Suomessa on oppivelvollisuus.
Perusopetuslain 26§ toteaa, että "Oppivelvollisen on osallistuttava tämän lain mukaisesti järjestettyyn perusopetukseen tai saatava muulla tavalla perusopetuksen oppimäärää vastaavat tiedot."
Suurin osa maamme lapsista suorittaa oppivelvollisuutensa koulussa, mutta eivät kaikki. Osa opiskelee kotona.
Huoltaja voi ilmoittaa kuntaan, että lapsi suorittaa opetussuunnitelmaan kirjatut tavoitteet kotona. Kunta määrää oppilaalle valvovan opettajan, joka seuraa lapsen edistymistä lähinnä kokeiden muodossa. Opettava huoltaja pitää opetuspäiväkirjaa ja lapsen työskentelystä tehdään eräänlainen "portfolio", joka niin ikään lisätään "näyttöön" opituista asioista koululla tehtävien kokeiden lisäksi. Esimerkiksi käsitöistä toimitettu näyttö on vaikkapa itse kudottu villasukka tai kuvaamataidon osalta näyttöön liitetään lapsen tekemiä töitä.
Kotiopetuksessa oppilaalla ei ole oikeutta oppimateriaaleihin, kuten koulussa on, vaan ne tulee kustantaa itse. Myöskään koulun vakuutukset eivät koske kotiopetuksessa olevaa lasta.
Kotikoulutuksesta pintapuolisen läpileikkauksen tekee ihan hyvin Wikipedia. Tarkempaa tietoa löytyy Opetushallituksen sivuilta.
Pyysin saada haastatella erästä pitkän linjan kotikouluttajavanhempaa ja sain siihen luvan. Kotikoulua kohtaan on paljon ennakkoluuloja. Ihmisillä on usein väärät käsitykset siitä, mitä kotikoulu käytännössä tarkoittaa. Huomasin tämän, kun opetin itse poikaani yhden lukukauden ajan kotonamme. Se ei suinkaan ollut mitään sohvalla makaamista vaan ihan täyttä työtä. Puoli vuotta on kuitenkin niin lyhyt kokemus, että en halunnut itse lähteä paasaamaan siitä, mitä kotikoulu on...
Alla olevaan haastatteluun olen räätälöinyt yleisimmin kuulemiani kysymyksiä:
1. Mikä oli alunperin syy, että päädyitte kotikouluun?
– Vanhimmat tyttäret aloittivat koulunkäynnin kodikkaassa kyläkoulussa aivan kotimme naapurissa. Kun koulu uhattiin sulkea, koko kylä taisteli lopettamista vastaan ja vanhemmat suunnittelivat oman koulun perustamista. Tosipaikan tullen yksityiskouluhanke kutistui meidän lasten kotikouluksi…
Kotiopetusajatus ei ollut minulle uusi. Olin ollut kiinnostunut kotiopetuksesta nuoresta saakka, ja lisäksi olin jo vuosia opettanut tytöille elämänkatsomustietoa kotona oman opetussuunnitelman mukaan, kun kunnassa ei ollut et:n opetusta.
2. Miten koululla on suhtauduttu tähän päätökseen?
– Valtavirrasta poikkeavaan päätökseen suhtautuminen on koulussa vaihdellut lievästä kummastuksesta arvosteluun. Kun johonkin on kasvettu sisään, on vaikea ymmärtää, että toisinkin voisi toimia. Meitä on koko ajan hienoisesti painostettu panemaan lapset kouluun.
3. Mitkä asiat koette kotikoulutuksen eduiksi?
– Lasten oppimisen seuraaminen on inspiroivaa. On antoisaa suunnitella opintokokonaisuuksia ja projekteja; lapset saavat yksilöllistä ohjausta ja heidän haasteensa ja vahvuutensa on mahdollista ottaa paremmin huomioon. Päivät ovat kevyempiä kuin koulussa, mutta silti asioita voidaan opiskella perusteellisemmin: opiskelu on mahdollista räätälöidä jokaiselle, koska ei olla sidoksissa esim. tiettyihin kellonaikoihin tai oppimateriaaleihin. Perhe voi matkustella vapaasti, sillä ”kouluna” on koko maailma. Lisäksi säästytään monilta kiireiltä ja ärtymyksiltä, kun lapsia ei tarvitse kiskoa aikaisin sängystä. Lapset myös oppivat toimimaan eri-ikäisten ihmisten kanssa, eivät pelkästään ikäistensä jne.
