"Ihminen, jolle elämä on vierasta ja pelottavaa, johon hän ei sovi, hänellä ei ole muuta mahdollisuutta kuin tulla virkamieheksi. Sellaisia ovat usein ne sosiaali- ja perhetyöntekijät jotka eivät päässeet terapeuteiksi liiallisen komentelutaipumuksensa vuoksi."
1. Pienen huolen vyöhyke: takertuvat läheisriippuvaiset
Pienen huolen vyöhykkeeltä löytyy paljon läheisriippuvaisia, jotka työskentelevät tyypillisesti lastensuojelun alimmissa suorittavissa tehtävissä ja asiakashankinnassa. Läheisriippuvainen ei usein halua puhua itsestään, ei ilmaise tunteitaan avoimesti, ei hyväksy itseään sellaisena kuin on, ei kestä kritiikkiä, ei luota itseensä eikä toisiin ihmisiin, ei sano mitä tarkoittaa, ei tarkoita mitä sanoo eikä tiedä mitä tarkoittaa.
Läheisriippuvalla työntekijällä on tarve ja alttius:
• ennakoida ihmisten tarpeita ja toisaalta ihmetellä mikseivät muut tee samoin hänelle
• tarjota neuvoja ja suuttua, jos apu ei kelpaa
• lupautua tekemään töitä, joita ei kuitenkaan saa tehtyä
• masentua jäädessään ilman kiitoksia ja kehuja
• murehtia ja huolestua pienistäkin asioista
• olla addiktoitunut draamaan ja jännitykseen ( kiireellisten sijoitusten poliisioperaatiot)
• peitellä, vähätellä ja projisoida omia tai perheensä ongelmia
• pitää itsensä keinotekoisesti kiireellisenä (esim. uppoutumalla työhön), jotta omat murheet unohtuisivat
• suuttua ja kostaa, jos muut arvostelevat tai syyttävät häntä
• tarkistaa ja kontrolloida toisia (esim. soitella jatkuvasti)
• tuntea olonsa arvottomaksi tai tyhjäksi, ellei vaikutusalueella ole jotakuta alempaa, autettavan statuksen omaavaa
• tuntea olevansa uhri
• valehdella itselleen ja muille
Salavihaiset perfektionistit ja seksuaalimoralistit
Läheisriippuvainen kärsii usein kätketystä vihasta, joka ilmenee sarkastisina lausumina, epäonnistumisen pelkona ja vaikeutena näyttää todellisia tunteitaan. Hän pelkää läheisyyttä, kärsii kontrollinhalusta ja riittämättömyydentunteesta ja on usein seksuaalimoralisti. Itsetunto on heikko ja hän myös vähättelee itseään. Usein hän kysyy, mitä mieltä muut ovat hänestä. Hän muuttaa mielipiteitään ja arvojaan toisten mukaan ja hakee näin hyväksyntää ja turvaa.
Taustalla voi olla esimerkiksi ns. kiltin tytön syndrooma. Lapsuudessa tunteita ei ole voinut näyttää, ei kielteisiä eikä myönteisiä. Perhekuviossa on pitänyt unohtaa itsensä ja tarpeensa. Läheisriippuvaiselle on ominaista jatkuva alemmuuden ja riittämättömyyden tunne, joka projisoidaan muihin. Mikään mitä asiakas tekee ei riitä vaan vanhojen huolien ja velvoitteiden tilalle keksitään aina uusia.
Läheisriippuvaiselle ovat tuttuja energiaa sitovat tunteet kuten häpeä, pelko ja ahdistus. Ne kumpuavat jatkuvasta tarpeesta onnistua muiden silmissä. Läheisriippuvainen ei salli epäonnistumisia itselleen eikä toisille. Hän kokee olevansa huono ihmisenä, jos hän tekee virheen. Siksi omia virheitä ei koskaan myönnetä vaan niitä pyritään piilottelemaan asiapapereita fabrikoimalla ja lausuntotehtailulla; tilaamalla omien virheellisten päätösten ja näkemysten tueksi kalliita lausuntoja toinen toisensa perään.
Jopa asiakkaan eriävä, ”väärä” mielipide on rangaistava rike ja kriittisestä ajattelusta rangaistaan jo mielenterveysdiagnoosilla.
2. Huolen harmaa vyöhyke: kontakteja välttelevät skanneri-autistit
Huolen harmaalta vyöhykkeeltä löytyy puolestaan paljon Skannerin oireyhtymästä kärsiviä autisteja, jotka työskentelevät tyypillisesti lastensuojelun toimeenpanotyössä; perhetyössä, lastensuojelun sosiaalityöntekijöinä tai sijaishuoltoyksiköissä.
Skannerin oireyhtymästä kärsivän autistisen ihmisen aivoissa vallitsee elinikäinen tulehdustila, joka muistuttaa pitkälti Alzheimerin tautiin liittyvää tulehdustilaa. Hormonitoiminnan epätasapaino johtaa tyypillisesti muuta väestöä suurempaan stressialttiuteen. Muiden ihmisten toiminta ja muut ympäristöstä tulevat ärsykkeet koetaan liian voimakkaasti, mikä aiheuttaa turhaa huolestumista tai tarpeen vetäytyä rauhalliseen ympäristöön ja pysytellä omissa oloissaan.
