Lastensuojelujärjestöt markkinoivat kritiikittömästi traumaterapiaa
Lastenpsykiatrian menetelmät kehittyvät huimaa vauhtia, mutta vain osa alan ammattilaisista seuraa aktiivisesti uusinta tietoa.
Pienet itsenäiset hoitoyksiköt voivat kehittää omalaatuisia hoitokulttuureja ja soveltaa vuosikymmenten takaisia oppeja muiden huomaamatta kertoo Mediuutiset. Turun yliopiston lastenpsykiatrian professori Andre Souranderin mukaan tehokkaiden hoitomenetelmien pakettia on mahdoton koota, jos ei tiedetä, mitkä menetelmät toimivat.
– Ministeriö rahoittaa lasten mielenterveystyötä kehittäviä hankkeita, joista puuttuu vaikuttavuuden seuranta, Sourander sanoo.
Tieteellisen tutkimuksen liittäminen hankkeisiin on hänen mukaansa jopa kielletty.
– Se on tuhoisa päätös. Emme tiedä, mikä projekti on tuottanut hyvinvointia tai ehkäissyt mielenterveysongelmia.
Dissosiaatiohäiriö on konversiohysteria uudessa paketissa
Pelastakaa Lapset ry:n verkkolehteä selaillessa voisi luulla lukevansa traumaterapian markkinointiesitettä. Sivuilla esitellään dissosiaatiohäiriöön sairastuneita ja traumaterapian parantamia nuoria naisia. Dissosiaatio ja lastensuojelu ja Mielensä turvaamat -nimiset jutut ovat Pelastakaa Lapset ry:n mukaan verkkosivujen luetuimpia. Tieto herättää kriittisessä lukijassa epäilyksiä ja huolta.
Dissosiatiivisia ruumiillisia oireita kutsuttiin aikaisemmin hysteerisiksi (ks. «Konversiohäiriö (F44)»2) oireiksi ja ne herättivät niin lääkäreissä kuin tavallisissa kansalaisissa suurta kiinnostusta. Hysteerikot samoin kuin DID- potilaat toimivat oman aikansa seksualisoituina ja seurattuina "huippumalleina".
Suomalaisille dissosiaatio lienee tuttu Flora Schreiberin Sybil- kirjan ja lukuisten elokuvien kuvaamasta sivupersoonahäiriöstä, (aiemmin Multiple Personality Disorder, nykyisin Dissociative Identity Disorder eli dissosiatiivinen identiteettihäiriö DID) jossa ihmisen persoona on jakaantunut usein toisistaan tietämättömiin persoonallisuuksiin, joista joku ajoittain ottaa ihmisen valtaansa. Moni ei vieläkään tiedä, että kirjan Sybil tunnusti myöhemmin keksineensä sivupersoonansa saadakseen kaipaamaansa huomiota.
Pelastakaa Lapset ry:n verkkolehden mukaan dissosiaatiohäiriö voi ilmentyä roolileikkinä tai uppiniskaisena sulkeutuneisuutena. Häiriön paljastumisen jälkeen lastensuojelulaitoksen " omaohjaaja voi käydä nuoren puolesta lastenpsykiatrian konsultaatiot, koska hänen tulee nähdä nuori ja hahmottaa tämän oireet, kyetäkseen suhtautumaan oikein myös nuoren trauman synnyttämään käytökseen.
Seppo Kinnunen kertoo, että lähes 40 vuotta kestäneen lastensuojelu-uransa aikana, ei yhdenkään lapsen kohdalla puhuttu traumaterapiamahdollisuudesta. Vasta kun traumakoulutuksia alettiin järjestää lastenkotien työntekijöille, Seppo Kinnunen sanoo olleen ylipäätään mahdollista tehdä tarkempia havaintoja nuorten oireista. Lapsuusperheessä koetut salatut hirveydet ovat edelleen keskeisin syy dissosiatiivisten häiriöiden synnylle".
Lastensuojelun laitoshoidossa ollut nimimerkki Tiina jatkaa:
– Itselläni on DID. Persoonallisuuteni on niin lohkoutunut, etteivät eri persoonallisuuteni osat kommunikoi keskenään, vaan toimivat itsenäisesti.
Pelastakaa Lapset verkkolehti tietää, että "hänen viisi sivupersoonaansa ovat kaikki poikia, joista vanhin on teini-ikäinen ja nuorin vuoden vanha" (Pelastakaa Lapset, 2014, 6-8).
Nimimerkki Marika puolestaan kertoo olleensa alle 10-vuotias, kun hänen mielensä ”meni mukavasti sijoiltaan” niin, ettei hän enää aktiivisesti tiedostanut tai muistanut suurinta osaa kokemastaan väkivallasta ja seksuaalisesta hyväksikäytöstä."
Vuoden 2016 jutussa Mielensä turvaamat Pelastakaa Lapset ry esittelee kolme muuta dissosiaatiotapausta sanoin "naisille rakentui pitkäkestoisen, sietämättömän vuorovaikutussuhteen jatkumisen seurauksena mekanismi, joka piilotti traumaattiset kokemukset heidän persoonallisuutensa rakenteeseen.
Pelastakaa Lasten ylilääkäri Kirsi Kettunen tietää, että " ellei lapsella ole mahdollisuutta välttää kaltoin kohtelijaa, lapsen mieli voi estää tätä muistelemasta kaltoin kohtelijan tekoja.. Tapahtumat jäävät kehon muistiin. Muistot peittyvät. Useimmiten vain oireista tulee näkyviä" ( Pelastakaa lapset, 2016,11).
Kettusen näkemys sotii tutkimustietoa ja lukuisten psykiatrien havaintoja vastaan. Seksuaalista väkivaltaa kohdanneiden ongelma ei ole, etteivätkö he muistaisi tapahtumia vaan se, että he ovat kyvyttömiä unohtamaan ne.
Washingtonin yliopiston tutkijan Elizabeth Loftuksen "Eksyin lapsena supermarkettiin" - tutkimuksen ansiosta valemuistot nousivat vuonna 1995 yleiseen tietouteen. Loftuksen jälkeen valemuistojen syntyminen on todistettu lukuisissa tutkimuksissa. Niissä ihmiset on saatu jopa uskomaan, että he ovat syyllistyneet murtoon tai pahoinpitelyyn, vaikka sellaista ei ole koskaan tapahtunut.
Jani Kaaro kertoo kuinka" McMartinin päiväkodin tapauksessa päiväkodin perustuksia kaivettiin auki, koska lapset kertoivat, että heitä oli käytetty seksuaalisesti hyväksi rakennuksen alla sijaitsevissa tunneleissa. Mitään tunneleita ei koskaan löydetty, mutta kaikki lapset, jotka puhuivat tunneleista, olivat käyneet samalla terapeutilla. Samoin Ruotsissa "sarjamurhaaja" Thomas Quick tunnusti yli 30 murhaa, kunnes huomattiin, että "murhat" olivat terapiassa syntyneitä valemuistoja, eikä Quick tiettävästi tappanut ketään.
Kaaron mukaan " tavallisin valemuisto syntyykin terapiassa, jos terapeutti ei ota huomioon valemuiston syntymisen mahdollisutta. Näin on erityisesti tapauksissa, joissa terapeutti uskottelee potilaalleen traumaattisten kokemusten unohtuvan tietoisuudesta, mutta säilyvän alitajunnassa tai kehossa. Jos terapeutti lisäksi uskottelee, että traumaattinen muisto voidaan jollakin tekniikalla – kuten hieromalla tai silmänliiketerapialla – palauttaa mieleen, valemuiston syntymisen riski on suuri. Tällaisen valemuiston ongelmaa syventää vielä se, että ihmiset voivat myös traumatisoitua asioista, joita ei ole koskaan tapahtunut".
