Sosiaalityön tutkija Aino Kääriäisen mukaan salassapitovelvoite ei ehkäissyt viranomaisten yhteistyötä Eerikan tapauksessa.
Kääriäinen pohti kiitettävän rehellisesti ja ällistyttävän rohkeasti Eerikan kuoleman syitä; sosiaalityön subjektiivista harkintavaltaa ja analyyttisen työotteen puutetta, Eerikan biologisen äidin sivuuttamista ja ja tämän havaintojen tulkintaa "huoltoriidaksi", biologisen isän ja äidin kaksoisstandardeja sijoituksen suhteen, isän "yhteistyöhalukkuuden" luoman positiivisen ensivaikutelman vääristävää vaikutusta työskentelyyn ja työntekijöiden tarvetta ottaa puolia näennäistä puolueettomuuttaan todistellakseen (Talentia, 2/2016, 18-20).
Valitettavasti bisnesmiehet ja poliitikot onnistuivat kritiikittömän median avulla valjastamaan Eerikan kuoleman poliittisiin pyrkimyksiinsä: tietosuojan murtamiseen, viranomaisyhteistyön ja kontrollin lisäämiseen, pysyvän huostaanoton lobbaamiseen...
Julkisuudessa ja jopa sosiaalityön tutkimuksissa jaksetaan kuitenkin vieläkin toistella, kuinka salassapito estää viranomaisyhteistyön ja etteivät sosiaalityöntekijät muka voisi antaa näkökulmaansa asiakastapauksiin (esim. Virtanen 2015).
Väite, ettei sosiaalityöntekijä voisi kommentoida asiakasta tai tuoda näkökulmaansa esiin asiakasprosessissa salassapitovelvoitteen takia on osoitus tietämättömyydestä ja/ tai havaintokyvyn puutteesta lastensuojelun prosessien ja oikeudenkäytön suhteen.
Todellisuudessa sosiaalityöntekijän näkökulmalla on monopoli ja se hallitsee niin asiakaskirjauksia, mediaa, moniammatillista yhteistyötä, hallinto- oikeuskäsittelyä kuin lastensuojelun tutkimusta ja laillisuusvalvontaa.
Sosiaalityöntekijän näkökulma hallitsee lastensuojeluprosessia sen joka vaiheessa.
Jo ennen prosessin alkua sosiaalityöntekijät voivat ”ennakkotiedottaa” kumppaneitaan asiakkaan ominaisuuksista ja tilata aikomille toimenpiteilleen etukäteisoikeutuksia esim. lastensuojeluilmoituksia, - lausuntoja ja rikosilmoituksia.
Sosiaalityöntekijällä on valta editoida asiakasdokumenteista oman näkökulmansa mukainen poistamalla siitä asiakkaan vanhemmuutta tukeva materiaali. Tätä valtaa myös käytetään.
Sosiaalityöntekijän näkökanta selviää aina asiakaspapereista, joihin ei jätetä kirjaamatta asiakkaasta mitään vähänkään epäilyttäväksi tulkittavaa. Niin asiakkaiden kuin lastensuojelusta kiinnostuneiden toimittajien kannattaa aina lukea läpi asiakasdokumentit. Asiakkaille ne ovat usein ainoa keino selvittää millaisena sosiaalityöntekijä kokee perheen, mitä epäilee ja mitä perheen varalle on suunniteltu.
Mitään muita lastensuojelun päätöksentekoon vaikuttavia tietolähteitä asiakasdokumenttien lisäksi ei ole.
Nykyisen tutkimustiedon valossa voi väittää, että lastensuojelun asiakaskirjaukset eivät sellaisenaan kerro asiakkaista tai heidän tarpeistaan tai elämästään. Ne on luotu kertomaan ja kertovat ensisijaisesti sosiaalityön ja sosiaalityöntekijöiden tarpeista ja tulkinnoista.
Joskus ne kertovat myös silkasta huolimattomuudesta. Varatuomari Outi Mannonen kuvailee virheellisten lastensuojeluasiakirjojen kaavan: ”Ensin kirjataan ylös aiheeton epäily. Seuraava työtekijä käsittää sen faktaksi ja lisää kirjauksiin omat luulonsa. Seuraava työntekijä alkaa kirjausten perusteella tehdä huostaanottohakemusta. Kukaan ei perehdy siihen, mitä oikeasti on tapahtunut.”
