kuvakaappaus Pharmanews
Lastensuojelu toimii raiskaajan logiikalla
-Jos pitäisi valita uusi lastensuojeluasiakkuus tai perinteinen raiskaus valitsisin perinteisen raiskauksen. Siitä toipuu nopeammin -lastensuojelun ex- asiakas
Lyhyesti:
Juuri missään muualla ei tapahdu niin paljon sosiaalisia, emotionaalisia ja fyysisiä raiskauksia ja muita väkivallantekoja kuin lastensuojelussa ja sijaishuollossa.
Suuri ellei suurin osa läntisen ihmiskaupan ja lapsiprostituution uhreista tulee sijaishuollosta tai on sijoitettuna rikosten tapahtuma-aikaan ( Latzman & al, 2019 Selig, 2020; Canning & al, 2023; Valovirta 2023 ). Myös yhä suurempi osa asiakkaista vertaa kokemustaan lastensuojeluasiakkuudesta (joukko)raiskaukseen.
Suomessa aiheesta puhuminen on kiellettyä lastensuojelun ja sijaishuollon edunvalvontaan sitoutuneen tiedonvälitys-, tutkimus- ja tuomioistuintoiminnan takia.
Ulkomailla myönnetään jo, että lastensuojelu traumatisoi ja vahingoittaa lapsia ja perheitä vakavasti (mm. Human Rights Watch, BBC , Guardian, Sverigesradio, SVT ).
Tuhansiin kansalaisiin kohdistettu joukkoistettu ja väkivaltainen ahdistelu oikeutetaan Suomessa sillä, että joukossa saattaa olla yksi halukas, suostuvainen ja tarvitseva, joka lastensuojelutoimien seurauksena kuitenkin voi ja pärjää huonommin kuin samassa perheessä kasvaneet sisarukset, joihin ei kajottu ( esim. Sariaslan & al, 2022).
Kun perinteinen raiskaus on väkivallalla, tai sen uhalla toisen seksuaalista itsemääräämisoikeutta loukkaava keskimäärin melko lyhytkestoinen yksittäinen teko, lastensuojelullinen raiskaus/seksuaaliväkivalta voi tarkoittaa fyysisen sijaishuollossa tapahtuvan raiskaamisen ja sosiaalisen raiskauksen (esim. isien syyttäminen aiheetta pedofiileiksi) ohella perusteettomia ja toistuvia seksuaaliseen itsemäärämisoikeuteen kajoamisia esim. riisuttamisia, virtsatestejä, sukuelinten rassauksia insestilöydöksen toivossa, parisuhteisiin puuttumisia tai mielenterveyden murtavia kiintymyssuhdeterapioina markkinoituja " eheytyshoitoja", joissa sijoitetuille sommitellaan valheellinen traumaidentiteetti.
Lastensuojelussa raiskaus/seksuaaliväkivalta ei jää kertaluonteiseksi vaan seksuaalista ja sosiaalista itsemäärämisoikeutta loukataan viikkoja, kuukausia, jopa vuosia.
Fyysisen pakottamisen ja sosiaalisen väkivallan lisäksi lastensuojelulliseen raiskaukseen/seksuaaliväkivaltaan liittyy usein ellei aina myös emotionaalinen, henkinen, taloudellinen ja rakenteellinen väkivalta.
Lastensuojelu ja sijaishuolto ovat sisäistetyn misogynian valtakuntia, joissa nuorten naisten ja äitien kehot ja yksityiselämä ovat vapaata riistaa ja väkivallan uhriksi joutuminen aina oma vika. Ne ovat paikkoja, joissa naisille sallittujen rajojen ylittämisestä seuraa varma rangaistus nöyryytyksen muodossa ja kaikkea mitä teet, voidaan käyttää sinua vastaan.
Väkivalta oikeutetaan uhriin liittyvillä trivialiteeteilla; uhrin taustalla, pukeutumisella, käytöksellä, mielentilalla, päihtymyksellä jne.
Kyvyttömyys tunnistaa ja tunnustaa myös sosiaalista raiskausta terrorin ja vallankäytön välineeksi ja viharikokseksi ylläpitää raiskauskulttuuria.
Lastensuojelun raiskauksesta/seksuaaliväkivallasta tekee tavanomaista seksuaaliväkivaltaa traumatisoivamman juuri vaikenemisen pakko ja se, ettei raiskaajasta pääse eroon rikoksen jälkeen vaan uhria vaaditaan solmimaan "luottamuksellinen suhde" tekijään rikoksen jälkeen.
Tietoa lastensuojelun ja sijaishuollon hälyttävän yleisestä seksuaali- ja muusta väkivallasta on ollut saatavissa vuosikymmeniä mutta suomalaiset sosiaalityön tutkijat, tohtorikoulutetut ja professorit eivät halua tutustua oman alansa tutkimuksiin tai tutkimuskeskusteluihin, jos/ koska ne loukkaavat ja haastavat heidän sijaishuoltouskoaan ( PRIDE-usko).
Raiskaukset /seksuaaliväkivallan mahdollistavaa asiantuntija- ja sijaishuoltouskoa ylläpidetään virheellisillä teorioilla ja jättämällä tutkimustieto omien toimenpiteiden seurauksista keräämättä ja käyttämättä.
Uhreilla ei ole käytännössä mitään mahdollisuuksia puolustautua valta- ja voimaepätasapainon takia. Hyökkääjillä on byrokraattinen kaikkivoipaisuus ja valtion väkivaltakoneisto tukenaan.
Lastensuojelun väkivaltakulttuuri on osa sukupuolittunutta järjestelmää, ja sitä ylläpitävät sukupuolistereotypiat esim. myytti naisista väkivallattomina auttajina ja äitijöinä ja niin työntekijöiden sukupuoli- ja ammattirooli kuin ammatillisuusihanne, jotka kaikki kiistävät naistapaisen viranomaisväkivallan olemassaolon, jopa mahdollisuuden väkivaltaan.
Lastensuojelullista raiskausta/seksuaaliväkivaltaa ei tunnisteta eikä tunnusteta seksuaaliväkivallaksi koska tekijät/oikeuttajat ovat yleensä naisia, jotka " tarkoittavat vain hyvää" tarpeettomilla ja vahingollisilla puuttumisillaan kansalaisten koskemattomuuteen ja itsemäärämisoikeuteen.
Naissukupuoli ei kuitenkaan estä väkivaltaisuutta eikä tee väkivallasta vähemmän traumatisoivaa, ei liioin se, että väkivalta toteutetaan kunnioitetun instituution, auttamisen tai tuen nimissä.
"Hyvää tarkoittavilla", "lapsen ja kansakunnan" etua vaalivilla naisilla onkin aina ollut avainrooli niin eugeniikan kuin rasismin ihanteiden ja menetelmien pehmentäjinä, levittäjinä, soveltajina ja vaalijoina ( Davis, 1981; Weßel, 2018). Nykyisin he ovat avainroolissa, kun markkinoistettu lastensuojelu ja psykiatria pakottaa kansalaisia ottamaan vastaan vahingollisia pseudopalveluja.
Raiskauskulttuuria torjutaan estämällä viranomais- ja oikeusjärjestelmien korruptiota (latinan sanasta corrumpere 'turmelus, pahaan vietteleminen'), erityisesti lastensuojelun ideologista ja taloudellista korruptiota.
Korruptio on toimivallan väärinkäyttöä. Korruptio oikeuslaitoksessa on ongelma monissa maailman maissa, ja se vaarantaa usein ihmisten perusoikeuden puolueettomaan oikeudenkäyntiin, kuten Suomessakin tapahtuu lastensuojelun asiakkaiden kohdalla.
Minkälainen korruptio sosiaalityön koulutus- ja tutkimusinstituutioissa vallitsee, kun puuttumista vaativaksi lapsen erotisoinniksi voidaan määritellä imetys ja vihapuheeksi asiakkaan yritys kertoa lainvastaisesta kohtelustaan tai väkivallasta palvelujärjestelmässä?
Pitkästi:
Nainen tyttärineen juoksee karkuun huutaen apua ja kirkuen jättämään rauhaan mutta ahdistelijat pinkovat perässä kunnes saavat kiinni, kampittavat ja tekevät vastustelusta huolimatta tekosensa, joka on kaikkien tutkimusten mukaan vakavasti traumatisoiva , todistetusti suurin syrjäytymisen ja sairastumisen riskitekijä ja jolla on haitallisia vaikutuksia koko loppuelämään.
Tämän jälkeen ahdistelijat kertovat yleisölle, että naisessa itsessään oli vikaa, että hän oli puutteellinen nainen, jota piti vain "auttaa" ja ojentaa, että hän oli ansainnut kaiken omalla käytöksellään ja että hän tietämättään tarvitsi ja kaipasi sitä ja vaikka nyt vastustelikin, oppisi myöhemmin hyväksymään sen ja jopa kiittämään siitä kehityttyään ja kasvettuaan tarpeeksi naisena ja ihmisenä.