4. Miten ympäristö (muut ihmiset) suhtautuvat, oletteko kohdanneet arvostelua?
– Yleisintä on tietämättömyys ja uteliaisuus: ”Onko sellainen Suomessa mahdollista?” tai: ”Mitä lupia siihen tarvitaan?” Seuraavaksi kysytään, onko lapsillamme sosiaalisia kontakteja. Käytännön järjestelyistä kysellään paljon, sillä kiinnostusta kotiopetukseen on.
5. Toteutuuko kotikoulutuksen mahdollistamisen valinnanvapaus konkreettisesti käytännössä, vai oletteko kokeneet eriarvoista kohtelua tai ovatko lapsenne kokeneet eriarvoista kohtelua valintanne vuoksi, esimerkiksi tenttien vaatimustasoissa?
– Erityislapsen osalta eriarvoisuutta seuraa jossain määrin siitä, ettei kotioppijan oppimääriä voida yksilöllistää; onneksi valvovan opettajan tulee lapsen edistymistä valvoessaan käyttää menetelmiä, joilla lapsi kykenee mahdollisimman hyvin osoittamaan osaamisensa, ja kokeisiin voi saada lisäaikaa.
6. Millaisia keinoja käytätte opiskelussa? (Tämä lähinnä lukijoita varten, jotka miettivät, miten kotona toteutetaan esimerkiksi kemian tunnit.) Onko käytössä esimerkiksi netti, tai muu vastaava apuohjelma?
– Lukuaineissa meillä käytetään pitkälti perinteisiä oppikirjoja, mutta niiden lisäksi toteutetaan erilaisia projekteja, opintomatkaillaan sekä hyödynnetään nettiä, elokuvia, kaunokirjallisuutta, pelejä… Esimerkiksi kemiasta olemme tehneet sellaisia kokeita, jotka ovat olleet toteutettavissa kotivälineistöllä.
7. Miten kotikoulutukseen vaikuttavat uudet päätökset, jotka velvoittavat koulussa käyviä, esim. oppivelvollisuusiän piteneminen, mahdollinen ruotsin kielen alkaminen jo 6.luokalla, esikoulun pakolliseksi tuleminen jne...?
– Oppivelvollisuutta ja peruskoulun opetussuunnitelmaa koskevat päätökset koskettavat myös kotikoululaisia. Muun muassa liikunnan opetussuunnitelmaa ollaan muuttamassa vapaampaan ja perustaitoja painottavaan suuntaan, mikä kuulostaa lupaavalta. Kielten opiskelun aloittamista olisikin ehdottomasti aikaistettava; kotiopetuksessa on onneksi mahdollista aloittaa niin aikaisin kuin haluaa ja opiskella muitakin kieliä kuin koulu tarjoaa.
8. Paljonko kotona kouluttaminen maksaa (oppimaterialit ym.)?
– Kotiopetuksen voi toteuttaa halvalla tai kalliilla. Kalliiden opetusohjelmien ja oppikirjojen hankkiminen voi nostaa kulut tuhansiin euroihin vuodessa, mutta toisaalta voi selviytyä melkein ilmaiseksi, jos hankkii käytettyjä oppikirjoja - tai ei käytä oppikirjoja lainkaan - ja hyödyntää kirjastoa ja netin mahdollisuuksia.
