Aikaisemmissa TALOUS-sarjan osissa on käsitelty lastensuojelualaa suurtyöllistäjänä (Osa I), lastensuojelujärjestöjen roolia alan bisneskehityksessä (Osa II) , vanhemmuuden-arvioinnin harmaata aluetta (Osa III) ja valtion rahoitusmallin kannustavaa vaikutusta lisätä huostaanottoja (Osa IV).
TALOUS-sarjan viimeinen V-osa käsittelee sitä, miten lastensuojeluverkostot pyörivät pienessä maassamme.
TALOUS-sarjan viimeinen V-osa käsittelee sitä, miten lastensuojeluverkostot pyörivät pienessä maassamme.
Miten ilmeistä on, että yhteistyökumppanit kyseenalaistaisivat toisiaan?
Lastensuojelun asiakkaat ovat ihmetelleet esimerkiksi sitä, että yritykset ja lastensuojelujärjestöt kouluttavat vastuualueensa kuntien sosiaalityöntekijöitä, jotka taas voivat olla samaan aikaan toimeksiantajan roolissa kyseisille palveluntarjoajille. Lisäksi yritykset ja lastensuojelujärjestöt saattavat kouluttaa alueen sijaisperheet yhdessä jo tutuiksi tulleiden, virkasuhteisten sosiaalityöntekijöiden kanssa.
Sijaisperheiden valmennuksessa käytetään Pride-menetelmää, jota Pelastakaa Lapset on ollut mukana kehittämässä. Perhehoidon valmennuksen ja sijoituksen hinnaksi on Pelastakaa Lapset ry:n esitteeseen merkitty 3 500 euroa. Sijoitusmaksu sisältää perheiden valmennuksen lisäksi lapsen tilanteen arvioimisen neuvotteluineen ja tapaamisineen.
On mahdollista, että sijaisperheet tarjoavat palveluitaan heidät kouluttaneille sosiaalityöntekijöille, joiden vastuulla on päätöksenteko lastensuojeluasiakkuuksien alkamisesta, kestosta ja päättymisestä. Sosiaalityöntekijät arvioivat sijaishuollon onnistumista kuulemalla toimeksiantosuhteisia sijaisperheitä.
Myös hallinto-oikeudessa on annettu painoarvoa sijaisäidin kertomukselle, jonka mukaan pikkulapsi oli apaattinen tullessaan sijaisperheeseen. Muutaman kuukauden sijoituksen aikana lapsi oli kuitenkin oppinut leikkimään, ilmaisemaan tunteitaan ja hallitsemaan vuorovaikutustaitoja. Oikeuden tuomarit uskoivat rivikansalaisen tekemään arvioon kyseenalaistamatta tarinaa pikkulapsen ihmeparantumisesta.
Koska sijaisvanhempien Pride-kurssin käyneet voivat olla lastensuojelujärjestöjen tai alueensa kuntien sosiaalityöntekijöiden kouluttamia, miksi ihmeessä nämä toisilleen tärkeät yhteistyökumppanit asettuisivat sijoituksen aikana toisiaan vastaan?
Ja miksi ylipäänsä kukaan kyseenalaistaisi toisensa toimia maassa, jossa verkostoituminen on päivän epistolaa? Lastensuojelujärjestöjen hallituksissa istuu poliitikkoja, kaupunkien johtavia virkamiehiä ja sosiaalityöntekijöitä sekä muutamia median ja lastensuojelututkimuksia tekevien tahojen edustajia.
Näistä hallituksista löytyy myös lastensuojelulaitosten ja muiden alan yhtiöiden johtajia, joiden omissa hallituksissa voi vilistä eri alojen johtajia vaihtuvine titteleineen. Erään kunnan sosiaalitoimi on ulkoistanut avohuoltoaan lastensuojelupalveluita tuottavalle yritykselle, jonka hallituksessa on istunut kyseisen kunnan kunnanjohtaja.
Sitten vielä joidenkin lastensuojelujärjestöjen edustajia, kuten muitakin Raha-automaattiyhdistykseltä
tuloja saavia tahoja, istuu vuoronperään RAY:n hallituksessa. Toki he jääväävät itsensä yhdistystään koskevien avustusten käsittelyssä, mutta jääväävätkö heidän kaverinsa itsensä?
