Vuonna 2010 Vuoden Sijaisperheeksi valittu pariskunta sai tuomion sijaislasten pahoinpitelystä vuosi sitten 25.9.13.
Iltalehden uutisen mukaan pohjoispohjalainen sijaisperhe piinasi lapsia vuosia: "Suurperheessä kasvatettiin neljää sijaislasta kovalla kädellä. Kolme 2-9-vuotiasta sijaislasta sai perinteisesti piiskaa risulla. Syytteiden mukaan sijaisisä piti kiinni lapsista ja hänen vaimonsa hoiti lyömisen. Lapsia piestiin takapuolelle ja reisille. Seurauksena oli kipua, särkyä, mustelmia ja yhden tapahtuma-aikaan 4-9-vuotiaan pojan tapauksessa myös verenvuotoa..."
Uutisen mukaan lapsia tönittiin, "kopsauteltiin", tukistettiin, nipistettiin, riepoteltiin tukasta, nimiteltiin alentavasti, jopa kuristettiin ja saunotettiin liian kuumassa löylyssä sekä seisotettiin avojaloin lumihangessa. Uutisen mukaan sijaisäiti oli teoissa miestään aktiivisempi: hän teippasi pojan suun (vrt. tapaus Eerika) ja syytteiden mukaan työnsi kolmen lapsen suuhun palasaippuaa.
Asiaa käsiteltiin vuosi sitten Ylivieska-Raahen Pohjanmaalla. Sijaisvanhemmat tunnustivat poliisille osan väitetyistä rikoksista, mm. nipistäneensä, tönineensä, piiskanneensa, tukistaneensa, tönineensä, huutaneensa, pesseensä lasten suut saippualla ja löylyttäneensä lapsia "leikinvarjolla". Sijaisperheen äiti tuomittiin syyskuussa 2013 viiden kuukauden ehdolliseen ja isä 60 päivän ehdolliseen vankeuteen ja vahingonkorvauksiin.
Sijaisisän tuomio on samansuuruinen kuin keminmaalaisen sijaisäidin saama tuore tuomio elokuussa 2014. Kyseinen sijaisäiti nautti hänkin arvostusta kollegojensa keskuudessa: lehtorina työskentelevä nainen oli aiemmin ollut Perhehoitoliiton hallituksen jäsen.
Iltalehden uutisen mukaan pohjoispohjalainen sijaisperhe piinasi lapsia vuosia: "Suurperheessä kasvatettiin neljää sijaislasta kovalla kädellä. Kolme 2-9-vuotiasta sijaislasta sai perinteisesti piiskaa risulla. Syytteiden mukaan sijaisisä piti kiinni lapsista ja hänen vaimonsa hoiti lyömisen. Lapsia piestiin takapuolelle ja reisille. Seurauksena oli kipua, särkyä, mustelmia ja yhden tapahtuma-aikaan 4-9-vuotiaan pojan tapauksessa myös verenvuotoa..."
Uutisen mukaan lapsia tönittiin, "kopsauteltiin", tukistettiin, nipistettiin, riepoteltiin tukasta, nimiteltiin alentavasti, jopa kuristettiin ja saunotettiin liian kuumassa löylyssä sekä seisotettiin avojaloin lumihangessa. Uutisen mukaan sijaisäiti oli teoissa miestään aktiivisempi: hän teippasi pojan suun (vrt. tapaus Eerika) ja syytteiden mukaan työnsi kolmen lapsen suuhun palasaippuaa.
Asiaa käsiteltiin vuosi sitten Ylivieska-Raahen Pohjanmaalla. Sijaisvanhemmat tunnustivat poliisille osan väitetyistä rikoksista, mm. nipistäneensä, tönineensä, piiskanneensa, tukistaneensa, tönineensä, huutaneensa, pesseensä lasten suut saippualla ja löylyttäneensä lapsia "leikinvarjolla". Sijaisperheen äiti tuomittiin syyskuussa 2013 viiden kuukauden ehdolliseen ja isä 60 päivän ehdolliseen vankeuteen ja vahingonkorvauksiin.
