Psykokulttuurin ja - puheen leviämiseen on vaikuttanut olennaisesti sosiaalitieteissä uskonnon aseman saavuttanut psykoanalyysi. Väitetään, että maailmassa on kolme maata, jossa freudilaisella psykokultturilla on erittäin voimakas kulttuurinen asema: Ranska, Argentiina ja Suomi (Hamilo, 2007, 48). Suomi on yksi harvoista maista, joissa potilaan psykoanalyysi voidaan korvata valtion varoista. Erilaiset terapeuttiset painotukset ovat levinneet myös oikeuslaitoksen ja oikeudellisten käytäntöjen piiriin.
Psykokulttuurin l. arjen psykologisoitumisen keskeisinä piirteina on pidetty mm. psykosektorin ammattikuntien kuten psykologien, psykiatrien ja erilaisten neuvoja-ammattien syntyä ja voimakasta kasvua, yhä uusien käyttäytymismallien määrittelyä psykologisiksi "häiriöiksi” ja "uhripuheen" nousua eli ihmisten lisääntyvää halua omaksua jonkinlainen uhri- tai sairausidentiteetti ( Kivivuori, 1992).
Tutkija Janne Kivivuoren mukan ”psykokulttuurinen aikamme ei ole sosiaalisten normien jälkeistä aikaa, vaan aikaa, joka mielellään puhuu normeistaan ikään kuin ne olisivat psyykkisen terveyden vaatimuksia" (Kivivuori, 1999, 151). Tutkija Anna Kortelaisen mukaan psykovalta on ollut — ja on yhä edelleen — näkyvimmillään potilas-lääkäri -suhteissa ( Kortelainen , 2003).
Psykoanalyysin luoja Sigmund Freud uskoi aluksi, että kaikkien neuroosien taustalla on murrosiässä koettu insesti. Hän nimitti tämän ”viettelyteoriaksi”. Myöhemmin hän luopui viettelyteoriastaan, joka kohtasi vastustusta kollegojen taholta. He muun muassa huomauttivat siitä, että Freud oli itse istuttanut potilaisiinsa muistikuvat seksuaalisista tilanteista. Freud muutti teoriaansa siten, että neuroosien pohjalla ei ollut todellinen vaan potilaan fantasioima insesti. Tämän uuden näkemyksensä hän nimesi oidipaaliteoriaksi (Suomela, 2007).
Jean-Martin Charcot'n (1825—1893) dramaattisilla hysterialuennoilla- ja esityksillä oli ratkaiseva vaikutus Freudin kehitykseen. Väärät diagnoosit ja Freudin potilaidensa suuhun sepittämät seksuaaliset muistot olivat psykoanalyysin lähtökohtana ja muodostavat koko freudilaisen teoriarakennelman perustan.
Sosiaalipolitiikan professori J.P. Roosin mukaan Freud itse ei tuottanut suoranaista empiiristä materiaalia, pikemminkin hänen tapauskuvauksensa ovat esimerkkejä siitä, miten potilaan todellisuus sivuutetaan ja korvataan kekseliäillä ristisanatehtävien ratkaisuilla - sillä erolla ristisanatehtäviin, että jos sanat eivät sovi niin muutetaan ristikkoa.
Freudin oidipaaliteoria jäi elämään kliinikkojen käsityksissä ja viettelyteoria haudattiin. Sen herätti henkiin vuonna 1984 Sigmund Freudin Arkistossa työskennellyt Jeffrey Masson4. Hän esitti, että viettelyteoria olikin totuus, jonka Freud oli painostettuna hylännyt. Ennen Massonia asiaan olivat tarttuneet naisaktivistit, kuten Judith Herman, joka oli erikoistunut seksuaalisesti hyväksikäytettyjen terapointiin5, sekä Alice Miller6, jotka eivät ehkä tienneet Freudin potilaiden seksuaalisten muistojen ja jopa joidenkin potilaiden olevan Freudin omaa fantasiaa (Suomela, 2007).
Uskonnoksi kohonnut psykoanalyysi rehottaa tutkimustiedosta huolimatta
Kulttuurihistorioitsija Richard Websterin mukaan freudilaisuus on uskonlahko joka on onnistunut saamaan aikaan oman pankin jossa se lyö omaa valuuttaa jota kukaan muu ei voi osoittaa vääräksi (Roos, 2000, YKP).
Psykoanalyysi rönsyineen täyttää kaikki pseudotieteen tuntomerkit: se on auktoriteettiuskoista ja subjektiivista eli tutkimustulokset riippuvat siitä, kuka ja minkä lahkon analyytikko tutkimukset tekee (Niemelä, Skeptikko 3/2006).