9. Vaikuttaako kotikoulutus lasten sosiaaliseen elämään?
– Varmasti! Kotikoululaiset ovat enemmän tekemisissä monenikäisten ihmisten kanssa ja vähemmän pelkästään omanikäistensä kanssa. Koulussa kavereita on helpommin tarjolla, kun taas kotikoululaisen osalta sosiaalisia kontakteja joutuu enemmän etsimään ja tapaamisia suunnittelemaan, mikä ei maaseudulla aina ole helppoa. Toisaalta kouluympäristölle tyypillinen nokkimisjärjestys ja kiusaaminen jää pois, sillä koulun ulkopuolisissa kaveruussuhteissa, kerhoissa ja harrastusryhmissä vastaavaa esiintyy vähemmän.
10. Onko kotikoulutus kotiäitien mahdollisuus vai näettekö kotikoulutuksen mahdollisuuden työssäkäyvien perheiden mahdollisuutena?
– Jotkut yläluokkalaiset ehkä pystyvät selviytymään kotiopiskelusta enimmäkseen omin nokkineen, mutta useimmat heistäkin tarvitsevat aikuisen apua ja ohjausta. Pienempiä lapsia on jommankumman vanhemman oltava opettamassa; kotiopettajaanhan harvalla on varaa! Kotiopetuksen ohella monet vanhemmat opiskelevat tai työskentelevät kotoa käsin tai osa-aikaisesti.
11. Koulussa opetus on tietyllä tapaa valvottua etenemistä opetussuunnitelman mukaan. Miten suoritatte nk. "omavalvontaa" kotona? Ts. oppimista suunnitelman mukaisesti, opetuksen ajantasoisuutta, ajan saatossa teknistyvää opiskelua?
– Kotiopetuksessakin on noudatettava peruskoulun opetussuunnitelmaa. Sen perusteella voi laatia oman opetussuunnitelman ja -aikataulun, tai voi noudattaa kunnan opetussuunnitelmaa. Kotiopettajana on kerrattava aiemmin oppimaansa ja opiskeltava koko ajan uutta – elinikäinen oppiminen on meillä totta, ja se on samalla lapsille hyvä esimerkki!
12. Paljonko kotikoulutus kokonaisuudessaan vie aikaa (suunnittelu, tunnit jne)?
– Meillä lukuaineet vievät yleensä 2-3 tuntia päivässä – joskus vähemmän, joskus enemmän. Samalla pystyn yleensä tekemään myös kotitöitä tai omia opiskelujani. Taito- ja taideaineisiin kuluvaa aikaa en ole laskenut; niitä tehdään vapaammin pitkin iltapäivää. Opetussuunnitelmien laatimiseen ja muuhun suunnitteluun kuluu muutama työpäivä vuodessa, ja lisäksi tulevat koulun valvontatilaisuudet ja muu yhteydenpito valvovien opettajien kanssa.
13. Mikä mielestänne on kotikoulutuksessa hankalinta?
– Isompaa ryhmää vaativia juttuja, kuten joukkuepelejä, pääsemme toteuttamaan harvoin.
14. Sopiiko kotikoulutus mielestänne erityislapsille, lukihäiriöisille tai kehitysvammaisille lapsille?
– Jos lapsella on niin pahoja oppimisvaikeuksia, ettei hän pysty opiskelemaan yleisen oppimäärän mukaisesti, kotiopetus on nykyisten säännösten vuoksi mahdotonta, koska kotikoululaisen oppimääriä ei voida yksilöllistää eikä opetuksen järjestäminen toiminta-alueittain ole mahdollista. Lievemmistä oppimisvaikeuksista tai esimerkiksi keskittymisvaikeuksista kärsivälle lapselle kotiopetus saattaa joustavuutensa takia olla mainio vaihtoehto.
15. Tunnetko muita kotikouluttajaperheitä, onko kotikouluttajilla verkostoitumista netissä tai muualla (missä jakaa/vaihtaa tietoa ja kokemuksia jne)?
