Taloussosiaalityön neoeugeniikka: köyhien talousvaikeuksia pidetään mielenterveyshäiriönä ja insestin/seksuaalitrauman osoittimena
Tiivistys:
Taloussosiaalityössä yritetään puhua rahasta puhumatta rahasta ja “voimavaraistaa” köyhiä talouslukutaitokursseilla antamatta heille rahaa.
Miksi sosiaalialan osaamiskeskukset ja asiantuntijat uskovat, että heidän omat ongelmansa ratkeavat rahalla mutta köyhien asiakkaiden eivät?
Köyhyyden ongelma ei ole häpeä, mentalisaatio- tai reflektiokyky tai psykososiaalisen tuen puute vaan rahan puute.
Eugeniikan perinteistä jakoa apua ansaitseviin ja ansaitsemattomiin köyhiin ei ehkä pian enää ole vaan kaikki köyhät niputetaan samaan apua ansaitsemattomien varhaisen puuttumisen luokkaan rappeutuneen “talousterveyden” vuoksi.
Taloussosiaalityön ja talousterveyden uusissa teorioissa köyhyyden kuvitellaan aiheuttavan automaattisesti käyttäytymisongelmia ( Callahan 2002, McCoy el. 2014).
Talousvaikeudet, harkitsematon shoppailu ja köyhyys voidaan Margaret Sherradenin ja Jin Huangin (2019, 16–17) mukaan tulkita jopa lapsuudessa tapahtuneiden hyväksikäyttö- ja kaltoinkohtelukokemusten aiheuttamiksi.
Köyhille, joita solvataan “taloudellisesti lukutaidottomiksi” “taloudellisesti integroitumattomiksi” tai ”taloudellisesti sosiaalistumattomiksi” kehitellään uusia puuttumisen menetelmiä ja diagnooseja (Sherraden & Huang 2019, 18).
Taloussosiaalityön lupaukset asianajosta ja rakennemuutoksista ovat katteetonta pyhäpuhetta; todellisuudessa on kyse velkaantuneiden ja toimeentulotukiasiakkaiden syyllistämisestä, pompottelusta ja pakottamisesta ottamaan vastaan palveluiksi kutsuttuja velvoitteita, jotka eivät usein hyödytä muita kuin “palveluntuottajia”.
Suomessakin huostaanoton perusteena käytetään lainvastaisesti vanhemman huonoa taloudellista tilannetta ja toimeentulotukiasiakkuutta.
Lastensuojelussa köyhyyteen viittaavia mainintoja esim. nälkää ei kuitenkaan kirjata vanhemman huonon taloudellisen tilanteen vaan laiminlyönnin tai kyvyttömyyden osoitukseksi antamaan huono kuva vanhemmista ( Ikonen, 2013, 231).
Taloudelliset ongelmat ja köyhyys eivät vielä löydy psykiatrisesta tautiluokituksista mutta jotkut taloussosiaalityön edustajista esim. Benson & al. (2010) ovat jo ehdottaneet talousvaikeuksien diagnosointia psykiatrien käyttämän DSM- 43 häiriöluokituksen psykososiaalisten ja ympäristöllisten ongelmien luokkaan.
Talousvaikeuksien merkitseminen mielenterveyshäiriöksi ja teinien harkitsemattoman shoppailun tulkinta insestin osoittimeksi tulee varmasti helpottamaan köyhien lasten huostaanottoja.
Helposti vääriä positiivisia löydöksiä tuottavissa Hoitotyön tutkimussäätiön (Hotus) lasten kaltoinkohtelun tunnistusohjeissa, joita mm. ensi- ja turvakodit käyttävät, lasten kaltoinkohtelun riskitekijöiksi määritellään jo perinteiset työväenluokkaisten ja köyhien vanhempien ominaisuudet ja olosuhteet esim. monilapsisuus, yksinhuoltajuus, avioero, pienet tulot, työttömyys, stressi, kiire, tupakointi, alhainen koulutus ja vanhempien keskusteluhaluttomuus (Flinck & Paavilainen, 2008).
Riskin osoittimia voidaan käyttää suoraan kaltoinkohteluolettaman todisteina (Ikonen, 2013, 329). Kaltoinkohtelun voidaan tulkita tapahtuneen sillä perusteella, että seulattu kuuluu useampaan kuin yhteen riskiluokkaan esim. on tupakoiva työtön, pienituloinen yksinhuoltaja tai keskusteluhaluton kiireinen.
Köyhien yksilöpsykopatologisointi toteutetaan sosiaalityössä psykoanalyysilla, joka kätketään termiin “ psykodynaaminen” tai “psykososiaalinen”.
Samalla kun negatiivisesta eugeniikasta tuttu pakotettujen / kannustettujen sterilisointien, huostaanottojen ja adoptioiden politiikka jatkuu kohdistuen kaikkein köyhimpiin, positiivinen eugeniikka on omaksunut "yksilöllisten valintojen" kielen suhteessa keskiluokkaisiin asiakkaisiin.
Vaatimukset yksilöiden paremmasta markkinatoimijuudesta, taloushallinnasta ja talouslukutaidosta ovat nousseet yhtä aikaa uusliberalistisen yksityistämisen, sääntelyn purkamisen ja riskirahoitustuotteiden kanssa tarjoten kansalaisille näennäisiä valintoja ja muodollista valtaa henkilökohtaisiin luotto-, vakuutus- ja eläkesuunnittelupäätöksiin.
On todennäköistä, että heikkotasoisesta talouskasvatuksesta tulee uusi sosiaalisen kiristämisen keino ja ehto sosiaaliselle luototukselle.
Mikä vaarallisinta, yksimielinen keskittyminen kansalaisten talouskasvatukseen estää ottamasta käyttöön muita poliittisia välineitä parantamaan kansalaisten taloudellista hyvinvointia.
Lauren E. Willis väittää, että talouskoulutusmallin kautta tapahtuva sääntely syyttää talousvaikeuksiin joutuneita kansalaisia heidän omasta ahdingostaan, häpäisee heitä ja torpedoi vaatimuksia markkinoiden sääntelystä ja rakennemuutoksista.
Suomeenkin suunniteltujen talouskasvatus- ja talouslukutaitokoulutusten vaikuttavuudesta ei ole riittävää näyttöä ja talouden lukutaitoa on vaikea mitata.
Talouslukutaidon koulutusten/talouskasvatuksen vanhentuneet tiedot voivat olla kansalaisille suorastaan haitallisia. Yhdysvalloissa sijoituspetosten uhrit saivat korkeammat arvot talouden lukutaidossa kuin ei-uhrit.
Joillekin kuluttajille taloudellinen koulutus näyttää lisäävän (valheellista) luottamusta parantamatta taloushallinnon kykyjä ja johtaen jopa aiempaa huonompiin talouspäätöksiin.
Se, että asiakkaidensa holtittomasta talouskäyttäytymisestä voittonsa saavat luotto- ja sijoitusyritykset rahoittavat talouslukutaito -opetusta on epäsuorasti ehkä vahvin todiste siitä, että talouslukutaitokoulutus ei ole tehokas väline parantamaan kuluttajien taloudellisia päätöksiä.
Keskittymällä yksittäisen kuluttajan vastuuseen, taloudellinen lukutaitomalli vapauttaa rahoituspalvelualan yritykset ja päätöksentekijät vastuustaan ja siirtää tutkimuksen pois järjestelmällisistä yhteiskunnallisista ja markkinahäiriöistä.
Kun köyhyyteen suhtaudutaan kuin pelkkää itsereflektiota, "hoksauttamista" ja puheterapiaa vaativaan mielenterveyshäiriöön, taloudelliseen oikeudenmukaisuuteen tai kestävään kehitykseen ei tarvitse panostaa.
Kun koronkiskuri järjestää muutamalle velkaantuneelle talousneuvontaa tai -terapiaa, vaatimuksia markkinoiden sääntelystä ja talouden rakennemuutoksista ei tarvitse noteerata eikä toteuttaa.
Kun sijaishuollon edunvalvoja järjestää muutamalle huostaanoton kokeneelle traumaterapiaa, vertaistukea tai kokemusasiantuntijakoulutuksia, sijaishuoltoa ei tarvitse tutkia, valvoa eikä uudistaa.
Niin lastensuojelun kuin taloussosiaalityön hankkeissa kokemusasiantuntijoista muokataan konsensushakuisia yhteistyökumppaneita oikeuttamaan muualla määritelty tavoite tai päätös.
Demokratiaa simuloimalla pyritään luomaan kuulemisen kupla ilman, että mitään syvempiä muutoksia on vaarassa tapahtua ja estämään marginalisoitujen ryhmien omaehtoinen asianajo.
Tiivistys:
Taloussosiaalityössä yritetään puhua rahasta puhumatta rahasta ja “voimavaraistaa” köyhiä talouslukutaitokursseilla antamatta heille rahaa.
Miksi sosiaalialan osaamiskeskukset ja asiantuntijat uskovat, että heidän omat ongelmansa ratkeavat rahalla mutta köyhien asiakkaiden eivät?
Köyhyyden ongelma ei ole häpeä, mentalisaatio- tai reflektiokyky tai psykososiaalisen tuen puute vaan rahan puute.
Eugeniikan perinteistä jakoa apua ansaitseviin ja ansaitsemattomiin köyhiin ei ehkä pian enää ole vaan kaikki köyhät niputetaan samaan apua ansaitsemattomien varhaisen puuttumisen luokkaan rappeutuneen “talousterveyden” vuoksi.
Taloussosiaalityön ja talousterveyden uusissa teorioissa köyhyyden kuvitellaan aiheuttavan automaattisesti käyttäytymisongelmia ( Callahan 2002, McCoy el. 2014).
Talousvaikeudet, harkitsematon shoppailu ja köyhyys voidaan Margaret Sherradenin ja Jin Huangin (2019, 16–17) mukaan tulkita jopa lapsuudessa tapahtuneiden hyväksikäyttö- ja kaltoinkohtelukokemusten aiheuttamiksi.
Köyhille, joita solvataan “taloudellisesti lukutaidottomiksi” “taloudellisesti integroitumattomiksi” tai ”taloudellisesti sosiaalistumattomiksi” kehitellään uusia puuttumisen menetelmiä ja diagnooseja (Sherraden & Huang 2019, 18).
Taloussosiaalityön lupaukset asianajosta ja rakennemuutoksista ovat katteetonta pyhäpuhetta; todellisuudessa on kyse velkaantuneiden ja toimeentulotukiasiakkaiden syyllistämisestä, pompottelusta ja pakottamisesta ottamaan vastaan palveluiksi kutsuttuja velvoitteita, jotka eivät usein hyödytä muita kuin “palveluntuottajia”.
Suomessakin huostaanoton perusteena käytetään lainvastaisesti vanhemman huonoa taloudellista tilannetta ja toimeentulotukiasiakkuutta.
Lastensuojelussa köyhyyteen viittaavia mainintoja esim. nälkää ei kuitenkaan kirjata vanhemman huonon taloudellisen tilanteen vaan laiminlyönnin tai kyvyttömyyden osoitukseksi antamaan huono kuva vanhemmista ( Ikonen, 2013, 231).
Taloudelliset ongelmat ja köyhyys eivät vielä löydy psykiatrisesta tautiluokituksista mutta jotkut taloussosiaalityön edustajista esim. Benson & al. (2010) ovat jo ehdottaneet talousvaikeuksien diagnosointia psykiatrien käyttämän DSM- 43 häiriöluokituksen psykososiaalisten ja ympäristöllisten ongelmien luokkaan.
Talousvaikeuksien merkitseminen mielenterveyshäiriöksi ja teinien harkitsemattoman shoppailun tulkinta insestin osoittimeksi tulee varmasti helpottamaan köyhien lasten huostaanottoja.
Helposti vääriä positiivisia löydöksiä tuottavissa Hoitotyön tutkimussäätiön (Hotus) lasten kaltoinkohtelun tunnistusohjeissa, joita mm. ensi- ja turvakodit käyttävät, lasten kaltoinkohtelun riskitekijöiksi määritellään jo perinteiset työväenluokkaisten ja köyhien vanhempien ominaisuudet ja olosuhteet esim. monilapsisuus, yksinhuoltajuus, avioero, pienet tulot, työttömyys, stressi, kiire, tupakointi, alhainen koulutus ja vanhempien keskusteluhaluttomuus (Flinck & Paavilainen, 2008).
