Toimittaja Mikko Niskasaaren mukaan poliisit ja syyttäjät väärentävät todisteita, toisilleen he varmistavat syytesuojan, ja kriitikkonsa kimppuun he käyvät aparaattien koko voimalla.
Niskasaari väittää, että poliisin oma laillisuusvalvonta ei selvitä poliisin rikoksia. Poliisin rikokset haudataan väittämällä ettei ilmiselvä rikos ole rikos.
Niskasaaren kuvaus poliisin toiminatavoista , etenkin asiakirjojen käsittelystä pätee myös lastensuojeluun:
"Kun poliisi töppää, kansalainen valehdellaan syylliseksi.
Aina. Automaattisesti.
Tällainen valehtelu on poliiseilla selkäytimessä.
Tässä kuten muutoinkaan poliisia ei vähääkään kiinnosta mikä on totta. Poliisia kiinnostaa vain, ettei poliisi koskaan tee vähäisintäkään virhettä, töppää, tunaroi.
Kun poliisi kuitenkin töppää, tunaroi ja tekee rikoksia, syyllinen on aina joku muu, tai sitten töppäys, tunarointi, rikos valehdellaan koskaan tapahtumattomaksi.
Aina. Automaattisesti.
Tähän pakkomielteiseen valehteluun perustuu osaltaan harhakäsitys nuhteettomasta poliisista. Valehtelu ei siis ole pelkkää luonnevikaisuutta, vaan sillä on poliittinen tavoite ja tarkoitus..
Tästä nouseva pääkysymys kuuluu: kun poliisi valehtelee näin pienissäkin asioissa, joissa valehtelulla ei voita mitään, miksi pitäisi uskoa sen puhuvan totta todella tärkeissä kysymyksissä?"
Samaa voi kysyä lastensuojelusta, jossa ei lapsiasiavaltuutetun mukaan ole tahtoa korjata tunnistettuja ongelmia.
Pitkän uran tehnyt lastensuojelun työntekijä kirjoittaa: "Julkishallinnollisessa sosialismissammehan on se pyhä periaate, että järjestelmä ei ole koskaan väärässä. Jos (ja kun) joku asia menee perseelleen, on löydettävä syyllinen, jonka niskaan voi vastuun kaataa. Sitä ei tule tarkasteleman, että minkähän takia asia meni perseelleen, ja voisiko asiasta oppia, sillä sellainen tarkastelu kyseenalaistaisi järjestelmän toimivuuden.
Jos viranhaltija on tehnyt jonkun päätöksen, ei sitä sitten peruta kirveelläkään, vaikka se olisi kuinka metsässä. Tämän seurauksena omalla alallani valitettavasti tapahtuu aiheettomia huostaanottoja, ja oma alani edustaa julkishallintoa raaimmillaan. Jos lastensuojelukoneisto ottaa jonkun ihmisen hampaisiinsa, niin irtihän se ei häntä laske. Silloin se joutaisi tunnustamaan, että viranhaltija on tehnyt väärän päätöksen, ja sitä myötä taas voitaisiin kyseenalaistaa koko järjestelmä..Mitä pitempään olen ollut mukana tässä julkishallinnollisessa sosialismissamme, sen enemmän vahvistuu mielikuva, että olen mukana jossain, joka on olemassa vain itseään varten. Ei niitä palveluita varten, joiden vuoksi se on alunperin kehitetty. "
Laki ei ole kaikille sama ja sosiaaliviranomaisten, poliisin ja syyttäjien suosikkijärjestelmät takaavat sen, että kansalaisten yhdenvertainen kohtelu palvelujärjestelmissä ja tuomioistuimissa ei toteudu.
Viranomaisjohdon ja heidän yhteistyökumppaneidensa rikokset jäävät selvittämättä ja tuomitsematta ja rangaistuksena virkarikoksista käytetään palkallista sairaslomaa.
Asiakkaiden oikeusturva vaarantuu myös terveydenhuollossa. Mikkelin keskussairaalan potilaat ovat huolissaan potilasasiakirjojen leväperäisistä kirjauksista. Potilaiden mukaan potilaskertomuksissa ilmenee vakavia virheitä ja suoranaisia valheita.
Virheelliset kirjaukset ja väärät väittämät ovat potilaiden mukaan hankaloittaneet heidän hoitoaan monin eri tavoin.
- Virheet, valheet ja vihjaukset voivat olla lääkäreiden huolimattomuutta tai ammattitaidottomuutta. Epämääräisillä kirjauksilla voidaan kuitenkin myös peitellä lääkäreiden omia tekemisiä ja sairaalassa tehtyjä hoitovirheitä. Ikään kuin varmistellaan jo valmiiksi omaa selustaa jälkipuintien varalle, kertoo yksi Iltalehteen yhteyttä ottaneista Mikkelin keskussairaalan potilaista.
Iltalehti kertoo, kuinka 35-vuotias mies kotiutettiin Mikkelin keskussairaalasta elokuussa 2016 kaksi viikkoa kestäneen hoitojakson jälkeen. Mies oli ollut sairaalassa kaksi viikkoa tulehdusten, kuumeen ja kipujen vuoksi. Lähisukulaisten mukaan mies vastusti kotiuttamista kipujen vuoksi. Hän oli soittanut sairaalasta sukulaiselleen ja toivonut itkien, että saisi jäädä sairaalaan. Lääkäri pysyi päätöksessään ja mies kotiutettiin. Mies menehtyi kotiutusta seuranneena yönä omassa sängyssään.
Kotiutuksen määrännyt lääkäri on kirjannut potilasasiakirjaan seuraavaa: ”Potilas kotiutunut tyytyväisenä ja toivonut itse kotiuttamista”.
60-vuotias nainen kertoo hakeutuneensa Mikkelin keskussairaalaan kasvojen ja raajojen halvausoireiden vuoksi. Leikkauksen evänneen neurologin mukaan oireet olivat henkistä laatua. Näkemyksensä lääkäri kirjasi huolellisesti naisen sairauskertomukseen.
Kuopion yliopistollinen sairaala totesi leikkauksessa että halvausoireiden taustalla oli selkäydintä painava kaularangan luupiikki.
Henkiseen häiriöön ja mielenterveysongelmiin vihjaava lausunto rasittaa yhä naisen sairauskertomusta. Potilasasiakirjaan jäänyt psyykekirjaus elää omaa elämäänsä ja vaikeuttaa yhteistyötä kaikissa hoitotilanteissa.
- Minulla on leima valmiiksi otsassani. Olen jo edeltä hulluksi tuomittu. On nöyryyttävää ja ihmisarvoa alentavaa selitellä jokaiselle lääkärille potilasasiakirjojen kertomaa.
Essoten terveyspalveluja johtava Jarmo J. Koski myöntää, että ilmoituksia potilasasiakirjojen virheistä ja puutteista tulee viikoittain. Kosken mukaan vain puolet sairaalan saamista virheilmoituksista johtaa kirjausten korjaamiseen tai poistamiseen ( IL, 12.11.2017).
Lastensuojelun asiakkaiden tilanne on vielä vaikeampi. Lastensuojelussa ei ole vastaavia vastuu- ja korvausvelvoitteita kuin terveydenhuollossa eikä valheellisia merkintöjä tarvitse edes näyttää saati oikaista.
Asiakirjaväärentämisestä omien virheellisten päätösten tueksi on tullut maan tapa
Myös lastensuojelussa syyttömyysolettama, tosiseikkaselvittely, asiallinen dokumentaatio, oikeus saada valituskelpoisia päätöksiä ja itseään koskevat asiakirjat ajoissa ja syytetyn oikeussuoja ovat usein tuntemattomia käsitteitä.
Niskasaaren ja Mikkelin potilaiden kertomukset ovat tuttuja monille lastensuojelun asiakkaille, jotka joutuvat tilaamaan ja odottelemaan rekisterimerkintöjään ja lastensuojelun päätöksiä kuukausikaupalla yli lakisääteisen takarajan.
Asiakirjojen viimein saavuttua ne ovat usein täynnä virheitä ja valheita eikä lastensuojelu suostu asiakkaiden pyynnöstäkään korjaamaan edes todistettuja virheitä ja valheita, jotka jäävät hankaloittamaan asiakkaan ja tämän lasten kohtelua palvelujärjestelmissä koko arkistointiaikansa eli jopa 120 vuotta.
Lain mukaan asiakkaiden oikaisupyynnöt tulisi liittää asiakaskirjauksiin mutta laki ei toteudu tässäkään asiassa.
Tapauksissa, joissa on tapahtunut selkeä väärinkäytös:
a) Esitutkinta estetään (yleensä perustelemattomalla "ei aihetta epäillä rikosta"-päätöksellä).
b) Jos teko päätyy syyteharkintaan, syyttäjä tekee syyttämättäjättämispäätöksen, josta ei ulkopuoliselle selviä mitään niistä todellisista syistä, jotka tämän päätöksen aiheuttivat.
c) Viimeistään oikeuslaitoksessa viranomainen vapautetaan ja tämän jälkeen valituksen tutkiminen estetään tarvittaessa joka valitusasteessa.
