Hoidollisella huostaanotolla tarkoitetaan huostaanottoa, jossa lasta tai nuorta vaaditaan huostaanotettavaksi hoidon tai hoidontarpeen arvioimiseksi vaikka lastensuojelulakiin kirjatut huostaanoton perusteet eivät täyty ts. vaikka vanhemmissa tai kodin olosuhteissa ei olisi huostaanottoa vaativia tai ylipäätään minkäänlaisia puutteita. Esimerkiksi Helsingin Diakonissalaitos on vaatinut satoja tuhansia maksavan intensiivihoitonsa ehtona kahden vuoden huostaanottoa, vaikka kodin olosuhteet olisivat moitteettomat. Hoidollinen huostaanotto on lainvastainen ja lapsia ja perheitä syvästi traumatisoiva käytäntö, jolle eduskunta ei ole halunnut tehdä mitään vaikka on ollut asiasta tietoinen jo vuosikymmeniä.
Yllättävästä lastensuojeluilmoituksesta järkyttynyt syöpäsairas äiti kertoo:
”Lastensuojelun sosiaalityöntekijä on jättänyt hallinto-oikeuteen hakemuksen lapseni huostaanotosta.
Sosiaalityöntekijä puhuu hakemuksessa ns. tutkimusluvasta, mutta kyseessä on itse asiassa vielä astetta pahempi asia kuin pelkkä huostaanotto.
Hakemuksen mukaan lapsi suljettaisiin lasten psykiatriselle osastolle. Tyypillisesti tällainen "tutkimus" kestänee kaksi-kolme kuukautta.
Lasten psykiatrisella potilaat ovat masentuneita, hiljaisia ja flegmaattisia. Ehkä ylilääkittyjäkin. Se on kenen tahansa psyykelle kova ympäristö. ” Yhteiskuntakriittinen feministi-blogi
Kyseisessä tapauksessa lapsi ei ole sen paremmin psykiatrisen hoidon kuin tutkimuksenkaan tarpeessa sillä hänet on jo pariinkin otteeseen todettu psyykkisesti täysin terveeksi ja hän itse vastustaa tutkimuksia. Lapsen edun mukaista tuskin on hankkia lapselle tulevaisuuden mahdollisuuksia kaventavaa diagnoosia etenkin kun lapsi ei mitenkään tunne itseään sairaaksi. Tapaus on malliesimerkki siitä, miten epäeettisillä ja laittomilla käytännöillä saadaan tehtailtua laiton hoidollinen huostaanotto.
Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira julkaisi 10.11.2014 raportin Sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnan havaintoja, joka kiteyttää alan puutteet.
”Lasten ja nuorten oikeuksia polkeva tilanne voi syntyä myös silloin, kun alaikäinen tarvitsee psykiatrista hoitoa. Vaikka hoitoa tarvitsevan elämäntilanne ei vaatisi lastensuojelun toimenpiteitä, hänet saatetaan sijoittaa sijaishuoltoon. Huostaanottoa on voitu pitää psykiatrisen hoidon ja jopa pelkän hoidon tarpeen arvioinnin edellytyksenä, raportti kertoo.”
1. Valheellisesti ”sanoitettu” lastensuojeluilmoitus
Äiti kertoo:
”Sosiaalityöntekijä kirjoitti lastensuojeluilmoituksen komeasti koko syöpäpoliklinikan nimissä. Se oli läpinäkyvä yritys huijata. Sosiaalityöntekijä oli saanut yhteistyökumppanikseen jonkun hyväuskoisen hoitajan, joka ei ole ollut syöpäsairaan äidin hoitaja. Kyseinen sairaanhoitaja ei tunne äitiä, josta hän ilmoituksen teki, eikä varsinkaan lasta.
Erikoista on, että lastensuojeluilmoitus oli merkitty salaiseksi. Siitä ei ollut tarkoitus kertoa äidille mitään. Onko joku joskus edes kuullut lastensuojeluilmoituksesta, joka salataan? Laitonta taas on se, että myös ilmoituksen tehneen sairaanhoitajan nimi on salattu. Viranomaisen on aina kerrottava nimensä. Sosiaalityöntekijän nimi ei riitä.
Heti, kun olin saanut ilmoituksen vihdoinkin luettavakseni, soitin syöpäpoliklinikkaa johtavalle syöpälääkärille eli onkologille. Kuulin, kun pomppasi yllätyksen takia tuolistaan (puhutaan myös ns. paskahalvauksesta). Hän ei ollut kuullut mitään tästä hankkeesta. Hän olisi välittömästi soittanut ilmoituksen allekirjoittaneelle.. Ilmoitustekstissä viitataan juhlallisesti syöpälääkäriin. Totuus on, että onkologi sanoi poistattavansa tekstistä viittaukset häneen. Ilmoitus antaa valheellisesti ymmärtää, että koko hoitohenkilökunta olisi tekstin takana. - Alhainen manipulointiyritys. ”
Asiakkaan, josta on tehty lastensuojeluilmoitus, kannattaa aina ottaa yhteys väitettyyn ilmoittajatahoon , lukea ilmoitus sanasta sanaan läpi ja tarkistaa onko ilmoittajatahoksi merkitty todellisuudessa antanut kyseistä lausumaa vai onko koko ilmoitus sosiaalityöntekijän ”sanoittama”.
Professori Bo Edvardsson on kiinnittänyt huomiota lastensuojelun selvityksistä löydettyyn laajamittaiseen fabrikointiin. Hänen tutkimansa lastensuojelun selvitykset eivät perustuneet objektiiviseen tosiseikkaselvittelyyn vaan muistuttivat enemmän syytekirjelmiä, joissa oli sellaisia tyypillisiä piirteitä kuin yksipuolinen valikointi, epäluotettavuus, toistaminen ja tietojen epämääräisyys.
Edvardsson kuvaa sosiaalitoimen auktoriteettien ajattelu- ja suhtautumistapoja vanhempiin ja lapsiin syyttämisstrategioiksi, joissa väärennetään ja manipuloidaan joko todisteita, tietoja tai suhteita. Syyttämisstrategiat ovat Edvardssonin mukaan valtastrategioita, joilla tavoitellaan tiettyä päätöstä tai kontrollin tasoa.
Yksi syyttämisstrategioista on provokaatio, jossa aggressio tai tunkeilevuus asiakasta kohtaan aiheuttaa asiakkaassa käyttäytymistä, jota sitten käytetään todisteena asiakasta vastaan.
Varatuomari Leeni Ikosen mukaan lapsia ja vanhempia viedään päivähoidosta, kouluista tai kodeistaan poliisivoimin rynnäkköoperaatioissa, joissa ei välttämättä ole kyse lainkaan välittömästä vaaratilanteesta kuten laki edellyttää. Näitä noutamisia tapahtuu Suomessa joka toinen tunti. Usein siirroissa on pikemminkin kyse lastensuojeluviranomaisen henkilökohtaisista pyrkimyksistä ja vallankäytöstä.
2. Puoskarointi ja yritykset nyhtää lapsesta haluttu lausunto urkkimalla
Äiti kertoo: ”Puhelussa sosiaalityöntekijä kertoi, että he kuulevat lastani ensi viikolla hallinto-oikeutta varten. Minä totesin heti moneen kertaan painokkaasti, että lapsellani on asianajaja. Juristi tulee mukaan kuulemistilaisuuteen. Kysehän on jo oikeusprosessista. Sosiaalityöntekijä puuskahti kiihtyneesti: "Mutta se on sinun asianajajasi!" Minä vastasin, että ei se ole minun asianajajani, vaan lapseni asianajaja. Tämä lapsen oikeus omaan juristiin löytyy myös lainsäädännöstä. Asiassa ei ole mitään ihmeellistä.
Sosiaalityöntekijä siis lupasi, että lapsen kuuleminen olisi ensi viikolla. Tuli seuraava päivä, perjantai. Koulun rehtori soitti minulle aamupäivällä. Hän uutisoi, että sosiaalityöntekijät olivat käyneet kuulemassa lasta-ilman tämän asianajajaa. Tantat eivät ilmoittaneet minulle, kun he yhtäkkiä muuttivat kuulemispäivän jo seuraavan päivän aamuksi.”
Äiti toimi oikein vaatiessaan juristia paikalle lapsen kuulemisen ajaksi. Ilman juristia lasta voidaan painostaa antamaan haluttu lausunto tai asiakasdokumentit voidaan fabrikoida. Valitettavasti äiti ei voinut mitään sille, että sosiaalityöntekijät rikkoivat sopimuksen. Tehtyjen sopimusten yksipuolinen irtisanominen, samoin kuin omien antipatioiden ja hallinnollisten asioiden medikalisointi asiakkaan valitusoikeuden viemiseksi ovatkin tyypillisiä lastensuojelun provokaatioita.
MLL:n ison otannan kyselytutkimus paljasti etteivät lapset ja nuoret tunne saavansa apua ammattiauttajilta ja että keskustelu pahentaa heidän oloaan mutta tätä ei oteta todesta. Tutkimuksen mukaan nuoret kokevat muun muassa, että heidän on vaikeaa luottaa ammattilaisiin, että vaitiolovelvollisuus ei hahmotu ja siihen ei luoteta, ja että kohtaamiset koetaan epämukaviksi, virallisiksi ja kiireisiksi.
Monet juristit ja sosiaalityön tutkijat ovat arvostelleet lastensuojelun harjoittamaa leimaamista ja vikojen metsästystä asiakkaistaan. Mitään standardoituja tieteellisiä mittareita vuorovaikutuksen laadun tai kaltoinkohtelun arvioinnille ei ole olemassa vaan heikosti koulutetut ja puutteellisen elämänkokemuksen omaavat lastensuojelijat ohjataan metsästämään häiriöitä erilaisten riskilistojen pohjalta ja peluuttamaan lapsia ja vanhempia "lapsilähtöisillä välineillä" patologioiden paljastamiseksi.
Perhe- ja sosiaalityöntekijät käyttävät niitä riski- ja huoliseulaukseen, huostaanotontarpeen löytämiseen ja vuorovaikutuskoulutuksissa kaikille syötetyn kaltoinkohteluolettaman toteennäyttämiseen.
Hoitotyön tutkimussäätiössä nimetään kaltoinkohtelun riskitekijöiksi esim. monilapsisuus, yksinhuoltajuus, avioero, pienet tulot, työttömyys, stressi, kiire, tupakointi ja alhainen koulutus. Oikeusturvaongelma muodostuu heti, kun riskilistaa ei käytetä muistutuksena tarkistaa, että tiettyihin vaativiin tilanteisiin joutuneet ihmiset saavat tarvitsemaansa tukea vaan riskilistaa aletaan pitää luettelona ryhmistä ja ihmisistä, joihin liitetään ja kuuluu liittää riskiominaisuuksia ja joista kuuluu etsiä heikkoa sosiaalista perimää tai muita patologioita.
