Huostaboomin aivoriihi: THL:n tutkimusprofessori ja Pesäpuun hallituksen pj, Barnahus- ohjausryhmän jäsen Tarja Heino, Tampereen yliopiston sosiaalityön professori, monitieteisen lastensuojelututkimuksen kansallisen asiantuntijaryhmän jäsen, Pesäpuun ex-hallitusjäsen Tarja Pösö, Pelastakaa Lapset ry:n ex-juristi, STM:n ja Piaccoin Oy:n Piia- Liisa Heiliö, THL:n sosiaalityön kehittäjä-Helsingin yliopiston, Palmenian ja Pelastakaa Lapset ry:n lastensuojelun edunvalvoja- hankkeen kouluttaja Päivi Sinko, Pelastakaa Lapset ry:n pääsihteeri, LSKL:n hallitusjäsen, STEA:n avustusasioiden neuvottelukunnan jäsen, Kokoomuksen ex- kansanedustaja Hanna Markkula- Kivisilta, Keskustan ex-kansanedustaja ja Perhehoitoliiton ex-puheenjohtaja Aila Paloniemi, Pelastakaa Lapset ry:n Jari Sinkkonen, MLL:n Mirjam Kalland ja Pelastakaa Lapset ry:n entinen ja SOS- lapsikylän nykyinen juristi Mirjam Araneva.
kuvakaappaukset: Talentia, Derek Speirs, YLE
Tiivistelmä/ lyhyesti
Kuinka uskottavaa olisi jos ABC-asemia rakennuttava rakennusyhtiö alkaisi palkita kuntien kaavoittajia ja rakennusluvan myöntäjiä ympäristöarvojen, kestävän kehityksen periaatteiden ja arkkitehtonisen perinnön esiin nostamisesta ja vaalimisesta?
Valitettavasti lastensuojelun kohdalla korruptiota ja jääviyksiä ei edes tunnisteta.
https://leeniikonen.fi/2021/12/31/pelastakaa-lapset-palkitsee-virkamiehia/
Lastensuojelupalkinnoilla tuntuu olevan joissakin kunnissa vahvempi positiivinen korrelaatio lasten kaltoinkohteluun ja perusoikeuksien loukkaamiseen kuin huostaanottopäätöksillä kuten mm. Vuoden sijaisperhe, Vuoden kasvattaja, Vuoden työyhteisö, Vuoden kunnallinen lastensuojeluteko-, Vuoden taidokkain hankinta-, Ylpeästi Lapsen Puolella-, laatusertifikaatti-, Lapsen oikeuksien vaikuttaja- ja Lastensuojelun viestinnällinen teko- palkinnot todistavat.
Lastensuojelujärjestöjen avulla on voitu oikeuttaa sijaishuollon edunvalvonta ja parempi väkivalta, siirtää lapset "parempiin perheisiin" ja suhmuroida kansallisvarallisuus parempiin taskuihin - STEA:n tuella.
Sijaishuollon edunvalvojien ponnistelujen seurauksena käynnissä on vuosisadan siirto-operaatio. Sosiaalityöntekijät siirtävät joka toinen tunti lapsen sijaishuoltoon. Liiketoiminta käy siis vilkkaana, perheitä traumatisoiden ja pelkoa aiheuttaen.
https://leeniikonen.fi/2021/12/14/tilinteon-aika-stmn-rappiotilaselvitys-tulossa/
Liiketoiminta lapsilla saa kukoistaa, vaikka sijaishuollon negatiivisista vaikutuksista on nyt suomenkielisenäkin murskaava näyttö.https://yle.fi/uutiset/3-12172021
Sijaishuollon yksityistäminen mahdollistui kun STM:n virkamies Pia-Liisa järjesteli yksityiselle taholle, Pelastakaa lapset ry:lle etusijan kuntien sosiaalityöntekijöiden konsulttina. Pelastakaa lapset ry:n lakimieshanke oli päänavaus hämärtämään julkista valtaa (Suomen perustuslaki 124 §). Hankkeen myötä sosiaalityöntekijät opastettiin turvautumaan ulkopuoliseen yksityiseen toimijaan.
Julkisuudessa Pelastakaa lapset ry:n lakimiespalvelun tarvetta perusteltiin sillä, että juridisen konsultoinnin avulla kunnan sosiaalityöntekijälle mahdollistuu irtaantua juridisten ongelmien pohdinnalta (Araneva, 2002).
Poikkeuksellisen tästä asiasta tekee se, että ko. yhdistys on sijaishuoltopalveluja tarjoava toimija.
Pelastakaa lapset ry tarvitsi tasaisen, mieluiten kasvavan, lapsimateriaalin virran toimintaansa.
Kuinka monen huostaanoton taustalla ja käynnistäjänä on tosiasiassa ollutkin Pelastakaa lapset ry:n lakimies, Jari Sinkkonen ja/tai nimetön sosiaalityöntekijä? Entä kuinka monen lapsen erottaminen perheestään toteutui sen jälkeen, kun sosiaalityöntekijä oli neuvotellut Pia-Liisa Heiliön kanssa?
Pelastakaa lapset ry lähti nousukiitoon. Pelastakaa lapset ry:n tuotot olivat vuonna 2002 7,8 milj. euroa ja vuonna 2020 yhdistyksen antaman tiedon mukaan ennätykselliset 42,3 milj. euroa.
Sijaishuollon laajentamis- ja yksityistämiskehitystä jatkoi Pelastakaa Lapsista ja Perhehoitoliitosta syntynyt Pesäpuu ry, joka mm. tuotti Suomeen "lastensuojelun juridisoitumiskehityksestä" pois pyrkivän, muualla maailmassa yksityiseen palvelueksploosioon johtaneen systeemisen lastensuojelun toimintamallin.
Pelastakaa Lapset ry:ltä, Perhehoitoliitolta, Pesäpuulta, SOS- lapsikylältä ja Nuorten Ystäviltä voi kysyä:
Olette viimeisen 20 vuoden aikana käyttäneet niin yhteiskunnan kuin yksityisten lahjoittajien varoja pääasiassa sijaishuollon yksityistämiseksi ja laajentamiseksi, jotta mahdollisimman moni lapsi päätyisi sujuvasti- ilman fair trial- menettelyä tai tutkimustietoa sijoitussyistä, olosuhteista tai seurauksista- koulutuspolut ja läheissuhteet katkaisevaan, mielenterveysongelmia, sosiaalista ja taloudellista osattomuutta, väkivallan uhriksi joutumista, rikollisuutta, itsetuhoisuutta sekä kuolleisuutta merkittävästi lisäävään sijaishuoltoon.
Aiotteko korjata aiheuttamanne tuhon vai jatkaa tuhotyötä ?
Samaa voi kysyä myös sijaishuoltomarkkinoiden kasvattamiseen ja yksityistämiseen osallistuneilta poliitikoilta, tutkijoilta, yliopistojen sosiaalityön kehittäjiltä ja muilta asiantuntijoilta.
Pitkästi:
Riippumaton tutkimustieto lastensuojeluideologian uhkana
Lastensuojelutoimijoiden viime aikoina yltynyt perheiden mustamaalaus, vaikutusyritykset poliitikkoihin, mediaan ja valvontaviranomaisiin ja yritykset tehdä sijaishuollon tuloksia mairittelevia pseudotutkimuksia johtunevat kolmen laajan ja vaikutusvaltaisen mutta sijaishuollon edunvalvonnalle erittäin epäedullisen tutkimuksen julkaisemisesta.
Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten tilanne on kaikilla mittareilla mitattuna muuta väestöä heikompi
Tulosten mukaan sijoitettujen lasten tilanne aikuisuuden kynnyksellä oli muuta väestöä keskimääräistä heikompi kaikilla tutkituilla elämänalueilla. Tutkimuksessa tarkasteltiin mielenterveysongelmia, sosiaalista ja taloudellista osattomuutta, väkivallan uhriksi joutumista, rikollisuutta, itsetuhoisuutta sekä kuolleisuutta.
Helsingin, Itä-Suomen ja Oxfordin yliopistojen sekä THL:n tutkimus perustuu poikkeuksellisen kattaviin tietoihin. Siinä seurattiin kaikkia Suomessa vuosina 1986–2000 syntyneitä lapsia, joita on yhteensä noin 890 000. Kodin ulkopuolelle heistä oli sijoitettuna noin 30 000 lasta ja nuorta.
Sijoitettujen lasten tilanne oli heikompi kuin heidän sijoittamattomien sisarustensa.
https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/hyva-yhteiskunta/kodin-ulkopuolelle-sijoitettujen-lasten-hyvinvoinnissa-ja-terveydessa-vakavia-puutteita
Kodin ulkopuolelle sijoitetut kärsivät psyykkisistä häiriöistä useammin kuin muut lapset tai sijoittamattomat sisarukset
Arvovaltaisessa Lancet- lehdessä julkaistun kanadalais-suomalaisena yhteistyönä toteutetun tutkimuksen mukaan kodin ulkopuolelle sijoitetut lapset kärsivät aikuistuttuaan erilaisista psyykkisistä häiriöistä useammin kuin muut lapset, joiden elämänkulku ennen sijoitusta oli samankaltainen.
https://www.thelancet.com/journals/lanchi/article/PIIS2352-4642(18)30207-4/fulltext
Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten koulumenestys jää Antti Kääriälän väitöskirjan mukaan selvästi heikommaksi kuin muilla lapsilla. Tutkimus vahvistaa aiempaa laajaa näyttöä sijoitusten negatiivisista vaikutuksista lasten koulutuspolkuihin ( esim. Altshuler, 1997; Parrish et al., 2001; Finkelstein 2002; Weinberg, Zetlin, & Shea, 2003 ; Burrell 2003; Ploug 2003; Christoffersen 2003; Lips 2007; Clausen & Kristofersen 2008; Vinnerljung & Sallnäs 2008 ;Tideman ym. 2011, Berlin ym. 2011 ).
Aiempi suomalainen ja ruotsalainen sijaishuoltoselvitys tuotti samankaltaista tietoa sijaishuoltoväkivallasta kuin Norjassa, Islannissa, Tanskassa, Walesissa, Irlannissa ja Australiassa tehdyt selvitykset. Ruotsissa tehdyn selvityksen yksiselitteinen johtopäätös oli, että tutkimukseen osallistuneet lapset olivat lapsena joutuneet paljon pahemman laiminlyönnin kohteeksi sijaishuollossa kuin mitä olivat ne olosuhteet, joista heidät oli otettu huostaan.
Kaikkien kolmen uuden tutkimuksen otannat ovat kymmeniä tuhansia ja ne täyttävät hyvän tieteellisen käytännön kriteerit toisin kuin sijaishuollon edunvalvojien tutkimukset, jotka tehdään aina joko haastattelemalla sosiaalityöntekijöitä omasta työstään tai antamalla heidän valita isosta pääosin tyytymättömien asiakkaiden perusjoukosta ne muutamat haastateltavat, joilla on kiitettävää palautetta, joka sitten yleistetään virheellisesti koskemaan koko perusjoukkoa tai palvelun laatua.
Tutkimustulokset sijaishuollosta todennäköisesti vääristyvät mikäli sijoitettujen kyselyt suoritetaan Kysy ja kuuntele- tutkimuksen tapaan sosiaalityöntekijän kanssa/ läsnäollessa/ valvonnassa ja lomakkeen täyttämisen jälkeen sosiaalityöntekijä vieläpä kysyy lapselta lomakkeeseen liittyvistä asioista.
Tulosten vääristyminen on lähes varmaa, mikäli sijoitettua on aiemmin rangaistu sijaishuollon epäkohdista kertomisesta kotilomat polttamalla tai vanhempien tapaamisia rajoittamalla (LSKL:n Samalla puolella- tutkimuksen mukaan jopa 94% sosiaalityöntekijöistä on rajoittanut lapsen yhteydenpitoa läheisiinsä).
Luotettavaa tutkimustietoa huostaanottojen vaikutuksista olisi voitu saada ajoissa vuosia aiemmin, jos lastensuojelututkimus olisi keskittynyt lapsiin eikä sosiaalityöntekijöiden mielipiteisiin, oman työn mainostamiseen, asiakkaiden leimaamiseen ja huostaanottojen oikeuttamiseen.
Lastensuojelussa ei ole näyttöön perustuvia käytäntöjä
Perinteisesti sosiaalityössä tutkimustietoa ei ole kerätty, käytetty eikä koettu tarpeelliseksi.
Myös Barnahus- toimija Taina Laajasalon väittämät lastensuojelun näyttöön perustuvista käytännöistä ovat puppua.
Näyttöön perustuvalle käytännölle on tarkat kriteerit eikä sitä pidä sotkea käytäntöön, jonka toimivuudesta on jonkinlaisia (pseudo)todisteita.
Petteri Paasion ( 2014) mukaan lastensuojelussa ei ole ole olemassa näyttöön perustuvia käytäntöjä eikä sellaisten kehittämiseksi ole tehty juuri mitään.
Lastensuojelutyössä vain yksi asia on ollut täysin varma: missään sosiaalitoimistossa ei tehdä tutkittuun tietoon perustuvaa työtä ja avun saaminen on sattuman sanelemaa.
Nämä kolme laajuudessaan ainutlaatuista tutkimusta saattavat haastaa vallitsevan lastensuojelupolitiikan.
Ainakin tutkimustulokset vaarantavat vakavasti sijaishuollon edunvalvojien suunnitelman paisuttaa ja jakaa vuotuiset jo puoltatoista miljardia lähestyvät lastensuojelun sijaishuollon markkinat keskenään ilman kritiikkiä tai valvontaa.
Lastensuojelun paradigmoja ( auktoriteetin asemassa oleva ajattelutapa tai oppirakennelma) vastaan löytyy nyt niin paljon empiiristä todistusaineistoa, ettei tarvitse enää odotella, että paradigman arvostettu ”oppi-isä tai - äiti” kuolee ja hänen kykynsä vaikuttaa alan kehitykseen sen myötä vähenee.
Lastensuojelun korruption pitkä historia- kuinka ideologia korvasi tiedon
Suomalainen ylisukupolviseen väärintekemisen kulttuuriin perustuva lastensuojelu on kantanut alusta asti mukanaan sisällissodan siemeniä ja ideologista korruptiota, joka on tuhonnut myös sosiaalityön ammatillisuusihanteet, historiallisen muistin, työskentelymetodit, oikeudenkäytön ja tiedonmuodostuksen.
Suomalaisen sosiaalityön teoriaperusta vinoutettiin pysyvästi kun työskentelyn keskiöön nostettiin huonon sosiaalisen perimän metsästykseen ja diagnosointiin perustuva case work ja psykoanalyytikkojen annettiin vallata psyko- ja perheterapia.
Tieto- ja teoriaperusta vinoutui entisestään kun lastensuojelujärjestöiksi tekeytyvät sijaishuollon edunvalvojat (mm. PeLa:n, Pesäpuu ry:n, Nuorten Ystävien ja SOS- lapsikylän toimijat) päästettiin organisoimaan lastensuojelun koulutuksia ja tiedonmuodostusta.
Sosiaalityön perustehtävä eli yksilöiden ja perheiden omien toimintaedellytysten ja osallisuuden vahvistaminen vaihtui lastensuojelujärjestöjen koulutusten ja MunPerheet- tyylisten hankkeiden myötä aikuislähtöisen pitovoimaisen sijaishuollon luomiseen ja edunvalvontaan, myyttisiin käsityksiin sijaisperheistä ja sijaishuoltoväkivallan salaamiseen.