Jos asiakas yrittää valittaa lainvastaisesta päätöksestä, häntä uhkaillaan lastensa huostaanotolla/ tapaamisrajoituksilla, hänet pakotetaan päihde- ja mielenterveysseuloihin , hänelle annetaan väärä valitusosoite tai hän saa asiakaskirjauksiin merkinnän viranomaisvastaisuudesta, jolla perustellaan suunnitteilla olevaa huostaanottoa tai jo tehdyn huostaanoton jatkamista.
Maan tavaksi on muodostunut, että tapauksissa, joissa lastensuojelu on syyllistynyt laittomuuksiin asiakirjoja ei toimiteta lainkaan tai ne toimitetaan kuukausia myöhässä vasta oikeuskäsittelyyn.
Asiakas ei aina tiedä edes olevansa asiakkaana. Lastensuojelu itse tuottaa ja ylläpitää asiakaskuormia mm. kirjaamalla asiakkaiden palvelupyynnöt lastensuojeluilmoituksiksi ja mieltämällä onnistumisen huostaanotoiksi ja niiden ylläpidoksi.
Moni lastensuojelun asiakas on valeasiakas; ihminen, joka ei halua , tarvitse eikä saa lastensuojelun palveluja ja joka on asiakkaana vastoin omaa tahtoaan- joskus jopa tietämättään.
Lastensuojelun asiakasdokumentit ovat sosiaalityöntekijän manipuloimia asiakirja-aineistoja, joista sosiaalityöntekijän on ilman seuraamustoimia mahdollista poistaa kaikki työntekijän käsityksistä poikkeava tai työntekijän ja instituution kyseenalaiseen valoon asettava materiaali.
Asiakaskirjaukset ja moniammatillinen yhteistyö ovat tärkeimpiä näyttämöitä, joilla sosiaalityön ammatillisuutta ja asiantuntijuutta esitetään. Ne ovat myös sosiaalityön oikeuttamisen näyttämöitä ja välineitä.
Nykyisen tutkimustiedon valossa voi väittää, että lastensuojelun asiakaskirjaukset eivät sellaisenaan kerro asiakkaista tai heidän tarpeistaan tai elämästään. Ne on luotu kertomaan ja kertovat ensisijaisesti sosiaalityön ja sosiaalityöntekijöiden tarpeista ja tulkinnoista.
Joskus ne kertovat myös silkasta huolimattomuudesta. Varatuomari Outi Mannonen kuvailee virheellisten lastensuojeluasiakirjojen kaavan: ”Ensin kirjataan ylös aiheeton epäily. Seuraava työtekijä käsittää sen faktaksi ja lisää kirjauksiin omat luulonsa. Seuraava työntekijä alkaa kirjausten perusteella tehdä huostaanottohakemusta. Kukaan ei perehdy siihen, mitä oikeasti on tapahtunut.”
Asiakirjaväärentämistä ei pidä mitätöidä viranomaisen "mielen sanoiksi"
Taltioinnin lisäännyttyä lastensuojelun tilaamista lastensuojeluilmoituksista, väärien dokumenttien luomisesta, ennakkotietojen manipuloinnista ja kirjausten ja dokumenttien väärentämisestä on runsaasti todisteita. Ruotsalaiset tutkijat uskaltavat jo puhua lastensuojelun harjoittamasta väärentämistoiminnasta oikeilla nimillä ja analysoida sen yksityiskohtia ja laajuutta.
Suomalaiset sosiaalityön tutkijat vaikenevat. He kääntävät/ mitätöivät lastensuojelun harjoittaman tahallisen ja tarkoituksellisen väärentämistoiminnan sosiaalityöntekijöiden "mielen sanoiksi", "hiljaiseksi tiedoksi" tai asiakkaiden kokemuksiksi siitä miten "eletty korvaa tai korjaa luetun."
Väärennystoimintaa ei tutkita sellaisenaan eikä siihen oteta suoraan kantaa. Epäeettisenä ja paheksuttavana pidetään vain asiakkaiden pyrkimyksiä taltioida palavereja ja julkaistaa omia tapauskertomuksiaan ja asiakaspapereitaan. Monet tutkijat paheksuvat sosiaalityötä "juridisoitumisesta" mutta eivät tunnu olevan lainkaan huolissaan asiakirjojen väärentämisestä tai asiakkaiden olemattomasta oikeusturvasta.
Kun tutkija alkaa tehdä johtopäätöksiä asiakkaiden tilanteista lastensuojelun asiakirjojen perusteella hän vain jatkaa rikkinäisen puhelimen efektiä. Valvomattomat ja vinoutuneet tiedonkeruumenetelmät johtavat virheellisiin toimintastrategioihin ja -painotuksiin, jotka entisestään syventävät avunpyytäjien ahdinkoa.
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastoissa on oltu huolissaan vanhempien oikeusturvasta huostaanottotilanteissa: vanhemmat eivät saa aina edes perusteluja huostaanotolle.
– Asiakkaat eivät saa asianmukaisia päätöksiä asianmukaisessa ajassa. Tämä tietysti vaarantaa ihan suoraan heidän oikeusturvaansa, sanoo Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston ylitarkastaja Aija Ström.
Kun ei tule päätöstä huostaanotosta, ei tule myöskään perusteluja. Silti lapsi otetaan huostaan ja sijoitetaan kodin ulkopuolelle.
Huostaanottojen syyt selviävät vasta hallinto- oikeudessa
Joskus vanhemmat saavat selville huostaanoton syyt vasta hallinto-oikeudessa.
– Vasta sitten kun siellä on suullinen käsittely huostaanotosta, sitten vasta selviää mikä varsinainen oikea ongelma oli ja mitä olisi pitänyt tehdä, kuvailee Ström.
Kantelut lastensuojelusta ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti - silti kanteluita huostanotoista tulee vain muutama sata vuodessa,
– On selvää, että vanhemmilla ei ole voimia tai osaamista valittaa. Kanteluiden määrä on vain jäävuoren huippu, uskoo Ström.
Leeni Ikosen mukaan " lastensuojelun työntekijät ovat yleensä vuorenvarmoja siitä, että heidän työhönsä ei puututa hallinto-oikeudessa. "Eräs työntekijä totesi minulle, että tekipä hän mitä tahansa, hallinto-oikeus sen aina hyväksyy. Toinen työntekijä totesi suullisen käsittelyn jälkeen, ettei sillä ole mitään merkitystä, mitä hallinto-oikeus asiassa päättää. Lastensuojelun työntekijät tekevät sen, mitä parhaaksi näkevät eli eivät palauta lasta kotiinsa."
Pitkään alalla toimineen sosiaalityöntekijän Niina Nurmelan mukaan sosiaalityössä tapahtuu laitonta vallankäyttöä.
Nurmela kertoo, että asiakasta kyykytetään esimerkiksi pimittämällä hänestä tehtyjä merkintöjä.
Laitonta vallankäyttöä harjoitetaan myös siten, että asiakkaalta ei tarkisteta asioiden todellista laitaa, vaan sosiaalityöntekijä tekee omia tulkintojaan perheen tilanteesta.
Asiakkaasta lavastetaan asiakirjoihin hullu, huumehörhö, kriminaali tai seksuaalisesti epäilyttävä
Lokakuun Liike on kirjoittanut Tiina -äidistä, jota sosiaalityöntekijä yritti lavastaa asiakirjoihin potentiaaliksi perhesurmaajaksi. Äidin ripeys ja sosiaalitoimen mustamaalauskampanjan julkistaminen esti kuitenkin lasten huostaanoton.
Kuopiossa kotiapua pyytäneelle Matildalle ehdotettiin lasten sijoittamista kodin ulkopuolelle, koska kaupungilla ei ollut tarjota kotipalvelua riittävästi. Huhtikuussa 2015 voimaan astunut sosiaalihuoltolaki sääti lapsiperheiden oikeuden kotipalveluun subjektiiviseksi mutta Kuoion kaupunki salasi oman laittoman päätöksensä kotipalvelun enimmäismääristä. Salaiseksi merkitty pöytäkirja on saatavilla kaupungin Dynasty-tietopalvelusta. Toisin on kokouksen viiteaineiston laita, joka on merkitty salaiseksi, vaikkei se sisällä esimerkiksi arkaluontoisia henkilötietoja, jotka peruste salaamiselle.
Kun Matilda pyysi lastensuojelun käynnistä raportin, hänelle sanottiin kaupungilta, ettei hän saa näyttää omia asiakirjojaan kenellekään – muutoin Matilda rikkoisi lakia.
Kun postia ei alkanut kuulua, Matilda kävi noutamassa paperit paikan päältä. Käyntejä tarvittiin kaksi, sillä ensimmäisellä kerralla raportti oli nippu tyhjiä paperiarkkeja.