Autistinen työntekijä haluaa pysyä omalla mukavuusalueellaan: hän välttelee aitoja kontakteja asiakkaisiin ja haluaa tehdä töitä vain toisten byrokraattien kanssa. Tyypillistä on, ettei sen paremmin lasta kuin vanhempia tavata kahden kesken.
Stimmailua ja laaja-alaisia oppimisvaikeuksia
Stressiä yritetään laukaista niin sanotun stimmailun (engl. stimming tai self-stimulatory behaviours) eli toistavan, stereotyyppisen ja maneerisen käyttäytymisen avulla. Oireyhtymään liittyy myös sosiaalisen vuorovaikutuksen poikkeavuutta ja kielenkehityksen häiriöt ovat niin ikään tavallisia.
Osalla esiintyy lisäksi laaja-alaisia oppimisvaikeuksia. Pitkästä koulutuksesta tai toistuvista hallintokanteluista huolimatta työntekijä ei välttämättä kykene sisäistämään esim. hallinnon oikeusperiaatteita koko virkauransa aikana ja vaikeuksia on myös päivittäisten toimien suoritusjärjestyksen muistamisessa. Tyypillistä on, että asiakkaita pyritään tapaamatta sovittamaan ennaltapäätettyihin sairausluokituksiin ja huostaanottoja tehdään antamatta ensin tarpeenmukaisia avohuollon tukitoimia.
Vaikeasti asennevammaisista käytetään Yhdysvalloissa usein epävirallista nimitystä low functioning. He kuormittavat toimillaan merkittävästi erikoissairaanhoitoa, sijaishuoltoa, oikeuslaitosta ja koko kansantaloutta aiheuttaen korvaamattomia kärsimyksiä lapsille ja perheille.
Pakkomielle kirjaamiseen ja luettelointiin
Skannerin oireyhtymässä yksi aisti/orientaatio dominoi koko havainnointia. Kyseistä ilmiötä kutsutaan yksikanavaisuudeksi (vrt.putkiaivoisuus) tai häiriö-orientaatioksi, jossa työntekijän koko tarmo on suuntautunut asiakkaan mahdollisten vikojen skannaukseen.
Skannerin autismi näkyy ulospäin usein ennen kaikkea sosiaalisen vuorovaikutuksen niukkuutena tai poikkeavuutena. Työntekijän mielenkiinto ei näyttäisi kohdistuvan luontaisesti muihin ihmisiin, vaan fyysiseen ympäristöön ja sen esinemaailmaan.
Asiakkaiden kohtaamisen sijaan oireyhtymästä kärsivät työntekijät tekevät monisivuisia luetteloita ja kuvauksia asiakkaiden kotien ja kaappien sisällöistä. Asiakkaiden avunpyynnöt kääntyvät pikkutarkoiksi kuvauksiksi siitä, millaisia asiakkaat ja heidän kotinsa ovat.
Kaikupuhe ja empatian puute
Oireyhtymästä kärsivät saattavat vaikuttaa epäempaattisilta eivätkä kykene tunnistamaan toisen tunteita esim. tuskaa. Vuorovaikutuksen puutetta yritetään paikata kaikupuheella (ekolalia).
Vaikka työntekijältä puuttuu normaali empatiakyky, hän kuitenkin tajuaa, että puheeseen kuuluu reagoida puheella. Niinpä hän saattaa toistaa epätarkoituksenmukaisesti esim. asiakkaiden lauseiden loppuja tai irrallisia lastensuojelukoulutuksissa kuulemiaan lauseita esim. ”jos sinulla olisi taikasauva, mitä nyt taikoisit” tai ”tämä on lapsen etu”.
Toisinaan kaikupuhe kääntyy myös ”sanoittamiseksi” eli työntekijä toistaa asiakkaan lausumat virheellisesti lisäten niihin omia sanojaan ja merkityksiään.
Oireyhtymästä kärsivät saattavat myös puhua erikoisella äänensävyllä ja saattavat ymmärtää vertauskuvalliset ilmaukset hyvin konkreettisesti. Asiakkaan tuleekin välttää kommunikaatiossaan kieli- ja vertauskuvien käyttöä, jotta ei tulisi väärintulkituksi.
Muistihäiriöit ja ongelmat ilmaisussa
Työntekijöillä saattaa olla suuria vaikeuksia ymmärtää puhetta ja ilmaista itseään suullisesti. Edes perusasioiden esim. huostaanottojen perustelujen tai purun ehtojen ilmaiseminen ei välttämättä onnistu kielellisesti. Tilanteissa, joissa oireyhtymästä kärsivä työntekijä ei ymmärrä eikä sisäistä hänelle suunnattua puhetta, nähdään usein aggressiivista tai muuta häiriökäyttäytymistä.
Oireyhtymästä kärsivillä on usein myös vaikeuksia palauttaa spontaanisti mieleen omaa toimintaansa. Episodisen muistin ongelmat saattavat vaikeuttaa pidempien keskustelujen käymistä, jos esimerkiksi 10 minuuttia sitten puhutut asiat ovat jo kadonneet mielestä.
