Varatuomari Leeni Ikonen on selvitellyt hallinto-oikeuksien asiantuntijajäsenten koulutusta, työtehtäviä ja yhteyksiä lastensuojelun eri toimijoihin. Hän kysyy monien kansalaisten suulla, voiko sosiaalityöntekijä todellakin toimia tuomarina huostaanottoasiassa.
Järjestelmä, jossa asiakas joutuu neuvomaan virkamiestä
On hienoa havaita, että maassamme on runsaasti viranomaisohjauksesta kiinnostuneita kansalaisia. Tilanne on kieltämättä muodostunut erikoislaatuiseksi. Lukuisa joukko yksittäisiä kansalaisia, erilaisia toimijoita ja yhdistyksiä on muodostunut perheiden tueksi viranomaisen aiheuttamia vaurioita korjaamaan ja niitä ehkäisemään. Nämä tahot ohjaavat ja opastavat lastensuojelun työntekijöitä lastensuojelussa noudattavista lainsäännöksistä.
Joudun lakimiehenä itsekin tämän tehtävän eteen. Millään muulla hallinnonalalla en ole kohdannut tilannetta, jossa asiakas joutuu neuvomaan virkamiestä työtehtävissä noudatettavasta lainsäädännöstä (vrt. perustuslaki 118 §: Virkamies vastaa virkatoimiensa lainmukaisuudesta). Tänä keväänä osallistuin jopa eduskuntatalolla pidettävään rauhanomaiseen mielenosoitukseen ja siinäkin teemana oli virkavastuu ja lakien noudattaminen.
Erään kansalaisen huolenaiheena oli viranomaistyön arvioiminen tuomioistuimessa. Tahdonvastaiset huostaanotot käsitellään hallinto-oikeudessa, jota kohtaan kansalaisen kuuluisi tuntea kunnioitusta ja luottamusta. Hallinto-oikeudet vahvistavat käytännössä sosiaalityöntekijöiden näkemykset.
Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen eräässä tutkimuksessa ilmeni, että ratkaisuista puuttuu usein eri suuntaan puhuvien todisteiden arvioiminen, eikä niissä analysoida mahdollisia epäjohdonmukaisuuksia tai vertailla esimerkiksi todistajanlausuntojen luotettavuutta suhteessa asiakirjojen teksteihin, saati oteta kantaa siihen, millä perusteella tietty todistelu on luotettavin.
Heikoimmillaan hallinto-oikeuden päätöksiin poimitaan sellaisenaan ote lastensuojelun kirjauksista. Yksikään tutkimuksen kohteena oleva päätös ei sisältänyt viittauksia korkeimman hallinto-oikeuden tai Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuihin, lakien esitöihin tai oikeuskirjallisuuteen.
Hallinto-oikeus sosiaalityöntekijöiden yhteistyökumppanina
Huostaanotossa on kyse yksittäisen lapsen koko elämänmittaisesta ratkaisusta. Päätöksellä voidaan aiheuttaa syvä trauma koko perheelle sen lisäksi, että lapsi syrjäytyy. Päätöksen sisällöllä on siten hyvin tärkeä merkitys lastensuojelun laadun parantamisessa. Tällä hetkellä ohjaus on varsin vähäistä.
Lastensuojelun työntekijät ovat yleensä vuorenvarmoja siitä, että heidän työhönsä ei puututa hallinto-oikeudessa. Eräs työntekijä totesi minulle, että tekipä hän mitä tahansa, hallinto-oikeus sen aina hyväksyy. Toinen työntekijä totesi suullisen käsittelyn jälkeen, ettei sillä ole mitään merkitystä, mitä hallinto-oikeus asiassa päättää. Lastensuojelun työntekijät tekevät sen, mitä parhaaksi näkevät eli eivät palauta lasta kotiinsa.
Lastensuojeluasiat koskettavat tällä hetkellä satoja tuhansia kansalaisia – lapsia ja heidän läheisiään. Hallinnon lainmukaisuuden toteutumisella lastensuojeluasioissa on suuri merkitys, paitsi kansalaisen oikeusturvan, myös yhteiskuntarauhan kannalta. Lastensuojelun toimintatavat näyttävät horjuttavan kansalaisen turvallisuudentunnetta ja luottamusta kaikkeen viranomaistoimintaan. Ne nakertavat suomalaisen yhteiskunnan kantavia pilareita.