Varsinkin nepsylasten hoito kärsi psykoanalyyttisesti orientoituneiden ammattilaisten uskomuksesta, että neurologiset ongelmat olivat vanhempien syytä.
Lastensuojelun Keskusliiton avulla taattiin sijaishuollon edunvalvonta, häiriötön asiakasvirta, imagonkiillotus ja lastensuojeluideologiaan sopivien työpaikat ja palkitseminen.
Perustamalla lapsiasiavaltuutetun virka mutta kieltämällä lapsiasiavaltuutettua ottamasta kantaa “ yksittäistapauksiin” rauhoiteltiin Suomen lastensuojelun tilanteesta huolestuneita ulkomaisia tarkkailijoita samalla kun varmistettiin lastensuojelun väärinkäytösten jatkuminen.
Sosiaalialan osaamiskeskuksilla toteutettiin arveluttava lapsibisnestoimijoiden verkostoituminen, sosiaalityöntekijöiden edunvalvonnan ensisijaisuus ja tutkimusvarojen valuminen lastensuojelun imagonkohennukseen ja vahingollisten yksinomaan sijaishuoltoa hyödyttävien työtapojen markkinointiin ja ylläpitoon.
https://leeniikonen.fi/2021/12/04/ideologinen-korruptio-lastensuojelun-rakenteet-auki/
Kuinka apu korvattiin ilmiantojärjestelmällä
Vuoden 2008 lastensuojelulaista tehtiin ilmiantolaki, jonka ilmianto-, tarkkailu- ja kirjaamisvelvoitteilla uuvutettiin niin päiväkotien kuin koulujen henkilöstö, räjäytettiin huostaanottojen määrä, ajettiin auttamistaitoiset pois sosiaalialalta ja varmistettiin alati kasvava sijaishuollon asiakashankinta ja perheiden oikeudettomuus.
Monitoimijaisen yhteistyön ja tehokkaan lobbauksen tuloksena synnytettiin kansalaiset syrjäyttävä, eugenikkaan ja psykoanalyysiin perustuva ilmianto- ja sijoitusjärjestelmä, joka tuotti lapsille ja perheille korjaamatonta kärsimystä ja käänsi syntyvyyden nälkävuosien tasolle.
Lastensuojelujärjestöt, sosiaalityöntekijät ja tutkijat tiesivät, että lisääntyvät lastensuojeluilmoitukset ja avohuollon tukitoimet lisäisivät suoraan sijoitusten määrää mutta valehtelivat perheille ja toisille ammattilaisille niiden olevan sijoituksia ehkäisevää “palveluihin pääsyä” ja “tukea”.
Ilmiantojen lisäämiseksi riskin ja kaltoinkohtelun käsitettä laajennettiin ( mm. Tarja Pösön toimesta) kattamaan lähes mikä hyvänsä elämän ilmiö ja toiminnan katastrofaalisista seurauksista perheille vaiettiin.
Suomeen kehitettiin satoja miljoonia maksava toimimaton lastensuojelujärjestelmä etsimään riskejä yksinomaan kotoa vaikka ensisijainen lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja pahoinpitelyn riski tulee toveripiiristä, vertaisryhmistä.
Paljon yleisempi sijaishuoltoväkivalta ja lasten kaltoinkohtelu kouluissa ja urheiluharrastuksissa ei lastensuojelupäättäjiä kiinnostanut.
Vuoden 2015 huhtikuun lastensuojelulain muutoksella varmistettiin ettei viranomaisen tekemään lapsen perheväkivaltailmoitukseen edellytetty enää konkreettista näyttöä.
Koska ilmoitusvelvollisuuden kynnys on niinkin matala kuin syytä epäillä, viranomaisten ei tarvinnut enää pelätä sitä, että itselle koituisi ilmoituksen tekemisestä seuraamuksia vaikka se tehtäisiin puhtaassa kiusantekotarkoituksessa esimerkiksi kostoksi vanhemman kantelusta/ valituksesta oikeusasiamiehelle tai huostaanoton purkuhakemuksesta.
Jättämällä asiakaspalautteet ja tutkimustieto keräämättä ja käyttämättä voitiin varmistaa vahingolliset käytännöt ja esittää mitä hyvänsä väitteitä perheiden ongelmista ja huostaanottojen perusteista.
Sosiaalityön keskiöön nostettiin mielivallan mahdollistava arviointi, hypermentalisaatio, riskiseulonta, huoli ja “hiljainen tieto”, joka tarkoittaa usein vain vanhentuneita ja virheellisiä uskomuksia, yhdenmukaisuuden pakkoon perustuvaa ryhmäkäyttäytymistä ja epäeettisiä ja lainvastaisia organisaatiokäytäntöjä ja toimintarutiineja.
Sijaishuoltojätti Anglicaren alaisen St Luke´s Innovative Resources- yrityksen Pesäpuun kaupittelemilla “lapsi- ja taidelähtöisillä menetelmillä” ja tuotteilla (mm. Nallekortit, Mun Stoori, Vahvuuskortit) ja salapoliisi- Mäyrä ja Kirahvi- toiminnalla helpotettiin lastenkoti- ja perhetyöntekijöiden urkintaa huostaanottoperusteiden löytämiseksi, jatkamiseksi ja lasten sopeuttamiseksi lainvastaiseen pysyvään huostaanottoon.
Lastensuojelun tunne- ja tietoisuustaitojen opetusta, “luovia menetelmiä” ja leikkiä hallitsi tiedonkeruuseen ja työntekijöiden ennakko- olettamien todisteluun tähtäävä asenteellisuus ja manipulatiivisuus .
Lasten osallisuudesta muodostui pikemminkin osallistumispetosta ja riistoa; hatarin perustein tehtyjen huostaanottojen alussa heille luetettiin mäyrä-tarinaa jossa sairastunut mäyrä-äiti muuttui pahaksi äidiksi, jonka jälkeen pikkumäyrä sai uuden hyvän (sijais)äidin, johon hän sopeutui.
Kuinka julkinen valta delegoitiin yksityiselle lapsibisnekselle
Päästämällä lapsibisnestoimijat yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen hallintoon, rahoitukseen, tiedontuotantoon ja opetukseen ja nimittämällä yliopistojen edustajia sijaishuollon järjestöihin ja hankkeisiin varmistettiin, ettei sijaishuollon toiminnan kyseenalaistavia kriittisiä havaintoja tai riippumatonta tutkimustietoa pääse syntymään.
Pesäpuun hallituksen puheenjohtaja Tarja Heino sitoutui sosiaalihallituksen virkamiehenä Aulikki Kananojan ( 1977), Tarja Pösön ja Piia- Liisa Heiliön tavoin lastensuojelun ideologiaan mm. eugeniikasta ammentavaan huonon sosiaalisen perimän teoriaan, jota sovellettiin kyseenalaisin menetelmin mm. Kuttulan joka tasolla vakavia puutteita valvonnassa ja toiminnassa sisältäneessä perhekotiyhteisössä.
Sijaishuollon verkostojen arvopohjaan ja päämäärään kiinnittynyttä syvää sitoutuneisuutta kuvattiin PRIDE -uskoksi ja niitä, jotka eivät jakaneet näitä arvoja, kutsuttiin ei-uskovaisiksi.
Lastensuojelututkimus ja opinnäytteiden tekstit typistyivät PRIDE- uskovaisten sosiaalityöntekijöiden ja sijaishuollon edunvalvojien mielipiteiden ja tuntemusten toisteluksi ja ei- uskovaisten riippumatonta tutkimustietoa sisältävät tekstit tyrmättiin mielipidekirjoituksina tai vihapuheena.
Sijaishuoltojärjestöjen ( esim. PeLan ja SOS- lapsikylän ) juristipalvelujen ja lastensuojelukoulutusten tuloksena kunnalliset sosiaalityöntekijät eivät enää osanneet viranhoidossa tarvittavaa lainsäädäntöä tai perus- ja ihmisoikeussopimuksia, joiden tulkinta jätettiin sijaishuoltojärjestöjen juristeille.
Julkinen valta delegoitiin yksityisille sijaishuollon palveluntuottajille.
Tässä tehtävässä kunnostautui erityisesti sijaishuoltopalveluja kauppaavien Perhehoitoliiton ja PeLan edunvalvojana toiminut Pesäpuu ry, jonka myötä yksityisille palveluntuottajille avautui mahdollisuuksia vaikuttaa lainvalmisteluun, hankkeiden sisältöön, lainsäädäntöön, tutkimustyöhön sekä kuntien lastensuojelun työkäytäntöihin ja estää niin sijoitetun lapsen edun kuin perheiden tarpeista suunniteltujen palvelujen toteutuminen.
Pesäpuu ry:n perustivat Pelastakaa lapset ry., Perhehoitoliitto ry., Jyväskylän yliopiston yhteiskuntatieteellinen tiedekunta, Jyväskylän kaupunki, Suomen Kuntaliitto ry., Sosiaalityöntekijäin liitto (nyk. Talentia ry.) ja Kokkolan kaupunki "parantamaan perhehoitoon sijoitettujen lasten ja sijaisvanhempien asemaa". Kysyä voi, miksi ihmeessä totuuteen, ihmisten yhdenvertaisuuteen ja tutkimuksen vapauteen sitoutunut riippumattomana esiintyvä valtiorahoitteinen koulutusinstituutio kuten Jyväskylän yliopiston yhteiskuntatieteellinen tiedekunta on mukana sijaishuollon edunvalvontajärjestössä ja miten tämä jäsenyys vaikuttaa lastensuojelututkimukseen?
Pesäpuu ulotti verkostonsa ja vaikuttamistoimintansa niin lainsäädäntöön, yksityisyrityksiin(verkostossa mm. Attendo Oy, AVA, Familar Oy, Diakonissalaitos, Lauste, PKS Oy, NY) hallinto- oikeuksiin, moniammatillisiin asiantuntijaryhmiin, yliopistotutkimukseen, sosiaalityöntekijöiden koulutukseen ( mm. lastensuojelun ja-sijaishuollon tarve, perheen jälleenyhdistäminen), sosiaalialan osaamiskeskuksiin, LSKL:ään, THL:ään, valvontainstituutioihin ( mm. lapsiasiavaltuutettu, Valvira, eduskunnan oikeusasiamies), lastensuojelun kehittämishankkeisiin( Kaste, lastensuojelun edunvalvoja, LASTA, VOIKUKKIA, Arvokas, MunPerheet) ja varainhankintaan ja toi Suomeen lastensuojelun “juridisoitumiskehitystä” vastustavan, yksityistä palvelueksploosiota aiheuttaneen systeemisen lastensuojelun toimintamallin.
Avokätisesti rahoitetun Pesäpuun avulla sijaishuollon arvomaailma, edunvalvonta ja niitä vahvistavat vinoutuneet laintulkinnat levitettiin kaikkialle hallintoon.
Sijaisvanhemmaksi 26 tunnin koulutuksella pätevöittävälle PeLan, Perhehoitoliiton ja Pesäpuun PRIDE -valmennukselle, jonka hyödyistä ei ole tutkimusnäyttöä rakennettiin kysyntämarkkinat RAY:n rahoituksella.
Lastensuojelu lapsen etuna- hankkeen tutkimusjohtajana toimiva Tarja Pösö myöntää, että lastensuojelun arvioinnin keskeinen tehtävä ohjata lasta ja perhettä “ palveluihin” ja “tukitoimiin”. Ne ovat käytännössä yhä useammin yksityisen palveluntuottajan liikevoittojen motivoimaa sijaishuollon asiakashankintaa, olipa “tukitoimi” sitten perhetyötä, -kuntoutusta tai tukiperhetoimintaa.
Alunperin hyvää tarkoittaneilla mutta sijaishuollon edunvalvojien kaappaamilla Barnahus( LASTA Tarja Heino istuu Barnahus- hankkeen ohjausryhmässä 1.10.2019- 30.5.2023)-, ACE- ja traumainformoitu sote- hankkeilla ulotettiin sijaishuollon asiakashankinta ja palvelukaupustelu kaikkiin lapsiperheisiin ja salattiin kriittinen tieto hankkeissa markkinoitujen teorioiden, arviointien ja terapioiden vakavista puutteista ja ongelmista.
Resurssipulajargonilla oikeutettiin virkatyöksi tarkoitettu vanhemmuuden- ja sijaishuollon tarpeenarviointien siirto yksityisten - vailla virkavastuuta toimivien sijaishuoltopalveluja myyvien lapsibisnestoimijoiden tehtäväksi.
Perheiden tarpeita vastaamattomilla yksityisten palveluntuottajien “psykososiaalisella tuella” ja “avohuollon tukitoimilla” esim. perhetyöllä ja “perhekuntoutuksilla” varmistettiin huostaanottojen pohjustus ja oikeutus.
X-ketju ja Kysy- ja Kuuntele- hankkeilla ja lastensuojelun kokemusasiantuntijoiden avulla neutralisoitiin laajemmat lastensuojelun muutospaineet ja estettiin ison otannan asiakaspalautteet, jotka olisivat paljastaneet sijaishuoltoväkivallan ja muiden sijaishuollon ongelmien todellisen laajuuden ja vakavuuden ajoissa.
Pesäpuu ry:n tuotteiden käyttöönotto johti tilanteeseen, jossa hankkeiden avulla virkamiestyötä määrittivät pitkälti palveluntuottajat. Virkamiehen ja yksityisen palveluntuottajan välit hämärtyivät.
Lastensuojeluyritykset alkoivat teettää sosiaalialan opiskelijoilla tarvitsemansa mairittelevat työprosessien mallinnukset, vahingollisten hankkeiden ja menetelmien mainokset, perhearviointien käännökset ja perehdytyskansiot, joista usein poistettiin tutkimustieto- ja lakiosuudet tilaajien pyynnöstä.
Kokemusasiantuntijoista muokattiin konsensushakuisia yhteistyökumppaneita oikeuttamaan lapsibisnestoimijoiden määrittelemät tavoitteet tai päätökset ja tuottamaan valheellinen kuulemisen kupla.
Uusin lastensuojelun yksityistämisen ja keinottelun väline ovat Lastensuojelun Keskusliiton ja lastensuojelujärjestöjen ( esim. SOS- lapsikylä, Nuorten Ystävät) perusteettomasti hehkutetut ja palkitut tulosperusteiset rahoitussopimukset ( SIB), joista on käytännössä poistettu tulosperusteisuus.
Kun lastensuojelusta puuttuu tutkimustieto, tilastointi, arviointi, seuranta, valvonta, toimivat avohuollon tukitoimet, kustannusvaikuttavuus, mittarit, näyttöön perustuvat käytännöt, jääviyssäännöt, työntekijöiden vastuu- ja korvausvelvoitteet, asiakkaiden oikeussuojakeinot ja puolueettomat tuomioistuimet, kekseliäs sijoittaja tai palveluntuottaja voi rauhassa- jopa tilaajan avustuksella- fabrikoida niin asiakkaiden määrät, riskiryhmään kuulumisen, vaikutustavoitteet, käytännöt, tulokset, tuotot kuin säästöt.
Kritiikittömät tiedotusvälineet ja sosiaalialan "tutkimukset" varmistavat, että keinottelu tulee onnistumaan Vantaan lisäksi myös Lohjalla, Tampereella, Vihdissä ja Karkkilassa.