Tämä ilmiö saattaisi selittää työntekijöillä esiintyvää semanttista harhailua. Automaattisten muistiprosessien häiriöt liittynevät myös siihen, että työntekijöillä on usein huono ajantaju. Asiakaspapereiden toimittaminen saattaa kestää vuoden ja huostaanoton purku kymmenenkin vuotta.
3. Suuren huolen vyöhyke: narsistit, nekrofiilit ja psykopuoskarit
Suuren huolen vyöhykkeeltä löytyy pääasiassa narsistisia ja psykopaattisia persoonallisuustyyppejä, jotka työskentelevät tyypillisesti lastensuojeluyrittäjinä, lastenpsykiatriassa tai lastensuojelun lainsäädäntö- ja tuomioistuintyössä.
Narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivä huolehtii tarkoin ulkonäöstään, antaa hyvän ensivaikutelman, janoaa huomiota, valtaa ja kehuja ja pyrkii saavuttamaan toisten luottamuksen. Hän tekee kanssaihmisistä riippuvaisia itsestään vetoamalla heidän heikkouksiinsa ja häpeäpisteisiinsä. Narsisti ei kykene vastavuoroiseen ihmissuhteeseen eikä tunne empatiaa. Hän sivuuttaa asiakkaiden mielipiteet ja tarpeet. Narsistinen työntekijä tuhoaa asiakkaansa minuuden jatkuvalla mitätöinnillä, tyytymättömyydellä ja toiseen projisoidulla vihalla. Paras suojautuminen narsistia vastaan on hakeutua irti tällaisesta suhteesta vaikka pakenemalla maasta.
Psykopatia on viralliseen tautiluokitukseen kuulumaton luonnehäiriö, jota voidaan mitata luotettavasti. Sille ominaisia piirteitä ovat pinnallinen viehätysvoima, itsekeskeisyys sekä myötäelämiskyvyn, syyllisyydentunnon ja pidäkkeiden puute.
Psykopaattisten työntekijöiden aivoissa ei tapahdu myötätuntoon viittaavia muutoksia tilanteissa, jotka normaalisti saavat tuntemaan empatiaa. Narsistiselle ja psykopaattiselle persoonalle tyypillistä on ylimielisyys, lipevyys, manipulointitaipumus, suuret käsitykset itsestä, saavutusten liioittelu, usko omaan ainutlaatuisuuteen, tunteiden pinnallisuus, vahvalta vaikuttava omanarvontunto ja korostuneen ihailun vaatiminen.
Psykopaatit puhuvat paljon menneistä, keskittyvät perustarpeisiin (raha), inhimillistävät puhettaan täytesanoilla ja käyttävät paljon konjuktioita (koska, jotta) rakentaakseen loogisia syy-seuraussuhteiden vaikutelmia. Psykopaattinen työntekijä saattaa ilman mitään syytä aloittaa mykkäkoulun tai kieltäytyä asiakkaan yhteydenotoista tai yhteistyöstä ilman selitystä.
Nekrofilia: elävän ja elämän pelko
Lastenpsykiatriassa toimivien työntekijöiden ihmis- ja maailmankuva on usein raadollinen ja vainoharhainen, jopa nekrofiilinen. Häiriöitä ja perversioita nähdään kaikkialla ja työntekijät keskittyvät kaivelemaan usein kuvitteellisia patologioita asiakkaidensa menneisyydestä tai ennustelemaan tulevaisuuden riskejä DSM-käsikirjojensa avulla, joissa mikä tahansa elämänilmiö voidaan luokitella häiriöksi.
Luokittelua harjoittavat usein epäpätevät, puutteellisen ammattitaidon ja elämänkokemuksen omaavat jäävit henkilöt vailla valvontaa, tutkimustietoa, näyttöä puuttumisen tuloksista tai vastuu- ja korvausvelvoitteita väärinkäytöksistään.
Filosofi, yhteiskuntakriitikko Erich Frommin mukaan ”nekrofilia voidaan määritellä intohimoiseksi viehtymykseksi kaikkeen sellaiseen, mikä on kuollutta, tapettua, mätää ja sairasta; se on intohimoa muuttaa kaikki elollinen joksikin elottomaksi, tuhota tuhoamisen vuoksi; loputonta mielenkiintoa kaikkea puhtaasti mekaanista kohtaan. Se on intohimoa repiä väkivalloin hajalle elävät yhteydet“.
Frommin mukaan nekrofilia johtuu ”kasvun ehkäistymisestä“. Se on”elämättömän elämän seurausta“ ja sillä on ”taipumusta hävittää inhimillisen elämän oma dynamiikka.”(Funk, 1991, 1/14). Fromm väittää, että ”elämä on mahdollista ainoastaan välittömänä, kokonaisena, tämänhetkisenä. Juuri tämä välittömyys ja suhteessaolemisen läheisyys on nekrofiilille kauhistus. Hän pakenee mieluummin menneisyyteen, koska hän voi löytää sieltä jo valmiiksi menneen ja kuolleen. Menneisyys on säilytettävissä, keräiltävissä ja säästettävissä, ilman että joutuu kohtaamaan luovaa ja tuottavaa, välitöntä ja ennakoimatonta elämää. Läheisyyden ja välittömyyden selittämätön pelko saa nekrofiilin etsimään turvaa menneisyydestä tai tulevaisuudesta eikä tämänhetkisestä olemisesta.”