Lastensuojelulaitosten traumaterapiakoulutukset kannustavat löytämään seksuaalisen hyväksikäytön oireita
Psykoanalyysiin perustuva traumaterapia on lastensuojelujärjestöissä kovassa nosteessa. Psykoanalyysin ja traumaterapian käsitteistöllä puhuvat ja kirjoittavat mm. Ensi- ja turvakotien liitto, Pelastakaa Lapset ry, Nuorten Ystävät ry, Diakonissalaitos ry ja Mannerheimin lastensuojeluliitto (MLL). Nuorten Ystävät ry:n pääsihteeri Arja Sutela toimii jopa Traumaterapiakeskus ry:n puheenjohtajana. Traumaterapiakeskus ry:n edeltäjät, Kriisikonsultointi- ja koulutuskeskus ja Traumaterapiakeskus olivat Oulun ensi- ja turvakoti ry:n yhteistyössä Oulun Seudun Mielenterveysseura ry:n, Mannerheimin lastensuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri ry:n, Suomen Punaisen Ristin Oulun piiri ry:n ja Oulun kaupungin kanssa toteuttamia projekteja, joita hallinnoi niinikään Oulun ensi- ja turvakodin toiminnanjohtajana toiminut Arja Sutela.
Onko oululaisten päättäjien monivuotinen altistuminen psykoanalyysiin perustuvalle traumaterapeuttiselle jargonille yhteydessä siihen, että Oulun sosiaalityöntekijät ovat saaneet huostaanotto-hakemuksiaan läpi piiloisiin traumoihin vetoamalla kuten Kurhelan poikien tapauksessa:” Lasten isä on mahdollisesti kurittanut perheen lapsia fyysisesti ja hallitsee heitä pelolla. Vaikka isä ei käyttäisikään väkivaltaa, väkivallan uhka on jossain muodossa olemassa lasten mielessä”? Onko salattujen ja usein kuviteltujen häiriöiden ja traumojen metsästys johtanut siihen, ettei ilmeistä väkivaltaa ja asiakkaiden suoria avunpyyntöjä enää noteerata?
Monet lastensuojelulaitokset kouluttavat henkilökuntaansa havaitsemaan dissosiaation oireita ja tarjoilevat sijoitetuille keho-, regressio- ja traumaterapioita, joiden on todettu aiheuttavan helposti hyväksikäytön valemuistoja, jotka ovat yhtä traumatisoivia kuin todelliset.
Olisi mielenkiintoista tietää ovatko lastenkotien työntekijöille suunnatut traumaterapiakoulutukset lisänneet dissosiaatiohäiriö-diagnooseja ja kuinka paljon. Tätä Pelastakaa Lapset ry:n verkkolehti ei kuitenkaan kerro.
Jani Kaaro kysyi Nooran monta minää-artikkeliaan varten Hannu Lauermalta, Tampereen yliopiston sosiaalipsykiatrian professori Sami Pirkolalta ja psykiatrian professori Hasse Karlssonilta, ovatko he törmänneet koskaan uransa aikana DID-potilaaseen. Kaikki vastasivat, etteivät ole nähneet potilasta, jolla olisi ollut DID ainoana diagnoosina, eivätkä he ole kuulleet ainoastakaan kollegasta, jolla olisi ollut tällainen potilas.
Miten on mahdollista, että Suomen johtavat psykiatrit eivät ole vuosikymmeniä kestäneillä työurillaan löytäneet ainoatakaan DID- potilasta mutta Pelastakaa Lapset ry on löytänyt useita parin vuoden sisällä? Miksi Pelastakaa Lapset ry:n ja muiden lastensuojelun sijaishuollon laitospalveluja tuottavien järjestöjen ja yritysten terapioissa löydetään ja halutaan löytää juuri dissosiaatiohäiriöisiä?
Dissosiaatiohäiriö takaa sijoitetulle erityishuomiota ja etuoikeuksia tuovan uhrin identiteetin ja laitokselle miljoonatuotot ja toimintarauhan
Lastensuojelulaitoksilla on välitön taloudellinen intressi pitkäaikaisiin sijoituksiin. Dissosiatiivisen identiteettihäiriön varjolla tehty huostaanotto on konkreettinen lottovoitto, joka tuo laitokseen sisään ainakin miljoona euroa. Häiriön katsotaan olevan seurausta lapsuudenperheessä harjoitetusta seksuaalisesta hyväksikäytöstä, rikoksesta, joka takaa koko lapsuuden mittaisen huostaanoton ilman vaateita perheen jälleenyhdistämisestä tai vanhempien tapaamisesta. Diagnoosi vapauttaa laitoksen siis heti kättelyssä yhteydenpitovelvollisuudesta lapsen usein hankalaksi koettuun syntymäperheeseen ja takaa laitokselle toimintarauhan ja diplomaattisen koskemattomuuden hoidon suhteen.
Dissosiaatiohäiriöisille määrätään muita todennäköisemmin lastensuojelun edunvalvoja, joka vie vanhemmilta puhe-oikeuden lapsen asioissa.
Häiriössä korostettu lapsen ja omahoitajan kiintymyssuhteen vahvistaminen ja omahoitajan toimiminen lapsen edustajana vapauttaa laitoksen myös toisia kriittisempiä terapiasuuntauksia edustavien asiantuntijoiden puuttumiselta.
Diagnoosilla huostaanotettu on laitoksessa varmasti pidempään kuin keskimääräiset seitsemän vuotta ja hänestä voidaan periä korotettua vuorokausimaksua. Mitä varhaisemmin oireyhtymä "löydetään" sitä enemmän rahaa tulee. Alle kouluikäisen dissosiatiivinen identiteettihäiriö tarkoittaa yli kahta miljoonaa euroa perhekodille ja yli 400 000 euroa sijaisperheelle. Lisäksi se takaa kuuliaisen sijoituslapsen.
Lapsi, jolle on terapiassa tuotettu kotonaan hyväksikäytetyn identiteetti tuskin päätyy karkaamaan kotiinsa hatkareissulla, joiden johdosta tehdään yli 4000 virka-apupyyntöä poliisille vuosittain. Hän on todennäköisesti samanikäisiä sijoitettuja paljon kiitollisempi ja helpommin käsiteltävä.
Hänellä on diagnoosin myötä myös uusi, usein läpi elämän kestävä uhrin identitetti, jonka varjolla saa aina erityistä ja ansaitsematonta huomiota, etuoikeuksia, sääliä, kaikki omat väärinkäytökset anteeksi, tekosyyn velkovaan asenteeseen yhteiskuntaa kohtaan ja luvan vastuuttomaan käytökseen.
Eksoottisen ja harvinaisen dissosiaatiohäiriön paljastaminen tuo mainetta, kunniaa , kollegoiden arvostuksen ja pelastajan statuksen myös häiriön "löytäneelle" tohtori Wilburin tai Torey Haydenin urasta haaveilevalle terapeutille, sosiaalityöntekijälle tai lastenkodin omaohjaajalle ja option rahastaa tarinalla myöhemmin.
Kirjallisuuden ja elokuvateollisuuden suhteettoman suuri kiinnostus dissosiaatiohäiriöön on luonut tutut puhunnat, roolit, käsikirjoituksen ja tulkintakehyksen, joihon voi helposti solahtaa. Dissosiaatiohäiriö on valmiiksi käsikirjoitettu spektaakkeli, jota kuuluu seurata empaattisesti ja jonka kritisoimisesta seuraa sydämettömän lasten- ja naistenvihaajan leima.
