi kukaan).


23. Tutkimuksen suora tai välillinen tarkoitus on asiakkaisiin kohdistuvan perus- ja ihmisoikeusrikkomuksen tai laittoman käytännön esim. pysyvän tai hoidollisen huostaanoton, suostumuksettoman adoption, työkykyisten ohjaamisen kuntouttavaan työtoimintaan, väärän/vahingollisen hoidon, huolirekistereiden, asiakkaiden terveystietojen luvattoman myymisen tai pakotetun automaattisen päätöksenteon oikeuttaminen.

Lucia Hakalan analysoimissa Espoon ja TietoEVRYn tekoälykokeilussa, Suomen Kuntaliiton lastensuojelun ARVOA-vaikuttavuusmittarissa ja Tanskan Gladsaxe-päätöksentekojärjestelmässä oli merkittäviä puutteita lapsen edun toteutumisen, asianosaisten osallisuusoikeuksien toteuttamisen, yhdenvertaisen kohtelun sekä yksityisyyden ja perhe-elämän kunnioittamisen kriteeristöllä. 

Espoossa asianosaisia profiloitiin ja profiilien perusteella segmentoitiin eri kategorioihin puhtaasti sosiaali- ja terveysalan tietojen perusteella, antamatta heille minkäänlaista mahdollisuutta vaikuttaa järjestelmän tuottamaan tulokseen tai korjata automatisoidun päätöksentekomenetelmän tuottamia vääristyneitä olettamia.

Kokeilun yhtenä alustavana tuloksena oli, että lastensuojeluilmoitusta edelsi 3–5-kertainen terveyspalveluiden käyttö verrattuna muihin kaupungin asukkaisiin. Kokeilun datalähteenä olivat kaupungin ylläpitämät rekisterit, eivätkä ne sisältäneet esimerkiksi yksityisen terveydenhuollon dataa.

Tämä saattoi vaikuttaa siihen, että vähävaraisemmat perheet, jotka käyttävät pääosin julkisia palveluita, joutuivat tekoälyn tuottamien tulosten perusteella helpommin kategorisoiduiksi siihen ihmisryhmään, joka olisi lastensuojelun tarpeessa, verrattuna varakkaampaan perheeseen, jolla on mahdollisuus käyttää yksityisiä terveyspalveluita.

Algoritmi siis tuotti tilastollisesti epätäsmällisiä ennusteita, koska algoritmin kouluttamiseen oli käytetty dataa, joka ei edustanut Espoon kaupungin väestössä esiintyvää todellista tilannetta, vaan perustui puutteellisiin tietolähteisiin.


EU:n tietosuoja-asetus kuitenkin takaa rekisteröidylle oikeuden olla joutumatta automaattisen päätöksenteon kohteeksi arkaluonteisia tietoja sisältävän profiloinnin perusteella, sekä oikeuden vastustaa profiloinnin perusteella tehtävää suoramarkkinointia. Esimerkiksi nuorille suunnatusta Zekki- palvelusta kuitenkin ollaan kehittämässä automatisoidun päätöksenteon osaa. 

24. Tutkimus perustuu lääketieteen termistön manipulatiiviselle ja virheelliselle käytölle esim. "toksinen stressi" ja erilaisten interventioiden aggressiiviselle markkinoinnoille kuten monet ACE- tutkimukset. 

25. Tutkimus patologisoi suurimman osan ihmisistä, tuottaa keinotekoisesti poikkeavuutta ja hämärtää normaalin ja epänormaalin kokemuksen rajat.  

Rahoitus- ja vallan ja reviirinlaajennusvaateitaan oikeuttaakseen mm. Hotuksen riskilistoja ja ACE- seuloja markkinoivat väittävät usein, että suurella osalla väestöstä on jokin riskiryhmäjäsenyys (esim. Perheessä tapahtuvan lapsen kaltoinkohtelun riskiolojen tunnistaminen) haitallinen lapsuusajan traumakokemus ja esittävät väittämänsä tueksi riskilistoja, joissa haitalliseksi kokemukseksi  tai kaltoinkohtelun riskioloksi määritellään esim. vanhemman avioero, ahdistus, suuri perhekoko, keskusteluhaluttomuus, lapsen huono suunterveys tai “ perheen alentunut lämminhenkisyys.”

Esimerkiksi Tarja Pösön tutkimuksen (1995) havainto siitä, ettei sosiaalityössä juuri ilmennyt lasten pahoinpitelytapauksia johti siihen, että Pösö ja Eija Paavilainen alkoivat kehitellä uusia riskivanhemmuuden ja lasten pahoinpitelyn ja kaltoinkohtelun tunnistusohjeita, jotka tuottaisivat enemmän lasten kaltoinkohtelutapauksia laajentamalla kaltoinkohtelun ja väkivallan käsitettä. 

Hoitotyön tutkimussäätiön (Hotus) riskilistoilla mahdollistetaan kenen hyvänsä vanhemman leimaaminen potentiaaliksi pahoinpitelijäksi ja lähes mikä hyvänsä käytös, ominaisuus tai olosuhde lasten pahoinpitelyn riskisignaaliksi tai jo tapahtuneen pahoinpitelyn osoittimeksi. 

Kaltoinkohtelun ja väkivallan yleisyyttä liioitellaan laajentamalla kaltoinkohtelun kriteeristöä kattamaan myös asiantuntijan tulkitsema kaltoinkohtelun ja väkivallan uhka tai riski ilman täsmällistä määrittelyä (= voi olla mitä tahansa) ja muokkaamalla puuttuva näyttö muotoon saattaa aiheuttaa, ilmeisesti aiheuttaa tietoisena siitä, että heikosti perehdytetyt riskiseulausta toteuttavat työntekijät sekoittavat riskifaktorit ja riskimarkkerit. 

Näin patologisoidaan valtava määrä ihmisiä (jopa enemmistö), tuotetaan keinotekoisesti poikkeavuutta ja hämärretään normaalin ja epänormaalin kokemuksen rajat, vaikka riskilistojen markkinoijat tietävät, että suurin osa riskiryhmäläisiksi luokitelluista ei tee mitään haitallisia tekoja ja että kliinisen päätöksenteon perustana ei ylipäätään tulisi olla riskiarviointi.

26.
Väkivallan tutkimus/ tutkinta rajaa jo etukäteen mahdollisten rikosten, syytteiden ja syyllisten joukon koskemaan vain tiettyä ihmisjoukkoa. Lastensuojelun osallistuminen varsinkin  lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten tutkintaan, tutkimuksiin ja kartoituksiin usein vaarantaa niin tutkinnan/tutkimuksen kuin lasten turvallisuuden ja perheen oikeusturvan. Syyt ja syylliset etsitään ja löydetään pääosin/yksinomaan lapsen perheestä. 

Girls against Gangs- liikkeen perustaneen Carlene Firminin mukaan meillä on lastensuojelujärjestelmä joka on suunniteltu etsimään riskejä kotoa mutta ensisijainen lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja pahoinpitelyn  riski tulee  toveripiiristä, vertaisryhmistä.

Joissakin tapauksissa alaikäinen, joka kertoo palvelujärjestelmälle kohtaamastaan seksuaalisesta väkivallasta joutuu entistä suurempaan vaaraan koska järjestelmä ei kykene suojelemaan häntä.

Sosiaalityöntekijöiden toiminta, lainsäädäntö ja politiikka, joka sitä pönkittää keskittyy suojelemaan nuoria lähinnä heidän omien perheidensä aiheuttamilta riskeiltä.

Norjan Failure & Betrayal Report from the Norwegian Child Violence Committee-selvityksen mukaan lukuisia virheellisiä ilmiantoja seksuaaliväkivallasta tuottanut julkinen palvelujärjestelmä ei onnistunut  paljastamaan ainuttakaan aitoa lapsiin kohdistunutta seksuaaliväkivallan tapausta. 

 Inuti ett barnahus/ Inside the Barnahus, A Quality Review of 23 Swedish Barnahus( s.74-80)- raportin mukaan lapsia suljetaan ulos Barnahus- ohjelmasta koska sosiaalitoimi ei ole määrännyt tutkintaa väkivallasta silloin kun väkivallantekijä on joku muu kuin lapsen huoltaja.

Myös suomalaisilla Barnahus ( Lastenasiaintalomalli)- laatustandardien tekijöillä on päähänpinttymä siitä, että lapsiin kohdistuvissa seksuaalirikoksissa jomman kumman vanhemman/huoltajan on oltava syyllinen tai sitten rikostutkintaa ei ole aikomustakaan käynnistää muutoin kuin tapauksissa, joissa väkivaltaa epäillään jomman kumman huoltajan/vanhemman tekemäksi. Tähän viittaa Barnahus- oppaiden lukuisissa yhteyksissä toistuva ei- epäilty vanhempi-, syytön vanhempi- ja ei- epäillyn asemassa oleva vanhempi- käsitteiden käyttö esim: 
"Perheenjäsenet ja huoltajat, jotka eivät ole epäillyn asemassa, eivät saa seurata lapsen kuulemista " (Barnahus- laatustandardit, 2017, 39) ja “ Lapsen edun määrittävät pätevät ammattihenkilöt ilman tarpeettomia viivästyksiä. Se perustuu tosiseikkoihin sekä lapselta ja syyttömältä huoltajalta saatuihin tietoihin "( Barnahus- laatustandardit, 2017, 18).

27. T
iedottaminen tehdyistä tutkimuksista ja toimenpiteiden vaikuttavuusarvioinneista on puutteellista.  Lastensuojelun sosiaali- ja terveysuutiset tehdään usein pelkästään lehdistötiedotteen tai palveluntuottajan markkinointikirjeen perusteella. Sosiaalipalveluissa voi päästä markkinoille vain ilmoittamalla tuottavansa uutta palvelua tyyliin ”osaan parantaa alkoholisteja”. Menettely lisää riskiä siitä, että asiakkaille tarjotaan toimimattomia palveluja (Uudistuva lastensuojelu, 2/17, 9).
​

Etlan selvityksen mukaan peräti kolme neljästä yhteiskunnallisesta yrityksestä ei mittaa toimintansa vaikuttavuutta millään tavalla (Etla, 2015, 32). Julkinen sektori on näiden yritysten merkittävin rahoittaja, mutta ei tunnu kaipaavan todennettua vaikuttavuutta. Julkista rahoitusta on mahdollista saada, vaikka yritys ei mittaisi tai raportoisi toimintansa yhteiskunnallista vaikuttavuutta (Etla, 2015, 24). 
Asiakkaan tehtäväksi jää arvioida palvelujen vaikuttavuuden ja niistä uutisoinnin luotettavuus:

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kuinka-arvioida-terveysuutisen-luotettavuus


28. Tutkimus perustuu moralistiselle virhepäätelmälle kuten Vantaan Lapset SIB- hanke.
​ Vantaa laati SIB-sopimuksen Sitran kanssa tehtyjen taloudellisten laskelmien pohjalta. Ne perustuvat oletukseen, että lähes kaikki lapset, jotka jäävät vaille kunnan ehkäiseviä palveluja, päätyvät raskaan lastensuojelun piiriin. Todellisuudessa näin ei ole ollut vaan koko hanke perustui lastensuojelulle tyypilliseen moralistiseen virhepäätelmään, jossa pitäisi- lauseesta fabrikoidaan on- lause : ennaltaehkäisevän lastensuojelun palvelujen pitäisi ehkäistä huostaanottoja joten ne ovat huostaanottojen ennaltaehkäisyä.

Heikki Hiilamo tutkimusryhmineen kuitenkin huomasi jo vuonna 2010, että niissä kunnissa, joissa on panostettu enemmän lastensuojelun ehkäiseviin tukitoimiin, on myös sijoitettu enemmän lapsia. Entinen lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila ymmärsi asian ja vaati ehkäisevän lastensuojelun lopettamista ja palvelujen siirtämistä takaisin peruspalveluiksi. 

Yhteenvetona voi todeta, että lastensuojelututkimukset ja niiden pohjalta kehitetyt koulutukset eivät enää tunnista eivätkä tunnusta asiakkaiden ihmis- ja perusoikeuksia. Tutkimusten kylkeen liimatut lakiosuudet, jotka on usein vieläpä lainattu/tulkittu virheellisesti THL:n Lastensuojelun käsikirjasta jäävät avaamatta ja täysin irrallisiksi. 

Sen paremmin sosiaalityöntekijät kuin sosiaalityön tutkijat eivät pääsääntöisesti enää tunne, kunnioita eikä hyväksy oman alansa lainsäädäntöä ja ihmis- ja perusoikeusvelvoitteita( juridisoitumispuhe), kansainvälistä tutkimustietoa tai -keskusteluja ( huoli- ja traumapuhe ja puhe hiljaisesta tiedosta) tai asiakkaitaan ( vihapuhe, puhe riskiperheistä ja pirullisista ongelmista) ja pyrkivät usein vieläpä salaamaan ja kiistämään oman työnsä haitalliset seuraukset( onnistumis- ja huono- osaisuuspuhe, ylisukupolvisuusdiskurssi ja moralistiset virhepäätelmät).

Lastensuojelun tutkimusten valossa on selvää, että lastensuojelun tutkimus- ja kehittämistoiminta kaipaa  varhaistettua ja sanktioitua puuttumista. 

Sosiaalityön tutkimus tulisi ottaa pysyvästi huostaan ja antaa positivistisemmille, sosiaalityön tiedon kasvun ja kehityksen takaaville tutkijoille.

​Sosiaalityön tiedonmuodostuksessa avohuollon tukitoimet ( asiakasosallisuus ja -palaute) ovat selvästikin osoittautuneet riittämättömiksi, toimimattomiksi ja mahdottomiksi toteuttaa.


https://leeniikonen.fi/2021/04/12/thl-tutkii/ 
https://leeniikonen.fi/2022/02/04/mediako-lasta-suojelee/
https://leeniikonen.fi/2022/02/25/perhehoito-ylisukupolvista-traumaa-aiheuttamassa/
https://leeniikonen.fi/2022/03/16/lastensuojelun-naannyttamat-lapset/
https://leeniikonen.fi/2022/04/01/lastensuojelun-lapsiuhrit/
https://leeniikonen.fi/2021/12/18/ainutlaatuisen-lapsuuden-hairikointia/
https://leeniikonen.fi/2021/12/14/tilinteon-aika-stmn-rappiotilaselvitys-tulossa/
https://leeniikonen.fi/2021/04/01/suomen-laki-vastaus-resurssipulaan/
https://leeniikonen.fi/2021/04/04/stm-lainvalmisteluun-tarvitaan-kunnon-hurtta/
https://leeniikonen.fi/2021/02/28/jotta-kukaan-ei-saisi-tietaa/
https://leeniikonen.fi/2021/02/21/osaava-lastensuojelu/


#lastensuojeluntendenssitutkimus #pseudotutkimus #uuskieli #lastensuojelunavohuollontukitoimet#lastensuojelunideologinenkorruptio #IdeologicalCorruptionofFinnishChildWelfareResearch#lastensuojeluntutkimustarvitseehuostaanottoa #psykoanalyysi #lastensuojelueugeniikka #kiintymyssuhdeteoria #AttachmenttheoryinFinnishChildWelfareResearch #PelastakaaLapset #Perhehoitoliitto #SOS-lapsikylä #NuortenYstävät #FosterCareAssociatesFinland #SavetheChildrenFinland #MunPerheet #FinnishChildWelfareResearch #PerhehoitokumppanitSuomessaOy #Pesäpuu#PRIDE #MLL #MannerheiminLastensuojeluliitto #lastensuojelunkehittäminenkritiikki #lastensuojelututkimuskritiikki#monitoimijaisetperheet #JariSinkkonen #MirjamKalland #Piia-LiisaHeiliö #TarjaPösö #TarjaHeino #EvaBiaudet #STM #STEA #THL #FinnishInsituteforHealthandWelfare #Lapsiuhritutkimus #Lastensuojelunlapsiuhrit#naksahdus #Kysyjakuuntele-tutkimus #PäiviSinko#LapsenparasYhdessäenemmän #Lastensuojelulapsenetuna #Lastensuojelunonnistumisentekijät #Tienviittojalastensuojeluun #Kunapueitunnuavulta #Systeeminenlastensuojelumalli #lastensuojelunkokemusasiantuntija #Sopivasijaiskotilapselle #Varhaiset ihmissuhteet#Lapsiuusissaoloissa #X-ketju  #vihapuhesosiaalityössä #HateSpeechinFinnishSocialWork #lastensuojelulaki #TuomasKurttila #JeromeKagan #JudithHarris#TainaMeriluoto #ElinaPekkarinen #Lastensuojelunasiakirjatvanhempiennäkökulmasta #Väkivallatonlapsuus#Toimenpidesuunnitelma lapsiinkohdistuvanväkivallan ehkäisystä2020−2025 #Barnahus #Varpu #Varhainenpuuttuminen #hoidollinenhuostaanotto #huolenvyöhykkeet #FinnishChildWelfareResearch #osaavalastensuojelu  #ARVOA #tekoälylastensuojelussa #LapsetSIBkritiikki #SocialImpactBondinFinland   #Lapsuudenhyvinvointi #Lastensuojeluakäyttävätperheet#toivososiaalityössä #mitäopettajientulisitietäälastensuojelusta#Hoitotyöntutkimussäätiö #HOTUS #NursingResearchFoundationFinland #Stiftelsenförvårdforskning(Hotus) #ACE #traumainformoitusote





​
Comments

Kun tarjottu "palvelu" ei ole palvelua eikä tarpeenmukaista apua

31/3/2022

Comments

 
Picture
kuvakaappaus Author´s Notes

Onko lastensuojelututkimustenkin perustehtävä sijaishuollon ja sosiaalityöntekijöiden edunvalvonta?​

On hyvä, että Kasper -Kasvatus- ja perheneuvonta ry on viimein kysynyt asiakkailta  lastensuojelun palvelukokemuksista.

Valitettavasti kyselyn kysymyksenasettelut heijastavat lastensuojelun ammattilaisten ja lastensuojelujärjestöjen ja kuntien lastensuojelun johtajien näkökulmaa ja perustuvat laajoihin ammattilaisille tehtyihin kyselyihin ja haastatteluihin.

Vanhempia “kuultiin” kysymysten suunnittelussa vain kerran. Kuultavia vanhempia ei valittu isolla satunnaisotannalla vaan kuultavien vanhempien joukko rajattiin Lastensuojelun Keskusliiton toimesta vain yhteen pieneen Voikukkia- ryhmään. 
​

Kokemusasiantuntijoita siis hyväksikäytettiin vahvistamaan ja oikeuttamaan virallisten asiantuntijoiden muualla määrittelemät lastensuojelun haasteet ja kehittämistavoitteet.

Näin huomio saatiin käännettyä lastensuojelun markkinoistumisesta, laittomista hoidollisista huostaanotoista, sijaishuoltoväkivallasta, näyttöön perustumattomista käytännöistä ja vakavista oikeusturvaongelmista lastensuojelun lisäresurssien ja psykoanalyyttisten arviointien, moniammatillisen yhteistyön, johtajien ja positiivisten tarinoiden kuviteltuun tarpeeseen. 

Lisäksi joihinkin asiakaskyselyn kysymyksiin  ei ollut vastaustilaa edes yhden lauseen vertaa.http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tienviittoja-lastensuojeluun-asiantuntijuus-voi-kukkia-jopa-eugeniikkaan-harhautumisen-jalkeen

Ammattilaisten ja heidän näkökulmiensa yliedustus lastensuojelututkimusten teemojen ja kysymystenasetteluiden valinnassa takaa sen, että lastensuojelukriisin ytimeen ei päästä koskaan ja “tutkimusten” keskiössä on aina ammattilaisten ja palveluntuottajien edunvalvonta.


Manipuloidut kyselyt ovat itsessään osa lastensuojelun McDonaldisaatiota eli standardoitua laskennallisuutta, ennalta-arvattavuutta ja kontrollia korostavaa tuotepalvelutoimintaa, jossa asiakaspalvelu on dehumanisoitu. 

Jatkossa kannattaisi muistaa, että:


  1. Mikäli kysely nimetään asiakkaiden/ vanhempien ääneksi, asiakkaiden/ vanhempien tulee saada määritellä myös lastensuojelun ongelmat ja kehittämisalueet.
  2. Mikäli tutkimusta markkinoidaan asiakkaiden/ vanhempien äänenä tai asiakaslähtöisenä  yhteiskehittämisenä asiakkaiden/ vanhempien lukumäärän on syytä olla tutkimusalueiden ja -kysymysten muotoilussa enemmän kuin seitsemän etenkin , jos virallisina asiantuntijoina esiintyviä ammattilaisia on haastateltu sadoittain. 
  3. Asiakaslähtöisiksi markkinoitujen tutkimusten tulokset on esitettävä rehellisesti eikä pyrkimyksenä saa olla lastensuojelun imagon kiillottaminen tutkimustuloksia vääristelemällä esim. harvoja onnistumisia painottamalla tai mitätöimällä sijaishuoltoväkivalta asiakkaiden kyvyttömyydeksi vastaanottaa "hyvää". 
  4. Tutkimuksen tarkoitus ei voi olla tietyn lastensuojelun muotifilosofian esim. systeemisen lastensuojelumallin etukäteinen oikeuttaminen tai lobbaus.


 Mitä järkeä ylipäätään on tehdä lastensuojelun asiakaskyselyjä, jos niiden teemoja ja tuloksia pyritään manipuloimaan jo ennalta, nimettyjä ongelmia ei oteta vakavasti eikä tuloksia käytetä palvelujärjestelmän puutteiden korjaamiseen?

Huonoksi olemuksellistettua perhettä on lupa kasvattaa ja kurittaa


"Jokainen perhe on joskus vähän huono", kertoo juliste Kasper -Kasvatus- ja perheneuvonta ry:n Tienviittoja lastensuojeluun 2.0 lastensuojeluseminaarin seinällä. 

Vaikka julisteen esillepanon takana lienee ollut jokin hyvä joskin epäselväksi jäävä tarkoitus, julisteen lause jokaisen perheen huonoudesta kiteyttää markkinoistetun lastensuojelun ideologian. 
Se toimii myös tienviittana lastensuojelun toimintakäytäntöihin: Jokaisesta perheestä voi (ja pitää ) löytää asiantuntijavaltaa ja lapsibisnestä oikeuttavaa olemuksellistettua huonoutta. 


Eugeniikasta ja psykoanalyysista ammentavaan richmondilaiseen yksilötyöhön perustuvassa lastensuojelussa huomio on aina patologisoiduissa yksilöissä markkinoistettujen palvelujärjestelmien, taloudellisen ja biofyysisen ympäristön tai yhteiskunnallisten rakenteiden tutkimisen sijaan.
 
Toisin kuin perheillä, jokaisella lastensuojelupalvelulla ja asiantuntijalla ei ole lupaa tulla tunnistetuksi ja tunnustetuksi huonoksi. Sitä pidettäisiin vihapuheena ja kunnianloukkauksena.


Lastensuojeluammattilaisten onneksi asiakkaat ovat vähään tyytyväisiä.

YLE:n taannoisessa kyselyssä myönteiseksi kokemukseksi asiakkaille riitti, että sosiaalityöntekijä a) ei vaihtunut b) ei valehdellut eikä salaillut asioita. 

Eivät asiakkaat odota monitoimijaista suhdeperustaista systeemisyyttä, reflektoivaa  ammatillisuutta tai ekososiaalista eettisyyttä.

Heille riittäisi se, ettei lastensuojelu tuottaisi heille uusia ongelmia eikä huonontaisi heidän tilannettaan entisestään.

Lastensuojelussa pitäisikin utopististen palvelutavoitteiden sijaan keskittyä sen itsensä aiheuttamien haittojen eliminointiin tai edes vähentämiseen. Se taas ei onnistu, jos haittoja ei kyetä tunnustamaan.

 Pseudopalvelujen korjaamisen sijaan yritetään tuottaa osallisuuden tunnetta

 Jo Kasperin asiakaskyselytutkimuksen otsikko "Kun apu ei tunnu avulta" on asenteellinen ja harhaanjohtava. Se antaa ymmärtää, että apua on todella annettu mutta tarjottu apu ei  asiakkaista vain jostakin syystä tunnu avulta. 

Oletus on vilpillinen ottaen huomioon lastensuojelusta puuttuvat näyttöön perustuvat käytännöt ja puuttuvan tutkimustiedon, valvonnan ja tulosvastuun. 

Ongelma ei ole se, ettei apu tunnu asiakkaista avulta vaan se, ettei asiakkaiden tarpeenmukaista apua ylipäätään ole olemassa ja sijaishuollon asiakashankinta- ja ylläpitokeinot on nimetty virheellisesti avuksi.

​
Lastensuojelun tutkimaton " apu", jota kaupittelevat jääviyssääntöjen vastaisesti sijaishuoltoyritykset ja - järjestöt ja heidän edunvalvojansa huostaanottojen tuottamiseksi ja ylläpitämiseksi ei ole asiakaslähtöistä eikä tarpeenmukaista eikä sen tuloksista ole positiivista näyttöä. ​
 
Negatiivista näyttöä nykyisen avun seurauksista sen sijaan löytyy runsaasti:
​a) 
Sijoitettujen lasten tilanne oli aikuisuuden kynnyksellä kaikilla tutkituilla terveyden ja hyvinvoinnin mittareilla heikompi kuin muun väestön myös verrattuna sisaruksiin, joita ei ollut sijoitettu.
​
https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/hyva-yhteiskunta/kodin-ulkopuolelle-sijoitettujen-lasten-hyvinvoinnissa-ja-terveydessa-vakavia-puutteita

b) Kodin ulkopuolelle sijoitetut kärsivät myös psyykkisistä häiriöistä useammin kuin muut lapset tai sijoittamattomat sisarukset:
https://www.thelancet.com/journals/lanchi/article/PIIS2352-4642(18)30207-4/fulltext
​
c) Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten koulumenestys jää Antti Kääriälän väitöskirjan mukaan selvästi heikommaksi kuin muilla lapsilla. Tutkimus vahvistaa aiempaa laajaa näyttöä sijoitusten negatiivisista vaikutuksista lasten koulutuspolkuihin ( esim. Altshuler, 1997; Parrish et al., 2001; Finkelstein 2002; Weinberg, Zetlin, & Shea, 2003 ; Burrell 2003; Ploug 2003; Christoffersen 2003; Lips 2007; Clausen & Kristofersen 2008; Vinnerljung & Sallnäs 2008 ;Tideman ym. 2011, Berlin ym. 2011 ).

Suomalaiset kouluterveyskyselyt kertovat kodin ulkopuolelle sijoitettujen kohtaavan paljon enemmän väkivaltaa kuin vanhempiensa kanssa asuvat. Helsingin Sanomat kirjoittaa, että lapset joutuvat lastenkodeissa näkemään väkivaltaa joka viikko.

Tarja Hiltusen väitöskirja-aineistossa äidit kertoivat sijoitettujen lastensa kokeneen lastensuojelulaitoksissa ja perhekodeissa huostaanoton aikana vieraannuttamista ja väkivaltaa, johon ei puututtu. Sen sijaan peräti 16% aineiston äideistä sai lastensuojelun toimesta valheellisen rikosepäilyn mm. tekaistun syytteen insestistä.

Suomalaistutkijoiden kannattaisi myös havaita, että tutkimustulokset sijaishuollosta vääristyvät varmasti "positiivisiksi" mikäli pienten lasten haastattelut suoritetaan Kysy ja kuuntele- tutkimuksen tapaan perhehoitajan/ laitoksen ohjaajan / sosiaalityöntekijän läsnäollessa ja lomakkeen täyttämisen jälkeen sijaishuollon epäkohtien kertomisesta sijoitettua aiemmin  rangaissut sosiaalityöntekijä vieläpä kysyy lapselta lomakkeeseen liittyvistä asioista ( Kysy- ja Kuuntele loppuraportti, 2022, 55-56).


​
Picture
kuvakaappaus yahoo news

Pseudopalvelujen ongelmat eivät korjaannu seulomalla asiakkaiden oletettuja lapsuustraumoja

 Myös Kasperin kyselyyn vastanneita yhdisti yhdenmukainen kokemus osattomuudesta  lastensuojelun palvelujärjestelmässä. 
Jo vuosia ellei vuosikymmeniä on ollut tiedossa, että lastensuojelussa sijaishuoltoväkivalta on hälyttävän yleistä, lakeja ei noudateta, tieto ei kulje asiakkaille, yhteistyötä ei tehdä eri toimijoiden välillä ja työskentelyn tavoitteet, työnjako, vastuut ja tulokset eivät ole selviä.

Ongelmat eivät ole poistuneet, koska korjaustoimet on kohdistettu asiakkaisiin palvelujärjestelmän korjaamisen sijaan.

Samaan status quo:n ylläpitoon pyrkivät myös Kasperin seminaarin sosiaalityöntekijät kehittämisehdotuksineen. 

Lastensuojeluprosesseista, lainsäädännöstä tai työntekijän roolista tiedottaminen asiakkaille kuvien ja selkokielen avulla on turhaa, sillä prosessit ovat arvaamattomia eivätkä noudata  lainsäädäntöä, asetettuja tavoitteita tai palvelupolku-kaavioita.

Asiakkaiden suojaavien ja riskitekijöiden listaus on hyödytöntä niin kauan kun listausta ei tehdä myös asiantuntijoista, yrityksistä ja palveluprosesseista ja jokainen asiantuntija määrittää riskin mielivaltaisesti eri tavoin tai yksinomaan sijaishuoltoyrityksen ehdoilla.

Ekososiaalinen näkökulma ja asiakasosallisuus ei toteudu siten, että sosiaalityöntekijät jäsentävät ja oikeuttavat epäeettisiä ja kolonisoivia toimintakäytäntöjään ja -ideologioitaan , urkintaa ja sijaishuoltouskoa systeemisen lastensuojelumallin tai Urie Bronfenbrennerin (1979) kehittämän ekologisen systeemiteorian avulla ilman palveluasennetta ja teknistä, praktista tai emansipatorista tiedonintressiä (vapauttaa ihminen epärationaalisesta vallankäytöstä, jota harjoitetaan erilaisten oppien ja ajatusjärjestelmien avulla). 

Palvelujärjestelmän ongelmat eivät korjaannu myöskään tulevaisuudessa, jos asiantuntijat pyrkivät siirtämään asiakkaiden kokemukset osattomuudesta ja avun olemattomuudesta palvelujen puutteiden tutkimisen ja korjaamisen sijaan  asiakkaiden reagointitapojen ja oletetun "huono-osaisuuden" (tai huonon sosiaalisen perimän) tuottamien oletettujen traumojen syyksi. 
 

Sekä Kasperin Vanhempien osallisuus lastensuojelussa- että Pesäpuun ja Lausteen osallisuuswebinaareissa lastensuojelutoimijoiden aiheuttamat traumat ja häpeän kokemukset tulkittiin ikäänkuin asiakkaan sisäsyntyisiksi, problemaattiseksi oletetun oman historian ja tunne-elämän ominaisuuksiksi -ei pikaisia rakennemuutoksia vaativiksi hälytysmerkeiksi ja seurauksiksi järjestelmäpuutteista.
​
 

Näin järjestelmä pesee kätensä itse tuottamistaan haitoista ja traumoista.

Omaksu oikea mielipide tai..