Sijaisisän tuomio on samansuuruinen kuin keminmaalaisen sijaisäidin saama tuore tuomio elokuussa 2014. Kyseinen sijaisäiti nautti hänkin arvostusta kollegojensa keskuudessa: lehtorina työskentelevä nainen oli aiemmin ollut Perhehoitoliiton hallituksen jäsen.
"Sijaisperhe jatkaa elämäänsä, mutta minun lapseni eivät tule enää ikinä palaamaan entiselleen"
Hymy-lehden uutisen mukaan lasten äiti Vivian Larsen-Meiță yritti puuttua vankilasta käsin tyttärensä oloihin, mutta häntä ei kuunneltu. Kun tytär viimein puhui elämästään sijaisperheessä koulussa, lapset haettiin pois. Takaisin äitinsä luokse he muuttivat yksi kerrallaan.
Nyt Vivian vastaa Lokakuun liikkeen kysymyksiin.
1) Mistä tyttäresi huostaanotto alkoi ja koska? Mitkä tapahtumat johtivat huostaanottoon? Oliko huostaanotto mielestäsi aiheellinen siinä elämäntilanteessa? Oliko huostaanotto tahdonvastainen vai suostuitko siihen – miksi?
"Mun lapset huostaanotettiin 2006, koska mut tuomittiin vankeusrangaistukseen. Mun vanhin poika oli silloin 13-vuotias ja joutui perhekotiin Evijärville, mikä oli silloin hyvä perhekoti. Mun nuoremmat (tyttö 11-v ja pienin poika 3-v) laitettiin sijaisperheeseen Nivalaan. Huostaanotto oli silloin aiheellinen ja laitos/sijaisperhe oli ainoa vaihtoehto, koska en ole suomalainen ja sukulaisia ei löydy. Minä vastustin huostaanottoa sen takia, että mä luulin, että lapset olisi sitten myöhemmin helpompi saada takaisin kotiin. Laitoin silloin papereihin, että vastustan, mutta ymmärrän."
2) Missä lapsesi oli sijoitettuna? Mitkä olivat lapsesi ja sinun ensivaikutelmat kyseisestä sijoituspaikasta/paikoista?
"Mun vanhin poika sijoitettiin Evijärvelle Pesäpuu-perhekotiin. Jo ekasta kerrasta yhteistyö oli huipussaan. Meidän suhde oli erittäin tiivis. Meitä tuettiin ihan viimeiseen asti, lastensuojelu antoi toimivaltaa perhekodille. Ikinä ei ollut minkäänlaisia ongelmia. Tyttären ja kuopuksen kanssa olikin sitten ihan eri asia. Jo ensimmäisellä kerralla, kun mä tapasin sijaisperhettä, ilmoitin lastensuojelulle, että Orvokki oli outo. Hän kysyi mm. lastensuojelulta, saako lapseni kutsua häntä äitiksi, koska muut sijaislapset kutsuivat häntä äidiksi. Siitä meidän ongelmat alkoivat. Vaikutelma sijaisperheestä oli siis erittäin huono, mutta kukaan ei kuunnellut minua. Mähän olin vaan se rikollinen..."
3) Miten sait aavistuksen/tiedon siitä, että lastasi kaltoinkohdeltiin sijaishuollossa?
"Tyttäreni ja kuopukseni joutuivat Orvokille ja Ossille heinäkuussa 2006. Jo huhtikuussa 2007 mä ilmaisin vakavasti lastensuojelulle, että jotakin on vikana perheessä. Pikkupoikani alkoi kulkea ryysyissä ja oli aina liian itkuinen. Tyttäreni, joka oli aina puhunut mulle kaikesta, sulkeutui ihan oudolla tavalla. Mä ilmoitin useasti vuosina 2007-2010 lastensuojelulle, että jotain tapahtuu mun lapsille, mutta kukaan ei ottanut minua vakavasti. Viimeinen todiste mun omasta mielestä oli vuonna 2009, kun mä huomasin mustelmia pikkupoikani pyllyn ja pippelin ympärillä, kun olin pyyhkimässä pyllyä. Tein välittömästi lastensuojeluilmoituksen, mutta sosiaalityöntekijä ei edes kirjoittanut ylös ilmoitustani. Poika oli aina täynnä mustelmia ja Orvokin vastaus oli aina, että hän ja pojat riehuu yhdessä."