Ja kuinka uskottavalta kuulostaa ”kuvaileva, laadullinen ja lastensuojelun kehittämiseksi tarkoitettu tutkimus" tilanteessa, jossa lastensuojelua tuottava yritys on ottanut yhteyttä oppilaitokseen sillä seurauksella, että opiskelija on tehnyt opinnäytetyönsä yhteistyössä heidän kanssaan?
Onko lastensuojelussa rakenteellinen motiivi toimia väärin?
Perinteisesti on uskottu, etteivät lastensuojelusta rahaa saavat tee sijoituspäätöksiä eivätkä manipuloi viranomaisia, joten lastensuojelussa ei voi olla rakenteellista motiivia toimia väärin.
Voisiko manipulointi olla epäsuoraa?
Rahatahojen vaikutusta toimeksiantajiensa tekemiin päätöksiin on syytä tarkastella vanhemmuudenarvioinnin
harmaalla alueella. Jos vanhemmuutta arvioiva firma päätyisi aivan eri lopputulokseen kuin siltä palvelun tilanneen kunnan sosiaalityöntekijät, satelisiko firmalle jatkossa toimeksiantoja?
Kyseessä eivät ole pikkurahat. Arviointi laitoksessa maksaa satoja euroja vuorokaudessa. Arvioitsija voi lähettää kunnalle kymmenien tuhansien eurojen laskun perheen kahden kuukauden tutkimusjaksosta. (Lue lisää perhekuntoutuksista juttusarjan III-osasta).
Ei ole poissuljettua, että työntekijät suosisivat työssään tiettyjä palveluntarjoajia. Kansalaisten koko elämää koskevien päätösten takana olevilla virkamiehillä on ainakin teoreettinen mahdollisuus edistää kollegojensa, tuttaviensa, puolueväkensä, uskonsisartensa, järjestöystäviensä tai sukulaistensa perhekotien asemaa.
Kunnan palveluksessa työskentelevät sosiaaliviranomaiset saattavat hekin haaveilla siirtymisestä lastensuojelun yhä kasvavalle yksityiselle sektorille, paremmille palkoille. Siksi on aivan luonnollista, että sosiaalityöntekijän motiivina on toimia hyvässä yhteistyössä yksityisen sektorin kanssa.
Tämä on myös yksityisen sektorin etujen mukaista, kun varmistellaan tulevaisuuden toimeksiantoja.
Kuntien, järjestöjen ja yhtiöiden verkostoitumiseen soveltuvat erinomaisesti esimerkiksi laivaristeilyt, jotka lastensuojelupalveluita tuottava taho voi vähentää verotuksessa neuvottelu- tai edustuskuluina.
Vastuu sijaishuoltoyksiköiden valvonnasta on kunnilla, joihin sijaishuoltoyksiköt tuovat verotuloja. Toimiiko valvonta? Tutkimusten mukaan ei toimi. Niin kauan, kun kaupallisia toimijoita ja niiden suosimia sosiaalityöntekijöitä ei kukaan valvo kunnolla, emme tiedä, millainen vallan vääristymä muhii lastensuojelun ulkoistetuilla markkinoilla.
Kukaan ei esimerkiksi kerro, miten lapsen huostaanoton valmistelussa voi olla mukana sijaishuoltoyksikön edustaja, jonka tehtäviin kuuluu sijaisvanhempien rekrytoiminen.
Tai miten on mahdollista, että erään pojan huostaanottoa vaatineen lausunnon oli allekirjoittanut lääkäri, jolla oli osapäivätoiminen virka ja osakkuus lastensuojelulaitoksessa, jonne poika oli sijoitettuna ja jonne tämän toivottiin huostaanoton myötä jäävän? Koko tarinan voit lukea täältä.
Vain yksi taho kokee tulevansa tehovalvotuksi ja sitten hylätyksi suuren piirin ulkopuolelle: perhe.