– On ollut todella raskasta ja turhauttavaa taistella viranomaisten kanssa tilanteessa, joka on muutenkin hankala, Matilda sanoo.
Maatalossa asunut ja karjaa pitänyt uskova Haapasten perhe joutui ateisti-sosiaalityöntekijän perättömän syytteen kohteeksi lapsen vaatteista löytyneen karvan perusteella. Sosiaalityöntekijä varusti huostaanotossa konsultoineen moniammatillisen lastensuojelun asiantuntijatyöryhmän tekemällään rikosilmoituksella mutta ei toimittanut ryhmälle vanhemmat vapauttaneen rikostutkinnan päätöstä.
Lapset huostaanotettiin 102 todistettua virhettä sisältäneillä asiakirjoilla, joiden toimittamista vanhemmille viivyteltiin. Kun vanhemmat yrittivät oikaista asiakirjoihin merkittyä valheellista merkintää perhesurman suunnittelusta, merkintä poistettiin tilapäisesti mutta liitettiin asiapapereihin uudelleen.
Sosiaalityöntekijä pakotti perheen äidin mielenterveysseuloihin peräti kahteen kertaan koska ei halunnut uskoa mielenterveystoimiston lausuntoa, ettei äidillä ollut mielenterveysongelmaa. Kun äiti sai vapauttavan lausunnon sosiaalityöntekijä yritti pakottaa myös perheen isän testattavaksi mutta tähän mielenterveystoimisto ei enää suostunut.
Lapset huostaanotettiin valheellisten asiakirjojen perusteella vuosiksi toiselle puolen Suomea pahamaineiseen perhekotiin , josta heitä ei suostuttu kotiuttamaan psykiatrien puoltavista lausunnoista huolimatta. Lapset tarvitsivat myöhemmin terapiaa lastensuojelutoimien takia.
( Sosiaalihuollon keräämät tiedot ovat monen mutkan takana- Vääryyden oikaisu on vaikeaa 31.08.2010 HS).
Erityislastenkoti Veikkarin henkilöstö halusi sijoitetulle Marialle kontakteja psykiatriseen hoitoon, sekä lasten ja nuorten poliklinikalle, mutta lastenkodin kirjaukset eivät kulje tapahtumien kanssa käsi kädessä. Esimerkiksi psykiatrian ylilääkärin mukaan heiltä ei ole annettu sellaisia lausuntoja, kuin lastenkodin kirjauksissa lukee. Valelausunnoilla on perusteltu suurinta osaa rajoituksia ja huostaanoton jatkamista.
Sijoitetun isän mukaan valheellisen toiminnan taka-ajatuksena on ollut vain tienata tytön kustannuksella.
Lastensuojelun huostaanottama Krista kertoo: "Olin perhetukikeskuksessa kaikkiaan melkein viisi kuukautta. Joka kuukausi minulle sanottiin palaverissa: ”Olehan vielä kuukausi kiltisti niin pääset kotiin”.
Kysyin, miksi en päässyt. Minua ei kuulemma voitu päästää kotiin, sillä arkeni ei sujunut. Raporttien mukaan olin jättänyt muutamia kertoja sänkyni petaamatta.
Psyykkasin itseäni ajattelemalla vain sitä, kuinka nopeasti kuukausi menisi. Yllättäen toukokuussa kuulin, että sosiaalityöntekijäni olivat tehneet huostaanottohakemuksen hallinto-oikeuteen.
Päätös tuli heinäkuussa. Minut oli otettu huostaan. Perusteluissa luki esimerkiksi, että myyn seksuaalisia palveluita aikuisille miehille yöpaikkaa vastaan.
Olin järkyttynyt. Mitä tämä tarkoittaa? Minut oli raiskattu heinäkuussa 2009 ollessani 13-vuotias, mutta nyt minun väitettiin myyvän itseäni!
Sosiaalityöntekijäni olivat halunneet ymmärtää väärin yöpymiseni yhden tutun pojan luona karkumatkallani. Heidän kertomuksensa ei ollut muunneltu totuus, vaan se oli täysin uusi tarina.
En enää luottanut viranomaisiin."
Erityislapsensa pahoinpitelystä aiheetta syytetyt Leikmanit yrittivät todistaa syyttömyyttään valokuvilla, jotka osoittivat, ettei lapsissa ollut lastensuojelun väittämiä pahoinpitelyn jälkiä.
Lastensuojelu ei kuitenkaan milloinkaan toimittanut todisteita poliisille vaan valokuvat "unohtuivat" sosiaalityöntekijöille (Keskisuomalainen 22.5.2011).
Poliisi haki lastensuojelun ennakkotiedotuksen perusteella vanhemmat usean partion rynnäkössä kuulusteltaviksi kotoaan keskellä päivää. Vanhempien mukaan heidän kohdallaan syyttömyysolettama ei toteutunut vaan heitä kohdeltiin väkivaltarikollisina. Vaikka kiireellinen sijoitus todettiin myöhemmin perusteettomaksi, perheen äiti menetti luottamuksensa viranomaistoimintaan pysyvästi.
Naantalissa asunut Ani Leikonniemi, MTKL:n vuoden Peppi ja HOL ry:n perustaja on yksi monista äideistä, jotka ovat kokeneet mustamaalaaviin äidin seksuaalikäyttäytymisellä spekuloiviin asiakaskirjauksiin pohjautuvan huostaanoton.
Vasta oikeudenkäynnissä selvisi huostaanoton todellinen syy.
– Heidän papereissaan huostaanoton syyksi oli kirjattu muun muassa äidin vaihtuvat miessuhteet sekä toistuvat olin- ja asuinpaikan vaihdokset. Tämä kaikki oli kuitenkin kirjattu väärin eli todellisuudessa asiat eivät pitäneet paikkaansa. Kaikki miespuoliset tuttuni, jopa oma veljeni oli virheellisesti kirjattu ”miesystävikseni”, Leikonniemi suomii.
Turun hallinto-oikeus purki huostaanoton myöhemmin perusteettomana. (Leikonniemi, Lokakuun liike, 25.2.2015)
Tarkista omat asiakirjasi väärennösten varalta
Perheiden puolustuksen moniottelija Pelastakaa Perheet ry:n Jorma Heikkinen sai Kaarinan sosiaalitoimelta häälahjaksi läjän tekaistuja syytteitä mm. huumeista ja insestistä. "Kaarinan sosiaalitoimiston työntekijöille ei riittänyt huumeseulan negatiivinen tulos ja minua yli kymmenen vuotta hoitaneen lääkärin lausunto, jossa todettiin lastensuojeluilmoituksen olevan täysin perätön. Heille ei myöskään riittänyt oikeusrekisterikeskuksen rikosrekisteri ote, josta yksiselitteisesti käy ilmi, ettei minulla ole mitään sellaista oikeudellista estettä ettenkö voisi toimia tai ryhtyä tehtävään johon kuuluu pysyväisluontoisesti ja olennaisesti työskentelyä alaikäisten parissa. He siis kumosivat TYKS:n laboratoriokokeen, erikoislääkärin lausunnon ja oikeusrekisterikeskuksen ilmoittamat tiedot. He eivät kertaakaan kysyneet minulta tai läheisiltäni mitään asiaa koskevaa."
Vuosaaren lastensuojelun ja perhetyön kanssa asioimaan joutunut äiti löysi Effican kirjauksesta väitteen, että hän salakuljettaa Virosta huumeita. Sosiaalityöntekijä oli kirjannut vanhat, valheellisiksi todistetut ilmoitukset syyksi epäillä äidin käyttävän päihteitä, vaikka äiti oli niiden takia käynyt kahdesti A-klinikan päihdearvion, joissa molemmissa hänen todettiin olevan raitis. Kun kotiuttavan perhetyön perhetyöntekijät lukivat valheelliset kirjaukset, he kehittivät äidistä uuden tekaistun päihdesyytteen, jonka johdosta äitiä yritettiin pakottaa kolmannen kerran päihdearvioon.
Lastensuojelun tapana on pakottaa asiakas seulauksiin ja jättää merkitsemättä, että kyse on vain päihde-epäilystä ja pakotetusta testauksesta, jonka tulokset ovat puhtaat. Sen sijaan asiakaspapereihin kirjataan, että "asiakkaalla on säännöllinen hoitokontakti a-klinikalle". Tämä merkintä kätkee ovelasti puhtaat tulokset ja antaa virheellisen kuvan, että päihdeongelma on olemassa ja todettu, asiakas tarvitsee siihen hoitoa, ja että asiakkuus ja testaus on vapaaehtoista.
Leimaavaa rekisterimerkintää ei estä eikä poista se, että seulaaminen on ollut pakotettua ja turhaa, tai että seulat ovat aina olleet puhtaat.
