Takaa lapsille koulutus- lopeta sijaishuollon rahoitus

13/6/2017

Anna-Liisa Koisti- Auer

SOS- lapsikylissä unelmoidaan vaan ei uudistuta

SOS- lapsikylän väittämään vaikeutuneista perhetilanteista tahdonvastaisten huostaanottojen selittäjänä voi suhtautua samalla varauksella kuin sen taannoiseen väittämään, että Suomessa lähes 17 000 lasta ei voisi elää kotonaan.

Puolueettomiksi lastensuojelujärjestöiksi tekeytyvien sijaishuollon piiloyritysten ja -edunvalvojien mainosten mukaan Suomi on täyttymässä riskiperheistä. Tutkimustieto ei tue väitettä.

Älä tuota riskiolosuhteita- älä tue sijaishuoltoa

– "Mie sainkin olla lähinnä sisällä, pyykätä ja tehä ruokaa. Aivan hyvin olisivat voineet panna kalterit ikkunaan. Se oli miun elämän rankinta aikaa. Lopulta miulta revittiin kaikki", Hely muistelee SOS-lapsikylän perhekuntoutustaan joka kesti luvatun kuukauden sijaan vuoden.

SOS-lapsikylän lastensuojelupalvelut kattavat sijoitukset lapsikyliin ja sijaisperheisiin, perheterapauttisen perhekuntoutuksen, kyseenalaisen MIM- vuorovaikutustestin sisältävän Theraplay- terapian, leiritoiminnan, asumisharjoittelun, valvotut tapaamiset, kotiopetuksen ja jälkihuollon. SOS-Lapsikylä toimii myös turvapaikkabisneksessä ja on perustanut kolme ryhmäkotia alle 16-vuotiaille ilman huoltajaa tuleville lapsille.

SOS-Lapsikylän perinteiset lapsikylät sijaitsevat Kaarinassa, Punkaharjulla, Vihannissa ja Ylitorniolla. Jyväskylässä toimii nuoriso-osasto, jossa on myös yksikkö maahanmuuttajanuorille sekä perhekuntoutusyksikkö. Uusia integroituja lapsikyliä rakennetaan Espooseen, Vantaalle ja Kuopioon ja Tampereelle.

SOS-lapsikylävanhemmuus voi olla pikemmin ammatti tai palkkatyö kuin aitoa vanhemmuutta ja läpi lapsen elämän kestävä ihmissuhde. SOS-lapsikylissä kasvaneiden seurantatutkimuksessa lähes kolmannes entisistä sijoitetuista ilmoitti, ettei pitänyt täysi-ikäistyttyään lainkaan yhteyttä sijaisvanhempiinsa (Jahnukainen & Hyytiäinen, 2009, 21).
Keskeinen 52 haastatellun esittämä kritiikki kohdistui lapsikylä-äitien ja lapsikylävanhempien valintaan sekä heidän vaihtuvuuteensa. Kielteisistä muistoista eniten yksittäisiä mainintoja oli koti-ikävän ja lapsikylän sääntöihin sopeutumisen osalta . Kaksi haastateltavaa on myös tuonut esiin lapsikyläperheessä tapahtuneen seksuaalisen hyväksikäytön ( mt.,30).

Kausaalisuhteesta vaikeiden perhetilanteiden ja huostaanottojen välillä on puutteellinen näyttö. Johanna Hiitolan (2015) väitöskirjatutkimuksen mukaan huostaanottoja määritteli konkreettisten tapahtumien ja lasten kaltoinkohtelun sijaan pikemminkin sosiaalityöntekijän käsitys perheen kunnollisuudesta esim. vanhempien koulutus ja varallisuus. HuosTa- tutkimuksessa huostaanottojen yleisimmiksi taustatekijöiksi todettiin vanhempien uupumus (58%) ja lapsen koulunkäynnin vaikeudet (47%). Jopa 85% lapsista ei saanut tarvitsemaansa palvelua ennen sijoitusta (THL, 2016, 7).