Varatuomari Leeni Ikosen mukaan riskilistaa lukeva huoli- tai vuorovaikutuskoulutettu tarkkailija voi ruveta sommittelemaan esimerkiksi vatsakipua valittavan, levottoman koululaisen vaivojen alkuperäksi stressaantunutta äitiä ja koota tarinan lapsen kaltoinkohtelusta ja huostaanotontarpeesta perheen monilapsisuuden ja isän tupakoinnin perusteella. Silkkaa vääristelyä, puoskarointia ja leimaamista siis. Esimerkiksi katsekontaktin pituudesta voi tällöin tulla ratkaiseva asia siinä, saako äiti pitää lapsensa, silloinkin, kun neuvola ei ole havainnut minkäänlaista huomautettavaa. Tällaisilla " arviointimenetelmillä" kuka tahansa äiti tai isä voidaan haluttaessa todeta sopimattomaksi vanhemmaksi ja kenen tahansa lapsen ja vanhemman vuorovaikutus häiriintyneeksi (Ikonen, 2013).
Huolien, riskien ja vuorovaikutuksen arviointimenetelmät ja koulutukset myös sivuuttavat tieteellisen tutkimuksen eivätkä tunnista viranomaisten omien ennakkoluulojen, stereotypioiden ja epäeettisten ja vaurioittavien työkäytäntöjen vaikutuksia perheiden hyvinvointiin.
Koulutusten ansiosta vanhempia ja lapsia ei kyetä näkemään palveluun, oikeusturvaan tai asialliseen kohteluun oikeutettuina kansalaisina ja ihmisinä vaan ainoastaan epäiltävinä vaaratekijöinä ja riskeinä, joista on lupa tehdä huoliluokituksia, riskiarvioita, diagnooseja ja rikosepäilyjä hatarin ja laittomin perustein.
3. Yritys lavastaa psykiatrinen diagnoosi vallan väärinkäytön oikeuttamiseksi
Lapin Kansan mukaan syöpäsairaasta äidistä tehdyn ”lastensuojeluilmoituksen ydin on diagnosoida äiti psyykkisesti epäilyttäväksi ja oudoksi: äidin temperamentti tulkitaan raivokkuudeksi ja yhteiskuntakriittisyys vainoharhaisuudeksi.
- En ole koskaan uhannut ketään tai haukkunut hoitajia, vaikka olenkin teräväsanainen erikoissairaanhoidolta tietoja vaatiessani, äiti luonnehtii itseään.
Hän viittaa ilmoitukseen, jossa mainitaan hänen kyselleen tilastotietoa sytostaattien vaikuttavuudesta suurissa potilasmassoissa.
- Mitä pahaa on siinä, että otan taustoista selvää?
Äidillä ei ole ollut koskaan hoitosuhdetta psykiatriaan. Peruspositiivisena ihmisenä hän on säilyttänyt mielenterveytensä myös vakavan sairauden aikana.
Ilmoituksessa kuitenkin väitetään, että "hoitava lääkäri ja muu henkilökunta on erittäin huolissaan äidin psyykkisestä voinnista". Äiti selvitti asiaa soittamalla hoitotaholle.
- Etenkään hoitajien vanha kaarti ei tiennyt ilmoituksesta. Hoitava lääkärikään ei ollut esitetyistä huolista tiennyt saati puhunut.”
Lastensuojelijat arvioivat mielellään niin lasten kuin vanhempien mielenterveyttä, vaikka heillä ei ole siihen minkäänlaista pätevyyttä. Tutkimus- ja kokemustieto vahvistaa, että lapsen tai vanhemman psykiatrinen avuntarve- todellinen tai kuviteltu- johtaa usein huostaanottoon, josta Suomessa päätetään ilman fair trial- oikeudenkäyntiä.
MTKL:n mukaan ”sosiaaliviranomaisen hätiköity, aiheeton sijoitus- tai huostaanottopäätös aiheuttaa peruuttamattoman vahingon asuntonsa ja tukensa menettävälle köyhälle ja yksinhuoltajalle, vaikka päätös muuttuisi huoltajan todellisen terveydentilan ja huoltajana toimimisen kyvyn selvittyä esimerkiksi lääkärinlausunnon perusteella”.
Hätiköidyille kiireellisille sijoituksille haetaan usein oikeutusta passittamalla lapsi tai vanhemmat mielenterveys- tai huumeseuloihin. Haapasten perheen tapauksessa uskovaisia vanhempia karsastanut ateisti-sosiaalityöntekijä passitti uskovan äidin mielenterveystutkimuksiin peräti kahteen otteeseen. Kun mitään ei löydetty, viranomainen yritti pakottaa tutkimuksiin myös perheen isän, mutta tähän terveyskeskus ei enää suostunut (HS 20.8.2010).
Lapsia tutkivat tai oikeammin tulkitsevat myöntävät usein avoimesti, ettei tutkimusvälineiden käyttöohjeita tai tutkimuseettisiä sääntöjä noudateta. Silti löydökset kelpuutetaan todisteiksi hallinto-oikeudessa.
Vanhemmat lapset osaavat jo tunnistaa sosiaalityöntekijöiden urkinnan ja vaikenevat. Lastensuojelussa vaikenemisestakin tosin saa tehtyä laajennetun tulkinnan, jonka pitäisi olla ehdottoman kiellettyä. Kun laittomasti peräti 102 virhettä sisältävillä asiakaskirjauksilla huostaanotettu tyttö kieltäytyi puhumasta tai oikeammin vastaamasta urkkijoille heidän haluamallaan tavalla, häntä rangaistiin diagnoosilla: valikoiva mutismi.
Sijaishuollon yritys voi laskuttaa lisää, mikäli sijoitettu on diagnosoitu hankalahoitoiseksi. Silloin hänet voidaan siirtää ”erityiseen huolenpitoon”, joka sijoitettujen nuorten mukaan voi olla pelkkää huumaamista ja eristämistä.
Diagnoosin sijoitetulle voi tehdä yrityksen oma tai sopimuslääkäri – jopa lasta tuntematta tai tutkimatta. Usein ennakkotiedot tulevat sosiaalityöntekijöitä, joista moni on epäpätevä ja haluaa kunnallisen lastensuojelun jälkeen sijaishuollon yrittäjäksi.
Lastensuojelulle lausuntoja kirjoittavilla lääkäreillä voi myös olla osakkuuksia ja virkasuhteita lastensuojeluyrityksissä.
Sijoitetun saama diagnoosi on usein epämääräinen esim. rajaton käytös tai vuorovaikutushäiriö, mutta vuorokausimaksu on tarkka; pahimmillaan jopa 800e / lapsi.
Psykiatriasta ja lastensuojelusta onkin muodostunut rikosoikeuden rinnakkaistuomioistuimia, joissa tutkimuksen etiikka, saatu näyttö ja sen arviointi, oikeudenmukainen oikeudenkäynti tai syytetyn oikeussuoja ovat yhdentekeviä asioita.
Psykiatrian erikoislääkäri Ben Furmanin väittämä psykiatrian hoitojärjestelmän luonteesta sopii myös sosiaalityöhön: ”Psykiatrista hoitojärjestelmää ei ole milloinkaan luotu asiakkaita varten. Se on pikemminkin keskinäisen kädenväännön tuloksena syntynyt eri ammattiryhmien etuja ja uskottavuutta palveleva alati muuttuva rakennelma, jonka tehtävänä ei ole auttaa asiakkaita/potilaita parantumaan vaan edistää työntekijöiden hyvinvointia ja arvostusta yhteiskunnassa.”
Dobashien tutkijaparin mukaan sosiaalityötä ei luotu asiakkaita varten vaan tarjoamaan työtä ja ammatillisia mahdollisuuksia kasvavalle joukolle toimettomia keskiluokkaisia naisia, joilta puuttuivat etenemismahdollisuudet muualle (Dobash & Dobash, 1992).
Samoin kuin psykiatrian historia, myös sosiaalityön historia on omituinen sekoitus psykologisia kultteja, muotivirtauksia, oppiriitoja, valtataisteluja, lobbauksia, ammattiryhmien keskinäistä kädenvääntöjä ja haitallisia jos ei suorastaan julmia hoitokeinoja.
Tiedetoimittaja Marko Hamilo on arvostellut kirjassaan Älkää säätäkö päätänne- häiriö on todellisuudessa traumaterapeuttisen keskusteluavun pakkosyöttöä vastauksena kaikkiin elämän ilmiöihin. Psykiatrinen hoitokontakti ei välttämättä johda avunsaamiseen, päinvastoin. Se voi pahentaa asiakkaan tilannetta ja estää myös somaattisten vaivojen hoidon.
Hamilo kertoo, kuinka sosiologian tohtori Olli Ståhlström haki 80- luvulla apua 60- 70- lukujen konversiopsykoanalyysin tuottamaan masennukseensa kunnan mielenterveystoimistosta. Hamilon mukaan ”Hänen psykiatrillaan oli teoria, jonka mukaan homot oikeastaan haluavatkin olla masentuneita. Ei ihme, ettei terapiasta ollut apua. Vielä vuonna 1990 psykiatrien piirissä esiintyi uskomus, jonka mukaan homot ovat turhan valittajia ja vain kuvittelevat olevansa syrjittyjä. Ajattelutapa oli tuttu myös työterveyslääkärien piirissä. Kun Stålström meni yliopiston työterveyslääkärille valittamaan kipua alavatsassa, häntä ei otettu vakavasti, koska mapissa oli terveydenhoitajan lausunto homoudesta. Stålström olisi kuollut, ellei hän olisi vielä käynyt yksityisellä lääkäriasemalla, josta kierros jatkui päivystysleikkaukseen Marian sairaalaan. Umppari ja vatsakalvon tulehdus leikattiin viime hetkellä.”
Lastensuojelussa asiakkaan mahdollisuus saada second opinion lastensuojelusta riippumattomalta taholta yritetään usein estää kuten Kristan tapauksessa, jossa lastensuojelun ja psykiatrin huomio kiinnittyi enemmän lapsen tulevan laitossijoituksen kuin hoitamisen suunnitteluun.
Ben Furman kysyy Lääkärilehdessä ( 51/2004): Voidaanko lapsen riistäminen vanhemmiltaan ja sijoittaminen sijaisperheeseen tai laitokseen ylipäätänsä luokitella lääketieteelliseksi hoitotoimenpiteeksi? Eikö lääkäri ylitä toimivaltansa rajat ottaessaan itselleen oikeuden määrätä siitä, kuuluuko lapsen asua kotona vai ei? Eikö perheillä tulisi tällaisissa tapauksissa olla oikeus kääntyä toisen asiantuntijan puoleen saadakseen second opinionin ja eikö vanhempien saamaan second opinioniin tulisi suhtautua vakavasti lasta ja perhettä koskevassa päätöksenteossa?
4. Lausuntotehtailu vallankäytön oikeutukseksi
Äiti kertoo ” Lastani on kuulusteltu minun selkäni takana. Hän on usein kertonut minulle pelkäävänsä ja inhoavansa lastensuojelua, mikä ei ole kaiken hänen lastensuojelun taholta kokemansa jälkeen ihme. Valitettavasti hänen mielipiteensä mitätöidään ja yritetään kääntää todisteeksi vanhemman vaikutuksesta.”
