Lastensuojelu väärentää asiakirjoja ilman rangaistuksen riskiä

28/11/2017

Valehtelu ja väärentäminen lastensuojelussa onnistuu ilman rangaistuksen riskiä

Kaikkein pahin ongelma lastensuojelussa on se, että lastensuojelun toimijat, niin virkamiehet kuin myös he, jotka vastaanottavat toimeksiantoja kunnan tai kaupungin lastensuojelulta [ja etenkin nämä viimeksi mainitut] voivat antaa oikeudelliseen käyttöön törkeän valheellisia taikka kuvitteellisia lausuntoja lapsesta ja perheestä käytännössä ilman pienintäkään sanktion vaaraa.

Valehtelusta ja väärentämisestä lastensuojelun virka-asioissa on tullut maan tapa.

Siihen että viime vuosina valehtelemisesta ja väärentämisestä virkatasolla on tullut maan tapa, lienee myötävaikuttanut se, että suullinen, totuusvakuutuksella annettava todistelu hallintoasiassa ei ole enää mahdollista. Hallintolain 40 § - suullinen todistelu jäi jo lakia säädettäessä liki 15 vuotta sitten torsoksi. Lakiin on jätetty kirjaamatta se, mikä on toimivaltainen taho, joka suulliseen kuulemiseen asianosaisen tai muun asiassa toimivan henkilön määrää.

Virkamiesten tiedossa on, että enää heitä ei voi määrätä vahvistamaan väitteitään totuusvakuutuksella (aiemmin valaehtoisesti). He tietävät, että julkisoikeuden ja hallinto-oikeuden tasolla heillä ei missään tilanteessa ole käytännössä riskiä joutua rangaistavaksi, vaikka he jäisivät kiinni valehtelusta ja väärentämisestä.

Tarkistin Helsingin, Vaasan ja Oulun hallinto-oikeudesta, miten usein näissä on ollut asia käsiteltävänä hallintolain 40 §:n mukaisesti. Vastaus: ei koskaan.

Hallinto-oikeuden ja julkisoikeuden tasolla totuusvakuutuksella annettua vahvistusta hallintoasiassa (hallintomenettelyssä) olevaan asiaan ei voi enää saada.

Virkavastuuta ei käytännössä ole

Enää sellaista kuin virkavastuu ei ole olemassa muuta kuin periaatteessa, ehkä, rikosoikeuden tasolla. Ehkä -sana sen vuoksi, koska oikeuskäytännöstä ei juuri tukea tule siihen, että rikosprosessilla virkamiehen moitittaviin tekoihin saataisiin korjausta taikka teoista kärsivälle osapuolelle oikeutta saatikka korvauksia, silloin kun vastaajana on julkinen valta ja julkisen vallan käyttäjä.

Asian käsittely rikosprosessissa yleisen oikeuslaitoksen puolella edellyttää sitä, että valehtelevaa ja väärentävää virkamiestä vastaan on nostettava kanne kansalaisen omalla, henkilökohtaisella riskillä.

Käytännössä rikosprosessi virkamiestä vastaan tarkoittaa, että yksityisen henkilön olisi haastettava oikeuteen virkamiehen työnantaja eli kunta tai valtio. Kenen varallisuus riittää siihen, että hän ottaa riskin myös kunnan ja valtion oikeudenkäyntikulujen maksamisesta, jos jutun häviää? Tappion riski on mitä tahansa 5.000 – 200.000 euron väliltä.

Perustuslain tarkoittamaa oikeusturvaa Suomen kansalaisella ei ole, koska virkamiehille on tosiasiallisesti annettu velvoite valehdella ja väärentää niin, jotta 1) julkiselle vallalle ei aiheudu kustannuksia vastuiden vuoksi, ja jotta 2) kunnat saisivat perusteet korotettujen valtionosuuksien maksatushakemusten laatimiseksi.

Tuon mitä korotetuista valtionosuuksista mainitsin, todistin päteväksi valtiontalouden tarkastusvirastolle vuosia sitten tekemissäni kahdessa ”ilmiannossa”. Silloin kyse oli koulutoimen ja terveydenhuollon perusteettomista maksatushakemuksista ns. haamuoppilaiden perusteella.
Valtiontalouden tarkastusvirasto lähetti minulle kiitoskirjeen molemmista tapauksissa. Selvityspyyntöni osui määrällisesti erittäin merkittäviin, kuntien maanlaajuisiin taloudellisiin väärinkäytöksiin, jotka johtivat mm. lainmuutoksiin ja ko. maksatuksia koskevien ohjeiden tarkentamiseen.

Nykyisin korotettujen valtionosuuksien oikeudettomat maksatukset tapahtuvat pääasiallisesti lastensuojelussa.