Riskin osoittimia voidaan käyttää suoraan kaltoinkohteluolettaman todisteina (Ikonen, 2013, 329). Kaltoinkohtelun voidaan tulkita tapahtuneen sillä perusteella, että seulattu kuuluu useampaan kuin yhteen riskiluokkaan esim. on tupakoiva työtön, pienituloinen yksinhuoltaja tai keskusteluhaluton kiireinen.
Köyhien yksilöpsykopatologisointi toteutetaan sosiaalityössä psykoanalyysilla, joka kätketään termiin “ psykodynaaminen” tai “psykososiaalinen”.
Samalla kun negatiivisesta eugeniikasta tuttu pakotettujen / kannustettujen sterilisointien, huostaanottojen ja adoptioiden politiikka jatkuu kohdistuen kaikkein köyhimpiin, positiivinen eugeniikka on omaksunut "yksilöllisten valintojen" kielen suhteessa keskiluokkaisiin asiakkaisiin.
Vaatimukset yksilöiden paremmasta markkinatoimijuudesta, taloushallinnasta ja talouslukutaidosta ovat nousseet yhtä aikaa uusliberalistisen yksityistämisen, sääntelyn purkamisen ja riskirahoitustuotteiden kanssa tarjoten kansalaisille näennäisiä valintoja ja muodollista valtaa henkilökohtaisiin luotto-, vakuutus- ja eläkesuunnittelupäätöksiin.
On todennäköistä, että heikkotasoisesta talouskasvatuksesta tulee uusi sosiaalisen kiristämisen keino ja ehto sosiaaliselle luototukselle.
Mikä vaarallisinta, yksimielinen keskittyminen kansalaisten talouskasvatukseen estää ottamasta käyttöön muita poliittisia välineitä parantamaan kansalaisten taloudellista hyvinvointia.
Lauren E. Willis väittää, että talouskoulutusmallin kautta tapahtuva sääntely syyttää talousvaikeuksiin joutuneita kansalaisia heidän omasta ahdingostaan, häpäisee heitä ja torpedoi vaatimuksia markkinoiden sääntelystä ja rakennemuutoksista.
Suomeenkin suunniteltujen talouskasvatus- ja talouslukutaitokoulutusten vaikuttavuudesta ei ole riittävää näyttöä ja talouden lukutaitoa on vaikea mitata.
Talouslukutaidon koulutusten/talouskasvatuksen vanhentuneet tiedot voivat olla kansalaisille suorastaan haitallisia. Yhdysvalloissa sijoituspetosten uhrit saivat korkeammat arvot talouden lukutaidossa kuin ei-uhrit.
Joillekin kuluttajille taloudellinen koulutus näyttää lisäävän (valheellista) luottamusta parantamatta taloushallinnon kykyjä ja johtaen jopa aiempaa huonompiin talouspäätöksiin.
Se, että asiakkaidensa holtittomasta talouskäyttäytymisestä voittonsa saavat luotto- ja sijoitusyritykset rahoittavat talouslukutaito -opetusta on epäsuorasti ehkä vahvin todiste siitä, että talouslukutaitokoulutus ei ole tehokas väline parantamaan kuluttajien taloudellisia päätöksiä.
Keskittymällä yksittäisen kuluttajan vastuuseen, taloudellinen lukutaitomalli vapauttaa rahoituspalvelualan yritykset ja päätöksentekijät vastuustaan ja siirtää tutkimuksen pois järjestelmällisistä yhteiskunnallisista ja markkinahäiriöistä.
Kun köyhyyteen suhtaudutaan kuin pelkkää itsereflektiota, "hoksauttamista" ja puheterapiaa vaativaan mielenterveyshäiriöön, taloudelliseen oikeudenmukaisuuteen tai kestävään kehitykseen ei tarvitse panostaa.
Kun koronkiskuri järjestää muutamalle velkaantuneelle talousneuvontaa tai -terapiaa, vaatimuksia markkinoiden sääntelystä ja talouden rakennemuutoksista ei tarvitse noteerata eikä toteuttaa.
Kun sijaishuollon edunvalvoja järjestää muutamalle huostaanoton kokeneelle traumaterapiaa, vertaistukea tai kokemusasiantuntijakoulutuksia, sijaishuoltoa ei tarvitse tutkia, valvoa eikä uudistaa.
Niin lastensuojelun kuin taloussosiaalityön hankkeissa kokemusasiantuntijoista muokataan konsensushakuisia yhteistyökumppaneita oikeuttamaan muualla määritelty tavoite tai päätös.
Demokratiaa simuloimalla pyritään luomaan kuulemisen kupla ilman, että mitään syvempiä muutoksia on vaarassa tapahtua ja estämään marginalisoitujen ryhmien omaehtoinen asianajo.
Taloussosiaalityön ja talousterapian äidit Reeta Wolfsohn, April Benson ja Helga Dittmar
Pitkästi:
Taloussosiaalityön neoeugeniikka: köyhien talousvaikeuksista suunnitellaan mielenterveyshäiriötä ja seksuaalitrauman osoitinta
”Pinnallisesti sympaattinen mies heittää kolikon kerjäläiselle; syvemmin myötätuntoinen mies rakentaa hänelle almuhuoneen niin, ettei hänen tarvitse enää kerjätä; mutta ehkä kaikkein radikaalimmin sympaattinen on mies, joka järjestää, ettei kerjäläinen synny.” Havelock Ellis
“Koulun todisteilla on oltava tärkeä osa vikojen löytämisessä ja erottelussa." Mary Richmond
“Taloudellisen terveyden Reeta Wolfsohn määrittelee kyvyksi kontrolloida rahankäyttöä ilman, että se aiheuttaa huolta tai stressiä elämässä.
Taloudellista terveyttä osoittaa kyky kokea raha voiman lähteenä ja taloudellisten ongelmien poistajana, joka maksimoi fyysisen, henkisen ja emotionaalisen terveyden (Silverman 2018). Taloudelliset ongelmat ovat mielen tasolla kehkeytyviä ongelmia ja liittyvät toisinaan muihin sairauksiin. “
Yksilökohtainen sosiaalityö (case work ) eugeniikan tieteellistäjänä ja mahdollistajana
Eugeniikasta tuttu köyhien kuritus saa sosiaalityössä alati uusia muotoja. Uusimpia kurikäytäntöjä ovat talousterveys, talouslukutaito/talouden lukutaito ja taloudellinen toimintakyky.
Yhdysvaltalainen Gordon Hamilton nosti jo 1940-luvulla psykososiaalista sosiaalityötä kuvaavassa teoriassaan taloudellisen hyvinvoinnin yhdeksi keskeiseksi edelleenkin eugeniikasta ja psykoanalyysista ammentavan yksilökohtaisen sosiaalityön eli case workin kohdealueeksi.
Kun köyhyys katsottiin henkilökohtaisten epäonnistumisten tulokseksi, köyhistä tuli ”sopimattomia” ja "ansaitsemattomia " lasten saamiseen ja perheiden kasvattamiseen.
Tapaus/yksilökohtaisessa sosiaalityössä ( case work) on painotettu “asiantuntijan” ja asiakkaan yhteisymmärrystä asiantuntijan määrittelemästä diagnoosista ja muutostarpeesta, joka on johtanut sosiaaliseen kiristykseen.
Myös Suomessa on toteutettu huomattava määrä “vapaaehtoisia” sterilisaatioita, “ avohuollon tukitoimia”, “psykososiaalisen tuen muotoja “ ja “vapaaehtoisia huostaanottoja”.
On todennäköistä että köyhyyden poistajaksi luulotellun talousterveyden ja talouslukutaidon koulutuksista tulee yksi tällainen kiristyksen keino ja sosiaalisen luototuksen ja palveluihin pääsemisen ehto.
Lähes kaikki tärkeimmät lastensuojelujärjestöt ja lastensuojelun vaikuttajat niin Kanadassa, Yhdysvalloissa kuin pohjoismaissa tuottivat ja levittivät köyhien kuritukseen keskittyviä eugeniikan näkemyksiä, jotka puolestaan toivat lisää lapsia lastensuojelun mikroskoopin alle.
Juuri sosiaalityön ammatin luominen ja vakiinnuttaminen tarjosi keinon valtiolle puuttua yksittäisten perheiden terveyteen, hyvinvointiin ja oikeuksiin.
Molly Ladd- Taylor kertoo, kuinka Yhdysvalloissa ja Kanadassa negatiivinen eugeniikka laindääntöpolitiikkoinen saavutti suurempaa suosiota kuin positiivinen johtaen kymmeniin tuhansiin sterilisaatioihin ja vielä useampiin lasten poisottamisiin vanhemmilta. "Varastetun sukupolven" alkuperäiskansojen lapset poistettiin järjestelmällisesti kodeistaan.
Lisääntymisoikeuksien kiellot ja lasten huostaanotot kohdistuivat erityisesti vammaisiin sekä köyhiin mustiin naisiin, joita stereotyypiteltiin ja patologisoitiin huumeidenkäyttäjiksi, alkoholisteiksi ja puutteellisiksi ja kaltoinkohteleviksi kasvattajiksi ja joita syyllistettiin lastensa köyhyydestä ja puutteista.
Ladd- Taylor kiinnittää huomiota eugeniikan pysyvyyteen.
Psykoanalyysin ja uusliberalistisen talousteorian avulla köyhyyttä pyritään taas patologisoimaan ja medikalisoimaan- entistä julmemmin.
Eugeniikan jakoa apua ansaitseviin ja ansaitsemattomiin köyhiin ei ehkä pian enää ole vaan kaikki köyhät niputetaan samaan apua ansaitsemattomien varhaisen puuttumisen luokkaan rappeutuneen “talousterveyden” vuoksi.
Taloussosiaalityön ja talousterveyden uusissa teorioissa köyhyyden kuvitellaan aiheuttavan automaattisesti käyttäytymisongelmia ( Callahan 2002, McCoy el. 2014).
Teinin talousvaikeudet tulkitaan seksuaalitrauman osoittimeksi?
Talousvaikeudet, harkitsematon shoppailu ja köyhyys voidaan Margaret Sherradenin ja Jin Huangin (2019, 16–17) mukaan tulkita jopa lapsuudessa tapahtuneiden hyväksikäyttö- ja kaltoinkohtelukokemusten aiheuttamiksi.
Suomalaisen lastensuojelun historiaa tunteville on selvää, että myös Suomessa ammattilaiset tarttuvat tähän ideaan ja muokkaavat siitä teinien huostaanottoperusteen.
Palkaton pakkotyö on jo palannut “osallistavana sosiaaliturvana” ja vauraudesta on tullut kunnollisuuden( Hiitola, 2015), hyvän vanhemmuuden ja elämänhallinnan synonyymi.
Taloudellisia vaikeuksia ja velkaantumista pidetään yhä ylisukupolvisesti periytyvinä ja talouskäyttäytymistä sosiaalisen perimän sanelemana.
Köyhille, joita solvataan “taloudellisesti lukutaidottomiksi” “taloudellisesti integroitumattomiksi” tai ”taloudellisesti sosiaalistumattomiksi” kehitellään uusia puuttumisen menetelmiä ja diagnooseja (Sherraden & Huang 2019, 18.). Sitä, ettei köyhä halua vain asiantuntijoita hyödyttäviin talousterapioihin kutsutaan itsesabotaasiksi (self-satotaging behaviour).
Taloudellisen lukutaidon puutteiden takia lapselle kuvitellaan syntyvän aikuiseksi kasvettuaan taloudellisia ongelmia, stressiä ja niiden myötä mielenterveysongelmia, joista hän ei selviä omin avuin ilman asiantuntija- apua( Wolfsohn, 28.6.2019).
Uhkapelaamisesta avoimesti edistävässä Suomen Veikkauskratiassa rahapelaamisestaan kertovat köyhät aikuiset, joiden pelaamilla rahoilla pyöritetään sosiaalialan järjestöjä passitetaan jo samojen rahapeleistä elävien järjestöjen toimesta seulauksiin huumeiden, mielenterveyshäiriöiden ja väkivaltaisuuden varalta, joiden uskotaan korreloivan positiivisesti ( vain köyhien) uhkapelaamisen kanssa.
Lähes kaikki kunnat ovat ulkoistaneet laskujensa perinnän perintätoimistoille vaikka pienestäkin maksun laiminlyönnistä seuraa maksuhäiriömerkintä, joka saattaa seurata nuorta loppuelämän ja haitata esim. työnhakua.
