Lääkäri ja terveydenhuollon menetelmien arvioinnin ammattilainen Iris Pasternack ei ole vakuuttunut terveille ihmisille tehtävien seulontojen eduista.
Pasternack nostaa esiin mm. seulontojen taloudelliset intressit. On lääketeollisuuden ja yksityisten lääkäriasemien etu, että mahdollisimman moni ostaa heidän tuotteitaan ja palveluitaan.
Esimerkiksi allergiatestit, kuten monet muutkaan testit, eivät ole aukottomia. Ne on Pasternackin mukaan kehitetty sellaisille, joiden on syytä epäillä allergiaa. Jos testejä tekee vain varmuuden vuoksi, tulokset voivat näyttää allergiaa virheellisesti.
Pasternackin mielestä liiallisesta seulonnasta ja tutkimisesta seuraa turhaa pelottelua.
"Kun terveitä ihmisiä seulotaan, löydetään valtavasti kaikenlaista. Se on kuin Googlen karttaa zoomaisi: mitä lähemmäs menee, sen pienempiä järviä näkee."
Onko lasten ja vanhempien salaseulonta ja arviointi lasten suojelua?
Lastensuojeluasiakkuuteen liittyy lähes aina lapsen ja vanhempien arviointi.
Arvioinnit nähdään osana sosiaalityön ammatillista ekspertiisiä, jonka sisältö koostuu mm. subjektiivisesta huolen tunteesta, ”naksahduksesta” ja hiljaisesta tiedosta. Arvioinnit suoritetaan vailla riittävää ohjausta menetelmillä, joiden luotettavuudesta ei ole näyttöä. Lastensuojelussa arviointi ja seulaus tehdään usein myös salaa asiakkaita informoimatta. Riskiseulaus voidaan nimetä mm. vanhemmuuden tukemiseksi , vuorovaikutuksen vahvistamiseksi tai jopa yhteis- tai vaikuttavuustutkimukseksi. Esimerkiksi taannoista Otso- hanketta mainostettiin perheille kuuntelijan ja tuen tarjoamisena perheen arjen hallinnan ja vuorovaikutuksen pulmiin vaikka hankeraportissa hankkeen päämääräksi ilmoitettiin perheiden mt- ja päihdeongelmien tehostettu esiinseulominen.
Rekisteritietoa tarvittaisiin myös lastensuojelun vaikutuksista
Sosiaalihuollon tiedonhallintauudistuksen myötä lastensuojelu pääsee terveydenhuollon rekisteritietoihin ja sosiaalirekisteristä toisin kuin rikosrekisteristä tulee ikuinen kun sosiaalihuollon vanhat asiakastiedot digitalisoidaan. Tutkija Paula Saikkosen mukaan sosiaalihuollon kansalliseen asiakastietovarantoon (KanSa) arkistoitavan tiedon laatua ja arkistoinnin kestoa koskeville eettisille pohdinnoille ei selvästikään ole vielä uhrattu aikaa. Saikkonen kysyy aiheellisesti pitäisikö dataa kerätä myös siitä, miten asiakkaiden elämäntilanteet paranevat tai huononevat, miten he saavat tarvitsemiaan palveluita ja minkälaiset sosiaalityön menetelmät johtavat myönteisiin tuloksiin?
Häiriö-orientaatio hyödyttää vain yrityksiä
Niin psykiatrian kuin sitä ihannoivan sosiaalityön piirissä työntekijöitä houkutellaan luomaan ja tulkitsemaan luonnollisesta elämänkulusta lääkehoidettavia tiloja ja monenkirjaviin oireisiin perustuvia sairauksia. Työntekijöiden toimenkuvana on piirtää semisairauksien suuntaviivat, diagnostiikka ja hoitosuositukset.
Arviointeja ja seulauksia suorittavat sosionomit ja sosiaalityöntekijät saavat usein kurssituksensa, opinnäytetyörahoituksensa ja harjoittelu- ja työpaikkansa yksityisiltä valvomattomilta lapsibisnesyrittäjiltä ja -järjestöiltä.
Heille annettu opetus tähtää yritysten kasvutavoitteiden toteutumiseen eli heitä kannustetaan lastensuojelubisneksen asiakashankintaan, tuottamaan huostaanotot ja ala-arvoisen "puuttumisen" oikeuttavaa huolipuhetta ja arvioimaan ja luokittelemaan asiakkaita auttamisen sijaan.
Koulutuksen ansiosta vanhempia ja lapsia ei kyetä näkemään palveluun, oikeusturvaan tai asialliseen kohteluun oikeutettuina kansalaisina ja ihmisinä vaan epäiltävinä vaaratekijöinä ja riskeinä, joista on lupa tehdä huoliluokituksia, riskiarvioita, diagnooseja ja rikosepäilyjä hatarin ja laittomin perustein.