Tyttärien haluttomuus selitetään äidin viaksi; äiti ei ole osannut opettaa tyttäriä oikeille tavoille eikä anna heille lupaa nauttia ja kiintyä ahdistelijoihin.
Tyttäret kyllä oppisivat kiintymään jos heiltä estetättäisiin kokonaan kontakti äitiin tarpeeksi pieninä.
Ahdistelijat vielä lisäävät, että naiset ja tytöt, jotka kaikkein kiivaimmin juoksevat karkuun ja vastustelevat, ovat eniten puuttumisen tarpeessa.
Viesti kuuluu: jos näet naisen/tytön juoksevan pakoon, ryntää perään ja ota kiinni, hän on vapaata riistaa ja "puuttumisen" puutteessa!
Yllättävää kyllä, tarinan kuulevat kansalaiset uskovat ahdistelijoita, eivät puutu heidän tekemisiinsä, eivät ole kiinnostuneita tekojen seurauksista ja jopa rahoittavat heitä.
Kansalaiset jopa tekevät halukkaasti ilmiantoja ja kiinniottoja ja osallistuvat uhrien leimaamiseen ja nöyryyttämiseen.
Uhreilla ei ole mitään toimivia oikeussuojakeinoja, ei edes oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä riippumattomassa tuomioistuimessa vaan ahdistelijoiden sallitaan toimia tuomareina.
Tällaisen käyttäytymisen ja logiikan luulisi olevan mahdotonta #metoon aikana, ainakin Suomessa.
Väärin.
Se on mahdollista vielä yhdessä paikassa.
Nimittäin suomalaisessa lastensuojelussa, jonka työntekijät kertovat mediassa vähän väliä kuinka lastensuojelua pakenevat asiakkaat ovat juuri niitä, jotka tarvitsevat eniten puuttumista ja kuinka pelkääminen ja vastustaminen on merkki siitä, että puuttuminen on oikeutettua ja tarpeellista.
Tuhansiin kansalaisiin kohdistettu joukkoistettu ja väkivaltainen ahdistelu oikeutetaan sillä, että joukossa saattaa olla yksi halukas, suostuvainen ja tarvitseva, joka lastensuojelutoimien seurauksena kuitenkin voi ja pärjää huonommin kuin samassa perheessä kasvaneet sisarukset, joihin ei kajottu ( esim.Sariaslan & al, 2022).
Lastensuojelu toimii raiskaajan logiikalla
Kun perinteinen raiskaus on väkivallalla, tai sen uhalla toisen seksuaalista itsemääräämisoikeutta loukkaava keskimäärin melko lyhytkestoinen yksittäinen teko, lastensuojelullinen raiskaus/seksuaaliväkivalta voi kestää kuukausia ellei vuosia ja voi tarkoittaa sijaishuollossa tapahtuvan fyysisen raiskaamisen ja asiakkaan maineen mustaamisen ( esim. isien syyttäminen aiheetta pedofiileiksi) ohella perusteettomia fyysiseen ja seksuaaliseen itsemäärämisoikeuteen kajoamisia; riisuttamisia, virtsatestejä , sukuelinten rassauksia insestilöydöksen toivossa, parisuhteisiin puuttumisia ja mielenterveyden murtavia kiintymyssuhdeterapioina markkinoituja " eheytyshoitoja".
Raiskattava joutuu yli 100 vuotta arkistoitavien ja kaikissa viranomaisverkostoissa levitettävien fabrikoitujen asiakaskirjausten takia häväistyksi yhä uudelleen , pakotetaan seurustelemaan raiskaajiensa ja näiden tuttavien kanssa ja hänen koskemattomuuttaan, kotirauhaansa, oikeuttaan saada palveluja, liikkua, päättää kehostaan, ilmaista itseään ja tavata perhettään ja opiskella/ käydä töissä loukataan, estetään ja rajoitetaan jopa vuosikausien ajan.
Seksuaalisella itsemääräämisoikeudella tarkoitetaan jokaisen ihmisen oikeutta koskemattomuuteen, omiin rajoihin ja väkivallattomuuteen sukupuolesta ja seksuaalisuudesta riippumatta mutta pelolla ja pakolla hallitsevassa lastensuojelussa näitä oikeuksia ei kunnioiteta.
Lastensuojelun ulkopuolella törkeäksi raiskaukseksi voidaan määritellä alaikäiseen kohdistuva suostumukseton seksuaalinen kajoaminen, jossa rikoksen tekevät useat tai siinä aiheutetaan erityisen tuntuvaa henkistä tai ruumiillista kärsimystä tai rikos tehdään erityisen julmalla tai nöyryyttävällä tavalla. Kovennusperuste on, jos rikokseen liittyy vapaudenriisto ja se kestää tunteja.
Lastensuojelussa raiskaukseksi ei tunnisteta edes kuukausia, jopa vuosia kestävää sosiaalityöntekijän kostoksi asiakkaan kantelusta tekaiseman insestisyytteen tutkintaa, jossa alaikäinen kaapataan koulusta kesken koulupäivän ventovieraiden luo ilman mahdollisuutta nähdä läheisiä , hänen sukuelimensä rassataan ja häntä kuulustellaan ja painostetaan usean henkilön toimesta yhä uudelleen ja uudelleen antamaan väärä tunnustus vanhemmistaan lahjomalla, kiristämällä ja uhkailemalla.
Lastensuojelun väkivaltakulttuuri on osa sukupuolittunutta järjestelmää, ja sitä ylläpitävät sukupuolistereotypiat esim. myytti naisista väkivallattomina auttajina ja äitijöinä ja niin työntekijöiden sukupuoli- ja ammattirooli kuin ammatillisuusihanne, jotka kaikki kiistävät naistapaisen viranomaisväkivallan olemassaolon, jopa mahdollisuuden väkivaltaan.
Lastensuojelun omaa raiskauskulttuuria/seksuaaliväkivaltaa oikeuttavissa, sijaishuollon ja sosiaalityöntekijöiden edunvalvontaan ja virheellisiin psykoanalyyttisiin teorioihin keskittyvissä sosiaalityön koulutusohjelmissa ei enää edes mainita Suomen kenties kuuluisinta tutkijaa Edward Westermarckia ja Westermarck-efektiä, ilmeisesti siksi, että tietämättömyys Westermarck- efektistä tekee helpommaksi sijaishuoltouskon ( PRIDE-usko) levittämisen ja ylläpidon ja perheisiin kohdistuvat perusteettomat insestisyytökset ja -tutkimukset.
Lastensuojeluasiakkuus sisältääkin aina joko fyysisen, emotionaalisen, seksuaalisen, sosiaalisen tai taloudellisen koskemattomuuden/ itsemäärämisoikeuden loukkauksen, yleensä yhdistelmän edellisistä- usein ilman mitään muita perusteita tai oikeutusta kuin työntekijän subjektiivinen tunne, huoli.
Lastensuojelullista raiskausta/seksuaaliväkivaltaa ei kuitenkaan tunnisteta tai tunnusteta raiskaukseksi koska tekijät/oikeuttajat ovat yleensä naisia, jotka " tarkoittavat vain hyvää".
Todellisuudessa moni näihin sosiaalisiin joukkoraiskauksiin osallistunut työntekijä tietää ja tuntee tehneensä väärin ja havaitsee tekojensa haitalliset seuraukset.
Siksi juuri kukaan ei viihdy alalla pidempään, fabrikoi asiakaskirjaukset, estää asiakaspalautteet ja työnsä vaikuttavuuden tutkimisen, salaa nimensä, osoitetietonsa, ammattinsa, työpaikkansa, työnkuvansa ja työhistoriansa, suojelee kollegoitaan sekä välttelee käymästä samoissa paikoissa/ tilaisuuksissa uhriensa kanssa.
Ratkaisu ongelmaan ei ole virkojen tai palkan lisääminen vaan raiskauskulttuurin lopettaminen.
Lastensuojeluvirkailija jakaa perinteisen miesraiskaajan kanssa seuraavat asenneongelmat ja käytännöt:
-Pelkällä ahdistelijan subjektiivisella tuntemuksella ja korkeammaksi mielletyllä statuksella perustellaan ja oikeutetaan rangaistava, vakavia haitallisia seurauksia tuottava teko ( esim. pitkäkestoinen vapaudenriisto ).
-"Puuttumiseksi" tai "tueksi" kutsuttu ahdistelu samoin kuin muukin kiusaaminen ja väkivalta on usein joukkoistettua ja tapahtuu ryhmässä ( "moniammatillinen yhteistyö").
-Ryhmän jäsenet muodostavat suljetun kuplan raiskauskulttuurinsa oikeuttaakseen; tapaavat ja tukevat vain toisiaan, oikeuttavat toistensa toiminnan ja rikokset ja suojelevat toinen toisiaan. Jaettu rikos hävittää hävittää syylliset ja lopulta itse rikoksenkin.