Sosiaalitoimen viivyttely ja kieltäytyminen asiakaspaperitoimituksissa on varma merkki siitä, että asiakasprosessi ei ole sujunut lain mukaan. Laittomissa lastensuojeluprosesseissa asiakas saakin tutustua omiin papereihinsa vasta hallinto- oikeudessa.
Sosiaalityön subjektiivinen tiedonmuodostus vaarantaa asiakkaan oikeusturvan ja sosiaalityön tutkimuksen
Sosiaalityöntekijän näkökulmaa voi verrata häiriintyneeseen mentalisaatioon tai rikkinäisen puhelimen efektiin, jossa sosiaalityöntekijän keräilemät mutut ja huhut ja fabrikoidut asiakirjat muodostavat sekavan ja subjektiivisen tulkintojen, valheiden, virheiden ja väärinymmärrysten vyyhdin, jota asiakkaalla ei ole lupa oikoa. Tätä vyyhteä lähdetään kierrättämään ja kerryttämään lisää ongelmia moniammatilliseen ryhmään, hallinto- oikeuteen ja sijaishuoltopaikkaan kunnes siihen on hirtetty lapsi ja koko perhe.
Perustellusti voi väittää, että sosiaalityön tutkimus tarvitsisi huostaanottoa. Tutkimustieto osoittaa, että sosiaalityön tiedonmuodostuksen avohuollon tukitoimet (asiakasosallisuus ja - palaute) ovat osoittautuneet riittämättömiksi, toimimattomiksi ja mahdottomiksi toteuttaa.
Suomessa lastensuojelun asiakas ei voi vaikuttaa tehtyihin merkintöihin (esim. Jokinen, 2014) eikä korjata niitä, vaikka voisi todistaa väittämät vääriksi. Lastensuojelun dokumentoinnin taso on heikkoa eikä sosiaalityöntekijä korjaa edes todistetusti virheellisiä merkintöjään vaan arkistoi niitä jopa 75 vuotta.
Sosiaalityöntekijä voi valikoida asiakkaan dokumenteista pois asiakkaan syyttömyyttä tukevan näytön ja asiakasta puoltavien dokumenttien "katoaminen" onkin lastensuojelussa huolestuttavan yleistä.
Salassapitovelvoite ei ole estänyt eikä estä sosiaalityöntekijää lähettämästä moniammatillisille työryhmille, psykiatrian yksiköille tai poliisille pelkkiä mielipiteitä tai subjektiivisia tuntemuksia sisältävät "tietonsa" tai "selvityksensä".
Salassapito ei estä sosiaalityöntekijää pyytämästä miltä hyvänsä taholta päivähoidosta, koulusta, perheneuvolasta, a- klinikalta, ensi- ja turvakodista, poliisilta, mielenterveystoimistosta tai terapeuteilta asiakkaasta tehtyjä mahdollisia merkintöjä ilman aikarajausta tai irroittamasta esim. terapiaistunnoissa tai perhetyöntekijän kanssa käydyistä keskusteluista tehtyjä merkintöjä asiayhteyksistään.
Sosiaalihuollon asiakaslaki ja hallinto- oikeusmenettely kääntyy asiakkaan vahingoksi
Sosiaalipolitiikan professori J.P. Roosin mukaan "Ikävä kyllä juuri sosiaalihuollon asiakaslaki antaa viranomaisille myös yllin kyllin mahdollisuuksia käyttää salassa pidettäviä tietoja hyväkseen asiakkaitaan vastaan. Viranomainen voi levittää tietoja viraston sisällä melko huolettomasti, lähetellä niitä muille viranomaisille ja tuomioistuimelle, kunhan vain maaginen sanayhdistelmä ”lapsen etu” sitä vaatii.
