
– En pahimmassakaan painajaisessakaan olisi voinut uskoa, että avunpyyntö lastensuojelusta johtaisi lapsen huostaanottoon, Ene-äiti sanoo ja syyttää itseään hyväuskoisuudesta. (Osa I.)
Puolitoista vuotta huostaanoton päättymisen jälkeen, talvella 2013 Krista ja Ene istuvat rivitalokotinsa olohuoneessa. Koti on elegantti ja viihtyisä. Äidin ja tyttären suhde vaikuttaa lämpimältä, luottamukselliselta ja avoimelta.
Äiti ja tytär käyvät asiakirjoista läpi huostaanoton perusteluja ja omia vasta-argumenttejaan ajalta, jolloin heidän oli todistettava hallinto-oikeuden tuomareille, ettei todellisuus ollut papereissa kuvatun kaltainen.
Puolustautuminen virkamiehen sanaa vastaan vei äidiltä monet yöunet. Sosiaalitoimen lausunnot nimittäin vilisivät virheitä. Moni asia oli tulkittu siten, ettei perhe enää tunnistanut itseään kuvauksista. Perheen kannalta oleellisia seikkoja ei mainittu tai ohitettiin ylimalkaisesti.
"Vanhemmuuden roolikartan rastittamisesta ei ollut hyötyä"
Kirjaukset olivat monin paikoin ristiriitaisia, esimerkiksi huostaanoton kynnyksellä keväällä 2010, kun Ene-äiti esitti sosiaalityöntekijöille huolensa tyttärensä päihteidenkäytöstä.
Sosiaalityöntekijät vastasivat, ettei Kristalla esiintynyt pakonomaista alkoholinkäyttöä, joten ei ollut aihetta epäillä varsinaista päihdeongelmaa. Myöhemmin hallinto-oikeuteen toimittamassaan lausunnossa sosiaalityöntekijä sen sijaan halusi alleviivata sijoitetun lapsen oirehdintaa:
”Kristalla on ollut jo ennen huostaanottoa päihteidenkäyttöä, jota ei ole saatu sijaishuollonkaan aikana loppumaan… Vanhemmat ovat olleet huolissaan Kristan päihteidenkäytöstä jo lastensuojelutyöskentelyn alussa, ja Kristaa on ohjattu päihdepalveluiden piiriin.”
Todellisuudessa Ene oli se henkilö, joka ohjasi tuolloin tyttärensä päihdepalveluiden piiriin. Vastuullisena äitinä hän oli huolissaan 14-vuotiaasta tytöstään, joka käytti päihteitä humaltuakseen. Perhetukikeskus käski kuitenkin peruuttaa Kristan käynnin A-Klinikan Nuorisoasemalle, jonne äiti oli varannut ajan.
– Ajalle ei kuulemma ollut tarvetta.
Sosiaalitoimen väite siitä, että päihteitä oli kuvioissa jo ennen huostaanottoa, on totta, joskin päihdekokeiluja oli hyväksikäytön jälkeen, varsinkin sijaishuollossa kiireellisten sijoitusten aikana.
Alusta asti lastensuojelu uskoi tietävänsä paremmin, mitä tukitoimia asiakas tarvitsisi. Kun äiti ja lapsi kokivat perhetyön turhana, se kirjattiin tarjotun avohuollon tuen riittämättömyydeksi, mikä on yksi huostaanoton peruste.
– Kyllä me otimme vastaan sosiaalitoimen tarjoamaa apua. Perhetyöntekijä kävi meillä kolmesti, mutta vanhemmuuden roolikartan rastittamisesta ei ollut vastaavaa hyötyä. Eikä siitä, että sosiaalityöntekijä tivasi, miten synnytys aikoinaan meni, Ene sanoo.
Samaan aikaan aktiivisesti apua hakeneelta perheeltä kiellettiin avohuollon tuen kulmakivi eli terapia Ilkka Härkösen luona (osa II). Äidin asenteella perusteltiin jälkikäteen sitä, miksi hädässä ollut tytär ei saanut kipeästi kaipaamaansa terapiaa:
”Koska äidin vastustus oli harvinaisen voimakasta ja tukee Kristan asettautumattomuutta sijaishuoltoon, katsottiin, että sijaishuollon aikaiselle hoidolle ja suurelle taloudelliselle panostukselle on Kristan kohdalla
keskimääräistä heikommat onnistumisen edellytykset.”
Huostaanottohakemuksessa kuitenkin väitettiin varsin vakuuttavasti lastensuojelun tehneen ”perhetyötä, traumatyötä ja yksilötyötä, laajentaen tiimiä terveydenhuollon suuntaan”.
– Mutta mitä traumatyötä? Kuka traumaterapeutti hoiti? Millaisia tuloksia hoidosta saatiin? Miten tiimiä laajennettiin? En ole kuullutkaan koko asiasta! Itse kävin yksilöterapiassa kahdesti, selventää Ene-äiti.