Kuinka oikeusvaltio romutettiin
Lastensuojelutoimijoiden jatkuvat kaksois- ja kolmoisroolit niin lainsäädäntötyössä, toimeenpanossa kuin tuomioistuintoiminnassa varmistivat sen, ettei jääviyssääntöjä tai oikeusvaltioperiaatteita enää edes tunnettu eikä pidetty tarpeellisena.
Sijaishuollon edunvalvojilta koulutuksensa, tutkimusaiheensa,- aineistonsa ja -rahoituksensa, työpaikkansa ja juridisen konsultaationsa saaneet sosiaalityöntekijät eivät enää sisäistäneet työssään tarvittavaa lainsäädäntöä, perustehtäväänsä tai valvontavelvoitettaan suhteessa sijaishuoltoon, joka johti huostaanottojen määrien ja kestojen kasvuun ja lisääntyviin väärinkäytöksiin ja valituksiin.
Ongelmaan vastattiin lisäämällä sosiaalityöntekijöiden määrää ja sijaishuollon rahoitusta.
Tarja Pösön tutkimuksen (1995) havainto siitä, ettei sosiaalityössä juuri ilmennyt lasten pahoinpitelytapauksia johti siihen, että Pösö ja Eija Paavilainen alkoivat kehitellä uusia riskivanhemmuuden ja lasten pahoinpitelyn ja kaltoinkohtelun tunnistusohjeita, jotka tuottaisivat enemmän lasten kaltoinkohtelutapauksia laajentamalla kaltoinkohtelun ja väkivallan käsitettä.
Hotuksen riskilistoilla mahdollistettiin kenen hyvänsä vanhemman leimaaminen potentiaaliksi pahoinpitelijäksi ja lähes mikä hyvänsä käytös, ominaisuus tai olosuhde lasten pahoinpitelyn riskisignaaliksi tai jo tapahtuneen pahoinpitelyn osoittimeksi.
Ensi- ja turvakotien riskiseuloilla mikä hyvänsä eroperhe voitiin luokitella “korkean konfliktitason riskiperheeksi” ja mikä hyvänsä lapsi kiintymyssuhdehäiriöiseksi.
Lakia avoimesti lastensuojelun “juridisoitumiskehityksenä” (Sinko) halveksivien sosiaalityöntekijöiden avuksi huostaanottojen suositus- ja lausuntoautomaateiksi perustettiin jäävejä lastensuojelun moniammatillisia asiantuntijaryhmiä, joiden tietojen tai menettelytapojen oikeellisuutta ei tarkastettu missään vaiheessa.
Sosiaalityöntekijöiden tuomaroimalla hallinto- oikeusmenettelyllä taattiin huostaanottohakemusten läpimeno ilman oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä ( syyttömyysolettamaa, tosiseikkaselvittelyä) ja varmistettiin, että kaikki sosiaalityöntekijöiden kirjaama materiaali esim. huhut ja subjektiiviset tuntemukset hyväksytään oikeudenkäyntimateriaaliksi.
Lastensuojelujärjestöjen avulla voitiin oikeuttaa sijaishuollon parempi väkivalta, siirtää lapset parempiin perheisiin ja suhmuroida kansallisvarallisuus parempiin taskuihin kuten Itlan tapauksessa.
Pelastakaa lapset ry. sai Lapsen etu- hankkeen myötä omituisen ja veronmaksajille kalliiksi tulleen etuoikeusaseman kuntien sosiaalityöntekijöiden jäävinä neuvonantajana auttamaan lapset huostaan ja vastustamaan lasten palauttamista kotiinsa. Perheille lakiapua ei annettu.
Osaamis- ja tukikeskuksista (OT-keskukset) tehtiin hoitoa, koordinointia, opetusta ja tutkimusta yhdistäviä asiantuntijoiden verkostomaisia hybridihäkkyröitä, jotka sekoittavat keskenään avun ja arvioinnin, hoidon ja holhouksen, turvallisuus- ja riskiarvioinnit, lapsen ja sijaishuollon edun, rikokset ja rikosepäilyt ja terapian ja psykoanalyyttisen puoskaroinnin.
Kun THL:n piti tutkia, mikä on syynä teinien sijoituksiin ja palveluvajeeseen, päädyttiinkin esittämään uusia lastenkotivaihtoehtoja ja suosittamaan lastensuojelun julkisuuskuvan parantamista.
Lastensuojelun “juridisoitumiskehitystä” vastustavalla systeemisellä lastensuojelumallilla, Diakonissalaitoksen HOPE- hankkeella ja Voikukkia- hankkeella varmistettiin “parantuneen vuorovaikutuksen” nimissä laittomienkin huostaanottojen hyväksyminen ja estettiin perheitä ryhtymästä juridisiin toimiin väärinkäytösten johdosta.
Ensi- ja turvakotien liiton, Helsingin Diakonissalaitoksen, Pelastakaa Lapset ry:n, Pesäpuu ry:n, Nuorten Ystävien ja SOS- lapsikylän lobbaamien / kouluttamien lastensuojelun poliittis-ideologisten edunvalvojien avulla sinetöitiin huostaanottojen pysyvyys, lasten ja vanhempien puhevallan menetys ja se, etteivät lapset ja vanhemmat enää uskaltaneet edunvalvojan pelossa raportoida väärinkäytöksistä julkisuudessa.
Lastensuojelun edunvalvojat jakoivat sosiaalityöntekijöiden syyllisyyden taakan “puuttumisesta” ja loivat tunnetta siitä, että “me toimittiin oikein” ( Pela, 2010, 149).
Sijaishuollon edunvalvojina toimivien lastensuojelujärjestöjen ja MunPerheet hankkeen avulla varmistettiin, että perheiden konkreettisiin jälleenyhdistämisiin ei ryhdytä ja syrjäytettävät lapset viettävät sijaishuollossa koko lapsuutensa tuottaen keskimäärin 7 vuotta kestävän huostaanoton aikana syrjäyttäjilleen noin 200 000 perhehoidossa ja jopa 1000 000 euroa laitoshoidossa per lapsi.
Pesäpuuhun verkostoituneiden sijaishuoltoyritysten liikevoitot lisääntyivät- ilman tietoa "palvelujen"vaikuttavuudesta tai edes lainalaisuudesta.
Lastensuojelun kielipelit ja mediasensuuri- kuinka tuhotyö oikeutettiin ja salattiin
Orwellilaisen psykokielen ja retoriikan avulla varmistettiin vallan väärinkäyttö, hämättiin kansalaisia, toimittajia ja valvontaviranomaisia ja kätkettiin rakenteellinen väkivalta.
Sijaishuoltotoimijoihin verkostoituneiden/ sijaishuoltojärjestöjen hallituksissa, Yleisradion hallintoneuvostossa, Julkisen Sanan neuvostossa ja RAY:n hallituksessa istuneiden media- ja lastensuojelupomojen avulla ohjailtiin suomalaista lastensuojelu- uutisointia ja varmistettiin, ettei tieto kotimaan ja toisten maiden kriittisistä lastensuojelututkimuksista, laittomista adoptioista ja huostaanotoista, sijaishuoltoväkivallasta ja lastensuojeluskandaaleista välity kansalaisille.
YK:n lapsen oikeuksien komitealta, Eurochild- verkostolta, pohjoismaisilta lapsiasiavaltuutetuilta ja riippumattomilta ihmisoikeustarkkailijoilta pimitettiin Suomen lastensuojelun todellinen tilanne ja väärinkäytökset.
Mediassa sijaishuollon markkinointiviestintä julkaistiin uutisina ja lastensuojelun runtelemien perheiden kertomuksia mitätöimään ja kiistämään kutsuttiin perheitä ja asiakastapauksia tuntemattomia lastensuojelun asiantuntijoita.
Kansalaisten yrityksiä raportoida sosiaalialan väärinkäytöksistä kutsuttiin rakenteellisen sosiaalityön sijaan vihapuheeksi ja tarttumataudiksi.
Sijaishuollon kasvavista ongelmista syyllistettiin ja vastuutettiin vanhempia ja lasten sijaishuoltoväkivallan synnyttämä oireilu selitettiin lapsuudenkodin traumoilla silloinkin kun lapset olivat viettäneet vuosia sijaishuollossa.
Asiakaslähtöisen ja riippumattoman lastensuojelututkimuksen sabotaasi toteutettiin terapeuttisen vallan kielellä ja keinoin asiakkaiden “haavoittuvuuteen” vedoten.
Lastensuojelun pseudopalvelujen tuloksena syntynyt häiriökysyntä nimettiin “moniongelmaisten asiakkaiden rahoituskanavat ylittäväksi sote- palvelujen käytöksi”.
Asenneongelmiensa, jääviyksiensä ja osaamispuutteidensa salaamiseksi sijaishuollon edunvalvojiksi ryhtyneet sosiaalityön tutkijat eivät enää julkaisseet kyseenalaisia “tutkimuksiaan” suomeksi tai laittaneet niitä verkkoon kansalaisten ulottuville.
Julkisrahoitetuissa lastensuojeluseminaareissa vannotettiin osallistujia kertomasta seminaarien sisällöstä “ulkopuolisille.”
Lapsen ainoa oikeus: olla mielisairas perheväkivallan uhri?
Lastensuojelukoulutuksissa kaikkia lasten kanssa työskenteleviä ammattilaisia syyllistettiin ja solvattiin mikäli he epäröivät tehdä sijoituksiin johtavia ilmiantoja perheistä, jäivät keräämään tai odottamaan jonkinlaista näyttöä syytteiden tueksi tai kyselivät ilmiantojen seurauksista.
Virheellisiä tutkimuksia aiemminkin tehneiden Noora Ellosen ja Tarja Pösön (2014) arvion mukaan silloin, kun työntekijä käytti harkintavaltaansa ja jätti pelkkään epäilyyn perustuvan ilmoituksen tekemättä poliisille,” eivät kaikki lapsen oikeudet toteutuneet, vaan lapsen oikeus olla väkivallan uhri tuli sivuutetuksi.”
Lastensuojelussa köyhän lapsen ainoaksi toteutuneeksi oikeudeksi muodostui oikeus tulla määritellyksi ammattilaisen taholta huostaanottoa tarvitsevaksi mielisairaaksi ja traumatisoituneeksi vanhempiensa kaltoinkohtelun uhriksi.
Lasten kaltoinkohtelun merkeiksi tulkittiin mm. mikroaterian lämmittäminen itse ( vastuutus kotitöistä), elämä uusperheessä ( ACE- traumapiste), neuropsykiatrinen oireilu tai aiempi avunhaku lastensuojelusta ( BarnahusLASTA- sisäänottokriteeri), runsas tai vähäinen tunteiden osoittaminen (”tarkemmin määrittämättömät tavallisesti lapsuudessa alkavat toiminto- ja tunnehäiriöt” F98.9), vetäytyminen tai huomion hakeminen (kiintymyssuhdehäiriö), allergia ( sairauksien sepittelyä), vanhempien kiire, likaiset hiukset tai älypuhelimen käyttö ( Nelimarkka, 2018, 16 -22; Pappila, 2017, 30-31: Montonen, 2019, 18 ).
Vanhemman ainoaksi toteutuneeksi oikeudeksi muodostui oikeus tulla seulotuksi ja tulkituksi potentiaalisena menneisyyden, nykyisyyden tai tulevaisuuden kaltoinkohtelijana neuvolassa, varhaiskasvatuksessa, koulussa, terveydenhuollossa ja lastensuojelussa esim. Kaste-, Varpu-, Tactics-, Lasta lyömätön Satakunta-, Väkivallaton Vantaa-, Kannusta minut vahvaksi-, Kohtaavaa lastensuojelua-, LAPE-, Lapsen etu-, Lastensuojelun alkuarviointi-, Lastensuojelun edunvalvoja-, Luo luottamusta-, Lasso-, Lasse-, Lupa- ja Mikä auttaa-, Ajoissa kotiin-, Varhainen avoin yhteistoiminta (VAY), Osaava lastensuojelu-, Kuka kuulee mua-, Vaikuttavuutta ja näkyvyyttä lastensuojelun avohuoltoon-, VEP-, Perhe-, Turvallinen perhe-, MunPerheet-, Palmikko-, Barnahus/ LASTA-, CAP ( Child Abuse Potential), PAKE-, Pelotta-, RutiiNiksi-, Ylisukupolvisen kaltoinkohtelun katkaiseminen-, Lapsen paras- yhdessä enemmän, Turvassa-, Saumuri-, Väistö-, Orava-, Monni-, salapoliisiMäyrä, Kirahvi- ja Suomi 100- kaikille eväät elämään- hankkeissa.
Valheellisen lapsiuhritutkimuksen tehneen, vauvojen huostaanottoja ja pysyviä huostaanottoja kannattavan “lapsella on oikeus tulla tulkituksi perheväkivallan uhriksi” Tarja Pösön mukaan(2021) lapsen vastustus sosiaalityöntekijän (usein väärään epäilyyn perustuvaa) huostaanottopäätöstä kohtaan on perhesalaisuuksien ja vanhempien manipuloinnin tuottamaa ei- näkemystä ja huostaanottopäätöksen voisivat tehdä sosiaalityöntekijä ja lapsi keskenään ilman, että asiaa käsitellään tuomioistuimessa!
Yksityisen lapsibisneksen, ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen sosiaalityön laitosten verkostoitumisen tuloksena lastensuojelun tietopohja ja juridinen perusta rapautettiin, asiakkaiden oikeusturva mitätöitiin ja sijaishuoltomarkkinat paisutettiin ja yksityistettiin. Huostaanottojen määrät ja pituudet kasvoivat ja sijaishuollon valvonta jätettiin omavalvonnan varaan eli retuperälle.
Kuinka vastoinkäymisistä tehtiin sairauksia ja huostaperusteita
Samoin kuin lääkeyhtiöt myös lastensuojelutoimijat loivat sairauksia tai ”tyytymättömyyden tiloja” esim. huoli, joiden korjaamiseksi he tarjosivat omia tuotteitaan. Ihmisille uskoteltiin, että elämän tavalliset vastoinkäymiset ovat sairauksia.
Lapsia lähetettiin psykiatrian tutkimusjaksolle liian usein vain siitä syystä, että saataisiin lastensuojelupäätöstä tukeva lausunto eli huostaanottosuositus ( esim. OYS).
Sijoitetut nuoret tulivat nuorisopsykiatrian osastohoitoon useammin M1-lähetteellä, vaikka kliinisten mittarien valossa heidän psykiatrinen häiriönsä ei ollut niin vakava kuin muualta tulleiden nuorten.
Avunhaku lastensuojelun itsensä aiheuttamiin ongelmiin esim. sijaishuoltoväkivaltaan tulkittiin ja kirjattiin valehteluksi, mielenterveyshäiriöksi tai osaksi luonnollista sijaishuollon sopeutumisprosessia, jota ei pitänyt häiritä valituksin.
Nuorten diagnoosien, psykiatrian lähetteiden ja psyykelääkkeiden määrä räjähti. Lapsia lääkittiin turhaan, liikaa, väärin ja valvomatta esim. sijaishuoltopaikkojen henkilöstöpulan takia. Psykiatrisella diagnoosilla oikeutettiin niin tehdyt päätökset, sijaishuollon korotetut vuorokausimaksut kuin koveneva vallankäyttö.