Kiihottavat perversiot
Tyypillistä on oman turvattomuuden ja vihan tunteiden ulkoistaminen toisiin. Jokainen lapsi on potentiaali uhri ja jokainen vanhempi on potentiaali raiskaaja ja perhesurmaaja. Työntekijä on usein sairaalloisen kiinnostunut erityisesti seksuaaliperversioista, tutkii niitä pakonomaisesti, terapoi itseään niiden kautta ja tiedostamattaan kiihottuu omista kuvitelmistaan.
Filosofian tohtori John Moneyn mukaan ”seksuaalirikosten viktimologia (uhriteoria) on luonut oman pseudologia fantasticansa, johon sisältyy satanistisia kulttimenoja ja lasten uhraamista. Kummankaan olemassaolosta ei ole mitään todisteita. Tämä viktimologian vastenmielinen haara on syistä, joita ei ole täysin selvitetty, levinnyt erityisesti englantia puhuvissa ja protestanttisissa maissa.”
Tyypillistä on, että työntekijöiden ajattelu on hyvin urautunutta ja työyhteisö muistuttaa enemmän lahkoa kuin demokraattista instituutiota.
Lastensuojelun lahkolainen vallankäyttö
Tutkimusprofessori Hannu Lauerman mukaan yleismaailmallisia pahamaineisten lahkojen ( ja lastensuojelun rutiininomaisia) vallankäyttökeinoja ovat:
- taloudellisen riiston kätkeminen hyvyyden sädekehään
- uhrien eristäminen muusta maailmasta
- perhesiteiden katkaisu
- tunneilmaisun rajoittaminen
- koulunkäynnin ja terveydenhuollon minimointi
- syyllistäminen, pelottelu ja uhkailu
- salailu ja valmentautuminen oikeusviranomaispuuttumisiin harhaanjohtavin asiapaperein
Lahkon vaatiman elämäntavan suggestiivisia elementtejä ovat:
- kauniit rituaalien nimet: vanhemmuuden tuki, perhetyö, moniammatillinen yhteistyö, hoidollinen sijoitus, tukitoimi
- ulkomaailman kuvaaminen vaarallisena: riskidiskurssi
- eristäytyminen muusta yhteiskunnasta: yleinen valveutumattomuus yhdistettynä omaa kunnollisuutta korostavaan tarpeeseen erottautua "riskiperheistä"
- harhaanjohtavat eufemismit ja uusiokieli: lapsen etu, erityinen huolenpito, intensiivihoito, kehittäminen, turvaistaminen
- negatiivisten mielikuvien jatkuva ruokkiminen
- hierarkia ja jäseniltä muualle puuttuvat etenemismahdollisuudet
Lastensuojelun suuren huolen vyöhykkeellä tyypillisiä ovat myös seuraavat lahkojen toimintakäytännöt:
- viranomaisen erehtymättömyyttä tai lahkon/ seurakunnan vanhimman erehtymättömyyttä ei saa kyseenalaistaa
- väärinkäytöksiä ja vääriä päätöksiä ei myönnetä vääriksi eikä oikaista
- kaltoinkohtelulle ei ole toimivia valituskanavia kummassakaan
- ulkopuolisille (medialle) ei saa kertoa ongelmista
- kaikki väärinkäytökset ovat vain yksittäistapauksia
- yhteisöä julkisesti arvostelemaan rohjenneet leimataan katkeriksi epäonnistujiksi
- sääntöjä vastaan kapinoivia uhataan ja pelotellaan
- hierarkian alapäässä olevia ei kuulla eikä uskota
Huolen vyöhykkeet auttavat tunnistamaan epäeettisiä työntekijöitä ja -käytäntöjä mutta varhaista puuttumista tarvittaisiin myös lastensuojelun rakenteisiin ja lainsäädäntöön. Kunnan päättäjien, virkamiesten ja lastenpsykiatrien mahdolliset sidonnaisuudet lastensuojelulaitoksiin tulee tutkia.
Oikeusturvarikkomuksia tehtailevat sosiaalityöntekijät on poistettava hallinto-oikeuksien jäsenistöstä ja huostaoikeudenkäynnit siirrettävä käräjäoikeuteen.
Viranomaisten vastuusäännökset ja korvaussäännökset tulee saattaa ajan tasalle ja luoda sosiaalitoimen hallinnonalalle potilasvahinkojen korvaamista vastaava järjestelmä, josta perhe saa automaattisesti hyvityksen viranomaisen väärien toimien aiheuttamaan kärsimykseen.
Myyrä
Muita Lokakuun liikkeen julkaisuja:
☞ Huolen Aika On Nyt
☞ Meillä heräsi huoli Tuomas Kurttilasta: lastensuojeluilmoitus!
☞ Varhainen huoli ja puuttuminen - mielen sairautta
☞ Huoli julkisuuskuvasta
☞ Huolia Turussa
☞ Huolikartoitus-kotitesti
☞ Lastensuojelun puhtauskultti
☞ ECCE HOMO: sossu selvittää vauvan potentiaalista homoutta!
☞ Valesossujen valekirjaukset- sossun ”sanoittamat”
☞ Miksi mummula ei kelpaa sijaisperheeksi? Kuuntele nauha!