Miksi dissosiaatiohäiriössä oireillaan aina erittäin harvinaista insestiä eikä paljon yleisempää sijaishuollossa kohdattua seksuaaliväkivaltaa? Miksi dissosiaatiosta- samoin kuin sen edeltäjästä hysteriasta -kärsivät ovat enimmäkseen tyttöjä, vaikka pojat kohtaavat seksuaaliväkivaltaa lähes yhtä usein? Miksi niin monet ammattilaiset haluavat uskoa psykoanalyysin virheelliseksi osoitettuun olettamaan repressoituneesta muistista, josta ei ole kliinistä näyttöä? Miksi 2/3 Suomen psykoterapeuteista kuuluu psykoanalyyttisiin kuppikuntiin?
Hyväksikäyttöä etsitään epätieteellisillä menetelmillä ja välineillä
Sosiaalipsykologi Anu Suomela väittää, että "seksuaalisen hyväksikäytön selvittelytyö tehtiin alkuaan perheneuvoloissa ja lastenpsykiatrian osastoilla hoitotyöhön tarkoitetuilla metodeilla. Tuohon aikaan lasten haastatteluja taltioitiin harvoin, ja lukuisissa tapauksissa tuomio annettiin pelkästään psykologin tai psykiatrin lausunnon ja tulkintojen perusteella. Lasten piirroksissa olevat puut muuttuivat fallos-symboleiksi, ja jostain levisi myös tieto, että esimerkiksi paljon mustaa ja punaista piirroksissaan käyttävät lapset olivat ilmeisesti hyväksikäytön uhreja. Lapsia leikitettiin anatomisilla nukeilla tai testattiin hiekkalaatikkotestillä. Lapsen käyttäytymisen ja leikkien sisällöstä pääteltiin, oliko hyväksikäyttö tapahtunut, vaikka lapsi ei nauhoituksissa maininnut hyväksikäytöstä mitään. Menettelytavat eivät ole näihin päiviin mennessä juurikaan muuttuneet".
Seksuaalisen hyväksikäytön todistusaineiston ja kaltoinkohdellun identiteetin rakentamiseksi on kehitetty valtava valikoima erilaisia välineitä. Sijaishuollolla kovaa tulosta takovan mutta valvontavelvoitteitaan laiminlyövän Anglicaren "lapsilähtöisiä" tuotteita, joita käytetään usein vuorovaikutuksen vahvistamisen sijaan kaltoinkohteluepäilyjen vahvistamiseen kaupittelee Suomessa Pesäpuu ry.
Viitteitä hyväksikäytöstä etsitään ja löydetään mm. nallekorteista, nukke- ja hiekkalaatikkoleikeistä, Rorschach- testeistä, MIM- vuorovaikutustestistä, haastatteluista, riskilistoista jne. Näitä epätieteellisiä "tutkimuksia" tehdään usein epäpätevän ja heikosti koulutetun henkilöstön toimesta taltioimatta, vailla valvontaa ja jopa salaa lapsille ja nuorille, jotka ovat kiireellisen sijoituksen ja läheisistä erottamisen järkyttämiä. Yleensä he ovat olleet säilöttyinä lastensuojelun perhetuki- tai vastaanottokeskuksiksi nimettyihin yksiköihin pitkään ilman riittävää aikuisen antamaa huomiota tai hoivaa. Hyväksikäytön selvitystutkimus voi olla ensimmäinen kerta kun aikuinen antaa lapselle tai nuorelle positiivista henkilökohtaista huomiota. Positiivista palautetta ja kiitosta saa erityisesti tietyntyyppisestä "avautumisesta" ja "tunnustamisesta". Moni varsinkin pienimmistä tutkittavista haluaa varmasti osoittautua annetun ajan, huomion ja ystävällisyyden arvoiseksi ja tarjota tutkijalle hänen himoitsemansa vastalahjan.
Dissosiaatiohäiriön "paljastuminen" vapauttaa lapsen ja nuoren myös raskaista eri asiantuntijoiden suorittamista lisätutkimuksista ja psykiatrian konsultaatioista. Pelastakaa Lapset ry:n mukaan trauman paljastumisen myötä nuori saa rauhoittua lujittamaan omaohjaaja- suhdettaan ja lastensuojelulaitoksen omaohjaaja tarjoutuu käymään konsultaatiot sijoitetun puolesta ( Pelastakaa Lapset, 2014, 6).
Kaaro kirjoittaa, kuinka Nooran DID-diagnoosi on siinä mielessä kiinnostava, että Lauerman mukaan kaikki DID:n oireet voidaan periaatteessa saada aikaan psykoterapiassa. Jos potilas on hyvin suggestioherkkä ja hauraassa tilassa ja terapeutti on erityisen kiinnostunut DID:stä, tarvittavat ainekset ovat kasassa.
Anu Suomelan mukaan nykyajan traumaterapeuttien käsitykset ja niistä kumpuavat menetelmät eivät olennaisella tavalla poikkea Freudin alkuperäisistä teorioista ja metodeista, vaikka ovatkin vuosikymmenten varrella rikastuneet. Jotkut uskovat, että mitä vähemmän henkilö muistaa lapsuudestaan, sitä todennäköisemmin se on ollut vakavasti traumatisoiva. Myös se, että henkilö ehdottomasti kiistää tulleensa seksuaalisesti hyväksikäytetyksi on ollut joissakin tulkinnoissa vakuuttava todiste hyväksikäytöstä. Hyväksikäytön paljastajat ovat esittäneet samanlaisia syy-seurausteorioita ja oirelistoja kuin Freud (Suomela, 2007).
Psykologi Frank Sulloway osoittaa teoksessaan Freud, Biology and Mind, että Freud perusti ajattelunsa 1800- luvun lopun virheellisiin biologisiin teorioihin; lamarckismiin ( oppiin hankittujen ominaisuuksien periytyvyydestä) ja Haeckelin biogenettiseen lakiin, jonka mukaan yksilönkehitys toistaa lajinkehityksen.
Freudin perustama psykoanalyysi toisin sanoen perustui virheelliseen biologiseen tietopohjaan, oli mahdotonta testata ja on kumottu niiltä osin kuin sitä voi testata (Hamilo, 2007, 84)
Psykiatrian professori Fred Frankelin (1995) mukaan psykoanalyysin teoria lepää voimakkaasti repressoitujen muistojen esiintuomisen ajatuksen päällä, vaikka kliininen näyttö on olematonta tai heikkoa. Frankelin mukaan muistitutkimus ei tue psykoanalyysin käsitystä muistista.
Akateemisesti koulutetutkin psykoterapeutit ovat omaksuneet epätieteellisiä käsityksiä
Lisäongelmia oletettuun dissosiaatiohäiriöön ja sen käyttämiseen huostaanoton perusteluna tuottaa tosiseikkaselvittelyyn ja näytönarviointiin perustumaton hallinto- oikeus ja psykoterapian liikkuminen yhä epätieteellisemmälle pohjalle.
Katarina Finnilän väitöskirjatutkimus paljasti huolestuttavia puutteita tutkittujen 300 sosiaalityöntekijän, psykologin ja psykiatrin ammattitaidossa seksuaalisen hyväksikäytön epäilyjen tutkimisessa. Tieteellista tietoa ei käytetty ja peräti puolet tutkituista psykiatreista, psykologeista ja sosiaalityöntekijöistä uskoi käyttökelvottomiin tutkimusmenetelmiin.