-Ahdistelijat eivät kuuntele, kohtaa tai uskoa uhriaan. Vastustelu tai hiljaisuus tulkitaan myöntymisen merkiksi, avoimesta tuskan ilmaisusta ja vastustamisesta rangaistaan ja uhrin kuvitellaan nauttivan teosta , tarvitsevan sitä tai ainakin hyväksyvän sen myöhemmin.
-Samalla tavoin kuin Susanna Hastin kirjassa Ruumishuoneet, raiskaajat vieläpä taltioivat uhrinsa tuskanhuudot ( "asiakaskirjaukset" ), esittelevät niitä toisilleen ja käyttävät niitä myöhemmin uhria vastaan.
-Ahdistelijat uskovat kritiikittömästi, että heillä on oikeus toimia kuten toimivat.
-Väärinkäytöstä pyritään oikeuttamaan uhriin liittyvillä trivialiteeteilla; uhrin taustalla, pukeutumisella, käytöksellä, mielentilalla, päihtymyksellä jne.
-Väärinkäytös pyritään selittämään pois sillä, että väkivallalla uhattu uhri itse suostui suhteeseen( "vapaaehtoiset sijoitukset ", "vapaaehtoinen asiakkuus") tai sai suhteesta jotakin.
Uhreilla ei ole käytännössä mitään mahdollisuuksia puolustautua valta- ja voimaepätasapainon takia. Hyökkääjillä on byrokraattinen kaikkivoipaisuus ja valtion väkivaltakoneisto tukenaan.
Uhrin halua paeta tilanteesta ja asiakassuhteen myötä raaistuvaa väkivaltaa mitätöidään sillä, ettei uhri aiempien kokemustensa takia ymmärrä toimenpiteiden uhrin omaksi eduksi lopulta koituvaa hyvää tarkoitusperää, lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarisen sanoin sijoitetun " on myöskin vaikea huomata, että joku todella välittää. "
Raiskaus/seksuaaliväkivalta ei jää kertaluonteiseksi vaan seksuaalista ja sosiaalista itsemäärämisoikeutta loukataan viikkoja, kuukausia, jopa vuosia.
Tekoja motivoi väkivalta, halu oikeuttaa oma väärä/lainvastainen päätös ja tekijän henkilökohtainen halu rangaista ja nöyryyttää uhria ( yksityinen mielivalta), joka salataan ja jota perustellaan yleisillä normeilla ( julkinen valta) tai uhrin "edulla" , joiden määrittelyyn rikoksen tekijällä on yksinoikeus.
Fyysisen pakottamisen ja sosiaalisen väkivallan lisäksi lastensuojelulliseen raiskaukseen/seksuaaliväkivaltaan liittyy usein ellei aina myös emotionaalinen, henkinen, taloudellinen ja rakenteellinen väkivalta.
Kun tavallinen raiskaaja jää kiinni vasta noin 7. kerralla sosiaaliraiskaaja ei välttämättä jää kiinni koko virkauransa aikana ja ehtii tuottaa satoja uhreja.
Lastensuojelussa rikolliset estävät yhteisvoimin laittomuuksiensa ja niiden seurausten paljastumisen. Suomalaiset lastensuojelututkimukset muistuttavatkin enemmän tutkimusvilppiä kuin tieteellistä tutkimusta; asiakaspalautteita, tilastointia, palveluntuottajien rekistereitä tai riippumattomia vaikuttavuustutkimuksia ei saada aikaiseksi anteliaasta rahoituksesta huolimatta.
Viranomaisrikollista vastaan on lähes mahdotonta nostaa oikeudenkäyntiä: poliisi ei tutki koska syyttäjä ei syytä eikä tuomari tuomitse.
Jos uhri puhuu rikoksesta julkisesti, hänet leimataan, häpäistään ja uhriutetaan uudelleen.
Koko yhteiskunnassa ei ole olemassa kieltä, käsitteitä, rohkeutta tai juridisia keinoja puuttua viranomaiskoneiston väkivaltaan eikä halua tai kykyä tunnistaa, tunnustaa tai hoitaa niiden aiheuttamia haittoja.
Tietoa lastensuojelun ja sijaishuollon kaikkialla hälyttävän yleisestä seksuaali- ja muusta väkivallasta on ollut saatavissa vuosikymmeniä mutta suomalaiset sosiaalityön tutkijat, tohtorikoulutetut ja professorit eivät halua tutustua omansa alansa tutkimuksiin tai tutkimuskeskusteluihin, jos/ koska ne loukkaavat ja haastavat heidän sijaishuoltouskoaan ( PRIDE-usko).
Lastensuojelu toimii raiskaajan logiikalla
-Jos pitäisi valita uusi lastensuojeluasiakkuus tai perinteinen raiskaus valitsisin perinteisen raiskauksen. Siitä toipuu nopeammin -lastensuojelun ex- asiakas
Lyhyesti:
Juuri missään muualla ei tapahdu niin paljon sosiaalisia, emotionaalisia ja fyysisiä raiskauksia ja muita väkivallantekoja kuin lastensuojelussa ja sijaishuollossa.
Suuri ellei suurin osa läntisen ihmiskaupan ja lapsiprostituution uhreista tulee sijaishuollosta tai on sijoitettuna rikosten tapahtuma-aikaan ( Latzman & al, 2019 Selig, 2020; Canning & al, 2023; Valovirta 2023 ). Myös yhä suurempi osa asiakkaista vertaa kokemustaan lastensuojeluasiakkuudesta (joukko)raiskaukseen.
Suomessa aiheesta puhuminen on kiellettyä lastensuojelun ja sijaishuollon edunvalvontaan sitoutuneen tiedonvälitys-, tutkimus- ja tuomioistuintoiminnan takia.
Ulkomailla myönnetään jo, että lastensuojelu traumatisoi ja vahingoittaa lapsia ja perheitä vakavasti (mm. Human Rights Watch, BBC , Guardian, Sverigesradio, SVT ).
Tuhansiin kansalaisiin kohdistettu joukkoistettu ja väkivaltainen ahdistelu oikeutetaan Suomessa sillä, että joukossa saattaa olla yksi halukas, suostuvainen ja tarvitseva, joka lastensuojelutoimien seurauksena kuitenkin voi ja pärjää huonommin kuin samassa perheessä kasvaneet sisarukset, joihin ei kajottu ( esim. Sariaslan & al, 2022).
Kun perinteinen raiskaus on väkivallalla, tai sen uhalla toisen seksuaalista itsemääräämisoikeutta loukkaava keskimäärin melko lyhytkestoinen yksittäinen teko, lastensuojelullinen raiskaus/seksuaaliväkivalta voi tarkoittaa fyysisen sijaishuollossa tapahtuvan raiskaamisen ja sosiaalisen raiskauksen (esim. isien syyttäminen aiheetta pedofiileiksi) ohella perusteettomia ja toistuvia seksuaaliseen itsemäärämisoikeuteen kajoamisia esim. riisuttamisia, virtsatestejä, sukuelinten rassauksia insestilöydöksen toivossa, parisuhteisiin puuttumisia tai mielenterveyden murtavia kiintymyssuhdeterapioina markkinoituja " eheytyshoitoja", joissa sijoitetuille sommitellaan valheellinen traumaidentiteetti.
Lastensuojelussa raiskaus/seksuaaliväkivalta ei jää kertaluonteiseksi vaan seksuaalista ja sosiaalista itsemäärämisoikeutta loukataan viikkoja, kuukausia, jopa vuosia.
Fyysisen pakottamisen ja sosiaalisen väkivallan lisäksi lastensuojelulliseen raiskaukseen/seksuaaliväkivaltaan liittyy usein ellei aina myös emotionaalinen, henkinen, taloudellinen ja rakenteellinen väkivalta.
Lastensuojelu ja sijaishuolto ovat sisäistetyn misogynian valtakuntia, joissa nuorten naisten ja äitien kehot ja yksityiselämä ovat vapaata riistaa ja väkivallan uhriksi joutuminen aina oma vika. Ne ovat paikkoja, joissa naisille sallittujen rajojen ylittämisestä seuraa varma rangaistus nöyryytyksen muodossa ja kaikkea mitä teet, voidaan käyttää sinua vastaan.
Väkivalta oikeutetaan uhriin liittyvillä trivialiteeteilla; uhrin taustalla, pukeutumisella, käytöksellä, mielentilalla, päihtymyksellä jne.
Kyvyttömyys tunnistaa ja tunnustaa myös sosiaalista raiskausta terrorin ja vallankäytön välineeksi ja viharikokseksi ylläpitää raiskauskulttuuria.
Lastensuojelun raiskauksesta/seksuaaliväkivallasta tekee tavanomaista seksuaaliväkivaltaa traumatisoivamman juuri vaikenemisen pakko ja se, ettei raiskaajasta pääse eroon rikoksen jälkeen vaan uhria vaaditaan solmimaan "luottamuksellinen suhde" tekijään rikoksen jälkeen.