– Netissä on sivustoja, joilla keskustellaan kotiopetuksesta, kuten "Oppi omaan tahtiin" -lista. Tunnen muutaman muun suomalaisen kotikouluperheen, joiden kanssa vaihdamme kokemuksia netissä. Kristillisillä kotiopetusperheillä on myös oma yhdistys, mutta sekulaari kotikouluyhdistys puuttuu.
16. Teillä on pitkä kokemus lasten kotona opettamisesta. Onko yhteiskunnan suhtautuminen muuttunut vuosien varrella ja jos on, niin mihin suuntaan?
– Eipä juuri. Tieto kylläkin on hiljakseen lisääntynyt. Nykyään esimerkiksi Opetushallituksen sivuilla on informaatiota kotiopetuksesta.
17. Maailmalla kotikoulutuksen suosio on nousussa. Mistä tämä mielestänne johtuu?
– Varmaan siihen on monia syitä, mutta toivoakseni ihmiset uskaltavat yhä useammin tehdä yksilöllisiä valintoja ja hypätä pois oravanpyörästä, omavaraisempaan elämäntapaan – myös koulutuksen suhteen voi olla omavaraisempi!
Lasten mielipiteitä kotikoulusta
Lasten kuuleminen on aina tärkeätä muistaa, joten kysyin myös perheen lapsilta, mitä mieltä he ovat kotona opiskelusta. Vastaukset:
”Kotikoulu on ihan kivaa.”
”Kotikoulussa ja koulussa on kummassakin omat hyvät puolet: kotikoulussa ei tarvitse herätä aikaisin ja läksyt jakautuu tasaisemmin, koulussa on parasta kaverien tapaaminen ja lomat.”
”Parempi kuin tavallinen koulu, kun ei tarvitse tehdä niin paljon päivässä.”
Kirjoittajan oma mielipide
Lopuksi totean oman mielipiteeni. Mielestäni kotikoulutus on oiva vaihtoehto. Nimenomaan sen vuoksi, että lapsen omat yksilölliset vahvuudet ovat paremmin tuettavissa kotiympäristössä kuin suuressa ryhmässä, missä esimerkiksi hiljaisempi yksilö saattaa hukkua massaan vahvuuksineen.
Lisäksi kotikoulutus tulee usein mieleen, kun luen tai kuulen äärimmilleen koulukiusatuista lapsista, joiden koulunkäynti on käynyt mahdottomaksi. Ajatus ei käy kaukana myöskään silloin, kun puhutaan "erityislapsista", joiden erityisyys on lähinnä erilaisuutta muihin nähden ja olisi vallan korjattavissa pelkästään ympäristön asenteita uudistamalla. Mielestäni lapsen ei tarvitse kärsiä, kokea raskaaksi ja elämää haittaavaksi velvoitetta, jonka valtio hänelle asettaa. Oppia pitää, mutta ei henkisen kehityksen vaurioitumisen hinnalla. Näissä tapauksissa voin jopa suositella kotikoulua, mikäli siihen on vanhemmilla mahdollisuus.
Epäilemättä kotikoulutus herättää paljon sellaisiakin kysymyksiä, joihin tässä ei vastattu. Blogin tarkoitus on kuitenkin tehdä itse käsitettä tutummaksi.
Kiitän haastateltaviani ja toivotan kaikillle Suomen koti- ja koulukoululaisille oikein raikasta syksyä :)
Elena Uusitalo
JK. Kotikoulusta voi lukea lisää mm. Lokakuun liikkeen Mirja Heleniuksen blogista. Helenius on monipuolisesti kouluttautunut sopeutumattomien ja häiriintyneiden lasten ja nuorten opetukseen. Hänellä on luokan- ja erityisopettajan pätevyys. Ennen yrittäjäksi ryhtymistä Helenius palveli täyden uran koululaitoksessa, viimeiset 20 vuotta tarkkailuluokan opettajana. Tässä työssä hän teki eri hallinnonalat ylittävää yhteistyötä vaikeuksiin joutuneiden lasten ja heidän perheittensä auttamiseksi. Nämä tahot olivat valmiina, kun hän perusti syrjäytyneille nuorille suunnatun Kotikoulun.
