Äiti kertoo joutuneensa rakenteellisen väkivallan uhriksi lastensuojelun toiminnan takia huolto-oikeuden aikana.
Lapsen huolto oli siirretty isälle lastensuojelun toimesta. Lastensuojelu oli kirjannut lapsen henkilörekisteriin isän valheet totuutena niitä ikinä tutkimatta ja huolto-oikeuden tuomari oli kirjausten todistusarvoa tutkimatta tuominnut äidin lapselle vaaralliseksi.
Oikeudessa oli kaikunut kylmästi tuomarin sanat: "Tämä ei ole oikeudenkäynti lastensuojelua vastaan," kun äidin todistelussa oli koetettu avata monet lastensuojelun laittomat toimintatavat.
Äiti on tavannut lasta yli puolentoista vuoden ajan hyvin harvoin vähäisen ajan ajan valvotusti. Nyt tapaamiset ovat olleet vähäisiä ja harvoja, vaan lapsi pääsee jo lapsuudenkotiinsa äidin luokse äitiään tapaamaan. Tapaamisilla lapsi on aloittanut sanoittamaan koulukiusaamista ja kertonut, etteivät aikuiset usko hänen viattomuuttaan ja huomaa väkivallan vakavuutta ja haavoittavuutta hänen elämässään. Lapsi pyysi äidiltään apua, jos kiusaaja ei lopeta ja äitiä olemaan kiusaajan äitiin yhteydessä.
Kiusaaminen oli ollut monimuoitoista eikä pelkästään haukkumista ja nimittelyä, mitä se kevyimmillään kaikessa vakavassa haavoittavuudessaan on. Kiusaamiseen oli kuulunut myös potkimista, lyömistä, leikin ulkopuolelle jättämisellä uhkailua sekä tämän toteuttamista. Kiusaamisessa vakavaa oli lämmön ja kylmyyden vaihtelulla pelaaminen. Kyseessä oli lapselle paras kaveri, joka tahtoessaan leikkiä lapsen kanssa oli mielinkielin ja kun leikki ei huvittanut tai muoto ei miellyttänyt, sitten otettiin väkivallan aseet käyttöön.
Kiusatulla ei ole sisaruksia, joten ystäväsuhde on kiintymyssuhteena erittäin tärkeä. Lapset leikkivät paljon myös yhdessä koulun ulkopuolella. Usein kaksin ilman valvontaa nuoresta iästään huolimatta.
Äiti soitti samantien kiusaajan äidille ja kertoi kuulemastaan varovaisesti, jotta ei loukkaisi toista äitiä ja lähtisi syyllistämään ketään tai luomaan väkivallan kierteelle jatkuvuutta perisuomalaisella syyllistys- ja häpeäkulttuurilla. Toi esille lapsensa toiveen, että hän ei olisi soittanut vielä ja että oli kuitenkin kokenut, että aikuisten on hyvä tietää ja tiedostaa, jos on lapsien välillä väkivaltaa. Viestin vastaanottanut äiti oli yhteistyökykyinen ja haluinen ja painotti, että aikuiset eivät voi tietää mitä todella lasten välillä tapahtuu koska eivät ole paikalla tilanteessa ja kertoi, ettei heillä hyväksytä kiusaamista, vaikka sitä on havaittu heidänkin kotona heidän kolmen lapsen välillä. Äidit sopivat, että jos tilanteessa ilmenee jatkossa huolta ollaan yhteydessä ja puhelu jäi mukavalle yhteisymmärryksen tasolle.
Kun lapsi seuraavan kerran tapasi äititään kertoi hän kiusaamisen jatkuneen.
Äiti oli yhteydessä tekstiviestillä toiseen äitiin, koska ei saanut soittamalla yhteyttä:
Lapsen huolto oli siirretty isälle lastensuojelun toimesta. Lastensuojelu oli kirjannut lapsen henkilörekisteriin isän valheet totuutena niitä ikinä tutkimatta ja huolto-oikeuden tuomari oli kirjausten todistusarvoa tutkimatta tuominnut äidin lapselle vaaralliseksi.