Hoidokin saa vähiten pyytävä = kilpailutus
Lastensuojelun asiakkaat ovat ihmetelleet esimerkiksi sitä, että yritykset ja lastensuojelujärjestöt kouluttavat vastuualueensa kuntien sosiaalityöntekijöitä, jotka taas voivat olla samaan aikaan toimeksiantajan roolissa kyseisille palveluntarjoajille. Lisäksi yritykset ja lastensuojelujärjestöt saattavat kouluttaa alueen sijaisperheet yhdessä jo tutuiksi tulleiden, virkasuhteisten sosiaalityöntekijöiden kanssa.
Sijaisperheiden valmennuksessa käytetään Pride-menetelmää, jota Pelastakaa Lapset on ollut mukana kehittämässä. Perhehoidon valmennuksen ja sijoituksen hinnaksi on Pelastakaa Lapset ry:n esitteeseen merkitty 3 500 euroa. Sijoitusmaksu sisältää perheiden valmennuksen lisäksi lapsen tilanteen arvioimisen neuvotteluineen ja tapaamisineen.
On mahdollista, että sijaisperheet tarjoavat palveluitaan heidät kouluttaneille sosiaalityöntekijöille, joiden vastuulla on päätöksenteko lastensuojeluasiakkuuksien alkamisesta, kestosta ja päättymisestä. Sosiaalityöntekijät arvioivat sijaishuollon onnistumista kuulemalla toimeksiantosuhteisia sijaisperheitä.
Myös hallinto-oikeudessa on annettu painoarvoa sijaisäidin kertomukselle, jonka mukaan pikkulapsi oli apaattinen tullessaan sijaisperheeseen. Muutaman kuukauden sijoituksen aikana lapsi oli kuitenkin oppinut leikkimään, ilmaisemaan tunteitaan ja hallitsemaan vuorovaikutustaitoja. Oikeuden tuomarit uskoivat rivikansalaisen tekemään arvioon kyseenalaistamatta tarinaa pikkulapsen ihmeparantumisesta.
Koska sijaisvanhempien Pride-kurssin käyneet voivat olla lastensuojelujärjestöjen tai alueensa kuntien sosiaalityöntekijöiden kouluttamia, miksi ihmeessä nämä toisilleen tärkeät yhteistyökumppanit asettuisivat sijoituksen aikana toisiaan vastaan?
Ja miksi ylipäänsä kukaan kyseenalaistaisi toisensa toimia maassa, jossa verkostoituminen on päivän epistolaa? Lastensuojelujärjestöjen hallituksissa istuu poliitikkoja, kaupunkien johtavia virkamiehiä ja sosiaalityöntekijöitä sekä muutamia median ja lastensuojelututkimuksia tekevien tahojen edustajia.
Näistä hallituksista löytyy myös lastensuojelulaitosten ja muiden alan yhtiöiden johtajia, joiden omissa hallituksissa voi vilistä eri alojen johtajia vaihtuvine titteleineen. Erään kunnan sosiaalitoimi on ulkoistanut avohuoltoaan lastensuojelupalveluita tuottavalle yritykselle, jonka hallituksessa on istunut kyseisen kunnan kunnanjohtaja.
Sitten vielä joidenkin lastensuojelujärjestöjen edustajia, kuten muitakin Raha-automaattiyhdistykseltä
tuloja saavia tahoja, istuu vuoronperään RAY:n hallituksessa. Toki he jääväävät itsensä yhdistystään koskevien avustusten käsittelyssä, mutta jääväävätkö heidän kaverinsa itsensä?
Ja kuinka uskottavalta kuulostaa ”kuvaileva, laadullinen ja lastensuojelun kehittämiseksi tarkoitettu tutkimus" tilanteessa, jossa lastensuojelua tuottava yritys on ottanut yhteyttä oppilaitokseen sillä seurauksella, että opiskelija on tehnyt opinnäytetyönsä yhteistyössä heidän kanssaan?
Onko lastensuojelussa rakenteellinen motiivi toimia väärin?
Perinteisesti on uskottu, etteivät lastensuojelusta rahaa saavat tee sijoituspäätöksiä eivätkä manipuloi viranomaisia, joten lastensuojelussa ei voi olla rakenteellista motiivia toimia väärin.
Voisiko manipulointi olla epäsuoraa?
