Lastensuojelu katkaisee niin sijoitettujen kuin vanhempien koulutuspolut- juttusarja esittelee tapauskertomuksia lastensuojelun harjoittamasta koulutuspolkujen katkaisusta. Ensimmäisessä osassa keskitytään sijoitettujen lasten koulutuksen laiminlyöntiin.
Lastensuojelututkimukset tarjoavat yhdenmukaista ja kansainvälisesti yhtäpitävää näyttöä siitä, että sijoituksilla on negatiivisia vaikutuksia sijoitettujen koulutusuriin (Altshuler, 1997; Parrish et al., 2001; Finkelstein 2002; Weinberg, Zetlin, & Shea, 2003 ; Burrell 2003; Ploug 2003; Christoffersen 2003; Lips 2007; Clausen & Kristofersen 2008; Vinnerljung & Sallnäs 2008 ;Tideman ym. 2011, Berlin ym. 2011 ).
Huomaamatta on jäänyt, että koulutuspolkujen katkeaminen on usein tahallista katkaisua ja koskee myös sijoitettujen opiskelevia vanhempia. Sijoitettujen ja heidän vanhempiensa koulutuspolut katkaistiin ja katkaistaan edelleen lastensuojelun puuttumisen ja kovenevan kontrollin oikeuttamiseksi.
Usein lasten neurologiset ja psykiatriset tutkimukset ja hoito koulunkäynnin mahdollistamiseksi normaaliluokassa laiminlyödään sijaishuollossa tahallisesti. Huostaanottojen perustelemiseksi lasten oireilu ja koulunkäyntivaikeudet halutaan selittää kotiolojen ja ylisukupolvisten psykopatologioiden seurauksiksi. Lasten todellinen tai fabrikoitu oireilu takaa lastensuojelulaitoksille korotetut vuorokausimaksut ( jopa 800e/ lapsi) ja runsaan rahoituksen "mukautetulle opetukselle" ja laitoksen kotikouluille. Sijaishuollon liiketoiminta edellyttää lapsen ja hänen vanhempiensa leimaamista siten, että pitkäaikaiselle huostaanotolle on perusteet. Vain tälle voi perustua yrityksen pitkäaikainen taloussuunnittelu ja mm. pitkäaikaisten lainojen ottaminen ja muu pääomarahoitus.
Suomalaisen sijaishuollon kaltoinkohteluselvityksen haastatteluaineistossa esiin tulee toistuvasti se, ettei lastenkodissa tai perhehoidossa kasvanutta lasta kannustettu kouluun vaan tehtiin selväksi, etteivät hänen taitonsa tai kykynsä riitä ( 2016, 68-69). Perhehoidossa vanhemmat päättivät lapsen tai nuoren puolesta, tai painostivat vahvasti valitsemaan vaihtoehdoista, joita nuori ei olisi itse valinnut. Nuoren haaveita tai taipumuksia ei välttämättä huomioitu.
Lastenkodin johtaja yritti siirtää lahjakkaan sijoitetun kostoksi apukouluun
Ex- lastenkotilapsi kertoo Lokakuun Liikkeelle:
"Muistoni Kotkasta ja sen eräästä lastenkodista saavat ihoni vieläkin kananlihalle järkyttävyydessään. Henkilökunta oli epäpätevää. Lastenkodin johtajan peitevirkaan valittiin vailla koulutusta oleva nouseva demaripoliitikko, joka käytti suurimman ajan työajastaan kokousteluun kaupungilla. Hänen sijaisenaan toimi niinikään aktiividemari, joka inhosi minua syvästi. Hän huusi – kaikkien muiden lasten kuullen jäädessään häviölle väittelyissä – minun olevan hullun akan häiriintynyt pentu, josta ei tulisi koskaan yhtään mitään, kuten ei perinteisesti muistakaan lastenkotilapsista.