Anu Suomelan mukaan nykyajan traumaterapeuttien käsitykset ja niistä kumpuavat menetelmät eivät olennaisella tavalla poikkea Freudin alkuperäisistä teorioista ja metodeista, vaikka ovatkin vuosikymmenten varrella rikastuneet. Jotkut uskovat, että mitä vähemmän henkilö muistaa lapsuudestaan, sitä todennäköisemmin se on ollut vakavasti traumatisoiva. Myös se, että henkilö ehdottomasti kiistää tulleensa seksuaalisesti hyväksikäytetyksi on ollut joissakin tulkinnoissa vakuuttava todiste hyväksikäytöstä. Hyväksikäytön paljastajat ovat esittäneet samanlaisia syy-seurausteorioita ja oirelistoja kuin Freud (Suomela, 2007).
Psykologi Frank Sulloway osoittaa teoksessaan Freud, Biology and Mind, että Freud perusti ajattelunsa 1800- luvun lopun virheellisiin biologisiin teorioihin; lamarckismiin ( oppiin hankittujen ominaisuuksien periytyvyydestä) ja Haeckelin biogenettiseen lakiin, jonka mukaan yksilönkehitys toistaa lajinkehityksen.
Freudin perustama psykoanalyysi toisin sanoen perustui virheelliseen biologiseen tietopohjaan, oli mahdotonta testata ja on kumottu niiltä osin kuin sitä voi testata (Hamilo, 2007, 84)
Psykiatrian professori Fred Frankelin (1995) mukaan psykoanalyysin teoria lepää voimakkaasti repressoitujen muistojen esiintuomisen ajatuksen päällä, vaikka kliininen näyttö on olematonta tai heikkoa. Frankelin mukaan muistitutkimus ei tue psykoanalyysin käsitystä muistista.
Myös Harvardin lääketieteellisen tiedekunnan professori Harrison Pope (1997) on tuonut esiin näkemyksiä psykoanalyyttisten tutkimusten metodologisista heikkouksista väittäen, että ne usein luovat valheellisia muistoja lapsuuden traumoista, eivätkä ota huomioon suggestion vaikutusta.
Washingtonin yliopiston tutkijan Elizabeth Loftuksen "Eksyin lapsena supermarkettiin" - tutkimuksen ansiosta valemuistot nousivat vuonna 1995 yleiseen tietouteen. Loftuksen jälkeen valemuistojen syntyminen on todistettu lukuisissa tutkimuksissa. Niissä ihmiset on saatu jopa uskomaan, että he ovat syyllistyneet murtoon tai pahoinpitelyyn, vaikka sellaista ei ole koskaan tapahtunut.
Valemuistot ovat saaneet aikaan uskomattomia tapahtumia. Niin sanotussa McMartinin päiväkodin tapauksessa päiväkodin perustuksia kaivettiin auki, koska lapset kertoivat, että heitä oli käytetty seksuaalisesti hyväksi rakennuksen alla sijaitsevissa tunneleissa. Mitään tunneleita ei koskaan löydetty, mutta kaikki lapset, jotka puhuivat tunneleista, olivat käyneet samalla terapeutilla. Tavallisin valemuisto syntyykin terapiassa, jos terapeutti ei ota huomioon valemuiston syntymisen mahdollisutta ( Kaaro, 2015).
Psykologi Julia Korkmanin (2012) mukaan poliisin tietoon tulleiden seksuaalisten hyväksikäyttöepäilyjen määrä on viisinkertaistunut kolmessakymmenessä vuodessa ja kaksinkertaistunut 2000-luvulla, vaikka seksuaalinen hyväksikäyttö ei ole lisääntynyt.
Sosiaalipsykologi Anu Suomela kertoo kuinka seksuaalisen hyväksikäytön diagnostisiksi välineiksi kehiteltiin muun muassa piirroksia, kuvakirjoja, satuja, käsinukkeja sekä anatomisesti yksityiskohtaisia nukkeja. Seksuaalisen hyväksikäytön paljastamiseen tarvittavasta oheismateriaalista ja kirjallisuudesta kehittyi ilmeisen kannattava kaupallisuuden haara. Parempien puutteessa menetelmät levisivät kansainvälisten kongressien, ammattilehtien ja viidakkorummun välityksellä (Suomela, 2007).
Perheneuvolat psykoanalyysin kehtona
Suomalainen perhekasvatus ja perheneuvola- instituutio perustuu psykodynaamiselle l. psykoanalyyttiselle perhekäsitykselle ( mm. Yesilova, 2009).
Sosiaalipsykologi Anu Suomela väittää, että "seksuaalisen hyväksikäytön selvittelytyö tehtiin alkuaan perheneuvoloissa ja lastenpsykiatrian osastoilla hoitotyöhön tarkoitetuilla metodeilla. Tuohon aikaan lasten haastatteluja taltioitiin harvoin, ja lukuisissa tapauksissa tuomio annettiin pelkästään psykologin tai psykiatrin lausunnon ja tulkintojen perusteella. Lasten piirroksissa olevat puut muuttuivat fallos-symboleiksi, ja jostain levisi myös tieto, että esimerkiksi paljon mustaa ja punaista piirroksissaan käyttävät lapset olivat ilmeisesti hyväksikäytön uhreja. Lapsia leikitettiin anatomisilla nukeilla tai testattiin hiekkalaatikkotestillä. Lapsen käyttäytymisen ja leikkien sisällöstä pääteltiin, oliko hyväksikäyttö tapahtunut, vaikka lapsi ei nauhoituksissa maininnut hyväksikäytöstä mitään. Menettelytavat eivät ole näihin päiviin mennessä juurikaan muuttuneet".
