Lastensuojelun ydinkysymykset ovat:
1.Tehdäänkö oikeita asioita
2.Tehdäänkö asioita oikein
Tutkimustieto osoittaa vuodesta toiseen, että lastensuojelussa tehdään vääriä asioita eli keskitytyään asiakastyön sijaan byrokratiaan ja ongelmien ennaltaehkäisyn asemasta korjaaviin toimiin.
Tutkimustieto osoittaa myös, että asioita tehdään väärin eli tiedon sijaan mutun ja fabrikoitujen asiakirjojen varassa asiakkaita kuulematta ja lakeja noudattamatta.
Kai Alhasen (2014,61) tutkimuksessa lastensuojelun asiakkaana olleet nuoret ja vanhemmat kokivat järjestelmän toiminnan monelta osin moraalittomaksi. He uskoivat sen ilmentävän vallitsevia yhteiskunnallisia arvoja, joissa korostuvat tasa-arvon, oikeudenmukaisuuden ja inhimillisyyden sijaan taloudellinen tehokkuus, ihmisten välineellisyys ja eriarvoisuus.
Lastensuojelun ongelma on resurssien tuhlaus ja väärinkohdentaminen- ei resurssien puute
Sosiaalityöntekijöiden edunvalvontakampanjan puhemieheksi on ryhtynyt asiakkaiden negatiivisia kokemuksia useaan otteeseen kiistänyt Helsingin hallinto-oikeuden asiantuntija ja Talentian erityisasiantuntija Alpo Heikkinen, joka toimii lastensuojelupalveluita tarjoavan yrityksen osakkaana yhdessä Helsingin kaupungin sosiaalivirastossa työskennelleiden sosiaalityöntekijöiden kanssa.
Sosiaalityön henkilöstö- tai aikaresursseja lisäämällä ei ole osoitettu saavutettavan suoraan lisääntyvää hyvinvointia ja asiakasmäärien vähenemistä. Sosiaalityöntekijöiden määrän lisäämisen ei ole todettu vähentävän- vaan päinvastoin lisäävän perheiden tuen tarpeita (Hanna Heinonen 26.9.2012 LSKL).
Erityisen ikävää on että myös SDP ja Vasemmistoliitto -historiasta mitään oppimatta- ovat ottaneet tehtäväkseen resurssien väärinkohdentamisen asiantuntijoille avuntarvitsijoiden sijaan.
Ammatillisen edunvalvontapropagandan asemasta tulisi tarkastella sitä mitä lastensuojelun sosiaalityöntekijät käytännössä tekevät vaikkapa pylpyrän tai perhetyön työmenetelmien avulla.
Sosiaalityöntekijä, joka valittaa sadan asiakkaan asiakaskuormaa ei kohtaa välttämättä edes yhtä asiakasta työpäivänsä aikana. Varsinaisen asiakastyön sijaan päivät kuluvat byrokratiatyössä ja moniammatillisissa kokouksissa.
Leijonanosan lastensuojelun työntekijän työajasta haukkaa asiakkaille parhaimmillaan tarpeeton ja pahimmillaan oikeusturvaongelmia tuottava kirjaaminen, kokoustaminen ja sijaishuollon verkostojen kanssa seurustelu.
Lastensuojelun sosiaalityöntekijän tyypillinen työpäivä voi olla:
8-9: aamukahvi ja valmistautuminen päivään
9-10: puhelinaika ja puhelimessa puhuminen
10-11: puhelujen kirjaaminen asiakasrekisteriin ja soitot virastoihin
11-12: lounas
12-13 moniammatilliseen kokoukseen/hallinto-oikeuteen/sijaishuoltopalaveriin matkustaminen
13-16 moniammatillinen kokous
Ylitöinä tehdään
16-17 matkustaminen moniammatillisesta kokouksesta toimistolle
17- 18 moniammatillisen kokouksen tapahtumien kirjaaminen Efficaan.