Hän tapatti kissani kostoksi siitä, että panin kampoihin ja nousin puolustamaan itseäni. Hänen mielestään olin "hävyttömästi kuriton kakara", ja kissani oli minun lisäkseni tullut hänen mukaansa hulluksi pelätessään ikkunalaudalla omaa peilikuvaansa. Sinä päivänä lintsasin ensimmäisen kerran koulusta enkä mennyt lempiaineeni historian kokeeseen. Itkeä nyyhkytin koko päivän yksin siinä pelon ja ikävyyden ilmapiirissä kenenkään edes sanallaan puuttumatta tämän riehuvan naishirviön hirveisiin tekoihin ja loukkaaviin sanoihin.
Tämän episodin jälkeen nainen alkoi kiusata minua systemaattisesti, päättäneenä suistaa minut epätoivoon. Hän alkoi hommata minua väkisin apukouluun ja kutsui lastenkotiin psykiatrin minua arvioimaan. Tämä samainen psykiatri oli passittanut lähes suomea osaamattoman tanskankielisen äitini hullujenhuoneelle muutama vuotta aikaisemmin, jonka vuoksi olin joutunut lastenkotiin.
Ehdin lintsailusta kärähtäneenä kertoa ylitsepääsemättömistä ongelmistani kuitenkin onnekseni ymmärtävälle koulupsykologille. Tämä järkyttyi suuresti kuultuaan miten julmasti ja välinpitämättömästi minua kohdeltiin lastenkodissa. Hän otti yhteyttä kasvatusneuvolaan, jossa pari muuta yhtä järkyttynyttä psykologia päättivät pelastaa minut (suurkiitos psykologi Maija Kirvekselle, joka siirtyi myöhemmin Hyvinkäälle).
"Herranjestas! Tällä lapsellahan on kolme kymppiä todistuksessa. ETTEHÄN TE VOI OLLA TOSISSANNE!", olivat koulupsykologit sanoneet yhteispalaverissa, joka lastenkodissa järjestettiin siirtämisekseni apukouluun. Valitettavasti lastenkodin johto oli kuitenkin tosissaan ja teki hartiavoimin töitä osoittaakseen kuinka epäkelpo olin normaaliin kouluun.
Onneksi olin silloin jo monessa liemessä keitettynä sen verran voimakas, että osasin etsiä apua muualta ja puolustautua. Muutoin olisin takuulla joutunut siihen työttömyys, huume- ja viina-, rikos- ja muuhun järkyttävään alakierteeseen, mihin ylensä kaikki tunnetasolla tapetut ja alistetut lastenkotilapset valmisteltiin heti oppivelvollisuuden jälkeen täyttämään maan muut rangaistuslaitokset. Eli täsmälleen siihen mihin tämä nainen ja hänen kaltaisensa lastenkotien henkilökunta minut ja muut lastenkodin lapset oli monet kerran "tyypillisenä parantumattomana lastenkotikohtalona" manannut."
Lastenkodin kiusaavan johtajan väärinkäytökset eivät milloinkaan johtaneet seuraamustoimiin. Nainen yleni poliittiseksi vaikuttajaksi ja sosiaalialan järjestöjohtajaksi.
Koulutuspolkuja katkaistaan nykyisinkin: turvapaikanhakijalapset vaarassa
Koulutusurien katkaisu ei ole vain sijaishuollon menneisyyttä vaan nykyisyyttä- ja myös tulevaisuutta, ellei lastensuojelun ja sijaishuollon liiketoimintaan ja toimintakäytäntöihin puututa.
Turvapaikanhakijalapset eivät pääse kaikilla vastaanottopaikkakunnilla peruskoulun valmistavaan opetukseen, vaan opiskelevat suomea mm. sijaishuoltopalveluja kaupittelevien Helsingin Diakonissalaitoksen, A-klinikkasäätiön, Pelastakaa lapset ry:n, Nuorten Ystävät ry:n ja SOS-lapsikylän ylläpitämien vastaanottokeskusten ( VOK) omissa kouluissa, mutta opetus ei noudata opetussuunnitelmaa eivätkä turvapaikanhakijat tapaa suomalaislapsia. Turvapaikanhakijoiden asuttamisesta on tullut valvomattoman lastensuojelubisneksen rinnalle noin miljoona euroa päivässä maksava kasvubisnes, eikä kasvulle ainakaan näillä näkymin näy rajaa.
