Lastensuojelun toimintaa on jo arvosteltu pilvin pimein huostaanotoissa. Lausunnot perheistä, vääristellyt, mielivaltaiset ja suorastaan valheelliset väitteet perheiden kykenemättömyydestä suoriutua vanhemmuudestaan ovat tuttua kauraa. Mennään kuitenkin etapilla eteenpäin, mennään hallinto-oikeuteen, joka siunaa tämän mielivallan.
Velvollisuus huostaanottoon määritellään lastensuojelulain 40§ mukaan. Lapsen tulee olla vakavassa vaarassa kasvuolosuhteidensa puitteissa, lapsen tulee vakavasti vaarantaa oma terveytensä tai kehityksensä, hänen tulee olla tehnyt muu kuin vähäisenä pidetty rikos, tai käyttäydyttävä edelliseen rinnastettavalla tavalla. Huostaanottoon voidaan ryhtyä vain jos lain määrittelemät avohuollon tukitoimet eivät ole riittäneet tai niitä ei voida käyttää. Lisäksi huostaanoton on oltava lapsen edun mukainen vaihtoehto.
Kaikki tämä tulee siis sosiaalipuolen toteen näyttää ja lisäksi perustella. Perustella, miksi tukitoimet eivät riitä, perustella, miksi huostaanotto on ainoa lapsen edun mukainen, viimesijainen keino.
Hallinto-oikeus toimii päättävänä elimenä. Ennen kuin se päättää, sen tulee todeta, että huostaanotto on lapsen edun mukainen. Sen tulee pitää huolta siitä, että viranomainen on toiminut oikein. Lain kirjaimen mukaan. Hallinto-oikeus on elin, joka edustaa tuomiovaltaa, julkista valtaa, ja julkisen vallan velvollisuus on noudattaa tarkoin lakia.
Ajatellaan nyt ensin laillisuusperiaatetta. Sellainen pikku fakta on olemassa, ettei teosta, jota ei ole tekohetkellä rikokseksi säädetty lailla, voida rangaista. Helpolla aasinsillalla voimme kysyä, voiko hallinto-oikeus "rangaista" perhettä huostaanottamalla lapsen perustein, jotka eivät lain mukaan ole riittäviä?
Ei voi. Jos kerran julkisen hallinnon, jota HO edustaa, on noudatettava tarkoin lakia, se ei saisi huostata lasta, jonka huostaan ei ole perusteita.
Kun hallinto-oikeudessa näin kuitenkin tapahtuu, rikkoo kyseinen tuomioistuin laillisuusperiaatetta. Ja ihmisoikeuksia, tarkkaan ottaen artiklaa 6, joka takaa jokaiselle oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin.
Ajatellaan seuraavaksi ihmisarvon loukkaamattomuuden periaatetta. Perustuslakimme (PL 1.2§) mukaan vatiosääntö turvaa ihmisarvon loukkaamattomuuden. Se tarkoittaa perussuomella sanottuna, että ihmisyksilön perusoikeudet eivät ole riippuvaisia valtion tahdosta eivätkä oikeusjärjestyksestä. Tämä periaate on koettu niin vahvana arvona, että se on haluttu sisällyttää itse valtiosääntöön:
"Suomen valtiosääntö on vahvistettu tässä perustuslaissa. Valtiosääntö turvaa ihmisarvon loukkaamattomuuden ja yksilön vapauden ja oikeudet sekä edistää oikeudenmukaisuutta yhteiskunnassa."
Kun hallinto-oikeus livauttaa leiman väärin perustein haetulle huostalle tutkimatta, hutkimatta, kuuntelematta kunnolla asian laatua, se rikkoo ihmisarvon loukkaamattomuuden periaatetta. Se rikkoo myös lapsen perusoikeuksia: "Lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä, ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti." (PL 6§)
Ajatellaan oikeushyvää, josta luin pätkän taannoin ihan oppikirjasta, jolla koulutetaan uusia juristeja ja tuomareita tähän onnettomaan maahan. Perinteisesti oikeushyviksi on ymmärretty henki, terveys, itsemääräämisoikeus, omaisuus, vapaus ja kotirauha. Näitä oikeushyviä luulisi jokaisen ihmisen kannattavan, saati sitten tuomioistuimen. Luulisi, niin. Jokainen laiton huostaanotto murentaa näitä oikeushyviä.
Ajatellaan sitten täsmällisyysperiaatetta. Kun jostakin syytetään, se täytyy tehdä täsmällisesti. Sossu ei sitä tee, mutta hallinto-oikeuden tulisi tehdä, tai ainakin vaatia tarkennuksia sossujen selityksille.