Tutkija Petteri Pietikäisen mukaan "Yhdysvaltoihin muuttaneet eurooppalaiset psykoanalyytikot uskoivat skitsofrenian ja autismin johtuvan ympäristötekijöistä, he löysivät sairauden syyt vanhempien ja erityisesti äitien tavassa kasvattaa lapsiaan. Psykiatrien ( mm. Bettelheim) slogan "jääkaappiäiti" kertoo, mihin lääkäreiden syyttävä sormi osoitti: ei orgaaniseen, geneettiseen tekijään (eli biologiaan) vaan potilaan läheisiin. Autistinen lapsi tai skitsofreeninen nuori aikuinen olivat emotionaalisesti kylmien ja siten "huonojen" vanhempien kasvatuksen tulos. Vielä 1970- ja jopa 1980-luvuilla ( huom. Suomessa vielä 1990- ja 2000- ja 2010- luvuilla!), jolloin skitsofrenia, autismi ja obsessiivis-kompulsiiviset häiriöt oli vakuuttavasti osoitettu perinnöllisiksi sairauksiksi, jatkoivat jotkut psykoanalyyttisesti orientoituneet psykiatrit vanhempien syyttelyä ja "puheterapiaa", josta - niin kuin jo eräs paljon huomiota saanut 1960-luvun tutkimus oli osoittanut - ei ollut yksinään yhtään mitään hyötyä (Dolnick 1998, s. 161)".
Humanistiset ja yhteiskuntatieteet ammentavat edelleen psykoanalyysista
Skepsis ry:n Jussi K. Niemelä väittää, että "raskauttavien todisteiden pimittäminen ja tärkeiden seikkojen sopiva ”unohtaminen” ovatkin keskeisessä roolissa psykoanalyysin suosion taustalla. Muita syitä ovat karismaattinen johtajahahmo, initiaatioriitit valittujen joukkoon pääsemiseksi, valta ihmisten elämän yli, manipulaatio, suggestio, itsesuggestio, retoriikka, taloudellinen menestys, naturalistinen viettiromantiikka, salaperäisyys, mystiikka, seksuaalinen – jopa rivo – pohjavire, älyllinen briljeeraaminen, moraaliposeeraaminen, maine ja kunnia, sekä viimeisenä vaan ei vähäisimpänä, loputon spekulaatio, juoruilu, vääristely ja valehtelu. "
Niemelän mukaan humanistiset tieteet ovat pahimmillaan, muodikkaimmillaan, edellä mainittujen ilmiöiden riivaamia. Akateemisessa maailmassakin erilaiset pseudotieteelliset ja keittiöpsykologiaan perustuvat myytit ovat arkipäivää. Varsinkin mannermainen postmodernismi relativistisine totuusteorioineen rakastaa edelleen Freudia ja psykoanalyysia.
Psykoanalyysi psykodynaamisen ja -sosiaalisen työotteen taustalla
Valtaosa psykososiaalisen tutkimusotteen edustajista soveltaa enemmän tai vähemmän psykoanalyyttistä taustateoriaa työssään. Käsite psykososiaalinen on ollut pitkään vahvasti läsnä esimerkiksi sosiaalityön ja sen tutkimuksen käsitteistössä, esimerkiksi lastensuojelun alueella.
Lastensuojelussa usein siteerattuja psykoanalyysiin suuntautuneita psykiatreja ja terapeutteja ovat mm. Pelastakaa Lapset ry:ssä pitkään toiminut Jari Sinkkonen, Anne Suokas- Gunliffe, Marjukka Pajulo ja gurut Alice Miller, Tillman Furniss ja Arnon Bentovim. Suomalaisen lastensuojelun piirissä omasi paljon vaikutusvaltaa Lastenlinnan lastenpsykiatri ja psykoanalyytikko Esko Varilo, joka koulutti omana bisneksenään suuren joukon sosiaalityöntekijöitä ja psykologeja omaan, tai tarkemmin sanoen saksalaisen professori Tillman Furnissin oppiin.
Tillman Furnissin mielestä lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä tutkittaessa on hyväksyttävää johdatella lasta. Siksi Furnissin metodit aiheuttivat Euroopassa paljon oikeusmurhia ja suuria skandaaleja.
Mannerheimin lastensuojeluliiton juristi Helena Molander vaati oikeuskansleria ryhtymään toimiin, jotta Furnissin koulukunnan ulkomaisia "asiantuntijoita" hankitaan suomalaisten virkamiesten päällystakeiksi kaikissa kiistakysymyksissä. Furnissin ohella Suomessa luennoikin brittiguru psykoanalyytikko Arnon Bentovim (Mikko Niskasaari, 2013; Nikon isä ja äiti, 1995).