Kuntaliiton varoituksista huolimatta myös yksin Suomeen tulleet turvapaikanhakijalapset ohjataan lastensuojelun palvelupolulle sijaishuoltoon, joko noin 150 000 e/ vuosi per lapsi maksavaan laitoshoitoon tai perhehoitoon, jonne etsitään parhaillaan 24 h kestävillä PRIDE- pikavalmennuksilla ja noin 30 000e/ vuosi per lapsi maksettavilla hoitokorvauksilla maahanmuuttajia sijaisvanhemmiksi.
Valtiontalouden tarkastusviraston mukaan ”erityisesti sijaisperheiden valvonta vaikuttaa tarkastushavaintojen perusteella kuitenkin riittämättömältä. Osalla haastatelluista lastensuojelun työntekijöistä oli perhehoidosta huonoja kokemuksia, ja heitä mietitytti perheiden motiivit ryhtyä sijaisperheiksi. Joissakin tapauksissa perheiden valinnan katsottiin epäonnistuneen täysin. Ongelmaksi koettiin myös se, että kaikki sijaisperheet eivät päästä lastensuojelun työntekijöitä kotikäynnille" (VTV- tarkastuskertomus- Dnro 321/54/2010).
Lokakuun liike on julkaissut nykyisen lastensuojelun harjoittamasta sijoitettujen koulutuspolkujen hankaloittamisesta ja katkaisusta mm. seuraavat jutut:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/palveluihin-palaa-miljardeja-silti-nuoret-syrjytyvt
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/turvapaikanhakijalapsista-tuli-bisnesta
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/ylojarvi-koulu-ja-lastensuojelu-piinasivat-perhetta-vuosia
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/sinivalkoinen-painajainen-huostanuorta-riisutettiin-alasti-mink-jlkeen-suomalainen-auttamisjrjestelm-on-tehnyt-kaikkensa-syrjyttkseen-nuoren-aikuisen
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/homeoireileva-lapsi-vietiin-psykiatriseen-hoitoon-aidin-tietamatta
http://www.lokakuunliike.com/mirja-heleniuksen-blogi/laki-on-niin-kuin-se-luetaan
Lastensuojelulasten ja heidän vanhempiensa koulutuksen, ammattiurien ja itsenäisen selviytymisen takaamiseksi lastensuojelun toimintakäytäntöjen muutosvaateet tulee kirjata lakiin ja kohdistaa lastensuojelun valvomattomaan liiketoimintaan ja koulutuksiin, joiden ansiosta vanhempia ja lapsia ei usein kyetä näkemään palveluun, oikeusturvaan tai asialliseen kohteluun oikeutettuina kansalaisina ja ihmisinä vaan epäiltävinä vaaratekijöinä ja riskeinä, joista on lupa tehdä huoliluokituksia, riskiarvioita, diagnooseja ja rikosepäilyjä hatarin ja laittomin perustein.
Niin ammattikorkeakouluissa kuin yliopistoissa lastensuojelun asiakkaiden tiedosta ja puheesta argumentoidaan yleisesti ja julkisesti vihapuheena ja "tarttumatautina". Lastensuojelussa asiakkailla katsotaan olevan korkeintaan ”kokemustietoa”, ei rahan ja kunnioituksen arvoista faktuaalista- tai teoriatietoa tai osaamista. Lastensuojelun nuoret kokemusasiantuntijat raportoivat edelleen, kuinka heitä pidetään kouluissa tyhminä pelkän lastensuojeluasiakkuuden perusteella.
