Erityislapsen äiti kirjoittaa: Pienemmän lapsen uusi opettaja on ollut koko syksyn vaikeuksissa lapsen kanssa. Lasta on alettu taas pitää kiinni, viikoittain. Jopa tunnin kerrallaan. Painopeiton alla, kolmen aikuisen ihmisen voimin. Tunnin ajan. Oksettaa.
Opettaja kertoo lapsen kuullen meille, että seuraavana päivänä ei tarvitse tulla kouluun. Lasta ei puhutella nimellä. Sanotaan ”tulkaa hakemaan teidän lapsi pois”.
Aikuisten kasvoilla ei näy muuta kuin inhoa ja pelkoa, avuttomuutta ja väsymystä. Lapsi näkee sen kaiken. Lapsi on päässyt tilanteeseen, jossa on saanut kolme – k o l m e – aikuista ihmistä avuttomaksi. Hän on voittanut kolme aikuista ihmistä. Hän on niin voimakas, niin paha, niin vaarallinen. Hänen turvanaan ei ole kukaan.
Lapsen kanssa pärjännyt edellinen opettaja vaihdettiin uuteen. Yritimme sinnikkäästi pyytää, että näin ei tapahtuisi. Että lapsi saisi jatkaa viimeinkin hyvän luottamuksellisen suhteen muodostaneen opettajansa kanssa. Mutta tämä ei käynyt rehtorille. Ei. Vaikka meidän ehdotuksemme oli käytännöllinen ja hyvä. Mutta rehtorin mielestä ”Kaikkien lasten on hyvä oppia kestämään muutosta”.
Uusi opettaja ilmoitti tänään, ettei pysty opettamaan meidän lastamme. Koulun alkamisesta on kulunut kolme kuukautta.
Lapsi on pienryhmässä, jossa on neljä lasta, erityisopettaja ja kaksi avustajaa.
https://hipbitchandfourchicken.wordpress.com/2017/11/08/erityisen-tuen-painopeitto/
Onko moniammatillisuus vakava joukkoharha?
"Onko olemassa sellaista koulua, jossa lapseni saisi olla rauhassa peruskoulun ajan? Josta ei tarvitsisi siirtyä mihinkään, ja jossa opettaja ei vaihtuisi joka vuosi. Saan informatiivisen virkamiesvastauksen, jossa kerrotaan menettely erityiskouluun siirtymiseksi. Koulun nimi on uusittu, on yhdistetty yksikköjä ja nyt on yksi iso kaupungin erityiskoulu. En hahmota sitä mitenkään. En voi kysyä keneltäkään kokemuksia. En tiedä mitä mikäkin nimi tai yksikkö tarkoittaa. Koordinaattorin mukaan moniammatillinen asiantuntijaryhmä kokoontuu ja päättää. Että minä en voi vaikuttaa asiaan muuten kuin osallistumalla ryhmän tapaamiseen. Että siitä riippuu mikä yksikkö. Ja että yksikköjen välilläkin tietysti lasta siirrellään tarvittaessa. Monta ammattia, jokaisella oma edustajansa, jokaisella oma siivu. Yksikään monen ammatin edustajista ei tunne lastani, mutta heillä on kaikesta päätellen ammattinsa tuoma pätevyys jollakin tavalla tietää ja tuntea lapseni elämää riittävästi tehdäkseen päätöksiä siitä.
Rakenteiden tarkempi tarkastelu paljastaisi, että ne on luotu helpottamaan ja yksinkertaistamaan aikuisten ammattilaisten työtä. Silläkin on toki arvonsa ja voi ajatella, että se poikisi lasten suuntaan tehostuneena tukena. Mutta kaikki lapset eivät ole samanlaisia, kaikkia ei voi tukea samalla tavalla. Silloin kun lapsen todellisuudessa kipeiten tarvitsema tuki olisi pysyvyys, alkavat moniammatilliset siivurakenteet tuottaa jotakin aivan päinvastaista.
