Blog Archives

Psykoosilla suuremmat valtionosuudet

29/10/2018

Psykoosipotilaat ovat kuntien tuottavimmat potilaat

Ihmettelettekö miksi julkisen vallan terveydenhuollon ammattilaiset pakottavat homesairaita, koulukiusattuja ja lastensuojelun asiakkaita hoitoon diagnoosilla "psykoosi"? kysyy Esko Leipälä.

Älä ihmettele enää.

Ongelma, riski tai häiriö on ajallisesti ja paikallisesti vaihteleva ja muuttuva käsite, jonka määrittely on sidoksissa politiikkaan ja markkinoihin, jotka puolestaan määrittävät lainsäädäntöä, lain tulkintoja ja toimintakäytäntöjä.

Lastenpsykiatrian avohoitokäynnit lisääntyivät 76326:sta (vuonna 1997) 194570:een vuonna 2014 ja nuorisopsykiatrian 66 655:sta (1997) 287 512:een (2014). THL:n tuoreen tilastoraportin mukaan avohoitokäynnit ovat lisääntyneet 2007-2017 kaksinkertaisiksi 450 000sta 914 000een. Kasvu jatkunut 2015-2017 noin 17 prosentilla.

Tutkijoille- toisin kuin valtamedian toimittajille ja lastensuojelun työntekijöille ja johtajille- on selvää, että väestöä koskevat muutokset ovat hitaita ja lastensuojelun kymmenien tuhansien asiakkuuksien kasvua tai nuorisopsykiatrian asiakasmäärien nelinkertaistumista ei voi eikä tule selittää yksilöiden ominaisuuksilla.

Kasvavat lastensuojelun ja psykiatrian markkinat sen sijaan tarvitsevat ja tuottavat lisää asiakkaita, ongelmia ja tehtäviä kasvunsa, rahoitusvaateidensa ja olemassaolonsa oikeuttamiseksi.

Valheellista väitettä lasten ja nuorten lisääntyneistä mielenterveysongelmista ja/tai sijoitustarpeesta toistelevat kuitenkin lähes kaikki ammattikorkeakoulut ja lastensuojelujärjestöt (erityisesti Mannerheimin Lastensuojeluliitto, MLL) ja liian monet toimittajat ja sosiaalityön opinnäytetöitä yliopistoille rustaavat tulevat sosiaalityöntekijät.

Päivi Santalahti ja Andre Sourander (Onko lasten psykiatrinen sairastavuus lisääntynyt?, Duodecim 13/2008, s. 1499-1506) toteavat lääkehoidon määrän lisääntymisen heijastavan selkeästi hoitokulttuurin eikä psyykkisten oireiden määrän muutosta. Kirjoittajat tuovat esiin myös sen mielenkiintoisen seikan, että Suomessa on kansainvälisesti katsottuna paljon lastenpsykiatreja suhteessa väkilukuun.

Lääkärit Teppo järvinen ja Ben Furman ovat arvostelleet nykyistä diagnosointivimmaa. " Diagnooseja tehdään vaikka väkisin ja potilaille määrätään tehottomia lääkkeitä", sanoo Suomen psykiatriyhdistyksen hampaisiin joutunut professori Teppo Järvinen.

Miksi Suomessa on psykoosiepidemia?

Esko Leipälän mukaan "monessa kunnassa ja kaupungissa on psykoosiepidemia. Jos lapsi on koulukiusattu, niin vieläkin ehdotellaan ”mielisairausdiagnoosia”: harhaluuloinen, psykoosissa.
Jos lapsi tai aikuinen saa oireita sisäilman kosteusvauriomikrobeista, niin diagnoosi on psykoosi.
Jos on oikein kunnolla homesairas, ja sen seurauksena on kehittynyt kemikaaliherkkyys monenmoisille haiseville ja tuoksuville tuotteille, erityisesti teknokemian tuotteille, niin diagnoosi on psykoosi.

