Tiedämme jo, että lastensuojelujärjestöillä on bisnestoimintaa lastensuojelussa. Lastensuojelutyöntekijällä voi olla omia sijoituslapsia, tai sijaisperheitä etsitään tuttavapiiristä.
Liioittelua?
Vai onko tämä vain jäävuoren huippu?
Tuntuisiko sietämättömältä ajatella, että esimerkiksi jollakulla lääkärillä sattuisi olemaan edes hivenen näppinsä pelissä lastensuojelubisneksessä?
Uskoisitko enää ehdoitta lapsellesi
annettuun diagnoosiin?
Ainakaan ei enää usko se perhe, joka pakeni Suomesta lastensuojelua, medikalisaatiota ja toimimatonta koulujärjestelmää. Alla oleva tarina on julkaistu viime vuoden tietokirjassani Hukassa huostassa – kertomuksia lastensuojelun runtelemista perheistä (RADIUM-Kirjat, 2013.)
Liioittelua?
Vai onko tämä vain jäävuoren huippu?
Tuntuisiko sietämättömältä ajatella, että esimerkiksi jollakulla lääkärillä sattuisi olemaan edes hivenen näppinsä pelissä lastensuojelubisneksessä?
Uskoisitko enää ehdoitta lapsellesi
annettuun diagnoosiin?
Ainakaan ei enää usko se perhe, joka pakeni Suomesta lastensuojelua, medikalisaatiota ja toimimatonta koulujärjestelmää. Alla oleva tarina on julkaistu viime vuoden tietokirjassani Hukassa huostassa – kertomuksia lastensuojelun runtelemista perheistä (RADIUM-Kirjat, 2013.)
Lapsen laitossijoitus voi maksaa 600 euroa vuorokaudessa
Yle Svenska uutisoi vuonna 2012 perheestä, joka lähti maanpakoon Suomesta. Taustalla oli ADHD-diagnosoidun pojan sijoitus kolmeksi kuukaudeksi nuorisopsykiatriseen asumiskoti Puroon, joka on erikoistunut vaativaan laitoshoitoon.
Lausunnossa vaadittiin pojan huostaanottoa, jotta hän voisi jatkaa asumista Purossa. Vain silloin olisi ollut mahdollista valvoa poikaa ja asettaa tälle rajoituksia. Äiti sanoo sosiaalityöntekijöiden
tilanneen lausunnon Purosta.
– Sitä paperia sosiaalitoimi sitten käytti lastamme vastaan.
Lääkäri, joka lausunnon allekirjoitti yhdessä yksikön johtajan kanssa, on lasten- ja nuorisopsykiatrian
erikoislääkäri Pekka Räisänen. Hän työskentelee Vaasan sosiaali- ja terveysvirastossa lastenpsykiatrian avohoidon ylilääkärinä sekä kaupungin perheneuvolan lääkärinä. Hänellä on yksityisvastaanotto Mehiläisessä ja lisäksi osapäivätoiminen virka hoitokoti Purossa, josta hän on omistanut osan.
Räisäsen verotettava tulo oli lähes 468 000 euroa vuonna 2010. Puro Oy:n johtajan Juhani Kannelmaan verotettava tulo oli kyseisenä vuonna yli 417 000 euroa. Molempien verotietoihin sisältyvät kyseisenä vuonna Puro Oy:n myynnistä tulleet pääomatulot.
Puro Oy kuuluu nykyään Arjessa-konserniin. Arjessa Oy on emoyhtiö konsernissa, jonka tytäryhtiöt tarjoavat lastensuojelupalveluita Pohjanmaalla ja Keski-Suomessa. Konserni rakentuu yrittäjävetoisen yhteistyön konseptille. Sen on tarkoitus laajentua koko Suomen kattavaksi. Lisäresursseja yhtiön kehittämiseen ja laajentumiseen tarjoaa Sentica Partnersin hallinnoima rahasto. Vuonna 2011 Arjessa Oy:n liikevaihto oli 8,3 miljoonaa euroa.
Puron hoitovuorokausimaksut ovat 389–595 euroa. Vuonna 2011 yhtiön liikevaihto oli 4 miljoonaa euroa. Tilikaudelta kertyi voittoa 228 000 euroa. Liikevaihto kasvoi 10,2 prosenttia. Pääoman tuotolla mitattuna yhtiön kannattavuus oli erinomainen.
Huostaanotto antaa pelimerkkejä hoitaa lasta
Lasten- ja nuorisopsykiatri Räisänen ei toimitusjohtaja Kannelmaan kanssa keskusteltuaan suostunut kommentoimaan Yle Svenskalle kaksoisrooliaan potilassalaisuuteen liittyen. Nyt hän suostuu avaamaan tapausta kertomalla, ettei kyseinen nuori ollut Vaasan kaupungin asukas.