Oikeudessa oli kaikunut kylmästi tuomarin sanat: "Tämä ei ole oikeudenkäynti lastensuojelua vastaan," kun äidin todistelussa oli koetettu avata monet lastensuojelun laittomat toimintatavat.
Äiti on tavannut lasta yli puolentoista vuoden ajan hyvin harvoin vähäisen ajan ajan valvotusti. Nyt tapaamiset ovat olleet vähäisiä ja harvoja, vaan lapsi pääsee jo lapsuudenkotiinsa äidin luokse äitiään tapaamaan. Tapaamisilla lapsi on aloittanut sanoittamaan koulukiusaamista ja kertonut, etteivät aikuiset usko hänen viattomuuttaan ja huomaa väkivallan vakavuutta ja haavoittavuutta hänen elämässään. Lapsi pyysi äidiltään apua, jos kiusaaja ei lopeta ja äitiä olemaan kiusaajan äitiin yhteydessä.
Kiusaaminen oli ollut monimuoitoista eikä pelkästään haukkumista ja nimittelyä, mitä se kevyimmillään kaikessa vakavassa haavoittavuudessaan on. Kiusaamiseen oli kuulunut myös potkimista, lyömistä, leikin ulkopuolelle jättämisellä uhkailua sekä tämän toteuttamista. Kiusaamisessa vakavaa oli lämmön ja kylmyyden vaihtelulla pelaaminen. Kyseessä oli lapselle paras kaveri, joka tahtoessaan leikkiä lapsen kanssa oli mielinkielin ja kun leikki ei huvittanut tai muoto ei miellyttänyt, sitten otettiin väkivallan aseet käyttöön.
Kiusatulla ei ole sisaruksia, joten ystäväsuhde on kiintymyssuhteena erittäin tärkeä. Lapset leikkivät paljon myös yhdessä koulun ulkopuolella. Usein kaksin ilman valvontaa nuoresta iästään huolimatta.
Äiti soitti samantien kiusaajan äidille ja kertoi kuulemastaan varovaisesti, jotta ei loukkaisi toista äitiä ja lähtisi syyllistämään ketään tai luomaan väkivallan kierteelle jatkuvuutta perisuomalaisella syyllistys- ja häpeäkulttuurilla. Toi esille lapsensa toiveen, että hän ei olisi soittanut vielä ja että oli kuitenkin kokenut, että aikuisten on hyvä tietää ja tiedostaa, jos on lapsien välillä väkivaltaa. Viestin vastaanottanut äiti oli yhteistyökykyinen ja haluinen ja painotti, että aikuiset eivät voi tietää mitä todella lasten välillä tapahtuu koska eivät ole paikalla tilanteessa ja kertoi, ettei heillä hyväksytä kiusaamista, vaikka sitä on havaittu heidänkin kotona heidän kolmen lapsen välillä. Äidit sopivat, että jos tilanteessa ilmenee jatkossa huolta ollaan yhteydessä ja puhelu jäi mukavalle yhteisymmärryksen tasolle.
Kun lapsi seuraavan kerran tapasi äititään kertoi hän kiusaamisen jatkuneen.
