Noitaroviot roihuavat edelleen
Katarina Finnilä- Tuohimaan väitöskirjatutkimus paljasti huolestuttavia puutteita tutkittujen 300 sosiaalityöntekijän, psykologin ja psykiatrin ammattitaidossa seksuaalisen hyväksikäytön epäilyjen tutkimisessa. Tieteellista tietoa ei käytetty ja peräti puolet tutkituista psykiatreista, psykologeista ja sosiaalityöntekijöistä uskoi käyttökelvottomiin tutkimusmenetelmiin.
Valitettavasti Hoitotyön tutkimussäätiön Eija Paavilainen kuten muutkin riskiseulauksen puolestapuhujat kuittaavat turhan epäilyn ”pienenä pahana” (YLE Kotimaa, 10.11.2015). Heillä ei selvästikään ole tietoa lastensuojelun toimintakäytännöistä, oikeusturvaongelmista tai turhan epäilyn vaikutuksesta epäillyn elämään.
Erityisen vahingollisiksi valemuistojen ja väärien insestisyytteiden tuottajiksi ovat osoittautuneet psykoanalyysin virheelliseen olettamaan repressoituneesta muistista (mm. Loftus 1995) perustuvat trauma-, regressio- ja kehoterapiat, joita monet lastensuojelulaitokset tarjoavat. Pahamaineisen Pohjola- kodin- omistavan Nuorten Ystävät ry:n pääsihteeri Arja Sutela toimii jopa Traumaterapiakeskus ry:n hallituksen puheenjohtajana.
Nikon isän ja äidin mukaan "otimme avioeron, insestistä epäilty isä muutti pois; lojaalina hänelle lähti mukana vanhempi poikamme. Näin siis ohimennen pirstottiin koko perheemme, mutta Niko ei suinkaan päässytkään kotiin, sillä äitihän ei uskonut koko syytettä. Perheneuvola jatkoi jankutustaan: "Mikäli äiti tulevaisuudessa ... pystyy ottamaan huomioon insestin kokeneen Nikon tarpeet adekvaatisti, sijoituksen tarpeellisuutta pitäisi arvioida uudelleen."
Hovioikeuden vapauttava tuomio oli hoitomafialle yhdentekevä, huostaanotto jatkui aina vain. Vasta kolmen ja puolen vuoden taistelun jälkeen poika pääsi kotiin..Painajainen ei kuitenkaan ole vielä ohi, emmekä ole ainoita. Tilanne kentällä on valtakunnallisesti kammottava - Fredrik Almqvist ei tunnu tietävän sitä väittäessään, että "koulutus on tuottanut tulosta".
Nikon tapauksessa käräjäoikeus oli valmis laittamaan pojan maksamaan kymmenien tuhansien oikeudenkäyntikulut oikeustaistelusta jonka lopputulema oli, että poikaa oli väärin perustein syytetty insestilapseksi. J.P. Roosin mukaan "EIT:n tuomiokaan merkitse muuta kuin sen toteamista, että virkamiehet ovat tehneet väärin: korjausta asiaan tai kunnon korvauksia ei ihmisoikeustuomioistuimen kautta saa. Nikon tapauksessa korvaukset olivat 3500 €, kun valittajien Suomessa maksettavaksi tuomitut oikeudenkäyntikulut olivat nelikymmenkertaiset ( 140 000 € plus korot)".
Peräti 16% Tarja Hiltusen (2015) väitöskirja- aineiston äideistä oli saanut lastensuojelun toimesta valheellisen rikossyytteen. Tapaukset tutkittiin, jonka jälkeen todettiin, ettei epäilyille ollut perusteita. Kuitenkin epäilyt aiheuttivat äideille paljon mielipahaa ( mt., 205). Kielo- äitiä ja hänen lastaan tutkittiin perättömän seksuaalisen hyväksikäyttö-epäilyn johdosta lähes kaksi vuotta ( mt., 162). Äidit kokivat heihin kohdistuneet epäilykset nöyryyttäviksi (mt., 163).
Lähes 70% äideistä yritti itsemurhaa huostaanoton seurauksena. Haastattelussa jotkut äidit vertasivat lapsen huostaanottoa kokemukseen lapsen kuolemasta. Hiltusen mukaan vertaus kertonee siitä, että äidit pitivät lapsen huostaanottoa yhtenä pahimmista kokemuksista, mitä ihminen voi elämänsä aikana kokea ( mt.,198).
Ongelmat joihin äidit ajautuivat lastensa huostaanoton yhteydessä ja sen jälkeen, kuvaa sitä, että heidän kokemansa ja saamansa tuki oli riittämätöntä tai sellaista, josta he eivät hyötyneet ( mt., 134).
Äitien kertoman mukaan lasten huostaanoton jälkeen he jäivät yksin selviämään lasten huostaanoton aiheuttamista kokemuksista. He kertoivat kaiken tuen loppuneen lasten huostaanottoon lähes kokonaan (mt.,133).
Väärien insestisyytteiden seurauksena tuhottiin ja tuhotaan edelleen monien lasten lapsuus ja vanhempien avioliitot, työurat, terveys ja sosiaaliset suhteet. Liian monesta valheellisen syytteen kohteesta on tullut luottamuksensa viranomaistoimintaan ja oikeuslaitokseen lopullisesti menettänyt sairaseläkeläinen.
Entä mitä seurauksia valheellisilla insestisyytöksillä ja virheellisillä insestitutkinnoilla on valheellisten syytteiden kehittäjiin ja väärät syytteet mahdollistaneisiin ammattilaisiin?
Katarina Finnilä- Tuohimaan väitöskirjatutkimus paljasti huolestuttavia puutteita tutkittujen 300 sosiaalityöntekijän, psykologin ja psykiatrin ammattitaidossa seksuaalisen hyväksikäytön epäilyjen tutkimisessa. Tieteellista tietoa ei käytetty ja peräti puolet tutkituista psykiatreista, psykologeista ja sosiaalityöntekijöistä uskoi käyttökelvottomiin tutkimusmenetelmiin.
Valitettavasti Hoitotyön tutkimussäätiön Eija Paavilainen kuten muutkin riskiseulauksen puolestapuhujat kuittaavat turhan epäilyn ”pienenä pahana” (YLE Kotimaa, 10.11.2015). Heillä ei selvästikään ole tietoa lastensuojelun toimintakäytännöistä, oikeusturvaongelmista tai turhan epäilyn vaikutuksesta epäillyn elämään.
Erityisen vahingollisiksi valemuistojen ja väärien insestisyytteiden tuottajiksi ovat osoittautuneet psykoanalyysin virheelliseen olettamaan repressoituneesta muistista (mm. Loftus 1995) perustuvat trauma-, regressio- ja kehoterapiat, joita monet lastensuojelulaitokset tarjoavat. Pahamaineisen Pohjola- kodin- omistavan Nuorten Ystävät ry:n pääsihteeri Arja Sutela toimii jopa Traumaterapiakeskus ry:n hallituksen puheenjohtajana.
Nikon isän ja äidin mukaan "otimme avioeron, insestistä epäilty isä muutti pois; lojaalina hänelle lähti mukana vanhempi poikamme. Näin siis ohimennen pirstottiin koko perheemme, mutta Niko ei suinkaan päässytkään kotiin, sillä äitihän ei uskonut koko syytettä. Perheneuvola jatkoi jankutustaan: "Mikäli äiti tulevaisuudessa ... pystyy ottamaan huomioon insestin kokeneen Nikon tarpeet adekvaatisti, sijoituksen tarpeellisuutta pitäisi arvioida uudelleen."