Katarina Finnilä, Julia Korkman ja Pekka Santtila ovat selvittäneet suomalaisten oikeudessa todistaneiden mielenterveysalan ammattilaisten käsityksiä traumasta. Haastatelluista 96 prosenttia uskoi, että lapsuustrauma voi aiheuttaa sivupersoonia. 95 prosenttia uskoi, että unohtunut trauma voi palata vuosikymmenien jälkeen muuttumattomana mieleen. 71 prosenttia uskoi, että nimenomaisesti toistetut traumat unohtuvat kokonaan. 52 prosenttia ilmoitti epäilevänsä vain harvoin ja 25 prosenttia ei koskaan, että traumassa olisi kyse valemuistosta. Kaikki väitteitä, jotka ovat tieteellisesti hyvin ongelmallisia.
Jani Kaaro kertoo, että Hannu Lauerma piti lukuja erittäin huolestuttavina. Haastatelluista 86 prosenttia oli laillistettuja psykoterapeutteja, mikä tarkoittaa, että epätieteellisiä käsityksiä viljellään laajalti myös akateemisesti koulutettujen terapeuttien parissa.
Washingtonin yliopiston professori Elizabeth Loftusin kirjaan The Myth of Repressed Memories dokumentoitu terapeuttien toimintatavan analysointi on osoittanut, että terapeutit tietoisesti tai tiedostamattaan istuttivat valemuistoja huumattuihin ja sekaviin potilaisiinsa.
Päivi Santalahden ja Andre Souranderin katsauksen mukaan (Onko lasten psykiatrinen sairastavuus lisääntynyt?, Duodecim 13/2008, s. 1499-1506) keskushermostostimulantteja määrättiin vuonna 2000 kaikkiaan 200:lle alaikäiselle, vuonna 2005 jo 2500:lle.
Santalahti ja Sourander toteavat lääkehoidon määrän lisääntymisen heijastavan selkeästi hoitokulttuurin eikä psyykkisten oireiden määrän muutosta. Kirjoittajat tuovat esiin myös sen mielenkiintoisen seikan, että Suomessa on kansainvälisesti katsottuna paljon lastenpsykiatreja suhteessa väkilukuun. Toimittaja Marko Hamilo ja tutkija Janne Kivivuori ovat kiinnittäneet huomiota freudilaisen psykokulttuurin erityisasemaan suomalaisessa terveydenhoidossa (Kivivuori 1992; Hamilo 2007).
Psykologiliitto, onko tukahdutettujen traumojen terapoiminen asiallista praktiikkaa?
Valheellisten hyväksikäytön muistojen ja valheellisen uhrin identiteetin istuttaminen hauraaseen ja huomionkipeään lapseen tai nuoreen ei käytännössä eroa raiskauksesta vaikka se tehtäisiin lastensuojelun tai terapian nimissä. Diagnoosin tuottama taloudellinen hyöty on valitettavasti niin suuri, että ei ole epäilystäkään, etteikö näitä laillistettuja hoidollisia raiskauksia ja niiden yrityksiä tapahtuisi.
Jani Kaaron mukaan Suomessa niin psykologiliitto kuin Valvira vähättelevät traumaterapian tuottamia ongelmia. Nooran tapauksessa Valvira tyytyi vain huomauttamaan psykiatria eettisestä rikkeestä. " Isä ja äiti olivat pöyristyneitä. Niin oli myös Korkman, jonka tietoon tapaus tuli. Hän ihmettelee, miksi Valvira ei reagoinut asiaan voimakkaammin. Lisäksi hän ihmettelee, miksi Valvira ei ottanut mitään kantaa terapiassa ilmenneisiin väitteisiin persoonan hajoamisesta toisistaan tietämättömiin osiin, jollaisia lääketiede pitää erittäin ongelmallisina".
Ilman Valviran puuttumista on todennäköistä, että dissosiaatiohäiriö-diagnoosit ja niiden varjolla tehdyt huostaanotot tulevat lisääntymään.
Jani Kaaron sanoin: "tarkoitus ei ole millään muotoa vähätellä traumatisoituneita ihmisiä eikä heitä hoitavia terapeutteja. Moni ihminen hakee ja saa apua todellisiin traumoihin, ja trauman muistaminen on usein ehto sille, että traumaan liittyvää terapiaa voidaan antaa. Ongelmana ovat nimenomaisesti tukahdutetut traumaattiset muistot ja väitteet niiden palauttamisesta, jotka monen tutkijan mukaan ovat enemmän aiheeseen vihkiytyneiden terapeuttien fantasiaa kuin todellisuutta. Kaiken tämän ratkaisemiseksi olisi varmasti paikallaan, että Psykologiliitto tai jokin muu psykoterapeutteja edustava vaikutusvaltainen instanssi koettaisi saada aikaan konsensuslausunnon muistojen tukahduttamisesta ja niiden palauttamisesta."
Traumaterapiakeskus ry järjestää yhteistyössä Psykologiliiton kanssa Suomen ensimmäisen valtakunnallisen trauma-alan tapahtuman Finlandiatalolla marraskuussa 2016.
Lokakuun liike kysyy:
Psykologiliitto, onko tukahdutettujen traumojen terapoiminen asiallista praktiikkaa ja kuinka paljon sitä harjoitetaan sijaishuollossa tällä hetkellä? Kuinka paljon DID-diagnoosit ovat lisääntyneet ja mikä on niiden suhde lastensuojelulaitoksissa yleistyneisiin traumaterapiakoulutuksiin?
Pyydämme Psykologiliittoa ja Valviraa tutkimaan myös traumapsykoterapiapalvelu Sarastuksen, Oulun yliopiston täydentävien opintojen keskuksen ja Traumaterapiakeskuksen vv 2015-2019 Oulussa järjestämän keho- orientoituneen traumapsykoterapeuttikoulutuksen ohjeidenmukaisuuden ja tieteellisen pätevyyden.
Lue myös:
http://www.pesue.org/tietopankki/loftus-uskotellut-muistot
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/noitaroviot-roihuavat-edelleen
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/laakarin-ja-sosiaalityontekijan-moninakokulmainen-yhteistyo-tapausesimerkki
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityossa-ei-osata-hoitaa-seksuaalivakivallan-uhreja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityon-tutkimus-tarvitsee-huostaanottoa
http://www.hs.fi/tiede/a1393824977243
http://www.rapport.fi/rapport/artikkeli.php?aid=225443
http://www.tieteessatapahtuu.fi/035/viljanen.pdf
http://suomenkuvalehti.fi/tarinoitatieteesta/ruotsalaisen-valesarjamurhaajan-tapaus/?shared=760-d94220b0-4
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lasten-kaltoinkohtelun-tunnistusohjeet-tuottavat-turhia-tutkimuksia-ja-vaaria-syytoksia
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/100-shades-of-grey-sosiaalityon-seksuaalikasityksia-ohjaavat-arvot-ja-ideologiat
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/miksi-seksuaalista-vakivaltaa-hoidetaan-huostaanotoilla
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaishuollon-hullunkuriset-riskiperheet
http://www.lokakuunliike.com/kauhutarina-blogi/kristan-tarina-iv-tyhjan-paalla-lastenkodissa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
http://www.lokakuunliike.com/anu-suomelan-blogi/aiti-erotisoi-lasta-imettamalla-huostaanotto-ja-psykologinen-todistelu-lapsiin-kohdistuneissa-seksuaalirikosten-epailyissa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-uskoo-yha-psykoanalyysiin-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointivimma-salaseulontoja-puutteellisilla-menetelmilla
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tutkimusmenetelmat-osa-4-haastattelu
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/varhainen-huoli-ja-puuttuminen-mielen-sairautta
http://www.lokakuunliike.com/leeni-ikosen-blogi/kansanvalistusta-lastensuojelun-asiakkaalle
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/pieni-opas-eri-tilanteisiin-lastensuojelun-kanssa
http://www.lokakuunliike.com/opasinfo.html
Lastenpsykiatrian menetelmät kehittyvät huimaa vauhtia, mutta vain osa alan ammattilaisista seuraa aktiivisesti uusinta tietoa.