Tiedän nyt mitkä lomakkeet ja mitkä toimenpiteet tulee tehdä jos haluaa anoa siirtoa. Mutta en edelleenkään tiedä onko missään sellaista kouluympäristöä, jossa lapseni saisi olla – kaikkine haasteineen – rauhassa. Ketään ei tunnu kiinnostavan lapsen näkökulma, hänen kokemuksensa hänen kokonaisesta elämästään, jota on tuettu jo niin paljon ja niin moniammatillisesti, että siihen mahtuu yli viisikymmentä lähiaikuista elämän ensimmäisen kymmenen vuoden ajalle. Lapselle, jolla on vaikeuksia sietää muutoksia. Lapselle, jonka olo on turvallinen – tämän omien sanojen mukaan – silloin kun kaikki on ”tavallista ja tuttua ja samaa”.
Meidän aikuisten näkökulmasta lasta on tuettu valtavasti. Lapsella ei ole tuettu olo. Kummalla on väliä? Ketä oikeastaan on tuettu?
Ihmiset toistelevat sitä miten rakenteissa täytyy edetä rakenteiden mukaan: on nivelvaiheita ja tukitoimia ja erityisiä päätöksiä; työsopimuksia, virkoja, virantäyttöjä – moniammatillisia ryhmiä. On tiettyjä vuodenaikoja, jolloin tehdään päätökset seuraavia vuosia varten. Ei ennen. Eikä jälkeen.
Lapsi on omasta mielestään niin paha ja huono ja epäonnistuu koko ajan, että kukaan ei halua häntä mihinkään. Keneenkään ei auta kiintyä liikaa, koska kohta se loppuu kuitenkin.(https://hipbitchandfourchicken.wordpress.com/2017/10/14/heureka-perustan-yksityisen-erityiskoulun/)
"Onko moniammatillisuus ollut hyvinvointipalveluissa vakava joukkoharha, jota ovat hallinneet enemmän professioiden ja järjestelmien kuin perheiden ja ihmisten arjen intressit? kysyy dosentti Matti Rimpelä, jonka mukaan "professiot ajattelevat, että asiakaslähtöisyyttä voidaan tehostaa yhteistyöllä toisten professioiden kanssa, mutta perheet ja ihmiset odottavat kohtaavansa ammattihenkilön, joka on aidosti kiinnostunut heidän arjestaan.”
Kiinnipitelystä tulee helposti pahoinpitelyä
"Kiinnipito vaatii suurta taitoa. Jos käytetään liikaa voimaa lapsen kiinnipitoon kudokset voivat vahingoittua. Autistisen lapsen voi olla vaikeaa ilmaista kipuaan etenkin stressitilanteissa. Hän saattaa joko kirkua koko ajan tai olla hiljaa. Tuntohäiriöinen lapsi ei ehkä tunne kipua tai sitten tuntee pitelyn voimakkaampana kipuna kuin tavallinen lapsi.
Seurauksena lapsi ei aina pysty kertomaan kivustaan.
Tai henkilökunta ei usko huutavaa lasta, sillä puremista, kiljuntaa, raapimista, sylkemistä ja pieremistä pidetään vain osana haastavaa käytöstä.
Tässä tilanteessa henkilökunnankin on vaikea hallita omia tunteitaan. Voiman käyttö voi olla ylimitoitettua".
Painopeitoista ei ole riittävästi tutkimustietoa
"Syvätuntoaistimuksia tuottavien tuotteiden käytön tulee tapahtua lapsen ehdoilla eikä niitä pidä käyttää, jos lapsi ei koe sitä miellyttäväksi. (Haastatteluaineisto 2011.) Beauchamp (2010) painottaa painopeiton ja painoliivin osalta, että ne ovat terapiavälineitä ja niitä tulee käyttää valvottuna annettujen ohjeiden mukaisesti.
Toimintaterapeutin tai muun asiaan perehtyneen ammattilaisen tulee ensin yksilöllisesti arvioida tuotteen käyttötarkoitus ja tuotteen sopivuus lapselle.
Beauchampin (2010) tekemässä kirjallisuuskatsauksessa tuodaan esille painopeiton ja painoliivin turvallisuutta koskevia tekijöitä tuoden samalla esille, ettei tuotteiden käyttämisestä ole riittävästi tutkimustietoa.
