Osallisuus on sijaishuollon edunvalvontaa ja traumojen purkua traumantuottajan valvonnassa?
Lyhyesti:
Yksi esimerkki epäeettisestä sosiaalialan asiantuntijoiden edunvalvonnasta ovat asiakasosallisuuden nimissä toteutettavat osallistumispetokset esim. Lastensuojelun onnistumisen tekijät- tyyppiset huonosti suunnitellut pseudokyselyt ja -tutkimukset, joiden tarkoitus tuntuu olevan tiedon keräämisen sijaan tiedon manipulointi tukemaan sosiaalityön loputtomia resurssivaateita. Samaan tuntuu pyrkivän myös Kasperin kysely ja sen pohjana toimiva Hyvää lastensuojelua kiitos- tutkimus.
Lastensuojelun eugeniikasta ammentavaa ylisukupolvista väärintekemisen kulttuuria ja ideologiaa EI korjata pseudotutkimuksilla, suuntamalla lisää resursseja toimimattomaan palvelujärjestelmään ja sijaishuoltoon, järjestämällä asiakkaille lisää osallistumispetoksia ja psykoanalyyttisia arviointeja, palkkaamalla lisää kehnoja johtajia tai kertomalla lastensuojelusta positiivisia tarinoita.
Onneksi jopa eugeniikkaan harhautumisen jälkeenkin asiantuntijuus voi kukkia. Asiantuntijoiden riskiajattelun ja älyllisen ja eettisen huono- osaisuuden ei tarvitse periytyä - jos tehdyt virheet tunnistetaan, tunnustetaan ja korjataan.
Kehotamme lukijoitamme vastaamaan kyselyyn sen puutteista huolimatta:
https://suomenkasper.fi/tienviittoja-lastensuojeluun/
Pitkästi:
Me haluamme kuulla suoraan vanhemmilta! julistaa vanhempien osallisuutta hehkuttava kasvatus- ja perheneuvontaliitto Kasper (Entinen Kasvatusneuvolain sosiaalityöntekijät ry) Tienviittoja lastensuojeluun- kyselyssään, johon kehotamme kaikkia lukijoitamme vastaamaan kyselyn puutteista huolimatta:
https://link.webropolsurveys.com/Participation/Public/496fa9ef-9dc7-42a1-a2f6-c3a0607740ab?displayId=Fin2291533
Mainos vihjaa, että vanhempien kuuleminen ja vanhemmilta suoraan kysyminen ilman väliin tunkevaa sosiaalialan asiantuntijaa on suomalaisessa asiakaslähtöisyyteen sitoutuneessa järjestömaailmassa ja lastensuojelututkimuksessa jotakin poikkeuksellista ja ennennäkemätöntä- mitä se onkin.
Kyselyssä moniin vanhempien vastauksille varattuihin tiloihin ei tosin saa mahtumaan edes yhtä kokonaista lausetta.
Sama tilaongelma oli Lastensuojelun onnistumisen tekijät- kyselyn asiakaspalautteille varatuissa osioissa. Sosiaalialan ammattilaisten vastauksille sen sijaan oli varattu tilaa runsain mitoin.
Lyhyesti:
Yksi esimerkki epäeettisestä sosiaalialan asiantuntijoiden edunvalvonnasta ovat asiakasosallisuuden nimissä toteutettavat osallistumispetokset esim. Lastensuojelun onnistumisen tekijät- tyyppiset huonosti suunnitellut pseudokyselyt ja -tutkimukset, joiden tarkoitus tuntuu olevan tiedon keräämisen sijaan tiedon manipulointi tukemaan sosiaalityön loputtomia resurssivaateita. Samaan tuntuu pyrkivän myös Kasperin kysely ja sen pohjana toimiva Hyvää lastensuojelua kiitos- tutkimus.
Lastensuojelun eugeniikasta ammentavaa ylisukupolvista väärintekemisen kulttuuria ja ideologiaa EI korjata pseudotutkimuksilla, suuntamalla lisää resursseja toimimattomaan palvelujärjestelmään ja sijaishuoltoon, järjestämällä asiakkaille lisää osallistumispetoksia ja psykoanalyyttisia arviointeja, palkkaamalla lisää kehnoja johtajia tai kertomalla lastensuojelusta positiivisia tarinoita.
Onneksi jopa eugeniikkaan harhautumisen jälkeenkin asiantuntijuus voi kukkia. Asiantuntijoiden riskiajattelun ja älyllisen ja eettisen huono- osaisuuden ei tarvitse periytyä - jos tehdyt virheet tunnistetaan, tunnustetaan ja korjataan.
Kehotamme lukijoitamme vastaamaan kyselyyn sen puutteista huolimatta:
https://suomenkasper.fi/tienviittoja-lastensuojeluun/
Pitkästi:
Me haluamme kuulla suoraan vanhemmilta! julistaa vanhempien osallisuutta hehkuttava kasvatus- ja perheneuvontaliitto Kasper (Entinen Kasvatusneuvolain sosiaalityöntekijät ry) Tienviittoja lastensuojeluun- kyselyssään, johon kehotamme kaikkia lukijoitamme vastaamaan kyselyn puutteista huolimatta:
https://link.webropolsurveys.com/Participation/Public/496fa9ef-9dc7-42a1-a2f6-c3a0607740ab?displayId=Fin2291533
Mainos vihjaa, että vanhempien kuuleminen ja vanhemmilta suoraan kysyminen ilman väliin tunkevaa sosiaalialan asiantuntijaa on suomalaisessa asiakaslähtöisyyteen sitoutuneessa järjestömaailmassa ja lastensuojelututkimuksessa jotakin poikkeuksellista ja ennennäkemätöntä- mitä se onkin.
Kyselyssä moniin vanhempien vastauksille varattuihin tiloihin ei tosin saa mahtumaan edes yhtä kokonaista lausetta.
Sama tilaongelma oli Lastensuojelun onnistumisen tekijät- kyselyn asiakaspalautteille varatuissa osioissa. Sosiaalialan ammattilaisten vastauksille sen sijaan oli varattu tilaa runsain mitoin.
Lastensuojelun tutkimus tarvitsee huostaanottoa
Lastensuojelun tutkimus Suomessa muistuttaa usein enemmän tutkimusvilppiä kuin aitoa tieteellistä tutkimusta.
Lastensuojelupalveluja ei yleensä tutkita riippumattoman tutkimustahon tekemillä isoilla satunnaisotannoilla vaan vain joko haastattelemalla lastensuojeluammattilaisia omasta työstään tai antamalla heidän valita isosta pääosin tyytymättömien asiakkaiden perusjoukosta ne muutamat haastateltavat, joilla on kiitettävää palautetta, joka sitten yleistetään virheellisesti koskemaan koko asiakkaiden perusjoukkoa tai palvelun laatua.
Jo Kasperin kyselyn kysymyksenasettelut heijastavat lastensuojelun ammattilaisten ja lastensuojelujärjestöjen ja kuntien lastensuojelun johtajien näkökulmaa ja perustuvat laajoihin ammattilaisille tehtyihin kyselyihin ja haastatteluihin. Vanhempia “kuultiin” vain kerran.
Kuultavia vanhempia ei valittu isolla satunnaisotannalla vaan kuultavien vanhempien joukko rajattiin Lastensuojelun Keskusliiton toimesta vain yhteen Voikukkia- ryhmään. Voikukkia- toiminnan tarkoitus on mm. auttaa vanhempia hyväksymään huostaanotto.