Sijaishuoltoväkivaltaa ei tunnistettu eikä tunnustettu vaikka ulkomaiset tutkimukset ja myös kotimaiset kouluterveyskyselyt kertoivat sijoitettujen kohtaavan väkivaltaa merkittävästi enemmän kuin vanhempiensa kanssa asuvat ja sijoitettuja lapsia karkaili sijaishuollosta turvattomiksi määriteltyihin koteihinsa tuhansittain joka vuosi.
Tuomas Kurttila varoitti pumppaamasta toimimattomaan lastensuojelujärjestelmään lisää rahaa mutta suomalaiset sijaishuollon lobbaamat päättäjät halusivat toistaa avokätisesti aiemmat virheensä.
Valtion lisäksi myös suomalaisyritykset ja kansalaiset valjastettiin rahoittamaan sijaishuollon edunvalvontaa ja oletettuja sijaisvanhempien ja lasten kiintymyssuhteita, vaikka suhteilla oli taipumus katketa heti rahoituksen loputtua.
Hyväntahtoiset mutta valistumattomat yritykset ja tietämättömät kansalaiset takasivat lahjoituksillaan jo miljardin pelkkinä sijaishuollon vuorokausimaksuina ilman tulosvastuuta kuluttavan tuhoisan järjestelmän ylläpidon ja kasvun, lisääntyvät huostaanotot ja perheiden pahoinvoinnin.
Vaikuttaako tutkimustieto lastensuojeluun lainkaan?
Pelastakaa Lapset ry:ltä, Perhehoitoliitolta, Pesäpuulta, SOS- lapsikylältä ja Nuorten Ystäviltä voi kysyä:
Olette viimeisen 20 vuoden aikana käyttäneet niin yhteiskunnan kuin yksityisten lahjoittajien varoja pääasiassa sijaishuoltomarkkinoiden yksityistämiseksi ja laajentamiseksi, jotta mahdollisimman moni lapsi päätyisi sujuvasti- ilman tutkimustietoa sijoitussyistä, olosuhteista tai seurauksista- koulutuspolut ja läheissuhteet katkaisevaan, mielenterveysongelmia, sosiaalista ja taloudellista osattomuutta, väkivallan uhriksi joutumista, rikollisuutta, itsetuhoisuutta sekä kuolleisuutta merkittävästi lisäävään sijaishuoltoon.
Miten meni omasta mielestä? Onko yhdestäkään hankkeesta tai projektista olemassa selvitystä, mitä se on maksanut veronmaksajille? Mitä nämä kaikki ovat yhteensä maksaneet? Onko ison otannan asiakaspalautteita kerätty tai lapsi- ja perhevaikutuksia arvioitu yhdestäkään hankkeesta?
Aiotteko korjata aiheuttamanne tuhon vai jatkaa tuhotyötä ja tuhoamisesta palkitsemista?
Samaa voisi kysyä myös poliitikoilta, tutkijoilta, yliopistojen sosiaalityön kehittäjiltä ja asiantuntijoilta.
Voi vain toivoa, että lasten oikeus päätyä sijaishuoltoväkivallan uhriksi ja lastensuojelun liiketoiminnan välineeksi on nyt tutkimustiedon johdosta viimein vakavasti vaarantunut.
Tulee olemaan mielenkiintoista seurata, miten sijaishuoltotoimijat reagoivat tutkimustietoon. Yrittävätkö he uudistua ja korjata virheet vai vaientaa kriittiset tutkijat, mitätöidä riippumattoman tutkimustiedon omilla pseudotutkimuksillaan ja pitäytyä vanhoihin käytäntöihinsä?
STEA- rahoitusta sijaishuoltoväkivallan käsittelyyn saaneissa koulutuksissa on jo havaittavissa back lash: sijaishuoltoväkivallan tunnistamisen sijaan pohditaankin jälleen vanhempien seulaustarpeita ja vanhempien ja lasten varhaislapsuuden oletettujen kiintymyssuhdeongelmien ja traumojen tunnistamista psykoanalyysin perinteiden mukaisesti.
Joissakin hankkeissa sijaishuollon lasten ja toimijoiden joukkoa yritetään laajentaa entisestään ja sijaishuollolla pyritään korvaamaan lasten tarvitsemia terveyspalveluja.
Kysyä voi, mitä hyötyä on selvittää sijaishuollon väärinkäytöksiä pienryhmissä 30- 50 vuoden viiveellä ilman korvauksia ja samaan aikaan tuottaa aktiivisesti uusia uhreja ja väärinkäytöksiä huostaanottojen määrää, kestoa ja tieto-, osallisuus- ja valvontapuutteita kasvattamalla- STEA:n, STM:n ja THL:n tuella?
Sijaishuollon valvontapuutteista, paisuttamisesta ja markkinoistumisesta vastuussa olevat lastensuojelujärjestöt voisikin velvoittaa korjaamaan politiikkansa seuraukset ja maksamaan sijoitetuille korvauksia sijaishuoltoväkivallasta.
Mistä löytyisi Suomen ensimmäinen näyttöön perustuva lastensuojelukäytäntö tai ensimmäinen sosiaalitoimisto, joka perustaisi työskentelynsä riippumattomaan tutkimustietoon?
Kuinka ilmiantojärjestelmä poistetaan niin, ettei kukaan asiantuntija loukkaantuisi? Kuinka huono keksintö mitätöidään?
Miten lastensuojelujärjestöinä esiintyvät sijaishuollon piiloyritykset saadaan noudattamaan lakia ?
Milloin PeLan ja Sos-lapsikylän ainoastaan sosiaalityöntekijöille antamien lakimiespalvelujen etuoikeusasema tutkitaan ja poistetaan?
Miksei kansalaisten yhdenvertaisuus toteudu?
Miksi sosiaalityöntekijöitä saa konsultoida taho, jolla on välitön taloudellinen intressi sijoitettujen lasten määrän kasvattamiseen?
Miten AVI ja Valvira voisivat varmistaa, että lastensuojelun eugeniikkaan ja psykoanalyysiin perustuva ideologia korvataan lakiperustaisella virkatyöllä?
Milloin STM ja THL alkavat tutkia lastensuojelutoimien seurauksia ja ETENE hyvittää väärinkäytöksiä?
Koska sijaishuoltotoimijoiden harhauttama Unicef alkaa panostaa aidosti lapsiystävällisten kuntien kehittämiseen?
Mikä puolue ottaisi tehtäväkseen eliminoida lastensuojelusta röyhkeät hoivajätit?
Mikä media alkaisi välittää riippumatonta tietoa lastensuojelusta ja suojella kansalaisia korruptiolta ja viranomaismielivallalta?
Kuinka tuomioistuimet saadaan puuttumaan viranomaisten väärinkäytöksiin?
Koska STM asettaa sosiaalialalle vastuu- ja korvausvelvoitteet väärinkäytöksistä?
Milloin Suomen laki otetaan ratkaisuksi “resurssipulaan”?
Valtiovallan sota omia kansalaisiaan vastaan on toivottavasti pian ohi.
Syrjäytyneitä ja menehtyneitä on jo liikaa.
Olisiko nyt rauhanvälittäjien aika?
Lokakuun liike kiittää lämpimästi kaikkia tutkijoita, jotka ovat tuoneet tiedon valoa ideologisen pimeyden keskelle.
Kehotamme sijaishuoltomarkkinoiden asiakashankkijoiksi ja yhteistyökumppaneiksi houkuteltuja esim. kouluja, järjestöjä, neuvoloita, poliisia ja päihde- ja vammaispalvelujen sekä varhaiskasvatuksen työntekijöitä suhtautumaan varauksella Pesäpuun kuten muidenkin sijaishuoltojärjestöjen sekä sosiaalialan osaamiskeskusten lastensuojelukoulutuksiin, joiden piilotavoite on aina sijaishuoltomarkkinoiden ja omien verkostojen liikevoittojen kasvattaminen.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ala-alistu-eugeniikkaan-systeemisen-lastensuojelun-tutkintamalli-lumo-ja-syty-hankkeisiin
Kansalaisten kannattaa muistaa, että niin yksityisten yritysten kuin valtion varoin kehitetylle ja markkinoidulle lastensuojelun “palvelutuotteelle” fabrikoidaan aina myös palvelutarve.
Lastensuojelun rahoittaminen tuottaa lisää sijoituksia tekeviä lastensuojeluvirkailijoita ja suojelutarpeisiksi hatarin perustein määriteltyjä lapsia.
Sijaishuollon ja lastensuojelujärjestöiksi tekeytyvien sijaishuollon piiloyritysten rahoittaminen tuottaa lisää sijoitettuja sijaishuollon riskiolosuhteisiin.
Pysyvä huostaanotto tuottaa pysyvät riskiolosuhteet.
Tue lapsia ja perheitä- älä lapsibisnestä.
Ajattele ennenkuin lahjoitat/ äänestät!
https://leeniikonen.fi/2021/03/18/parasta-palvelua-reseptit-sadan-vuoden-takaa/
https://leeniikonen.fi/2021/03/16/totuus-on-tarua-ihmeellisempi/
https://leeniikonen.fi/2021/05/19/kunnioita-isaa-ja-aitia-tunnistatko-ihmiskauppaa/
https://leeniikonen.fi/2021/05/15/hammastyttavan-pysyva-ilmio-suomalainen-huostaanotto/
https://leeniikonen.fi/2021/04/19/hyva-veli-verkosto-trauman-takuumiehena/
https://leeniikonen.fi/2021/04/04/stm-lainvalmisteluun-tarvitaan-kunnon-hurtta/
https://leeniikonen.fi/2021/04/01/suomen-laki-vastaus-resurssipulaan/
https://leeniikonen.fi/2021/04/12/thl-tutkii/
https://leeniikonen.fi/2021/02/28/jotta-kukaan-ei-saisi-tietaa/
https://leeniikonen.fi/2021/11/21/lastensuojelun-rakenteet-avattava/
https://leeniikonen.fi/2021/08/21/jarjestoideologiaa-media-sos-lapsikylan-kahleissa/
https://leeniikonen.fi/2021/02/21/osaava-lastensuojelu/
https://leeniikonen.fi/2021/12/18/ainutlaatuisen-lapsuuden-hairikointia/
#ilmianto #lastensuojelulaki #riskiperheet #lapsibisnes #sijaishuollonedunvalvonta #moniammatillinen yhteistyö #hallinto-oikeus #verkostoituminen #Turvassa #Hotus #Ilmoitaäläsivuuta #Kysyjakuuntele #Mikäauttaa #resurssipula #JariKetola #MarkoNikkanen #PasiKohtala #AilaPaloniemi #STEA #Veikkaus#sosiaalityöntutkimus #ChildWelfareResearchinFinland #kuinkaoikeusvaltiotuhottiin #kuinkajulkinenvaltasiirrettiinyksityisille #vihapuhesosiaalityössä
#hatespeechinFinnishsocialwork #urkinta #psykoanalyysilastensuojelussa #PsychoanalysesinFinnishChildWelfare #lastensuojelujärjestötSuomessa #ChildWelfareOrganizationsinFinland #fabrikoiturikosilmoitus #fabricatedoffencereportinFinnishChildWelfare #sairauksiensepittely #DiakonissalaitosHOPE #FinnishDeaconessFoundationHOPE
#MünchausenbyproxyinFinnishChildWelfare
#Ideologinenkorruptio #IdeologicalcorruptioninFinnishChildWelfare
#AmirSariasla #HeikkiHiilamo #AnttiKääriälä #PetteriPaasio #MikkoMarttila #TiinaRistikivi #JohannaHiitola #MarjoLaitala #VesaPuuronen #MarjoKuronen #AlliPaasikivensäätiö
#Väkivallatonlapsuus #ChildWelfareNetworksinFinland #Turvassa #Humana #Barnahus #Lastenasiaintalo #LASTA #EurochildFinland #riskiryhmä #riskiseulonta #korkeankonfliktitasonviranomaiset #RiskAssessmentinFinnishChildWelfare #Lastensuojelussamenehtyneet #lastensuojelu #STM #Terveydenjajahyvinvoinninlaitos #FinnishInstituteforHealthandWelfare#THL #Lastensuojelunkeskusliitto #LSKL #STEA #traumainformoitusote #ACE #pysyvähuostaanotto #NewYorkinmalli #sosiaalialanosaamiskeskus ##sijaishuollonedunvalvonta #lapsiasiavaltuutettu #X-ketju #lastensuojelututkimus #sijaishuollonpuolueetonnykyisyysselvitys #lastensuojelukuolema #sijaishuoltoväkivalta #sijaishuollonlähisuhdeväkivalta #seksuaaliväkivaltasijaishuollossa #sijaishuollossakaltoinkohdellut #Kadotetulapset #ChildWelfarelackofresourcesinFinland #TheCentreofExcellenceonSocialWelfareinFinland #Systeeminenlastensuojeluntoimintamalli #Syty #Lumo #Tienviittojalastensuojeluun #onnistuminenlastensuojelussa #Lastensuojelunonnistumisentekijät #lastensuojelunedunvalvoja
#TheMinistryofSocialAffairsandHealthinFinland #whitewashinchildwelfare #fostercarecrimeinFinland #FosterCareViolence #FosterCareResearchinFinland #ChildWelfareFinland #childwelfareorganizationsinFinland #lastensuojelujärjestöt #LostChildreninFinland #AllInclusivealsodeathinFinland #ChildWelfareCorruptioninFinland #perhekuntoutus #Anarkistisossut #MunPerheet #lastensuojelulobbaus #BirgittaWulf #erityisosaajat#toimivalastensuojelu #Kotikoivu #Loikalankartano #Familar #Outamonlastenkoti #ChildWelfareAssessmentinFinland #childwefareorganizationsinFinlandarenotNGOs #Suomi100Kaikilleeväätelämään #perhetyö
#Diakonissalaitos#ekososiaalityö #ilmastoahdistus #traumafokusoituilmastoahdistus #DeaconessFoundationFinland #HelsinkiDiaconessInstitute #Familarperhekuntoutus #Mehiläinen #PerhehoitokumppanitSuomessa #Humana #FCA #FosterCareAssociatesinFinland #PelastakaaLapset #SavetheChildrenFinland #NuortenYstävät #FriendsoftheYouth #SOS-lapsikylä #SOSChildrenVillageinFinland #Pesäpuu #Perhehoitoliitto #Attendo #FamilyCareAssociation #AilaPaloniemi #TarjaHeino #TarjaPösö #Piia-LiisaHeiliö #MarkoNikkanen #Perhehoitotutkimus #PasiKohtala #NuorisokotiPuro #Nevalanmäenperhekoti #CTMlastensuojelu #Pohjolakoti #Ensi-jaturvakotienliitto #ChildrensDetectiveClub #FosterCarePricesinFinland #FinnishMotherandBabyHomesandShelters #DiverseFamiliesnetwork
#HowtosabotageFosterCareResearchinFinland #HowtohidefostercareviolenceinFinalnd
#LAPE#lastensuojelunyksityistyminen #lastensuojelunmarkkinoistuminen # MarketizationofFinnishChildProtection #MarketizationofFinnishFosterCare#PrivatizationofFinnishChildWelfare
#avohuollontukitoimet #mielenterveysdiagnoosi #osallisuuslastensuojelussa #lastensuojelunerityisosaaminen #lastensuojelunmoniammatillinenyhteistyö #jutunaiheJaniKaaro#AnttiJärvi#Anu Silfverberg#SusannaKuparinen#TuulaMalin
#SavonSanomat #JuusoKääriäinen #TimoHankosalo #LeenaPikänen #Saana Pyykönen #KatiValen
#lastensuojelupalkinto #Vuodensijaisperhe #Vuodenkasvattaja #TalentianVuodentyöyhteisö #Vuodenkunnallinen lastensuojeluteko #KuntaliitonVuodentaidokkain hankinta- #VuodenvaikuttavinArvoteko#Ylpeästi Lapsen Puolella- #lastensuojelunlaatusertifikaatti #Lapsen oikeuksien vaikuttaja #Lastensuojelun viestinnällinen teko #LapsetSIB #LapsetSIBkritiikki #SocialImpactBondinFinland #SITRA #TheFinnishInnovationFundSitracriticism #LapsetSIB #LapsetSIBkritiikki
kuvakaappaukset: Talentia, Derek Speirs, YLE
Tiivistelmä/ lyhyesti
Kuinka uskottavaa olisi jos ABC-asemia rakennuttava rakennusyhtiö alkaisi palkita kuntien kaavoittajia ja rakennusluvan myöntäjiä ympäristöarvojen, kestävän kehityksen periaatteiden ja arkkitehtonisen perinnön esiin nostamisesta ja vaalimisesta?