Yksi potilasryhmä, joka automaattisesti diagnosoidaan psyykepotilaiksi, eli harhaluuloisiksi – psykoottiseksi – jos hän hakee apua julkisen vallan lääkäreiltä on tapaturman ja etenkin työtapaturman ja ammattitaudin uhrit.

Ei edes rauhanturvatehtävissä Lähi-Idässä haavoittunut korkea-arvoinen sotilas saa vammansa edellyttämää tutkimusta ja hoitoa, vaan hänet jätetään ilman sosiaaliturvaa ja lääketieteellistä tutkimusta ja hoitoa.

Tapaturman uhrien tutkimus ja hoito laiminlyödään systemaattisesti Suomen hallituksen elokuussa 2018 voimaan asettaman lain perusteella.

Se laki on *** työtapaturma- ja ammattitautilaki 121 §. ***

Se on sama laki, jota perussuomalaisten kansanedustaja Ronkainen yrittää saada kumotuksi (lakimuutosvaatimus ”Lex Ronkainen”), ja jota haetaan kumottavaksi eduskuntaan viedyllä kansalaisaloitteella.

Toisin kuin muut lääkärit vakuutuslääkärit ja asiantuntijalääkärit saavat kirjoittaa lausuntonsa ilman kunniaa ja omaatuntoa, siis ihan hatusta vetäisemällä. Näitä tohtoreita toimii mm. työpaikkalääkäreinä ja sankoin joukoin Työterveyslaitoksella ja kouluttajina Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella (THL). Oikeudessa heidän satumaisia tulkintojaan tapaturmavammoista tukevat erikseen koulutetut ”vakuutusjuristit” – niitäkin on. Siihenkin titteliin tutustuin vastikään todellisessa asiakastapauksessa. Yksi surullinen juttu lisää.

Esimerkiksi muuan valtuuslääkäri keksi, että rajussa autokolarissa aivovamman saanut liikennetapaturman uhri oli psyykepotilas, eikä hänelle mitään korvauksia tarvitse maksaa. Tämä vakuutuslääkärin mukaan potilaalla oli ollut latentti mielisairaus (piilevä mielisairaus), joka puhkesi vaikuttavaksi sattumalta juuri samalla hetkellä, kun kaksi autoa ajoi suoralla tiellä kumpikin yli 100 km/h nopeudesta nokkakolarin.

Kun vakuutusyhtiön korvaukset jätetään maksamatta, rahaa vakuutusyhtiöiden osinkojen maksamiseen osakkeenomistajille riittää.

Vammautuneiden vakuutuskorvaukset käytetään suurimpien osakkeenomistajien osingonjakoon valtiolle ja kunnille sekä työnantaja- ja työntekijäjärjestöille. Pelkästään valtion hyöty osingoiksi muutetuista maksamatta jätetyistä vakuutusyhtiöiden korvausvastuista on satoja miljoonia euroja.

Suomessa ei ole työtapaturman uhreja, koska heistä liki kaikki ovat virallisesti psykoosipotilaita, luulosairaita.

Kaikki vain sitten hoitoon suljettuun hoitolaitokseen.

Väli-Suomen mielenterveysosaamista

Tapasin jossakin kaukana pakkohoitoon ja pakkolääkitykseen toimitetun nuoren neidon. Hän oli, tai siis on fiksu. Puhui erittäin loogisesti ja analyyttisesti. Perusteli asiansa ymmärrettävästi. Mutta: diagnoosin mukaan hän oli ns. täyshullu, realiteettitajunsa menettänyt, ihan pihalla.

Sitä kuvaa en hänestä saanut, vaikka kuinka koetin havaita oiretta, jonka mukaan hän ehkä sittenkin kuuluu pakkohoitoon ja pakkolääkitykseen.