Kansalaisen syvä huoli koski hallinto-oikeuden asiantuntijajäseniä, jotka toimivat tuomioistuimessa tuomareina. Hallinto-oikeuksien kokoonpanoon kuuluu kaksi oikeustieteellisen loppututkinnon suorittanutta henkilöä sekä lastensuojeluasioihin perehtynyt asiantuntijajäsen. Asiantuntijajärjestelmän tarkoituksena on saada tuomioistuimen käyttöön asiantuntemusta lastensuojelun alalta, mutta samalla asiassa piilee puolueettoman tuomaritoiminnan kannalta ongelma. Lastensuojelun oppirakennelmat ja sokea piste – objektiivisuuden kadottaneet työkäytännöt – saattavat siirtyä puolueettomaan tuomioistuimeen. Tutkimuksen mukaan lastensuojelun taustalla vaikuttavista lastensuojelun arvoja, normeja ja käytäntöjä muovaavista ideologioista ja politiikasta ei ole riittävästi tutkimustietoa.
Asiantuntijat toimivat kukin omalla tahollaan työelämässään ja heidän näkökulmansa muovautuu luonnollisesti oman työn kautta, esimerkiksi lastensuojelutyössä ja lastenpsykiatriassa vallalla oleva psykoanalyyttinen tarkastelutapa merkitsee sitä, että lapsen vanhemmat nähdään jollakin tavoin sairaina. Tällainen ajattelutapa vaikeuttaa tosiseikkojen selvittämistä, joka puolestaan on oleellista puolueettomassa tuomaritoiminnassa. Päätoimi, johon liittyy yhteistyö sijaishuoltoa tarjoavien tahojen kanssa, muokkaa tarkastelutapaa. Näistä työtehtävistä tuomarin roolin asettuminen edellyttäisi ehdottoman ennakkoasenteetonta ja kaikista sidoksista vapaata ajattelua.
Lastensuojelun kehittämisohjelman huostaanottotyöryhmän raportissa esitettiin, että sosiaalityöntekijöille järjestettäisiin alueellisesti koulutusta lastensuojeluasioiden käsittelystä hallinto-oikeudessa, joka sisältää myös valmennusta oikeuden suulliseen käsittelyyn. Työryhmä toteaa, että ”yhteiset seminaarit ja työkokoukset hallinto-oikeusjuristien ja sosiaalityöntekijöiden kesken voisivat toimia vuoropuhelun foorumina, missä yhteistyötä kehitetään. Asia saa vielä suuremman merkityksen, mikäli hallinto-oikeuksien rooli huostaanoton päättäjänä kasvaa lastensuojelulakia uudistettaessa”.
Tällainen ehdotus on mitä ilmeisimmin otettu käyttöön, sillä mm. porilaiset sosiaalityöntekijät ovat keväällä 2008 käyneet Turun hallinto-oikeudessa saamassa opastusta oikeudessa asiointiin. Lastensuojelun työntekijä kirjaa selostuksen tästä käynnistä. Tuomioistuin on antanut ohjeita suullisesta käsittelystä:
”Vanhempien puheenvuoron käyttää usein asianajaja, joka saattaa hyökätä jyrkästikin hakemusta vastaan. Puheenvuoroa on syytä seurata ja kirjoittaa kommenttia varten muistiin asiat, jotka eivät pidä paikkaansa tai joihin muuten haluaa palata...”
Mikäli hallinto-oikeudet yllättävästi katsovat asianmukaiseksi kouluttaa siellä asioivia sosiaalityöntekijöitä, tulee koulutus suunnata puolueettomuussyistä tasapuolisesti kaikille asianosaisille, myös nuorille ja vanhemmille.
Sosiaalityöntekijät kertovat soittavansa hallinto-oikeuteen milloin mistäkin asiasta. Tällainen ei sovi puolueettoman tuomioistuimen rooliin. Näyttää siltä, että myös lastensuojelun työntekijät, avoimesti asiasta kertoessaan, ovat mieltäneet tuomioistuimen yhteistyökumppanikseen ja tuomioistuimen rooli on hämärtynyt.