Äiti oli yhteydessä tekstiviestillä toiseen äitiin, koska ei saanut soittamalla yhteyttä:
| Hei, P pyysi soittamaan siulle. G oli uhkailemalla pakottanut P:laa. Uhkaus oli ollut muodossa, jos et tottele saat kävellä yksin kouluun. Oli myös ollut jotain suunniteltua leikkiä, sen perumista ja toisten kanssa leikkimistä. Tää viimeinen nyt ei ole minusta kiusaamista, vaan kurjalta tuntuvia elämän tapahtumia, mutta uhkailu vallanvälineenä, johon liitetään hylkäämisen koekemus on jo aika raakaa jopa, varsinkin P:lle, joka käy äiti-ikäväänsä läpi. Hyvistä leikin rajoista varmaan kannattaa puhua, jotta ei mene uhkailulla määräilyksi. Neuvoin P:laa, että hän voi puolustautua, kertomalla, että ei ole kivaa, jos uhkaillaan. P:lla ei ole muita kavereita lähellä kuin G ja taitaa olla kiintynyt tästä syystä ja arvostaa ystävyyttä. Mutta toivoo tunteidensäätelyä kurin muodossa meiltä. Mitä tehdään? S |
Toisen lapsen äiti ei soittanut takaisin keskustellakseen tilanteesta avoimesti, mikä olisi ollut viisain teko tilanteessa, jotta yhteisymmärrys pysyisi yllä. Kiireiset äidit usein unohtavat, kuinka tärkeää on vuorovaikutuksessa pitää yllä yhteisymmärrystä. Hän vastasi viestiin:
| Juttelin G:n kanssa. Uhkailua on ilmeisesti tapahtunut. P kuulemma ärsytti, mutta miten en saanut selville. Sanoin, että noin ei saa ystävää kohtaan käyttäytyä ja jos se jatkuu, ei lapset voi yhdessä kulkea kouluun, mitä G ei halunnut. Sanoin G:lle, että pyytää P:ltä anteeksi, kun näkevät. Toivon, että P kertoo sulle ja sä mulle onko näin tapahtunut. Läheisten ystävien elo on välillä vaikeaa, mutta uhkailu ei siihen kuulu vaikka erimieltä asioista oltasiinkin! T:H |
Viesti oli siis oikein mukava ja hyvältähän asian käsittely näyttää. Tosin onko viisasta jättää koulukiusaamisessa asian käsittely erikseen lasten kanssa, sen sijaan, että vanhemmat kohtaisivat lasten kanssa ja asiasta keskusteltaisiin perinjuurin yhdessä ja luotaisiin yhdessä pelisäänöt siitä miten mielipahaa kaverisuhteessa tulee käsitellä.
Viikkoa myöhemmin äiti vastasi toiselle äidille viestillä, sillä ei saanut puhelimella yhteyttä:
Viikkoa myöhemmin äiti vastasi toiselle äidille viestillä, sillä ei saanut puhelimella yhteyttä:
| Hei, P kertoi G:n pyytäneen anteeksi, kun kyselin miten tilanne on edennyt. Mutta G:n silti jatkaneen haukkumista myöhemmin. P kertoi puhuneensa tästä myös isälleen ja kuvaili pahaa oloaan sanoin, että tuntee itsensä tyhmäksi ja huonoksi. Tähän pitäisi nyt oikeasti puuttua kunnolla, sillä tilanne vaikuttaa jo P:n itsetuntoon. Ehdotuksia? S |
Seuraavan päivän iltana myöhään tuli vastaus viestillä:
| Hei, selvitimme asiaa G:lta. Kyse on molemminpuolisesta kinastelusta, mikä on täysin normaalia lasten touhua. Olemme antaneet P:lle mahdollisuuksia ja näin teemme jatkossakin, koska ystäviä ei ole koskaan liikaa. G on rehellinen tyttö eikä myöskään kiusaa ketään, mutta osaa pitää puolensa. Asiaa on myös juteltu P:n isän kanssa. Toivon ettet ole enää minuun tai perheeseemme missään yhteydessä. Hoidamme mahdolliset lapsia koskevat asiat P.n isän kanssa. T: H |
Koko yhteistyön baletti kääntyi näin nopeasti. Vaikka äiti oli toiselle äidille ensimmäisessä puhelussaan kertonut, kuinka heidän lapsensa oli kiusaamisen jälkeen jopa uhkaillut, että kukaan aikuinen ei tule ikinä uskomaan kiusattua ja hän voi näin jatkaa touhuaan ja lapsi oli kertonut kiusaajan jopa saneen kiusatun oman isän uskomaan häntä alahuulen värisyttämistekniikalla asian käsittelytilanteessa. Kaikki tämä oli kerrottu, mutta selkeästi unohtunut matkalla.
