Pitkänlinjan lastensuojelutyöntekijä (eläkkeellä oleva sosiaalityöntekijä, sijaisäiti) Raili Miettinen kirjoittaa: "Lastensuojelun asiakkaaksi voi joutua kuka lapsi tai mikä perhe tahansa. Ketään ei voida etukäteen pois sulkea. Riittää kun vain jossakin syntyy ns. huoli lastensuojelun tarpeesta..."
Miettinen jatkaa: "Jos minulla olisi vallan valtikka, poistaisin puolet sosiaalityöntekijöistä. Palkkaisin tilalle kodinhoitajia, koulunkäyntiavustajia ja kouluihin talkkareita. Poistaisin koulupsykologit ja palkkaisin tilalle neuropsykologeja. Lasten psykiatriset poliklinikat muuttaisin lasten toimintakeskuksiksi."
Mitä lastensuojeluilmoituksesta seuraa?
Lastensuojelun asiakkaaksi voi joutua kuka lapsi tai mikä perhe tahansa. Ketään ei voida etukäteen pois sulkea. Riittää kun vain jossakin syntyy ns. huoli lastensuojelun tarpeesta.
Kun lastensuojelu ilmoitus saapuu kuntaan, laki velvoittaa sosiaalitoimea tutkimaan, onko perusteita aloittaa lastensuojeluasiakkuus ko. lapsen tai perheen osalta.
Jos ilmoituksen tutkijalle syntyy myös huoli, niin se on siinä.
Bingo, potti sattui kohdallesi.
Et voi sille enää mitään.
Jatko on kiinni siitä, kuinka viisaasti osaat yhteistyössä toimia sosiaalitoimen, tai kuinka viisas ja ammattitaitoinen on selvitystä tekevä sosiaalityöntekijä.
Yleisimpiä avohuollon tukitoimia ovat erilaisten asiantuntijoiden palvelut
LSL 34§ velvoittaa kunnan sosiaalitoimea ryhtymään avohuollon tukitoimiin viipymättä:
1. jos kasvuolosuhteet vaarantavat tai eivät turvaa lapsen terveyttä tai kehitystä, taikka
2. jos lapsi käyttäytymisellään vaarantaa terveyttään tai kehitystään.
Avohuollon tukitoimien työkalupakki sisältää vain asiantuntijoiden palveluja.
Avohuollon tukitoimien tarkoituksena on edistää ja tukea lapsen myönteistä kehitystä sekä tukea ja vahvistaa vanhempien, huoltajien ja lapsen hoidosta ja kasvatuksesta vastaavien henkilöiden kasvatuskykyä ja -mahdollisuuksia.
LSL 36§ määrittää ne tukitoimet, millä keinoin niitä pitää toteuttaa. Lähtökohtana on tukea perhettä ja lasta ratkaisemaan ongelmatilanteet.
Jos keinot tuottavat lisää ongelmia, silloin se ei enää ole LSL:n mukaista, vaan jotakin aivan muuta.
Auttamisputkessa etsitään vikoja ja ongelmia lapsesta tai perheestä
Jos lapsella on ongelmia päivähoidossa tai koulussa, hänet ohjataan perheneuvolaan tai koulun asiantuntijoiden puheille. Jos lapsi ei näiden asiantuntijoiden vastaanotoilla oikene, niin sitten pidetään sosiaalitoimen kanssa palavereita. Jos ei lapsi vieläkään oikene, niin hänet viedään psykiatrien puheille ja viimeisenä keinona psykiatrisiin tutkimuksiin osastolle. Siinä välissä on kenties ollut tukiperheitä.
Lähtökohtaisesti lapsesta ja perheestä etsitään jotakin vikaa, joka selittäisi lapsen toiminnan. Jos asiantuntijat eivät ole saaneet lapsen ongelmaa korjattua eli lapsi ei ole "oiennut", niin lapsi otetaan huostaan.