Talousvaikeuksista yritetään muokata mielenterveyshäiriötä
Taloudelliset ongelmat ja köyhyys eivät vielä löydy psykiatrisesta tautiluokituksista mutta jotkut taloussosiaalityön edustajista esim. April Benson, Helga Dittmar ja Reeta Wolfsohn (2010) ovat jo ehdottaneet talousvaikeuksien diagnosointia psykiatrien käyttämän DSM- 43 häiriöluokituksen psykososiaalisten ja ympäristöllisten ongelmien luokkaan.
Köyhien yksilöpatologoisointia herätellään jälleen henkiin psykoanalyysilla, joka kätketään termiin “ psykodynaaminen” tai “psykososiaalinen”.
Psykososiaalisen tuen käsitteestä onkin tullut sosiaalityössä kätevä poliittinen väline perustelemaan lähes mitä tahansa tutkimatonta ja valvomatonta vallankäyttöä. Sitä käytetään myös taloussosiaalityön ja -työntekijöiden edunvalvontaan.
Antti Weckroth toteaa, että ” psykososiaalinen on käsitteenä ”Afrikan poika” ja vieläpä monivärinen. Käsitteen käyttö on siinä määrin rajatonta ja sekavaa, että jos kyse olisi päihteestä, se luultavasti kriminalisoitaisiin välittömästi.”
Käsitettä käytetään mentalisaation tapaan yhtaikaa kuvaamaan niin hoidettavia ongelmia, niiden syitä kuin itse hoitoa.
Psykososiaalisen käsite niputtaakin sosiaalityön työtapoja tavalla, joka selkeyttämisen sijaan hämärtää niitä ja alan tutkimusta. Sen käyttö näyttäisi olevan luonteeltaan enemmänkin poliittista kuin analyyttistä, eikä se sellaisena palvele tutkimuksen tarpeita ( Weckroth, 2007, 432-433).
Harry Spechtin mukaan terapeuttisessa orientaatiossa oli kyse siitä, että sosiaalityö oli unohtanut “missionsa”; köyhien ihmisten puolesta toimimisen ja auttamisen. Hän ei voinut hyväksyä sosiaalityön ammattikunnan harhautumista psykiatrian kumppaniksi vaan vaati: sosiaalityön ei tule kysyä, “miltä sinusta nyt tuntuu”, vaan auttaa yhteisöjä luomaan hyvää.
Köyhyys huostaanottoperusteena ja köyhä vanhempi pahan periyttäjänä
Gurnam Singh muistuttaa, että lastensuojelu kohdistuu yhä köyhimpään väestönosaan ja köyhtyminen lisää riskiä joutua puuttumistoimien kohteeksi. Huolestuttavasti sosiaalityöntekijät ovat alkaneet sijoitusneuvojien tapaan pitää perustehtävänään riskiarviointia ja haluavat siirtää köyhyyden torjunnan muille palveluntarjoajille (Bywaters et al, 2017).
Kanadassa alkuperäiskansojen lapsia on nykyisin enemmän huostassa kuin asuntolakouluissa/ koulukodeissa aikanaan.
Varatuomari Leeni Ikosen mukaan Suomessakin huostaanoton perusteena käytetään lainvastaisesti sitä, että vanhemmalla on huono taloudellinen tilanne ja että hän on toimeentulotukiasiakas. Lastensuojelun työntekijät ovat alkaneet pitää sosiaalietuuksiin turvautumista riskitekijänä lapsen kasvulle ja kehitykselle.
Sosiaaliturva on jo pitkälti vastikkeellista. Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos THL on itse ollut luomassa lainsäädäntöä, jossa ilmaistyö eli käytännössä pakotettu toimeentulotukiriippuvuus on laillista ja suositeltavaa. THL on varmistanut, että työttömille tarjotaan kuntouttavaa työtoimintaa, palkatonta orjatyötä, jonka on todettu haittaavan työllistymistä palkkatyöhön ja johtavan toimeentulotukiriippuvuuteen, jota THL:ssä pidetään kuitenkin ylisukupolvisena yksilötekijöiden aiheuttamana huono-osaisuutena.
Saku Timosen mukaan maahan ollaan kovaa vauhtia tekemässä kurjalistoa, joka joutuu sekä kerjäämään että tekemään kerjäämällä saadun leivän eteen työtä.
Kuntouttavaan työtoimintaan pakotettu vanhempi saa köyhyyden ja toimeentulotukiriippuvuuden lisäksi myös huono-osaisuuden periyttäjän leiman.
Toimeentulotukiasiakkuudesta on tullut lastensuojelussa huono- osaisuuden mittari. Lastensuojelussa köyhyys eli toimeentulotuen asiakkuus on seikka jolle näkemykset sukupolven yli menevästä huono- osaisuudesta pohjautuvat.
Lapsiin ja lapsiperheisiin investoimisen ja lapsiköyhyyden poistamisen sijaan Suomi on päättänyt investoida huonon sosiaaliperimän metsästykseen ja sijaishuoltoon, jonka on kaikkialla todettu aiheuttavan köyhyyttä ja syrjäytymistä laiminlyömällä lasten terveydenhoitoa ja katkaisemalla lasten lähisuhteita ja koulutuspolkuja.
Myös lastensuojelun käyttämät avohuollon tukitoimet voivat heikentää kansalaisten työkykyä ja selviytymistä vaikka yleinen olettama on, että niillä autetaan ihmisiä.
Miksi köyhien köyhyyttä ei poisteta rahalla?
Jani Kaaro pitää yllättävänä millaista vastarintaa herättää sellainen ajatus, että köyhän köyhyys hoidettaisiin pois antamalla hänelle rahaa.
Jos köyhä on kehitysmaan köyhä, ostetaan lehmä tai rakennetaan kaivo.
Jos köyhä on länsimainen työtön, lähetetään motivaatio- tai LinkedIn -kurssille kuuntelemaan, miten osaamista voi päivittää. Mitä vain, kunhan ei anneta rahaa.
Just Give Money to the Poor - teos, Give Directly - ja Broadway- projektit ja The Economist raportoivat, että ehkä viisain tapa auttaa köyhiä on yksinkertaisesti antaa heille rahaa.
Tutkimusten mukaan maailman köyhät eivät törsää vaan käyttävät lahjarahan lähes aina järkevästi: oman asumisen ja ravitsemuksen parantamiseen, osaamisen kehittämiseen ja liiketoiminnan perustamiseen.
Valitettavasti tähän tehokkaaksi todettuun auttamisen tapaan taloussosiaalityössa ei haluta taipua.
Taloussosiaalityön ammattilaiset pyrkivät antamaan rahan sijaan köyhille asiantuntijatietoa ja - koulutuksia sekä "talousterapiaa".
Taloussosiaalityön työmenetelmiä ovat “psykososiaalisen tuen” lisäksi erilaiset arvioinnit, Kelan työntekijöille suunnattu huolen tunnistamisen malli ja koteihin ja ruokajonoihin jalkautuva talousohjaus, joiden avulla köyhän kuvitellaan “hyödyntävän toimintaympäristön mahdollisuudet ja “ pääsevän tarkoituksenmukaisten palveluiden pariin” (=taloudellinen inkluusio).
“Psykososiaalinen” tuki ja arvioinnit köyhien yksilöpsykopatologisoinnin välineenä
Talousvaikeuksia tuottavat mm. luonnonkatastrofit, yhteiskunnallinen eriarvoisuus ja yhtä lailla lainsäätäjien, kuluttajien, markkinoiden kuin viranomaisten toiminta.
Yleisimpiä velkaantumisen syitä ovat ylikallis asuminen, sairastuminen, työttömyys, heikko perusturvan taso, puutteellinen tiedotus/ymmärrys pikalainojen todellisista kuluista, kulutusluottojen kertyminen, avioero, yksin jääminen, yksinhuoltajuus, toisen velkojen takaaminen, siiloutunut, pirstaleinen ja jäykkä palvelujärjestelmä sekä tuotteiden ja rahoituksen markkinoinnin sekä perintäyhtiöiden aggressiivisuus, josta Jyri ja Jera Hänninen kertoivat mainiossa kirjassaan Kallis köyhyys.
Työvoimatoimistojen turhat kurssitukset tuottavat usein työtä ja tuloa vain ulkopuolisille kurssittajille ja jopa hankaloittavat oikeisiin töihin pääsyä.
Palkattomat työharjoittelut ja -kokeilut pitävät kymmeniä tuhansia nuoria köyhinä ja työmarkkinoiden ulkopuolella taaten kunnille ja yrityksille ilmaiset työntekijät.
“Oikeilla” työmarkkinoilla yksi palkka ei enää välttämättä riitä elämiseen. Suomeenkin on muodostumassa työtätekevien köyhien luokka, jonka on pakko tehdä kahta työtä, jotta selviäisi edes pakollisista menoista.
Työssäkäyviä kansalaisia velvoitetaan lasten huostaanoton uhalla lastensuojelun kuukausia kestäviin perhekuntoutuksiin ilman että heille korvattaisiin toimenpiteistä aiheutuvat ansionmenetykset.
Hyväätarkoittavissa rikos- ja velkasovitteluissakin on vaaransa. Taitamaton rikossovittelu yhteisvastuullisine vahingonkorvauksineen voi tulla kavereiden kolttosista vastuutetulle nuorelle kalliimmaksi kuin rikosoikeusprosessi.
Velkajärjestelyissä pankeilla oli aiemmin tapana korottaa yksipuolisesti ja ilman ennakkovaroitusta jo sovittuja maksueriä joka johti velallisten maksukyvyttömyyteen. Näin velat, jotka olisivat ilman velkajärjestelyä jo vanhentuneet saatettiin uudelleen voimaan kasvamaan korkoa.
Me-säätiön ja THL:n rakentama malli syrjäytymisen dynamiikasta kertoo, että suurimman syrjäytymisriskin muodostavat lasten sijoitukset, joita tehdään Suomessa joka toinen tunti lainvastaisesti pelkkien puuttuvien mielenterveyspalvelujen takia.
Perhepiirissä-tutkimuksen mukaan vanhempien työttömyys- ja toimeentulo- ja terveysongelmat lisääntyvät lapsen huostaanoton jälkeen.
Tyypillinen tapauskulku on seuraava:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/omatoiminen-avunpyynto-lastensuojelusta-johti-taloudelliseen-painajaiseen-ja-tekaistuun-rikossyytteeseen
Taloussosiaalityön tarjoaman “psykososiaalisen tuen” avulla kuitenkin pyritään siihen, että asiakas oivaltaa taloudellisten ongelmiensa johtuvan hänen omasta käyttäytymisestään (Hekkala & Mattila 2019; Viitasalo 2018; 2019; Karjalainen ym. 2019; Wolfsohn 2019; Wolfsohn & Michaeli 2014; Holappa 2019).
Suomalaisilla sosiaalityöntekijöillä onkin todettu Skandinavian kovimmat asenteet köyhiä kohtaan. He syyttävät köyhyydestä yksilöä ja hänen valintojaan enemmän kuin sosiaalityöntekijät muissa Pohjoismaissa.
Heikki Hiilamo on todennut, että yksinhuoltaja joutuu nykyisin helposti lastensuojelun valvonnan kohteeksi.
Helposti vääriä positiivisia löydöksiä tuottavissa Hoitotyön tutkimussäätiön (Hotus) lasten kaltoinkohtelun tunnistusohjeissa, joita mm. ensi- ja turvakodit käyttävät, kaltoinkohtelun riskitekijöiksi määritellään perinteisiä työväenluokkaisten ja köyhien vanhempien piirteitä ja elämäntilanteita esim. monilapsisuus, yksinhuoltajuus, avioero, pienet tulot, työttömyys, stressi, kiire, tupakointi, alhainen koulutus ja vanhempien keskusteluhaluttomuus (Flinck & Paavilainen, 2008).
Riskin osoittimia voidaan käyttää suoraan kaltoinkohteluolettaman todisteina (Ikonen, 2013, 329). Kaltoinkohtelun voidaan tulkita tapahtuneen sillä perusteella, että seulattu kuuluu useampaan kuin yhteen riskiluokkaan esim. on tupakoiva työtön, pienituloinen yksinhuoltaja tai keskusteluhaluton kiireinen.
Köyhyys ei ole talousvaikeuksia vaan puuttuvaa ja perverssiä vanhemmuutta?
Ikosen mukaan Suomessa köyhyys näyttäytyy yhä huostaanottoperusteena. Lastensuojelussa köyhyyteen viittaavia mainintoja esim. nälkää ei kuitenkaan kirjata vanhemman huonon taloudellisen tilanteen vaan laiminlyönnin tai kyvyttömyyden osoitukseksi antamaan huono kuva vanhemmista ( Ikonen, 2013, 231).