Hovioikeuden vapauttava tuomio oli hoitomafialle yhdentekevä, huostaanotto jatkui aina vain. Vasta kolmen ja puolen vuoden taistelun jälkeen poika pääsi kotiin..Painajainen ei kuitenkaan ole vielä ohi, emmekä ole ainoita. Tilanne kentällä on valtakunnallisesti kammottava - Fredrik Almqvist ei tunnu tietävän sitä väittäessään, että "koulutus on tuottanut tulosta".
Nikon tapauksessa käräjäoikeus oli valmis laittamaan pojan maksamaan kymmenien tuhansien oikeudenkäyntikulut oikeustaistelusta jonka lopputulema oli, että poikaa oli väärin perustein syytetty insestilapseksi. J.P. Roosin mukaan "EIT:n tuomiokaan merkitse muuta kuin sen toteamista, että virkamiehet ovat tehneet väärin: korjausta asiaan tai kunnon korvauksia ei ihmisoikeustuomioistuimen kautta saa. Nikon tapauksessa korvaukset olivat 3500 €, kun valittajien Suomessa maksettavaksi tuomitut oikeudenkäyntikulut olivat nelikymmenkertaiset ( 140 000 € plus korot)".
Peräti 16% Tarja Hiltusen (2015) väitöskirja- aineiston äideistä oli saanut lastensuojelun toimesta valheellisen rikossyytteen. Tapaukset tutkittiin, jonka jälkeen todettiin, ettei epäilyille ollut perusteita. Kuitenkin epäilyt aiheuttivat äideille paljon mielipahaa ( mt., 205). Kielo- äitiä ja hänen lastaan tutkittiin perättömän seksuaalisen hyväksikäyttö-epäilyn johdosta lähes kaksi vuotta ( mt., 162). Äidit kokivat heihin kohdistuneet epäilykset nöyryyttäviksi (mt., 163).
Lähes 70% äideistä yritti itsemurhaa huostaanoton seurauksena. Haastattelussa jotkut äidit vertasivat lapsen huostaanottoa kokemukseen lapsen kuolemasta. Hiltusen mukaan vertaus kertonee siitä, että äidit pitivät lapsen huostaanottoa yhtenä pahimmista kokemuksista, mitä ihminen voi elämänsä aikana kokea ( mt.,198).
Ongelmat joihin äidit ajautuivat lastensa huostaanoton yhteydessä ja sen jälkeen, kuvaa sitä, että heidän kokemansa ja saamansa tuki oli riittämätöntä tai sellaista, josta he eivät hyötyneet ( mt., 134).
Äitien kertoman mukaan lasten huostaanoton jälkeen he jäivät yksin selviämään lasten huostaanoton aiheuttamista kokemuksista. He kertoivat kaiken tuen loppuneen lasten huostaanottoon lähes kokonaan (mt.,133).
Väärien insestisyytteiden seurauksena tuhottiin ja tuhotaan edelleen monien lasten lapsuus ja vanhempien avioliitot, työurat, terveys ja sosiaaliset suhteet. Liian monesta valheellisen syytteen kohteesta on tullut luottamuksensa viranomaistoimintaan ja oikeuslaitokseen lopullisesti menettänyt sairaseläkeläinen.
Entä mitä seurauksia valheellisilla insestisyytöksillä ja virheellisillä insestitutkinnoilla on valheellisten syytteiden kehittäjiin ja väärät syytteet mahdollistaneisiin ammattilaisiin?
kuvakaappaus Child and Family Training
Arnon Bentovim meritoitui ja rikastui puoskaroinnilla
Insestin käsite rantautui Suomeen 1980-luvun puolivälissä. Toki sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstö oli jo sitä ennen käynyt kansainvälisissä kongresseissa, joissa insesti oli paljon käsitelty aihe, kertoo sosiaalipsykologi Anu Suomela.
Suomessa vierailivat luennoimassa englantilaiset Tilman Furniss ja Arnon Bentovim, joiden epätieteellisten tutkimusmetodien aiheuttamista skandaaleista on sittemmin saatu runsaasti näyttöä muun muassa Bjugnissa ja Münsterissä.
Great Osmond Streetin sairaalan lääkärit ja NSPCC:n edustajat suunnittelivat ohjelman, jossa poliiseille ja sosiaalityöntekijöille opetettiin lasten kanssa tehtävää ‘paljastustyötä’. Koulutettavat herkistettiin seksuaalisen hyväksikäytön tunnekokemukselle käyttämällä dramaattisia roolipelejä ja hypnoottista regressiota.
Myös Suomessa tehtiin 1990-luvun puoliväliin mennessä useita insestiperusteisia huostaanottoja ja vanhempia, etenkin isiä, syytettiin. Myös huolto- ja tapaamiskiistoissa äidit alkoivat väittää isän käyttävän lastaan hyväksi, ja väitteestä tuli varsin tehokas keino isän poistamiseksi lapsen elämästä.
Suomelan mukaan Bentovimin ja Furnissin lähtökohtana on hyväksikäytön ennakko-olettama. Sellaisena vaikuttavat laajalle levinneet käsitykset siitä, että lapset vaikenevat, koska häpeävät tai heitä on uhkailtu, tai että he repressoivat, eli ”lukitsevat” tuskalliset muistonsa. Nämä lähtökohdat ovat jopa vaarallisia, koska haastattelijat saattavat painostaa ja johdatella lasta, kerrata kysymyksiä, tulkita ilmeitä, eleitä, ja oireita. Apuna saatetaan käyttää tukihenkilöä ja pyytää lasta kertomaan saman, mitä hän on tälle kertonut. Eli varmennetaan ennakkotietoja, joita esim. huolto- ja tapaamiskiistaa käyvä äiti on esittänyt, jopa siten, että äiti vastaa ja lapsen nyökkäykset tai ”juu” ja ”ei” -vastaukset otetaan kertomuksen varmennuksina. Tällä menettelyllä saatetaan pilata mahdollisen rikoksen näyttö".
Arnon Bentovim puolusti johdattelevien kysymysten käyttöä lasten seri-kuulusteluissa. Hänen tulkintaansa lasten ‘paljastuksista’ kuvastaa se, miten hän vastasi lapselle, joka oli sanonut ‘Isä löi minua märällä kalalla’. Psykiatri totesi, että lapsen väite saattaa kuulostaa fantasialta, mutta todellisuudessa siinä tulee esiin se, miten lapsi koittaa tulla toimeen sen tiedon kanssa, että isä oli lyönyt häntä peniksellä (Jenkins, 1992).
Eläköidyttyään Ormondin lastensairaalasta ja Tavistock- klinikalta psykoanalyytikko Arnon Bentovim ja hänen vaimonsa sosiaalityön konsultti ja perheterapeutti Marianne Bentovim perustivat lapsi- ja perhepraktiikan
ja lastensuojelun konsultaatiopalvelun ja jatkoivat konsultaatioiden ja arvioiden tekoa tuomioistuimille skandaalien jälkeenkin.
Lukuisien lastensuojeluskandaalien jälkeen ( mm. Niko) Stakes (nykyinen THL) antoi vuonna 2003 uudet, oikeuspsykologiseen tutkimusperinteeseen perustuvat ohjeet lapsen seksuaalisen hyväksikäytön selvittämiseksi. Suomelan mukaan niitä ei ole kaikissa tutkimusyksiköissä ymmärretty ja noudatettu. "Vaikka lasten haastattelut on keskitetty keskussairaaloihin, haastattelut tehdään aikaisemmilla hoitotyön metodeilla".