"Meillä on vakava huoli väkivallasta ajatuksen tasolla"
Onko tämä mielestänne, hyvät maamme ei niin arvostetut hallinto-oikeuksien tuomarit, TÄSMÄLLINEN perustelu? Tai tämä:
"Minulla on kummallinen tunne takaraivossa!"
Uskoitteko opiskeluaikoinanne, että tuollainen schaisse menisi läpi?
Mietin, eikö tuomio kuin tuomio tulisi aina perustua kirjoitettuun lakiin? Ei alemmanasteiseen säädökseen? Korjatkoon joku viisaampi, jos väärässä olen. Miksi siis HO perustaa usein päätöksensä alemmanasteisen sossun mielipiteeseen vastoin eduskunnan säätämää lastensuojelulakia? Etenkin, kun on olemassa sellainenkin juttu, kuin analogiakielto.
Analogiakielto tarkoittaa, että säännöstä ei saa soveltaa tapaukseen, joka ei mahdu säännöksen sanamuodon sisälle, mutta näyttää olevan samankaltainen. Toisin sanoen hanhesta ei saa joutsenta, vaikka ne ovat samankaltaisia elikoita. Joutsen on joutsen ja hanhi on hanhi. Jos sanamuoto kuuluu " vakava vaara" ja lapsi huostataan syyllä " mahdollinen väkivalta ajatuksen tasolla", on kyse aikamoisesta analogiasta minun mielestäni. Tulkintaahan saa käyttää, mutta tulkinta rajoittuu säännöksen sanamuodon piiriin, ei sen ulkopuolelle. Jos näin ei ole, täytyy biologian professorinkin myöntää, että joutsen ja hanhi ovat tulkittavissa samaksi linnuksi.
Analogiassa on vielä yksi hauska juttu, nimittäin se, että sitä ei saa käyttää, se rikkoo laillisuusperiaatetta. Sitä ei saa käyttää syytetyn vahingoksi, puoltamiseksi kyllä. Vanhemmathan ovat "syytettyjä", kun ollaan hallinto-oikeudessa. Sitten kuullaan, jos kuullaan, suullisessa käsittelyssä ensin sossua, jolla on väittämä, että vanhempia on kuultu. Vanhemmat sanovat " meille sanottiin, että puhutte sitten hallinto-oikeudessa, teitä on nyt kuultu".
Lastensuojelulaki 42§ : "Ennen 43 §:n 1–3 momentissa tarkoitettuja päätöksiä lapsen huostaanotosta ja sijaishuollosta sekä 47 §:n 1 momentissa tarkoitettua päätöstä huostassapidon lopettamisesta on selvitettävä lapsen oma mielipide ja varattava hänelle mahdollisuus tulla kuulluksi 20 §:n mukaisesti. Lapsen vanhemmalle, huoltajalle ja henkilölle, jonka hoidossa ja kasvatuksessa lapsi on tai on välittömästi ennen asian valmistelua ollut, on varattava tilaisuus tulla kuulluksi 1 momentissa mainituissa asioissa siten kuin hallintolain 34 §:n 1 momentissa säädetään."
Ja sitten HO naputtelee huostan voimaan todeten, että tässä hakemuksessahan jo lukee, että asianosaisia on kuultu? Missä kohden te lukijat ymmärsitte, että antamassani esimerkissä kuulemisen säännöksen sanamuoto toteutui?
Kikkaillaan seuraavaksi oikeuslähteillä, joita tuomioistuimen tulee käyttää päätöksenteossaan. Vahvin niistä on eduskunnan säätämä laki, tässä tapauksessa siis lastensuojelulaki. Tapauskohtaisesti ratkaisevaa on asianmukainen, paras mahdollinen ratkaisu yksittäistapauksessa. Kertaan: Yksittäistapauksessa. Jokainen yksittäistapaus on siis osa kokonaisuutta, jolla pyritään yhdenvertaisuuteen lain edessä. Yhdenvertaisuuteen, eli siihen, että niin mökin mummo kuin korkea virkamies ovat tasan samalla viivalla silloin, kun ollaan oikeudessa, vaikka sitten hallinto-oikeudessa.
Hallinto-oikeuden tulisi perustaa ratkaisunsa todennettuihin näyttöihin, sillä myös vanhemmilla on usein todennettua näyttöä lapsensa asioista. Kuitenkin sossu vie usein voiton kotiin. HO nuijii huostan voimaan, vaikka perusteet eivät siihen riittäisikään. Muistakaa "kummallinen tunne takaraivossa" yhtenä näistä perusteista.