Valitettavasti lastensuojelun kohdalla korruptiota ja jääviyksiä ei edes tunnisteta.
https://leeniikonen.fi/2021/12/31/pelastakaa-lapset-palkitsee-virkamiehia/
Lastensuojelupalkinnoilla tuntuu olevan joissakin kunnissa vahvempi positiivinen korrelaatio lasten kaltoinkohteluun ja perusoikeuksien loukkaamiseen kuin huostaanottopäätöksillä kuten mm. Vuoden sijaisperhe, Vuoden kasvattaja, Vuoden työyhteisö, Vuoden kunnallinen lastensuojeluteko-, Vuoden taidokkain hankinta-, Ylpeästi Lapsen Puolella-, laatusertifikaatti-, Lapsen oikeuksien vaikuttaja- ja Lastensuojelun viestinnällinen teko- palkinnot todistavat.
Lastensuojelujärjestöjen avulla on voitu oikeuttaa sijaishuollon edunvalvonta ja parempi väkivalta, siirtää lapset "parempiin perheisiin" ja suhmuroida kansallisvarallisuus parempiin taskuihin - STEA:n tuella.
Sijaishuollon edunvalvojien ponnistelujen seurauksena käynnissä on vuosisadan siirto-operaatio. Sosiaalityöntekijät siirtävät joka toinen tunti lapsen sijaishuoltoon. Liiketoiminta käy siis vilkkaana, perheitä traumatisoiden ja pelkoa aiheuttaen.
https://leeniikonen.fi/2021/12/14/tilinteon-aika-stmn-rappiotilaselvitys-tulossa/
Liiketoiminta lapsilla saa kukoistaa, vaikka sijaishuollon negatiivisista vaikutuksista on nyt suomenkielisenäkin murskaava näyttö.https://yle.fi/uutiset/3-12172021
Sijaishuollon yksityistäminen mahdollistui kun STM:n virkamies Pia-Liisa järjesteli yksityiselle taholle, Pelastakaa lapset ry:lle etusijan kuntien sosiaalityöntekijöiden konsulttina. Pelastakaa lapset ry:n lakimieshanke oli päänavaus hämärtämään julkista valtaa (Suomen perustuslaki 124 §). Hankkeen myötä sosiaalityöntekijät opastettiin turvautumaan ulkopuoliseen yksityiseen toimijaan.
Julkisuudessa Pelastakaa lapset ry:n lakimiespalvelun tarvetta perusteltiin sillä, että juridisen konsultoinnin avulla kunnan sosiaalityöntekijälle mahdollistuu irtaantua juridisten ongelmien pohdinnalta (Araneva, 2002).
Poikkeuksellisen tästä asiasta tekee se, että ko. yhdistys on sijaishuoltopalveluja tarjoava toimija.
Pelastakaa lapset ry tarvitsi tasaisen, mieluiten kasvavan, lapsimateriaalin virran toimintaansa.
Kuinka monen huostaanoton taustalla ja käynnistäjänä on tosiasiassa ollutkin Pelastakaa lapset ry:n lakimies, Jari Sinkkonen ja/tai nimetön sosiaalityöntekijä? Entä kuinka monen lapsen erottaminen perheestään toteutui sen jälkeen, kun sosiaalityöntekijä oli neuvotellut Pia-Liisa Heiliön kanssa?
Pelastakaa lapset ry lähti nousukiitoon. Pelastakaa lapset ry:n tuotot olivat vuonna 2002 7,8 milj. euroa ja vuonna 2020 yhdistyksen antaman tiedon mukaan ennätykselliset 42,3 milj. euroa.
Sijaishuollon laajentamis- ja yksityistämiskehitystä jatkoi Pelastakaa Lapsista ja Perhehoitoliitosta syntynyt Pesäpuu ry, joka mm. tuotti Suomeen "lastensuojelun juridisoitumiskehityksestä" pois pyrkivän, muualla maailmassa yksityiseen palvelueksploosioon johtaneen systeemisen lastensuojelun toimintamallin.
Pelastakaa Lapset ry:ltä, Perhehoitoliitolta, Pesäpuulta, SOS- lapsikylältä ja Nuorten Ystäviltä voi kysyä:
Olette viimeisen 20 vuoden aikana käyttäneet niin yhteiskunnan kuin yksityisten lahjoittajien varoja pääasiassa sijaishuollon yksityistämiseksi ja laajentamiseksi, jotta mahdollisimman moni lapsi päätyisi sujuvasti- ilman fair trial- menettelyä tai tutkimustietoa sijoitussyistä, olosuhteista tai seurauksista- koulutuspolut ja läheissuhteet katkaisevaan, mielenterveysongelmia, sosiaalista ja taloudellista osattomuutta, väkivallan uhriksi joutumista, rikollisuutta, itsetuhoisuutta sekä kuolleisuutta merkittävästi lisäävään sijaishuoltoon.
Aiotteko korjata aiheuttamanne tuhon vai jatkaa tuhotyötä ?
Samaa voi kysyä myös sijaishuoltomarkkinoiden kasvattamiseen ja yksityistämiseen osallistuneilta poliitikoilta, tutkijoilta, yliopistojen sosiaalityön kehittäjiltä ja muilta asiantuntijoilta.
Pitkästi:
Riippumaton tutkimustieto lastensuojeluideologian uhkana
Lastensuojelutoimijoiden viime aikoina yltynyt perheiden mustamaalaus, vaikutusyritykset poliitikkoihin, mediaan ja valvontaviranomaisiin ja yritykset tehdä sijaishuollon tuloksia mairittelevia pseudotutkimuksia johtunevat kolmen laajan ja vaikutusvaltaisen mutta sijaishuollon edunvalvonnalle erittäin epäedullisen tutkimuksen julkaisemisesta.
Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten tilanne on kaikilla mittareilla mitattuna muuta väestöä heikompi
Tulosten mukaan sijoitettujen lasten tilanne aikuisuuden kynnyksellä oli muuta väestöä keskimääräistä heikompi kaikilla tutkituilla elämänalueilla. Tutkimuksessa tarkasteltiin mielenterveysongelmia, sosiaalista ja taloudellista osattomuutta, väkivallan uhriksi joutumista, rikollisuutta, itsetuhoisuutta sekä kuolleisuutta.
Helsingin, Itä-Suomen ja Oxfordin yliopistojen sekä THL:n tutkimus perustuu poikkeuksellisen kattaviin tietoihin. Siinä seurattiin kaikkia Suomessa vuosina 1986–2000 syntyneitä lapsia, joita on yhteensä noin 890 000. Kodin ulkopuolelle heistä oli sijoitettuna noin 30 000 lasta ja nuorta.
Sijoitettujen lasten tilanne oli heikompi kuin heidän sijoittamattomien sisarustensa.
https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/hyva-yhteiskunta/kodin-ulkopuolelle-sijoitettujen-lasten-hyvinvoinnissa-ja-terveydessa-vakavia-puutteita
Kodin ulkopuolelle sijoitetut kärsivät psyykkisistä häiriöistä useammin kuin muut lapset tai sijoittamattomat sisarukset
Arvovaltaisessa Lancet- lehdessä julkaistun kanadalais-suomalaisena yhteistyönä toteutetun tutkimuksen mukaan kodin ulkopuolelle sijoitetut lapset kärsivät aikuistuttuaan erilaisista psyykkisistä häiriöistä useammin kuin muut lapset, joiden elämänkulku ennen sijoitusta oli samankaltainen.
https://www.thelancet.com/journals/lanchi/article/PIIS2352-4642(18)30207-4/fulltext
Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten koulumenestys jää Antti Kääriälän väitöskirjan mukaan selvästi heikommaksi kuin muilla lapsilla. Tutkimus vahvistaa aiempaa laajaa näyttöä sijoitusten negatiivisista vaikutuksista lasten koulutuspolkuihin ( esim. Altshuler, 1997; Parrish et al., 2001; Finkelstein 2002; Weinberg, Zetlin, & Shea, 2003 ; Burrell 2003; Ploug 2003; Christoffersen 2003; Lips 2007; Clausen & Kristofersen 2008; Vinnerljung & Sallnäs 2008 ;Tideman ym. 2011, Berlin ym. 2011 ).
Aiempi suomalainen ja ruotsalainen sijaishuoltoselvitys tuotti samankaltaista tietoa sijaishuoltoväkivallasta kuin Norjassa, Islannissa, Tanskassa, Walesissa, Irlannissa ja Australiassa tehdyt selvitykset. Ruotsissa tehdyn selvityksen yksiselitteinen johtopäätös oli, että tutkimukseen osallistuneet lapset olivat lapsena joutuneet paljon pahemman laiminlyönnin kohteeksi sijaishuollossa kuin mitä olivat ne olosuhteet, joista heidät oli otettu huostaan.
Kaikkien kolmen uuden tutkimuksen otannat ovat kymmeniä tuhansia ja ne täyttävät hyvän tieteellisen käytännön kriteerit toisin kuin sijaishuollon edunvalvojien tutkimukset, jotka tehdään aina joko haastattelemalla sosiaalityöntekijöitä omasta työstään tai antamalla heidän valita isosta pääosin tyytymättömien asiakkaiden perusjoukosta ne muutamat haastateltavat, joilla on kiitettävää palautetta, joka sitten yleistetään virheellisesti koskemaan koko perusjoukkoa tai palvelun laatua.
Tutkimustulokset sijaishuollosta todennäköisesti vääristyvät mikäli sijoitettujen kyselyt suoritetaan Kysy ja kuuntele- tutkimuksen tapaan sosiaalityöntekijän kanssa/ läsnäollessa/ valvonnassa ja lomakkeen täyttämisen jälkeen sosiaalityöntekijä vieläpä kysyy lapselta lomakkeeseen liittyvistä asioista.
Tulosten vääristyminen on lähes varmaa, mikäli sijoitettua on aiemmin rangaistu sijaishuollon epäkohdista kertomisesta kotilomat polttamalla tai vanhempien tapaamisia rajoittamalla (LSKL:n Samalla puolella- tutkimuksen mukaan jopa 94% sosiaalityöntekijöistä on rajoittanut lapsen yhteydenpitoa läheisiinsä).
Luotettavaa tutkimustietoa huostaanottojen vaikutuksista olisi voitu saada ajoissa vuosia aiemmin, jos lastensuojelututkimus olisi keskittynyt lapsiin eikä sosiaalityöntekijöiden mielipiteisiin, oman työn mainostamiseen, asiakkaiden leimaamiseen ja huostaanottojen oikeuttamiseen.
Lastensuojelussa ei ole näyttöön perustuvia käytäntöjä
Perinteisesti sosiaalityössä tutkimustietoa ei ole kerätty, käytetty eikä koettu tarpeelliseksi.
Myös Barnahus- toimija Taina Laajasalon väittämät lastensuojelun näyttöön perustuvista käytännöistä ovat puppua.
Näyttöön perustuvalle käytännölle on tarkat kriteerit eikä sitä pidä sotkea käytäntöön, jonka toimivuudesta on jonkinlaisia (pseudo)todisteita.
Petteri Paasion ( 2014) mukaan lastensuojelussa ei ole ole olemassa näyttöön perustuvia käytäntöjä eikä sellaisten kehittämiseksi ole tehty juuri mitään.
Lastensuojelutyössä vain yksi asia on ollut täysin varma: missään sosiaalitoimistossa ei tehdä tutkittuun tietoon perustuvaa työtä ja avun saaminen on sattuman sanelemaa.
Nämä kolme laajuudessaan ainutlaatuista tutkimusta saattavat haastaa vallitsevan lastensuojelupolitiikan.
Ainakin tutkimustulokset vaarantavat vakavasti sijaishuollon edunvalvojien suunnitelman paisuttaa ja jakaa vuotuiset jo puoltatoista miljardia lähestyvät lastensuojelun sijaishuollon markkinat keskenään ilman kritiikkiä tai valvontaa.
Lastensuojelun paradigmoja ( auktoriteetin asemassa oleva ajattelutapa tai oppirakennelma) vastaan löytyy nyt niin paljon empiiristä todistusaineistoa, ettei tarvitse enää odotella, että paradigman arvostettu ”oppi-isä tai - äiti” kuolee ja hänen kykynsä vaikuttaa alan kehitykseen sen myötä vähenee.
Lastensuojelun korruption pitkä historia- kuinka ideologia korvasi tiedon
Suomalainen ylisukupolviseen väärintekemisen kulttuuriin perustuva lastensuojelu on kantanut alusta asti mukanaan sisällissodan siemeniä ja ideologista korruptiota, joka on tuhonnut myös sosiaalityön ammatillisuusihanteet, historiallisen muistin, työskentelymetodit, oikeudenkäytön ja tiedonmuodostuksen.
Suomalaisen sosiaalityön teoriaperusta vinoutettiin pysyvästi kun työskentelyn keskiöön nostettiin huonon sosiaalisen perimän metsästykseen ja diagnosointiin perustuva case work ja psykoanalyytikkojen annettiin vallata psyko- ja perheterapia.
Tieto- ja teoriaperusta vinoutui entisestään kun lastensuojelujärjestöiksi tekeytyvät sijaishuollon edunvalvojat (mm. PeLa:n, Pesäpuu ry:n, Nuorten Ystävien ja SOS- lapsikylän toimijat) päästettiin organisoimaan lastensuojelun koulutuksia ja tiedonmuodostusta.
Sosiaalityön perustehtävä eli yksilöiden ja perheiden omien toimintaedellytysten ja osallisuuden vahvistaminen vaihtui lastensuojelujärjestöjen koulutusten ja MunPerheet- tyylisten hankkeiden myötä aikuislähtöisen pitovoimaisen sijaishuollon luomiseen ja edunvalvontaan, myyttisiin käsityksiin sijaisperheistä ja sijaishuoltoväkivallan salaamiseen.
Varsinkin nepsylasten hoito kärsi psykoanalyyttisesti orientoituneiden ammattilaisten uskomuksesta, että neurologiset ongelmat olivat vanhempien syytä.
Lastensuojelun Keskusliiton avulla taattiin sijaishuollon edunvalvonta, häiriötön asiakasvirta, imagonkiillotus ja lastensuojeluideologiaan sopivien työpaikat ja palkitseminen.