Suomela väittää, että haastattelijat tekevät edelleen samat johdatteluvirheet, joihin syyllistyttiin jo 1980-luvun alussa McMartinissa ja lukuisissa muissa skandaaleissa. Näin oikeustapauksen keskeisin todistelumateriaali eli lapsen omat havainnot jäävät selvittämättä. Se ei kuitenkaan näytä estävän tuomitsemista".
Arnon Bentovimin opit elävät suomalaisessa lastensuojelussa edelleen. Niitä käyttävät innokkaasti mm. Ensi- ja turvakotien liitto, Helsingin Diakonissalaitos, Merikratos Oy ja Pelastakaa Lapset ry perhearvioinneissaan.”
Arnon Bentovim meritoitui ja rikastui puoskaroinnilla
Insestin käsite rantautui Suomeen 1980-luvun puolivälissä. Toki sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstö oli jo sitä ennen käynyt kansainvälisissä kongresseissa, joissa insesti oli paljon käsitelty aihe, kertoo sosiaalipsykologi Anu Suomela.
Suomessa vierailivat luennoimassa englantilaiset Tilman Furniss ja Arnon Bentovim, joiden epätieteellisten tutkimusmetodien aiheuttamista skandaaleista on sittemmin saatu runsaasti näyttöä muun muassa Bjugnissa ja Münsterissä.
Great Osmond Streetin sairaalan lääkärit ja NSPCC:n edustajat suunnittelivat ohjelman, jossa poliiseille ja sosiaalityöntekijöille opetettiin lasten kanssa tehtävää ‘paljastustyötä’. Koulutettavat herkistettiin seksuaalisen hyväksikäytön tunnekokemukselle käyttämällä dramaattisia roolipelejä ja hypnoottista regressiota.
Myös Suomessa tehtiin 1990-luvun puoliväliin mennessä useita insestiperusteisia huostaanottoja ja vanhempia, etenkin isiä, syytettiin. Myös huolto- ja tapaamiskiistoissa äidit alkoivat väittää isän käyttävän lastaan hyväksi, ja väitteestä tuli varsin tehokas keino isän poistamiseksi lapsen elämästä.
Suomelan mukaan Bentovimin ja Furnissin lähtökohtana on hyväksikäytön ennakko-olettama. Sellaisena vaikuttavat laajalle levinneet käsitykset siitä, että lapset vaikenevat, koska häpeävät tai heitä on uhkailtu, tai että he repressoivat, eli ”lukitsevat” tuskalliset muistonsa. Nämä lähtökohdat ovat jopa vaarallisia, koska haastattelijat saattavat painostaa ja johdatella lasta, kerrata kysymyksiä, tulkita ilmeitä, eleitä, ja oireita. Apuna saatetaan käyttää tukihenkilöä ja pyytää lasta kertomaan saman, mitä hän on tälle kertonut. Eli varmennetaan ennakkotietoja, joita esim. huolto- ja tapaamiskiistaa käyvä äiti on esittänyt, jopa siten, että äiti vastaa ja lapsen nyökkäykset tai ”juu” ja ”ei” -vastaukset otetaan kertomuksen varmennuksina. Tällä menettelyllä saatetaan pilata mahdollisen rikoksen näyttö".
Arnon Bentovim puolusti johdattelevien kysymysten käyttöä lasten seri-kuulusteluissa. Hänen tulkintaansa lasten ‘paljastuksista’ kuvastaa se, miten hän vastasi lapselle, joka oli sanonut ‘Isä löi minua märällä kalalla’. Psykiatri totesi, että lapsen väite saattaa kuulostaa fantasialta, mutta todellisuudessa siinä tulee esiin se, miten lapsi koittaa tulla toimeen sen tiedon kanssa, että isä oli lyönyt häntä peniksellä (Jenkins, 1992).
Eläköidyttyään Ormondin lastensairaalasta ja Tavistock- klinikalta psykoanalyytikko Arnon Bentovim ja hänen vaimonsa sosiaalityön konsultti ja perheterapeutti Marianne Bentovim perustivat lapsi- ja perhepraktiikan
ja lastensuojelun konsultaatiopalvelun ja jatkoivat konsultaatioiden ja arvioiden tekoa tuomioistuimille skandaalien jälkeenkin.
Lukuisien lastensuojeluskandaalien jälkeen ( mm. Niko) Stakes (nykyinen THL) antoi vuonna 2003 uudet, oikeuspsykologiseen tutkimusperinteeseen perustuvat ohjeet lapsen seksuaalisen hyväksikäytön selvittämiseksi. Suomelan mukaan niitä ei ole kaikissa tutkimusyksiköissä ymmärretty ja noudatettu. "Vaikka lasten haastattelut on keskitetty keskussairaaloihin, haastattelut tehdään aikaisemmilla hoitotyön metodeilla".
Suomela väittää, että haastattelijat tekevät edelleen samat johdatteluvirheet, joihin syyllistyttiin jo 1980-luvun alussa McMartinissa ja lukuisissa muissa skandaaleissa. Näin oikeustapauksen keskeisin todistelumateriaali eli lapsen omat havainnot jäävät selvittämättä. Se ei kuitenkaan näytä estävän tuomitsemista".
Arnon Bentovimin opit elävät suomalaisessa lastensuojelussa edelleen. Niitä käyttävät innokkaasti mm. Ensi- ja turvakotien liitto, Helsingin Diakonissalaitos, Merikratos Oy ja Pelastakaa Lapset ry perhearvioinneissaan.”
Tilman Furniss sai rahaa ja mainetta
Suomela muistuttaa, etteivät viranomaiset välttämättä manipuloi lapsia tahallaan. Suomessa ei vain ole ollut koulutusta lapsen haastatteluun ja oppeja hankittiin sellaisilta ”guruilta” kuin Tilman Furniss ja Arnon Bentovim, joiden menetelmien tuhot on todettu monessa Euroopan maassa.
Bjugnin pikkukylässä levisi 1990-luvun alussa hysteria. Ihmiset alkoivat uskoa lasten kertomuksiin, joiden mukaan muun muassa paikallinen poliisipäällikkö oli päiväkodin työntekijöiden kanssa masturboinut ringissä ämpäriin. Asian selvittelyssä toimi neuvonantajana englantilainen Tilman Furniss. Sosiaalinen elämä ei ole yhteisössä koskaan palannut ennalleen.
Suomelan mukaan "välineitä hyväksikäytön tunnistamiseen saatiin kliinistä työtä tekeviltä psykologeilta ja psykiatreilta. Tällöin esitettiin laajoja oirelistoja, kuten vuoteenkastelu, tuhriminen, itkeskely, vetäytyneisyys, aggressiivisuus, ahdistuneisuus ja kotoa karkailu. Esitettiin myös sellaisia diagnooseja kuin ”Hyväksikäytetyn lapsen oireyhtymä” sekä ”Hyväksikäyttöön sopeutuneen lapsen oireyhtymä”. Nykytietämyksen mukaan seksuaalista hyväksikäyttöä ei voida päätellä lapsen oireista. Koska merkittävä osa lapsista, joiden hyväksikäyttö on voitu todentaa, ei oireile millään tavoin, ei oireista tule päätellä mitään puoleen tai toiseen. Teorioihin on kuulunut myös kiistämisen (denial) käsite, jonka mukaan lapset kiistävät hyväksikäytön, koska haluavat suojella vanhempiaan tai heitä on peloteltu seuraamuksilla, jos he kertovat totuuden. Myös kiistäminen on siis todiste hyväksikäytöstä. Selitetyksi tuli myös se, että lasten käyttäytymiseen kuuluu ensin myöntää ja sitten kieltää hyväksikäyttö. Nämä teoriat ovat antaneet haastattelijoille velvoitteen kaivaa esiin totuus, ja siksi lasta tulee painostaa ja johdatella muun muassa vetoamalla muiden kertomaan: ”Kerro minulle, mitä olet kertonut äidille!”