Asiantuntijajäsenet käyttävät "hiljaista, salattua tietoa"
Turun hallinto-oikeuden asiantuntijajäsen professori Leo Nyqvist kertoo 30 päivää -lehdessä toimittajalle hallinto-oikeustyöskentelystä: ”Vaikka voisi sanoa, ettei intuitiivinen näkökulma ole kovin ammatillinen, jollakin tavalla se painottuu. Olisiko tämä sitä hiljaista tietoa, jota on vaikea sanoittaa.”
Oikeusturva-asiain neuvottelukunta suositti vuonna 2005 lastensuojeluasioiden ensi asteen käsittelyn siirtoa käräjäoikeuksiin todeten, että lastensuojeluasioiden erityispiirre edellyttäisi oikeudenkäyntimenettelyä koskevan lainsäädännön täydentämistä. Erityisesti juttuun liittyvän faktapuolen käsittely ja eri osapuolten oikeusturva katsottiin edellyttävän tällaista sääntelyä: ”Lastensuojeluasioissa on tärkeää, että asioista päätettäessä esitetään näyttö perusteista, joilla päätöstä haetaan. Tällöin ei saa jäädä sijaa olettamukselle sosiaaliviranomaisen ns. hiljaisesta tiedosta, jota vastaan toinen osapuoli ei voi esittää vastanäyttöä, koska hän ei tiedä, mitä tämä ns. hiljainen tieto sisältää.”
On yllättävää, mutta samalla erittäin tärkeää, että 2000-luvun tuomioistuintoimintaa arvioitaessa ns. hiljaisen tiedon olemassaoloa koskeva asia ylipäänsä nousee esille. Tällä tiedolla tarkoitetaan suomalaiseen sosiaalityöhön 1980-luvun lopulla rantautunutta käsitettä, jonka käyttö laajeni nopeasti 2000-luvulle siirryttäessä. Hiljaisen tiedon käsite tarkoittaa lastensuojelun kielellä tietoa, jonka vain lastensuojelun työntekijä ja muut perheen ulkopuoliset tahot tietävät. Vaikka sosiaalialan tutkimuksissa on osoitettu hiljaisen tiedon näkyväksi tekemisen välttämättömyys työn laadun kannalta, käsitettä alettiin käyttää kuvaamaan olemassa olevaa tietovarantoa ja hiljaista tietoa itseään työskentelyn ensisijaisena edellytyksenä ja jopa menestyksen avaimena: "Täsmällisen tiedon vaatimus korvattiin hiljaiseen tietoon vedoten.”
Kun tällaisia näkökulmia tulee esille, lastensuojelun työn laatu eli siis oikeudenkäyntiaineistoon ja lastensuojelun työtapoihin liittyvät kysymykset nousevat hallinto-oikeuskäsittelyn keskiöön. Lastensuojelutyön tiedonmuodostukseen ja dokumentointiin liittyvät ongelmat huomioiden hiljaisen tiedon hyväksyminen mahdollistaa myös mielivallan.
Helsingin hallinto-oikeuden asiantuntijana toimii sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentian erityisasiantuntija Alpo Heikkinen. Hän toimii lastensuojelupalveluita tarjoavan yrityksen osakkaana yhdessä Helsingin kaupungin sosiaalivirastossa työskennelleiden sosiaalityöntekijöiden kanssa.
Alpo Heikkinen on kirjoittanut MTV3:n ohjelmasta ”Hätiköityjä huostaanottoja” (4.12.2013) ja kertonut näkemyksiään lastensuojelun julkisuuskuvasta ”Lastensuojelun julkisuuskuva johtaa harhaan”:
… Tutkivaa journalismia edustava ajankohtaisohjelma oli valinnut valtavirran mukaisesti yksipuolisen näkökulman valitsemaansa aiheeseen. Ohjelmasta loisti poissaolollaan työntekijöiden näkökulma lastensuojelun ongelmiin. Keskeinen asiavirhe johti katsojia harhaan ja vahvisti harmillisesti käsitystä siitä, että lastensuojelu on pelkkiä huostaanottoja, ja että työtä tehdään ammattietiikan ja lainsäädännön sijaan mielivaltaisesti...