Varatuomari Leeni Ikonen puhuu kirjassaan Salassapidettävä ”lastensuojelun lausuntotehtailusta ”viitaten käytäntöön, jossa sosiaalityöntekijä tilaa asiakkaasta eri tutkimustahoilta tuhansia euroja maksavia lausuntoja toinen toisensa perään, jotta löytäisi oikeutuksen suunnittelemalleen, usein satoja tuhansia maksavalle huostaanotolle (Ikonen, Salassapidettävä, 2013).
Lausuntotehtailun luonteeseen kuuluu, että kaikki asiakasta puoltavat lausunnot hukataan, mitätöidään tai tulkitaan manipulaatioksi tai puolueellisuudeksi. Positiivisen lausunnon asiakkaasta antaneiden auktoriteetti kyseenalaistetaan tai asiakasta puoltavat lausunnot jätetään yksinkertaisesti toimittamatta hallinto-oikeudelle.
5. Lastensuojelun edunvalvoja rikoskumppanina
Äiti kertoo: ”Minulle ilmoitettiin puhelimessa, että lapselleni on haettu lastensuojelun edunvalvojaa hallinto- oikeudesta. Katsoin edunvalvojien hakukonetta ja huomasin, että kaikki edunvalvojat ovat joko sossuja tai sijaishuollon edustajia.”
Käräjäoikeudesta ilmoitettiin äidille, että käytännössä vanhempi ei voi saada lapselleen lastensuojelun edunvalvojaa. Vain kaupungin lastensuojelu saa läpi hakemuksensa lastensuojelun edunvalvojasta, joka on käytännössä usein sosiaalityöntekijöiden ja sijaishuollon edunvalvoja.
Lastensuojelun edunvalvojan määräämisessä ei noudateta lastensuojelulain määräämiskriteereitä vaan edunvalvojan määrämiseksi voi riittää sosiaalityöntekijän oletus tai perustelematon väite lojaliteettiriidasta tai sosiaalityöntekijän ja perheen erimielisyys. Edunvalvojan avulla lasten biologiset vanhemmat voidaan syrjäyttää lastensa elämästä ja heidän puheoikeutensa voidaan viedä hatarin ja mitättömin perustein. Edunvalvojana toimiva lastensuojelun työntekijä tai sijaishuollon yrittäjä puolestaan katsotaan jo lähtökohtaisesti vapaaksi puolueellisuudesta ja lojaliteettiristiriidoista.
Lastensuojelun sosiaalityöntekijä voi määrätä lapselle lastensuojelun edunvalvojan, jos epäilee vanhempien kertovan mm. huostaanotostaan julkisesti. Syyksi kerrotaan lapsen tai nuoren yksityisyyden vaarantuminen. Sijaishuollossa olevan nuoren nimen, asuinpaikan, tuntomerkkien, valokuvan ja lastensuojeluasiakkuuden julkinen tiedottaminen ei ole lastensuojelun mielestä nuoren yksityisyyden loukkaamista, ei myöskään turha sijoitus laitokseen, jossa nuorella ei ole yksityisyyttä tai ihmisoikeuksia ja joka leimaa nuoren usein loppuiäksi. Lastensuojelun mielestä lapsen ja nuoren yksityisyyttä tuntuu loukkaavan vain viranomaisvirheistä ja -rikoksista kertominen. Ja siksi kertojalta tulee ottaa puheoikeus pois edunvalvojan avulla.
Vanhempien puheoikeuden viemiseen riittää pelkkä epäily vanhemman lojaliteettiristiriidasta, heikentyneestä terveydestä tai rikoksesta. Mitään näyttöä näistä ei tarvitse esittää. Mm. perheiden KASTE- rahoilla tuetaan erittäin kyseenalaista ja valtaisia oikeusturvaongelmia kuhisevaa lastensuojelun edunvalvonta- hanketta, jonka tarkoituksena on edunvalvojien kysynnän ja tarjonnan edistämisen lisäksi tehdä lapsista vanhemmistaan riippumattomia oikeussubjekteja. Englannissa lastensuojelun edunvalvojan tulee olla puolueeton toimija, joka on riippumaton niin paikallisista sosiaalialan päättäjistä, tuomioistuimista kuin muista lapsen kanssa työskentelevistä ammattilaisista. Suomessa tällaista jääviyssäädöstä ei ole ja edunvalvojalla on usein ellei peräti aina kytköksiä niin paikallisiin sosiaalialan päättäjiin, hallinto- oikeuteen kuin toisiin lasten kanssa työskenteleviin ammattilaisiin esim. lastensuojelun moniammatilliseen työryhmään. Mikään laki ei myöskään estä tai valvo hänen kytkyjään sijaishuoltoon.
Lasten ja vanhempien tilannetta heikentää entisestään se, että edunvalvojalla ei ole samaa yhteistyövelvoitetta suhteessa esim. biologisiin vanhempiin kuin sosiaalityöntekijällä eikä hänen tarvitse nauttia sen paremmin lapsen kuin tämän vanhempien luottamusta.
Löysä lastensuojelulaki (LSL 22) ja löysät edunvalvojan määräämiskriteerit mahdollistavat sen, että edunvalvoja voidaan määrätä mihin hyvänsä, jopa kaikkiin lastensuojelutapauksiin.
Lastensuojelun edunvalvojaa haetaan tavallisimmin tapauksissa, joissa asiakkaat aikovat kertoa lastensuojelussa saamastaan kohtelustaan julkisuudessa. Usein lastensuojelun moderneista noitavainoista ei uutisoida salassapitoon vedoten ja alalta puuttuu asiakkaiden oikeusturvan lisäksi tutkimustieto, valvonta, seuranta, tulos- ja verovastuu ja kriittinen journalismi. Käsite ”ajojahti” tuntuu olevan varattu vain sosiaalityöntekijöiden saamalle asiakaspalautteelle.
Asiakkaiden tapauskertomusten julkaisija sen sijaan saa sosiaalityöntekijöiltä kunnianloukkaussyytteiden lisäksi pidennetyn huostaanoton, tapaamisrajoitukset ja lastensuojelun edunvalvojan lapsilleen.
Sosiaaliportin tilasto osoittaa, että lastensuojelun edunvalvojia on haettu eniten asiakassuunnitelman tai yhteydenpidon toteuttamiseen, huostaanoton valmisteluun ja sijaishuoltoon sijoittamiseen, sosiaalityöntekijän sanoin "lähinnä siihen, että huostaanottoa jatkettaisiin; ei lakkautettaisi". Käytäntö on huolestuttava, sillä lastensuojelulain mukaan huostaanoton pitäisi olla lyhyimmäksi mahdolliseksi ajaksi tehty viimesijainen ja väliaikainen toimenpide, jossa pitäisi pyrkiä perheen jälleenyhdistämiseen.
Lastensuojelun edunvalvojaa käytetään myös rajoittamaan tai estämään lasten lakisääteistä yhteydenpitoa sisaruksiinsa ja vanhempiinsa. Varatuomari Leeni Ikonen kertoo kirjassaan Salassapidettävä, ettei ole juurikaan havainnut lastensuojelun edunvalvojien edistävän lasten oikeutta osallistua itseään koskevaan päätöksentekoon tai saada tietoa lastensuojelusta. Sen sijaan hän on havainnut, että lastensuojelun työntekijät saattavat joko vahvistaa omaa asemaansa tai keventää vastuutaan edunvalvojan avulla.
Ikosen mielestä edunvalvojat ovat olleet valmiita myötäilemään lastensuojelun kyseenalaisia ja laittomiakin käytäntöjä lasten ja vanhempien tai sijoitettujen sisarusten välisen yhteydenpidon rajoittamiseksi ja huostaanoton jatkamiseksi. (Leeni Ikonen: Salassapidettävä – Suojeleeko laki lasta vai lastensuojelijaa? Radium-kirjat, 2013.)
Vanhemmilta, joilla ei ole lastensuojelun prosesseissa kunnollista oikeusturvaa, puolueetonta tuomioistuinta eikä toimivia laillisia valitusteitä voidaan lastensuojelun edunvalvojan avulla viedä ainoa mahdollisuus vaikuttaa ja saada oikeutta eli tapauksestaan kertominen. Lastensuojelun edunvalvojia käytetään siis perustuslain vastaisesti tukahduttamaan perheiden sananvapautta ja välineinä lasten ja biologisten vanhempien välisten laittomien tapaamisrajoitusten ja perheen jälleenyhdistämisvelvoitteen laiminlyöntien oikeuttamiseen.
6. Kiire ja arvaamattomat siirrot
Syöpäsairaan äidin tapauksessa silmiinpistävää on ollut kiire, jolla huostaanottoprosessia on runnottu läpi. Myös erityislasten äiti sosiaaliohjaaja Tiina Liljeberg kertoo kuinka sosiaalityöntekijä turvautui kiirehtimiseen yrittäessään lavastaa hänestä perhesurmaajaa ajamansa huostaanoton oikeuttamiseksi: ”Olin lähtenyt pyytämään ja lopulta vaatimaan lastensuojelusta lainmukaisia avohuollon tukitoimia, joihin ei ollut varaa. Erityislapsiperheelle sopivia tukimuotoja ei ollut tarjolla, eikä sellaisia osattu räätälöidä. Kiireelliseen sijoitukseen varaa olisi kuitenkin ollut milloin vain. Niin myös laajoihin psykologisiin tutkimuksiin. Siitäkin huolimatta, että terapeutti, lääkärit ja sairaanhoitajat joiden vastaanotolla kävin yksin tai poikani kanssa, eivät olleet koskaan mitenkään ilmaisseet huolta mielenterveydestäni – väsymyksestäni ja yksinäisyydestäni sekä vähäisestä verkoston tuesta kylläkin.
Sosiaalityöntekijä toimi selkäni takana juuri siten, miten toimitaan valmisteltaessa kiireellistä sijoitusta. Hän metsästeli mahdollista diagnoosiani kaikkialta, kysyi isältä, voiko isä ottaa lapset luokseen ja piti kiirettä, ettei kukaan ehtisi tuoda positiivista näkemystään minusta – lapsen äidistä – ryhmän tietoon.. Tuntui oudolta, että sain sähköpostin perjantai-iltapäivästä, ja maanantaina piti olla kaikki aineisto valmiina. Käytännössä kukaan muu ei ehtisi reagoida asiaan mitenkään, paitsi sosiaalityöntekijä. Mistä moinen kiire, ihmettelimme terapeuttini kanssa.
Kammottavin todiste siitä, ettei selkäni takana puuhailu kestänyt päivän valoa, oli sähköposti, jonka sosiaalityöntekijä oli lähettänyt esimiehelleen: ”Otan nyt yhteyttä poikkeuksellisesti sähköpostitse, koska asiani on kiireellinen. Äiti puhuu toistuvasti perhesurmista!”