Pienet itsenäiset hoitoyksiköt voivat kehittää omalaatuisia hoitokulttuureja ja soveltaa vuosikymmenten takaisia oppeja muiden huomaamatta kertoo Mediuutiset. Turun yliopiston lastenpsykiatrian professori Andre Souranderin mukaan tehokkaiden hoitomenetelmien pakettia on mahdoton koota, jos ei tiedetä, mitkä menetelmät toimivat.
– Ministeriö rahoittaa lasten mielenterveystyötä kehittäviä hankkeita, joista puuttuu vaikuttavuuden seuranta, Sourander sanoo.
Tieteellisen tutkimuksen liittäminen hankkeisiin on hänen mukaansa jopa kielletty.
– Se on tuhoisa päätös. Emme tiedä, mikä projekti on tuottanut hyvinvointia tai ehkäissyt mielenterveysongelmia.
Dissosiaatiohäiriö on konversiohysteria uudessa paketissa
Pelastakaa Lapset ry:n verkkolehteä selaillessa voisi luulla lukevansa traumaterapian markkinointiesitettä. Sivuilla esitellään dissosiaatiohäiriöön sairastuneita ja traumaterapian parantamia nuoria naisia. Dissosiaatio ja lastensuojelu ja Mielensä turvaamat -nimiset jutut ovat Pelastakaa Lapset ry:n mukaan verkkosivujen luetuimpia. Tieto herättää kriittisessä lukijassa epäilyksiä ja huolta.
Dissosiatiivisia ruumiillisia oireita kutsuttiin aikaisemmin hysteerisiksi (ks. «Konversiohäiriö (F44)»2) oireiksi ja ne herättivät niin lääkäreissä kuin tavallisissa kansalaisissa suurta kiinnostusta. Hysteerikot samoin kuin DID- potilaat toimivat oman aikansa seksualisoituina ja seurattuina "huippumalleina".
Suomalaisille dissosiaatio lienee tuttu Flora Schreiberin Sybil- kirjan ja lukuisten elokuvien kuvaamasta sivupersoonahäiriöstä, (aiemmin Multiple Personality Disorder, nykyisin Dissociative Identity Disorder eli dissosiatiivinen identiteettihäiriö DID) jossa ihmisen persoona on jakaantunut usein toisistaan tietämättömiin persoonallisuuksiin, joista joku ajoittain ottaa ihmisen valtaansa. Moni ei vieläkään tiedä, että kirjan Sybil tunnusti myöhemmin keksineensä sivupersoonansa saadakseen kaipaamaansa huomiota.
Pelastakaa Lapset ry:n verkkolehden mukaan dissosiaatiohäiriö voi ilmentyä roolileikkinä tai uppiniskaisena sulkeutuneisuutena. Häiriön paljastumisen jälkeen lastensuojelulaitoksen " omaohjaaja voi käydä nuoren puolesta lastenpsykiatrian konsultaatiot, koska hänen tulee nähdä nuori ja hahmottaa tämän oireet, kyetäkseen suhtautumaan oikein myös nuoren trauman synnyttämään käytökseen.
Seppo Kinnunen kertoo, että lähes 40 vuotta kestäneen lastensuojelu-uransa aikana, ei yhdenkään lapsen kohdalla puhuttu traumaterapiamahdollisuudesta. Vasta kun traumakoulutuksia alettiin järjestää lastenkotien työntekijöille, Seppo Kinnunen sanoo olleen ylipäätään mahdollista tehdä tarkempia havaintoja nuorten oireista. Lapsuusperheessä koetut salatut hirveydet ovat edelleen keskeisin syy dissosiatiivisten häiriöiden synnylle".
Lastensuojelun laitoshoidossa ollut nimimerkki Tiina jatkaa:
– Itselläni on DID. Persoonallisuuteni on niin lohkoutunut, etteivät eri persoonallisuuteni osat kommunikoi keskenään, vaan toimivat itsenäisesti.
Pelastakaa Lapset verkkolehti tietää, että "hänen viisi sivupersoonaansa ovat kaikki poikia, joista vanhin on teini-ikäinen ja nuorin vuoden vanha" (Pelastakaa Lapset, 2014, 6-8).
Nimimerkki Marika puolestaan kertoo olleensa alle 10-vuotias, kun hänen mielensä ”meni mukavasti sijoiltaan” niin, ettei hän enää aktiivisesti tiedostanut tai muistanut suurinta osaa kokemastaan väkivallasta ja seksuaalisesta hyväksikäytöstä."
Vuoden 2016 jutussa Mielensä turvaamat Pelastakaa Lapset ry esittelee kolme muuta dissosiaatiotapausta sanoin "naisille rakentui pitkäkestoisen, sietämättömän vuorovaikutussuhteen jatkumisen seurauksena mekanismi, joka piilotti traumaattiset kokemukset heidän persoonallisuutensa rakenteeseen.
Pelastakaa Lasten ylilääkäri Kirsi Kettunen tietää, että " ellei lapsella ole mahdollisuutta välttää kaltoin kohtelijaa, lapsen mieli voi estää tätä muistelemasta kaltoin kohtelijan tekoja.. Tapahtumat jäävät kehon muistiin. Muistot peittyvät. Useimmiten vain oireista tulee näkyviä" ( Pelastakaa lapset, 2016,11).
Kettusen näkemys sotii tutkimustietoa ja lukuisten psykiatrien havaintoja vastaan. Seksuaalista väkivaltaa kohdanneiden ongelma ei ole, etteivätkö he muistaisi tapahtumia vaan se, että he ovat kyvyttömiä unohtamaan ne.
Washingtonin yliopiston tutkijan Elizabeth Loftuksen "Eksyin lapsena supermarkettiin" - tutkimuksen ansiosta valemuistot nousivat vuonna 1995 yleiseen tietouteen. Loftuksen jälkeen valemuistojen syntyminen on todistettu lukuisissa tutkimuksissa. Niissä ihmiset on saatu jopa uskomaan, että he ovat syyllistyneet murtoon tai pahoinpitelyyn, vaikka sellaista ei ole koskaan tapahtunut.
Jani Kaaro kertoo kuinka" McMartinin päiväkodin tapauksessa päiväkodin perustuksia kaivettiin auki, koska lapset kertoivat, että heitä oli käytetty seksuaalisesti hyväksi rakennuksen alla sijaitsevissa tunneleissa. Mitään tunneleita ei koskaan löydetty, mutta kaikki lapset, jotka puhuivat tunneleista, olivat käyneet samalla terapeutilla. Samoin Ruotsissa "sarjamurhaaja" Thomas Quick tunnusti yli 30 murhaa, kunnes huomattiin, että "murhat" olivat terapiassa syntyneitä valemuistoja, eikä Quick tiettävästi tappanut ketään.
Kaaron mukaan " tavallisin valemuisto syntyykin terapiassa, jos terapeutti ei ota huomioon valemuiston syntymisen mahdollisutta. Näin on erityisesti tapauksissa, joissa terapeutti uskottelee potilaalleen traumaattisten kokemusten unohtuvan tietoisuudesta, mutta säilyvän alitajunnassa tai kehossa. Jos terapeutti lisäksi uskottelee, että traumaattinen muisto voidaan jollakin tekniikalla – kuten hieromalla tai silmänliiketerapialla – palauttaa mieleen, valemuiston syntymisen riski on suuri. Tällaisen valemuiston ongelmaa syventää vielä se, että ihmiset voivat myös traumatisoitua asioista, joita ei ole koskaan tapahtunut".