… Kiireelliseen sijoitukseen ei koskaan ryhdytä löyhin perustein. Kiireellisen sijoituksen syyt kerrotaan tilanteessa lapselle ja perheelle suullisesti...
… Ohjelmassa väitettiin, että asiakas saa toisinaan perustelut huostaanottoon vasta hallinto-oikeudessa, mutta se ei pidä paikkaansa. Mikäli lapsi päätetään ottaa huostaan, perustelut ja asiakasperheeseen liittyvä kirjallinen materiaali käydään vanhempien kanssa tarkkaan läpi suullisesti kuulemistilaisuudessa. Joskus kuulemistilaisuus voi olla asiakkaalle niin rankka, ettei siitä jää mitään mieleen. Voi olla, että asiakas pysähtyy kuulemaan perusteita vasta hallinto-oikeudessa....
Alpo Heikkinen on ottanut kantaa myös 8-vuotiaanana kuolleen Eerikan tapaukseen ”Väärät ihmiset syytettyjen penkillä”.
– Nyt syytetään konkreettista lastensuojelutyötä tekeviä, joilla ei kuitenkaan ole mitään mahdollisuuksia vaikuttaa siihen miten hyvin he voivat työnsä tehdä.
Voiko murhan ratkaista intuition avulla?
Kansalainen kysyy:
1) Miten on mahdollista, että riippumaton tuomioistuinjärjestelmä sallii vahvat sidokset lastensuojeluun? Yleisen tuomioistuimen puolella tuomareiden vahvat kannanotot ja asenteellisuus herättäisivät varmasti huomiota.
2) Mitä tapahtuisi, jos virkasyytteeseen joutuneiden sosiaalityöntekijöiden juttua käsittelevä käräjätuomari kertoilisi medialle pitävänsä sosiaalityöntekijöiden työtä pääsääntöisesti laadukkaana ja että työntekijät noudattavat lakeja?
3) Mitä tapahtuisi, jos murhajuttua käsittelevä käräjätuomari kertoilisi medialle käyttävänsä juttua ratkaistessaan intuitiivista "musta tuntuu"-työotetta?
Leeni Ikonen
Leeni Ikosen edellinen blogi: Kuka laatisi tunnekylmän lastensuojelijan tunnistamisohjeet?
On hienoa havaita, että maassamme on runsaasti viranomaisohjauksesta kiinnostuneita kansalaisia. Tilanne on kieltämättä muodostunut erikoislaatuiseksi. Lukuisa joukko yksittäisiä kansalaisia, erilaisia toimijoita ja yhdistyksiä on muodostunut perheiden tueksi viranomaisen aiheuttamia vaurioita korjaamaan ja niitä ehkäisemään. Nämä tahot ohjaavat ja opastavat lastensuojelun työntekijöitä lastensuojelussa noudattavista lainsäännöksistä.
Joudun lakimiehenä itsekin tämän tehtävän eteen. Millään muulla hallinnonalalla en ole kohdannut tilannetta, jossa asiakas joutuu neuvomaan virkamiestä työtehtävissä noudatettavasta lainsäädännöstä (vrt. perustuslaki 118 §: Virkamies vastaa virkatoimiensa lainmukaisuudesta). Tänä keväänä osallistuin jopa eduskuntatalolla pidettävään rauhanomaiseen mielenosoitukseen ja siinäkin teemana oli virkavastuu ja lakien noudattaminen.
Erään kansalaisen huolenaiheena oli viranomaistyön arvioiminen tuomioistuimessa. Tahdonvastaiset huostaanotot käsitellään hallinto-oikeudessa, jota kohtaan kansalaisen kuuluisi tuntea kunnioitusta ja luottamusta. Hallinto-oikeudet vahvistavat käytännössä sosiaalityöntekijöiden näkemykset.
Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen eräässä tutkimuksessa ilmeni, että ratkaisuista puuttuu usein eri suuntaan puhuvien todisteiden arvioiminen, eikä niissä analysoida mahdollisia epäjohdonmukaisuuksia tai vertailla esimerkiksi todistajanlausuntojen luotettavuutta suhteessa asiakirjojen teksteihin, saati oteta kantaa siihen, millä perusteella tietty todistelu on luotettavin.