☞ LAITTOMUUS: Helsingin lastensuojelu takavarikoi asiakkaiden puhelimet. Kuuntele nauhoite!
1. Pienen huolen vyöhyke: takertuvat läheisriippuvaiset
Pienen huolen vyöhykkeeltä löytyy paljon läheisriippuvaisia, jotka työskentelevät tyypillisesti lastensuojelun alimmissa suorittavissa tehtävissä ja asiakashankinnassa. Läheisriippuvainen ei usein halua puhua itsestään, ei ilmaise tunteitaan avoimesti, ei hyväksy itseään sellaisena kuin on, ei kestä kritiikkiä, ei luota itseensä eikä toisiin ihmisiin, ei sano mitä tarkoittaa, ei tarkoita mitä sanoo eikä tiedä mitä tarkoittaa.
Läheisriippuvalla työntekijällä on tarve ja alttius:
• ennakoida ihmisten tarpeita ja toisaalta ihmetellä mikseivät muut tee samoin hänelle
• tarjota neuvoja ja suuttua, jos apu ei kelpaa
• lupautua tekemään töitä, joita ei kuitenkaan saa tehtyä
• masentua jäädessään ilman kiitoksia ja kehuja
• murehtia ja huolestua pienistäkin asioista
• olla addiktoitunut draamaan ja jännitykseen ( kiireellisten sijoitusten poliisioperaatiot)
• peitellä, vähätellä ja projisoida omia tai perheensä ongelmia
• pitää itsensä keinotekoisesti kiireellisenä (esim. uppoutumalla työhön), jotta omat murheet unohtuisivat
• suuttua ja kostaa, jos muut arvostelevat tai syyttävät häntä
• tarkistaa ja kontrolloida toisia (esim. soitella jatkuvasti)
• tuntea olonsa arvottomaksi tai tyhjäksi, ellei vaikutusalueella ole jotakuta alempaa, autettavan statuksen omaavaa
• tuntea olevansa uhri
• valehdella itselleen ja muille
Salavihaiset perfektionistit ja seksuaalimoralistit
Läheisriippuvainen kärsii usein kätketystä vihasta, joka ilmenee sarkastisina lausumina, epäonnistumisen pelkona ja vaikeutena näyttää todellisia tunteitaan. Hän pelkää läheisyyttä, kärsii kontrollinhalusta ja riittämättömyydentunteesta ja on usein seksuaalimoralisti. Itsetunto on heikko ja hän myös vähättelee itseään. Usein hän kysyy, mitä mieltä muut ovat hänestä. Hän muuttaa mielipiteitään ja arvojaan toisten mukaan ja hakee näin hyväksyntää ja turvaa.
Taustalla voi olla esimerkiksi ns. kiltin tytön syndrooma. Lapsuudessa tunteita ei ole voinut näyttää, ei kielteisiä eikä myönteisiä. Perhekuviossa on pitänyt unohtaa itsensä ja tarpeensa. Läheisriippuvaiselle on ominaista jatkuva alemmuuden ja riittämättömyyden tunne, joka projisoidaan muihin. Mikään mitä asiakas tekee ei riitä vaan vanhojen huolien ja velvoitteiden tilalle keksitään aina uusia.
Läheisriippuvaiselle ovat tuttuja energiaa sitovat tunteet kuten häpeä, pelko ja ahdistus. Ne kumpuavat jatkuvasta tarpeesta onnistua muiden silmissä. Läheisriippuvainen ei salli epäonnistumisia itselleen eikä toisille. Hän kokee olevansa huono ihmisenä, jos hän tekee virheen. Siksi omia virheitä ei koskaan myönnetä vaan niitä pyritään piilottelemaan asiapapereita fabrikoimalla ja lausuntotehtailulla; tilaamalla omien virheellisten päätösten ja näkemysten tueksi kalliita lausuntoja toinen toisensa perään.
Jopa asiakkaan eriävä, ”väärä” mielipide on rangaistava rike ja kriittisestä ajattelusta rangaistaan jo mielenterveysdiagnoosilla.
2. Huolen harmaa vyöhyke: kontakteja välttelevät skanneri-autistit
Huolen harmaalta vyöhykkeeltä löytyy puolestaan paljon Skannerin oireyhtymästä kärsiviä autisteja, jotka työskentelevät tyypillisesti lastensuojelun toimeenpanotyössä; perhetyössä, lastensuojelun sosiaalityöntekijöinä tai sijaishuoltoyksiköissä.
Skannerin oireyhtymästä kärsivän autistisen ihmisen aivoissa vallitsee elinikäinen tulehdustila, joka muistuttaa pitkälti Alzheimerin tautiin liittyvää tulehdustilaa. Hormonitoiminnan epätasapaino johtaa tyypillisesti muuta väestöä suurempaan stressialttiuteen. Muiden ihmisten toiminta ja muut ympäristöstä tulevat ärsykkeet koetaan liian voimakkaasti, mikä aiheuttaa turhaa huolestumista tai tarpeen vetäytyä rauhalliseen ympäristöön ja pysytellä omissa oloissaan.