Hei, me arvioidaan
Tätä taustaa vasten on pelottavaa kuunnella kuinka tuoreet sosionomit tai sosiaalityöntekijät rakentavat ammatillisuuttaan kehuskelemalla päässeensä jo ”kokeilemaan vanhemmuudenarviointia. ”
Tutkimustieto osoittaa, että lastensuojelussa suoritettujen arviointien käytäntöjä ja menetelmiä on dokumentoitu ja ohjeistettu puutteellisesti. Systemaattiset kirjatut ohjeet arviointia varten ja perehdytys niiden käyttöön ovat harvinaisia (Oranen, 2006, 12). Silloinkin kun kirjallisia ohjeita on, niitä ei välttämättä noudateta (Martikainen & Peräoja, 2009, 36).
Arviointiprosessin jäsentymättömyyteen on osaltaan vaikuttanut se, että työskentelyä ohjaavia rakenteita on vähän (Oranen, 2006). Rakenteiden epämääräisyys heijastuu suoraan työskentelyprosesseihin, menetelmiin ja välineisiin. Tilanteiden arvioitiin liittyvässä työskentelyssä on suuria paikkakunta-, alue- ja työntekijäkohtaisia eroja (Heino & Pösö, 2003). Lisäksi on todettu, että päätöksiin usein vaikuttavat organisaation kulloisetkin arvot, toimintapolitiikka ja työntekijän ja asiakkaan välinen suhde enemmän kuin asiakkaan todellinen tilanne (Schwalbe, 2004, 563).
Luvattu kallis tuki tuntuu typistyvän pelkäksi arvioinniksi ja tarkkailuksi, joka tehdään havaintoja vinouttavan ja perheiden voimavarat hukkaavan huoli-, riski- tai traumaviitekehyksen läpi.
Arviointi naamioidaan tueksi
Lastensuojelussa samat yritykset tarjoavat jääviyssääntöjen vastaisesti niin vanhemmuuden arviointeja kuin lasten sijoituspalveluja. Arviointi voidaan naamioida vanhemmuuden tai vuorovaikutuksen tukemiseksi, perhetyöksi, ensi- ja turvakotijaksoksi tai perhekuntoutukseksi. Lasten huostaanottoja valvomattomaan laitoshuoltoon kutsutaan mm. erityiseksi huolenpidoksi (EHO), jarru-, vieri- tai pysäytyshoidoksi. Lastensuojelun tutkimus- ja hoitoyksiköt toimivat edelleenkin huostaanottoja lisäävällä häiriöorientaatiolla, jossa asiakkaista pyritään etsimään kalliita asiantuntijapalveluita, laitostutkimuksia ja - säilytyksiä edellyttäviä ja oikeuttavia puutteita ja vikoja. Arviointien lopputulos on perheiden voimaantumisen ja kotiuttamisen sijaan liian usein perheiden leimaaminen, syrjäyttäminen ja/ tai lapsen huostaanotto, joka tehdään usein lasta ja perheitä kuulematta, lapsen tarpeita, läheissuhteita tai kulttuuritaustaa huomioimatta lapsen etua ja tarpeita vastaamattomaan ja pysyvyyttä tarjoamattomaan laitoshoitoon liian kauaksi kotoa (Hiitola 2009; Pösö& Puustinen- Korhonen 2010; LSKL 2011;VTV 2012; LSKL 2013).
Epäluotettavat arviointimenetelmät muodostavat oikeusturva- ja terveysriskin
Psykiatrian erikoislääkäri Ben Furmanin mukaan yleisesti käytössä oleva MIM-videointi (Marschak Interaction Method) ei ole vain epäluotettava, vaan myös räikeästi perheiden oikeusturvaa loukkaava. Furmanin mukaan biologisen psykiatrian myötä sekä aikuisten että lasten diagnosoiminen ja systemaattinen lääkitseminen on saanut epidemiologiset mittasuhteet. ”Olemme luoneet järjestelmän, jossa kukaan ei saa ongelmiinsa mitään apua ilman diagnoosia – ja diagnoosin saaminen taas johtaa aina ihmisen lääkitsemiseen.”
Lastensuojelussa virkailijoiden mutu-diagnooseja asiakkaista käytetään virkailjoiden keskinäisen yhteisöllisyyden rakentamiseen vaikka pelkkä mt- epäily estää usein myös asiakkaan somaattisten vaivojen hoidon terveydenhuollossa. "Kenties huoliluokittelu tarjoaa jonkinlaista yhteisöllistä liimaa; kukaties koetaan yhteisyyttä, kun päästään tekemään ja jakamaan "amatööridiagnooseja" huolikäsitteitä kääntäen, Tom Arnkil ja Kai Alhanen arvioivat."
DSM 5- Surusta ja toisinajattelusta psykiatrisia häiriöitä
HS:n mukaan miljoonia täysin terveitä ihmisiä voi uhata psykiatrinen diagnoosi kun aletaan soveltaa Yhdysvaltain psykiatrisen liiton (APA) uutta luetteloa mielenterveyden häiriöistä.