Monen samansisältöisen työpäivän "asiakaskuorman" on saattanut aiheuttaa yksi kotiapua pyytävä yksinhuoltaja, jolle on kotiavun antamisen sijaan tehty vanhemmuudenarviointi tai skandaaliguru Bentovimin perhearviointi jonkin sijoituspaikkoja tarjoavan yrityksen toimesta.
"Arvioinnissa" on luonnollisesti löydetty yrityksen oman kalliin palvelun: sijoituksen tai perhekuntoutuksen tarve.
Asiakasta, jonka ongelma olisi ollut ratkaistavissa kotiavulla pyöritetään kymmenen hengen voimin( sosiaalityöntekijät, perhetyöntekijät, arviointiyksikön työntekijät, ensi- ja turvakodin/mt-toimiston työntekijät) vuosi tai jopa vuosia "moniammatillisessa yhteistyössä", jonka tarkoitus on oikeuttaa suunnitteilla oleva tai jo tehty, usein väärä ja turha sijoituspäätös ja sen jatkaminen.
Poliitikoille olisikin tarpeen tehdä yllätyskäyntejä sosiaalitoimistoon ja seurata mitä sosiaalityöntekijät siellä käytännössä tekevät tai pyytää nähtäväkseen muutaman satunnaisesti valitun asiakkaan asiakaspaperit.
Parannusta ei ole väärien asioiden tekeminen juoksemisen sijaan kävellen
Se, että sosiaalityöntekijä suorittaa matkansa (perustehtäväänsä ja asiakaspalveluun liittymättömistä ja palvelun ja perustehtävän suorastaan vaarantavista) kokouksista toiseen juosten ei tarkoita, että hänelle tulisi myöntää lisäresursseja. Jos lisäresursseja halutaan ne tulisi suunnata ensisijaisesti peruspalveluihin. jotka estävät asiakkaita ajautumasta lastensuojeluun.
Asiakkaita ei hyödytä, että yhdestä turhasta kokouksesta toiseen juoksevan sosiaalityöntekijän sijaan saadaan kaksi- tai kolme sosiaalityöntekijää kävelemään turhien kokousten väliä.
Asiakkaita ei myöskään hyödytä, että turhan byrokratian ja sen tuottamien oikeusturvaongelmien salailuun ja poisselittelyyn suunnataan resursseja.
Ongelma on että sosiaalityöntekijät tekevät vääriä asioita- juosten. Kiire ja päätön säntäily paikasta toiseen on itseaiheutettua ja lastensuojelusta puuttuvan tutkimustiedon, strategian, johtamisen ja valvonnan tulosta.
Sosiaalialan epäkohtatutkimuksen mukaan epäkohdissa on ollut usein kyse joko lainvastaisista ohjeistuksista asiakkaiden tuissa ja palveluissa tai asiakkaiden oikeuksien ja hyvinvoinnin vastaisista ohjeistuksista. Lisäksi on ollut kyse tiettyjen työntekijöiden epäammatillisesta käytöksestä asiakkaita kohtaan. Lainvastaisia ohjeistuksia ei ole muutettu. Epäkohdista vaietaan eikä niistä raportointi johda muutoksiin (Talentia 5/2016, 20).
Nyt lastensuojeluun on päätetty perustaa osaamisen keskuksia lastensuojelun työntekijöiden tueksi.
Jotta keskuksetkin tekisivät vääriä asioita, parasta aikaa on valmistumassa selvitys, jossa 270 pääosin vääriä asioita tekevää sosiaalityöntekijää kertoo mitä pitäisi tehdä. Asiakkaita ei ole kuultu eikä tutkimustietoa ole hyödynnetty. Lastensuojelun avun kuvitellaan löytyvän mm. LAPE-hankkeesta, Hackneyn mallista ja perhekeskuksista.
Sosiaalityöntekijöiden lisärahoitus tarkoittaa, että väärien asioiden tekeminen jatkuu ja lisääntyy. Väärien asioiden tekeminen tuottaa lisää valeasiakkaita, vääriä päätöksiä ja toimenpiteitä ja lisääntyviä kustannuksia ja kärsimyksiä.
Suurin osa lastensuojelun asiakkaista on jo valeasiakkaita eli asiakkaita jotka eivät halua, tarvitse eivätkä saa lastensuojelun palveluja.