Tietoa lastensuojelun ja sijaishuollon hälyttävän yleisestä seksuaali- ja muusta väkivallasta on ollut saatavissa vuosikymmeniä mutta suomalaiset sosiaalityön tutkijat, tohtorikoulutetut ja professorit eivät halua tutustua oman alansa tutkimuksiin tai tutkimuskeskusteluihin, jos/ koska ne loukkaavat ja haastavat heidän sijaishuoltouskoaan ( PRIDE-usko).
Raiskaukset /seksuaaliväkivallan mahdollistavaa asiantuntija- ja sijaishuoltouskoa ylläpidetään virheellisillä teorioilla ja jättämällä tutkimustieto omien toimenpiteiden seurauksista keräämättä ja käyttämättä.
Uhreilla ei ole käytännössä mitään mahdollisuuksia puolustautua valta- ja voimaepätasapainon takia. Hyökkääjillä on byrokraattinen kaikkivoipaisuus ja valtion väkivaltakoneisto tukenaan.
Lastensuojelun väkivaltakulttuuri on osa sukupuolittunutta järjestelmää, ja sitä ylläpitävät sukupuolistereotypiat esim. myytti naisista väkivallattomina auttajina ja äitijöinä ja niin työntekijöiden sukupuoli- ja ammattirooli kuin ammatillisuusihanne, jotka kaikki kiistävät naistapaisen viranomaisväkivallan olemassaolon, jopa mahdollisuuden väkivaltaan.
Lastensuojelullista raiskausta/seksuaaliväkivaltaa ei tunnisteta eikä tunnusteta seksuaaliväkivallaksi koska tekijät/oikeuttajat ovat yleensä naisia, jotka " tarkoittavat vain hyvää" tarpeettomilla ja vahingollisilla puuttumisillaan kansalaisten koskemattomuuteen ja itsemäärämisoikeuteen.
Naissukupuoli ei kuitenkaan estä väkivaltaisuutta eikä tee väkivallasta vähemmän traumatisoivaa, ei liioin se, että väkivalta toteutetaan kunnioitetun instituution, auttamisen tai tuen nimissä.
"Hyvää tarkoittavilla", "lapsen ja kansakunnan" etua vaalivilla naisilla onkin aina ollut avainrooli niin eugeniikan kuin rasismin ihanteiden ja menetelmien pehmentäjinä, levittäjinä, soveltajina ja vaalijoina ( Davis, 1981; Weßel, 2018). Nykyisin he ovat avainroolissa, kun markkinoistettu lastensuojelu ja psykiatria pakottaa kansalaisia ottamaan vastaan vahingollisia pseudopalveluja.
Raiskauskulttuuria torjutaan estämällä viranomais- ja oikeusjärjestelmien korruptiota (latinan sanasta corrumpere 'turmelus, pahaan vietteleminen'), erityisesti lastensuojelun ideologista ja taloudellista korruptiota.
Korruptio on toimivallan väärinkäyttöä. Korruptio oikeuslaitoksessa on ongelma monissa maailman maissa, ja se vaarantaa usein ihmisten perusoikeuden puolueettomaan oikeudenkäyntiin, kuten Suomessakin tapahtuu lastensuojelun asiakkaiden kohdalla.
Minkälainen korruptio sosiaalityön koulutus- ja tutkimusinstituutioissa vallitsee, kun puuttumista vaativaksi lapsen erotisoinniksi voidaan määritellä imetys ja vihapuheeksi asiakkaan yritys kertoa lainvastaisesta kohtelustaan tai väkivallasta palvelujärjestelmässä?
Pitkästi:
Nainen tyttärineen juoksee karkuun huutaen apua ja kirkuen jättämään rauhaan mutta ahdistelijat pinkovat perässä kunnes saavat kiinni, kampittavat ja tekevät vastustelusta huolimatta tekosensa, joka on kaikkien tutkimusten mukaan vakavasti traumatisoiva , todistetusti suurin syrjäytymisen ja sairastumisen riskitekijä ja jolla on haitallisia vaikutuksia koko loppuelämään.
Tämän jälkeen ahdistelijat kertovat yleisölle, että naisessa itsessään oli vikaa, että hän oli puutteellinen nainen, jota piti vain "auttaa" ja ojentaa, että hän oli ansainnut kaiken omalla käytöksellään ja että hän tietämättään tarvitsi ja kaipasi sitä ja vaikka nyt vastustelikin, oppisi myöhemmin hyväksymään sen ja jopa kiittämään siitä kehityttyään ja kasvettuaan tarpeeksi naisena ja ihmisenä.
Tyttärien haluttomuus selitetään äidin viaksi; äiti ei ole osannut opettaa tyttäriä oikeille tavoille eikä anna heille lupaa nauttia ja kiintyä ahdistelijoihin.
Tyttäret kyllä oppisivat kiintymään jos heiltä estetättäisiin kokonaan kontakti äitiin tarpeeksi pieninä.
Ahdistelijat vielä lisäävät, että naiset ja tytöt, jotka kaikkein kiivaimmin juoksevat karkuun ja vastustelevat, ovat eniten puuttumisen tarpeessa.
Viesti kuuluu: jos näet naisen/tytön juoksevan pakoon, ryntää perään ja ota kiinni, hän on vapaata riistaa ja "puuttumisen" puutteessa!
Yllättävää kyllä, tarinan kuulevat kansalaiset uskovat ahdistelijoita, eivät puutu heidän tekemisiinsä, eivät ole kiinnostuneita tekojen seurauksista ja jopa rahoittavat heitä.
Kansalaiset jopa tekevät halukkaasti ilmiantoja ja kiinniottoja ja osallistuvat uhrien leimaamiseen ja nöyryyttämiseen.
Uhreilla ei ole mitään toimivia oikeussuojakeinoja, ei edes oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä riippumattomassa tuomioistuimessa vaan ahdistelijoiden sallitaan toimia tuomareina.
Tällaisen käyttäytymisen ja logiikan luulisi olevan mahdotonta #metoon aikana, ainakin Suomessa.
Väärin.
Se on mahdollista vielä yhdessä paikassa.
Nimittäin suomalaisessa lastensuojelussa, jonka työntekijät kertovat mediassa vähän väliä kuinka lastensuojelua pakenevat asiakkaat ovat juuri niitä, jotka tarvitsevat eniten puuttumista ja kuinka pelkääminen ja vastustaminen on merkki siitä, että puuttuminen on oikeutettua ja tarpeellista.
Tuhansiin kansalaisiin kohdistettu joukkoistettu ja väkivaltainen ahdistelu oikeutetaan sillä, että joukossa saattaa olla yksi halukas, suostuvainen ja tarvitseva, joka lastensuojelutoimien seurauksena kuitenkin voi ja pärjää huonommin kuin samassa perheessä kasvaneet sisarukset, joihin ei kajottu ( esim.Sariaslan & al, 2022).
Lastensuojelu toimii raiskaajan logiikalla
Kun perinteinen raiskaus on väkivallalla, tai sen uhalla toisen seksuaalista itsemääräämisoikeutta loukkaava keskimäärin melko lyhytkestoinen yksittäinen teko, lastensuojelullinen raiskaus/seksuaaliväkivalta voi kestää kuukausia ellei vuosia ja voi tarkoittaa sijaishuollossa tapahtuvan fyysisen raiskaamisen ja asiakkaan maineen mustaamisen ( esim. isien syyttäminen aiheetta pedofiileiksi) ohella perusteettomia fyysiseen ja seksuaaliseen itsemäärämisoikeuteen kajoamisia; riisuttamisia, virtsatestejä , sukuelinten rassauksia insestilöydöksen toivossa, parisuhteisiin puuttumisia ja mielenterveyden murtavia kiintymyssuhdeterapioina markkinoituja " eheytyshoitoja".
Raiskattava joutuu yli 100 vuotta arkistoitavien ja kaikissa viranomaisverkostoissa levitettävien fabrikoitujen asiakaskirjausten takia häväistyksi yhä uudelleen , pakotetaan seurustelemaan raiskaajiensa ja näiden tuttavien kanssa ja hänen koskemattomuuttaan, kotirauhaansa, oikeuttaan saada palveluja, liikkua, päättää kehostaan, ilmaista itseään ja tavata perhettään ja opiskella/ käydä töissä loukataan, estetään ja rajoitetaan jopa vuosikausien ajan.
Seksuaalisella itsemääräämisoikeudella tarkoitetaan jokaisen ihmisen oikeutta koskemattomuuteen, omiin rajoihin ja väkivallattomuuteen sukupuolesta ja seksuaalisuudesta riippumatta mutta pelolla ja pakolla hallitsevassa lastensuojelussa näitä oikeuksia ei kunnioiteta.
Lastensuojelun ulkopuolella törkeäksi raiskaukseksi voidaan määritellä alaikäiseen kohdistuva suostumukseton seksuaalinen kajoaminen, jossa rikoksen tekevät useat tai siinä aiheutetaan erityisen tuntuvaa henkistä tai ruumiillista kärsimystä tai rikos tehdään erityisen julmalla tai nöyryyttävällä tavalla. Kovennusperuste on, jos rikokseen liittyy vapaudenriisto ja se kestää tunteja.