Lukumääräisesti arvioituna tämänkaltaiset väärinkäytökset eivät enää tapahdu niinkään terveydenhuollon ja koulutoimen puolella kuin lastensuojelussa. Siihen on looginen syy: vain lastensuojelussa on vielä virkakuntaa, joka on kaiken juridisen valvonnan ulkopuolella kaikenkattavan salassapito-oikeuden piirissä.
Eräiden 90-luvulla ja 2010-luvulla asetettujen säädösten seurauksena yhtä aukotonta valtaa ”salaisiin operaatioihin” koulu- ja terveydenhoitosektorilla ei enää ole siinä määrin kuin lastensuojelussa.

Lastensuojelu ei oikaise kirjauksiaan - poliisi ei tutki, syyttäjä ei syytä eikä tuomari tuomitse

Kuntien lastensuojelu on taho, jossa virkakunta saattaa jopa leuhkia sillä, että he ovat kaiken lainsäädännön ja lainvalvonnan yläpuolella. Heidän ei tarvitse noudattaa edes oikeuden päätöksiä lastensuojelun asiakkuudessa, joka on heidän vastuullaan.

Rikosprosessilla ei tässä maassa kansalainen virka-asioissa oikeutta saa.
Lienee julkinen tosiasia, josta ei puhuta, että poliisitoimen oikeuskäytäntö rikosasioissa on se, että oman paikkakunnan poliisin toimin virkamiestä ei oikeuteen asti viedä. Muuta vaihtoehtoa ei ole muulloin kuin silloin, kun mediamyllytys on pyörinyt asian ympärillä niin kiivaana, että on olemassa riski yleisestä oikeuden halveksunnan heräämisestä, jos oikeusprosessi ei käynnisty.

Lähes jokainen rikosilmoitus, joka edes sivuaa lastensuojelun tai koulutoimen virkamiestä tai virkamiestä yleensäkin, päätyy paikallispoliisin tekemään tutkinnankeskeyttämispäätökseen ilman sen kummempia perusteluja taikka tarkennusta keskeyttämispäätöksen ”prosessuaalisista syistä”.

Hallinto-oikeuden ja julkisoikeuden tasolla ei varsinkaan lastensuojelussa ole olemassa mitään virkavastuuta.

Edes törkeimmistä, viranomaisten omilla dokumenteilla todistettavista valheista virkamiestä ei vastuuseen saa kuin erittäin harvoin.

Koko kelvoton virkakunnan mielivallan käyttö maksimoituu sekä määrällisesti että törkeydessään kuntien lastensuojelussa.

Asiaan saa vahvistuksen esim. keneltä tahansa tamperelaiselta juristilta. He eivät ota hoitaakseen toimeksiantoa, joka koskee lastensuojelun asiakaskirjauksiin tehtyjä totuudenvastaisia väitteitä – ei edes silloin, kun on kiistattomat todisteet sen osoittamiseksi, että lastensuojelun kirjaukset ovat ihan hatusta vedettyä vedätystä ja suoranaista valehtelua.

Arvata voi, miten tällainen tietoisesti, suunnitelmallisesti ja tarkoitushakuisesti viranomaisrekistereihin kasattu valheellinen ”asiakasdokumentaatio” vaikuttaa hallinto-oikeudessa, jossa päätökset tehdään olemassa olevan asiakirja-aineiston perusteella.

Kolme kertaa kolmen eri juristin sanomana kolme omaa asiakastani on saanut juristilta kielteisen vastauksen, kun asiakkaani ovat tarvinneet juridista apua lastensuojelussa tehtyjen totuudenvastaisten kirjausten oikaisemiseksi. Juristien vastaus on samaa muotoa: ”Ei ne kuitenkaan korjaa!”

Esimerkiksi Tampereella on yleisesti juristien tiedossa, että mitään korjauksia ilmiselvissäkään tapauksissa lastensuojelun väärentämiin asiakirjoihin ei saa. Oma kokemukseni kunnista, joissa juristipalveluja ei ole saatavissa, on täsmälleen sama. Lastensuojelu pitää valheistaan kiinni kynsin, hampain.

Tavallista on, että koston pelossa lastensuojelun asiakkuuksissa vanhemmat eivät uskalla edes vaatia korjattavaksi törkeitä virheitä, mitä heistä on asiakasrekistereihin totuudenvastaisesti kirjattu.

Kai ne väärät kirjaukset tarvitaan korotettujen valtionosuuksien kalastelemiseksi ja tasaisen kassavirran varmistamiseksi kaupungin käyttämille lasten sijoituslaitoksille koska tahansa, aina tarvittaessa.

Esko Leipälä

Lokakuun Liike suosittaa aina tarkistamaan lastensuojelun asiakirjat: http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tarkista-omat-asiakirjasi

Comments

Lastensuojelu väärentää asiakirjoja ilman rangaistuksen riskiä

LL-Uutiset

Arkisto

Kategoriat