Kun asiakas saa palvelulupauksia ja sisältökuvauksia vastaamatonta huonoa palvelua ja kohtelua, joka tuottaa niin vakavia haittoja, että asiakas haluaa varoittaa "palvelusta" muita tai pyytää toisilta apua päästäkseen eroon palvelusta, palveluntuottajan luulisi välittömästi selvittävän ja korjaavan tilanteen, puhuttelevan asiakaspalvelijoita ja ohjeistavan heitä,  hyvittävän asiakkaan kärsimät vahingot ja varmistavan kaikin keinoin, ettei vastaavia epäonnistumisia enää tapahdu.

Lastensuojelu ei toimi näin vaan pyrkii virheidensä korjaamisen sijaan kieltämään ja diskvalifioimaan asiakkaan kokemuksen.
 Huonoa palvelua ja kohtelua toistuvasti saaneelle asiakkaalle pyritään  vakuuttamaan , ettei palvelu suinkaan ollut huonoa vaan asiakkaan reaktio palveluun on väärä / ylimitoitettu tai ettei asiakas ymmärrä palvelun tai palveluntarjoajan hyväätarkoittavaa ja asiakkaan parhaaksi vaikuttavaa ydintä tai että asiakas tulee ymmärtämään palvelun arvon vasta joskus myöhemmin kypsyttyään tarpeeksi ihmisenä. 


Kriittinen puhe leimataan merkiksi siitä, että kokemusasiantuntija ei ole vielä ”valmis” osallistumaan.

 Törkeimmillään esitetään, ettei asiakas kykene ottamaan vastaan sijaishuollon palveluntuottajan oletettua “välittämistä” lapsuutensa oletetun kaltoinkohtelun ja traumatisoitumisen takia. 

Asiakkaiden huonoja kokemuksia sensuroidaan ja kokemuksista puhumista paheksutaan ja pyritään leimaamaan vihapuheeksi.

Asiakkaita pyritään valistamaan, jotta he muuttaisivat väärinä pidetyt mielipiteensä saamistaan pseudopalveluista ja omaksuisivat lastensuojelun "oikeat" mielipiteet. Tähän pyrkii myös perhetyöntekijät osaksi systeemistä lastensuojelumallia haluava lastensuojelun kehittäjä Elina Myllymäki, jonka mukaan:


“ Perhetyön kuviteltu pimeys on asia, joka vaatii selkeytystä: kehittämisen valoa, jolla palvelu muutetaan niin läpinäkyväksi, ettei keskustelupalstoilla tarvitse enää varoitella perhetyöntekijöiden olevan huostaanottosalapoliiseja tai esittää listoja siitä, mitä perhetyöntekijöille kannattaa sanoa, että pääsee heistä nopeasti eroon. Perhetyön ydin on näissä ajatuskuluissa jäänyt piiloon ja sen kirkastamiseksi tarvitaan työtä." (THL, 2018, 169).

Myllymäen näkemys lastensuojelun uudistamisesta ja asiakaslähtöisyydestä on mielenkiintoinen: Kun asiantuntija kertoo, että jäävin yrittäjän kelvottomalla palvelulla on asiantuntijan luulottelema hyvä ydin ja tarkoitus, asiakkaan huono kokemus seurauksineen mitätöityy. 

Kun potilas menee lääkäriin saadakseen antibioottikuurin ja lääkäri amputoikin jalan, miten potilasta auttaa väärän toimenpiteen tai terveydenhuollon toteutumattomien periaatteiden läpinäkyväksi tekeminen tai valittelu “resurssipulasta”?


 Ilmeisesti häiriökysyntää tuottavia pseudopalveluja ei ole aikomustakaan tutkia tai uudistaa vaan painopiste on jälleen kerran asiakkaiden kokemusten ja tunteiden muokkaamisessa ja manipuloinnissa, jotta korruptoitunut ja haitallisia seurauksia tuottava palvelujärjestelmä voisi säilyä ennallaan.

Osallisuutta vai osallistamispetosta? 

  Asiantuntijoiden päämäärä ei tunnu olevan korjata pseudopalveluja vaan se, että asiakkaalle syntyisi tarjotuista haitallisista pseudopalvelusta osallisuuden tunne. 

 
 Kyse on siis affektiivisesta kapitalismista valkopesua kaipaavien ja kolonisoivia käytäntöjä ylläpitävien lastensuojelijoiden tarpeisiin. 

Sen avulla rakennetaan lastensuojelun järjestöjen ja asiantuntijoiden brändejä osallisuuspuheen lomassa.

Osallisuuden sijaan asiakkaille tarjotaan osallistumispetosta.

Harri Raisio ja Pirkko Vartiainen (2011) puhuvat osallistumisen illuusiosta, harhasta. Kansainvälisessä osallistumiskeskustelussa on puhuttu osallistumisen tyranniasta (Cooke & Kothari 2004). 

Osallistumisparadigman joukkopetos voi toteutua näennäisosallistumisena tai suoranaisena ihmisten harhauttamisena: osallistumisella ei ehkä olekaan tarkoitus muuttaa mitään olennaista valtasuhteissa tai ihmisten elinoloissa.  

Ilman vallan uudelleenjakoa osallistuminen on turhauttavaa ”osallistetuille” ja toimii ainoastaan valtaa pitävien keinona perustella tekemistään osallisuuspuheella.
​
 http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/osallisuutta-vai-osallistumispetosta 

Aito asiakasosallisuus lastensuojelussa voisi realisoitua New Yorkin mallin mukaisesti, jos  mahdollistetaan:
 -ymmärrys huostaanoton vaurioittavuudesta ja lasten oikeuksista median tuella
- lastensuojeluvanhempien kouluttaminen lastensuojelun tukihenkilöiksi
- lastensuojeluperheiden tieto ja tukihenkilöiden osallisuus lastensuojelun rakenteissa ja prosesseissa esim. neuvotteluissa 
 -lastensuojeluperheiden oma järjestö ja vaikutusvaltaiset liittolaiset 
-lastensuojeluperheiden oma oikeusaputoimisto 

- perheiden säilyttämiseen pyrkivät tuki- ja kuntoutuspalvelut 

Aito osallisuus tarkoittaa vallan uudelleenjakoa, lisääntyviä resursseja perheille,    sijaishuollon siirtämistä liiketaloudellisen voiton tavoittelun ulkopuolelle , kansalaisoikeuksien ja voimassa olevan lainsäädännön esim. perhe-elämän suojan toteutumista, asiakkaiden ja valvontaviranomaisten julkiset palautteet sisältäviä rekistereitä lastensuojelun palveluntuottajista ja asiakkaiden päätäntävaltaa oman elämän kulkuun ja saatuihin palveluihin eli toimivia oikeussuojakeinoja ja edustusta ja vaikutusvaltaa lastensuojeluprosessien ja lainsäädännön suunnittelussa, toteutuksessa ja seurannassa. 

 
 Asiakasosallisuutta ei ole se, että irtisanomissuojaa ja neljän tuhannen kuukausipalkkaa nauttiva sosiaalityöntekijä , jonka faktuaalinen osaaminen koostuu pääasiassa taidosta välttää oikeusviranomaisten puuttuminen omaan työhön harhaanjohtavia asiakirjoja tuottamalla istuu manipuloimassa neljän sadan kuukausituloilla sinnitteleviä asiakkaita osallistumispetokseen teeskentelemällä asiakkaista kiinnostunutta tietämätöntä auttajaa urkinnan, sirkulaaristen kysymysten, sukuselvitysten ja niiden vääjäämättä tuottamien huostaanottojen mahdollistamiseksi.  

Systeemisen lastensuojelumallin juurruttamisen myötä kiireellisten sijoitusten, huostaanottojen ja lastensuojelun oikeusturvaongelmien määrä onkin kasvanut entisestään.


Onko systeeminen lastensuojelu vain sijaishuollon suhteita ja pysyviä sijoituksia  rakentavaa ja ylläpitävää puhetyötä, jossa sijaishuollon edunvalvojat rakentavat  tietämättömiksi ja kiinnostuneiksi tekeytymällä pseudoluottamusta vanhempiin “vaikeiden päätösten”(=sijoituspäätösten) oikeuttamiseksi ja ylläpitämiseksi , etteivät vanhemmat kääntyisi juristin puoleen ja vaatisi perheen jälleenyhdistämistä?  


Tarvitaanko “vaikeita päätöksiä” tuottavien asiantuntijoiden viikkokokouksiin terapeutin/kliinikon apu ja läsnäolo juuri tämän tietoisen ja monen valinnan kautta tapahtuvan valheeseen sitoutumisen oireita lievittämään?

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ala-alistu-eugeniikkaan-systeemisen-lastensuojelun-tutkintamalli-lumo-ja-syty-hankkeisiin  ​

​
Picture
kuvakaappaus: Bible paper by Dave Bullock

Lastensuojelun oikea ja väärä tieto ja asiantuntijuus

 Dorothy Smith (1987, 78-83) on määritellyt osuvasti sosiaalityön kaksi erilaista tietoisuuden maailmaa; ylinnä on ammatillinen ja tieteellinen "oikea" tieto ja alempana kokemukseen perustuva vaiettu "väärä" tieto.

Kokemusasiantuntijatieto on siis jo lähtökohtaisesti väärää vaikka tieteellinen tietokaan ei  sosiaalityön edunvalvontavetoisissa, sosiaalityöntekijöiden asiakirjoihin ja haastatteluihin perustuvissa tutkimuksissa perustu hyviin tieteellisiin käytäntöihin.

Lastensuojelun omalle diskurssille käännettynä kuvitelma siitä, että  sosiaalityöntekijöiden mielipiteiden tai heidän laatimiensa asiakirjojen avulla voitaisiin tutkia asiakkaita on sosiaalityön kehittämisen vaarantamista ja osoitus puutteellisesta ammatillisuudesta ja kertautuneesta mentalisaation häiriöstä eli siitä, että tutkija on kyvytön erottamaan omia halujaan, tarpeitaan ja päämääriään mentalisaatiokyvyttömien sosiaalityöntekijöiden haluista, tarpeista ja päämääristä. 

   Sosiaalityön tieteellisyys ja sosiaalityöntekijän ammatillisuus kuitenkin edellyttää pitäytymistä “tieteellisessä” tiedossa (Smith 1987) .
 Sosiaalityön tiedeyhteisö saattaa jopa painostaa sosiaalityöntekijöitä vaikenemaan omista ja asiakkaiden käytännön kokemuksista, koska kokemustiedosta puhuminen saa sosiaalityön vaikuttamaan epätieteelliseltä ja siten myös epäpätevältä.  

Luultavasti tämä selittää Taina Meriluodon ihmettelemän pakollisen asiantuntija- päätteen lastensuojelun palvelukokemuksista tietäville ja puhuville.

  
Sosiaalityön viralliset asiantuntijat ovat ilmeisesti niin epävarmoja itsestään ja ammatillisesta osaamisestaan ja statuksestaan, että asiakkaita ei haluta kuulla eikä kelpuuteta puhumaan virallisille areenoille ilman virallisen asiantuntijan myöntämää kokemusasiantuntija- titteliä. 

 Matti Rimpelän mukaan asiantuntijat haluavat keskustella voin toisten asiantuntijoiden kanssa asiakkuuksien välityksellä. 

Asiantuntijaksi muovaamista käytetäänkin keinona ohjata osallistujia toimimaan tietyllä tavalla ja rajamaan toisaalta epätoivottu osallistuminen ulos hankkeista. 

Meriluoto väittää, että kokemusasiantuntijahankkeissa pyritään ensisijaisesti tuottamaan kokemusasiantuntijoista konsensushakuisia yhteistyökumppaneita palvelemaan julkishallinnon ja järjestöjen alullepanemia ja ohjaamia projekteja ja niiden pyrkimyksiä.

 Tarjoamalla tarkkaan rajattuja ja hallittuja osallistumismahdollisuuksia kansalaisille luodaan illuusio demokratiasta ilman, että mitään syvempiä muutoksia on vaarassa tapahtua.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalialan-ammattilaisten-salattu-ja-hapeallinen-kokemusasiantuntijuus


​Sosiaalialan järjestöt joutuvat uudistamaan toimintaansa näennäisesti saadakseen asiakasosallisuutta edellyttävää ESR:n, STEA:n, valtion ja kuntien rahoitusta, kansalaisten huomiota ja säilyttääkseen kiinnostavuutensa, mutta “uudistuessaankin” niiden täytyy olla ärsyttämättä rahoittajiaan ja yhteistyökumppaneitaan ( STEA, STEA-rahoitteiset sijaishuollon edunvalvontajärjestöt ja sijaishuoltoyritykset ) ja vakuutella, että pohjimmiltaan uusi sanoma on sama kuin aina ennenkin.

Kansalaisten “kuuntelussa” tai “osallisuudessa” ei siis ole kyse mahdollisuudesta muuttaa tai uudistaa sijaishuollon edunvalvontaan sitoutuneiden järjestöjen perinteisiä, usein eugeniikasta ja/tai psykoanalyysista ammentavia korruptoituneita ideologioita. 


Systeemisen lastensuojelumallin silmänkääntötemppuja 

Systeemisissä lastensuojelukoulutuksissa kaikkia tarkkailu- ja tiedonkeruurobotteina  perinteisesti toimineita sosiaalityöntekijöitä on viime aikoina kehotettu pohtimaan asenteitaan ja "asettumaan ei- tietämisen asentoon" dialogisuuden mahdollistamiseksi.

Lastensuojelullinen dialogisuus tosin poikkeaa siitä, mitä dialogisuudella yleensä ymmärretään.
​
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/dialogisuus-lastensuojelun-laatusuositusprosessissa 

Ei -tietämisen tärkeydestä puhumalla ja ei- tietäjinä pidettyjä kokemusasiantuntijoita kuulemalla vanhan asiantuntijavallan edustaja profiloituu ja kirkastaa oman brändinsä asiakasosallisuuden aallonharjalla ratsastavaksi inhimilliseksi, systeemiseksi asiantuntijaksi- ilman, että mitään todellisia  järjestelmätason muutoksia on vaarassa tapahtua.

Ei- tietäminen on kanssaolemisen tapa ja mentalisaatioteorian käsite, jonka perusta lepää virheelliseksi todistetussa psykoanalyysissa ja Suomessa tekohengitetyssä mutta vääräksi osoitetussa kiintymyssuhdeteoriassa. 

Mentalisaatio puolestaan tarkoittaa yksilön kykyä pohtia omaa ja toisen ihmisen näkökulmaa ja kokemusta, kykyä erottaa kuviteltu todellisesta sekä omat tunteet ja ajatukset muiden tunteista ja ajatuksista. 

Mentalisaation käsite on johdettu Freudin käsitteestä “Bindung” (linking) ja sen huomiopiste on puheessa vaikka puhuminen tai asiakkaita koskevien keskustelujen korkea taso tuskin auttaa köyhyydestä, työttömyydestä, hoitamattomista sairauksista ja puuttuvista palveluista kärsivää asiakasta. 
Mentalisaatio on samaan aikaan puheterapioiden diagnostinen viitekehys, hoitotekniikka että hoitotulos. Lastensuojelun kontekstissa puhuminen edellyttääkin asiakkaalta lastensuojelun orwellilaisen uuskielen hallintaa.

Reflektiivisen, mentalisaatiota tukevan työotteen perustana pitäisi olla se, että ammattilainen antaa ihmiselle tilaisuuden tulla kuulluksi ja ymmärretyksi- mutta juuri tämä ei tunnu lastensuojelussa mahdollistuvan.
 Ei- tietämiseen perustuvassa tyhjän pään menetelmässä asiakkaan pitäisi saada määritellä itse itsensä ja ongelmansa, johon työntekijän kuvitellaan osaavan tarjota ratkaisun avaimet. 

Niin pitkälle lastensuojelun työntekijöiden mentalisaatio ei vielä yllä, että se kyseenalaistaisi elämän ohimenevien haasteiden lukitsemisen ongelmiksi ja häiriöiksi, puhumisen rinnastamisen hoitoon , asiakas- työntekijä suhteen valtaerot , työntekijöiden eettiset ja epistemologiset valmiudet toisten ongelmien ratkaisuun tai asiantuntija- ja sijaishuoltouskon. 

Tarkoitus ei-tietämisen korostamisessa lienee kuitenkin ollut hyvä: lastensuojelun lukkiutuneesta ajattelusta poisoppiminen sekä toisinajattelun ja -toimimisen mahdollistaminen; kyky päästää irti rajoittuneen ja näennäisen ymmärryksen kahleista eli pitää kaikessa kysymysmerkki mukana.

Valitettavasti aiempaa parempi tarkoitus tai puhe ei vielä tuota parempaa käytäntöä.
Juuri kysymysmerkki ja vaihtoehtoisten näkökulmien pohdinta puuttuu edelleen lastensuojelun käytännöistä. 


Systeemisen lastensuojelumallin kuten muidenkin suomalaisten lastensuojelumallien yksilö (sosiaalisessa) ympäristössään -näkökulma (person in environment) on aiheuttanut sen, että alalla luotetaan historiallisesti psykodynaamisiin (psykoanalyyttisiin) suuntauksiin, joiden lähtökohtana ( ja lopputuloksena ) on ongelmien paikantuminen yksilöihin.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ymparistososiaalityosta-puuttuu-fyysinen-ymparisto-tyo-ja-etiikka

Toiminta perustuu edelleen vankkoihin ennakkoluuloihin , kyseenalaistamattomaan sijaishuoltouskoon ja hiljaiseen tietoon lapsen, tämän perheen ja henkilöhistorian  traumaattisesta laadusta, sekä katteettomaan uskoon viranomaistoiminnan moitteettomuudesta. Nämä ennakkoluulot eivät voi olla vaikuttamatta työskentelyyn ja sen eettisyyteen.

Ei- tietämisen ja dialogisuuden tärkeyttä korostavat asiantuntijat tuntuvat - perheitä kuuntelematta- tietävän varmasti, että:1) huostaanotto on aina tehty laillisin perustein ja lapsen edun mukainen, vaikka lapsia huostataan pelkästään puuttuvien palvelujen takia ja selvitys lapsen edun mukaisuudesta jää lähes aina tekemättä 2) lastensuojelu toimii moitteettomasti ja lasta hyödyttäen, vaikka riippumaton tutkimustieto on moneen kertaan kumonnut em. uskomukset 3) huostaanotettu lapsi on kiintymyssuhdehäiriöinen ja kärsinyt traumaattisesta kaltoinkohtelusta, vaikka huostaanottojen syitä, häiriöiden ja kaltoinkohtelun esiintyvyyttä, ilmaantuvuutta, ajankohtaa ja alkuperää ei ole selvitetty 4) lapsen kaltoinkohtelu/trauma on biologisten vanhempien aiheuttama, vaikka tutkimustieto osoittaa kaltoinkohtelun olevan sijaishuollossa paljon yleisempää kuin kodeissa. 

Ammattilaisen ei- tietäminen on siis pohjimmiltaan osallistamispetosta, asiakkaan huijausta.


Asiakkaan osattomuus on tosiasia, ei pelkkä tunne

 Entä jos asiakkaiden osattomuuden kokemus on seurausta siitä, että sijaishuoltoyritysten, -järjestöjen ja asiantuntijoiden edunvalvonnaksi muuttuneessa lastensuojelussa asiakas todella on osaton hänelle lakisääteisesti kuuluvista oikeuksista ja resursseista? 

Kuinka moni on menettänyt lastensuojeluprosesseissa lastensa lisäksi luottamuksensa kaikkeen viranomaistoimintaan, tulonsa, asuntonsa, työkykynsä, terveytensä ja henkensä?
​
https://leeniikonen.fi/2022/04/01/lastensuojelun-lapsiuhrit/


 Miksi riippumatonta haastattelututkimusta asiakkaiden kokemuksesta ei saada aikaiseksi vaan tutkiminen jätetään lastensuojelun edunvalvontajärjestöjen STEA-rahoitetuksi puuhasteluksi?

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-sijaishuoltovakivallan-selvittaminen-sabotoidaan 

Asiakkaita ei auta, vaikka vaikka he oppisivat osallisuusretoriikan ja vaikka osallisuusprojekteja koristeltaisiin värikkäillä julisteilla, peleillä, leikeillä ja "taidelähtöisillä menetelmillä" niin kauan kun asiakkaille ei ole tarjolla edes minimaalista oikeusturvaa ja todellista päätäntävaltaa omiin asioihinsa.

Räikeän eriarvoistava terapeuttisen vallan kieli , huoli- , trauma-, ylisukupolvisuus-, huono-osaisuus- ja riskipuheena realisoituva asenteellisuus ja asiakkaiden tiedon typistäminen pelkäksi kokemuksellisuudeksi palvelee ainoastaan asiantuntijoiden ja sijaishuollon edunvalvontaa.

 
"Kokemusasiantuntijuuden" mahdollistavana sugar mamana esiintyminen voi tietysti olla hyvää brändäystä ja puhdistava ja vapauttava kokemus kunnallisessa lastensuojelutyössä ryvettyneelle moninkertaiselle perusturvarikolliselle. 
Se näyttää toimivan myös sosiaalityön imagonkiillottamisena, jota pidetään nykyisin rakenteellisena sosiaalityönä. Asiakkaita se ei auta. 

Jos asiakas toimisi suhteessa lapseensa samalla logiikalla kuin sosiaalityöntekijä suhteessa asiakkaaseensa tai sosiaalityön tutkija suhteessa aineistoonsa, häntä syytettäisiiin puutteellisesta huolenpidosta, lapsen tiedonmuodostuksen, kasvun ja kehityksen vaarantamisesta ja mentalisaation häiriöstä.


​Pitäisikö myös sosiaalityön tutkimus ottaa huostaan ja antaa positivistisemmille, sosiaalityön tiedon kasvun ja kehityksen takaaville tutkijoille ?

​Sosiaalityön tiedonmuodostuksessa avohuollon tukitoimet ( asiakasosallisuus ja -palaute) ovat selvästikin osoittautuneet
riittämättömiksi, toimimattomiksi ja mahdottomiksi toteuttaa.

​

“Kunapueitunnuavulta #sosiaalityöntieto #Kasper #Kasvatus-japerheneuvonta #osallisuus #asiakasosallisuus #osallistumispetos #kokemusasiantuntijuus #tienviittojalastensuojeluun #mentalisaatio #ei-tietäminen #TainaMeriluoto #DorothySmith #Sytyhanke #systeeminenlastensuojelu #traumatietoisuus #traumainformoitusote #lastensuojelunpalvelukokemus #lastensuojelunkokemusasiantuntijuus #Voikukkia #Voikukkiakritiikki #lastensuojelunpseudopalvelut #avohuollontukitoimet #perhetyö #rakenteellinensosiaalityö #ElinaMyllymäki #ElinaPekkarinen #dialogisuuslastensuojelussa #expertbyexperienceinFinnishChildWelfare #Finskarådgivningiuppfostrings- ochfamiljefrågor #Finnishchildguidanceandfamilycounselling
 #ylisukupolvinentrauma #lastensuojelumedia #lastensuojelunlapsiuhrit #pseudopalvelu #rahoituskanavatylittäväsotepalvelujenkäyttö #rahoituskanavatylittäväpseudopalvelujentuottojaylläpito 
 #perheenjälleenyhdistäminenkritiikki #FinnishChildWelfareresearch #sosiaalityöntutkimus #lastensuojelututkimus #MotherandBabyHomesresearchinFinland #systeeminenperheterapia #psykoanalyysi #STEA #STM #Sosiaali- ja terveysministeriö #Lastensuojelunideologinenkorruptio #THL #Perhetyö #ElinaPekkarinen #lastensuojelun äidinriistäjät #sosiaalinenperimä #sosiaalisenperimänteoria #lapsiystävällinenkunta #Unicef






​​
​
Comments

Opettaja, tämä sinun pitää tietää lastensuojelusta

29/3/2022

Comments

 
Picture
Turvaope ja 25 virheellistä väittämää lastensuojelusta

Lyhyesti:
Opettaja, tämä sinun pitää tietää lastensuojelusta- Milloin Koske sisäistää selontekovelvoitteensa ja rakenteellisen sosiaalityön?

Turvaopen Opettaja, tämä sinun pitää tietää lastensuojelusta- podcast ei tarjoa totuudenmukaista, lainsäädäntöön, ihmisoikeussopimuksiin, tieteellisiin tutkimuksiin tai asiakkaiden kokemuksiin perustuvaa tietoa lastensuojelusta vaan Haapasten perheen ajojahtiin osallistuneen KOSKE:n sosiaalityöntekijän moralistisia virhepäätelmiä ja valheellista lastensuojelun markkinointia 25 virheellisen väittämän muodossa.

Ottaako Turvaopen podcast myös vastuun virheellisen tiedon levittämisestä opettajille?  

On selvää, että lastensuojelussa tapahtuu paljon virheitä ja väärinkäytöksiä työntekijöiltä puuttuvan lainsäädäntöosaamisen, tutkimustiedon ja valvonnan ja asiakkailta puuttuvien oikeussuojakeinojen takia mutta eikö virheet ja väärinkäytökset pitäisi analysoida, korjata ja hyvittää sen sijaan, että niistä fabrikoidaan valheellista "osaamista"? 

Eikö juuri sosiaalialan osaamiskeskusten tehtävä pitäisi olla sosiaalityöntekijöiden ammattietiikan ja lainsäädäntöosaamisen varmistaminen ja tutkimustiedon ja käytännön yhteyden koordinointi? 

Miksi Haapasten perheen alakouluikäiset lapset 102 virhettä sisältäneillä asiakirjoilla yli kolmeksi vuodeksi vanhemmistaan erottanut sosiaalityöntekijä saa levittää lastensuojelusta virheellistä tietoa opettajille ja toimia KOSKE:n systeemisen lastensuojelumallin kouluttajana, sijaisperheiden Pride-valmentajana, Voikukkia-ryhmänohjaajana ja lastensuojelutyöryhmän koordinaattorina ja puheenjohtajana, asiakirjayhteenvetojen laatijana ja lastensuojelun edunvalvojien koordinoijana? 

Linjaus lähettää kansalaisille selkeän viestin siitä, että Keski- Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksessa (KOSKE) heidän perus- ja ihmisoikeutensa eivät ole minkään arvoisia ja niitä voi laiminlyödä ja loukata vapaasti ilman minkäänlaisia vastuu- ja korvausvelvoitteita. 

Aikooko KOSKE:n uusi johtaja, SOS- lapsikylän Tapiolan pisteen ja Kalliolan setlementin lastensuojelupalvelujen(nykyisin osa Humana-konsernia)entinen johtaja, Pesäpuu ry:n entinen kehittämispäällikkö, Pelastakaa Lapset ry:n entinen aluepäällikkö ja adoptioneuvoja, Lastensuojelun keskusliiton lastensuojelun ehkäisevän työn neuvottelukunnan jäsen, PRIDE- valmentaja, sijaisvanhempien työnohjaaja, lastensuojelun sosiaalityöntekijänä, kouluttajana ja lastensuojelun edunvalvojana  toiminut ja Lohjalle Vantaalla epäonnistunutta Lapset SIB- vaikuttavuussijoittamisen hanketta ajanut Sointu Möller varmistaa ja millä tavoin, että vastaavia perheiden teurastuksia ei enää tapahdu vai aiheuttaako tausta sijaishuollon edunvalvojana vaikenemista lastensuojelun väärinkäytöksistä? 

Eikö KOSKE:n peräänkuuluttaman rakenteellisen sosiaalityön mukaista olisi tutkia myös  KOSKE:n oman asiantuntija- ja kehittämistyön seuraukset ja vaikutukset  esim. lastensuojelun edunvalvojien ja lastensuojelutyöryhmän toiminta, kasvatuskumppaneille ja maakunnan sosiaalipalvelujen johdolle tarjottujen koulutusten ja konsultaatioiden sisällöt ja oikeellisuus ja asiakaslähtöisyyden ja asiakkaiden ihmis- ja perusoikeuksien toteutuminen julkisin ja riippumattomin selvityksin?  

Miksi KOSKE:n sosiaalityöntekijät kaupittelevat verovaroin lastensuojeluparannuksena juuri samoja rakenteellisen muutos- ja sosiaalityön estäviä  keinoja, joiden vuoksi mielenterveyshankkeet ovat epäonnistuneet ( Ahonen 2020)  eli  huomion siirtämistä pois asiakkaiden ihmis- ja perusoikeuksista “palvelujärjestelmän kehittämiseen” ( esim. systeeminen lastensuojelumalli) ja "ennakkoluulojen hälventämiseen"(= sosiaalisen raportoinnin estäminen)? 

Miksi keskisuomalaisten veronmaksajien pitäisi edes hyväksyä tällainen toiminta saati rahoittaa sitä?
​Tutustu Haapasten perheen ajojahtiin jutun lopussa!



Pitkästi:

Turvaopen lastensuojeluosio  on hyvä esimerkki opetusalan toimijoiden kritiikittömyydestä,  tietämättömyydestä ja piittaamattomuudesta lastensuojelun ihmisoikeusrikkomusten,  toimintakäytäntöjen ja seurausten suhteen.

Opettajuuden pitäisi perustua etiikkaan ja muodostua neljästä perusarvosta: ihmisarvosta, totuudellisuudesta, oikeellisuudesta sekä vastuusta ja vapaudesta.

Opettaja, tämä sinun pitää tietää lastensuojelusta- podcast ei tarjoa totuudenmukaista lainsäädäntöön, ihmisoikeussopimuksiin,  tieteellisiin tutkimuksiin tai asiakkaiden kokemuksiin  perustuvaa tietoa lastensuojelusta vaan moralistisia virhepäätelmiä ja valheellista lastensuojelun markkinointia.
Ottaako podcast  myös vastuun virheellisen tiedon levittämisestä?  

Turvaope-sivusto kertoo olevansa turvallisuuden tunteen ja tasa-arvon edistämiseen  pyrkivä  materiaalialusta opettajille. 
​

Haastateltavakseen he ovat kuitenkin valinneet  asiakkailleen lukuisia turvallisuuden ja luottamuksen menetyksen kokemuksia tarjoilleen  Haapasten perheen ajojahdista ja 102 virhettä sisältäneistä asiakirjoista tunnetuksi tulleen Keski- Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen ( KOSKE) sosiaalityöntekijän, joka on toiminut myös tässä tapauksessa:https://www.iltalehti.fi/uutiset/a/2016061721697866

Kritiikittömän, asiakkaiden ihmisoikeuksien sijaan  “ennakkoluulojen hälventämiseen” keskittyvän lastensuojelun markkinointipuheenvuoron  pitäisi herättää valistuneissa kuulijoissa  huolta viranomaistoiminnassa tapahtuneista väärinkäytöksistä, mutta Turvaopen toimittajissa se herättikin ihailua ja  luottamusta lastensuojelun “osaamiseen”.  

Turvaopen, Keski- Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen  ja Keski- Suomen sosiaalialan  päättäjien sietäisi myös pohtia, miltä Haapasten perheen kohtelun laittomuuksia  kauhulla seuranneista ja heidän puolestaan adresseja  allekirjoittaneista  tuhansista keskisuomalaisista tuntuu se, että virheellisen tiedon levittämistä ja muita väärinkäytöksiä jatketaan lastensuojelussa verorahoitteisesti vuodesta toiseen. 

Miksi  sosiaali- ja terveydenhuollon ja opetustoimen järjestöt ja mediat eivät toimi kansalaisten edunvalvojina suhteessa viranomaisiin vaan viranomaisten ja sijaishuollon edunvalvojina suhteessa kansalaisiin?