Heikoimmillaan hallinto-oikeuden päätöksiin poimitaan sellaisenaan ote lastensuojelun kirjauksista. Yksikään tutkimuksen kohteena oleva päätös ei sisältänyt viittauksia korkeimman hallinto-oikeuden tai Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuihin, lakien esitöihin tai oikeuskirjallisuuteen.
Hallinto-oikeus sosiaalityöntekijöiden yhteistyökumppanina
Huostaanotossa on kyse yksittäisen lapsen koko elämänmittaisesta ratkaisusta. Päätöksellä voidaan aiheuttaa syvä trauma koko perheelle sen lisäksi, että lapsi syrjäytyy. Päätöksen sisällöllä on siten hyvin tärkeä merkitys lastensuojelun laadun parantamisessa. Tällä hetkellä ohjaus on varsin vähäistä.
Lastensuojelun työntekijät ovat yleensä vuorenvarmoja siitä, että heidän työhönsä ei puututa hallinto-oikeudessa. Eräs työntekijä totesi minulle, että tekipä hän mitä tahansa, hallinto-oikeus sen aina hyväksyy. Toinen työntekijä totesi suullisen käsittelyn jälkeen, ettei sillä ole mitään merkitystä, mitä hallinto-oikeus asiassa päättää. Lastensuojelun työntekijät tekevät sen, mitä parhaaksi näkevät eli eivät palauta lasta kotiinsa.
Lastensuojeluasiat koskettavat tällä hetkellä satoja tuhansia kansalaisia – lapsia ja heidän läheisiään. Hallinnon lainmukaisuuden toteutumisella lastensuojeluasioissa on suuri merkitys, paitsi kansalaisen oikeusturvan, myös yhteiskuntarauhan kannalta. Lastensuojelun toimintatavat näyttävät horjuttavan kansalaisen turvallisuudentunnetta ja luottamusta kaikkeen viranomaistoimintaan. Ne nakertavat suomalaisen yhteiskunnan kantavia pilareita.
Kansalaisen syvä huoli koski hallinto-oikeuden asiantuntijajäseniä, jotka toimivat tuomioistuimessa tuomareina. Hallinto-oikeuksien kokoonpanoon kuuluu kaksi oikeustieteellisen loppututkinnon suorittanutta henkilöä sekä lastensuojeluasioihin perehtynyt asiantuntijajäsen. Asiantuntijajärjestelmän tarkoituksena on saada tuomioistuimen käyttöön asiantuntemusta lastensuojelun alalta, mutta samalla asiassa piilee puolueettoman tuomaritoiminnan kannalta ongelma. Lastensuojelun oppirakennelmat ja sokea piste – objektiivisuuden kadottaneet työkäytännöt – saattavat siirtyä puolueettomaan tuomioistuimeen. Tutkimuksen mukaan lastensuojelun taustalla vaikuttavista lastensuojelun arvoja, normeja ja käytäntöjä muovaavista ideologioista ja politiikasta ei ole riittävästi tutkimustietoa.
Asiantuntijat toimivat kukin omalla tahollaan työelämässään ja heidän näkökulmansa muovautuu luonnollisesti oman työn kautta, esimerkiksi lastensuojelutyössä ja lastenpsykiatriassa vallalla oleva psykoanalyyttinen tarkastelutapa merkitsee sitä, että lapsen vanhemmat nähdään jollakin tavoin sairaina. Tällainen ajattelutapa vaikeuttaa tosiseikkojen selvittämistä, joka puolestaan on oleellista puolueettomassa tuomaritoiminnassa. Päätoimi, johon liittyy yhteistyö sijaishuoltoa tarjoavien tahojen kanssa, muokkaa tarkastelutapaa. Näistä työtehtävistä tuomarin roolin asettuminen edellyttäisi ehdottoman ennakkoasenteetonta ja kaikista sidoksista vapaata ajattelua.