Psykoanalyysistä ammentavat mm. psykodynaaminen lyhyt- ja psykoterapia, perheterapia, hahmoterapia ( gestalt) , supportiivinen psykoterapia, traumaterapia, egopsykologia (Erik. H. Erikson), neuropsykoanalyysi ( Fred. M. Levin) ja kehityspsykopatologia.
Psykoanalyysiin perustuvat myös lastensuojelussa ahkerasti käytetyt kiintymyssuhdeteoria (Bowlby), objektisuhdeteoria (Melanie Klein, Donald W. Winnicott), varhaisen vuorovaikutuksen teoria, leikkiterapia ( Klein), mentalisaatio, vauvahavainnointi (Bick) ja care idex (Crittenden). Psykoanalyysin oppeja ja käsitteitä käytetään myös helposti hyväksikäytön valemuistoja tuottavissa keho- ja regressioterapioissa, joita tarjotaan monissa lastensuojelulaitoksissa. Sosiaalipolitiikan professori J.P. Roos paheksuu, että Freudista ja psykoanalyysistä järjestetään täysin ei-kriittisiä yliopistollisia luentosarjoja.
Tiedetoimittaja Marko Hamilon esittämä kuvaus Freudin jäljillä -kirjasta on osuva: ”Tieteenfilosofi Ari Takalon kirjoituksessa toistuu psykoanalyysin kritiikinkritiikille tyypillinen todistustaakan kääntäminen. Kun kritisoit Freudia, se ei kuulemma päde nykypsykoanalyysiin. Kun kritisoit nykypsykoanalyysin jotakin suuntausta, se ei kuulemma päde Freudiin tai mihinkään muista suuntauksista.” Hamilo jatkaa, että psykoanalyysin kannattajat voisivat esittää edes yhden psykoanalyyttiseksi tulkitsemansa teorian, joka kestäisi empiirisen testaamisen. ”Jos tällainen teoria löytyy, voimme sitten tarkistaa, oliko se alkuperäinen freudilainen teoria vai jokin uuspsykoanalyysin muunnoksista ( Tammisalo, 2009). "
Freudin puolustajat tekevät eron mahdollisen “väärän” hyväksikäytön ja teoreettisen keskustelun välille väittäen, että Marxia ei voi saattaa vastuuseen kommunismin hirveyksistä eikä Freudia lastenpsykiatrien ( ja sosiaalityöntekijöiden ) harrastamasta huono-osaisten perheiden hajotusvimmasta.
Sosiaalipolitiikan professori J.P. Roos korostaa, että Freud antaa kuitenkin olemassaolevalle suomalaiselle lapsipsykiatrille sen legitimiteetin minkä hän tarvitsee toimiakseen. Freudiin vetoamalla saadaan aikaan todellista tuhoa ihmisten elämässä. Käytännön lopputuloksena voi olla se, että biologinen isä ei saa koskaan tavata lastaan tai että lapsi otetaan pysyvästi pois vanhemmiltaan. Psykoanalyytikkojen lausunnoilla on siis kauaskantoisia seurauksia lukuisten ihmisten elämään ja he saavat vieläpä legitiimisti uusintaa itseään ja tuottaa lisää itsensä kaltaisia analyytikoita.
Lastensuojelu uskoo yhä psykoanalyysiin- juttusarjan toinen osa keskittyy kuvaamaan psykoanalyysin vaikutusta lastensuojelun teorioihin, toimintakäytäntöihin ja oikeudenkäyttöön.
Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/raili-miettisen-blogi/avohuollon-tukitoimet-tuottavat-huostaanottoja
http://www.lokakuunliike.com/maria-syvaumllaumln-blogi/orwellilaisesta-psykokielest
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-moniammatillinen-yhteistyo-havittaa-niin-vuorovaikutuksen-kuin-vastuun
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arvovalta-ja-huoltoriidat-maksavat-miljoonia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/auta-alvareita
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-3-fabrikoitu-rikosilmoitus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sosiaalityon-sairastunut-ammatillisuusihanne
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelu-salapoliisileikkin-yhteisty-tekee-vapaaksi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointivimma-salaseulontoja-puutteellisilla-menetelmilla
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vetoomus-ensi-ja-turvakotien-tyokaytantojen-ja-menetelmien-tutkimiseksihttp://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/kala-ei-tarvitse-polkupyoraa-eika-diagnoosi-lastensuojelua
http://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/-perhekuntoutus-on-usein-perustuslain-vastaista-pakkohoitoa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhe-paossa-lastensuojelumielivaltaa-julkisuus-kostettiin-heti
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/100-shades-of-grey-sosiaalityon-seksuaalikasityksia-ohjaavat-arvot-ja-ideologiat
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/banaali-paha-piiloutuu-byrokratiaan
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/hullun-leima-huostan-oikeuttajana
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lapset-puheeksi-vai-huoli-puheeksi
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/huoli-puheeksi-mille-huolen-vyohykkeelle-tyontekijasi-sijoittuu
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lasten-kaltoinkohtelun-tunnistusohjeet-tuottavat-turhia-tutkimuksia-ja-vaaria-syytoksia
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelun-puhtauskultti
http://www.lokakuunliike.com/henri-auteron-blogi/sentican-huostaporvarit-ja-veroparatiisityypit
Psykokulttuurin l. arjen psykologisoitumisen keskeisinä piirteina on pidetty mm. psykosektorin ammattikuntien kuten psykologien, psykiatrien ja erilaisten neuvoja-ammattien syntyä ja voimakasta kasvua, yhä uusien käyttäytymismallien määrittelyä psykologisiksi "häiriöiksi” ja "uhripuheen" nousua eli ihmisten lisääntyvää halua omaksua jonkinlainen uhri- tai sairausidentiteetti ( Kivivuori, 1992).