Onko yksityistetyn lastensuojelun liikevoittojen turvaamisesta tullut lasten ja vanhempien ihmis- ja perusoikeuksien  turvaamista tärkeämpää? 
 
Turvaope- podcastin juontaja  antoi haastatellun sosiaalityöntekijän vastalauseitta esittää ainakin 25 virheellistä väittämää lastensuojelusta, jotka oikaisemme tähän: 

  1. Kukaan ei tiedä edes sitä, onnistuuko lastensuojelu useammin kuin epäonnistuu ( Rousu, 2020)
  2. Salassapitovelvoite ei estä viranomaisnäkökulmaa, johon kaikki toimittajat ovat velvoitettuja tutustumaan ennen lastensuojelujuttujen kirjoittamista. Viranomaisnäkökulma selviää asiakaskirjauksista, joihin viranomainen on koonnut kaiken asiakkaan vähänkin epäilyttävään valoon asettavan materiaalin ilman aikarajoituksia tai lähdekritiikkiä.
  3. Lastensuojelun selvitystyö ei nosta näkyviin lapsen ääntä ja kokemuksia vaan tutkimusten ( Oranen 2006; Gillinghamin ja Humphreys’n 2010: Poikela 2011)  mukaan päinvastoin häivyttää ne. 
  4. Opettajien ei  tarvitse olla osa lastensuojelukoneistoa eikä huoliluokittelu tai mutudiagnosointi kuulu heidän lakisääteisiin tehtäviinsä. Opettajan perustehtävät ovat opetus ja  nuoren kehityksen  ja vanhempien tukeminen kasvatustyössä. Tutkijat Tom Arnkil ja Kai Alhanen ovat kiinnittäneet huomiota lastensuojelussa ja opetustoimessa tapahtuvaan lasten villiin diagnosointiin. He arvioivat viranomaisten mutudiagnoosien motiiviksi keskinäisen yhteisöllisyyden lisäämisen: ”Kenties huoliluokittelu tarjoaa jonkinlaista yhteisöllistä liimaa; kukaties koetaan yhteisyyttä, kun päästään tekemään ja jakamaan "amatööridiagnooseja" huolikäsitteitä kääntäen, he arvioivat.” 5.
  5. Tilastoista ei voi tehdä johtopääätöstä, että jokaisella luokalla olisi vähintään yksi lastensuojelun asiakkuutta tarvitseva eikä lastensuojeluilmoitusten ja sijoitusten määrästä voi tehdä johtopäätöksiä lasten ja perheiden tilanteista tai ongelmien määrästä.  Monet valistuneet kansalaiset ja tutkijat ovat ihmetelleet, miksi lastensuojelun ja psykiatrian asiakasmäärää ja kehitystä tulkitaan lasten ja perheiden ongelmien välittöminä kuvina. Samoin yllättävää on tarve psykologisoida ja yksilöllistää rakenneongelmia terapeuttisen vallan ja haavoittuvuuden eetoksen keinoin. 
  6. Yhteistyö ja vapaaehtoisuus ei toteudu lastensuojelun työskentelyssä. “Vapaaehtoisiksi” kutsutut sijoitukset ovat usein pakotettuja.
  7.  Kiireellisiä sijoituksia ja huostaanottoja tehdään myös laittomin perustein. Suomi rikkoo räikeästi lakia sairaiden lasten huostaanotoilla. Lastensuojelulaitoksia pyörittävät yritykset ovat osallistuneet myös sijoituspäätösten valmisteluun.
  8.  ​ Sosiaalityöntekijä Seppo Niemen mukaan varhaisen  puuttumisen malli on johtanut kiihtyvään sijoitusten kierteeseen. Ilmiö heijastaa sosiaalityön ammatillisuus- ja onnistumiskäsityksiä, pahimmillaan  jopa kollegojen keskinäistä näytön tarvetta (Syvälä, 2013, 232- 233). 
  9. Lapsella on kansallisten lakien, YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen ja Euroopan  ihmisoikeussopimuksen ( artikla 8)  mukaan ensisijainen  oikeus elää oman perheensä kanssa ja nauttia perhe- ja yksityiselämäänsä ja kotiinsa kohdistuvaa  kunnioitusta.  Huostaanotto tai sijaishuolto ei ole ensisijainen oikeus.
  10.  Lastensuojelun toiminnan lopputulos ei useinkaan ole lapsen turvallinen elämä. Aiempi suomalainen ja ruotsalainen sijaishuoltoselvitys tuotti samankaltaista tietoa sijaishuoltoväkivallasta kuin Norjassa, Islannissa, Tanskassa, Walesissa, Irlannissa ja Australiassa tehdyt selvitykset. Lapset olivat lapsena joutuneet paljon pahemman laiminlyönnin kohteeksi sijaishuollossa kuin mitä olivat ne olosuhteet, joista heidät oli otettu huostaan.
  11.  Lastensuojelun toimintaa ei aina ohjaa lainsäädäntö vaan talous ja organisaatiokäytännöt. Kuntaliitto ( 2017, 2019 ) ja Valvira ovat moneen kertaan todenneet, että Suomessa lapsia huostaanotetaan pelkästään puuttuvien palvelujen takia. Jopa 85% lapsista jää ilman jotakin tarvitsemaansa palvelua ennen sijoitusta. 
  12. Kukaan ei tiedä sijoitusten syitä, sillä Suomessa niitä ei tilastoida valtakunnallisesti.
  13.  Sukulaissijoituksia ei Suomessa käytetä juuri lainkaan, vaikka vuonna 2007 voimaan tullut lastensuojelulaki edellyttää sopivien perheiden etsimistä ensiksi lapsen lähipiiristä( Koisti-Auer 2014). 
  14. Pelkkä huoli ei ole riittävä  juridinen peruste edes lastensuojeluasiakkuuden aloittamiseksi saati lapsen tai perheen perus- tai ihmisoikeuksiin puuttumiseen.
  15.  Lastensuojeluilmoitus voi johtaa ja usein johtaa siihen, että lapsi viedään kotoaan ja vanhemmiltaan. Huteria päätöksiä oikeutetaan fabrikoinnin, väärentämisen keinoin.

  16.   Tyytyväisten/ tyytymättömien asiakkaiden määrää ei tiedetä koska lastensuojelussa ei kerätä asiakaspalautteita. Kai Alhasen (2014,61) tutkimuksessa lastensuojelun asiakkaana olleet nuoret ja vanhemmat kokivat järjestelmän toiminnan monelta osin moraalittomaksi. He uskoivat sen ilmentävän vallitsevia yhteiskunnallisia arvoja, joissa korostuvat tasa-arvon, oikeudenmukaisuuden ja inhimillisyyden sijaan taloudellinen tehokkuus, ihmisten välineellisyys ja eriarvoisuus.
  17.  Lapsella pitäisi olla oikeus koulutukseen myös sijaishuollon aikana mutta tämä oikeus ei toteudu lainsäätäjän tarkoittamalla tavalla. ” Räätälöity opetus lastensuojelulaitoksessa” tarkoittaa liian usein  opetuksen laiminlyöntiä. Lastensuojelututkimukset tarjoavat yhdenmukaista ja kansainvälisesti yhtäpitävää näyttöä siitä, että sijoituksilla on negatiivisia vaikutuksia sijoitettujen koulutusuriin (Altshuler, 1997; Parrish et al., 2001; Finkelstein 2002; Weinberg, Zetlin, & Shea, 2003 ; Burrell 2003; Ploug 2003; Christoffersen 2003; Lips 2007; Clausen & Kristofersen 2008; Vinnerljung & Sallnäs 2008 ;Tideman ym. 2011, Berlin ym. 2011 ). 
  18.  Lapsella ei välttämättä ole traumataustaa sijaishuoltoon mentäessä  vaan pikemminkin sieltä tultaessa. Koko lapsuuden kestävät sijoitukset valvomattomaan ja usein väkivaltaiseen sijaishuoltoon ilman mahdollisuutta kykyjen mukaiseen koulutukseen ja läheissuhteisiin synnyttävät  traumataustoja. Sijoitus itsessään on aina trauma lapsille ja vanhemmille.
  19.  Suomessa suosittu ja tekohengitetty  psykoanalyyttinen  kiintymyssuhdeteoria on todistettu vääräksi jo 1980- luvulla, vakuttavimmin tutkija Judith Harrisin ja Harvardin psykologian professori  Jerome Kaganin toimesta. 
  20.  Voikukkia- ja Hope-  toiminnan tarkoitus ja sisältö on liian usein pelkkä huostaanoton hyväksyminen- ei vanhempien tukeminen.
  21.  Vanhempien ja lasten asiakassuunnitelmia ei huostaanottojen ylläpitämiseksi tehdä eikä päivitetä lainsäädännön mukaisesti. 
  22.  Perhehoito ei ole automaattisesti parempi vaihtoehto lapselle eikä  laadun tae. Päinvastoin, lasten lakisääteinen oikeus pitää yhteyttä läheisiinsä on  valvomattoman perhehoidon myötä entisestään vaikeutunut.
  23. Ei ole sen paremmin kansantaloudelle kuin lapselle samantekevää asuuko lapsi yksityisessä vai kunnallisessa laitoksessa. Yksityisen liikeyrityksen tehtävä on tuottaa voittoa osakkeenomistajille- usein lasten kustannuksella. Luottamuksensa lastensuojeluun menettänyt Tuomas Kurttila vaatiikin lastensuojelun siirtämistä  markkinoistamisen ja taloudellisen voitontavoittelun ulottumattomiin.
  24. Pitkä työkokemus lasten ja perheiden lakisääteisiä oikeuksia jatkuvasti  rikkovassa organisaatiossa ei tarkoita välttämättä ihmissuhdeosaamista vaan asiakirjojen fabrikoinnin, väärentämisen osaamista.
  25. Kansalaisten  negatiiviset käsitykset lastensuojelusta esim.  sijaishuoltoväkivallasta  eivät ole ennakkoluuloja vaan tulosta omista ja ystävien huonoista kokemuksista ja järjestelmän väärinkäytöksistä, joista löytyy pitävää näyttöä.
    Karoliina Ahosen mukaan ennakkoluulojen kitkemisestä puhuminen sen sijaan, että keskityttäisiin turvaamaan heikossa asemassa olevien ihmisoikeuksia, siirtää huomion pois perusoikeuksista, jotka perustuslain mukaan kuuluvat jokaiselle kansalaiselle.
     Erilaiset lastensuojelun ja mielenterveystyön  leimautumisen vastaiset kampanjat onnistumistarinoineen  ovat usein terapeuttisen vallan ruokkimista ja valheellisen toivon tarjoamista, jotka siirtävät huomion pois perus- ja ihmisoikeusrikkomuksista.  Niiden tehtävänä on taata hyväätarkoittavien mutta asiakkaita käytännössä syrjäyttävien pseudopalvelujen asiakashankinta.  Ennakkoluulojen sijaan olisi puhuttava ihmisoikeusrikkomuksista. Vaikuttavaa lastensuojelu- ja mielenterveyspolitiikkaa olisi ihmisoikeuspolitiikka.​
Picture
Tutkimustietoa lastensuojeluksi nimetystä ihmisoikeusongelmasta

Oikeusasiamies Petri Jääskeläinen on useana vuonna nimennyt lastensuojelun Suomen suurimmaksi ihmisoikeusongelmaksi vanhuspalvelujen ohella. Lastensuojelun jatkuvat ongelmat johtuvat pitkälti yli 80% yksityistetyn sijaishuollon hallitsemattomasta markkinoistumisesta eikä niiden poistamiseksi ole tehty juuri mitään.
Lapsia sijoitetaan yksinomaan siksi, ettei heille ole tarjolla mielenterveyspalveluja ja lastensuojelun viranomaistyötä tekemään on päästetty sijaishuoltoyrityksiä.

Lastensuojelun negatiiviset tulokset

Lastensuojelun sijoitus on ylivoimaisesti suurin lasten  syrjäytymisriski ja tuottaa katastrofaalisia tuloksia. 
Me-säätiön ja THL:n rakentama malli syrjäytymisen dynamiikasta kertoo, että suurimman syrjäytymisriskin muodostavat juuri lasten sijoitukset.

a)890 000 lasta kattavan kansainvälisen tutkimuksen mukaan kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten tilanne on aikuistuessa kaikilla  hyvinvoinnin mittareilla mitattuna muuta väestöä heikompi kun tarkastellaan mielenterveysongelmia, sosiaalista ja taloudellista osattomuutta, väkivallan uhriksi joutumista, rikollisuutta, itsetuhoisuutta sekä kuolleisuutta.

Sijoitettujen lasten tilanne on heikompi kuin heidän sijoittamattomien sisarustensa.
 Sijoitus tuntuu hyödyttävän lasta vain äärimmäisen harvinaisessa täydellisen laiminlyönnin tapauksessa. 

https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/hyva-yhteiskunta/kodin-ulkopuolelle-sijoitettujen-lasten-hyvinvoinnissa-ja-terveydessa-vakavia-puutteita

b) Kodin ulkopuolelle sijoitetut kärsivät myös psyykkisistä häiriöistä useammin kuin muut lapset tai sijoittamattomat sisarukset:

https://www.thelancet.com/journals/lanchi/article/PIIS2352-4642(18)30207-4/fulltext

c) Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten koulumenestys jää Antti Kääriälän väitöskirjan mukaan selvästi heikommaksi kuin muilla lapsilla. Tutkimus vahvistaa aiempaa laajaa näyttöä sijoitusten negatiivisista vaikutuksista lasten koulutuspolkuihin ( esim. Altshuler, 1997; Parrish et al., 2001; Finkelstein 2002; Weinberg, Zetlin, & Shea, 2003 ; Burrell 2003; Ploug 2003; Christoffersen 2003; Lips 2007; Clausen & Kristofersen 2008; Vinnerljung & Sallnäs 2008 ;Tideman ym. 2011, Berlin ym. 2011 ).

Tutkimustietoa vasten sosiaalialan toimijoiden uskomus siitä, että sijoitukset olisivat lapsen edun mukaisia on harhainen. Samoin opettajien luulo, että ilmiannot lastensuojeluun ja sijaishuolto  tukisivat yksilöiden kasvua itsenäisiksi ja vastuullisiksi yhteiskunnan jäseniksi, joilla on tarvittava tietotaito  muuttuvissa toimintaympäristöissä.
Sijaishuollon huonot tulokset ovat olleet tiedossa jo vuosikymmeniä. Siksi niiden tutkimista on vastustettu ja siksi lastensuojelusta ei  ole saanut tietoa siitä, mitä perheelle tapahtui lastensuojeluilmoituksen jälkeen.

Huostabisneksen edustaja saa tehdä huostaanottosuosituksia

Yksityiset sijaishuoltopalveluja myyvät yritykset ja järjestöt tekevät lainvastaisesti  vanhemmuuden- ja olosuhdearviointeja ja jopa huostaanottosuosituksia edistääkseen omaa liiketoimintaansa, jota ei valvota. https://www.longplay.fi/jutut/vailla-virkavastuuta


Ei näyttöön perustuvia käytäntöjä


Lastensuojelusa  ei ole näyttöön  perustuvia käytäntöjä ( Paasio 2014), valvontaa ( VTV, 2012), tulosvastuuta eikä oikeussuojakeinoja ( Ikonen, 2013, Syvälä, 2013) esim. Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaista oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä perheille. 

Ei tietoa

Suomalaisessa lastensuojelussa tutkimustietoa ei kerätä, käytetä eikä koeta tarpeelliseksi(Rosen 1994: Rousu 2007: Pekkarinen 2011: Finnila- Tuohimaa 2013: Heino 2018).

Kukaan Suomessa ei tiedä ovatko lastensuojelutoimien kohteina oikeat lapset, miksi heidät sijoitettiin, missä olosuhteissa he elävät ja miten lastensuojelun toimet ovat heihin vaikuttaneet (STM, Toimiva lastensuojelu, 2013).

Ei perheiden tarpeiden mukaista  apua

Lastensuojelun “avohuollon tukitoimet” mm. perhetyö eivät useinkaan ole huostaanottojen ehkäisyä vaan yksityisten sijaishuoltoyritysten harjoittamaa huostaanottojen pohjustusta. 
Hokema siitä, että” lastensuojelu on muutakin kuin huostaanottoja” on perusteeton jos tuon “muun”  tarkoitus on juuri huostaanottojen tuotto ja oikeutus. 
​

 Heikki Hiilamo tutkimusryhmineen  havaitsi jo vuonna 2010, että kunnissa, joissa on panostettu enemmän “ennaltaehkäisevään tukeen” ja  “avohuollon tukitoimiin” on myös huostaanotettu enemmän lapsia. 

Ei asiallista dokumentointia vaan asiakirjafabrikointia 

Joissakin kunnissa esim. Oulussa kaikki perheiden yhteydenotot esim. kotiapupyynnöt kirjataan  lastensuojeluilmoituksiksi. 
 Lastensuojeluilmoitusten käsittelyyn liittyy paljon ongelmia ja ilmoitusten käsittely vaikuttaa sattumanvaraiselta ( Toimiva lastensuojelu, 2013, 11).

​
​​http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi
​
​Miksi julkisorganisaatioilla on taipumus levittää julkisuuteen väärää tietoa kriisien aikana?
​

Kaikkien lastensuojelutiedotuksesta kiinnostuneiden kannattaa lukea myös Pasi Malmin koronatiedotusta käsittelevä mutta myös lastensuojelun kriisiviestintään sovellettavissa oleva artikkeli Miksi julkisorganisaatioilla on taipumus levittää julkisuuteen väärää tietoa kriisien aikana ja analysoida sen valossa  turvaopen haastatteleman sosiaalityöntekijän ajattelun ydinuskomukset  ja asenneongelmat esim.

Viranomaisten ei tarvitse perustella viranomaistietoa kansalaisille esimerkiksi tieteellisten lähdeviitteiden avulla, koska tämä saattaisi aiheuttaa vastaväitteitä. On huolestuttavaa, jos kansalaiset alkavat väittää viranomaisten tarjoamaa tietoa vastaan. (vaarallinen asenne)

Mikäli kansalaiset huolestuvat kriisitilanteessa, on tärkeää, että viranomaiset toistavat sinnikkäästi luotettavaa viranomaistietoa. (vaarallinen asenne, joka estää viranomaisia korjaamasta virheitään)

On tärkeää, että viranomaiset osoittavat toisiaan kohtaan solidaarisuutta eivätkä kritisoi sellaista viranomaistietoa, joka on tuotettu jonkin toisen viranomaisorganisaation toimesta (huolestuttavan dogmaattinen ja autoritaarinen ajatus).



Picture

kuvakaappaus Lucas Tousart

​Opettaja, tämä sinun pitää tietää lastensuojelusta- Haapasten perheen ajojahti

Miksi Turvaopen ylläpitäjät ovat valinneet haastateltavakseen juuri Haapasten ajojahdista ja 102 virhettä sisältäneistä asiakirjoista tunnetun sosiaalityöntekijän, joka  on toiminut mm. Perhehoitokumppanit Suomessa Oy:ssä, koulukuraattorina  ja nykyisin Keski- Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksessa ( KOSKE) ?

Miten keskisuomalaisten lasten ja vanhempien oikeusturvaan ja luottamukseen viranomaistoimintaan vaikuttaa se, että juuri tälle vakaviin ja korjaamattomiin väärinkäytöksiin syyllistyneelle KOSKE:n työntekijälle  on annettu systeemisen lastensuojelumallin juurruttamisen  lisäksi myös huostaanottojen valmistelu, asiakirjayhteenvetojen laadinta, Pride- valmennus sekä Voikukkia- toiminnan, lastensuojelun edunvalvojien ja lastensuojelun moniammatillisten asiantuntijaryhmien koordinointi?

Keski- Suomen sosiaalialan osaamiskeskus (KOSKE) mainitsee periaatteikseen avoimuuden, luotettavuuden ja ihmisten yhdenvertaisuuden ja tehtäväkseen mm. luotettavan tiedon tuottamisen.
KOSKE:n sosiaaliasiamies Eija Hiekka kertoo kuitenkin raportissaan, että tyytymättömyys palvelun toteuttamiseen ja sosiaalityöhön lisääntyivät vuodesta 2020. ”Maakunnan sosiaalipalveluja yhtenäistettäessä on ensisijaisesti huomioitava asiakkaiden etu”, korostaa Hiekka. ”Palvelun laatua varmistaa huolellinen kysyntätarkastelu: mihin tarpeeseen ja millaista apua ja tukea asiakkaat itse kokevat tarvitsevansa?” Hyvinvointialuetta valmisteltaessa on tärkeää hyödyntää tehokkaasti sitä tietoa, jota on saatavilla asiakkaiden tekemissä muistutuksissa, kanteluissa ja heidän antamissaan palautteissa. Ne antavat eväitä tiedolla johtamiseen."   

KOSKE kehottaa  otsikolla Tunne alueesi  ihmiset, ilmiöt ja kohtuuttomat tilanteet sosiaaliseen raportointiin, joka on rakenteellista sosiaalityötä ja yksi sosiaalityön lakisääteisistä tehtävistä (
Sosiaalihuoltolaki 7§).  


Lokakuun Liike tarttuu haasteeseen ja raportoi Haapasten perheen tapauksen, joka on suomalainen vastine ruotsalaisesta  Barnahus- hankkeen  Painajainen perheessä- tapauksesta.  ​
https://www.youtube.com/watch?v=ZeZfTX6kTJU
http://vintti.yle.fi/yle.fi/atuubi/atuubi.yle.fi/node/14395.htm
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tapausesimerkki-lastenasiaintalo-mallista-painajainen-perheessa​

Haapasten kaltoinkohtelu- tapausesimerkki siitä, mihin lastensuojeluilmoitus voi johtaa

Turvaopen haastattelema sosiaalityöntekijä  oli avainhenkilö Haapasten perheen ajojahdissa. Perheen  äidin väsymyksestä tehdyn lastensuojeluilmoituksen tueksi keksittiin valheellinen insestisyyte maalaistalossa asuneen lapsen vaatteista löytyneen karvan perusteella. 

Kun insestistä ei löydetty todisteita ja syytettä alettiin kummeksua Vaajakosken ja Palokan sosiaaliasiamiehenä toiminut "erityisosaaja" auttoi valheellisen insestisyytöksen perusteella pulaan joutunutta kollegaa kehittämällä epäillylle äidille varmuuden vuoksi uuden perättömän epäilyn ja rekisterimerkinnän  “joukkoitsemurhan suunnittelusta”. 

Kun äiti sai mielenterveystoimistosta puhtaat paperit, lausuntoja ei uskottu.  

Saadakseen huostaanotto-aikeilleen vahvistusta, sosiaalityöntekijä vei tapauksensa Keski- Suomen osaamiskeskuksen  lastensuojelun moniammatilliseen  asiantuntijatyöryhmään, jolle toimitettiin vain tieto oletetun insestin tutkintapyynnöstä mutta ei dokumenttia tutkinnan lopputuloksesta eli siitä, että merkkejä seksuaaliväkivallasta ei löydetty. Asiantuntijaryhmä teki manipuloitujen ja virheellisten  asiakirjojen perusteella huostaanottosuosituksen.  

Haapasten lapset huostattiin asiakirjoilla, jotka sisälsivät 102 todistettua virhettä. Sosiaalitoimi ei suostunut oikaisemaan yhtäkään virheellistä tietoa. 
Sosiaalityöntekijää auttanut sosiaaliasiamies toimi tapauksen jälkeen lastensuojelun työntekijöiden työnohjaajana ja kirjoitti sosiaalityön koulutuksessa käytettävän oppaan lastensuojelutyön asiakaslähtöisestä dokumentoinnista.

Lapset sijoitettiin satojen kilometrien päähän kotoaan heikkotasoiseen yli sadan tuhannen euron  vuosittaista hoitovuorokausimaksua lapsista  laskuttaneeseen  perhekotiin, jossa heitä pyrittiin vieraannuttamaan vanhemmistaan.

Useat samassa perhekodissa asuneet lapset ovat kertoneet mm.  puutteellisesta huolenpidosta, väkivaltaisesta kohtelusta ja 3 euron tuntikorvauksella teetetystä työstä perhekodissa. 


Kun Haapasten perhe ei löytänyt toimivia valitusreittejä virheellisten asiakirjojen  ja päätösten oikaisuun, perhe otti viimeisenä toivonaan yhteyttä Helsingin Sanomiin. Kuntalaiset tekivät perheen jälleenyhdistämisen puolesta kaksi adressia, jotka vaiettiin kuoliaaksi.  

Sosiaalityöntekijä Minna Manelius ( Eeda Oy:n toimitusjohtajana toiminut  sosiaalityön ammatillinen opettaja, psykoterapeutti, Talentian mediavaikuttaja  ja Helsingin hallinto- oikeudessa tuomaroiva Helsingin kaupungin aikuissosiaalityön johtava sosiaalityöntekijä )  paheksui  Helsingin Sanomissa(7.9.2010)  sitä, että perhe oli rohjennut kertoa kohtelustaan ja että Helsingin Sanomat oli julkaissut jutun ( 30.8.2010).
   
Lasten terveys heikkeni  huostaanoton aikana ja he joutuivat käsittelemään lastensuojelutoimia terapiassa. 

Kesti yli kolme vuotta, ennen kuin  huostaanotto purettiin ja alakouluikäiset lapset pääsivät takaisin kotiinsa. 

Kukaan ajojahtiin osallistuneista sosiaalityöntekijöistä ei saanut väärinkäytöksistään  rangaistusta tai pyrkinyt hyvittämään väärinkäytöksiään perheelle. Kaikki jatkoivat viroissaan. 

Lastensuojelun r​​ikoksia ja väärinkäytöksiä hoidetaan työntekijöiden siirroilla ja tehtävänimikkeiden ja titteleiden vaihdoksilla, ei rikostuomioilla, korvausvelvoitteilla tai irtisanomisilla. 
​

Väärin toimivasta sosiaalityöntekijästä ei tule irtisanottua eikä tuomittua vaan väärin toimiva erityisosaaja, muutosjohtaja, konsultti tai terapeutti.

Perheet hylätään kantamaan yksin seuraukset väärinkäytöksistä, joita vieläpä jatketaan palvelujärjestelmässä ja joista jopa palkitaan esim.  Lapsiystävällinen kunta tai  Vuoden sijaisperhe, Vuoden kasvattaja, Vuoden työyhteisö, Vuoden kunnallinen lastensuojeluteko-, Vuoden taidokkain hankinta-, Ylpeästi Lapsen Puolella-, laatusertifikaatti-, Lapsen oikeuksien vaikuttaja- ja Lastensuojelun viestinnällinen teko- palkinnoilla.  

Paikalliset lapsi- ja perhepalvelutkaan eivät tunnu oppineen tapauksesta mitään vaan ovat sortuneet Haapastenkin jälkeen lukuisiin väärinkäytöksiin ja ajojahteihin.

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/jyvaskylan-sosiaalitoimelle-vakava-huomautus-ei-paastanyt-sijoitettua-laakariin-ja-laiminloi-koulutuksen

Entä miten Keski- Suomen lastensuojelu toimii kun kyseessä on aito lapseen kohdistuva seksuaalisen väkivallan tapaus?

Sijaisisänsä ja - veljensä hyväksikäyttämä alaikäinen Aino ei saanut apua eikä oikeutta ajoissa. 
Yli 20 vuotta sijaisperheenä  toimineella,  myös Pelastakaa Lapset ry:n kesälapsia majoittaneella sijaisperheellä  oli  hyvät suhteet paikallisiin viranomaisiin. 

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/201707152200267050
https://seura.fi/asiat/tutkivat/nain-suomessa-tuomitaan-lapsen-torkeasta-hyvaksikaytosta-lahes-puolet-syyllisista-vapaalle-jalalle/
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaisisa-ja-veli-tuomittiin-ehdolliseen-alle-10-vuotiaan-hyvaksikaytosta-keski-suomen-karajaoikeudelle-jalleen-risuja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijoituslasta-hyvaksikayttaneella-sijaisperheella-oli-hyvat-suhteet-paattajiin-kaltoinkohteluun-ei-puututtu-ajoissa


Virheellisesti syytetylle Haapasten perheelle puolestaan jäi lastensuojelusta ikuiset arvet- ja myös perhettä vuosikymmeniä seuraavat valheelliset rekisterimerkinnät.

Opettajien kannattaa muistaa, että virheellisetkin lastensuojelumerkinnät, joita ei yleensä oikaista  jäävät perheiden kiusaksi arkistointisääntöjen takia jopa 120 vuoden ajaksi ja hankaloittavat perheiden kohtelua myös muilla hallinnon aloilla. 

Sosiaalityöntekijän tekemä väärä psykiatrinen mutudiagnoosi saattaa estää myös lapsen somaattisten vaivojen hoidon.

Myös lastensuojelun pakottamat, turhatkin mielenterveysseulaukset pitää ilmoittaa vakuutusyhtiöille  ja ne vaikuttavat vakuutusturvan saamiseen ja hintaan. Kotien oikeusturvavakuutukset eivät kata lastensuojelun aiheuttamia oikeuskuluja ja johtavat perheet velkakierteeseen. 

Haapasten tapaus ei törkeydestään huolimatta ole mitenkään poikkeuksellinen suomalaisessa lastensuojelussa.
Väärät insesti- ja perhesurmaepäilyt  ovat tehokas laittomien huostaanottojen väline: http://www.lokakuunliike.com/tiina-liljebergin-blogi/perhesurmahysteria-sosiaalityntekij-epili-tiina-iti-perhesurmaajaksi
​

Keski- Suomessa väärää insestiepäilyä  käytettiin sijoitusperusteena samoihin aikoihin myös myös toisessa, Tarja Hiltusen väitöskirjaan dokumentoidussa tapauksessa. Kielo- äitiä ja hänen lastaan tutkittiin perättömän seksuaalisen hyväksikäyttö-epäilyn johdosta lähes kaksi vuotta ( Hiltunen, 2016,  162). Äiti koki häneen kohdistuneet epäilykset nöyryyttäviksi (mt., 163).

Vastaavia tapauksia on käynnissä tälläkin hetkellä. Joka toinen tunti joku lapsi sijoitetaan kiireellisesti sijaishuoltoon eivätkä lain velvoitteet esim. tarpeenmukaisista avohuollon tutkitoimista,  perheiden jälleenyhdistämisestä tai hyvästä kohtelusta toteudu.  Poikkeuksellista on vain, että Haapasten tapauksessa lapset pääsivät takaisin kotiinsa.

Haapasten tapauksesta voi lukea mm. Helsingin Sanomien jutusta:
 
Vääryyden oikaisu on vaikeaa- Sosiaalihuollon keräämät tiedot ovat monen mutkan takana.

Terveydenhuolto oikaisee väärät tiedot pyynnöstä, sosiaalihuolto ei.
Haapasen perheen papereissa elää epäilyjä, jotka on osoitettu vääriksi.

HS:n mukaan “Haapasista tuli lastensuojelun asiakkaita, kun äiti kertoi terveyskeskuskäynnin päätteeksi olevansa väsynyt. 

Vyöry lähti liikkeelle, vaikka myöhemmin on todettu epävirallisesti, ettei lastensuojeluilmoitusta olisi pitänyt tehdä. Perhettä on vuosien varrella epäilty eri asioista. Yliopistosairaala ei löytänyt hyväksikäyttöä. Vanhemmilta ei todettu mielenterveysongelmia. Päihteitä ja väkivaltaa ei ole epäilty, mutta perheen vahva usko Jumalaan on noteerattu.