Kiinnostavinta ja psykologian / psykiatrian tieteenalan kannalta raskauttavaa on, ettei kritiikki tätä puoskarointia vastaan herännyt suinkaan alan sisältä. Kritiikki käynnistyi oikeustieteen suunnalta: Fürnis-metodi tuottaa tietenkin juuri sen tuloksen, jonka kuulustelija on etukäteen päättänyt".
Järkyttävä esimerkki puoskaroinnista on Anneli Auerin seksuaalirikostutkinta. Lokakuun Liike on julkaissut aiemmin kuvauksen ennakko-olettamaan perustuvasta haastattelusta.
Suomela muistuttaa, etteivät viranomaiset välttämättä manipuloi lapsia tahallaan. Suomessa ei vain ole ollut koulutusta lapsen haastatteluun ja oppeja hankittiin sellaisilta ”guruilta” kuin Tilman Furniss ja Arnon Bentovim, joiden menetelmien tuhot on todettu monessa Euroopan maassa.
Bjugnin pikkukylässä levisi 1990-luvun alussa hysteria. Ihmiset alkoivat uskoa lasten kertomuksiin, joiden mukaan muun muassa paikallinen poliisipäällikkö oli päiväkodin työntekijöiden kanssa masturboinut ringissä ämpäriin. Asian selvittelyssä toimi neuvonantajana englantilainen Tilman Furniss. Sosiaalinen elämä ei ole yhteisössä koskaan palannut ennalleen.
Suomelan mukaan "välineitä hyväksikäytön tunnistamiseen saatiin kliinistä työtä tekeviltä psykologeilta ja psykiatreilta. Tällöin esitettiin laajoja oirelistoja, kuten vuoteenkastelu, tuhriminen, itkeskely, vetäytyneisyys, aggressiivisuus, ahdistuneisuus ja kotoa karkailu. Esitettiin myös sellaisia diagnooseja kuin ”Hyväksikäytetyn lapsen oireyhtymä” sekä ”Hyväksikäyttöön sopeutuneen lapsen oireyhtymä”. Nykytietämyksen mukaan seksuaalista hyväksikäyttöä ei voida päätellä lapsen oireista. Koska merkittävä osa lapsista, joiden hyväksikäyttö on voitu todentaa, ei oireile millään tavoin, ei oireista tule päätellä mitään puoleen tai toiseen. Teorioihin on kuulunut myös kiistämisen (denial) käsite, jonka mukaan lapset kiistävät hyväksikäytön, koska haluavat suojella vanhempiaan tai heitä on peloteltu seuraamuksilla, jos he kertovat totuuden. Myös kiistäminen on siis todiste hyväksikäytöstä. Selitetyksi tuli myös se, että lasten käyttäytymiseen kuuluu ensin myöntää ja sitten kieltää hyväksikäyttö. Nämä teoriat ovat antaneet haastattelijoille velvoitteen kaivaa esiin totuus, ja siksi lasta tulee painostaa ja johdatella muun muassa vetoamalla muiden kertomaan: ”Kerro minulle, mitä olet kertonut äidille!”
Kiinnostavinta ja psykologian / psykiatrian tieteenalan kannalta raskauttavaa on, ettei kritiikki tätä puoskarointia vastaan herännyt suinkaan alan sisältä. Kritiikki käynnistyi oikeustieteen suunnalta: Fürnis-metodi tuottaa tietenkin juuri sen tuloksen, jonka kuulustelija on etukäteen päättänyt".
Järkyttävä esimerkki puoskaroinnista on Anneli Auerin seksuaalirikostutkinta. Lokakuun Liike on julkaissut aiemmin kuvauksen ennakko-olettamaan perustuvasta haastattelusta.
Helena Molander/ kuvakaappaus Turun Sanomat
RAY(STEA) tuki v. 2016 Molanderin järjestöä 85 000 eurolla
Tunnettu ja äänekäs Furnissin oppien kannattaja on ollut varatuomari Helena Molander, joka Mannerheimin lastensuojeluliiton (MLL) lapsiasiamiehenä levitti Furnissin oppeja ainoaksi "totuudeksi" Suomessa.
Molanderin masinoimilla lehtijutuilla ja kirjalla Lapsi aikuisten armoilla on ollut iso vaikutus suomalaiseen lastensuojeluun. " Kun demagogiaa julkaistaan kirjana, sillä on heti vaikutuksia varsin laajalti, tiivistää Juha Varto ja jatkaa: "Seksismi yhtyneenä seksuaalisuuden “iljettävyyteen” vie pohjan pois monilta hyviltä ehdotuksilta:kyse ei ole yhteisestä asiasta vaan äitien ja naispuolisten auttajien ristinkulkueesta miehiä vastaan".
Vaikka lapsiasiamies Helena Molenderin lapsistrateginen työ yhdessä Leena Murasen kanssa on edelleen perkaamatta ja hyvittämättä väärien syytösten kohteiksi joutuneille, Lastensuojelun Keskusliitto (LSKL),Tuomas Kurttila ja Mannerheimin Lastensuojeluliitto (MLL) haluavat uusia maakunnallisia lapsiasiamiehiä.
Mikko Niskasaaren mukaan Molander toimii nykyisin Lasten perusoikeudet- yhdistyksen ainoana työntekijänä. Yhdistys sai vuonna 2016 RAY:ltä 85 000 euroa. Ainoasta työntekijästä aiheutuvat kulut leikkasivat viime vuonna yli 4/5 yhdistyksen tuloista. Eli RAY:n avustuksesta.
RAY(STEA) tuki v. 2016 Molanderin järjestöä 85 000 eurolla
Tunnettu ja äänekäs Furnissin oppien kannattaja on ollut varatuomari Helena Molander, joka Mannerheimin lastensuojeluliiton (MLL) lapsiasiamiehenä levitti Furnissin oppeja ainoaksi "totuudeksi" Suomessa.
Molanderin masinoimilla lehtijutuilla ja kirjalla Lapsi aikuisten armoilla on ollut iso vaikutus suomalaiseen lastensuojeluun. " Kun demagogiaa julkaistaan kirjana, sillä on heti vaikutuksia varsin laajalti, tiivistää Juha Varto ja jatkaa: "Seksismi yhtyneenä seksuaalisuuden “iljettävyyteen” vie pohjan pois monilta hyviltä ehdotuksilta:kyse ei ole yhteisestä asiasta vaan äitien ja naispuolisten auttajien ristinkulkueesta miehiä vastaan".
Vaikka lapsiasiamies Helena Molenderin lapsistrateginen työ yhdessä Leena Murasen kanssa on edelleen perkaamatta ja hyvittämättä väärien syytösten kohteiksi joutuneille, Lastensuojelun Keskusliitto (LSKL),Tuomas Kurttila ja Mannerheimin Lastensuojeluliitto (MLL) haluavat uusia maakunnallisia lapsiasiamiehiä.
Mikko Niskasaaren mukaan Molander toimii nykyisin Lasten perusoikeudet- yhdistyksen ainoana työntekijänä. Yhdistys sai vuonna 2016 RAY:ltä 85 000 euroa. Ainoasta työntekijästä aiheutuvat kulut leikkasivat viime vuonna yli 4/5 yhdistyksen tuloista. Eli RAY:n avustuksesta.
