Siitä puhe, mistä puute- huolta ja riskiä etsimässä
Sijaishuolto ja lastensuojelu lobbaavat mieluusti päättäjille ja medioihin myyttiä pahoinvoivista suomalaisista riskiperheistä- ja siinä sivussa oman vallan, reviirin ja rahoituksen laajentamista. Tämä puhe luokitellaan asiantuntijatiedoksi. Asiakkaat taas puhuvat enimmäkseen puuttuvasta oikeusturvasta mutta heidän puheensa mitätöidään vertaistueksi ja vihapuheeksi.
Sijaishuollon yritysten ja puolueettomiksi kansalaisjärjestöiksi tekeytyvien sijaishuollon piiloyritysten ja -edunvalvojien mainosten mukaan Suomi on täyttymässä riskiperheistä. Suomalaiset perheet korisevat kuolintuskissaan tai ovat räjähtämäisillään asiantuntija- tarkkailijoiden silmille:
”Suomalaiset perheet voivat pahoin”
”Suomalaiset perheet ovat kriisissä”
"Paljastuiko piilevä perhepommi Suomessa?"
”Lapset jäävät perheissä vaille huolenpitoa”
"Aino ja Onni haluavat turvallisen kodin"
"Sijaisvanhemmuus on maailman tärkein tehtävä- voisitko sinä olla sijaisvanhempi"
Riskiperheen käsitteeseen törmää jatkuvasti lastensuojelun ja terveydenhuollon teksteissä ja koulutuksissa. Leimaavaa ja poliittisia tarkoitusperiä palvelevaa riskiperheen käsitettä käyttävät mm. omia sijaishuoltopalvelujaan kaupittelevat ja lastensuojelun edunvalvontahanketta lobbaavat Nuorten Ystävät ry, SOS- lapsikylä ry, Diakonissalaitos Oy ja Pelastakaa Lapset ry. Käsitettä viljelevät myös Mannerheimin Lastensuojeluliitto ( MLL), Pesäpuu ry, Hoitotyön Tutkimussäätiö, THL ja Lääkäriliitto.
Riskin osoittimet vaihtelevat asiantuntijoiden mukaan. Riski voi olla mm. monilapsisuutta, yksinhuoltajuutta, uusperheellisyyttä, vanhempien nuoruutta, vanhuutta tai pienituloisuutta. Riskiperheiden määritelmiin mahtuvat kaikki suomalaiset perheet.
Perhekotiyrityksiään pyörittäviä sijaisperheitä ei kuitenkaan koeta riskeiksi, ei siinäkään tapauksessa, että sijoitetut raportoivat väärinkäytöksistä ja väkivallasta.
Rekisteröidyksi riskiperheeksi tullaan epäilyllä avuntarpeesta. Riskiperhe syntyy kun perhe pyytää julkisesti apua asiantuntijalta tai asiantuntija tai kuka tahansa ohikulkija arvelee lapsen tai perheen tarvitsevan apua.
Riskistä, huolesta ja puuttumisesta koostuva riskiregiimi osaa vastustaa pyrkimyksiä valtansa suitsimiseksi.
Uusi sosiaalihuoltolaki laajentaa runsaasti oikeusturvaongelmia aiheuttavan huoli- ja riskiluokittelun aikuisiin; myös vanhemmasta voi ja pitää salassapitosäännösten estämättä ja viipymättä tehdä ilmianto, mikäli arvelee tämän olevan uhkaava tai sosiaalihuollon tuen tarpeessa (SHL 4, 35 §). Lastensuojeluasiakkuutta edellyttämätön palvelutarvearviointi kääntyy nopeasti riskikartoitukseksi, lastensuojelutarpeen arvioinniksi ja sijaishuoltoon sijoittamisen tueksi.
Pakkotoimilla uhkaamalla tehdyt usein asiakkaiden tahdonvastaiset passitukset ensi- ja turvakotien tai perhekuntoutusyksiköiden sosiaalivankeuteen sinetöivät perheiden riskistatuksen ja oikeuttavat niihin kohdistuvan taitamattoman ja vahingollisen puuttumisen. Poikkeavuus sinänsä ei siis johda sosiaaliseen kontrolliin vaan toisin päin: poikkeavuus on sosiaalisen kontrollin seuraus.
Asiakkaiden mukaan ensi- ja turvakoti- tai perhekuntoutusjaksot eivät muidenkaan avohuollon tukitoimien tapaan toimi huostaanottojen ehkäisynä vaan huostaanottojen ja syrjäyttämisen esiasteena.
Riskipuhe riskitodellisuuden rakentajana
Tutkija Kirsi Kallion mukaan turvallisuuden lisääminen ei automaattisesti lisää oikeudenmukaisuutta vaan voi päinvastoin syventää eroja ihmisten ja ihmisryhmien välillä ( THL, 2011, 28).
Onko riskidiskurssilla kenties tarkoitus valmistella kansan kahtiajako ja tulo- ja hyvinvointierojen kasvattaminen entisestään?
Tilastotietojen puuttuessa kukaan ei tiedä miksi yli 18 000 lasta on luokiteltu riskilapsiksi ja siirretty kodeistaan sijaishuoltoon mutta viranomaisilla on varma usko siihen, että syy on pahoinvoivissa riskiperheissä. Räjähdysvaara koskee vain heitä.
Sijaishuoltosopimus ja/tai vuorokauden kestävä pikakurssitus nostaa perheen kuin perheen riskittömien luokkaan 17 000 000 euron yleistukien, 30 000-150 000 vuosikorvausten, vapaaehtoisten apukäsien ja lastensuojelun diplomaattisen koskemattomuuden avulla.
Tutkimusprofessori Matti Rimpelän mukaan lapsibisnestä ei valvo kukaan eikä kukaan tiedä minkälaisia tuloksia ja vaikutuksia lasten sijoittamisella on.
Tavallisista perheistä sen sijaan on runsaasti tutkimustietoa.
Perheiden riskit ovat vähentyneet
Tutkimustiedon valossa väitteet suomalaisten perheiden syvenevästä pahoinvoinnista ovat puppua.
Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin (ennen Optula) Rikollisuustilanne 2014 -katsauksen mukaan kaikissa pääryhmissä - omaisuusrikoksia lukuun ottamatta - rikosten määrä väheni.
Suomessa fyysisen perheväkivallan määrän kehitys on ollut viime vuosikymmeninä erittäin suotuisa. 1980-luvun jälkeen toistetuissa niin sanotuissa uhritutkimuksissa sekä miehiin että naisiin kohdistunut vamman aiheuttanut väkivalta on vähentynyt voimakkaasti. Myös lasten kokema väkivalta väheni.
Lapsiin kotona kohdistuva kuritusväkivalta on dramaattisesti vähentynyt.
Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tekemän nuorisorikollisuuskyselyn mukaan nykynuoret ovat lainkuuliaisempia kuin aiemmat sukupolvet. Nuorten tekemät rikokset ovat vähentyneet selvästi viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana.
Nuorten aiheuttamat häiriötapaukset ovat vähentyneet ja nuorten maleksiminen ja eräänlainen jengiytyminen vaikkapa ostoskeskuksissa on hävinnyt lähes olemattomiin.
Päihdetilastollisen vuosikirjan mukaan alkoholin kulutus ja useat alkoholin käyttöön liittyvät haitat ovat edelleen vähentyneet.