Anna- Liisa Koisti- Auer harmittelee blogitekstissään omaa puuttumattomuuttaan kaltoinkohteluun sijaishuollossa niin vakuuttavasti, että voisi luulla hänen anovan Ne bis in idem – suojan laajentamista virkarikoksiin: "Melkein ensimmäisiä tehtäviäni oli ”pahantapaisen” nuoren pojan huostaanotto ja kuljettaminen koulukotiin. Koulukodissa meidät otti vastaan ”vuorenkokoinen” koulukodin johtaja. Johtaja katsoi hintelää, pienikokoista poikaa, tarttui lapiomaisella kädellään tämän rintamukseen, nosti korkealle seinää vasten ja sanoi: ”Täällä minä määrään ja sinä tottelet”. Epäselväksi ei jäänyt, mitä hän tällä tarkoitti ja mitä tottelemattomuudesta seuraisi..En tiedä, mitä tapahtui sille koulukotiin sijoitetulle pojalle. Pahoinpideltiinkö häntä? Joutuiko hän suljetuksi tallin hevospilttuuseen ja hakattiinko häntä raipalla, kuten seminaarissa mukana ollut Toni kertoi omista kokemuksistaan samaisessa koulukodissa? Voin pahoin kun ajattelen, mitä tuo hento pieni poika on voinut joutua kokemaan ja miten minä olen osasyyllinen siihen. Minä näin ja tulin tietoiseksi väkivallan mahdollisuudesta. Kun näkee, tulee vastuulliseksi. Minä näin, enkä puuttunut."

Lähes neljäkymmentä vuotta myöhemmin Koisti-Auerilla olisi SOS- lapsikylän lastensuojelupäällikkönä asiantuntijastatus, valta ja mahdollisuudet puuttua kaltoinkohteluun lastensuojelussa mutta hän ei tunnu tunnistavan kaltoinkohtelun moderneja muotoja ja toivoo lakisidonnaisuuden sijaan sosiaalityöntekijöiltä "jämäköitä otteita" , " rajuja päätöksiä" ja yhteydenpitorajoituksia lasten ja vanhempien välille ratkaisuksi lisääntyneisiin tahdonvastaisiin huostaanottoihin.

Huomaamatta on jäänyt, että lisääntyvät ja pitkittyneet sijoitukset, lastensuojelun huono maine ja vaikuttavuus samoin kuin perheiden vaikeat tilanteet ja valitusten lisääntyminen ovat usein tulosta ilman tutkimustietoa tai asiakasosallisuutta tehdyistä lastensuojelussa suosituista ”perhearvioinneista ”, "jämäköistä otteista" ja lainvastaisista " rajuista" päätöksistä ja tapaamisrajoituksista , joita Koisti- Auer suosittelee sosiaalityöntekijöille lastensuojelulain perheiden yhteydenpidon tukemisvelvoitteista, oikeusasiamiehen varoituksista ja EIT- tuomioista huolimatta.

Perhekotiyrityksiään pyörittäviä sijaiskasvattajia ei lastensuojelussa koeta "vaikeiksi" eikä riskeiksi, ei siinäkään tapauksessa, että sijoitetut raportoivat väärinkäytöksistä ja väkivallasta. Sijaishuoltosopimus ja/tai vuorokauden kestävä pikakurssitus nostaa sijaiskasvattajat riskittömien ja riittävän hyvien vanhempien luokkaan 1000 000 000 vuosittaisten hoitovuorokausimaksujen, 17 000 000 euron yleistukien, 30 000-150 000 vuosikorvausten, vapaaehtoisten apukäsien ja lastensuojelun diplomaattisen koskemattomuuden avulla.

Samaan aikaan biologisilla vanhemmilla on vaikeuksia saada edes peruspalveluja ja vanhempien toimeentulotukiasiakkuudesta on tullut lastensuojelussa huono- osaisuuden mittari. Lastensuojelussa köyhyys eli toimeentulotuen asiakkuus on seikka jolle näkemykset sukupolven yli menevästä huono- osaisuudesta pohjautuvat.
Huono-osaisuuden periytyminen on kuitenkin kiistanalaista sillä isoilla aineistoilla tehty tutkimusnäyttö puuttuu. Huostaanotto sen sijaan on todistettu sosiaalisen syrjäytymisen riskitekijäksi (mm. Iivari 1996; Kela 2010; Sisäministeriö 15/2014; Sotkanet ).

Think Child Safe- kampanja muistuttaa, että laitoksissa elävistä kahdeksasta miljoonasta lapsesta 80 %:lla on elossa oleva vanhempi tai sukulainen, jonka luona lapsi voisi saada parempaa huolenpitoa ja turvaa kuin laitoksessa -murto- osalla laitoshuollon hinnasta. Kampanja varoittaa kansalaisia tekemästä lahjoituksia lasten laitoshoitoon koska laitosten liiketoiminnan tukeminen tuottaa hajonneita perheitä ja asettaa lapsia riskiolosuhteisiin.