Pohjanmaalla äidin leimaamiseen ja alkoholistiluokitukseen on riittänyt se, että neuvolantäti on muistellut kerran nähneensä äidin kaupungilla humalassa ilman lapsia, ystävättären seurassa. Tämäkin huolihavainto, jonka neuvolantäti itsekin kertoi ainoaksi alkoholistimerkinnän syyksi, kuuluu luokkaan "mahdollisesti". Se ei silti estänyt terveydenhuoltoa tiedottamasta kaikille tahoille äidin ”päihteilystä”.
Tosiasiassa äiti ei havainnonteon aikaan edes asunut paikkakunnalla, mutta tämä tosiasia ei kuitenkaan riittänyt poistamaan tehtyä merkintää.
Lastensuojelun kuntoutuspalvelujen täyttöastetta ja rahoitusta eivät tunnu haittaavan puuttuva näyttö asukkien kuntoutustarpeesta, puuttuvat hoitotulokset eikä sekään, että palvelunkäyttäjät raportoivat niin ammattitaidottomuudesta kuin laittomuuksista.
Pitkän lastensuojelu- uran tehnyt työntekijä varoittaa: "Julkisten lastensuojelulaitosten pääprioriteetti ei ole se, että ne tarjoavat mahdollisimman hyviä lastensuojelupalveluja. Niitten pääprioriteetti on vain ja ainoastaan se, että niitten täyttöaste on mahdollisimman korkea. Sinne sijoitetut nuoret ovat ainoastaan bensaa koneeseen, että laitos itsessään pystyy näyttämään sen, että se on kustantanut toimintansa itse. Mikä tietysti on paskapuhetta, sillä kyse on ainoastaan julkisen rahan siirtämistä yhdeltä julkiselta toimijalta toiselle julkiselle toimijalle. Penniäkään ei tienattu."
Asiakirjafabrikoinnin muututtua vaikeammaksi asiakkaiden somessa julkaistujen taltiointien myötä, lastensuojeluammattilaiset keksivät uuden keinon lavastaa asiakas vaaralliseksi; palavereihin alettiin kutsua turhaan poliisi "turvaamaan läpitunkevan viranomaisvastaisen asiakkaan tapaamista."
Aggressio- tai viranomaisvastaisuusmerkinnän saakin helposti vain olemalla eri mieltä tai pyytämällä perusteluja ammattilaisen kirjaukselle tai päätökselle joten asiakkaat ovat hiljaa.
Hallinto- oikeudelle pelkkä merkintä poliisin läsnäolosta tai fabrikoitu rikosilmoitus kelpaa todisteeksi asiakkaan vaarallisuudesta ja turhan esitutkinnan käynnistyminen ymmärretään näytöksi syyllisyydestä.
Oulussa sosiaalivirkailijat väittivät äidin rikosrekisteriin tulleen merkintöjä, vaikka äidillä ei ollut rikosrekisterimerkintöjä.
Äiti ihmettelee, miksei asiakaskertomuksessa ole lain edellyttämällä tavalla mainintaa, kuka tietopyyntöjä on tehnyt, koska, kenelle ja millä perusteilla.
- Asiakirjoissa on luvaton määrä perätöntä tietoa, hän huokaa.
- Ja lokitietojen mukaan useat kymmenet lastensuojelutyöntekijät ovat käyneet niitä katselemassa.
Kun laitonta sijoitusprosessia ei edistä enää mikään muu, asiakkaille voi antaa väärän valitusosoitteen ja - ajan:
Apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen antoi 2011 Lahden lastensuojelulle lainvastaisesta menettelystä huomautuksen lastensuojelun annettua huoltajalle väärän valitusosoitteen ja -ajan kahteen kertaan: ensin kiireellisessä sijoituksessa ja sitten tapaamisrajoitusvalituksessa.
Asiakkaan, josta on tehty lastensuojeluilmoitus, kannattaa aina ottaa yhteys väitettyyn ilmoittajatahoon , lukea ilmoitus sanasta sanaan läpi ja tarkistaa onko ilmoittajatahoksi merkitty todellisuudessa antanut kyseisen lausuman vai onko koko ilmoitus sosiaalityöntekijän ”sanoittama”.
Ainoa keino vastustaa lastensuojelun harjoittamaa urkintaa ja fabrikointia on tarkastaa ja korjata omat asiakirjat. Ohjeet tarkastukseen löytyvät täältä:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tarkista-omat-asiakirjasi
Milloin tulee epäillä väärentämistä?
Lastensuojelun asiakirjoja käsittelevän on syytä valpastua ja epäillä lastensuojeluprosessin lainmukaisuutta ja asiakirjojen aitoutta ja asianmukaisuutta jos:
-Asiakkaalle tai tämän juristille ei haluta luovuttaa asiakirjoja tai ne luovutetaan vasta oikeudessa.
-Asiakirjat on laadittu asiakasta kuulematta/ tapaamatta.
-Asiakirjojen tekijät on salattu tai merkitty virheellisesti.
-Toimitetut asiakirjat ovat "kadonneet".
-Tietoja pyytäneen viranomaisen nimeä ei mainita eikä pyydettyjä tietoja ole merkitty yksilöidysti.
-Syytä tai lainkohtaa, miksi tietoja pyydetään ei ole selvitetty.
-Asiakirjasta puuttuvat tutkimusajat ja paikat, tutkimuksen suorittajat ja lausunnon valmistelijat.
-Asiakirjoista ei ilmene ketä siteerataan ja tiedot tapahtumien kulusta ovat epämääräisiä esim. tarkka selostus tutkimuksiin/ tutkimustarpeeseen johtaneesta tilanteesta puuttuu.
- Palaverista on kirjattu useampi versio, joista vain yksi annetaan asiakkaalle.
-Asiallinen ja selkeäkielinen kuvaus perheen tilanteesta puuttuu tai kuvaus on esitetty toimijat kätkevässä passiivimuodossa esim. ”lastensuojelussa heräsi huoli”, ”päätettiin aloittaa perhetyö” ja perhettä kuvaillaan epämääräisellä psykologisoivalla kielellä ja mutudiagnooseilla esim. ”puutteet vanhemmuudessa” ”huoli vanhemman mielenterveydestä”, ”voivaravastentahtoinen asenne” tms. Syytä huoleen on myös, jos luonnehdinnat perheestä ovat psykopatologisoivia ja mustamaalaavia eikä perheen näkökantoja, vahvuuksia tai verkostoja mainita.
-Havaintoja, kertomuksia ja johtopäätöksiä ei ole erotettu toisistaan eikä asiakirjoista ilmene kenen havainnosta, kertomuksesta tai johtopäätöksestä on kyse.
-Virheellisiä asiakirjamerkintöjä ei suostuta oikaisemaan.
-Tapauksessa on konsultoitu lastensuojelun moniammatillista asiantuntijaryhmää, mutta asiakirjoissa ei ole kuvattu, mitä tietoja asiantuntijaryhmän käyttöön on annettu, kun lausuntoa on pyydetty.
Kiinnostavaa olisi tietää kuinka paljon mielenterveystoimistojen, oikeuspsykiatrian ja a- klinikoiden resursseja haaskataan lastensuojelun tilaamiin turhiin ja tarkoitushakuisiin "lausuntoihin" ja "tutkimuksiin"?
Kuinka moni diagnoosi/ lääkärinlausunto on tehty lastensuojelun tilaustyönä potilasta tutkimatta sosiaalityöntekijän "ennakkotiedotuksen" perusteella ja kuinka monessa lausunnossa on suoria lainauksia lastensuojelun asiakirjoista?
Toisten alojen ammattilaiset eivät ymmärrä, että lastensuojelun jatkeeksi rupeaminen tuhoaa kansalaisten luottamuksen myös omaan ammattialaan, -taitoon ja -etiikkaan. Hälyyttävää on opetustoimen ja terveydenhuollon ammattilaisten yleinen tietämättömyys ja piittaamattomuus lastensuojeluprosessien oikeusturvaongelmista.
Moniammatillisessa yhteistyössäkään ei tosiasiassa kuulla kaikkia ammattilaisia eikä usein tehdä yhteistyötä sen paremmin lapsen, perheen kuin toisten ammattilaisten kanssa. Tavaksi on tullut, että lastensuojelu valikoi tiedot, ongelmat ja tavoitteet joiden pohjalta työskentely alkaa ja asiakkaita puoltavien ammattilaisten asiantuntijuus, osallisuus ja näkemykset sivuutetaan.
Lastensuojelusta on tullut vallastaan juopunut öykkäröivä emäntä, jolla on piikanaan Suomen valtio ja sen ammattikunnat. Laittomuudet oikeuttaa hokema lapsen edusta.
Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelun-provokaatiot-oletko-a-huora-b-hullu-vai-c-huumehorho
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/laakarin-ja-sosiaalityontekijan-moninakokulmainen-yhteistyo-tapausesimerkki
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-1-fabrikoitu-lastensuojeluilmoitus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-2-fabrikoitu-lastensuojelulausunto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-3-fabrikoitu-rikosilmoitus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-4-fabrikoitu-asiakassuunnitelma
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi
Niskasaari väittää, että poliisin oma laillisuusvalvonta ei selvitä poliisin rikoksia. Poliisin rikokset haudataan väittämällä ettei ilmiselvä rikos ole rikos.