Nuorten alkoholinkulutus on vähentynyt. Lääkärilehden mukaan alkoholin ja pillereiden yhteiskäyttö päihtymystarkoituksessa on lähes puolittunut kaikilla koululaisilla 16 vuoden aikana ( lääkärilehti 30.10.2012)
Perhebarometrin mukaan perheiden kanssa vietetään aikaa enemmän kuin koskaan. Isät käyttävät entistä enemmän aikaa kotitöihin ja lastenhoitoon.
Suomalaisten koulutustaso on noussut. Nykyisin perheet ovat koulutetumpia ja varakkaampia kuin milloinkaan ennen. He myös asuvat tilavammin kuin koskaan aiemmin.
Tuloerot ovat valitettavasti kasvaneet ja lastensuojelun asiakkaat ovat tyypillisesti pienituloisia.
Vaikka väitetään , että nykyajan ainoa häpeä on köyhyys ja ainoa eettinen ongelma lihominen köyhätkin perheet ovat hyvinvointivaltion turvin pystyneet tarjoamaan lapsilleen kelvollisen ravitsemuksen, sosiaalista osallisuutta, koulutuksen ja terveydenhuollon. Tuskin enää tulevaisuudessa, jossa vanhemmuus on varattu vain vauraille tai lastensuojelun virallisille kasvatuskumppaneille.
Huostaanotot ja lastensuojelun riskit ovat lisääntyneet
Vaikka perheiden ongelmissa on tapahtunut laskua jo vuosien ajan, huostaanotot ovat lisääntyneet maahamme ajetun varhaisen puuttumisen ideologian myötä.
Sijaishuollon takana vaikuttavat isot tahot. Esimerkiksi Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n erilaisissa valiokunnissa ja työryhmissä on monia lastensuojelulla kovaa liikevoittoa tekevien yritysten edustajia.
Lastensuojelun henkilöstön ja erilaisten lastenkotien lukumäärä ja kysyntä , lastensuojelun ja sijaishuollon kustannukset sekä lastensuojelusta ja sijaishuollosta tehdyt valitukset ovat kasvaneet räjähdysmäisesti.
Perheiden sijaan kriisissä tuntuukin olevan perheiden oletetulla kriisillä elävä ja rahastava lastensuojelu ja sijaishuolto. Niiden kasvojenpesu ja imagon kiillotus on katsottu lastensuojelujärjestöissä ja mediassa tärkeämmäksi kuin lapsille ja perheille vahingollisten toimintakäytäntöjen poistaminen.
Sijaishuollon valvontaa tai asiakkaiden oikeusturvaa ei ole saatu kuntoon. Eduskunnan oikeusasiamies Jääskeläinen on nimennyt lastensuojelun yhdeksi suurimmista suomalaisista ihmisoikeusongelmista. YK:n lapsen oikeuksien komitea on huomauttanut Suomea paitsi runsaasta huostaanotettujen määrästä myös lasten olemattomasta kuulemisesta huostaanottojen yhteydessä, yhtenäisten sijaishuoltoon sijoittamisen kriteereiden puuttumisesta , sijaishuoltopaikkojen puutteellisesta valvonnasta ja perheen jälleenyhdistämisvelvoitteen laiminlyönneistä.
Lastensuojelun toimintakäytäntöjä ja vuorovaikutusta vaivaa sama asenteellisuus ja ylimielisyys kuin punaorpo- tai pakkoauttajakeskustelun aikoihin. Lukuisat EIT- tuomiot eivät ole vaikuttaneet työskentelytapoihin lainkaan.
Yhdenmukainen kansainvälinen tutkimustieto todistaa huostaanottojen vaarantavan lasten ja nuorten osallisuuden, terveydenhuollon ja koulutuspolut kaikkialla. Huostaanotto ja kodin ulkopuolelle sijoittaminen on siis tutkitusti riski. Sosiaali- ja terveydenhuollossa ei kuitenkaan puhuta lasten riskisijoittamisesta, riskilaitoksista tai riskiyrittäjistä tai - työntekijöistä.
Sosiaalityöntekijät tallettavat lapsia huolettomasti Sijaishuoltopankista löytämiensä valvomattomien yrittäjien tiluksille kasvattamaan yritysten liikevoittoa koko lapsuuden ajaksi. Yhdeksälle kymmenestä huostaanotetusta huostaanotto on jo pysyvä. LSKL:n tutkimuksen mukaan perheiden jälleenyhdistäminen on harvinaista, vaikka sen pitäisi olla lakisääteinen velvoite. Sijoitukset ovat riskibisnestä mutta riskeistä huolimatta niitä tuetaan.
Erityisen huolestuttavaa on viime vuosina voimakkaasti lisääntyneiden kiireellisten sijoitusten määrä, kuten myös lastensuojelussa tehtävien vastentahtoisten toimenpiteiden määrä. Asiakasmäärien kasvu kohdistuu erityisesti 13–17-vuotiaisiin teini-ikäisiin (Lastensuojelu 2010).
Tutkija Johanna Hiitola on huomannut, etteivät huostaanottopäätökset korreloi positiivisesti esim. yleisesti kehityksen riskeinä pidettyjen lapsiin kohdistuvan väkivallan tai laiminlyöntien kanssa. Hiitolan väitöskirjatutkimuksessa huostaanottojen keskeisiksi arviointikriteereiksi nousi konkreettisten tapahtumien tai lapsen laiminlyönnin sijaan usein vanhempien ”kunnollisuus” esim. koulutus, varallisuus ja etninen tausta (Hiitola, 2015).
Lastensuojelussa riski piileksii vain biologisessa perheessä ja vanhemmuudessa. Kun psykoanalyysissä kaikki oli vielä äitien syytä, lastensuojelussa puhutaan sentään riittämättömästä vanhemmuudesta. Tosiasiassa riittämätön vanhempi on kuitenkin lähes aina äiti (Jokinen 1996, 87-89, Hiitola & Heinonen 2009, 57).
Isien kanssa ei välttämättä vaivauduta edes työskentelemään.
Mitä vähemmän todellisia vaaran aiheita sitä enemmän riskejä, huolta ja huolipuhetta
Välittömiksi ja todellisiksi vaaroiksi katsottujen asioiden kadotessa lastensuojelun on täytynyt löytää olemassaololleen ja toiminnoilleen uusia perusteita ja oikeutuksia.
Ratkaisu on löydetty realisoitumattomasta riskistä, vaaran uhasta, varhaisesta puuttumisesta ja huolidiskurssista.
Todellisten, objektiivisten vaarojen kadotessa lastensuojelun toiminnan perusteet siirtyvät työntekijöiden kuvitteellisiin subjektiivisiin uhkiin ja pelkoihin , joita yritetään akateemistaa ja tieteellistää vaihtelevalla menestyksellä.
Tutkija Hille Koskelan mukaan pelko on sosiaalisesti tuotettua: käsitykset siitä, mikä on turvatonta muotoutuvat arkipäiväisessä kommunikaatiossa ja usein tiedostamatta. Pelon sosiaalinen rakentuminen konkretisoituu moralistisesti latautuneena keskusteluna ja lähes paniikinomaisena huolena lasten turvallisuudesta.
Turvallisuuteen pyrkiminen kuitenkin helposti lisääkin koettua turvattomuutta ja pelosta tulee kierre.