Save the Children ilmoittaa Institutional care- the last resort esitteessään, että ” lapsia hoidetaan parhaiten joko heidän omissa perheissään tai perheenomaisissa olosuhteissa heidän omissa yhteisöissään ja varoittaa, että ”lasten sijoittaminen lastensuojelulaitokseen vaarantaa heidän terveytensä ja kehityksensä altistaen lapsia laiminlyönneille, väkivallalle ja seksuaaliselle hyväksikäytölle, joka jää usein raportoimatta ja vaille seuraamustoimia. Pitkäaikaisen laitoshoidon seurauksena nuorilla ilmenee usein sopeutumisvaikeuksia, kodittomuutta, työttömyyttä, masennusta, rikollisuutta ja korkeita itsemurhalukuja."

Vaikka lukuisat tutkimukset todistavat, että lapset kokevat sijaishuollossa kaltoinkohtelua, kiusaamista, leimaamista ja syrjintää ilman puuttumista tai toimivia valitusreittejä, Suomessa riittää poliittista tahtoa ja hallinnollista tukea lasten massasiirtoihin kodeistaan sijaishuoltoon.
Päättäjät eivät halua tutkimustietoa sijaishuollon oloista, eivät lopettaa kaltoinkohtelua sijaishuollossa, eivätkä taata lastensuojeluun ajetuille perheille palveluja tai edes oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä riippumattomassa tuomioistuimessa.

Sijoitukset, joita ei ole lukuisista lupauksista ja projekteista huolimatta yritettykään vähentää tai lopettaa ovat jälleen kasvussa.
SOS- lapsikylän sosiaalityöntekijä Sonja Vanhanen kiteyttää sijoitusten ehkäisynä valheellisesti mainostetun perhetyön tarkoituksen: "Meillä Suomessa perhetyö voi ja sen toivotaan olevan osa sijaishuoltoa, mutta Espanjassa lapsen sijoitus on vain yksi osa perheelle tarjottujen palveluiden kokonaisuutta, jonka tavoitteena on palauttaa perhe yhtenäiseksi. Olisiko meidänkin mahdollista nähdä sijaishuolto osana perhetyötä sen sijaan että näemme perhetyön osana sijaishuoltoa?

SOS-lapsikylän laatukoordinaattori Johanna Hedman väittää, että laadukas lastensuojelu antaa lapsille mahdollisuuden unelmoida. Valitettavasti SOS- lapsikylissäkin lastensuojelun välttämättömät muutokset esim. sijoitettujen koulutuksen varmistaminen jäävät unelmoinnin tasolle. Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttilan mukaan Suomella ei ole riittävää tahtoa korjata lastensuojelussa tunnistettuja ongelmia.

SOS- lapsikylän tavallinen arki- vapaa-ehtoista alistumista jatkuviin väärinkäytöksiin?

SOS- lapsikylän uudessa Lahjoita unelma lapselle- varainhankintakampanjassa kerrotaan, että "jos perusturva ja usko huomiseen puuttuu, lapsen on mahdoton unelmoida paremmasta".
Lasten ei tarvitsisi vain unelmoida paremmasta, mikäli sijaishuollon kaltoinkohtelua selvittäneen työryhmän toimintasuositukset esim. "Sijaishuoltopaikkojen valvonnan tulee olla säännöllistä ja tehokasta ja sen tulee mahdollistaa lasten kohtaaminen ja kuuleminen" tai "Perhesuhteiden merkitystä lapsille tulee kunnioittaa ja vanhemmuussuhteiden ohella tulee vaalia sisaruussuhteiden säilymistä" otettaisiin käyttöön sijaishuollossa. Tällä hetkellä yksikään suosituksista ei toteudu eikä SOS- lapsikylä ole myöskään korjannut vanhoja väärinkäytöksiään, joista Hely Harvistolan tapaus lienee kammottavin esimerkki.

Perhepiirissä-tutkimuksen mukaan vanhempien työttömyys-, toimeentulo- ja terveysongelmat jopa lisääntyvät lapsen huostaanoton jälkeen.