Lastensuojelun asiantuntijoita tuntuu häiritsevän, jos asiantuntemuksen kohteille kertyy teoreettista tietoa. Sijaishuollon asiantuntijat ja erityisosaajat usein varmistavat, että sijoitetut ohjataan ainoastaan alimman asteen ammattikoulutukseen vaikka kykyjä ja haluja korkeakoulutukseen riittäisi. Koulutushaaveiden ja - urien katkaisulla ja läheisten yhteydenpito estämällä varmistetaan sijoitettujen palvelujärjestelmäriippuvuus ja estetään sosiaalisen pääoman karttuminen.
Usein köyhyys ja lastensuojeluasiakkuus yhdistetään rotuhygienian perinteiden mukaisesti heikkolahjaisuuteen. Sijaishuollon syrjäyttäviä vaikutuksia kuvanneen Kelan Perhepiirissä- raportin jälkeen monet lastensuojelujärjestöt aloittivat laajempia muutospaineita neutralisoivia sijoitettujen koulunkäyntiin liittyviä kasvojenkohotuskampanjoita.
Osa lastensuojelutoimijoista yrittää kääntää todetun syrjäytymisriskin lasten ja nuorten omaksi viaksi. Esimerkiksi Helsingin Diakonissalaitoksen Tuija Åstedt - jonka työnantaja vaatii intensiivihoitonsa ehdoksi aina lapsen huostaanottoa, vaikka vanhemmissa tai kodin olosuhteissa ei ole puutteita- kertoi Yleisradion haastattelussa , että huostaanotetut lapset ovat jälkeenjääneitä, "heikkolahjaisia". SOS-lapsikylän Uudistuva lastensuojelu- lehdessä asiakkaita unissaan auttava poliisin sosiaalityöntekijä Sisko Koskiniemi tietää, etteivät lastensuojelulapset ole ysin oppilaita ja että heidän huonon koulumenestyksensä syy on perheiden henkinen köyhyys ( 3/2016).
Lastensuojelu syrjäyttää asiakkaansa
Varatuomari Leeni Ikosen mukaan "lapsen neurologisia tutkimuksia pantataan, vaikka vanhemmat niitä pyytävät. Tutkimusten viivästyessä lapselle ilmaantuu enenevästi ongelmia. Lastenpsykiatrisiin hoitokäytäntöihin liittyy edelleenkin vanhempien syyllistäminen. Lapsiin kohdistetaan lastenpsykiatrisilla hoitojaksoilla pakkotoimia, kiinnipitoja ja mattoon käärimisiä siten, että lapsi saattaa tällaisen hoidon jälkeen voida vielä huonommin.
Mikäli lapsi selviytyy kouluikään ilman psykiatrista diagnoosia, hän siirtyy normaalille luokalle. Mikäli lapsi saa jo alle kouluikäisenä psykiatrisen diagnoosin tai jonkinlaisen psykologisen tutkimuksen perusteella lausunnon, se suuntaa hänen tulevaisuuttaan. Olen nähnyt jopa muutaman vuoden ikäisille tehtyjä testejä.
Suomella on erityisluokkasiirtojen maailmanennätys. Erityisluokkasiirron myötä lapsen syrjäytymisen riski kasvaa. Lapsen medikalisointi eli käytöksen selittäminen terveydentilan kautta on lapsen syrjintää. Vanhemmille kerrotaan, että kyseessä on lapsen tukeminen ja mahdollisuus parempaan opetukseen. Näin ei kuitenkaan aina ole. Siirto erityisluokalle saattaa tuoda lapselle paikan koulun varastohuoneessa opetuksesta huolehtivan entisen nosturinkuljettajan kanssa. Erään erityisluokan opettaja vei oppilaansa työelämään tutustumisena kunnan sosiaalitoimistoon ja Kelaan, mikä tuskin edistää nuorten tuntemusta työelämästä.
Ikosen mukaan lapsen syrjäyttäminen sijaishuollossa tapahtuu seuraavasti: Lapsi, joka on otettu huostaan esimerkiksi koulunkäyntiongelmien takia, ei saakaan laadukasta opetusta. Usein käy niin, että lapsi joutuu käymään peruskoulunsa laitoksen keittiössä kotikoulussa laitoksen lähihoitajaopiskelijan ohjauksessa.