Beverley Skeggsin lisäksi myös Brid Featherstone nostaa esille luokkaerot lastensuojelussa; "Keski- ja yläluokkaiset naiset saavat sosiaalisia kontakteja, rahaa ja arvostusta työnsä kautta ja voivat aina ostaa itsensä ulos vaikeuksistaan: he voivat ostaa aikaa, hyvinvointia, lapsenhoitoapua ja yksityisyyden takaavia palveluita . Köyhien äitien arvostus, hyvinvointi ja identiteetti taas määrittyy monitoroidun äitiyden, puutteellisten olosuhteiden ja puutteellisten ja toimimattomien julkisten palveluiden kautta".
Lastensuojelussa riittävän hyvä vanhempi tarkoittaa varakasta vanhempaa.
Perinteisesti köyhiin naisiin ja erityisesti yksinhuoltajaäiteihin on liitetty seksuaalisuutta koskevia määrittelyjä, kuten irstas, siveetön tai langennut, joilla vihjattiin prostituutioon. Köyhien naisten seksuaalisuuden ja elämäntavan kontrollin mahdollistanut irtolaislaki kumottiinkin Suomessa vasta 1986. Yleinen ja yhtäläinen äänioikeus toteutui sekin vasta 1972 sillä sitä ennen äänioikeus riistettiin mm. sosiaalihuollon asiakkailta.
Anna Kontula kuvaa blogissaan kuinka köyhien naisten seksuaalipsykopatologisointi on lastensuojelussa edelleen voimissaan.
Samalla kun negatiivisesta eugeniikasta tuttu pakotettujen / kannustettujen sterilointien, huostaanottojen ja adoptioiden politiikka jatkuu kohdistuen kaikkein köyhimpiin, positiivinen eugeniikka on omaksunut "yksilöllisten valintojen" kielen suhteessa keskiluokkaisiin asiakkaisiin esim. sikiöseulontojen, sijaissynnytyksen ja henkilökohtaisen taloussuunnittelun muodossa.
Vaatimukset yksilöiden paremmasta markkinatoimijuudesta, taloushallinnasta ja talouslukutaidosta ovat nousseet yhtä aikaa uusliberalistisen yksityistämisen, sääntelyn purkamisen ja riskirahoitustuotteiden kanssa tarjoten kansalaisille näennäisiä valintoja ja muodollista valtaa henkilökohtaisiin luotto-, vakuutus- ja eläkesuunnittelupäätöksiin.
Yhä useammat kansalaiset vastuutetaan omista eläke- ja terveydenhoitotarpeistaan ja -kustannuksistaan.
Talouslukutaidon koulutuksen uskotaan paitsi parantavan kuluttajiksi alennettujen kansalaisten talouspäätöksiä, myös heidän hyvinvointiaan nykyaikaisilla rahoitusmarkkinoilla.
Taloussosiaalityön visio, joka lupaa sekä vapaita markkinoita että lisääntynyttä kuluttajien hyvinvointia talouslukutaidon koulutusten kautta, houkutteleekin kannattajikseen sekä konservatiiveja että liberaaleja.
Talouskasvatuksen vaikuttavuudesta ei ole todisteita
Lauren E. Willis esittelee artikkelissaan Against Financial Literacy Education useita tutkimuksia talouslukutaidosta todistaen, että uskolla talouslukutaitokoulutusten tehokkuuteen ei ole empiiristä tukea. Samaan tulokseen on päätynyt myös David de Meza kumppaneineen.
Ensimmäinen ongelma on talouskasvatuksen vaikuttavuuden todentaminen.
Monet talouslukutaitokouluttajat käyttävät vinoutuneita tiedonkeruutekniikoita todistamaan koulutuksensa tehokkuuden.
Koulutettujen luottamus omaan talouslukutaitoon voi olla ali- tai yliarvioitua eikä oikea vastaus monivalintatehtävään valmista rakennetyöttömyydestä ja puuttuvista terveyspalveluista kärsiviä kansalaisia toimimaan villeillä rahoitusmarkkinoilla ympäristössä, jossa vastaukset eivät ole monivalintakysymyksiä.
Toiseksi, koska talouslukutaitokoulutuksiin sisältyy usein suoraa apua esim. velkasaneerausta, taloudellisia palkintoja, alennettuja maksuja tai erityisiä lainaohjelmia, positiiviset tulokset voivat johtua suorasta avusta eikä koulutuksesta.
Yksilöt, jotka haluavat osallistua henkilökohtaisen talouskasvatuksen kursseille voivat olla jo valmiiksi tietoisempia tai motivoituneempia, heillä voi olla enemmän vapaa -aikaa koulutuksiin ja mahdollisuuksia tehdä taloudellisia päätöksiä tai heillä voi olla vähemmän aiempia taloudellisia ongelmia.
Hyvä taloudenlukutaito johtaakiin huonoihin talouspäätöksiin?
Willisin mukaan talouslukutaidon tavoittelu aiheuttaa kustannuksia, jotka melkein varmasti syövät koulutuksen hyödyt ja varoittaa, että talouslukutaidon vanhentuneet oppitunnit voivat olla suorastaan haitallisia. Esimerkiksi sijoituspetosten ja saalistusasuntolainojen uhrit saivat korkeammat arvot talouden lukutaidossa kuin ei-uhrit.
Joillekin kuluttajille taloudellinen koulutus näyttää lisäävän (valheellista) luottamusta parantamatta taloushallinnon kykyjä ja johtaen jopa aiempaa huonompiin talouspäätöksiin nopeasti muuttuvilla rahoitusmarkkinoilla, joilla valitsee tietojen epäsymmetria myyjien ja kuluttajien kesken.
Willis ihmettelee, miksi kuluttajia vaaditaan olemaan oma sijoittajansa ja sääntelyviranomaisensa alalla, jolla jopa ammattimaisilla sääntelyviranomaisilla on vaikeuksia pysytellä mukana tietopuutteiden ja -viiveiden ja muutosnopeuden vuoksi.
Willisin mukaan talousterveyden ja talouslukutaidon koulutukset eivät voi tehdä muuta kuin lisätä liiallista optimismia ja illuusioita ihmisten kyvyistä pystyä hallitsemaan taloudellisia riskejä.
Vaikka huonoa talouslukutaitoa syytetään itsemurhista ja lukemattomista muista ongelmista, Willis epäilee, että talouslukutaitopolitiikan malli voi itsessään olla osa ongelmaa, ei sen ratkaisua.
Ongelmaa ei poista se, että talouslukutaitokoulutuksen nimeksi vaihdetaan talouskasvatus.
Willis toteaa, että taloudellisen lukutaidon koulutus on välttämätön väline kuluttajien moraalisen syyllisyyden oikeuttamiseksi, vaikka osakemarkkinoiden ja luotonantajien toiminta huomioiden on vaikeaa luonnehtia huonoja kuluttajavalintoja välittöminä seurauksina kuluttajien vastuuttomuudesta, laiskuudesta, ahneudesta tai tyhmyydestä.
Willis väittää, että koulutusmallin kautta tapahtuva sääntely syyttää talousvaikeuksiin joutuneita kansalaisia heidän omasta ahdingostaan, häpäisee heitä ja torpedoi vaatimuksia markkinoiden sääntelystä ja rakennemuutoksista.
Olennaista on kysyä miksi Yhdysvalloissa sijoituspalveluyritykset, luotonantajat, vakuutusyhtiöt ja perintätoimistot tukevat talouslukutaito -ohjelmia vaikka asiakkaat, jotka harjoittavat hyvinvointia edistävää henkilökohtaista taloudellista käyttäytymistä, ovat vähemmän kannattavia asiakkaita?
Luottokortin myöntäjät saavat noin 80 prosenttia tuloistaan erilaisista sakkomaksuista, ja siten ansaitsevat enemmän kuluttajilla, jotka maksavat myöhässä, ylittävät luottolimittejä ja/tai eivät maksa pois kuukausieriään.
Kun kuluttajat harjoittavat parempaa taloudellista käyttäytymistä, seuraus luotto- tai perintäyrityksiille on voiton pieneneminen vaikka liikeyrityksen ensisijainen tehtävä on juuri voiton tuottaminen omistajilleen eikä yrityksen ole suotavaa rahoittaa toimintaa, joka ei tuota sille voittoa.
Se, että luotto- ja sijoitusyritykset rahoittavat talouslukutaito -opetusta on Willisin mukaan epäsuorasti ehkä vahvin todiste siitä, että talouslukutaitokoulutus ei ole tehokas väline parantamaan kuluttajien taloudellisia päätöksiä.
Yksilöiden talouskasvatukseen keskittyminen vapauttaa talouspäättäjät vastuusta
Vaarallisinta on, että keskittyminen talouskasvatukseen estää ottamasta käyttöön muita tehokkaampia poliittisia välineitä parantamaan kansalaisten taloudellista hyvinvointia.
Keskittymällä yksittäisen kuluttajan vastuuseen ja tehokkuuteen, taloudellinen lukutaitomalli vapauttaa rahoituspalvelualan yritykset ja päätöksentekijät vastuustaan ja siirtää tutkimuksen pois järjestelmällisistä yhteiskunnallisista ja markkinahäiriöistä.
Koulutusmallin linssin kautta jokainen kuluttajan taloudellinen ongelma näyttää seuraukselta kuluttajan huonoista päätöksistä.
Willis muistuttaa, että puuttuva sosiaalinen hyväksyntä ja häpeä eivät ole vain seurauksia huonoista taloudellisista päätöksistä ja talousvaikeuksista vaan ne myös vaikuttavat huonoihin taloudellisiin päätöksiin ja tuottavat niitä.
Talouslukutaitopolitiikan malli on sosiaalisesti vahingollinen, koska se syyttää vähävaraisempia kuluttajia ja heidän yhteisöjään taloudellisesta ahdingostaan.
Taloudellisen koulutuksen mahdolliset hyödyt tulevat todennäköisesti valumaan vauraammille, joilla on mahdollisuus korkean riskin pelaamiseen markkinoilla samalla turvaverkkonsa säilyttäen.
Talouskasvatusmalli paradoksaalisesti vaatii niitä, jotka ovat tehtävään vähiten varustettuja, tekemään joukon henkilökohtaisia rahoituspäätöksiä vanhentuneen tiedon ja epäpätevän ohjauksen perusteeella ja kiittelee korkeamman tulotason henkilöitä "vastuullisesta talouskäyttäytymisestä ”silloinkin, kun he palkkaavat ammattilaisia hoitamaan taloudellisia päätöksiään heidän puolestaan.
Kuka hyötyy talouskasvatusbisneksestä?
Talouslukutaito on yhdysvalloissa valtaisa bisnes ja bisnestä siitä pyritään varmasti tekemään Suomessakin. Sosiaaliala luonnollisesti haluaa oman siivunsa tästäkin bisneksestä; luultavasti ensin lisäämällä taloussosiaalityön ja talouslukutaidon opinnot opistojen, ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen sosiaalityön koulutuksiin ja sitten osaksi kaikkien sosiaalihuollon asiakkaiden “ psykososiaalista tukea ja kuntoutusta” .
Suomessakin valtio voi alkaa edistää “talouslukutaitoa” rahoittamalla yksityisen sektorin esim. lastensuojelujärjestöjen taloudellisen lukutaidon ohjelmia.
Jokseenkin irvokasta richplainingia on, jos/kun köyhälle ja nälkäiselle yksinhuoltajalle annetaan ensin rahan sijaan talouslukutaidon kurssi ja kehotus alkaa asuntosäästäjäksi syömällä enemmän halpoja vihanneksia- ja projektin epäonnistuttua syytteet vastuuttomasta talouskäyttäytymisestä ja mielenterveyshäiriödiagnoosi.
Kun koronkiskuri järjestää muutamalle velkaantuneelle talousneuvontaa, vaatimuksia markkinoiden sääntelystä ja talouden rakennemuutoksista ei tarvitse noteerata tai toteuttaa.
Kun sijaishuollon edunvalvoja järjestää muutamalle huostaanoton kokeneelle traumaterapiaa, vertaistukea tai kokemusasiantuntijakoulutuksia, sijaishuoltoa ei tarvitse tutkia, valvoa eikä uudistaa.