Rahatahojen vaikutusta toimeksiantajiensa tekemiin päätöksiin on syytä tarkastella vanhemmuudenarvioinnin
harmaalla alueella. Jos vanhemmuutta arvioiva firma päätyisi aivan eri lopputulokseen kuin siltä palvelun tilanneen kunnan sosiaalityöntekijät, satelisiko firmalle jatkossa toimeksiantoja?
Kyseessä eivät ole pikkurahat. Arviointi laitoksessa maksaa satoja euroja vuorokaudessa. Arvioitsija voi lähettää kunnalle kymmenien tuhansien eurojen laskun perheen kahden kuukauden tutkimusjaksosta. (Lue lisää perhekuntoutuksista juttusarjan III-osasta).
Ei ole poissuljettua, että työntekijät suosisivat työssään tiettyjä palveluntarjoajia. Kansalaisten koko elämää koskevien päätösten takana olevilla virkamiehillä on ainakin teoreettinen mahdollisuus edistää kollegojensa, tuttaviensa, puolueväkensä, uskonsisartensa, järjestöystäviensä tai sukulaistensa perhekotien asemaa.
Kunnan palveluksessa työskentelevät sosiaaliviranomaiset saattavat hekin haaveilla siirtymisestä lastensuojelun yhä kasvavalle yksityiselle sektorille, paremmille palkoille. Siksi on aivan luonnollista, että sosiaalityöntekijän motiivina on toimia hyvässä yhteistyössä yksityisen sektorin kanssa.
Tämä on myös yksityisen sektorin etujen mukaista, kun varmistellaan tulevaisuuden toimeksiantoja.
Kuntien, järjestöjen ja yhtiöiden verkostoitumiseen soveltuvat erinomaisesti esimerkiksi laivaristeilyt, jotka lastensuojelupalveluita tuottava taho voi vähentää verotuksessa neuvottelu- tai edustuskuluina.
Vastuu sijaishuoltoyksiköiden valvonnasta on kunnilla, joihin sijaishuoltoyksiköt tuovat verotuloja. Toimiiko valvonta? Tutkimusten mukaan ei toimi. Niin kauan, kun kaupallisia toimijoita ja niiden suosimia sosiaalityöntekijöitä ei kukaan valvo kunnolla, emme tiedä, millainen vallan vääristymä muhii lastensuojelun ulkoistetuilla markkinoilla.
Kukaan ei esimerkiksi kerro, miten lapsen huostaanoton valmistelussa voi olla mukana sijaishuoltoyksikön edustaja, jonka tehtäviin kuuluu sijaisvanhempien rekrytoiminen.
Tai miten on mahdollista, että erään pojan huostaanottoa vaatineen lausunnon oli allekirjoittanut lääkäri, jolla oli osapäivätoiminen virka ja osakkuus lastensuojelulaitoksessa, jonne poika oli sijoitettuna ja jonne tämän toivottiin huostaanoton myötä jäävän? Koko tarinan voit lukea täältä.
Vain yksi taho kokee tulevansa tehovalvotuksi ja sitten hylätyksi suuren piirin ulkopuolelle: perhe.
Hoidokin saa vähiten pyytävä = kilpailutus
Sijaishuoltoyksiköiden kilpailutus tuo mieleen huutolaisuuden, joka oli yleinen ilmiö 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alkupuolella. Tuolloin kodittomia lapsia, vanhuksia ja sairaita kaupattiin tilaisuuksissa, jotka muistuttivat huutokauppaa. Kunta oli velvoitettu maksamaan heidän elatuksestaan sijoituskodeille, joita se valvoi puutteellisesti. Muinaisaikojen ”kilpailutuksen” seurauksena hoidokin sai ottaa se, joka pyysi vähiten. Huutamisen motiivit vaihtelivat. Esimerkiksi talolliset saivat elätteelle tulevista lapsista halpaa työvoimaa.
Tämän päivän sijaislapsia ei näy viljapelloilla uurastamassa, mutta leivän nämä lapset tuovat tullessaan moneen pöytään. Nykyään palveluntarjoajan on tehtävä kunnan kanssa puitesopimus. Nuori ei välttämättä saa olla haluamassaan perhekodissa, jos sitä ei ole kilpailutettu kunnassa. Ei, vaikka lastensuojelulain
mukaan sijaishuoltopaikan valinnassa tulee kiinnittää erityistä huomiota lapsen tarpeisiin, eivätkä päätökset saisi jäädä kilpailutuksen jalkoihin.