Kun pelon kulttuuri on voimistunut yhteiskunnassa, myös turvallisuuden tuotteistaminen on tullut mahdolliseksi (Koskela 2009, 337).
Koskela kehottaakin miettimään, miten pelon kulttuurista voitaisiin viitoittaa tietä kohti toleranssin kulttuuria, jossa erilaisuuden kanssa opitaan elämään ilman, että aletaan turvallistaa tai kriminalisoida.
Tutkija Kirsi Kallio varoittaa, että annettuina otetut käsitteet ja kyseenalaistamattomat totuudet kantavat mukanaan kutsumattomia vieraita, jotka ovat kaikkea muuta kuin viattomia toimijoita. Epäkriittinen suhtautuminen sen kaltaisiin ilmiöihin kuin turvallisuus, hyvinvointi ja varhainen puuttuminen on näin ollen äärimmäisen vaarallista ja pelottavaa- ja kääntyy vain kaupallisten toimijoiden hyödyksi.
Vanhojen pelon ja valvonnan kohteiden esim. irtolaisten vähentyessä lastensuojelun asiakashankintaa on pitänyt laajentaa uusiin keskiluokkaisiin väestöryhmiin, joilla on paremmat resurssit paeta ja vastustaa kontrollia kuin entisillä asiakasryhmillä.
Monissa lastensuojelun teksteissä on kirjoitettu saippuapalaperheistä, jotka harmittavasti luiskahtavat puuttujan ulottumattomiin kerta toisensa jälkeen.
Ratkaisuksi puuttumisen ja kontrollin ongelmaan onkin löydetty kritiikin jo lähtökohtaisesti estävä lapsen etu, jonka ainoaksi asiantuntijaksi sosiaalityöntekijät ovat itsensä nimittäneet.
Samalla entisestä köyhien ja osattomien asiakkaiden edunvalvontatehtävästä on sosiaalityössä siirrytty fiktiivisen lapsen edun kautta ja avulla kohti pelkokierrettä ylläpitävää riskiseulausta, varhaista puuttumista, tuotteistettua (pseudo)turvallisuutta ja vauraan sijaishuollon kumppanuutta.
Myös lainsäätäjä on havainnut tämän ja yrittää oikaista kehitystä mm. suitsimalla raivokasta asiakashankintaa ja palauttamalla kiireellisiin sijoituksiin näyttövelvoitteen välittömästä vaarasta.
Sijaishuollon liiketoiminta ja edunvalvonta edellyttävät perheiden leimaamista
Kansalaisille on tullut selväksi, että lastensuojelun asiantuntija-instituutioissa lasten ongelmia saa nostaa esiin vain valikoivasti siten, etteivät sosiaalikoneiston virkamiehet ja lastensuojeluun syntynyt tuottoisa liiketoiminta tunne asemaansa ja saavutettuja etujaan uhatuiksi.
Lastensuojelun virastojen ja virkamiesten päätehtävä tuntuu olevan suojella lastensuojelussa toimivan yksityisen yritystoiminnan etuja ja taata yrityksille tasainen ja jatkuva asiakasvirta.
Dosentti Matti Rimpelän mukaan koko lastensuojelujärjestelmä on viritetty etsimään asiakkaista huostaanoton oikeuttavia häiriöitä. Sosiaalityöntekijä Raili Miettisen mukaan lastensuojelun avohuollon tukitoimet eivät ehkäise - vaan tuottavat huostaanottoja.
Pelastakaa Perheet ry:n Jorma Heikkinen väittää, että ”pitkäaikainen sijoitus edellyttää lapsen ja hänen vanhempiensa leimaamista siten, että tälle pitkäaikaiselle huostaanotolle on perusteet. Vain tälle voi perustua yrityksen pitkäaikainen taloussuunnittelu ja mm. pitkäaikaisten lainojen ottaminen ja muu pääomarahoitus.”
Leimaaminen konkretisoituu lastensuojelun selvityksissä ja asiakaskirjauksissa, joista ruotsalaisprofessori Bo Edvardsson löysi laajamittaista ja vakavaa tosiasioiden manipulointia ja väärentämistä, jolle hän antoi nimen fabrikointi.
Hänen mukaansa lastensuojelun selvitykset ovat propagandadokumentteja perheitä ja lapsia vastaan vaikka niiden väitetään olevan objektiivisia tutkimuksia. Pääasia on esittää kerätystä aineistosta vääristynyt valikoima tietoa, joka näyttää, että lapsi on otettava pakkohuostaan.
Edvardsson huomasi, että lastensuojelun selvitykset oli muotoiltu syyttämisasiakirjoiksi, joissa on sellaisia tyypillisiä piirteitä kuin yksipuolinen valikointi, epäluotettavuus, toistaminen ja tietojen epämääräisyys.
Lastensuojelun ja sijaishuollon ammattilaisten päämääränä tuntuu olevan huostaanottojen tuottaminen ja jatkaminen mm. lastensuojelun edunvalvojan avulla. Ammattikasvattaja Kari Björkmanin mukaan " kerran sisään tullutta sijoitusta ei mielellään lasketa menemään niin kauan kun kunta maksaa hänestä hoitokorvauksen".
Kahden kerroksen väkeä: riittämätön riskivanhempi ja riittävä sijaishuollon kumppani
Pahan biologisen riskiperheen myytin rinnalle rakennetaan myyttiä hyvästä sijaisperheestä.
Suomalaiseen sosiaalipalvelujärjestelmään on ajettu 1930-luvun kaksoisstandardi: jako apua ansaitseviin ja ansaitsemattomiin perheisiin. Köyhät perheet on ajettu huoliluokitusten, liputusten ja riskiseulausten kohteeksi, mutta alati paisuvan sijaishuollon ja sen kumppaneiden laatupuutteita ja väärinkäytöksiä ei valvota eikä noteerata. Täsmälleen sama kasvatuskäytäntö arvotetaan eri tavoin sen perusteella onko kasvattaja vanhempi vai sijaisvanhempi.
Sijaishuoltojärjestöt yhteistyökumppaneineen rekrytoivat nyt julkisrahoitteisesti sijaisvanhempia kaduilta ja eri tapahtumista 24 tunnin pikakoulutuksilla, joissa tulokkaat saavat arvioida itse omat valmiutensa sijaisvanhemmiksi. Koulutuksen lainsäädäntö-osio on puutteellinen ja jää usein kokonaan pitämättä.
Varatuomari Leeni Ikosen mukaan perhehoidon lisääntymisen myötä lasten ja biologisten vanhempien väliset tapaamiset ja yhteydenpito näyttävät entisestään vaikeutuneen.
Verovaroilla tuettu sijaisperhe voi hyvin, mutta siirretty lapsi saattaa voida huonosti. Diplomaattisen koskemattomuuden suojassa vältytään esimerkiksi lastensuojelutoimilta vaikka lastensuojelun perhehoitoa vaivaavat VTV:n mukaan vieläkin vakavammat laatu- ja valvontapuutteet kuin laitoshoitoa.
Oikeusasiamiehen mukaan sosiaalityöntekijät eivät edes huomaa saati raportoi puutteita sijaishuollon kumppaneissaan (Tarkastuspöytäkirja dnro 1001/3/12). Sosiaalityöntekijöillä ”naksahtelee” vain biologisten perheiden seurassa. Sijaishuollon kumppanit eivät huolestuta sosiaalityöntekijöitä silloinkaan, kun lapsen kaltoinkohtelusta löytyy pitävä näyttö.