Niskasaaren kuvaus poliisin toiminatavoista , etenkin asiakirjojen käsittelystä pätee myös lastensuojeluun:
"Kun poliisi töppää, kansalainen valehdellaan syylliseksi.
Aina. Automaattisesti.
Tällainen valehtelu on poliiseilla selkäytimessä.
Tässä kuten muutoinkaan poliisia ei vähääkään kiinnosta mikä on totta. Poliisia kiinnostaa vain, ettei poliisi koskaan tee vähäisintäkään virhettä, töppää, tunaroi.
Kun poliisi kuitenkin töppää, tunaroi ja tekee rikoksia, syyllinen on aina joku muu, tai sitten töppäys, tunarointi, rikos valehdellaan koskaan tapahtumattomaksi.
Aina. Automaattisesti.
Tähän pakkomielteiseen valehteluun perustuu osaltaan harhakäsitys nuhteettomasta poliisista. Valehtelu ei siis ole pelkkää luonnevikaisuutta, vaan sillä on poliittinen tavoite ja tarkoitus..
Tästä nouseva pääkysymys kuuluu: kun poliisi valehtelee näin pienissäkin asioissa, joissa valehtelulla ei voita mitään, miksi pitäisi uskoa sen puhuvan totta todella tärkeissä kysymyksissä?"
Samaa voi kysyä lastensuojelusta, jossa ei lapsiasiavaltuutetun mukaan ole tahtoa korjata tunnistettuja ongelmia.
Pitkän uran tehnyt lastensuojelun työntekijä kirjoittaa: "Julkishallinnollisessa sosialismissammehan on se pyhä periaate, että järjestelmä ei ole koskaan väärässä. Jos (ja kun) joku asia menee perseelleen, on löydettävä syyllinen, jonka niskaan voi vastuun kaataa. Sitä ei tule tarkasteleman, että minkähän takia asia meni perseelleen, ja voisiko asiasta oppia, sillä sellainen tarkastelu kyseenalaistaisi järjestelmän toimivuuden.
Jos viranhaltija on tehnyt jonkun päätöksen, ei sitä sitten peruta kirveelläkään, vaikka se olisi kuinka metsässä. Tämän seurauksena omalla alallani valitettavasti tapahtuu aiheettomia huostaanottoja, ja oma alani edustaa julkishallintoa raaimmillaan. Jos lastensuojelukoneisto ottaa jonkun ihmisen hampaisiinsa, niin irtihän se ei häntä laske. Silloin se joutaisi tunnustamaan, että viranhaltija on tehnyt väärän päätöksen, ja sitä myötä taas voitaisiin kyseenalaistaa koko järjestelmä..Mitä pitempään olen ollut mukana tässä julkishallinnollisessa sosialismissamme, sen enemmän vahvistuu mielikuva, että olen mukana jossain, joka on olemassa vain itseään varten. Ei niitä palveluita varten, joiden vuoksi se on alunperin kehitetty. "
Laki ei ole kaikille sama ja sosiaaliviranomaisten, poliisin ja syyttäjien suosikkijärjestelmät takaavat sen, että kansalaisten yhdenvertainen kohtelu palvelujärjestelmissä ja tuomioistuimissa ei toteudu.
Viranomaisjohdon ja heidän yhteistyökumppaneidensa rikokset jäävät selvittämättä ja tuomitsematta ja rangaistuksena virkarikoksista käytetään palkallista sairaslomaa.
Asiakkaiden oikeusturva vaarantuu myös terveydenhuollossa. Mikkelin keskussairaalan potilaat ovat huolissaan potilasasiakirjojen leväperäisistä kirjauksista. Potilaiden mukaan potilaskertomuksissa ilmenee vakavia virheitä ja suoranaisia valheita.
Virheelliset kirjaukset ja väärät väittämät ovat potilaiden mukaan hankaloittaneet heidän hoitoaan monin eri tavoin.
- Virheet, valheet ja vihjaukset voivat olla lääkäreiden huolimattomuutta tai ammattitaidottomuutta. Epämääräisillä kirjauksilla voidaan kuitenkin myös peitellä lääkäreiden omia tekemisiä ja sairaalassa tehtyjä hoitovirheitä. Ikään kuin varmistellaan jo valmiiksi omaa selustaa jälkipuintien varalle, kertoo yksi Iltalehteen yhteyttä ottaneista Mikkelin keskussairaalan potilaista.
Iltalehti kertoo, kuinka 35-vuotias mies kotiutettiin Mikkelin keskussairaalasta elokuussa 2016 kaksi viikkoa kestäneen hoitojakson jälkeen. Mies oli ollut sairaalassa kaksi viikkoa tulehdusten, kuumeen ja kipujen vuoksi. Lähisukulaisten mukaan mies vastusti kotiuttamista kipujen vuoksi. Hän oli soittanut sairaalasta sukulaiselleen ja toivonut itkien, että saisi jäädä sairaalaan. Lääkäri pysyi päätöksessään ja mies kotiutettiin. Mies menehtyi kotiutusta seuranneena yönä omassa sängyssään.
Kotiutuksen määrännyt lääkäri on kirjannut potilasasiakirjaan seuraavaa: ”Potilas kotiutunut tyytyväisenä ja toivonut itse kotiuttamista”.
60-vuotias nainen kertoo hakeutuneensa Mikkelin keskussairaalaan kasvojen ja raajojen halvausoireiden vuoksi. Leikkauksen evänneen neurologin mukaan oireet olivat henkistä laatua. Näkemyksensä lääkäri kirjasi huolellisesti naisen sairauskertomukseen.
Kuopion yliopistollinen sairaala totesi leikkauksessa että halvausoireiden taustalla oli selkäydintä painava kaularangan luupiikki.
Henkiseen häiriöön ja mielenterveysongelmiin vihjaava lausunto rasittaa yhä naisen sairauskertomusta. Potilasasiakirjaan jäänyt psyykekirjaus elää omaa elämäänsä ja vaikeuttaa yhteistyötä kaikissa hoitotilanteissa.
- Minulla on leima valmiiksi otsassani. Olen jo edeltä hulluksi tuomittu. On nöyryyttävää ja ihmisarvoa alentavaa selitellä jokaiselle lääkärille potilasasiakirjojen kertomaa.
Essoten terveyspalveluja johtava Jarmo J. Koski myöntää, että ilmoituksia potilasasiakirjojen virheistä ja puutteista tulee viikoittain. Kosken mukaan vain puolet sairaalan saamista virheilmoituksista johtaa kirjausten korjaamiseen tai poistamiseen ( IL, 12.11.2017).
Lastensuojelun asiakkaiden tilanne on vielä vaikeampi. Lastensuojelussa ei ole vastaavia vastuu- ja korvausvelvoitteita kuin terveydenhuollossa eikä valheellisia merkintöjä tarvitse edes näyttää saati oikaista.
Asiakirjaväärentämisestä omien virheellisten päätösten tueksi on tullut maan tapa
Myös lastensuojelussa syyttömyysolettama, tosiseikkaselvittely, asiallinen dokumentaatio, oikeus saada valituskelpoisia päätöksiä ja itseään koskevat asiakirjat ajoissa ja syytetyn oikeussuoja ovat usein tuntemattomia käsitteitä.
Niskasaaren ja Mikkelin potilaiden kertomukset ovat tuttuja monille lastensuojelun asiakkaille, jotka joutuvat tilaamaan ja odottelemaan rekisterimerkintöjään ja lastensuojelun päätöksiä kuukausikaupalla yli lakisääteisen takarajan.
Asiakirjojen viimein saavuttua ne ovat usein täynnä virheitä ja valheita eikä lastensuojelu suostu asiakkaiden pyynnöstäkään korjaamaan edes todistettuja virheitä ja valheita, jotka jäävät hankaloittamaan asiakkaan ja tämän lasten kohtelua palvelujärjestelmissä koko arkistointiaikansa eli jopa 120 vuotta.
Lain mukaan asiakkaiden oikaisupyynnöt tulisi liittää asiakaskirjauksiin mutta laki ei toteudu tässäkään asiassa.
Tapauksissa, joissa on tapahtunut selkeä väärinkäytös:
a) Esitutkinta estetään (yleensä perustelemattomalla "ei aihetta epäillä rikosta"-päätöksellä).
b) Jos teko päätyy syyteharkintaan, syyttäjä tekee syyttämättäjättämispäätöksen, josta ei ulkopuoliselle selviä mitään niistä todellisista syistä, jotka tämän päätöksen aiheuttivat.
c) Viimeistään oikeuslaitoksessa viranomainen vapautetaan ja tämän jälkeen valituksen tutkiminen estetään tarvittaessa joka valitusasteessa.