Jostakin syystä 100% veronmaksajien rahoittamia mutta miljoonatappioita kunnille ja kansantaloudelle turhilla ja usein vieläpä laittomilla huostaanotoilla tuottavia sosiaalityöntekijöitä ei ehdoteta DSM- häiriöluokitukseen vastuuttoman talouskäyttäytymisensä perusteella eikä heiltä vaadita sen paremmin taloudellista kuin eettistä lukutaitoa oman toimintansa suhteen.
Toisin kuin asiakkaiden kieltäytymisiä "psykososiaalisesta tuesta", oman työn lakisidonnaisuuden tai vaikuttavuuden selvittämisestä kieltäytymisiä ei sosiaalityöntekijöiden kohdalla kutsuta itsesabotaasiksi (self-satotaging behaviour).
Missä on päättäjien talouden lukutaito kun syrjäyttävillä puuttumistoimillaan miljoonakuluja kunnille tehtaileville “asiantuntijoille”, joilla ei ole esittää mitään todisteita osaamisestaan tai työnsä vaikuttavuudesta aletaan maksaa vielä lisää siitä, että he alkavat diagnosoida köyhiä kansalaisia mielenterveyshäiriöisiksi ja traumatisoituneiksi omien “sosiaalisten yritystensä” kautta?
Puhutaanpa rahasta
Hannah Arendtin peräänkuuluttama kyky ajatella kriittisesti ja arvioida poliittisesti näyttää suomalaisessa sosiaalityön koulutuksessa korvautuneen tyhjällä idealismilla, psykojargonilla ja ammatillisella edunvalvonnalla.
Asiantuntijuus voi näemmä kukkia- ei ainoastaan eugeniikkaan harhautumisen jälkeen- vaan sen mahdollistaen, sitä tuottaen ja sen avulla.
Taloussosiaalityössä yritetään puhua rahasta puhumatta rahasta ja “voimavaraistaa” köyhiä antamatta heille rahaa. Köyhyyden ongelma ei ole kuitenkaan ole häpeä, mentalisaatio- ja reflektiokyvyn tai psykososiaalisen tuen puute vaan rahan puute.
Kun köyhyys käsitetään itsereflektiota, "hoksauttamista" ja puheterapiaa vaativana mielenterveyshäiriönä ja yksilöongelmana, laajempiin yhteiskunnallisiin muutoksiin, taloudelliseen oikeudenmukaisuuteen tai kestävään kehitykseen ei tarvitse panostaa.
Olisi mielenkiintoista tietää millaisia raha-avustuksia taloussosiaalityössä aiotaan hakea/on jo haettu kansalaisten talouskasvatukseen ja kuka bisneksestä hyötyy?
Onko talouskasvatus- ja talouslukutaitobudjeteille laadittu vaihtoehtokustannukset? Montako rästivuokraa tai montako kiloa terveellisiä kasviksia perheille saadaan maksettua yhden talouslukutaitokurssin hinnalla?
Mikä on taloussosiaalityön asiantuntijakoulutusten ja -seminaarien hiilijalanjälki ja onko niissä huomioitu ympäristöoikeudenmukaisuus tai arvioitu lapsi- ja perhevaikutukset?
Paljonko palkkaa talousterveyden kouluttajat saavat ja miten koulutusten vaikuttavuutta ja kustannustehokkuutta mitataan?
Pohjustetaanko taloussosiaalityön kritiikittömällä rummutuksella tulosperustaisilla rahoitussopimuksilla (SIB) keinottelijoiden tulevia talousterveyden bisneksiä ja kenelle julkinen rahoitus aiotaan valuttaa?
Miten mahtavat vastaanottaa talousterveyden, taloussosialisaation ja talouslukutaidon kurssit ne lukemattomat viranomaisten ja tuomioistuinten toimintaan luottamuksensa aiemmissa lamoissa menettäneet yrittäjämiehet, jotka menettivät pankkien ja viranomaisten mielivallan takia elinkelpoiset yrityksensä, kotinsa, perheensä ja terveytensä?
Kumpi mahtaa tulla kalliimmaksi kansantaloudelle: minimikuukausipalkalla tai toimeentulotuella, pikavipeillä ja hävikkiruoalla lapsikatraansa elättävät yksinhuoltajat vai näille “talouslukutaitoa” “taloudellista toimintakykyä” ja “talousterveyttä” erilaisten sanktioiden uhalla opettavat sosiaalialan “asiantuntijat”, jotka takaavat ylisukupolvisesti periytyneellä pysyvän huostaanoton työkulttuurillaan sen, että pseudopalveluja ja häiriökysyntää tuottavat sijaishuoltoyrittäjät saavat syrjäyttämistään köyhien lapsista miljoonatuotot?
Miksi sosiaalialan osaamiskeskukset ja asiantuntijat uskovat, että heidän omat ongelmansa ratkeavat rahalla mutta köyhien asiakkaiden eivät?
Entä miten kansalaisten luottamusta ja markkinatoimijuutta tai yhteiskuntarauhaa edistää se, että joka viikko julkaistaan veronmaksajien rahoilla ja STM:n, STEA:n, THL:n ja sosiaalialan osaamiskeskusten tuella jokin uusi kehittämishankkeeksi kutsuttu osallistumispetos, jonka päätarkoitus on ohivaluttaa köyhien perheiden tukemiseen tarkoitetut rahat sosiaalialan asiantuntijoille, jotka eivät pääsääntöisesti tunne, kunnioita eikä hyväksy oman alansa lainsäädäntöä ja ihmis- ja perusoikeusvelvoitteita( juridisoitumispuhe), tutkimustietoa tai -keskusteluja ( huoli- ja traumapuhe ja puhe hiljaisesta tiedosta) tai asiakkaitaan ( vihapuhe, puhe riskiperheistä ja pirullisista ongelmista) ja jotka pyrkivät vielä salaamaan ja kiistämään oman työnsä haitalliset seuraukset( onnistumis- ja huono- osaisuuspuhe, ylisukupolvisuusdiskurssi ja moralistiset virhepäätelmät )?
#taloussosiaalityö #talousneuvola #TASOS #AIKUMETOD #psykososiaalinentuki #osallisuuspuhe #osallistumispetos #lastensuojelu #Talentia #talousterveys #FinancialLiteracyEducationinFinland #FinancialCapabilityinFinland #taloudellinentoimintakyky #taloudenlukutaito #itsesabotaasi #talouslukutaito #köyhienkuritus #kehittäminen #köyhyydestämielenterveyshäiriö #talousongelmistainsestinosoitin #Socca #Socom #Picassos #KOSKE #VASSO #VERSO #Kuntaliitto #avauksiataloussosiaalityöstä #SosnetBotnia #PROSOS #STEA #THL #kaltoinkohteluntunnistusohjeet #HOTUS #MinnaZahner #KirsiNiukko #KirsiViitasalo #sosiaalinentekijä #MONNI #perhekeskus #pseudopalvelu #OKTyömarkkinoilla #Mörkö #hoksauttaminen #naksahdus #tienviittojalastensuojeluun#participationinFinnishChildCare #finskfamiljerådgivningsbyrå #finskbarnskydd #lastekaitse#Finnishchildguidanceandfamilycounsellingcentre #Finnishchildguidanceclinic #lastensuojelunarviointi #eugenicsinFinnishchildcare #Financial socialworkinFinland #lastensuojelunonnistumisentekijät #kasvatusjaperheneuvontary #Pesäpuu # SOS-lapsikylä #PelastakaaLapset #Humana #osallisuus #Finnishfamilycounseling #Finnishchildcareresearch #osallisuuslastensuojelussa #lastensuojeluntutkimus #Voikukkia #sijaishuollonedunvalvonta #Aster #lastensuojelunvertaistuki #sosmetoo #eugeniikkalastensuojelussa #sosiaalityöntutkimustarvitseehuostaanottoa #sijaishuoltoväkivalta #sijaishuoltobisnes #lapsibisnes #hoivajätit #sormetsyvälläveronmaksajienkukkarossa
#lapsiasiavaltuutettu #hoivajätitvuolevatmiljoonia #sijaishuollonvalvontapuutteet
#lastensuojelujärjestöt #THL #lastensuojeluideologia #STM #lastensuojelunresurssipula #tienviittojalastensuojeluun#ylisukupolvisetlastensuojeluongelmat #vaiennetutkertomukset #lapsiasiavaltuutettu#synnytyslupa #moniammatillinenhiekkalaatikko #Munperheet #MirjamKalland #lastensuojeluntietopuutteet #osaavalastensuojelu #riskilapset #LaurenE.Willis #MollyLadd-Taylor #ReetaWolfsohn #HelgaDittmar #AprilBenson #HarrySpecht #financialsocialworkcriticism #sosiaalityönhiljaisuudenkulttuuriamurtamassa #traumaterapia
Pitkästi:
Taloussosiaalityön neoeugeniikka: köyhien talousvaikeuksista suunnitellaan mielenterveyshäiriötä ja seksuaalitrauman osoitinta
”Pinnallisesti sympaattinen mies heittää kolikon kerjäläiselle; syvemmin myötätuntoinen mies rakentaa hänelle almuhuoneen niin, ettei hänen tarvitse enää kerjätä; mutta ehkä kaikkein radikaalimmin sympaattinen on mies, joka järjestää, ettei kerjäläinen synny.” Havelock Ellis
“Koulun todisteilla on oltava tärkeä osa vikojen löytämisessä ja erottelussa." Mary Richmond
“Taloudellisen terveyden Reeta Wolfsohn määrittelee kyvyksi kontrolloida rahankäyttöä ilman, että se aiheuttaa huolta tai stressiä elämässä.
Taloudellista terveyttä osoittaa kyky kokea raha voiman lähteenä ja taloudellisten ongelmien poistajana, joka maksimoi fyysisen, henkisen ja emotionaalisen terveyden (Silverman 2018). Taloudelliset ongelmat ovat mielen tasolla kehkeytyviä ongelmia ja liittyvät toisinaan muihin sairauksiin. “
Yksilökohtainen sosiaalityö (case work ) eugeniikan tieteellistäjänä ja mahdollistajana
Eugeniikasta tuttu köyhien kuritus saa sosiaalityössä alati uusia muotoja. Uusimpia kurikäytäntöjä ovat talousterveys, talouslukutaito/talouden lukutaito ja taloudellinen toimintakyky.
Yhdysvaltalainen Gordon Hamilton nosti jo 1940-luvulla psykososiaalista sosiaalityötä kuvaavassa teoriassaan taloudellisen hyvinvoinnin yhdeksi keskeiseksi edelleenkin eugeniikasta ja psykoanalyysista ammentavan yksilökohtaisen sosiaalityön eli case workin kohdealueeksi.
Kun köyhyys katsottiin henkilökohtaisten epäonnistumisten tulokseksi, köyhistä tuli ”sopimattomia” ja "ansaitsemattomia " lasten saamiseen ja perheiden kasvattamiseen.
Tapaus/yksilökohtaisessa sosiaalityössä ( case work) on painotettu “asiantuntijan” ja asiakkaan yhteisymmärrystä asiantuntijan määrittelemästä diagnoosista ja muutostarpeesta, joka on johtanut sosiaaliseen kiristykseen.
Myös Suomessa on toteutettu huomattava määrä “vapaaehtoisia” sterilisaatioita, “ avohuollon tukitoimia”, “psykososiaalisen tuen muotoja “ ja “vapaaehtoisia huostaanottoja”.
On todennäköistä että köyhyyden poistajaksi luulotellun talousterveyden ja talouslukutaidon koulutuksista tulee yksi tällainen kiristyksen keino ja sosiaalisen luototuksen ja palveluihin pääsemisen ehto.
Lähes kaikki tärkeimmät lastensuojelujärjestöt ja lastensuojelun vaikuttajat niin Kanadassa, Yhdysvalloissa kuin pohjoismaissa tuottivat ja levittivät köyhien kuritukseen keskittyviä eugeniikan näkemyksiä, jotka puolestaan toivat lisää lapsia lastensuojelun mikroskoopin alle.
Juuri sosiaalityön ammatin luominen ja vakiinnuttaminen tarjosi keinon valtiolle puuttua yksittäisten perheiden terveyteen, hyvinvointiin ja oikeuksiin.
Molly Ladd- Taylor kertoo, kuinka Yhdysvalloissa ja Kanadassa negatiivinen eugeniikka laindääntöpolitiikkoinen saavutti suurempaa suosiota kuin positiivinen johtaen kymmeniin tuhansiin sterilisaatioihin ja vielä useampiin lasten poisottamisiin vanhemmilta. "Varastetun sukupolven" alkuperäiskansojen lapset poistettiin järjestelmällisesti kodeistaan.