– Sillä, että olen Vaasan sosiaali- ja terveysvirastossa töissä, ei ole mitään tekemistä kyseisen nuoren Puroon sijoituksen kanssa, Räisänen täsmentää ja näkee työskentelynsä Vaasan kaupungilla olleen yrityksen tuottavuuden kannalta jopa negatiivinen seikka.
– Vaasan sosiaalitoimi ei ole noin viiteen vuoteen sijoittanut yhtään nuorta Puroon! Sen sijaan naapurikunnista on tullut Puroon koko ajan nuoria.
Hän kommentoi julkisuusongelmaa ja yleisemmin lastensuojelun problematiikkaa sanomalla, että toimittajat ovat usein vain vanhemman antaman informaation varassa.
– Tapauksen repostelu julkisuudessa ei ole yleensä lapsen etu. Vanhemmilla voi lisäksi olla ongelmia oman terveyden kanssa. Sekin hankaloittaa kommentointia yleisellä tasolla.
Hän myöntää toki ymmärtävänsä kysymyksen jääviydestä.
– Olen yksityisvastaanotollani Mehiläisessä noin 15 vuoden aikana ehkä pari kertaa kertonut Purosta epätoivoiselle vanhemmalle, jonka lapsen huostaanotto on ollut harkinnassa. Olen kertonut olevani siellä sivutoimisesti töissä, jolloin hoitava lääkäri pysyisi samana. Täten vanhempi on voinut informoida sosiaalityöntekijäänsä Purosta, Räisänen sanoo.
– Olen painottanut, että sosiaalitoimi ratkaisee huostaanoton ja sijoituspaikan.
Hän kertoo sijoittavan kunnan sosiaalityöntekijöiden pyytävän joskus nuorta hoitavalta laitokselta lausuntoa huostaanottoa varten, vaikka heillä olisi itsellään aivan tarpeeksi tietoa tehdä huostaanottopäätös. Lausuntopyynnössä toivotaan perusteita, miksi avohuollon tukitoimenpiteet eivät riitä, ja miksi lapsi pitäisi ottaa huostaan kyseiseen laitokseen.
– Emme yleensä pidä tällaisista pyynnöistä, koska silloin voidaan perustellusti asettaa kyseenalaiseksi instanssin ja lausunnon allekirjoittajien puolueettomuus, Räisänen sanoo.
Lausuntopyynnön taustalla voi Räisäsen mielestä olla sosiaalityöntekijän pelko vanhempia kohtaan ja halu ”jakaa pahan huostaanottajan” rooli sijoituksesta vastaavan laitoksen kanssa. Joskus taas sosiaalityöntekijät varovat tekemästä huostaanottopäätöstä, vaikka kriteerit täyttyisivät kirkkaasti. Sen sijaan he sijoittavat lapsen avohuollon tukitoimenpiteenä.
– Kuitenkin aggressiivisten lasten kanssa joudutaan helposti pulaan, sillä avohuollossa olevaa lasta ei saa juuri mitenkään rajoittaa. Karkailua tai vaarallista käytöstä ei voi siten estää laillisesti, Räisänen selventää.
– Sen sijaan huostaanotto antaa lastensuojelulle ja sijoituksesta vastaavalle laitokselle huomattavasti enemmän pelimerkkejä hoitaa lasta. Kyseessä on lapsen etu!
Räisänen on kuullut useimpien vanhempien olleen äärettömän kiitollisia siitä, että Puro ja sen tarjoama psykiatrinen hoiva on olemassa.
– Neljällä viidestä sijoitetusta lapsesta on psykiatrista hoitoa vaativa mielenterveyden häiriö. Ei ole lapsen etu, jos hänen problematiikkaansa ei lastenkodissa ymmärretä, vaan häntä pompotellaan heikossa kunnossa psykiatrisen sairaalan ja laitoksen välillä.
Uusiseelantilainen lääkäri: "Pojallanne ei ole tarvetta lääkitykselle."
Entä mitä kuuluu maanpakoon lähteneelle perheelle, joka asuu Uudessa-Seelannissa?
Äiti kertoo teinipoikansa itsetunnon parantuneen selvästi. Toisin kuin Suomessa, lasta ei enää ympäröi diagnooseja ja huostaanoton kriteerejä metsästävien ammattilaisten joukkio.
– Poikamme ei ole koskaan ollut poissa kotoa myöhään iltaisin, eikä hän käytä päihteitä.
Mitään pelimerkkejä ja ympärivuorokautista valvontaa ei ole tarvittu pojan rajoittamiseksi, sanoo äiti.
Perheenisä kertoo pojan olleen tutkittavana Uuden-Seelannin valtion palveluksessa olevalla nuorisopsykiatrilla, jolla ei ollut minkäänlaisia taloudellisia intressejä pojan asiassa.