Heikoimmin yhteiskuntaan näyttävät kiinnittyvän teini-iässä kodin ulkopuolelle sijoitetut pojat, jotka ovat olleet laitoshoidossa tai monessa sijoituspaikassa. Heistä 80 % oli vielä 23–24-vuotiaina vailla peruskoulun jälkeistä koulutusta. Laitoshoitoon teininä sijoitetuista nuorista miehistä joka neljäs on 23–24-vuotiaana rekisterien ulkopuolella (luokassa muut) ja toinen neljäsosa on joko työttömänä tai eläkkeellä.

Valviran raportin mukaan joissakin lastensuojeluyksiköissä lasten ja nuorten elämää rajoitetaan laittomasti estämällä heitä liikkumasta tai pitämästä yhteyttä läheisiinsä. Huostaanottoja tehdään väärin perustein ja lapsia sijoitetaan laitoksiin, joissa ei ole ammattitaitoista henkilökuntaa. Valvonta on puutteellista niin perhe- kuin laitossijoituksissa ja pirstaloituneesta, häiriöorientoituneesta palvelujärjestelmästä puuttuu ennaltaehkäisevä tuki, tutkimustieto, valvonta, vastuu- ja korvausvelvoitteet väärinkäytöksistä, koordinaatio ja toimiva johto.

Brasilian hallituksen selvityksen (2003) mukaan keskimäärin joka neljäs lapsi oli huostaanotettuna perheensä köyhyyden vuoksi. ATD-Fourth World –järjestö on päätynyt samanlaisiin tuloksiin mm. Ranskassa ja muualla Euroopassa. Riitta Högbackan mukaan myös syy adoptioon antamiselle on usein pelkkä köyhyys ja työttömyys, ja elämäntilannetta lukuun ottamatta lapsen biologinen äiti voi olla aivan kunnossa.

"Köyhien lasten ihmisoikeuksia on siis rikottu kahdesti. Heidän perheensä ovat jäänet ilman tarvitsemaansa tukea, ja lapset on väärin perustein erotettu perheistään", kertoo englantilainen kansainvälinen lastensuojelukonsultti Nigel Cantwell. Sijaishuollon päätyttyä monet nuoret kokevat, ettei heillä ole riittäviä valmiuksia itsenäiseen elämään ja että heidän jälkihuoltonsa on puutteellista. Englannissa vain 6% sijaishuollossa olleista lapsista jatkaa opintojaan kun koko ikäluokasta jatko-opintoihin hakeutuu 40 prosenttia lapsista. Noin neljänneksellä maan vangeista on sijaishuoltotausta, kertoo Cantwell." Järjestelmät, jotka tuottavat tällaisia tuloksia, vaativat perusteellista uudelleenarviointia lasten ihmisoikeuksien näkökulmasta", Cantwell painottaa.

Monissa maissa uskotaan vieläkin, että pelkän asunnon ja ruoan tarjoaminen sijaishuollossa olevalle lapselle riittää. Ongelman taustalla on Cantwellin mukaan lahjoittajia ja järjestöjä, joiden toiminta perustuu hyvin yksinkertaiseen näkemykseen lapsen tarpeista ja hyväntekeväisyysajatteluun. Ironista kyllä, näin tapahtuu maissa, joissa lastensuojelun laitoshoitoa on muutoin ajettu alas.
Lastensuojelujärjestöjen toiminta lapsen oikeuksien edistämiseksi vailla seurantaa, tutkimusta ja puuttumista ihmisoikeusloukkauksiin ei hänen mukaansa riitä.

SOS- lapsikylän blogistien mukaan "keskeistä on taata sijoitetulle lapselle mahdollisuus tavalliseen arkeen, turvallisiin ihmissuhteisiin ja oikeuteen rakentaa omaa elämänhistoriaansa tasa-arvoisessa asemassa toisten lasten kanssa", jolla SOS- lapsikylän blogistit tarkoittavat- ei tasa-arvoista mahdollisuutta koulunkäyntiin, yhteydenpitoon omaisten kanssa , terveydenhuoltoon tai oikeusturvaan vaan- mahdollisuutta lavastaa sijoitetuille tavallinen lapsuus ja normaali perhe-elämä täyttämällä sijoitettujen valokuva-albumit noin kahden vuoden välein vaihtuvien sijaisvanhempien (Pösö & Puustinen-Korhonen, 2010) kuvilla biologisilta vanhemmilta kysymättä.