Siirretyt lapset ovat alkaneet äänestää jaloillaan. Lastensuojeluviranomaiset kutsuvat lasten pakomatkoja ”luvattomiksi poissaoloiksi” ja tekevät vuodessa jopa 3 500–4 000 virka-apupyyntöä poliisille. Lapset ja nuoret karkailevat turvattomiksi määriteltyihin koteihinsa, joista heidät retuutetaan poliisin avustuksella takaisin mm. "erityiseksi huolenpidoksi" nimettyyn valvomattomaan laitoshoitoon.
Edessä epävakaita riskiolosuhteita- piilevä pommi tikittääkin sijaishuollossa?
Sosiaalityön ikoniksi nostetun Aulikki Kananojan mainostama piilevä pommi saattaakin tikittää perheiden sijaan valvomattomassa asiantuntijavallassa ja sijaishuollossa, joissa asiakaskokemusten perusteella pitäisi ottaa välittömästi käyttöön huoliliputus , varhainen puuttuminen ja kiireelliset sijoitukset.
Lastensuojeluun ja sijaishuoltoon tullessaan lapsella on yhä useammin edessään- ei takanaan- epävakaita riskiolosuhteita ja traumatisoivia kokemuksia, joiden hoitamiseen tarvitaan niin vanhempia, juristia, terapeuttia, toimittajaa kuin Kananojan paheksumia kansalaisaktivisteja.
Asiakkaiden tarpeet ja oikeusturvan unohtanut sosiaalihuollon tiedonhallintauudistus tekee riskiseulauksesta entistä helpompaa yhdistämällä sosiaali- ja terveydenhuollon rekisterit. Tutkija Paula Saikkonen kysyy aiheellisesti, pitäisikö dataa kerätä myös siitä, miten asiakkaiden elämäntilanteet paranevat tai huononevat, miten he saavat tarvitsemiaan palveluita ja minkälaiset sosiaalityön menetelmät johtavat myönteisiin tuloksiin?
Korjaavia kokemuksia lastensuojelun ja sijaishuollon aiheuttamiin traumoihin voisi tarjota oikeudenmukainen tuomioistuinlaitos . Valitettavasti riski rinnastetaan jo rikokseen. Psykiatriasta ja lastensuojelusta on muodostunut rikosoikeuden tilalle vaihtoehtoisia tuomioistuimia, joista puuttuu puolueeton ja valvottu tutkinta, oikeudenmukainen oikeudenkäynti ja asiakkaiden oikeussuojakeinot.
Korjaavia tai korvaavia kokemuksia tuskin on luvassa niin kauan kun huostaanottoasiat käsitellään käräjäoikeuden sijaan sosiaalityöntekijä-asiantuntijoiden hallitsemassa hallinto- oikeudessa.
Riskiajattelu on väkivaltaa
Filosofit ja sosiaalipsykologit ovat jo kauan varoittaneet, että ihmisen näkeminen ja kohtelu vain negatiivisena pidetyn tai riskiksi koetun asian esim. heikkouden tai puutteen kautta on ihmisyyden häpäisyä ja väkivaltaa, joka tuottaa vaarallisia itsensätoteuttavia profetioita.
Lastentarhanopettajatkin osaavatkin jo erottaa syyllisyyden ja häpeän ja opettaa lapsille, ettei yksi puute tai virhe tee koko lapsesta puutteellista ja virheellistä. Lastensuojelussa erotusta ei ole vielä sisäistetty. Päinvastoin, puutteiden ja virheiden kuvitellaan vieläpä periytyvän ylisukupolvisesti.
Riskiajattelu kertookin enemmän ajattelijasta kuin ympäröivästä todellisuudesta. Se on loppujen lopuksi pelkoa, suvaitsemattomuutta ja epäluottamusta ihmisiä ja elämää kohtaan. Riskiajattelu on myös kyvyttömyyttä sietää erilaisuutta ja epävarmuutta ja väkivaltaista tarvetta hallita pelolla ja pakolla.
”Mitä enemmän keskiluokka hakee lapsilleen menestystä, sitä todennäköisemmin se päätyy syrjäyttämään toisten lapsia”, kirjoittaa sosiaalityön emeritusprofessori Jorma Sipilä Aikalainen-lehden blogissa.
Ilmiön perimmäinen syy on ”solidaarisuusyhteiskunnan” muuttuminen ”kilpailuyhteiskunnaksi”, jota on voimistanut perheille suunnattujen peruspalvelujen voimakas karsiminen.
Sipilän mukaan syrjäyttäminen on nyt tavallaan yhteiskuntamme ydintoimintaa, sillä kilpailuyhteiskuntaa ei olisi ilman voittajia ja häviäjiä. Eniten tästä kärsivät häviäjien lapset: lastensuojelun asiakkaat. – Ei valinnan yhteiskunnassa ole todennäköistä tehdä sellaisia valintoja, että hyväosaiset aikuiset ryhtyisivät välittämään toisten lapsista.
Riskiyhteiskunta- käsitteen lanseerannut sosiologi Ulrich Beck väittää, että yhteiskuntamme totalitarisoituu pikaista vauhtia, kun ihmisten perusoikeuksia kavennetaan turvallisuuden nimissä ja vaatii, että eliitin hyötyajattelun seurauksena syntyvät riskit olisi saatettava julkiseen keskusteluun.
Riskiyhteiskunnassa pelkkä julkinen avunpyyntö tai ilmoitus tuentarpeesta leimaa ihmisen ja saattaa hänet riskibisneksen raivokkaan asiakashankinnan ja rahastuksen kohteeksi.
Jani Kaaroa mukaillen kaikista köyhyyttä ylläpitävistä myyteistä eräs ilkeimmistä, sitkeimmistä ja vaikeimmin purettavista on ideologinen prinsiippi, jonka mukaan ihmiset ovat jollakin tavalla ansainneet osansa.
Lastensuojelussa tuo prinsiippi tuntuu elävän ja kukoistavan vuosikymmenestä toiseen.
Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelun-porttiteoria-avunpyynto-avautuminen-ja-lasu-asiakkuus-portteja-elinkautisiin
http://mariasyvala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/162060-long-playn-lastensuojelujuttu-vahvistaa-ennakkoluuloja
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/varhainen-huoli-ja-puuttuminen-mielen-sairautta
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/siljan-tarina-suurperhe-viranomaiskiusaamisen-kohteena
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lapsi-voi-paatya-sijoitukseen-vahingossa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhe-paossa-lastensuojelumielivaltaa-julkisuus-kostettiin-heti
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/ylojarvi-koulu-ja-lastensuojelu-piinasivat-perhetta-vuosia
http://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/hallinto-oikeuksien-toiminnasta
http://www.lokakuunliike.com/leeni-ikosen-blogi/hallinto-oikeudet-lastensuojelun-sokea-piste
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-v-uushuutolaisuusverkostoissa-piiri-suuri-pyorii
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-ii-lastensuojelujarjestot-bisneksen-syrjassa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-i-lastensuojelu-tyollistaa-paljon-enemman-kuin-poliisi
http://www.lokakuunliike.com/maria-syvaumllaumln-blogi/10-muutosehdotusta-kohti-parempaa-perheidensuojelua
Sijaishuolto ja lastensuojelu lobbaavat mieluusti päättäjille ja medioihin myyttiä pahoinvoivista suomalaisista riskiperheistä- ja siinä sivussa oman vallan, reviirin ja rahoituksen laajentamista. Tämä puhe luokitellaan asiantuntijatiedoksi. Asiakkaat taas puhuvat enimmäkseen puuttuvasta oikeusturvasta mutta heidän puheensa mitätöidään vertaistueksi ja vihapuheeksi.