Sosiaalityöntekijä oli kirjoittanut kahdeksan sivua tajunnanvirtaa, jonka luettuani olin sanaton. Minusta ei ollut sanallakaan sanottu mitään positiivista tai hyvää. Tein kaiken väärin. Lastensuojelussa ei ollut mitään puutteita. Olin potentiaalinen perhesurmaaja.
Meidän perheemme kohdalla lastensuojelu siis tarkoitti sitä, että kymmenen ”asiantuntijaa” pohtivat sosiaalityöntekijän valikoimien tietojen ja kirjoituksen perusteella, mitä meidän perhe tarvitsisi.
Tuntematta ja tapaamatta meistä ketään. Lukemalla papereista asioista, joista suurin osa ei pitänyt edes paikkaansa. ”
7. Hallinto- oikeus laittomuuksien kumileimasimena
Moni ei tiedä, että lastensuojeluun ajautuneilla perheillä ei ole oikeutta edes puolueettomaan oikeudenkäyntiin. Käräjäoikeuden sijaan huostaanotto- oikeudenkäynnit käydään hallinto- oikeudessa, joka ei tunne tosiseikkaselvittelyä, näytönarviointia ja jonka asiantuntijat eivät koostu oikeusoppineista vaan sosiaalityöntekijöistä, jotka ovat usein syyllistyneet oikeusturvarikkomuksiin ennen hallinto- oikeuspestejään. Oikeastaan hallinto- oikeusmenettelyssä on kyse hallintovääryydestä, sillä hallinto- oikeudessa ei toteudu yksikään oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin kriteereistä.
Hallinto-oikeus Talentia -jäsenineen on totuttanut sosiaalityön asiakkaat lainsuojattomuuteen ja sosiaalityöntekijät ja hallinto-oikeuden asiantuntijat siihen, ettei työn etiikasta, laillisuudesta tai laadusta tarvitse kantaa minkäänlaista vastuuta. Helsingin hallinto-oikeuden asiantuntijana toimii sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentian erityisasiantuntija Alpo Heikkinen. Hän toimii lastensuojelupalveluita tarjoavan yrityksen osakkaana yhdessä Helsingin kaupungin sosiaalivirastossa työskennelleiden sosiaalityöntekijöiden kanssa ja on esittänyt julkisuudessa riippumattoman roolinsa vahvasti kyseenalaistavia sosiaalityöntekijöiden ja lastensuojelukäytäntöjen puolustuspuheita. Tällaiset kaksois- ja kolmoissidonnaisuudet, joista on tullut maan tapa vaarantavat vakavasti oikeudenkäyttömme ja maineemme oikeusvaltiona.
Hallinto-oikeusprosessin keskiössä ei ole lapsen tosiasiallisen tilanteen selvittäminen vaan sosiaalityöntekijän huostahakemus, jonka väitteille ei tarvitse esittää näyttöä.
Hallintotuomioistuimilta lastensuojelun avohuollon tukitoimien arvioiminen jää yleensä tekemättä, vaikka huostaanoton tärkein edellytys on niiden käyttäminen ennen huostaanottoon ryhtymistä. Tuomioistuimille riittää, että viranomainen on tehnyt jonkinlaisen luettelon avohuollon toimista, joiden ei tarvitse olla asiakkaan tarpeen mukaisia. Tukitoimiksi voidaan merkitä esim. tyhjänpäiväinen kokous, puhelinsoitto, uimahallin lippu, asiakkaan oma käynti työvoimatoimistossa tai turha huumeseulaus.
Varatuomari Leeni Ikosen mukaan ”hallintolainkäyttö ei sovellu lapsen asian käsittelyyn eikä takaa lapsen eikä perheenjäsenten oikeusturvaa. Oikeudenmukaisessa oikeudenkäynnissä viranomaisen on näytettävä menetelleensä oikein kajotessaan perus- ja ihmisoikeuksiin. Hallinto-oikeudessa todistustakka on käänteinen eli kansalaisen tulee "puhdistautua" viranomaisen väitteistä.
Tuomaritoiminnan ydin eli tosiseikkojen selvittäminen jää hallinto-oikeudessa tekemättä, kun päätökseen poimitaan lastensuojeluviranomaisen näkemystä tukevat seikat. Yksittäisen lapsen asia jää tutkimatta, ja menettely halvaantuu viranomaisen sekaviin asiakirjoihin ja prosessin hämäryyteen..Perheet ajetaan syvään epätoivoon, kun tuomioistuin luopuu puolueettoman tutkijan roolista.
Kun yhteiskuntaa puhuttavat sosiaalityöntekijöiden heikko koulutus ja mielivaltaiset työtavat, hallinto-oikeus pitää heitä asiantuntijoina.
Käytännössä tilanne on kestämätön suojelua tarvitsevan lapsen ja perheen kannalta."
Usko sijaishuollon katteettomiin lupauksiin
Lastensuojelun usko sijaishuollossa kasvavaan tulevaisuuden kunnon kansalaiseen ja veronmaksajaan estää havaitsemasta lasten ja perheiden nykyisyyden mahdollisuuksia. Tulevaisuuden fiktiivinen päämäärä tuntuu pyhittävän jatkuvat oikeusturvaloukkaukset, perheiden auttamatta jättämisen, sijaishuollon valvontapuutteet ja väärinkäytökset ja mitätöivän lasten omat toiveet ja osallisuuden tässä hetkessä.
Monet lastensuojeluyritykset toimivat edelleen lastensuojelubisneksen futuurikauppiaina vaikka aikaisemmatkin futuurit jäävät lunastamatta.
Sijaishuollon laitosten hoitolupaukset eivät useinkaan vastaa todellisuutta. Monissa laitoksissa puutteita on niin henkilöstömitoituksissa, tiloissa, henkilökunnan ammattitaidossa kuin tarjotuissa palveluissa. Oikein härski laitos voi laskuttaa psykiatrisesta erityisosaamisesta sen perusteella, että laitoksella on ollut haussa mutta vuosia täyttämättä psykiatrisen sairaanhoitajan virka.
Varatuomari Leeni Ikonen kuvaa sijoitustoimintaa näin: ”Lapsi, joka on otettu huostaan esimerkiksi koulunkäyntiongelmien takia, ei saakaan laadukasta opetusta. Usein käy niin, että lapsi joutuu käymään peruskoulunsa laitoksen keittiössä kotikoulussa laitoksen lähihoitajaopiskelijan ohjauksessa.
Lapsi, joka on otettu huostaan psykiatrisin perustein, ei saakaan psykiatrista hoitoa. Voi käydä niin, että laitoksen hoitajana oleva sosionomi tai lähihoitajaopiskelija toimivat hänen ”terapeutteinaan”.
Lapsiin kohdistetaan sijaishuollossa pakkoa, eristämistä ja epäasiallisia kasvatuskeinoja, simputusta, jotka aikaansaavat uhmaa, vihaa ja epäluottamusta viranomaisia kohtaan. Lapset sairastuvat, kun heidät erotetaan vanhemmistaan ja läheisistään. Kun lapsi ahdistuu koti-ikävässään, hänen sanotaan oireilevan ja hänelle syötetään psyykenlääkkeitä.”
Kelan tutkimusten mukaan vain murto-osa nuorista selviää lastensuojelun toimista. Tutkimuksen mukaan teini-iässä sijoitetuista pojista 80 % oli vielä 23–24-vuotiaina ilman peruskoulun jälkeistä koulutusta.
Kiero tutkimattomia hoitoja ja menetelmiä markkinoiva sosiaalipalvelukauppias, lapsibisneksen sisäänheittäjä käyttää täsmälleen samoja huijauksen menetelmiä kuin kiero autokauppias.
Huijari
- käyttää aina ylisanoja- lapsen etu/paras, parhaat käytännöt, tuki, intensiivinen, erityinen huolenpito
- antaa harhaanjohtavaa, puutteellista ja valheellista tietoa tutkimustuloksista tai salaa, ettei tieteellisesti tutkittua tietoa ole olemassakaan
- luo ryhmäpainetta ja ryhmäindoktrinaatiota
- ei kerro kaupan todellisista seurauksista ja kustannuksista
- kieltää ja hävittää henkilökohtaisen vastuun
- luo kiireettömissäkin tilanteissa kiire/ paniikkimielialan- esim. on toimittava välittömästi, " aika loppuu",
- estää henkilökohtaisen ja kiireettömän tutustumisen kohteeseen
Taltiointi tuo oikeusturvaa
Koska fabrikointi on erittäin yleistä, asiakkaiden kannattaa nauhoittaa kaikki keskustelut, puhelinsoitot ja tapaamiset lastensuojelun työntekijöiden kanssa. Asiakkaalla on omassa kodissaan automaattinen nauhoitusoikeus ilman lupapyyntöä tai erillistä ilmoitusta. Vain taltiointi takaa sen, että asiakas voi todistaa sosiaalityöntekijöiden kirjaamat valheelliset väittämät vääriksi. Erityislasten vanhemmat voivat saada asiantuntevaa juridista apua hoidollisiin huostaanottoyrityksiin järjestöjen kautta. Joskus laittoman hoidollisen sijoituksen ehkäisee vain lapsen piilottaminen, julkisuus tai maastapako.
Professori J.P. Roos ohjeistaa lastensuojelun asiakkaita seuraavasti: ”Missä vain voitte, kieltäkää tietojenne luovutus muille viranomaisille. Kysykää lastensuojeluviranomaisilta ovatko he pyytäneet tietoja teistä ja ilmoittakaa, että haluatte aina tietää kun he keskustelevat teidän asioistanne jonkun viranomaisen kanssa (lain mukaan näin pitäisi tapahtua automaattisesti). Pyytäkää saada nähdä kaikki teitä koskevat tiedot ja vaatikaa (kirjallisesti) korjattavaksi niissä olevat virheet (joita niissä tavallisesti on runsaasti!). Vain tällöin teillä on jonkinlaisia mahdollisuuksia puolustautua tilanteessa, jossa lapsenne halutaan ottaa teiltä pois.”
Sosiaalityöntekijän ”sanoitukset” säveltää poliisi ja sovittaa hallinto-oikeus. Tuottajana häärii voitonmaksimointiin tähtäävä sijaishuolto. Niistä muodostuu lastensuojeluperheille helvetin portit avaavia tritonuksia.
Muita aiheeseen liittyviä linkkejä:
☞ Yhteiskuntakriittinen feministi-blogi
☞ Sosiaalityön & psykiatrian palvelujärjestelmiä ei tehty asiakkaille
☞ Ylen uutispommi: Sossut juoksee!
☞ Isän avoin kirje Veikkarille: Vessa kaiken ratkaisuna!
☞ Huoli puheeksi – mille huolen vyöhykkeelle työntekijäsi sijoittuu?
☞ Hyvä Satakunnan tai Pirkanmaan alueen lastensuojelun asiakasperheen huoltaja
☞ ”Jos et ole kiltisti tulee valkolainen ja vie sinut”
☞ Lastensuojelun puhtauskultti
☞ Valesossujen valeasiakkaat
☞ Sosiaalityön&psykiatrian palvelujärjestelmiä ei tehty asiakkaille...