4) Miten toimit?
"Viittaan kysymykseen 3."
5) Miten toimintaasi reagoitiin lastensuojelussa? Miten asia saatiin käräjille?
"Lastensuojelu reagoi niin, että mulle laitettiin jatkuvasti rajoituspäätöksiä. Siksi näin lapsia vähemmän ja vähemmän. Vuonna 2010 Orvokki pakotti tytärtäni laittamaan rajoituksen mulle niin, ettemme nähneet toisiamme koko sinä vuonna. Asian saatiin käräjille siten, että tyttöni oli kertonut koulussa ja sosiaalityöntyöntekijälle, että niitä lyödään perheessä. Lapset jätettiin kuitenkin vielä viikoksi sen jälkeen sijaisperheeseen, sitten heidät siirrettiin perhekotiin Ylivieskaan. Siellä kasvatusjohtaja otti vähän niinkuin "ohjat omiin käsiin" ja siitä alkoi käräjäprosessi kuulusteluineen jne."
6) Sijaisvanhemmat tuomittiin. Miltä se tuntui?
"Sijaisvanhemmat todellakin tuomittiin. Verrattuna siihen, minkälaisia tuomioita yleensä tulee tämmöisissä asioissa, hyvä tuomio tuli. Kaikki meidän vaatimukset menivät läpi kuopuksen kohdalla. Tuntui hyvältä se, että lapsia uskottiin, mutta tuomio ei kuitenkaan ole oikein minkäänlainen lohdutus. Sijaisvanhemmat maksoivat korvaukset pois ja jatkoivat elämäänsä, kun me täällä vielä taistelemme jälkiseuraamusten kanssa. Minun lapseni eivät tule enää ikinä palaamaan entiselleen."
7) Saiko lapsesi vahingonkorvauksia? Palautettiinko hänet kotiin? Mitä teille kuuluu nyt?
"Kuopus sai 4500 € korvauksia. Kaikki mun lapset tulivat kotiin. Esikoinen kotiutui 2010, kun mä olin suorittanut mun viimeisen tuomion. Se oli jo selvä, että hän silloin palaa kotiin. Tytär tuli kotiin 2012 ja pienin poikani 2013. Varsinkin kuopukseni oli niin huonossa kunnossa sijaisperheen jälkeen, etten uskaltanut ottaa häntä kotiin aikaisemmin.
Mitä meille kuuluu nyt? Hyvää meille kuuluu. Kasaamme vielä arkipäivän palasia, olemme yhdessä ja voimme koko ajan paremmin. Kuopukseni on huippuoppilas, on saanut hirveästi kavereita, ja tytär opiskelee nyt viimeistä vuotta maalariksi."
8) Mitä haluat sanoa niille vanhemmille, joiden lapsia kaltoinkohdellaan sijaishuollossa? Millaisia neuvoja, ohjeita haluat heille antaa?
"Mä haluan sanoo kaikille, jotka epäilee edes pikkuisen, että jotain olisi meneillään: "ÄLÄ ANNA PERIKSI!" Älä anna sosiaalityöntekijöiden pelotella teitä hiljaiseksi. On ihan sama mitä lukee papereissa, älä anna sen vaikuttaa taisteluun. Nauhoita jokaikinen palaveri salaa. Puhu asiasta jokaisessa palaverissa ja jokaiselle viranomaiselle, joka tulee vastaan. Vaikka laitetaan rajoituspäätöksiä, noudata niitä, mutta käytä se aika uusiin taistelukeinoihin. Nosta niin kova meteli kuin ikinä vaan voit. Rukoilkaa, että jossakin vaiheessa joku kuuntelee ja puuttuu asiaan."
9) Mitä ajattelet Suomen lastensuojelusta? Näet varmasti kosolti huonoja puolia mutta näetkö myös vahvuuksia? Millaisia?