Jos asiakas yrittää valittaa lainvastaisesta päätöksestä, häntä uhkaillaan lastensa huostaanotolla/ tapaamisrajoituksilla, hänet pakotetaan päihde- ja mielenterveysseuloihin , hänelle annetaan väärä valitusosoite tai hän saa asiakaskirjauksiin merkinnän viranomaisvastaisuudesta, jolla perustellaan suunnitteilla olevaa huostaanottoa tai jo tehdyn huostaanoton jatkamista.
Maan tavaksi on muodostunut, että tapauksissa, joissa lastensuojelu on syyllistynyt laittomuuksiin asiakirjoja ei toimiteta lainkaan tai ne toimitetaan kuukausia myöhässä vasta oikeuskäsittelyyn.
Asiakas ei aina tiedä edes olevansa asiakkaana. Lastensuojelu itse tuottaa ja ylläpitää asiakaskuormia mm. kirjaamalla asiakkaiden palvelupyynnöt lastensuojeluilmoituksiksi ja mieltämällä onnistumisen huostaanotoiksi ja niiden ylläpidoksi.
Moni lastensuojelun asiakas on valeasiakas; ihminen, joka ei halua , tarvitse eikä saa lastensuojelun palveluja ja joka on asiakkaana vastoin omaa tahtoaan- joskus jopa tietämättään.
Lastensuojelun asiakasdokumentit ovat sosiaalityöntekijän manipuloimia asiakirja-aineistoja, joista sosiaalityöntekijän on ilman seuraamustoimia mahdollista poistaa kaikki työntekijän käsityksistä poikkeava tai työntekijän ja instituution kyseenalaiseen valoon asettava materiaali.
Asiakaskirjaukset ja moniammatillinen yhteistyö ovat tärkeimpiä näyttämöitä, joilla sosiaalityön ammatillisuutta ja asiantuntijuutta esitetään. Ne ovat myös sosiaalityön oikeuttamisen näyttämöitä ja välineitä.
Nykyisen tutkimustiedon valossa voi väittää, että lastensuojelun asiakaskirjaukset eivät sellaisenaan kerro asiakkaista tai heidän tarpeistaan tai elämästään. Ne on luotu kertomaan ja kertovat ensisijaisesti sosiaalityön ja sosiaalityöntekijöiden tarpeista ja tulkinnoista.
Joskus ne kertovat myös silkasta huolimattomuudesta. Varatuomari Outi Mannonen kuvailee virheellisten lastensuojeluasiakirjojen kaavan: ”Ensin kirjataan ylös aiheeton epäily. Seuraava työtekijä käsittää sen faktaksi ja lisää kirjauksiin omat luulonsa. Seuraava työntekijä alkaa kirjausten perusteella tehdä huostaanottohakemusta. Kukaan ei perehdy siihen, mitä oikeasti on tapahtunut.”
Asiakirjaväärentämistä ei pidä mitätöidä viranomaisen "mielen sanoiksi"
Taltioinnin lisäännyttyä lastensuojelun tilaamista lastensuojeluilmoituksista, väärien dokumenttien luomisesta, ennakkotietojen manipuloinnista ja kirjausten ja dokumenttien väärentämisestä on runsaasti todisteita. Ruotsalaiset tutkijat uskaltavat jo puhua lastensuojelun harjoittamasta väärentämistoiminnasta oikeilla nimillä ja analysoida sen yksityiskohtia ja laajuutta.
Suomalaiset sosiaalityön tutkijat vaikenevat. He kääntävät/ mitätöivät lastensuojelun harjoittaman tahallisen ja tarkoituksellisen väärentämistoiminnan sosiaalityöntekijöiden "mielen sanoiksi", "hiljaiseksi tiedoksi" tai asiakkaiden kokemuksiksi siitä miten "eletty korvaa tai korjaa luetun."
Väärennystoimintaa ei tutkita sellaisenaan eikä siihen oteta suoraan kantaa. Epäeettisenä ja paheksuttavana pidetään vain asiakkaiden pyrkimyksiä taltioida palavereja ja julkaistaa omia tapauskertomuksiaan ja asiakaspapereitaan. Monet tutkijat paheksuvat sosiaalityötä "juridisoitumisesta" mutta eivät tunnu olevan lainkaan huolissaan asiakirjojen väärentämisestä tai asiakkaiden olemattomasta oikeusturvasta.
Kun tutkija alkaa tehdä johtopäätöksiä asiakkaiden tilanteista lastensuojelun asiakirjojen perusteella hän vain jatkaa rikkinäisen puhelimen efektiä. Valvomattomat ja vinoutuneet tiedonkeruumenetelmät johtavat virheellisiin toimintastrategioihin ja -painotuksiin, jotka entisestään syventävät avunpyytäjien ahdinkoa.
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastoissa on oltu huolissaan vanhempien oikeusturvasta huostaanottotilanteissa: vanhemmat eivät saa aina edes perusteluja huostaanotolle.
– Asiakkaat eivät saa asianmukaisia päätöksiä asianmukaisessa ajassa. Tämä tietysti vaarantaa ihan suoraan heidän oikeusturvaansa, sanoo Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston ylitarkastaja Aija Ström.
Kun ei tule päätöstä huostaanotosta, ei tule myöskään perusteluja. Silti lapsi otetaan huostaan ja sijoitetaan kodin ulkopuolelle.
Huostaanottojen syyt selviävät vasta hallinto- oikeudessa
Joskus vanhemmat saavat selville huostaanoton syyt vasta hallinto-oikeudessa.
– Vasta sitten kun siellä on suullinen käsittely huostaanotosta, sitten vasta selviää mikä varsinainen oikea ongelma oli ja mitä olisi pitänyt tehdä, kuvailee Ström.
Kantelut lastensuojelusta ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti - silti kanteluita huostanotoista tulee vain muutama sata vuodessa,
– On selvää, että vanhemmilla ei ole voimia tai osaamista valittaa. Kanteluiden määrä on vain jäävuoren huippu, uskoo Ström.
Leeni Ikosen mukaan " lastensuojelun työntekijät ovat yleensä vuorenvarmoja siitä, että heidän työhönsä ei puututa hallinto-oikeudessa. "Eräs työntekijä totesi minulle, että tekipä hän mitä tahansa, hallinto-oikeus sen aina hyväksyy. Toinen työntekijä totesi suullisen käsittelyn jälkeen, ettei sillä ole mitään merkitystä, mitä hallinto-oikeus asiassa päättää. Lastensuojelun työntekijät tekevät sen, mitä parhaaksi näkevät eli eivät palauta lasta kotiinsa."
Pitkään alalla toimineen sosiaalityöntekijän Niina Nurmelan mukaan sosiaalityössä tapahtuu laitonta vallankäyttöä.
Nurmela kertoo, että asiakasta kyykytetään esimerkiksi pimittämällä hänestä tehtyjä merkintöjä.
Laitonta vallankäyttöä harjoitetaan myös siten, että asiakkaalta ei tarkisteta asioiden todellista laitaa, vaan sosiaalityöntekijä tekee omia tulkintojaan perheen tilanteesta.
Asiakkaasta lavastetaan asiakirjoihin hullu, huumehörhö, kriminaali tai seksuaalisesti epäilyttävä
Lokakuun Liike on kirjoittanut Tiina -äidistä, jota sosiaalityöntekijä yritti lavastaa asiakirjoihin potentiaaliksi perhesurmaajaksi. Äidin ripeys ja sosiaalitoimen mustamaalauskampanjan julkistaminen esti kuitenkin lasten huostaanoton.
Kuopiossa kotiapua pyytäneelle Matildalle ehdotettiin lasten sijoittamista kodin ulkopuolelle, koska kaupungilla ei ollut tarjota kotipalvelua riittävästi. Huhtikuussa 2015 voimaan astunut sosiaalihuoltolaki sääti lapsiperheiden oikeuden kotipalveluun subjektiiviseksi mutta Kuoion kaupunki salasi oman laittoman päätöksensä kotipalvelun enimmäismääristä. Salaiseksi merkitty pöytäkirja on saatavilla kaupungin Dynasty-tietopalvelusta. Toisin on kokouksen viiteaineiston laita, joka on merkitty salaiseksi, vaikkei se sisällä esimerkiksi arkaluontoisia henkilötietoja, jotka peruste salaamiselle.
Kun Matilda pyysi lastensuojelun käynnistä raportin, hänelle sanottiin kaupungilta, ettei hän saa näyttää omia asiakirjojaan kenellekään – muutoin Matilda rikkoisi lakia.
Kun postia ei alkanut kuulua, Matilda kävi noutamassa paperit paikan päältä. Käyntejä tarvittiin kaksi, sillä ensimmäisellä kerralla raportti oli nippu tyhjiä paperiarkkeja.