☞ 100 shades of grey - sosiaalityön seksuaalikäsityksiä ohjaavat arvot ja ideologiat
☞ ECCE HOMO: sossu selvittää vauvan potentiaalista homoutta!
☞ Valesossujen valekirjaukset
☞ Miksi mummula ei kelpaa sijaisperheeksi? Kuuntele nauha!
☞ LAITTOMUUS: Helsingin lastensuojelu takavarikoi asiakkaiden puhelimet. Kuuntele nauhoite!
Yllättävästä lastensuojeluilmoituksesta järkyttynyt syöpäsairas äiti kertoo:
”Lastensuojelun sosiaalityöntekijä on jättänyt hallinto-oikeuteen hakemuksen lapseni huostaanotosta.
Sosiaalityöntekijä puhuu hakemuksessa ns. tutkimusluvasta, mutta kyseessä on itse asiassa vielä astetta pahempi asia kuin pelkkä huostaanotto.
Hakemuksen mukaan lapsi suljettaisiin lasten psykiatriselle osastolle. Tyypillisesti tällainen "tutkimus" kestänee kaksi-kolme kuukautta.
Lasten psykiatrisella potilaat ovat masentuneita, hiljaisia ja flegmaattisia. Ehkä ylilääkittyjäkin. Se on kenen tahansa psyykelle kova ympäristö. ” Yhteiskuntakriittinen feministi-blogi
Kyseisessä tapauksessa lapsi ei ole sen paremmin psykiatrisen hoidon kuin tutkimuksenkaan tarpeessa sillä hänet on jo pariinkin otteeseen todettu psyykkisesti täysin terveeksi ja hän itse vastustaa tutkimuksia. Lapsen edun mukaista tuskin on hankkia lapselle tulevaisuuden mahdollisuuksia kaventavaa diagnoosia etenkin kun lapsi ei mitenkään tunne itseään sairaaksi. Tapaus on malliesimerkki siitä, miten epäeettisillä ja laittomilla käytännöillä saadaan tehtailtua laiton hoidollinen huostaanotto.
Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira julkaisi 10.11.2014 raportin Sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnan havaintoja, joka kiteyttää alan puutteet.
”Lasten ja nuorten oikeuksia polkeva tilanne voi syntyä myös silloin, kun alaikäinen tarvitsee psykiatrista hoitoa. Vaikka hoitoa tarvitsevan elämäntilanne ei vaatisi lastensuojelun toimenpiteitä, hänet saatetaan sijoittaa sijaishuoltoon. Huostaanottoa on voitu pitää psykiatrisen hoidon ja jopa pelkän hoidon tarpeen arvioinnin edellytyksenä, raportti kertoo.”
1. Valheellisesti ”sanoitettu” lastensuojeluilmoitus
Äiti kertoo:
”Sosiaalityöntekijä kirjoitti lastensuojeluilmoituksen komeasti koko syöpäpoliklinikan nimissä. Se oli läpinäkyvä yritys huijata. Sosiaalityöntekijä oli saanut yhteistyökumppanikseen jonkun hyväuskoisen hoitajan, joka ei ole ollut syöpäsairaan äidin hoitaja. Kyseinen sairaanhoitaja ei tunne äitiä, josta hän ilmoituksen teki, eikä varsinkaan lasta.
Erikoista on, että lastensuojeluilmoitus oli merkitty salaiseksi. Siitä ei ollut tarkoitus kertoa äidille mitään. Onko joku joskus edes kuullut lastensuojeluilmoituksesta, joka salataan? Laitonta taas on se, että myös ilmoituksen tehneen sairaanhoitajan nimi on salattu. Viranomaisen on aina kerrottava nimensä. Sosiaalityöntekijän nimi ei riitä.
Heti, kun olin saanut ilmoituksen vihdoinkin luettavakseni, soitin syöpäpoliklinikkaa johtavalle syöpälääkärille eli onkologille. Kuulin, kun pomppasi yllätyksen takia tuolistaan (puhutaan myös ns. paskahalvauksesta). Hän ei ollut kuullut mitään tästä hankkeesta. Hän olisi välittömästi soittanut ilmoituksen allekirjoittaneelle.. Ilmoitustekstissä viitataan juhlallisesti syöpälääkäriin. Totuus on, että onkologi sanoi poistattavansa tekstistä viittaukset häneen. Ilmoitus antaa valheellisesti ymmärtää, että koko hoitohenkilökunta olisi tekstin takana. - Alhainen manipulointiyritys. ”
Asiakkaan, josta on tehty lastensuojeluilmoitus, kannattaa aina ottaa yhteys väitettyyn ilmoittajatahoon , lukea ilmoitus sanasta sanaan läpi ja tarkistaa onko ilmoittajatahoksi merkitty todellisuudessa antanut kyseistä lausumaa vai onko koko ilmoitus sosiaalityöntekijän ”sanoittama”.
Professori Bo Edvardsson on kiinnittänyt huomiota lastensuojelun selvityksistä löydettyyn laajamittaiseen fabrikointiin. Hänen tutkimansa lastensuojelun selvitykset eivät perustuneet objektiiviseen tosiseikkaselvittelyyn vaan muistuttivat enemmän syytekirjelmiä, joissa oli sellaisia tyypillisiä piirteitä kuin yksipuolinen valikointi, epäluotettavuus, toistaminen ja tietojen epämääräisyys.
Edvardsson kuvaa sosiaalitoimen auktoriteettien ajattelu- ja suhtautumistapoja vanhempiin ja lapsiin syyttämisstrategioiksi, joissa väärennetään ja manipuloidaan joko todisteita, tietoja tai suhteita. Syyttämisstrategiat ovat Edvardssonin mukaan valtastrategioita, joilla tavoitellaan tiettyä päätöstä tai kontrollin tasoa.
Yksi syyttämisstrategioista on provokaatio, jossa aggressio tai tunkeilevuus asiakasta kohtaan aiheuttaa asiakkaassa käyttäytymistä, jota sitten käytetään todisteena asiakasta vastaan.
Varatuomari Leeni Ikosen mukaan lapsia ja vanhempia viedään päivähoidosta, kouluista tai kodeistaan poliisivoimin rynnäkköoperaatioissa, joissa ei välttämättä ole kyse lainkaan välittömästä vaaratilanteesta kuten laki edellyttää. Näitä noutamisia tapahtuu Suomessa joka toinen tunti. Usein siirroissa on pikemminkin kyse lastensuojeluviranomaisen henkilökohtaisista pyrkimyksistä ja vallankäytöstä.
2. Puoskarointi ja yritykset nyhtää lapsesta haluttu lausunto urkkimalla
Äiti kertoo: ”Puhelussa sosiaalityöntekijä kertoi, että he kuulevat lastani ensi viikolla hallinto-oikeutta varten. Minä totesin heti moneen kertaan painokkaasti, että lapsellani on asianajaja. Juristi tulee mukaan kuulemistilaisuuteen. Kysehän on jo oikeusprosessista. Sosiaalityöntekijä puuskahti kiihtyneesti: "Mutta se on sinun asianajajasi!" Minä vastasin, että ei se ole minun asianajajani, vaan lapseni asianajaja. Tämä lapsen oikeus omaan juristiin löytyy myös lainsäädännöstä. Asiassa ei ole mitään ihmeellistä.
Sosiaalityöntekijä siis lupasi, että lapsen kuuleminen olisi ensi viikolla. Tuli seuraava päivä, perjantai. Koulun rehtori soitti minulle aamupäivällä. Hän uutisoi, että sosiaalityöntekijät olivat käyneet kuulemassa lasta-ilman tämän asianajajaa. Tantat eivät ilmoittaneet minulle, kun he yhtäkkiä muuttivat kuulemispäivän jo seuraavan päivän aamuksi.”
Äiti toimi oikein vaatiessaan juristia paikalle lapsen kuulemisen ajaksi. Ilman juristia lasta voidaan painostaa antamaan haluttu lausunto tai asiakasdokumentit voidaan fabrikoida. Valitettavasti äiti ei voinut mitään sille, että sosiaalityöntekijät rikkoivat sopimuksen. Tehtyjen sopimusten yksipuolinen irtisanominen, samoin kuin omien antipatioiden ja hallinnollisten asioiden medikalisointi asiakkaan valitusoikeuden viemiseksi ovatkin tyypillisiä lastensuojelun provokaatioita.
MLL:n ison otannan kyselytutkimus paljasti etteivät lapset ja nuoret tunne saavansa apua ammattiauttajilta ja että keskustelu pahentaa heidän oloaan mutta tätä ei oteta todesta. Tutkimuksen mukaan nuoret kokevat muun muassa, että heidän on vaikeaa luottaa ammattilaisiin, että vaitiolovelvollisuus ei hahmotu ja siihen ei luoteta, ja että kohtaamiset koetaan epämukaviksi, virallisiksi ja kiireisiksi.
Monet juristit ja sosiaalityön tutkijat ovat arvostelleet lastensuojelun harjoittamaa leimaamista ja vikojen metsästystä asiakkaistaan. Mitään standardoituja tieteellisiä mittareita vuorovaikutuksen laadun tai kaltoinkohtelun arvioinnille ei ole olemassa vaan heikosti koulutetut ja puutteellisen elämänkokemuksen omaavat lastensuojelijat ohjataan metsästämään häiriöitä erilaisten riskilistojen pohjalta ja peluuttamaan lapsia ja vanhempia "lapsilähtöisillä välineillä" patologioiden paljastamiseksi.
Perhe- ja sosiaalityöntekijät käyttävät niitä riski- ja huoliseulaukseen, huostaanotontarpeen löytämiseen ja vuorovaikutuskoulutuksissa kaikille syötetyn kaltoinkohteluolettaman toteennäyttämiseen.
Hoitotyön tutkimussäätiössä nimetään kaltoinkohtelun riskitekijöiksi esim. monilapsisuus, yksinhuoltajuus, avioero, pienet tulot, työttömyys, stressi, kiire, tupakointi ja alhainen koulutus. Oikeusturvaongelma muodostuu heti, kun riskilistaa ei käytetä muistutuksena tarkistaa, että tiettyihin vaativiin tilanteisiin joutuneet ihmiset saavat tarvitsemaansa tukea vaan riskilistaa aletaan pitää luettelona ryhmistä ja ihmisistä, joihin liitetään ja kuuluu liittää riskiominaisuuksia ja joista kuuluu etsiä heikkoa sosiaalista perimää tai muita patologioita.
Varatuomari Leeni Ikosen mukaan riskilistaa lukeva huoli- tai vuorovaikutuskoulutettu tarkkailija voi ruveta sommittelemaan esimerkiksi vatsakipua valittavan, levottoman koululaisen vaivojen alkuperäksi stressaantunutta äitiä ja koota tarinan lapsen kaltoinkohtelusta ja huostaanotontarpeesta perheen monilapsisuuden ja isän tupakoinnin perusteella. Silkkaa vääristelyä, puoskarointia ja leimaamista siis. Esimerkiksi katsekontaktin pituudesta voi tällöin tulla ratkaiseva asia siinä, saako äiti pitää lapsensa, silloinkin, kun neuvola ei ole havainnut minkäänlaista huomautettavaa. Tällaisilla " arviointimenetelmillä" kuka tahansa äiti tai isä voidaan haluttaessa todeta sopimattomaksi vanhemmaksi ja kenen tahansa lapsen ja vanhemman vuorovaikutus häiriintyneeksi (Ikonen, 2013).
