a) Esitutkinta estetään (yleensä perustelemattomalla "ei aihetta epäillä rikosta"-päätöksellä).
b) Jos teko päätyy syyteharkintaan, syyttäjä tekee syyttämättäjättämispäätöksen, josta ei ulkopuoliselle selviä mitään niistä todellisista syistä, jotka tämän päätöksen aiheuttivat.
c) Viimeistään oikeuslaitoksessa viranomainen vapautetaan ja tämän jälkeen valituksen tutkiminen estetään tarvittaessa joka valitusasteessa.
Silloin kun rikos äärimmäisen harvoin päätyy tutkintaan ja syytteeseen, viranomainen jää täydellä palkalla sairaslomalle kasvattamaan uhripääomaansa.
Lastensuojelun johtamisen suurin ongelma on, että johdon rikoksia ja väärinkäytöksiä hoidetaan sairaslomilla, siirroilla ja tehtävänimikkeiden ja titteleiden vaihdoksilla, ei rikostuomioilla, korvausvelvoitteilla tai irtisanomisilla.
Väärin toimivasta johtajasta ei tule irtisanottua eikä tuomittua vaan "sairaslomalle uuvutettu olosuhteiden uhri", väärin toimiva erityisosaaja , muutosjohtaja, konsultti tai terapeutti.
Vakavat virheet tehtävien hoidossa ja tahalliset väärinkäytökset eivät välttämättä paljastu koskaan. Alaiset eivät viran ja uran menettämisen pelossa uskalla puhua kuin vasta eläkkeelle siirryttyään ja väärinkäytöksistä raportoivat asiakkaat leimataan katkeroituneiksi mt- tai päihdeongelmaisiksi ja heidän kertomuksensa ääripään tarinoiksi, tarttumataudiksi, vihapuheeksi tai myyteiksi, joista heitä pyritään rankaisemaan rikossyytteillä ja lastensuojelun edunvalvojalla.
Väärinkohdeltuja asiakkaita, jotka ovat johtajan väärinkäytösten myötä menettäneet lapsensa, perheensä, työpaikkansa ja terveytensä ei lämmitä, että vuosikymmeniä kestäneistä perusturvarikoksista ja perheiden väärinkohtelusta ei seuraa muuta kuin lastensuojelupalkinto ja kutsu luennoimaan lastensuojelupäiville- palkallisen sairasloman jälkeen.
Perustellusti voi väittää, että lastensuojelun johtamisongelmat ja väärinkäytökset uhkaavat jo – sosiaalityön mandaatin ja legitimiteetin lisäksi- yhteiskuntarauhaa.