Menneillä ja nykyisillä ajoilla on jotakin yhteistä: poliittinen tahto tukea lasten siirtoa kodeistaan.
Sisällissodan jälkeen 1918 yhä useampia lapsia koetettiin seuloa järjestelmän asiakkaiksi, ja sosiaalihallitus
organisoi kampanjan sijaiskotien löytämiseksi lähinnä vakavamielisistä maanviljelijäperheisistä Pohjanmaalta.
Sijoitustoimintaa on haluttu tehostaa voimakkaasti myös 2000-luvulla, joskaan sijaisperheiden rekrytointi ei ole vieläkään tuottanut toivottua ulosta aktiivisesta kampanjoinnista huolimatta.
Sen sijaan sijaishuollossa on lisääntynyt laitoshuollon ja ammatillisten perhekotien tarjonta. Yksityisten lastenkotien määrä on vähintään kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa. Sijaishuollon laitosyksiköistä noin 80 prosenttia on jonkin muun kuin valtion tai kunnan ylläpitämiä.
Mediassa on viime vuosina nostettu esiin useita kaltoinkohtelutapauksia sijaishuollossa: lapsen alastiriisuttamista lastensuojelulaitoksessa, lapsen nöyryyttämistä lastenkodissa, lapsen eristämistä koulukodissa, lapsen seksuaalisista hyväksikäyttöä sijaisperheessä, lapsen pahoinpitelyä sijaisperheessä, lasten kyseenalaisia sijoitusperusteita... Lapsen väkivaltakokemuksista sijaishuollossa on myös julkaistu tutkimus. Parhaillaan STM selvittää sijaishuollon menneisyydessä tapahtuneita kaltoinkohtelutapauksia.
Lähdekritiikkiä: pienikin kasvu sijoituksissa työllistää merkittävästi
Asiantuntijoiden julkisuudessa esittämiin tietoihin kannattaa suhtautua lähdekriittisesti: esimerkiksi tilastotietojen esittäminen väärässä yhteydessä voi johtaa lukijan pahasti harhaan. Niin kävi uutisessa, jossa kerrottiin, että vuosittain olisi vain 56 tahdonvastaista huostaanottoa. Jutussa asiantuntija ja/tai toimittaja oli sotkenut toisiinsa kaksi eri tilastoa puhuessaan ensimmäistä kertaa huostaanotetuista lapsista (350, joista tahdonvastaisesti 56), mikä on aivan eri asia kuin vuosittain tehdyt kaikki huostaanotot (3 481 lasta oli joko kiireellisesti sijoitettu tai huostaanotettu vuonna 2010; näistä tahdonvastaisesti arviolta viidennes).
Kun lastensuojelualalla vuonna 2012 puhuttiin "vain 1,6 prosentin" kasvusta kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrässä vuodessa, se tarkoittaa 421 lasta.
Tällainen lapsijoukko työllistää 105 uutta nelipaikkaista perhekotia tai kymmeniä isompia laitoksia. Se taas tarkoittaa, että jakoon tulee karkeasti arvioiden (laitosvuosi kustantaa keskimäärin 100 000 e) noin 42 miljoonan euron lisäpotti.
Pienikin ”vain-kasvu” sijoitettujen määrässä lisää bisnestä ja tarkoittaa, että lastensuojelu työllistää jatkossakin.
Lähde.
Sarja päättyy. Kiitokset lukijoille kommenteistanne! Lue Lokakuun liikkeen aiemmat TALOUS-sarjan osat:
TALOUS I: Lastensuojelu työllistää paljon enemmän kuin poliisi
TALOUS II: Lastensuojelujärjestöt bisneksen syrjässä
TALOUS III: Vanhemmuudenarviointi kasvavana bisneksenä
TALOUS IV: Huostia tukenut lastensuojelukerroin poistuu pian
Tämän päivän sijaislapsia ei näy viljapelloilla uurastamassa, mutta leivän nämä lapset tuovat tullessaan moneen pöytään. Nykyään palveluntarjoajan on tehtävä kunnan kanssa puitesopimus. Nuori ei välttämättä saa olla haluamassaan perhekodissa, jos sitä ei ole kilpailutettu kunnassa. Ei, vaikka lastensuojelulain
mukaan sijaishuoltopaikan valinnassa tulee kiinnittää erityistä huomiota lapsen tarpeisiin, eivätkä päätökset saisi jäädä kilpailutuksen jalkoihin.
