HuosTa- tutkimus monien muiden viimeaikaisten tutkimusten tavoin antaa viitteitä siitä, että lastensuojeluprosesseissa onkin yhä useammin kyse arvovaltakiistoista. Asianajaja Katarina Harjulahti-Sarainmaa on päätynyt käsitykseen, että huostaanottoa käytetään rangaistuksena siitä, että perhe pullikoi.
- Jollet ole riittävän nöyrä viranomaisten edessä, jäät toiseksi. Eikä näissä asioissa pitäisi olla kyse arvovaltariidasta vaan lapsen edusta. Kyseessähän ovat varsin kauaskantoiset päätökset.
Sosiaalipolitiikan professori J.P. Roos paheksuu, että sijoituksia pidetään suurinpiirtein samanlaisena keinona kuin uhkasakkoa: jos vanhemmat eivät tottele niin sakotetaan ja lähetetään poliisit perään perimään sakkoa eli niskuroivien vanhempien lasta.
Roos harmittelee, että vapaudenriistoon riittää että työntekijällä on “huoli” (ja ikävintä on jos edes tätä huolta ei ole vaan tarkoituksena on vain panna niskuroivat vanhemmat järjestykseen!).” Roosin mukaan hallinnollisia vapaudenriistoja ei tulisi käyttää kuin vasta muiden vaihtoehtojen loputtua ja vääriin päätöksiin olisi saatava oikaisu nykyistä nopeammin (HS blogi, 9.2.2008).
Lastensuojelun arvovalta- ja huoltokiistat ovat paljon yleisempiä ja kalliimpia kuin julkisuuteen nostetut vanhempien keskinäiset huoltokiistat ja niillä on lapsille ja perheille paljon vakavampia seurauksia. Jos keskimääräisen vanhempien keskinäisen huoltoriidan hinta on pelkkinä asianajokuluina lähemmäs 10 000 euroa, lastensuojelussa tuo summa on käytetty jo ennen tuomioistuimeen menoa pelkkään vanhemmuudenarviointiin, joka tehdään usein sosiaalityöntekijän fabrikoimien ennakkotietojen perusteella jäävin arvioitsijan toimesta. Lastensuojelun arvovalta- ja huoltoriidan hinta on vähintään 100 000 per lapsi ja sen seuraus on usein lasten/ nuorten ja vanhempien syrjäytyminen, sairastuminen ja työkyvyttömyys mutta jostakin syystä näitä riitoja ei koeta kansantaloudellisiksi ongelmiksi eikä niille ole tehty mitään. Päinvastoin, lastensuojelulle on myönnetty rajattomat resurssit arvovalta- ja huoltoriitojensa ylläpitoon ja jatkamiseen.
Lapseen kohdistuvasta väkivallasta tai lapsen kaltoinkohtelusta on tullut marginaalinen lastensuojelun asiakkuuden tai huostaanoton/ sijoituksen peruste. Yleisin peruste on epämääräinen ja subjektiivinen " puutteellinen vanhemmuus", joka tarkoittaa käytännössä usein sitä, että sosiaalityöntekijä ei pidä vanhemman persoonasta tai tämän elämäntavasta, joita vanhempi ei suostu tai onnistu muuttamaan sosiaalityöntekijän mieleisiksi.
Lastensuojeluasiakkuuksissa ja huostaanotoissa vaikuttaisi olevan kyse lasten suojelemisen sijaan lastensuojelun valtakamppailuista; aikuisten asiantuntijoiden erimielisyyksistä siitä millä tavoin lasta tulisi huoltaa ja kasvattaa ja kuka on tehtävään sopivin.
Turhia lastensuojeluilmoituksia,- tutkimuksia, leimoja ja sijoituksia
Valtataisteluun viittaa lastensuojelun takaperoinen työjärjestys ; ensin tehdään asiakkuus- ja sijoituspäätös, jonka oikeuttamiseksi aletaan sitten tilata ja fabrikoida perusteita. Päätösten motiivina ei useinkaan ole lapsen etu tai perheen auttaminen vaan työntekijän arvovalta ja oman selustan varmistus.
Asiakkaan ja työntekijän vallan epätasapano mahdollistaa viranomaiskiusaamisen ja lapsen vieraannuttamisen ja johtaa usein niin lasten kuin vanhempien syrjäytymiseen ja syrjäyttämiseen.