Lastensuojelulaitosten traumaterapiakoulutukset kannustavat löytämään seksuaalisen hyväksikäytön oireita
Psykoanalyysiin perustuva traumaterapia on lastensuojelujärjestöissä kovassa nosteessa. Psykoanalyysin ja traumaterapian käsitteistöllä puhuvat ja kirjoittavat mm. Ensi- ja turvakotien liitto, Pelastakaa Lapset ry, Nuorten Ystävät ry, Diakonissalaitos ry ja Mannerheimin lastensuojeluliitto (MLL). Nuorten Ystävät ry:n pääsihteeri Arja Sutela toimii jopa Traumaterapiakeskus ry:n puheenjohtajana. Traumaterapiakeskus ry:n edeltäjät, Kriisikonsultointi- ja koulutuskeskus ja Traumaterapiakeskus olivat Oulun ensi- ja turvakoti ry:n yhteistyössä Oulun Seudun Mielenterveysseura ry:n, Mannerheimin lastensuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri ry:n, Suomen Punaisen Ristin Oulun piiri ry:n ja Oulun kaupungin kanssa toteuttamia projekteja, joita hallinnoi niinikään Oulun ensi- ja turvakodin toiminnanjohtajana toiminut Arja Sutela.
Onko oululaisten päättäjien monivuotinen altistuminen psykoanalyysiin perustuvalle traumaterapeuttiselle jargonille yhteydessä siihen, että Oulun sosiaalityöntekijät ovat saaneet huostaanotto-hakemuksiaan läpi piiloisiin traumoihin vetoamalla kuten Kurhelan poikien tapauksessa:” Lasten isä on mahdollisesti kurittanut perheen lapsia fyysisesti ja hallitsee heitä pelolla. Vaikka isä ei käyttäisikään väkivaltaa, väkivallan uhka on jossain muodossa olemassa lasten mielessä”? Onko salattujen ja usein kuviteltujen häiriöiden ja traumojen metsästys johtanut siihen, ettei ilmeistä väkivaltaa ja asiakkaiden suoria avunpyyntöjä enää noteerata?
Monet lastensuojelulaitokset kouluttavat henkilökuntaansa havaitsemaan dissosiaation oireita ja tarjoilevat sijoitetuille keho-, regressio- ja traumaterapioita, joiden on todettu aiheuttavan helposti hyväksikäytön valemuistoja, jotka ovat yhtä traumatisoivia kuin todelliset.
Olisi mielenkiintoista tietää ovatko lastenkotien työntekijöille suunnatut traumaterapiakoulutukset lisänneet dissosiaatiohäiriö-diagnooseja ja kuinka paljon. Tätä Pelastakaa Lapset ry:n verkkolehti ei kuitenkaan kerro.
Jani Kaaro kysyi Nooran monta minää-artikkeliaan varten Hannu Lauermalta, Tampereen yliopiston sosiaalipsykiatrian professori Sami Pirkolalta ja psykiatrian professori Hasse Karlssonilta, ovatko he törmänneet koskaan uransa aikana DID-potilaaseen. Kaikki vastasivat, etteivät ole nähneet potilasta, jolla olisi ollut DID ainoana diagnoosina, eivätkä he ole kuulleet ainoastakaan kollegasta, jolla olisi ollut tällainen potilas.
Miten on mahdollista, että Suomen johtavat psykiatrit eivät ole vuosikymmeniä kestäneillä työurillaan löytäneet ainoatakaan DID- potilasta mutta Pelastakaa Lapset ry on löytänyt useita parin vuoden sisällä? Miksi Pelastakaa Lapset ry:n ja muiden lastensuojelun sijaishuollon laitospalveluja tuottavien järjestöjen ja yritysten terapioissa löydetään ja halutaan löytää juuri dissosiaatiohäiriöisiä?
Dissosiaatiohäiriö takaa sijoitetulle erityishuomiota ja etuoikeuksia tuovan uhrin identiteetin ja laitokselle miljoonatuotot ja toimintarauhan
Lastensuojelulaitoksilla on välitön taloudellinen intressi pitkäaikaisiin sijoituksiin. Dissosiatiivisen identiteettihäiriön varjolla tehty huostaanotto on konkreettinen lottovoitto, joka tuo laitokseen sisään ainakin miljoona euroa. Häiriön katsotaan olevan seurausta lapsuudenperheessä harjoitetusta seksuaalisesta hyväksikäytöstä, rikoksesta, joka takaa koko lapsuuden mittaisen huostaanoton ilman vaateita perheen jälleenyhdistämisestä tai vanhempien tapaamisesta. Diagnoosi vapauttaa laitoksen siis heti kättelyssä yhteydenpitovelvollisuudesta lapsen usein hankalaksi koettuun syntymäperheeseen ja takaa laitokselle toimintarauhan ja diplomaattisen koskemattomuuden hoidon suhteen.
Dissosiaatiohäiriöisille määrätään muita todennäköisemmin lastensuojelun edunvalvoja, joka vie vanhemmilta puhe-oikeuden lapsen asioissa.
Häiriössä korostettu lapsen ja omahoitajan kiintymyssuhteen vahvistaminen ja omahoitajan toimiminen lapsen edustajana vapauttaa laitoksen myös toisia kriittisempiä terapiasuuntauksia edustavien asiantuntijoiden puuttumiselta.
Diagnoosilla huostaanotettu on laitoksessa varmasti pidempään kuin keskimääräiset seitsemän vuotta ja hänestä voidaan periä korotettua vuorokausimaksua. Mitä varhaisemmin oireyhtymä "löydetään" sitä enemmän rahaa tulee. Alle kouluikäisen dissosiatiivinen identiteettihäiriö tarkoittaa yli kahta miljoonaa euroa perhekodille ja yli 400 000 euroa sijaisperheelle. Lisäksi se takaa kuuliaisen sijoituslapsen.
Lapsi, jolle on terapiassa tuotettu kotonaan hyväksikäytetyn identiteetti tuskin päätyy karkaamaan kotiinsa hatkareissulla, joiden johdosta tehdään yli 4000 virka-apupyyntöä poliisille vuosittain. Hän on todennäköisesti samanikäisiä sijoitettuja paljon kiitollisempi ja helpommin käsiteltävä.
Hänellä on diagnoosin myötä myös uusi, usein läpi elämän kestävä uhrin identitetti, jonka varjolla saa aina erityistä ja ansaitsematonta huomiota, etuoikeuksia, sääliä, kaikki omat väärinkäytökset anteeksi, tekosyyn velkovaan asenteeseen yhteiskuntaa kohtaan ja luvan vastuuttomaan käytökseen.
Eksoottisen ja harvinaisen dissosiaatiohäiriön paljastaminen tuo mainetta, kunniaa , kollegoiden arvostuksen ja pelastajan statuksen myös häiriön "löytäneelle" tohtori Wilburin tai Torey Haydenin urasta haaveilevalle terapeutille, sosiaalityöntekijälle tai lastenkodin omaohjaajalle ja option rahastaa tarinalla myöhemmin.
Kirjallisuuden ja elokuvateollisuuden suhteettoman suuri kiinnostus dissosiaatiohäiriöön on luonut tutut puhunnat, roolit, käsikirjoituksen ja tulkintakehyksen, joihon voi helposti solahtaa. Dissosiaatiohäiriö on valmiiksi käsikirjoitettu spektaakkeli, jota kuuluu seurata empaattisesti ja jonka kritisoimisesta seuraa sydämettömän lasten- ja naistenvihaajan leima.