Lapset otettiin huostaan kiireellisesti päiväkodista ja hallinto-oikeus vahvisti huostaanoton. Perheen ja tukihenkilöiden mukaan käsittelyssä ei kuultu perhettä tukevia todistajia.

Lapset ovat jo toisessa sijoituspaikassa. He eivät pääse kotilomille, ja tapaamisia rajoitetaan. Tukiryhmän mielestä lapsia on alettu vieraannuttaa vanhemmista.

Perhe puhuu puhelimessa viikoittain, ja kerran kuussa vanhemmat matkustavat tapaamaan lapsia. Lasten on todettu tarvitsevan terapiaa, ja ainakin osa tarpeesta aiheutui lastensuojelutoimista.

"Osoitimme 102 kohtaa, jotka olivat perättömiä tai vääriä", Timo Haapanen sanoo. Yksi tunnustettiin aiheettomaksi, mutta se palasi papereihin kesällä.

Todistuksetkaan eivät aina riitä. Äidistä on pyydetty kaksi lausuntoa mielenterveystoimistosta, mutta niitä ei uskota. Isästäkin pyydettiin, mutta toimisto ei pitänyt sitä aiheellisena.

Apua ei ole tullut kuntia valvovasta aluehallintovirastostakaan. Yhteen kanteluun vastattiin, että kantelijan pitää oikaista asia itse.”

Päivi Repon koko jutun voit lukea tästä: 
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000004752767.html

Milloin KOSKE sisäistää selontekovelvoitteensa ja rakenteellisen sosiaalityön?


Aikooko KOSKE:n uusi johtaja, SOS- lapsikylän Tapiolan pisteen ja Kalliolan setlementin lastensuojelupalvelujen(nykyisin osa Humana-konsernia)entinen johtaja, Pesäpuu ry:n entinen kehittämispäällikkö, Pelastakaa Lapset ry:n entinen aluepäällikkö ja adoptioneuvoja, Lastensuojelun keskusliiton lastensuojelun ehkäisevän työn neuvottelukunnan jäsen, PRIDE- valmentaja, sijaisvanhempien työnohjaaja, perhehoidon mallinnustyöryhmän jäsen, lastensuojelun sosiaalityöntekijänä, kouluttajana ja lastensuojelun edunvalvojana  toiminut ja Lohjalle Vantaalla epäonnistunutta Lapset SIB- vaikuttavuussijoittamisen hanketta ajanut Sointu Möller varmistaa ja millä tavoin, että vastaavia perheiden teurastuksia ei enää tapahdu vai aiheuttaako tausta sijaishuollon edunvalvojana  vaikenemista lastensuojelun väärinkäytöksistä? 

Se, että Haapasten ajojahtiin osallistunut sosiaalityöntekijä saa levittää lastensuojelusta virheellistä tietoa opettajille ja toimia Koske:n systeemisen lastensuojelumallin kouluttajana,   sijaisperheiden Pride-valmentajana, Voikukkia-ryhmänohjaajana ja lastensuojelutyöryhmän koordinaattorina ja puheenjohtajana, asiakirjayhteenvetojen laatijana ja lastensuojelun edunvalvojien koordinoijana lähettää kansalaisille selkeän viestin siitä, että Keski- Suomen  sosiaalialan osaamiskeskuksessa heidän perus- ja ihmisoikeutensa eivät ole minkään arvoisia ja niitä voi  laiminlyödä ja loukata vapaasti ilman minkäänlaisia vastuu- ja korvausvelvoitteita. 

On selvää, että lastensuojelussa tapahtuu paljon virheitä ja väärinkäytöksiä työntekijöiltä puuttuvan lainsäädäntöosaamisen, tutkimustiedon ja  valvonnan ja asiakkailta puuttuvien oikeussuojakeinojen takia mutta eikö virheet ja väärinkäytökset pitäisi analysoida, korjata ja hyvittää sen sijaan, että niistä fabrikoidaan valheellista "osaamista"?

Eikö  juuri osaamiskeskusten tehtävä pitäisi olla  sosiaalityöntekijöiden ammattietiikan ja lainsäädäntöosaamisen varmistaminen
ja tutkimustiedon ja käytännön yhteyden koordinointi? 


 Eikö KOSKE:n peräänkuuluttaman rakenteellisen sosiaalityön mukaista olisi tutkia myös  KOSKE:n oman asiantuntija- ja kehittämistyön  seuraukset ja vaikutukset  esim. lastensuojelun edunvalvojien ja lastensuojelutyöryhmän toiminta, kasvatuskumppaneille ja maakunnan sosiaalipalvelujen johdolle tarjottujen koulutusten ja konsultaatioiden  sisällöt ja oikeellisuus ja  asiakaslähtöisyyden ja asiakkaiden perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen julkisin ja riippumattomin  selvityksin?  

Miksi KOSKE ja sen sosiaalityöntekijät kaupittelevat verovaroin  lastensuojeluparannuksena juuri samoja keinoja, joiden vuoksi mielenterveyshankkeet ovat epäonnistuneet ( Ahonen 2020)  eli  huomion siirtämistä pois asiakkaiden ihmis- ja perusoikeuksista “palvelujärjestelmän kehittämiseen” ( esim. systeeminen lastensuojelumalli) ja "ennakkoluulojen hälventämiseen"(= sosiaalisen raportoinnin estäminen)?

Miksi  KOSKE:ssa ja Keski- Suomen lastensuojelussa asiakaspalautteita ja tutkimustietoa asiakkaiden ihmis- ja perusoikeuksien toteutumisesta  ei ole kerätty, käytetty eikä koettu tarpeelliseksi? Tilastojen ja tutkimustiedon puuttuessa mahdollistuu mielivalta.

Julkisuus on rakenteellisen sosiaalityön väline ja edellytys. Julkisuutta käytetään sellaisissa rakenteellisen sosiaalityön tavoitteissa, joihin henkilökohtainen vaikuttaminen ei sovellu tai muut menetelmät eivät ole tuottaneet toivottavaa lopputulosta (Tiitinen & Lähteinen, 2014, 193).
Julkiseen sosiaalityöhön kannustavat ja velvoittavat sosiaalialan ammattilaisen ammattietiikka, lastensuojelulain henki, kuntalaki ja viranomaistoiminnan julkisuusperiaate.
 

Kirsi Juhilan mukaan sosiaalityöllä on selontekovelvollisuus asiakkaille, ammattietiikalle, työnantajille ja yhteiskunnalle. Professori Mikko Mäntysaaren mukaan juuri ammatillisuus velvoittaa tietämään, mitä seurauksia asiakkaille on tehdystä työstä (Mäntysaari, 2005, 2). 
Sirkka Rousun mukaan oman toiminnan tuloksellisuuden arviointi on osa jokaisen työntekijän työtä, jossa asiakas on tärkein informantti (Rousu, 2007).

 
Eettisesti kestävä ja oikeudenmukainen sosiaalityö on mahdotonta, ellei tiedetä mikä sosiaalityössä toimii ja mikä ei ja minkälaisia positiivisia ja negatiivisia vaikutuksia ja seurauksia sosiaalityöllä on (Pekkarinen, 2011). 

Median tehtävän puolestaan pitäisi olla julkisen hallinnon ja viranomaisten toiminnan kriittinen arviointi, erilaisten näkökulmien ja kansalaisten kokemusten esittäminen. ​
​
Tue lapsia ja perheitä- älä lapsibisnestä!

Hyvät opettajat!  Pyrkikää  tutustumaan oppilaisiin ja vanhempiin ja selvittämään huolenne aina henkilökohtaisesti heidän kanssaan !Erityisopettaja Outi Rissasen sanoin:​​Lempeydellä ja hyvyydellä ja tiukalla loogisella järjestyksellä pääsee pitkälle.

Älkää lähtekö mukaan  lasten ja perheiden luokitteluun ja  leimaamiseen ja  sijaishuoltobisneksen asiakashankkijoiksi! 

Älkää uskoko sijaishuollon liikemiesten ja heidän edunvalvojiensa  markkinointia ja “asiantuntijalausuntoja” vaan  tutustukaa tutkimustietoon ja ottakaa asioista selvää itse.
Luottakaa omaan asiantuntemukseenne!

Kun lastensuojelun työntekijä vihjaa tai ennakkotiedottaa "riskiperheestä, joka pitäisi saada avun pariin" ja lätkäisee  eteenne lomakkeen, jonka nimi on lastensuojeluilmoituksen ilmoitusosa  ja kehottaa kuvailemaan siihen perheen tai oppilaan, jota ette tunne, kieltäytykää ja vaatikaa saada tutustua lapseen ja perheeseen henkilökohtaisesti.
 
Opettajillakin pitäisi  jo olla tieto siitä, että  nk. lastensuojelun avohuollon tukitoimet  tosiasiassa tuottavat koko lapsuuden ( keskimäärin 6-7 vuotta) kestäviä  sijaisperheessä noin  200 000 euroa ja laitoksessa jopa 1000 000 euroa  per lapsi maksavia  koulutuspolut ja läheissuhteet katkaisevia  huostaanottoja.
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/yksi-syrjaytetty-nuori-tuottaa-syrjayttajilleen-miljoonan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-katkaisee-niin-sijoitettujen-kuin-vanhempien-koulutuspolut-osa-2

Yllättävän moni kuitenkin yhä taipuu tekemään sosiaalityöntekijän tilaaman lastensuojeluilmoituksen luottaen epämääräiseen lupaukseen, että lomake on vain muodollisuus, jonka avulla lapsi saa "tarvitsemansa avun". Todellisuudessa lastensuojelun asiakkuus usein estää ja hankaloittaa käyvän avun ja hoidon saamista ja muodostaa aina riskin huostaanotolle:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakkuus-estaa-avun-saamisen

Päivähoidossa ja kouluissa ei vielä tunneta lastensuojelun toimintakäytäntöjä eikä tiedetä niiden vakavista laatu-,  laillisuus- ja valvontapuutteista ja oikeusturva-ongelmista. Kouluterveyskyselyt osoittivat, että sijoitetut lapset kohtaavat kiusaamista ja seksuaaliväkivaltaa huomattavasti vanhempiensa kanssa eläviä useammin eikä heille kerrota heidän perusoikeuksistaan sijaishuollossa. 

Hallinto-oikeus Talentia-jäsenineen on totuttanut sosiaalityön asiakkaat lainsuojattomuuteen ja sosiaalityöntekijät ja hallinto-oikeuden asiantuntijat siihen, ettei työn etiikasta, laillisuudesta tai laadusta tarvitse kantaa vastuuta. 

Tehokas edunvalvonta takaa, että- toisin kuin terveydenhuollossa- sosiaalialalla epäeettisesti  ja jopa laittomasti toimiva työntekijä voi jatkaa  väärinkäytöksiään koko virkauransa  ilman negatiivisia seuraamustoimia.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mita-seuraa-valheellisesta-insestisyytteesta-ja-puoskaroinnista

Toisten alojen ammattilaiset eivät tunnu ymmärtävän, että lastensuojelun jatkeeksi rupeaminen tuhoaa kansalaisten luottamuksen myös omaan ammattialaan, -taitoon ja -etiikkaan. 

Toivoa sopii, etteivät kaikki opettajien mediat jaa Turvaopen tietämättömyyttä ja piittaamattomuutta  lastensuojelun turvallisuus-, tasa-arvo-  ja  oikeusturvaongelmista. 

Myös opettajilla on oikeus ja velvollisuus tuoda julki työssään  ja moniammatillisessa yhteistyössä havaitsemiaan lasten ja perheiden  lainvastaiseen ja eriarvoistavaan kohteluun liittyviä epäkohtia.

Opettajilla on lakisääteinen velvoite ohjata lapsia koulukuraattorille ja koulupsykologille, joten opettajien olisi hyvä myös tietää mitä koulukuraattori ja -psykologi tekevät ja millaisiin teorioihin ja uskomuksiin työnsä perustavat:

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/missa-piileksivat-huostaanotettujen-ja-koulukiusattujen-koulukuraattorit
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/psykoanalyysiin-uskoville-adhd-on-hukassa-olevaa-vanhemmuutta

Tukekaa lapsia ja perheitä- älkää lapsibisnestä! 
​

#turvaope #opettajatjalastensuojelu #lastensuojeluilmoitus  #lastensuojelujärjestöt #sosiaalihuollonilmoitusvelvollisuus #vihapuhesosiaalityössä #opettajanilmoitusvelvollisuus #Keskisuomensosiaalialanosaamiskeskus  #lastensuojelukiusaaminen  #childprotectionbullying#KOSKEkritiikki  #oppilashuoltojalastensuojelu #kotikoulu #lastensuojelunmoniammatillinenasiantuntijaryhmä  #SointuMöller  #lastensuojelunerityisosaaajat #Haapastentarina #MikaelPalola #Jyväskylänyliopistososiaalityö #KatjaSalminen-Lahtinen #Jyväskylänlastensuojelu #Karstulanlastensuojelu #Saarikanlastensuojelu #Saarikka #PerhehoitokumppanitSuomessa  #Saarijärvenlastensuojelu #sosiaaliasiamies  #systeeminenlastensuojeluntoimintamalli #ChildWelfareinMiddleFinland #BarnvernetiMellerstaFinland #erityissosiaalityö #Pesäpuury #Virtasenperhekeskuksenasiakkaina 
#The Center of Excellence on Social Welfare in Central Finland(Koske) #ChildWefareKnow-howinCentralFinland #regionalflexibleandacknowledged communityforprofessionalsinsocialaffairs #long-termdevelopmentworkofsocialwelfareintheCentralFinlandregion#combiningandforwardingacademicalknowledgeandpracticalknow-howof socialwelfareinCentralFinland #rakenteellinensosiaalityöKeski-Suomi #structuralsocialworkinCentralFinland #environmentalsocialwotkinCentralFinland #ecologicaltransitioninFinnishSocialWork #ChildWelfareDisinformationforFinnishTeachers #UllaKuittu #KatiKallimo #AnneSeppälä #KEHO #sosiaaliasiamies #PäiviKalilainen #MarjaLaurila#KatiNärhi #Marjo Kuronen #SamuelFlorin #Katja Mäkelä, #HeljäSiitari#MariKauhanen #SakariMöttönen #KirstiKokkola, #Satu-MarjaHassi #JouniHelen #MirjaImmonen #JohannaMoilanen #HeliVertanen #SaaraKuusela #Helena Koskimies #JoukoJanhonen #JariKetola #AnneWalden #TuijaKoivisto #MirjaAhoniemi #TiinaMankonen #EijaHiltunen #Laukaankunta #JASOry #TalentiaKeski-Suomi #Gradia #Sininauhaliitto #Keski-Suomenvammaispalvelusäätiö #Jyväskylänammattikorkeakoulu #Väentupa ryJ #K-S Kehitysvammaisten tukipiiri #Eija Hiekka#Äänekosken kaupunki #Keuruun kaupunki # MannerheiminlastensuojeluliitonJärvi-Suomen Piiri #EijaHIekka #Terhi Lavonius #Mari Metsävainio #Sivi Talvensola #Viola Valli #Keski-Suomensosiaalialanosaamiskeskuksenkannatusyhdistys ry #Tienviittojalastensuojeluun #Lastensuojelunonnistumisentekijät #Tienviittojalastensuojeluun #Kasper  #Lastensuojelunonnistumisentekijät #Voikukkia #Lastensuojelunmoniammatillinentyöryhmä #Lastensuojelunedunvalvoja#Lastensuojeluntiedollajohtaminen

​
Picture
Comments

Ympäristösosiaalityöstä puuttuu fyysinen ympäristö, työ ja etiikka

24/2/2022

Comments

 
Picture

Banksy: Napalm

Ympäristösosiaalityöstä puuttuu edelleen ekologisesti kestävä etiikka, fyysinen ympäristö ja muutostyö

“The future happens. No matter how much we scream.”
― Derek Walcott, The Odyssey

 "You can make a lot of speeches, but the real thing is when you dig a hole, plant a tree, give it water, and make it survive."
― Wangari Maathai

“Vasta sitten kun viimeinen puu on hakattu, vasta sitten kun viimeinen joki on myrkytetty, vasta sitten kun viimeinen kala on pyydetty, vasta sitten te huomaatte ettei rahaa voi syödä.”-Cree-heimon ennustus

Lyhyesti:

Ympäristötuhojen, erityisesti viiveellä vaurioittavan ja näkymättömän hitaan väkivallan ( esim. ilmastonmuutoksen, merien happamoitumisen) seuraukset tuntuvat kaikkialla mutta ne vaikuttavat eniten alkuperäiskansojen, ikääntyneiden, köyhien ja naisten elämään (Hetherington & Boddy 2013, 46, 50).


Kuitenkin ne, jotka ovat alttiimpia ympäristötuhojen ja myös ympäristönsuojelun negatiivisille seurauksille, ovat usein niitä, jotka saastuttavat vähiten- ja viestivät myös vähiten ilmastoahdistusta. 

Ironista onkin, että sijaishuollon ympäristösosiaalityössä juuri  elitistisestä ilmastoahdistuksen tuntemisesta ja viestittämisestä on tehty ekologisesti kestävän  asiantuntijuuden, vanhemmuuden ja kansalaisuuden osoitin. 
Perinteinen huolipuhe on vaihtunut ilmastohuolipuheeseen ja pitkäaikaisen väestön hyvinvoinnista huolehtiminen ylikansallisten yritysten viherpesusta ja liikevoitoista huolehtimiseen.

Sosiaalityössä, erityisesti lapsi- ja perhepalveluissa on uuden julkisjohtamisen myötä  toteutunut Disneysaatio eli teemoitettu ja markkinoistettu materialistisia arvoja korostava tavara-palveluimperiumi ja McDonaldisaatio eli standardoitu laskennallisuutta, ennalta-arvattavuutta ja kontrollia korostava tuotepalvelutoiminta, jossa asiakaspalvelu on dehumanisoitu.

Tavoitteena on saada ihmiset viipymään, sillä mitä kauemmin asiakkaat viipyvät palveluja ja tuotteita tarjoavissa tiloissa ja jonoissa sitä enemmän heille voidaan niitä tuputtaa.

Tuotteiden ja palvelujen markkinointia puolestaan edesauttaa niiden vihreä, lasten- ja luonnonsuojelullinen imago.


Ihmisten ei enää tarvitse etsiä toiminnalleen ekologisesti kestäviä vaihtoehtoja arvoihinsa, tarpeisiinsa ja aiempiin kokemuksiinsa perustuen, vaan rationalisoidut käytännöt sääntöineen johtavat kaikki ihmiset samaan "valintaan" (Ritzer 1993: 18–30; Aldridge 2009: 110–115).

Perhetyöstä onkin tullut Big Mac, jota tarjotaan joka tarpeeseen ja asiakasta osallistetaan teettämällä hänellä sosiaalityöntekijän työ.

Sosiaalityössä 
osallisuus on sitä, että asiakas odottelee jonossa yrittäen etsiä ja koota tarpeitaan vastaamattomista tuotteista sopivin tai edes vähiten närästävin.


Sosiaalityöntekijän työ puolestaan on muuttunut standardoiduksi performanssiksi tiettyine vuorosanoineen, ilmeineen ja rooliasuineen. 

Onko ympäristösosiaalityö spektaakkelia, jossa hyödynnetään ja rakennetaan yritysten ja asiantuntijoiden brändejä osana ilmastohuolesta puhumista?

Onko se pohjimmiltaan affektiivista kapitalismia viherpesua kaipaavien ja kolonisoivia käytäntöjä ylläpitävien lasten- ja luonnonsuojelijoiden tarpeisiin?
  
Pitkästi:
​
Lasten- ja luonnonsuojelun kolonisoivat käytännöt


Lastensuojelun tavoin luonnonsuojelu on kolonialistinen länsimaissa syntynyt valkoisen ja keski- sekä yläluokkaisen väestönosan käsite. Siinä luonto nähdään erillisenä ihmislajista ja toisaalta valkoista tietoa pidetään ylivertaisena alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen perinteiselle tiedolle ja kokemukselle.

Niin lasten- kuin luonnonsuojelussa alan yritykset ja järjestöt ovat toteuttaneet suojelun nimissä paikallisyhteisöjen maiden ja lasten kaappauksia. Molemmissa toteutetaan  poissulkevaa suojeluparadigmaa ja poislähettämisen kulttuuria, jossa ihmiset pyritään erottamaan luonnosta ja lapset vanhemmistaan.

Molemmissa alan järjestöt ovat yhä tiiviimmin kytköksissä suuryrityksiin ja tottuneet tekemään propagandaa ja voittoa “suojelulla”.
 Jasmin Immosen mukaan kehitysapujärjestöt painottavat yksilön vastuuta köyhyyden poistamisessa, mutta eivät kiinnitä huomiota markkinoiden ylivaltaan.
Termit kuten ”voimaannuttaminen”, ”osallisuus” ja ”valmiuksien kehittäminen” ovat kauppatavaraa järjestöjen bisnesmallin mukaisesti toimivissa projekteissa, jotka saavat rahoitusta Bill ja Melinda Gatesin säätiön tapaisilta jättimoguleilta, kun mainitsevat hakemuksissa oikeat tunnussanat. 


Sekä lasten- että luonnonsuojeluprojekteihin ympäri maailmaa on sijoitettu suuria määriä rahaa ja resursseja, mutta silti kouriintuntuvista onnistumisista on hyvin vähän empiiristä näyttöä.

Siinä missä lastensuojelussa “suojeluna” ja rahastuksen välineenä toimii pääosin negatiivisia seurauksia tuottava kodin ulkopuolinen sijoitus, luonnonsuojelussa keinottelun välineenä toimivat hiilikompensaatiot ja kaivosprojektien ekologiset kompensaatiot, joissa kasvihuonekaasujen päästämistä ja erityisen vahingollista ja saastuttavaa luonnonvarojen hyödyntämistä käytännössä oikeutetaan luonnonsuojelulla (Igoe & Brockington, Enns & al).

Länsimaisesta, valtavirtaisesta mielenmaisemasta on vain pieni askel sellaiseen luonnonsuojeluun, jossa toiseutettu luontoalue eristetään kokonaan ihmisestä.
Päädytään ihmislajin häätämiseen alueilta, joissa toisenlaisen maailmanymmärryksen omaavat ihmiset ovat nimenomaan ylläpitäneet elonkehän monimuotoisuutta kestävästi, ja pitäisivät yhä ilman kolonisoivaa luonnonsuojeluaatetta (Korhonen & al, 8-9).

Sekä luonnonsuojelussa että lastensuojelussa suojelumissio onkin jäänyt alistamista, markkinoistamista ja vallan- ja reviirinlaajennuksia oikeuttavaksi puheenparreksi. Yhä uusien luonnonalueiden ja lasten haltuunotto on korruptoituneiden järjestelmien olemassaolon ehto.

Suojelumissiossaan sosiaalityöntekijät ovat kuin alkemisteja, jotka yrittävät yhdistelemällä aineksia sosiaalityötä arvostetummista tieteenaloista ja rajoittamalla alkuasukkaiden ja perheiden oletetun pimeyden valtapiiriä yhdessä 
pyöreän pöydän bisneskumppaneidensa kanssa keksiä kaikki pirulliset ongelmat ratkaisevan viisasten kiven.
​
Picture
Suuri suojeluvale

Journalisti John Mbaria ja ekologi Mordecai Ogada analysoivat kirjassaan The Big Conservation Lie (suom. Suuri luonnonsuojeluvale) kuinka luonnonsuojelu monissa osissa Afrikkaa on elitististä: siitä pääsevät nauttimaan vain ulkomaiset turistit ja kotimainen eliitti. Se on militarisoitua: luonnonsuojelun välineistöön kuuluvat aseet, luodit, maihinnousukengät ja helikopterit. Se on äärimmäisen konservatiivista: luonnosta riippuvaisten ihmisten karkottaminen, jotta eliitti voi nauttia idealisoidusta ’villistä luonnosta’, on edelleen keskeisin luonnonsuojelun toteutustapa – puolitoista vuosisataa sen jälkeen, kun kansallispuistoaate keksittiin Pohjois-Amerikassa ja alkuperäiskansojen ryhmät karkotettiin väkivalloin alueilta, jotka nimettiin esimerkiksi Yellowstonen kansallispuistoksi.
 
Lisäksi luonnonsuojelun kenttä on syvästi rasistinen. Luonnonsuojelutoimijat suhtautuvat välinpitämättömyydellä paikallisia luontosuhteita kohtaan, kun taas mediassa Afrikan luonnonsuojelu kietoutuu myyttisiin henkilökuviin valkoisista miehistä ja naisista, jotka ovat omistaneet elämänsä Afrikan luonnonsuojelualueiden perustamiseen ja karismaattisten nisäkkäiden pelastamiseen. Paikallisten ihmisten rooli on tulla aidatuksi ulos esivanhempiensa mailta ja olla erilaisten valistuskampanjoiden ja muun kontrolloinnin kohteena. (Mbaria & Ogada)

Suorien ihmisoikeusloukkausten lisäksi useat suuret lasten- ja luonnonsuojelujärjestöt tekevät myös yhteistyötä sellaisten instituutioiden kanssa, jotka ovat vastuussa suojelukohteita tuhoavista ja riistävistä toimista ja toimivat siten suoraan tavoitteitaan vastaan, mikä asettaa kyseenalaiseksi suojelujärjestöjen rehellisyyden, uskottavuuden ja eettisyyden.

Valtavirran suojeluhankkeita määrittäviä erehdyksiä ovat luonnonsuojeluprojekteille yleinen oletus ihmisen ja luonnon välisestä selkeästä kahtiajaosta ja lastensuojeluhankkeille tyypillinen uskomus lasten ja vanhempien eriävistä intresseistä. 

Suomalaisia ekososiaalista siirtymää tai ympäristösosiaalityötä hehkuttavia ei ole näkynyt puuttumassa köyhiin kohdistuvaan hitaaseen ja rakenteelliseen väkivaltaan, vastustamassa sosiaalityön markkinoistamista ja viherpesua tai saamelaisten kalastusrajoituksia, auttamassa kurtturuusujen ja lupiinien hävitykseen velvoitettuja vanhuksia ja vaivaisia, poimimassa näille hortaa, marjoja ja sieniä , hoitamassa näiden karjaa tai lapsenlapsia, käymässä hävikkiruokajakelussa toisten puolesta, ruokkimassa riistaa, pyytämässä vieraslajeihin kuuluvia pienpetoja, puhdistamassa järviä ja jokia, auttamassa maanparannuksessa tai tuuli- ja tulvavahingoissa,   tekemässä tulvavalleja, pesemässä öljyvahingoista kärsineitä eläimiä tai tukemassa energiaomavaraisuutta ja geopoliittista turvallisuutta vastustamalla fräkkäyskieltoja ja kotimaisten turpeennostokoneiden romutuksia.

Sen sijaan heitä näkee Vihreiden vaalilistoilla ja ilmastoiduissa seminaarisaleissa edistämässä sosiaalityön ja sijaishuollon edunvalvontahankkeita ja lobbaamassa tuuli- ja aurinkoenergiaa​, joilla Eurooppa tuottaa vain neljä prosenttia tarvitsemastaan energiasta ja joita priorisoimalla varmistetaan Euroopan riippuvuus Venäjän maakaasusta ja vaikeneminen Venäjän ydinaseuhkailun ja ihmisoikeusrikkomusten edessä.

Sosiaalityö ekologisen kriisin ja kolonisoivien rakenteiden tuottajana ja ylläpitäjänä


Ympäristönsuojelun, ympäristösosiaalityön ja ekologisen energia-, sosiaali- ja talouspolitiikan nimissä harjoitetut kontrollitoimet koskevat aina eniten ihmisiä, jotka ovat vähiten vastuussa globaalin ympäristökriisin synnystä.

Sosiaalityö itsessään on riippuvainen jatkuvasta talouskasvusta ja markkinatalouden tuottamasta huono-osaisuudesta.

 Myös länsimainen tiede on kuulunut kolonisaation välinepakkiin.
Niin lasten- kuin ympäristönsuojelussakin vaarana on, että alan lobbaajat ja yritykset kaappaavat tieteellisen tutkimustoiminnan oman agendansa palvelukseen toimintansa negatiivisten seurausten salaamiseksi, viranomaisvalvonnan ja -säätelyn vastustamiseksi ja pyrkiäkseen estämään tai minimoimaan vastuu- ja korvausvelvoitteet väärinkäytöksistään. 

Sosiaalityöntekijät ja tutkijat ovatkin osa epätasa-arvoisia kolonisoivia rakenteita, joissa määritellään mikä on tietoa , tietämisen arvoista , kuka saa nähdä ja puhua, mitä ja mistä ja kenelle myönnetään tietäjän ja todistajan auktoriteetti. 

Myös isot kansainväliset luonnonsuojelujärjestöt voivat olla mukana heikentämässä ympäristöoikeudenmukaisuutta paikalliset luontosuhteet ohittavalla länsimaisella luonnonsuojeluagendallaan ja kehittämällä ja keskittämällä rajallisia resursseja harvoille turisteille samalla kun ne heikentävät elintärkeitä resursseja pitkäaikaisille asukkaille tuottaen näin mm. luonnonsuojelupakolaisia. 

Heikoimmillaan ekososiaalinen näkökulma on tarkoittanut suomalaisessa sosiaalityössä sitä, että sosiaalityöntekijät jäsentävät ja oikeuttavat epäeettisiä ja kolonisoivia toimintakäytäntöjään ja -ideologioitaan esim. urkintaa ja sijaishuoltouskoa Urie Bronfenbrennerin (1979) kehittämän ekologisen systeemiteorian avulla ilman teknistä, praktista tai emansipatorista tiedonintressiä (vapauttaa ihminen epärationaalisesta vallankäytöstä, jota harjoitetaan erilaisten oppien ja ajatusjärjestelmien avulla).

Kolonialistisen luonnon- tai lastensuojelun kiinnostuksen tai suojelun kohteena eivät ole koskaan olleet elonkehän monimuotoisuutta kestävästi ylläpitävät yhteisöt vaan asiantuntijoiden yhteisöistään irroittamat ja idealisoimat eläin- ja lapsiyksilöt.

 Suomalaisten lastensuojeluammattilaisten rutiinikäytännöt ylittävät tuhoavuudessaan jopa kolonialistisen auttamisen määritelmän, jota on se, että auttaja keskittyy liikaa tavoitteisiin, jotka poikkeavat avunpyytäjän tavoitteista ja / tai prioriteeteista, ei kunnioita eikä kartoita avunpyytäjän mieltymyksiä tai kapasiteettia ja laiminlyö ja hylkää avunpyytäjän omat toiveet, voimavarat ja resurssit.
​

 Ekososiaalisen siirtymän sosiaalityössä ei kuitenkaan pitäisi olla sijaishuoltobisneksen viherpesua, asiantuntijakultteja tai- retoriikkaa,  täyden vatsan ympäristönsuojelua tyhjän vatsan yhteisöjen haitaksi, luontokatoa aiheuttavien energiamuotojen  imagonkohennusta ja priorisointia, lastenkotien laittomuuksien koristelua taide- ja luontolähtöisillä menetelmillä, kansalaisyhteiskunnan heikentämistä , kuntouttavan työtoiminnan kaunistelua, romantisoidun ympäristön pelastamista ihmisiltä tai ihmisvastaisia suojelukäytäntöjä esim. lasten “pelastamista” vanhemmiltaan valvomattomaan sijaishuoltoon.