Autistinen työntekijä haluaa pysyä omalla mukavuusalueellaan: hän välttelee aitoja kontakteja asiakkaisiin ja haluaa tehdä töitä vain toisten byrokraattien kanssa. Tyypillistä on, ettei sen paremmin lasta kuin vanhempia tavata kahden kesken.
Stimmailua ja laaja-alaisia oppimisvaikeuksia
Stressiä yritetään laukaista niin sanotun stimmailun (engl. stimming tai self-stimulatory behaviours) eli toistavan, stereotyyppisen ja maneerisen käyttäytymisen avulla. Oireyhtymään liittyy myös sosiaalisen vuorovaikutuksen poikkeavuutta ja kielenkehityksen häiriöt ovat niin ikään tavallisia.
Osalla esiintyy lisäksi laaja-alaisia oppimisvaikeuksia. Pitkästä koulutuksesta tai toistuvista hallintokanteluista huolimatta työntekijä ei välttämättä kykene sisäistämään esim. hallinnon oikeusperiaatteita koko virkauransa aikana ja vaikeuksia on myös päivittäisten toimien suoritusjärjestyksen muistamisessa. Tyypillistä on, että asiakkaita pyritään tapaamatta sovittamaan ennaltapäätettyihin sairausluokituksiin ja huostaanottoja tehdään antamatta ensin tarpeenmukaisia avohuollon tukitoimia.
Vaikeasti asennevammaisista käytetään Yhdysvalloissa usein epävirallista nimitystä low functioning. He kuormittavat toimillaan merkittävästi erikoissairaanhoitoa, sijaishuoltoa, oikeuslaitosta ja koko kansantaloutta aiheuttaen korvaamattomia kärsimyksiä lapsille ja perheille.
Pakkomielle kirjaamiseen ja luettelointiin
Skannerin oireyhtymässä yksi aisti/orientaatio dominoi koko havainnointia. Kyseistä ilmiötä kutsutaan yksikanavaisuudeksi (vrt.putkiaivoisuus) tai häiriö-orientaatioksi, jossa työntekijän koko tarmo on suuntautunut asiakkaan mahdollisten vikojen skannaukseen.
Skannerin autismi näkyy ulospäin usein ennen kaikkea sosiaalisen vuorovaikutuksen niukkuutena tai poikkeavuutena. Työntekijän mielenkiinto ei näyttäisi kohdistuvan luontaisesti muihin ihmisiin, vaan fyysiseen ympäristöön ja sen esinemaailmaan.
Asiakkaiden kohtaamisen sijaan oireyhtymästä kärsivät työntekijät tekevät monisivuisia luetteloita ja kuvauksia asiakkaiden kotien ja kaappien sisällöistä. Asiakkaiden avunpyynnöt kääntyvät pikkutarkoiksi kuvauksiksi siitä, millaisia asiakkaat ja heidän kotinsa ovat.
Kaikupuhe ja empatian puute
Oireyhtymästä kärsivät saattavat vaikuttaa epäempaattisilta eivätkä kykene tunnistamaan toisen tunteita esim. tuskaa. Vuorovaikutuksen puutetta yritetään paikata kaikupuheella (ekolalia).
Vaikka työntekijältä puuttuu normaali empatiakyky, hän kuitenkin tajuaa, että puheeseen kuuluu reagoida puheella. Niinpä hän saattaa toistaa epätarkoituksenmukaisesti esim. asiakkaiden lauseiden loppuja tai irrallisia lastensuojelukoulutuksissa kuulemiaan lauseita esim. ”jos sinulla olisi taikasauva, mitä nyt taikoisit” tai ”tämä on lapsen etu”.
Toisinaan kaikupuhe kääntyy myös ”sanoittamiseksi” eli työntekijä toistaa asiakkaan lausumat virheellisesti lisäten niihin omia sanojaan ja merkityksiään.
Oireyhtymästä kärsivät saattavat myös puhua erikoisella äänensävyllä ja saattavat ymmärtää vertauskuvalliset ilmaukset hyvin konkreettisesti. Asiakkaan tuleekin välttää kommunikaatiossaan kieli- ja vertauskuvien käyttöä, jotta ei tulisi väärintulkituksi.
Muistihäiriöit ja ongelmat ilmaisussa
Työntekijöillä saattaa olla suuria vaikeuksia ymmärtää puhetta ja ilmaista itseään suullisesti. Edes perusasioiden esim. huostaanottojen perustelujen tai purun ehtojen ilmaiseminen ei välttämättä onnistu kielellisesti. Tilanteissa, joissa oireyhtymästä kärsivä työntekijä ei ymmärrä eikä sisäistä hänelle suunnattua puhetta, nähdään usein aggressiivista tai muuta häiriökäyttäytymistä.
Oireyhtymästä kärsivillä on usein myös vaikeuksia palauttaa spontaanisti mieleen omaa toimintaansa. Episodisen muistin ongelmat saattavat vaikeuttaa pidempien keskustelujen käymistä, jos esimerkiksi 10 minuuttia sitten puhutut asiat ovat jo kadonneet mielestä.
Tämä ilmiö saattaisi selittää työntekijöillä esiintyvää semanttista harhailua. Automaattisten muistiprosessien häiriöt liittynevät myös siihen, että työntekijöillä on usein huono ajantaju. Asiakaspapereiden toimittaminen saattaa kestää vuoden ja huostaanoton purku kymmenenkin vuotta.