Miksi dissosiaatiohäiriössä oireillaan aina erittäin harvinaista insestiä eikä paljon yleisempää sijaishuollossa kohdattua seksuaaliväkivaltaa? Miksi dissosiaatiosta- samoin kuin sen edeltäjästä hysteriasta -kärsivät ovat enimmäkseen tyttöjä, vaikka pojat kohtaavat seksuaaliväkivaltaa lähes yhtä usein? Miksi niin monet ammattilaiset haluavat uskoa psykoanalyysin virheelliseksi osoitettuun olettamaan repressoituneesta muistista, josta ei ole kliinistä näyttöä? Miksi 2/3 Suomen psykoterapeuteista kuuluu psykoanalyyttisiin kuppikuntiin?
Hyväksikäyttöä etsitään epätieteellisillä menetelmillä ja välineillä
Sosiaalipsykologi Anu Suomela väittää, että "seksuaalisen hyväksikäytön selvittelytyö tehtiin alkuaan perheneuvoloissa ja lastenpsykiatrian osastoilla hoitotyöhön tarkoitetuilla metodeilla. Tuohon aikaan lasten haastatteluja taltioitiin harvoin, ja lukuisissa tapauksissa tuomio annettiin pelkästään psykologin tai psykiatrin lausunnon ja tulkintojen perusteella. Lasten piirroksissa olevat puut muuttuivat fallos-symboleiksi, ja jostain levisi myös tieto, että esimerkiksi paljon mustaa ja punaista piirroksissaan käyttävät lapset olivat ilmeisesti hyväksikäytön uhreja. Lapsia leikitettiin anatomisilla nukeilla tai testattiin hiekkalaatikkotestillä. Lapsen käyttäytymisen ja leikkien sisällöstä pääteltiin, oliko hyväksikäyttö tapahtunut, vaikka lapsi ei nauhoituksissa maininnut hyväksikäytöstä mitään. Menettelytavat eivät ole näihin päiviin mennessä juurikaan muuttuneet".
Seksuaalisen hyväksikäytön todistusaineiston ja kaltoinkohdellun identiteetin rakentamiseksi on kehitetty valtava valikoima erilaisia välineitä. Sijaishuollolla kovaa tulosta takovan mutta valvontavelvoitteitaan laiminlyövän Anglicaren "lapsilähtöisiä" tuotteita, joita käytetään usein vuorovaikutuksen vahvistamisen sijaan kaltoinkohteluepäilyjen vahvistamiseen kaupittelee Suomessa Pesäpuu ry.
Viitteitä hyväksikäytöstä etsitään ja löydetään mm. nallekorteista, nukke- ja hiekkalaatikkoleikeistä, Rorschach- testeistä, MIM- vuorovaikutustestistä, haastatteluista, riskilistoista jne. Näitä epätieteellisiä "tutkimuksia" tehdään usein epäpätevän ja heikosti koulutetun henkilöstön toimesta taltioimatta, vailla valvontaa ja jopa salaa lapsille ja nuorille, jotka ovat kiireellisen sijoituksen ja läheisistä erottamisen järkyttämiä. Yleensä he ovat olleet säilöttyinä lastensuojelun perhetuki- tai vastaanottokeskuksiksi nimettyihin yksiköihin pitkään ilman riittävää aikuisen antamaa huomiota tai hoivaa. Hyväksikäytön selvitystutkimus voi olla ensimmäinen kerta kun aikuinen antaa lapselle tai nuorelle positiivista henkilökohtaista huomiota. Positiivista palautetta ja kiitosta saa erityisesti tietyntyyppisestä "avautumisesta" ja "tunnustamisesta". Moni varsinkin pienimmistä tutkittavista haluaa varmasti osoittautua annetun ajan, huomion ja ystävällisyyden arvoiseksi ja tarjota tutkijalle hänen himoitsemansa vastalahjan.
Dissosiaatiohäiriön "paljastuminen" vapauttaa lapsen ja nuoren myös raskaista eri asiantuntijoiden suorittamista lisätutkimuksista ja psykiatrian konsultaatioista. Pelastakaa Lapset ry:n mukaan trauman paljastumisen myötä nuori saa rauhoittua lujittamaan omaohjaaja- suhdettaan ja lastensuojelulaitoksen omaohjaaja tarjoutuu käymään konsultaatiot sijoitetun puolesta ( Pelastakaa Lapset, 2014, 6).
Kaaro kirjoittaa, kuinka Nooran DID-diagnoosi on siinä mielessä kiinnostava, että Lauerman mukaan kaikki DID:n oireet voidaan periaatteessa saada aikaan psykoterapiassa. Jos potilas on hyvin suggestioherkkä ja hauraassa tilassa ja terapeutti on erityisen kiinnostunut DID:stä, tarvittavat ainekset ovat kasassa.
Anu Suomelan mukaan nykyajan traumaterapeuttien käsitykset ja niistä kumpuavat menetelmät eivät olennaisella tavalla poikkea Freudin alkuperäisistä teorioista ja metodeista, vaikka ovatkin vuosikymmenten varrella rikastuneet. Jotkut uskovat, että mitä vähemmän henkilö muistaa lapsuudestaan, sitä todennäköisemmin se on ollut vakavasti traumatisoiva. Myös se, että henkilö ehdottomasti kiistää tulleensa seksuaalisesti hyväksikäytetyksi on ollut joissakin tulkinnoissa vakuuttava todiste hyväksikäytöstä. Hyväksikäytön paljastajat ovat esittäneet samanlaisia syy-seurausteorioita ja oirelistoja kuin Freud (Suomela, 2007).
Psykologi Frank Sulloway osoittaa teoksessaan Freud, Biology and Mind, että Freud perusti ajattelunsa 1800- luvun lopun virheellisiin biologisiin teorioihin; lamarckismiin ( oppiin hankittujen ominaisuuksien periytyvyydestä) ja Haeckelin biogenettiseen lakiin, jonka mukaan yksilönkehitys toistaa lajinkehityksen.
Freudin perustama psykoanalyysi toisin sanoen perustui virheelliseen biologiseen tietopohjaan, oli mahdotonta testata ja on kumottu niiltä osin kuin sitä voi testata (Hamilo, 2007, 84)
Psykiatrian professori Fred Frankelin (1995) mukaan psykoanalyysin teoria lepää voimakkaasti repressoitujen muistojen esiintuomisen ajatuksen päällä, vaikka kliininen näyttö on olematonta tai heikkoa. Frankelin mukaan muistitutkimus ei tue psykoanalyysin käsitystä muistista.
Akateemisesti koulutetutkin psykoterapeutit ovat omaksuneet epätieteellisiä käsityksiä
Lisäongelmia oletettuun dissosiaatiohäiriöön ja sen käyttämiseen huostaanoton perusteluna tuottaa tosiseikkaselvittelyyn ja näytönarviointiin perustumaton hallinto- oikeus ja psykoterapian liikkuminen yhä epätieteellisemmälle pohjalle.
Katarina Finnilän väitöskirjatutkimus paljasti huolestuttavia puutteita tutkittujen 300 sosiaalityöntekijän, psykologin ja psykiatrin ammattitaidossa seksuaalisen hyväksikäytön epäilyjen tutkimisessa. Tieteellista tietoa ei käytetty ja peräti puolet tutkituista psykiatreista, psykologeista ja sosiaalityöntekijöistä uskoi käyttökelvottomiin tutkimusmenetelmiin.