Salassapitovelvollisuuden ja toisaalta tiedonantovelvollisuuden rikkomisesta on tiedossa jopa rangaistuksia, mutta kaiken kaikkiaan sosiaalihuollon asiakaslaki (so. laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista) on nähdäkseni enemmänkin laki sosiaalihuollon virkamiesten oikeuksista saada ja käyttää asiakasta koskevaa tietoa miten vain haluavat. "
Salassapitovelvoite ei estä sosiaalityöntekijää varustamasta jokaista tahoa, jonne hän keksii asiakkaansa lähettää tarkistamattomien ja subjektiivisten näkemystensä ja väittämiensä tulvalta. Näin varmistetaan, että asiakkaan arviointia tai tutkimista ei tehdä puolueettomasti puhtaalta pöydältä vaan aina sosiaalityöntekijän "ennakkotietojen" ohjaamana.
Salassapito ei estä asiakkaan panettelua moniammatillisessa yhteistyössä. Huoliluokitteluista ja yrityksistä sommitella asiakkaille erilaisia häiriöitä ja diagnooseja on tullut viranomaishuvia ja laillista solvaamista. Lastensuojelussa virkailijoiden mutu-diagnooseja asiakkaista käytetään virkailjoiden keskinäisen yhteisöllisyyden rakentamiseen vaikka pelkkä mt- epäily estää usein myös asiakkaan somaattisten vaivojen hoidon terveydenhuollossa. "Kenties huoliluokittelu tarjoaa jonkinlaista yhteisöllistä liimaa; kukaties koetaan yhteisyyttä, kun päästään tekemään ja jakamaan "amatööridiagnooseja" huolikäsitteitä kääntäen, Tom Arnkil ja Kai Alhanen arvioivat.
Huostaanottohakemus on sosiaalityöntekijän yksipuolinen mielipidelausunto, johon lapsi, vanhemmat , heidän sukunsa ja muut perheen todellisen tilanteen tuntevat eivät voi vaikuttaa. Huostahakemuksesta, joka on pikemminkin syytekirjelmä kuin asiallinen dokumentti on yleensä karsittu pois kaikki vanhempien vanhemmuutta puoltava näyttö. Hallinto- oikeus ei vaadi sosiaalityöntekijältä faktanäyttöä ja voi ohittaa tai mitätöidä perheiden vastakkaiset todistukset.
Hallinto- oikeus lähtee olettamasta viranomaislausunnon oikeellisuudesta, jota ei tarvitse todistaa. Asianajaja Outi Mannosen sanoin: "Usein unohdetaan, että lastensuojelutoimet perustuvat( usein epäpätevän ja puutteellisen ammattitaidon ja elämänkokemuksen omaavan) sosiaalityöntekijän mielipiteeseen." Sosiaalityöntekijät yleensä vielä rankaisevat lastensuojelulaittomuuksista julkisuudessa kertovia perheitä rikossyytteillä ja /tai määräämällä heille lastensuojelun edunvalvojan.
Suomessa lastensuojeluasiakkuudet ja -prosessit aloittaa ja lopettaa yksinomaan sosiaalityöntekijän näkemys.
Perheiltä puuttuu edelleen puolueeton tutkinta ja oikeudenmukainen oikeudenkäynti
Tiina- äiti kertoo lastensuojelun salassapidosta näin:
"Olimme aivan julkista riistaa kaikille. Meillä ei ollut minkäänlaista yksityisyyden suojaa. Koska tahansa saattoi kuka tahansa soittaa ja ehdottaa mitä vain. Numeroni ja tietoni olivat yleisessä jaossa.
Meidän perheemme kohdalla lastensuojelu siis tarjoitti sitä, että kymmenen ”asiantuntijaa” pohtivat sosiaalityöntekijän valikoimien tietojen ja kirjoituksen perusteella, mitä meidän perhe tarvitsisi.
Tuntematta ja tapaamatta meistä ketään.
Lukemalla papereista asioista, joista suurin osa ei pitänyt edes paikkaansa."
Salassapitovelvoite ei estä sosiaalityöntekijää toimittamasta hallinto- oikeudelle tai moniammatilliselle työryhmälle miltä hyvänsä taholta kerättyä tarkistamatonta ja pelkästään negatiivisia käsityksiä sisältävää ajallisesti rajoittamatonta aineistoa, josta on valikoitu pois kaikki vanhempien vanhemmuutta tai lapsen kotiinjäämistä puoltava materiaali.