– Hän oli eri mieltä Räisäsen pojalle asettamasta diagnoosista ja totesi, ettei pojallamme ole lainkaan tarvetta psykiatrille. Lapsemme pärjää hyvin ilman lääkitystä.
Äiti korostaa uusiseelantilaisen koulun vastaavan hienosti ADHD-pojan erityistarpeisiin. Siksi ongelmia ei enää ole. Suomalaiselle koulujärjestelmälle sama tuen tarve taas oli aikoinaan liikaa.
– Siitähän se koko lastensuojelupainajainen alkoi, äiti muistelee.
Parin vuoden kuluttua, kun poika on täysi-ikäinen eikä huostaanoton uhkaa enää ole, he voivat muuttaa takaisin Suomeen.
Maria Syvälä
Lue lisää Suomesta paenneista perheistä ja ahdingossa olevista maahanmuuttajista:
Yle Svenska uutisoi vuonna 2012 perheestä, joka lähti maanpakoon Suomesta. Taustalla oli ADHD-diagnosoidun pojan sijoitus kolmeksi kuukaudeksi nuorisopsykiatriseen asumiskoti Puroon, joka on erikoistunut vaativaan laitoshoitoon.
Lausunnossa vaadittiin pojan huostaanottoa, jotta hän voisi jatkaa asumista Purossa. Vain silloin olisi ollut mahdollista valvoa poikaa ja asettaa tälle rajoituksia. Äiti sanoo sosiaalityöntekijöiden
tilanneen lausunnon Purosta.
– Sitä paperia sosiaalitoimi sitten käytti lastamme vastaan.
Lääkäri, joka lausunnon allekirjoitti yhdessä yksikön johtajan kanssa, on lasten- ja nuorisopsykiatrian
erikoislääkäri Pekka Räisänen. Hän työskentelee Vaasan sosiaali- ja terveysvirastossa lastenpsykiatrian avohoidon ylilääkärinä sekä kaupungin perheneuvolan lääkärinä. Hänellä on yksityisvastaanotto Mehiläisessä ja lisäksi osapäivätoiminen virka hoitokoti Purossa, josta hän on omistanut osan.
Räisäsen verotettava tulo oli lähes 468 000 euroa vuonna 2010. Puro Oy:n johtajan Juhani Kannelmaan verotettava tulo oli kyseisenä vuonna yli 417 000 euroa. Molempien verotietoihin sisältyvät kyseisenä vuonna Puro Oy:n myynnistä tulleet pääomatulot.
Puro Oy kuuluu nykyään Arjessa-konserniin. Arjessa Oy on emoyhtiö konsernissa, jonka tytäryhtiöt tarjoavat lastensuojelupalveluita Pohjanmaalla ja Keski-Suomessa. Konserni rakentuu yrittäjävetoisen yhteistyön konseptille. Sen on tarkoitus laajentua koko Suomen kattavaksi. Lisäresursseja yhtiön kehittämiseen ja laajentumiseen tarjoaa Sentica Partnersin hallinnoima rahasto. Vuonna 2011 Arjessa Oy:n liikevaihto oli 8,3 miljoonaa euroa.
Puron hoitovuorokausimaksut ovat 389–595 euroa. Vuonna 2011 yhtiön liikevaihto oli 4 miljoonaa euroa. Tilikaudelta kertyi voittoa 228 000 euroa. Liikevaihto kasvoi 10,2 prosenttia. Pääoman tuotolla mitattuna yhtiön kannattavuus oli erinomainen.
Huostaanotto antaa pelimerkkejä hoitaa lasta
Lasten- ja nuorisopsykiatri Räisänen ei toimitusjohtaja Kannelmaan kanssa keskusteltuaan suostunut kommentoimaan Yle Svenskalle kaksoisrooliaan potilassalaisuuteen liittyen. Nyt hän suostuu avaamaan tapausta kertomalla, ettei kyseinen nuori ollut Vaasan kaupungin asukas.
– Sillä, että olen Vaasan sosiaali- ja terveysvirastossa töissä, ei ole mitään tekemistä kyseisen nuoren Puroon sijoituksen kanssa, Räisänen täsmentää ja näkee työskentelynsä Vaasan kaupungilla olleen yrityksen tuottavuuden kannalta jopa negatiivinen seikka.
– Vaasan sosiaalitoimi ei ole noin viiteen vuoteen sijoittanut yhtään nuorta Puroon! Sen sijaan naapurikunnista on tullut Puroon koko ajan nuoria.
Hän kommentoi julkisuusongelmaa ja yleisemmin lastensuojelun problematiikkaa sanomalla, että toimittajat ovat usein vain vanhemman antaman informaation varassa.
– Tapauksen repostelu julkisuudessa ei ole yleensä lapsen etu. Vanhemmilla voi lisäksi olla ongelmia oman terveyden kanssa. Sekin hankaloittaa kommentointia yleisellä tasolla.