SOS- lapsikylän ja Varkauden kaupungin uusi hanke toistaa lastensuojelun huonoksi havaittuja käytäntöjä yhdistelemällä sairauskertomusjärjestelmiä lastensuojelun moniammatillisen yhteistyön tarpeisiin tilanteessa ,jossa yli 10% lapsista on lastensuojelun asiakkaina ja kaupunki on varannut lähes 3000 000 euroa lasten kodin ulkopuolisiin sijoituksiin ja vain pari sataa tuhatta euroa avohuollon tukitoimiin.

”Edes salassa pidettävät potilastiedot eivät saisi estää tiedonkulkua ”, Varkauden sosiaali- ja terveyskeskuksen johtaja Seppo Lehto väittää ja lupaa, että "Tiedonkulun esteitä aiotaan kaataa myös neuvolan, päivähoidon, koulun ja muiden lastensuojelun yhteistyötahojen välillä". Lastensuojelun kokeneimmat huostaanottotehtailijat on jo siirretty asiakkuuksien "etulinjaan", tunnistamaan ja "sammuttamaan" Kati Palsasen ja Jonna Heliskosken kuvittelemia " lastensuojelullisia tulipaloja".

SOS- lapsikylän uusi asiakkaiden rekisterimerkintöjen levittelyn ja fabrikoinnin viranomaisten kesken mahdollistava aggressiivinen varhaisen puuttumisen hanke tuottaa parhaillaan ja myös tulevaisuudessa ei- aiottuja seurauksia esim. fabrikoituja lastensuojeluilmoituksia ja -lausuntoja ja laittomia kiireellisiä ja pysyviä sijoituksia.

Valtamedia on kompannut vastentahtoisista huostaanotoistaan kuulun SOS- lapsikylän kampanjointia vapaaehtoisten huostaanottojen lisäämiseksi. Tarja Hiltusen väitöskirja-aineistossa äitien yksi voimakkaimpia lasten huostaanottoon sopeutumista kuvaavia esimerkkejä oli alistuminen, jota vaaditaan lastensuojelun asiakkailta jo arviointivaiheessa "arviointitottelevaisuutena". Äidit suostuivat melkein mihin tahansa saadakseen viettää enemmän aikaa lastensa kanssa (mt., 175).

Valitettavasti äitien alistuminen arveluttaviin viranomaispäätöksiin ja yhteistyöhalukkuus ei johtanut huostaanottojen purkamiseen. SOS-lapsikylissä kuten muuallakaan lastensuojelussa ei pyritä aktiivisesti lakisääteiseen perheiden jälleenyhdistämiseen. Kotiutusprosentti on vain noin 8. Käytännössä riittää se, että kerran tai kaksi vuodessa pidetään neuvottelu, jossa lausutaan (usein jo etukäteen tehty) päätös sijoituksen jatkamisen tarpeesta.
Monissa tapauksissa ei perheen tilannetta koskaan tutkita sen jälkeen, kun lapset on saatu sijoitettua. Ei, vaikka perheeseen olisi syntynyt uusia lapsia, eikä perheellä ole tarvetta lastensuojelun asiakkuudelle.

Suomalaiset veronmaksajat tukevat ylikansallista sijaishuoltoa jo lähes miljardilla eurolla vuosittain ja silti SOS-Lapsikylä hakee vapaaehtoisia kuukausimaksajia, jotta ”lapsi voi unelmoida” ”lapsi saa terapiaa” tai ”tukiperheen”. Miten on mahdollista, ettei miljardin vuosittainen tuki riitä edes ilmaisen peruskoulun suorittamiseen tai terveydenhoitoon? Miksi rahaa ei ohjata tarpeenmukaisten avohuollon tukitoimien kehittämiseen eikä siihen, että sijoitetut lapset saisivat tarvitsemaansa hoitoa?
Huostaanotot tuntuvat kaikkialla katkaisevan lasten koulutusurat, estävän asianmukaisen terveydenhoidon ja yhteydenpidon läheisiin ja hankaloittavan myöhempää selviytymistä.

Mitä jos raha suunnattaisiinkin sijaishuollon talolaajennusten, ulkomaanmatkojen ja isompien autojen sijaan biologisille perheille; silloin lapsen omat vanhemmat voisivat ostaa tarvitsemansa terapian perheelle ja lapsilleen?