Varilo tienasi kouluttamalla sosiaalityöntekijöitä
Suomessa tunnetuin Bentovim-Furniss - koulukunnan edustaja on kyseenalaisen Solveig-terapian ja menneisyysmatkailun kehittäjä psykiatri Esko Varilo, joka työskenteli pitkään Lastenlinnassa. Varilo toimi myös työnohjaajana tapaus Nikossa, joka oli häpellinen esimerkki kelvottomasta viranomaistyöstä.
Yksityisbisneksenään Varilo koulutti 80- ja 90-luvuilla valtavan määrän sosiaalityöntekijöitä ja psykologeja Arnon Bentovimin ja Tilmann Furnissin oppeihin. Osa näistä ihmisistä on edelleen töissä sosiaalitoimistoissa ja perheneuvoloissa ja asenneongelmat, väärät uskomukset ja poislähettämisen kulttuuri tuntuvat periytyvän ylisukupolvisesti. Nykyisistä akateemisesti koulutetuista psykoterapeuteista hämmästyttävä määrä uskoo epätieteellisiin väittämiin. Ei ole mitään takeita etteikö viranomaistyönä edelleen johdateltaisi ja manipuloitaisi lapsia.
Suomessa tunnetuin Bentovim-Furniss - koulukunnan edustaja on kyseenalaisen Solveig-terapian ja menneisyysmatkailun kehittäjä psykiatri Esko Varilo, joka työskenteli pitkään Lastenlinnassa. Varilo toimi myös työnohjaajana tapaus Nikossa, joka oli häpellinen esimerkki kelvottomasta viranomaistyöstä.
Yksityisbisneksenään Varilo koulutti 80- ja 90-luvuilla valtavan määrän sosiaalityöntekijöitä ja psykologeja Arnon Bentovimin ja Tilmann Furnissin oppeihin. Osa näistä ihmisistä on edelleen töissä sosiaalitoimistoissa ja perheneuvoloissa ja asenneongelmat, väärät uskomukset ja poislähettämisen kulttuuri tuntuvat periytyvän ylisukupolvisesti. Nykyisistä akateemisesti koulutetuista psykoterapeuteista hämmästyttävä määrä uskoo epätieteellisiin väittämiin. Ei ole mitään takeita etteikö viranomaistyönä edelleen johdateltaisi ja manipuloitaisi lapsia.
 Espoon turvakodin Sirkka- Liisa Aaltio ja Ritva Karinsalo pysyivät pesteissään vääristä epäilyistä, kelvottomista tutkimuksista ja isien valituksista huolimatta. Ritva Karinsalo palkittiin sosiaalineuvoksen tittelillä. |  |
Erja Tuompo- Johanssonista tuli lasten ryhmäpsykoterapian kouluttaja
Vantaan kaupungin perheneuvolassa ja Auroran ja Jorvin sairaalassa on työskennellyt ylilääkäri, lastenpsykiatri Erja Tuompo-Johansson. Hän toimii myös yksityislääkärinä omalla toiminimellään.
Tuompo-Johansson sai Etelä-Suomen lääninhallituksen vuonna 2003 huomautuksen, joka liittyy hänen toimintaansa lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tutkimuksessa. Lääninhallituksen mukaan ”hänen laatimansa potilasasiakirjat ovat sisältäneet erittäin paljon virheellisiä tietoja ja potilasasiakirjojen laatiminen on viivästynyt”.
Potilasiakirjoihin kirjoitettiin vanhempien epäilevän useita henkilöitä, joita he todellisuudessa eivät epäilleet. Näin vahvistettiin kuvaa harhaisesta ja heikosti perustellusta epäilystä.
Asiakirjojen virheet liittyivät 2-vuotiaan lapsen vanhempien tutkimuksen perustaksi antamiin alkutietoihin. Tutkimus käynnistettiin molempien vanhempien aloitteesta, koska vanhemmat epäilivät lapsensa joutuneen seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi. Lääninhallituksen mukaan: ”korjaamattomat potilasasiakirjat antavat haastatteluista täysin erilaisen kuvan kuin myöhemmät korjatut. Mikäli jonkun ulkopuolisen tulisi tehdä havaintoja alkuperäisistä potilasasiakirjoista, saisi hän vääristyneen kuvan tilanteesta ja vanhempien kertomuksista. Kokonaisuudessaan virheet antavat yhdessä sellaisen kuvan, että vanhempien esittämät väitteet ovat kummallisia tai jopa järjenvastaisia. Lääninhallitus katsoo, että ettei näin suuri virheiden määrä voi johtua pelkästään epäselvyyksistä. Erityisen raskauttavaa on, että että vanhempien esittämää epäiltyjen piiriä on virheellisesti laajennettu alkuperäisissä potilasasiakirjoissa”.
Kyse oli siis siitä, että vanhempien kuvaus epäilynsä perusteista ja lapsensa oireista oli kirjattu potilasasiakirjoihin vääristyneessä muodossa. Epäilyn perusteita heikentäviä virheitä oli 32, epäilyä vahvistavia ei ainuttakaan. Vanhempien saatua potilasasiakirjat nähtävikseen he vaativat virheelliset kohdat korjattaviksi.
Tuompo-Johanssonin toiminta ratkaisi kyseessä olleen tapauksen epäillyn eduksi. Helsingin poliisilaitos ei ottanut huomioon vanhempien tyytymättömyyttä ja heidän Tuompo-Johanssonin toiminnasta tekemäänsä kantelua. Poliisi perusteli päätöksensä sillä, että Auroran sairaalan pienten lasten psykiatrinen päiväkeskus oli paikka, jossa lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tutkimukset vakiintuneen käytännön mukaan tehtiin. Tuohon aikaan Tuompo-Johansson työskenteli Aurorassa. Poliisi lopetti esitutkinnan. Vuonna 2005 Sisäasiainministeriön poliisiosasto kiinnitti poliisin huomiota siihen, että tapauksesta olisi pitänyt ilmoittaa syyttäjälle, mitä ei ollut tehty.
Tuompo-Johanssonia koskeneen kanteluratkaisun johdosta vanhemmat ottivat yhteyttä Valviran edeltäjään Terveydenhuollon oikeusturvakeskukseen ehdottaen, että Tuompo-Johanssonin lääkärinoikeudet poistettaisiin tai niitä ainakin rajoitettaisiin siten, ettei hän enää voisi toimia asiantuntijana lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tutkimuksissa. TEO vastasi 23.11.2005, ettei se nähnyt perusteltua syytä rajoittaa lääkärinoikeuksia. TEO kertoi kuitenkin kiinnittäneensä 31.10.2000 ”Tuompo-Johanssonin huomiota vastaisen toiminnan varalle hänen suorittamassaan tutkimuksessa havaittuihin puutteisiin".
Tuompo- Johansson toimii nykyisin psykoanalyyttisen ryhmäpsykoterapiakoulutuksen
pääkouluttajana ja Suomen ryhmäpsykoterapia ry:n lasten ryhmäpsykoterapeuttikoulutuksen toimikunnassa.
Vantaan kaupungin perheneuvolassa ja Auroran ja Jorvin sairaalassa on työskennellyt ylilääkäri, lastenpsykiatri Erja Tuompo-Johansson. Hän toimii myös yksityislääkärinä omalla toiminimellään.
Tuompo-Johansson sai Etelä-Suomen lääninhallituksen vuonna 2003 huomautuksen, joka liittyy hänen toimintaansa lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tutkimuksessa. Lääninhallituksen mukaan ”hänen laatimansa potilasasiakirjat ovat sisältäneet erittäin paljon virheellisiä tietoja ja potilasasiakirjojen laatiminen on viivästynyt”.
Potilasiakirjoihin kirjoitettiin vanhempien epäilevän useita henkilöitä, joita he todellisuudessa eivät epäilleet. Näin vahvistettiin kuvaa harhaisesta ja heikosti perustellusta epäilystä.