Vaikka syvätuntoaistimuksia tuottavia tuotteita koskeva tutkimusnäyttö on heikkoa, ovat nämä tuotteet kuitenkin paljon käytettyjä tuotteita toimintaterapiassa." (Rautanen, 2011, 14-17, https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/39356/Rautanen_Taru.pdf?sequence=1)
Kiinnipidolle on vaihtoehtoja, joita ei käytetä Suomessa
Autistisella lapsella haastavaa käytöstä esiintyy muistakin kuin kehitykseen liittyvistä syistä. Kotioloissa lapsen kanssa usein opitaan tulemaan toimeen kasvattajan ja lapsen yhteisen kokemuksen myötä kuuntelemalla ja seuraamalla lasta, sekä olemalla herkkä hänen tarpeilleen.
Jos lapsen tarpeet pystytään tyydyttämään, myös haastavan käytöksen asettama haaste katoaa, tai suuresti vähentyy.
Laitoksissa ja kouluissa tilanne on toinen. Hoitohenkilökunta ja opettajat vaihtuvat. Jopa lapsen oma opettaja tai tukihenkilö harvoin tuntee lasta yhtä hyvin kuin omat vanhemmat. Myöskään lapsi ei tunne näitä ihmisiä.
Tässä on jo perusasetelma, jossa helposti syntyy tilanteita, jotka voivat johtaa haastavaan käytökseen.
Lisäksi Suomessa on vielä laitoksia, joissa noudatetaan ns. auktoriteettista kasvatuskäytäntöä. Tämä ei koske vain koulukoteja, auktoriteettista kasvatusta sovelletaan myös lastenkodeissa ja lasten psykiatrisilla osastoilla. Näissä paikoissa, joissa hoito perustuu pakkoon joudutaan usein tilanteisiin, joissa lapsi pannaan kiinnipitelyyn. Yhteistä näille tilanteille on, että useimmin ne olisi voitu välttää inhimillisin ja joustavin säännöin.
Kiinnipitelyä jopa perustellaan hoitona. Monissa maissa tällainen hoito on kielletty. Kiinnipito jo sinänsä antaa huonon, väkivaltaisen mallin asioiden ratkaisuun. Varsinkin aistiherkät autistiset lapset kokevat kiinnipitelyn kidutuksena.
Mitä tehdä, jotta kiinnipitotilanteita voitaisiin välttää? Kiinnipitoon on kehitetty korvaavia menetelmiä, joita näytetään vielä huonosti tuntevan Suomessa: http://picturewoman.suntuubi.com/?cat=4&aid=3&rid=0&fid=0&mid=2&c=2
Pitkän linjan lastensuojelun ammattilainen, sosiaalityöntekijä Raili Miettinen ihmettelee, miksei lasten kanssa työskentelevillä ole aggressiokasvatusstrategiaa. "Jos näkökulma lapsen vihanpurkauksiin on kutsua väkivaltaiseksi lasta, jolta tulee suojella ammattikasvattajia, niin ei tarvita yliopistokoulutusta ymmärtääkseen, että kasvattaja, joka pelkää ja tuomitsee lapsen väkivaltaiseksi, ei voi auttaa lasta voittamaan pelkoaan saati opettaa rakentavia keinoja ratkaista eteen tulevia ongelmia. Lapsi siinä jää tilanteessa yksin. "
Lue myös:
https://www.valvira.fi/documents/14444/22511/Selvityksia_1_2013.pdf
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/palveluihin-palaa-miljardeja-silti-nuoret-syrjytyvt
http://www.lokakuunliike.com/tiina-liljebergin-blogi/kallista-kontrollia-vai-apua-ajoissa
http://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/-te-toimisto-kela-ja-yksi-aiti-kahden-kauppa-kolmannen-korvapuusti
https://elenauusitalo.weebly.com/blog/montako-te-toimiston-paatosta-tarvitaan-tuhoamaan-perusterveen-ihmisen-hermorakenne
http://www.lokakuunliike.com/mirja-heleniuksen-blogi/varokaa-olen-mbd
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/psykoanalyysiin-uskoville-adhd-on-hukassa-olevaa-vanhemmuutta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-lastenpsykiatrian-vaarinkaytoksiin-ei-puututa-ajoissa
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/erityislapsiperheen-paras-terapeutti-on-oma-koira
http://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/suuria-lapsia-pienisieluisessa-yhteiskunnassa
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/pommiuhka-erityislapsi-epailtyjen-listalla
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kotiopetus-on-tuloksellista-ja-turvallista-miksi-lastensuojelu-piinaa-kotikoululaisia
Opettaja kertoo lapsen kuullen meille, että seuraavana päivänä ei tarvitse tulla kouluun. Lasta ei puhutella nimellä. Sanotaan ”tulkaa hakemaan teidän lapsi pois”.