Jos taas ongelma on katsottu olevan vanhemmissa, niin vanhemmat ohjataan vastaavanlaiseen asiantuntijoiden auttamisputkeen. Tavoitteena on löytää perheessä piileskelevä ongelma, jonka asiantuntijat voisivat sitten korjata puhumalla.
Jos korjaamisoperaatio ei tuota tulosta, niin lapsi huostaan.
Jos vanhemmat tai lapsi vastustavat asiantuntijoiden korjauspalveluja tai katsovat, ettei niistä ole heille hyötyä, heidät nimetään hoitovastaiseksi. Siis lapsi huostaan.
Lastensuojelun kaksoistandardit: asiantuntijaa ei saa arvostella, asiakasta saa
Meille on vuosien kuluessa kehittynyt vankkumaton usko asiantuntijoiden kykyyn auttaa ihmisiä, josta on seurannut epämääräinen, mutta vahva asiantuntijavalta. Jos joku uskaltaa arvostella, hänet vaiennetaan. Lue satu nimeltään Keisarin uudet vaatteet.
Erikoista on se, että jos ns. asiantuntijoiden toimia haluaa arvostella ja tutkia, niin he loukkaantuvat syvästi. Asiakkaita saa ja tuleekin lain mukaan arvostella ja tutkia, mutta he eivät saa loukkaantua.
Esimerkiksi Perhe K:n tapauksessa toimenpiteitä tehnyt sosiaalityöntekijä on julkisuudessa kertonut tapauksen olleen hänelle uransa raskain. Mainitsematta jää, että tapaus on varmasti ollut Perhe K:lle heidän vanhemmuutensa raskain kokemus, ja on edelleenkin. He eivät pääse siitä irti, kuten sosiaalityöntekijä on voinut tehdä. Hän on kertonut saaneensa paljon tukea ja ymmärrystä kollegoiltaan, mutta Perhe K:n saama tuki on ollut paheksuttavaa ja jopa loukaavaa.
Kokemukseni mukaan ns. asiantuntijaviisaus auttamiskeinona on harha. Asiantuntijat kyllä osaavat suurennuslasin kanssa tarkkailla ihmisiä, mutta heillä ei ole keinoja konkreettisesti auttaa heitä. Tutkimukset ovat jopa pahimmillaan leimaavia, varsinkin lapsille. Mitä hyötyä on tietää, että lapsella on oppimisvaikeuksia, jos häntä ei kuitenkaan pystytä tai haluta auttaa?
Jos lastensuojelun avohuollon tukitoimet ovat pääsääntöisesti asiantuntijaistuntoja, eikä mitään muuta ole tarjolla, niin eihän siitä voi seurata muuta kuin umpikuja, eli huostaanotto. Prosessissa ei haetakaan ratkaisua ongelmaan, vaan etsitään vikaa ja syytä, joka halutaan asiantuntijan viisaudella korjata.
Ironista tässä kaikessa on vahva usko siihen, että jossakin on joku asiantuntija eli sijaishuolto, joka korjaa lapsen. Ei ole. Mekin jouduimme sijaisvanhempina aina itse etsimään keinot, jotka auttoivat lasta jumitilanteesta eteenpäin. Ns. asiantuntijoista oli varsin vähän apua. Ne konkreettiset teot, joita lapsen kanssa tehtiin, olisi voitu tehdä kotikunnassakin.
Ihminen itse on oman elämänsä paras asiantuntija
Ihminen on rakennettu niin, että hän tarvitsee konkreettista apua vaikeuksiinsa. Jos on nälkä, pitää saada ruokaa. Jos lapsella on selviytymisvaikeuksia koulussa, hän tarvitsee kouluun aikuisen, joka auttaa ja tukee häntä. Jos vanhempi on väsynyt, hän tarvitsee konkreettista apua taakan jakamisessa. Jos perheessä on sairautta, tarvitaan konkreettista kodinhoito- ja lastenhoitoapua jne.
Ainoa todellinen asiantuntija on ihminen itse omassa elämässään, muut ovat vain sivusta huutelijoita. Jos perhe tai lapsi ei ole itse osallisena ratkaisukeinoissa, niin ne eivät toimi.