Lastensuojelu itse tuottaa ja ylläpitää asiakaskuormia mm. kirjaamalla asiakkaiden palvelupyynnöt lastensuojeluilmoituksiksi ja mieltämällä onnistumisen huostaanotoiksi ja niiden ylläpidoksi.
Oikeillekaan avuntarvitsijoille lastensuojelulla ei ole tarjottavana mitään käyttökelpoista.
Perheiden tarpeidenmukaisia palveluja ei ole olemassa/saatavilla.
Lastensuojelun asiakkuus estää avun saamista.
Valtio palkitsi kuntia pitkään pelkistä huostaanotoista, joten perheiden ongelmia ennaltaehkäisevät palvelut jätettiin kehittämättä.
Sosiaalityön professori Brigit Featherstone varoitti taannoisella seminaarivierailullaan, että sosiaalityöntekijät käyttävät lähes 86% työajastaan byrokratian haasteiden täyttämiseen ja vain 14% asiakastyöhön, joka sekin kuluu suurelta osin byrokratian velvoitteiden kontrolloimiseen esim. kyselyihin muistiko asiakas käydä työvoimatoimistossa jne.
Featherstonen mukaan sosiaalityöntekjät tuntuvat olevan kiinnostuneempia sosiaalibisneksestä ja saadusta palkasta kuin työnsä sisällöstä ja tuloksista ja kuvittelevat, että hyvää sosiaalityötä voi tehdä työskentelemällä pelkästään lapsen kanssa vailla kontaktia vanhempiin.
Featherstone väittää, että markkinaperustainen neo-liberalismi, seulauskulttuuri ja riskiregiimiin perustuva lastensuojelun malli ovat puristaneet pois humaanin sosiaalityön mahdollisuudet.
Hänen mukaansa sosiaalityöntekijät ovat omaksuneet yksilöpsykopatologisoinnin ja syyttelyn kulttuurin. Sosiaalityössä on tullut tavaksi auttamisen sijaan syyttää ja vastuuttaa köyhiä ja sairaita asiakkaita omasta kohtalostaan.
Featherstonen puheenvuoro sosiaalityöntekijöiden resurssejaan tuhlaavasta ajankäytöstä oli tärkeä ja tiedon olisi suonut kulkeutuvan poliitikoille ja päättäjille.
Suomalainen sijaishuollon edunvalvonnan elämäntehtäväkseen ottanut media piti huolta siitä, että Featherstonen puheenvuoroa ei julkaistu missään.
Lokakuun Liike sentään suomensi ja julkaisi sen. Kaikki valtamediat sen sijaan toitottivat turhaa byrokratiaa ja oikeusturvaongelmia tuottavien arviointien autuutta.
Koko seminaarista sai valtakunnallista julkisuutta vain Featherstonen kritisoimaa epähumaania sosiaalityötä tuottava ja professori Kate Morrisin paheksumia turhia tutkimuksia ja vääriä leimoja aiheuttava kaltoinkohtelun riskilista, jonka haittoja ja eettisiä riskejä suomalaiset kehittäjät ja käyttäjät eivät tunnu millään tunnistavan eivätkä tunnustavan (YLE, Kaltoinkohdeltuja lapsia on kaikkialla, 10.11.2015).
Riskisseula onkin otettu tehokkaasti käyttöön arviointikeskuksiksi muuttuneissa perhekeskuksissa.
Kun huolen keskiössä ja monitoroinnin kohteena on lakisääteisiä palveluja pyytämään tulleiden vanhempien pienituloisuus, kiire tai kodinhoitotaidot koulu- ja viranomaiskiusaaminen, köyhyyden syveneminen ja islamismin ongelmat saavat rauhassa jatkua.
Resurssien väärinkohdentamisen kalliit seuraukset
Sijaishuollon edunvaltaan keskittyvän lastensuojelun resurssien lisääminen tuottaa resurssivaateiden oikeuttamiseksi lisää suojelun tarpeessa oleviksi lapsiksi määriteltyjä lapsia ja sijoitettuja:
1.Sosiaalityöntekijöiden lisäresursointi tuottaa lisää turhia asiakkuuksia.