Perusopetuslain 26§ toteaa, että "Oppivelvollisen on osallistuttava tämän lain mukaisesti järjestettyyn perusopetukseen tai saatava muulla tavalla perusopetuksen oppimäärää vastaavat tiedot."
Suurin osa maamme lapsista suorittaa oppivelvollisuutensa koulussa, mutta eivät kaikki. Osa opiskelee kotona.
Huoltaja voi ilmoittaa kuntaan, että lapsi suorittaa opetussuunnitelmaan kirjatut tavoitteet kotona. Kunta määrää oppilaalle valvovan opettajan, joka seuraa lapsen edistymistä lähinnä kokeiden muodossa. Opettava huoltaja pitää opetuspäiväkirjaa ja lapsen työskentelystä tehdään eräänlainen "portfolio", joka niin ikään lisätään "näyttöön" opituista asioista koululla tehtävien kokeiden lisäksi. Esimerkiksi käsitöistä toimitettu näyttö on vaikkapa itse kudottu villasukka tai kuvaamataidon osalta näyttöön liitetään lapsen tekemiä töitä.
Kotiopetuksessa oppilaalla ei ole oikeutta oppimateriaaleihin, kuten koulussa on, vaan ne tulee kustantaa itse. Myöskään koulun vakuutukset eivät koske kotiopetuksessa olevaa lasta.
Kotikoulutuksesta pintapuolisen läpileikkauksen tekee ihan hyvin Wikipedia. Tarkempaa tietoa löytyy Opetushallituksen sivuilta.
Pyysin saada haastatella erästä pitkän linjan kotikouluttajavanhempaa ja sain siihen luvan. Kotikoulua kohtaan on paljon ennakkoluuloja. Ihmisillä on usein väärät käsitykset siitä, mitä kotikoulu käytännössä tarkoittaa. Huomasin tämän, kun opetin itse poikaani yhden lukukauden ajan kotonamme. Se ei suinkaan ollut mitään sohvalla makaamista vaan ihan täyttä työtä. Puoli vuotta on kuitenkin niin lyhyt kokemus, että en halunnut itse lähteä paasaamaan siitä, mitä kotikoulu on...
Alla olevaan haastatteluun olen räätälöinyt yleisimmin kuulemiani kysymyksiä:
1. Mikä oli alunperin syy, että päädyitte kotikouluun?
– Vanhimmat tyttäret aloittivat koulunkäynnin kodikkaassa kyläkoulussa aivan kotimme naapurissa. Kun koulu uhattiin sulkea, koko kylä taisteli lopettamista vastaan ja vanhemmat suunnittelivat oman koulun perustamista. Tosipaikan tullen yksityiskouluhanke kutistui meidän lasten kotikouluksi…
Kotiopetusajatus ei ollut minulle uusi. Olin ollut kiinnostunut kotiopetuksesta nuoresta saakka, ja lisäksi olin jo vuosia opettanut tytöille elämänkatsomustietoa kotona oman opetussuunnitelman mukaan, kun kunnassa ei ollut et:n opetusta.
2. Miten koululla on suhtauduttu tähän päätökseen?
– Valtavirrasta poikkeavaan päätökseen suhtautuminen on koulussa vaihdellut lievästä kummastuksesta arvosteluun. Kun johonkin on kasvettu sisään, on vaikea ymmärtää, että toisinkin voisi toimia. Meitä on koko ajan hienoisesti painostettu panemaan lapset kouluun.
3. Mitkä asiat koette kotikoulutuksen eduiksi?
– Lasten oppimisen seuraaminen on inspiroivaa. On antoisaa suunnitella opintokokonaisuuksia ja projekteja; lapset saavat yksilöllistä ohjausta ja heidän haasteensa ja vahvuutensa on mahdollista ottaa paremmin huomioon. Päivät ovat kevyempiä kuin koulussa, mutta silti asioita voidaan opiskella perusteellisemmin: opiskelu on mahdollista räätälöidä jokaiselle, koska ei olla sidoksissa esim. tiettyihin kellonaikoihin tai oppimateriaaleihin. Perhe voi matkustella vapaasti, sillä ”kouluna” on koko maailma. Lisäksi säästytään monilta kiireiltä ja ärtymyksiltä, kun lapsia ei tarvitse kiskoa aikaisin sängystä. Lapset myös oppivat toimimaan eri-ikäisten ihmisten kanssa, eivät pelkästään ikäistensä jne.