Ammattilaisten ja heidän näkökulmiensa yliedustus lastensuojelututkimusten teemojen ja kysymyksenasetteluiden valinnassa takaa sen, että lastensuojelukriisin ytimeen ei päästä koskaan ja “tutkimusten” keskiössä on aina ammattilaisten ja palveluntuottajien edunvalvonta.
Näiden pseudotutkimusten varjolla lastensuojelun ja sijaishuollon edunvalvojat voivat sitten väittää, että “ kokemusasiantuntijoita “ on kuultu/ osallistettu.
Osallisuus on asiantuntijavallan oikeuttamista ?
Lapsen ja vanhemman osallisuus ei ole mikään omaa meritoitumista asiakaslähtöisenä asiantuntijana edistävä "kiva" kehittämiskohde, “kokeilu” tai puuha vaan lainsäädännön ( esim. perustuslaki, lastensuojelulaki, kuntalaki, terveydenhuoltolaki , sosiaalihuollon asiakaslaki) jo kauan voimassa ollut velvoite, jota ei voi vesittää esim. asiakkaan mahdollisiin traumoihin, “haavoittuviin ryhmiin” kuulumisen tai "huono- osaisuuteen" vetoamalla.
Kasperin samoin kuin esim. Pesäpuun, SOS- lapsikylän ja Pelastakaa Lapset ry:n hankkeissa ja koulutuksissa näkökulmat, vastuut ja toimenpide- ehdotukset kuitenkin siirretään määrätietoisesti asiakkaiden nimeämien sosioekonomisten rakenteiden ja poliittisten väärinkäytösten korjaamisen sijaan asiakkaiden oletettuun yksilöpsykopatologiaan ja sijaishuollon edunvalvontaan.
Lastensuojelun ja perheneuvonnan seminaareissa/ webinaareissa ihmetyttää riippumattoman tutkimustiedon puute.
“Koulutukset” ovat valitettavan usein ammattilaisten psykokielistä mielipiteiden, ideologioiden, päätösten ja toimenpiteiden sekä kansalaisten kasvavan kontrollin oikeuttamista virheellisiin psykoanalyyttisiin ( "psykososiaalisiin") teorioihin vetoamalla.
Lastensuojelujärjestöissä asiakasosallisuus ei tarkoita vallan uudelleenjakoa, kansalaisoikeuksien tai voimassa olevan lainsäädännön esim. perhe-elämän suojan toteutumista, asiakkaiden päätäntävaltaa oman elämän kulkuun tai saatuihin palveluihin, lisääntyviä resursseja tai mahdollisuutta liittyä itse valittuihin hyvinvoinnin lähteisiin tai vuorovaikutussuhteisiin.
Osallisuudella tarkoitetaan pikemminkin sosiaalialan auktoriteettien STEA- rahoitteisia keinoja perustella omaa valtaansa, asiantuntijuuttaan ja usein lainvastaisia tekemisiään näeännäisosallistamalla asiakkaita auktoriteettien määrittelemin tavoin ja ehdoin.
Ammattilaisten epäeettistä edunvalvontaa karuimmillaan ovat juuri asiakasosallisuuden nimissä toteutettavat osallistumispetokset esim. Lastensuojelun onnistumisen tekijät- tyyppiset huonosti suunnitellut pseudokyselyt ja tutkimukset, joiden tarkoitus tuntuu olevan tiedon keräämisen sijaan tiedon manipulointi tukemaan sosiaalityön loputtomia resurssivaateita. Samaan tuntuu pyrkivän myös Kasperin kysely ja sen pohjana toimiva Hyvää lastensuojelua kiitos- tutkimus.
Toisin kuin sijaishuollon edunvalvontajärjestöksi kehittyneessä Lastensuojelun Keskusliitossa luullaan -lastensuojelun ylisukupolvista väärintekemisen kulttuuria ja ideologiaa EI korjata ohivaluttamalla lisää perheille tarkoitettuja resursseja sijaishuoltoon, järjestämällä asiakkaille lisää osallistumispetoksia ja psykoanalyyttisia arviointeja, palkkaamalla lisää kehnoja johtajia tai kertomalla lastensuojelusta positiivisia tarinoita.
Taina Meriluoto väittää, että kokemusasiantuntijoiden käyttö voi epäpolitisoida vaikeita kysymyksiä ja luoda valheellisen kuulemisen kuplan.
Tarjoamalla tarkkaan rajattuja ja hallittuja osallistumismahdollisuuksia kansalaisille luodaan ’illuusio demokratiasta’ ilman, että mitään syvempiä muutoksia on vaarassa tapahtua. Samalla rajataan pois ei- toivottu osallistuminen.
On silti hyvä, että Kasper järjestää edes jonkinlaista vertaistukea ja puheenvuoroja lastensuojelun traumatisoimille vanhemmille.
Lastensuojelun kehittämisseminaarien paras ja usein ainoa palvelujärjestelmien kehittämiseen liittyvä anti tulee juuri vanhemmilta, joten heidän potentiaaliaan ei pitäisi haaskata näennäisosallisuuteen tai ammattilaisten edunvalvontaan suunniteltuihin pseudotutkimuksiin.
Pahan perimän opista tuli traumaterapiaa
Sosiaalityön ammatillisuusihanteesta tuntuu puuttuvan kokonaan historiallinen muisti.
Riskiperheitä seulotaan yhä innokkaasti kuin tylsämielisiä aikanaan ja yhtä kyseenalaisilla menetelmillä moniammatillisissa työryhmissä.
Edelleenkin kun lastensuojelussa seulontojen, sukuselvitysten, mittausten, kuulustelujen ja arviointien ( “psykososiaalinen tuki”) kohteena on riski- ihmiseksi epäilty, arviointityökalujen tai arvioijien pätevyyttä ei testata, arvioijilta ja seulojilta ei edellytetä riittävää koulutusta tai ammattitaitoa testaamiseen eikä tulosten tulkintaan, tutkimustietoa arvioinnin vaikutuksista ei kerätä eikä syytetyllä ole syyttömyysolettamaa tai mahdollisuutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin.
Vanhaa eugeniikasta eli rodunjalostuksesta tuttua pahan perimän oppia kaupitellaan lähes jokaisessa sosiaalialan koulutuksessa richmondilaisena sosiaaliperimänä tai psykoanalyyttisena traumainformaationa tunnistamatta tai tunnustamatta, että myös lastensuojelun oma toiminta aiheuttaa ja periyttää traumoja.
Kansalaisten laadunvalvonta koetaan lastensuojelussa yhä tärkeäksi.
”Huolta” , “huono- osaisuutta”, “riskiperheitä” , “haavoittuviin ryhmiin” kuulumista, "puuttuvaa vanhemmuutta" ja “traumatisoituneisuutta” käytetään samassa vallankäytön ja vihapuheen tarkoituksessa kuin “heikkomielisyyttä”, “alamittaisuutta”, "degeneroituneisuutta", “ pahatapaisuutta” ja “psykopatiaa” aikanaan.
Laittomien ja epäeettisten viranomaistoimenpiteiden vastustaminen tai kyseenalaistaminen, joka oli aiemmin“ yhteiskuntavastaisuutta” on nykyisin sentään vain “ viranomaisvastaisuutta” tai syntymäperheen aiheuttamaksi luuloteltua "traumatisoituneisuutta" mutta rangaistus siitäkin tulee varmasti.