Menneillä ja nykyisillä ajoilla on jotakin yhteistä: poliittinen tahto tukea lasten siirtoa kodeistaan.
Sisällissodan jälkeen 1918 yhä useampia lapsia koetettiin seuloa järjestelmän asiakkaiksi, ja sosiaalihallitus
organisoi kampanjan sijaiskotien löytämiseksi lähinnä vakavamielisistä maanviljelijäperheisistä Pohjanmaalta.
Sijoitustoimintaa on haluttu tehostaa voimakkaasti myös 2000-luvulla, joskaan sijaisperheiden rekrytointi ei ole vieläkään tuottanut toivottua ulosta aktiivisesta kampanjoinnista huolimatta.
Sen sijaan sijaishuollossa on lisääntynyt laitoshuollon ja ammatillisten perhekotien tarjonta. Yksityisten lastenkotien määrä on vähintään kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa. Sijaishuollon laitosyksiköistä noin 80 prosenttia on jonkin muun kuin valtion tai kunnan ylläpitämiä.
Mediassa on viime vuosina nostettu esiin useita kaltoinkohtelutapauksia sijaishuollossa: lapsen alastiriisuttamista lastensuojelulaitoksessa, lapsen nöyryyttämistä lastenkodissa, lapsen eristämistä koulukodissa, lapsen seksuaalisista hyväksikäyttöä sijaisperheessä, lapsen pahoinpitelyä sijaisperheessä, lasten kyseenalaisia sijoitusperusteita... Lapsen väkivaltakokemuksista sijaishuollossa on myös julkaistu tutkimus. Parhaillaan STM selvittää sijaishuollon menneisyydessä tapahtuneita kaltoinkohtelutapauksia.
Lähdekritiikkiä: pienikin kasvu sijoituksissa työllistää merkittävästi
Asiantuntijoiden julkisuudessa esittämiin tietoihin kannattaa suhtautua lähdekriittisesti: esimerkiksi tilastotietojen esittäminen väärässä yhteydessä voi johtaa lukijan pahasti harhaan. Niin kävi uutisessa, jossa kerrottiin, että vuosittain olisi vain 56 tahdonvastaista huostaanottoa. Jutussa asiantuntija ja/tai toimittaja oli sotkenut toisiinsa kaksi eri tilastoa puhuessaan ensimmäistä kertaa huostaanotetuista lapsista (350, joista tahdonvastaisesti 56), mikä on aivan eri asia kuin vuosittain tehdyt kaikki huostaanotot (3 481 lasta oli joko kiireellisesti sijoitettu tai huostaanotettu vuonna 2010; näistä tahdonvastaisesti arviolta viidennes).
Kun lastensuojelualalla vuonna 2012 puhuttiin "vain 1,6 prosentin" kasvusta kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrässä vuodessa, se tarkoittaa 421 lasta.
Tällainen lapsijoukko työllistää 105 uutta nelipaikkaista perhekotia tai kymmeniä isompia laitoksia. Se taas tarkoittaa, että jakoon tulee karkeasti arvioiden (laitosvuosi kustantaa keskimäärin 100 000 e) noin 42 miljoonan euron lisäpotti.
Pienikin ”vain-kasvu” sijoitettujen määrässä lisää bisnestä ja tarkoittaa, että lastensuojelu työllistää jatkossakin.
Lähde.
Sarja päättyy. Kiitokset lukijoille kommenteistanne! Lue Lokakuun liikkeen aiemmat TALOUS-sarjan osat:
TALOUS I: Lastensuojelu työllistää paljon enemmän kuin poliisi
TALOUS II: Lastensuojelujärjestöt bisneksen syrjässä
TALOUS III: Vanhemmuudenarviointi kasvavana bisneksenä
TALOUS IV: Huostia tukenut lastensuojelukerroin poistuu pian
RSS Feed