Aikuisten kasvoilla ei näy muuta kuin inhoa ja pelkoa, avuttomuutta ja väsymystä. Lapsi näkee sen kaiken. Lapsi on päässyt tilanteeseen, jossa on saanut kolme – k o l m e – aikuista ihmistä avuttomaksi. Hän on voittanut kolme aikuista ihmistä. Hän on niin voimakas, niin paha, niin vaarallinen. Hänen turvanaan ei ole kukaan.
Lapsen kanssa pärjännyt edellinen opettaja vaihdettiin uuteen. Yritimme sinnikkäästi pyytää, että näin ei tapahtuisi. Että lapsi saisi jatkaa viimeinkin hyvän luottamuksellisen suhteen muodostaneen opettajansa kanssa. Mutta tämä ei käynyt rehtorille. Ei. Vaikka meidän ehdotuksemme oli käytännöllinen ja hyvä. Mutta rehtorin mielestä ”Kaikkien lasten on hyvä oppia kestämään muutosta”.
Uusi opettaja ilmoitti tänään, ettei pysty opettamaan meidän lastamme. Koulun alkamisesta on kulunut kolme kuukautta.
Lapsi on pienryhmässä, jossa on neljä lasta, erityisopettaja ja kaksi avustajaa.
https://hipbitchandfourchicken.wordpress.com/2017/11/08/erityisen-tuen-painopeitto/
Onko moniammatillisuus vakava joukkoharha?
"Onko olemassa sellaista koulua, jossa lapseni saisi olla rauhassa peruskoulun ajan? Josta ei tarvitsisi siirtyä mihinkään, ja jossa opettaja ei vaihtuisi joka vuosi. Saan informatiivisen virkamiesvastauksen, jossa kerrotaan menettely erityiskouluun siirtymiseksi. Koulun nimi on uusittu, on yhdistetty yksikköjä ja nyt on yksi iso kaupungin erityiskoulu. En hahmota sitä mitenkään. En voi kysyä keneltäkään kokemuksia. En tiedä mitä mikäkin nimi tai yksikkö tarkoittaa. Koordinaattorin mukaan moniammatillinen asiantuntijaryhmä kokoontuu ja päättää. Että minä en voi vaikuttaa asiaan muuten kuin osallistumalla ryhmän tapaamiseen. Että siitä riippuu mikä yksikkö. Ja että yksikköjen välilläkin tietysti lasta siirrellään tarvittaessa. Monta ammattia, jokaisella oma edustajansa, jokaisella oma siivu. Yksikään monen ammatin edustajista ei tunne lastani, mutta heillä on kaikesta päätellen ammattinsa tuoma pätevyys jollakin tavalla tietää ja tuntea lapseni elämää riittävästi tehdäkseen päätöksiä siitä.
Rakenteiden tarkempi tarkastelu paljastaisi, että ne on luotu helpottamaan ja yksinkertaistamaan aikuisten ammattilaisten työtä. Silläkin on toki arvonsa ja voi ajatella, että se poikisi lasten suuntaan tehostuneena tukena. Mutta kaikki lapset eivät ole samanlaisia, kaikkia ei voi tukea samalla tavalla. Silloin kun lapsen todellisuudessa kipeiten tarvitsema tuki olisi pysyvyys, alkavat moniammatilliset siivurakenteet tuottaa jotakin aivan päinvastaista.
Tiedän nyt mitkä lomakkeet ja mitkä toimenpiteet tulee tehdä jos haluaa anoa siirtoa. Mutta en edelleenkään tiedä onko missään sellaista kouluympäristöä, jossa lapseni saisi olla – kaikkine haasteineen – rauhassa. Ketään ei tunnu kiinnostavan lapsen näkökulma, hänen kokemuksensa hänen kokonaisesta elämästään, jota on tuettu jo niin paljon ja niin moniammatillisesti, että siihen mahtuu yli viisikymmentä lähiaikuista elämän ensimmäisen kymmenen vuoden ajalle. Lapselle, jolla on vaikeuksia sietää muutoksia. Lapselle, jonka olo on turvallinen – tämän omien sanojen mukaan – silloin kun kaikki on ”tavallista ja tuttua ja samaa”.