2. Lisäresursointi tuottaa turhia ja epätieteellisiä palvelutarpeenarviointeja.
3.Turhat ja epätieteelliset palvelutarpeenarvioinnit tuottavat turhia ja keksittyjä palvelutarpeita- asiakkaille tehdään laittomia ja vääriä toimenpiteitä esim. sijoituksia. Sosiaalityön johto ei puutu epäkohtiin pelätessään maineen, rahoituksen ja henkilökunnan menetystä.
4. Sijoitukset ja sijaishuollon kulut lisääntyvät.
5. Lastensuojelusta ja sijaishuollosta tehdyt valitukset lisääntyvät- valvontaviranomaiset uupuvat, turhautuvat ja vaativat lisäresursseja.
6. Väärät toimenpiteet kurjistavat asiakkaiden tilannetta entisestään lisäten erikoissairaanhoidon asiakkuuksia ja kustannuksia.
6. Hyvät sosiaalityöntekijät lähtevät työnsä tulokset ja toimintakulttuurin toivottomuuden tajutessaan pois viroistaan ja alalta. Käytännön asiakastyö jää ammattitaidottomimpien sosiaalityöntekijöiden haltuun, jotka puolestaan taas vaativat lisää resursseja ratkaisuksi lastensuojelun ongelmiin.
Lilli Autin mukaan Helsingin asiakasyhteydenotoissa välittyi korostunut huoli siitä, että myös sosiaalivirasto on kääntämässä selkänsä apua tarvitseville ihmisille; "Vuosi vuodelta tämä on tullut hullummaksi. Ennen asiakkaat olivat vihaisia, nyt he ovat luhistettuja", Autti sanoi.
- Tuntuu, että lakeja ei tarvitse enää noudattaa. Niitä pidetään vain ohjeellisena hyvän käytöksen kirjana, totesi Vantaan kaupungin sosiaali- ja potilasasiamies Miikkael Liukkonen.
Uudet, ties monennetko lisäresurssit lastensuojeluun takaavat, että resurssien tuhlaus ja väärinkohdentaminen, jota on tuettu erityisesti Vihreiden toimesta jo vuosikymmen jatkuu edelleen. Kehityksen seuraukset ovat jo selkeästi tunnistettavissa mutta eivät näemmä vielä tunnustettavissa.
Tällä kertaa poliitikkoja ja päättäjiä on riippumattomien tutkijoiden, oikeusoppineiden ja kokemusasiantuntijoiden toimesta ainakin varoitettu- moneen kertaan.
Miksi kunnat haluavat palkata lisää sosiaalityöntekijöitä tuottamaan lisää asiakaskuormia?
Miksi niin monet päättäjät haluavat päinvastaisesta tutkimustiedosta huolimatta uskoa, että huostaanotot ja niiden ylläpidon onnistumiseksi mieltävät sosiaalityöntekijät kykenisivät vähentämään huostaanottoja?
Kun seuraava sijoitusten lisääntymisiä päivittelevä lastensuojeluselvitys toteaa jälleen kerran, että "Kukaan Suomessa ei tiedä ovatko lastensuojelutoimien kohteina oikeat lapset, miksi heidät sijoitettiin, missä olosuhteissa he elävät ja miten lastensuojelun toimet ovat heihin vaikuttaneet (STM, Toimiva lastensuojelu)", luulisi päättäjiä edes hävettävän.
Suomalaiseen lastensuojelu-uutisointiin tai poliitikkoihin luottava jää edelleenkin viranomaispropagandan armoille, uutispimentoon ja tietokatveeseen.
Lue myös:
http://www.knuutilaki.net/kirjoitukset/80-lastensuojelun-kriisi-jatkuu
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityontekijoiden-lisays-lisaa-oikeusturvaongelmia-ja-perheiden-hataa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/haataisen-ehdotus-syventaa-lastensuojelun-katastrofia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/paijat-hameen-lastensuojelun-kestokriisi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakkuus-estaa-avun-saamisen
1.Tehdäänkö oikeita asioita
2.Tehdäänkö asioita oikein
Tutkimustieto osoittaa vuodesta toiseen, että lastensuojelussa tehdään vääriä asioita eli keskitytyään asiakastyön sijaan byrokratiaan ja ongelmien ennaltaehkäisyn asemasta korjaaviin toimiin.