Tutkija Janne Kivivuoren mukan ”psykokulttuurinen aikamme ei ole sosiaalisten normien jälkeistä aikaa, vaan aikaa, joka mielellään puhuu normeistaan ikään kuin ne olisivat psyykkisen terveyden vaatimuksia" (Kivivuori, 1999, 151). Tutkija Anna Kortelaisen mukaan psykovalta on ollut — ja on yhä edelleen — näkyvimmillään potilas-lääkäri -suhteissa ( Kortelainen , 2003).
Psykoanalyysin luoja Sigmund Freud uskoi aluksi, että kaikkien neuroosien taustalla on murrosiässä koettu insesti. Hän nimitti tämän ”viettelyteoriaksi”. Myöhemmin hän luopui viettelyteoriastaan, joka kohtasi vastustusta kollegojen taholta. He muun muassa huomauttivat siitä, että Freud oli itse istuttanut potilaisiinsa muistikuvat seksuaalisista tilanteista. Freud muutti teoriaansa siten, että neuroosien pohjalla ei ollut todellinen vaan potilaan fantasioima insesti. Tämän uuden näkemyksensä hän nimesi oidipaaliteoriaksi (Suomela, 2007).
Jean-Martin Charcot'n (1825—1893) dramaattisilla hysterialuennoilla- ja esityksillä oli ratkaiseva vaikutus Freudin kehitykseen. Väärät diagnoosit ja Freudin potilaidensa suuhun sepittämät seksuaaliset muistot olivat psykoanalyysin lähtökohtana ja muodostavat koko freudilaisen teoriarakennelman perustan.
Sosiaalipolitiikan professori J.P. Roosin mukaan Freud itse ei tuottanut suoranaista empiiristä materiaalia, pikemminkin hänen tapauskuvauksensa ovat esimerkkejä siitä, miten potilaan todellisuus sivuutetaan ja korvataan kekseliäillä ristisanatehtävien ratkaisuilla - sillä erolla ristisanatehtäviin, että jos sanat eivät sovi niin muutetaan ristikkoa.
Freudin oidipaaliteoria jäi elämään kliinikkojen käsityksissä ja viettelyteoria haudattiin. Sen herätti henkiin vuonna 1984 Sigmund Freudin Arkistossa työskennellyt Jeffrey Masson4. Hän esitti, että viettelyteoria olikin totuus, jonka Freud oli painostettuna hylännyt. Ennen Massonia asiaan olivat tarttuneet naisaktivistit, kuten Judith Herman, joka oli erikoistunut seksuaalisesti hyväksikäytettyjen terapointiin5, sekä Alice Miller6, jotka eivät ehkä tienneet Freudin potilaiden seksuaalisten muistojen ja jopa joidenkin potilaiden olevan Freudin omaa fantasiaa (Suomela, 2007).
Uskonnoksi kohonnut psykoanalyysi rehottaa tutkimustiedosta huolimatta
Kulttuurihistorioitsija Richard Websterin mukaan freudilaisuus on uskonlahko joka on onnistunut saamaan aikaan oman pankin jossa se lyö omaa valuuttaa jota kukaan muu ei voi osoittaa vääräksi (Roos, 2000, YKP).
Psykoanalyysi rönsyineen täyttää kaikki pseudotieteen tuntomerkit: se on auktoriteettiuskoista ja subjektiivista eli tutkimustulokset riippuvat siitä, kuka ja minkä lahkon analyytikko tutkimukset tekee (Niemelä, Skeptikko 3/2006).
Anu Suomelan mukaan nykyajan traumaterapeuttien käsitykset ja niistä kumpuavat menetelmät eivät olennaisella tavalla poikkea Freudin alkuperäisistä teorioista ja metodeista, vaikka ovatkin vuosikymmenten varrella rikastuneet. Jotkut uskovat, että mitä vähemmän henkilö muistaa lapsuudestaan, sitä todennäköisemmin se on ollut vakavasti traumatisoiva. Myös se, että henkilö ehdottomasti kiistää tulleensa seksuaalisesti hyväksikäytetyksi on ollut joissakin tulkinnoissa vakuuttava todiste hyväksikäytöstä. Hyväksikäytön paljastajat ovat esittäneet samanlaisia syy-seurausteorioita ja oirelistoja kuin Freud (Suomela, 2007).