"Menetyksen aiheuttama suru, ujous tai apaattinen käytös esimerkiksi voitaisiin luokitella mielenterveyden häiriöiksi, arvostelijat varoittavat. DSM-5 "laajentaisi radikaalisti ja hillittömästi psykiatrian rajoja, ja tuloksena medikalisoitaisiin normaalius, yksilöiden erot – ja rikollisuus", sanoo Duken yliopiston professori Allen Frances, joka johti edellisen kirjan kokoamista. "Ujot, surevat, erikoiset ihmiset tai ihmiset, joilla on epätavallinen rakkauselämä huomaavatkin yhtäkkiä, että heitä pidetään mielisairaina", Liverpoolin yliopiston professori Peter Kinderman varoitti."
Myös toisinajattelusta on tehty sairaus; ODD (oppositional defiant disorder), eli suomeksi uhmakkuushäiriö. DSM:n mukaan ”häiriöstä” kärsivät ovat mm. tottelemattomia ja liian itsenäisiä.
Arvioinnin välittämät oletukset
”Tutkija Gitz-Johansen on lastentarhanopettajia haastattelemalla tarkastellut, millaiselle ”piilevälle opetussuunnitelmalle” lasten arviointimenetelmät perustuvat. Haastattelujen perusteella hän esittää viisi keskeistä oletusta, joita arviointi välittää.
”Näistä ensimmäisen mukaan ”elämä on suorittamista ennalta asetettujen standardien mukaisesti”. Toisen arviointeja ohjaavan oletuksen mukaan ”toiminnassa on kyse kilpailusta ja tuloksista”. Lisäksi arvioinnit perustuvat näkemykseen, että ”lapsen kehityksen pitäisi noudattaa yleisiä ja ennalta määriteltyjä vaiheita”. Sen pitäisi myös tapahtua siten, että lapsi sisäistää ulkoiset normit. Kehityksessä ei siis ole kyse lapsen sisäisen potentiaalin kehittämisestä. Lisäksi arviointikäytäntöjen välittämässä piilevässä opetussuunnitelmassa on Gitz-Johansenin mukaan keskeistä oletus, että ”lapsi voidaan objektivoida”. Toisin sanoen lapsille välitetään käsitystä, että heihin voidaan suhtautua objekteina; heitä voidaan tarkastella numeroina, kirjaimina, väreinä ja kuvioina.
Menetelmien kyseenalainen luotettavuus ja taloudelliset intressit
Psykologisista testimenetelmistä tiedetään, että edes jossain määrin luotettavan menetelmän aikaan saaminen vaatii huomattavan määrän niin taloudellisia kuin tieteellisen osaamisenkin resursseja. Siksi tanskalainen käytäntö, jossa arviointimenetelmä voi olla yhtä lailla paikallisesti tuotettu, kaupallisen yrityksen markkinoima kuin laajemminkin käytössä oleva testimenetelmä, herättää kysymyksiä. Miten vakuuttava on eri menetelmien tietopohja ja millainen on niiden kriteerien luotettavuus? Miten paljon näihin seikkoihin kiinnitetään huomiota menetelmien kehittelyn kaupallistuessa, kuten esimerkiksi Tanskassa on Gitz- Johansenin mukaan enenevässä määrin tapahtunut? Onko vastaavanlainen kaupallistuminen mahdollinen Suomessa?
Arvioinnit professioiden valta- ja statuspyrkimyksinä
Tiettyjen menetelmien hallinta liitetään tiettyihin ammatteihin ja niiden erityistietämykseen, esimerkiksi diagnoosimenetelmät lääketieteelliseen osaamiseen ja kyky- ja persoonallisuustestit psykologien ammattitaitoon. Samalla menetelmiin liittyvällä erityistietämyksellä luodaan ammattialojen välisiä rajoja ja voidaan myös perustella profession erilaisia oikeuksia muun muassa palkkauksen osalta. Lasten arvioinnin lisääntymistä kasvatusinstituutioissa onkin syytä pohtia myös tästä näkökulmasta. Kuinka paljon niiden käyttöön otossa on kyse professioiden asemaan liittyvistä intresseistä?
Arviointimenetelmien piilo- opetussuunnitelma
Gitz-Johansen toi luennossaan esiin sen, miten arviointimenetelmät ja niiden oletukset lapsista tuottavat tietynlaisen piilo-opetussuunnitelman varhaiskasvatukseen. Piilo-opetussuunnitelmaa voi pitää yhtenä arvioinnin seurauksista. Arviointi määrittelee rajat oletetulle ja sopivalle ja samalla ohjaa sitä, miten lapsen toimintaa pyritään suuntaamaan ja rajaamaan. Oma kysymyksensä kuitenkin on, mitä kaikkea arvioidaan ja mitä kaikkea pyritään ohjaamaan. Esimerkiksi suomalaisesta lasten varhaiskasvatussuunnitelmakäytännöstä voi todeta, että samalla kun se arvioi lasta, se myös orientoituu paljon perheeseen ja vanhemmuuteen. Käytäntöön liittyykin tietynlainen vanhemmuuden ohjaamisen piilo-opetussuunnitelma.