Sijaishuollon yritysten ja puolueettomiksi kansalaisjärjestöiksi tekeytyvien sijaishuollon piiloyritysten ja -edunvalvojien mainosten mukaan Suomi on täyttymässä riskiperheistä. Suomalaiset perheet korisevat kuolintuskissaan tai ovat räjähtämäisillään asiantuntija- tarkkailijoiden silmille:
”Suomalaiset perheet voivat pahoin”
”Suomalaiset perheet ovat kriisissä”
"Paljastuiko piilevä perhepommi Suomessa?"
”Lapset jäävät perheissä vaille huolenpitoa”
"Aino ja Onni haluavat turvallisen kodin"
"Sijaisvanhemmuus on maailman tärkein tehtävä- voisitko sinä olla sijaisvanhempi"
Riskiperheen käsitteeseen törmää jatkuvasti lastensuojelun ja terveydenhuollon teksteissä ja koulutuksissa. Leimaavaa ja poliittisia tarkoitusperiä palvelevaa riskiperheen käsitettä käyttävät mm. omia sijaishuoltopalvelujaan kaupittelevat ja lastensuojelun edunvalvontahanketta lobbaavat Nuorten Ystävät ry, SOS- lapsikylä ry, Diakonissalaitos Oy ja Pelastakaa Lapset ry. Käsitettä viljelevät myös Mannerheimin Lastensuojeluliitto ( MLL), Pesäpuu ry, Hoitotyön Tutkimussäätiö, THL ja Lääkäriliitto.
Riskin osoittimet vaihtelevat asiantuntijoiden mukaan. Riski voi olla mm. monilapsisuutta, yksinhuoltajuutta, uusperheellisyyttä, vanhempien nuoruutta, vanhuutta tai pienituloisuutta. Riskiperheiden määritelmiin mahtuvat kaikki suomalaiset perheet.
Perhekotiyrityksiään pyörittäviä sijaisperheitä ei kuitenkaan koeta riskeiksi, ei siinäkään tapauksessa, että sijoitetut raportoivat väärinkäytöksistä ja väkivallasta.
Rekisteröidyksi riskiperheeksi tullaan epäilyllä avuntarpeesta. Riskiperhe syntyy kun perhe pyytää julkisesti apua asiantuntijalta tai asiantuntija tai kuka tahansa ohikulkija arvelee lapsen tai perheen tarvitsevan apua.
Riskistä, huolesta ja puuttumisesta koostuva riskiregiimi osaa vastustaa pyrkimyksiä valtansa suitsimiseksi.
Uusi sosiaalihuoltolaki laajentaa runsaasti oikeusturvaongelmia aiheuttavan huoli- ja riskiluokittelun aikuisiin; myös vanhemmasta voi ja pitää salassapitosäännösten estämättä ja viipymättä tehdä ilmianto, mikäli arvelee tämän olevan uhkaava tai sosiaalihuollon tuen tarpeessa (SHL 4, 35 §). Lastensuojeluasiakkuutta edellyttämätön palvelutarvearviointi kääntyy nopeasti riskikartoitukseksi, lastensuojelutarpeen arvioinniksi ja sijaishuoltoon sijoittamisen tueksi.
Pakkotoimilla uhkaamalla tehdyt usein asiakkaiden tahdonvastaiset passitukset ensi- ja turvakotien tai perhekuntoutusyksiköiden sosiaalivankeuteen sinetöivät perheiden riskistatuksen ja oikeuttavat niihin kohdistuvan taitamattoman ja vahingollisen puuttumisen. Poikkeavuus sinänsä ei siis johda sosiaaliseen kontrolliin vaan toisin päin: poikkeavuus on sosiaalisen kontrollin seuraus.
Asiakkaiden mukaan ensi- ja turvakoti- tai perhekuntoutusjaksot eivät muidenkaan avohuollon tukitoimien tapaan toimi huostaanottojen ehkäisynä vaan huostaanottojen ja syrjäyttämisen esiasteena.
Riskipuhe riskitodellisuuden rakentajana
Tutkija Kirsi Kallion mukaan turvallisuuden lisääminen ei automaattisesti lisää oikeudenmukaisuutta vaan voi päinvastoin syventää eroja ihmisten ja ihmisryhmien välillä ( THL, 2011, 28).
Onko riskidiskurssilla kenties tarkoitus valmistella kansan kahtiajako ja tulo- ja hyvinvointierojen kasvattaminen entisestään?
Tilastotietojen puuttuessa kukaan ei tiedä miksi yli 18 000 lasta on luokiteltu riskilapsiksi ja siirretty kodeistaan sijaishuoltoon mutta viranomaisilla on varma usko siihen, että syy on pahoinvoivissa riskiperheissä. Räjähdysvaara koskee vain heitä.
Sijaishuoltosopimus ja/tai vuorokauden kestävä pikakurssitus nostaa perheen kuin perheen riskittömien luokkaan 17 000 000 euron yleistukien, 30 000-150 000 vuosikorvausten, vapaaehtoisten apukäsien ja lastensuojelun diplomaattisen koskemattomuuden avulla.
Tutkimusprofessori Matti Rimpelän mukaan lapsibisnestä ei valvo kukaan eikä kukaan tiedä minkälaisia tuloksia ja vaikutuksia lasten sijoittamisella on.
Tavallisista perheistä sen sijaan on runsaasti tutkimustietoa.
Perheiden riskit ovat vähentyneet
Tutkimustiedon valossa väitteet suomalaisten perheiden syvenevästä pahoinvoinnista ovat puppua.
Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin (ennen Optula) Rikollisuustilanne 2014 -katsauksen mukaan kaikissa pääryhmissä - omaisuusrikoksia lukuun ottamatta - rikosten määrä väheni.
Suomessa fyysisen perheväkivallan määrän kehitys on ollut viime vuosikymmeninä erittäin suotuisa. 1980-luvun jälkeen toistetuissa niin sanotuissa uhritutkimuksissa sekä miehiin että naisiin kohdistunut vamman aiheuttanut väkivalta on vähentynyt voimakkaasti. Myös lasten kokema väkivalta väheni.
Lapsiin kotona kohdistuva kuritusväkivalta on dramaattisesti vähentynyt.
Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tekemän nuorisorikollisuuskyselyn mukaan nykynuoret ovat lainkuuliaisempia kuin aiemmat sukupolvet. Nuorten tekemät rikokset ovat vähentyneet selvästi viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana.
Nuorten aiheuttamat häiriötapaukset ovat vähentyneet ja nuorten maleksiminen ja eräänlainen jengiytyminen vaikkapa ostoskeskuksissa on hävinnyt lähes olemattomiin.
Päihdetilastollisen vuosikirjan mukaan alkoholin kulutus ja useat alkoholin käyttöön liittyvät haitat ovat edelleen vähentyneet.