Psykologi Frank Sulloway osoittaa teoksessaan Freud, Biology and Mind, että Freud perusti ajattelunsa 1800- luvun lopun virheellisiin biologisiin teorioihin; lamarckismiin ( oppiin hankittujen ominaisuuksien periytyvyydestä) ja Haeckelin biogenettiseen lakiin, jonka mukaan yksilönkehitys toistaa lajinkehityksen.
Freudin perustama psykoanalyysi toisin sanoen perustui virheelliseen biologiseen tietopohjaan, oli mahdotonta testata ja on kumottu niiltä osin kuin sitä voi testata (Hamilo, 2007, 84)
Psykiatrian professori Fred Frankelin (1995) mukaan psykoanalyysin teoria lepää voimakkaasti repressoitujen muistojen esiintuomisen ajatuksen päällä, vaikka kliininen näyttö on olematonta tai heikkoa. Frankelin mukaan muistitutkimus ei tue psykoanalyysin käsitystä muistista.
Myös Harvardin lääketieteellisen tiedekunnan professori Harrison Pope (1997) on tuonut esiin näkemyksiä psykoanalyyttisten tutkimusten metodologisista heikkouksista väittäen, että ne usein luovat valheellisia muistoja lapsuuden traumoista, eivätkä ota huomioon suggestion vaikutusta.
Washingtonin yliopiston tutkijan Elizabeth Loftuksen "Eksyin lapsena supermarkettiin" - tutkimuksen ansiosta valemuistot nousivat vuonna 1995 yleiseen tietouteen. Loftuksen jälkeen valemuistojen syntyminen on todistettu lukuisissa tutkimuksissa. Niissä ihmiset on saatu jopa uskomaan, että he ovat syyllistyneet murtoon tai pahoinpitelyyn, vaikka sellaista ei ole koskaan tapahtunut.
Valemuistot ovat saaneet aikaan uskomattomia tapahtumia. Niin sanotussa McMartinin päiväkodin tapauksessa päiväkodin perustuksia kaivettiin auki, koska lapset kertoivat, että heitä oli käytetty seksuaalisesti hyväksi rakennuksen alla sijaitsevissa tunneleissa. Mitään tunneleita ei koskaan löydetty, mutta kaikki lapset, jotka puhuivat tunneleista, olivat käyneet samalla terapeutilla. Tavallisin valemuisto syntyykin terapiassa, jos terapeutti ei ota huomioon valemuiston syntymisen mahdollisutta ( Kaaro, 2015).
Psykologi Julia Korkmanin (2012) mukaan poliisin tietoon tulleiden seksuaalisten hyväksikäyttöepäilyjen määrä on viisinkertaistunut kolmessakymmenessä vuodessa ja kaksinkertaistunut 2000-luvulla, vaikka seksuaalinen hyväksikäyttö ei ole lisääntynyt.
Sosiaalipsykologi Anu Suomela kertoo kuinka seksuaalisen hyväksikäytön diagnostisiksi välineiksi kehiteltiin muun muassa piirroksia, kuvakirjoja, satuja, käsinukkeja sekä anatomisesti yksityiskohtaisia nukkeja. Seksuaalisen hyväksikäytön paljastamiseen tarvittavasta oheismateriaalista ja kirjallisuudesta kehittyi ilmeisen kannattava kaupallisuuden haara. Parempien puutteessa menetelmät levisivät kansainvälisten kongressien, ammattilehtien ja viidakkorummun välityksellä (Suomela, 2007).
Perheneuvolat psykoanalyysin kehtona
Suomalainen perhekasvatus ja perheneuvola- instituutio perustuu psykodynaamiselle l. psykoanalyyttiselle perhekäsitykselle ( mm. Yesilova, 2009).
Sosiaalipsykologi Anu Suomela väittää, että "seksuaalisen hyväksikäytön selvittelytyö tehtiin alkuaan perheneuvoloissa ja lastenpsykiatrian osastoilla hoitotyöhön tarkoitetuilla metodeilla. Tuohon aikaan lasten haastatteluja taltioitiin harvoin, ja lukuisissa tapauksissa tuomio annettiin pelkästään psykologin tai psykiatrin lausunnon ja tulkintojen perusteella. Lasten piirroksissa olevat puut muuttuivat fallos-symboleiksi, ja jostain levisi myös tieto, että esimerkiksi paljon mustaa ja punaista piirroksissaan käyttävät lapset olivat ilmeisesti hyväksikäytön uhreja. Lapsia leikitettiin anatomisilla nukeilla tai testattiin hiekkalaatikkotestillä. Lapsen käyttäytymisen ja leikkien sisällöstä pääteltiin, oliko hyväksikäyttö tapahtunut, vaikka lapsi ei nauhoituksissa maininnut hyväksikäytöstä mitään. Menettelytavat eivät ole näihin päiviin mennessä juurikaan muuttuneet".