4. Miten ympäristö (muut ihmiset) suhtautuvat, oletteko kohdanneet arvostelua?
– Yleisintä on tietämättömyys ja uteliaisuus: ”Onko sellainen Suomessa mahdollista?” tai: ”Mitä lupia siihen tarvitaan?” Seuraavaksi kysytään, onko lapsillamme sosiaalisia kontakteja. Käytännön järjestelyistä kysellään paljon, sillä kiinnostusta kotiopetukseen on.
5. Toteutuuko kotikoulutuksen mahdollistamisen valinnanvapaus konkreettisesti käytännössä, vai oletteko kokeneet eriarvoista kohtelua tai ovatko lapsenne kokeneet eriarvoista kohtelua valintanne vuoksi, esimerkiksi tenttien vaatimustasoissa?
– Erityislapsen osalta eriarvoisuutta seuraa jossain määrin siitä, ettei kotioppijan oppimääriä voida yksilöllistää; onneksi valvovan opettajan tulee lapsen edistymistä valvoessaan käyttää menetelmiä, joilla lapsi kykenee mahdollisimman hyvin osoittamaan osaamisensa, ja kokeisiin voi saada lisäaikaa.
6. Millaisia keinoja käytätte opiskelussa? (Tämä lähinnä lukijoita varten, jotka miettivät, miten kotona toteutetaan esimerkiksi kemian tunnit.) Onko käytössä esimerkiksi netti, tai muu vastaava apuohjelma?
– Lukuaineissa meillä käytetään pitkälti perinteisiä oppikirjoja, mutta niiden lisäksi toteutetaan erilaisia projekteja, opintomatkaillaan sekä hyödynnetään nettiä, elokuvia, kaunokirjallisuutta, pelejä… Esimerkiksi kemiasta olemme tehneet sellaisia kokeita, jotka ovat olleet toteutettavissa kotivälineistöllä.
7. Miten kotikoulutukseen vaikuttavat uudet päätökset, jotka velvoittavat koulussa käyviä, esim. oppivelvollisuusiän piteneminen, mahdollinen ruotsin kielen alkaminen jo 6.luokalla, esikoulun pakolliseksi tuleminen jne...?
– Oppivelvollisuutta ja peruskoulun opetussuunnitelmaa koskevat päätökset koskettavat myös kotikoululaisia. Muun muassa liikunnan opetussuunnitelmaa ollaan muuttamassa vapaampaan ja perustaitoja painottavaan suuntaan, mikä kuulostaa lupaavalta. Kielten opiskelun aloittamista olisikin ehdottomasti aikaistettava; kotiopetuksessa on onneksi mahdollista aloittaa niin aikaisin kuin haluaa ja opiskella muitakin kieliä kuin koulu tarjoaa.
8. Paljonko kotona kouluttaminen maksaa (oppimaterialit ym.)?
– Kotiopetuksen voi toteuttaa halvalla tai kalliilla. Kalliiden opetusohjelmien ja oppikirjojen hankkiminen voi nostaa kulut tuhansiin euroihin vuodessa, mutta toisaalta voi selviytyä melkein ilmaiseksi, jos hankkii käytettyjä oppikirjoja - tai ei käytä oppikirjoja lainkaan - ja hyödyntää kirjastoa ja netin mahdollisuuksia.