Arvioinnin ei- toivotut tulokset: leimaaminen, syrjäyttäminen ja ulossulkeminen
Arvioinnin seurauksiin liittyy myös kysymys siitä, mitä muuta paitsi toivottuja tuloksia arviointi ehkä tuottaa. Muun muassa Gitz-Johansen on tutkimuksessaan esittänyt, että ”kaksikielisten” (maahanmuuttajataustaisten) lasten kielitaidon arviointia ja yksilöllistä tukemista kehystävät käsitykset valtaväestön lasten keskimääräisestä toiminnasta (Gitz-Johansen 2004; Gitz-Johansen & Horst 2010). Näin ollen arvioinnilla ja siihen liittyvillä toimilla voidaan hyvistä pyrkimyksistä huolimatta tuottaa kasvatusinstituutiossa näiden lasten syrjäytymistä ja ulos sulkemista.
Yhtä lailla voidaan ajatella, että jos kenen tahansa lapsen toiminta arvioinnissa ei vastaa ideaalia ’persoonallisuutta’, voi käytäntö osaltaan saada aikaan ja vahvistaa käsityksiä ja kokemuksia lapsen erilaisuudesta ja poikkeavuudesta ja näin viitoittaa hänen polkuaan.
Miksi arvioida lasta, jos ei aio tai ei voi tarjota riittävästi tukea?
Kaikkiaan lasten arviointiin liittyy lukuisia eettisiä kysymyksiä. Niistä vähäisin ei ole se, mitä voidaan tarjota lapselle arvioinnin jälkeen. Kun mittareita ja kyselymenetelmiä kehitetään ja otetaan käyttöön, on myös pohdittava, miten voidaan vastata niihin seikkoihin, joita niillä tuodaan esiin tai tehdään olevaksi ja näkyväksi. Tätä on tärkeää miettiä niin lasten palveluissa kuin yhteiskunnallisessa päätöksenteossakin. Jos palveluissa ei arvioinnin jälkeen ole tarjolla lapselle riittävästi tukea, kannattaako lainkaan ottaa käyttöön kyseisiä menetelmiä? ” ( THL, Suojeltu Lapsuus, 2011, 17-20).
Tutkimuspyyntö lastensuojelun arviointien laadusta
Pelkkä lastensuojelun arvioitavana olo muodostaa vakavan oikeusriskin ja sosiaalisen, taloudellisen ja terveydellisen haitan mille hyvänsä perheelle ammattitaidottoman henkilöstön, menetelmällisten ja rakenteellisten heikkouksien, mahdollisten väärien positiivisten löydösten, huolimattoman dokumentoinnin ja rekisterimerkintöjen, leimautumisen, vakuutusturvan heikenentymisen, koulu- ja työpoissaolojen ja jäävien sekä vanhemmuudenarviointeja että sijaishuoltopalveluja myyvien lastensuojelun tutkimusyksiköiden takia. Ehdotammekin lastensuojelun arviointien automaattista taltiointia prosessien läpinäkyvyyden ja tehtyjen tulkintojen oikeellisuuden varmistamiseksi.
Pyydämme, että lastensuojelun arviointeihin lähettämisen kriteerit, arviointeja suorittavien yritysten jääviydet , työntekijöiden ammattitaito, arviointimenetelmien luotettavuus ja arviointiprosessien oikeellisuus sekä seuraukset perheille selvitetään välittömästi riippumattoman tutkimustahon toimesta.
Kehotamme moniammatillisissa työryhmissä toimivia suhtautumaan varauksellisesti lastensuojelun arviointien tuloksiin ja tapaamaan ja haastattelemaan arviointien kohteena olleet perheet henkilökohtaisesti.
Ehdotamme, että lastensuojelun ja sijaishuollon yrityksille perustetaan julkinen tietokanta, josta ilmenevät mm. saadut huomautukset ja tuomiot, sidonnaisuudet, asiakaspalaute ja maksetut palkkiot ja korvaukset. Pyydämme, että erityisesti perhekuntoutusyksiköiden jääviydet ja kuntoutuksen sisältö, laatu ja seuraukset perheille selvitetään viivytyksettä riippumattoman tutkijan toimesta.
Ystävällisin terveisin Lokakuun Liike
Muita uusia Lokakuun Liikkeen julkaisuja
☞ Kiintymyssuhteen kiemuroita
☞ Varhaiskasvatuksen laatu hallituksen uudistuksen jälkeen
☞ Äärioikeistolaisen huostaanottotehtailun on loputtava – Fasismi alas!
☞ Lastensuojelun toimintakykymittari- uusi riskiseula?
☞ Sosiaalityön ja elämänhallinnan "uusi ihminen"
☞ Vaiettu kampanja laitoshoidon vaaroista
☞ Suomen lastensuojelu jälleen Astahovin syynissä
☞ Valtiollisesta rasismista
☞ Asianajaja Jean Boldt
☞ Sosiaalihuollon tiedonhallinta-uudistus rapauttaa asiakkaiden oikeusturvaa?