Asiakirjojen virheet liittyivät 2-vuotiaan lapsen vanhempien tutkimuksen perustaksi antamiin alkutietoihin. Tutkimus käynnistettiin molempien vanhempien aloitteesta, koska vanhemmat epäilivät lapsensa joutuneen seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi. Lääninhallituksen mukaan: ”korjaamattomat potilasasiakirjat antavat haastatteluista täysin erilaisen kuvan kuin myöhemmät korjatut. Mikäli jonkun ulkopuolisen tulisi tehdä havaintoja alkuperäisistä potilasasiakirjoista, saisi hän vääristyneen kuvan tilanteesta ja vanhempien kertomuksista. Kokonaisuudessaan virheet antavat yhdessä sellaisen kuvan, että vanhempien esittämät väitteet ovat kummallisia tai jopa järjenvastaisia. Lääninhallitus katsoo, että ettei näin suuri virheiden määrä voi johtua pelkästään epäselvyyksistä. Erityisen raskauttavaa on, että että vanhempien esittämää epäiltyjen piiriä on virheellisesti laajennettu alkuperäisissä potilasasiakirjoissa”.
Kyse oli siis siitä, että vanhempien kuvaus epäilynsä perusteista ja lapsensa oireista oli kirjattu potilasasiakirjoihin vääristyneessä muodossa. Epäilyn perusteita heikentäviä virheitä oli 32, epäilyä vahvistavia ei ainuttakaan. Vanhempien saatua potilasasiakirjat nähtävikseen he vaativat virheelliset kohdat korjattaviksi.
Tuompo-Johanssonin toiminta ratkaisi kyseessä olleen tapauksen epäillyn eduksi. Helsingin poliisilaitos ei ottanut huomioon vanhempien tyytymättömyyttä ja heidän Tuompo-Johanssonin toiminnasta tekemäänsä kantelua. Poliisi perusteli päätöksensä sillä, että Auroran sairaalan pienten lasten psykiatrinen päiväkeskus oli paikka, jossa lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tutkimukset vakiintuneen käytännön mukaan tehtiin. Tuohon aikaan Tuompo-Johansson työskenteli Aurorassa. Poliisi lopetti esitutkinnan. Vuonna 2005 Sisäasiainministeriön poliisiosasto kiinnitti poliisin huomiota siihen, että tapauksesta olisi pitänyt ilmoittaa syyttäjälle, mitä ei ollut tehty.
Tuompo-Johanssonia koskeneen kanteluratkaisun johdosta vanhemmat ottivat yhteyttä Valviran edeltäjään Terveydenhuollon oikeusturvakeskukseen ehdottaen, että Tuompo-Johanssonin lääkärinoikeudet poistettaisiin tai niitä ainakin rajoitettaisiin siten, ettei hän enää voisi toimia asiantuntijana lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tutkimuksissa. TEO vastasi 23.11.2005, ettei se nähnyt perusteltua syytä rajoittaa lääkärinoikeuksia. TEO kertoi kuitenkin kiinnittäneensä 31.10.2000 ”Tuompo-Johanssonin huomiota vastaisen toiminnan varalle hänen suorittamassaan tutkimuksessa havaittuihin puutteisiin".
Tuompo- Johansson toimii nykyisin psykoanalyyttisen ryhmäpsykoterapiakoulutuksen
pääkouluttajana ja Suomen ryhmäpsykoterapia ry:n lasten ryhmäpsykoterapeuttikoulutuksen toimikunnassa.
Lotta Lassenius-Panula ensimmäinen vasemmalta, /kuvakaappaus Mindlink
Lotta Lassenius- Panulasta Theraplay- asiantuntija
Insestitutkimuksissa esiintyneistä puutteista huomautuksen saanut Lotta Lassenius-Panula toimii nykyisin lastenpsykiatrina, Suomen Theraplay- yhdistyksen hallituksessa ja Kirkkonummen kunnanvaltuustossa.
Myös Lassenius- Panulan esimiehen, Jorvin sairaalan johtajan ylilääkärin Gustav Wägarin todettiin toimineen lainvastaisesti, kun hän ei ollut edes vastannut lapsensa potilastietoja vaatineen huoltajan kirjeeseen. Myös tässä tapauksessa oli taustalla kyseenalainen insestiepäily ja siihen liittyvä asiakirjojen panttaaminen. Wägar palkittiin hiljattain Suomen Valkoisen Ruusun I luokan ritarimerkillä.
Monen vanhemman mielestä leikkisältä kuulostava Theraplay®-terapia on harhaanjohtava eufemismi puoskaroinnille.
Se on psykoanalyysiin ja vääräksi todistettuun repressoituneen muistin olettamaan perustuvan kiintymyssuhdeterapian johdannainen, jolla pyritään vahvistamaan mm. adoptoitujen ja huostaanotettujen lasten "kiintymyssuhteita".
Perusajatuksena kiintymyssuhdeterapioissa on häiritä häirittyä lasta läheisellä fyysisellä ja pahimmillaan pakottavalla kontaktilla esim. eristämällä lapsi läheisistään, huutamalla lähietäisyydeltä tai kieltäytymällä vastaamasta lapselle, pakottamalla lapsi loputtomiin liikesarjojen toistoihin, matottamalla (käärimällä lapsi tiukasti lakanan tai maton sisään), pitämällä kiinni tai istumalla lapsen päällä kuviteltujen traumojen rekonstruoimiseksi ja oletettujen repressoituneiden hyväksikäytön muistojen esiinnostamiseksi. Hoitoon yhdistetään usein myös regressoivia elementtejä esim. teini- ikäisten tuttipulloruokintaa. Vaikka nykyiset Theraplay- toimijat pyrkivät sanoutumaan irti "turvaistamisesta" ja väkivaltaisista kiintymyssuhdeterapioista, Theraplay tukeutuu pitkälti niiden taustaoletuksiin ja myös Theraplayssa lapset pakotetaan "vuorovaikutukseen".
Theraplayhin kuuluu aina MIM- vuorovaikutusarvio. Psykiatrian erikoislääkäri Ben Furmanin mukaan menetelmä ei ole vain epäluotettava, vaan myös räikeästi perheiden oikeusturvaa loukkaava.
Theraplay- menetelmä on käytössä mm. Oululaisessa Onnelan lastenkodissa, jossa kirkkoturvaa hakenut Ossi tunsi olonsa niin uhatuksi, että asiasta tehtiin jopa tutkintapyyntö.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-lastenpsykiatrian-vaarinkaytoksiin-ei-puututa-ajoissa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-lapsille-haitallisia-uskomushoitoja-rahoitetaan-verovaroin
Lotta Lassenius- Panulasta Theraplay- asiantuntija
Insestitutkimuksissa esiintyneistä puutteista huomautuksen saanut Lotta Lassenius-Panula toimii nykyisin lastenpsykiatrina, Suomen Theraplay- yhdistyksen hallituksessa ja Kirkkonummen kunnanvaltuustossa.
Myös Lassenius- Panulan esimiehen, Jorvin sairaalan johtajan ylilääkärin Gustav Wägarin todettiin toimineen lainvastaisesti, kun hän ei ollut edes vastannut lapsensa potilastietoja vaatineen huoltajan kirjeeseen. Myös tässä tapauksessa oli taustalla kyseenalainen insestiepäily ja siihen liittyvä asiakirjojen panttaaminen. Wägar palkittiin hiljattain Suomen Valkoisen Ruusun I luokan ritarimerkillä.
Monen vanhemman mielestä leikkisältä kuulostava Theraplay®-terapia on harhaanjohtava eufemismi puoskaroinnille.