No, jos ajatellaan perustuslain 107 § sanomaa, jossa todetaan, että jos asetus tai muu alemmanasteinen säännös on ristiriidassa perustuslain kanssa, sitä ei saa soveltaa tuomioistuimessa. Sitä ei saa soveltaa missään muussakaan viranomaistoiminnassa. Kun sossu on sovellellut omia mielipiteitään huostahakemukseen katsomatta, perustuvatko ne edes lakiin ja HO on naputellut huostan voimaan, on päässyt käymään niin, että sekä viranomainen että tuomioistuin on rikkonut tätä PL 107 pykälää. Lapsi on huostattu takaraivotunteen perusteella. Se ei ole edes asetus. Eikä alemmanasteinen säädös. Se on tunne. For Gods sake!
Vielä on eräs kiintoisa termi, sellainen kuin teleologinen tulkinta. Se tarkoittaa säännöksen tarkoituksen huomioivaa tulkintaa. Siis sitä, mitä säännöksen laatija on tarkoittanut säätäessään nimenomaista säännöstä. Mikä siis on säänöksen järkevä tarkoitus kulloinkin käsillä olevassa tilanteessa? Teleologisen tulkinnan aseman pitäisi kuulemma nykypäivänä olla tuomioistuimissa vahva.
No mietitäämpäs: Onkohan lastensuojelulain säätäjä kohdassa huostaanotto tarkoittanut, että lapsia tulee huostaanottaa mm. seuraavin syin:
- Äidin väsymys
- Isän matkatyö
- Yllätysraskaus
- Sektiolla synnyttäminen
- Lapsien lukumäärä
- Kaljakokeilu
- Kouluvaikeudet
- Adhd, asperger
- Terveydellinen haitta
- Multakasoilla leikkiminen
- Perheen huono taloudellinen tilanne
No ei ole, eikä laissa niin sanotakkaan. Kuitenkin hallinto-oikeuksissa nämä tämmöiset hörhöilyt menevät läpi.
Ajatellaan vielä hyödyn ja haitan punninnan periaatetta. Kun jotakin tuomiollista tehdään , on mietittävä, onko seuraamuksesta enemmän haittaa kuin hyötyä kokonaisuutta ajatellen? Kokonaisuus ei tarkoita ainoastaan ihmisiä, se tarkoittaa myös sitä surullisen kuuluisaa budjettia, joka ei yhdessäkään huostaanotossa todellakaan pienene. Päinvastoin. Kun hallinto-oikeus määrää lapsen huostaan perusteetta, se kuluttaa yhdellä nuijankopautuksella ison potin rahaa.
Ihmettelen, miksi opiskella hiki hatussa ja raivata tiensä tuomariksi ja sitten alentaa itsensä ja koko ammattikunta näin nololla tavalla? Viitsimättä edes perehtyä itse juttuun, välittämättä laista saati sen tulkinnasta, edustaa epäoikeudenmukaisuutta? Olla ylimielinen, sadistinen paskiainen, joka sallii mielivaltaisesti mellastavien sossukoiden vain jatkaa toimintaansa kaikessa rauhassa? Etenkin, kun kyseessä ovat lapset.
Moni varmaan huomasi, että olen tässä noukkinut erinäisiä termejä rikosoikeuden puolelta. Tein sen ihan tahallani, sillä rikollistahan tämä on. Hallinto-oikeuksien piittaamattomuus. Toimimatta jättäminen. Siis laiminlyönti. Rikoslaki mainitsee erikseen laiminlyönnin virka-aseman perusteella. Vink vink.
Jos joku miettii syytänkö minä tässä hallinto-oikeuden tuomareita niin kyllä syytän. Mielestäni he ovat yhtä syyllisiä väärin perustein tehtyihin huostaanottoihin kuin sossutkin. Syyllisyysperiaatteen mukaan syyllisyyttä punnitaan mm vaihtoehtoisuuden olemassa olemisen kannalta. Hatarat perustelut nähdessään tuomari, joka on silkkaa laiskuuttaan vahvistanut huostaanoton kysyköön itseltään:
"Olisinko voinut toimia toisin?"
ElenaMaria Uusitalo
Lokakuun Liikkeen muita julkaisuja aiheeseen liittyen:
Hallinto-oikeudet – lastensuojelun sokea piste
Kuka laatisi tunnekylmän lastensuojelijan tunnistamisohjeet?
Lapsen oikeus vai aikuisen periaate?
Mikä on lapsen oikeus tulla kuulluksi, mielikuvitustako?
Valtava ajatus byrokratiasta hallinnoi mieltäni hetkisen verran....
Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tulevaisuudesta Suomessa
Vallan vallatonta
Opas lastensuojelun asiakkuuteen joutuvalle
Kysely: Oletko kokenut saavasi oikeutta suomalaisessa oikeudessa?