"Mun ajatukset Suomen lastensuojelusta ovat erittäin negatiivia. Lastensuojelussa on kuitenkin myös niitä työntekijöitä, jotka oikeasti auttavat perheitä, kuten munkin perhettä. Esikoisen työntekijän kanssa 2008 lähtien on yhteistyö toiminut AINA ja lisää tämmöisiä tuöntekijöitä pitäisi olla! Kyseinen työntekijä tuli meille myös 2011, kun tytär ja kuopus siirrettiin laitokseen. Hän on kotiuttanut kaikki kolme lastani. Vahvuus on nimenomaan sosiaalityöntekijässä: työntekijä, joka tekee työnsä rehelliseltä pohjalta, on ehdottomasti vahvuus."
10) Minkälainen on tulevaisuuden laadukas lastensuojelu? Miten haluaisit sijaishuoltoa kehitettävän?
"Se mitä nykyinen "ladyjensuojelu" tarvitsee tulevaisuudessa on työntekijöitä, jotka noudattavat lakia. Heitä tulee rangaista, jos he jäävät kiinni rikoksista. Laitoksia, ammatillisia perhekoteja ja sijaisperheitä pitäisi valvoa myös yllätyskäyneillä. Ennen kaikkea pitäisi panostaa avohuoltoon."
Vivianin loppusanat:
"Mä olin ypöyksin kaikki nämä vuodet, kun tappelin tyttären ja kuopuksen sosiaalityöntekijän kanssa. Hän luuli, että koska mä olin niin yksin, hän voi tehdä mitä vaan. Mitä enemmän taistelin, sitä pahempia asioita luki papereissa, ja sitä enemmän rajoituspäätöksiä tehtiin. Mä haistatin v**** ja jatkoin.
Nyt ollaan päästy siihen pisteeseen, että meillä menee hyvin, mutta kesti yli vuoden sen jälkeen, kun kuopus tuli kotiin, päästä tähän pisteeseen. Hän on käynyt normaalisti esimerkiksi suihkussa: sijaisperhe nimittäin käytti suihkuhuonetta yhtenä rangaistuspaikkana. Poikani kasvaa nopeasti koska syö nykyään normaalisti, huomattuaan, ettei kukaan enää ota niskasta kiinni ja pakota ruokaa suuhun.
Raskasta on ollut, koska meitä pidettiin niin monta vuotta (3 v) erillään sosiaalityöntekijän ja Orvokin takia, ettemme oikein tunteneet toisiamme vuosi sitten. Kuitenkin täällä me tutustamme vielä pikkuhiljaa. Lapsi on saanut puhua paljon sijaisajasta. Vaikeuksien kautta voittoon ollaan menossa.
Mä olen tässä vaiheessa "teräs-äiti". Ei ole asiaa, mitä mä en tekisi saadaksemme asiamme siihen kuntoon, että olemme kuin normaali perhe. Haluan olla just se äiti, mikä olen.
Mun lasten koko elämä oli sekaisin. Lapsille tämä kaikki on opettanut, miten muita ihmisiä on kohdeltava. Että tulee olla hyvä ihminen eikä satuttaa ketään. On se myös opettanut heille valitettavasti, että piru maan päällä voi olla rikas ja arvostettu yhteiskunnassa vaikka onkin maailman pahin ihminen sen takana."
Lokakuun liike kiittää Viviania haastattelusta.
Lue myös Lokakuun liikkeen muita juttuja aiheeseen liittyen:
III Kemi-Tornio: Sijaisäiti sai ehdollista pahoinpitelystä
II Valtio ei ole ottanut sijaishuollon väkivaltaa vakavasti
I Kemi-Tornio: Lasten pahoinpitelystä syytetty sijaisvanhempi on lehtori ja Perhehoitoliiton hallituksen entinen jäsen
Maria Syvälä: Häkämiehiä ja hunninkoperheitä
Leeni Ikonen: Kuka laatisi tunnekylmän lastensuojelijan tunnistamisohjeet?
Tunnekylmän virkamiehen tunnistamisohjeet
Professori Saloviita & lapsiuhritutkimus uudelleentulkittuna
TALOUS I: Lastensuojelu työllistää paljon enemmän kuin poliisi
TALOUS II: Lastensuojelujärjestöt bisneksen syrjässä
TALOUS III: Vanhemmuudenarviointi kasvavana bisneksenä
TALOUS IV: Huostia tukenut lastensuojelukerroin poistuu pian
TALOUS V: Uushuutolaisuusverkostoissa "piiri suuri pyörii"
Anu Suomelan kirje: "Onko Suomi oikeusvaltio?"