Perustamalla lapsiasiavaltuutetun virka mutta kieltämällä lapsiasiavaltuutettua ottamasta kantaa “ yksittäistapauksiin” rauhoiteltiin Suomen lastensuojelun tilanteesta huolestuneita ulkomaisia tarkkailijoita samalla kun varmistettiin lastensuojelun väärinkäytösten jatkuminen.
Sosiaalialan osaamiskeskuksilla toteutettiin arveluttava lapsibisnestoimijoiden verkostoituminen, sosiaalityöntekijöiden edunvalvonnan ensisijaisuus ja tutkimusvarojen valuminen lastensuojelun imagonkohennukseen ja vahingollisten yksinomaan sijaishuoltoa hyödyttävien työtapojen markkinointiin ja ylläpitoon.
https://leeniikonen.fi/2021/12/04/ideologinen-korruptio-lastensuojelun-rakenteet-auki/
Kuinka apu korvattiin ilmiantojärjestelmällä
Vuoden 2008 lastensuojelulaista tehtiin ilmiantolaki, jonka ilmianto-, tarkkailu- ja kirjaamisvelvoitteilla uuvutettiin niin päiväkotien kuin koulujen henkilöstö, räjäytettiin huostaanottojen määrä, ajettiin auttamistaitoiset pois sosiaalialalta ja varmistettiin alati kasvava sijaishuollon asiakashankinta ja perheiden oikeudettomuus.
Monitoimijaisen yhteistyön ja tehokkaan lobbauksen tuloksena synnytettiin kansalaiset syrjäyttävä, eugenikkaan ja psykoanalyysiin perustuva ilmianto- ja sijoitusjärjestelmä, joka tuotti lapsille ja perheille korjaamatonta kärsimystä ja käänsi syntyvyyden nälkävuosien tasolle.
Lastensuojelujärjestöt, sosiaalityöntekijät ja tutkijat tiesivät, että lisääntyvät lastensuojeluilmoitukset ja avohuollon tukitoimet lisäisivät suoraan sijoitusten määrää mutta valehtelivat perheille ja toisille ammattilaisille niiden olevan sijoituksia ehkäisevää “palveluihin pääsyä” ja “tukea”.
Ilmiantojen lisäämiseksi riskin ja kaltoinkohtelun käsitettä laajennettiin ( mm. Tarja Pösön toimesta) kattamaan lähes mikä hyvänsä elämän ilmiö ja toiminnan katastrofaalisista seurauksista perheille vaiettiin.
Suomeen kehitettiin satoja miljoonia maksava toimimaton lastensuojelujärjestelmä etsimään riskejä yksinomaan kotoa vaikka ensisijainen lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja pahoinpitelyn riski tulee toveripiiristä, vertaisryhmistä.
Paljon yleisempi sijaishuoltoväkivalta ja lasten kaltoinkohtelu kouluissa ja urheiluharrastuksissa ei lastensuojelupäättäjiä kiinnostanut.
Vuoden 2015 huhtikuun lastensuojelulain muutoksella varmistettiin ettei viranomaisen tekemään lapsen perheväkivaltailmoitukseen edellytetty enää konkreettista näyttöä.
Koska ilmoitusvelvollisuuden kynnys on niinkin matala kuin syytä epäillä, viranomaisten ei tarvinnut enää pelätä sitä, että itselle koituisi ilmoituksen tekemisestä seuraamuksia vaikka se tehtäisiin puhtaassa kiusantekotarkoituksessa esimerkiksi kostoksi vanhemman kantelusta/ valituksesta oikeusasiamiehelle tai huostaanoton purkuhakemuksesta.
Jättämällä asiakaspalautteet ja tutkimustieto keräämättä ja käyttämättä voitiin varmistaa vahingolliset käytännöt ja esittää mitä hyvänsä väitteitä perheiden ongelmista ja huostaanottojen perusteista.
Sosiaalityön keskiöön nostettiin mielivallan mahdollistava arviointi, hypermentalisaatio, riskiseulonta, huoli ja “hiljainen tieto”, joka tarkoittaa usein vain vanhentuneita ja virheellisiä uskomuksia, yhdenmukaisuuden pakkoon perustuvaa ryhmäkäyttäytymistä ja epäeettisiä ja lainvastaisia organisaatiokäytäntöjä ja toimintarutiineja.
Sijaishuoltojätti Anglicaren alaisen St Luke´s Innovative Resources- yrityksen Pesäpuun kaupittelemilla “lapsi- ja taidelähtöisillä menetelmillä” ja tuotteilla (mm. Nallekortit, Mun Stoori, Vahvuuskortit) ja salapoliisi- Mäyrä ja Kirahvi- toiminnalla helpotettiin lastenkoti- ja perhetyöntekijöiden urkintaa huostaanottoperusteiden löytämiseksi, jatkamiseksi ja lasten sopeuttamiseksi lainvastaiseen pysyvään huostaanottoon.
Lastensuojelun tunne- ja tietoisuustaitojen opetusta, “luovia menetelmiä” ja leikkiä hallitsi tiedonkeruuseen ja työntekijöiden ennakko- olettamien todisteluun tähtäävä asenteellisuus ja manipulatiivisuus .
Lasten osallisuudesta muodostui pikemminkin osallistumispetosta ja riistoa; hatarin perustein tehtyjen huostaanottojen alussa heille luetettiin mäyrä-tarinaa jossa sairastunut mäyrä-äiti muuttui pahaksi äidiksi, jonka jälkeen pikkumäyrä sai uuden hyvän (sijais)äidin, johon hän sopeutui.
Kuinka julkinen valta delegoitiin yksityiselle lapsibisnekselle
Päästämällä lapsibisnestoimijat yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen hallintoon, rahoitukseen, tiedontuotantoon ja opetukseen ja nimittämällä yliopistojen edustajia sijaishuollon järjestöihin ja hankkeisiin varmistettiin, ettei sijaishuollon toiminnan kyseenalaistavia kriittisiä havaintoja tai riippumatonta tutkimustietoa pääse syntymään.
Pesäpuun hallituksen puheenjohtaja Tarja Heino sitoutui sosiaalihallituksen virkamiehenä Aulikki Kananojan ( 1977), Tarja Pösön ja Piia- Liisa Heiliön tavoin lastensuojelun ideologiaan mm. eugeniikasta ammentavaan huonon sosiaalisen perimän teoriaan, jota sovellettiin kyseenalaisin menetelmin mm. Kuttulan joka tasolla vakavia puutteita valvonnassa ja toiminnassa sisältäneessä perhekotiyhteisössä.
Sijaishuollon verkostojen arvopohjaan ja päämäärään kiinnittynyttä syvää sitoutuneisuutta kuvattiin PRIDE -uskoksi ja niitä, jotka eivät jakaneet näitä arvoja, kutsuttiin ei-uskovaisiksi.
Lastensuojelututkimus ja opinnäytteiden tekstit typistyivät PRIDE- uskovaisten sosiaalityöntekijöiden ja sijaishuollon edunvalvojien mielipiteiden ja tuntemusten toisteluksi ja ei- uskovaisten riippumatonta tutkimustietoa sisältävät tekstit tyrmättiin mielipidekirjoituksina tai vihapuheena.
Sijaishuoltojärjestöjen ( esim. PeLan ja SOS- lapsikylän ) juristipalvelujen ja lastensuojelukoulutusten tuloksena kunnalliset sosiaalityöntekijät eivät enää osanneet viranhoidossa tarvittavaa lainsäädäntöä tai perus- ja ihmisoikeussopimuksia, joiden tulkinta jätettiin sijaishuoltojärjestöjen juristeille.
Julkinen valta delegoitiin yksityisille sijaishuollon palveluntuottajille.
Tässä tehtävässä kunnostautui erityisesti sijaishuoltopalveluja kauppaavien Perhehoitoliiton ja PeLan edunvalvojana toiminut Pesäpuu ry, jonka myötä yksityisille palveluntuottajille avautui mahdollisuuksia vaikuttaa lainvalmisteluun, hankkeiden sisältöön, lainsäädäntöön, tutkimustyöhön sekä kuntien lastensuojelun työkäytäntöihin ja estää niin sijoitetun lapsen edun kuin perheiden tarpeista suunniteltujen palvelujen toteutuminen.
Pesäpuu ry:n perustivat Pelastakaa lapset ry., Perhehoitoliitto ry., Jyväskylän yliopiston yhteiskuntatieteellinen tiedekunta, Jyväskylän kaupunki, Suomen Kuntaliitto ry., Sosiaalityöntekijäin liitto (nyk. Talentia ry.) ja Kokkolan kaupunki "parantamaan perhehoitoon sijoitettujen lasten ja sijaisvanhempien asemaa". Kysyä voi, miksi ihmeessä totuuteen, ihmisten yhdenvertaisuuteen ja tutkimuksen vapauteen sitoutunut riippumattomana esiintyvä valtiorahoitteinen koulutusinstituutio kuten Jyväskylän yliopiston yhteiskuntatieteellinen tiedekunta on mukana sijaishuollon edunvalvontajärjestössä ja miten tämä jäsenyys vaikuttaa lastensuojelututkimukseen?
Pesäpuu ulotti verkostonsa ja vaikuttamistoimintansa niin lainsäädäntöön, yksityisyrityksiin(verkostossa mm. Attendo Oy, AVA, Familar Oy, Diakonissalaitos, Lauste, PKS Oy, NY) hallinto- oikeuksiin, moniammatillisiin asiantuntijaryhmiin, yliopistotutkimukseen, sosiaalityöntekijöiden koulutukseen ( mm. lastensuojelun ja-sijaishuollon tarve, perheen jälleenyhdistäminen), sosiaalialan osaamiskeskuksiin, LSKL:ään, THL:ään, valvontainstituutioihin ( mm. lapsiasiavaltuutettu, Valvira, eduskunnan oikeusasiamies), lastensuojelun kehittämishankkeisiin( Kaste, lastensuojelun edunvalvoja, LASTA, VOIKUKKIA, Arvokas, MunPerheet) ja varainhankintaan ja toi Suomeen lastensuojelun “juridisoitumiskehitystä” vastustavan, yksityistä palvelueksploosiota aiheuttaneen systeemisen lastensuojelun toimintamallin.
Avokätisesti rahoitetun Pesäpuun avulla sijaishuollon arvomaailma, edunvalvonta ja niitä vahvistavat vinoutuneet laintulkinnat levitettiin kaikkialle hallintoon.
Sijaisvanhemmaksi 26 tunnin koulutuksella pätevöittävälle PeLan, Perhehoitoliiton ja Pesäpuun PRIDE -valmennukselle, jonka hyödyistä ei ole tutkimusnäyttöä rakennettiin kysyntämarkkinat RAY:n rahoituksella.
Lastensuojelu lapsen etuna- hankkeen tutkimusjohtajana toimiva Tarja Pösö myöntää, että lastensuojelun arvioinnin keskeinen tehtävä ohjata lasta ja perhettä “ palveluihin” ja “tukitoimiin”. Ne ovat käytännössä yhä useammin yksityisen palveluntuottajan liikevoittojen motivoimaa sijaishuollon asiakashankintaa, olipa “tukitoimi” sitten perhetyötä, -kuntoutusta tai tukiperhetoimintaa.
Alunperin hyvää tarkoittaneilla mutta sijaishuollon edunvalvojien kaappaamilla Barnahus( LASTA Tarja Heino istuu Barnahus- hankkeen ohjausryhmässä 1.10.2019- 30.5.2023)-, ACE- ja traumainformoitu sote- hankkeilla ulotettiin sijaishuollon asiakashankinta ja palvelukaupustelu kaikkiin lapsiperheisiin ja salattiin kriittinen tieto hankkeissa markkinoitujen teorioiden, arviointien ja terapioiden vakavista puutteista ja ongelmista.
Resurssipulajargonilla oikeutettiin virkatyöksi tarkoitettu vanhemmuuden- ja sijaishuollon tarpeenarviointien siirto yksityisten - vailla virkavastuuta toimivien sijaishuoltopalveluja myyvien lapsibisnestoimijoiden tehtäväksi.
Perheiden tarpeita vastaamattomilla yksityisten palveluntuottajien “psykososiaalisella tuella” ja “avohuollon tukitoimilla” esim. perhetyöllä ja “perhekuntoutuksilla” varmistettiin huostaanottojen pohjustus ja oikeutus.
X-ketju ja Kysy- ja Kuuntele- hankkeilla ja lastensuojelun kokemusasiantuntijoiden avulla neutralisoitiin laajemmat lastensuojelun muutospaineet ja estettiin ison otannan asiakaspalautteet, jotka olisivat paljastaneet sijaishuoltoväkivallan ja muiden sijaishuollon ongelmien todellisen laajuuden ja vakavuuden ajoissa.
Pesäpuu ry:n tuotteiden käyttöönotto johti tilanteeseen, jossa hankkeiden avulla virkamiestyötä määrittivät pitkälti palveluntuottajat. Virkamiehen ja yksityisen palveluntuottajan välit hämärtyivät.
Lastensuojeluyritykset alkoivat teettää sosiaalialan opiskelijoilla tarvitsemansa mairittelevat työprosessien mallinnukset, vahingollisten hankkeiden ja menetelmien mainokset, perhearviointien käännökset ja perehdytyskansiot, joista usein poistettiin tutkimustieto- ja lakiosuudet tilaajien pyynnöstä.
Kokemusasiantuntijoista muokattiin konsensushakuisia yhteistyökumppaneita oikeuttamaan lapsibisnestoimijoiden määrittelemät tavoitteet tai päätökset ja tuottamaan valheellinen kuulemisen kupla.
Uusin lastensuojelun yksityistämisen ja keinottelun väline ovat Lastensuojelun Keskusliiton ja lastensuojelujärjestöjen ( esim. SOS- lapsikylä, Nuorten Ystävät) perusteettomasti hehkutetut ja palkitut tulosperusteiset rahoitussopimukset ( SIB), joista on käytännössä poistettu tulosperusteisuus.
Kun lastensuojelusta puuttuu tutkimustieto, tilastointi, arviointi, seuranta, valvonta, toimivat avohuollon tukitoimet, kustannusvaikuttavuus, mittarit, näyttöön perustuvat käytännöt, jääviyssäännöt, työntekijöiden vastuu- ja korvausvelvoitteet, asiakkaiden oikeussuojakeinot ja puolueettomat tuomioistuimet, kekseliäs sijoittaja tai palveluntuottaja voi rauhassa- jopa tilaajan avustuksella- fabrikoida niin asiakkaiden määrät, riskiryhmään kuulumisen, vaikutustavoitteet, käytännöt, tulokset, tuotot kuin säästöt.
Kritiikittömät tiedotusvälineet ja sosiaalialan "tutkimukset" varmistavat, että keinottelu tulee onnistumaan Vantaan lisäksi myös Lohjalla, Tampereella, Vihdissä ja Karkkilassa.
Kuinka oikeusvaltio romutettiin
Lastensuojelutoimijoiden jatkuvat kaksois- ja kolmoisroolit niin lainsäädäntötyössä, toimeenpanossa kuin tuomioistuintoiminnassa varmistivat sen, ettei jääviyssääntöjä tai oikeusvaltioperiaatteita enää edes tunnettu eikä pidetty tarpeellisena.
Sijaishuollon edunvalvojilta koulutuksensa, tutkimusaiheensa,- aineistonsa ja -rahoituksensa, työpaikkansa ja juridisen konsultaationsa saaneet sosiaalityöntekijät eivät enää sisäistäneet työssään tarvittavaa lainsäädäntöä, perustehtäväänsä tai valvontavelvoitettaan suhteessa sijaishuoltoon, joka johti huostaanottojen määrien ja kestojen kasvuun ja lisääntyviin väärinkäytöksiin ja valituksiin.