3. Suuren huolen vyöhyke: narsistit, nekrofiilit ja psykopuoskarit
Suuren huolen vyöhykkeeltä löytyy pääasiassa narsistisia ja psykopaattisia persoonallisuustyyppejä, jotka työskentelevät tyypillisesti lastensuojeluyrittäjinä, lastenpsykiatriassa tai lastensuojelun lainsäädäntö- ja tuomioistuintyössä.
Narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivä huolehtii tarkoin ulkonäöstään, antaa hyvän ensivaikutelman, janoaa huomiota, valtaa ja kehuja ja pyrkii saavuttamaan toisten luottamuksen. Hän tekee kanssaihmisistä riippuvaisia itsestään vetoamalla heidän heikkouksiinsa ja häpeäpisteisiinsä. Narsisti ei kykene vastavuoroiseen ihmissuhteeseen eikä tunne empatiaa. Hän sivuuttaa asiakkaiden mielipiteet ja tarpeet. Narsistinen työntekijä tuhoaa asiakkaansa minuuden jatkuvalla mitätöinnillä, tyytymättömyydellä ja toiseen projisoidulla vihalla. Paras suojautuminen narsistia vastaan on hakeutua irti tällaisesta suhteesta vaikka pakenemalla maasta.
Psykopatia on viralliseen tautiluokitukseen kuulumaton luonnehäiriö, jota voidaan mitata luotettavasti. Sille ominaisia piirteitä ovat pinnallinen viehätysvoima, itsekeskeisyys sekä myötäelämiskyvyn, syyllisyydentunnon ja pidäkkeiden puute.
Psykopaattisten työntekijöiden aivoissa ei tapahdu myötätuntoon viittaavia muutoksia tilanteissa, jotka normaalisti saavat tuntemaan empatiaa. Narsistiselle ja psykopaattiselle persoonalle tyypillistä on ylimielisyys, lipevyys, manipulointitaipumus, suuret käsitykset itsestä, saavutusten liioittelu, usko omaan ainutlaatuisuuteen, tunteiden pinnallisuus, vahvalta vaikuttava omanarvontunto ja korostuneen ihailun vaatiminen.
Psykopaatit puhuvat paljon menneistä, keskittyvät perustarpeisiin (raha), inhimillistävät puhettaan täytesanoilla ja käyttävät paljon konjuktioita (koska, jotta) rakentaakseen loogisia syy-seuraussuhteiden vaikutelmia. Psykopaattinen työntekijä saattaa ilman mitään syytä aloittaa mykkäkoulun tai kieltäytyä asiakkaan yhteydenotoista tai yhteistyöstä ilman selitystä.
Nekrofilia: elävän ja elämän pelko
Lastenpsykiatriassa toimivien työntekijöiden ihmis- ja maailmankuva on usein raadollinen ja vainoharhainen, jopa nekrofiilinen. Häiriöitä ja perversioita nähdään kaikkialla ja työntekijät keskittyvät kaivelemaan usein kuvitteellisia patologioita asiakkaidensa menneisyydestä tai ennustelemaan tulevaisuuden riskejä DSM-käsikirjojensa avulla, joissa mikä tahansa elämänilmiö voidaan luokitella häiriöksi.
Luokittelua harjoittavat usein epäpätevät, puutteellisen ammattitaidon ja elämänkokemuksen omaavat jäävit henkilöt vailla valvontaa, tutkimustietoa, näyttöä puuttumisen tuloksista tai vastuu- ja korvausvelvoitteita väärinkäytöksistään.
Filosofi, yhteiskuntakriitikko Erich Frommin mukaan ”nekrofilia voidaan määritellä intohimoiseksi viehtymykseksi kaikkeen sellaiseen, mikä on kuollutta, tapettua, mätää ja sairasta; se on intohimoa muuttaa kaikki elollinen joksikin elottomaksi, tuhota tuhoamisen vuoksi; loputonta mielenkiintoa kaikkea puhtaasti mekaanista kohtaan. Se on intohimoa repiä väkivalloin hajalle elävät yhteydet“.
Frommin mukaan nekrofilia johtuu ”kasvun ehkäistymisestä“. Se on”elämättömän elämän seurausta“ ja sillä on ”taipumusta hävittää inhimillisen elämän oma dynamiikka.”(Funk, 1991, 1/14). Fromm väittää, että ”elämä on mahdollista ainoastaan välittömänä, kokonaisena, tämänhetkisenä. Juuri tämä välittömyys ja suhteessaolemisen läheisyys on nekrofiilille kauhistus. Hän pakenee mieluummin menneisyyteen, koska hän voi löytää sieltä jo valmiiksi menneen ja kuolleen. Menneisyys on säilytettävissä, keräiltävissä ja säästettävissä, ilman että joutuu kohtaamaan luovaa ja tuottavaa, välitöntä ja ennakoimatonta elämää. Läheisyyden ja välittömyyden selittämätön pelko saa nekrofiilin etsimään turvaa menneisyydestä tai tulevaisuudesta eikä tämänhetkisestä olemisesta.”