Puutteellisena ja ärsyttävänä pidetylle lapselle tai vanhemmalle ei usein anneta tarpeenmukaista apua. Sosiaalityöntekijällä on yksin valta päättää kuka ansaitsee apua. Lastensuojelun asiakkaiksi ajautuva perheet ovat usein köyhiä ja kärsivät pitkäaikaissairauksista mutta suurin osa heistä (HuosTa-tutkimuksessa 70%) ei saa tarvitsemaansa palvelua. Tarvittua palvelua ei anneta ennen, aikana eikä jälkeen huostaanoton. Lastensuojelun työntekijät voivat kieltäytyä antamasta perheille esim. asumisen takaavaa muutamaa sataa euroa harkinnanvaraista toimeentulotukea tai rajoittaa annetun tukitoimen lainvastaisesti kolmeen kuukauteen. Sijaishuollon kasvatuskumppaneilleen he kuitenkin myöntävät helposti sadan tuhannen euron vuosittaisen tulonsiirron sijoitetun koko lapsuuden ajaksi ilman laatu-, tulosvastuu- ,valvonta- tai verovelvoitteita.
Pelastakaa Perheet ry:n Jorma Heikkinen väittää, että ”pitkäaikainen sijoitus edellyttää lapsen ja hänen vanhempiensa leimaamista siten, että tälle pitkäaikaiselle huostaanotolle on perusteet. Vain tälle voi perustua yrityksen pitkäaikainen taloussuunnittelu ja mm. pitkäaikaisten lainojen ottaminen ja muu pääomarahoitus.”
Kirjailija Maria Syvälän mukaan yleistä oikeustajua ei vakuuta se, että hyvätuloisille sijoittajille (virkamiehille) ja sijaisvanhemmille (jotka saavat yhdestä sijaislapsesta noin 30 000 euroa vuodessa + verottomat edut) tarjotaan vertaistukea, työnohjausta ja Pelastakaa Lapset ry:n PePPi-apua ja lakimiespalvelua, mutta huostaanoton (=trauman) kohteeksi joutuneelle ei ole palveluita.
Huostaanotoista puuttuvat usein lainmukaiset perusteet ja lähes aina lapsen edun arviointi
Lastensuojelun arvovaltakiista- luonteesta kielii se, ettei lastensuojelun työntekijä tiedä tai kykene yksilöimään huostaanoton jatkamisen perusteita ja niitä seikkoja, joiden tulee muuttua lapsen kotiuttamiseksi.
Ikosen mukaan se, ettei työntekijä osaa yksilöidä perheen tuen tarpeita osoittaa, ettei niitä kenties ole alunperin ollutkaan ja ettei työntekijä ole onnistunut olemaan perheelle hyödyksi millään tavalla ( Ikonen, 2014, 136-138).
Arvovaltakiistojen ansiosta lastensuojelulain vaatimusta lapsen edun mukaisuuden arvioinnista noudatetaan harvoin. Varatuomari Leeni Ikonen kertoo, että ei ole yhdessäkään lastensuojelujutussa havainnut, että siinä olisi tehty asianmukaista ja objektiivista arviota lapsen tilanteesta ja pohdittu huostaanoton seurauksia verrattuna siihen tilanteeseen, että asiat hoidetaan lievemmällä puuttumisella. Lastensuojelun virkamiehet myös kieltäytyvät usein yhteistyöstä perheen kanssa tai neuvottelut ovat pelkkä muodollisuus, jonka lopputulos on ennakkoon päätetty.
Arvovaltakiistoista todistaa myös lastensuojelulle tyypillinen asiakkuuden ja huostaanottoperusteen alkuperäisen syyn vaihtuminen ja uusien syiden keksiminen, sitä mukaa kun vanhat osoittautuvat perusteettomiksi. Lainmukaista perustetta ei ehkä ollut alunalkaenkaan ja antipatia asiakasta kohtaan ei lopu vaan tuottaa yhä uusia häiriön löytämiseen tähtääviä tutkimuksia. Lastensuojeluprosessissa sosiaalityöntekijä yrittää usein vieläpä medikalisoida omat antipatiansa, jotta asiakas ei voisi valittaa työskentelyn virheistä. "Kenties huoliluokittelu tarjoaa jonkinlaista yhteisöllistä liimaa; kukaties koetaan yhteisyyttä, kun päästään tekemään ja jakamaan "amatööridiagnooseja" huolikäsitteitä kääntäen, tutkijat Tom Arnkil ja Kai Alhanen arvioivat." Tyypillisimmin asiakkaille; niin lapselle kuin tämän vanhemmille aletaan tehtailla psykiatrista diagnoosia, jonka katsotaan oikeuttavan koveneva mielivalta.