Hän myöntää toki ymmärtävänsä kysymyksen jääviydestä.
– Olen yksityisvastaanotollani Mehiläisessä noin 15 vuoden aikana ehkä pari kertaa kertonut Purosta epätoivoiselle vanhemmalle, jonka lapsen huostaanotto on ollut harkinnassa. Olen kertonut olevani siellä sivutoimisesti töissä, jolloin hoitava lääkäri pysyisi samana. Täten vanhempi on voinut informoida sosiaalityöntekijäänsä Purosta, Räisänen sanoo.
– Olen painottanut, että sosiaalitoimi ratkaisee huostaanoton ja sijoituspaikan.
Hän kertoo sijoittavan kunnan sosiaalityöntekijöiden pyytävän joskus nuorta hoitavalta laitokselta lausuntoa huostaanottoa varten, vaikka heillä olisi itsellään aivan tarpeeksi tietoa tehdä huostaanottopäätös. Lausuntopyynnössä toivotaan perusteita, miksi avohuollon tukitoimenpiteet eivät riitä, ja miksi lapsi pitäisi ottaa huostaan kyseiseen laitokseen.
– Emme yleensä pidä tällaisista pyynnöistä, koska silloin voidaan perustellusti asettaa kyseenalaiseksi instanssin ja lausunnon allekirjoittajien puolueettomuus, Räisänen sanoo.
Lausuntopyynnön taustalla voi Räisäsen mielestä olla sosiaalityöntekijän pelko vanhempia kohtaan ja halu ”jakaa pahan huostaanottajan” rooli sijoituksesta vastaavan laitoksen kanssa. Joskus taas sosiaalityöntekijät varovat tekemästä huostaanottopäätöstä, vaikka kriteerit täyttyisivät kirkkaasti. Sen sijaan he sijoittavat lapsen avohuollon tukitoimenpiteenä.
– Kuitenkin aggressiivisten lasten kanssa joudutaan helposti pulaan, sillä avohuollossa olevaa lasta ei saa juuri mitenkään rajoittaa. Karkailua tai vaarallista käytöstä ei voi siten estää laillisesti, Räisänen selventää.
– Sen sijaan huostaanotto antaa lastensuojelulle ja sijoituksesta vastaavalle laitokselle huomattavasti enemmän pelimerkkejä hoitaa lasta. Kyseessä on lapsen etu!
Räisänen on kuullut useimpien vanhempien olleen äärettömän kiitollisia siitä, että Puro ja sen tarjoama psykiatrinen hoiva on olemassa.
– Neljällä viidestä sijoitetusta lapsesta on psykiatrista hoitoa vaativa mielenterveyden häiriö. Ei ole lapsen etu, jos hänen problematiikkaansa ei lastenkodissa ymmärretä, vaan häntä pompotellaan heikossa kunnossa psykiatrisen sairaalan ja laitoksen välillä.
Uusiseelantilainen lääkäri: "Pojallanne ei ole tarvetta lääkitykselle."
Entä mitä kuuluu maanpakoon lähteneelle perheelle, joka asuu Uudessa-Seelannissa?
Äiti kertoo teinipoikansa itsetunnon parantuneen selvästi. Toisin kuin Suomessa, lasta ei enää ympäröi diagnooseja ja huostaanoton kriteerejä metsästävien ammattilaisten joukkio.
– Poikamme ei ole koskaan ollut poissa kotoa myöhään iltaisin, eikä hän käytä päihteitä.
Mitään pelimerkkejä ja ympärivuorokautista valvontaa ei ole tarvittu pojan rajoittamiseksi, sanoo äiti.
Perheenisä kertoo pojan olleen tutkittavana Uuden-Seelannin valtion palveluksessa olevalla nuorisopsykiatrilla, jolla ei ollut minkäänlaisia taloudellisia intressejä pojan asiassa.
– Hän oli eri mieltä Räisäsen pojalle asettamasta diagnoosista ja totesi, ettei pojallamme ole lainkaan tarvetta psykiatrille. Lapsemme pärjää hyvin ilman lääkitystä.
Äiti korostaa uusiseelantilaisen koulun vastaavan hienosti ADHD-pojan erityistarpeisiin. Siksi ongelmia ei enää ole. Suomalaiselle koulujärjestelmälle sama tuen tarve taas oli aikoinaan liikaa.
– Siitähän se koko lastensuojelupainajainen alkoi, äiti muistelee.
Parin vuoden kuluttua, kun poika on täysi-ikäinen eikä huostaanoton uhkaa enää ole, he voivat muuttaa takaisin Suomeen.
Maria Syvälä
Lue lisää Suomesta paenneista perheistä ja ahdingossa olevista maahanmuuttajista:
RSS Feed