Hymy-lehden uutisen mukaan lasten äiti Vivian Larsen-Meiță yritti puuttua vankilasta käsin tyttärensä oloihin, mutta häntä ei kuunneltu. Kun tytär viimein puhui elämästään sijaisperheessä koulussa, lapset haettiin pois. Takaisin äitinsä luokse he muuttivat yksi kerrallaan.
Nyt Vivian vastaa Lokakuun liikkeen kysymyksiin.
1) Mistä tyttäresi huostaanotto alkoi ja koska? Mitkä tapahtumat johtivat huostaanottoon? Oliko huostaanotto mielestäsi aiheellinen siinä elämäntilanteessa? Oliko huostaanotto tahdonvastainen vai suostuitko siihen – miksi?
"Mun lapset huostaanotettiin 2006, koska mut tuomittiin vankeusrangaistukseen. Mun vanhin poika oli silloin 13-vuotias ja joutui perhekotiin Evijärville, mikä oli silloin hyvä perhekoti. Mun nuoremmat (tyttö 11-v ja pienin poika 3-v) laitettiin sijaisperheeseen Nivalaan. Huostaanotto oli silloin aiheellinen ja laitos/sijaisperhe oli ainoa vaihtoehto, koska en ole suomalainen ja sukulaisia ei löydy. Minä vastustin huostaanottoa sen takia, että mä luulin, että lapset olisi sitten myöhemmin helpompi saada takaisin kotiin. Laitoin silloin papereihin, että vastustan, mutta ymmärrän."
2) Missä lapsesi oli sijoitettuna? Mitkä olivat lapsesi ja sinun ensivaikutelmat kyseisestä sijoituspaikasta/paikoista?
"Mun vanhin poika sijoitettiin Evijärvelle Pesäpuu-perhekotiin. Jo ekasta kerrasta yhteistyö oli huipussaan. Meidän suhde oli erittäin tiivis. Meitä tuettiin ihan viimeiseen asti, lastensuojelu antoi toimivaltaa perhekodille. Ikinä ei ollut minkäänlaisia ongelmia. Tyttären ja kuopuksen kanssa olikin sitten ihan eri asia. Jo ensimmäisellä kerralla, kun mä tapasin sijaisperhettä, ilmoitin lastensuojelulle, että Orvokki oli outo. Hän kysyi mm. lastensuojelulta, saako lapseni kutsua häntä äitiksi, koska muut sijaislapset kutsuivat häntä äidiksi. Siitä meidän ongelmat alkoivat. Vaikutelma sijaisperheestä oli siis erittäin huono, mutta kukaan ei kuunnellut minua. Mähän olin vaan se rikollinen..."
3) Miten sait aavistuksen/tiedon siitä, että lastasi kaltoinkohdeltiin sijaishuollossa?
"Tyttäreni ja kuopukseni joutuivat Orvokille ja Ossille heinäkuussa 2006. Jo huhtikuussa 2007 mä ilmaisin vakavasti lastensuojelulle, että jotakin on vikana perheessä. Pikkupoikani alkoi kulkea ryysyissä ja oli aina liian itkuinen. Tyttäreni, joka oli aina puhunut mulle kaikesta, sulkeutui ihan oudolla tavalla. Mä ilmoitin useasti vuosina 2007-2010 lastensuojelulle, että jotain tapahtuu mun lapsille, mutta kukaan ei ottanut minua vakavasti. Viimeinen todiste mun omasta mielestä oli vuonna 2009, kun mä huomasin mustelmia pikkupoikani pyllyn ja pippelin ympärillä, kun olin pyyhkimässä pyllyä. Tein välittömästi lastensuojeluilmoituksen, mutta sosiaalityöntekijä ei edes kirjoittanut ylös ilmoitustani. Poika oli aina täynnä mustelmia ja Orvokin vastaus oli aina, että hän ja pojat riehuu yhdessä."
4) Miten toimit?
"Viittaan kysymykseen 3."