Sijoitetun lapsen kertoma alati lisääntyvistä sijaishuollon väärinkäytöksistä on Kasperin Voikukkia- oppaan mukaan vain sijaishuoltoon kiinnittymisen reaktiovaihetta ja osoitus sopeutumisprosessin etenemisestä, jota ei tarvitse ottaa vakavasti.
Sekä Kasperin Vanhempien osallisuus lastensuojelussa- että Pesäpuun ja Lausteen osallisuuswebinaareissa lastensuojelutoimijoiden aiheuttamat traumat ja häpeän kokemukset tulkittiin ikäänkuin asiakkaan sisäsyntyisiksi, problemaattiseksi oletetun oman historian ja tunne-elämän ominaisuuksiksi -ei pikaisia rakennemuutoksia vaativiksi hälytysmerkeiksi ja seurauksiksi järjestelmäpuutteista.
Onko lastensuojelun perustehtävä sijaishuollon ja sosiaalityöntekijöiden edunvalvonta?
Vaikka lainvastaiset hoidolliset huostaanotot ovat olleet Suomessa rutiinia jo 30 vuotta ja huostaanottojen mielivaltaisista perusteista ja vahingoittavuudesta on yhdenmukainen kansainvälinen tutkimusnäyttö Kasper hankkeen toimija väittää opinnäytetyössään sijoitusten olevan aina perusteltuja ja sijoituskriteeriksi riittävän sen, että lapsi saa laitoksessa asumisesta jotakin sellaista hyvää ( polkupyörän? lemminkin?) mitä hän ei kotona olisi saanut.
Osa muidenkin lastensuojelujärjestöjen toimijoista tuntuu jakavan tämän käsityksen.
Suurin osa suomalaisista sote- työntekijöistä hyväksyy jo lasten ja vanhempien tahdon vastaisen pakkoadoption lastensuojelukeinona.
Miten vanhempien ja lasten osallisuus tai oikeusturva voi toteutua jos sijoituskriteeriksi hyväksytään lainvastaisesti sosiaalityöntekijän mielipide perheen kunnollisuudesta ( Hiitola, 2015) tai se, että sosiaalityöntekijä kokee lapsen pääsevän sijoituksessa automaattisesti “parempaan perheeseen”?
Lastensuojeluun ajettujen kansalaisten äänen vaientaminen ei ole mitään uutta suomalaisessa kasvatus- ja perheneuvonnassa tai yliopistotutkimuksessa.
Jo Robert Ehrströmin ja Harry Federleyn vaatimuksiin kuuluivat muun muassa yleisen äänioikeuden poistaminen huonon perimän kantajilta, johon koko laumasieluiseksi, loogiseen ajatteluun kykenemättömäksi katsottu proletariaatti kuului.
Harva tietää, että Suomeen saatiin yleinen ja yhtäläinen äänioikeus vasta 1972 sillä aiemmin äänioikeus riistettiin "huono- osaisilta"; sosiaalihuollon asiakkailta ja holhouksenalaisilta.
Suomessa eugeniikka olikin lähinnä perinnöllisyyden hallintaa ja tuottamattomiksi luokiteltujen ihmisten kontrollointia, jossa selitettiin sairastavuutta ja poikkeavuutta henkisten, ruumiillisten ja moraalisten ominaisuuksien periytymisellä.
Pahan perimän oppi on sittemmin jalostunut “ ongelmien ylisukupolviseksi periytymiseksi tai siirtymiseksi” ja “traumaterapiaksi”.
Lastensuojelun yli sata vuotta jatkuneen “ kehittämistyön” ja miljardirahoituksen tuloksena kansalaisten osallisuuskokemuksia ollaan kuitenkin nyt viimein valmiita lukemaan- mikäli he saavat mahdutettua havaintonsa osallisuus- ja rakenneongelmista muutamaan sanaan. Järjestelmälle vähemmän vaarallisiin ihmissuhdeasioihin on kyselyissä varattu enemmän tilaa.
Kuuleminen ja puhuminen tosin toteutuvat vain jos he kuuluvat Kasper ry:n hyväksymään taustaorganisaatioon. Samantyyppisiä vaatimuksia asettavat muutkin järjestöt.
Miksi lastensuojelun takia usein aiemmat taustaorganisaationsa menettäneet kansalaiset ylipäätään tarvitsevat uuden sijaishuollon edunvalvontajärjestön hyväksymän taustaorganisaation pätevöityäkseen lastensuojelun kokemusasiantuntijoiksi ?
Sosiaalialan ammattilaiselle, joilla on ollut tapana kolistella tuoleja ja tehdä näyttäviä joukkopoistumisia tilaisuuksissa, joissa kokemusasiantuntijat puhuvat lastensuojelujärjestelmän puutteista on sentään saatu aikaan- ilmeisen tarpeelliset- eettiset ohjeet kokemusasiantuntijoiden kohtaamiseen.
Kasvatus- ja perheneuvonnan samoin kuin lastensuojelun hankkeet pyrkivät kuitenkin takaamaan valvomattomat maksimiresurssit ja vallan juuri sosiaalialan ammattilaisille, jotka eivät pääsääntöisesti tunne, kunnioita eikä hyväksy oman alansa lainsäädäntöä ja ihmis- ja perusoikeusvelvoitteita( juridisoitumispuhe), tutkimustietoa tai -keskusteluja ( huoli- ja traumapuhe ja puhe hiljaisesta tiedosta) tai asiakkaitaan ( vihapuhe, puhe riskiperheistä ja pirullisista ongelmista) ja jotka pyrkivät vielä salaamaan ja kiistämään oman työnsä haitalliset seuraukset( onnistumis- ja huono- osaisuuspuhe, ylisukupolvisuusdiskurssi ja moralistiset virhepäätelmät ).
Röyhkeyden ja julmuuden huippu on näiden jälkeen yrittää vielä vaientaa ja mitätöidä lastensuojelun vahingollisista seurauksista raportoivien kansalaisten kokemukset oletetun ylisukupolvisen traumatisoitumisen tai huonon sosiaaliperimän tuotoksiksi.
Nämä suomalaisammattilaisten rutiinikäytännöt ylittävät tuhoavuudessaan vahingollisen / kolonialistisen auttamisen määritelmän, jota on se, että auttaja keskittyy liikaa tavoitteisiin, jotka poikkeavat asiakkaan tavoitteista ja / tai prioriteeteista, ei kunnioita perhettä eikä kartoita sen mieltymyksiä tai kapasiteettia ja laiminlyö ja hylkää perheen omat toiveet, voimavarat ja resurssit.
Samat ammattilaiset, jotka vaativat kansalaisia luovuttamaan lapsensa sijaishuollon parempiin perheisiin “vapaaehtoisesti avohuollon tukitoimena” ilman julkisuutta, juristin apua tai vastarintaa, eivät vastarinnatta tai ilman julkisuutta suostu luopumaan yhdestäkään moralistisesta virhepäätelmästään tai virheellisestä laintulkinnastaan vaan kehittelevät lakeihin jopa uusia, omaa edunvalvontaansa tukevia sisältöjä (esim. Munperheet- hankkeen "lapsella on ensisijainen oikeus sijaisperheeseen") ja vahingollisten käytäntöjensä eliminoinnin sijaan vain nimeävät ne uudestaan.
Ammatillisuus ja asiantuntijuus kohtaamattomuuden ja banaalin pahan oikeuttajana?