Se on psykoanalyysiin ja vääräksi todistettuun repressoituneen muistin olettamaan perustuvan kiintymyssuhdeterapian johdannainen, jolla pyritään vahvistamaan mm. adoptoitujen ja huostaanotettujen lasten "kiintymyssuhteita".
Perusajatuksena kiintymyssuhdeterapioissa on häiritä häirittyä lasta läheisellä fyysisellä ja pahimmillaan pakottavalla kontaktilla esim. eristämällä lapsi läheisistään, huutamalla lähietäisyydeltä tai kieltäytymällä vastaamasta lapselle, pakottamalla lapsi loputtomiin liikesarjojen toistoihin, matottamalla (käärimällä lapsi tiukasti lakanan tai maton sisään), pitämällä kiinni tai istumalla lapsen päällä kuviteltujen traumojen rekonstruoimiseksi ja oletettujen repressoituneiden hyväksikäytön muistojen esiinnostamiseksi. Hoitoon yhdistetään usein myös regressoivia elementtejä esim. teini- ikäisten tuttipulloruokintaa. Vaikka nykyiset Theraplay- toimijat pyrkivät sanoutumaan irti "turvaistamisesta" ja väkivaltaisista kiintymyssuhdeterapioista, Theraplay tukeutuu pitkälti niiden taustaoletuksiin ja myös Theraplayssa lapset pakotetaan "vuorovaikutukseen".
Theraplayhin kuuluu aina MIM- vuorovaikutusarvio. Psykiatrian erikoislääkäri Ben Furmanin mukaan menetelmä ei ole vain epäluotettava, vaan myös räikeästi perheiden oikeusturvaa loukkaava.
Theraplay- menetelmä on käytössä mm. Oululaisessa Onnelan lastenkodissa, jossa kirkkoturvaa hakenut Ossi tunsi olonsa niin uhatuksi, että asiasta tehtiin jopa tutkintapyyntö.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-lastenpsykiatrian-vaarinkaytoksiin-ei-puututa-ajoissa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-lapsille-haitallisia-uskomushoitoja-rahoitetaan-verovaroin
Helsingin lastensuojelun johtaja Sisko Lounatvuori/ kuvakaappus Yle
Lastensuojelijoina esiintyvien kiinnostus psykoanalyyttisiin arviointi- ja tutkimusmenetelmiin ja alalta puuttuvat riippumattomat tuomioistuimet ja vastuu- ja korvausvelvoitteet väärinkäytöksistä ovat taanneet, että vääriä insestisyytteitä tehtaillaan edelleen niin kunnallisissa kuin yksityisissä lastensuojelun yksiköissä.
Väärät syytökset ja väärinkäytökset eivät johda ammattilaisten anteeksipyyntöihin, hyvityksiin tai uudelleenkoulutuksiin eivätkä myöskään epätieteellisten teorioiden hylkäämiseen, organisaatiokäytäntöjen muutoksiin tai menetelmien vaihtoon. Tavaksi on tullut vaihtaa kritisoidun ja vääriä positiivisia löydöksiä tuottavan menetelmän nimi toiseen ja siirtää väärinkäytöksiin syyllistynyt uuteen virkaan ja yksikköön jatkamaan väärinkäytöksiään ja periyttämään asenneongelmansa nuoremmilleen.
Toistuvasti väärintoimivastakaan psykiatrista, psykologista tai sosiaalityöntekijästä ei näytä millään tulevan ammatinharjoittamiskieltoon asetettua, irtisanottua, erotettua tai tuomittua.
Lokakuun Liikkeen ehdottamia keinoja hillitä puoskarointia ja vääriä syytteitä:
- Asiakkaille lakisääteinen oikeus kieltäytyä kyseenalaisista lastensuojelun "arvioinneista" ja "terapioista".
-Katarina Finnilän asenneseula seksuaalisen hyväksikäytön tutkimuksiin osallistuville ammattilaisille.
-Psykiatreille, pskologeille ja sosiaalityöntekijöille vastuu- ja korvausvelvoitteet, rajaus ulos psykoterapiakilpailutuksista ja ammatinharjoituskielto toistuvista väärinkäytöksistä.
-Väärinkäytöksistä automaattinen korvaus asiakkaille ilman raskaita oikeustoimia.
- STEA:n tuki pois epäeettisiltä ja - tieteellisiltä tutkimusmenetelmiltä ja toimintakäytännöiltä ja järjestöiltä, jotka niitä toistuvasti käyttävät.
- AVI: lle ja Valviralle lisää valvontaresursseja.
- Psykologiliiton, KELA:n ja valvontaviranomaisten puututtava repressoituneen muistin ja muihin psykoanalyysin vääriksi osoitettuihin olettamiin perustuviin "hoitoihin."
- Yliopistojen hylättävä epätieteellisiä menetelmiä markkinoivat luennoitsijat ja opettajat.
- Vallan kolmijako- oppi voimaan myös lastensuojelussa. Lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovalta ei saa olla saman toimijan käsissä.
- Psykologien ja sosiaalityöntekijöiden koulutukseen ja valmistumisen ehdoksi asiakaspalvelu-, lainsäädäntö-, valvonta- ja huuhaan tunnistus-testin läpäiseminen.
Oikeusasiamies Sakslin on ihmetellyt miksi sosiaalityöntekijät eivät edes tunnista saati raportoi sijaishuollon laittomia käytäntöjä. Nykyiset sijaishuollon ja sote-yritysten edunvalvontaan keskittyvät opiskelijat eivät tunnista edes perustehtäväänsä, eivät osaa erottaa tieteellisiä menetelmiä epätieteellisistä eivätkä laillisia toimintakäytäntöjä laittomista.
Sosiaalialan arveluttavat ammatillisuusihanteet, puuttuva valvonta ja kadonnut historiallinen muisti takaavat, että alalle on taas valmistumassa psykoanalyysin harhaoppeihin luottava, vanhempia demonisoiva ja patologisoiva, vääriä syytöksiä fabrikoiva ja aiemmat tutkimusvirheet toistava auttajina esiintyvien puoskareiden sukupolvi.
Suomessa perhearviointien "asiantuntijat" ovat lastensuojelulaitosten kouluttamia sosionomiopiskelijoita, joilla on olematon lukeneisuus, ammattitaito ja elämänkokemus. He pyrkivät todistamaan "ammatillisuutensa" löytämällä asiakkaasta trauman, vuorovaikutushäiriön tai ylisukupolvisesti periytyvän ongelman ”perhearvioinnissa”, jonka he ovat pahimmillaan yhdessä perhetyöntekijöiden kanssa kehitelleet itse suomentamistaan Arnon Bentovimin psykoanalyyttisistä virheellisiksi todistetuista opeista ( Falck, 2007; Kämärainen, 2016; Tarnanen, 2017). Lasten haastatteluissa hyväksytään johdattelevat kysymykset. Hallinto- oikeus, jossa ei ole käytössä tosiseikkaselvittelyä tai näytönarviointia hyväksyy näiden "arviointien" tulokset näytöksi huostaanoton tarpeesta. Heikoimmillaan hallinto-oikeuden päätöksiin poimitaan sellaisenaan ote lastensuojelun kirjauksista.
Puolueettomuutensa sosiaalityöntekijöiden yhteistyökumppanuuteen vaihtaneet hallinto- oikeuksien jäsenet jopa järjestävät sosiaalityöntekijöille koulutusta hallinto- oikeusprosessista. Jyväskylässä opastusta "sosiaalityöntekijän näkökulmasta" tarjoaa hallinto- oikeuden esittelijänä, lapsiasiavaltuutetun toimistossa ja Lastensuojelun Keskusliitossa työskennellyt Reetta Peltonen.