Varatuomari Leeni Ikosen mukaan "Lastensuojeluviranomainen toimittaa hallinto-oikeudelle sekavaa aineistoa, jossa viranomaisen käsitykset, mielipiteet, omat ennakkoasenteet ja tosiseikat sekoittuvat toisiinsa ja muodostavat vakavan oikeusturvaongelman lapselle, tämän äidille ja isälle eli hallintotuomioistuimessa asioivalle kansalaiselle. Kaikki aineisto hyväksytään oikeudenkäyntiaineistoksi, ilman näytön ja todistusteemojen nimeämistä."
Huostaanottotapauksissa perheitä eivät koske normaalit oikeusvaltioperiaatteet esim. puolueeton tutkinta tai oikeudenmukainen oikeudenkäynti. Hallinto- oikeus hyväksyy sosiaalityöntekijöiden hakemukset kumileimasimen varmuudella. Hallinto- oikeuden, toisin kuin käräjäoikeuden toimenkuvaan ei kuulu selvittää onko hakemus perusteltu, onko huolenaiheista mitään näyttöä tai edes onko epäiltyä kaltoinkohtelua tapahtunut. Hallinto- oikeutta kiinnostavat vain muotoseikat eli että huostahakemus on laadittu byrokratian sääntöjen mukaan.
Lasten ja perheiden oikeusturva ei siis toteudu huostaanotoissa millään tasolla, ei edes tuomaritoiminnan tärkeimmässä perusasiassa, tosiseikkojen selvittämisessä.
Sosiaalityön kaksoisstandardit: työntekijän kertoma on palkittavaa asiantuntijatietoa, asiakkaan kertoma on rangaistavaa vihapuhetta
Omasta kohtelustaan kertominen ja oman asiakastapauksensa julkistaminen on perheiden ainoa oikeussuojakeino mutta valtava riski. Sosiaalityössä vihapuheeksi tulkitaan vain puhe, jota viranomaiset vihaavat eli asiakkaiden kertomat viranomaisten väärinkäytöksistä. Viranomaisten harjoittama asiakkaan panettelu ja solvaaminen sen sijaan tulkitaan asiantuntijatiedoksi ja erityisosaamiseksi. Asiakkaan joukkopanettelua nimitetään moniammatilliseksi yhteistyöksi.
Lastensuojelussa jo epäily siitä, että perhe aikoo julkistaa oman huostaanottotapauksensa julkisuudessa on rikossyytteen aihe ja riittävä peruste määrätä lapselle lastensuojelun edunvalvoja eli viedä vanhemmalta puheoikeus lapsen asioissa.
Salassapitovelvoite ei siis estä sosiaalityöntekijää keräämästä , käyttämästä tai levittelemästä asiakkaasta keräämiään tietoja miten haluaa tai tulkitsemasta asiakasta miten haluaa. Asiakasta voi rangaistuksetta kommentoida ja tulkita huostaprosessin jokaisessa vaiheessa kaikille prosessiin osallistuville juuri siten kuin kehtaa tai haluaa.
Myös lastensuojelun asiakkaista ryhmänä on lupa antaa väärää ja värittynyttä tietoa ja sosiaalihallinnon johto onkin onnistunut vuosikaudet estämään riippumattoman tutkimuksen niin lastensuojeluasiakkuuksien syistä ja vaikutuksista kuin sijaishuollon olosuhteista.
Vain mediaan, sosiaali- ja terveystoimen ulkopuolelle tapahtuvaa yksittäisen asiakkaan kommentointia nimellä ei pidetä suotavana.
Syyksi kerrotaan sosiaalityöntekijän salassapitovelvoite.
Muita Lokakuun liikkeen uusia julkaisuja
☞ Rikkaiden talouspopulismi ja natsisympatiat
☞ Helsingissä ei vieläkään kontaktoiduta ja kuulla lasta
☞ Toivosta ei kannata luopua
☞ Sijaishuollon Hullunkuriset Riskiperheet
☞ Kuka tarkkailee ketä - Rajaton sosiaalityöntekijä
☞ Pihakoivu- lapsibisnesryppään tehokas asiakashankinta ja rahastus
☞ Väkivalta sijaishuollossa onkin biovanhempien syytä ja sijoitettujen tietämättömyyttä?