Kasvatus- ja perheneuvonnan ja lastensuojelun rinnalle tarvittaisiinkin kasvatus- ja perheneuvojien ja erilaisten suojelijoiden oma kasvatus-, neuvonta- valvonta- ja sanktiointi-organisaatio.
Jo kasvatus- ja perheneuvonnan tai lastensuojelun käsite on asenteellinen, vanhentunut ja kantaa rotuhygienian ja muiden rikosten painolastia, jonka selvittäminen edellyttäisi juristien, sosiologien ja historioitsijoiden lisäksi totuuskomissioita.
Ylhäältä alaspäin suunnattu asiantuntijavaltainen “lastensuojelu” tai “kasvatus- ja perheneuvonta” ei anna meille mahdollisuutta jakaa tai soveltaa sitä tietoa, mitä meillä jo on asiakkaiden arjesta, palvelujärjestelmästä, etiologiasta, pedagogiikasta, sosiologiasta, viestinnästä tai lasten psykiatristen häiriöiden ehkäisystä.
Erityisen häiritsevää lastensuojelun ja kasvatus- ja perheneuvonnan teksteissä ja luennoissa ovat juuri eugeniikan kaiut ( esim. sosiaalinen perimä, ongelmien ylisukupolvinen periytyminen, riskiperheet) ja sitoutuminen psykoprofessioita ja sijaishuoltoa edustavien ammattilaisten edunvalvontaan- usein asiakkaiden osallisuuden, oikeusturvan ja hyvinvoinnin kustannuksella.
“Ammatillisuudesta” ja “asiantuntijuudesta” näyttääkin tulleen erilaisten psykoammattien ja -ammattilaisten keino välttyä niin asiakkaiden kohtaamiselta kuin oman työn seurausten ja vaikuttavuuden tutkimiselta.
Osallisuus on osallistumispetosta ja velvollisuutta vaieta väärinkäytöksistä?
Lastensuojelun asiakkaiden osallisuudesta vaikuttaa tulleen STEA:n rahoittamaa osallistumispetosta.
Kasvatus- ja perheneuvontaliiton Voikukkia-toiminnassa 2010- luvulla mukana ollut äiti kertoo vuonna 2021:
“Vertaistuki oli kyllä ihan hyvä ja eheyttävä kun muiden vertaisten kanssa sitä tehtiin.
Muuten en tykännyt toiminnasta.
Tarkoitus oli saada luopumaan lapsesta ja antamaan lapsi kokonaan pois.
Ei sielläkään ollut tarkoitus noudattaa lastensuojelukia vaan toiminta oli sijaishuollon ( ja sijaishuollon järjestöjen) tukemista.
Varmaan yhteistyö vain jatkuu, ja rahaa syydetään tolkuttomasti lasten pois lähettämiseen.
En ole pitänyt yhteyttä Kasperiin.”
Onko lapsen siirtämisestä pysyvästi huostaanotetuksi sijaishuoltoon/ antamisesta avoimeen adoptioon tullut ongelmiensa periyttäjinä pidetyille vanhemmille samanlainen viranomaiskiusaamisesta vapautumisen ehto kuin pakkosterilisaatiosta aikanaan?
Vai onko sijoitus vain järjestelmälle parasta “köyhien korjausta” ( fixing the poor) eli tapaa hallinnoida köyhiä ja sairaita lapsia auttamatta "ansaitsemattomina" pidettyjä köyhiä vanhempia?
Onko lastensuojelun eugeeninen perustehtävä edelleenkin toimittaa oletetusta pahasta perimästä kärsivät lapset sosiaalityöntekijän luulottelemiin “parempiin perheisiin”?
Onko perheiden järjestöinä esiintyvien tehtävä helpottaa tätä missiota eliminoimalla vanhempien vastarinta " psykososiaalisella tuella " ja kuulemisen ja ymmärtämisen illuusiolla jotta eugeniikkaan juurtunut lastensuojelupolitiikka voisi jatkua?
Milloin sosiaalityön vaiennetuille asiakkaille saadaan oma #sosmetoo- kampanja setvimään eugeniikan perintöä ja sijaishuollon hälyttävän yleistä seksuaaliväkivaltaa?
Dosentti Matti Rimpelä puhuu lasten ja nuorten palvelujen vanhentuneesta, kriisiin ajautuneesta paradigmasta ja väittää, että lastensuojelusta on tullut häiriönmetsästystä.
Varatuomari Leeni Ikosen mukaan suomalaiseen sosiaalipalvelujärjestelmään on ajettu eugeniikan ajan kaksoisstandardi: jako apua ansaitseviin ja ansaitsemattomiin perheisiin. Köyhät perheet on ajettu huoliluokitusten, liputusten ja riskiseulausten kohteeksi, mutta alati paisuvan sijaishuollon ja sen kumppaneiden laatupuutteita ja väärinkäytöksiä ei valvota eikä noteerata. Täsmälleen sama kasvatuskäytäntö arvotetaan eri tavoin sen perusteella onko kasvattaja vanhempi vai sijaisvanhempi.
Asiantuntijuus voi kukkia eugeniikkaan harhautumisen jälkeenkin
Kasvatus- ja perheneuvonnassa ja lastensuojelussa lasten ongelmien uskottiin ja uskotaan edelleenkin johtuvan ensisijaisesti vanhempien ylisukupolvisesta huonosta sosiaaliperimästä ja perheiden emotionaalisesta ja psykologisesta dynamiikasta - pikemminkin kuin aineellisista olosuhteista, sijaishuolto- tai vertaisväkivallasta, lastensuojelun mielivallasta ja markkinoistumisesta, pseudopalveluista tai niiden tuottamasta häiriökysynnästä.
Huostaanottoja rajusti vähentäneen New Yorkin- mallin mukaisia tehokkaita toimia perheiden säilyttämiseen ei Suomessa ole käytössä:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/new-yorkin-malli-vahensi-huostaanottoja-yli-80-mallia-ei-sovelleta-suomessa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/rahoituskanavat-ylittava-sotepalvelujen-kaytto-vai-rahoituskanavat-ylittava-pseudopalvelujen-tuotto-ja-yllapito
Ilman kansalaisten jämäkkää varhaista puuttumista ei ole kovin todennäköistä, että eugeniikkaan ja psykoanalyysiin juurtunut nykyinen yksilökohtainen sosiaalityö ( case work) päivittyisi lakisidonnaiseksi auttamistyöksi. Lastensuojelun vaikeat ylisukupolviset asenneongelmat eivät korjaannu ainakaan sijaishuollon edunvalvojiksi ryhtyneiden lastensuojelujärjestöjen ja sosiaalityöntekijöiden toimesta.
Merkillistä on myös se vaivannäön määrä, jolla sosiaalityön auktoriteettien esim. Jane Addamsin ja Mary Richmondin ja heidän työmenetelmiensä ( case work) ja järjestöjensä panos eugeniikan tieteellistämiseen samoin kuin lastensuojelujärjestöjen ja kasvatus- ja perheneuvonnan pyrkimykset eugeniikan edistämiseen pyritään suomalaisessa sosiaalityössä salaamaan.
https://www.researchgate.net/publication/249685513_Eugenics_Degenerate_Girls_and_Social_Workers_During_the_Progressive_Era
Juuri eugeniikan pseudotieteelliset ideat ovat case workin ja psykososiaalisen ( =psykoanalyyttisen) työotteen myötä periytyneet ylisukupolvisesti sosiaalityöntekijöille ja perheneuvojille tuottaen lastensuojeluun miljardikustannukset, pysyvän kriisin ja julmia ja vahingollisia asenteita ja toimintakäytäntöjä.