Katarina Finnilä, Julia Korkman ja Pekka Santtila ovat selvittäneet suomalaisten oikeudessa todistaneiden mielenterveysalan ammattilaisten käsityksiä traumasta. Haastatelluista 96 prosenttia uskoi, että lapsuustrauma voi aiheuttaa sivupersoonia. 95 prosenttia uskoi, että unohtunut trauma voi palata vuosikymmenien jälkeen muuttumattomana mieleen. 71 prosenttia uskoi, että nimenomaisesti toistetut traumat unohtuvat kokonaan. 52 prosenttia ilmoitti epäilevänsä vain harvoin ja 25 prosenttia ei koskaan, että traumassa olisi kyse valemuistosta. Kaikki väitteitä, jotka ovat tieteellisesti hyvin ongelmallisia.
Jani Kaaro kertoo, että Hannu Lauerma piti lukuja erittäin huolestuttavina. Haastatelluista 86 prosenttia oli laillistettuja psykoterapeutteja, mikä tarkoittaa, että epätieteellisiä käsityksiä viljellään laajalti myös akateemisesti koulutettujen terapeuttien parissa.
Washingtonin yliopiston professori Elizabeth Loftusin kirjaan The Myth of Repressed Memories dokumentoitu terapeuttien toimintatavan analysointi on osoittanut, että terapeutit tietoisesti tai tiedostamattaan istuttivat valemuistoja huumattuihin ja sekaviin potilaisiinsa.
Päivi Santalahden ja Andre Souranderin katsauksen mukaan (Onko lasten psykiatrinen sairastavuus lisääntynyt?, Duodecim 13/2008, s. 1499-1506) keskushermostostimulantteja määrättiin vuonna 2000 kaikkiaan 200:lle alaikäiselle, vuonna 2005 jo 2500:lle.
Santalahti ja Sourander toteavat lääkehoidon määrän lisääntymisen heijastavan selkeästi hoitokulttuurin eikä psyykkisten oireiden määrän muutosta. Kirjoittajat tuovat esiin myös sen mielenkiintoisen seikan, että Suomessa on kansainvälisesti katsottuna paljon lastenpsykiatreja suhteessa väkilukuun. Toimittaja Marko Hamilo ja tutkija Janne Kivivuori ovat kiinnittäneet huomiota freudilaisen psykokulttuurin erityisasemaan suomalaisessa terveydenhoidossa (Kivivuori 1992; Hamilo 2007).
Psykologiliitto, onko tukahdutettujen traumojen terapoiminen asiallista praktiikkaa?
Valheellisten hyväksikäytön muistojen ja valheellisen uhrin identiteetin istuttaminen hauraaseen ja huomionkipeään lapseen tai nuoreen ei käytännössä eroa raiskauksesta vaikka se tehtäisiin lastensuojelun tai terapian nimissä. Diagnoosin tuottama taloudellinen hyöty on valitettavasti niin suuri, että ei ole epäilystäkään, etteikö näitä laillistettuja hoidollisia raiskauksia ja niiden yrityksiä tapahtuisi.
Jani Kaaron mukaan Suomessa niin psykologiliitto kuin Valvira vähättelevät traumaterapian tuottamia ongelmia. Nooran tapauksessa Valvira tyytyi vain huomauttamaan psykiatria eettisestä rikkeestä. " Isä ja äiti olivat pöyristyneitä. Niin oli myös Korkman, jonka tietoon tapaus tuli. Hän ihmettelee, miksi Valvira ei reagoinut asiaan voimakkaammin. Lisäksi hän ihmettelee, miksi Valvira ei ottanut mitään kantaa terapiassa ilmenneisiin väitteisiin persoonan hajoamisesta toisistaan tietämättömiin osiin, jollaisia lääketiede pitää erittäin ongelmallisina".
Ilman Valviran puuttumista on todennäköistä, että dissosiaatiohäiriö-diagnoosit ja niiden varjolla tehdyt huostaanotot tulevat lisääntymään.
Jani Kaaron sanoin: "tarkoitus ei ole millään muotoa vähätellä traumatisoituneita ihmisiä eikä heitä hoitavia terapeutteja. Moni ihminen hakee ja saa apua todellisiin traumoihin, ja trauman muistaminen on usein ehto sille, että traumaan liittyvää terapiaa voidaan antaa. Ongelmana ovat nimenomaisesti tukahdutetut traumaattiset muistot ja väitteet niiden palauttamisesta, jotka monen tutkijan mukaan ovat enemmän aiheeseen vihkiytyneiden terapeuttien fantasiaa kuin todellisuutta. Kaiken tämän ratkaisemiseksi olisi varmasti paikallaan, että Psykologiliitto tai jokin muu psykoterapeutteja edustava vaikutusvaltainen instanssi koettaisi saada aikaan konsensuslausunnon muistojen tukahduttamisesta ja niiden palauttamisesta."
Traumaterapiakeskus ry järjestää yhteistyössä Psykologiliiton kanssa Suomen ensimmäisen valtakunnallisen trauma-alan tapahtuman Finlandiatalolla marraskuussa 2016.
Lokakuun liike kysyy:
Psykologiliitto, onko tukahdutettujen traumojen terapoiminen asiallista praktiikkaa ja kuinka paljon sitä harjoitetaan sijaishuollossa tällä hetkellä? Kuinka paljon DID-diagnoosit ovat lisääntyneet ja mikä on niiden suhde lastensuojelulaitoksissa yleistyneisiin traumaterapiakoulutuksiin?
Pyydämme Psykologiliittoa ja Valviraa tutkimaan myös traumapsykoterapiapalvelu Sarastuksen, Oulun yliopiston täydentävien opintojen keskuksen ja Traumaterapiakeskuksen vv 2015-2019 Oulussa järjestämän keho- orientoituneen traumapsykoterapeuttikoulutuksen ohjeidenmukaisuuden ja tieteellisen pätevyyden.
Lue myös:
http://www.pesue.org/tietopankki/loftus-uskotellut-muistot
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/noitaroviot-roihuavat-edelleen
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/laakarin-ja-sosiaalityontekijan-moninakokulmainen-yhteistyo-tapausesimerkki
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityossa-ei-osata-hoitaa-seksuaalivakivallan-uhreja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityon-tutkimus-tarvitsee-huostaanottoa
http://www.hs.fi/tiede/a1393824977243
http://www.rapport.fi/rapport/artikkeli.php?aid=225443
http://www.tieteessatapahtuu.fi/035/viljanen.pdf
http://suomenkuvalehti.fi/tarinoitatieteesta/ruotsalaisen-valesarjamurhaajan-tapaus/?shared=760-d94220b0-4
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lasten-kaltoinkohtelun-tunnistusohjeet-tuottavat-turhia-tutkimuksia-ja-vaaria-syytoksia
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/100-shades-of-grey-sosiaalityon-seksuaalikasityksia-ohjaavat-arvot-ja-ideologiat
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/miksi-seksuaalista-vakivaltaa-hoidetaan-huostaanotoilla
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaishuollon-hullunkuriset-riskiperheet
http://www.lokakuunliike.com/kauhutarina-blogi/kristan-tarina-iv-tyhjan-paalla-lastenkodissa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
http://www.lokakuunliike.com/anu-suomelan-blogi/aiti-erotisoi-lasta-imettamalla-huostaanotto-ja-psykologinen-todistelu-lapsiin-kohdistuneissa-seksuaalirikosten-epailyissa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-uskoo-yha-psykoanalyysiin-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointivimma-salaseulontoja-puutteellisilla-menetelmilla
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tutkimusmenetelmat-osa-4-haastattelu
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/varhainen-huoli-ja-puuttuminen-mielen-sairautta
http://www.lokakuunliike.com/leeni-ikosen-blogi/kansanvalistusta-lastensuojelun-asiakkaalle
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/pieni-opas-eri-tilanteisiin-lastensuojelun-kanssa
http://www.lokakuunliike.com/opasinfo.html
RSS Feed