Tutkimustieto osoittaa myös, että asioita tehdään väärin eli tiedon sijaan mutun ja fabrikoitujen asiakirjojen varassa asiakkaita kuulematta ja lakeja noudattamatta.
Kai Alhasen (2014,61) tutkimuksessa lastensuojelun asiakkaana olleet nuoret ja vanhemmat kokivat järjestelmän toiminnan monelta osin moraalittomaksi. He uskoivat sen ilmentävän vallitsevia yhteiskunnallisia arvoja, joissa korostuvat tasa-arvon, oikeudenmukaisuuden ja inhimillisyyden sijaan taloudellinen tehokkuus, ihmisten välineellisyys ja eriarvoisuus.
Lastensuojelun ongelma on resurssien tuhlaus ja väärinkohdentaminen- ei resurssien puute
Sosiaalityöntekijöiden edunvalvontakampanjan puhemieheksi on ryhtynyt asiakkaiden negatiivisia kokemuksia useaan otteeseen kiistänyt Helsingin hallinto-oikeuden asiantuntija ja Talentian erityisasiantuntija Alpo Heikkinen, joka toimii lastensuojelupalveluita tarjoavan yrityksen osakkaana yhdessä Helsingin kaupungin sosiaalivirastossa työskennelleiden sosiaalityöntekijöiden kanssa.
Sosiaalityön henkilöstö- tai aikaresursseja lisäämällä ei ole osoitettu saavutettavan suoraan lisääntyvää hyvinvointia ja asiakasmäärien vähenemistä. Sosiaalityöntekijöiden määrän lisäämisen ei ole todettu vähentävän- vaan päinvastoin lisäävän perheiden tuen tarpeita (Hanna Heinonen 26.9.2012 LSKL).
Erityisen ikävää on että myös SDP ja Vasemmistoliitto -historiasta mitään oppimatta- ovat ottaneet tehtäväkseen resurssien väärinkohdentamisen asiantuntijoille avuntarvitsijoiden sijaan.
Ammatillisen edunvalvontapropagandan asemasta tulisi tarkastella sitä mitä lastensuojelun sosiaalityöntekijät käytännössä tekevät vaikkapa pylpyrän tai perhetyön työmenetelmien avulla.
Sosiaalityöntekijä, joka valittaa sadan asiakkaan asiakaskuormaa ei kohtaa välttämättä edes yhtä asiakasta työpäivänsä aikana. Varsinaisen asiakastyön sijaan päivät kuluvat byrokratiatyössä ja moniammatillisissa kokouksissa.
Leijonanosan lastensuojelun työntekijän työajasta haukkaa asiakkaille parhaimmillaan tarpeeton ja pahimmillaan oikeusturvaongelmia tuottava kirjaaminen, kokoustaminen ja sijaishuollon verkostojen kanssa seurustelu.
Lastensuojelun sosiaalityöntekijän tyypillinen työpäivä voi olla:
8-9: aamukahvi ja valmistautuminen päivään
9-10: puhelinaika ja puhelimessa puhuminen
10-11: puhelujen kirjaaminen asiakasrekisteriin ja soitot virastoihin
11-12: lounas
12-13 moniammatilliseen kokoukseen/hallinto-oikeuteen/sijaishuoltopalaveriin matkustaminen
13-16 moniammatillinen kokous
Ylitöinä tehdään
16-17 matkustaminen moniammatillisesta kokouksesta toimistolle
17- 18 moniammatillisen kokouksen tapahtumien kirjaaminen Efficaan.
Monen samansisältöisen työpäivän "asiakaskuorman" on saattanut aiheuttaa yksi kotiapua pyytävä yksinhuoltaja, jolle on kotiavun antamisen sijaan tehty vanhemmuudenarviointi tai skandaaliguru Bentovimin perhearviointi jonkin sijoituspaikkoja tarjoavan yrityksen toimesta.