Pohtia sopii, pitäisikö sosiaalityön tutkimus ottaa jatkossa huostaan ja antaa riippumattomille sosiaalityön tiedon kasvun ja kehityksen takaaville tutkijoille ? Sosiaalityön tiedonmuodostuksessa avohuollon tukitoimet ( asiakasosallisuus ja -palaute) ovat selvästikin osoittautuneet riittämättömiksi, toimimattomiksi ja mahdottomiksi toteuttaa.
Onneksi jopa eugeniikkaan harhautumisen jälkeenkin asiantuntijuus voi kukkia.
Akateemisen tylsämielisyyden ja asiantuntijoiden riskiajattelun ja älyllisen ja eettisen huono- osaisuuden ei tarvitse enää periytyä - jos tehdyt virheet tunnistetaan, tunnustetaan ja korjataan.
Kehotamme kaikkia lukijoitamme osallistumaan Kasper:in kyselyyn sen puutteista huolimatta:
Tienviittoja lastensuojeluun- kyselyyn pääset tästä:
https://suomenkasper.fi/tienviittoja-lastensuojeluun/
https://link.webropolsurveys.com/Participation/Public/496fa9ef-9dc7-42a1-a2f6-c3a0607740ab?displayId=Fin2291533
#Kasper #Hyväälastensuojeluakiitos #tienviittojalastensuojeluun#participationihFinnishChildCare #finskfamiljerådgivningsbyrå #finskbarnskydd #lastekaitse#Finnishchildguidanceandfamilycounsellingcentre #Finnishchildguidanceclinic
#eugenicsinFinnishchildcare #lastensuojelunonnistumisentekijät #kasvatusjaperheneuvontary #Pesäpuu # SOS-lapsikylä #PelastakaaLapset #osallisuus #Finnishfamilycounseling #Finnishchildcareresearch #osallisuuslastensuojelussa #lastensuojeluntutkimus #Voikukkia #sijaishuollonedunvalvonta #STEA #lastensuojelunvertaistuki #lastensuojelu #osallistumispetos #sosmetoo #eugeniikkalastensuojelussa #sosiaalityöntutkimustarvitseehuostaanottoa #sijaishuoltoväkivalta #sijaishuoltobisnes #lapsibisnes #hoivajätit #sormetsyvälläveronmaksajienkukkarossa
#lapsiasiavaltuutettu #hoivajätitvuolevatmiljoonia #sijaishuollonvalvontapuutteet
#lastensuojelujärjestöt #THL #lastensuojeluideologia #STM #lastensuojelunresurssipula #tienviittojalastensuojeluun#ylisukupolvisetlastensuojeluongelmat #vaiennetutkertomukset #lapsiasiavaltuutettu
#synnytyslupa #moniammatillinenhiekkalaatikko #Munperheet #MirjamKalland #lastensuojeluntietopuutteet #osaavalastensuojelu #riskilapset
Lastensuojelun tutkimus Suomessa muistuttaa usein enemmän tutkimusvilppiä kuin aitoa tieteellistä tutkimusta.
Lastensuojelupalveluja ei yleensä tutkita riippumattoman tutkimustahon tekemillä isoilla satunnaisotannoilla vaan vain joko haastattelemalla lastensuojeluammattilaisia omasta työstään tai antamalla heidän valita isosta pääosin tyytymättömien asiakkaiden perusjoukosta ne muutamat haastateltavat, joilla on kiitettävää palautetta, joka sitten yleistetään virheellisesti koskemaan koko asiakkaiden perusjoukkoa tai palvelun laatua.
Jo Kasperin kyselyn kysymyksenasettelut heijastavat lastensuojelun ammattilaisten ja lastensuojelujärjestöjen ja kuntien lastensuojelun johtajien näkökulmaa ja perustuvat laajoihin ammattilaisille tehtyihin kyselyihin ja haastatteluihin. Vanhempia “kuultiin” vain kerran.
Kuultavia vanhempia ei valittu isolla satunnaisotannalla vaan kuultavien vanhempien joukko rajattiin Lastensuojelun Keskusliiton toimesta vain yhteen Voikukkia- ryhmään. Voikukkia- toiminnan tarkoitus on mm. auttaa vanhempia hyväksymään huostaanotto.
Ammattilaisten ja heidän näkökulmiensa yliedustus lastensuojelututkimusten teemojen ja kysymyksenasetteluiden valinnassa takaa sen, että lastensuojelukriisin ytimeen ei päästä koskaan ja “tutkimusten” keskiössä on aina ammattilaisten ja palveluntuottajien edunvalvonta.
Näiden pseudotutkimusten varjolla lastensuojelun ja sijaishuollon edunvalvojat voivat sitten väittää, että “ kokemusasiantuntijoita “ on kuultu/ osallistettu.
Osallisuus on asiantuntijavallan oikeuttamista ?
Lapsen ja vanhemman osallisuus ei ole mikään omaa meritoitumista asiakaslähtöisenä asiantuntijana edistävä "kiva" kehittämiskohde, “kokeilu” tai puuha vaan lainsäädännön ( esim. perustuslaki, lastensuojelulaki, kuntalaki, terveydenhuoltolaki , sosiaalihuollon asiakaslaki) jo kauan voimassa ollut velvoite, jota ei voi vesittää esim. asiakkaan mahdollisiin traumoihin, “haavoittuviin ryhmiin” kuulumisen tai "huono- osaisuuteen" vetoamalla.
Kasperin samoin kuin esim. Pesäpuun, SOS- lapsikylän ja Pelastakaa Lapset ry:n hankkeissa ja koulutuksissa näkökulmat, vastuut ja toimenpide- ehdotukset kuitenkin siirretään määrätietoisesti asiakkaiden nimeämien sosioekonomisten rakenteiden ja poliittisten väärinkäytösten korjaamisen sijaan asiakkaiden oletettuun yksilöpsykopatologiaan ja sijaishuollon edunvalvontaan.
Lastensuojelun ja perheneuvonnan seminaareissa/ webinaareissa ihmetyttää riippumattoman tutkimustiedon puute.
“Koulutukset” ovat valitettavan usein ammattilaisten psykokielistä mielipiteiden, ideologioiden, päätösten ja toimenpiteiden sekä kansalaisten kasvavan kontrollin oikeuttamista virheellisiin psykoanalyyttisiin ( "psykososiaalisiin") teorioihin vetoamalla.
Lastensuojelujärjestöissä asiakasosallisuus ei tarkoita vallan uudelleenjakoa, kansalaisoikeuksien tai voimassa olevan lainsäädännön esim. perhe-elämän suojan toteutumista, asiakkaiden päätäntävaltaa oman elämän kulkuun tai saatuihin palveluihin, lisääntyviä resursseja tai mahdollisuutta liittyä itse valittuihin hyvinvoinnin lähteisiin tai vuorovaikutussuhteisiin.
Osallisuudella tarkoitetaan pikemminkin sosiaalialan auktoriteettien STEA- rahoitteisia keinoja perustella omaa valtaansa, asiantuntijuuttaan ja usein lainvastaisia tekemisiään näeännäisosallistamalla asiakkaita auktoriteettien määrittelemin tavoin ja ehdoin.