Samalla olivat unohtuneet tieto potkimisesta, lyömisestä, tönimisestä ja muista teoista. Kiusaaja kultaisena lapsena olikin äidilleen yht'äkkiä myönnettyään ainakin uhkailun ja kerrottuaan negatiivisesta tunnereaktiostaan eli ärsyyntymisestä, joka oli laukaissut halun uhkailla, ei ollutkaan enää edes kiusaaja, vaan rehellinen totuuden torvi. Väkivalta muuttui yhdessä tekstiviestissä vähättelyn keinoin molemminpuoliseksi kinasteluksi ja jopa normiemme mukaiseksi toiminnaksi. Mistälähtien riitely on ollut normiemmemukaista toimintaa kaikessa tavanomaisuudessaan. Alammeko pitää normaalina vanhempien ryyppäämistä lastensa seurassa, koska se on tavanomaista Suomessa tai perheväkivaltaa normaaliksi, sillä sekin on hyvin yleistä? Meidän Seppo on todella rehellinen eikä meillä ole mitään ongelmia, vaikka hän rellestääkin korkeassa humalatilassa kotonamme.
Äiti oli kysellyt lapseltaan oliko tämä kiusannut myös. Lapsi oli todennut, että ei ollut, vaan oli mielipahaansa joskus lopulta sanoittanut. Eikö kiusatulla ole täthänkään oikeutta, vaan se luokitellaan kinasteluksi. No, toiset vanhemmat väittävät lapsiensa kiukuttelevan, kun nämä sanoittavat omaqa tahtoaan ja negatiivisia tunteitaan, kun heidän näkemystään ei arvosteta. Eiväthän aikuiset ole lapsiaan kohtaan väkivaltaisia vallanhimossaan, eivätpä eivät. Lapset aina reagoivat aikuisiin.
Äitiä oli eniten haavoittanut välien katkaiseminen ja vielä aivan puun takaa jälkeen vuosien tuntemisen ilman mitään järkevää selitystä tälle. Äiti oli rakentanut vuosien aikana kiintymyssuhteen, antanut mielensä tykätä toisesta äidistä. Sattuuhan se, kun havaitsee toisen esineellistäneen vuorovaikutussuhteen ja tuovan esille käsityksen korkeammasta asemasta mahdollisuuksien antajana ja tuon vallan olevaisuuden ottaa ja antaa mahdollsiuuksia. Toisaalta jotkin suhteet on hyvä antaa katketa, jos hengenheimolaisuutta ei ole.
Miten äiti selittäisi lapselleen, että lapsi ei voi kutsua ystäväänsä syntymäpäiville ja ystävän äiti ei ole tulossa osallistumaan lapsen toivomaan ja lapsien kanssa yhdessä keskusteltuun äitien maratooniin? Miten toinen äiti aikoo selittää lapselleen, että perheen kesken on nyt sovittu, että missään nimessä ei heidän lapsi ole sitten yhteydessä ystävänsä äitiin, vaikka ystävä tätä toivoisi? Miksi tällaista tahdottiin luoda?
Nähtävästi huoltokiusaaja oli onnistunut mustamalaamaan äidin puheissaan ja myynyt lapsensa koskemattomuuden kaveruudessaan lapsensa kavereiden vanhempiin. Mikäs sen mukavempaa huoltokiusaajalle ja vieraannuttajalle, joka on kunnostautunut yhteisöväkivallan synnyttämiseen.
Tottakai äitiin sattui, kun se ihana asia, jossa hän oli aimmin saanut toteuttaa hyvää äitiyttään yhdessä toisen hyväksi luuleman äidin kanssa. Nyt kuitenkin tahtoi tämä äiti ilmoittaa suuressa äitiydessä oman lapsensa kuuluvan perheeseen, joka antaa kiusatulle lapselle mahdollisuuksia, eikä suonkaan itsetunnon alenemista ja huonouden kokemuksia. Väkivaltaa ei ollut tapahtunut ja kiusatun oireilu oli tietenkin miltei yk´hdeksänvuotiaan lapsen mielikuvituksen tuotosta.
Äiti olisi toivonut toisenlaista loppua tilanteelle, jossa aikuiset olisivat kohdanneet lasten ystävyyttä kunnioittaen, erilaisia lähtökohtia kunnioittaen ja auttaneet lapsia havaitsemaan ystävyyden merkityksen ja luomaan rajat jotka toisivat turvaa ystävyyteen. Äiti olisi tahtonut luoda muutakin kuin "kinastelun" olevaisuuden muistoja ja sen aiheuttamien haavojen reaktioita. Sen sijaan väkivallan annttiin synnyttää uusia väkivallan ilmenemisen muotoja, joissa kiusattu syrjäytettiin päätösvalastaan päättää kumpi vanhempi hänen asioitaan hänen pyynnöstään hoitaa eli keneen hän luottaa ja kiusatun ääneltä vietiin kokonaan tila ja samalla syrjäytettiin äiti oikeudestaan toteuttaa vanhemmuuttaan. Yhteistyö muuttui huoltokiusaamiseksi, jossa jo lapsen kaverien vanhemmat ilmoittavat syrjäytävänsä toisen vanhemman kokonaan yhrteistyön ulkopuolelle.