"Arvioinnissa" on luonnollisesti löydetty yrityksen oman kalliin palvelun: sijoituksen tai perhekuntoutuksen tarve.
Asiakasta, jonka ongelma olisi ollut ratkaistavissa kotiavulla pyöritetään kymmenen hengen voimin( sosiaalityöntekijät, perhetyöntekijät, arviointiyksikön työntekijät, ensi- ja turvakodin/mt-toimiston työntekijät) vuosi tai jopa vuosia "moniammatillisessa yhteistyössä", jonka tarkoitus on oikeuttaa suunnitteilla oleva tai jo tehty, usein väärä ja turha sijoituspäätös ja sen jatkaminen.
Poliitikoille olisikin tarpeen tehdä yllätyskäyntejä sosiaalitoimistoon ja seurata mitä sosiaalityöntekijät siellä käytännössä tekevät tai pyytää nähtäväkseen muutaman satunnaisesti valitun asiakkaan asiakaspaperit.
Parannusta ei ole väärien asioiden tekeminen juoksemisen sijaan kävellen
Se, että sosiaalityöntekijä suorittaa matkansa (perustehtäväänsä ja asiakaspalveluun liittymättömistä ja palvelun ja perustehtävän suorastaan vaarantavista) kokouksista toiseen juosten ei tarkoita, että hänelle tulisi myöntää lisäresursseja. Jos lisäresursseja halutaan ne tulisi suunnata ensisijaisesti peruspalveluihin. jotka estävät asiakkaita ajautumasta lastensuojeluun.
Asiakkaita ei hyödytä, että yhdestä turhasta kokouksesta toiseen juoksevan sosiaalityöntekijän sijaan saadaan kaksi- tai kolme sosiaalityöntekijää kävelemään turhien kokousten väliä.
Asiakkaita ei myöskään hyödytä, että turhan byrokratian ja sen tuottamien oikeusturvaongelmien salailuun ja poisselittelyyn suunnataan resursseja.
Ongelma on että sosiaalityöntekijät tekevät vääriä asioita- juosten. Kiire ja päätön säntäily paikasta toiseen on itseaiheutettua ja lastensuojelusta puuttuvan tutkimustiedon, strategian, johtamisen ja valvonnan tulosta.
Sosiaalialan epäkohtatutkimuksen mukaan epäkohdissa on ollut usein kyse joko lainvastaisista ohjeistuksista asiakkaiden tuissa ja palveluissa tai asiakkaiden oikeuksien ja hyvinvoinnin vastaisista ohjeistuksista. Lisäksi on ollut kyse tiettyjen työntekijöiden epäammatillisesta käytöksestä asiakkaita kohtaan. Lainvastaisia ohjeistuksia ei ole muutettu. Epäkohdista vaietaan eikä niistä raportointi johda muutoksiin (Talentia 5/2016, 20).
Nyt lastensuojeluun on päätetty perustaa osaamisen keskuksia lastensuojelun työntekijöiden tueksi.
Jotta keskuksetkin tekisivät vääriä asioita, parasta aikaa on valmistumassa selvitys, jossa 270 pääosin vääriä asioita tekevää sosiaalityöntekijää kertoo mitä pitäisi tehdä. Asiakkaita ei ole kuultu eikä tutkimustietoa ole hyödynnetty. Lastensuojelun avun kuvitellaan löytyvän mm. LAPE-hankkeesta, Hackneyn mallista ja perhekeskuksista.
Sosiaalityöntekijöiden lisärahoitus tarkoittaa, että väärien asioiden tekeminen jatkuu ja lisääntyy. Väärien asioiden tekeminen tuottaa lisää valeasiakkaita, vääriä päätöksiä ja toimenpiteitä ja lisääntyviä kustannuksia ja kärsimyksiä.
Suurin osa lastensuojelun asiakkaista on jo valeasiakkaita eli asiakkaita jotka eivät halua, tarvitse eivätkä saa lastensuojelun palveluja.