Lastensuojelussa raiskaukseksi ei tunnisteta edes kuukausia, jopa vuosia kestävää sosiaalityöntekijän kostoksi asiakkaan kantelusta tekaiseman insestisyytteen tutkintaa, jossa alaikäinen kaapataan koulusta kesken koulupäivän ventovieraiden luo ilman mahdollisuutta nähdä läheisiä , hänen sukuelimensä rassataan ja häntä kuulustellaan ja painostetaan usean henkilön toimesta yhä uudelleen ja uudelleen antamaan väärä tunnustus vanhemmistaan lahjomalla, kiristämällä ja uhkailemalla.
Lastensuojelun väkivaltakulttuuri on osa sukupuolittunutta järjestelmää, ja sitä ylläpitävät sukupuolistereotypiat esim. myytti naisista väkivallattomina auttajina ja äitijöinä ja niin työntekijöiden sukupuoli- ja ammattirooli kuin ammatillisuusihanne, jotka kaikki kiistävät naistapaisen viranomaisväkivallan olemassaolon, jopa mahdollisuuden väkivaltaan.
Lastensuojelun omaa raiskauskulttuuria/seksuaaliväkivaltaa oikeuttavissa, sijaishuollon ja sosiaalityöntekijöiden edunvalvontaan ja virheellisiin psykoanalyyttisiin teorioihin keskittyvissä sosiaalityön koulutusohjelmissa ei enää edes mainita Suomen kenties kuuluisinta tutkijaa Edward Westermarckia ja Westermarck-efektiä, ilmeisesti siksi, että tietämättömyys Westermarck- efektistä tekee helpommaksi sijaishuoltouskon ( PRIDE-usko) levittämisen ja ylläpidon ja perheisiin kohdistuvat perusteettomat insestisyytökset ja -tutkimukset.
Lastensuojeluasiakkuus sisältääkin aina joko fyysisen, emotionaalisen, seksuaalisen, sosiaalisen tai taloudellisen koskemattomuuden/ itsemäärämisoikeuden loukkauksen, yleensä yhdistelmän edellisistä- usein ilman mitään muita perusteita tai oikeutusta kuin työntekijän subjektiivinen tunne, huoli.
Lastensuojelullista raiskausta/seksuaaliväkivaltaa ei kuitenkaan tunnisteta tai tunnusteta raiskaukseksi koska tekijät/oikeuttajat ovat yleensä naisia, jotka " tarkoittavat vain hyvää".
Todellisuudessa moni näihin sosiaalisiin joukkoraiskauksiin osallistunut työntekijä tietää ja tuntee tehneensä väärin ja havaitsee tekojensa haitalliset seuraukset.
Siksi juuri kukaan ei viihdy alalla pidempään, fabrikoi asiakaskirjaukset, estää asiakaspalautteet ja työnsä vaikuttavuuden tutkimisen, salaa nimensä, osoitetietonsa, ammattinsa, työpaikkansa, työnkuvansa ja työhistoriansa, suojelee kollegoitaan sekä välttelee käymästä samoissa paikoissa/ tilaisuuksissa uhriensa kanssa.
Ratkaisu ongelmaan ei ole virkojen tai palkan lisääminen vaan raiskauskulttuurin lopettaminen.
Lastensuojeluvirkailija jakaa perinteisen miesraiskaajan kanssa seuraavat asenneongelmat ja käytännöt:
-Pelkällä ahdistelijan subjektiivisella tuntemuksella ja korkeammaksi mielletyllä statuksella perustellaan ja oikeutetaan rangaistava, vakavia haitallisia seurauksia tuottava teko ( esim. pitkäkestoinen vapaudenriisto ).
-"Puuttumiseksi" tai "tueksi" kutsuttu ahdistelu samoin kuin muukin kiusaaminen ja väkivalta on usein joukkoistettua ja tapahtuu ryhmässä ( "moniammatillinen yhteistyö").
-Ryhmän jäsenet muodostavat suljetun kuplan raiskauskulttuurinsa oikeuttaakseen; tapaavat ja tukevat vain toisiaan, oikeuttavat toistensa toiminnan ja rikokset ja suojelevat toinen toisiaan. Jaettu rikos hävittää hävittää syylliset ja lopulta itse rikoksenkin.
-Ahdistelijat eivät kuuntele, kohtaa tai uskoa uhriaan. Vastustelu tai hiljaisuus tulkitaan myöntymisen merkiksi, avoimesta tuskan ilmaisusta ja vastustamisesta rangaistaan ja uhrin kuvitellaan nauttivan teosta , tarvitsevan sitä tai ainakin hyväksyvän sen myöhemmin.
-Samalla tavoin kuin Susanna Hastin kirjassa Ruumishuoneet, raiskaajat vieläpä taltioivat uhrinsa tuskanhuudot ( "asiakaskirjaukset" ), esittelevät niitä toisilleen ja käyttävät niitä myöhemmin uhria vastaan.
-Ahdistelijat uskovat kritiikittömästi, että heillä on oikeus toimia kuten toimivat.
-Väärinkäytöstä pyritään oikeuttamaan uhriin liittyvillä trivialiteeteilla; uhrin taustalla, pukeutumisella, käytöksellä, mielentilalla, päihtymyksellä jne.
-Väärinkäytös pyritään selittämään pois sillä, että väkivallalla uhattu uhri itse suostui suhteeseen( "vapaaehtoiset sijoitukset ", "vapaaehtoinen asiakkuus") tai sai suhteesta jotakin.
Uhreilla ei ole käytännössä mitään mahdollisuuksia puolustautua valta- ja voimaepätasapainon takia. Hyökkääjillä on byrokraattinen kaikkivoipaisuus ja valtion väkivaltakoneisto tukenaan.
Uhrin halua paeta tilanteesta ja asiakassuhteen myötä raaistuvaa väkivaltaa mitätöidään sillä, ettei uhri aiempien kokemustensa takia ymmärrä toimenpiteiden uhrin omaksi eduksi lopulta koituvaa hyvää tarkoitusperää, lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarisen sanoin sijoitetun " on myöskin vaikea huomata, että joku todella välittää. "
Raiskaus/seksuaaliväkivalta ei jää kertaluonteiseksi vaan seksuaalista ja sosiaalista itsemäärämisoikeutta loukataan viikkoja, kuukausia, jopa vuosia.
Tekoja motivoi väkivalta, halu oikeuttaa oma väärä/lainvastainen päätös ja tekijän henkilökohtainen halu rangaista ja nöyryyttää uhria ( yksityinen mielivalta), joka salataan ja jota perustellaan yleisillä normeilla ( julkinen valta) tai uhrin "edulla" , joiden määrittelyyn rikoksen tekijällä on yksinoikeus.
Fyysisen pakottamisen ja sosiaalisen väkivallan lisäksi lastensuojelulliseen raiskaukseen/seksuaaliväkivaltaan liittyy usein ellei aina myös emotionaalinen, henkinen, taloudellinen ja rakenteellinen väkivalta.
Kun tavallinen raiskaaja jää kiinni vasta noin 7. kerralla sosiaaliraiskaaja ei välttämättä jää kiinni koko virkauransa aikana ja ehtii tuottaa satoja uhreja.
Lastensuojelussa rikolliset estävät yhteisvoimin laittomuuksiensa ja niiden seurausten paljastumisen. Suomalaiset lastensuojelututkimukset muistuttavatkin enemmän tutkimusvilppiä kuin tieteellistä tutkimusta; asiakaspalautteita, tilastointia, palveluntuottajien rekistereitä tai riippumattomia vaikuttavuustutkimuksia ei saada aikaiseksi anteliaasta rahoituksesta huolimatta.
Viranomaisrikollista vastaan on lähes mahdotonta nostaa oikeudenkäyntiä: poliisi ei tutki koska syyttäjä ei syytä eikä tuomari tuomitse.
Jos uhri puhuu rikoksesta julkisesti, hänet leimataan, häpäistään ja uhriutetaan uudelleen.
Koko yhteiskunnassa ei ole olemassa kieltä, käsitteitä, rohkeutta tai juridisia keinoja puuttua viranomaiskoneiston väkivaltaan eikä halua tai kykyä tunnistaa, tunnustaa tai hoitaa niiden aiheuttamia haittoja.
Tietoa lastensuojelun ja sijaishuollon kaikkialla hälyttävän yleisestä seksuaali- ja muusta väkivallasta on ollut saatavissa vuosikymmeniä mutta suomalaiset sosiaalityön tutkijat, tohtorikoulutetut ja professorit eivät halua tutustua omansa alansa tutkimuksiin tai tutkimuskeskusteluihin, jos/ koska ne loukkaavat ja haastavat heidän sijaishuoltouskoaan ( PRIDE-usko).
kuvakaappaus Erica Hanna
Lastensuojelun raiskauskulttuuri
Raiskauskulttuurilla tarkoitetaan epätasa-arvoon, asenneongelmiin ja vääristyneisiin valtasuhteisiin perustuvaa laajamittaista sosiaalista ilmapiiriä, joka normalisoi ja oikeuttaa seksuaalisen väkivallan ja heikompien kansalaisten seksuaalisen itsemäärämisoikeuden loukkaukset. Lastensuojelussa vallitsee juuri tällainen ilmapiiri.