Lapsi parka, jos koulukiusaaminen jatkuu ja kukaan ei validoi lasta, voi lapsi pitkällä tähtäimellä sairastua persoonallisuushäiriöön.
Äitiä sattui hetken, mutta totuttuaan rakenteelliseen väkivaltaan ja sen ilmiön tunnistettuaan ja tunnustettuaan olevaksi, hän kykeni päivän aikana asiasta ystävilleen puhumaan ja ymmärsi, ettei tilanteessa auta muu kuin olla jatkossakin rehellinen lapselleen. Elämä kasvattaa tulee siellä mitä vain vastaan. Parhaan kaverin äiti on ilmoittanut, ettei tahdo olla hänen äitinsä kanssa tekemisissä, koska hän pyysi äitiään estämään kiusaamisen. Parhaan kaverin äiti kuulematta edes lapsia yhdessä ilmoitti ottaneensa tuomarin ja pyövelin aseman ja nyt jopa tietävänsä mitä tilanteissa on tapahtunut, vaikka ei ole ollut paikalla ja on ainoastaan kuullut yhtä lasta.
Vakavassa tilanteessa päätti äiti, että toisen äidin ei tarvitse tietää mitä lapsen elämässä tapahtuu ja yhteistyö on merkityksetön, vaikka lapset ovat kavereita.
Äiti kertoo lapsen kertoneen, että kiusaajan isä on mahdollisesti lastensuojelualla töissä. Täytyy muistaa, että lastenkasvatusalalla ja sosiaalialalla ei kouluteta työtehtävässä havaitsemaan ja ymmärtämään väkivallan ilmiötä. Siksi lapsiamme kasvatetaan monin tavoin vinoon myös ihan viranomaiskoneistomme toimesta.
Jatkossa äidin tulee kulkea pois, jos oma lapsi on kaverinsa kanssa, sillä kaverin äiti on käskenyt olla koko perheeseen ilman yhteyttä. Aivan sairaita ovat vaatimukset joskus vanhemmilla tehdessään näitä viisaaksi ajattelemiaan päätöksiä.
Jotkut aikuiset ovat kyllä jäätävän itsekeskeisiä ja kylmiä. Oma subjetiivinen tarve menee yhteisön edun edelle. Siitä johtuu rakenteellinen väkivalta ja yhteisöväkivalta. Niiden takia me ylläpidämme toiminnallamme niistä järkyttäviä toimintatapoja mallioppien väkivallan kierrettä.
Äiti aikoo keskustella lapsen kanssa asiasta juurtajaksaen ja tukea lastaan vaikka ilman muiden aikuisten tukea vanhemmuudelleen. Kiusattua voi validoida, vaikka yhteisö hyväksyy kiusaamisen ja muuttaa toimintansa rakenteelliseksi väkivallaksi kiusattua kohtaan. Kiusattu tarvitsee vain yhden joka kuulee ja uskoo ja ottaa huomioon hänen tunnekokemuksensa ja kehitystarpeensa keskustelussa. Väkivallan kierrettä voi katkaista huomioiden, ettei itse toteuta sitä liian voimakkaasti ja liian usein ja ottaen huomioon aina väkivallan uhrin kokemukset ja tarpeet kuuntelijana ja tukijana, joka kertoo, että kiusattu on tärkeä ja arvokas ihminen.
Koulukiusaamisen ylläpitäminen voi synnyttää uusia huoltokiusaajia heidän aikuistuessaan. Kiusaajathan oppivat keinot peitellä toimintansa koko lapsuuden ajan, jos kukaan ei puutu tähän. Lisäksi välinpitäättömyyden kultuuri, jolla väkivallan olevaisuutta vähtellään kasvaa kasvamistaan, kun emme puutu katkaisevin toimenpitein väkivaltaan.