Lisääntymisoikeuksien kiellot ja lasten huostaanotot kohdistuivat erityisesti vammaisiin sekä köyhiin mustiin naisiin, joita stereotyypiteltiin ja patologisoitiin huumeidenkäyttäjiksi, alkoholisteiksi ja puutteellisiksi ja kaltoinkohteleviksi kasvattajiksi ja joita syyllistettiin lastensa köyhyydestä ja puutteista.
Ladd- Taylor kiinnittää huomiota eugeniikan pysyvyyteen.
Psykoanalyysin ja uusliberalistisen talousteorian avulla köyhyyttä pyritään taas patologisoimaan ja medikalisoimaan- entistä julmemmin.
Eugeniikan jakoa apua ansaitseviin ja ansaitsemattomiin köyhiin ei ehkä pian enää ole vaan kaikki köyhät niputetaan samaan apua ansaitsemattomien varhaisen puuttumisen luokkaan rappeutuneen “talousterveyden” vuoksi.
Taloussosiaalityön ja talousterveyden uusissa teorioissa köyhyyden kuvitellaan aiheuttavan automaattisesti käyttäytymisongelmia ( Callahan 2002, McCoy el. 2014).
Teinin talousvaikeudet tulkitaan seksuaalitrauman osoittimeksi?
Talousvaikeudet, harkitsematon shoppailu ja köyhyys voidaan Margaret Sherradenin ja Jin Huangin (2019, 16–17) mukaan tulkita jopa lapsuudessa tapahtuneiden hyväksikäyttö- ja kaltoinkohtelukokemusten aiheuttamiksi.
Suomalaisen lastensuojelun historiaa tunteville on selvää, että myös Suomessa ammattilaiset tarttuvat tähän ideaan ja muokkaavat siitä teinien huostaanottoperusteen.
Palkaton pakkotyö on jo palannut “osallistavana sosiaaliturvana” ja vauraudesta on tullut kunnollisuuden( Hiitola, 2015), hyvän vanhemmuuden ja elämänhallinnan synonyymi.
Taloudellisia vaikeuksia ja velkaantumista pidetään yhä ylisukupolvisesti periytyvinä ja talouskäyttäytymistä sosiaalisen perimän sanelemana.
Köyhille, joita solvataan “taloudellisesti lukutaidottomiksi” “taloudellisesti integroitumattomiksi” tai ”taloudellisesti sosiaalistumattomiksi” kehitellään uusia puuttumisen menetelmiä ja diagnooseja (Sherraden & Huang 2019, 18.). Sitä, ettei köyhä halua vain asiantuntijoita hyödyttäviin talousterapioihin kutsutaan itsesabotaasiksi (self-satotaging behaviour).
Taloudellisen lukutaidon puutteiden takia lapselle kuvitellaan syntyvän aikuiseksi kasvettuaan taloudellisia ongelmia, stressiä ja niiden myötä mielenterveysongelmia, joista hän ei selviä omin avuin ilman asiantuntija- apua( Wolfsohn, 28.6.2019).
Uhkapelaamisesta avoimesti edistävässä Suomen Veikkauskratiassa rahapelaamisestaan kertovat köyhät aikuiset, joiden pelaamilla rahoilla pyöritetään sosiaalialan järjestöjä passitetaan jo samojen rahapeleistä elävien järjestöjen toimesta seulauksiin huumeiden, mielenterveyshäiriöiden ja väkivaltaisuuden varalta, joiden uskotaan korreloivan positiivisesti ( vain köyhien) uhkapelaamisen kanssa.
Lähes kaikki kunnat ovat ulkoistaneet laskujensa perinnän perintätoimistoille vaikka pienestäkin maksun laiminlyönnistä seuraa maksuhäiriömerkintä, joka saattaa seurata nuorta loppuelämän ja haitata esim. työnhakua.
Talousvaikeuksista yritetään muokata mielenterveyshäiriötä
Taloudelliset ongelmat ja köyhyys eivät vielä löydy psykiatrisesta tautiluokituksista mutta jotkut taloussosiaalityön edustajista esim. April Benson, Helga Dittmar ja Reeta Wolfsohn (2010) ovat jo ehdottaneet talousvaikeuksien diagnosointia psykiatrien käyttämän DSM- 43 häiriöluokituksen psykososiaalisten ja ympäristöllisten ongelmien luokkaan.
Köyhien yksilöpatologoisointia herätellään jälleen henkiin psykoanalyysilla, joka kätketään termiin “ psykodynaaminen” tai “psykososiaalinen”.
Psykososiaalisen tuen käsitteestä onkin tullut sosiaalityössä kätevä poliittinen väline perustelemaan lähes mitä tahansa tutkimatonta ja valvomatonta vallankäyttöä. Sitä käytetään myös taloussosiaalityön ja -työntekijöiden edunvalvontaan.
Antti Weckroth toteaa, että ” psykososiaalinen on käsitteenä ”Afrikan poika” ja vieläpä monivärinen. Käsitteen käyttö on siinä määrin rajatonta ja sekavaa, että jos kyse olisi päihteestä, se luultavasti kriminalisoitaisiin välittömästi.”
Käsitettä käytetään mentalisaation tapaan yhtaikaa kuvaamaan niin hoidettavia ongelmia, niiden syitä kuin itse hoitoa.
Psykososiaalisen käsite niputtaakin sosiaalityön työtapoja tavalla, joka selkeyttämisen sijaan hämärtää niitä ja alan tutkimusta. Sen käyttö näyttäisi olevan luonteeltaan enemmänkin poliittista kuin analyyttistä, eikä se sellaisena palvele tutkimuksen tarpeita ( Weckroth, 2007, 432-433).
Harry Spechtin mukaan terapeuttisessa orientaatiossa oli kyse siitä, että sosiaalityö oli unohtanut “missionsa”; köyhien ihmisten puolesta toimimisen ja auttamisen. Hän ei voinut hyväksyä sosiaalityön ammattikunnan harhautumista psykiatrian kumppaniksi vaan vaati: sosiaalityön ei tule kysyä, “miltä sinusta nyt tuntuu”, vaan auttaa yhteisöjä luomaan hyvää.
Köyhyys huostaanottoperusteena ja köyhä vanhempi pahan periyttäjänä
Gurnam Singh muistuttaa, että lastensuojelu kohdistuu yhä köyhimpään väestönosaan ja köyhtyminen lisää riskiä joutua puuttumistoimien kohteeksi. Huolestuttavasti sosiaalityöntekijät ovat alkaneet sijoitusneuvojien tapaan pitää perustehtävänään riskiarviointia ja haluavat siirtää köyhyyden torjunnan muille palveluntarjoajille (Bywaters et al, 2017).
Kanadassa alkuperäiskansojen lapsia on nykyisin enemmän huostassa kuin asuntolakouluissa/ koulukodeissa aikanaan.
Varatuomari Leeni Ikosen mukaan Suomessakin huostaanoton perusteena käytetään lainvastaisesti sitä, että vanhemmalla on huono taloudellinen tilanne ja että hän on toimeentulotukiasiakas. Lastensuojelun työntekijät ovat alkaneet pitää sosiaalietuuksiin turvautumista riskitekijänä lapsen kasvulle ja kehitykselle.
Sosiaaliturva on jo pitkälti vastikkeellista. Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos THL on itse ollut luomassa lainsäädäntöä, jossa ilmaistyö eli käytännössä pakotettu toimeentulotukiriippuvuus on laillista ja suositeltavaa. THL on varmistanut, että työttömille tarjotaan kuntouttavaa työtoimintaa, palkatonta orjatyötä, jonka on todettu haittaavan työllistymistä palkkatyöhön ja johtavan toimeentulotukiriippuvuuteen, jota THL:ssä pidetään kuitenkin ylisukupolvisena yksilötekijöiden aiheuttamana huono-osaisuutena.
Saku Timosen mukaan maahan ollaan kovaa vauhtia tekemässä kurjalistoa, joka joutuu sekä kerjäämään että tekemään kerjäämällä saadun leivän eteen työtä.
Kuntouttavaan työtoimintaan pakotettu vanhempi saa köyhyyden ja toimeentulotukiriippuvuuden lisäksi myös huono-osaisuuden periyttäjän leiman.
Toimeentulotukiasiakkuudesta on tullut lastensuojelussa huono- osaisuuden mittari. Lastensuojelussa köyhyys eli toimeentulotuen asiakkuus on seikka jolle näkemykset sukupolven yli menevästä huono- osaisuudesta pohjautuvat.
Lapsiin ja lapsiperheisiin investoimisen ja lapsiköyhyyden poistamisen sijaan Suomi on päättänyt investoida huonon sosiaaliperimän metsästykseen ja sijaishuoltoon, jonka on kaikkialla todettu aiheuttavan köyhyyttä ja syrjäytymistä laiminlyömällä lasten terveydenhoitoa ja katkaisemalla lasten lähisuhteita ja koulutuspolkuja.
Myös lastensuojelun käyttämät avohuollon tukitoimet voivat heikentää kansalaisten työkykyä ja selviytymistä vaikka yleinen olettama on, että niillä autetaan ihmisiä.
Miksi köyhien köyhyyttä ei poisteta rahalla?
Jani Kaaro pitää yllättävänä millaista vastarintaa herättää sellainen ajatus, että köyhän köyhyys hoidettaisiin pois antamalla hänelle rahaa.
Jos köyhä on kehitysmaan köyhä, ostetaan lehmä tai rakennetaan kaivo.
Jos köyhä on länsimainen työtön, lähetetään motivaatio- tai LinkedIn -kurssille kuuntelemaan, miten osaamista voi päivittää. Mitä vain, kunhan ei anneta rahaa.
Just Give Money to the Poor - teos, Give Directly - ja Broadway- projektit ja The Economist raportoivat, että ehkä viisain tapa auttaa köyhiä on yksinkertaisesti antaa heille rahaa.
Tutkimusten mukaan maailman köyhät eivät törsää vaan käyttävät lahjarahan lähes aina järkevästi: oman asumisen ja ravitsemuksen parantamiseen, osaamisen kehittämiseen ja liiketoiminnan perustamiseen.
Valitettavasti tähän tehokkaaksi todettuun auttamisen tapaan taloussosiaalityössa ei haluta taipua.
Taloussosiaalityön ammattilaiset pyrkivät antamaan rahan sijaan köyhille asiantuntijatietoa ja - koulutuksia sekä "talousterapiaa".
Taloussosiaalityön työmenetelmiä ovat “psykososiaalisen tuen” lisäksi erilaiset arvioinnit, Kelan työntekijöille suunnattu huolen tunnistamisen malli ja koteihin ja ruokajonoihin jalkautuva talousohjaus, joiden avulla köyhän kuvitellaan “hyödyntävän toimintaympäristön mahdollisuudet ja “ pääsevän tarkoituksenmukaisten palveluiden pariin” (=taloudellinen inkluusio).
“Psykososiaalinen” tuki ja arvioinnit köyhien yksilöpsykopatologisoinnin välineenä
Talousvaikeuksia tuottavat mm. luonnonkatastrofit, yhteiskunnallinen eriarvoisuus ja yhtä lailla lainsäätäjien, kuluttajien, markkinoiden kuin viranomaisten toiminta.
Yleisimpiä velkaantumisen syitä ovat ylikallis asuminen, sairastuminen, työttömyys, heikko perusturvan taso, puutteellinen tiedotus/ymmärrys pikalainojen todellisista kuluista, kulutusluottojen kertyminen, avioero, yksin jääminen, yksinhuoltajuus, toisen velkojen takaaminen, siiloutunut, pirstaleinen ja jäykkä palvelujärjestelmä sekä tuotteiden ja rahoituksen markkinoinnin sekä perintäyhtiöiden aggressiivisuus, josta Jyri ja Jera Hänninen kertoivat mainiossa kirjassaan Kallis köyhyys.
Työvoimatoimistojen turhat kurssitukset tuottavat usein työtä ja tuloa vain ulkopuolisille kurssittajille ja jopa hankaloittavat oikeisiin töihin pääsyä.
Palkattomat työharjoittelut ja -kokeilut pitävät kymmeniä tuhansia nuoria köyhinä ja työmarkkinoiden ulkopuolella taaten kunnille ja yrityksille ilmaiset työntekijät.
“Oikeilla” työmarkkinoilla yksi palkka ei enää välttämättä riitä elämiseen. Suomeenkin on muodostumassa työtätekevien köyhien luokka, jonka on pakko tehdä kahta työtä, jotta selviäisi edes pakollisista menoista.