Tilannetta pahentaa entisestään, että naissukupuolen ja sijaishuollon edunvalvontakoulutuksen kuvitellaan tekevän virkailijoista jonkinlaisia väkivallattomia äiti Ammoja, ihmissuhteiden ja lastenkasvatuksen paremmin- ja puolestatietäjiä, joille lainsäädännön tunteminen tai noudattaminen, tutkimustietoon perehtyminen ja asiakkaan informoitu suostumus on tarpeetonta.
Juuri missään muualla ei tapahdukaan niin paljon sosiaalisia, emotionaalisia ja fyysisiä raiskauksia kuin lastensuojelussa ja sijaishuollossa.
Lastensuojelun kehnon valvonnan takia suurin osa läntisen lapsiprostituution ja ihmiskaupan uhreista tulee sijaishuollosta tai on sijoitettuna rikosten tapahtumahetkellä( Latzman & al, 2019 Selig, 2020; Canning & al, 2023; Valovirta 2023 ).
Sijaishuoltoväkivallan pakeneminen karkaamalla taas altistaa uhrin uusille rikoksille.
Yhdysvalloissa jopa 98% lapsista, jotka on tunnistettu seksikaupasta selviytyneiksi on ollut aiemmin tekemisissä lastensuojelun kanssa, ja monet heistä olivat huostassa joutuessaan ihmiskauppiaiden uhreiksi.
Sijoitettujen lasten ja nuorten hyvinvointi-tutkimuksessa kerrotaan, että erityisesti sijoitetut nuoret kohtaavat väkivaltaa tai sen uhkaa vanhempansa kanssa asuvia nuoria enemmän.
Sijoitetuilla nuorilla oli viisinkertainen riski seksuaalisen väkivallan kokemukselle verrattaessa vanhempansa luona asuviin.
Väestöliiton nuorisolääkäri Miila Halonen arvioi, että jopa puolet laitosnuorista on kokenut seksuaalista väkivaltaa.
Suomessa ei juurikaan tunnisteta ihmiskauppaa, joka kohdistuu suomalaisiin lapsiin tai maassa pysyvästi asuviin lapsiin esim. sijaishuollossa oleviin lapsiin, kertoo Anni Valovirta.
Sijoitetut joutuvat ihmiskaupan kohteiksi muiden sijaisnuorten, heidän omien sijaisvanhempiensa tai jopa sosiaalityöntekijöiden toimesta ( Basham, 2021).
Sijoitettujen raiskaaminen sijaishuoltolaitoksissa on niin yleistä että YK on varoittanut sijoittamasta pikkulapsia laitoksiin ( Word Report on Violence, 2006).
Yksi yleisimmistä ja keskeisimmistä asiakaskokemuksista lastensuojelussa on juuri kokemus joko/ sekä sosiaalisesti tai/ja fyysisesti raiskatuksi tulemisesta, josta ei saa kuitenkaan kertoa ja johon ei saa oikeutta: "Houkuteltiin luottamaan valheilla vaaralliseen henkilöön, jonka rikoksiin ei puututa".
Lastensuojelun raiskauksesta tekee tavanomaista raiskausta traumatisoivamman juuri vaikenemisen pakko ja se, ettei raiskaajasta pääse eroon rikoksen jälkeen vaan uhria vaaditaan solmimaan "luottamuksellinen suhde" tekijään rikoksen jälkeen.
Lastensuojelu toimii tässä samalla tavoin kuin takapajulan raiskuri, joka uhrin häpäistyään yrittää vielä pakottaa tämän naimisiin kanssaan.
Lastensuojelun/ sijaishuollon raiskauksia selitellään ja hyväksytään hiljaisesti, niitä piilotellaan ja niiden väkivaltaluonnetta väheksytään.
Sosiaalityön sosiaalisten raiskausten kulttuuri taas perustuu ajatukselle, jonka mukaan raiskaaja ei voi itselleen mitään koska hän on viranomainen jolla on velvoite "puuttua" ja asiantuntija, jonka on vain seurattava puuttumisen kohteet intuitiivisesti paljastavaa "naksahdusta" päässään. Jos hän käyttää valtaansa väärin, jonkun muun on vastattava hänen rikoksestaan.
Suuri ongelma on sekin, ettei kansalainen ole kertojana riittävän uskottava. Toimittajia tuntuu riivaavan viranomais- ja asiantuntijausko. Tästä seuraa se, että ajassa olevia epäkohtia kuten raakoja ihmisoikeusloukkauksia ei suostuta tunnistamaan, ellei joku ole tehnyt aiheesta väitöskirjaa.
Raiskauskulttuurien torjumisen ensimmäinen ehto on sitoutuminen tosiasioihin ja väkivallan kieltämisen lopettaminen.
Niitä ei voi perustella ja oikeuttaa lastensuojelulle tyypillisillä moralistisilla virhepäätelmillä, jossa pitäisi- lauseista fabrikoidaan on- lauseita; "Koska lastensuojelun pitäisi auttaa perheitä lastensuojelu on perheiden auttamista. "
Todellisuudessa lastensuojelun toimintakäytännöt itsessään täyttävät raiskauskulttuurin määritelmän; lastensuojelun ja sijaishuollon sisällä tuotetaan, mahdollistetaan ja ylläpidetään erilaisia asiakkaiden seksuaalisen itsemäärämisoikeuden loukkaamisen käytäntöjä, tekniikoita ja oikeutuksia.
Niitä voidaan ja pitäisi tunnistaa selvittämällä esim. asiakaskokemuksia, rikosten määrää, oikeuskäytäntöjä tai uhrien kohtelua riippumattoman tutkimustahon toimesta.
Kokemuksena kamppailu totuudesta voi muodostua väkivallan uhrille varsinaista väkivaltaa raskaammaksi. Totuuskamppailu on monien kokemuksissa ollut myös väkivaltakokemusta vaikeammin tunnistettava ja ratkaistava asia.
Koska paljastuminen herättää rikollisessa negatiivisia tunteita, leimautumista, sosiaalista asemoitumista ja mahdollisia juridisia seuraamuksia ratkaisuna on usein olla hyväksymättä uhrin kokemuksia todeksi tai puhumista oikeuttaviksi.
"Viranomaisvastaisuuden" estämisen nimissä rikoksia luokitellaan helposti "yksittäistapauksiksi".
Kyvyttömyys tunnistaa ja tunnustaa myös sosiaalista raiskausta terrorin ja vallankäytön välineeksi ja viharikokseksi ylläpitää raiskauskulttuuria.
On loogisesti kestämätöntä, jos tiettyyn uskontokuntaan ( PRIDE- eli sijaishuoltouskovaiset) kuuluvien ideologisen ja taloudellisen korruption ja psykoanalyyttisen ääriajattelun motivoima fyysinen tai sosiaalinen raiskaaminen ei ole viharikos, mutta siitä puhuminen on.
Palvelujärjestelmä ei aina tunnista eikä puutu kaltoinkohteluun, jos uhri, tekijä ja/ tai kaltoinkohtelu poikkeaa asiantuntijan ennaltamäärittelemistä ja hyväksymistä kategorioista.
Uhri on kuitenkin ihan yhtä raiskattu, oli hänen raiskaajansa sitten osaaja tai erityisosaaja, mies tai nainen, ohjaaja tai sijaisisä ja tapahtuipa seksuaalisen itsemäärämisoikeuden loukkaaminen "vapaaehtoisena" ennaltaehkäisevänä avohuollon tukitoimena tai pakotettuna " korjaavana" toimena.
Se, ettei raiskausrikoksen kulku vastaa viranomaisen omaksumaa ennakkokäsitystä ( seksuaaliväkivaltaa etsitään ja löydetään lähinnä biologisista vanhemmista) voi herättää viranomaisessa epäuskon lisäksi raivoa, valehtelusyytöksiä ja vaientamis- ja rankaisuhalua kertojaa kohtaan.
Kyvyttömyytemme opettaa niin miehiä kuin naisia, työntekijöitä ja asiakkaita ymmärtämään mitä on auttaminen ja perinteinen myyttejä ja mysteerejä ( "hiljainen tieto") avoimuuden ja rehellisyyden kustannuksella korostava auttamiskulttuuri hämärtää julkisen vallan ja mielivallan, toivotun kohtaamisen ja epäsopivan ahdistelun, luottamuksen ja manipuloinnin ja auttamisen ja sosiaalisen raiskauksen rajoja.
Lisäksi oikeusjärjestelmämme usein uhriuttaa rikosten uhrit uudelleen ja ymmärtää rikoksiksi vain tapaukset, joissa on uhri on korkean statuksen nainen ja tekijä matalan statuksen mies.