Joka väittää, että väkivaltaa ei ole, on itse väkivaltainen. Väkivalta ilmiönä koettaa peitellä väkivaltaisuuttaan. Rakenteellisen väkivallan luoneet, ovat luoneet sen vaikeasti havaittavaksi tarkoitushakuisesti jo vuosisatoja sitten. Valta ei sokaise, se antaa tietoisesti keinoja hakea lisää valtaa ja kansa ei ymmärrä mitä mallioppii.
Täällä mierontiellä ilmoitan kivisestä tiestä, jolta ei saa sulkea silmiään, jos ei tahdo haavoittaa tai haavoittua.
Muita uusia Lokakuun liikkeen julkaisuja
☞ Miten toipua palvelujärjestelmän väkivallasta?
☞ Mielivaltainen oikeusjärjestelmä tuomitsee 4-vuotiaan elinkautiseen rikoksista, jotka hän on toteuttanut vuoden ikäisenä
☞ Vihapuhe ja -käytännöt tutkittava puolueettomasti
☞ Sosiaalihuoltolain henkilökunnan ilmoitusvelvollisuuden esteet
☞ Turkulaisia vanhuksia pahoinpideltiin vuosia- kerro tietosi!
☞ Vihapuhe sosiaalityössä
☞ Mitä vihapuhe on?
☞ Muutos on alkanut lastensuojelussa
☞ Tekorikos vai tekemällä tehty rikosprosessi?
☞ Työttömän oikeusturva heikko
☞ Puhejudoa epäkohtien korjaamisen sijaan
☞ Kantelupäätös mm. Jupiterin asiaan
☞ Hyvä Outi Harju-Koskelin
Samalla olivat unohtuneet tieto potkimisesta, lyömisestä, tönimisestä ja muista teoista. Kiusaaja kultaisena lapsena olikin äidilleen yht'äkkiä myönnettyään ainakin uhkailun ja kerrottuaan negatiivisesta tunnereaktiostaan eli ärsyyntymisestä, joka oli laukaissut halun uhkailla, ei ollutkaan enää edes kiusaaja, vaan rehellinen totuuden torvi. Väkivalta muuttui yhdessä tekstiviestissä vähättelyn keinoin molemminpuoliseksi kinasteluksi ja jopa normiemme mukaiseksi toiminnaksi. Mistälähtien riitely on ollut normiemmemukaista toimintaa kaikessa tavanomaisuudessaan. Alammeko pitää normaalina vanhempien ryyppäämistä lastensa seurassa, koska se on tavanomaista Suomessa tai perheväkivaltaa normaaliksi, sillä sekin on hyvin yleistä? Meidän Seppo on todella rehellinen eikä meillä ole mitään ongelmia, vaikka hän rellestääkin korkeassa humalatilassa kotonamme.
Äiti oli kysellyt lapseltaan oliko tämä kiusannut myös. Lapsi oli todennut, että ei ollut, vaan oli mielipahaansa joskus lopulta sanoittanut. Eikö kiusatulla ole täthänkään oikeutta, vaan se luokitellaan kinasteluksi. No, toiset vanhemmat väittävät lapsiensa kiukuttelevan, kun nämä sanoittavat omaqa tahtoaan ja negatiivisia tunteitaan, kun heidän näkemystään ei arvosteta. Eiväthän aikuiset ole lapsiaan kohtaan väkivaltaisia vallanhimossaan, eivätpä eivät. Lapset aina reagoivat aikuisiin.
Äitiä oli eniten haavoittanut välien katkaiseminen ja vielä aivan puun takaa jälkeen vuosien tuntemisen ilman mitään järkevää selitystä tälle. Äiti oli rakentanut vuosien aikana kiintymyssuhteen, antanut mielensä tykätä toisesta äidistä. Sattuuhan se, kun havaitsee toisen esineellistäneen vuorovaikutussuhteen ja tuovan esille käsityksen korkeammasta asemasta mahdollisuuksien antajana ja tuon vallan olevaisuuden ottaa ja antaa mahdollsiuuksia. Toisaalta jotkin suhteet on hyvä antaa katketa, jos hengenheimolaisuutta ei ole.