☞ ISÄ?
Pasternack nostaa esiin mm. seulontojen taloudelliset intressit. On lääketeollisuuden ja yksityisten lääkäriasemien etu, että mahdollisimman moni ostaa heidän tuotteitaan ja palveluitaan.
Esimerkiksi allergiatestit, kuten monet muutkaan testit, eivät ole aukottomia. Ne on Pasternackin mukaan kehitetty sellaisille, joiden on syytä epäillä allergiaa. Jos testejä tekee vain varmuuden vuoksi, tulokset voivat näyttää allergiaa virheellisesti.
Pasternackin mielestä liiallisesta seulonnasta ja tutkimisesta seuraa turhaa pelottelua.
"Kun terveitä ihmisiä seulotaan, löydetään valtavasti kaikenlaista. Se on kuin Googlen karttaa zoomaisi: mitä lähemmäs menee, sen pienempiä järviä näkee."
Onko lasten ja vanhempien salaseulonta ja arviointi lasten suojelua?
Lastensuojeluasiakkuuteen liittyy lähes aina lapsen ja vanhempien arviointi.
Arvioinnit nähdään osana sosiaalityön ammatillista ekspertiisiä, jonka sisältö koostuu mm. subjektiivisesta huolen tunteesta, ”naksahduksesta” ja hiljaisesta tiedosta. Arvioinnit suoritetaan vailla riittävää ohjausta menetelmillä, joiden luotettavuudesta ei ole näyttöä. Lastensuojelussa arviointi ja seulaus tehdään usein myös salaa asiakkaita informoimatta. Riskiseulaus voidaan nimetä mm. vanhemmuuden tukemiseksi , vuorovaikutuksen vahvistamiseksi tai jopa yhteis- tai vaikuttavuustutkimukseksi. Esimerkiksi taannoista Otso- hanketta mainostettiin perheille kuuntelijan ja tuen tarjoamisena perheen arjen hallinnan ja vuorovaikutuksen pulmiin vaikka hankeraportissa hankkeen päämääräksi ilmoitettiin perheiden mt- ja päihdeongelmien tehostettu esiinseulominen.
Rekisteritietoa tarvittaisiin myös lastensuojelun vaikutuksista
Sosiaalihuollon tiedonhallintauudistuksen myötä lastensuojelu pääsee terveydenhuollon rekisteritietoihin ja sosiaalirekisteristä toisin kuin rikosrekisteristä tulee ikuinen kun sosiaalihuollon vanhat asiakastiedot digitalisoidaan. Tutkija Paula Saikkosen mukaan sosiaalihuollon kansalliseen asiakastietovarantoon (KanSa) arkistoitavan tiedon laatua ja arkistoinnin kestoa koskeville eettisille pohdinnoille ei selvästikään ole vielä uhrattu aikaa. Saikkonen kysyy aiheellisesti pitäisikö dataa kerätä myös siitä, miten asiakkaiden elämäntilanteet paranevat tai huononevat, miten he saavat tarvitsemiaan palveluita ja minkälaiset sosiaalityön menetelmät johtavat myönteisiin tuloksiin?
Häiriö-orientaatio hyödyttää vain yrityksiä
Niin psykiatrian kuin sitä ihannoivan sosiaalityön piirissä työntekijöitä houkutellaan luomaan ja tulkitsemaan luonnollisesta elämänkulusta lääkehoidettavia tiloja ja monenkirjaviin oireisiin perustuvia sairauksia. Työntekijöiden toimenkuvana on piirtää semisairauksien suuntaviivat, diagnostiikka ja hoitosuositukset.
Arviointeja ja seulauksia suorittavat sosionomit ja sosiaalityöntekijät saavat usein kurssituksensa, opinnäytetyörahoituksensa ja harjoittelu- ja työpaikkansa yksityisiltä valvomattomilta lapsibisnesyrittäjiltä ja -järjestöiltä.
Heille annettu opetus tähtää yritysten kasvutavoitteiden toteutumiseen eli heitä kannustetaan lastensuojelubisneksen asiakashankintaan, tuottamaan huostaanotot ja ala-arvoisen "puuttumisen" oikeuttavaa huolipuhetta ja arvioimaan ja luokittelemaan asiakkaita auttamisen sijaan.
Koulutuksen ansiosta vanhempia ja lapsia ei kyetä näkemään palveluun, oikeusturvaan tai asialliseen kohteluun oikeutettuina kansalaisina ja ihmisinä vaan epäiltävinä vaaratekijöinä ja riskeinä, joista on lupa tehdä huoliluokituksia, riskiarvioita, diagnooseja ja rikosepäilyjä hatarin ja laittomin perustein.