Kuinka moni aikuinen haluaisi omasta elämästään lausunnon, joka on tehty toisen tarkistamattomien tietojen ja oletusten pohjalta ja joka johtaa passitukseen pois omasta kodista?
Avohuollon tukitoimet arvovaltakiistojen välineenä
Arvovaltakiistojen avuksi on valjastettu alunperin perheiden avuksi suunnitellut avohuollon tukitoimet. Riitelyn myötä avohuollon tukitoimista on tullut kontrolli- ja rankaisutoimia, joiden tarkoitukseksi on tullut osoittaa, että sosiaalityöntekijän ennakkoluulot ja kontrollitoimet olivat oikeutettuja; että vanhemmista löytyi etsitty ja haluttu vika. Riitojen seurauksena kotiapua tarvitseva suurperheen äiti pakotetaankin perhetyöhön ja koulukiusaamisesta valittava lapsi tai vanhempi psykiatrisiin tutkimuksiin.
Arvovaltakiistaan viittaa myös perheen hylkääminen heti kun voitto kiistassa on saavutettu. Huostaanottopäätöksen jälkeen sosiaalityöntekijän mielenkiinto lasta ja perhettä kohtaan lopahtaa. Lakisääteisiä tukitoimia ei viitsitä järjestää kummallekaan, sijoituspaikoissa ei vierailla, perheen jälleenyhdistämiseen ei pyritä eikä lapsen tai vanhemman havaintoja sijaishuollon puutteista oteta vakavasti. Ärsyttävien vanhempien lapsi saa myös luvan tulla toimeen ilman tarvitsemaansa terveydenhuoltoa ja koulutusta.
Suomessa sijoitusperusteeksi riittää sosiaalityöntekijän tuntema huoli ja helpotus; lasten ei tarvitse tuntea helpotusta eikä heiltä edes kysytä heidän näkemystään.
On hämmästyttävää, miten helposti lapsi ajautuu aikuisten arvovaltakiistojen pelinappulaksi. Lastensuojelussa seuraamus- ja kostotoimet kodistuvat aina lapseen. Huostaanotto rankaisee suoraan ja tuntuvasti juuri lasta siitä hyvästä, että tällä on ilmennyt ”suojeluntarve” .
Minä muuna kuin riitelyn tuottamana kostotoimina voi pitää yrityksiä leimata lapsi ja tämän vanhemmat, pakottaa lapsi luopumaan kodistaan, tutusta koulusta ja kavereistaan, estää lapsen koulutus ja terveydenhuolto ja yhteydenpito läheisiinsä?
Siitä, että kyse todella on arvovaltakiistoista todistaa se tosiseikka, että oikeustaisteluihin ajautuvat vuodesta toiseen samat sosiaalityön yksiköt ja työntekijät.
Arvovalta- ja huoltoriitojen osoittimina voi pitää myös sosiaalityöntekijöiden tarvetta tehtailla vanhemmista turhia rikosilmoituksia ja etsiä riitoihinsa liittolaisia toisista ammattikunnista moniammatillisessa yhteistyössä.
Lastensuojelun arvovaltakiista- luonteesta todistavat myös sijoitettujen lasten ja nuorten karkaamiset, joista tehdään poliisille noin 4000 virka-apupyyntöä vuodessa. Lapset ja nuoret karkailevat takaisin turvattomiksi määriteltyihin koteihinsa, joista heidät retuutetaan poliisin avustuksella takaisin mm. "erityiseksi huolenpidoksi" nimettyyn valvomattomaan laitoshoitoon.
Karkaamiset kielivät siitä, että sijoitusten todellinen syy ei ollutkaan lapsen vaarantuminen, että lapset eivät olisi alunalkaenkaan halunneet lähteä pois kotoaan eivätkä viihdy sijoituspaikoissaan.