Hän oli varmaan niitä ”terveitä sairaita” (paperilla sairaita?), joita laitoshoidosta yhteen aikaan siirrettiin oikein suurin joukoin avohoitoon.
Sitten iski pommi: hänen ystävänsä uskoi, että hän oli oikeasti homesairas ja että sen pahana seurausvaikutuksena hän oli sairastunut kemikaaliyliherkkyyteen. Onhan näille oikein kansainvälisen tautiluokituksen ICD-10:n mukainen diagnoosinumero 68.81 - Jatkuva toistuva poikkeuksellinen herkkyys ympäristön tavanomaisille tekijöille eli ympäristöherkkyys. Luulisi että sellaista sairautta hoidetaan asiallisesti, kun kerran taudista on olemassa lääketieteellinen konsensus (yksimielisyys).

Vaan mitä tapahtui ystävälle, joka uskoo, että homesairas ja kemikaaliherkkä tuttava on oikeasti sairas. Hänetkin määrättiin pakkohoitoon ja pakkolääkitykseen diagnoosilla psykoosi, harhaluuloisuushäiriö. Tämä ystävänsä sairautta ymmärtävä vietiin toisen eri sairaalan suljetulle osastolle kuin ystävä itse. Pelkona kai oli, että kaksi toisilleen tuttua harhaluuloista kiihdyttävät toisensa harhaluuloisuuden ylimpiin sfääreihin.
Kumpikin näistä psykoosipotilaista on poikkeuksellisen hillittyjä, hallittuja, kaikin puolin fiksuja.
Mutta… vai että homesairaan kaverikin, joka uskoo ystävänsä olevan sairas, otetaan kiinni ja pannaan pakkohoitoon ja pakkolääkitykseen.

Heistä kumpikin on Suomen julkisen vallan murheitten maasta, Väli-Suomesta.

Psykoosilla suurimmat valtionosuudet

Kaikelle on aina syynsä. Kun kyse lapsen kouluongelmista, jotka on siiretty lastensuojelun putsattavaksi, niin jo kohta arvuutellaan tai peräti väitetään, että psykoosipotilas on kyseessä. Ja sitten ovat nämä onnettomat home-kemikaaliyliherkät, joiden elämä on jo muutoinkin sosiaalisesti rajoittunutta, pahempaa kuin vankilassa.

Heitä pakotetaan muka harhaluuloisina, psykoosidiagnoosilla, homeiseen sairaalaan imemään vielä enemmän homeita! Ja homesairaan ystävä, terve ihminen, saa samassa rytäkässä samanlaisen kohtelun!

Syy Suomen psykoosiepidemiaan on raha! Se sama rahavirta, jolla lastensuojelun huostanottoja Suomessa rahoitetaan, eli korotetut valtionosuudet.
Se syy on lakikirjaan kirjattu.

Meillä on *** laki kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain muuttamisesta ***, annettu 22. päivänä elokuuta 2014. Sen 7 §:ssä määritellään, kuinka ”tuottavia” tietyt potilaat kunnille ovat. Se laki määrittelee, paljonko valtio maksaa kunnille valtionosuutena sairaiden ihmisten hoitamisesta. Maksuperusteena on potilaalle asetettu diagnoosi. Siinä laissa määritellään prosentin sadasosan tarkkuudella painokertoimet, ns. SOTE-jyvityspisteet kunnassa potilaille asetettujen eri diagnoosien perusteella.

Vuonna 2015 valtionosuudet ovat 9,9 miljardia euroa, josta laskennallisia valtionosuuksia 9,0 miljardia euroa.
Lakiin on kirjattu, että kuntien sote-kustannuksista 60 % kuluu terveydenhoitoon, 27 prosenttia sosiaalihuoltoon ja 13 vanhustenhoitoon. Tuohon saakka lain teksti on ihan uskottavan ymmärrettävää.