Lapsi, joka on otettu huostaan psykiatrisin perustein, ei saakaan psykiatrista hoitoa. Voi käydä niin, että laitoksen hoitajana oleva sosionomi tai lähihoitajaopiskelija toimivat hänen ”terapeutteinaan”.
Lapsiin kohdistetaan sijaishuollossa pakkoa, eristämistä ja epäasiallisia kasvatuskeinoja, simputusta, jotka aikaansaavat uhmaa, vihaa ja epäluottamusta viranomaisia kohtaan. Lapset sairastuvat, kun heidät erotetaan vanhemmistaan ja läheisistään. Kun lapsi ahdistuu koti-ikävässään, hänen sanotaan oireilevan ja hänelle syötetään psyykenlääkkeitä. Kelan tutkimusten mukaan vain murto-osa nuorista selviää lastensuojelun toimista. Tutkimuksen mukaan teini-iässä sijoitetuista pojista 80 % oli vielä 23-24 -vuotiaina ilman peruskoulun jälkeistä koulutusta.
Lapsen sijoittaminen kodin ulkopuolelle aikaansaa suuren riskin syrjäytymiselle. Tästä huolimatta maassamme on päädytty sijoittamaan noin 18 000 lasta kodin ulkopuolelle. Sijoitustoimintaan liittyy erityinen piirre; kunnat ovat valmiit maksamaan huomattavia summia (jopa yli 20 000 euroa kuukaudessa) siitä, että lapsi syrjäytetään.
Mikäli vanhemmat puuttuvat lapsensa saamaan kohteluun ja opetuksen laatuun koulussa, heistä saatetaan tällöinkin tehdä lastensuojeluilmoitus. Lastensuojelun mukaan tulo perheen elämään tuo ylimääräistä painetta ja pelkoa perheelle, kun lastensuojelulla ei ole tarjota kouluongelmiin muuta kuin perhetyötä tai lapsen huostaanotto. Lastensuojelun työntekijät kuvittelevat, että lapsen oppimisvaikeudet poistuvat vanhempia vaihtamalla.
On havaittavissa, että lastensuojelun toimet aikaansaavat vanhemmissa ahdistusta, uupumusta, työstä poissaoloja, vaikka laki velvoittaa sosiaalityöntekijää tukemaan ja antamaan asiakkaalleen hyvää palvelua."
Lastensuojelutoimien yhteys perhetragedioihin ja sijoitettujen ja heidän vanhempiensa koulutuspolkujen ja työurien katkaisuun ja ennenaikaiseen eläköitymiseen tulisi selvittää perusteellisesti. Lastensuojelulaitosten ja lasten vastaanottokeskusten ja niiden kotikoulujen sekä erityisopetuksen vastikkeettoman rahoituksen lopettaminen tuottaisi hetkessä tuhansia koulukuntoisiksi ihmeparantuneita. Pelkät pahoittelut menneisyyden rikoksista ilman hyvitystä ja nykyisyyden rikoksiin puuttumista vain ylläpitävät ongelmaa.
Toisen ex- lastenkotilapsen sanoin:
“Oletteko te siellä politiikassa täysiä idiootteja? Nöyryytätte meitä koulukotien ja laitosten lapsia vielä nyt aikuisina lisää sillä, että pyydätte meidät pällistelemään Finlandiatalolle sitä, että saatte maireasti pyytää anteeksi rikoksia, joista moni ei selviä koskaan. Antakaa meille mieluummin koulutus ja sitä kautta mahdollisuus elämään, sillä nuorena emme näihin pystyneet. Hävetkää! Anteeksipyyntö on täysin riittämätön toimenpide."
Juttusarjan toinen osa käsittelee lastensuojelun toimintaa sijoitettujen vanhempien koulutuspolkujen katkaisemiseksi.