Miten äiti selittäisi lapselleen, että lapsi ei voi kutsua ystäväänsä syntymäpäiville ja ystävän äiti ei ole tulossa osallistumaan lapsen toivomaan ja lapsien kanssa yhdessä keskusteltuun äitien maratooniin? Miten toinen äiti aikoo selittää lapselleen, että perheen kesken on nyt sovittu, että missään nimessä ei heidän lapsi ole sitten yhteydessä ystävänsä äitiin, vaikka ystävä tätä toivoisi? Miksi tällaista tahdottiin luoda?
Nähtävästi huoltokiusaaja oli onnistunut mustamalaamaan äidin puheissaan ja myynyt lapsensa koskemattomuuden kaveruudessaan lapsensa kavereiden vanhempiin. Mikäs sen mukavempaa huoltokiusaajalle ja vieraannuttajalle, joka on kunnostautunut yhteisöväkivallan synnyttämiseen.
Tottakai äitiin sattui, kun se ihana asia, jossa hän oli aimmin saanut toteuttaa hyvää äitiyttään yhdessä toisen hyväksi luuleman äidin kanssa. Nyt kuitenkin tahtoi tämä äiti ilmoittaa suuressa äitiydessä oman lapsensa kuuluvan perheeseen, joka antaa kiusatulle lapselle mahdollisuuksia, eikä suonkaan itsetunnon alenemista ja huonouden kokemuksia. Väkivaltaa ei ollut tapahtunut ja kiusatun oireilu oli tietenkin miltei yk´hdeksänvuotiaan lapsen mielikuvituksen tuotosta.
Äiti olisi toivonut toisenlaista loppua tilanteelle, jossa aikuiset olisivat kohdanneet lasten ystävyyttä kunnioittaen, erilaisia lähtökohtia kunnioittaen ja auttaneet lapsia havaitsemaan ystävyyden merkityksen ja luomaan rajat jotka toisivat turvaa ystävyyteen. Äiti olisi tahtonut luoda muutakin kuin "kinastelun" olevaisuuden muistoja ja sen aiheuttamien haavojen reaktioita. Sen sijaan väkivallan annttiin synnyttää uusia väkivallan ilmenemisen muotoja, joissa kiusattu syrjäytettiin päätösvalastaan päättää kumpi vanhempi hänen asioitaan hänen pyynnöstään hoitaa eli keneen hän luottaa ja kiusatun ääneltä vietiin kokonaan tila ja samalla syrjäytettiin äiti oikeudestaan toteuttaa vanhemmuuttaan. Yhteistyö muuttui huoltokiusaamiseksi, jossa jo lapsen kaverien vanhemmat ilmoittavat syrjäytävänsä toisen vanhemman kokonaan yhrteistyön ulkopuolelle.
Lapsi parka, jos koulukiusaaminen jatkuu ja kukaan ei validoi lasta, voi lapsi pitkällä tähtäimellä sairastua persoonallisuushäiriöön.
Äitiä sattui hetken, mutta totuttuaan rakenteelliseen väkivaltaan ja sen ilmiön tunnistettuaan ja tunnustettuaan olevaksi, hän kykeni päivän aikana asiasta ystävilleen puhumaan ja ymmärsi, ettei tilanteessa auta muu kuin olla jatkossakin rehellinen lapselleen. Elämä kasvattaa tulee siellä mitä vain vastaan. Parhaan kaverin äiti on ilmoittanut, ettei tahdo olla hänen äitinsä kanssa tekemisissä, koska hän pyysi äitiään estämään kiusaamisen. Parhaan kaverin äiti kuulematta edes lapsia yhdessä ilmoitti ottaneensa tuomarin ja pyövelin aseman ja nyt jopa tietävänsä mitä tilanteissa on tapahtunut, vaikka ei ole ollut paikalla ja on ainoastaan kuullut yhtä lasta.
Vakavassa tilanteessa päätti äiti, että toisen äidin ei tarvitse tietää mitä lapsen elämässä tapahtuu ja yhteistyö on merkityksetön, vaikka lapset ovat kavereita.