Kiusatuksi joutuminen raskauttavana tekijänä
Lastensuojelusta apua lapselleen toivoneen äidin sanomisia listattiin asiakirjoihin. Ene oli esimerkiksi sanonut yhdessä palaverissa olevansa voimaton oireilevan tyttärensä kanssa.
Jälkikäteen näitä sanomisia käytettiin huostaanoton tukena. Sosiaalityöntekijän kirjauksissa normaali murrosiän kuohunta, hyväksikäytetyn tytön kapina ja koko perheen kriisitilanne vääntyi sosiaalityöntekijöiden haluamaan suuntaan eli jonkinlaiseksi vanhemmuusongelmaksi, jotta tämä ”ongelma” olisi voitu hoitaa asiantuntijoiden toimesta:
”Huolta herätti Kristan ja vanhempien välisen vuorovaikutuksen laatu ja perheenjäsenten roolien vinoutuminen.”
Näytöksi tälle sosiaalityöntekijä esitti, että Krista oli seitsemännellä luokalla ollessaan kertonut perheneuvolan työntekijälle äidin haukkuneen häntä narsistiksi ja marttyyriksi.
– Aika moni nuori tappelee joskus vanhempiensa kanssa, Krista huokaa nyt.
Ajanjakso, johon sosiaalityöntekijä viittasi, ajoittui vuoteen 2008. Tuolloin Krista oli käynyt juttelemassa perheneuvolan psykologin kanssa koulun suosituksesta, koska koulukiusaaminen varjosti hänen elämäänsä. Huostaanoton yhteydessä sosiaalityöntekijä nosti kiusaamisasian työstämisen esiin.
Enestä tuntuu kuin sosiaalityöntekijä olisi halunnut kaivella raskauttavia seikkoja kiusatun lapsen uskoutumisista, irrotella niitä asiayhteydestään – ja saada siten tukea päätökselleen.
– Esimerkiksi aiempi perheneuvolassa käynti ei liittynyt mitenkään hyväksikäyttöön tai sitä seuranneeseen huostaanottoprosessiin, jotka saivat Kristan oireilemaan, äiti pohtii.
”Vaikka valittajat näkevät Kristan oireilun liittyvän ensisijaisesti raiskaukseen sekä huostaanottoon ja sijaishuoltopaikkaan, on selkeästi toteennäytetty, että samanlaisia ongelmia Kristalla on ollut ennen lastensuojelutyöskentelyn vireytymistä asuessaan kotona.”
Näin kirjoitti sosiaalityöntekijä. Ihmeellistä oli, ettei kukaan kyennyt näyttämään toteen, mitä nämä sosiaalitoimen olettamat ongelmat olivat.
– Edes hallinto-oikeudessa ei tullut esiin yhtäkään konkreettista esimerkkiä lapsen ongelmista ennen hyväksikäyttöä, Ene ihmettelee.
Asiakirjoihin ei kirjattu perheen kantaa asioihin. Sitä, että äidin ja lapsen välit olivat luottamukselliset, ajoittaisesta kuohunnasta huolimatta. Läheisiin väleihin kuuluivat luonnollisesti myös ristiriidat, jotka tässä perheessä eivät olleet edes viikoittaisia.
Mutta sijaishuollossa päätettiin kuunnella hädissään ollutta lasta vain almanakkaan merkittyinä päivinä. Lasta syyllistettiin siitä, että hän aneli perhekodin henkilökunnalta keskusteluapua:
”Koska Krista pyrki vähentämään opiskeluaikaa entisestään hakeutumalla keskusteluihin henkilökunnan kanssa, sopivat perhekodin työntekijät, että Kristan asioista keskustellaan yhteisesti verkostopalavereissa, jotta tärkeää opiskeluaikaa ei käytettäisi väärin.”
Sijoitus pahentaa oloa = jatketaan sijoitusta

Miksi?
Koska Krista alkoi karkailla myös perhekodista.
– Lastensuojelun oudolla logiikalla kotoa karkailua voidaan käyttää huostaanoton perusteena, mutta sijaispaikassa oireilu ja siitä johtuva karkailu nähdään syyksi rangaista nuorta jatkamalla sijoitusta, Krista pohtii ja viittaa moniin tuntemiinsa, hatkoja ottaneisiin sijaisnuoriin.
Ja edelleen ote asiakirjoista:
”Lastensuojelun näkökulmasta on hämmentävää, että äidin huoli Kristan tilanteesta on aiemmasta vähentynyt, vaikka hän on samantapaisesta käytöksestä ollut erittäin huolissaan aikana, jolloin Krista asui hänen luonaan.”
– Totta kai olin huolissani, edelleen, olin kauhusta jäykkänä – kuka äiti ei olisi ollut, Ene huudahtaa.
– Siksihän alun perin halusin lastensuojelun apua, tietämättä, että huostaanotto tulisi lisäämään lapseni ongelmia. Ylöjärven sosiaalityöntekijät eivät halunneet tietää, mitä sijaishuollossa tapahtui.