Ammattilaisten epäeettistä edunvalvontaa karuimmillaan ovat juuri asiakasosallisuuden nimissä toteutettavat osallistumispetokset esim. Lastensuojelun onnistumisen tekijät- tyyppiset huonosti suunnitellut pseudokyselyt ja tutkimukset, joiden tarkoitus tuntuu olevan tiedon keräämisen sijaan tiedon manipulointi tukemaan sosiaalityön loputtomia resurssivaateita. Samaan tuntuu pyrkivän myös Kasperin kysely ja sen pohjana toimiva Hyvää lastensuojelua kiitos- tutkimus.
Toisin kuin sijaishuollon edunvalvontajärjestöksi kehittyneessä Lastensuojelun Keskusliitossa luullaan -lastensuojelun ylisukupolvista väärintekemisen kulttuuria ja ideologiaa EI korjata ohivaluttamalla lisää perheille tarkoitettuja resursseja sijaishuoltoon, järjestämällä asiakkaille lisää osallistumispetoksia ja psykoanalyyttisia arviointeja, palkkaamalla lisää kehnoja johtajia tai kertomalla lastensuojelusta positiivisia tarinoita.
Taina Meriluoto väittää, että kokemusasiantuntijoiden käyttö voi epäpolitisoida vaikeita kysymyksiä ja luoda valheellisen kuulemisen kuplan.
Tarjoamalla tarkkaan rajattuja ja hallittuja osallistumismahdollisuuksia kansalaisille luodaan ’illuusio demokratiasta’ ilman, että mitään syvempiä muutoksia on vaarassa tapahtua. Samalla rajataan pois ei- toivottu osallistuminen.
On silti hyvä, että Kasper järjestää edes jonkinlaista vertaistukea ja puheenvuoroja lastensuojelun traumatisoimille vanhemmille.
Lastensuojelun kehittämisseminaarien paras ja usein ainoa palvelujärjestelmien kehittämiseen liittyvä anti tulee juuri vanhemmilta, joten heidän potentiaaliaan ei pitäisi haaskata näennäisosallisuuteen tai ammattilaisten edunvalvontaan suunniteltuihin pseudotutkimuksiin.
Pahan perimän opista tuli traumaterapiaa
Sosiaalityön ammatillisuusihanteesta tuntuu puuttuvan kokonaan historiallinen muisti.
Riskiperheitä seulotaan yhä innokkaasti kuin tylsämielisiä aikanaan ja yhtä kyseenalaisilla menetelmillä moniammatillisissa työryhmissä.
Edelleenkin kun lastensuojelussa seulontojen, sukuselvitysten, mittausten, kuulustelujen ja arviointien ( “psykososiaalinen tuki”) kohteena on riski- ihmiseksi epäilty, arviointityökalujen tai arvioijien pätevyyttä ei testata, arvioijilta ja seulojilta ei edellytetä riittävää koulutusta tai ammattitaitoa testaamiseen eikä tulosten tulkintaan, tutkimustietoa arvioinnin vaikutuksista ei kerätä eikä syytetyllä ole syyttömyysolettamaa tai mahdollisuutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin.
Vanhaa eugeniikasta eli rodunjalostuksesta tuttua pahan perimän oppia kaupitellaan lähes jokaisessa sosiaalialan koulutuksessa richmondilaisena sosiaaliperimänä tai psykoanalyyttisena traumainformaationa tunnistamatta tai tunnustamatta, että myös lastensuojelun oma toiminta aiheuttaa ja periyttää traumoja.
Kansalaisten laadunvalvonta koetaan lastensuojelussa yhä tärkeäksi.
”Huolta” , “huono- osaisuutta”, “riskiperheitä” , “haavoittuviin ryhmiin” kuulumista, "puuttuvaa vanhemmuutta" ja “traumatisoituneisuutta” käytetään samassa vallankäytön ja vihapuheen tarkoituksessa kuin “heikkomielisyyttä”, “alamittaisuutta”, "degeneroituneisuutta", “ pahatapaisuutta” ja “psykopatiaa” aikanaan.
Laittomien ja epäeettisten viranomaistoimenpiteiden vastustaminen tai kyseenalaistaminen, joka oli aiemmin“ yhteiskuntavastaisuutta” on nykyisin sentään vain “ viranomaisvastaisuutta” tai syntymäperheen aiheuttamaksi luuloteltua "traumatisoituneisuutta" mutta rangaistus siitäkin tulee varmasti.
Sijoitetun lapsen kertoma alati lisääntyvistä sijaishuollon väärinkäytöksistä on Kasperin Voikukkia- oppaan mukaan vain sijaishuoltoon kiinnittymisen reaktiovaihetta ja osoitus sopeutumisprosessin etenemisestä, jota ei tarvitse ottaa vakavasti.
Sekä Kasperin Vanhempien osallisuus lastensuojelussa- että Pesäpuun ja Lausteen osallisuuswebinaareissa lastensuojelutoimijoiden aiheuttamat traumat ja häpeän kokemukset tulkittiin ikäänkuin asiakkaan sisäsyntyisiksi, problemaattiseksi oletetun oman historian ja tunne-elämän ominaisuuksiksi -ei pikaisia rakennemuutoksia vaativiksi hälytysmerkeiksi ja seurauksiksi järjestelmäpuutteista.
Onko lastensuojelun perustehtävä sijaishuollon ja sosiaalityöntekijöiden edunvalvonta?
Vaikka lainvastaiset hoidolliset huostaanotot ovat olleet Suomessa rutiinia jo 30 vuotta ja huostaanottojen mielivaltaisista perusteista ja vahingoittavuudesta on yhdenmukainen kansainvälinen tutkimusnäyttö Kasper hankkeen toimija väittää opinnäytetyössään sijoitusten olevan aina perusteltuja ja sijoituskriteeriksi riittävän sen, että lapsi saa laitoksessa asumisesta jotakin sellaista hyvää ( polkupyörän? lemminkin?) mitä hän ei kotona olisi saanut.
Osa muidenkin lastensuojelujärjestöjen toimijoista tuntuu jakavan tämän käsityksen.
Suurin osa suomalaisista sote- työntekijöistä hyväksyy jo lasten ja vanhempien tahdon vastaisen pakkoadoption lastensuojelukeinona.
Miten vanhempien ja lasten osallisuus tai oikeusturva voi toteutua jos sijoituskriteeriksi hyväksytään lainvastaisesti sosiaalityöntekijän mielipide perheen kunnollisuudesta ( Hiitola, 2015) tai se, että sosiaalityöntekijä kokee lapsen pääsevän sijoituksessa automaattisesti “parempaan perheeseen”?
Lastensuojeluun ajettujen kansalaisten äänen vaientaminen ei ole mitään uutta suomalaisessa kasvatus- ja perheneuvonnassa tai yliopistotutkimuksessa.
Jo Robert Ehrströmin ja Harry Federleyn vaatimuksiin kuuluivat muun muassa yleisen äänioikeuden poistaminen huonon perimän kantajilta, johon koko laumasieluiseksi, loogiseen ajatteluun kykenemättömäksi katsottu proletariaatti kuului.
Harva tietää, että Suomeen saatiin yleinen ja yhtäläinen äänioikeus vasta 1972 sillä aiemmin äänioikeus riistettiin "huono- osaisilta"; sosiaalihuollon asiakkailta ja holhouksenalaisilta.