Äiti kertoo lapsen kertoneen, että kiusaajan isä on mahdollisesti lastensuojelualla töissä. Täytyy muistaa, että lastenkasvatusalalla ja sosiaalialalla ei kouluteta työtehtävässä havaitsemaan ja ymmärtämään väkivallan ilmiötä. Siksi lapsiamme kasvatetaan monin tavoin vinoon myös ihan viranomaiskoneistomme toimesta.
Jatkossa äidin tulee kulkea pois, jos oma lapsi on kaverinsa kanssa, sillä kaverin äiti on käskenyt olla koko perheeseen ilman yhteyttä. Aivan sairaita ovat vaatimukset joskus vanhemmilla tehdessään näitä viisaaksi ajattelemiaan päätöksiä.
Jotkut aikuiset ovat kyllä jäätävän itsekeskeisiä ja kylmiä. Oma subjetiivinen tarve menee yhteisön edun edelle. Siitä johtuu rakenteellinen väkivalta ja yhteisöväkivalta. Niiden takia me ylläpidämme toiminnallamme niistä järkyttäviä toimintatapoja mallioppien väkivallan kierrettä.
Äiti aikoo keskustella lapsen kanssa asiasta juurtajaksaen ja tukea lastaan vaikka ilman muiden aikuisten tukea vanhemmuudelleen. Kiusattua voi validoida, vaikka yhteisö hyväksyy kiusaamisen ja muuttaa toimintansa rakenteelliseksi väkivallaksi kiusattua kohtaan. Kiusattu tarvitsee vain yhden joka kuulee ja uskoo ja ottaa huomioon hänen tunnekokemuksensa ja kehitystarpeensa keskustelussa. Väkivallan kierrettä voi katkaista huomioiden, ettei itse toteuta sitä liian voimakkaasti ja liian usein ja ottaen huomioon aina väkivallan uhrin kokemukset ja tarpeet kuuntelijana ja tukijana, joka kertoo, että kiusattu on tärkeä ja arvokas ihminen.
Koulukiusaamisen ylläpitäminen voi synnyttää uusia huoltokiusaajia heidän aikuistuessaan. Kiusaajathan oppivat keinot peitellä toimintansa koko lapsuuden ajan, jos kukaan ei puutu tähän. Lisäksi välinpitäättömyyden kultuuri, jolla väkivallan olevaisuutta vähtellään kasvaa kasvamistaan, kun emme puutu katkaisevin toimenpitein väkivaltaan.
Joka väittää, että väkivaltaa ei ole, on itse väkivaltainen. Väkivalta ilmiönä koettaa peitellä väkivaltaisuuttaan. Rakenteellisen väkivallan luoneet, ovat luoneet sen vaikeasti havaittavaksi tarkoitushakuisesti jo vuosisatoja sitten. Valta ei sokaise, se antaa tietoisesti keinoja hakea lisää valtaa ja kansa ei ymmärrä mitä mallioppii.
Täällä mierontiellä ilmoitan kivisestä tiestä, jolta ei saa sulkea silmiään, jos ei tahdo haavoittaa tai haavoittua.
Muita uusia Lokakuun liikkeen julkaisuja
☞ Miten toipua palvelujärjestelmän väkivallasta?
☞ Mielivaltainen oikeusjärjestelmä tuomitsee 4-vuotiaan elinkautiseen rikoksista, jotka hän on toteuttanut vuoden ikäisenä
☞ Vihapuhe ja -käytännöt tutkittava puolueettomasti
☞ Sosiaalihuoltolain henkilökunnan ilmoitusvelvollisuuden esteet
☞ Turkulaisia vanhuksia pahoinpideltiin vuosia- kerro tietosi!
☞ Vihapuhe sosiaalityössä
☞ Mitä vihapuhe on?
☞ Muutos on alkanut lastensuojelussa
☞ Tekorikos vai tekemällä tehty rikosprosessi?
☞ Työttömän oikeusturva heikko
☞ Puhejudoa epäkohtien korjaamisen sijaan
☞ Kantelupäätös mm. Jupiterin asiaan
☞ Hyvä Outi Harju-Koskelin
RSS Feed