Lastensuojelun kalliiksi käyvien arvovalta- ja huoltoriitojen on annettu rehottaa jo vuosikymmeniä ilman puuttumista. Kuinka vaikeaa on kehittää toimintamalli joka ohjaisi sosiaalityöntekijän toimimaan oikein ja toisekseen selvittäisi mikä todellisuudessa olisi lapsen edun mukainen ratkaisu?
Sosiaalitoimen arvovaltakiistat ja huoltoriidat maksavat veronmaksajille jo miljoonia euroja vuodessa ja kuormittavat kohtuuttomasti erikoissairaanhoitoa, poliisia ja tuomioistuimia. Lastensuojelun arvovaltakiistojensa takia tilaamat turhat ja kalliit tarkoitushakuiset tutkimukset myös riistävät hoitomahdollisuuksia ja laitospaikkoja niitä todella tarvitsevilta.
Eroseminaareja, vertaistukea ja sovittelua myös lastensuojelun työntekijöille
Sosiaalitoimen huoltoriitoihin voisi kokeilla samantyyppisiä ratkaisuja kuin riitelevien parien huoltoriitoihin; sovittelua ja eroseminaareja.
Lastensuojelun arvovalta- ja huoltoriitaan voisi tuomioistuinten sijaan hakea ratkaisua sovittelusta. Sovittelua haettaisiin jättämällä hakemus käräjäoikeuteen. Tuomarin rinnalla toimisi lapsiasioihin erikoistunut puolueeton asiantuntija. Sovittelun valtteina ovat sen nopeus ja kustannustehokkuus. Sovittelu saadaan yleensä järjestettyä noin 1,5 kk:n päästä hakemuksen jättämisestä joten tarvetta kalliisiin ja turhiin sijoituksiin satojen kilometrien päähän kotoa ei enää olisi, ei liioin sosiaalityöntekijän ja vanhempien erimielisyyksien käyttämiseen sijoittamisen jatkoperusteena.
Sosiaalityöntekijöiden hätiköityjä riitojen seurauksina ja suuttumuksen vallassa tehtyjä sijoituspäätöksiä voitaisiin purkaa totuuskomissioina toimivissa eroseminaareissa yhdessä lasten ja perheiden kanssa. Sosiaalityöntekijöille annettava ammatillinen ja vertaistuki takaisivat, että sama työntekijä ei tuottaisi virkaurallaan enää lisää huoltoriitoja ja vääriä päätöksiä.
Nykyisin kuntaliitosten entisestään laajentuneiden irtisanomissuojien takia yksi riitaisa sosiaalityöntekijä voi virkauransa aikana käynnistää esteettä satoja huoltoriitoja ja turhia huostaanottoja ja aiheuttaa korvaamattomia menetyksiä ja kuluja niin perheille, kunnille kuin kansantaloudelle.
– Vain sellainen ihminen, joka on kohdannut omat kipunsa ja pimeytensä, voi auttaa muita, pohdiskelee Neljä astetta- yrityksen toinen omistaja Mikko Meritie. Avuntarvitsijoiden oikeusturvan ja avun laadun takaamiseksi toisten elämästä päättäville olisi pikaisesti järjestettävä apua ja koulutusta omien kipujensa ja väärien ajatus- ja toimintamallien tunnistamiseksi ja eliminoimiseksi.
Lastensuojelun arvovalta- ja huoltoriitojen eliminointi toisi miljoonien säästöt
Suomalaiset lapset, perheet ja veronmaksajat hyötyisivät mikäli lastensuojelu keskittyisi arvovalta- ja huoltoriitojen sijaan perustehtäväänsä: kotonaan tai sijaishuollossa pahoinpideltyjen lasten auttamiseen.
Yleisen tuomioistuinkäsittelyn avulla, siirtämällä huostaanotto- oikeudenkäynnit hallinto- oikeuksista käräjäoikeuksiin varmistettaisiin sen, että huostaanottoja tehtäisiin jatkossa vain huolellisen tosiseikkaselvittelyn, ei riidan perusteella. Myös kiireellisiä sijoituksia tehtäisiin vain, jos lapsi on todellisessa vaarassa – ei missään nimessä tulkinnallisen "vaaran uhkan" takia. Lastensuojelu olisi siten olemassa perustehtävänsä mukaisesti vain vakavasti lasta vaarantavia tilanteita varten eli tilanteissa, kun kaltoinkohtelusta on näyttöä. Se ei enää voisi kehitellä sijoitusten syyperusteita "hiljaisen tiedon" hämäryyksistä ja puoskaroida asiakkailleen diagnoosintapaisia esimerkiksi arvioimalla pienten vauvojen ja äitien vuorovaikutusta, johon sillä ei ole kompetenssiakaan.