– On ollut todella raskasta ja turhauttavaa taistella viranomaisten kanssa tilanteessa, joka on muutenkin hankala, Matilda sanoo.
Maatalossa asunut ja karjaa pitänyt uskova Haapasten perhe joutui ateisti-sosiaalityöntekijän perättömän syytteen kohteeksi lapsen vaatteista löytyneen karvan perusteella. Sosiaalityöntekijä varusti huostaanotossa konsultoineen moniammatillisen lastensuojelun asiantuntijatyöryhmän tekemällään rikosilmoituksella mutta ei toimittanut ryhmälle vanhemmat vapauttaneen rikostutkinnan päätöstä.
Lapset huostaanotettiin 102 todistettua virhettä sisältäneillä asiakirjoilla, joiden toimittamista vanhemmille viivyteltiin. Kun vanhemmat yrittivät oikaista asiakirjoihin merkittyä valheellista merkintää perhesurman suunnittelusta, merkintä poistettiin tilapäisesti mutta liitettiin asiapapereihin uudelleen.
Sosiaalityöntekijä pakotti perheen äidin mielenterveysseuloihin peräti kahteen kertaan koska ei halunnut uskoa mielenterveystoimiston lausuntoa, ettei äidillä ollut mielenterveysongelmaa. Kun äiti sai vapauttavan lausunnon sosiaalityöntekijä yritti pakottaa myös perheen isän testattavaksi mutta tähän mielenterveystoimisto ei enää suostunut.
Lapset huostaanotettiin valheellisten asiakirjojen perusteella vuosiksi toiselle puolen Suomea pahamaineiseen perhekotiin , josta heitä ei suostuttu kotiuttamaan psykiatrien puoltavista lausunnoista huolimatta. Lapset tarvitsivat myöhemmin terapiaa lastensuojelutoimien takia.
( Sosiaalihuollon keräämät tiedot ovat monen mutkan takana- Vääryyden oikaisu on vaikeaa 31.08.2010 HS).
Erityislastenkoti Veikkarin henkilöstö halusi sijoitetulle Marialle kontakteja psykiatriseen hoitoon, sekä lasten ja nuorten poliklinikalle, mutta lastenkodin kirjaukset eivät kulje tapahtumien kanssa käsi kädessä. Esimerkiksi psykiatrian ylilääkärin mukaan heiltä ei ole annettu sellaisia lausuntoja, kuin lastenkodin kirjauksissa lukee. Valelausunnoilla on perusteltu suurinta osaa rajoituksia ja huostaanoton jatkamista.
Sijoitetun isän mukaan valheellisen toiminnan taka-ajatuksena on ollut vain tienata tytön kustannuksella.
Lastensuojelun huostaanottama Krista kertoo: "Olin perhetukikeskuksessa kaikkiaan melkein viisi kuukautta. Joka kuukausi minulle sanottiin palaverissa: ”Olehan vielä kuukausi kiltisti niin pääset kotiin”.
Kysyin, miksi en päässyt. Minua ei kuulemma voitu päästää kotiin, sillä arkeni ei sujunut. Raporttien mukaan olin jättänyt muutamia kertoja sänkyni petaamatta.
Psyykkasin itseäni ajattelemalla vain sitä, kuinka nopeasti kuukausi menisi. Yllättäen toukokuussa kuulin, että sosiaalityöntekijäni olivat tehneet huostaanottohakemuksen hallinto-oikeuteen.
Päätös tuli heinäkuussa. Minut oli otettu huostaan. Perusteluissa luki esimerkiksi, että myyn seksuaalisia palveluita aikuisille miehille yöpaikkaa vastaan.
Olin järkyttynyt. Mitä tämä tarkoittaa? Minut oli raiskattu heinäkuussa 2009 ollessani 13-vuotias, mutta nyt minun väitettiin myyvän itseäni!
Sosiaalityöntekijäni olivat halunneet ymmärtää väärin yöpymiseni yhden tutun pojan luona karkumatkallani. Heidän kertomuksensa ei ollut muunneltu totuus, vaan se oli täysin uusi tarina.
En enää luottanut viranomaisiin."
Erityislapsensa pahoinpitelystä aiheetta syytetyt Leikmanit yrittivät todistaa syyttömyyttään valokuvilla, jotka osoittivat, ettei lapsissa ollut lastensuojelun väittämiä pahoinpitelyn jälkiä.
Lastensuojelu ei kuitenkaan milloinkaan toimittanut todisteita poliisille vaan valokuvat "unohtuivat" sosiaalityöntekijöille (Keskisuomalainen 22.5.2011).
Poliisi haki lastensuojelun ennakkotiedotuksen perusteella vanhemmat usean partion rynnäkössä kuulusteltaviksi kotoaan keskellä päivää. Vanhempien mukaan heidän kohdallaan syyttömyysolettama ei toteutunut vaan heitä kohdeltiin väkivaltarikollisina. Vaikka kiireellinen sijoitus todettiin myöhemmin perusteettomaksi, perheen äiti menetti luottamuksensa viranomaistoimintaan pysyvästi.
Naantalissa asunut Ani Leikonniemi, MTKL:n vuoden Peppi ja HOL ry:n perustaja on yksi monista äideistä, jotka ovat kokeneet mustamaalaaviin äidin seksuaalikäyttäytymisellä spekuloiviin asiakaskirjauksiin pohjautuvan huostaanoton.
Vasta oikeudenkäynnissä selvisi huostaanoton todellinen syy.
– Heidän papereissaan huostaanoton syyksi oli kirjattu muun muassa äidin vaihtuvat miessuhteet sekä toistuvat olin- ja asuinpaikan vaihdokset. Tämä kaikki oli kuitenkin kirjattu väärin eli todellisuudessa asiat eivät pitäneet paikkaansa. Kaikki miespuoliset tuttuni, jopa oma veljeni oli virheellisesti kirjattu ”miesystävikseni”, Leikonniemi suomii.
Turun hallinto-oikeus purki huostaanoton myöhemmin perusteettomana. (Leikonniemi, Lokakuun liike, 25.2.2015)
Tarkista omat asiakirjasi väärennösten varalta
Perheiden puolustuksen moniottelija Pelastakaa Perheet ry:n Jorma Heikkinen sai Kaarinan sosiaalitoimelta häälahjaksi läjän tekaistuja syytteitä mm. huumeista ja insestistä. "Kaarinan sosiaalitoimiston työntekijöille ei riittänyt huumeseulan negatiivinen tulos ja minua yli kymmenen vuotta hoitaneen lääkärin lausunto, jossa todettiin lastensuojeluilmoituksen olevan täysin perätön. Heille ei myöskään riittänyt oikeusrekisterikeskuksen rikosrekisteri ote, josta yksiselitteisesti käy ilmi, ettei minulla ole mitään sellaista oikeudellista estettä ettenkö voisi toimia tai ryhtyä tehtävään johon kuuluu pysyväisluontoisesti ja olennaisesti työskentelyä alaikäisten parissa. He siis kumosivat TYKS:n laboratoriokokeen, erikoislääkärin lausunnon ja oikeusrekisterikeskuksen ilmoittamat tiedot. He eivät kertaakaan kysyneet minulta tai läheisiltäni mitään asiaa koskevaa."
Vuosaaren lastensuojelun ja perhetyön kanssa asioimaan joutunut äiti löysi Effican kirjauksesta väitteen, että hän salakuljettaa Virosta huumeita. Sosiaalityöntekijä oli kirjannut vanhat, valheellisiksi todistetut ilmoitukset syyksi epäillä äidin käyttävän päihteitä, vaikka äiti oli niiden takia käynyt kahdesti A-klinikan päihdearvion, joissa molemmissa hänen todettiin olevan raitis. Kun kotiuttavan perhetyön perhetyöntekijät lukivat valheelliset kirjaukset, he kehittivät äidistä uuden tekaistun päihdesyytteen, jonka johdosta äitiä yritettiin pakottaa kolmannen kerran päihdearvioon.
Lastensuojelun tapana on pakottaa asiakas seulauksiin ja jättää merkitsemättä, että kyse on vain päihde-epäilystä ja pakotetusta testauksesta, jonka tulokset ovat puhtaat. Sen sijaan asiakaspapereihin kirjataan, että "asiakkaalla on säännöllinen hoitokontakti a-klinikalle". Tämä merkintä kätkee ovelasti puhtaat tulokset ja antaa virheellisen kuvan, että päihdeongelma on olemassa ja todettu, asiakas tarvitsee siihen hoitoa, ja että asiakkuus ja testaus on vapaaehtoista.
Leimaavaa rekisterimerkintää ei estä eikä poista se, että seulaaminen on ollut pakotettua ja turhaa, tai että seulat ovat aina olleet puhtaat.