Työssäkäyviä kansalaisia velvoitetaan lasten huostaanoton uhalla lastensuojelun kuukausia kestäviin perhekuntoutuksiin ilman että heille korvattaisiin toimenpiteistä aiheutuvat ansionmenetykset.
Hyväätarkoittavissa rikos- ja velkasovitteluissakin on vaaransa. Taitamaton rikossovittelu yhteisvastuullisine vahingonkorvauksineen voi tulla kavereiden kolttosista vastuutetulle nuorelle kalliimmaksi kuin rikosoikeusprosessi.
Velkajärjestelyissä pankeilla oli aiemmin tapana korottaa yksipuolisesti ja ilman ennakkovaroitusta jo sovittuja maksueriä joka johti velallisten maksukyvyttömyyteen. Näin velat, jotka olisivat ilman velkajärjestelyä jo vanhentuneet saatettiin uudelleen voimaan kasvamaan korkoa.
Me-säätiön ja THL:n rakentama malli syrjäytymisen dynamiikasta kertoo, että suurimman syrjäytymisriskin muodostavat lasten sijoitukset, joita tehdään Suomessa joka toinen tunti lainvastaisesti pelkkien puuttuvien mielenterveyspalvelujen takia.
Perhepiirissä-tutkimuksen mukaan vanhempien työttömyys- ja toimeentulo- ja terveysongelmat lisääntyvät lapsen huostaanoton jälkeen.
Tyypillinen tapauskulku on seuraava:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/omatoiminen-avunpyynto-lastensuojelusta-johti-taloudelliseen-painajaiseen-ja-tekaistuun-rikossyytteeseen
Taloussosiaalityön tarjoaman “psykososiaalisen tuen” avulla kuitenkin pyritään siihen, että asiakas oivaltaa taloudellisten ongelmiensa johtuvan hänen omasta käyttäytymisestään (Hekkala & Mattila 2019; Viitasalo 2018; 2019; Karjalainen ym. 2019; Wolfsohn 2019; Wolfsohn & Michaeli 2014; Holappa 2019).
Suomalaisilla sosiaalityöntekijöillä onkin todettu Skandinavian kovimmat asenteet köyhiä kohtaan. He syyttävät köyhyydestä yksilöä ja hänen valintojaan enemmän kuin sosiaalityöntekijät muissa Pohjoismaissa.
Heikki Hiilamo on todennut, että yksinhuoltaja joutuu nykyisin helposti lastensuojelun valvonnan kohteeksi.
Helposti vääriä positiivisia löydöksiä tuottavissa Hoitotyön tutkimussäätiön (Hotus) lasten kaltoinkohtelun tunnistusohjeissa, joita mm. ensi- ja turvakodit käyttävät, kaltoinkohtelun riskitekijöiksi määritellään perinteisiä työväenluokkaisten ja köyhien vanhempien piirteitä ja elämäntilanteita esim. monilapsisuus, yksinhuoltajuus, avioero, pienet tulot, työttömyys, stressi, kiire, tupakointi, alhainen koulutus ja vanhempien keskusteluhaluttomuus (Flinck & Paavilainen, 2008).
Riskin osoittimia voidaan käyttää suoraan kaltoinkohteluolettaman todisteina (Ikonen, 2013, 329). Kaltoinkohtelun voidaan tulkita tapahtuneen sillä perusteella, että seulattu kuuluu useampaan kuin yhteen riskiluokkaan esim. on tupakoiva työtön, pienituloinen yksinhuoltaja tai keskusteluhaluton kiireinen.
Köyhyys ei ole talousvaikeuksia vaan puuttuvaa ja perverssiä vanhemmuutta?
Ikosen mukaan Suomessa köyhyys näyttäytyy yhä huostaanottoperusteena. Lastensuojelussa köyhyyteen viittaavia mainintoja esim. nälkää ei kuitenkaan kirjata vanhemman huonon taloudellisen tilanteen vaan laiminlyönnin tai kyvyttömyyden osoitukseksi antamaan huono kuva vanhemmista ( Ikonen, 2013, 231).
Beverley Skeggsin lisäksi myös Brid Featherstone nostaa esille luokkaerot lastensuojelussa; "Keski- ja yläluokkaiset naiset saavat sosiaalisia kontakteja, rahaa ja arvostusta työnsä kautta ja voivat aina ostaa itsensä ulos vaikeuksistaan: he voivat ostaa aikaa, hyvinvointia, lapsenhoitoapua ja yksityisyyden takaavia palveluita . Köyhien äitien arvostus, hyvinvointi ja identiteetti taas määrittyy monitoroidun äitiyden, puutteellisten olosuhteiden ja puutteellisten ja toimimattomien julkisten palveluiden kautta".
Lastensuojelussa riittävän hyvä vanhempi tarkoittaa varakasta vanhempaa.
Perinteisesti köyhiin naisiin ja erityisesti yksinhuoltajaäiteihin on liitetty seksuaalisuutta koskevia määrittelyjä, kuten irstas, siveetön tai langennut, joilla vihjattiin prostituutioon. Köyhien naisten seksuaalisuuden ja elämäntavan kontrollin mahdollistanut irtolaislaki kumottiinkin Suomessa vasta 1986. Yleinen ja yhtäläinen äänioikeus toteutui sekin vasta 1972 sillä sitä ennen äänioikeus riistettiin mm. sosiaalihuollon asiakkailta.
Anna Kontula kuvaa blogissaan kuinka köyhien naisten seksuaalipsykopatologisointi on lastensuojelussa edelleen voimissaan.
Samalla kun negatiivisesta eugeniikasta tuttu pakotettujen / kannustettujen sterilointien, huostaanottojen ja adoptioiden politiikka jatkuu kohdistuen kaikkein köyhimpiin, positiivinen eugeniikka on omaksunut "yksilöllisten valintojen" kielen suhteessa keskiluokkaisiin asiakkaisiin esim. sikiöseulontojen, sijaissynnytyksen ja henkilökohtaisen taloussuunnittelun muodossa.
Vaatimukset yksilöiden paremmasta markkinatoimijuudesta, taloushallinnasta ja talouslukutaidosta ovat nousseet yhtä aikaa uusliberalistisen yksityistämisen, sääntelyn purkamisen ja riskirahoitustuotteiden kanssa tarjoten kansalaisille näennäisiä valintoja ja muodollista valtaa henkilökohtaisiin luotto-, vakuutus- ja eläkesuunnittelupäätöksiin.
Yhä useammat kansalaiset vastuutetaan omista eläke- ja terveydenhoitotarpeistaan ja -kustannuksistaan.
Talouslukutaidon koulutuksen uskotaan paitsi parantavan kuluttajiksi alennettujen kansalaisten talouspäätöksiä, myös heidän hyvinvointiaan nykyaikaisilla rahoitusmarkkinoilla.
Taloussosiaalityön visio, joka lupaa sekä vapaita markkinoita että lisääntynyttä kuluttajien hyvinvointia talouslukutaidon koulutusten kautta, houkutteleekin kannattajikseen sekä konservatiiveja että liberaaleja.
Talouskasvatuksen vaikuttavuudesta ei ole todisteita
Lauren E. Willis esittelee artikkelissaan Against Financial Literacy Education useita tutkimuksia talouslukutaidosta todistaen, että uskolla talouslukutaitokoulutusten tehokkuuteen ei ole empiiristä tukea. Samaan tulokseen on päätynyt myös David de Meza kumppaneineen.
Ensimmäinen ongelma on talouskasvatuksen vaikuttavuuden todentaminen.
Monet talouslukutaitokouluttajat käyttävät vinoutuneita tiedonkeruutekniikoita todistamaan koulutuksensa tehokkuuden.
Koulutettujen luottamus omaan talouslukutaitoon voi olla ali- tai yliarvioitua eikä oikea vastaus monivalintatehtävään valmista rakennetyöttömyydestä ja puuttuvista terveyspalveluista kärsiviä kansalaisia toimimaan villeillä rahoitusmarkkinoilla ympäristössä, jossa vastaukset eivät ole monivalintakysymyksiä.
Toiseksi, koska talouslukutaitokoulutuksiin sisältyy usein suoraa apua esim. velkasaneerausta, taloudellisia palkintoja, alennettuja maksuja tai erityisiä lainaohjelmia, positiiviset tulokset voivat johtua suorasta avusta eikä koulutuksesta.
Yksilöt, jotka haluavat osallistua henkilökohtaisen talouskasvatuksen kursseille voivat olla jo valmiiksi tietoisempia tai motivoituneempia, heillä voi olla enemmän vapaa -aikaa koulutuksiin ja mahdollisuuksia tehdä taloudellisia päätöksiä tai heillä voi olla vähemmän aiempia taloudellisia ongelmia.
Hyvä taloudenlukutaito johtaakiin huonoihin talouspäätöksiin?
Willisin mukaan talouslukutaidon tavoittelu aiheuttaa kustannuksia, jotka melkein varmasti syövät koulutuksen hyödyt ja varoittaa, että talouslukutaidon vanhentuneet oppitunnit voivat olla suorastaan haitallisia. Esimerkiksi sijoituspetosten ja saalistusasuntolainojen uhrit saivat korkeammat arvot talouden lukutaidossa kuin ei-uhrit.
Joillekin kuluttajille taloudellinen koulutus näyttää lisäävän (valheellista) luottamusta parantamatta taloushallinnon kykyjä ja johtaen jopa aiempaa huonompiin talouspäätöksiin nopeasti muuttuvilla rahoitusmarkkinoilla, joilla valitsee tietojen epäsymmetria myyjien ja kuluttajien kesken.
Willis ihmettelee, miksi kuluttajia vaaditaan olemaan oma sijoittajansa ja sääntelyviranomaisensa alalla, jolla jopa ammattimaisilla sääntelyviranomaisilla on vaikeuksia pysytellä mukana tietopuutteiden ja -viiveiden ja muutosnopeuden vuoksi.
Willisin mukaan talousterveyden ja talouslukutaidon koulutukset eivät voi tehdä muuta kuin lisätä liiallista optimismia ja illuusioita ihmisten kyvyistä pystyä hallitsemaan taloudellisia riskejä.
Vaikka huonoa talouslukutaitoa syytetään itsemurhista ja lukemattomista muista ongelmista, Willis epäilee, että talouslukutaitopolitiikan malli voi itsessään olla osa ongelmaa, ei sen ratkaisua.
Ongelmaa ei poista se, että talouslukutaitokoulutuksen nimeksi vaihdetaan talouskasvatus.
Willis toteaa, että taloudellisen lukutaidon koulutus on välttämätön väline kuluttajien moraalisen syyllisyyden oikeuttamiseksi, vaikka osakemarkkinoiden ja luotonantajien toiminta huomioiden on vaikeaa luonnehtia huonoja kuluttajavalintoja välittöminä seurauksina kuluttajien vastuuttomuudesta, laiskuudesta, ahneudesta tai tyhmyydestä.
Willis väittää, että koulutusmallin kautta tapahtuva sääntely syyttää talousvaikeuksiin joutuneita kansalaisia heidän omasta ahdingostaan, häpäisee heitä ja torpedoi vaatimuksia markkinoiden sääntelystä ja rakennemuutoksista.
Olennaista on kysyä miksi Yhdysvalloissa sijoituspalveluyritykset, luotonantajat, vakuutusyhtiöt ja perintätoimistot tukevat talouslukutaito -ohjelmia vaikka asiakkaat, jotka harjoittavat hyvinvointia edistävää henkilökohtaista taloudellista käyttäytymistä, ovat vähemmän kannattavia asiakkaita?
Luottokortin myöntäjät saavat noin 80 prosenttia tuloistaan erilaisista sakkomaksuista, ja siten ansaitsevat enemmän kuluttajilla, jotka maksavat myöhässä, ylittävät luottolimittejä ja/tai eivät maksa pois kuukausieriään.
Kun kuluttajat harjoittavat parempaa taloudellista käyttäytymistä, seuraus luotto- tai perintäyrityksiille on voiton pieneneminen vaikka liikeyrityksen ensisijainen tehtävä on juuri voiton tuottaminen omistajilleen eikä yrityksen ole suotavaa rahoittaa toimintaa, joka ei tuota sille voittoa.
Se, että luotto- ja sijoitusyritykset rahoittavat talouslukutaito -opetusta on Willisin mukaan epäsuorasti ehkä vahvin todiste siitä, että talouslukutaitokoulutus ei ole tehokas väline parantamaan kuluttajien taloudellisia päätöksiä.