Huolien, riskien ja vuorovaikutuksen arviointimenetelmät ja koulutukset myös sivuuttavat tieteellisen tutkimuksen eivätkä tunnista viranomaisten omien ennakkoluulojen, stereotypioiden ja epäeettisten ja vaurioittavien työkäytäntöjen vaikutuksia perheiden hyvinvointiin.
Koulutusten ansiosta vanhempia ja lapsia ei kyetä näkemään palveluun, oikeusturvaan tai asialliseen kohteluun oikeutettuina kansalaisina ja ihmisinä vaan ainoastaan epäiltävinä vaaratekijöinä ja riskeinä, joista on lupa tehdä huoliluokituksia, riskiarvioita, diagnooseja ja rikosepäilyjä hatarin ja laittomin perustein.
3. Yritys lavastaa psykiatrinen diagnoosi vallan väärinkäytön oikeuttamiseksi
Lapin Kansan mukaan syöpäsairaasta äidistä tehdyn ”lastensuojeluilmoituksen ydin on diagnosoida äiti psyykkisesti epäilyttäväksi ja oudoksi: äidin temperamentti tulkitaan raivokkuudeksi ja yhteiskuntakriittisyys vainoharhaisuudeksi.
- En ole koskaan uhannut ketään tai haukkunut hoitajia, vaikka olenkin teräväsanainen erikoissairaanhoidolta tietoja vaatiessani, äiti luonnehtii itseään.
Hän viittaa ilmoitukseen, jossa mainitaan hänen kyselleen tilastotietoa sytostaattien vaikuttavuudesta suurissa potilasmassoissa.
- Mitä pahaa on siinä, että otan taustoista selvää?
Äidillä ei ole ollut koskaan hoitosuhdetta psykiatriaan. Peruspositiivisena ihmisenä hän on säilyttänyt mielenterveytensä myös vakavan sairauden aikana.
Ilmoituksessa kuitenkin väitetään, että "hoitava lääkäri ja muu henkilökunta on erittäin huolissaan äidin psyykkisestä voinnista". Äiti selvitti asiaa soittamalla hoitotaholle.
- Etenkään hoitajien vanha kaarti ei tiennyt ilmoituksesta. Hoitava lääkärikään ei ollut esitetyistä huolista tiennyt saati puhunut.”
Lastensuojelijat arvioivat mielellään niin lasten kuin vanhempien mielenterveyttä, vaikka heillä ei ole siihen minkäänlaista pätevyyttä. Tutkimus- ja kokemustieto vahvistaa, että lapsen tai vanhemman psykiatrinen avuntarve- todellinen tai kuviteltu- johtaa usein huostaanottoon, josta Suomessa päätetään ilman fair trial- oikeudenkäyntiä.
MTKL:n mukaan ”sosiaaliviranomaisen hätiköity, aiheeton sijoitus- tai huostaanottopäätös aiheuttaa peruuttamattoman vahingon asuntonsa ja tukensa menettävälle köyhälle ja yksinhuoltajalle, vaikka päätös muuttuisi huoltajan todellisen terveydentilan ja huoltajana toimimisen kyvyn selvittyä esimerkiksi lääkärinlausunnon perusteella”.
Hätiköidyille kiireellisille sijoituksille haetaan usein oikeutusta passittamalla lapsi tai vanhemmat mielenterveys- tai huumeseuloihin. Haapasten perheen tapauksessa uskovaisia vanhempia karsastanut ateisti-sosiaalityöntekijä passitti uskovan äidin mielenterveystutkimuksiin peräti kahteen otteeseen. Kun mitään ei löydetty, viranomainen yritti pakottaa tutkimuksiin myös perheen isän, mutta tähän terveyskeskus ei enää suostunut (HS 20.8.2010).
Lapsia tutkivat tai oikeammin tulkitsevat myöntävät usein avoimesti, ettei tutkimusvälineiden käyttöohjeita tai tutkimuseettisiä sääntöjä noudateta. Silti löydökset kelpuutetaan todisteiksi hallinto-oikeudessa.
Vanhemmat lapset osaavat jo tunnistaa sosiaalityöntekijöiden urkinnan ja vaikenevat. Lastensuojelussa vaikenemisestakin tosin saa tehtyä laajennetun tulkinnan, jonka pitäisi olla ehdottoman kiellettyä. Kun laittomasti peräti 102 virhettä sisältävillä asiakaskirjauksilla huostaanotettu tyttö kieltäytyi puhumasta tai oikeammin vastaamasta urkkijoille heidän haluamallaan tavalla, häntä rangaistiin diagnoosilla: valikoiva mutismi.
Sijaishuollon yritys voi laskuttaa lisää, mikäli sijoitettu on diagnosoitu hankalahoitoiseksi. Silloin hänet voidaan siirtää ”erityiseen huolenpitoon”, joka sijoitettujen nuorten mukaan voi olla pelkkää huumaamista ja eristämistä.
Diagnoosin sijoitetulle voi tehdä yrityksen oma tai sopimuslääkäri – jopa lasta tuntematta tai tutkimatta. Usein ennakkotiedot tulevat sosiaalityöntekijöitä, joista moni on epäpätevä ja haluaa kunnallisen lastensuojelun jälkeen sijaishuollon yrittäjäksi.
Lastensuojelulle lausuntoja kirjoittavilla lääkäreillä voi myös olla osakkuuksia ja virkasuhteita lastensuojeluyrityksissä.
Sijoitetun saama diagnoosi on usein epämääräinen esim. rajaton käytös tai vuorovaikutushäiriö, mutta vuorokausimaksu on tarkka; pahimmillaan jopa 800e / lapsi.
Psykiatriasta ja lastensuojelusta onkin muodostunut rikosoikeuden rinnakkaistuomioistuimia, joissa tutkimuksen etiikka, saatu näyttö ja sen arviointi, oikeudenmukainen oikeudenkäynti tai syytetyn oikeussuoja ovat yhdentekeviä asioita.
Psykiatrian erikoislääkäri Ben Furmanin väittämä psykiatrian hoitojärjestelmän luonteesta sopii myös sosiaalityöhön: ”Psykiatrista hoitojärjestelmää ei ole milloinkaan luotu asiakkaita varten. Se on pikemminkin keskinäisen kädenväännön tuloksena syntynyt eri ammattiryhmien etuja ja uskottavuutta palveleva alati muuttuva rakennelma, jonka tehtävänä ei ole auttaa asiakkaita/potilaita parantumaan vaan edistää työntekijöiden hyvinvointia ja arvostusta yhteiskunnassa.”
Dobashien tutkijaparin mukaan sosiaalityötä ei luotu asiakkaita varten vaan tarjoamaan työtä ja ammatillisia mahdollisuuksia kasvavalle joukolle toimettomia keskiluokkaisia naisia, joilta puuttuivat etenemismahdollisuudet muualle (Dobash & Dobash, 1992).
Samoin kuin psykiatrian historia, myös sosiaalityön historia on omituinen sekoitus psykologisia kultteja, muotivirtauksia, oppiriitoja, valtataisteluja, lobbauksia, ammattiryhmien keskinäistä kädenvääntöjä ja haitallisia jos ei suorastaan julmia hoitokeinoja.
Tiedetoimittaja Marko Hamilo on arvostellut kirjassaan Älkää säätäkö päätänne- häiriö on todellisuudessa traumaterapeuttisen keskusteluavun pakkosyöttöä vastauksena kaikkiin elämän ilmiöihin. Psykiatrinen hoitokontakti ei välttämättä johda avunsaamiseen, päinvastoin. Se voi pahentaa asiakkaan tilannetta ja estää myös somaattisten vaivojen hoidon.
Hamilo kertoo, kuinka sosiologian tohtori Olli Ståhlström haki 80- luvulla apua 60- 70- lukujen konversiopsykoanalyysin tuottamaan masennukseensa kunnan mielenterveystoimistosta. Hamilon mukaan ”Hänen psykiatrillaan oli teoria, jonka mukaan homot oikeastaan haluavatkin olla masentuneita. Ei ihme, ettei terapiasta ollut apua. Vielä vuonna 1990 psykiatrien piirissä esiintyi uskomus, jonka mukaan homot ovat turhan valittajia ja vain kuvittelevat olevansa syrjittyjä. Ajattelutapa oli tuttu myös työterveyslääkärien piirissä. Kun Stålström meni yliopiston työterveyslääkärille valittamaan kipua alavatsassa, häntä ei otettu vakavasti, koska mapissa oli terveydenhoitajan lausunto homoudesta. Stålström olisi kuollut, ellei hän olisi vielä käynyt yksityisellä lääkäriasemalla, josta kierros jatkui päivystysleikkaukseen Marian sairaalaan. Umppari ja vatsakalvon tulehdus leikattiin viime hetkellä.”
Lastensuojelussa asiakkaan mahdollisuus saada second opinion lastensuojelusta riippumattomalta taholta yritetään usein estää kuten Kristan tapauksessa, jossa lastensuojelun ja psykiatrin huomio kiinnittyi enemmän lapsen tulevan laitossijoituksen kuin hoitamisen suunnitteluun.
Ben Furman kysyy Lääkärilehdessä ( 51/2004): Voidaanko lapsen riistäminen vanhemmiltaan ja sijoittaminen sijaisperheeseen tai laitokseen ylipäätänsä luokitella lääketieteelliseksi hoitotoimenpiteeksi? Eikö lääkäri ylitä toimivaltansa rajat ottaessaan itselleen oikeuden määrätä siitä, kuuluuko lapsen asua kotona vai ei? Eikö perheillä tulisi tällaisissa tapauksissa olla oikeus kääntyä toisen asiantuntijan puoleen saadakseen second opinionin ja eikö vanhempien saamaan second opinioniin tulisi suhtautua vakavasti lasta ja perhettä koskevassa päätöksenteossa?
4. Lausuntotehtailu vallankäytön oikeutukseksi
Äiti kertoo ” Lastani on kuulusteltu minun selkäni takana. Hän on usein kertonut minulle pelkäävänsä ja inhoavansa lastensuojelua, mikä ei ole kaiken hänen lastensuojelun taholta kokemansa jälkeen ihme. Valitettavasti hänen mielipiteensä mitätöidään ja yritetään kääntää todisteeksi vanhemman vaikutuksesta.”
Varatuomari Leeni Ikonen puhuu kirjassaan Salassapidettävä ”lastensuojelun lausuntotehtailusta ”viitaten käytäntöön, jossa sosiaalityöntekijä tilaa asiakkaasta eri tutkimustahoilta tuhansia euroja maksavia lausuntoja toinen toisensa perään, jotta löytäisi oikeutuksen suunnittelemalleen, usein satoja tuhansia maksavalle huostaanotolle (Ikonen, Salassapidettävä, 2013).