5) Miten toimintaasi reagoitiin lastensuojelussa? Miten asia saatiin käräjille?
"Lastensuojelu reagoi niin, että mulle laitettiin jatkuvasti rajoituspäätöksiä. Siksi näin lapsia vähemmän ja vähemmän. Vuonna 2010 Orvokki pakotti tytärtäni laittamaan rajoituksen mulle niin, ettemme nähneet toisiamme koko sinä vuonna. Asian saatiin käräjille siten, että tyttöni oli kertonut koulussa ja sosiaalityöntyöntekijälle, että niitä lyödään perheessä. Lapset jätettiin kuitenkin vielä viikoksi sen jälkeen sijaisperheeseen, sitten heidät siirrettiin perhekotiin Ylivieskaan. Siellä kasvatusjohtaja otti vähän niinkuin "ohjat omiin käsiin" ja siitä alkoi käräjäprosessi kuulusteluineen jne."
6) Sijaisvanhemmat tuomittiin. Miltä se tuntui?
"Sijaisvanhemmat todellakin tuomittiin. Verrattuna siihen, minkälaisia tuomioita yleensä tulee tämmöisissä asioissa, hyvä tuomio tuli. Kaikki meidän vaatimukset menivät läpi kuopuksen kohdalla. Tuntui hyvältä se, että lapsia uskottiin, mutta tuomio ei kuitenkaan ole oikein minkäänlainen lohdutus. Sijaisvanhemmat maksoivat korvaukset pois ja jatkoivat elämäänsä, kun me täällä vielä taistelemme jälkiseuraamusten kanssa. Minun lapseni eivät tule enää ikinä palaamaan entiselleen."
7) Saiko lapsesi vahingonkorvauksia? Palautettiinko hänet kotiin? Mitä teille kuuluu nyt?
"Kuopus sai 4500 € korvauksia. Kaikki mun lapset tulivat kotiin. Esikoinen kotiutui 2010, kun mä olin suorittanut mun viimeisen tuomion. Se oli jo selvä, että hän silloin palaa kotiin. Tytär tuli kotiin 2012 ja pienin poikani 2013. Varsinkin kuopukseni oli niin huonossa kunnossa sijaisperheen jälkeen, etten uskaltanut ottaa häntä kotiin aikaisemmin.
Mitä meille kuuluu nyt? Hyvää meille kuuluu. Kasaamme vielä arkipäivän palasia, olemme yhdessä ja voimme koko ajan paremmin. Kuopukseni on huippuoppilas, on saanut hirveästi kavereita, ja tytär opiskelee nyt viimeistä vuotta maalariksi."
8) Mitä haluat sanoa niille vanhemmille, joiden lapsia kaltoinkohdellaan sijaishuollossa? Millaisia neuvoja, ohjeita haluat heille antaa?
"Mä haluan sanoo kaikille, jotka epäilee edes pikkuisen, että jotain olisi meneillään: "ÄLÄ ANNA PERIKSI!" Älä anna sosiaalityöntekijöiden pelotella teitä hiljaiseksi. On ihan sama mitä lukee papereissa, älä anna sen vaikuttaa taisteluun. Nauhoita jokaikinen palaveri salaa. Puhu asiasta jokaisessa palaverissa ja jokaiselle viranomaiselle, joka tulee vastaan. Vaikka laitetaan rajoituspäätöksiä, noudata niitä, mutta käytä se aika uusiin taistelukeinoihin. Nosta niin kova meteli kuin ikinä vaan voit. Rukoilkaa, että jossakin vaiheessa joku kuuntelee ja puuttuu asiaan."
9) Mitä ajattelet Suomen lastensuojelusta? Näet varmasti kosolti huonoja puolia mutta näetkö myös vahvuuksia? Millaisia?
"Mun ajatukset Suomen lastensuojelusta ovat erittäin negatiivia. Lastensuojelussa on kuitenkin myös niitä työntekijöitä, jotka oikeasti auttavat perheitä, kuten munkin perhettä. Esikoisen työntekijän kanssa 2008 lähtien on yhteistyö toiminut AINA ja lisää tämmöisiä tuöntekijöitä pitäisi olla! Kyseinen työntekijä tuli meille myös 2011, kun tytär ja kuopus siirrettiin laitokseen. Hän on kotiuttanut kaikki kolme lastani. Vahvuus on nimenomaan sosiaalityöntekijässä: työntekijä, joka tekee työnsä rehelliseltä pohjalta, on ehdottomasti vahvuus."