Hei, me arvioidaan
Tätä taustaa vasten on pelottavaa kuunnella kuinka tuoreet sosionomit tai sosiaalityöntekijät rakentavat ammatillisuuttaan kehuskelemalla päässeensä jo ”kokeilemaan vanhemmuudenarviointia. ”
Tutkimustieto osoittaa, että lastensuojelussa suoritettujen arviointien käytäntöjä ja menetelmiä on dokumentoitu ja ohjeistettu puutteellisesti. Systemaattiset kirjatut ohjeet arviointia varten ja perehdytys niiden käyttöön ovat harvinaisia (Oranen, 2006, 12). Silloinkin kun kirjallisia ohjeita on, niitä ei välttämättä noudateta (Martikainen & Peräoja, 2009, 36).
Arviointiprosessin jäsentymättömyyteen on osaltaan vaikuttanut se, että työskentelyä ohjaavia rakenteita on vähän (Oranen, 2006). Rakenteiden epämääräisyys heijastuu suoraan työskentelyprosesseihin, menetelmiin ja välineisiin. Tilanteiden arvioitiin liittyvässä työskentelyssä on suuria paikkakunta-, alue- ja työntekijäkohtaisia eroja (Heino & Pösö, 2003). Lisäksi on todettu, että päätöksiin usein vaikuttavat organisaation kulloisetkin arvot, toimintapolitiikka ja työntekijän ja asiakkaan välinen suhde enemmän kuin asiakkaan todellinen tilanne (Schwalbe, 2004, 563).
Luvattu kallis tuki tuntuu typistyvän pelkäksi arvioinniksi ja tarkkailuksi, joka tehdään havaintoja vinouttavan ja perheiden voimavarat hukkaavan huoli-, riski- tai traumaviitekehyksen läpi.
Arviointi naamioidaan tueksi
Lastensuojelussa samat yritykset tarjoavat jääviyssääntöjen vastaisesti niin vanhemmuuden arviointeja kuin lasten sijoituspalveluja. Arviointi voidaan naamioida vanhemmuuden tai vuorovaikutuksen tukemiseksi, perhetyöksi, ensi- ja turvakotijaksoksi tai perhekuntoutukseksi. Lasten huostaanottoja valvomattomaan laitoshuoltoon kutsutaan mm. erityiseksi huolenpidoksi (EHO), jarru-, vieri- tai pysäytyshoidoksi. Lastensuojelun tutkimus- ja hoitoyksiköt toimivat edelleenkin huostaanottoja lisäävällä häiriöorientaatiolla, jossa asiakkaista pyritään etsimään kalliita asiantuntijapalveluita, laitostutkimuksia ja - säilytyksiä edellyttäviä ja oikeuttavia puutteita ja vikoja. Arviointien lopputulos on perheiden voimaantumisen ja kotiuttamisen sijaan liian usein perheiden leimaaminen, syrjäyttäminen ja/ tai lapsen huostaanotto, joka tehdään usein lasta ja perheitä kuulematta, lapsen tarpeita, läheissuhteita tai kulttuuritaustaa huomioimatta lapsen etua ja tarpeita vastaamattomaan ja pysyvyyttä tarjoamattomaan laitoshoitoon liian kauaksi kotoa (Hiitola 2009; Pösö& Puustinen- Korhonen 2010; LSKL 2011;VTV 2012; LSKL 2013).
Epäluotettavat arviointimenetelmät muodostavat oikeusturva- ja terveysriskin
Psykiatrian erikoislääkäri Ben Furmanin mukaan yleisesti käytössä oleva MIM-videointi (Marschak Interaction Method) ei ole vain epäluotettava, vaan myös räikeästi perheiden oikeusturvaa loukkaava. Furmanin mukaan biologisen psykiatrian myötä sekä aikuisten että lasten diagnosoiminen ja systemaattinen lääkitseminen on saanut epidemiologiset mittasuhteet. ”Olemme luoneet järjestelmän, jossa kukaan ei saa ongelmiinsa mitään apua ilman diagnoosia – ja diagnoosin saaminen taas johtaa aina ihmisen lääkitsemiseen.”
Lastensuojelussa virkailijoiden mutu-diagnooseja asiakkaista käytetään virkailjoiden keskinäisen yhteisöllisyyden rakentamiseen vaikka pelkkä mt- epäily estää usein myös asiakkaan somaattisten vaivojen hoidon terveydenhuollossa. "Kenties huoliluokittelu tarjoaa jonkinlaista yhteisöllistä liimaa; kukaties koetaan yhteisyyttä, kun päästään tekemään ja jakamaan "amatööridiagnooseja" huolikäsitteitä kääntäen, Tom Arnkil ja Kai Alhanen arvioivat."
DSM 5- Surusta ja toisinajattelusta psykiatrisia häiriöitä
HS:n mukaan miljoonia täysin terveitä ihmisiä voi uhata psykiatrinen diagnoosi kun aletaan soveltaa Yhdysvaltain psykiatrisen liiton (APA) uutta luetteloa mielenterveyden häiriöistä.