9. Vaikuttaako kotikoulutus lasten sosiaaliseen elämään?
– Varmasti! Kotikoululaiset ovat enemmän tekemisissä monenikäisten ihmisten kanssa ja vähemmän pelkästään omanikäistensä kanssa. Koulussa kavereita on helpommin tarjolla, kun taas kotikoululaisen osalta sosiaalisia kontakteja joutuu enemmän etsimään ja tapaamisia suunnittelemaan, mikä ei maaseudulla aina ole helppoa. Toisaalta kouluympäristölle tyypillinen nokkimisjärjestys ja kiusaaminen jää pois, sillä koulun ulkopuolisissa kaveruussuhteissa, kerhoissa ja harrastusryhmissä vastaavaa esiintyy vähemmän.
10. Onko kotikoulutus kotiäitien mahdollisuus vai näettekö kotikoulutuksen mahdollisuuden työssäkäyvien perheiden mahdollisuutena?
– Jotkut yläluokkalaiset ehkä pystyvät selviytymään kotiopiskelusta enimmäkseen omin nokkineen, mutta useimmat heistäkin tarvitsevat aikuisen apua ja ohjausta. Pienempiä lapsia on jommankumman vanhemman oltava opettamassa; kotiopettajaanhan harvalla on varaa! Kotiopetuksen ohella monet vanhemmat opiskelevat tai työskentelevät kotoa käsin tai osa-aikaisesti.
11. Koulussa opetus on tietyllä tapaa valvottua etenemistä opetussuunnitelman mukaan. Miten suoritatte nk. "omavalvontaa" kotona? Ts. oppimista suunnitelman mukaisesti, opetuksen ajantasoisuutta, ajan saatossa teknistyvää opiskelua?
– Kotiopetuksessakin on noudatettava peruskoulun opetussuunnitelmaa. Sen perusteella voi laatia oman opetussuunnitelman ja -aikataulun, tai voi noudattaa kunnan opetussuunnitelmaa. Kotiopettajana on kerrattava aiemmin oppimaansa ja opiskeltava koko ajan uutta – elinikäinen oppiminen on meillä totta, ja se on samalla lapsille hyvä esimerkki!
12. Paljonko kotikoulutus kokonaisuudessaan vie aikaa (suunnittelu, tunnit jne)?
– Meillä lukuaineet vievät yleensä 2-3 tuntia päivässä – joskus vähemmän, joskus enemmän. Samalla pystyn yleensä tekemään myös kotitöitä tai omia opiskelujani. Taito- ja taideaineisiin kuluvaa aikaa en ole laskenut; niitä tehdään vapaammin pitkin iltapäivää. Opetussuunnitelmien laatimiseen ja muuhun suunnitteluun kuluu muutama työpäivä vuodessa, ja lisäksi tulevat koulun valvontatilaisuudet ja muu yhteydenpito valvovien opettajien kanssa.
13. Mikä mielestänne on kotikoulutuksessa hankalinta?
– Isompaa ryhmää vaativia juttuja, kuten joukkuepelejä, pääsemme toteuttamaan harvoin.
14. Sopiiko kotikoulutus mielestänne erityislapsille, lukihäiriöisille tai kehitysvammaisille lapsille?
– Jos lapsella on niin pahoja oppimisvaikeuksia, ettei hän pysty opiskelemaan yleisen oppimäärän mukaisesti, kotiopetus on nykyisten säännösten vuoksi mahdotonta, koska kotikoululaisen oppimääriä ei voida yksilöllistää eikä opetuksen järjestäminen toiminta-alueittain ole mahdollista. Lievemmistä oppimisvaikeuksista tai esimerkiksi keskittymisvaikeuksista kärsivälle lapselle kotiopetus saattaa joustavuutensa takia olla mainio vaihtoehto.
15. Tunnetko muita kotikouluttajaperheitä, onko kotikouluttajilla verkostoitumista netissä tai muualla (missä jakaa/vaihtaa tietoa ja kokemuksia jne)?
– Netissä on sivustoja, joilla keskustellaan kotiopetuksesta, kuten "Oppi omaan tahtiin" -lista. Tunnen muutaman muun suomalaisen kotikouluperheen, joiden kanssa vaihdamme kokemuksia netissä. Kristillisillä kotiopetusperheillä on myös oma yhdistys, mutta sekulaari kotikouluyhdistys puuttuu.