Kiihottavat perversiot
Tyypillistä on oman turvattomuuden ja vihan tunteiden ulkoistaminen toisiin. Jokainen lapsi on potentiaali uhri ja jokainen vanhempi on potentiaali raiskaaja ja perhesurmaaja. Työntekijä on usein sairaalloisen kiinnostunut erityisesti seksuaaliperversioista, tutkii niitä pakonomaisesti, terapoi itseään niiden kautta ja tiedostamattaan kiihottuu omista kuvitelmistaan.
Filosofian tohtori John Moneyn mukaan ”seksuaalirikosten viktimologia (uhriteoria) on luonut oman pseudologia fantasticansa, johon sisältyy satanistisia kulttimenoja ja lasten uhraamista. Kummankaan olemassaolosta ei ole mitään todisteita. Tämä viktimologian vastenmielinen haara on syistä, joita ei ole täysin selvitetty, levinnyt erityisesti englantia puhuvissa ja protestanttisissa maissa.”
Tyypillistä on, että työntekijöiden ajattelu on hyvin urautunutta ja työyhteisö muistuttaa enemmän lahkoa kuin demokraattista instituutiota.
Lastensuojelun lahkolainen vallankäyttö
Tutkimusprofessori Hannu Lauerman mukaan yleismaailmallisia pahamaineisten lahkojen ( ja lastensuojelun rutiininomaisia) vallankäyttökeinoja ovat:
- taloudellisen riiston kätkeminen hyvyyden sädekehään
- uhrien eristäminen muusta maailmasta
- perhesiteiden katkaisu
- tunneilmaisun rajoittaminen
- koulunkäynnin ja terveydenhuollon minimointi
- syyllistäminen, pelottelu ja uhkailu
- salailu ja valmentautuminen oikeusviranomaispuuttumisiin harhaanjohtavin asiapaperein
Lahkon vaatiman elämäntavan suggestiivisia elementtejä ovat:
- kauniit rituaalien nimet: vanhemmuuden tuki, perhetyö, moniammatillinen yhteistyö, hoidollinen sijoitus, tukitoimi
- ulkomaailman kuvaaminen vaarallisena: riskidiskurssi
- eristäytyminen muusta yhteiskunnasta: yleinen valveutumattomuus yhdistettynä omaa kunnollisuutta korostavaan tarpeeseen erottautua "riskiperheistä"
- harhaanjohtavat eufemismit ja uusiokieli: lapsen etu, erityinen huolenpito, intensiivihoito, kehittäminen, turvaistaminen
- negatiivisten mielikuvien jatkuva ruokkiminen
- hierarkia ja jäseniltä muualle puuttuvat etenemismahdollisuudet
Lastensuojelun suuren huolen vyöhykkeellä tyypillisiä ovat myös seuraavat lahkojen toimintakäytännöt:
- viranomaisen erehtymättömyyttä tai lahkon/ seurakunnan vanhimman erehtymättömyyttä ei saa kyseenalaistaa
- väärinkäytöksiä ja vääriä päätöksiä ei myönnetä vääriksi eikä oikaista
- kaltoinkohtelulle ei ole toimivia valituskanavia kummassakaan
- ulkopuolisille (medialle) ei saa kertoa ongelmista
- kaikki väärinkäytökset ovat vain yksittäistapauksia
- yhteisöä julkisesti arvostelemaan rohjenneet leimataan katkeriksi epäonnistujiksi
- sääntöjä vastaan kapinoivia uhataan ja pelotellaan
- hierarkian alapäässä olevia ei kuulla eikä uskota
Huolen vyöhykkeet auttavat tunnistamaan epäeettisiä työntekijöitä ja -käytäntöjä mutta varhaista puuttumista tarvittaisiin myös lastensuojelun rakenteisiin ja lainsäädäntöön. Kunnan päättäjien, virkamiesten ja lastenpsykiatrien mahdolliset sidonnaisuudet lastensuojelulaitoksiin tulee tutkia.
Oikeusturvarikkomuksia tehtailevat sosiaalityöntekijät on poistettava hallinto-oikeuksien jäsenistöstä ja huostaoikeudenkäynnit siirrettävä käräjäoikeuteen.
Viranomaisten vastuusäännökset ja korvaussäännökset tulee saattaa ajan tasalle ja luoda sosiaalitoimen hallinnonalalle potilasvahinkojen korvaamista vastaava järjestelmä, josta perhe saa automaattisesti hyvityksen viranomaisen väärien toimien aiheuttamaan kärsimykseen.
Myyrä
Muita Lokakuun liikkeen julkaisuja:
☞ Huolen Aika On Nyt
☞ Meillä heräsi huoli Tuomas Kurttilasta: lastensuojeluilmoitus!
☞ Varhainen huoli ja puuttuminen - mielen sairautta
☞ Huoli julkisuuskuvasta
☞ Huolia Turussa
☞ Huolikartoitus-kotitesti
☞ Lastensuojelun puhtauskultti
☞ ECCE HOMO: sossu selvittää vauvan potentiaalista homoutta!
☞ Valesossujen valekirjaukset- sossun ”sanoittamat”
☞ Miksi mummula ei kelpaa sijaisperheeksi? Kuuntele nauha!
☞ LAITTOMUUS: Helsingin lastensuojelu takavarikoi asiakkaiden puhelimet. Kuuntele nauhoite!
RSS Feed