☞ Omaiset osallisiksi mielenterveystyöhön
☞ Saila Nummikoski ei vastaa tarpeisiimme - Helsingin lastensuojelun uusi johto jatkaa edellistä linjaa
Kääriäinen pohti kiitettävän rehellisesti ja ällistyttävän rohkeasti Eerikan kuoleman syitä; sosiaalityön subjektiivista harkintavaltaa ja analyyttisen työotteen puutetta, Eerikan biologisen äidin sivuuttamista ja ja tämän havaintojen tulkintaa "huoltoriidaksi", biologisen isän ja äidin kaksoisstandardeja sijoituksen suhteen, isän "yhteistyöhalukkuuden" luoman positiivisen ensivaikutelman vääristävää vaikutusta työskentelyyn ja työntekijöiden tarvetta ottaa puolia näennäistä puolueettomuuttaan todistellakseen (Talentia, 2/2016, 18-20).
Valitettavasti bisnesmiehet ja poliitikot onnistuivat kritiikittömän median avulla valjastamaan Eerikan kuoleman poliittisiin pyrkimyksiinsä: tietosuojan murtamiseen, viranomaisyhteistyön ja kontrollin lisäämiseen, pysyvän huostaanoton lobbaamiseen...
Julkisuudessa ja jopa sosiaalityön tutkimuksissa jaksetaan kuitenkin vieläkin toistella, kuinka salassapito estää viranomaisyhteistyön ja etteivät sosiaalityöntekijät muka voisi antaa näkökulmaansa asiakastapauksiin (esim. Virtanen 2015).
Väite, ettei sosiaalityöntekijä voisi kommentoida asiakasta tai tuoda näkökulmaansa esiin asiakasprosessissa salassapitovelvoitteen takia on osoitus tietämättömyydestä ja/ tai havaintokyvyn puutteesta lastensuojelun prosessien ja oikeudenkäytön suhteen.
Todellisuudessa sosiaalityöntekijän näkökulmalla on monopoli ja se hallitsee niin asiakaskirjauksia, mediaa, moniammatillista yhteistyötä, hallinto- oikeuskäsittelyä kuin lastensuojelun tutkimusta ja laillisuusvalvontaa.
Sosiaalityöntekijän näkökulma hallitsee lastensuojeluprosessia sen joka vaiheessa.
Jo ennen prosessin alkua sosiaalityöntekijät voivat ”ennakkotiedottaa” kumppaneitaan asiakkaan ominaisuuksista ja tilata aikomille toimenpiteilleen etukäteisoikeutuksia esim. lastensuojeluilmoituksia, - lausuntoja ja rikosilmoituksia.
Sosiaalityöntekijällä on valta editoida asiakasdokumenteista oman näkökulmansa mukainen poistamalla siitä asiakkaan vanhemmuutta tukeva materiaali. Tätä valtaa myös käytetään.
Sosiaalityöntekijän näkökanta selviää aina asiakaspapereista, joihin ei jätetä kirjaamatta asiakkaasta mitään vähänkään epäilyttäväksi tulkittavaa. Niin asiakkaiden kuin lastensuojelusta kiinnostuneiden toimittajien kannattaa aina lukea läpi asiakasdokumentit. Asiakkaille ne ovat usein ainoa keino selvittää millaisena sosiaalityöntekijä kokee perheen, mitä epäilee ja mitä perheen varalle on suunniteltu.
Mitään muita lastensuojelun päätöksentekoon vaikuttavia tietolähteitä asiakasdokumenttien lisäksi ei ole.
Nykyisen tutkimustiedon valossa voi väittää, että lastensuojelun asiakaskirjaukset eivät sellaisenaan kerro asiakkaista tai heidän tarpeistaan tai elämästään. Ne on luotu kertomaan ja kertovat ensisijaisesti sosiaalityön ja sosiaalityöntekijöiden tarpeista ja tulkinnoista.
Joskus ne kertovat myös silkasta huolimattomuudesta. Varatuomari Outi Mannonen kuvailee virheellisten lastensuojeluasiakirjojen kaavan: ”Ensin kirjataan ylös aiheeton epäily. Seuraava työtekijä käsittää sen faktaksi ja lisää kirjauksiin omat luulonsa. Seuraava työntekijä alkaa kirjausten perusteella tehdä huostaanottohakemusta. Kukaan ei perehdy siihen, mitä oikeasti on tapahtunut.”