Jos meillä on lastensuojelukenttä, jossa ainoina avohuollon tukitoimina on vain asiantuntijaviisaus, ja ainoa konkreettinen keino on huostaanotto, niin totta kai sitä käytetään, kun asiantuntijaputki on läpi käyty. Perhetyöntekijöidenkin toimenkuva on olla pelkästään neuvova – eli asiantuntija.
Näin kävi myös Oulun perhe K:n tapauksessa. Perhe halusi konkreettista apua ja alkuun se sitä saikin, mutta sitten linjaus muuttui: konkreettista apua ei enää ollut antaa tai ei haluttu antaa, ainakaan sellaista kuin perhe olisi tarvinnut. Tarjolla oli vain sitä, mitä perhe ei tarvinnut, jolloin heistä tuli ongelma auttajataholle. Avohuollon tukitoimet muuttuivat perheen hajoittamistoimiksi. Seuraukset tiedetään.
Niillä rahoilla, jotka ovat menneet ja menevät parhaillaankin lasten sijaishoitoon, olisi perheelle voitu antaa vaikka kaksi omaa työntekijää auttamaan arjessa. Varmaan puolikaskin olisi riittänyt. Nyt avohuollon tukitoimet on heidän osaltaan lopetettu, mutta perheen hajoittamisoimet jatkuvat.
Vihan kohdistaminen sosiaalityöntekijöihin on epäreilua
Minusta on käsittämätöntä, että kaikki lastensuojelun rahat käytetään palveluihin, jotka tuottavat vain lisäkuluja ja joista ei ole apua ihmisille: pahimmillaan palvelut tuottavat lisää ongelmia.
Tähän tilanteeseen eivät ole syyllisiä suorittavan tason sosiaalityöntekijät, joten vihan kohdistaminen heihin on yhtä epäreilua kuin syyttää vanhempia huonoiksi vanhemmiksi.
Vertaisin sosiaalityöntekijän asemaa seuraavasti. Kuvitellaan, että minut pestataan metsuriksi. Minun pitäisi kaataa puita, mutta työvälineeksi annetaan lusikka. Minä kilttinä työntekijänä yritän sahata puuta lusikalla, siinä onnistumatta. Kutsun erilaisia asiantuntijoita kertomaan minulle, kuinka se olisi viisasta tehdä. Saan monenlaisia neuvoja, mutta en vaan onnistu tehtävässäni. Lopulta turhaudun niin paljon, että siirrän tehtävän jollekin toiselle metsurille, jolla oletan olevan sopivammat työkalut. Huokaisen helpotuksesta, ongelma on poissa. Mutta sitten tulee uusi tehtävä, samalla työkalulla.
Vaikeaa on tehdä hyvää lastensuojelun avohuoltotyötä, kun käytettävissä on vain asiantuntijoita, ja muut työkalut puuttuvat.
Jos minulla olisi vallan valtikka, poistaisin puolet sosiaalityöntekijöistä, ja palkkaisin tilalle kodinhoitajia, koulunkäyntiavustajia ja kouluihin talkkareita. Poistaisin koulupsykologit ja palkkaisin tilalle neuropsykologeja. Tästä ammattikunnasta on enemmän hyötyä lapselle oppimisvaikeuksissa kuin psykologeista. Lasten psykiatriset poliklinikat muuttaisin lasten toimintakeskuksiksi.
Vanhemmat: älkää luovuttako valtaanne ja vastuutanne asiantuntijoille!
Minun kummitätini kuoli joulun alla. Hän oli ammatiltaan vanhanajan kodinhoitaja. Ihailin häntä suuresti ammattilaisena, hänen asennettaan asiakkaitaan kohtaan. Hän kertoili joskus työstään perheissä, silloin kun ei oltu niin tiukkana vaitiolovelvollisuuden suhteen. Hän puhui aina hyvin kauniisti heistä, ei koskaan arvostellut perheitä tai heidän tapaansa elää.