"Menetyksen aiheuttama suru, ujous tai apaattinen käytös esimerkiksi voitaisiin luokitella mielenterveyden häiriöiksi, arvostelijat varoittavat. DSM-5 "laajentaisi radikaalisti ja hillittömästi psykiatrian rajoja, ja tuloksena medikalisoitaisiin normaalius, yksilöiden erot – ja rikollisuus", sanoo Duken yliopiston professori Allen Frances, joka johti edellisen kirjan kokoamista. "Ujot, surevat, erikoiset ihmiset tai ihmiset, joilla on epätavallinen rakkauselämä huomaavatkin yhtäkkiä, että heitä pidetään mielisairaina", Liverpoolin yliopiston professori Peter Kinderman varoitti."
Myös toisinajattelusta on tehty sairaus; ODD (oppositional defiant disorder), eli suomeksi uhmakkuushäiriö. DSM:n mukaan ”häiriöstä” kärsivät ovat mm. tottelemattomia ja liian itsenäisiä.
Arvioinnin välittämät oletukset
”Tutkija Gitz-Johansen on lastentarhanopettajia haastattelemalla tarkastellut, millaiselle ”piilevälle opetussuunnitelmalle” lasten arviointimenetelmät perustuvat. Haastattelujen perusteella hän esittää viisi keskeistä oletusta, joita arviointi välittää.
”Näistä ensimmäisen mukaan ”elämä on suorittamista ennalta asetettujen standardien mukaisesti”. Toisen arviointeja ohjaavan oletuksen mukaan ”toiminnassa on kyse kilpailusta ja tuloksista”. Lisäksi arvioinnit perustuvat näkemykseen, että ”lapsen kehityksen pitäisi noudattaa yleisiä ja ennalta määriteltyjä vaiheita”. Sen pitäisi myös tapahtua siten, että lapsi sisäistää ulkoiset normit. Kehityksessä ei siis ole kyse lapsen sisäisen potentiaalin kehittämisestä. Lisäksi arviointikäytäntöjen välittämässä piilevässä opetussuunnitelmassa on Gitz-Johansenin mukaan keskeistä oletus, että ”lapsi voidaan objektivoida”. Toisin sanoen lapsille välitetään käsitystä, että heihin voidaan suhtautua objekteina; heitä voidaan tarkastella numeroina, kirjaimina, väreinä ja kuvioina.
Menetelmien kyseenalainen luotettavuus ja taloudelliset intressit
Psykologisista testimenetelmistä tiedetään, että edes jossain määrin luotettavan menetelmän aikaan saaminen vaatii huomattavan määrän niin taloudellisia kuin tieteellisen osaamisenkin resursseja. Siksi tanskalainen käytäntö, jossa arviointimenetelmä voi olla yhtä lailla paikallisesti tuotettu, kaupallisen yrityksen markkinoima kuin laajemminkin käytössä oleva testimenetelmä, herättää kysymyksiä. Miten vakuuttava on eri menetelmien tietopohja ja millainen on niiden kriteerien luotettavuus? Miten paljon näihin seikkoihin kiinnitetään huomiota menetelmien kehittelyn kaupallistuessa, kuten esimerkiksi Tanskassa on Gitz- Johansenin mukaan enenevässä määrin tapahtunut? Onko vastaavanlainen kaupallistuminen mahdollinen Suomessa?
Arvioinnit professioiden valta- ja statuspyrkimyksinä
Tiettyjen menetelmien hallinta liitetään tiettyihin ammatteihin ja niiden erityistietämykseen, esimerkiksi diagnoosimenetelmät lääketieteelliseen osaamiseen ja kyky- ja persoonallisuustestit psykologien ammattitaitoon. Samalla menetelmiin liittyvällä erityistietämyksellä luodaan ammattialojen välisiä rajoja ja voidaan myös perustella profession erilaisia oikeuksia muun muassa palkkauksen osalta. Lasten arvioinnin lisääntymistä kasvatusinstituutioissa onkin syytä pohtia myös tästä näkökulmasta. Kuinka paljon niiden käyttöön otossa on kyse professioiden asemaan liittyvistä intresseistä?
Arviointimenetelmien piilo- opetussuunnitelma
Gitz-Johansen toi luennossaan esiin sen, miten arviointimenetelmät ja niiden oletukset lapsista tuottavat tietynlaisen piilo-opetussuunnitelman varhaiskasvatukseen. Piilo-opetussuunnitelmaa voi pitää yhtenä arvioinnin seurauksista. Arviointi määrittelee rajat oletetulle ja sopivalle ja samalla ohjaa sitä, miten lapsen toimintaa pyritään suuntaamaan ja rajaamaan. Oma kysymyksensä kuitenkin on, mitä kaikkea arvioidaan ja mitä kaikkea pyritään ohjaamaan. Esimerkiksi suomalaisesta lasten varhaiskasvatussuunnitelmakäytännöstä voi todeta, että samalla kun se arvioi lasta, se myös orientoituu paljon perheeseen ja vanhemmuuteen. Käytäntöön liittyykin tietynlainen vanhemmuuden ohjaamisen piilo-opetussuunnitelma.