Koetapa arvata, mikä näistä on kalleinta hoitaa, tai mikä aiheuttaa kuntien terveydenhoidon suurimmat kustannukset ja siksi ansaitsee suurimmat valtionosuudet? Millä sairaudella pitäisi olla suurin painoarvo valtionosuuksia määriteltäessä?
▪ Diabetes
▪ Epilepsia
▪ Psykoosit
▪ Reuma
▪ Keuhkoastma
▪ Verenpainetaudit
▪ Sepelvaltimotauti
▪ Crohnin tauti
▪ Dementia
▪ Syövät
▪ Neurologiset taudit
▪ Sydämen rytmihäiriöt
▪ Työkyvytön, alle 55vuotias

Lakiin kirjatut terveydenhuollon painokertoimet käyvät suoraan sellaisenaan vertailuluvuiksi kyseisten diagnoosien tuottoarvoista kunnalle.

Syöpäpotilaiden valtionosuuksien painokerroin (prosenttiyksikköä valtionosuuksista) on 2,89, sydämen rytmihäiriöt 1,12, neurologiset taudit 1,10, epilepsia 0,98, reuma 0,84, diabetes 0,56.

Sitten on yksi ylitse muiden, 2,3 enemmän kuin syöpätautien painoarvo, 6 x enemmän kuin sydämen rytmihäiriöt, ja 12 x enemmän kuin diabetes.

Kunnan arvokkain tauti, suurimmat valtionosuudet tuottava diagnoosi on psykoosi, harhaluuloisuushäiriö. Sen painoarvo kuntien ja kaupunkien valtionosuuksissa on 6,68 prosenttiyksikköä.

Jopa alle 55-vuotiaiden työttömien aiheuttama kustannus kunnille on liki 2 x vähäisempi kuin psykoosipotilaiden.

Sote-jyvityspisteet määräävät varsin pitkälle, mihin tulkintoihin kunnan lääkäreiden kannattaa ja pitää potilaan oireita tulkitessaan pyrkiä. PSYKOOSIIN kaikki, niin kunta saa parhaan valtionosuuspotin.

Ja se vasta edullista on, kun psykoosipotilaaksi määrättävä käy ensin edes hetken ajan tutkimusjaksolla sairaalassa, mutta sitten hänet siirretään avohoitoon. Zombie-pillerit eivät paljon maksa, mutta valtionosuudet virtaavat kuntaan. Rumasti sanottu, mutta toivottavasti oikeasti apua tarvitsevat eivät ota tätä herjana. Joskus on hieman liioiteltava, että asia tulee ymmärretyksi.

Otan mielelläni vastaan konsultaatioita tästä asiasta. Onko todellisuudessa vaikeamminkin hoidettavia, kuin psykoosipotilaat. Kuvittelen että on, koska oman elämänkokemukseni varrella oikeasti harhaluuloisia, psykooseissa olevia on tullut elämänpiiriin kovin harvoin. Monenlaista huulenheittäjää on ollut, kaikkien huumoria en ole ymmärtänyt, mutta psykoosipotilaita he eivät ole olleet. Oikeita psykoosipotilaita saa etsimällä etsiä. Näin siis arkielämässä.

Joskus itäistä naapuriamme syytetään siitä, että siellä toisinajattelijoita eristetään psykiatrisiin sairaaloihin. Suomessa ei tarvitse olla edes toisinajattelija. Riittää, kunhan olet sairastunut poliittisesti epäkorrektilla tavalla tai olet sillä tavoin sairaan kaveri.

Enpä olisi ikinä uskonut, että näitäkin tapauksia asiakkaaksi Nuoren Polun auttavan puhelimen kautta tulee. Luulin Suomea paremmaksi. Erehdyin taas.
Luulenpa, että kuntien psykoositilastoissa on hieman vedätystä takana – mutta siellä ovat myös ne ihmiset, joita hyväksikäytetään kuntien todellisten ongelmien salaamiseksi ja valtionosuuksien kalastamiseksi."

Esko Leipälä

Arkisto

Kategoriat