Tuomioistuin on taannoin antanut ohjeita suullisesta käsittelystä: ”Vanhempien puheenvuoron käyttää usein asianajaja, joka saattaa hyökätä jyrkästikin hakemusta vastaan. Puheenvuoroa on syytä seurata ja kirjoittaa kommenttia varten muistiin asiat, jotka eivät pidä paikkaansa tai joihin muuten haluaa palata...”
Mikäli hallinto-oikeudet katsovat asianmukaiseksi kouluttaa siellä asioivia sosiaalityöntekijöitä, tulee koulutus suunnata puolueettomuussyistä tasapuolisesti kaikille asianosaisille, myös nuorille ja vanhemmille, vaatii varatuomari Leeni Ikonen.
Vaikuttaa siltä, että mikäli asiakas haluaa varmistaa oikeusturvansa, hänelle ei jää muuta vaihtoehtoa kuin maanpakolaisuus.
Aiheellisesti voi kysyä onko Suomi oikeusvaltio?
Lastensuojelijoina esiintyvien kiinnostus psykoanalyyttisiin arviointi- ja tutkimusmenetelmiin ja alalta puuttuvat riippumattomat tuomioistuimet ja vastuu- ja korvausvelvoitteet väärinkäytöksistä ovat taanneet, että vääriä insestisyytteitä tehtaillaan edelleen niin kunnallisissa kuin yksityisissä lastensuojelun yksiköissä.
Väärät syytökset ja väärinkäytökset eivät johda ammattilaisten anteeksipyyntöihin, hyvityksiin tai uudelleenkoulutuksiin eivätkä myöskään epätieteellisten teorioiden hylkäämiseen, organisaatiokäytäntöjen muutoksiin tai menetelmien vaihtoon. Tavaksi on tullut vaihtaa kritisoidun ja vääriä positiivisia löydöksiä tuottavan menetelmän nimi toiseen ja siirtää väärinkäytöksiin syyllistynyt uuteen virkaan ja yksikköön jatkamaan väärinkäytöksiään ja periyttämään asenneongelmansa nuoremmilleen.
Toistuvasti väärintoimivastakaan psykiatrista, psykologista tai sosiaalityöntekijästä ei näytä millään tulevan ammatinharjoittamiskieltoon asetettua, irtisanottua, erotettua tai tuomittua.
Lokakuun Liikkeen ehdottamia keinoja hillitä puoskarointia ja vääriä syytteitä:
- Asiakkaille lakisääteinen oikeus kieltäytyä kyseenalaisista lastensuojelun "arvioinneista" ja "terapioista".
-Katarina Finnilän asenneseula seksuaalisen hyväksikäytön tutkimuksiin osallistuville ammattilaisille.
-Psykiatreille, pskologeille ja sosiaalityöntekijöille vastuu- ja korvausvelvoitteet, rajaus ulos psykoterapiakilpailutuksista ja ammatinharjoituskielto toistuvista väärinkäytöksistä.
-Väärinkäytöksistä automaattinen korvaus asiakkaille ilman raskaita oikeustoimia.
- STEA:n tuki pois epäeettisiltä ja - tieteellisiltä tutkimusmenetelmiltä ja toimintakäytännöiltä ja järjestöiltä, jotka niitä toistuvasti käyttävät.
- AVI: lle ja Valviralle lisää valvontaresursseja.
- Psykologiliiton, KELA:n ja valvontaviranomaisten puututtava repressoituneen muistin ja muihin psykoanalyysin vääriksi osoitettuihin olettamiin perustuviin "hoitoihin."
- Yliopistojen hylättävä epätieteellisiä menetelmiä markkinoivat luennoitsijat ja opettajat.
- Vallan kolmijako- oppi voimaan myös lastensuojelussa. Lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovalta ei saa olla saman toimijan käsissä.
- Psykologien ja sosiaalityöntekijöiden koulutukseen ja valmistumisen ehdoksi asiakaspalvelu-, lainsäädäntö-, valvonta- ja huuhaan tunnistus-testin läpäiseminen.
Oikeusasiamies Sakslin on ihmetellyt miksi sosiaalityöntekijät eivät edes tunnista saati raportoi sijaishuollon laittomia käytäntöjä. Nykyiset sijaishuollon ja sote-yritysten edunvalvontaan keskittyvät opiskelijat eivät tunnista edes perustehtäväänsä, eivät osaa erottaa tieteellisiä menetelmiä epätieteellisistä eivätkä laillisia toimintakäytäntöjä laittomista.
Sosiaalialan arveluttavat ammatillisuusihanteet, puuttuva valvonta ja kadonnut historiallinen muisti takaavat, että alalle on taas valmistumassa psykoanalyysin harhaoppeihin luottava, vanhempia demonisoiva ja patologisoiva, vääriä syytöksiä fabrikoiva ja aiemmat tutkimusvirheet toistava auttajina esiintyvien puoskareiden sukupolvi.
Suomessa perhearviointien "asiantuntijat" ovat lastensuojelulaitosten kouluttamia sosionomiopiskelijoita, joilla on olematon lukeneisuus, ammattitaito ja elämänkokemus. He pyrkivät todistamaan "ammatillisuutensa" löytämällä asiakkaasta trauman, vuorovaikutushäiriön tai ylisukupolvisesti periytyvän ongelman ”perhearvioinnissa”, jonka he ovat pahimmillaan yhdessä perhetyöntekijöiden kanssa kehitelleet itse suomentamistaan Arnon Bentovimin psykoanalyyttisistä virheellisiksi todistetuista opeista ( Falck, 2007; Kämärainen, 2016; Tarnanen, 2017). Lasten haastatteluissa hyväksytään johdattelevat kysymykset. Hallinto- oikeus, jossa ei ole käytössä tosiseikkaselvittelyä tai näytönarviointia hyväksyy näiden "arviointien" tulokset näytöksi huostaanoton tarpeesta. Heikoimmillaan hallinto-oikeuden päätöksiin poimitaan sellaisenaan ote lastensuojelun kirjauksista.
Puolueettomuutensa sosiaalityöntekijöiden yhteistyökumppanuuteen vaihtaneet hallinto- oikeuksien jäsenet jopa järjestävät sosiaalityöntekijöille koulutusta hallinto- oikeusprosessista. Jyväskylässä opastusta "sosiaalityöntekijän näkökulmasta" tarjoaa hallinto- oikeuden esittelijänä, lapsiasiavaltuutetun toimistossa ja Lastensuojelun Keskusliitossa työskennellyt Reetta Peltonen.
Tuomioistuin on taannoin antanut ohjeita suullisesta käsittelystä: ”Vanhempien puheenvuoron käyttää usein asianajaja, joka saattaa hyökätä jyrkästikin hakemusta vastaan. Puheenvuoroa on syytä seurata ja kirjoittaa kommenttia varten muistiin asiat, jotka eivät pidä paikkaansa tai joihin muuten haluaa palata...”
Mikäli hallinto-oikeudet katsovat asianmukaiseksi kouluttaa siellä asioivia sosiaalityöntekijöitä, tulee koulutus suunnata puolueettomuussyistä tasapuolisesti kaikille asianosaisille, myös nuorille ja vanhemmille, vaatii varatuomari Leeni Ikonen.
Vaikuttaa siltä, että mikäli asiakas haluaa varmistaa oikeusturvansa, hänelle ei jää muuta vaihtoehtoa kuin maanpakolaisuus.
Aiheellisesti voi kysyä onko Suomi oikeusvaltio?
RSS Feed