Tein joskus hänen kanssaan yhteistyötä, ollessani perheneuvolassa sosiaalityöntekijänä. Vaikka jouduimme keskustelemaan hyvinkin raskaista asioista yhteisen asiakasperheen asioissa, niin hänen kunnioituksensa näkyi kaikessa, mitä hän heistä kertoi.
Minulla on yksi neuvo lastensuojeluperheille. Teidän vanhempien ei tulisi antaa teille kuuluvaa valtaa ja vastuuta omista lapsistanne asiantuntijoille ja virkamiehille. He voivat ottaa vallan, mutta eivät koskaan vastuuta. Vastuu lapsista jää aina teille vanhemmille, lastensuojelulainkin mukaan.
Pitäkää kiinni tästä vastuusta, niin myös valta on teillä!
Raili Miettinen
Lue myös Miettisen ensimmäinen blogipostaus Perhe K:n tapauksesta. Kirjoitus herätti vilkkaan keskustelun: ☞ Toteutuuko lapsen etu lastensuojelussa, entä Oulussa?
Muita Lokakuun liikkeen julkaisuja:
☞ Lokakuun liike perustanut RINGIN lasten suojelemiseksi
☞ Lokakuun manifesti korjaa lasten oikeuksia
☞ Lokakuun Manifesti
☞ October Movement
☞ October Manifesto
☞ Open letter to Committee for the Prevention of Torture (CPT)
☞ Virallinen tiedote: Kirkosta turvapaikkaa hakeneen huostanuoren ja Oulun lastensuojelun väliset sovintoneuvottelut johtivat rakentavaan yhteistyöhön
☞ Ikonen: Kansanvalistusta lastensuojelun asiakkaalle
☞ K сведению клиентов службы защиты прав ребенка
☞ An advisory for child welfare clients
☞ Bergström: Pieni opas eri tilanteisiin lastensuojelun kanssa
☞ Opas lastensuojelun asiakkuuteen joutuvalle
Lokakuun liikkeen kyselyt ja ilmoituspohjat:
☞ Lastensuojelun asiakaskysely
☞ Oikeusturvakysely
☞ Tee ilmoitus viranomaisesta
☞ Ammattilainen - ilmoita laiton käytäntö
Miettinen jatkaa: "Jos minulla olisi vallan valtikka, poistaisin puolet sosiaalityöntekijöistä. Palkkaisin tilalle kodinhoitajia, koulunkäyntiavustajia ja kouluihin talkkareita. Poistaisin koulupsykologit ja palkkaisin tilalle neuropsykologeja. Lasten psykiatriset poliklinikat muuttaisin lasten toimintakeskuksiksi."
Mitä lastensuojeluilmoituksesta seuraa?
Lastensuojelun asiakkaaksi voi joutua kuka lapsi tai mikä perhe tahansa. Ketään ei voida etukäteen pois sulkea. Riittää kun vain jossakin syntyy ns. huoli lastensuojelun tarpeesta.
Kun lastensuojelu ilmoitus saapuu kuntaan, laki velvoittaa sosiaalitoimea tutkimaan, onko perusteita aloittaa lastensuojeluasiakkuus ko. lapsen tai perheen osalta.
Jos ilmoituksen tutkijalle syntyy myös huoli, niin se on siinä.
Bingo, potti sattui kohdallesi.
Et voi sille enää mitään.
Jatko on kiinni siitä, kuinka viisaasti osaat yhteistyössä toimia sosiaalitoimen, tai kuinka viisas ja ammattitaitoinen on selvitystä tekevä sosiaalityöntekijä.
Yleisimpiä avohuollon tukitoimia ovat erilaisten asiantuntijoiden palvelut
LSL 34§ velvoittaa kunnan sosiaalitoimea ryhtymään avohuollon tukitoimiin viipymättä:
1. jos kasvuolosuhteet vaarantavat tai eivät turvaa lapsen terveyttä tai kehitystä, taikka
2. jos lapsi käyttäytymisellään vaarantaa terveyttään tai kehitystään.