Tutkija Petteri Pietikäisen mukaan "Yhdysvaltoihin muuttaneet eurooppalaiset psykoanalyytikot uskoivat skitsofrenian ja autismin johtuvan ympäristötekijöistä, he löysivät sairauden syyt vanhempien ja erityisesti äitien tavassa kasvattaa lapsiaan. Psykiatrien ( mm. Bettelheim) slogan "jääkaappiäiti" kertoo, mihin lääkäreiden syyttävä sormi osoitti: ei orgaaniseen, geneettiseen tekijään (eli biologiaan) vaan potilaan läheisiin. Autistinen lapsi tai skitsofreeninen nuori aikuinen olivat emotionaalisesti kylmien ja siten "huonojen" vanhempien kasvatuksen tulos. Vielä 1970- ja jopa 1980-luvuilla ( huom. Suomessa vielä 1990- ja 2000- ja 2010- luvuilla!), jolloin skitsofrenia, autismi ja obsessiivis-kompulsiiviset häiriöt oli vakuuttavasti osoitettu perinnöllisiksi sairauksiksi, jatkoivat jotkut psykoanalyyttisesti orientoituneet psykiatrit vanhempien syyttelyä ja "puheterapiaa", josta - niin kuin jo eräs paljon huomiota saanut 1960-luvun tutkimus oli osoittanut - ei ollut yksinään yhtään mitään hyötyä (Dolnick 1998, s. 161)".
Humanistiset ja yhteiskuntatieteet ammentavat edelleen psykoanalyysista
Skepsis ry:n Jussi K. Niemelä väittää, että "raskauttavien todisteiden pimittäminen ja tärkeiden seikkojen sopiva ”unohtaminen” ovatkin keskeisessä roolissa psykoanalyysin suosion taustalla. Muita syitä ovat karismaattinen johtajahahmo, initiaatioriitit valittujen joukkoon pääsemiseksi, valta ihmisten elämän yli, manipulaatio, suggestio, itsesuggestio, retoriikka, taloudellinen menestys, naturalistinen viettiromantiikka, salaperäisyys, mystiikka, seksuaalinen – jopa rivo – pohjavire, älyllinen briljeeraaminen, moraaliposeeraaminen, maine ja kunnia, sekä viimeisenä vaan ei vähäisimpänä, loputon spekulaatio, juoruilu, vääristely ja valehtelu. "
Niemelän mukaan humanistiset tieteet ovat pahimmillaan, muodikkaimmillaan, edellä mainittujen ilmiöiden riivaamia. Akateemisessa maailmassakin erilaiset pseudotieteelliset ja keittiöpsykologiaan perustuvat myytit ovat arkipäivää. Varsinkin mannermainen postmodernismi relativistisine totuusteorioineen rakastaa edelleen Freudia ja psykoanalyysia.
Psykoanalyysi psykodynaamisen ja -sosiaalisen työotteen taustalla
Valtaosa psykososiaalisen tutkimusotteen edustajista soveltaa enemmän tai vähemmän psykoanalyyttistä taustateoriaa työssään. Käsite psykososiaalinen on ollut pitkään vahvasti läsnä esimerkiksi sosiaalityön ja sen tutkimuksen käsitteistössä, esimerkiksi lastensuojelun alueella.
Lastensuojelussa usein siteerattuja psykoanalyysiin suuntautuneita psykiatreja ja terapeutteja ovat mm. Pelastakaa Lapset ry:ssä pitkään toiminut Jari Sinkkonen, Anne Suokas- Gunliffe, Marjukka Pajulo ja gurut Alice Miller, Tillman Furniss ja Arnon Bentovim. Suomalaisen lastensuojelun piirissä omasi paljon vaikutusvaltaa Lastenlinnan lastenpsykiatri ja psykoanalyytikko Esko Varilo, joka koulutti omana bisneksenään suuren joukon sosiaalityöntekijöitä ja psykologeja omaan, tai tarkemmin sanoen saksalaisen professori Tillman Furnissin oppiin.
Tillman Furnissin mielestä lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä tutkittaessa on hyväksyttävää johdatella lasta. Siksi Furnissin metodit aiheuttivat Euroopassa paljon oikeusmurhia ja suuria skandaaleja.
Mannerheimin lastensuojeluliiton juristi Helena Molander vaati oikeuskansleria ryhtymään toimiin, jotta Furnissin koulukunnan ulkomaisia "asiantuntijoita" hankitaan suomalaisten virkamiesten päällystakeiksi kaikissa kiistakysymyksissä. Furnissin ohella Suomessa luennoikin brittiguru psykoanalyytikko Arnon Bentovim (Mikko Niskasaari, 2013; Nikon isä ja äiti, 1995).
Psykoanalyysistä ammentavat mm. psykodynaaminen lyhyt- ja psykoterapia, perheterapia, hahmoterapia ( gestalt) , supportiivinen psykoterapia, traumaterapia, egopsykologia (Erik. H. Erikson), neuropsykoanalyysi ( Fred. M. Levin) ja kehityspsykopatologia.