Lastensuojelun kehittämisohjelman huostaanottotyöryhmän raportissa esitettiin, että sosiaalityöntekijöille järjestettäisiin alueellisesti koulutusta lastensuojeluasioiden käsittelystä hallinto-oikeudessa, joka sisältää myös valmennusta oikeuden suulliseen käsittelyyn. Työryhmä toteaa, että ”yhteiset seminaarit ja työkokoukset hallinto-oikeusjuristien ja sosiaalityöntekijöiden kesken voisivat toimia vuoropuhelun foorumina, missä yhteistyötä kehitetään. Asia saa vielä suuremman merkityksen, mikäli hallinto-oikeuksien rooli huostaanoton päättäjänä kasvaa lastensuojelulakia uudistettaessa”.
Tällainen ehdotus on mitä ilmeisimmin otettu käyttöön, sillä mm. porilaiset sosiaalityöntekijät ovat keväällä 2008 käyneet Turun hallinto-oikeudessa saamassa opastusta oikeudessa asiointiin. Lastensuojelun työntekijä kirjaa selostuksen tästä käynnistä. Tuomioistuin on antanut ohjeita suullisesta käsittelystä:
”Vanhempien puheenvuoron käyttää usein asianajaja, joka saattaa hyökätä jyrkästikin hakemusta vastaan. Puheenvuoroa on syytä seurata ja kirjoittaa kommenttia varten muistiin asiat, jotka eivät pidä paikkaansa tai joihin muuten haluaa palata...”
Mikäli hallinto-oikeudet yllättävästi katsovat asianmukaiseksi kouluttaa siellä asioivia sosiaalityöntekijöitä, tulee koulutus suunnata puolueettomuussyistä tasapuolisesti kaikille asianosaisille, myös nuorille ja vanhemmille.
Sosiaalityöntekijät kertovat soittavansa hallinto-oikeuteen milloin mistäkin asiasta. Tällainen ei sovi puolueettoman tuomioistuimen rooliin. Näyttää siltä, että myös lastensuojelun työntekijät, avoimesti asiasta kertoessaan, ovat mieltäneet tuomioistuimen yhteistyökumppanikseen ja tuomioistuimen rooli on hämärtynyt.
Asiantuntijajäsenet käyttävät "hiljaista, salattua tietoa"
Turun hallinto-oikeuden asiantuntijajäsen professori Leo Nyqvist kertoo 30 päivää -lehdessä toimittajalle hallinto-oikeustyöskentelystä: ”Vaikka voisi sanoa, ettei intuitiivinen näkökulma ole kovin ammatillinen, jollakin tavalla se painottuu. Olisiko tämä sitä hiljaista tietoa, jota on vaikea sanoittaa.”
Oikeusturva-asiain neuvottelukunta suositti vuonna 2005 lastensuojeluasioiden ensi asteen käsittelyn siirtoa käräjäoikeuksiin todeten, että lastensuojeluasioiden erityispiirre edellyttäisi oikeudenkäyntimenettelyä koskevan lainsäädännön täydentämistä. Erityisesti juttuun liittyvän faktapuolen käsittely ja eri osapuolten oikeusturva katsottiin edellyttävän tällaista sääntelyä: ”Lastensuojeluasioissa on tärkeää, että asioista päätettäessä esitetään näyttö perusteista, joilla päätöstä haetaan. Tällöin ei saa jäädä sijaa olettamukselle sosiaaliviranomaisen ns. hiljaisesta tiedosta, jota vastaan toinen osapuoli ei voi esittää vastanäyttöä, koska hän ei tiedä, mitä tämä ns. hiljainen tieto sisältää.”
On yllättävää, mutta samalla erittäin tärkeää, että 2000-luvun tuomioistuintoimintaa arvioitaessa ns. hiljaisen tiedon olemassaoloa koskeva asia ylipäänsä nousee esille. Tällä tiedolla tarkoitetaan suomalaiseen sosiaalityöhön 1980-luvun lopulla rantautunutta käsitettä, jonka käyttö laajeni nopeasti 2000-luvulle siirryttäessä. Hiljaisen tiedon käsite tarkoittaa lastensuojelun kielellä tietoa, jonka vain lastensuojelun työntekijä ja muut perheen ulkopuoliset tahot tietävät. Vaikka sosiaalialan tutkimuksissa on osoitettu hiljaisen tiedon näkyväksi tekemisen välttämättömyys työn laadun kannalta, käsitettä alettiin käyttää kuvaamaan olemassa olevaa tietovarantoa ja hiljaista tietoa itseään työskentelyn ensisijaisena edellytyksenä ja jopa menestyksen avaimena: "Täsmällisen tiedon vaatimus korvattiin hiljaiseen tietoon vedoten.”