Pohjanmaalla äidin leimaamiseen ja alkoholistiluokitukseen on riittänyt se, että neuvolantäti on muistellut kerran nähneensä äidin kaupungilla humalassa ilman lapsia, ystävättären seurassa. Tämäkin huolihavainto, jonka neuvolantäti itsekin kertoi ainoaksi alkoholistimerkinnän syyksi, kuuluu luokkaan "mahdollisesti". Se ei silti estänyt terveydenhuoltoa tiedottamasta kaikille tahoille äidin ”päihteilystä”.
Tosiasiassa äiti ei havainnonteon aikaan edes asunut paikkakunnalla, mutta tämä tosiasia ei kuitenkaan riittänyt poistamaan tehtyä merkintää.
Lastensuojelun kuntoutuspalvelujen täyttöastetta ja rahoitusta eivät tunnu haittaavan puuttuva näyttö asukkien kuntoutustarpeesta, puuttuvat hoitotulokset eikä sekään, että palvelunkäyttäjät raportoivat niin ammattitaidottomuudesta kuin laittomuuksista.
Pitkän lastensuojelu- uran tehnyt työntekijä varoittaa: "Julkisten lastensuojelulaitosten pääprioriteetti ei ole se, että ne tarjoavat mahdollisimman hyviä lastensuojelupalveluja. Niitten pääprioriteetti on vain ja ainoastaan se, että niitten täyttöaste on mahdollisimman korkea. Sinne sijoitetut nuoret ovat ainoastaan bensaa koneeseen, että laitos itsessään pystyy näyttämään sen, että se on kustantanut toimintansa itse. Mikä tietysti on paskapuhetta, sillä kyse on ainoastaan julkisen rahan siirtämistä yhdeltä julkiselta toimijalta toiselle julkiselle toimijalle. Penniäkään ei tienattu."
Asiakirjafabrikoinnin muututtua vaikeammaksi asiakkaiden somessa julkaistujen taltiointien myötä, lastensuojeluammattilaiset keksivät uuden keinon lavastaa asiakas vaaralliseksi; palavereihin alettiin kutsua turhaan poliisi "turvaamaan läpitunkevan viranomaisvastaisen asiakkaan tapaamista."
Aggressio- tai viranomaisvastaisuusmerkinnän saakin helposti vain olemalla eri mieltä tai pyytämällä perusteluja ammattilaisen kirjaukselle tai päätökselle joten asiakkaat ovat hiljaa.
Hallinto- oikeudelle pelkkä merkintä poliisin läsnäolosta tai fabrikoitu rikosilmoitus kelpaa todisteeksi asiakkaan vaarallisuudesta ja turhan esitutkinnan käynnistyminen ymmärretään näytöksi syyllisyydestä.
Oulussa sosiaalivirkailijat väittivät äidin rikosrekisteriin tulleen merkintöjä, vaikka äidillä ei ollut rikosrekisterimerkintöjä.
Äiti ihmettelee, miksei asiakaskertomuksessa ole lain edellyttämällä tavalla mainintaa, kuka tietopyyntöjä on tehnyt, koska, kenelle ja millä perusteilla.
- Asiakirjoissa on luvaton määrä perätöntä tietoa, hän huokaa.
- Ja lokitietojen mukaan useat kymmenet lastensuojelutyöntekijät ovat käyneet niitä katselemassa.
Kun laitonta sijoitusprosessia ei edistä enää mikään muu, asiakkaille voi antaa väärän valitusosoitteen ja - ajan:
Apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen antoi 2011 Lahden lastensuojelulle lainvastaisesta menettelystä huomautuksen lastensuojelun annettua huoltajalle väärän valitusosoitteen ja -ajan kahteen kertaan: ensin kiireellisessä sijoituksessa ja sitten tapaamisrajoitusvalituksessa.
Asiakkaan, josta on tehty lastensuojeluilmoitus, kannattaa aina ottaa yhteys väitettyyn ilmoittajatahoon , lukea ilmoitus sanasta sanaan läpi ja tarkistaa onko ilmoittajatahoksi merkitty todellisuudessa antanut kyseisen lausuman vai onko koko ilmoitus sosiaalityöntekijän ”sanoittama”.
Ainoa keino vastustaa lastensuojelun harjoittamaa urkintaa ja fabrikointia on tarkastaa ja korjata omat asiakirjat. Ohjeet tarkastukseen löytyvät täältä:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tarkista-omat-asiakirjasi
Milloin tulee epäillä väärentämistä?
Lastensuojelun asiakirjoja käsittelevän on syytä valpastua ja epäillä lastensuojeluprosessin lainmukaisuutta ja asiakirjojen aitoutta ja asianmukaisuutta jos:
-Asiakkaalle tai tämän juristille ei haluta luovuttaa asiakirjoja tai ne luovutetaan vasta oikeudessa.
-Asiakirjat on laadittu asiakasta kuulematta/ tapaamatta.
-Asiakirjojen tekijät on salattu tai merkitty virheellisesti.
-Toimitetut asiakirjat ovat "kadonneet".
-Tietoja pyytäneen viranomaisen nimeä ei mainita eikä pyydettyjä tietoja ole merkitty yksilöidysti.
-Syytä tai lainkohtaa, miksi tietoja pyydetään ei ole selvitetty.
-Asiakirjasta puuttuvat tutkimusajat ja paikat, tutkimuksen suorittajat ja lausunnon valmistelijat.
-Asiakirjoista ei ilmene ketä siteerataan ja tiedot tapahtumien kulusta ovat epämääräisiä esim. tarkka selostus tutkimuksiin/ tutkimustarpeeseen johtaneesta tilanteesta puuttuu.
- Palaverista on kirjattu useampi versio, joista vain yksi annetaan asiakkaalle.
-Asiallinen ja selkeäkielinen kuvaus perheen tilanteesta puuttuu tai kuvaus on esitetty toimijat kätkevässä passiivimuodossa esim. ”lastensuojelussa heräsi huoli”, ”päätettiin aloittaa perhetyö” ja perhettä kuvaillaan epämääräisellä psykologisoivalla kielellä ja mutudiagnooseilla esim. ”puutteet vanhemmuudessa” ”huoli vanhemman mielenterveydestä”, ”voivaravastentahtoinen asenne” tms. Syytä huoleen on myös, jos luonnehdinnat perheestä ovat psykopatologisoivia ja mustamaalaavia eikä perheen näkökantoja, vahvuuksia tai verkostoja mainita.
-Havaintoja, kertomuksia ja johtopäätöksiä ei ole erotettu toisistaan eikä asiakirjoista ilmene kenen havainnosta, kertomuksesta tai johtopäätöksestä on kyse.
-Virheellisiä asiakirjamerkintöjä ei suostuta oikaisemaan.
-Tapauksessa on konsultoitu lastensuojelun moniammatillista asiantuntijaryhmää, mutta asiakirjoissa ei ole kuvattu, mitä tietoja asiantuntijaryhmän käyttöön on annettu, kun lausuntoa on pyydetty.
Kiinnostavaa olisi tietää kuinka paljon mielenterveystoimistojen, oikeuspsykiatrian ja a- klinikoiden resursseja haaskataan lastensuojelun tilaamiin turhiin ja tarkoitushakuisiin "lausuntoihin" ja "tutkimuksiin"?
Kuinka moni diagnoosi/ lääkärinlausunto on tehty lastensuojelun tilaustyönä potilasta tutkimatta sosiaalityöntekijän "ennakkotiedotuksen" perusteella ja kuinka monessa lausunnossa on suoria lainauksia lastensuojelun asiakirjoista?
Toisten alojen ammattilaiset eivät ymmärrä, että lastensuojelun jatkeeksi rupeaminen tuhoaa kansalaisten luottamuksen myös omaan ammattialaan, -taitoon ja -etiikkaan. Hälyyttävää on opetustoimen ja terveydenhuollon ammattilaisten yleinen tietämättömyys ja piittaamattomuus lastensuojeluprosessien oikeusturvaongelmista.
Moniammatillisessa yhteistyössäkään ei tosiasiassa kuulla kaikkia ammattilaisia eikä usein tehdä yhteistyötä sen paremmin lapsen, perheen kuin toisten ammattilaisten kanssa. Tavaksi on tullut, että lastensuojelu valikoi tiedot, ongelmat ja tavoitteet joiden pohjalta työskentely alkaa ja asiakkaita puoltavien ammattilaisten asiantuntijuus, osallisuus ja näkemykset sivuutetaan.
Lastensuojelusta on tullut vallastaan juopunut öykkäröivä emäntä, jolla on piikanaan Suomen valtio ja sen ammattikunnat. Laittomuudet oikeuttaa hokema lapsen edusta.
Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelun-provokaatiot-oletko-a-huora-b-hullu-vai-c-huumehorho
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/laakarin-ja-sosiaalityontekijan-moninakokulmainen-yhteistyo-tapausesimerkki
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-1-fabrikoitu-lastensuojeluilmoitus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-2-fabrikoitu-lastensuojelulausunto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-3-fabrikoitu-rikosilmoitus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-4-fabrikoitu-asiakassuunnitelma
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi
RSS Feed