Lausuntotehtailun luonteeseen kuuluu, että kaikki asiakasta puoltavat lausunnot hukataan, mitätöidään tai tulkitaan manipulaatioksi tai puolueellisuudeksi. Positiivisen lausunnon asiakkaasta antaneiden auktoriteetti kyseenalaistetaan tai asiakasta puoltavat lausunnot jätetään yksinkertaisesti toimittamatta hallinto-oikeudelle.
5. Lastensuojelun edunvalvoja rikoskumppanina
Äiti kertoo: ”Minulle ilmoitettiin puhelimessa, että lapselleni on haettu lastensuojelun edunvalvojaa hallinto- oikeudesta. Katsoin edunvalvojien hakukonetta ja huomasin, että kaikki edunvalvojat ovat joko sossuja tai sijaishuollon edustajia.”
Käräjäoikeudesta ilmoitettiin äidille, että käytännössä vanhempi ei voi saada lapselleen lastensuojelun edunvalvojaa. Vain kaupungin lastensuojelu saa läpi hakemuksensa lastensuojelun edunvalvojasta, joka on käytännössä usein sosiaalityöntekijöiden ja sijaishuollon edunvalvoja.
Lastensuojelun edunvalvojan määräämisessä ei noudateta lastensuojelulain määräämiskriteereitä vaan edunvalvojan määrämiseksi voi riittää sosiaalityöntekijän oletus tai perustelematon väite lojaliteettiriidasta tai sosiaalityöntekijän ja perheen erimielisyys. Edunvalvojan avulla lasten biologiset vanhemmat voidaan syrjäyttää lastensa elämästä ja heidän puheoikeutensa voidaan viedä hatarin ja mitättömin perustein. Edunvalvojana toimiva lastensuojelun työntekijä tai sijaishuollon yrittäjä puolestaan katsotaan jo lähtökohtaisesti vapaaksi puolueellisuudesta ja lojaliteettiristiriidoista.
Lastensuojelun sosiaalityöntekijä voi määrätä lapselle lastensuojelun edunvalvojan, jos epäilee vanhempien kertovan mm. huostaanotostaan julkisesti. Syyksi kerrotaan lapsen tai nuoren yksityisyyden vaarantuminen. Sijaishuollossa olevan nuoren nimen, asuinpaikan, tuntomerkkien, valokuvan ja lastensuojeluasiakkuuden julkinen tiedottaminen ei ole lastensuojelun mielestä nuoren yksityisyyden loukkaamista, ei myöskään turha sijoitus laitokseen, jossa nuorella ei ole yksityisyyttä tai ihmisoikeuksia ja joka leimaa nuoren usein loppuiäksi. Lastensuojelun mielestä lapsen ja nuoren yksityisyyttä tuntuu loukkaavan vain viranomaisvirheistä ja -rikoksista kertominen. Ja siksi kertojalta tulee ottaa puheoikeus pois edunvalvojan avulla.
Vanhempien puheoikeuden viemiseen riittää pelkkä epäily vanhemman lojaliteettiristiriidasta, heikentyneestä terveydestä tai rikoksesta. Mitään näyttöä näistä ei tarvitse esittää. Mm. perheiden KASTE- rahoilla tuetaan erittäin kyseenalaista ja valtaisia oikeusturvaongelmia kuhisevaa lastensuojelun edunvalvonta- hanketta, jonka tarkoituksena on edunvalvojien kysynnän ja tarjonnan edistämisen lisäksi tehdä lapsista vanhemmistaan riippumattomia oikeussubjekteja. Englannissa lastensuojelun edunvalvojan tulee olla puolueeton toimija, joka on riippumaton niin paikallisista sosiaalialan päättäjistä, tuomioistuimista kuin muista lapsen kanssa työskentelevistä ammattilaisista. Suomessa tällaista jääviyssäädöstä ei ole ja edunvalvojalla on usein ellei peräti aina kytköksiä niin paikallisiin sosiaalialan päättäjiin, hallinto- oikeuteen kuin toisiin lasten kanssa työskenteleviin ammattilaisiin esim. lastensuojelun moniammatilliseen työryhmään. Mikään laki ei myöskään estä tai valvo hänen kytkyjään sijaishuoltoon.
Lasten ja vanhempien tilannetta heikentää entisestään se, että edunvalvojalla ei ole samaa yhteistyövelvoitetta suhteessa esim. biologisiin vanhempiin kuin sosiaalityöntekijällä eikä hänen tarvitse nauttia sen paremmin lapsen kuin tämän vanhempien luottamusta.
Löysä lastensuojelulaki (LSL 22) ja löysät edunvalvojan määräämiskriteerit mahdollistavat sen, että edunvalvoja voidaan määrätä mihin hyvänsä, jopa kaikkiin lastensuojelutapauksiin.
Lastensuojelun edunvalvojaa haetaan tavallisimmin tapauksissa, joissa asiakkaat aikovat kertoa lastensuojelussa saamastaan kohtelustaan julkisuudessa. Usein lastensuojelun moderneista noitavainoista ei uutisoida salassapitoon vedoten ja alalta puuttuu asiakkaiden oikeusturvan lisäksi tutkimustieto, valvonta, seuranta, tulos- ja verovastuu ja kriittinen journalismi. Käsite ”ajojahti” tuntuu olevan varattu vain sosiaalityöntekijöiden saamalle asiakaspalautteelle.
Asiakkaiden tapauskertomusten julkaisija sen sijaan saa sosiaalityöntekijöiltä kunnianloukkaussyytteiden lisäksi pidennetyn huostaanoton, tapaamisrajoitukset ja lastensuojelun edunvalvojan lapsilleen.
Sosiaaliportin tilasto osoittaa, että lastensuojelun edunvalvojia on haettu eniten asiakassuunnitelman tai yhteydenpidon toteuttamiseen, huostaanoton valmisteluun ja sijaishuoltoon sijoittamiseen, sosiaalityöntekijän sanoin "lähinnä siihen, että huostaanottoa jatkettaisiin; ei lakkautettaisi". Käytäntö on huolestuttava, sillä lastensuojelulain mukaan huostaanoton pitäisi olla lyhyimmäksi mahdolliseksi ajaksi tehty viimesijainen ja väliaikainen toimenpide, jossa pitäisi pyrkiä perheen jälleenyhdistämiseen.
Lastensuojelun edunvalvojaa käytetään myös rajoittamaan tai estämään lasten lakisääteistä yhteydenpitoa sisaruksiinsa ja vanhempiinsa. Varatuomari Leeni Ikonen kertoo kirjassaan Salassapidettävä, ettei ole juurikaan havainnut lastensuojelun edunvalvojien edistävän lasten oikeutta osallistua itseään koskevaan päätöksentekoon tai saada tietoa lastensuojelusta. Sen sijaan hän on havainnut, että lastensuojelun työntekijät saattavat joko vahvistaa omaa asemaansa tai keventää vastuutaan edunvalvojan avulla.
Ikosen mielestä edunvalvojat ovat olleet valmiita myötäilemään lastensuojelun kyseenalaisia ja laittomiakin käytäntöjä lasten ja vanhempien tai sijoitettujen sisarusten välisen yhteydenpidon rajoittamiseksi ja huostaanoton jatkamiseksi. (Leeni Ikonen: Salassapidettävä – Suojeleeko laki lasta vai lastensuojelijaa? Radium-kirjat, 2013.)
Vanhemmilta, joilla ei ole lastensuojelun prosesseissa kunnollista oikeusturvaa, puolueetonta tuomioistuinta eikä toimivia laillisia valitusteitä voidaan lastensuojelun edunvalvojan avulla viedä ainoa mahdollisuus vaikuttaa ja saada oikeutta eli tapauksestaan kertominen. Lastensuojelun edunvalvojia käytetään siis perustuslain vastaisesti tukahduttamaan perheiden sananvapautta ja välineinä lasten ja biologisten vanhempien välisten laittomien tapaamisrajoitusten ja perheen jälleenyhdistämisvelvoitteen laiminlyöntien oikeuttamiseen.
6. Kiire ja arvaamattomat siirrot
Syöpäsairaan äidin tapauksessa silmiinpistävää on ollut kiire, jolla huostaanottoprosessia on runnottu läpi. Myös erityislasten äiti sosiaaliohjaaja Tiina Liljeberg kertoo kuinka sosiaalityöntekijä turvautui kiirehtimiseen yrittäessään lavastaa hänestä perhesurmaajaa ajamansa huostaanoton oikeuttamiseksi: ”Olin lähtenyt pyytämään ja lopulta vaatimaan lastensuojelusta lainmukaisia avohuollon tukitoimia, joihin ei ollut varaa. Erityislapsiperheelle sopivia tukimuotoja ei ollut tarjolla, eikä sellaisia osattu räätälöidä. Kiireelliseen sijoitukseen varaa olisi kuitenkin ollut milloin vain. Niin myös laajoihin psykologisiin tutkimuksiin. Siitäkin huolimatta, että terapeutti, lääkärit ja sairaanhoitajat joiden vastaanotolla kävin yksin tai poikani kanssa, eivät olleet koskaan mitenkään ilmaisseet huolta mielenterveydestäni – väsymyksestäni ja yksinäisyydestäni sekä vähäisestä verkoston tuesta kylläkin.
Sosiaalityöntekijä toimi selkäni takana juuri siten, miten toimitaan valmisteltaessa kiireellistä sijoitusta. Hän metsästeli mahdollista diagnoosiani kaikkialta, kysyi isältä, voiko isä ottaa lapset luokseen ja piti kiirettä, ettei kukaan ehtisi tuoda positiivista näkemystään minusta – lapsen äidistä – ryhmän tietoon.. Tuntui oudolta, että sain sähköpostin perjantai-iltapäivästä, ja maanantaina piti olla kaikki aineisto valmiina. Käytännössä kukaan muu ei ehtisi reagoida asiaan mitenkään, paitsi sosiaalityöntekijä. Mistä moinen kiire, ihmettelimme terapeuttini kanssa.
Kammottavin todiste siitä, ettei selkäni takana puuhailu kestänyt päivän valoa, oli sähköposti, jonka sosiaalityöntekijä oli lähettänyt esimiehelleen: ”Otan nyt yhteyttä poikkeuksellisesti sähköpostitse, koska asiani on kiireellinen. Äiti puhuu toistuvasti perhesurmista!”
Sosiaalityöntekijä oli kirjoittanut kahdeksan sivua tajunnanvirtaa, jonka luettuani olin sanaton. Minusta ei ollut sanallakaan sanottu mitään positiivista tai hyvää. Tein kaiken väärin. Lastensuojelussa ei ollut mitään puutteita. Olin potentiaalinen perhesurmaaja.
Meidän perheemme kohdalla lastensuojelu siis tarkoitti sitä, että kymmenen ”asiantuntijaa” pohtivat sosiaalityöntekijän valikoimien tietojen ja kirjoituksen perusteella, mitä meidän perhe tarvitsisi.