Avohuollon tukitoimien työkalupakki sisältää vain asiantuntijoiden palveluja.
Avohuollon tukitoimien tarkoituksena on edistää ja tukea lapsen myönteistä kehitystä sekä tukea ja vahvistaa vanhempien, huoltajien ja lapsen hoidosta ja kasvatuksesta vastaavien henkilöiden kasvatuskykyä ja -mahdollisuuksia.
LSL 36§ määrittää ne tukitoimet, millä keinoin niitä pitää toteuttaa. Lähtökohtana on tukea perhettä ja lasta ratkaisemaan ongelmatilanteet.
Jos keinot tuottavat lisää ongelmia, silloin se ei enää ole LSL:n mukaista, vaan jotakin aivan muuta.
Auttamisputkessa etsitään vikoja ja ongelmia lapsesta tai perheestä
Jos lapsella on ongelmia päivähoidossa tai koulussa, hänet ohjataan perheneuvolaan tai koulun asiantuntijoiden puheille. Jos lapsi ei näiden asiantuntijoiden vastaanotoilla oikene, niin sitten pidetään sosiaalitoimen kanssa palavereita. Jos ei lapsi vieläkään oikene, niin hänet viedään psykiatrien puheille ja viimeisenä keinona psykiatrisiin tutkimuksiin osastolle. Siinä välissä on kenties ollut tukiperheitä.
Lähtökohtaisesti lapsesta ja perheestä etsitään jotakin vikaa, joka selittäisi lapsen toiminnan. Jos asiantuntijat eivät ole saaneet lapsen ongelmaa korjattua eli lapsi ei ole "oiennut", niin lapsi otetaan huostaan.
Jos taas ongelma on katsottu olevan vanhemmissa, niin vanhemmat ohjataan vastaavanlaiseen asiantuntijoiden auttamisputkeen. Tavoitteena on löytää perheessä piileskelevä ongelma, jonka asiantuntijat voisivat sitten korjata puhumalla.
Jos korjaamisoperaatio ei tuota tulosta, niin lapsi huostaan.
Jos vanhemmat tai lapsi vastustavat asiantuntijoiden korjauspalveluja tai katsovat, ettei niistä ole heille hyötyä, heidät nimetään hoitovastaiseksi. Siis lapsi huostaan.
Lastensuojelun kaksoistandardit: asiantuntijaa ei saa arvostella, asiakasta saa
Meille on vuosien kuluessa kehittynyt vankkumaton usko asiantuntijoiden kykyyn auttaa ihmisiä, josta on seurannut epämääräinen, mutta vahva asiantuntijavalta. Jos joku uskaltaa arvostella, hänet vaiennetaan. Lue satu nimeltään Keisarin uudet vaatteet.
Erikoista on se, että jos ns. asiantuntijoiden toimia haluaa arvostella ja tutkia, niin he loukkaantuvat syvästi. Asiakkaita saa ja tuleekin lain mukaan arvostella ja tutkia, mutta he eivät saa loukkaantua.
Esimerkiksi Perhe K:n tapauksessa toimenpiteitä tehnyt sosiaalityöntekijä on julkisuudessa kertonut tapauksen olleen hänelle uransa raskain. Mainitsematta jää, että tapaus on varmasti ollut Perhe K:lle heidän vanhemmuutensa raskain kokemus, ja on edelleenkin. He eivät pääse siitä irti, kuten sosiaalityöntekijä on voinut tehdä. Hän on kertonut saaneensa paljon tukea ja ymmärrystä kollegoiltaan, mutta Perhe K:n saama tuki on ollut paheksuttavaa ja jopa loukaavaa.
Kokemukseni mukaan ns. asiantuntijaviisaus auttamiskeinona on harha. Asiantuntijat kyllä osaavat suurennuslasin kanssa tarkkailla ihmisiä, mutta heillä ei ole keinoja konkreettisesti auttaa heitä. Tutkimukset ovat jopa pahimmillaan leimaavia, varsinkin lapsille. Mitä hyötyä on tietää, että lapsella on oppimisvaikeuksia, jos häntä ei kuitenkaan pystytä tai haluta auttaa?