 Ekologisuuden toteutumista sosiaalityössä ei pitäisi arvioida ja tutkia samoin kuin lastensuojelun oletettuja onnistumisia eli sosiaalityöntekijöiden mukavuusotannalla suorittamina toisten sosiaalityöntekijöiden puheen tai sen laadukkuuden arviointina, tarinoiden ja mielipiteiden toistona tai sosiaalityöntekijän fiiliksenä. 

Tällä tavoin ekososiaalisesta sosiaalityöstä tulee harawaylaisittain vain epätasa-arvoisen kontrollijärjestelmän kertoma valheellinen tarina itsestään.

Kysymyksiä, joihin ei saa vastauksia


Ympäristösosiaalityössä pitäisi kysyä vaan ei kysytä missä määrin nykyiset luonnonsuojelu- ja ympäristöprojektit ovat olleet luonnonympäristöille ja yhteisöille haitallisten yritysten ja toimenpiteiden viherpesua? 

 Minkälaisia riskejä virheellisesti “puhtaiksi” mielletyt energiamuodot muodostavat kansantalouksille ja ekologiselle oikeudenmukaisuudelle?

 Kuinka moni luonnonsuojelu- ja kehitysapuprojekti on ollut suomalaisen teollisuuden tukemista siten, että kehitysmaihin vietiin ylihintaan sellaista tekniikkaa, joka ei sinne sovi?

Kuinka monessa ympäristö- ja kehitysyhteistyöprojektissa tärkein asia on ollut kuluttaa myönnetyt rahat ja väärentää tulokset, kuten Usambaran metsäteollisuusprojekti Tansaniassa, jossa  sademetsän tuhoaminen muutettiin kasvojen pelastamiseksi luonnonsuojeluprojektiksi.

http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sijaishuollon-korruptoitunut-kehitysapu-lopetettava-lapsia-autettava-osana-perhetta

Miksi pieni luonnonvarojen kulutus ( pienituloisuus ) tulkitaan Hotuksen riskilistoissa lasten kaltoinkohtelun riskitekijäksi , miksi sitä käytetään sijoitusperusteena ja millaisen viestin nämä käytännöt antavat lapsille ekologisesti kestävästä elämäntavasta ja sen arvostuksesta?

Miksi yhden lapsen huostaanotto kestää koko lapsuuden ilman pyrkimystä perheen jälleenyhdistämiseen ja maksaa jopa 1000 000 euroa per lapsi kun tiedetään sijaishuollon katastrofaaliset seuraukset ja se, että jokaisesta Suomessa kulutetusta eurosta aiheutuu ainakin 780 grammaa hiilidioksidipäästöjä ja 1,5 kiloa luonnonvarojen materiaalista kulutusta?  

Kuinka ekologisesti kestävää on karkottaa ihmisiä leipäjonoista pyrkimällä rekisteröimään heitä , pakottamalla heitä pseudopalveluihin tai asettamalla sosiaalisen luototuksen ehdoksi sosiaalityöntekijöiden ohjeistama heikkolaatuinen talouslukutaito/-kasvatus?

Entä miksi pääosin hävikkiruoasta koostuvan ruoka-avun ja diakonia-avun hakijat rekisteröidään jo koko maassa? 

Miksi lastensuojelussa ei toteuteta ”kanssaelävän suojelun” mallia, joka perustuu luonto-kulttuuristen jakolinjojen rakenteelliseen ja jokapäiväiseen liudentamiseen eli kykyyn elää siten, että ”suojelu” sinänsä ei ole itseisarvona tavoiteltu päämäärä?

Miksi valvomattoman sijaishuollon asiakashankkija, joka on typistänyt lapsen leikin sijoituksen aloitus/jatkamisperusteeksi ja tiedonkeruuksi asiakirjojaan varten (Silvonen, 2020, 43-45) on vastuullinen ja valistunut traumainformoitu ekososiaalisen sosiaalityön ja siirtymän asiantuntija mutta ekologisemmin elävä ja leikkiä itseisarvona kunnioittava yksinhuoltaja ei ole?

Picture

Termistö haltuun!

“I too saw the wooden horse blocking the stars.”
― Derek Walcott, The Odyssey

“That's what careless words do. They make people love you a little less.”
― Arundhati Roy, The God of Small Things


Sana ekologinen tarkoittaa ihmisen ja ympäristön keskinäisiä suhteita tai mahdollisimman vähän energiaa ja/tai resursseja kuluttavaa.

 Ympäristöllä tarkoitetaan yksinkertaisesti sitä mitä on ympärillämme. 

Luonnonsuojelu on toimintaa, jonka tavoitteena on eliölajien, luontotyyppien, luonnon monimuotoisuuden, luonnonkauneuden ja maisema-arvojen säilyttäminen.
Ympäristönsuojelu on elinympäristön ja luonnon suojelua ihmisen toiminnan aiheuttamilta haitoilta.

Kolonisaatiota on tietyn alueen valtaaminen, asuttaminen ja hallitseminen siten, että alueen alkuperäiset asukkaat joutuvat kolonisoivan vallan alle sekä taloudelliseen, sivistykselliseen ja jopa mielensisäiseen riippuvuuteen kolonisoijista.

​​Kestävällä kehityksellä tarkoitetaan mm. maailmanlaajuisesti, alueellisesti ja paikallisesti tapahtuvaa jatkuvaa ja ohjattua yhteiskunnallista muutosta, jonka päämääränä on turvata nykyisille ja tuleville sukupolville hyvät elämisen mahdollisuudet.
Kestävän kehityksen yhtenä edellytyksenä voidaan pitää sitä, että kansalaisille on taattu riittävät  vaikutusmahdollisuudet omaan elämäänsä ja yhteiseen päätöksentekoon (Arajärvi 2011, 92 -93; Rajavaara 2011, 284–285).
​
 Ympäristökysymyksen ja sosiaalityön suhdetta on jäsennetty useilla eri käsitteillä kuten ekologinen (ecological) , ekososiaalinen (ecosocial tai eco-social), syväekologinen (deep ecological), ekospirituaalinen (eco-spiritual), vihreä (green), sosioekologinen (socio-ecological) ja ympäristösosiaalityö (environmental social work) (Närhi & Matthies 2016). 


Ekososiaalisen näkökulman väitetään palauttavan sosiaalityön sen päätavoitteen äärelle: tarkastelemaan yhdessä ihmisten kanssa heidän sosiaalista todellisuuttaan heidän luonnollisissa ympäristöissään.

Systeemiteoreettinen näkökulma korostaa sosiaalisen ympäristön ja siihen sopeutumisen merkitystä ihmisen hyvinvoinnille, ekokriittinen näkökulma taas kyseenalaistaa koko länsimaisen jatkuvaa taloudellista kasvua tavoittelevan yhteiskuntamallin ja ajaa muutoksen strategiaa. Ekokriittinen teoria sisältää aatteen luonnonsuojelusta ja saastuttavien talousmahtien vastustamisesta.
Ekososiaalisen lähestymistavan sosiaalityössä on väitetty ( usein virheellisesti )yhdistävän systeemiteoreettisen ajattelun ja ekokriittisen näkökulman. 

Ympäristöoikeudenmukaisuudella tai ekologisella oikeudenmukaisuudella viitataan esimerkiksi ihmisten ympäristöön liittyvien oikeuksien lisäksi myös luonnon ja eläinten oikeuksiin (Dominelli 2012 ) ja luonnonvarojen jakautumisen tasa-arvoisuuteen, saastumisesta kärsimisen epäoikeudenmukaisuuteen tai ilmastonmuutoksen alueellisesti eriarvoistaviin vaikutuksiin.

Viherpesu (greenwash) on pinnallista ympäristöystävällisyyttä, joka ei ulotu mainontaa tai retoriikkaa syvemmälle. 
Termi on alun perin johdettu englanninkielisestä ilmauksesta whitewash (valkopesu), joka tarkoittaa "virheiden peittämistä tai salaamista".

Viherpesussa tuotetaan assosiaatioita, jotka liittyvät toiminnan puhtauteen ja ekologisuuteen ilman, että toimintatapoja merkittävästi muutetaan.

Palveluntuottajat usein tietävät, että brändäys ja markkinointi ovat aivopesua, mutta luulottelevat, että ihmisten aivopesemisessä "hyvällä", joskin valheellisella tiedolla ei ole mitään väärää (Green Design, 2006).
​
Suomalainen place does not matter- näkökulma 

“ Maa omistaa meidät “– Australian Aboriginaalien sanonta
"Maa on pyhä. Nämä sanat ovat olemuksesi ytimessä. Maa on äitimme, joet veremme. Vie maamme pois ja me kuolemme. Eli intiaani meissä kuolee." – Mary Brave Bird, Lakota

Ympäristösosiaalityöstä ja rakenteellisesta sosiaalityöstä on lennokkaasta retoriikasta huolimatta puuttunut konkreettinen biofyysinen ympäristö. Pahimmillaan rakenteellinen sosiaalityö on typistetty nykyisen ekologisesti kestämättömän sosiaalityön imagonkiillotukseksi. 

Leslie Margolin (1997) osoittaa, että sosiaalityöntekijät puhuvat kyllä esim. köyhyyden institutionaalisista syistä, mutta keskustelu keskittyy edelleen yksilön patologioihin yhteisön kapasiteetin sijaan.

Kati Närhen( 2015) mukaan sosiaali- ja terveydenhuollon palvelukokonaisuuksiin keskittävä logiikka perustuu ajatukseen, että paikallisen elinympäristön ja ihmisen hyvinvoinnin välisen suhteen merkitys on pieni. Toisin sanoen palvelujärjestelmä ei tunnista kansalaisen elinympäristöön liittyviä ongelmia tai resursseja merkityksellisinä tekijöinä tuota suhdetta tarkasteltaessa. Ratkaisuja etsitään pikemminkin yksilön ominaisuuksista ja käyttäytymisestä.
 Närhi väittää, että järjestelmäkeskeisessä palvelujärjestelmässämme jopa sosiaalisten verkostojen ja vuorovaikutuksen merkitys yksilön elämäntilanteen ratkaisijana näyttää olevan pienenemässä.

Tilannetta ei ole auttanut feministiseksi ja konstruktionistiseksi mielletyn sosiaalityön pyrkimys irroittautua “ biologisista perustoista”.

Bob Mullaly huomauttaa, että "jos sosiaalityöntekijät todella uskovat arvot ja ihanteet, joita he kannattavat, he eivät voi hyväksyä ja yrittää ylläpitää yhteiskuntajärjestystä, joka on ristiriidassa ja rikkoo monia näistä samoista arvoista ja ihanteista” (1997, 101).

Väitetyssä ekososiaalisessa siirtymässä (Matthies & Närhi 2017) eli sosiaalityön suuntautumisessa kestävään kehitykseen on edelleen liian usein kyse taloudellisen kasvun ja kehityksen varmistamisesta, retoriikasta, yksittäisistä tempuista , pinnallisesta viherpesusta ja ihmisen ja luonnon arvottamisesta vain taloudellisesta näkökulmasta syvällisen uudelleenajattelun ja kriittisen itsereflektion sijaan. 

Myös ympäristösosiaalityön visiossa sosiaalityöntekijöistä kestävän elämäntavan airueina ja koordinoijina haiskahtaa taloudellinen voitontavoittelu, ammatillinen edunvalvonta ja vallan- ja reviirinlaajennuspyyteet.

Eettisesti kestävä havaintojen teko ja sosiaalityö edellyttää uutta ajattelua, etiikkaa, kieltä ja toimintakäytäntöjä, nöyryyttä, kokemus-, perinne- ja tutkimustietoon perehtymistä, rehellisyyttä ja kykyä dialogiin ja yhteistyöhön paikallisyhteisöjen kanssa. 
Miten ne voisivat olla mahdollisia omahyväisissä sosiaalityön yhteisöissä, joissa paikallis-, perinne- ja tutkimustietoa ei kerätä, käytetä eikä koeta tarpeelliseksi, joissa kansalaisten arjen haasteet koetaan “pirullisina” tai “ylisukupolvisesti periytyvinä” sosiaalisina ongelmina ja joiden ammatillisuusihanne perustuu oman edun valvontaan ja etäisyyteen asiakkaista ja muusta likaisena pidetystä? 

Suomalaisten neoeugenistien tarinat luonnonvaroja tuhoavista insestisistä metsästäjä-metsäläisistä ja ilmasto-ahdistusta tuntemattomista riskiperheistä ovat sukua intialaisten kolonialistien tarinoille luonnonvaroja riistävistä sivistymättömistä alkuasukkaista, jungleestä.

​ Tarinat johtivat metsissä asuvien yhteisöjen auktoriteetin, oikeuksien ja historian riistämiseen ja siirtomaavallan holhoavan vallankäytön oikeuttamiseen.

Picture
kuvakaappaus: Bible paper by Dave Bullock

Sosiaalityöntekijän saa pois virastosta mutta virastoa ei saa pois sosiaalityöntekijästä

“If you are free, you are not predictable and you are not controllable.”
― June Jordan

"We still talk in terms of conquest. We still haven't become mature enough to think of ourselves as only a tiny part of a vast and incredible universe."
- Rachel Carson.

Huddersfieldin yliopiston sosiaalityön professori Brid Featherstonen mukaan sosiaalityöstä on tullut kirjaimellisesti epähumaania.   

Featherstonen mukaan sosiaalityöntekijät ovat eriytyneet ja eristäytyneet asiakkaistaan niin fyysisesti kuin sosiaalisesti. He työskentelevät organisaatioissa, joissa 70% työajasta käytetään tietokoneilla ja joiden kiinnostus kohdistuu mitattaviin tavoitteisiin, tietokonejärjestelmiin ja lomakepohjiin.    

He tekevät autoillaan käyntejä yhteisöihin, joita eivät tunne tehdäkseen siellä kaltoinkohteluseulauksia ja johtopäätöksiä riittämättömästä ravinnosta ja kiintymyssuhteista tietämättä mitään perheiden arjesta tai ongelmien konteksteista esim. perheiden mahdollisuudesta käyttää joukkoliikennettä, saavuttaa palveluja tai ostaa/kasvattaa edullista ja terveellistä ruokaa. 

Featherstone korostaa suomalaisille sosiaalityöntekijöille lähes tuntematonta placematters- projekteista tuttua rakenne- ja yhteisönäkökulmaa ja ongelmien kontekstien tuntemisen merkitystä.

Hän vastustaa lapsen käsittämistä ja käsitteellistämistä perheestään, suvustaan , yhteisöstään ja ympäristöstään irrallisena sosiaalityön objektina mutta juuri niin suomalaisessakin sosiaalityössä edelleen  toimitaan. 

Featherstone samoin kuin Mona Livholts kehottaa kiinnittämään huomiota sosiaalityöntekijöiden käyttämään kieleen, joka on vallan ja intervention, ei avun ja tuen kieltä.

 Sosiaalityössä kieli on keskeinen instrumentti ja huolipuheen ja -kirjausten tuottaminen saattaa jyrätä ja korvata varsinaisen työn yhteisöjen auttamiseksi. 

Sosiaalityön ammatillisen edunvalvonnan ja terapeuttisen vallan asiantuntijakieli sulkee ulkopuolelleen toiseuttamiensa kansalaisten tiedon ja eletyt kokemukset.  

Suojeludiskursseista ei kuitenkaan tule hegemonisia, elleivät kansalaiset osallistu niiden vahvistamiseen. Siksi kansalaisten kannattaa vastustaa niin eko- kuin psykojargonia, joilla oikeutetaan tuhoisaa luonnon- ja lastensuojelua ja pyrkiä tuottamaan kriittistä vastapuhetta. 

Livholtsilaisittain ekososiaalisesta sosiaalityöstä voikin ilman kritiikkiä tulla sekologista emotivismia, jonka keskiöön asettuu hyvesignalointi, vanha tuttu huoli, sosiaalinen ympäristö ja harhainen puuttuminen. 

Vanhentuneen modernin vaarat

"Valkoisen miehen merkki on neliö. Hänen talonsa on neliskulmainen, samoin hänen toimistonsa. Ovi joka sulkee ystävän ulkopuolelle, on neliskulmainen. Neliskulmainen on seteli ja määräajat, pirstottu aika ja ruuhka-ajat - minä näen kaikkialla kulmia ja reunoja." - Rampa Kaunis

Sosiaalityöllä on vahva modernistinen arvopohja, johon kuuluu mm. luonnon ja ihmisen erottaminen toisistaan, individualismi ja usko jatkuvan kasvun talousmalliin ja teknologisiin ratkaisuihin.

John Coatesin (2006) mukaan sosiaalityössä ei ole onnistuttu purkamaan ja dekolonisoimaan riittävästi sen modernistisia juuria, jotka pohjautuvat ahneuden, individualismin ja hallitsemisen arvoille. 

Fred Besthorn (1997)väittää, että vain sosiaaliseen ympäristöön keskittyvä yksilö ympäristössään -näkökulma (person in environment) on aiheuttanut sosiaalityössä sen, että alalla luotetaan historiallisesti psykodynaamisiin (psykoanalyyttisiin) suuntauksiin, joiden lähtökohtana ( ja lopputuloksena ) on ongelmien paikantuminen yksilöihin.

Koska sosiaalityössä suositaan modernistisia lähestymistapoja, kaikkea ei-länsimaista, kuten alkuperäiskansojen tietoa tai parantamisen tapoja, marginalisoidaan tai pidetään toisarvoisena tietona ja jopa sijoitusperusteena.

Heather Boetton mukaan ekososiaalisen mallin tulisikin kunnioittaa alkuperäiskansojen ja globaalin etelän näkökulmaa ja tunnustaa, että ekologiset resurssit ovat rajalliset.

Niin lasten- kuin luonnonsuojelun dekolonisaatio vaatii sekä poliittisia muutoksia että suojelun määrittelyn ja toteutusten radikaalia uudelleenarviointia.

Parempi puhe ei tarkoita eikä tuota parempaa käytäntöä

"Olen väsynyt turhiin puheisiin, jotka eivät johda mihinkään. Minun sydämeni murtuu, kun muistan ne kaikki suuret, mutta petetyt lupaukset. Sellaiset ihmiset ovat puhuneet liikaa, joilla ei edes ole oikeutta puhua!" - Chief Joseph - Nez Perce

Sosiaalityössä ekologiaa on kyllä ajateltu ja siitä on puhuttu mutta ei ole ajateltu eikä toimittu ekologisesti. 

Pelkkä parempi puhe ekologiasta ei vielä tarkoita ekologista toimintakäytäntöä tai toimintaa ekologisten ratkaisujen hyväksi.

Samoin kun Sipilän hallitus hoiti sote- hankkeensa tietoturvan lähinnä kirjoittamalla sanan ”tietoturvallinen” hankkeensa esittelykalvoihin ilman, että mitään konkreettista salausjärjestelmää arkaluonteisille potilastiedoille hankittiin, ympäristösosiaalityössä hoidetaan  ekologisuus usein kirjoittamalla sanat “ekologinen kestävyys” ja “rakenteellinen sosiaalityö” hankesuunnitelmien rahoitusanomuksiin ilman, että mitään operationaalistettavia strategioita tai toimenpiteitä on mietitty.

Sosiaalityössä ympäristö on kerta toisensa jälkeen typistetty yksinomaan sosiaaliseksi ympäristöksi, jossa hankitut ominaisuudet ja ongelmat periytyvät (lamarckismin ja psykoanalyysin oppien mukaisesti) ja muutostyö typistyy puhumiseksi muutoksesta.

Sosiaalityössä käytetyt käsitteet, teoriat ja menetelmät ovat vahvistaneet tätä valintaa.

Ollaan siis haikailtu addamsilaista yhteisötyötä ja rakenteellista ja ympäristösosiaalityötä mutta toteutettu käytännössä richmondilaista eugeniikasta ammentavaa social case work:ia eli yksilösosiaalityötä.

Teeplantaaseilla työskennellyt Tuula Heinonen onkin esittänyt varoituksia yhteisöille hyödyttömästä  sosiaalityöstä ja korostanut sosiaalityöntekijöiden moraaliposeerausten ja hyvesignaloinnin jättävän yhteisöt tyhjän päälle. ​
Picture
Foster Care Associates ( Perhehoitokumppanit Oy)- sijaishuoltofirman omistajat Jim Cockburn ja Janet Rees tienasivat lapsilla yli 12 miljoonaa puntaa vuonna 2012


Ekologisesta näkökulmasta takaisin sosiaaliseen ympäristöön ja perimään

“Et voi herättää ihmistä, joka teeskentelee nukkuvansa." - Navajot

“And don’t make the mistake of calling us resilient. To not have been destroyed, to not have given up, to have survived, is no badge of honor. Would you call an attempted murder victim resilient?”
― Tommy Orange, There There

Sosiaalityön ammatissa oli alusta alkaen mukavampaa käyttää yhteiskuntatieteellisiä linssejä ympäristön tarkastelussa luonnontieteiden näkökulmien sijaan. 
Mitä tapahtui myöhemmin, kun ammatti omaksui ekologisen näkökulman luonnontieteistä? 

Michael Kim Zapfin mukaan tätä ekologista näkökulmaa vääristettiin jotta vahvistettaisiin uudelleen sosiaalityölle tyypillinen painotus sosiaaliseen ympäristöön.

Fyysisen ympäristön huomioiminen on jäänyt niin “ekologisen” kuin systeemisen lähestymistavan ulkopuolelle ja se puuttuu edelleen esim. jo vuosikymmeniä sitten vääräksi todistetusta mutta Suomessa yhä tekohengitetystä kiintymyssuhdeteoriasta, systeemisestä lastensuojelumallista, traumaterapiasta ja ACE- ideologiasta.

Monet tutkimukset ja tutkijat- kenties vakuuttavimmin Harvardin yliopiston psykologian professori Jerome Kagan -ovat todistaneet, että lapsen hyvinvointiin ja suhteissa olon tapoihin vaikuttavat kulttuuri, luokka ja ympäristö johon lapsi syntyy ja lapsen temperamentti lapsuuden kiintymyssuhteita enemmän. 

Myös ACE- ideologia seuloineen määrittelee haitalliset kokemukset erittäin kapeasti psykoanalyyttiseen lapsuusvuosien determinismiin tukeutuen. 
Ne eivät ulotu yksilöä, hänen perhettään ja kotiaan kauemmas. 

Kapea haitallisuuden määrittely unohtaa miljoonien lasten ja perheiden arjen vakavat ongelmat; sodat ja sotien uhan, saastuneen ympäristön, köyhyyden, nälän ja kehnot asumisolosuhteet, joilla on suoria ja todistettuja vaikutuksia terveyteen ja hyvinvointiin. 

Sosiaalisen konstruktionismin nimissä toimivat sosiaalityöntekijät eivät vaikuta tuntevan mitään kunnioitusta sen paremmin lasten läheissuhteita kuin fyysisiä ympäristöjä kohtaan vaan siirtelevät lapsia sijaishuoltoon hatarin perustein ja sijaishuollossa sijoituspaikasta toiseen.

Lapsen fyysinen ympäristö tulkitaan liian usein vain potentiaaliksi riskiolosuhteeksi ja perhe vain  patriarkaaliseksi valtarakenteeksi ( esim. Päivi Sinko) ja haitalliseksi sosiaaliseksi konstruktioksi, jonka voi halutessaan purkaa ja korvata paremmalla. 

Kun kolonialistisessa luonnonsuojelussa luonnonsuojelualueista tehtiin ihmisvapaita puistoja, kolonisoiva lastensuojelu teki sijaishuollosta vanhemmista vapaita vyöhykkeitä. 

Lapsen ja vanhemman ainoaksi lastensuojelussa toteutuvaksi oikeudeksi jää tulla tulkituksi menneisyyden, nykyisyyden tai tulevaisuuden potentiaalisina perheväkivallan uhreina ja tekijöinä, joita kontrolloidaan ja “hoidetaan” irroittamalla heidät läheisistään ja fyysisestä ympäristöstään. 

Sosiaalityössä ympäristö siis muutettiin ja muutetaan yhä sosiaaliseksi ympäristöksi fyysisen ympäristön kadotessa kokonaan. Mitään riittäviä perusteluja tai selityksiä tähän ei ole tarjottu, ja vaihtoa ei yleensä ole huomattu tai perusteltu. ( esimerkkejä tästä mm. Yelaja 1985; Miley, O’Melia ja DuBois 2004)

Kun korruptoitunut ideologia siirtyy arviointeihin ja välineisiin

"Sairaus ja kuolema johtuvat ennen kaikkea huolista." - Hopi-heimon uskomus
“Kuuntele! Muuten kielesi tekee sinut kuuroksi." - Cherokeiden sananparsi

Sosiaalityöntekijät laiminlyövät edelleen fyysistä ympäristöä arviointeja tehdessään. 

Sosiaalityössä ekologista kieltä käytetään usein vain koristeena perinteisissä lähestymistavoissa, jotka myöhemmin jättävät huomioimatta biofyysisen ympäristön arviointityökaluissaan ja malleissaan (Lehmann ja Coady 2001; Sheafor ja Horejsi 2006) . 
Jos fyysinen ympäristö jätetään johdonmukaisesti pois sosiaalityön malleista, ei ole yllättävää, että valtavirran oppikirjoissa tarjottavat arviointivälineet keskittyvät ensisijaisesti sosiaalisen toiminnan, sosiaalisten verkostojen ja sosiaalisten roolien näkökohtiin. 

Välineet, joita sosiaalityössä tarjotaan henkilö-ympäristöarviointien suorittamiseen, eivät yleensä sisällä fyysisen ympäristön elementtejä. Tietojen järjestäminen arviointia varten genogrammeilla ( sukupuu) ja ekokartoilla rajoittaa näkemykset ja tulkinnat sosiaaliseen ympäristöön.

Sosiaalityön ammatin taipumus rajoittaa ympäristön laaja käsite vain sosiaalisiin ympäristöihin estää käsittelemästä ympäristöongelmia ja niiden ihmisille aiheuttamia haasteita. 

Lastensuojelu on ilmastonmuutoskysymys

“Mitä enemmän tiedät, sitä vähemmän tarvitset “ Australian aboriginaalien sanonta

"Joukossamme on miehiä, kuten valkoiset, jotka kertovat meille tietävänsä, mitä tietä meidän on kuljettava. He eivät kuitenkaan suostu osoittamaan tuota tietä ilman maksua. Minulla ei ole uskoa heidän teihinsä, mutta ajattelen, että jokaisen on itse löydettävä oma tiensä!" - Black Hawk - Sauk
“While we make the world safe for multinational corporations, it is by no means clear
that they intend to return the favor.” -William Finnegan

Ylikansallisten sijaishuoltoyritysten rahantekokoneeksi luisunut lastensuojelu on oikeasti ilmastonmuutoskysymys.
 ThinkChildsafe- kampanjassa kerrotaan, että laitoksissa elävistä kahdeksasta miljoonasta lapsesta 80 %:lla on elossa oleva vanhempi tai sukulainen, jonka luona lapsi voisi saada parempaa huolenpitoa ja turvaa kuin laitoksessa -murto- osalla laitoshuollon hinnasta. Kampanja varoittaa kansalaisia tekemästä lahjoituksia lasten laitoshoitoon koska laitosten liiketoiminnan tukeminen tuottaa hajonneita perheitä ja asettaa lapsia riskiolosuhteisiin.

Sijaishuollossa ekologinen ajattelu tuntuu valitettavasti ja virheellisesti typistyneen ilmastoahdistuksen tuntemiseen ( ja viestittämiseen), josta ollaan tekemässä niin hyvän asiantuntijuuden, vanhemmuuden kuin kansalaisuuden osoitinta.

Ilmastoahdistusta väittää tutkineensa myös Jyväskylän yliopiston sosiaalityön tutkimuksen päivilläkin esiintynyt sijaishuoltoyritys Avosylin Oy:n ( entinen Perhehoitokumppanit Suomessa Oy yhdistyneenä Neljä Astetta- yritykseen ) laatupäällikkö Harriet Rabb, jota huolestuttaa, etteivät sijoitetut tunne yhtä paljon ilmastoahdistusta kuin sijoittamattomat lapset. 

Yritys rajata lapselle syötettyä ilmastoahdistusta onkin jo johtanut kiireelliseen sijoitukseen, joka sittemmin purettiin laittomana.  

Avosylin- konserniksi Neljä astetta - yrityksen kanssa fuusioitunut Perhehoitokumppanit Suomessa Oy on brittiläisen Foster Care Associatesin tytäryhtiö, jonka sosiaalityöntekijät Harriet Rabb ja Pirjo Hakkarainen ( Perhehoitoliitto) auttoivat Suomeen ja jonka ensisijainen päämäärä on ollut mahdollisimman kovan liikevoiton tuottaminen omistajilleen Jim Cockburn:lle ja Janet Rees:lle. 
Corporate Watch- uutissivuston mukaan yritys tekikin vuonna 2014 yli 127.2 miljoonan punnan liikevoitot, joista maksettiin osinkoja omistajaparille 7 miljoonaa puntaa vuonna 2013 ja lähes 12 miljoonaa puntaa vuonna 2012 holding- yhtiö Ideapark Ltd:n kautta.
 Foster Care Associatesin (Perhehoitokumppaneiden) perustaja Jim Cockburn myi vuonna 2018 osuutensa lastensuojeluyhtiöstä lihanjalostus- ja jätehuoltobisineksessä toimivalle CapVest Partners LLP:lle vielä julkaisemattomaan hintaan, kertoi Corporate Watch.

Ilmastoahdistuksen tunteminen ja viestiminen on kelvoton ekologisesti kestävän etiikan mittari. Rabbin linjaus herättää epäilyksen sijaishuollon ympäristösosiaalityöstä affektiivisena kapitalismina, jossa hyödynnetään ja rakennetaan yritysten ja asiantuntijoiden brändejä osana ilmastohuolesta puhumista. 

On ironista, että ilmastoahdistusta tuntemattomat lastensuojeluperheet tekevät usein paljon enemmän konkreettisia tekoja ilmastonmuutoksen torjumiseksi (esim. ostavat tavaransa kierrätyksestä, syövät hävikkiruokaa ja kulkevat matkansa jalan tai julkisilla ) kuin ilmastoahdistusta potevat sijaishuollon yrittäjät ja kasvattajat. 

Tuhlaileva, satojen tuhansien eurojen hoitokorvauksia, katumaastureita, moottoriveneitä, ökytaloja ja ulkomaanmatkoja kahmiva sijaishuolto aiheuttaa ja pahentaa ilmaston lämpenemistä ja rikkoo ja hävittää ekologisemmin eläviä perheyhteisöjä.

Sijaishuollon suorittama lasten ja perheiden syrjäyttäminen, tähtitieteelliset vuorokausimaksut ja lastensuojelun ja sijaishuollon päättäjien lentomatkustelu kuluttaa luonnonvaroja ja vahingoittaa ilmastoa.
 Tarja Heinon ja Vappu Taipaleen sosiaalihallituksen oppikirjamateriaaliksikin nostamassa Kuttulan perhekodissa vieroituttiin oletetusta pahasta perimästä lentämällä ympäri maailmaa peräti neljän vuoden ajan- veronmaksajien kustannuksella.  