Sosiaalitoimen viivyttely ja kieltäytyminen asiakaspaperitoimituksissa on varma merkki siitä, että asiakasprosessi ei ole sujunut lain mukaan. Laittomissa lastensuojeluprosesseissa asiakas saakin tutustua omiin papereihinsa vasta hallinto- oikeudessa.
Sosiaalityön subjektiivinen tiedonmuodostus vaarantaa asiakkaan oikeusturvan ja sosiaalityön tutkimuksen
Sosiaalityöntekijän näkökulmaa voi verrata häiriintyneeseen mentalisaatioon tai rikkinäisen puhelimen efektiin, jossa sosiaalityöntekijän keräilemät mutut ja huhut ja fabrikoidut asiakirjat muodostavat sekavan ja subjektiivisen tulkintojen, valheiden, virheiden ja väärinymmärrysten vyyhdin, jota asiakkaalla ei ole lupa oikoa. Tätä vyyhteä lähdetään kierrättämään ja kerryttämään lisää ongelmia moniammatilliseen ryhmään, hallinto- oikeuteen ja sijaishuoltopaikkaan kunnes siihen on hirtetty lapsi ja koko perhe.
Perustellusti voi väittää, että sosiaalityön tutkimus tarvitsisi huostaanottoa. Tutkimustieto osoittaa, että sosiaalityön tiedonmuodostuksen avohuollon tukitoimet (asiakasosallisuus ja - palaute) ovat osoittautuneet riittämättömiksi, toimimattomiksi ja mahdottomiksi toteuttaa.
Suomessa lastensuojelun asiakas ei voi vaikuttaa tehtyihin merkintöihin (esim. Jokinen, 2014) eikä korjata niitä, vaikka voisi todistaa väittämät vääriksi. Lastensuojelun dokumentoinnin taso on heikkoa eikä sosiaalityöntekijä korjaa edes todistetusti virheellisiä merkintöjään vaan arkistoi niitä jopa 75 vuotta.
Sosiaalityöntekijä voi valikoida asiakkaan dokumenteista pois asiakkaan syyttömyyttä tukevan näytön ja asiakasta puoltavien dokumenttien "katoaminen" onkin lastensuojelussa huolestuttavan yleistä.
Salassapitovelvoite ei ole estänyt eikä estä sosiaalityöntekijää lähettämästä moniammatillisille työryhmille, psykiatrian yksiköille tai poliisille pelkkiä mielipiteitä tai subjektiivisia tuntemuksia sisältävät "tietonsa" tai "selvityksensä".
Salassapito ei estä sosiaalityöntekijää pyytämästä miltä hyvänsä taholta päivähoidosta, koulusta, perheneuvolasta, a- klinikalta, ensi- ja turvakodista, poliisilta, mielenterveystoimistosta tai terapeuteilta asiakkaasta tehtyjä mahdollisia merkintöjä ilman aikarajausta tai irroittamasta esim. terapiaistunnoissa tai perhetyöntekijän kanssa käydyistä keskusteluista tehtyjä merkintöjä asiayhteyksistään.
Sosiaalihuollon asiakaslaki ja hallinto- oikeusmenettely kääntyy asiakkaan vahingoksi
Sosiaalipolitiikan professori J.P. Roosin mukaan "Ikävä kyllä juuri sosiaalihuollon asiakaslaki antaa viranomaisille myös yllin kyllin mahdollisuuksia käyttää salassa pidettäviä tietoja hyväkseen asiakkaitaan vastaan. Viranomainen voi levittää tietoja viraston sisällä melko huolettomasti, lähetellä niitä muille viranomaisille ja tuomioistuimelle, kunhan vain maaginen sanayhdistelmä ”lapsen etu” sitä vaatii.
Salassapitovelvollisuuden ja toisaalta tiedonantovelvollisuuden rikkomisesta on tiedossa jopa rangaistuksia, mutta kaiken kaikkiaan sosiaalihuollon asiakaslaki (so. laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista) on nähdäkseni enemmänkin laki sosiaalihuollon virkamiesten oikeuksista saada ja käyttää asiakasta koskevaa tietoa miten vain haluavat. "
Salassapitovelvoite ei estä sosiaalityöntekijää varustamasta jokaista tahoa, jonne hän keksii asiakkaansa lähettää tarkistamattomien ja subjektiivisten näkemystensä ja väittämiensä tulvalta. Näin varmistetaan, että asiakkaan arviointia tai tutkimista ei tehdä puolueettomasti puhtaalta pöydältä vaan aina sosiaalityöntekijän "ennakkotietojen" ohjaamana.