Tosiasioiden selvittely olisi myös pohjana lastensuojelun dokumentaatiolle. Asiakkaalla tulee olla oikeus tarkistaa kirjaukset, sillä sosiaaliset leimat ovat pysyviä.
Lastensuojeluilmoituksia tehtäisiin tulevaisuudessa vain selvistä vaaratilanteista, eikä esimerkiksi kotipihan lähelle karkailevista pikkupojista, tupakoivasta teinistä, tarhalapsen rikkinäisistä sukista tai kuntosalilla käyvästä äidistä.
Kun turhat arvovalta- ja huoltoriidat eliminoitaisiin, vähentyisi ylipaisutetun lastensuojelun nykyinen asiakasmäärää (n. 90 000) ainakin kolmanneksella sille tasolle, jossa se oli vain vuosikymmen sitten;
eli 60 000:een, tai mahdollisesti kahdella kolmanneksella tasolle, jossa se oli vajaa 20 vuotta sitten:
30 000:een.
Muita toimenpide-ehdotuksia:
- Turhien ilmiantojen tehtailu sanktioitaisiin.
- Asiakasperheiden tukipalvelut siirrettäisiin lastensuojelusta ja sijaishuollosta riippumattomille peruspalvelujärjestelmien toimijoille.
- Sosiaalityöntekijöiden salaisten lausuntojen tilalle yhteiskirjaaminen asiakkaiden mustamaalauksen estämiseksi
-Asiakkaille tulee taata oikeus tarkistaa ja korjata kirjaukset, sillä sosiaaliset leimat ovat pysyviä.
- Sosiaalialalla toimiville vastuu- ja korvausvelvoitteet toistuvista ja tahallisista väärinkäytöksistä.
- Huostaanottojen ehkäisy ja perheiden jälleenyhdistäminen kunnia-asiaksi!
- Lastensuojeluun ja sijaishuoltoon valvonta ja laaduntarkkailu. Asiakastyytyväisyyskyselyt ovat osa selvitystyötä. Lastensuojelutyöntekijöiden toimien valvonta parantaa kaikkien, myös työntekijöiden, oikeusturvaa.
- Lastensuojelun rakenteissa piilevä väkivalta on yhtä tärkeä tunnistaa kuin mikä tahansa muu väkivalta (lähde). Tämä tulisi huomioida sosiaalityön koulutuksessa aina opiskelijavalinnoista alkaen, sillä yhteiskunnan tehtävä on kouluttaa vastuullisia sosiaalityöntekijöitä, ei riiteleviä a-sosiaalityöntekijöitä.
-Asiakasta ja etenkin lasta kuultava vailla ennakkoasenteita.
-Läheisverkoston ottaminen työn keskiöön. Ei ole lapsen etu, että erilaiset asiakasohjaustiimit (ASO-ryhmät) tekevät päätöksiä lapsen elämästä lasta ja perhettä tuntematta riitelevän sosiaalityöntekijän dokumenttien perusteella lasta ja tämän vanhempia tapaamatta.
-Asiakkaiden arviointi- ja tutkimustahot erotettava sijaishuoltopalveluja myyvistä tahoista. Nykyisin esim. vanhemmuudenarviointia järjestävät samat tahot, jotka tarjoavat myös lasten sijoitus- ja hoitopalveluja.
Muita Lokakuun liikkeen julkaisuja
☞ Lapsen oikeuksien komitealle voi pian valittaa lapsen oikeuksien loukkauksista
☞ Miten päädytään mielisairaalapotilaaksi
☞ Normaaliuden pandemia
☞ Banaali paha piiloutuu byrokratiaan
☞ Saturnaliasta jouluun ja jumalasta kinkuksi
☞ ILOSANOMA
☞ Joulupukin perseraiskaus
☞ Tue lapsia ja perheitä- älä lapsibisnestä!
☞ Armotonta sopeuttamista
☞ Lastensuojelun moniammatillinen yhteistyö hävittää niin vuorovaikutuksen kuin vastuun
☞ Tarja Hiltusen väitöskirja sijaishuollon propagandan välineenä
☞ Lapset puheeksi vai huoli puheeksi?