Jo pelkkä sijaishuoltoon sijoittaminen monikymmenkertaistaa köyhän lapsen ja nuoren hiilijalanjäljen. Keskimäärin seitsemän vuotta kestävä huostaanotto kuluttaa veronmaksajien rahoja noin 200.000 euroa perhehoidossa ja jopa 1000 000 euroa lastensuojelulaitoksessa per sijoitettu ja aiheuttaa lisäkustannuksia tuottamalla syrjäytettyjä nuoria ja vanhempia (Perhepiirissä, 2010).

Tuore 890 000 lasta käsittävä tutkimus kertoo, että sijoitettujen lasten tilanne aikuisuuden kynnyksellä oli muuta väestöä keskimääräistä heikompi kaikilla tutkituilla elämänalueilla. Tutkimuksessa tarkasteltiin mielenterveysongelmia, sosiaalista ja taloudellista osattomuutta, väkivallan uhriksi joutumista, rikollisuutta, itsetuhoisuutta sekä kuolleisuutta.
​
Sijoitettujen lasten tilanne oli heikompi kuin heidän sijoittamattomien sisarustensa.
https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/hyva-yhteiskunta/kodin-ulkopuolelle-sijoitettujen-lasten-hyvinvoinnissa-ja-terveydessa-vakavia-puutteita 

Vaurastuminen ja erityisesti siihen liittyvä hyväosaisimpien väestönosien hallitsematon kulutuskäyttäytyminen uhkaavat maapallon kestokykyä ja luonnonvarojen riittävyyttä.

​Ylikuluttavan luokan elämäntapa tuhoaa muiden hyvinvoinnin edellytykset. 

Sellaisetkin tulot, jotka useimpien mielestä takaavat vain perustoimeentulon, osoittautuvat helposti ekologisesti kestämättömiksi. Jo 5 000–6 000 dollarin vuositulojen ylittäminen tarkoittaa arvioiden mukaan siirtymistä ekologisesti kestämättömään elämäntapaan (Assadourian 2010). 4,3 miljardia ihmistä eli 60 prosenttia maailmasta elää kuitenkin yhä alle viidellä dollarilla päivässä. 

Tutkijat Juha Nurmela ja Ilmo Mäenpää (2009) ovat laskeneet tilastotiedoista, että vuonna 2006 jokaisesta Suomessa kulutetusta eurosta aiheutui 780 grammaa hiilidioksidipäästöjä ja 1,5 kiloa luonnonvarojen materiaalista kulutusta. 

Näiden laskelmien valossa sijoitusten ja sijaishuollon yli miljardin ( pelkkinä hoitovuorokausimaksuina) vuotuisten kustannusten leikkaamisen luulisi olevan ympäristösosiaalityön prioriteetti erityisesti kun tiedetään sijoitusten käyttö  mielenterveyspalvelujen korvaajina ja sijaishuollon katastrofaaliset tulokset.  Sosiaalityöntekijöiltä ei ole kuitenkaan kuulunut kriittisiä kannanottoja ongelmaan.

Niin sijoitusten vähentäminen, riippumattoman valvonnan järjestäminen kuin hoitokorvausten kohtuullistaminen olisivat tärkeitä ekotekoja.

Ekologiseen sosiaalityöhön ja ympäristösosiaalipolitiikkaan pitäisikin kuulua keskittyminen halujen sijaan tarpeisiin ja kohtuullisen elintason määrittely; ala- ja ylärajoista sopiminen.

Picture

Sosiaalityö alkuperäiskansojen riistäjänä

"Kun valkoinen armeija taistelee intiaaneja vastaan ​​ja voittaa, sitä kutsutaan suureksi voitoksi, mutta jos he häviävät, sitä kutsutaan joukkomurhaksi." - Chiksika, Shawnee

“You can fight without hope if the heart finds strength in something stronger." --Zafar”
― Indra Sinha, Animal's People
​

“I am more dangerous dead”- Ken Saro-Wiwa

Zapf väittää, että sosiaalityön ekologinen vertauskuva ihmisestä ympäristössä on Troijan hevonen, joka sisältää vakavia itse ilmaisussa piileviä rajoituksia. Sanat ja kielioppirakenne viittaavat hallitsevaan/alempiin suhteeseen kahden oletetusti erillisen ja erilaisen entiteetin välillä.

E.R. Canda (1998, 103) kehotti sosiaalityötä tarkastelemaan ja purkamaan henkilö-ympäristö-dikotomiaa "dramaattisella tavalla", koska henkilö "ei ole erotettavissa" luonnollisesta ympäristöstä. 
Esimerkiksi aboriginaalien kulttuuri-identiteetit sitoutuvat "suoraan maahan ja paikan käsitteisiin" (McCormack, 1998, 28). 

Rosenhek (2006) ilmaisi asian yksinkertaisesti: "Pähkinänkuoressa syväekologian liike muistuttaa meitä siitä, että olemme maasta, maata, emmekä erillään siitä" .

Áslat Holmbergin mukaan ei ole sattumaa, että 80 prosenttia maailman jäljellä olevista eliölajeista löytyy alkuperäiskansojen alueilta. Alkuperäiskansakulttuurien mukainen luonnonvarojen käyttö on tapa suojella ympäristöä ja sen lajikirjoa.
 Luonnon- ja lastensuojelulla on kuitenkin aiheutettu mittaamatonta vahinkoa alkuperäiskansoille ympäri maailmaa. 

Niin lasten- kuin luonnonsuojelussa vallankäytön kohteena olevat kansat ja kansanosat on nähty ja nähdään edelleen liian alkeellisina ( “primitiivinen”, “kehittymätön”, “kypsymätön”, “rajaton”, “puutteellinen” toimijuus/ vanhemmuus, “tehoton” maankäyttö/ kasvatuskäytäntö, “yhteisvaurauden tragedia”) hallinnoimaan alueitaan ja väestöään.
 “Suojelun” , “rauhoittamisen” tai “vakauttamisen” nimissä alkuperäiskansoilta on varastettu niin maita kuin lapsia. Sekä maat että lapset on nähty resursseina, jotka voi ja tulee ottaa viranomaisen hallintaan ja joita voi muokata haluamallaan tavalla.

Valtiorajoista riippumatta sosiaalityö on aina tuntenut suurta huolta alkuperäiskansojen mm. aboriginaalien,  intiaanien ja saamelaisten maanläheisestä elämäntavasta ja lastenkasvatuksesta ja pyrkinyt siirtämään omaan määräysvaltaansa niin alkuperäiskansojen lapset, elinkeinot, palkat kuin paikat. 

Oli enemmän sääntö kuin poikkeus, että Australian, Kanadan ja Yhdysvaltain  alkuperäiskansoilta riistettiin maan ja lasten lisäksi myös oikeus elinkeinoihinsa ja  palkkoihinsa. Monissa tapauksissa tämä tarkoitti palkan varastavia korruptioituneita virkamiehiä ja työnantajia.

Sosiaalityössä eugeniikka ei ole anakronismia vaan jatkuu edelleen. Kanadassa alkuperäiskansojen lapsia on nykyisin enemmän huostassa kuin asuntolakouluissa/ koulukodeissa aikanaan. 

Liittovaltiot ja uskonnolliset yhteisöt ovat vaikeuttaneet asiasta puhumista , tietojen julkistamista , varastettujen varojen ja maiden palauttamista ja kärsimyskorvauksia surmatuille, kaltoinkohdelluille ja  suvuistaan , kielestään, maastaan ja kulttuuristaan vieraannutetuille lapsille .
Myös Suomessa Valtakunnallinen sosiaali- ja terveysalan eettinen neuvottelukunta ETENE on estänyt kärsimyskorvaukset lobotomisoiduille, sterilisoiduille ja sijaishuollossa ja asuntolakouluissa kaltoinkohdelluille.

Saamelaisten ja romanien sorto jopa yritetään siivota pois Suomen historiasta. 
 
Mikään ei edelleenkään tunnu herättävän sosiaalityöntekijöissä yhtä paljon huolta kuin syrjäisellä maaseudulla viranomaisen valvovan silmän ulottumattomissa metsissä omavaraisesti elävä ja leikkivä ja omassa kodissaan omien vanhempiensa ohjaamana kotikoulua käyvä lapsi. 

Vihreiden Fatim Diarran sanoin “ainoa syy muuttaa metsään on insesti ja se, ettei kukaan kuule kun vaimo huutaa apua”.

Hotuksen riskilistoissa pelkkä syrjäisen asuinpaikan valinta, pienituloisuus, yksinhuoltajuus tai monilapsisuus tulkitaan lasten kaltoinkohtelun riskitekijäksi ja Lastensuojelua käyttävät perheet- tutkimuksen luokittelun mukaan pehmeiksi ja pörröisiksi naamioituneet riskiperheet voi tunnistaa vähävaraisuudesta ja suuresta lasten, lemmikkien ja kotieläinten määrästä. 

Vihreää fundamentalistia ja lastensuojelijaa tuntuu yhdistävän propagandaa palveleva ihmisyhteisöjen halveksunta, riskien liioittelu ja tietämättömyyteen perustuva ideologinen varmuus.
 He eivät lepää ennen kuin lähimmäisten ilmiantovelvoite on jokaisella ja jokaiselta maaseudun köyhältä ja alkuperäiskansan jäseneltä on viety luonnon-, lasten- ja eläintensuojelun nimissä elinkeino, koti, kasvi- tai metsästysmaa, palvontapaikat, kotieläimet, lapset ja lemmikit. 

Näin maan pitkäaikaisista asukkaista tehdään kuvitteellisten ekokylien muukalaisia ja luonnonsuojelu- ja lastensuojelupakolaisia.


Hyvin paikoillaan eläminen oman perheen kanssa ei sovi biologisia perustoja halveksiville 

“ Maa on minun selkärankani “Galarrwuy Yunipingu
“Emme koskaan irroita otettamme tästä maasta, irti päästäminen on kuin heittäisimme pois synnyttävän äitimme." – Aitoweyahin kirje
"Voit ottaa intiaanin pois perheestä, mutta et voi ottaa perhettä pois intiaanista."Amit Kalantri

Paikka ( place) on monialainen käsite, joka yhdistää luonnon ja ihmiskunnan historian, toiminnan ja pyrkimykset. 
Kuitenkin suomalaisessa ympäristösosiaalityössä on vuosikausia laiminlyöty paikan merkitys; yhtä lailla Suomen geopoliittinen asema kuin sosiaalityön asiakkaiden fyysinen elinympäristö. 

Kris Clarke on sentään tehnyt ainutlaatuista ja kunnioitettavaa työtä Suomessa monille yhä tuntemattoman Place matters- mallin kouluttajana ja antikolonialistisen sosiaalityön uranuurtajana, joka on vaatinut tunnustamaan sosiaalityön ammatillisen imperialismin ja kolonialistiset juuret, oletukset ja käytännöt.

 Hänen mukaansa sosiaalityöntekijöitä patistetaan sotkemaan asiakkaitaan kolonisoituihin hoitojärjestelmiin ja hoitamaan sorron tuottamia traumoja sarjana medikalisoituja sairauksia.
Clarken mukaan sosiaalityön dekolonisaatio tarkoittaa sen roolin muuttamista valtio
n instituutioiden työkaluna ja sosiaalityön palauttamista yhteisöihin vastustamaan sortavia olosuhteita ja käytäntöjä. 

Place matters- näkökulma kiinnittää huomiota mm. siihen, että alkuperäiskansojen ja köyhien fyysiset ympäristöt ovat usein saastuneita, meluisia ja turvattomia eikä heillä useinkaan ole mahdollisuuksia puhtaaseen juomaveteen ja ravintoon, kelvolliseen asuntoon, riittävään uneen, ekologiseen energiaan tai viljelyyn, toimivaan joukkoliikenteeseen, oikeusturvaan, sairasvakuutukseen, koulutukseen, toimeentulon takaavaan työhön, työsuojeluun tai sosiaaliturvaan.  

Ekologiseen ajatteluun pitäisi kuulua luonnonmullistuksista selvinneiden alkuperäiskansojen tietämisen ja selviytymisen tapojen tutkiminen ja kunnioitus itseisarvollisena käytännön tietona ja yhteisöjen  ajatteleminen yksittäisen "ihmisen" tai “asiakkaan” sijaan. Ympäristöuhat vaativat yhteisöllistä vastausta.

Ihmisten terveys ja hyvinvointi on sidoksissa ympäristön terveyteen ja hyvinvointiin. Yhteiskunnalliset ja ympäristöongelmat eivät ratkea vaikka kaikki kävisiät terapiassa eivätkä ympäristöt ole vain elottomia taustoja ihmisen toiminnalle.

Harry Specht ei voinut hyväksyä sosiaalityön ammattikunnan harhautumista psykiatrian kumppaniksi. Hänen mukaansa sosiaalityön ei tule kysyä, “miltä sinusta nyt tuntuu”, vaan auttaa yhteisöjä luomaan hyvää.

 Lyhyesti sanottuna olemme ympäristömme. Ekologisen mallin tarkoitus voitaisiin ilmaista yksinkertaisesti “ hyväksi elämäksi” tai "hyvin paikallaan elämiseksi".

Ajatus hyvästä elämästä yhdistää sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ekologiseen/ympäristöoikeudenmukaisuuteen, ihmisoikeudet ympäristöoikeuksiin ja inhimilliset velvollisuudet ympäristövastuisiin.

Hyvin paikallaan eläminen on prosessi eikä lopputila mutta se tuntuu herättävän fyysisyydellään ärtymystä globaalissa käsiteavaruudessa leijuvissa ekososiaalisen sosiaalityön teoreetikoissa.

Kenties hyvin paikallaan eläminen herättää myös sosiaalityön konstruktionisteilla liikaa mielleyhtymiä vihattuihin “biologisiin perustoihin” kuten biologiseen perheeseen, kansallisvaltioihin, isänmaahan ja äidinkieleen- joita monet alkuperäiskansojen edustajat ja sosiaalityön asiakkaat kertovat arvostavansa ja kaipaavansa eniten.

Jotta sosiaalityö voisi säilyttää ahneuteen, ammatilliseen edunvalvontaan ja hallintaan perustuvan status quonsa, biologiset ja fyysiset perustat ja niiden merkitys pitää ilmeisesti jatkossakin kieltää, yliopistot varata ammatillisessa edunvalvontalaatikossa pysyville, ja viherpestä ja koristella ammatillinen edunvalvontaretoriikka ja vielä vapaiden tilojen ja vyöhykkeiden mobilisointiyritykset ekojargonilla. 

Sosiaalityöllä on jo kauan ollut mahdollisuus valita jatkaako tuhoavan maailmanjärjestyksen tukemista vai luoda itsensä uudelleen työskennelläkseen kohti oikeudenmukaista ja kestävää yhteiskuntaa.

Yleensä on valittu ensimmäinen tuhoisa vaihtoehto.

https://www.mv.helsinki.fi/home/jproos/huostaanottokirja.htm#Suomela2
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/luonto-on-lastensuojelun-paras-kasvatuskumppani
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ymparistososiaalityo-suomessa-lapsibisneksen-viherpesua

Sosiaalityön ekososiaalinen siirtymä 2000- luvulta 2020- luvulle: 

2000- luvulla

Eläintenpito ja elämäntapa huostaanottoperusteena
https://www.mv.helsinki.fi/home/jproos/huostaanottokirja.htm#Suomela2

Tapaus K & T
https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/101210/015roos.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Tapaus Niko:
https://www.city.fi/ilmiot/kunnes+toisin+todistetaan/2606


2010- luvulla

Ekososiaalityötä sijaishuollossa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ekososiaalityo-lastensuojelun-sijaishuollossa

Köyhien pakkosterilisoinnit:
http://www.lokakuunliike.com/haudatut-tarinat-blogi/filantropian-ehdoilla-maailman-pankki-yk-who-ja-kansallisvaltiot-pakkosterilisoimassa-koyhat

Pohjoismaista adoptiopolitiikkaa

http://www.lokakuunliike.com/ll-ulkomaat/chilesta-adoptoidut-vauvat-olivatkin-vanhemmiltaan-varastettuja-ihmiskaupasta-syytetyn-adoptiotoimiston-ex-johtaja-on-ruotsin-paaministeriehdokas

Väärinymmärretty rakenteellinen sosiaalityö:http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vaarinymmarretty-rakenteellinen-sosiaalityo

Home- ongelmat vallankäytön välineenä 
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/home-ongelmat-vallankayton-valineena

Jyväskylän sosiaalitoimi esti sijoitetun terveydenhuollon ja koulunkäynnin
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/jyvaskylan-sosiaalitoimelle-vakava-huomautus-ei-paastanyt-sijoitettua-laakariin-ja-laiminloi-koulutuksen

Kuinka ihmiskaupan uhri Estheriä kuntoutettiin Suomessa

http://www.lokakuunliike.com/kadonneet-lapset-ndash-maahanmuuttajaperheen-huostaanottotarina.html
https://seura.fi/asiat/ajankohtaista/estherin-lapset-otettiin-huostaan-ilman-oikeaa-syyta-ja-huostaanoton-perusteet-osoitettiin-perattomiksi/

​Saamelaiset saavat sovinto- ja totuuskomissiot
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/eugeniikka-elaa-yha-arviointi-alemmuuden-osoittimena

Aboriginaalit ovat huolissaan pakkoadoptiouudistuksesta
http://www.lokakuunliike.com/ll-ulkomaat/aboriginaalit-huolissaan-pakkoadoptiouudistuksesta-laki-tuottaa-uuden-kadotetun-sukupolven

Joukkokanne Kanadan valtiolle pakkosterilisoiduilta alkuperäiskansojen naisilta
http://www.lokakuunliike.com/ll-ulkomaat/joukkokanne-kanadan-valtiolle-pakkosterilisoiduilta-alkuperaiskansojen-naisilta

2020- luvulla

Sosiaalityötä tehdään yksityisten yritysten ehdoilla ilman virkavastuuta: 
https://www.longplay.fi/jutut/vailla-virkavastuuta

Irlannin ensikotien pakkoadoptiot unohdettiin
http://www.lokakuunliike.com/ll-ulkomaat/irlannin-ensikotien-selviytyjat-ensikotien-tutkimuskomission-raportti-unohtaa-ja-trivialisoi-pakkoadoptioiden-traumat

Kolumbiasta Suomeen adoptoitavaksi kaapatun Yulin tarina
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000008413976.html

Ilmasto-ahdistuksen rajoittaminen johti kiireelliseen sijoitukseen
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-vei-lapset-ilman-laillista-syyta-kiireellisia-sijoituksia-tehdaan-hatarin-perustein

"Lapsiystävällinen" Barnahus- lastenasiaintalo tulee Suomeen
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tapausesimerkki-lastenasiaintalo-mallista-painajainen-perheessa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastenasiaintalojen-barnahus-sudenkuopat-virheita-ja-petoksia

SOS-lapsikylien lasten kaltoinkohtelu tutkintaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-ulkomaat/sos-lapsikylissa-tapahtunut-lasten-seksuaalinen-hyvaksikaytto-ja-kaltoinkohtelu-tutkintaan-lapsiuhreille-miljoonien-korvausrahasto
​
Neoeugeniikka vahvistuu- köyhien talousvaikeuksista pyritään tekemään mielenterveyden häiriö
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/neoeugeniikka-vahvistuu-taloussosiaalityossa-koyhien-talousvaikeuksista-pyritaan-tekemaan-mielenterveyden-hairio
#ympäristösosiaalityö # luonnonsuojelu #luonnonsuojelundekolonisaatio #sosiaalityöndekolonisaatio #ekososiaalinen sosiaalityö #ekologinenviljely #ecosocialworkinFinland  #syväekologinensosiaalityö #ekospirituaalinensosiaalityö #greencareinFinnishsocialwork  #sosioekologinensosiaalityö  #ekologinensosiaalityö  #ympäristösosiaalityö #greencare #environmentalsocialworkin Finland #PlaceMattersFinland #viherpesu #valkopesu #lapsibisnes  #PlacedoesnotmatterinFinland #sosiaalityöntutkimus #sosiaalityöntutkimuspäivät #Harry Specht #empatiasosiaalityössä  #ilmastoahdistus  #HarrietRabb #PerhehoitokumppanitSuomessaOy #AvosylinOy #lapsibisnes #Heather Boetto #MonaLivholts  #KrisClarke #E.R.Canda #JeromeKagan #RobNixon 
#FinnishEnvironmentalSocialWork #EcosocialTransitioninFinland #GreenCareinFinnishChildWelfare #SustainableDevelopmentinFinnishChildWelfare #NatureConservationinFinnishChildWelfare #EnvironmentalismofThePoor #AttainableSustainableinFinnishChildWelfare #ArtbasedActivitiesinFinnishChildWelfare

Lähteet: 
​
Assadourian, Erik( 2010): Transforming Cultures: From Consumerism to Sustainability
https://journals.sagepub.com/doi/10.1177/0276146710361932

Clarke, Kris & Yellow Bird, Michael ( 2020): Decolonizing Pathways towards Integrative Healing in Social Work
https://www.taylorfrancis.com/books/oa-mono/10.4324/9781315225234/decolonizing-pathways-towards-integrative-healing-social-work-kris-clarke-michael-yellow-bird

Featherstone, Brid ( 2015):  :http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/professori-featherstone-sosiaalityo-on-epahumaania


Haavisto, O.-P., Korhonen, P. ja Kuronen, T. (toim.): Luonnonsuojelun dekolonisaatio – Kohti kanssaelävää suojelua
https://www.siemenpuu.org/sites/default/files/siemenpuu_luonnonsuojelun_dekolonisaatio_mobiili-pdf_2021.pdf

Nixon, Rob (2011) Slow Violence and the Environmentalism of the Poor. Cambridge, Harvard University Press.
https://southwarknotes.files.wordpress.com/2018/10/slow-violence-and-the-environmentalism-of-the-poor.pdf

Närhi, Kati  & Matthies,  Aila-Leena (toim.) (2018) Ympäristökysymys suomalaisessa sosiaalityön tutkimuksessa.
https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/57130/978-951-39-7371-1.pdf?sequence=1


Matthies, A-L & Närhi, K ( 2016): Conceptual and Historical Analysis of Ecological Social Work
https://www.researchgate.net/publication/318591304_Conceptual_and_Historical_Analysis_of_Ecological_Social_Work

Zapf, Michael Kim ( 2010) : Social Work and the Environment: Understanding People and Place, ​​Critical Social Work, 2010 Vol. 11 

​
Maalaus: Robert Coates: Seditious Aspirations
Picture
Comments

Entiset ja nykyiset SOS-lapsikylän päättäjät lastensuojelun markkinoistamisen asialla

13/1/2022

Comments

 
Picture

SOS-lapsikyläläiset lastensuojelun markkinoistamisen moottoreina

Perustuslain mukaan julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin ja kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia.

Julkista valtaa ei saa delegoida yksityiselle mutta Suomessa sijaishuoltopalveluja kaupitteleville lastensuojelujärjestöille on annettu valta tehdä virkatyöksi tarkoitettua sosiaalityötä erilaisine vanhemmuuden- ja olosuhdearviointeineen ja myös kouluttaa sosiaalityöntekijöitä. 

Sijaishuollon liiketoimintakonserneiksi muuttuneiden lastensuojelujärjestöjen avulla on voitu oikeuttaa sijaishuollon edunvalvonta ja parempi väkivalta, siirtää lapset "parempiin perheisiin" ja suhmuroida kansallisvarallisuus parempiin taskuihin - RAY:n ongelmat perineen STEA:n tuella. 
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelujarjestot-ja-sosiaalialan-oppilaitokset-sijaishuollon-kasvattamisen-ja-yksityistamisen-airueina

Lastensuojelun markkinoistamisen puolesta ovat toimineet SOS-lapsikyläsäätion hallituksen ex-pj, EFFIn Isoveli-palkinnon saaja ja nykyinen oikeusvaltiokeskuksen johtaja Tuija Brax(sensuuri ja sananvapausrajoitukset, järjestöedunvalvonta, vaalirahoituksen ja vakuutusoikeuden puutteet), rahanpesulain vesittäjä ja SOS- lapsikyläsäätiön hallituksen nykyinen puheenjohtaja finanssialan päälobbari Piia-Noora Kauppi (algoritmit, digitalisaatio, riskienhallinta), SOS- lapsikylän ex- toimitusjohtaja, ex- pankinjohtaja Marja Pajulahti (Lapset- SIB, vaikuttavuussijoittaminen) ja niin Pesäpuun, Pelastakaa Lapset ry:n kuin SOS- lapsikylän johtajana toiminut Keski- Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen (KOSKE) uusi johtaja Sointu Möller (lastensuojelun alkuarviointi, Lapset SIB- vaikuttavuussijoittaminen). 

Kun julkisrahoitteiset järjestöt ja sosiaalialan tutkimus- ja kehittämisinstituutiot( esim. sosiaalialan osaamiskeskukset) valitsevat päättäjikseen yksityisen sijaishuollon edunvalvojia ( esim. PeLa, SOS- lapsikylä) ja tekoälyä ja lastensuojelun yksityistämistä hehkuttavia  bisnesnaisia vaarannetaan niin asiakkaiden perusoikeudet , tieto- ja oikeusturva ja kuntien vähenevät varat keplotellaan sijoittajille esim. tekoäly- ja SIB - hankkeilla ja siirtämällä virkatyöksi tarkoitetut lastensuojelun olosuhde- ja vanhemmuudenarvioinnit  sijaishuoltopalveluja myyville yksityisille esim. lastensuojelujärjestöille. 

Päästämällä yksityisen sijaishuollon edunvalvojat mestaroimaan lastensuojelua vahvistetaan neoeugeniikkaa, köyhien perinnöllisyyden hallintaa ja tuottamattomiksi luokiteltujen ihmisten kontrollointia, jossa selitetään sairastavuutta ja poikkeavuutta virheellisesti henkisten, ruumiillisten, moraalisten ja viime aikoina myös taloudellisten ominaisuuksien periytymisellä.
​

Kun köyhyyteen suhtaudutaan kuin pelkkää itsereflektiota, "hoksauttamista" ja puheterapiaa vaativaan mielenterveyshäiriöön, taloudelliseen oikeudenmukaisuuteen tai kestävään kehitykseen ei tarvitse panostaa. 

Keskittymällä yksittäisen kansalaisen/ kuluttajan/ vanhemman käytökseen ja vastuuseen, vapautetaan rahoituspalvelualan yritykset ja päätöksentekijät vastuusta ja siirretään tutkimus pois järjestelmällisistä yhteiskunnallisista ja markkinahäiriöistä.

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/neoeugeniikka-vahvistuu-taloussosiaalityossa-koyhien-talousvaikeuksista-pyritaan-tekemaan-mielenterveyden-hairio

Algoritmien avulla turhiin ja laittomiin lastensuojeluasiakkuuksiin johtavista järjestelmäkäytännöistä lavastetaan asiakkaiden ongelmia ja ominaisuuksia. Lainvastaisista asiakashankintakäytännöistä tehdäänkin lastensuojelun asiakkuuden ja puutteellisen vanhemmuuden riskitekijöitä ja osoittimia. 

Espoon kaupungin ja TietoEVRY:n algoritmihankkeessa vähävaraisemmat perheet, jotka käyttävät pääosin julkisia palveluita, joutuivat tekoälyn tuottamien tulosten perusteella helpommin kategorisoiduiksi siihen ihmisryhmään, joka olisi lastensuojelun tarpeessa, verrattuna varakkaampiin perheisiin, joilla on mahdollisuus käyttää yksityisiä terveyspalveluita. 

​Sen sijaan, että kunta resursoisi vaikkapa kotiapuun, kotiavun hakeminen voidaan luokitella vanhemmuuden riskitekijäksi, joka johtaa helposti lastensuojelun kiireelliseen sijoitukseen ja vähintään 200 000 euroa per lapsi sijaisperheessä ja 1000 000 euroa per lapsi perhekodissa maksavaan pysyvään huostaanottoon. 
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kuopion-mielipuolinen-sijoitusperuste-kotiavun-tarve

Lastensuojelujärjestöjen vallan kasvun myötä sijaishuollosta on tehty miljardibisnes, huostaanottojen määrä on kasvanut ja niistä on tehty liki pysyvä ilmiö ilman tutkimustietoa siitä, ovatko lastensuojelutoimien kohteina oikeat lapset, miksi heidät sijoitettiin, missä olosuhteissa he elävät ja miten lastensuojelun toimet ovat heihin vaikuttaneet (STM, Toimiva lastensuojelu, 2013).

Samalla on hyväksytty, ettei sosiaalityöntekijän tarvitse osata viranhoitoon tarvittavaa lainsäädäntöä eikä tietää perus- ja ihmisoikeussopimuksista; niistä voi aina kysyä sijaishuollon etua valvovalta lastensuojelujärjestön juristilta, joka auttaa tekemään huostaanoton ja estämään niin lapsen palautuksen kotiinsa kuin asiakkaiden avautumisen lastensuojelun laittomuuksista julkisuudessa. 

Lastensuojelun avohuollon markkinoille järjestöt ovat kehittäneet huostaanottoon johtavia ja perheitä rasittavia ”tukitoimia”mm. “perhekuntoutusta.”
​
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sos-lapsikylan-perhekuntoutus-on-oikeusturvariski

Kukaan ei kuitenkaan tiedä, mitä kuntoutetaan ja mikä pitäisi olla lopputulos. Vain ani harva lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä osaa kertoa, mikä on lapsen sijoituksen syy, mikä perheessä on vikana ja mitä pitäisi tapahtua lapsen kotiuttamiseksi.
 ”Kuntoutuksen” syitä ei osata kertoa, julkinen valta on luisunut ”kuntouttajien” käsiin.
Tässä markkinointivedätyksessä peruspalvelut ovat heikentyneet. Perheille kuuluva tuki soljuu palveluntuottajien rahapussiin.

Lastensuojelun rikoksiin perehtynyt löytää lähes kaikki takavuosien häpeällisiin, korjaamattomiin väärinkäytöksiin syyllistyneet lastensuojelun ammattilaiset edelleenkin lastensuojelujärjestöjen, kuntien sosiaalityön tai perhe- ja psykoterapian palkkalistoilta. 

 Lastensuojelun johdon ja työntekijöiden rikoksia ja väärinkäytöksiä hoidetaan siirroilla ja tehtävänimikkeiden ja titteleiden vaihdoksilla, ei rikostuomioilla, korvausvelvoitteilla tai irtisanomisilla. 

​Väärin toimivasta lastensuojelun ammattilaisesta ei tule irtisanottua eikä tuomittua vaan väärin toimiva erityisosaaja , muutosjohtaja, konsultti tai psykoterapeutti, joka ei alennu edes pyytämään anteeksi väärinkäytöksiään, saati korjaamaan tai hyvittämään niitä. 

Miten lasten ja vanhempien oikeusturvaan vaikuttaa se, että juuri näille vakaviin ja korjaamattomiin väärinkäytöksiin syyllistyneille ammattilaisille on annettu systeemisen lastensuojelumallin juurruttamisen lisäksi usein huostaanottojen valmistelu, asiakirjayhteenvetojen laadinta, Pride- valmennus sekä Voikukkia- toiminnan, lastensuojelun edunvalvojien ja lastensuojelun moniammatillisten asiantuntijaryhmien koordinointi?


Miksi suomalaiset SOS- lapsikylät eivät ole rikostutkinnassa?