Jos lastensuojelun avohuollon tukitoimet ovat pääsääntöisesti asiantuntijaistuntoja, eikä mitään muuta ole tarjolla, niin eihän siitä voi seurata muuta kuin umpikuja, eli huostaanotto. Prosessissa ei haetakaan ratkaisua ongelmaan, vaan etsitään vikaa ja syytä, joka halutaan asiantuntijan viisaudella korjata.
Ironista tässä kaikessa on vahva usko siihen, että jossakin on joku asiantuntija eli sijaishuolto, joka korjaa lapsen. Ei ole. Mekin jouduimme sijaisvanhempina aina itse etsimään keinot, jotka auttoivat lasta jumitilanteesta eteenpäin. Ns. asiantuntijoista oli varsin vähän apua. Ne konkreettiset teot, joita lapsen kanssa tehtiin, olisi voitu tehdä kotikunnassakin.
Ihminen itse on oman elämänsä paras asiantuntija
Ihminen on rakennettu niin, että hän tarvitsee konkreettista apua vaikeuksiinsa. Jos on nälkä, pitää saada ruokaa. Jos lapsella on selviytymisvaikeuksia koulussa, hän tarvitsee kouluun aikuisen, joka auttaa ja tukee häntä. Jos vanhempi on väsynyt, hän tarvitsee konkreettista apua taakan jakamisessa. Jos perheessä on sairautta, tarvitaan konkreettista kodinhoito- ja lastenhoitoapua jne.
Ainoa todellinen asiantuntija on ihminen itse omassa elämässään, muut ovat vain sivusta huutelijoita. Jos perhe tai lapsi ei ole itse osallisena ratkaisukeinoissa, niin ne eivät toimi.
Jos meillä on lastensuojelukenttä, jossa ainoina avohuollon tukitoimina on vain asiantuntijaviisaus, ja ainoa konkreettinen keino on huostaanotto, niin totta kai sitä käytetään, kun asiantuntijaputki on läpi käyty. Perhetyöntekijöidenkin toimenkuva on olla pelkästään neuvova – eli asiantuntija.
Näin kävi myös Oulun perhe K:n tapauksessa. Perhe halusi konkreettista apua ja alkuun se sitä saikin, mutta sitten linjaus muuttui: konkreettista apua ei enää ollut antaa tai ei haluttu antaa, ainakaan sellaista kuin perhe olisi tarvinnut. Tarjolla oli vain sitä, mitä perhe ei tarvinnut, jolloin heistä tuli ongelma auttajataholle. Avohuollon tukitoimet muuttuivat perheen hajoittamistoimiksi. Seuraukset tiedetään.
Niillä rahoilla, jotka ovat menneet ja menevät parhaillaankin lasten sijaishoitoon, olisi perheelle voitu antaa vaikka kaksi omaa työntekijää auttamaan arjessa. Varmaan puolikaskin olisi riittänyt. Nyt avohuollon tukitoimet on heidän osaltaan lopetettu, mutta perheen hajoittamisoimet jatkuvat.
Vihan kohdistaminen sosiaalityöntekijöihin on epäreilua
Minusta on käsittämätöntä, että kaikki lastensuojelun rahat käytetään palveluihin, jotka tuottavat vain lisäkuluja ja joista ei ole apua ihmisille: pahimmillaan palvelut tuottavat lisää ongelmia.
Tähän tilanteeseen eivät ole syyllisiä suorittavan tason sosiaalityöntekijät, joten vihan kohdistaminen heihin on yhtä epäreilua kuin syyttää vanhempia huonoiksi vanhemmiksi.