Suomessa eugeniikka olikin lähinnä perinnöllisyyden hallintaa ja tuottamattomiksi luokiteltujen ihmisten kontrollointia, jossa selitettiin sairastavuutta ja poikkeavuutta henkisten, ruumiillisten ja moraalisten ominaisuuksien periytymisellä.
Pahan perimän oppi on sittemmin jalostunut “ ongelmien ylisukupolviseksi periytymiseksi tai siirtymiseksi” ja “traumaterapiaksi”.
Lastensuojelun yli sata vuotta jatkuneen “ kehittämistyön” ja miljardirahoituksen tuloksena kansalaisten osallisuuskokemuksia ollaan kuitenkin nyt viimein valmiita lukemaan- mikäli he saavat mahdutettua havaintonsa osallisuus- ja rakenneongelmista muutamaan sanaan. Järjestelmälle vähemmän vaarallisiin ihmissuhdeasioihin on kyselyissä varattu enemmän tilaa.
Kuuleminen ja puhuminen tosin toteutuvat vain jos he kuuluvat Kasper ry:n hyväksymään taustaorganisaatioon. Samantyyppisiä vaatimuksia asettavat muutkin järjestöt.
Miksi lastensuojelun takia usein aiemmat taustaorganisaationsa menettäneet kansalaiset ylipäätään tarvitsevat uuden sijaishuollon edunvalvontajärjestön hyväksymän taustaorganisaation pätevöityäkseen lastensuojelun kokemusasiantuntijoiksi ?
Sosiaalialan ammattilaiselle, joilla on ollut tapana kolistella tuoleja ja tehdä näyttäviä joukkopoistumisia tilaisuuksissa, joissa kokemusasiantuntijat puhuvat lastensuojelujärjestelmän puutteista on sentään saatu aikaan- ilmeisen tarpeelliset- eettiset ohjeet kokemusasiantuntijoiden kohtaamiseen.
Kasvatus- ja perheneuvonnan samoin kuin lastensuojelun hankkeet pyrkivät kuitenkin takaamaan valvomattomat maksimiresurssit ja vallan juuri sosiaalialan ammattilaisille, jotka eivät pääsääntöisesti tunne, kunnioita eikä hyväksy oman alansa lainsäädäntöä ja ihmis- ja perusoikeusvelvoitteita( juridisoitumispuhe), tutkimustietoa tai -keskusteluja ( huoli- ja traumapuhe ja puhe hiljaisesta tiedosta) tai asiakkaitaan ( vihapuhe, puhe riskiperheistä ja pirullisista ongelmista) ja jotka pyrkivät vielä salaamaan ja kiistämään oman työnsä haitalliset seuraukset( onnistumis- ja huono- osaisuuspuhe, ylisukupolvisuusdiskurssi ja moralistiset virhepäätelmät ).
Röyhkeyden ja julmuuden huippu on näiden jälkeen yrittää vielä vaientaa ja mitätöidä lastensuojelun vahingollisista seurauksista raportoivien kansalaisten kokemukset oletetun ylisukupolvisen traumatisoitumisen tai huonon sosiaaliperimän tuotoksiksi.
Nämä suomalaisammattilaisten rutiinikäytännöt ylittävät tuhoavuudessaan vahingollisen / kolonialistisen auttamisen määritelmän, jota on se, että auttaja keskittyy liikaa tavoitteisiin, jotka poikkeavat asiakkaan tavoitteista ja / tai prioriteeteista, ei kunnioita perhettä eikä kartoita sen mieltymyksiä tai kapasiteettia ja laiminlyö ja hylkää perheen omat toiveet, voimavarat ja resurssit.
Samat ammattilaiset, jotka vaativat kansalaisia luovuttamaan lapsensa sijaishuollon parempiin perheisiin “vapaaehtoisesti avohuollon tukitoimena” ilman julkisuutta, juristin apua tai vastarintaa, eivät vastarinnatta tai ilman julkisuutta suostu luopumaan yhdestäkään moralistisesta virhepäätelmästään tai virheellisestä laintulkinnastaan vaan kehittelevät lakeihin jopa uusia, omaa edunvalvontaansa tukevia sisältöjä (esim. Munperheet- hankkeen "lapsella on ensisijainen oikeus sijaisperheeseen") ja vahingollisten käytäntöjensä eliminoinnin sijaan vain nimeävät ne uudestaan.
Ammatillisuus ja asiantuntijuus kohtaamattomuuden ja banaalin pahan oikeuttajana?
Kasvatus- ja perheneuvonnan ja lastensuojelun rinnalle tarvittaisiinkin kasvatus- ja perheneuvojien ja erilaisten suojelijoiden oma kasvatus-, neuvonta- valvonta- ja sanktiointi-organisaatio.
Jo kasvatus- ja perheneuvonnan tai lastensuojelun käsite on asenteellinen, vanhentunut ja kantaa rotuhygienian ja muiden rikosten painolastia, jonka selvittäminen edellyttäisi juristien, sosiologien ja historioitsijoiden lisäksi totuuskomissioita.
Ylhäältä alaspäin suunnattu asiantuntijavaltainen “lastensuojelu” tai “kasvatus- ja perheneuvonta” ei anna meille mahdollisuutta jakaa tai soveltaa sitä tietoa, mitä meillä jo on asiakkaiden arjesta, palvelujärjestelmästä, etiologiasta, pedagogiikasta, sosiologiasta, viestinnästä tai lasten psykiatristen häiriöiden ehkäisystä.
Erityisen häiritsevää lastensuojelun ja kasvatus- ja perheneuvonnan teksteissä ja luennoissa ovat juuri eugeniikan kaiut ( esim. sosiaalinen perimä, ongelmien ylisukupolvinen periytyminen, riskiperheet) ja sitoutuminen psykoprofessioita ja sijaishuoltoa edustavien ammattilaisten edunvalvontaan- usein asiakkaiden osallisuuden, oikeusturvan ja hyvinvoinnin kustannuksella.
“Ammatillisuudesta” ja “asiantuntijuudesta” näyttääkin tulleen erilaisten psykoammattien ja -ammattilaisten keino välttyä niin asiakkaiden kohtaamiselta kuin oman työn seurausten ja vaikuttavuuden tutkimiselta.
Osallisuus on osallistumispetosta ja velvollisuutta vaieta väärinkäytöksistä?
Lastensuojelun asiakkaiden osallisuudesta vaikuttaa tulleen STEA:n rahoittamaa osallistumispetosta.
Kasvatus- ja perheneuvontaliiton Voikukkia-toiminnassa 2010- luvulla mukana ollut äiti kertoo vuonna 2021:
“Vertaistuki oli kyllä ihan hyvä ja eheyttävä kun muiden vertaisten kanssa sitä tehtiin.
Muuten en tykännyt toiminnasta.
Tarkoitus oli saada luopumaan lapsesta ja antamaan lapsi kokonaan pois.
Ei sielläkään ollut tarkoitus noudattaa lastensuojelukia vaan toiminta oli sijaishuollon ( ja sijaishuollon järjestöjen) tukemista.
Varmaan yhteistyö vain jatkuu, ja rahaa syydetään tolkuttomasti lasten pois lähettämiseen.
En ole pitänyt yhteyttä Kasperiin.”
Onko lapsen siirtämisestä pysyvästi huostaanotetuksi sijaishuoltoon/ antamisesta avoimeen adoptioon tullut ongelmiensa periyttäjinä pidetyille vanhemmille samanlainen viranomaiskiusaamisesta vapautumisen ehto kuin pakkosterilisaatiosta aikanaan?