Kaikki väkivaltarikokset on kuitenkin otettava vakavasti, ja niihin on puututtava- mutta ei tekijän taustasta riippumatta vaan tausta huomioiden; viranomaisraiskaaja toimii eri tavalla kuin yksityinen rikollinen.
Valitettavasti kansalaisia sosiaalistetaan lastensuojelun raiskauskulttuuriksi eskaloituvaan puuttumiseen huomaamatta että juuri viranomais- ja sijaishuoltousko tuottaa fyysisiksi ja sosiaalisiksi raiskauksiksi eskaloituvaa vallan väärinkäyttöä.
Sijaishuoltoväkivallan kaksoisstandardit
Suomalaisessa lastensuojelussa vanhemman lapseensa kohdistaman seksuaaliväkivallan merkiksi on tulkittu mm. maatalossa elävän lapsen alusvaatteista löytynyt karva, äidin ja lapsen yhteistanssiminen Madonnan tahdissa ja se, että manipuloivaan May- terapeuttiinsa turhautunut Niko soitti leikkipuhelimella isälleen pyytäen häntä tulemaan vetämään Mayta turpaan, minkä psykologi tulkitsi merkityksessä ”maitoa turpaan” eli kyse oli oraaliseksistä
Kaikki em. tapaukset johtivat lasten erottamiseen vanhemmistaan vuosikausiksi.
Sijoitusperusteeksi ja väkivallan osoittimeksi on kelvannut myös se, että” lapsi on ehkä kuullut vanhempien välisen riidan” ja “Lasten isä on mahdollisesti kurittanut perheen lapsia fyysisesti ja hallitsee heitä pelolla. Vaikka isä ei käyttäisikään väkivaltaa, väkivallan uhka on jossain muodossa olemassa lasten mielessä”.
Sen sijaan sijoitusperusteeksi tai väkivallaksi ei ole nähty sitä, että lapsi joutuu sijoituspaikassaan todistamaan väkivaltaa joka viikko tai itse sen kohteeksi( Hiltunen, 2015, 154).
Suomalaisissa sijaishuoltotoimijoiden seksuaalirikostuomioissa ja niiden uutisoinneissa huomiota herättävät alhaisten/ olemattomien rangaistusten lisäksi se, että pakotetut yhdynnät eivät välttämättä tule tuomituiksi raiskauksina vaan seksuaalisena hyväksikäyttönä.
Lisäksi oikeus katsoo ikäänkuin lieventäväksi asianhaaraksi sen, että uhreiksi joutuneet sijoitetut kertoivat tapahtumista ensimmäisen kerran vasta useita vuosia myöhemmin.
Niin kauan kun sijoitettuja rangaistaan sijaishuollon väkivallasta kertomisesta, uhrien haluttomuus tai viivyttely kertoa ei pitäisi olla tuomion lievennyksen peruste.
Outoa on myös, ettei sijaishuollon tuomittujen työntekijöiden nimiä tai sijaishuoltopaikkoja mainita, vaikka uhreja saattaa olla enemmänkin.
Edes väkivaltarikostuomio ei ole vienyt perhekotien toimilupia eivätkä rikoksista ole välttämättä tienneet uhrien lisäksi kuin paikkakuntalaiset.
Eikö olisi vähintään kohtuullista joko ilmoittaa rikollisen/ sijaishuoltopaikan nimi julkisesti tai ottaa yksityisesti yhteyttä kaikkiin tuomitun sijaishuoltopaikassa olleisiin lapsiin muiden mahdollisten rikostapausten kartoittamiseksi?
Syytä olisi myös selvittää lastensuojelun ja sijaishuollon vahingolliset seuraukset kansalaisille riippumattoman tutkimustahon toimesta.
Lastensuojelurikosten paljastumista, kansalaisten oikeusturvaa ja alan avoimuutta rakentaisi myös, jos lainsäätäjiä, mediapäättäjiä, Julkisen sanan neuvoston, ETENE:n, tuomioistuinten ja yliopistojen edustajia kiellettäisiin osallistumasta sijaishuollon edunvalvontajärjestöjen päättäviin elimiin.
Suomen ulkopuolella lastensuojeluväkivallasta on jo lupa puhua.
Yhdysvaltain lastensuojelu vahingoittaa perheitä, toteavat Human Rights Watch- ja ACLU- järjestöt raportissaan vuonna 2022.
Raportissa muistutetaan, että lastensuojelututkimukset ovat usein erittäin stressaavia ja jopa traumatisoivia lapsille ja heidän perheilleen, mukaan lukien ennalta ilmoittamattomat koti- ja koulukäynnit sekä ruumiintarkastukset.
BBC , Guardian ja Netflix ovat hiljattain käsitelleet laajasti Norjan lastensuojelun viranomaisyhteistyössä ilmenneitä väärinkäytöksiä mm. maahanmuuttajaperheiden lasten kaappauksia ja Barnesakkyndig Kommisjon-asiantuntijakomission huostaanottolausuntoja laatinutta psykiatria, joka sai vankeustuomion lähes 200 000 lapsipornokuvan ja yli 12 000 lapsipornovideon lataamisesta.
Ruotsin SVT ja Sverigesradio ovat tutkineet ansiokkaasti mm. adoptioihin liittyvää ihmiskauppaa, sijaishuollossa ilmennyttä seksuaaliväkivaltaa ja painajaiseksi muuttunutta Barnahus- tutkintaa.
Carlene Firminin mukaan lastensuojelujärjestelmä on suunniteltu etsimään riskejä kotoa mutta ensisijainen lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja pahoinpitelyn riski tulee toveripiiristä, vertaisryhmistä.
Delilah Bruskas ja Dale H. Tessin toteavat, että lapset saavat ACE- kokemuksia myös sijaishuollossa , korostavat, että lasten suojelemiseksi toteutetut toimenpiteet eivät saa aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä ja suosittelevat sosiaalipalveluita, jotka säilyttävät ja vahvistavat perheyksikköä.
Tohtori Lauren Devinen mukaan sosiaalipalveluihin ohjattujen lasten määrän valtava kasvu Englannissa on kuormittanut työntekijöitä , estänyt aitojen väkivaltatapausten paljastumisen, ja aiheuttanut "katastrofaalisia" traumoja kymmenille tuhansille perheille jättäen heidät “täysin tuhoutuneiksi”.
Suomessa ei ole saatu aikaan tutkintaa edes Tiilinummen raiskauksista , koulukotien pahoinpitelyistä , laittomista hoidollisista huostaanotoista, vaarallisista sijaishuollon "terapioista", sijaishuollon munchausen by proxy- tapauksista, SOS- lapsikylien ja muiden sijaishuoltopalveluja tarjoavien “lastensuojelujärjestöjen” väkivallasta saati kansainvälisten adoptioiden ihmiskaupasta ja muista väärinkäytöksistä.
Sijaishuoltobisneksellä näyttää olevan Suomessa diplomaattinen koskemattomuus niin mediassa , lainsäädännössä kuin tutkimustoiminnassa ja sijaishuollon edunvalvojat ovat saaneet vaikuttaa ja vaikuttavat edelleen jääviyssääntöjen vastaisesti niin lastensuojelun lainsäädäntöön, toimeenpanoon, tuomioistuin- ja tutkimustoimintaan kuin uutisointiinkin ( esim. Tuija Brax, Piia- Liisa Heiliö , Tarja Heino , Aila Paloniemi, Tarja Pösö, Merja Ylä- Anttila, Jari Sinkkonen, Mirjam Kalland).
Kiitokset Leeni Ikoselle, Maria Asuntalle, Esko Leipälälle, Tuula Malinille, Jani Kaarolle, Paavo Teittiselle, Jarno Liskille ja Hanna Gråsten- Lahtiselle kriittisistä lastensuojeluartikkeleista , joita löytää Suomessa vain harvoin.
Suomi on muiden maiden varoituksista huolimatta päättänyt investoida juuri väkivallaksi helposti eskaloituviin ilmiantoihin, virheellisiin vääriä syytöksiä vanhemmille tuottaviin psykoanalyyttisiin teorioihin , vääriä positiivisia löydöksiä tuottaviin villeihin riskiseulauksiin ja katastrofaalisia tuloksia tuottavaan sijaishuoltoon.
Kansalaisten ei tarvitse hyväksyä tätä vahingollista linjausta.
Tukekaa lapsia ja perheitä- älkää lapsibisnestä!
Ajatelkaa ennenkuin lahjoitatte/ äänestätte!