Ongelmaan vastattiin lisäämällä sosiaalityöntekijöiden määrää ja sijaishuollon rahoitusta.
Tarja Pösön tutkimuksen (1995) havainto siitä, ettei sosiaalityössä juuri ilmennyt lasten pahoinpitelytapauksia johti siihen, että Pösö ja Eija Paavilainen alkoivat kehitellä uusia riskivanhemmuuden ja lasten pahoinpitelyn ja kaltoinkohtelun tunnistusohjeita, jotka tuottaisivat enemmän lasten kaltoinkohtelutapauksia laajentamalla kaltoinkohtelun ja väkivallan käsitettä.
Hotuksen riskilistoilla mahdollistettiin kenen hyvänsä vanhemman leimaaminen potentiaaliksi pahoinpitelijäksi ja lähes mikä hyvänsä käytös, ominaisuus tai olosuhde lasten pahoinpitelyn riskisignaaliksi tai jo tapahtuneen pahoinpitelyn osoittimeksi.
Ensi- ja turvakotien riskiseuloilla mikä hyvänsä eroperhe voitiin luokitella “korkean konfliktitason riskiperheeksi” ja mikä hyvänsä lapsi kiintymyssuhdehäiriöiseksi.
Lakia avoimesti lastensuojelun “juridisoitumiskehityksenä” (Sinko) halveksivien sosiaalityöntekijöiden avuksi huostaanottojen suositus- ja lausuntoautomaateiksi perustettiin jäävejä lastensuojelun moniammatillisia asiantuntijaryhmiä, joiden tietojen tai menettelytapojen oikeellisuutta ei tarkastettu missään vaiheessa.
Sosiaalityöntekijöiden tuomaroimalla hallinto- oikeusmenettelyllä taattiin huostaanottohakemusten läpimeno ilman oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä ( syyttömyysolettamaa, tosiseikkaselvittelyä) ja varmistettiin, että kaikki sosiaalityöntekijöiden kirjaama materiaali esim. huhut ja subjektiiviset tuntemukset hyväksytään oikeudenkäyntimateriaaliksi.
Lastensuojelujärjestöjen avulla voitiin oikeuttaa sijaishuollon parempi väkivalta, siirtää lapset parempiin perheisiin ja suhmuroida kansallisvarallisuus parempiin taskuihin kuten Itlan tapauksessa.
Pelastakaa lapset ry. sai Lapsen etu- hankkeen myötä omituisen ja veronmaksajille kalliiksi tulleen etuoikeusaseman kuntien sosiaalityöntekijöiden jäävinä neuvonantajana auttamaan lapset huostaan ja vastustamaan lasten palauttamista kotiinsa. Perheille lakiapua ei annettu.
Osaamis- ja tukikeskuksista (OT-keskukset) tehtiin hoitoa, koordinointia, opetusta ja tutkimusta yhdistäviä asiantuntijoiden verkostomaisia hybridihäkkyröitä, jotka sekoittavat keskenään avun ja arvioinnin, hoidon ja holhouksen, turvallisuus- ja riskiarvioinnit, lapsen ja sijaishuollon edun, rikokset ja rikosepäilyt ja terapian ja psykoanalyyttisen puoskaroinnin.
Kun THL:n piti tutkia, mikä on syynä teinien sijoituksiin ja palveluvajeeseen, päädyttiinkin esittämään uusia lastenkotivaihtoehtoja ja suosittamaan lastensuojelun julkisuuskuvan parantamista.
Lastensuojelun “juridisoitumiskehitystä” vastustavalla systeemisellä lastensuojelumallilla, Diakonissalaitoksen HOPE- hankkeella ja Voikukkia- hankkeella varmistettiin “parantuneen vuorovaikutuksen” nimissä laittomienkin huostaanottojen hyväksyminen ja estettiin perheitä ryhtymästä juridisiin toimiin väärinkäytösten johdosta.
Ensi- ja turvakotien liiton, Helsingin Diakonissalaitoksen, Pelastakaa Lapset ry:n, Pesäpuu ry:n, Nuorten Ystävien ja SOS- lapsikylän lobbaamien / kouluttamien lastensuojelun poliittis-ideologisten edunvalvojien avulla sinetöitiin huostaanottojen pysyvyys, lasten ja vanhempien puhevallan menetys ja se, etteivät lapset ja vanhemmat enää uskaltaneet edunvalvojan pelossa raportoida väärinkäytöksistä julkisuudessa.
Lastensuojelun edunvalvojat jakoivat sosiaalityöntekijöiden syyllisyyden taakan “puuttumisesta” ja loivat tunnetta siitä, että “me toimittiin oikein” ( Pela, 2010, 149).
Sijaishuollon edunvalvojina toimivien lastensuojelujärjestöjen ja MunPerheet hankkeen avulla varmistettiin, että perheiden konkreettisiin jälleenyhdistämisiin ei ryhdytä ja syrjäytettävät lapset viettävät sijaishuollossa koko lapsuutensa tuottaen keskimäärin 7 vuotta kestävän huostaanoton aikana syrjäyttäjilleen noin 200 000 perhehoidossa ja jopa 1000 000 euroa laitoshoidossa per lapsi.
Pesäpuuhun verkostoituneiden sijaishuoltoyritysten liikevoitot lisääntyivät- ilman tietoa "palvelujen"vaikuttavuudesta tai edes lainalaisuudesta.
Lastensuojelun kielipelit ja mediasensuuri- kuinka tuhotyö oikeutettiin ja salattiin
Orwellilaisen psykokielen ja retoriikan avulla varmistettiin vallan väärinkäyttö, hämättiin kansalaisia, toimittajia ja valvontaviranomaisia ja kätkettiin rakenteellinen väkivalta.
Sijaishuoltotoimijoihin verkostoituneiden/ sijaishuoltojärjestöjen hallituksissa, Yleisradion hallintoneuvostossa, Julkisen Sanan neuvostossa ja RAY:n hallituksessa istuneiden media- ja lastensuojelupomojen avulla ohjailtiin suomalaista lastensuojelu- uutisointia ja varmistettiin, ettei tieto kotimaan ja toisten maiden kriittisistä lastensuojelututkimuksista, laittomista adoptioista ja huostaanotoista, sijaishuoltoväkivallasta ja lastensuojeluskandaaleista välity kansalaisille.
YK:n lapsen oikeuksien komitealta, Eurochild- verkostolta, pohjoismaisilta lapsiasiavaltuutetuilta ja riippumattomilta ihmisoikeustarkkailijoilta pimitettiin Suomen lastensuojelun todellinen tilanne ja väärinkäytökset.
Mediassa sijaishuollon markkinointiviestintä julkaistiin uutisina ja lastensuojelun runtelemien perheiden kertomuksia mitätöimään ja kiistämään kutsuttiin perheitä ja asiakastapauksia tuntemattomia lastensuojelun asiantuntijoita.
Kansalaisten yrityksiä raportoida sosiaalialan väärinkäytöksistä kutsuttiin rakenteellisen sosiaalityön sijaan vihapuheeksi ja tarttumataudiksi.
Sijaishuollon kasvavista ongelmista syyllistettiin ja vastuutettiin vanhempia ja lasten sijaishuoltoväkivallan synnyttämä oireilu selitettiin lapsuudenkodin traumoilla silloinkin kun lapset olivat viettäneet vuosia sijaishuollossa.
Asiakaslähtöisen ja riippumattoman lastensuojelututkimuksen sabotaasi toteutettiin terapeuttisen vallan kielellä ja keinoin asiakkaiden “haavoittuvuuteen” vedoten.
Lastensuojelun pseudopalvelujen tuloksena syntynyt häiriökysyntä nimettiin “moniongelmaisten asiakkaiden rahoituskanavat ylittäväksi sote- palvelujen käytöksi”.
Asenneongelmiensa, jääviyksiensä ja osaamispuutteidensa salaamiseksi sijaishuollon edunvalvojiksi ryhtyneet sosiaalityön tutkijat eivät enää julkaisseet kyseenalaisia “tutkimuksiaan” suomeksi tai laittaneet niitä verkkoon kansalaisten ulottuville.
Julkisrahoitetuissa lastensuojeluseminaareissa vannotettiin osallistujia kertomasta seminaarien sisällöstä “ulkopuolisille.”
Lapsen ainoa oikeus: olla mielisairas perheväkivallan uhri?
Lastensuojelukoulutuksissa kaikkia lasten kanssa työskenteleviä ammattilaisia syyllistettiin ja solvattiin mikäli he epäröivät tehdä sijoituksiin johtavia ilmiantoja perheistä, jäivät keräämään tai odottamaan jonkinlaista näyttöä syytteiden tueksi tai kyselivät ilmiantojen seurauksista.
Virheellisiä tutkimuksia aiemminkin tehneiden Noora Ellosen ja Tarja Pösön (2014) arvion mukaan silloin, kun työntekijä käytti harkintavaltaansa ja jätti pelkkään epäilyyn perustuvan ilmoituksen tekemättä poliisille,” eivät kaikki lapsen oikeudet toteutuneet, vaan lapsen oikeus olla väkivallan uhri tuli sivuutetuksi.”
Lastensuojelussa köyhän lapsen ainoaksi toteutuneeksi oikeudeksi muodostui oikeus tulla määritellyksi ammattilaisen taholta huostaanottoa tarvitsevaksi mielisairaaksi ja traumatisoituneeksi vanhempiensa kaltoinkohtelun uhriksi.
Lasten kaltoinkohtelun merkeiksi tulkittiin mm. mikroaterian lämmittäminen itse ( vastuutus kotitöistä), elämä uusperheessä ( ACE- traumapiste), neuropsykiatrinen oireilu tai aiempi avunhaku lastensuojelusta ( BarnahusLASTA- sisäänottokriteeri), runsas tai vähäinen tunteiden osoittaminen (”tarkemmin määrittämättömät tavallisesti lapsuudessa alkavat toiminto- ja tunnehäiriöt” F98.9), vetäytyminen tai huomion hakeminen (kiintymyssuhdehäiriö), allergia ( sairauksien sepittelyä), vanhempien kiire, likaiset hiukset tai älypuhelimen käyttö ( Nelimarkka, 2018, 16 -22; Pappila, 2017, 30-31: Montonen, 2019, 18 ).
Vanhemman ainoaksi toteutuneeksi oikeudeksi muodostui oikeus tulla seulotuksi ja tulkituksi potentiaalisena menneisyyden, nykyisyyden tai tulevaisuuden kaltoinkohtelijana neuvolassa, varhaiskasvatuksessa, koulussa, terveydenhuollossa ja lastensuojelussa esim. Kaste-, Varpu-, Tactics-, Lasta lyömätön Satakunta-, Väkivallaton Vantaa-, Kannusta minut vahvaksi-, Kohtaavaa lastensuojelua-, LAPE-, Lapsen etu-, Lastensuojelun alkuarviointi-, Lastensuojelun edunvalvoja-, Luo luottamusta-, Lasso-, Lasse-, Lupa- ja Mikä auttaa-, Ajoissa kotiin-, Varhainen avoin yhteistoiminta (VAY), Osaava lastensuojelu-, Kuka kuulee mua-, Vaikuttavuutta ja näkyvyyttä lastensuojelun avohuoltoon-, VEP-, Perhe-, Turvallinen perhe-, MunPerheet-, Palmikko-, Barnahus/ LASTA-, CAP ( Child Abuse Potential), PAKE-, Pelotta-, RutiiNiksi-, Ylisukupolvisen kaltoinkohtelun katkaiseminen-, Lapsen paras- yhdessä enemmän, Turvassa-, Saumuri-, Väistö-, Orava-, Monni-, salapoliisiMäyrä, Kirahvi- ja Suomi 100- kaikille eväät elämään- hankkeissa.
Valheellisen lapsiuhritutkimuksen tehneen, vauvojen huostaanottoja ja pysyviä huostaanottoja kannattavan “lapsella on oikeus tulla tulkituksi perheväkivallan uhriksi” Tarja Pösön mukaan(2021) lapsen vastustus sosiaalityöntekijän (usein väärään epäilyyn perustuvaa) huostaanottopäätöstä kohtaan on perhesalaisuuksien ja vanhempien manipuloinnin tuottamaa ei- näkemystä ja huostaanottopäätöksen voisivat tehdä sosiaalityöntekijä ja lapsi keskenään ilman, että asiaa käsitellään tuomioistuimessa!
Yksityisen lapsibisneksen, ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen sosiaalityön laitosten verkostoitumisen tuloksena lastensuojelun tietopohja ja juridinen perusta rapautettiin, asiakkaiden oikeusturva mitätöitiin ja sijaishuoltomarkkinat paisutettiin ja yksityistettiin. Huostaanottojen määrät ja pituudet kasvoivat ja sijaishuollon valvonta jätettiin omavalvonnan varaan eli retuperälle.
Kuinka vastoinkäymisistä tehtiin sairauksia ja huostaperusteita
Samoin kuin lääkeyhtiöt myös lastensuojelutoimijat loivat sairauksia tai ”tyytymättömyyden tiloja” esim. huoli, joiden korjaamiseksi he tarjosivat omia tuotteitaan. Ihmisille uskoteltiin, että elämän tavalliset vastoinkäymiset ovat sairauksia.
Lapsia lähetettiin psykiatrian tutkimusjaksolle liian usein vain siitä syystä, että saataisiin lastensuojelupäätöstä tukeva lausunto eli huostaanottosuositus ( esim. OYS).
Sijoitetut nuoret tulivat nuorisopsykiatrian osastohoitoon useammin M1-lähetteellä, vaikka kliinisten mittarien valossa heidän psykiatrinen häiriönsä ei ollut niin vakava kuin muualta tulleiden nuorten.
Avunhaku lastensuojelun itsensä aiheuttamiin ongelmiin esim. sijaishuoltoväkivaltaan tulkittiin ja kirjattiin valehteluksi, mielenterveyshäiriöksi tai osaksi luonnollista sijaishuollon sopeutumisprosessia, jota ei pitänyt häiritä valituksin.
Nuorten diagnoosien, psykiatrian lähetteiden ja psyykelääkkeiden määrä räjähti. Lapsia lääkittiin turhaan, liikaa, väärin ja valvomatta esim. sijaishuoltopaikkojen henkilöstöpulan takia. Psykiatrisella diagnoosilla oikeutettiin niin tehdyt päätökset, sijaishuollon korotetut vuorokausimaksut kuin koveneva vallankäyttö.
Sijaishuoltoväkivaltaa ei tunnistettu eikä tunnustettu vaikka ulkomaiset tutkimukset ja myös kotimaiset kouluterveyskyselyt kertoivat sijoitettujen kohtaavan väkivaltaa merkittävästi enemmän kuin vanhempiensa kanssa asuvat ja sijoitettuja lapsia karkaili sijaishuollosta turvattomiksi määriteltyihin koteihinsa tuhansittain joka vuosi.
Tuomas Kurttila varoitti pumppaamasta toimimattomaan lastensuojelujärjestelmään lisää rahaa mutta suomalaiset sijaishuollon lobbaamat päättäjät halusivat toistaa avokätisesti aiemmat virheensä.