Meidän aikuisten näkökulmasta lasta on tuettu valtavasti. Lapsella ei ole tuettu olo. Kummalla on väliä? Ketä oikeastaan on tuettu?
Ihmiset toistelevat sitä miten rakenteissa täytyy edetä rakenteiden mukaan: on nivelvaiheita ja tukitoimia ja erityisiä päätöksiä; työsopimuksia, virkoja, virantäyttöjä – moniammatillisia ryhmiä. On tiettyjä vuodenaikoja, jolloin tehdään päätökset seuraavia vuosia varten. Ei ennen. Eikä jälkeen.
Lapsi on omasta mielestään niin paha ja huono ja epäonnistuu koko ajan, että kukaan ei halua häntä mihinkään. Keneenkään ei auta kiintyä liikaa, koska kohta se loppuu kuitenkin.(https://hipbitchandfourchicken.wordpress.com/2017/10/14/heureka-perustan-yksityisen-erityiskoulun/)
"Onko moniammatillisuus ollut hyvinvointipalveluissa vakava joukkoharha, jota ovat hallinneet enemmän professioiden ja järjestelmien kuin perheiden ja ihmisten arjen intressit? kysyy dosentti Matti Rimpelä, jonka mukaan "professiot ajattelevat, että asiakaslähtöisyyttä voidaan tehostaa yhteistyöllä toisten professioiden kanssa, mutta perheet ja ihmiset odottavat kohtaavansa ammattihenkilön, joka on aidosti kiinnostunut heidän arjestaan.”
Kiinnipitelystä tulee helposti pahoinpitelyä
"Kiinnipito vaatii suurta taitoa. Jos käytetään liikaa voimaa lapsen kiinnipitoon kudokset voivat vahingoittua. Autistisen lapsen voi olla vaikeaa ilmaista kipuaan etenkin stressitilanteissa. Hän saattaa joko kirkua koko ajan tai olla hiljaa. Tuntohäiriöinen lapsi ei ehkä tunne kipua tai sitten tuntee pitelyn voimakkaampana kipuna kuin tavallinen lapsi.
Seurauksena lapsi ei aina pysty kertomaan kivustaan.
Tai henkilökunta ei usko huutavaa lasta, sillä puremista, kiljuntaa, raapimista, sylkemistä ja pieremistä pidetään vain osana haastavaa käytöstä.
Tässä tilanteessa henkilökunnankin on vaikea hallita omia tunteitaan. Voiman käyttö voi olla ylimitoitettua".
Painopeitoista ei ole riittävästi tutkimustietoa
"Syvätuntoaistimuksia tuottavien tuotteiden käytön tulee tapahtua lapsen ehdoilla eikä niitä pidä käyttää, jos lapsi ei koe sitä miellyttäväksi. (Haastatteluaineisto 2011.) Beauchamp (2010) painottaa painopeiton ja painoliivin osalta, että ne ovat terapiavälineitä ja niitä tulee käyttää valvottuna annettujen ohjeiden mukaisesti.
Toimintaterapeutin tai muun asiaan perehtyneen ammattilaisen tulee ensin yksilöllisesti arvioida tuotteen käyttötarkoitus ja tuotteen sopivuus lapselle.
Beauchampin (2010) tekemässä kirjallisuuskatsauksessa tuodaan esille painopeiton ja painoliivin turvallisuutta koskevia tekijöitä tuoden samalla esille, ettei tuotteiden käyttämisestä ole riittävästi tutkimustietoa.