Vertaisin sosiaalityöntekijän asemaa seuraavasti. Kuvitellaan, että minut pestataan metsuriksi. Minun pitäisi kaataa puita, mutta työvälineeksi annetaan lusikka. Minä kilttinä työntekijänä yritän sahata puuta lusikalla, siinä onnistumatta. Kutsun erilaisia asiantuntijoita kertomaan minulle, kuinka se olisi viisasta tehdä. Saan monenlaisia neuvoja, mutta en vaan onnistu tehtävässäni. Lopulta turhaudun niin paljon, että siirrän tehtävän jollekin toiselle metsurille, jolla oletan olevan sopivammat työkalut. Huokaisen helpotuksesta, ongelma on poissa. Mutta sitten tulee uusi tehtävä, samalla työkalulla.
Vaikeaa on tehdä hyvää lastensuojelun avohuoltotyötä, kun käytettävissä on vain asiantuntijoita, ja muut työkalut puuttuvat.
Jos minulla olisi vallan valtikka, poistaisin puolet sosiaalityöntekijöistä, ja palkkaisin tilalle kodinhoitajia, koulunkäyntiavustajia ja kouluihin talkkareita. Poistaisin koulupsykologit ja palkkaisin tilalle neuropsykologeja. Tästä ammattikunnasta on enemmän hyötyä lapselle oppimisvaikeuksissa kuin psykologeista. Lasten psykiatriset poliklinikat muuttaisin lasten toimintakeskuksiksi.
Vanhemmat: älkää luovuttako valtaanne ja vastuutanne asiantuntijoille!
Minun kummitätini kuoli joulun alla. Hän oli ammatiltaan vanhanajan kodinhoitaja. Ihailin häntä suuresti ammattilaisena, hänen asennettaan asiakkaitaan kohtaan. Hän kertoili joskus työstään perheissä, silloin kun ei oltu niin tiukkana vaitiolovelvollisuuden suhteen. Hän puhui aina hyvin kauniisti heistä, ei koskaan arvostellut perheitä tai heidän tapaansa elää.
Tein joskus hänen kanssaan yhteistyötä, ollessani perheneuvolassa sosiaalityöntekijänä. Vaikka jouduimme keskustelemaan hyvinkin raskaista asioista yhteisen asiakasperheen asioissa, niin hänen kunnioituksensa näkyi kaikessa, mitä hän heistä kertoi.
Minulla on yksi neuvo lastensuojeluperheille. Teidän vanhempien ei tulisi antaa teille kuuluvaa valtaa ja vastuuta omista lapsistanne asiantuntijoille ja virkamiehille. He voivat ottaa vallan, mutta eivät koskaan vastuuta. Vastuu lapsista jää aina teille vanhemmille, lastensuojelulainkin mukaan.
Pitäkää kiinni tästä vastuusta, niin myös valta on teillä!
Raili Miettinen
Lue myös Miettisen ensimmäinen blogipostaus Perhe K:n tapauksesta. Kirjoitus herätti vilkkaan keskustelun: ☞ Toteutuuko lapsen etu lastensuojelussa, entä Oulussa?
Muita Lokakuun liikkeen julkaisuja:
☞ Lokakuun liike perustanut RINGIN lasten suojelemiseksi
☞ Lokakuun manifesti korjaa lasten oikeuksia
☞ Lokakuun Manifesti
☞ October Movement
☞ October Manifesto
☞ Open letter to Committee for the Prevention of Torture (CPT)
☞ Virallinen tiedote: Kirkosta turvapaikkaa hakeneen huostanuoren ja Oulun lastensuojelun väliset sovintoneuvottelut johtivat rakentavaan yhteistyöhön
☞ Ikonen: Kansanvalistusta lastensuojelun asiakkaalle
☞ K сведению клиентов службы защиты прав ребенка
☞ An advisory for child welfare clients
☞ Bergström: Pieni opas eri tilanteisiin lastensuojelun kanssa
☞ Opas lastensuojelun asiakkuuteen joutuvalle
Lokakuun liikkeen kyselyt ja ilmoituspohjat:
☞ Lastensuojelun asiakaskysely
☞ Oikeusturvakysely
☞ Tee ilmoitus viranomaisesta
☞ Ammattilainen - ilmoita laiton käytäntö
RSS Feed