Tuntematta ja tapaamatta meistä ketään. Lukemalla papereista asioista, joista suurin osa ei pitänyt edes paikkaansa. ”
7. Hallinto- oikeus laittomuuksien kumileimasimena
Moni ei tiedä, että lastensuojeluun ajautuneilla perheillä ei ole oikeutta edes puolueettomaan oikeudenkäyntiin. Käräjäoikeuden sijaan huostaanotto- oikeudenkäynnit käydään hallinto- oikeudessa, joka ei tunne tosiseikkaselvittelyä, näytönarviointia ja jonka asiantuntijat eivät koostu oikeusoppineista vaan sosiaalityöntekijöistä, jotka ovat usein syyllistyneet oikeusturvarikkomuksiin ennen hallinto- oikeuspestejään. Oikeastaan hallinto- oikeusmenettelyssä on kyse hallintovääryydestä, sillä hallinto- oikeudessa ei toteudu yksikään oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin kriteereistä.
Hallinto-oikeus Talentia -jäsenineen on totuttanut sosiaalityön asiakkaat lainsuojattomuuteen ja sosiaalityöntekijät ja hallinto-oikeuden asiantuntijat siihen, ettei työn etiikasta, laillisuudesta tai laadusta tarvitse kantaa minkäänlaista vastuuta. Helsingin hallinto-oikeuden asiantuntijana toimii sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentian erityisasiantuntija Alpo Heikkinen. Hän toimii lastensuojelupalveluita tarjoavan yrityksen osakkaana yhdessä Helsingin kaupungin sosiaalivirastossa työskennelleiden sosiaalityöntekijöiden kanssa ja on esittänyt julkisuudessa riippumattoman roolinsa vahvasti kyseenalaistavia sosiaalityöntekijöiden ja lastensuojelukäytäntöjen puolustuspuheita. Tällaiset kaksois- ja kolmoissidonnaisuudet, joista on tullut maan tapa vaarantavat vakavasti oikeudenkäyttömme ja maineemme oikeusvaltiona.
Hallinto-oikeusprosessin keskiössä ei ole lapsen tosiasiallisen tilanteen selvittäminen vaan sosiaalityöntekijän huostahakemus, jonka väitteille ei tarvitse esittää näyttöä.
Hallintotuomioistuimilta lastensuojelun avohuollon tukitoimien arvioiminen jää yleensä tekemättä, vaikka huostaanoton tärkein edellytys on niiden käyttäminen ennen huostaanottoon ryhtymistä. Tuomioistuimille riittää, että viranomainen on tehnyt jonkinlaisen luettelon avohuollon toimista, joiden ei tarvitse olla asiakkaan tarpeen mukaisia. Tukitoimiksi voidaan merkitä esim. tyhjänpäiväinen kokous, puhelinsoitto, uimahallin lippu, asiakkaan oma käynti työvoimatoimistossa tai turha huumeseulaus.
Varatuomari Leeni Ikosen mukaan ”hallintolainkäyttö ei sovellu lapsen asian käsittelyyn eikä takaa lapsen eikä perheenjäsenten oikeusturvaa. Oikeudenmukaisessa oikeudenkäynnissä viranomaisen on näytettävä menetelleensä oikein kajotessaan perus- ja ihmisoikeuksiin. Hallinto-oikeudessa todistustakka on käänteinen eli kansalaisen tulee "puhdistautua" viranomaisen väitteistä.
Tuomaritoiminnan ydin eli tosiseikkojen selvittäminen jää hallinto-oikeudessa tekemättä, kun päätökseen poimitaan lastensuojeluviranomaisen näkemystä tukevat seikat. Yksittäisen lapsen asia jää tutkimatta, ja menettely halvaantuu viranomaisen sekaviin asiakirjoihin ja prosessin hämäryyteen..Perheet ajetaan syvään epätoivoon, kun tuomioistuin luopuu puolueettoman tutkijan roolista.
Kun yhteiskuntaa puhuttavat sosiaalityöntekijöiden heikko koulutus ja mielivaltaiset työtavat, hallinto-oikeus pitää heitä asiantuntijoina.
Käytännössä tilanne on kestämätön suojelua tarvitsevan lapsen ja perheen kannalta."
Usko sijaishuollon katteettomiin lupauksiin
Lastensuojelun usko sijaishuollossa kasvavaan tulevaisuuden kunnon kansalaiseen ja veronmaksajaan estää havaitsemasta lasten ja perheiden nykyisyyden mahdollisuuksia. Tulevaisuuden fiktiivinen päämäärä tuntuu pyhittävän jatkuvat oikeusturvaloukkaukset, perheiden auttamatta jättämisen, sijaishuollon valvontapuutteet ja väärinkäytökset ja mitätöivän lasten omat toiveet ja osallisuuden tässä hetkessä.
Monet lastensuojeluyritykset toimivat edelleen lastensuojelubisneksen futuurikauppiaina vaikka aikaisemmatkin futuurit jäävät lunastamatta.
Sijaishuollon laitosten hoitolupaukset eivät useinkaan vastaa todellisuutta. Monissa laitoksissa puutteita on niin henkilöstömitoituksissa, tiloissa, henkilökunnan ammattitaidossa kuin tarjotuissa palveluissa. Oikein härski laitos voi laskuttaa psykiatrisesta erityisosaamisesta sen perusteella, että laitoksella on ollut haussa mutta vuosia täyttämättä psykiatrisen sairaanhoitajan virka.
Varatuomari Leeni Ikonen kuvaa sijoitustoimintaa näin: ”Lapsi, joka on otettu huostaan esimerkiksi koulunkäyntiongelmien takia, ei saakaan laadukasta opetusta. Usein käy niin, että lapsi joutuu käymään peruskoulunsa laitoksen keittiössä kotikoulussa laitoksen lähihoitajaopiskelijan ohjauksessa.
Lapsi, joka on otettu huostaan psykiatrisin perustein, ei saakaan psykiatrista hoitoa. Voi käydä niin, että laitoksen hoitajana oleva sosionomi tai lähihoitajaopiskelija toimivat hänen ”terapeutteinaan”.
Lapsiin kohdistetaan sijaishuollossa pakkoa, eristämistä ja epäasiallisia kasvatuskeinoja, simputusta, jotka aikaansaavat uhmaa, vihaa ja epäluottamusta viranomaisia kohtaan. Lapset sairastuvat, kun heidät erotetaan vanhemmistaan ja läheisistään. Kun lapsi ahdistuu koti-ikävässään, hänen sanotaan oireilevan ja hänelle syötetään psyykenlääkkeitä.”
Kelan tutkimusten mukaan vain murto-osa nuorista selviää lastensuojelun toimista. Tutkimuksen mukaan teini-iässä sijoitetuista pojista 80 % oli vielä 23–24-vuotiaina ilman peruskoulun jälkeistä koulutusta.
Kiero tutkimattomia hoitoja ja menetelmiä markkinoiva sosiaalipalvelukauppias, lapsibisneksen sisäänheittäjä käyttää täsmälleen samoja huijauksen menetelmiä kuin kiero autokauppias.
Huijari
- käyttää aina ylisanoja- lapsen etu/paras, parhaat käytännöt, tuki, intensiivinen, erityinen huolenpito
- antaa harhaanjohtavaa, puutteellista ja valheellista tietoa tutkimustuloksista tai salaa, ettei tieteellisesti tutkittua tietoa ole olemassakaan
- luo ryhmäpainetta ja ryhmäindoktrinaatiota
- ei kerro kaupan todellisista seurauksista ja kustannuksista
- kieltää ja hävittää henkilökohtaisen vastuun
- luo kiireettömissäkin tilanteissa kiire/ paniikkimielialan- esim. on toimittava välittömästi, " aika loppuu",
- estää henkilökohtaisen ja kiireettömän tutustumisen kohteeseen
Taltiointi tuo oikeusturvaa
Koska fabrikointi on erittäin yleistä, asiakkaiden kannattaa nauhoittaa kaikki keskustelut, puhelinsoitot ja tapaamiset lastensuojelun työntekijöiden kanssa. Asiakkaalla on omassa kodissaan automaattinen nauhoitusoikeus ilman lupapyyntöä tai erillistä ilmoitusta. Vain taltiointi takaa sen, että asiakas voi todistaa sosiaalityöntekijöiden kirjaamat valheelliset väittämät vääriksi. Erityislasten vanhemmat voivat saada asiantuntevaa juridista apua hoidollisiin huostaanottoyrityksiin järjestöjen kautta. Joskus laittoman hoidollisen sijoituksen ehkäisee vain lapsen piilottaminen, julkisuus tai maastapako.
Professori J.P. Roos ohjeistaa lastensuojelun asiakkaita seuraavasti: ”Missä vain voitte, kieltäkää tietojenne luovutus muille viranomaisille. Kysykää lastensuojeluviranomaisilta ovatko he pyytäneet tietoja teistä ja ilmoittakaa, että haluatte aina tietää kun he keskustelevat teidän asioistanne jonkun viranomaisen kanssa (lain mukaan näin pitäisi tapahtua automaattisesti). Pyytäkää saada nähdä kaikki teitä koskevat tiedot ja vaatikaa (kirjallisesti) korjattavaksi niissä olevat virheet (joita niissä tavallisesti on runsaasti!). Vain tällöin teillä on jonkinlaisia mahdollisuuksia puolustautua tilanteessa, jossa lapsenne halutaan ottaa teiltä pois.”
Sosiaalityöntekijän ”sanoitukset” säveltää poliisi ja sovittaa hallinto-oikeus. Tuottajana häärii voitonmaksimointiin tähtäävä sijaishuolto. Niistä muodostuu lastensuojeluperheille helvetin portit avaavia tritonuksia.
Muita aiheeseen liittyviä linkkejä:
☞ Yhteiskuntakriittinen feministi-blogi
☞ Sosiaalityön & psykiatrian palvelujärjestelmiä ei tehty asiakkaille
☞ Ylen uutispommi: Sossut juoksee!
☞ Isän avoin kirje Veikkarille: Vessa kaiken ratkaisuna!
☞ Huoli puheeksi – mille huolen vyöhykkeelle työntekijäsi sijoittuu?
☞ Hyvä Satakunnan tai Pirkanmaan alueen lastensuojelun asiakasperheen huoltaja
☞ ”Jos et ole kiltisti tulee valkolainen ja vie sinut”
☞ Lastensuojelun puhtauskultti
☞ Valesossujen valeasiakkaat
☞ Sosiaalityön&psykiatrian palvelujärjestelmiä ei tehty asiakkaille...
☞ 100 shades of grey - sosiaalityön seksuaalikäsityksiä ohjaavat arvot ja ideologiat
☞ ECCE HOMO: sossu selvittää vauvan potentiaalista homoutta!
☞ Valesossujen valekirjaukset
☞ Miksi mummula ei kelpaa sijaisperheeksi? Kuuntele nauha!
☞ LAITTOMUUS: Helsingin lastensuojelu takavarikoi asiakkaiden puhelimet. Kuuntele nauhoite!
RSS Feed