Psykoanalyysiin perustuvat myös lastensuojelussa ahkerasti käytetyt kiintymyssuhdeteoria (Bowlby), objektisuhdeteoria (Melanie Klein, Donald W. Winnicott), varhaisen vuorovaikutuksen teoria, leikkiterapia ( Klein), mentalisaatio, vauvahavainnointi (Bick) ja care idex (Crittenden). Psykoanalyysin oppeja ja käsitteitä käytetään myös helposti hyväksikäytön valemuistoja tuottavissa keho- ja regressioterapioissa, joita tarjotaan monissa lastensuojelulaitoksissa. Sosiaalipolitiikan professori J.P. Roos paheksuu, että Freudista ja psykoanalyysistä järjestetään täysin ei-kriittisiä yliopistollisia luentosarjoja.
Tiedetoimittaja Marko Hamilon esittämä kuvaus Freudin jäljillä -kirjasta on osuva: ”Tieteenfilosofi Ari Takalon kirjoituksessa toistuu psykoanalyysin kritiikinkritiikille tyypillinen todistustaakan kääntäminen. Kun kritisoit Freudia, se ei kuulemma päde nykypsykoanalyysiin. Kun kritisoit nykypsykoanalyysin jotakin suuntausta, se ei kuulemma päde Freudiin tai mihinkään muista suuntauksista.” Hamilo jatkaa, että psykoanalyysin kannattajat voisivat esittää edes yhden psykoanalyyttiseksi tulkitsemansa teorian, joka kestäisi empiirisen testaamisen. ”Jos tällainen teoria löytyy, voimme sitten tarkistaa, oliko se alkuperäinen freudilainen teoria vai jokin uuspsykoanalyysin muunnoksista ( Tammisalo, 2009). "
Freudin puolustajat tekevät eron mahdollisen “väärän” hyväksikäytön ja teoreettisen keskustelun välille väittäen, että Marxia ei voi saattaa vastuuseen kommunismin hirveyksistä eikä Freudia lastenpsykiatrien ( ja sosiaalityöntekijöiden ) harrastamasta huono-osaisten perheiden hajotusvimmasta.
Sosiaalipolitiikan professori J.P. Roos korostaa, että Freud antaa kuitenkin olemassaolevalle suomalaiselle lapsipsykiatrille sen legitimiteetin minkä hän tarvitsee toimiakseen. Freudiin vetoamalla saadaan aikaan todellista tuhoa ihmisten elämässä. Käytännön lopputuloksena voi olla se, että biologinen isä ei saa koskaan tavata lastaan tai että lapsi otetaan pysyvästi pois vanhemmiltaan. Psykoanalyytikkojen lausunnoilla on siis kauaskantoisia seurauksia lukuisten ihmisten elämään ja he saavat vieläpä legitiimisti uusintaa itseään ja tuottaa lisää itsensä kaltaisia analyytikoita.
Lastensuojelu uskoo yhä psykoanalyysiin- juttusarjan toinen osa keskittyy kuvaamaan psykoanalyysin vaikutusta lastensuojelun teorioihin, toimintakäytäntöihin ja oikeudenkäyttöön.
Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/raili-miettisen-blogi/avohuollon-tukitoimet-tuottavat-huostaanottoja
http://www.lokakuunliike.com/maria-syvaumllaumln-blogi/orwellilaisesta-psykokielest
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-moniammatillinen-yhteistyo-havittaa-niin-vuorovaikutuksen-kuin-vastuun
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arvovalta-ja-huoltoriidat-maksavat-miljoonia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/auta-alvareita
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-3-fabrikoitu-rikosilmoitus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sosiaalityon-sairastunut-ammatillisuusihanne
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelu-salapoliisileikkin-yhteisty-tekee-vapaaksi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointivimma-salaseulontoja-puutteellisilla-menetelmilla
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vetoomus-ensi-ja-turvakotien-tyokaytantojen-ja-menetelmien-tutkimiseksihttp://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/kala-ei-tarvitse-polkupyoraa-eika-diagnoosi-lastensuojelua
http://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/-perhekuntoutus-on-usein-perustuslain-vastaista-pakkohoitoa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhe-paossa-lastensuojelumielivaltaa-julkisuus-kostettiin-heti
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/100-shades-of-grey-sosiaalityon-seksuaalikasityksia-ohjaavat-arvot-ja-ideologiat
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/banaali-paha-piiloutuu-byrokratiaan
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/hullun-leima-huostan-oikeuttajana
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lapset-puheeksi-vai-huoli-puheeksi
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/huoli-puheeksi-mille-huolen-vyohykkeelle-tyontekijasi-sijoittuu
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lasten-kaltoinkohtelun-tunnistusohjeet-tuottavat-turhia-tutkimuksia-ja-vaaria-syytoksia
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelun-puhtauskultti
http://www.lokakuunliike.com/henri-auteron-blogi/sentican-huostaporvarit-ja-veroparatiisityypit
RSS Feed