Kun tällaisia näkökulmia tulee esille, lastensuojelun työn laatu eli siis oikeudenkäyntiaineistoon ja lastensuojelun työtapoihin liittyvät kysymykset nousevat hallinto-oikeuskäsittelyn keskiöön. Lastensuojelutyön tiedonmuodostukseen ja dokumentointiin liittyvät ongelmat huomioiden hiljaisen tiedon hyväksyminen mahdollistaa myös mielivallan.
Helsingin hallinto-oikeuden asiantuntijana toimii sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentian erityisasiantuntija Alpo Heikkinen. Hän toimii lastensuojelupalveluita tarjoavan yrityksen osakkaana yhdessä Helsingin kaupungin sosiaalivirastossa työskennelleiden sosiaalityöntekijöiden kanssa.
Alpo Heikkinen on kirjoittanut MTV3:n ohjelmasta ”Hätiköityjä huostaanottoja” (4.12.2013) ja kertonut näkemyksiään lastensuojelun julkisuuskuvasta ”Lastensuojelun julkisuuskuva johtaa harhaan”:
… Tutkivaa journalismia edustava ajankohtaisohjelma oli valinnut valtavirran mukaisesti yksipuolisen näkökulman valitsemaansa aiheeseen. Ohjelmasta loisti poissaolollaan työntekijöiden näkökulma lastensuojelun ongelmiin. Keskeinen asiavirhe johti katsojia harhaan ja vahvisti harmillisesti käsitystä siitä, että lastensuojelu on pelkkiä huostaanottoja, ja että työtä tehdään ammattietiikan ja lainsäädännön sijaan mielivaltaisesti...
… Kiireelliseen sijoitukseen ei koskaan ryhdytä löyhin perustein. Kiireellisen sijoituksen syyt kerrotaan tilanteessa lapselle ja perheelle suullisesti...
… Ohjelmassa väitettiin, että asiakas saa toisinaan perustelut huostaanottoon vasta hallinto-oikeudessa, mutta se ei pidä paikkaansa. Mikäli lapsi päätetään ottaa huostaan, perustelut ja asiakasperheeseen liittyvä kirjallinen materiaali käydään vanhempien kanssa tarkkaan läpi suullisesti kuulemistilaisuudessa. Joskus kuulemistilaisuus voi olla asiakkaalle niin rankka, ettei siitä jää mitään mieleen. Voi olla, että asiakas pysähtyy kuulemaan perusteita vasta hallinto-oikeudessa....
Alpo Heikkinen on ottanut kantaa myös 8-vuotiaanana kuolleen Eerikan tapaukseen ”Väärät ihmiset syytettyjen penkillä”.
– Nyt syytetään konkreettista lastensuojelutyötä tekeviä, joilla ei kuitenkaan ole mitään mahdollisuuksia vaikuttaa siihen miten hyvin he voivat työnsä tehdä.
Voiko murhan ratkaista intuition avulla?
Kansalainen kysyy:
1) Miten on mahdollista, että riippumaton tuomioistuinjärjestelmä sallii vahvat sidokset lastensuojeluun? Yleisen tuomioistuimen puolella tuomareiden vahvat kannanotot ja asenteellisuus herättäisivät varmasti huomiota.
2) Mitä tapahtuisi, jos virkasyytteeseen joutuneiden sosiaalityöntekijöiden juttua käsittelevä käräjätuomari kertoilisi medialle pitävänsä sosiaalityöntekijöiden työtä pääsääntöisesti laadukkaana ja että työntekijät noudattavat lakeja?
3) Mitä tapahtuisi, jos murhajuttua käsittelevä käräjätuomari kertoilisi medialle käyttävänsä juttua ratkaistessaan intuitiivista "musta tuntuu"-työotetta?
Leeni Ikonen
Leeni Ikosen edellinen blogi: Kuka laatisi tunnekylmän lastensuojelijan tunnistamisohjeet?
RSS Feed