Lukuisat SOS-lapsikylien tiloissa ja projekteissa käyvät lapset ja nuoret ovat joutuneet seksuaalisen hyväksikäytön ja muun väkivallan uhreiksi, uutisoivat hiljattain mm. Deutsche Welle (DW), SVT-nyheter, Africanews ja The Local.

Väärinkäytöksiä ja rikoksia ilmoitetaan tapahtuneen noin 50 projektissa yli 20 maassa ympäri maailmaa. 

SOS-lapsikylien Itävallan toimitusjohtaja Elisabeth Hauser ilmoitti, että tapaukset merkitsevät "työntekijöiden vakavia väärinkäytöksiä" ja SOS-lapsikylien kansainvälinen toimitusjohtaja Ingrid Maria Johansen pyysi julkisesti anteeksi lapsilta ja nuorilta, jotka olivat joutuneet rikosten ja väärinkäytösten kohteiksi SOS- lapsikylissä.

SOS-lapsikylien johdon jäsenten kerrotaan olleen tietoisia tapahtumista, mutta yrittäneen aktiivisesti peitellä syytöksiä, Hauser kertoi.

SOS- lapsikyläorganisaatioon perustetaan SOS- lapsikylien seksuaalisen hyväksikäytön ja muun väkivallan lapsiuhreille korvausrahasto, johon Hauserin mukaan ohjataan " useita miljoonia euroja."

SOS Children’s Villages Internationalin toimitusjohtaja Ingrid Maria Johansen ei ainoastaan ​​pyytänyt anteeksi ihmisiltä, ​​jotka ovat kokeneet pahoinpitelyä SOS-lapsikylissä, vaan hän kutsui heitä myös kertomaan kokemuksistaan. Tämä johti raportoitujen tapausten määrän kasvuun, joista jokaista seurataan. SOS- lapsikylien uhreja pyritään myös tukemaan.
Alkutuki tarkoittaa pääasiassa turvallisen tilan luomista uhreille, eloonjääneille tai ilmiantajille.
Tuki voi sisältää mielenterveys-, psykososiaalista ja oikeudellista apua sekä tukea yksilön elintilanteen parantamiseen( 18.1.2022).
https://www.sos-childrensvillages.org/news/historic-abuse-cases
http://www.lokakuunliike.com/ll-ulkomaat/sos-lapsikylissa-tapahtunut-lasten-seksuaalinen-hyvaksikaytto-ja-kaltoinkohtelu-tutkintaan-lapsiuhreille-miljoonien-korvausrahasto



Suomalainen media ei ole uutisoinut SOS-lapsikyläorganisaation väärinkäytöksistä eikä kukaan tutki suomalaisten lapsikylien väärinkäytöksiä.

Lastensuojelun päättäjät sijaishuollon markkinoistajina ja lobbareina


Markkinoistumisella tarkoitetaan tilannetta, jolloin palvelujen tuotantotapa muuttuu siten, että palveluja tarjoavat yhä enemmän yksityiset yritykset ja järjestöt. Palvelun tuottajien määrä lisääntyy markkinoilla , kunnat käyttävät entistä enemmän ostopalveluja vastuullaan olevien palvelujen järjestämiseksi ja liiketalouden ja yritysmaailman periaatteet ja käytännöt omaksutaan osaksi myös julkista sektoria ja sen palvelun tuotantoa. Uusi julkisjohtamisen oppi ihannoi yksityisiä markkinoita ja sen myötä ajatus julkisten palveluiden yksityistämisestä ja ulkoistamisesta on lisääntynyt. 

Tässä jutussa käytetään passiivisen markkinoistumisen sijaan myös käsitettä markkinoistaminen, koska markkinakehitys on aktiivisen toiminnan: poliittisten valintojen ja lobbauksen tulosta.

Markkinoistamisen voidaan nähdä alkaneen jo 90-luvulta lähtien ja jatkuneen edelleen myös valtionjohdon edesauttamana. Esimerkiksi Matti Vanhasen toisen hallituksen ohjelma (2007-2011) pyrki edistämään julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin kumppanuutta palvelutuotannossa ja edelleen tuki tilaaja-tuottajamallien käyttöönottoa. (Palola & Parpo 2011, 70–71.)

Sote- alalla on maassamme noin 70 järjestöomisteista yhtiötä. Toimintayksiköitä on 2000, työntekijöitä 37 000, palveluita 5000, ja yhtiöiden liikevaihto on miljardin ja kahden miljardin euron välillä.
Lastensuojelun sijaishuolto on yrityksille kannattavaa liiketoimintaa, alan työllisyys ja liikevoiton määrä on lähes kuusikertaistunut vuosien 2001–2016 välillä (Lith 2018, 27). 

Odotettuja säästöjä ei ole saavutettu sijaishuollon markkinoistamisen myötä, päinvastoin on herännyt kysymys siitä, onko sijoitusten määrän kasvu yhteydessä markkinoistumiseen.
 
Lobbaus puolestaan on mitä tahansa, virallista tai epävirallista yhteydenpitoa lainsäätäjään tai toimeenpanijaan pyrkimyksenä vaikuttaa tämän päätöksiin. Epävirallinen vaikuttaminen on se osa lobbausta, joka jää useimmiten pimentoon ja asiakirjajulkisuuden ulottumattomiin.

Lobbaus Suomessa kohdistuu valtiollisella tasolla päätöksenteon kaikkiin vaiheisiin ja toimijoihin. Keskeisimpiä lobbauskohteita ovat ministerit , ministeriöiden keskeiset virkamiehet ja ministerien avustajat, koska he ovat reittejä ministerien luo. Keskeisimpiä lobbaajia Suomessa ovat elinkeinoelämän järjestöt ja institutionaaliset järjestöt.

Anders Blom on väitöskirjassaan laskenut, että Suomessa käytetään lobbaamiseen 120 euroa asukasta kohden vuosittain. Blomin mukaan summa on suurempi kuin Yhdysvalloissa, jota pidetään lobbaamisen emämaana.

Poliittisen ja taloudellisen vallan sekoittuessa yksityiset palveluntuottajat esim. yritykset ja järjestöt vaikuttavat palvelutarjontaan, hintoihin, tiedontuotantoon ja viranomaisten suosituksiin palvellen lopulta vain itseään, ei kansalaisten valinnanvapautta ja toimijuutta hyvinvointimarkkinoilla.

Lähes puolella Veikkaus-miljoonia saaneista yhteisöistä on kytkös puoluepolitiikkaan, kertoi Helsingin Sanomien teettämä selvitys 19.4.2020. Kun edunsaajat ja tietyt puolueet jakavat yhteiset taloudelliset ja poliittiset intressit edistäen niitä vastavuoroisesti, kyse on rakenteellisesta korruptiosta. Verovaroin kustannettua järjestötoimintaa ei kosketa samalla tavalla julkisten palvelujen sääntely, virkavastuu tai valvonta.
 
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/helyn-tarina-miun-lastani-ette-vie http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sos-lapsikylan-perhekuntoutus-on-oikeusturvariski http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sos-lapsikylan-rankat-otteet
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/siun-sote-perustaa-nelja-perhekeskusta-sos-lapsikylan-kanssa http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sos-lapsikyla-puuhaa-perheille-tyoparia-sosiaalityontekijasta-ja-tyovoimahallinnon-virkailijasta
​http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sos-lapsikyla-tutkii-vaan-ei-havaitse
​
Picture

SOS- lapsikyläsäätiön hallituksen ex- puheenjohtajasta ja STEA:n avustusasioiden neuvottelukunnan puheenjohtajasta tuli oikeusvaltiokeskuksen pomo


Tuija Brax on toiminnallaan osoittanut, että myös vihreän poliitikon on  mahdollista ajaa tehokkaasti kansalaisoikeuksien polkemista.

Koko ministerinuransa ajan Tuija Brax on kaventanut kansalaisten valitusoikeutta hallinnollisista päätöksistä ja kaivanut hautaa suomalaiselle oikeusvaltiolle. Virallinen hautajaispäivä oli 1.1.2011, jolloin poistui yksi oikeusvaltion kulmakivistä eli rajoittamaton oikeus saada asiansa ylemmän tuomioistuimen ratkaistavaksi. Huostaanottojutuissa ei käytännössä enää pääse KHO:n koska valitusluvat hylätään perustelematta. ​
​

Brax on stalinismin linnakkeeksi kutsutun Demla:n ( aiemmin Suomen Demokraattiset Lakimiehet) jäsen yhdessä Vuoden Isoveli- kilpailussa toiseksi sijoittuneen Mika Illmanin kanssa. 

Brax on ajanut pysäköinninvalvonnan, vankikuljetusten ja putkavartioinnin yksityistämistä piittaamatta perustuslaista, jonka mukaan viranomaistoimintaa ei voi yksityistää.

​Hän 
on ajanut oikeusjärjestelmäämme myös talousrikollisia suosivaa angloamerikkalaista sopimusmenettelyä ja käytännössä puoltanut kansanedustajien lahjonnan jatkamista vähättelevällä asenteellaan.

Brax nimitettiin SOS-lapsikyläsäätiön hallituksen puheenjohtajaksi vuonna 2014. Hän on kova sensuurin ja sananvapausrajoitusten kannattaja ja yrittää rajoittaa poliittista keskustelua itselleen tärkeistä aiheista.

Hänen ansiotaan on, että oikeusministeriö alkoi kouluttaa kunnanvaltuustojen puheenjohtajia sensuroimaan ”vihapuhetta”. 

Brax on määritellyt ihan itsekseen Suomen laissa tuntemattoman viharikoksen. Vihapuhelaki olisi pitänyt tuoda eduskuntaan lainsäätämisjärjestyksessä ja lopettaa kaikki mutuilu lainsäädäntöasioissa.

Vihapuhelaki tulee käytännössä tarkoittamaan, että esim. virkamiesten julkinen arvostelu vaikeutuu ja kansalaisten mielipiteitä kontrolloidaan ja niistä rangaistaan entistä tarkemmin samalla kun hallinto saa jatkaa kansalaisten solvaamista ja kyykyttämistä terapeuttisen vallan kielellä.

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vihapuhe-sosiaalityossa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vihapuhe-sosiaalityossa-ennen-ja-nyt
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vihapuhe-ja-kaytannot-tutkittava-puolueettomasti
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mita-vihapuhe-on

Braxin ansiona voi pitää, että hän ajoi Suomen perustuslakiin mahdollisuuden kansalaisaloitteeseen, joita on tehty yli 800. Tosin vain kolme eduskunnalle jätetyistä 24 aloitteesta on tähän mennessä hyväksytty.

Tuija Braxin kyseenalaisia saavutuksia oikeusministerinä olivat mm. vaalirahoitusilmoitusten valvonnan laiminlyönti ja vakuutusoikeuden toiminnan läpinäkyvyyden puutteet ja puolueellisuuden selvittäminen.
​
Brax antoi eduskunnalle virheellistä tietoa uskotellessaan ettei ministeriö ole lain mukaan edes voinut valvoa vaalirahoitusilmoitusten asianmukaisuutta. 

Leena Luhtasen mukaan Tuija Brax on vastuussa kaikista vaalirahalain laiminlyönneistä.

Tuija Braxin ollessa oikeusministerinä ja lakivaliokunnan puheenjohtajana vakuutusyhtiöiden ylivertaista asemaa vahvistettiin entisestään mm. vakuutuslääkärien rikosoikeudellinen vastuu poistettiin ja vakuutuslääkärijäsenen lausumat ja perustelut määrättiin 80 vuotta päätöksen antamisesta salaisiksi myös asianomaiselta itseltään.

Brax on Perhehoitoliiton ex- puheenjohtajan ja lastensuojelukertoimen lobbari Aila Paloniemen tavoin vaikuttanut myös Suomen ihmisoikeusliitossa. 

Oikeusministerinä toimiessaan Tuija Brax järjestelmällisesti kiisti useiden tahojen, mm. EFFIn ja Jyrki J. Kasvin esittämän sähköisen äänestyksen kritiikin.

Brax kuittasi epäilyt sähköisen äänestyksen mahdollisesta epäluotettavuudesta science fictionina. Kolmessa kokeilukunnassa hukkui äänestyksissä kuitenkin 232 ääntä eli noin 2 % annetuista, kun normaali äänten hylkäysprosentti on 0,5 %. Brax reagoi tähän toteamalla, että äänestysjärjestelmässä ei ollut vikaa, vaan äänestäjissä: 

Braxin mukaan vaaleja ei voinut perua hukkaäänien takia. Korkein hallinto-oikeus määräsi vaalit uusittavaksi virheiden ja puutteiden takia.

Syksyllä 2011 EFFI myönsi Braxille Isoveli-palkinnon perusteena tekijänoikeuslakiin lisätyt pykälät, jotka mahdollistavat oikeudenhaltijoille käyttäjien yhteystietojen saamisen Internet-operaattoreilta ja verkkoyhteyden katkaisemisen ilman oikeuden tuomiota. 

Eduskunnan jätettyään Brax toimi Sydänliiton pääsihteerinä. Brax on toiminut myös STEA:n avustusasioiden neuvottelukunnan puheenjohtajana kaudella 16.4.2017 - 15.4.2021.Hänet nimitettiin STEA:n avustusasioiden neuvottelukuntaan yhdessä mm. Nuorten Ystävien Arja Sutelan ja Pelastakaa Lapset ry:n Hanna Markkula-Kivisillan kanssa myös kaudelle 23.4.2021 - 22.4.2025.
Julkisissa puheenvuoroissaan hän on ilmaissut tukensa lastensuojelujärjestöjen vallan-, rahoituksen- ja reviirinlaajennushankkeille. 

Väliraportistaan huolimatta lastensuojelujärjestöjen toiminnan lähinnä MLL:n lastenhoitoapuun rinnastava Brax elää nostalgiassa eikä tunnu- kenties STEA- pestinsä vuoksi- huomaavan Veikkauskratian lastensuojelujärjestöjen muuttumista sijaishuollon liikekonserneiksi ja korruptioyhteisöiksi, joiden virkailijat pyrkivät vaikuttamaan lainsäädäntöön, kuntien hankintoihin, yliopistojen tutkimuslinjauksiin ja julkiseen rahoitukseen.

Poliittisia virkanimityksiä Brax vastusti niin kauan kunnes itse ilmoitti hakevansa Helsingin kaupungin apulaiskaupunginjohtajan virkaa, joka vapautui Tuula Haataisen siirtyessä Kuntaliittoon. Brax pitää Helsingin johtajien virkojen avointa poliittisuutta erinomaisena ja läpinäkyvänä asiana.​

Vuonna 2021 Brax valittiin oikeusvaltiokeskuksen johtajaksi. 
Hakijoiden joukossa oli muun muassa lasten oikeuksien ajamisessa kunnostautuneita tutkijoita ja apulaisoikeuskansleri.

Tuija Brax on nostanut toisenlaisia asioita esille. Hän on SOS-lapsikyläsäätiön hallituksen puheenjohtajana avoimesti markkinoinut SOS-Lapsikylän palveluita toimitusjohtaja Marja Pajulahden kanssa. Brax on siis vahvasti sitoutunut sijaishuollon edunvalvojajärjestöön.

Oikeusvaltiokeskus kuuluukin lastensuojelun osalta samaan huumorisarjaan kuin Lapsiystävällinen kunta tai  Vuoden sijaisperhe, Vuoden kasvattaja, Vuoden työyhteisö, Vuoden kunnallinen lastensuojeluteko-, Vuoden taidokkain hankinta-, Ylpeästi Lapsen Puolella-, laatusertifikaatti-, Lapsen oikeuksien vaikuttaja- ja Lastensuojelun viestinnällinen teko- palkinnot.

Picture
Rahanpesulain vesittäjä SOS- lapsikyläsäätiön uudeksi hallituksen puheenjohtajaksi 

SOS-lapsikyläsäätiön hallituksen uutena puheenjohtajana toimii finanssialan päälobbari Piia-Noora Kauppi, joka muistetaan lähinnä oikeudenmukaisuuslausunnoistaan. 
Piia- Noora Kauppi, entinen kokoomuksen europarlamentaarikko (1999–2008) on ollut Finanssiala ry:n (FA) toimitusjohtaja vuodesta 2008.
Keväällä 2011 Kauppi valittiin Euroopan pankkialan järjestöjen kattojärjestön puheenjohtajaksi. Vuodesta 2014 hän on toiminut Euroopan pankkiyhdistyksen työvaliokunnan puheenjohtajana. Hän toimii myös Vakuutus- ja rahoitusneuvonnan hallituksen jäsenenä ja Sulava Oy:ssä.


Voittoa tavoittelematon tutkimus- ja kampanjaryhmä Corporate Europe Observatory antoi Kaupille Vuoden pahin eturistiriita -palkinnon. CEO väitti Kaupilla olevan läheiset suhteet finanssialalle ja hänen valintansa FK:n( Finanssialan Keskusliitto) toimitusjohtajaksi muodostavan jääviysongelman. Kauppi oli nimityksestään huolimatta osallistunut finanssialaa koskeviin keskusteluihin.
​
Vuonna 2005 The Wall Street Journal syytti Kauppia EU:n rahanpesulain vesittämisestä. Kauppi myönsikin tehneensä rahanpesudirektiiviin useita pankkialaa miellyttäneitä muutosehdotuksia. 
​

Vuonna 2008 Piia-Noora Kauppi äänestettiin Friends of the Earth Europen 
 European Coalition for Corporate Justicen äänestyksessä Worst Conflict of Interest -palkinnon saajaksi, eräänä perusteena pankkilobbareiden asian ajaminen. 


Lisääntyvän lastensuojelurikollisuuden esim. laittomien adoptioiden ja sijoitusten , ihmiskaupan ja  lapsiprostituution valossa on vaarallista, jos lastensuojelujärjestössä toimiva poliitikko suhtautuu välinpitämättömästi tai hyväksyen verokeinotteluun tai rahanpesuun, varsinkin kun tiedetään, että suuri ellei suurin osa läntisen ihmiskaupan ja lapsiprostituution uhreista tulee sijaishuollosta tai on sijoitettuna rikosten tapahtuma-aikaan. 

Suomessa voittonsa veroparatiiseihin piilottavat hoivajätit ja lastensuojelujärjestöt valtaavat esteettä lastensuojelun sijaishuoltoa, josta jo yli 80% on yksityistetty.

Lapsibisnestä
ei valvo kukaan ​​ eikä kukaan myöskään tiedä määritteleekö tarve vai palvelujen tarjonta sijaishuoltopalvelujen käyttöä. 


Veronmaksajat joutuvat maksamaan yli miljardin vuodessa kustantavan, vakavan väkivalta- ja syrjäytymisriskin aiheuttavan sijaishuollon lisäksi myös sijaishuoltoyritysten valheellisen mainonnan mm.  digitaaliset hakupalvelut. 

Yksi törkeimmistä hankkeista oli RAY:n rahoittama Lastensuojelun Keskusliiton  harhaanjohtavasti Lapsitiedon keskukseksi (myöhemmin pelkkä Lapsitieto) nimetty lapsibisnestoimijoiden haku- ja markkinointipalvelu, jonka ainoa "lapsitieto" oli jopa rikoksista tuomittujen sijaishuoltotoimijoiden valheellinen omakehu.
​

Katteetonta sijaishuollon palkitsemista, markkinointia ja paisuttamista ovat harrastaneet myös lastensuojelun lainsäädäntö-, tutkimus- ja kehittämistyöryhmissä istuksineet sijaishuoltoyrittäjien ja- järjestöjen edustajat, jotka ovat varmistaneet perheiden oikeusturvan sijaan omien intressiryhmiensä liikevoitot.


Tekoäly + lastensuojelu = oikeusturvaongelmia asiakkaille

Piia-Noora Kaupin mukaan Suomi ei investoi tekoälyyn tarpeeksi.

Erityisen huolestuttavaa on, että Kauppi toimii digialan kasvuyritys Gofore Oyj:n hallituksen jäsenenä. Mielivaltainen lastensuojelu ja algoritmit ovat erittäin vaarallinen yhdistelmä.

Goforen tekoälykouluttaja hehkuttaa Espoon lastensuojelun ja TietoEVRY:n algoritmikokeilua sanoilla “uskallus” ja “uusinta uutta”. Gofore on tuottanut it- ratkaisut mm. lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden ja palveluntuottajien Socfinder- hakupalveluun.

Lucia Hakala on analysoinut Espoon ja TietoEVRYn tekoälykokeilun lisäksi Suomen Kuntaliiton  lastensuojelun ARVOA-vaikuttavuusmittarin ja Tanskan Gladsaxe-päätöksentekojärjestelmän.

Hakalan mukaan pohjoismaisessa lastensuojelussa suoritettuihin automatisoidun päätöksenteon käytännön kokeiluihin sisältyy moninaisia riskejä asianosaisten oikeuksien toteutumisen näkökulmasta.

Kaikissa kolmessa tapauksessa oli merkittäviä puutteita lapsen edun toteutumisen, asianosaisten osallisuusoikeuksien toteuttamisen, yhdenvertaisen kohtelun sekä yksityisyyden ja perhe-elämän kunnioittamisen kriteeristöllä. 


Espoossa asianosaisia profiloitiin ja profiilien perusteella segmentoitiin eri kategorioihin puhtaasti sosiaali- ja terveysalan tietojen perusteella, antamatta heille minkäänlaista mahdollisuutta vaikuttaa järjestelmän tuottamaan tulokseen tai korjata automatisoidun päätöksentekomenetelmän tuottamia vääristyneitä olettamia.

Kokeilun yhtenä alustavana tuloksena oli, että lastensuojeluilmoitusta edelsi 3–5-kertainen terveyspalveluiden käyttö verrattuna muihin kaupungin asukkaisiin. Kokeilun datalähteenä olivat kaupungin ylläpitämät rekisterit, eivätkä ne sisältäneet esimerkiksi yksityisen terveydenhuollon dataa.
Tämä saattoi vaikuttaa siihen, että vähävaraisemmat perheet, jotka käyttävät pääosin julkisia palveluita, joutuivat tekoälyn tuottamien tulosten perusteella helpommin kategorisoiduiksi siihen ihmisryhmään, joka olisi lastensuojelun tarpeessa, verrattuna varakkaampaan perheeseen, jolla on mahdollisuus käyttää yksityisiä terveyspalveluita.

Algoritmi siis tuotti tilastollisesti epätäsmällisiä ennusteita, koska algoritmin kouluttamiseen oli käytetty dataa, joka ei edustanut Espoon kaupungin väestössä esiintyvää todellista tilannetta, vaan perustui puutteellisiin tietolähteisiin.


Silti Espoon tekoälykokeilu on kerännyt valtavasti kehuja ja kiinnostusta ja Espoo on käynnistämässä yhteistyöprojekteja muun muassa THL:n ja Kelan kanssa. Aalto-yliopiston kanssa Espoo pohtii, miten syrjäytymistä voi ehkäistä tekoälyn avulla. Espoo on mukana myös VTT:n, Aalto-yliopiston ja Helsingin yliopiston perustamassa Suomen tekoälyn osaamiskeskuksessa FCAI:ssa.

EU:n tietosuoja-asetus takaa rekisteröidylle oikeuden olla joutumatta automaattisen päätöksenteon kohteeksi arkaluonteisia tietoja sisältävän profiloinnin perusteella, sekä oikeuden vastustaa profiloinnin perusteella tehtävää suoramarkkinointia mutta läpimennyt toisiolaki ei toista EU:n tietosuoja-asetuksen profilointia koskevia rajoituksia, vaan tavallaan asettuu näiden rajoitusten yläpuolelle. 

Professori Lasse Lehtosen mukaan potilastietojen salassapito Suomessa on heikolla tasolla eurooppalaiseen standardiin verrattuna ja ehkä jo heikointa koko Euroopassa. (US, 15.4.2018).

Gofore tukee mm. Pesäpuu ry:n toimintaa ja järjestää ​​digisparraustyöpajoja kuntien sosiaalijohdoille.

Gofore on kehittänyt  esimerkiksi vihapuheen tunnistusta ja mallintanut mm. jälkihuollon palvelupolkuja. 
Tampere Junior- hankkeessa kehitettiin kuntien kykyä hyödyntää ja käyttää paikallista ja valtakunnallista esim. Kelasta (asumis- ja toimeentulotuki, työttömyyskorvaus), opetushallituksesta (opiskelija- ja tutkintorekisteri), sosiaali- ja terveydenhuollosta (hoitoilmoitukset), eläketurvakeskuksesta, verohallinnosta(tulot) ja väestötietorekisteristä (perherakenne, isovanhemmat, muuttohistoria) saatavaa tietoa lapsiperheistä tekoälyä hyödyntäen. 

Veronmaksaja maksaa myös lapsibisnesyrittäjän valheellisen mainonnan


Socfinderista löytyy yli 230 lapsibisnestoimijaa ja lastensuojelun hakupalvelu on käytössä useissa kunnissa. Tulevaisuutta ajatellen Socfinder on tehty yhteensopivaksi niin SOTE-ammattikortin kuin muiden rajapintaratkaisujenkin kanssa. Kovin kummoista laadunvalvontaa ei ole, että vain hakupalvelua käyttävät sosiaalityöntekijät arvioivat palveluntuottajia. “Arviointi” tarkoittaa vastaamista lauseeseen: ”Tämä palveluntuottaja edistää lapsen kasvua ja kehitystä”.

"Hakupalvelun kautta on löytynyt paikkoja, joiden erityisosaaminen ei ole aiemmin ollut tiedossamme" ihasteli Socfinderia taannoin Ulla Sandström Karviaisen perusturvakuntayhtymästä.
Aggressiivista verosuunnittelua harjoittaneen
Attendon lapsiperhepalveluista ja lastensuojeluasioista vastaava palvelualuejohtaja, Paasikiven nuorisokylän säätiössä, lastensuojelun edunvalvojana ja Attendon sijaishuoltopalvelujen toiminnanjohtajana toiminut Järvenpään Kokoomuksen Tarmo Pekola kehui palvelua näin:"Socfinderin kautta yksiköihimme on tullut paikkakyselyjä ja sijoitusprosessi on päässyt nopeasti alkuun".


Ennen Attendon hillotolppaansa Pekola uskalsi vielä myöntää: "Väittäisin, että kunnat eivät useassa tapauksessa tiedä ostamansa sijaishuollon palvelun sisällöstä tai laadusta juurikaan mitään tai ainakin hyvin vähän.”
Socfinder- lastensuojelun palveluhaku laajentui myös palveluntuottajien perhehoitoon eli sijaisperheisiin. Mukana ovat mm. SOS-Lapsikylä, Avosylin Oy sekä Perhekuntoutuskeskus Lauste ja Attendo. Sijaisperheitä etsitään lastensuojelun työntekijöiden itse suunnittelemilla hakukriteereillä, joita ovat mm. Pride- tai muu perhekohtainen valmennus käytynä.
​

Hiljattain Socfinder-ohjelmistoyritys syytti valtiota yrityksen bisnesidean plagioinnista kun Socfinderin palvelun identtinen kaksonen ilmestyi THL:n omaan palveluhakemistoon.
​

 Kauppi on myös veroparatiisikytköksistä kärähtäneen Helsingin Diakonissalaitoksen säätiön hallintoneuvoston jäsen.

Hän on jäsenenä lisäksi
Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun tukisäätiössä.
​

​http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/missa-viipyy-julkinen-asiakaspalautteet-ja-huomautukset-sisaltava-rekisteri-lapsibisnestoimijoista
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/helsingin-diakonissalaitos-veroparatiisikytkoksia-lapsibisnesta-hyva-veli-verkostoja
​http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/huostafirma-pian-ovella-kolkuttaa-uusi-tehostettu-avohuollon-tukitoimi-onkin-kotiin-tuotavaa-pakkoperhekuntoutusta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/epatasa-arvo-automatisoidaan-teknologian-avulla
 https://leeniikonen.fi/2021/08/21/jarjestoideologiaa-media-sos-lapsikylan-kahleissa/
https://leeniikonen.fi/2021/06/12/royhkeat-hoivajatit-kyykyttavat-lastensuojelua/
https://leeniikonen.fi/2021/12/14/tilinteon-aika-stmn-rappiotilaselvitys-tulossa/
https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/331000/Hakala_Lucia_tutkielma_2021.pdf?sequence=3&isAllowed=y
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/espoossa-tekoaly-on-lastensuojelun-bisnesalyn-palveluksessa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-algoritmi-arvioi-pian-vanhemmuutesi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/digitalisaatio-ei-muuta-turhaa-paperinpyoritysta-tehokkaaksi-viranomaistoiminnaksi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/terveystietosi-ovat-pian-myytavana

Picture

SOS-lapsikylän ex-pomo ex-pankinjohtaja Pajulahti lastensuojelun yksityistäjänä
 
Marja Pajulahti valittiin SOS-Lapsikylän toimitusjohtajaksi vuonna 2016. Pajulahdella on 26 vuoden kokemus pankki-, vakuutus- ja sijoittamisasioiden parista. Aiemmin hän on työskennellyt S-Pankin varatoimitusjohtajana ja LähiTapiola Pankin toimitusjohtajana.

Pajulahti edisti SOS- lapsikylässä tulosperusteisia rahoitussopimuksia (social impact bond, SIB), joiden avulla yksityiset sijoittajat päästettiin rahastamaan kuntia lastensuojelullisella "tuella" ja “kuntoutuksella”- ilman tulosperustaisuutta, kuten Vantaan Lapset - SIB osoitti:
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/dceb6324-449d-4c03-9f6a-8e41d6d19305

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lapset-sib-epaonnistui-tavoitteissaan-vantaa-joutuu-silti-maksamaan-sijoittajille-eika-sopimusta-voi-irtisanoa

Lapset SIB Vantaa- ohjelman kehittivät mm. pääosin sijaishuollon edunvalvojista koostuva Lastensuojelun Keskusliitto, Sitra,  perhetyöntekijöitä perhekumppaneina kaupitteleva SOS-Lapsikylä, jonka toimitusjohtajaksi ex- pankinjohtaja Marja Pajulahti siirtyi vuonna 2016 ja lastensuojelun algoritmejä  rahoittava rahastoyhtiö FIM, omistajanaan S-pankki, jota Pajulahti oli perustamassa. 

Päättelyvirheistä algoritmeja ja lastensuojelupalkintoja?


Vantaa laati SIB-sopimuksen Sitran kanssa tehtyjen taloudellisten laskelmien pohjalta. Ne perustuvat oletukseen, että lähes kaikki lapset, jotka jäävät vaille kunnan ehkäiseviä palveluja, päätyvät raskaan lastensuojelun piiriin. Todellisuudessa näin ei ole ollut vaan koko hanke perustui lastensuojelulle tyypilliseen moralistiseen virhepäätelmään, jossa pitäisi- lauseesta fabrikoidaan on- lause : ennaltaehkäisevän lastensuojelun palvelujen pitäisi ehkäistä huostaanottoja joten ne  ovat  huostaanottojen ennaltaehkäisyä.

Heikki Hiilamo tosin tutkimusryhmineen huomasi jo vuonna 2010, että niissä kunnissa, joissa on panostettu enemmän lastensuojelun ehkäiseviin tukitoimiin, on myös sijoitettu enemmän lapsia. 

Entinen lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila ymmärsi asian ja vaati ehkäisevän lastensuojelun lopettamista. 