16. Teillä on pitkä kokemus lasten kotona opettamisesta. Onko yhteiskunnan suhtautuminen muuttunut vuosien varrella ja jos on, niin mihin suuntaan?
– Eipä juuri. Tieto kylläkin on hiljakseen lisääntynyt. Nykyään esimerkiksi Opetushallituksen sivuilla on informaatiota kotiopetuksesta.
17. Maailmalla kotikoulutuksen suosio on nousussa. Mistä tämä mielestänne johtuu?
– Varmaan siihen on monia syitä, mutta toivoakseni ihmiset uskaltavat yhä useammin tehdä yksilöllisiä valintoja ja hypätä pois oravanpyörästä, omavaraisempaan elämäntapaan – myös koulutuksen suhteen voi olla omavaraisempi!
Lasten mielipiteitä kotikoulusta
Lasten kuuleminen on aina tärkeätä muistaa, joten kysyin myös perheen lapsilta, mitä mieltä he ovat kotona opiskelusta. Vastaukset:
”Kotikoulu on ihan kivaa.”
”Kotikoulussa ja koulussa on kummassakin omat hyvät puolet: kotikoulussa ei tarvitse herätä aikaisin ja läksyt jakautuu tasaisemmin, koulussa on parasta kaverien tapaaminen ja lomat.”
”Parempi kuin tavallinen koulu, kun ei tarvitse tehdä niin paljon päivässä.”
Kirjoittajan oma mielipide
Lopuksi totean oman mielipiteeni. Mielestäni kotikoulutus on oiva vaihtoehto. Nimenomaan sen vuoksi, että lapsen omat yksilölliset vahvuudet ovat paremmin tuettavissa kotiympäristössä kuin suuressa ryhmässä, missä esimerkiksi hiljaisempi yksilö saattaa hukkua massaan vahvuuksineen.
Lisäksi kotikoulutus tulee usein mieleen, kun luen tai kuulen äärimmilleen koulukiusatuista lapsista, joiden koulunkäynti on käynyt mahdottomaksi. Ajatus ei käy kaukana myöskään silloin, kun puhutaan "erityislapsista", joiden erityisyys on lähinnä erilaisuutta muihin nähden ja olisi vallan korjattavissa pelkästään ympäristön asenteita uudistamalla. Mielestäni lapsen ei tarvitse kärsiä, kokea raskaaksi ja elämää haittaavaksi velvoitetta, jonka valtio hänelle asettaa. Oppia pitää, mutta ei henkisen kehityksen vaurioitumisen hinnalla. Näissä tapauksissa voin jopa suositella kotikoulua, mikäli siihen on vanhemmilla mahdollisuus.
Epäilemättä kotikoulutus herättää paljon sellaisiakin kysymyksiä, joihin tässä ei vastattu. Blogin tarkoitus on kuitenkin tehdä itse käsitettä tutummaksi.
Kiitän haastateltaviani ja toivotan kaikillle Suomen koti- ja koulukoululaisille oikein raikasta syksyä :)
Elena Uusitalo
JK. Kotikoulusta voi lukea lisää mm. Lokakuun liikkeen Mirja Heleniuksen blogista. Helenius on monipuolisesti kouluttautunut sopeutumattomien ja häiriintyneiden lasten ja nuorten opetukseen. Hänellä on luokan- ja erityisopettajan pätevyys. Ennen yrittäjäksi ryhtymistä Helenius palveli täyden uran koululaitoksessa, viimeiset 20 vuotta tarkkailuluokan opettajana. Tässä työssä hän teki eri hallinnonalat ylittävää yhteistyötä vaikeuksiin joutuneiden lasten ja heidän perheittensä auttamiseksi. Nämä tahot olivat valmiina, kun hän perusti syrjäytyneille nuorille suunnatun Kotikoulun.
RSS Feed
