|
1) Konkretisoi heti haastattelun alussa uhrina olon kokemus:
> Siitä alkoi Salmivaaran pitkän työhistorian raskain vaihe…
2) Tylsääh! Anna palaa, uhri! Lisää kierroksia! (Unohda jo se Iltalehden toimittaja, joka kirjoitti sinun saaneen ”ainakin yhden tekstiviestin, jonka nainen koki uhkaavaksi”. Ei sitä lausuntoa kukaan enää muista!)
> ”Hänelle alkoi sadella nimettömiä tekstiviestejä ja sähköposteja, joissa uhkailtiin vakavasti häntä itseään ja hänen perhettään.”
3) Jes! "Sadella!" Vaikuttavaa! Nyt jatkat syyttämällä kansantajuisesti yleisöä vääristä johtopäätöksistä:
> ”Some ajaa saman asian kuin ennen muinoin huussin seinät.”
4) Vakuuta toimittaja (ja sitä kautta lukija) omasta asiastasi:
> ”Annoin haastattelun, koska halusin kertoa, ettei minulla ole mitään syytä hävetä oman tekemiseni ja ammattini puolesta ja että olen tehnyt laadukasta ja hyvää työtä.”
5) Toista edellinen, väännä rautalangasta:
> ”Olen tehnyt laadukasta ja hyvää työtä.”
6) Muistuta, ettet ole yksin omaa häntääsi nostelemassa:
> Hän on saanut heiltä (kollegoiltaan) runsaasti hyvää palautetta.
7) Listaa nuo rohkeat tukijasi, jotka ovat ottaneet kantaa yksittäistapaukseen:
> Puheenjohtaja Tero Ristimäki on esittänyt Talentian puolesta julkisen kannanoton Salmivaaran puolesta.
8) Kytke asiasi laajempaan kokonaisuuteen, puhuttele työyhteisöäsi:
> Salmivaaran mielestä työnantajapuolen pitäisi julistaa, että työnsä puolesta some-herjauksen kohteeksi joutuneita työntekijöitä tuetaan ja autetaan.
9) Anna lukijan, kollegasi, kääriytyä kanssasi marttyyrin viittaan:
> ”Minä en valinnut minulle osoitettua työtehtävää…”
10) Muistuta, että asiakas on aina väärässä:
> ”…enkä myöskään sitä, mitä kyseinen perhe päätti tehdä.”
11) Yhteiskunnallista sanomasi! Mallinna! Alleviivaa, missä valta todella asuu, ja että valta ON aina oikeassa:
> ”Kun samalla tapaa ajattelevat ihmiset tapaavat verkossa, se antaa heille tunteen, että he voivat oikeasti käyttää valtaa oikeuslaitoksen ja kunnallisen itsehallintoelimen toimintaan.”
12) Muistuta, ettet ole "eilisen Metsolan tyttö":
> Sirpa Salmivaara on työskennellyt sosiaalityöntekijänä vuodesta 1989 lähtien.
13) Älä arastele kiillottaa sankarin kilpeäsi:
> Salmivaara kiittelee vankkaa kokemustaan, jonka ansiosta hänellä on ollut voimaa kestää kohu ilman, että heittäisi rukkaset tiskiin.
14) Tässä kohtaa kannattaa antaa nöyrät kiitokset läheisille. Katso malliksi jokin Nobel-puhe YouTubesta (huomaa, että monia Nobel-videoita on katsottu huomattavasti vähemmän kuin dokumenttia, jossa kaksospojat noudetaan kotoaan):
> Korvaamatonta tukea on antanut oma perhe.
15) Nyt on sopiva hetki etäännyttää tarina pois omasta navastasi ja asettua ylväästi kaiken yläpuolelle:
> Hän itse ei ole lukenut verkossa käytyjä keskusteluja.
16) Huoliaika! Huoliaika! Huolestu äidillisesti!
> Kohu saattaa pelästyttää nuoria, vastavalmistuneita sosiaalityöntekijöitä, jotka ehkä hylkäävät urasuunnitelmistaan lastensuojelun kentän, kun siihen liittyy tällaisia riskejä.
17) Nobel-puhe jatkuu:
> ”Haluan siksi korostaa nuorille kollegoille, että meidän ei pidä hävetä tai tuntea pelkoa asiakashankintatyössämme…”
18) KÄSKE PÄÄTOIMITTAJAA POISTAMAAN SANA ”ASIAKASHANKINTA”!!!
19) Kertaa lopuksi itsestäänselvyydet:
> ”Lastensuojelutyö on todella upeaa ja siinä saavutetaan hyvin paljon hyvää ja arvokasta.”
20) Kosketa (samaistuttavasti sanoittaen) lastensuojelijan sielua, senkin lastensuojelijan, joka kaltoinkohtelee omia lapsiaan ja samalla suojelee intomielisesti naapurin lapsipoloja – tai toisinpäin:
”Salmivaara kertoo olevansa hyvin liikuttunut, kun hän saa työtovereiltaan ja entisiltä asiakkailtaan paljon kannustavaa ja lämmintä tukea välittäviä viestejä.”
21) Valjasta heikot asiakkaasi (myös fiktiiviset hahmot ok!) rohkeasti osaksi maineenpuhdistusprosessiasi:
> ”Yhdessä viestissä kiiteltiin, että minun väliintuloni on ollut hyvin merkittävää erään lapsen elämässä.”
22) Muista ankkuroida väite Muhoksen jykevään perustaan:
> Haastattelun päätteeksi Sirpa Salmivaara avaa juhlavan näköisen rasian. Rasiassa on iso, messinkinen Nuorten Ystävien 100-vuotisjuhlan kunniaksi tehty mitali. Se annettiin tämän vuoden helmikuussa Sirpa Salmivaaralle hänen tekemästään pitkäaikaisesta ja ammattitaitoisesta lastensuojelutyöstä. Juhlapuheessa mainittiin myös, että Salmivaaran työ on ollut lämminhenkistä ja aina heikommassa asemassa olevan ihmisen puolustamista.
23) Vedä lopuksi matto kaikkien kollegoittesi alta:
> ”En mie ole ollenkaan yksin.”
24) Lopuksi – ja tämä on äärimmäisen tärkeää – älä viittaa missään haastattelun vaiheessa lapsiasiakkaaseesi aprikoimalla, miten hän kesti mielivaltaisen huostaanoton ja miltä hänestä tuntui, kun hänellä ei enää ollut omaa perhettä ja kodin suojaa ympärillään tukemassa häntä raskaina aikoina, kuten sinulla itselläsi oli "pitkän työhistoriasi raskaimmassa vaiheessa".
> ”Mie en lähe!”