Lastensuojelun asiakkuus ja sijoitus estää ja hankaloittaa koulunkäyntiä ja palvelujen saantia

HuosTa- tutkimuksessa havaittiin, että lastensuojelun asiakaslapsista jopa 85 prosenttia on jäänyt vaille jotain tarvitsemaansa palvelua ennen sijoitusta.

Huomaamatta on jäänyt, että palveluja vaille jääminen on usein suoraa seurausta lastensuojelun asiakkuudesta.
Lastensuojelun suosiman psykoanalyysin vanhentuneet ja virheelliset teoriat estävät ja haittaavat syömishäiriöisten hoidon lisäksi autismikirjon, ADHD-, home-oirelevien, päihdehäiriöisten, suolisto-oireisten ja koulukiusaamisesta ja seksuaaliväkivallasta kärsineiden lasten ja nuorten käypää hoitoa ja järjestöjen palveluihin pääsyä.

Lastensuojelututkimukset tarjoavat yhdenmukaista ja kansainvälisesti yhtäpitävää näyttöä siitä, että sijoituksilla on negatiivisia vaikutuksia sijoitettujen koulutusuriin (Altshuler, 1997; Parrish et al., 2001; Finkelstein 2002; Weinberg, Zetlin, & Shea, 2003 ; Burrell 2003; Ploug 2003; Christoffersen 2003; Lips 2007; Clausen & Kristofersen 2008; Vinnerljung & Sallnäs 2008 ;Tideman ym. 2011, Berlin ym. 2011 ).

Huomaamatta on jäänyt, että koulutuspolkujen katkeaminen on usein tahallista katkaisua ja koskee myös sijoitettujen opiskelevia vanhempia. Tavaksi on tullut painostaa vanhemmat erilaisiin huostaanottoperusteita etsiviin ja keksiviin perhe- ja vanhemmuudenarviointeihin ja perhekuntoutuksiin, jotka edellyttävät normaalin arjen katkaisua ja jopa asunnosta ja työpaikasta irtisanoutumista. Päivähoito- ja kouluikäisille lapsille ”kuntoutuksesta” saattaa aiheutua paljon hankaluutta, kun he joutuvat joko kokonaan lopettamaan tutussa päivähoitoryhmässä käynnit ja koululaiset jopa vaihtamaan kouluaan. Varatuomari Leeni Ikosen mukaan usein näiden ”kuntouttajien” ja ”arvioijien” päätarkoitus ei olekaan auttaa ja vahvistaa perhettä selviytymään omillaan, vaan tehdä lastensuojelulle sellainen lausunto, että lapsi voidaan sen perusteella saada huostaan otetuksi."
SOS-Lapsikyläkin ryhtyy käynnistämään Rovaniemelle intensiivisen perheterapeuttisen perhekuntoutuksen yksikköä. Toiminta käynnistyy syksyn 2017 aikana.

Sijaishuollon liiketoiminta edellyttää lapsen ja hänen vanhempiensa leimaamista siten, että pitkäaikaiselle huostaanotolle on perusteet.
Suomalaisen sijaishuollon kaltoinkohteluselvityksen haastatteluaineistossa esiin tulee toistuvasti se, ettei lastenkodissa tai perhehoidossa kasvanutta lasta kannustettu kouluun vaan tehtiin selväksi, etteivät hänen taitonsa tai kykynsä riitä ( 2016, 68-69).

SOS-lapsikylän Uudistuva lastensuojelu- lehdessä poliisin sosiaalityöntekijä Sisko Koskiniemi "tietää", etteivät lastensuojelulapset ole ysin oppilaita ja että heidän huonon koulumenestyksensä syy on perheiden henkinen köyhyys ( 3/2016).

Esimerkki SOS- lapsikylän toiminnasta sijoitetun lapsen koulu- ja kontakti-unelmien katkaisemiseksi

Sijoitetun äiti kirjoittaa:
"Lapsi asuu SOS-lapsikylän perheessä miettien, miksi ei pääse kotiin ja yrittää keksiä selityksiä miksi hänet on viety kotoa Tampereelle. Lain mukaanhan niin ei saa olla mutta mitään lakia ei oikeasti ole voimassa. Kuntoutukset ja ADHD-tutkimukset laiminlyöty, lasta ei päästetty ekaluokalle kun sillä todistellaan että lapsessa on jotain kauheasti vikaa. Tampereen kouluviranomaiselle on ilmoitettu, että huoltaja hyväksyy ylimääräisen esiopetusvuoden vaikka toimitin kirjallisena siitä eriävän mielipiteen koska sossut eivät kirjanneet mielipidettäni totuudenmukaisesti "asiakassuunnitelmaansa"..