Salassapito ei estä asiakkaan panettelua moniammatillisessa yhteistyössä. Huoliluokitteluista ja yrityksistä sommitella asiakkaille erilaisia häiriöitä ja diagnooseja on tullut viranomaishuvia ja laillista solvaamista. Lastensuojelussa virkailijoiden mutu-diagnooseja asiakkaista käytetään virkailjoiden keskinäisen yhteisöllisyyden rakentamiseen vaikka pelkkä mt- epäily estää usein myös asiakkaan somaattisten vaivojen hoidon terveydenhuollossa. "Kenties huoliluokittelu tarjoaa jonkinlaista yhteisöllistä liimaa; kukaties koetaan yhteisyyttä, kun päästään tekemään ja jakamaan "amatööridiagnooseja" huolikäsitteitä kääntäen, Tom Arnkil ja Kai Alhanen arvioivat.
Huostaanottohakemus on sosiaalityöntekijän yksipuolinen mielipidelausunto, johon lapsi, vanhemmat , heidän sukunsa ja muut perheen todellisen tilanteen tuntevat eivät voi vaikuttaa. Huostahakemuksesta, joka on pikemminkin syytekirjelmä kuin asiallinen dokumentti on yleensä karsittu pois kaikki vanhempien vanhemmuutta puoltava näyttö. Hallinto- oikeus ei vaadi sosiaalityöntekijältä faktanäyttöä ja voi ohittaa tai mitätöidä perheiden vastakkaiset todistukset.
Hallinto- oikeus lähtee olettamasta viranomaislausunnon oikeellisuudesta, jota ei tarvitse todistaa. Asianajaja Outi Mannosen sanoin: "Usein unohdetaan, että lastensuojelutoimet perustuvat( usein epäpätevän ja puutteellisen ammattitaidon ja elämänkokemuksen omaavan) sosiaalityöntekijän mielipiteeseen." Sosiaalityöntekijät yleensä vielä rankaisevat lastensuojelulaittomuuksista julkisuudessa kertovia perheitä rikossyytteillä ja /tai määräämällä heille lastensuojelun edunvalvojan.
Suomessa lastensuojeluasiakkuudet ja -prosessit aloittaa ja lopettaa yksinomaan sosiaalityöntekijän näkemys.
Perheiltä puuttuu edelleen puolueeton tutkinta ja oikeudenmukainen oikeudenkäynti
Tiina- äiti kertoo lastensuojelun salassapidosta näin:
"Olimme aivan julkista riistaa kaikille. Meillä ei ollut minkäänlaista yksityisyyden suojaa. Koska tahansa saattoi kuka tahansa soittaa ja ehdottaa mitä vain. Numeroni ja tietoni olivat yleisessä jaossa.
Meidän perheemme kohdalla lastensuojelu siis tarjoitti sitä, että kymmenen ”asiantuntijaa” pohtivat sosiaalityöntekijän valikoimien tietojen ja kirjoituksen perusteella, mitä meidän perhe tarvitsisi.
Tuntematta ja tapaamatta meistä ketään.
Lukemalla papereista asioista, joista suurin osa ei pitänyt edes paikkaansa."
Salassapitovelvoite ei estä sosiaalityöntekijää toimittamasta hallinto- oikeudelle tai moniammatilliselle työryhmälle miltä hyvänsä taholta kerättyä tarkistamatonta ja pelkästään negatiivisia käsityksiä sisältävää ajallisesti rajoittamatonta aineistoa, josta on valikoitu pois kaikki vanhempien vanhemmuutta tai lapsen kotiinjäämistä puoltava materiaali.