Lastensuojelu itse tuottaa ja ylläpitää asiakaskuormia mm. kirjaamalla asiakkaiden palvelupyynnöt lastensuojeluilmoituksiksi ja mieltämällä onnistumisen huostaanotoiksi ja niiden ylläpidoksi.
Oikeillekaan avuntarvitsijoille lastensuojelulla ei ole tarjottavana mitään käyttökelpoista.
Perheiden tarpeidenmukaisia palveluja ei ole olemassa/saatavilla.
Lastensuojelun asiakkuus estää avun saamista.
Valtio palkitsi kuntia pitkään pelkistä huostaanotoista, joten perheiden ongelmia ennaltaehkäisevät palvelut jätettiin kehittämättä.
Sosiaalityön professori Brigit Featherstone varoitti taannoisella seminaarivierailullaan, että sosiaalityöntekijät käyttävät lähes 86% työajastaan byrokratian haasteiden täyttämiseen ja vain 14% asiakastyöhön, joka sekin kuluu suurelta osin byrokratian velvoitteiden kontrolloimiseen esim. kyselyihin muistiko asiakas käydä työvoimatoimistossa jne.
Featherstonen mukaan sosiaalityöntekjät tuntuvat olevan kiinnostuneempia sosiaalibisneksestä ja saadusta palkasta kuin työnsä sisällöstä ja tuloksista ja kuvittelevat, että hyvää sosiaalityötä voi tehdä työskentelemällä pelkästään lapsen kanssa vailla kontaktia vanhempiin.
Featherstone väittää, että markkinaperustainen neo-liberalismi, seulauskulttuuri ja riskiregiimiin perustuva lastensuojelun malli ovat puristaneet pois humaanin sosiaalityön mahdollisuudet.
Hänen mukaansa sosiaalityöntekijät ovat omaksuneet yksilöpsykopatologisoinnin ja syyttelyn kulttuurin. Sosiaalityössä on tullut tavaksi auttamisen sijaan syyttää ja vastuuttaa köyhiä ja sairaita asiakkaita omasta kohtalostaan.
Featherstonen puheenvuoro sosiaalityöntekijöiden resurssejaan tuhlaavasta ajankäytöstä oli tärkeä ja tiedon olisi suonut kulkeutuvan poliitikoille ja päättäjille.
Suomalainen sijaishuollon edunvalvonnan elämäntehtäväkseen ottanut media piti huolta siitä, että Featherstonen puheenvuoroa ei julkaistu missään.
Lokakuun Liike sentään suomensi ja julkaisi sen. Kaikki valtamediat sen sijaan toitottivat turhaa byrokratiaa ja oikeusturvaongelmia tuottavien arviointien autuutta.
Koko seminaarista sai valtakunnallista julkisuutta vain Featherstonen kritisoimaa epähumaania sosiaalityötä tuottava ja professori Kate Morrisin paheksumia turhia tutkimuksia ja vääriä leimoja aiheuttava kaltoinkohtelun riskilista, jonka haittoja ja eettisiä riskejä suomalaiset kehittäjät ja käyttäjät eivät tunnu millään tunnistavan eivätkä tunnustavan (YLE, Kaltoinkohdeltuja lapsia on kaikkialla, 10.11.2015).
Riskisseula onkin otettu tehokkaasti käyttöön arviointikeskuksiksi muuttuneissa perhekeskuksissa.
Kun huolen keskiössä ja monitoroinnin kohteena on lakisääteisiä palveluja pyytämään tulleiden vanhempien pienituloisuus, kiire tai kodinhoitotaidot koulu- ja viranomaiskiusaaminen, köyhyyden syveneminen ja islamismin ongelmat saavat rauhassa jatkua.
Resurssien väärinkohdentamisen kalliit seuraukset
Sijaishuollon edunvaltaan keskittyvän lastensuojelun resurssien lisääminen tuottaa resurssivaateiden oikeuttamiseksi lisää suojelun tarpeessa oleviksi lapsiksi määriteltyjä lapsia ja sijoitettuja:
1.Sosiaalityöntekijöiden lisäresursointi tuottaa lisää turhia asiakkuuksia.