10) Minkälainen on tulevaisuuden laadukas lastensuojelu? Miten haluaisit sijaishuoltoa kehitettävän?
"Se mitä nykyinen "ladyjensuojelu" tarvitsee tulevaisuudessa on työntekijöitä, jotka noudattavat lakia. Heitä tulee rangaista, jos he jäävät kiinni rikoksista. Laitoksia, ammatillisia perhekoteja ja sijaisperheitä pitäisi valvoa myös yllätyskäyneillä. Ennen kaikkea pitäisi panostaa avohuoltoon."
Vivianin loppusanat:
"Mä olin ypöyksin kaikki nämä vuodet, kun tappelin tyttären ja kuopuksen sosiaalityöntekijän kanssa. Hän luuli, että koska mä olin niin yksin, hän voi tehdä mitä vaan. Mitä enemmän taistelin, sitä pahempia asioita luki papereissa, ja sitä enemmän rajoituspäätöksiä tehtiin. Mä haistatin v**** ja jatkoin.
Nyt ollaan päästy siihen pisteeseen, että meillä menee hyvin, mutta kesti yli vuoden sen jälkeen, kun kuopus tuli kotiin, päästä tähän pisteeseen. Hän on käynyt normaalisti esimerkiksi suihkussa: sijaisperhe nimittäin käytti suihkuhuonetta yhtenä rangaistuspaikkana. Poikani kasvaa nopeasti koska syö nykyään normaalisti, huomattuaan, ettei kukaan enää ota niskasta kiinni ja pakota ruokaa suuhun.
Raskasta on ollut, koska meitä pidettiin niin monta vuotta (3 v) erillään sosiaalityöntekijän ja Orvokin takia, ettemme oikein tunteneet toisiamme vuosi sitten. Kuitenkin täällä me tutustamme vielä pikkuhiljaa. Lapsi on saanut puhua paljon sijaisajasta. Vaikeuksien kautta voittoon ollaan menossa.
Mä olen tässä vaiheessa "teräs-äiti". Ei ole asiaa, mitä mä en tekisi saadaksemme asiamme siihen kuntoon, että olemme kuin normaali perhe. Haluan olla just se äiti, mikä olen.
Mun lasten koko elämä oli sekaisin. Lapsille tämä kaikki on opettanut, miten muita ihmisiä on kohdeltava. Että tulee olla hyvä ihminen eikä satuttaa ketään. On se myös opettanut heille valitettavasti, että piru maan päällä voi olla rikas ja arvostettu yhteiskunnassa vaikka onkin maailman pahin ihminen sen takana."
Lokakuun liike kiittää Viviania haastattelusta.
Lue myös Lokakuun liikkeen muita juttuja aiheeseen liittyen:
III Kemi-Tornio: Sijaisäiti sai ehdollista pahoinpitelystä
II Valtio ei ole ottanut sijaishuollon väkivaltaa vakavasti
I Kemi-Tornio: Lasten pahoinpitelystä syytetty sijaisvanhempi on lehtori ja Perhehoitoliiton hallituksen entinen jäsen
Maria Syvälä: Häkämiehiä ja hunninkoperheitä
Leeni Ikonen: Kuka laatisi tunnekylmän lastensuojelijan tunnistamisohjeet?
Tunnekylmän virkamiehen tunnistamisohjeet
Professori Saloviita & lapsiuhritutkimus uudelleentulkittuna
TALOUS I: Lastensuojelu työllistää paljon enemmän kuin poliisi
TALOUS II: Lastensuojelujärjestöt bisneksen syrjässä
TALOUS III: Vanhemmuudenarviointi kasvavana bisneksenä
TALOUS IV: Huostia tukenut lastensuojelukerroin poistuu pian
TALOUS V: Uushuutolaisuusverkostoissa "piiri suuri pyörii"
Anu Suomelan kirje: "Onko Suomi oikeusvaltio?"
RSS Feed