Varatuomari Leeni Ikosen mukaan "Lastensuojeluviranomainen toimittaa hallinto-oikeudelle sekavaa aineistoa, jossa viranomaisen käsitykset, mielipiteet, omat ennakkoasenteet ja tosiseikat sekoittuvat toisiinsa ja muodostavat vakavan oikeusturvaongelman lapselle, tämän äidille ja isälle eli hallintotuomioistuimessa asioivalle kansalaiselle. Kaikki aineisto hyväksytään oikeudenkäyntiaineistoksi, ilman näytön ja todistusteemojen nimeämistä."
Huostaanottotapauksissa perheitä eivät koske normaalit oikeusvaltioperiaatteet esim. puolueeton tutkinta tai oikeudenmukainen oikeudenkäynti. Hallinto- oikeus hyväksyy sosiaalityöntekijöiden hakemukset kumileimasimen varmuudella. Hallinto- oikeuden, toisin kuin käräjäoikeuden toimenkuvaan ei kuulu selvittää onko hakemus perusteltu, onko huolenaiheista mitään näyttöä tai edes onko epäiltyä kaltoinkohtelua tapahtunut. Hallinto- oikeutta kiinnostavat vain muotoseikat eli että huostahakemus on laadittu byrokratian sääntöjen mukaan.
Lasten ja perheiden oikeusturva ei siis toteudu huostaanotoissa millään tasolla, ei edes tuomaritoiminnan tärkeimmässä perusasiassa, tosiseikkojen selvittämisessä.
Sosiaalityön kaksoisstandardit: työntekijän kertoma on palkittavaa asiantuntijatietoa, asiakkaan kertoma on rangaistavaa vihapuhetta
Omasta kohtelustaan kertominen ja oman asiakastapauksensa julkistaminen on perheiden ainoa oikeussuojakeino mutta valtava riski. Sosiaalityössä vihapuheeksi tulkitaan vain puhe, jota viranomaiset vihaavat eli asiakkaiden kertomat viranomaisten väärinkäytöksistä. Viranomaisten harjoittama asiakkaan panettelu ja solvaaminen sen sijaan tulkitaan asiantuntijatiedoksi ja erityisosaamiseksi. Asiakkaan joukkopanettelua nimitetään moniammatilliseksi yhteistyöksi.
Lastensuojelussa jo epäily siitä, että perhe aikoo julkistaa oman huostaanottotapauksensa julkisuudessa on rikossyytteen aihe ja riittävä peruste määrätä lapselle lastensuojelun edunvalvoja eli viedä vanhemmalta puheoikeus lapsen asioissa.
Salassapitovelvoite ei siis estä sosiaalityöntekijää keräämästä , käyttämästä tai levittelemästä asiakkaasta keräämiään tietoja miten haluaa tai tulkitsemasta asiakasta miten haluaa. Asiakasta voi rangaistuksetta kommentoida ja tulkita huostaprosessin jokaisessa vaiheessa kaikille prosessiin osallistuville juuri siten kuin kehtaa tai haluaa.
Myös lastensuojelun asiakkaista ryhmänä on lupa antaa väärää ja värittynyttä tietoa ja sosiaalihallinnon johto onkin onnistunut vuosikaudet estämään riippumattoman tutkimuksen niin lastensuojeluasiakkuuksien syistä ja vaikutuksista kuin sijaishuollon olosuhteista.
Vain mediaan, sosiaali- ja terveystoimen ulkopuolelle tapahtuvaa yksittäisen asiakkaan kommentointia nimellä ei pidetä suotavana.
Syyksi kerrotaan sosiaalityöntekijän salassapitovelvoite.
Muita Lokakuun liikkeen uusia julkaisuja
☞ Rikkaiden talouspopulismi ja natsisympatiat
☞ Helsingissä ei vieläkään kontaktoiduta ja kuulla lasta
☞ Toivosta ei kannata luopua
☞ Sijaishuollon Hullunkuriset Riskiperheet
☞ Kuka tarkkailee ketä - Rajaton sosiaalityöntekijä
☞ Pihakoivu- lapsibisnesryppään tehokas asiakashankinta ja rahastus
☞ Väkivalta sijaishuollossa onkin biovanhempien syytä ja sijoitettujen tietämättömyyttä?
☞ Omaiset osallisiksi mielenterveystyöhön
☞ Saila Nummikoski ei vastaa tarpeisiimme - Helsingin lastensuojelun uusi johto jatkaa edellistä linjaa
RSS Feed