Yksilöiden talouskasvatukseen keskittyminen vapauttaa talouspäättäjät vastuusta
Vaarallisinta on, että keskittyminen talouskasvatukseen estää ottamasta käyttöön muita tehokkaampia poliittisia välineitä parantamaan kansalaisten taloudellista hyvinvointia.
Keskittymällä yksittäisen kuluttajan vastuuseen ja tehokkuuteen, taloudellinen lukutaitomalli vapauttaa rahoituspalvelualan yritykset ja päätöksentekijät vastuustaan ja siirtää tutkimuksen pois järjestelmällisistä yhteiskunnallisista ja markkinahäiriöistä.
Koulutusmallin linssin kautta jokainen kuluttajan taloudellinen ongelma näyttää seuraukselta kuluttajan huonoista päätöksistä.
Willis muistuttaa, että puuttuva sosiaalinen hyväksyntä ja häpeä eivät ole vain seurauksia huonoista taloudellisista päätöksistä ja talousvaikeuksista vaan ne myös vaikuttavat huonoihin taloudellisiin päätöksiin ja tuottavat niitä.
Talouslukutaitopolitiikan malli on sosiaalisesti vahingollinen, koska se syyttää vähävaraisempia kuluttajia ja heidän yhteisöjään taloudellisesta ahdingostaan.
Taloudellisen koulutuksen mahdolliset hyödyt tulevat todennäköisesti valumaan vauraammille, joilla on mahdollisuus korkean riskin pelaamiseen markkinoilla samalla turvaverkkonsa säilyttäen.
Talouskasvatusmalli paradoksaalisesti vaatii niitä, jotka ovat tehtävään vähiten varustettuja, tekemään joukon henkilökohtaisia rahoituspäätöksiä vanhentuneen tiedon ja epäpätevän ohjauksen perusteeella ja kiittelee korkeamman tulotason henkilöitä "vastuullisesta talouskäyttäytymisestä ”silloinkin, kun he palkkaavat ammattilaisia hoitamaan taloudellisia päätöksiään heidän puolestaan.
Kuka hyötyy talouskasvatusbisneksestä?
Talouslukutaito on yhdysvalloissa valtaisa bisnes ja bisnestä siitä pyritään varmasti tekemään Suomessakin. Sosiaaliala luonnollisesti haluaa oman siivunsa tästäkin bisneksestä; luultavasti ensin lisäämällä taloussosiaalityön ja talouslukutaidon opinnot opistojen, ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen sosiaalityön koulutuksiin ja sitten osaksi kaikkien sosiaalihuollon asiakkaiden “ psykososiaalista tukea ja kuntoutusta” .
Suomessakin valtio voi alkaa edistää “talouslukutaitoa” rahoittamalla yksityisen sektorin esim. lastensuojelujärjestöjen taloudellisen lukutaidon ohjelmia.
Jokseenkin irvokasta richplainingia on, jos/kun köyhälle ja nälkäiselle yksinhuoltajalle annetaan ensin rahan sijaan talouslukutaidon kurssi ja kehotus alkaa asuntosäästäjäksi syömällä enemmän halpoja vihanneksia- ja projektin epäonnistuttua syytteet vastuuttomasta talouskäyttäytymisestä ja mielenterveyshäiriödiagnoosi.
Kun koronkiskuri järjestää muutamalle velkaantuneelle talousneuvontaa, vaatimuksia markkinoiden sääntelystä ja talouden rakennemuutoksista ei tarvitse noteerata tai toteuttaa.
Kun sijaishuollon edunvalvoja järjestää muutamalle huostaanoton kokeneelle traumaterapiaa, vertaistukea tai kokemusasiantuntijakoulutuksia, sijaishuoltoa ei tarvitse tutkia, valvoa eikä uudistaa.
Jostakin syystä 100% veronmaksajien rahoittamia mutta miljoonatappioita kunnille ja kansantaloudelle turhilla ja usein vieläpä laittomilla huostaanotoilla tuottavia sosiaalityöntekijöitä ei ehdoteta DSM- häiriöluokitukseen vastuuttoman talouskäyttäytymisensä perusteella eikä heiltä vaadita sen paremmin taloudellista kuin eettistä lukutaitoa oman toimintansa suhteen.
Toisin kuin asiakkaiden kieltäytymisiä "psykososiaalisesta tuesta", oman työn lakisidonnaisuuden tai vaikuttavuuden selvittämisestä kieltäytymisiä ei sosiaalityöntekijöiden kohdalla kutsuta itsesabotaasiksi (self-satotaging behaviour).
Missä on päättäjien talouden lukutaito kun syrjäyttävillä puuttumistoimillaan miljoonakuluja kunnille tehtaileville “asiantuntijoille”, joilla ei ole esittää mitään todisteita osaamisestaan tai työnsä vaikuttavuudesta aletaan maksaa vielä lisää siitä, että he alkavat diagnosoida köyhiä kansalaisia mielenterveyshäiriöisiksi ja traumatisoituneiksi omien “sosiaalisten yritystensä” kautta?
Puhutaanpa rahasta
Hannah Arendtin peräänkuuluttama kyky ajatella kriittisesti ja arvioida poliittisesti näyttää suomalaisessa sosiaalityön koulutuksessa korvautuneen tyhjällä idealismilla, psykojargonilla ja ammatillisella edunvalvonnalla.
Asiantuntijuus voi näemmä kukkia- ei ainoastaan eugeniikkaan harhautumisen jälkeen- vaan sen mahdollistaen, sitä tuottaen ja sen avulla.
Taloussosiaalityössä yritetään puhua rahasta puhumatta rahasta ja “voimavaraistaa” köyhiä antamatta heille rahaa. Köyhyyden ongelma ei ole kuitenkaan ole häpeä, mentalisaatio- ja reflektiokyvyn tai psykososiaalisen tuen puute vaan rahan puute.
Kun köyhyys käsitetään itsereflektiota, "hoksauttamista" ja puheterapiaa vaativana mielenterveyshäiriönä ja yksilöongelmana, laajempiin yhteiskunnallisiin muutoksiin, taloudelliseen oikeudenmukaisuuteen tai kestävään kehitykseen ei tarvitse panostaa.
Olisi mielenkiintoista tietää millaisia raha-avustuksia taloussosiaalityössä aiotaan hakea/on jo haettu kansalaisten talouskasvatukseen ja kuka bisneksestä hyötyy?
Onko talouskasvatus- ja talouslukutaitobudjeteille laadittu vaihtoehtokustannukset? Montako rästivuokraa tai montako kiloa terveellisiä kasviksia perheille saadaan maksettua yhden talouslukutaitokurssin hinnalla?
Mikä on taloussosiaalityön asiantuntijakoulutusten ja -seminaarien hiilijalanjälki ja onko niissä huomioitu ympäristöoikeudenmukaisuus tai arvioitu lapsi- ja perhevaikutukset?
Paljonko palkkaa talousterveyden kouluttajat saavat ja miten koulutusten vaikuttavuutta ja kustannustehokkuutta mitataan?
Pohjustetaanko taloussosiaalityön kritiikittömällä rummutuksella tulosperustaisilla rahoitussopimuksilla (SIB) keinottelijoiden tulevia talousterveyden bisneksiä ja kenelle julkinen rahoitus aiotaan valuttaa?
Miten mahtavat vastaanottaa talousterveyden, taloussosialisaation ja talouslukutaidon kurssit ne lukemattomat viranomaisten ja tuomioistuinten toimintaan luottamuksensa aiemmissa lamoissa menettäneet yrittäjämiehet, jotka menettivät pankkien ja viranomaisten mielivallan takia elinkelpoiset yrityksensä, kotinsa, perheensä ja terveytensä?
Kumpi mahtaa tulla kalliimmaksi kansantaloudelle: minimikuukausipalkalla tai toimeentulotuella, pikavipeillä ja hävikkiruoalla lapsikatraansa elättävät yksinhuoltajat vai näille “talouslukutaitoa” “taloudellista toimintakykyä” ja “talousterveyttä” erilaisten sanktioiden uhalla opettavat sosiaalialan “asiantuntijat”, jotka takaavat ylisukupolvisesti periytyneellä pysyvän huostaanoton työkulttuurillaan sen, että pseudopalveluja ja häiriökysyntää tuottavat sijaishuoltoyrittäjät saavat syrjäyttämistään köyhien lapsista miljoonatuotot?
Miksi sosiaalialan osaamiskeskukset ja asiantuntijat uskovat, että heidän omat ongelmansa ratkeavat rahalla mutta köyhien asiakkaiden eivät?
Entä miten kansalaisten luottamusta ja markkinatoimijuutta tai yhteiskuntarauhaa edistää se, että joka viikko julkaistaan veronmaksajien rahoilla ja STM:n, STEA:n, THL:n ja sosiaalialan osaamiskeskusten tuella jokin uusi kehittämishankkeeksi kutsuttu osallistumispetos, jonka päätarkoitus on ohivaluttaa köyhien perheiden tukemiseen tarkoitetut rahat sosiaalialan asiantuntijoille, jotka eivät pääsääntöisesti tunne, kunnioita eikä hyväksy oman alansa lainsäädäntöä ja ihmis- ja perusoikeusvelvoitteita( juridisoitumispuhe), tutkimustietoa tai -keskusteluja ( huoli- ja traumapuhe ja puhe hiljaisesta tiedosta) tai asiakkaitaan ( vihapuhe, puhe riskiperheistä ja pirullisista ongelmista) ja jotka pyrkivät vielä salaamaan ja kiistämään oman työnsä haitalliset seuraukset( onnistumis- ja huono- osaisuuspuhe, ylisukupolvisuusdiskurssi ja moralistiset virhepäätelmät )?
#taloussosiaalityö #talousneuvola #TASOS #AIKUMETOD #psykososiaalinentuki #osallisuuspuhe #osallistumispetos #lastensuojelu #Talentia #talousterveys #FinancialLiteracyEducationinFinland #FinancialCapabilityinFinland #taloudellinentoimintakyky #taloudenlukutaito #itsesabotaasi #talouslukutaito #köyhienkuritus #kehittäminen #köyhyydestämielenterveyshäiriö #talousongelmistainsestinosoitin #Socca #Socom #Picassos #KOSKE #VASSO #VERSO #Kuntaliitto #avauksiataloussosiaalityöstä #SosnetBotnia #PROSOS #STEA #THL #kaltoinkohteluntunnistusohjeet #HOTUS #MinnaZahner #KirsiNiukko #KirsiViitasalo #sosiaalinentekijä #MONNI #perhekeskus #pseudopalvelu #OKTyömarkkinoilla #Mörkö #hoksauttaminen #naksahdus #tienviittojalastensuojeluun#participationinFinnishChildCare #finskfamiljerådgivningsbyrå #finskbarnskydd #lastekaitse#Finnishchildguidanceandfamilycounsellingcentre #Finnishchildguidanceclinic #lastensuojelunarviointi #eugenicsinFinnishchildcare #Financial socialworkinFinland #lastensuojelunonnistumisentekijät #kasvatusjaperheneuvontary #Pesäpuu # SOS-lapsikylä #PelastakaaLapset #Humana #osallisuus #Finnishfamilycounseling #Finnishchildcareresearch #osallisuuslastensuojelussa #lastensuojeluntutkimus #Voikukkia #sijaishuollonedunvalvonta #Aster #lastensuojelunvertaistuki #sosmetoo #eugeniikkalastensuojelussa #sosiaalityöntutkimustarvitseehuostaanottoa #sijaishuoltoväkivalta #sijaishuoltobisnes #lapsibisnes #hoivajätit #sormetsyvälläveronmaksajienkukkarossa
#lapsiasiavaltuutettu #hoivajätitvuolevatmiljoonia #sijaishuollonvalvontapuutteet
#lastensuojelujärjestöt #THL #lastensuojeluideologia #STM #lastensuojelunresurssipula #tienviittojalastensuojeluun#ylisukupolvisetlastensuojeluongelmat #vaiennetutkertomukset #lapsiasiavaltuutettu#synnytyslupa #moniammatillinenhiekkalaatikko #Munperheet #MirjamKalland #lastensuojeluntietopuutteet #osaavalastensuojelu #riskilapset #LaurenE.Willis #MollyLadd-Taylor #ReetaWolfsohn #HelgaDittmar #AprilBenson #HarrySpecht #financialsocialworkcriticism #sosiaalityönhiljaisuudenkulttuuriamurtamassa #traumaterapia
RSS Feed