#HoivanPimeäPuoli #RapeinFinnihsChildWelfare #rapeinFinnishfostercare #RapeCultureinFinnishChildWelfare #RapeCultureinFinnishChildProtection #SocialRapeinFinnishChildWelfare #SocialRapeasMethodinChildWelfare#raiskauskulttuuri #miten raiskauskulttuuria torjutaan #lastensuojelunihmiskauppa #sijaishuollonihmiskauppa #ACEseulaaminen #ACE-seulat #ACEscreeninginFinland #HoivanPimeäPuoli #DarkSideofChildWelfare #raiskaussijaishuollossa #OonaYlönen #LSKL #sosmetoo #lastensuojelunraiskauskulttuuri ##viranomaisväkivalta #sijaishuoltoväkivalta #PirjoTuovila #Elina Aaltio #Tuija Eronen #Mirjam Kalland #SirkkaKonu #Taina Laajasalo #Anu Huovinen #Kristiina Mattinen #Kirsi Kettunen #Paula Marjomaa #Kaisa Tervonen-Arnkil #Anu Kallio #Miika Liimatta #Marko Nikkanen #Erja Tuompo-Johansson #Lotta Lassenius-Panula #ElinaLätti #JariSinkkonen #HilleviWestman #LauraYliruka #Eija Paavilainen #TarjaVierula #MariaHirn #Keski- Suomen hyvinvointialue #HyväKS #lapsilähtöiset menetelmät lastensuojelun sijaishuollossa #vahvasti tuettu perhehoito #sijaishuollon vaaralliset terapiat #Dyadic Developmental Psychotherapy #vuorovaikutteinen kehityspsykoterapia #Theraplay #holding #turvaistaminen #koppaterapia #kopparyhmä #koppahoito #DDPmentorointi #kiintymyssuhdeperustainenperhehoito #Pesäpuu #Suomen Kasvatus- ja perheneuvontaliitto #KASPER #TAMK #Sopiva sijaiskoti lapselle #Tampereenyliopistonsosiaalityönlaitos #Jyväskylänyliopistonyhteiskuntatieteellinentiedekunta #TarjaHeino #TarjaPösö #Piia-LiisaHeiliö # Jyväskylänyliopistonsosiaalityönlaitos #SOSLapsikyläbisnes #kiintymysperustainenperhehoito #kiintymyssuhdeteoriakritiikki #kiintymyssuhdehäiriökritiikki #SOSlapsikylämoniammatillisuus #SOSChildren´sWillageFinland #FostercarebusinessinFiland #Finnishmarketizingoffostercare #SOSChildrenVillage lobbying #SOSCHildren´sVillageSocialImpactBond #SOSlapsikylävaikuttavuussijoittaminen #SOSlapsikyläLapsetSIB #ViolenceinSOSChildrenVillagaFinland #AttachmenttheorymisuseinFinnishSOSChildren´sVillage #AttachmenttheoryinFinnishSOSChildren´sVillage #SOSLapsikyläkiintymyssuhdeteoria #SOSLapsikylänepsylapset #SOSLapsikyläperhetyö #SOSlapsikyläperhekeskus #SijoitettujenkoulunkäyntiSOS-lapsikylässä #SOSlapsikylänperhekuntoutus #FinnishfamilyrehabilitationinSOSChildrenVillage #SOSlapsikyläperhekuntoutuskritiikki #SOS-lapsikylättutkintaanlastenseksuaalisestahyväksikäytöstä SOSlapsikyläseksuaalinenhyväksikäyttö #SOS-lapsikylienuhreillekorvausrahasto #SOSlapsikylätutkii #SOS-lapsikylienpäättäjätlastensuojelunmarkkinoistamisenasialla #SOSlapsikyläkritiikki #KaltoinkohteluSOS- lapsikylissä #MirjamAraneva #rentohuostaanottaja #SOSLapsikyläVarkaus #vaillavirkavastuuta #Jopa10000SOS-lapsikylissäpahoinpideltyäetsiikorvauksia #HuonojasijoituksiaSOS-lapsikylissä #SOSLapsikylä perhekumppani #PäijätHÄmeenlastensuojelukriisi #SOS-Lapsikyläjuristipalvelukritiikki #SOSLapsikyläSIB-huijaus #SOS-Lapsikylämedia #SOSLapsikyläperhetyö #SOSLapsikylävanhemmuudenarviointikritiikki #SOSLapsikylävanhemmuudenarviointi #SOSLapsikyläperhekeskus #SOSLapsikyläTuijaBrax #SOSLapsikyläPiia-NooraKauppi #SOS-lapsikyläSointuMöller #SOSLapsikyläMikaelaWestgård #SOS-Lapsikyläperhekumppani SOSLapsikyläruoka-apu #MikaelaWestergårdSOSLapsikylä #SOSlapsikyläavoperhekuntoutus #SOSlapsikyläpakkoperhekuntoutus #SOSlapsikylänrankatotteet #SOSlapsikylätehostettuavohuollontukitoimi #HoivanpimeäpuolitapausesimerkkiSOS-lapsikylästä #TuijaBrax #MarjaPajulahtikritiikki #PiiaNooraKauppi#lastensuojelujärjestötSuomessa #ChildWelfareOrganizationsinFinland#lastensuojelunmarkkinoistaminen #vihapuhesosiaalityössä #STM #Terveydenjajahyvinvoinninlaitos #FinnishInstituteforHealthandWelfare #THL #THLtutkii #Lastensuojelunkeskusliitto #LSKL #STEA #traumainformoitusote #ACE #pysyvähuostaanotto #NewYorkinmalli #sosiaalialanosaamiskeskus #sijaishuollonedunvalvonta #lapsiasiavaltuutettu #X-ketju #lastensuojelututkimus #sijaishuoltoväkivalta #sijaishuollonlähisuhdeväkivalta #seksuaaliväkivaltasijaishuollossa #sijaishuollossakaltoinkohdellut #Kadotetulapset #ChildWelfarelackofresourcesinFinland #TheCentreofExcellenceonSocialWelfareinFinland #Systeeminenlastensuojeluntoimintamalli #Syty #Lumo #Tienviittojalastensuojeluun #onnistuminenlastensuojelussa #Lastensuojelunonnistumisentekijät #lastensuojelunedunvalvoja #privatizationinFinnishchildwelfare
Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-raiskauskulttuuria-torjutaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/myos-sijaishuoltovakivalta-on-lahisuhdevakivaltaa-joka-vahingoittaa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityossa-ei-osata-hoitaa-seksuaalivakivallan-uhreja
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/miksi-seksuaalista-vakivaltaa-hoidetaan-huostaanotoilla
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/osoita-mielta-1711-klo-11-13-lastensuojelutoimissa-menehtyneiden-muistoksi
http://www.lokakuunliike.com/haudatut-tarinat-blogi/sijaishuolto-kaltoinkohteli-romanilapsia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelujarjestojen-koulutukset-levittavat-vaaraa-tietoa-kiintymyssuhteista-sijoitetuilta-evataan-kaypa-hoito-kiintymyssuhdehairion-verukkeella
http://www.lokakuunliike.com/avoin-kirje-blogi/isan-avoin-kirje-nuorten-alastiriisuttajille
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-sijaishuoltovakivallan-selvittaminen-sabotoidaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelulapsia-kaltoinkohdellaan-urheiluharrastuksissa-lapsiasiavaltuutettu-ei-puutu
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelun-provokaatiot-oletko-a-huora-b-hullu-vai-c-huumehorho
http://www.lokakuunliike.com/ll-ulkomaat/laittomuudet-humana-oyn-lastensuojelussa-jatkuvat-seksuaalisen-hyvaksikayton-ja-muun-kaltoinkohtelun-lisaksi-nyt-myos-5-vuotiaan-sijoitetun-kuolema
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mies-hyvaksikaytti-lastensuojelulaitoksesta-karannutta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaisisa-hyvaksikaytti-sijaislastaan-raahessa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kolme-eri-miesta-hyvaksikaytti-lastenkotilasta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaisisa-hyvaksikaytti-kahta-10-vuotiasta-lasta-tukiperhekayntien-aikana
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lahihoitaja-kidutti-16-vuotiasta-uhri-sijoitettiin
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/grooming-ja-joukkoraiskaukset-ovat-usein-uskonnollisen-ekstremismin-motivoimaa
http://www.lokakuunliike.com/ll-ulkomaat/britannian-kaltoinkohteluselvitykset-tuottavat-tuloksia-pitkia-vankeustuomioita-sosiaalityontekijoille-ja-pomoille
http://www.lokakuunliike.com/ll-ulkomaat/sijaisisa-hyvaksikaytti-sijoituslapsiaan-lahes-20-vuoden-ajan-viranomaiset-tiesivat-mutta-eivat-puuttuneet
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelua-ja-sijaishuoltoa-valkopestaan-monen-jarjeston-voimin-miksi
http://www.lokakuunliike.com/ll-ulkomaat/asiantuntijarinki-aivopesi-lapsia-ja-myi-sijaishuoltoon
http://www.lokakuunliike.com/ll-ulkomaat/groomingjengit-uhriuttivat-19-000-lasta-britanniassa-vuonna-2019-hallitus-ei-tee-mitaan-rasistileiman-pelossa
http://www.lokakuunliike.com/ll-ulkomaat/chilesta-adoptoidut-vauvat-olivatkin-vanhemmiltaan-varastettuja-ihmiskaupasta-syytetyn-adoptiotoimiston-ex-johtaja-on-ruotsin-paaministeriehdokas
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/suomen-kansainvalisten-adoptioiden-epakohdat-selvitettava
kuvakaappaus e- Khaliyan
RSS Feed