Valtion lisäksi myös suomalaisyritykset ja kansalaiset valjastettiin rahoittamaan sijaishuollon edunvalvontaa ja oletettuja sijaisvanhempien ja lasten kiintymyssuhteita, vaikka suhteilla oli taipumus katketa heti rahoituksen loputtua.
Hyväntahtoiset mutta valistumattomat yritykset ja tietämättömät kansalaiset takasivat lahjoituksillaan jo miljardin pelkkinä sijaishuollon vuorokausimaksuina ilman tulosvastuuta kuluttavan tuhoisan järjestelmän ylläpidon ja kasvun, lisääntyvät huostaanotot ja perheiden pahoinvoinnin.
Vaikuttaako tutkimustieto lastensuojeluun lainkaan?
Pelastakaa Lapset ry:ltä, Perhehoitoliitolta, Pesäpuulta, SOS- lapsikylältä ja Nuorten Ystäviltä voi kysyä:
Olette viimeisen 20 vuoden aikana käyttäneet niin yhteiskunnan kuin yksityisten lahjoittajien varoja pääasiassa sijaishuoltomarkkinoiden yksityistämiseksi ja laajentamiseksi, jotta mahdollisimman moni lapsi päätyisi sujuvasti- ilman tutkimustietoa sijoitussyistä, olosuhteista tai seurauksista- koulutuspolut ja läheissuhteet katkaisevaan, mielenterveysongelmia, sosiaalista ja taloudellista osattomuutta, väkivallan uhriksi joutumista, rikollisuutta, itsetuhoisuutta sekä kuolleisuutta merkittävästi lisäävään sijaishuoltoon.
Miten meni omasta mielestä? Onko yhdestäkään hankkeesta tai projektista olemassa selvitystä, mitä se on maksanut veronmaksajille? Mitä nämä kaikki ovat yhteensä maksaneet? Onko ison otannan asiakaspalautteita kerätty tai lapsi- ja perhevaikutuksia arvioitu yhdestäkään hankkeesta?
Aiotteko korjata aiheuttamanne tuhon vai jatkaa tuhotyötä ja tuhoamisesta palkitsemista?
Samaa voisi kysyä myös poliitikoilta, tutkijoilta, yliopistojen sosiaalityön kehittäjiltä ja asiantuntijoilta.
Voi vain toivoa, että lasten oikeus päätyä sijaishuoltoväkivallan uhriksi ja lastensuojelun liiketoiminnan välineeksi on nyt tutkimustiedon johdosta viimein vakavasti vaarantunut.
Tulee olemaan mielenkiintoista seurata, miten sijaishuoltotoimijat reagoivat tutkimustietoon. Yrittävätkö he uudistua ja korjata virheet vai vaientaa kriittiset tutkijat, mitätöidä riippumattoman tutkimustiedon omilla pseudotutkimuksillaan ja pitäytyä vanhoihin käytäntöihinsä?
STEA- rahoitusta sijaishuoltoväkivallan käsittelyyn saaneissa koulutuksissa on jo havaittavissa back lash: sijaishuoltoväkivallan tunnistamisen sijaan pohditaankin jälleen vanhempien seulaustarpeita ja vanhempien ja lasten varhaislapsuuden oletettujen kiintymyssuhdeongelmien ja traumojen tunnistamista psykoanalyysin perinteiden mukaisesti.
Joissakin hankkeissa sijaishuollon lasten ja toimijoiden joukkoa yritetään laajentaa entisestään ja sijaishuollolla pyritään korvaamaan lasten tarvitsemia terveyspalveluja.
Kysyä voi, mitä hyötyä on selvittää sijaishuollon väärinkäytöksiä pienryhmissä 30- 50 vuoden viiveellä ilman korvauksia ja samaan aikaan tuottaa aktiivisesti uusia uhreja ja väärinkäytöksiä huostaanottojen määrää, kestoa ja tieto-, osallisuus- ja valvontapuutteita kasvattamalla- STEA:n, STM:n ja THL:n tuella?
Sijaishuollon valvontapuutteista, paisuttamisesta ja markkinoistumisesta vastuussa olevat lastensuojelujärjestöt voisikin velvoittaa korjaamaan politiikkansa seuraukset ja maksamaan sijoitetuille korvauksia sijaishuoltoväkivallasta.
Mistä löytyisi Suomen ensimmäinen näyttöön perustuva lastensuojelukäytäntö tai ensimmäinen sosiaalitoimisto, joka perustaisi työskentelynsä riippumattomaan tutkimustietoon?
Kuinka ilmiantojärjestelmä poistetaan niin, ettei kukaan asiantuntija loukkaantuisi? Kuinka huono keksintö mitätöidään?
Miten lastensuojelujärjestöinä esiintyvät sijaishuollon piiloyritykset saadaan noudattamaan lakia ?
Milloin PeLan ja Sos-lapsikylän ainoastaan sosiaalityöntekijöille antamien lakimiespalvelujen etuoikeusasema tutkitaan ja poistetaan?
Miksei kansalaisten yhdenvertaisuus toteudu?
Miksi sosiaalityöntekijöitä saa konsultoida taho, jolla on välitön taloudellinen intressi sijoitettujen lasten määrän kasvattamiseen?
Miten AVI ja Valvira voisivat varmistaa, että lastensuojelun eugeniikkaan ja psykoanalyysiin perustuva ideologia korvataan lakiperustaisella virkatyöllä?
Milloin STM ja THL alkavat tutkia lastensuojelutoimien seurauksia ja ETENE hyvittää väärinkäytöksiä?
Koska sijaishuoltotoimijoiden harhauttama Unicef alkaa panostaa aidosti lapsiystävällisten kuntien kehittämiseen?
Mikä puolue ottaisi tehtäväkseen eliminoida lastensuojelusta röyhkeät hoivajätit?
Mikä media alkaisi välittää riippumatonta tietoa lastensuojelusta ja suojella kansalaisia korruptiolta ja viranomaismielivallalta?
Kuinka tuomioistuimet saadaan puuttumaan viranomaisten väärinkäytöksiin?
Koska STM asettaa sosiaalialalle vastuu- ja korvausvelvoitteet väärinkäytöksistä?
Milloin Suomen laki otetaan ratkaisuksi “resurssipulaan”?
Valtiovallan sota omia kansalaisiaan vastaan on toivottavasti pian ohi.
Syrjäytyneitä ja menehtyneitä on jo liikaa.
Olisiko nyt rauhanvälittäjien aika?
Lokakuun liike kiittää lämpimästi kaikkia tutkijoita, jotka ovat tuoneet tiedon valoa ideologisen pimeyden keskelle.
Kehotamme sijaishuoltomarkkinoiden asiakashankkijoiksi ja yhteistyökumppaneiksi houkuteltuja esim. kouluja, järjestöjä, neuvoloita, poliisia ja päihde- ja vammaispalvelujen sekä varhaiskasvatuksen työntekijöitä suhtautumaan varauksella Pesäpuun kuten muidenkin sijaishuoltojärjestöjen sekä sosiaalialan osaamiskeskusten lastensuojelukoulutuksiin, joiden piilotavoite on aina sijaishuoltomarkkinoiden ja omien verkostojen liikevoittojen kasvattaminen.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ala-alistu-eugeniikkaan-systeemisen-lastensuojelun-tutkintamalli-lumo-ja-syty-hankkeisiin
Kansalaisten kannattaa muistaa, että niin yksityisten yritysten kuin valtion varoin kehitetylle ja markkinoidulle lastensuojelun “palvelutuotteelle” fabrikoidaan aina myös palvelutarve.
Lastensuojelun rahoittaminen tuottaa lisää sijoituksia tekeviä lastensuojeluvirkailijoita ja suojelutarpeisiksi hatarin perustein määriteltyjä lapsia.
Sijaishuollon ja lastensuojelujärjestöiksi tekeytyvien sijaishuollon piiloyritysten rahoittaminen tuottaa lisää sijoitettuja sijaishuollon riskiolosuhteisiin.
Pysyvä huostaanotto tuottaa pysyvät riskiolosuhteet.
Tue lapsia ja perheitä- älä lapsibisnestä.
Ajattele ennenkuin lahjoitat/ äänestät!
https://leeniikonen.fi/2021/03/18/parasta-palvelua-reseptit-sadan-vuoden-takaa/
https://leeniikonen.fi/2021/03/16/totuus-on-tarua-ihmeellisempi/
https://leeniikonen.fi/2021/05/19/kunnioita-isaa-ja-aitia-tunnistatko-ihmiskauppaa/
https://leeniikonen.fi/2021/05/15/hammastyttavan-pysyva-ilmio-suomalainen-huostaanotto/
https://leeniikonen.fi/2021/04/19/hyva-veli-verkosto-trauman-takuumiehena/
https://leeniikonen.fi/2021/04/04/stm-lainvalmisteluun-tarvitaan-kunnon-hurtta/
https://leeniikonen.fi/2021/04/01/suomen-laki-vastaus-resurssipulaan/
https://leeniikonen.fi/2021/04/12/thl-tutkii/
https://leeniikonen.fi/2021/02/28/jotta-kukaan-ei-saisi-tietaa/
https://leeniikonen.fi/2021/11/21/lastensuojelun-rakenteet-avattava/
https://leeniikonen.fi/2021/08/21/jarjestoideologiaa-media-sos-lapsikylan-kahleissa/
https://leeniikonen.fi/2021/02/21/osaava-lastensuojelu/
https://leeniikonen.fi/2021/12/18/ainutlaatuisen-lapsuuden-hairikointia/
#ilmianto #lastensuojelulaki #riskiperheet #lapsibisnes #sijaishuollonedunvalvonta #moniammatillinen yhteistyö #hallinto-oikeus #verkostoituminen #Turvassa #Hotus #Ilmoitaäläsivuuta #Kysyjakuuntele #Mikäauttaa #resurssipula #JariKetola #MarkoNikkanen #PasiKohtala #AilaPaloniemi #STEA #Veikkaus#sosiaalityöntutkimus #ChildWelfareResearchinFinland #kuinkaoikeusvaltiotuhottiin #kuinkajulkinenvaltasiirrettiinyksityisille #vihapuhesosiaalityössä
#hatespeechinFinnishsocialwork #urkinta #psykoanalyysilastensuojelussa #PsychoanalysesinFinnishChildWelfare #lastensuojelujärjestötSuomessa #ChildWelfareOrganizationsinFinland #fabrikoiturikosilmoitus #fabricatedoffencereportinFinnishChildWelfare #sairauksiensepittely #DiakonissalaitosHOPE #FinnishDeaconessFoundationHOPE
#MünchausenbyproxyinFinnishChildWelfare
#Ideologinenkorruptio #IdeologicalcorruptioninFinnishChildWelfare
#AmirSariasla #HeikkiHiilamo #AnttiKääriälä #PetteriPaasio #MikkoMarttila #TiinaRistikivi #JohannaHiitola #MarjoLaitala #VesaPuuronen #MarjoKuronen #AlliPaasikivensäätiö
#Väkivallatonlapsuus #ChildWelfareNetworksinFinland #Turvassa #Humana #Barnahus #Lastenasiaintalo #LASTA #EurochildFinland #riskiryhmä #riskiseulonta #korkeankonfliktitasonviranomaiset #RiskAssessmentinFinnishChildWelfare #Lastensuojelussamenehtyneet #lastensuojelu #STM #Terveydenjajahyvinvoinninlaitos #FinnishInstituteforHealthandWelfare#THL #Lastensuojelunkeskusliitto #LSKL #STEA #traumainformoitusote #ACE #pysyvähuostaanotto #NewYorkinmalli #sosiaalialanosaamiskeskus ##sijaishuollonedunvalvonta #lapsiasiavaltuutettu #X-ketju #lastensuojelututkimus #sijaishuollonpuolueetonnykyisyysselvitys #lastensuojelukuolema #sijaishuoltoväkivalta #sijaishuollonlähisuhdeväkivalta #seksuaaliväkivaltasijaishuollossa #sijaishuollossakaltoinkohdellut #Kadotetulapset #ChildWelfarelackofresourcesinFinland #TheCentreofExcellenceonSocialWelfareinFinland #Systeeminenlastensuojeluntoimintamalli #Syty #Lumo #Tienviittojalastensuojeluun #onnistuminenlastensuojelussa #Lastensuojelunonnistumisentekijät #lastensuojelunedunvalvoja
#TheMinistryofSocialAffairsandHealthinFinland #whitewashinchildwelfare #fostercarecrimeinFinland #FosterCareViolence #FosterCareResearchinFinland #ChildWelfareFinland #childwelfareorganizationsinFinland #lastensuojelujärjestöt #LostChildreninFinland #AllInclusivealsodeathinFinland #ChildWelfareCorruptioninFinland #perhekuntoutus #Anarkistisossut #MunPerheet #lastensuojelulobbaus #BirgittaWulf #erityisosaajat#toimivalastensuojelu #Kotikoivu #Loikalankartano #Familar #Outamonlastenkoti #ChildWelfareAssessmentinFinland #childwefareorganizationsinFinlandarenotNGOs #Suomi100Kaikilleeväätelämään #perhetyö
#Diakonissalaitos#ekososiaalityö #ilmastoahdistus #traumafokusoituilmastoahdistus #DeaconessFoundationFinland #HelsinkiDiaconessInstitute #Familarperhekuntoutus #Mehiläinen #PerhehoitokumppanitSuomessa #Humana #FCA #FosterCareAssociatesinFinland #PelastakaaLapset #SavetheChildrenFinland #NuortenYstävät #FriendsoftheYouth #SOS-lapsikylä #SOSChildrenVillageinFinland #Pesäpuu #Perhehoitoliitto #Attendo #FamilyCareAssociation #AilaPaloniemi #TarjaHeino #TarjaPösö #Piia-LiisaHeiliö #MarkoNikkanen #Perhehoitotutkimus #PasiKohtala #NuorisokotiPuro #Nevalanmäenperhekoti #CTMlastensuojelu #Pohjolakoti #Ensi-jaturvakotienliitto #ChildrensDetectiveClub #FosterCarePricesinFinland #FinnishMotherandBabyHomesandShelters #DiverseFamiliesnetwork
#HowtosabotageFosterCareResearchinFinland #HowtohidefostercareviolenceinFinalnd
#LAPE#lastensuojelunyksityistyminen #lastensuojelunmarkkinoistuminen # MarketizationofFinnishChildProtection #MarketizationofFinnishFosterCare#PrivatizationofFinnishChildWelfare
#avohuollontukitoimet #mielenterveysdiagnoosi #osallisuuslastensuojelussa #lastensuojelunerityisosaaminen #lastensuojelunmoniammatillinenyhteistyö #jutunaiheJaniKaaro#AnttiJärvi#Anu Silfverberg#SusannaKuparinen#TuulaMalin
#SavonSanomat #JuusoKääriäinen #TimoHankosalo #LeenaPikänen #Saana Pyykönen #KatiValen
#lastensuojelupalkinto #Vuodensijaisperhe #Vuodenkasvattaja #TalentianVuodentyöyhteisö #Vuodenkunnallinen lastensuojeluteko #KuntaliitonVuodentaidokkain hankinta- #VuodenvaikuttavinArvoteko#Ylpeästi Lapsen Puolella- #lastensuojelunlaatusertifikaatti #Lapsen oikeuksien vaikuttaja #Lastensuojelun viestinnällinen teko #LapsetSIB #LapsetSIBkritiikki #SocialImpactBondinFinland #SITRA #TheFinnishInnovationFundSitracriticism #LapsetSIB #LapsetSIBkritiikki
RSS Feed