2. Lisäresursointi tuottaa turhia ja epätieteellisiä palvelutarpeenarviointeja.
3.Turhat ja epätieteelliset palvelutarpeenarvioinnit tuottavat turhia ja keksittyjä palvelutarpeita- asiakkaille tehdään laittomia ja vääriä toimenpiteitä esim. sijoituksia. Sosiaalityön johto ei puutu epäkohtiin pelätessään maineen, rahoituksen ja henkilökunnan menetystä.
4. Sijoitukset ja sijaishuollon kulut lisääntyvät.
5. Lastensuojelusta ja sijaishuollosta tehdyt valitukset lisääntyvät- valvontaviranomaiset uupuvat, turhautuvat ja vaativat lisäresursseja.
6. Väärät toimenpiteet kurjistavat asiakkaiden tilannetta entisestään lisäten erikoissairaanhoidon asiakkuuksia ja kustannuksia.
6. Hyvät sosiaalityöntekijät lähtevät työnsä tulokset ja toimintakulttuurin toivottomuuden tajutessaan pois viroistaan ja alalta. Käytännön asiakastyö jää ammattitaidottomimpien sosiaalityöntekijöiden haltuun, jotka puolestaan taas vaativat lisää resursseja ratkaisuksi lastensuojelun ongelmiin.
Lilli Autin mukaan Helsingin asiakasyhteydenotoissa välittyi korostunut huoli siitä, että myös sosiaalivirasto on kääntämässä selkänsä apua tarvitseville ihmisille; "Vuosi vuodelta tämä on tullut hullummaksi. Ennen asiakkaat olivat vihaisia, nyt he ovat luhistettuja", Autti sanoi.
- Tuntuu, että lakeja ei tarvitse enää noudattaa. Niitä pidetään vain ohjeellisena hyvän käytöksen kirjana, totesi Vantaan kaupungin sosiaali- ja potilasasiamies Miikkael Liukkonen.
Uudet, ties monennetko lisäresurssit lastensuojeluun takaavat, että resurssien tuhlaus ja väärinkohdentaminen, jota on tuettu erityisesti Vihreiden toimesta jo vuosikymmen jatkuu edelleen. Kehityksen seuraukset ovat jo selkeästi tunnistettavissa mutta eivät näemmä vielä tunnustettavissa.
Tällä kertaa poliitikkoja ja päättäjiä on riippumattomien tutkijoiden, oikeusoppineiden ja kokemusasiantuntijoiden toimesta ainakin varoitettu- moneen kertaan.
Miksi kunnat haluavat palkata lisää sosiaalityöntekijöitä tuottamaan lisää asiakaskuormia?
Miksi niin monet päättäjät haluavat päinvastaisesta tutkimustiedosta huolimatta uskoa, että huostaanotot ja niiden ylläpidon onnistumiseksi mieltävät sosiaalityöntekijät kykenisivät vähentämään huostaanottoja?
Kun seuraava sijoitusten lisääntymisiä päivittelevä lastensuojeluselvitys toteaa jälleen kerran, että "Kukaan Suomessa ei tiedä ovatko lastensuojelutoimien kohteina oikeat lapset, miksi heidät sijoitettiin, missä olosuhteissa he elävät ja miten lastensuojelun toimet ovat heihin vaikuttaneet (STM, Toimiva lastensuojelu)", luulisi päättäjiä edes hävettävän.
Suomalaiseen lastensuojelu-uutisointiin tai poliitikkoihin luottava jää edelleenkin viranomaispropagandan armoille, uutispimentoon ja tietokatveeseen.
Lue myös:
http://www.knuutilaki.net/kirjoitukset/80-lastensuojelun-kriisi-jatkuu
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityontekijoiden-lisays-lisaa-oikeusturvaongelmia-ja-perheiden-hataa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/haataisen-ehdotus-syventaa-lastensuojelun-katastrofia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/paijat-hameen-lastensuojelun-kestokriisi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakkuus-estaa-avun-saamisen
RSS Feed