Nuorten alkoholinkulutus on vähentynyt. Lääkärilehden mukaan alkoholin ja pillereiden yhteiskäyttö päihtymystarkoituksessa on lähes puolittunut kaikilla koululaisilla 16 vuoden aikana ( lääkärilehti 30.10.2012)
Perhebarometrin mukaan perheiden kanssa vietetään aikaa enemmän kuin koskaan. Isät käyttävät entistä enemmän aikaa kotitöihin ja lastenhoitoon.
Suomalaisten koulutustaso on noussut. Nykyisin perheet ovat koulutetumpia ja varakkaampia kuin milloinkaan ennen. He myös asuvat tilavammin kuin koskaan aiemmin.
Tuloerot ovat valitettavasti kasvaneet ja lastensuojelun asiakkaat ovat tyypillisesti pienituloisia.
Vaikka väitetään , että nykyajan ainoa häpeä on köyhyys ja ainoa eettinen ongelma lihominen köyhätkin perheet ovat hyvinvointivaltion turvin pystyneet tarjoamaan lapsilleen kelvollisen ravitsemuksen, sosiaalista osallisuutta, koulutuksen ja terveydenhuollon. Tuskin enää tulevaisuudessa, jossa vanhemmuus on varattu vain vauraille tai lastensuojelun virallisille kasvatuskumppaneille.
Huostaanotot ja lastensuojelun riskit ovat lisääntyneet
Vaikka perheiden ongelmissa on tapahtunut laskua jo vuosien ajan, huostaanotot ovat lisääntyneet maahamme ajetun varhaisen puuttumisen ideologian myötä.
Sijaishuollon takana vaikuttavat isot tahot. Esimerkiksi Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n erilaisissa valiokunnissa ja työryhmissä on monia lastensuojelulla kovaa liikevoittoa tekevien yritysten edustajia.
Lastensuojelun henkilöstön ja erilaisten lastenkotien lukumäärä ja kysyntä , lastensuojelun ja sijaishuollon kustannukset sekä lastensuojelusta ja sijaishuollosta tehdyt valitukset ovat kasvaneet räjähdysmäisesti.
Perheiden sijaan kriisissä tuntuukin olevan perheiden oletetulla kriisillä elävä ja rahastava lastensuojelu ja sijaishuolto. Niiden kasvojenpesu ja imagon kiillotus on katsottu lastensuojelujärjestöissä ja mediassa tärkeämmäksi kuin lapsille ja perheille vahingollisten toimintakäytäntöjen poistaminen.
Sijaishuollon valvontaa tai asiakkaiden oikeusturvaa ei ole saatu kuntoon. Eduskunnan oikeusasiamies Jääskeläinen on nimennyt lastensuojelun yhdeksi suurimmista suomalaisista ihmisoikeusongelmista. YK:n lapsen oikeuksien komitea on huomauttanut Suomea paitsi runsaasta huostaanotettujen määrästä myös lasten olemattomasta kuulemisesta huostaanottojen yhteydessä, yhtenäisten sijaishuoltoon sijoittamisen kriteereiden puuttumisesta , sijaishuoltopaikkojen puutteellisesta valvonnasta ja perheen jälleenyhdistämisvelvoitteen laiminlyönneistä.
Lastensuojelun toimintakäytäntöjä ja vuorovaikutusta vaivaa sama asenteellisuus ja ylimielisyys kuin punaorpo- tai pakkoauttajakeskustelun aikoihin. Lukuisat EIT- tuomiot eivät ole vaikuttaneet työskentelytapoihin lainkaan.
Yhdenmukainen kansainvälinen tutkimustieto todistaa huostaanottojen vaarantavan lasten ja nuorten osallisuuden, terveydenhuollon ja koulutuspolut kaikkialla. Huostaanotto ja kodin ulkopuolelle sijoittaminen on siis tutkitusti riski. Sosiaali- ja terveydenhuollossa ei kuitenkaan puhuta lasten riskisijoittamisesta, riskilaitoksista tai riskiyrittäjistä tai - työntekijöistä.
Sosiaalityöntekijät tallettavat lapsia huolettomasti Sijaishuoltopankista löytämiensä valvomattomien yrittäjien tiluksille kasvattamaan yritysten liikevoittoa koko lapsuuden ajaksi. Yhdeksälle kymmenestä huostaanotetusta huostaanotto on jo pysyvä. LSKL:n tutkimuksen mukaan perheiden jälleenyhdistäminen on harvinaista, vaikka sen pitäisi olla lakisääteinen velvoite. Sijoitukset ovat riskibisnestä mutta riskeistä huolimatta niitä tuetaan.
Erityisen huolestuttavaa on viime vuosina voimakkaasti lisääntyneiden kiireellisten sijoitusten määrä, kuten myös lastensuojelussa tehtävien vastentahtoisten toimenpiteiden määrä. Asiakasmäärien kasvu kohdistuu erityisesti 13–17-vuotiaisiin teini-ikäisiin (Lastensuojelu 2010).
Tutkija Johanna Hiitola on huomannut, etteivät huostaanottopäätökset korreloi positiivisesti esim. yleisesti kehityksen riskeinä pidettyjen lapsiin kohdistuvan väkivallan tai laiminlyöntien kanssa. Hiitolan väitöskirjatutkimuksessa huostaanottojen keskeisiksi arviointikriteereiksi nousi konkreettisten tapahtumien tai lapsen laiminlyönnin sijaan usein vanhempien ”kunnollisuus” esim. koulutus, varallisuus ja etninen tausta (Hiitola, 2015).
Lastensuojelussa riski piileksii vain biologisessa perheessä ja vanhemmuudessa. Kun psykoanalyysissä kaikki oli vielä äitien syytä, lastensuojelussa puhutaan sentään riittämättömästä vanhemmuudesta. Tosiasiassa riittämätön vanhempi on kuitenkin lähes aina äiti (Jokinen 1996, 87-89, Hiitola & Heinonen 2009, 57).
Isien kanssa ei välttämättä vaivauduta edes työskentelemään.
Mitä vähemmän todellisia vaaran aiheita sitä enemmän riskejä, huolta ja huolipuhetta
Välittömiksi ja todellisiksi vaaroiksi katsottujen asioiden kadotessa lastensuojelun on täytynyt löytää olemassaololleen ja toiminnoilleen uusia perusteita ja oikeutuksia.
Ratkaisu on löydetty realisoitumattomasta riskistä, vaaran uhasta, varhaisesta puuttumisesta ja huolidiskurssista.
Todellisten, objektiivisten vaarojen kadotessa lastensuojelun toiminnan perusteet siirtyvät työntekijöiden kuvitteellisiin subjektiivisiin uhkiin ja pelkoihin , joita yritetään akateemistaa ja tieteellistää vaihtelevalla menestyksellä.
Tutkija Hille Koskelan mukaan pelko on sosiaalisesti tuotettua: käsitykset siitä, mikä on turvatonta muotoutuvat arkipäiväisessä kommunikaatiossa ja usein tiedostamatta. Pelon sosiaalinen rakentuminen konkretisoituu moralistisesti latautuneena keskusteluna ja lähes paniikinomaisena huolena lasten turvallisuudesta.
Turvallisuuteen pyrkiminen kuitenkin helposti lisääkin koettua turvattomuutta ja pelosta tulee kierre.