Vaikka syvätuntoaistimuksia tuottavia tuotteita koskeva tutkimusnäyttö on heikkoa, ovat nämä tuotteet kuitenkin paljon käytettyjä tuotteita toimintaterapiassa." (Rautanen, 2011, 14-17, https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/39356/Rautanen_Taru.pdf?sequence=1)
Kiinnipidolle on vaihtoehtoja, joita ei käytetä Suomessa
Autistisella lapsella haastavaa käytöstä esiintyy muistakin kuin kehitykseen liittyvistä syistä. Kotioloissa lapsen kanssa usein opitaan tulemaan toimeen kasvattajan ja lapsen yhteisen kokemuksen myötä kuuntelemalla ja seuraamalla lasta, sekä olemalla herkkä hänen tarpeilleen.
Jos lapsen tarpeet pystytään tyydyttämään, myös haastavan käytöksen asettama haaste katoaa, tai suuresti vähentyy.
Laitoksissa ja kouluissa tilanne on toinen. Hoitohenkilökunta ja opettajat vaihtuvat. Jopa lapsen oma opettaja tai tukihenkilö harvoin tuntee lasta yhtä hyvin kuin omat vanhemmat. Myöskään lapsi ei tunne näitä ihmisiä.
Tässä on jo perusasetelma, jossa helposti syntyy tilanteita, jotka voivat johtaa haastavaan käytökseen.
Lisäksi Suomessa on vielä laitoksia, joissa noudatetaan ns. auktoriteettista kasvatuskäytäntöä. Tämä ei koske vain koulukoteja, auktoriteettista kasvatusta sovelletaan myös lastenkodeissa ja lasten psykiatrisilla osastoilla. Näissä paikoissa, joissa hoito perustuu pakkoon joudutaan usein tilanteisiin, joissa lapsi pannaan kiinnipitelyyn. Yhteistä näille tilanteille on, että useimmin ne olisi voitu välttää inhimillisin ja joustavin säännöin.
Kiinnipitelyä jopa perustellaan hoitona. Monissa maissa tällainen hoito on kielletty. Kiinnipito jo sinänsä antaa huonon, väkivaltaisen mallin asioiden ratkaisuun. Varsinkin aistiherkät autistiset lapset kokevat kiinnipitelyn kidutuksena.
Mitä tehdä, jotta kiinnipitotilanteita voitaisiin välttää? Kiinnipitoon on kehitetty korvaavia menetelmiä, joita näytetään vielä huonosti tuntevan Suomessa: http://picturewoman.suntuubi.com/?cat=4&aid=3&rid=0&fid=0&mid=2&c=2
Pitkän linjan lastensuojelun ammattilainen, sosiaalityöntekijä Raili Miettinen ihmettelee, miksei lasten kanssa työskentelevillä ole aggressiokasvatusstrategiaa. "Jos näkökulma lapsen vihanpurkauksiin on kutsua väkivaltaiseksi lasta, jolta tulee suojella ammattikasvattajia, niin ei tarvita yliopistokoulutusta ymmärtääkseen, että kasvattaja, joka pelkää ja tuomitsee lapsen väkivaltaiseksi, ei voi auttaa lasta voittamaan pelkoaan saati opettaa rakentavia keinoja ratkaista eteen tulevia ongelmia. Lapsi siinä jää tilanteessa yksin. "
Lue myös:
https://www.valvira.fi/documents/14444/22511/Selvityksia_1_2013.pdf
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/palveluihin-palaa-miljardeja-silti-nuoret-syrjytyvt
http://www.lokakuunliike.com/tiina-liljebergin-blogi/kallista-kontrollia-vai-apua-ajoissa
http://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/-te-toimisto-kela-ja-yksi-aiti-kahden-kauppa-kolmannen-korvapuusti
https://elenauusitalo.weebly.com/blog/montako-te-toimiston-paatosta-tarvitaan-tuhoamaan-perusterveen-ihmisen-hermorakenne
http://www.lokakuunliike.com/mirja-heleniuksen-blogi/varokaa-olen-mbd
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/psykoanalyysiin-uskoville-adhd-on-hukassa-olevaa-vanhemmuutta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-lastenpsykiatrian-vaarinkaytoksiin-ei-puututa-ajoissa
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/erityislapsiperheen-paras-terapeutti-on-oma-koira
http://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/suuria-lapsia-pienisieluisessa-yhteiskunnassa
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/pommiuhka-erityislapsi-epailtyjen-listalla
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kotiopetus-on-tuloksellista-ja-turvallista-miksi-lastensuojelu-piinaa-kotikoululaisia
RSS Feed