Ehkäisevä lastensuojelu tarkoittaa käytännössä lastensuojelukriisin tuottanutta varhaista tai oikeammin harhaista puuttumista, joka johtaa perheiden varhaiseen leimaamiseen ja sijoitusten lisääntymiseen.
Ehkäisevä lastensuojelu on lastensuojelun asiakkuuksia ja sijoituksia pohjustavia jäävejä arviointeja ja selvityksiä, pakotettua päivähoitoa, perheiden pelkäämää perhetyötä, viranomaisten pseudopalveluihin ohjaavaa etsivää nuorisotyötä, sijaisperheiksi muuttuvia tukiperheitä ja pakkoperhekuntoutusta. 

Kun sosiaalityö on siirtynyt sijaishuoltofirmoille vailla virkavastuuta, tukitoimet eivät vastaa perheiden tarpeita ja niitä käytetään huostaanottojen ehkäisyn sijaan huostaanottojen tuottamiseen ja oikeuttamiseen.

Valvomaton lastensuojelu ja sen sijaishuolto tarjoaa oivat puitteet vaikuttavuussijoittamisella keinotteluun. Tutkimustieto, tilastointi, arviointi, seuranta, valvonta, kustannusvaikuttavuus, mittarit, näyttöön perustuvat käytännöt, jääviyssäännöt,työntekijöiden vastuu- ja korvausvelvoitteet, asiakkaiden oikeussuojakeinot ja puolueettomat tuomioistuimet puuttuvat, joten kekseliäs sijoittaja voi rauhassa- jopa tilaajan avustuksella- fabrikoida niin asiakkaiden määrät, riskiryhmään kuulumisen, vaikutustavoitteet, käytännöt, tulokset, tuotot kuin säästöt.
​

Mitä mahtaa tapahtua kun algoritmit jatkossakin perustetaan lastensuojelun fabrikoituihin asiakirjoihin ja moralistisiin virhepäätelmiin esim. uskoon huostaanottoja tuottaviin avohuollon tukitoimiin kiinnittämättä mitään huomiota virkamieskunnan toimintaan ja toiminnan seurauksiin?

Lastensuojelutoimijoiden selitykset epäonnistumisille takaavat epäonnistumiset jatkossakin

Lastensuojelussa- toisin kuin muilla hallinnonaloilla- se, että hanke ei tuota toivottuja  tuloksia ( esim. systeemisessä lastensuojelumallissa huostaanotot eivät vähentyneet) on peruste jatkorahoitukseen ja hankkeen levittämiseen valtakunnalliseksi. Tuloksettoman hankkeen valtakunnallinen levitys taas on todiste hankkeen onnistumisesta.
​

Se, että Varkauden kaupungin yhteistyökumppanuus SOS-Lapsikylän kanssa ei lastensuojelupalkinnoista huolimatta vähentänytkään huostaanottoja kuten luvattiin, ja kustannuksetkin kasvoivat ei aiheuttanut SOS- Lapsikylässä tarvetta arvioida omaa kehittämistyötä tai keskeyttää siihen perustuvia hankkeita/palveluita vaan päinvastoin levittää hankkeet/palvelut koko maahan lisäämään huostaanottoja ja lastensuojelun kustannuksia.
Samaa logiikka on sovellettu vuosikaudet lastensuojelun muissakin hankkeissa esim. lastensuojelun edunvalvoja- hankkeessa ilman, että rahoittajat tai media ovat puuttuneet asiaan.

Lapset SIB- uutiskirjeen 2/ 2021 mukaan mitään epäonnistumista ei ole olemassa vaan Vantaan Lapset SIB-toiminta on ollut “erittäin vaikuttavaa”. 

 Jatkuvaa palvelumuotoilua datan perusteella ajavan LSKL:n Riikka Westmanin mielestä Vantaan Lapset SIB- epäonnistuminen johtui asiakasohjauksesta; asiakkaiden tunnistamista ja ohjaamista palveluihin täytyy tulevaisuudessa kehittää ja varhaistaa- luultavasti algoritmeillä!

Sitran selvityksistä paljastui, että myös epäonnistuneen Tajua mut- huoliliputuksen toimintamalli toisti lastensuojelun ja sen moniammatillisen yhteistyön ongelmia:
Nuoriin ei tutustuttu, nuoria ei otettu mukaan kehittelyyn, heitä ei kuultu eikä heillä ollut vaikutusvaltaa itseään koskeviin suunnitelmiin, osallistumismahdollisuudet eivät olleet aitoja, toimintamallin henki oli negatiivinen, pakottava tai syyllistävä, vastuut jäivät epäselviksi ja malli otettiin valmiina käyttöön vaihtoehtoja pohtimatta, hyödyt ja onnistumistarinat eivät olleet havainnoitavissa ja ulkopäin tulevat pakot eivät lisänneet nuorten toimijuutta.

Yksi pääongelmista oli se, ettei nuorten tarpeenmukaisia palveluja ylipäätään ollut olemassa. Nuorten  “syrjäytymisen“ ehkäisemisessa keskityttiin lähinnä pakkoon perustuviin koulutus- ja työllistymispalveluihin vaikka nuoret olisivat tarvinneet nk. sosiaalisen vahvistamisen palveluja( Sitra 110, 2016, 20).
​

  Tajua mut- toimintamallin asiantuntijat Kimmo Haahkola, Noora Hästbacka, Mia Talikka ja Kirsi Suomalainen tulkitsivat  huolestuttavia tuloksia seuraavasti: " Nuorten varhaisen tuen mahdollistava Tajua Mut! on ollut menestys, sillä toimintamalli on vakiinnuttamassa nopeasti paikkansa suomalaisessa yhteiskunnassa".

Nepsylasten tapauksissa sosiaalityöntekijät ja sijaisvanhemmat usein estävät neurologiset tutkimukset ja diagnoosin saamisen voidakseen selittää lapsen käytöksen kodin olosuhteista johtuvaksi.

Tässä  heitä auttavat lastensuojelun arvioinnit ja  psykoanalyyttisesti orientoituneet psykologit, joille ADHD on vain hukassa olevaa vanhemmuutta.
​

Kun lastensuojelun sosiaalityöntekijä ja sos- lapsikylän sijaisperhe lainvastaisesti estävät sijoitetulta lapselta koulunkäynnin, terapian tai yhteydenpidon läheisiin sijaishuoltoon kiinnittymisen tai “vakauttamisen” varjolla, väärinkäytöstä ei tavallisesti tunnusteta, pyydetä anteeksi tai hyvitetä vaan se kielletään.

Sijoitetun vanhemman tehtäväksi jää taistella
oikeusasiamieheltä huomautus  tai AVI:sta täytäntöönpanomääräys  jopa lapsensa lakisääteisen koulunkäynnin aloittamiseksi. 



Luvassa uusia vedätyksiä "arvioinnin" ja "kuntoutumisen" varjolla


Lastensuojelussa niin “kuntoutuksesta” kuin muistakin “palveluista” on tullut tyhjiä markkinointihokemia, joilla palvellaan lähinnä yksityisten “palveluntuottajien”  mm. lastensuojelujärjestöjen tulosvastuutonta liiketoimintaa.
​

Lastensuojelussa perhetyötä ja perhekuntoutusta tehdään vailla tavoitteita, sisältökriteerejä, konkreettista apua ja perheiden tarpeet ohittaen. Työstä käytetyt käsitteet vaihtelevat runsaasti kunnasta ja palveluntuottajasta toiseen ja yhteisesti määriteltyjä näyttöön perustuvia käytäntöjä tai edes ”hyvä käytäntö”- tyyppisiä kategorioita ei ole.
Palvelukriteerejä ei ole valtakunnallisella tai edes paikallisella tasolla (Alatalo & al, 2017, 18-25). 

Toisin kuin Pajulahti kirjoitti SOS- lapsikylän Uudistuva lastensuojelu- lehden pääkirjoituksessa, turha ja yhä useammin puuttuvien palvelujen seurauksena tehty  lainvastainen huostaanotto lapsen tarpeita vastaamattomaan sijaishuoltopaikkaan ei ole mikään "jännittävä, vähän hämmentävä ja tunteikas hetki" vaan vakava väkivallan ja syrjäytymisen riski kuten viimeaikaiset tutkimukset osoittavat: 
https://yle.fi/uutiset/3-12172021
​

Pajulahti siirtyi vuonna 2018 Invalidisäätiöön SOS-lapsikyläsäätiön toimitusjohtajan tehtävästä ja vuonna 2019 erilaisiin “kuntoutuksiin” keskittyvän  Livesäätiön toimitusjohtajaksi. 

Ennenkuin Sitra ja lastensuojelujärjestöt päästetään tuhlaamaan lisää veronmaksajien varoja erilaisiin lastensuojelun arviointi- ja kuntoutusvedätyksiin, olisi syytä selvittää mitä kuntoutus, kuntoutustarve tai toimintakyky ovat, kenellä on oikeus määritellä ne, mihin arvioinnissa ja kuntoutuksessa pyritään ja miksi, mikä on niiden sisältö ja hinta, kuka arviointia ja kuntoutusta valvoo ja miten arviointi- ja kuntoutusjärjestelmää koskevat hallinnan järjestelyt ovat tulleet valituiksi (tarkoituksellisesti tai tarkoittamatta)?
​
​Ketkä toimijat vaikuttavat arvioinnin ja kuntoutuksen kentällä, ja miten heidän asemansa on ajan myötä muuttunut? Voidaanko ylipäänsä puhua kuntoutusjärjestelmän tai -politiikan hallinnasta tai koordinaatiosta? Miten ja millaisin keinoin hallintaa on pyritty ylläpitämään? Millaisiin muihin hallinnan järjestelmiin arviointi- ja kuntoutusjärjestelmä kiinnittyy? Millaiset arvot ja politiikkapäämäärät muovaavat järjestelmän kehitystä? Millaisia seurauksia valituilla hallinnan järjestelyillä on ja saattaa olla?


http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vaikuttavuussijoittaminenvastuullista-kapitalismia-vai-keisarin-uudet-vaatteet 
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sos-lapsikyla-aloittaa-yt-neuvottelut-kkon-paatoksen-johdosta http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sos-lapsikylan-perhekumppani-hanke-leviaa-maakuntiin-ja-haalii-lisarahoitusta-vaikuttavuusinvestoinnista
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sos-lapsikylan-kehittamistyo-varkaudessa-huostaanotot-ja-lastensuojelun-kustannukset-lisaantyivat
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vantaan-lastensuojelusta-tuli-sijoitusbisnes-sitra-fim-lskl-ja-sos-lapsikyla-alkavat-kuntouttaa-neurologisesti-oireilevia-pelatylla-perhetyolla
​
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/epatasa-arvo-automatisoidaan-teknologian-avulla

Picture
Sointu Möller ja Janne Kankaanniemi, kuvakaappaukset YLE, IS, Uudistuva lastensuojelu

SOS- lapsikylän, Pesäpuu ry:n ja PeLa:n ex- pomosta ja arviointiasiantuntija Sointu Mölleristä tuli Keski- Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen ( KOSKE) pomo

SOS- lapsikylän Tapiolan pisteen ja Kalliolan setlementin lastensuojelupalvelujen(nykyisin osa Humana-konsernia)entinen johtaja, Pesäpuu ry:n entinen kehittämispäällikkö, Pelastakaa Lapset ry:n entinen aluepäällikkö ja adoptioneuvoja, Lastensuojelun keskusliiton lastensuojelun ehkäisevän työn neuvottelukunnan jäsen, PRIDE- valmentaja, sijaisvanhempien työnohjaaja, perhehoidon mallinnustyöryhmän jäsen, lastensuojelun sosiaalityöntekijänä, kouluttajana ja lastensuojelun edunvalvojana  toiminut ja Lohjalle Vantaalla epäonnistunutta Lapset SIB- vaikuttavuussijoittamisen hanketta ajanut Sointu Möller on valittu Keski- Suomen osaamiskeskuksen johtajaksi.

Keski- Suomen kunta-, järjestö- ja oppilaitosedustajat katsoivat siis yksityisen sijaishuollon edunvalvojan parhaaksi ehdokkaaksi edistämään kuntarahoitteisen sosiaalialan asiantuntemuksen, alueellisen yhteistyön,   peruspalvelujen ja tutkimustoiminnan kehittämistä.

Ei liene vaikeaa päätellä, että luvassa on lisää psykojargonia ja sijaishuollon edunvalvontaa,  vallan kolmijako- opin loukkauksia ja lastensuojelun markkinoistamista ja valvontapuutteita, epätervettä verkostoitumista, julkisen vallan ja rahoituksen valumista yksityisille palveluntuottajille, adoptioiden ajamista lastensuojelukeinoksi, valheellisia mallinnuksia lastensuojelun kaaoottisista prosesseista, huostaanottoja  pohjustavien yksityisten avohuollon tukitoimien ja lastensuojelun edunvalvojien kaupittelua ja oikeusturvaongelmia lisääviä lastensuojelukoulutuksia sekä lisää vaikuttavuussijoittamista, josta on poistettu tulosperusteisuus.

Lokakuun Liike ehdotti taannoin, että sosiaali- ja terveysministeriön kannattaisi vakavasti harkita huostaanottolinkoina toimivien sosiaalialan osaamiskeskusten varojen jäädyttämistä, kunnes mm. keskusten "lastensuojelun moniammatillisten asiantuntijaryhmien " toiminta ja vaikutukset on selvitetty puolueettoman tutkimustahon toimesta. 

Niin ei tehty vaan sosiaalialan mokaamiskeskukset saivat himoitsemansa miljoonarahoituksen-vailla valvontaa ja tulosvastuuta.

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalialan-osaamiskeskus-vai-mokaamiskeskus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalialan-mokaamiskeskuksille-jattirahoitus-sosiaalityontekijoille-ja-heidan-tod

Lastensuojelun arviointi- ja kuntoutusbisnes sijaishuoltobisneksen asiakashankkijana

Möller on tehnyt lastensuojeluun arviointiohjeita ja -oppaita ja erottaa lastensuojelun todellisuudet päivänvalotodellisuudeksi (kehittämisen ideointivaihe) ja pimeänpuolitodellisuudeksi( muutostyön todellisuus). 

Möller on tullut tunnetuksi lastensuojelun arvioinnin asiantuntijana. Lastensuojelun jäsentymättömän arvioinnin tarkoitus on usein tuottaa tai oikeuttaa jo etukäteen päätetty huostaanotto tai ohjata asiakkaat huostaanottoa pohjustaviin avohuollon tukitoimiksi kutsuttuihin  pseudopalveluihin.

Arviointiprosessin jäsentymättömyyteen on osaltaan vaikuttanut se, että työskentelyä ohjaavia rakenteita on vähän (Oranen, 2006). Rakenteiden epämääräisyys heijastuu suoraan työskentelyprosesseihin, menetelmiin ja välineisiin, joissa on suuria paikkakunta-, alue- ja työntekijäkohtaisia eroja (Heino & Pösö, 2003). Lisäksi on todettu, että päätöksiin usein vaikuttavat organisaation kulloisetkin arvot, toimintapolitiikka ja työntekijän ja asiakkaan välinen suhde enemmän kuin asiakkaan todellinen tilanne (Schwalbe, 2004, 563).

Välineitä ei ole useinkaan kehitetty tutkimusperustaisesti, niiden luotettavuutta ei ole testattu eikä työntekijöitä ole koulutettu riittävästi välineiden käyttöön. Välineet ovat usein jäykkiä ja asiakastilanteita yksinkertaistavia sekä antavat ylimitoitettuja riskiarvioita asiakkaana olevista lapsista. 

Työntekijät esimerkiksi tekivät asiakastilanteita koskevia päätöksiä ennen kuin he käyttivät arviointivälineitä ja käyttivät välineita tietoisesti tuloksia manipuloiden. He pyrkivät esimerkiksi täyttämään lomakkeita siten, että tuloksena rakentunut riskiarvio tai muu tulos tuki jo aiemmin tehtyjä päätöksiä. (Petrelius,Tulensalo, Jaakola ja Hietamäki (toim.)2016, 134-145).
Kun lastensuojelun jo valmiiksi heikkotasoista ja valvomatonta arviointia tekemään päästetään sijaishuollon työntekijä tai edunvalvoja, katastrofi on valmis.
​

Möller on ajanut adoptiota lastensuojelukeinoksi ja pitänyt useita koulutuksia lasten oikeuksista- tosin niistä on puuttunut sijaishuollon edunvalvojille aina yhtä  kiusallinen Euroopan ihmisoikeussopimus, jonka 8 artikla takaa jokaiselle oikeuden nauttia yksityis- ja perhe-elämäänsä, kotiinsa ja kirjeenvaihtoonsa kohdistuvaa kunnioitusta.

Möllerin yhdessä Familarin Marko Nikkasen kanssa tekemän Lastenkoti minun mielestäni -tutkimuksen löydökset eroavat radikaalisti viimeaikaisista sijoitettujen kouluterveyskyselyjen tuloksista samoin kuin muustakin tutkimustiedosta: 

https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/hyva-yhteiskunta/kodin-ulkopuolelle-sijoitettujen-lasten-hyvinvoinnissa-ja-terveydessa-vakavia-puutteita

 Sointu Möller (edusti SOS-lapsikylää) on yhdessä mm. Tarja Heinon ( THL, Pesäpuu) , Paula Marjomaan (Pelastakaa Lapset ), Tiia Perämään (Perhehoitokumppanit Suomessa Oy ) ja Jaana Pynnösen ( Pesäpuu) kanssa suosittanut perhehoidon mallinnuksessa lisää valheellista markkinointiviestintää: "perhehoidosta on levitettävä median kautta tietoa myönteisten mielikuvien synnyttämiseksi valtakunnallisesti ja alueellisesti" (s.98), lisää kansallisia perhehoidon linjauksia/suosituksia, joita ei olla tähänkään mennessä noudatettu, lisää perhehoidon omavalvontaa, eli sijaisperheille jätetään jatkossakin mahdollisuus estää ja hankaloittaa lasten ja vanhempien tapaamisia, lisää huostaanottoja lisäävää monitoimijaista arviointia ja moniammatillista yhteistyötä, lisää huostaanottoja tuottavaa perheiden tietosuojan heikentämistä terveydenhuollon, sosiaalityön ja opetuksen hätiköidyllä integroinnilla ja maakunnallisia sijaisperhepankkeja, joilla varmistetaan, että kaikki vapaana olevat perhehoitopaikat ja niiden usein kuvitteelliset vahvuudet ovat lapsia sijoittavien tiedossa. Heikkouksia esim. saatuja merkintöjä kanteluviranomaisilta sen sijaan ei haluttu julkisiksi.

SOS- lapsikylän Uudistuva lastensuojelulehdessä 1/ 2017 Möller ilmoittaa kehittävänsä innolla Kuopion suuntaan laajenevaa SOS- lapsikylän “perhekuntoutusta”, jota myös lastensuojelun avohuollon tukitoimeksi kutsutaan.

Leeni Ikonen kirjoittaa: "vapaaehtoisiin ”avohuollon tukitoimiin” perheet saadaan alistumaan joka toinen tunti tehdyillä kiireellisen sijoituksen päätöksillä.

Lapsen äkillinen pois ottaminen vanhemmiltaan toimii sellaisena shokkina, että sen jälkeen miltei kaikki vanhemmat alistuvat ”kuntoutumaan”.

Kukaan ei kuitenkaan tiedä, mitä kuntoutetaan ja mikä pitäisi olla lopputulos. Vuosikymmenten aikana tekemäni havaintojen perusteella vain ani harva lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä osaa kertoa, mikä on lapsen sijoituksen syy, mikä perheessä on vikana ja mitä pitäisi tapahtua lapsen kotiuttamiseksi.
”Kuntoutuksen” syitä ei osata kertoa, julkinen valta on luisunut ”kuntouttajien” käsiin.


Tässä markkinointivedätyksessä ovat peruspalvelut hiljalleen 2000 -luvulla heikentyneet. Perheille kuuluva tuki soljuu palveluntuottajien rahapussiin.

Lain mukaan vapaaehtoisen pakkokuntoutuksen kohteeksi joutuu perhe usein lapsen koulunkäynnin pulmien takia. Kun kuntoutuksen kohteena tulisi olla opettaja, kuntoutus kohdistetaan vanhempiin.
Kun lapsen pitäisi saada terveydenhuollon palveluja, hänet siirretään ”kuntoutumaan” laitokseen (jossa useimmiten alkaa päihteiden käyttö, sallitaan kouluakäymättömyys jne)..
Kun uupuneen ja univelkaisen äidin pitäisi saada levätä, hän joutuu 24/7 tarkkailun alle ”kuntoutukseen”. Sosiaalityöntekijä kertoo vanhemmille sujuvasti, että ADHD -lapsi lähetetään ”kuntoutumaan” lastenkotiin tilanteessa, jolloin lapsen pitäisi saada neuropsykiatrista kuntoutusta.


Pelkoa aiheuttava kauhukuntoutus on useimmiten perheen arviointia.
Kirjoittamalla saatetaan saada aikaan lapsen sijoituksen tarve."

https://leeniikonen.fi/2022/01/11/tasmalaake-ihmisoikeusvajeeseen-virkamiesten-joukkotestaukset-kayntiin/
http://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/-perhekuntoutus-on-usein-perustuslain-vastaista-pakkohoitoa
http://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/perhekuntoutuksen-lyhyt-oppimaara
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sos-lapsikylan-perhekuntoutus-on-oikeusturvariski
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kuopio-maksaa-lahes-50-000-euroa-perheen-hajottamisesta-ja-noyryyttamisesta-sitran-rahoittamassa-perhekuntoutuksessa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhekuntoutus-on-uusi-huosta-automaatti-lastensuojelun-trendit-2018
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakkuus-estaa-avun-saamisen
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/monitoimijainen-arviointi-unohtaa-perheiden-oikeusturvan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointi-on-oikeusturvariskihttp://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tunnista-lastensuojelun-arviointibisneksen-valkopesuyritykset
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/eettinen-suositus-mittareiden-kaytosta-ei-riita-kun-vika-on-mittareissa-ja-mittaamisen-motiiveissa

Pelastetaan aikuiset

Lastensuojelujärjestöt  eivät ole esittäneet valtiovallalle, että sijaishuollon lapsiin kohdistuva väkivalta pitää lopettaa.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/myos-sijaishuoltovakivalta-on-lahisuhdevakivaltaa-joka-vahingoittaa

Ne eivät ole vaatineet sijaishuollon nykytilan puolueetonta selvittämistä.

Sen sijaan Pelastakaa Lapset ry ja SOS- lapsikylä tiedottavat, että laaja verkosto sijaishuollon toimijoita vaatii sijaishuollon henkilöstoresurssien lisäksi mm. trauma- ja kiintymyssuhdekoulutusta  sosiaalialan oppilaitoksiin ja  tiiviimpää yritysten ja koulujen yhteistyötä.

On suuri huoli sijaishuollon julkisuuskuvasta.
On suuri huoli sijaishuollossa toimivien aikuisten tilanteesta.
”Alan vetovoiman lisäämiseksi tulee parantaa työskentelyolosuhteita, lisätä työn tuen rakenteita ja vahvistaa johtajuutta”.

Tärkeimpiä toimenpide-ehdotuksessa kirjattuja kehittämiskohteita ovat:koulutukseen ja osaamisvaatimuksiin liittyvät asiat, alan veto- ja pitovoimatekijät, alan julkisuuskuva ja työolosuhteet (henkilöstömitoitus, työn tukirakenteet, palkkaus, johtaminen). https://leeniikonen.fi/2021/03/12/pelastakaa-edes-aikuiset/

Vaatimuksen ovat allekirjoittaneet Helsingissä 9.3.2021
Pelastakaa Lapset ry, Anu Lehto, palvelutoiminnan johtaja, Tove Lönnqvist, kehittämispäällikkö
Auta lasta ry, Pertti Kukkonen, toiminnanjohtaja
Barnavårdsföreningen i Finland, Pia Sundell, toiminnanjohtaja
Ehjä ry, Kai Laitinen, toiminnanjohtaja
Familar oy, Marko Nikkanen, laatujohtaja
Kalliola oy, Sointu Möller, palvelujohtaja
Nuorten Ystävät ry, Marianne Inkala, palvelupäällikkö
Osallisuuden aika ry, Vilma Vähämaa, va. toiminnanjohtaja
OsSi-hanke, Senni Laine, projektipäällikkö
Pesäpuu ry, Jari Ketola, toiminnanjohtaja
SOS-Lapsikylä, Tiina Rihti, kehittämispäällikkö
Valtakunnallinen Lastensuojelu Valasu ry, Sanna Lundgren, varapuheenjohtaja


Sijaishuollon edunvalvojiksi ryhtyneet THL:n, STM:n ja STEA:n virkanaiset luultavasti toteuttavat  uuden oikeusvaltiokeskuksen siunauksella kaikki lastensuojelun markkinoistajien  toiveet ja takaavat, että kansalaiset joutuvat jatkossakin elämään lastensuojelun ideologisen ja taloudellisen korruption pimeydessä.

Lastensuojelun pyörö- ovi saa vuodesta toiseen pyöriä hallitsemattomasti sylkien samoja  perusoikeus- ja perusturvarikollisia vallan kolmijako- opin vastaisesti niin lastensuojelun lainsäädäntö-, toimeenpano- kuin tuomioistuintehtäviin-  jopa 
yli 100 000 euron vuosipalkalla.

SOS- lapsikylä käyttää varoja pääasiassa sijaishuollon yksityistämiseksi ja laajentamiseksi, jotta mahdollisimman moni lapsi päätyisi sujuvasti- ilman fair trial- menettelyä tai tutkimustietoa sijoitussyistä, olosuhteista tai seurauksista- koulutuspolut ja läheissuhteet katkaisevaan, mielenterveysongelmia, sosiaalista ja taloudellista osattomuutta, väkivallan uhriksi joutumista, rikollisuutta, itsetuhoisuutta sekä kuolleisuutta merkittävästi lisäävään sijaishuoltoon. 
https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/hyva-yhteiskunta/kodin-ulkopuolelle-sijoitettujen-lasten-hyvinvoinnissa-ja-terveydessa-vakavia-puutteita


Tue lapsia ja perheitä- älä lapsibisnestä.
​Ajattele ennenkuin lahjoitat / äänestät!


Voit myös boikotoida seuraavia SOS- lapsikylää tukevia yrityksiä:  Bayer, DNA, Dr. Oetker,  Ikea, Fazer, Finib, Insaco, Lotus, Oriflame, Paulig, RadissonBlu, STEA ja UPM.

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelujarjestot-ja-sosiaalialan-oppilaitokset-sijaishuollon-kasvattamisen-ja-yksityistamisen-airueina
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelujarjestot-viimein-kuriin
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mihin-tarvitaan-julkisrahoitettuja-sijaishuollon-piiloyrityksia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/diakonia-avun-hakijat-rekisteroidaan-jo-lahes-koko-maassa-pelan-ja-sos-lapsikylan-ruoka-apu-ei-mene-suoraan-perheille


http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ace-kuinka-psykoanalyyttisella-traumapuoskaroinnilla-tehdaan-rahaa http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ace-ja-traumainformoitu-sote-ongelmana-valheelliset-vaittamat-ja-koyhien-demoralisointi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelujarjestojen-koulutukset-tuottavat-asenne-ja-laillisuusongelmia-julkinen-rahoitus-lopetettava
​http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-kaytannot-perustuvat-vaaralle-tiedolle-kiintymyssuhteista

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-resurssipula-on-edunvalvontajargonia
​

#oikeusvaltiokeskus #oikeusvaltiokeskuskritiikki #TuijaBrax #MarjaPajulahtikritiikki #PiiaNooraKauppi #SointuMöller #SointuMöllerkritiikki#lastensuojelujärjestötSuomessa #ChildWelfareOrganizationsinFinland  #sairauksiensepittely #lastensuojelundigitalisaatio #TietoEVRY #ARVOAvaikuttavuusmittari #lastensuojelunmarkkinoistaminen  #lastensuojelundataosaaminen #Gofore  #Socfinder #Lapsitiedonkeskus #Tajuamuthuoliliputus #tekoälysovellus #lastensuojelunkoneoppiminen #STEAkritiikki #Asterkritiikki #vakuutuslääkärit #vihapuhesosiaalityössä #lastensuojelunautomatisoitupäätöksenteko #rahanpesudirektiivi #toisiolaki #DiakonissalaitosHOPE #FinnishDeaconessFoundationHOPE ​​#vihapuhesosiaalityössä #kuntoutus #sosiaalinenkuntoutus #LapsetSIB #Sitra#vaikuttavuussijoittaminen #pyöröovilastensuojelussa
#Väkivallatonlapsuus #ChildWelfareNetworksinFinland #Turvassa #Humana #Barnahus #Lastenasiaintalo #LASTA #EurochildFinland #riskiryhmä #riskiseulonta #korkeankonfliktitasonviranomaiset #RiskAssessmentinFinnishChildWelfare #Lastensuojelussamenehtyneet #lastensuojelu #STM #Terveydenjajahyvinvoinninlaitos #FinnishInstituteforHealthandWelfare#THL #Lastensuojelunkeskusliitto #LSKL #STEA #traumainformoitusote #ACE #pysyvähuostaanotto #NewYorkinmalli #sosiaalialanosaamiskeskus #sijaishuollonedunvalvonta #lapsiasiavaltuutettu #X-ketju #lastensuojelututkimus #sijaishuollonpuolueetonnykyisyysselvitys #lastensuojelukuolema #sijaishuoltoväkivalta #sijaishuollonlähisuhdeväkivalta #seksuaaliväkivaltasijaishuollossa #sijaishuollossakaltoinkohdellut #Kadotetulapset #ChildWelfarelackofresourcesinFinland #TheCentreofExcellenceonSocialWelfareinFinland #Systeeminenlastensuojeluntoimintamalli #Syty #Lumo #Tienviittojalastensuojeluun #onnistuminenlastensuojelussa #Lastensuojelunonnistumisentekijät #lastensuojelunedunvalvoja #KOSKE #Keskisuomensosiaalialanosaamiskeskus #Sosiaalialanosaamiskeskuskritiikki #Vallankolmijakolastensuojelussa #privatizationinFinnishchildwelfare
#TheMinistryofSocialAffairsandHealthinFinland #whitewashinchildwelfare #fostercarecrimeinFinland #FosterCareViolence #FosterCareResearchinFinland #ChildWelfareFinland #childwelfareorganizationsinFinland #lastensuojelujärjestöt #LostChildreninFinland #AllInclusivealsodeathinFinland #ChildWelfareCorruptioninFinland #perhekuntoutus #Anarkistisossut #MunPerheet #DeaconessFoundationFinland #HelsinkiDiaconessInstitute #Familarperhekuntoutus #Mehiläinen #PerhehoitokumppanitSuomessa #Humana #FCA #FosterCareAssociatesinFinland #PelastakaaLapset #SavetheChildrenFinland #NuortenYstävät #FriendsoftheYouth #SOS-lapsikylä #SOSChildrenVillageinFinland #Pesäpuu #Perhehoitoliitto #Attendo #FamilyCareAssociation #AilaPaloniemi #TarjaHeino #TarjaPösö #Piia-LiisaHeiliö #MarkoNikkanen 
#MünchausenbyproxyinFinnishChildWelfare ​#Ideologinenkorruptio #IdeologicalcorruptioninFinnishChildWelfare



Comments

Lapset SIB- epäonnistui tavoitteissaan- Vantaa