Kun pelon kulttuuri on voimistunut yhteiskunnassa, myös turvallisuuden tuotteistaminen on tullut mahdolliseksi (Koskela 2009, 337).
Koskela kehottaakin miettimään, miten pelon kulttuurista voitaisiin viitoittaa tietä kohti toleranssin kulttuuria, jossa erilaisuuden kanssa opitaan elämään ilman, että aletaan turvallistaa tai kriminalisoida.
Tutkija Kirsi Kallio varoittaa, että annettuina otetut käsitteet ja kyseenalaistamattomat totuudet kantavat mukanaan kutsumattomia vieraita, jotka ovat kaikkea muuta kuin viattomia toimijoita. Epäkriittinen suhtautuminen sen kaltaisiin ilmiöihin kuin turvallisuus, hyvinvointi ja varhainen puuttuminen on näin ollen äärimmäisen vaarallista ja pelottavaa- ja kääntyy vain kaupallisten toimijoiden hyödyksi.
Vanhojen pelon ja valvonnan kohteiden esim. irtolaisten vähentyessä lastensuojelun asiakashankintaa on pitänyt laajentaa uusiin keskiluokkaisiin väestöryhmiin, joilla on paremmat resurssit paeta ja vastustaa kontrollia kuin entisillä asiakasryhmillä.
Monissa lastensuojelun teksteissä on kirjoitettu saippuapalaperheistä, jotka harmittavasti luiskahtavat puuttujan ulottumattomiin kerta toisensa jälkeen.
Ratkaisuksi puuttumisen ja kontrollin ongelmaan onkin löydetty kritiikin jo lähtökohtaisesti estävä lapsen etu, jonka ainoaksi asiantuntijaksi sosiaalityöntekijät ovat itsensä nimittäneet.
Samalla entisestä köyhien ja osattomien asiakkaiden edunvalvontatehtävästä on sosiaalityössä siirrytty fiktiivisen lapsen edun kautta ja avulla kohti pelkokierrettä ylläpitävää riskiseulausta, varhaista puuttumista, tuotteistettua (pseudo)turvallisuutta ja vauraan sijaishuollon kumppanuutta.
Myös lainsäätäjä on havainnut tämän ja yrittää oikaista kehitystä mm. suitsimalla raivokasta asiakashankintaa ja palauttamalla kiireellisiin sijoituksiin näyttövelvoitteen välittömästä vaarasta.
Sijaishuollon liiketoiminta ja edunvalvonta edellyttävät perheiden leimaamista
Kansalaisille on tullut selväksi, että lastensuojelun asiantuntija-instituutioissa lasten ongelmia saa nostaa esiin vain valikoivasti siten, etteivät sosiaalikoneiston virkamiehet ja lastensuojeluun syntynyt tuottoisa liiketoiminta tunne asemaansa ja saavutettuja etujaan uhatuiksi.
Lastensuojelun virastojen ja virkamiesten päätehtävä tuntuu olevan suojella lastensuojelussa toimivan yksityisen yritystoiminnan etuja ja taata yrityksille tasainen ja jatkuva asiakasvirta.
Dosentti Matti Rimpelän mukaan koko lastensuojelujärjestelmä on viritetty etsimään asiakkaista huostaanoton oikeuttavia häiriöitä. Sosiaalityöntekijä Raili Miettisen mukaan lastensuojelun avohuollon tukitoimet eivät ehkäise - vaan tuottavat huostaanottoja.
Pelastakaa Perheet ry:n Jorma Heikkinen väittää, että ”pitkäaikainen sijoitus edellyttää lapsen ja hänen vanhempiensa leimaamista siten, että tälle pitkäaikaiselle huostaanotolle on perusteet. Vain tälle voi perustua yrityksen pitkäaikainen taloussuunnittelu ja mm. pitkäaikaisten lainojen ottaminen ja muu pääomarahoitus.”
Leimaaminen konkretisoituu lastensuojelun selvityksissä ja asiakaskirjauksissa, joista ruotsalaisprofessori Bo Edvardsson löysi laajamittaista ja vakavaa tosiasioiden manipulointia ja väärentämistä, jolle hän antoi nimen fabrikointi.
Hänen mukaansa lastensuojelun selvitykset ovat propagandadokumentteja perheitä ja lapsia vastaan vaikka niiden väitetään olevan objektiivisia tutkimuksia. Pääasia on esittää kerätystä aineistosta vääristynyt valikoima tietoa, joka näyttää, että lapsi on otettava pakkohuostaan.
Edvardsson huomasi, että lastensuojelun selvitykset oli muotoiltu syyttämisasiakirjoiksi, joissa on sellaisia tyypillisiä piirteitä kuin yksipuolinen valikointi, epäluotettavuus, toistaminen ja tietojen epämääräisyys.
Lastensuojelun ja sijaishuollon ammattilaisten päämääränä tuntuu olevan huostaanottojen tuottaminen ja jatkaminen mm. lastensuojelun edunvalvojan avulla. Ammattikasvattaja Kari Björkmanin mukaan " kerran sisään tullutta sijoitusta ei mielellään lasketa menemään niin kauan kun kunta maksaa hänestä hoitokorvauksen".
Kahden kerroksen väkeä: riittämätön riskivanhempi ja riittävä sijaishuollon kumppani
Pahan biologisen riskiperheen myytin rinnalle rakennetaan myyttiä hyvästä sijaisperheestä.
Suomalaiseen sosiaalipalvelujärjestelmään on ajettu 1930-luvun kaksoisstandardi: jako apua ansaitseviin ja ansaitsemattomiin perheisiin. Köyhät perheet on ajettu huoliluokitusten, liputusten ja riskiseulausten kohteeksi, mutta alati paisuvan sijaishuollon ja sen kumppaneiden laatupuutteita ja väärinkäytöksiä ei valvota eikä noteerata. Täsmälleen sama kasvatuskäytäntö arvotetaan eri tavoin sen perusteella onko kasvattaja vanhempi vai sijaisvanhempi.
Sijaishuoltojärjestöt yhteistyökumppaneineen rekrytoivat nyt julkisrahoitteisesti sijaisvanhempia kaduilta ja eri tapahtumista 24 tunnin pikakoulutuksilla, joissa tulokkaat saavat arvioida itse omat valmiutensa sijaisvanhemmiksi. Koulutuksen lainsäädäntö-osio on puutteellinen ja jää usein kokonaan pitämättä.
Varatuomari Leeni Ikosen mukaan perhehoidon lisääntymisen myötä lasten ja biologisten vanhempien väliset tapaamiset ja yhteydenpito näyttävät entisestään vaikeutuneen.
Verovaroilla tuettu sijaisperhe voi hyvin, mutta siirretty lapsi saattaa voida huonosti. Diplomaattisen koskemattomuuden suojassa vältytään esimerkiksi lastensuojelutoimilta vaikka lastensuojelun perhehoitoa vaivaavat VTV:n mukaan vieläkin vakavammat laatu- ja valvontapuutteet kuin laitoshoitoa.
Oikeusasiamiehen mukaan sosiaalityöntekijät eivät edes huomaa saati raportoi puutteita sijaishuollon kumppaneissaan (Tarkastuspöytäkirja dnro 1001/3/12). Sosiaalityöntekijöillä ”naksahtelee” vain biologisten perheiden seurassa. Sijaishuollon kumppanit eivät huolestuta sosiaalityöntekijöitä silloinkaan, kun lapsen kaltoinkohtelusta löytyy pitävä näyttö.