Ene näyttää sähköposteja, joita hän aikoinaan lähetti Nuorten Ystävät ry:n liikekonsernin johtajalle Reijo Moilaselle. Asiallisista viesteistä käy ilmi äidin hätä tilanteessa, jossa tyttären yhteydenpitoa äitiin rajoitettiin.
Yhdessä viestissä äiti kysyi, miksi sijoitetut tytöt olivat joutuneet olemaan kuukauden ilman televisiota ja tietokonetta: ”Miksi iPod on takavarikoissa eikä musiikkia saa kuunnella, kameraa ja omaa puhelinta ei saa käyttää, kuntosalilla ei saa käydä, eikä pitää verhoja huoneessa?"
Miksi ei ole kunnollista ruokaa, riittävästi alusvaatteita ja sukkia? Miten kuuden tytön on mahdollista huolehtia hygieniastaan, kun jaettava on yksi pieni suihku, jonka yhteydessä on wc? Miksi olette poistaneet nuoren huoneesta viimeisenkin mahdollisuuden yksityisyyteen: ulko-oven?
Miksi nuorten on oleskeltava jatkuvasti omassa huoneessaan, kosketus ympäröivään maailmaan on kielletty, eikä tietoa saa kuin Oulun alueen uutisista?
Miksi kirjoitustehtäviä käytetään rangaistuksena, jolloin nuori ei saa kirjoittaa oman mielensä mukaan vaan kaiken on vastattava ohjaajan näkemystä, koska muutoin tulee lisärangaistus ja tarkentavia kirjoitustehtäviä?
Ja miksi ihmeessä, kaikesta tästä huolimatta, lastensuojelun mielestä sijaishuolto on täten täysin lapsen edun mukaista?
Lähde: Hukassa huostassa.
Aiemmat osat:
Kristan tarina I: Hyväksikäytetty tyttö huostaan
Kristan tarina II: Kahden psykiatrin eriävät näkemykset
Lue huomenna Kristan tarina osa IV!
_____
Lokakuun liikkeen jatkosarjassa kerrotaan Kristan koko tarina. Jutun lähteenä on käytetty laajasti lastensuojelun asiakirjoja, joista viranomaiskanta selviää. Tapausta kommentoivat Kristan lähipiirin lisäksi myös hänen psykiatrinsa sekä entinen terveydenhoitajansa. Lisäksi puheenvuoron saavat Kristan sijoituspaikan johtaja ja työntekijät Nuorten Ystävistä.
Kristan tarina julkaistaan, koska Lokakuun liike haluaa sen avulla mallintaa, millaisia tyypillisiä virheitä lastensuojeluprosesseissa on tulevaisuudessa syytä välttää. Myös Kristan perhe toivoo, että Kristan tapauksesta otettaisiin oppia kehittäessä maahamme laadukasta lastensuojelua.
Kristan tapauksessa eduskunnan apulaisoikeusasiamies on antanut huomautuksen lainvastaisesta menettelystä Ylöjärven perusturvalle. Oulun käräjäoikeus tuomitsi Nuorten Ystävien koulukodin kaksi ohjaajaa vapaudenriistosta ja virka-aseman väärinkäyttämisestä sekä silloisen aluejohtajan tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta sakkorangaistuksiin.
Aiemmin ilmestyneet Lokakuun liikkeen Krista-uutiset:
Perusturva korvasi 1500 euroa sijaisnuoren kärsimyksistä
Nuorten Ystävien koulukoti: sakkotuomio vapaudenriistosta ja virkavelvollisuuden rikkomisesta
Lastensuojelu bisneksestä:
TALOUS I: Lastensuojelu työllistää paljon enemmän kuin poliisi
TALOUS II: Lastensuojelujärjestöt bisneksen syrjässä
TALOUS III: Vanhemmuudenarviointi kasvavana bisneksenä
TALOUS IV: Huostia tukenut lastensuojelukerroin poistuu pian
TALOUS V: Uushuutolaisuusverkostoissa "piiri suuri pyörii"
Muita sijaishuoltoa koskevia artikkeleja mm.:
Sijaisäiti runteli tyttöä kääretortun takia
Facebook-kohu: "Voiko firman kunniaa loukata?" - Lokakuun liikkeen analyysi Ylen sijaishuoltouutisista
Sijaisperheessä pahoinpideltyjen lasten äiti: "Taistelkaa!"
Kemi-Tornio: Sijaisäiti sai ehdollista pahoinpitelystä
Valtio ei ole ottanut sijaishuollon väkivaltaa vakavasti
Kemi-Tornio: Lasten pahoinpitelystä syytetty sijaisvanhempi on lehtori ja Perhehoitoliiton hallituksen entinen jäsen
Professori Saloviita & lapsiuhritutkimus uudelleentulkittuna
Anu Suomelan kirje: "Onko Suomi oikeusvaltio?"
Leeni Ikonen: Kuka laatisi tunnekylmän lastensuojelijan tunnistamisohjeet?