Vai onko sijoitus vain järjestelmälle parasta “köyhien korjausta” ( fixing the poor) eli tapaa hallinnoida köyhiä ja sairaita lapsia auttamatta "ansaitsemattomina" pidettyjä köyhiä vanhempia?
Onko lastensuojelun eugeeninen perustehtävä edelleenkin toimittaa oletetusta pahasta perimästä kärsivät lapset sosiaalityöntekijän luulottelemiin “parempiin perheisiin”?
Onko perheiden järjestöinä esiintyvien tehtävä helpottaa tätä missiota eliminoimalla vanhempien vastarinta " psykososiaalisella tuella " ja kuulemisen ja ymmärtämisen illuusiolla jotta eugeniikkaan juurtunut lastensuojelupolitiikka voisi jatkua?
Milloin sosiaalityön vaiennetuille asiakkaille saadaan oma #sosmetoo- kampanja setvimään eugeniikan perintöä ja sijaishuollon hälyttävän yleistä seksuaaliväkivaltaa?
Dosentti Matti Rimpelä puhuu lasten ja nuorten palvelujen vanhentuneesta, kriisiin ajautuneesta paradigmasta ja väittää, että lastensuojelusta on tullut häiriönmetsästystä.
Varatuomari Leeni Ikosen mukaan suomalaiseen sosiaalipalvelujärjestelmään on ajettu eugeniikan ajan kaksoisstandardi: jako apua ansaitseviin ja ansaitsemattomiin perheisiin. Köyhät perheet on ajettu huoliluokitusten, liputusten ja riskiseulausten kohteeksi, mutta alati paisuvan sijaishuollon ja sen kumppaneiden laatupuutteita ja väärinkäytöksiä ei valvota eikä noteerata. Täsmälleen sama kasvatuskäytäntö arvotetaan eri tavoin sen perusteella onko kasvattaja vanhempi vai sijaisvanhempi.
Asiantuntijuus voi kukkia eugeniikkaan harhautumisen jälkeenkin
Kasvatus- ja perheneuvonnassa ja lastensuojelussa lasten ongelmien uskottiin ja uskotaan edelleenkin johtuvan ensisijaisesti vanhempien ylisukupolvisesta huonosta sosiaaliperimästä ja perheiden emotionaalisesta ja psykologisesta dynamiikasta - pikemminkin kuin aineellisista olosuhteista, sijaishuolto- tai vertaisväkivallasta, lastensuojelun mielivallasta ja markkinoistumisesta, pseudopalveluista tai niiden tuottamasta häiriökysynnästä.
Huostaanottoja rajusti vähentäneen New Yorkin- mallin mukaisia tehokkaita toimia perheiden säilyttämiseen ei Suomessa ole käytössä:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/new-yorkin-malli-vahensi-huostaanottoja-yli-80-mallia-ei-sovelleta-suomessa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/rahoituskanavat-ylittava-sotepalvelujen-kaytto-vai-rahoituskanavat-ylittava-pseudopalvelujen-tuotto-ja-yllapito
Ilman kansalaisten jämäkkää varhaista puuttumista ei ole kovin todennäköistä, että eugeniikkaan ja psykoanalyysiin juurtunut nykyinen yksilökohtainen sosiaalityö ( case work) päivittyisi lakisidonnaiseksi auttamistyöksi. Lastensuojelun vaikeat ylisukupolviset asenneongelmat eivät korjaannu ainakaan sijaishuollon edunvalvojiksi ryhtyneiden lastensuojelujärjestöjen ja sosiaalityöntekijöiden toimesta.
Merkillistä on myös se vaivannäön määrä, jolla sosiaalityön auktoriteettien esim. Jane Addamsin ja Mary Richmondin ja heidän työmenetelmiensä ( case work) ja järjestöjensä panos eugeniikan tieteellistämiseen samoin kuin lastensuojelujärjestöjen ja kasvatus- ja perheneuvonnan pyrkimykset eugeniikan edistämiseen pyritään suomalaisessa sosiaalityössä salaamaan.
https://www.researchgate.net/publication/249685513_Eugenics_Degenerate_Girls_and_Social_Workers_During_the_Progressive_Era
Juuri eugeniikan pseudotieteelliset ideat ovat case workin ja psykososiaalisen ( =psykoanalyyttisen) työotteen myötä periytyneet ylisukupolvisesti sosiaalityöntekijöille ja perheneuvojille tuottaen lastensuojeluun miljardikustannukset, pysyvän kriisin ja julmia ja vahingollisia asenteita ja toimintakäytäntöjä.
Pohtia sopii, pitäisikö sosiaalityön tutkimus ottaa jatkossa huostaan ja antaa riippumattomille sosiaalityön tiedon kasvun ja kehityksen takaaville tutkijoille ? Sosiaalityön tiedonmuodostuksessa avohuollon tukitoimet ( asiakasosallisuus ja -palaute) ovat selvästikin osoittautuneet riittämättömiksi, toimimattomiksi ja mahdottomiksi toteuttaa.
Onneksi jopa eugeniikkaan harhautumisen jälkeenkin asiantuntijuus voi kukkia.
Akateemisen tylsämielisyyden ja asiantuntijoiden riskiajattelun ja älyllisen ja eettisen huono- osaisuuden ei tarvitse enää periytyä - jos tehdyt virheet tunnistetaan, tunnustetaan ja korjataan.
Kehotamme kaikkia lukijoitamme osallistumaan Kasper:in kyselyyn sen puutteista huolimatta:
Tienviittoja lastensuojeluun- kyselyyn pääset tästä:
https://suomenkasper.fi/tienviittoja-lastensuojeluun/
https://link.webropolsurveys.com/Participation/Public/496fa9ef-9dc7-42a1-a2f6-c3a0607740ab?displayId=Fin2291533
#Kasper #Hyväälastensuojeluakiitos #tienviittojalastensuojeluun#participationihFinnishChildCare #finskfamiljerådgivningsbyrå #finskbarnskydd #lastekaitse#Finnishchildguidanceandfamilycounsellingcentre #Finnishchildguidanceclinic
#eugenicsinFinnishchildcare #lastensuojelunonnistumisentekijät #kasvatusjaperheneuvontary #Pesäpuu # SOS-lapsikylä #PelastakaaLapset #osallisuus #Finnishfamilycounseling #Finnishchildcareresearch #osallisuuslastensuojelussa #lastensuojeluntutkimus #Voikukkia #sijaishuollonedunvalvonta #STEA #lastensuojelunvertaistuki #lastensuojelu #osallistumispetos #sosmetoo #eugeniikkalastensuojelussa #sosiaalityöntutkimustarvitseehuostaanottoa #sijaishuoltoväkivalta #sijaishuoltobisnes #lapsibisnes #hoivajätit #sormetsyvälläveronmaksajienkukkarossa
#lapsiasiavaltuutettu #hoivajätitvuolevatmiljoonia #sijaishuollonvalvontapuutteet
#lastensuojelujärjestöt #THL #lastensuojeluideologia #STM #lastensuojelunresurssipula #tienviittojalastensuojeluun#ylisukupolvisetlastensuojeluongelmat #vaiennetutkertomukset #lapsiasiavaltuutettu
#synnytyslupa #moniammatillinenhiekkalaatikko #Munperheet #MirjamKalland #lastensuojeluntietopuutteet #osaavalastensuojelu #riskilapset
RSS Feed