Arvioinnin ei- toivotut tulokset: leimaaminen, syrjäyttäminen ja ulossulkeminen
Arvioinnin seurauksiin liittyy myös kysymys siitä, mitä muuta paitsi toivottuja tuloksia arviointi ehkä tuottaa. Muun muassa Gitz-Johansen on tutkimuksessaan esittänyt, että ”kaksikielisten” (maahanmuuttajataustaisten) lasten kielitaidon arviointia ja yksilöllistä tukemista kehystävät käsitykset valtaväestön lasten keskimääräisestä toiminnasta (Gitz-Johansen 2004; Gitz-Johansen & Horst 2010). Näin ollen arvioinnilla ja siihen liittyvillä toimilla voidaan hyvistä pyrkimyksistä huolimatta tuottaa kasvatusinstituutiossa näiden lasten syrjäytymistä ja ulos sulkemista.
Yhtä lailla voidaan ajatella, että jos kenen tahansa lapsen toiminta arvioinnissa ei vastaa ideaalia ’persoonallisuutta’, voi käytäntö osaltaan saada aikaan ja vahvistaa käsityksiä ja kokemuksia lapsen erilaisuudesta ja poikkeavuudesta ja näin viitoittaa hänen polkuaan.
Miksi arvioida lasta, jos ei aio tai ei voi tarjota riittävästi tukea?
Kaikkiaan lasten arviointiin liittyy lukuisia eettisiä kysymyksiä. Niistä vähäisin ei ole se, mitä voidaan tarjota lapselle arvioinnin jälkeen. Kun mittareita ja kyselymenetelmiä kehitetään ja otetaan käyttöön, on myös pohdittava, miten voidaan vastata niihin seikkoihin, joita niillä tuodaan esiin tai tehdään olevaksi ja näkyväksi. Tätä on tärkeää miettiä niin lasten palveluissa kuin yhteiskunnallisessa päätöksenteossakin. Jos palveluissa ei arvioinnin jälkeen ole tarjolla lapselle riittävästi tukea, kannattaako lainkaan ottaa käyttöön kyseisiä menetelmiä? ” ( THL, Suojeltu Lapsuus, 2011, 17-20).
Tutkimuspyyntö lastensuojelun arviointien laadusta
Pelkkä lastensuojelun arvioitavana olo muodostaa vakavan oikeusriskin ja sosiaalisen, taloudellisen ja terveydellisen haitan mille hyvänsä perheelle ammattitaidottoman henkilöstön, menetelmällisten ja rakenteellisten heikkouksien, mahdollisten väärien positiivisten löydösten, huolimattoman dokumentoinnin ja rekisterimerkintöjen, leimautumisen, vakuutusturvan heikenentymisen, koulu- ja työpoissaolojen ja jäävien sekä vanhemmuudenarviointeja että sijaishuoltopalveluja myyvien lastensuojelun tutkimusyksiköiden takia. Ehdotammekin lastensuojelun arviointien automaattista taltiointia prosessien läpinäkyvyyden ja tehtyjen tulkintojen oikeellisuuden varmistamiseksi.
Pyydämme, että lastensuojelun arviointeihin lähettämisen kriteerit, arviointeja suorittavien yritysten jääviydet , työntekijöiden ammattitaito, arviointimenetelmien luotettavuus ja arviointiprosessien oikeellisuus sekä seuraukset perheille selvitetään välittömästi riippumattoman tutkimustahon toimesta.
Kehotamme moniammatillisissa työryhmissä toimivia suhtautumaan varauksellisesti lastensuojelun arviointien tuloksiin ja tapaamaan ja haastattelemaan arviointien kohteena olleet perheet henkilökohtaisesti.
Ehdotamme, että lastensuojelun ja sijaishuollon yrityksille perustetaan julkinen tietokanta, josta ilmenevät mm. saadut huomautukset ja tuomiot, sidonnaisuudet, asiakaspalaute ja maksetut palkkiot ja korvaukset. Pyydämme, että erityisesti perhekuntoutusyksiköiden jääviydet ja kuntoutuksen sisältö, laatu ja seuraukset perheille selvitetään viivytyksettä riippumattoman tutkijan toimesta.
Ystävällisin terveisin Lokakuun Liike
Muita uusia Lokakuun Liikkeen julkaisuja
☞ Kiintymyssuhteen kiemuroita
☞ Varhaiskasvatuksen laatu hallituksen uudistuksen jälkeen
☞ Äärioikeistolaisen huostaanottotehtailun on loputtava – Fasismi alas!
☞ Lastensuojelun toimintakykymittari- uusi riskiseula?
☞ Sosiaalityön ja elämänhallinnan "uusi ihminen"
☞ Vaiettu kampanja laitoshoidon vaaroista
☞ Suomen lastensuojelu jälleen Astahovin syynissä
☞ Valtiollisesta rasismista
☞ Asianajaja Jean Boldt
☞ Sosiaalihuollon tiedonhallinta-uudistus rapauttaa asiakkaiden oikeusturvaa?
☞ ISÄ?
RSS Feed