Siirretyt lapset ovat alkaneet äänestää jaloillaan. Lastensuojeluviranomaiset kutsuvat lasten pakomatkoja ”luvattomiksi poissaoloiksi” ja tekevät vuodessa jopa 3 500–4 000 virka-apupyyntöä poliisille. Lapset ja nuoret karkailevat turvattomiksi määriteltyihin koteihinsa, joista heidät retuutetaan poliisin avustuksella takaisin mm. "erityiseksi huolenpidoksi" nimettyyn valvomattomaan laitoshoitoon.
Edessä epävakaita riskiolosuhteita- piilevä pommi tikittääkin sijaishuollossa?
Sosiaalityön ikoniksi nostetun Aulikki Kananojan mainostama piilevä pommi saattaakin tikittää perheiden sijaan valvomattomassa asiantuntijavallassa ja sijaishuollossa, joissa asiakaskokemusten perusteella pitäisi ottaa välittömästi käyttöön huoliliputus , varhainen puuttuminen ja kiireelliset sijoitukset.
Lastensuojeluun ja sijaishuoltoon tullessaan lapsella on yhä useammin edessään- ei takanaan- epävakaita riskiolosuhteita ja traumatisoivia kokemuksia, joiden hoitamiseen tarvitaan niin vanhempia, juristia, terapeuttia, toimittajaa kuin Kananojan paheksumia kansalaisaktivisteja.
Asiakkaiden tarpeet ja oikeusturvan unohtanut sosiaalihuollon tiedonhallintauudistus tekee riskiseulauksesta entistä helpompaa yhdistämällä sosiaali- ja terveydenhuollon rekisterit. Tutkija Paula Saikkonen kysyy aiheellisesti, pitäisikö dataa kerätä myös siitä, miten asiakkaiden elämäntilanteet paranevat tai huononevat, miten he saavat tarvitsemiaan palveluita ja minkälaiset sosiaalityön menetelmät johtavat myönteisiin tuloksiin?
Korjaavia kokemuksia lastensuojelun ja sijaishuollon aiheuttamiin traumoihin voisi tarjota oikeudenmukainen tuomioistuinlaitos . Valitettavasti riski rinnastetaan jo rikokseen. Psykiatriasta ja lastensuojelusta on muodostunut rikosoikeuden tilalle vaihtoehtoisia tuomioistuimia, joista puuttuu puolueeton ja valvottu tutkinta, oikeudenmukainen oikeudenkäynti ja asiakkaiden oikeussuojakeinot.
Korjaavia tai korvaavia kokemuksia tuskin on luvassa niin kauan kun huostaanottoasiat käsitellään käräjäoikeuden sijaan sosiaalityöntekijä-asiantuntijoiden hallitsemassa hallinto- oikeudessa.
Riskiajattelu on väkivaltaa
Filosofit ja sosiaalipsykologit ovat jo kauan varoittaneet, että ihmisen näkeminen ja kohtelu vain negatiivisena pidetyn tai riskiksi koetun asian esim. heikkouden tai puutteen kautta on ihmisyyden häpäisyä ja väkivaltaa, joka tuottaa vaarallisia itsensätoteuttavia profetioita.
Lastentarhanopettajatkin osaavatkin jo erottaa syyllisyyden ja häpeän ja opettaa lapsille, ettei yksi puute tai virhe tee koko lapsesta puutteellista ja virheellistä. Lastensuojelussa erotusta ei ole vielä sisäistetty. Päinvastoin, puutteiden ja virheiden kuvitellaan vieläpä periytyvän ylisukupolvisesti.
Riskiajattelu kertookin enemmän ajattelijasta kuin ympäröivästä todellisuudesta. Se on loppujen lopuksi pelkoa, suvaitsemattomuutta ja epäluottamusta ihmisiä ja elämää kohtaan. Riskiajattelu on myös kyvyttömyyttä sietää erilaisuutta ja epävarmuutta ja väkivaltaista tarvetta hallita pelolla ja pakolla.
”Mitä enemmän keskiluokka hakee lapsilleen menestystä, sitä todennäköisemmin se päätyy syrjäyttämään toisten lapsia”, kirjoittaa sosiaalityön emeritusprofessori Jorma Sipilä Aikalainen-lehden blogissa.
Ilmiön perimmäinen syy on ”solidaarisuusyhteiskunnan” muuttuminen ”kilpailuyhteiskunnaksi”, jota on voimistanut perheille suunnattujen peruspalvelujen voimakas karsiminen.
Sipilän mukaan syrjäyttäminen on nyt tavallaan yhteiskuntamme ydintoimintaa, sillä kilpailuyhteiskuntaa ei olisi ilman voittajia ja häviäjiä. Eniten tästä kärsivät häviäjien lapset: lastensuojelun asiakkaat. – Ei valinnan yhteiskunnassa ole todennäköistä tehdä sellaisia valintoja, että hyväosaiset aikuiset ryhtyisivät välittämään toisten lapsista.
Riskiyhteiskunta- käsitteen lanseerannut sosiologi Ulrich Beck väittää, että yhteiskuntamme totalitarisoituu pikaista vauhtia, kun ihmisten perusoikeuksia kavennetaan turvallisuuden nimissä ja vaatii, että eliitin hyötyajattelun seurauksena syntyvät riskit olisi saatettava julkiseen keskusteluun.
Riskiyhteiskunnassa pelkkä julkinen avunpyyntö tai ilmoitus tuentarpeesta leimaa ihmisen ja saattaa hänet riskibisneksen raivokkaan asiakashankinnan ja rahastuksen kohteeksi.
Jani Kaaroa mukaillen kaikista köyhyyttä ylläpitävistä myyteistä eräs ilkeimmistä, sitkeimmistä ja vaikeimmin purettavista on ideologinen prinsiippi, jonka mukaan ihmiset ovat jollakin tavalla ansainneet osansa.
Lastensuojelussa tuo prinsiippi tuntuu elävän ja kukoistavan vuosikymmenestä toiseen.
Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelun-porttiteoria-avunpyynto-avautuminen-ja-lasu-asiakkuus-portteja-elinkautisiin
http://mariasyvala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/162060-long-playn-lastensuojelujuttu-vahvistaa-ennakkoluuloja
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/varhainen-huoli-ja-puuttuminen-mielen-sairautta
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/siljan-tarina-suurperhe-viranomaiskiusaamisen-kohteena
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lapsi-voi-paatya-sijoitukseen-vahingossa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhe-paossa-lastensuojelumielivaltaa-julkisuus-kostettiin-heti
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/ylojarvi-koulu-ja-lastensuojelu-piinasivat-perhetta-vuosia
http://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/hallinto-oikeuksien-toiminnasta
http://www.lokakuunliike.com/leeni-ikosen-blogi/hallinto-oikeudet-lastensuojelun-sokea-piste
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-v-uushuutolaisuusverkostoissa-piiri-suuri-pyorii
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-ii-lastensuojelujarjestot-bisneksen-syrjassa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-i-lastensuojelu-tyollistaa-paljon-enemman-kuin-poliisi
http://www.lokakuunliike.com/maria-syvaumllaumln-blogi/10-muutosehdotusta-kohti-parempaa-perheidensuojelua
RSS Feed