Jyly menetti sepitetyssä huostassa ystävänsä, nyt suree taas menetettyjä kaverereitaan jotka menivät kouluun, ja hän ei tykkää olla "päiväkotilaisten" kanssa. Yksi huostan peruste oli että Jylyllä ei ollut riittävästi ikäkautista seuraa kun kotona ei käynyt kavereita. Hän oli ikäistensä kanssa eskarissa 7,5 tuntia joka arkipäivä hyvässä (kielen)kehitystä tukevassa pienryhmässä. Sijaishuollossa hän on ollut 4-tuntisessa tavallisessa eskarissa eikä sijaisperheessä käy kavereita.
Sijaishuollossa( SOS- lapsikylän sijaisperhe) tutkimukset on jätetty hoitamatta koska Jylyn ylivilkkaus ja keskittymisvaikeudet on haluttu selittää kotiolojen aiheuttamiksi oireiksi ja huostaanoton perusteeksi. Jyly on ollut sijaishuollossa 9 kk eikä hän ole saanut siellä lainkaan toimintaterapiaa.
Lapsi on hukassa huostassa mutta mistään ei saisi olla eri mieltä, koska sossuilla on kaikki valta.

Lapsi suree, kotiväki suree ja lapsen kehitys on laiminlyöty. Mutta huostabisnes on ainoa laki ja tarkoitus..

Vieraannuttamisprojektissa sosiaalihenkilöt määräävät, että tapaamisia ja puheluita rajoitetaan niin kauan kuin lapsi osoittaa jotain tunteita tapaamisten ja puheluiden jälkeen. Sijaisvanhemmat huolehtivat tulolähteestään kirjaamalla että edelleen lapsi osoittaa tunteita. Henkinen väkivalta lasta kohtaan koti-ikävästä rankaisemalla on äärimmäisen laitonta mutta ei ole ketään joka lapsen oikeuksista huolehtisi kun äidillä ei ole mitään sananvaltaa eikä hallinto-oikeus tulkitse lastensuojelulakia vaan kirjaa sossujen papereista sopivat osat että saadaan huostaanotto. Sossujen valitsema edunvalvoja ei ole lapsen ajatuksia ja mielipiteitä kirjannut kuten hänen tehtävänsä olisi, mutta ei ole mitään tahoa joka valvoisi väärinkäytöksiä. Hallinto-oikeus hyväksyi sepitetyt paperit todisteista välittämättä, nimittäen sepityksiä "epätarkkuuksiksi".

Eikä tätä kaikkea saisi sanoa koska tämä kaikki todistaa väärää ja yhteistyökyvytöntä asennetta sosiaalihenkilöitä kohtaan.
Valituksestani Sisä-Suomen aluehallintovirasto totesi että Jylyn koulunkäynnin lykkäämiselle ei ole laillisia perusteita. Se ei vielä auttanut vaan AVIn piti antaa täytäntöönpanomääräys ennenkuin Jylyn vastaava sosiaalityöntekijä huolehti hänet kouluun 2017 kevätlukukauden alusta..Jylyn mukaan koulu sujuu hyvin, sijaisperheeltä tulee viestiä että se on "kauheata" ja "yritetään sinnitellä".

Sote-Akselilla on edelleen valitukset käsittelyssä Vaasan hallinto-oikeudessa. Toisessa vaaditaan Jylyn koulupäätöksen kumoamista. Toisessa valitetaan siitä että minut, joka olen se henkilö jolta Jylyä on pitänyt huostaanotolla suojata, on hyväksytty osapuoleksi kouluasiassa kun valituksestani päätettiin että Jyly pääsi kouluun. "

SOS- lapsikyliin sijoitetuista lapsista jopa yli puolet on otettu huostaan pakolla. Lisääntyvissä tahdonvastaisissa huostaanotoissa lapsen huoltaja tai 12 vuotta täyttänyt lapsi vastustaa huostaanottoa tai siihen liittyvää sijaishuoltoon sijoittamista. Koisti-Auerin mukaan kehityssuunnan taustalla on- ei kansalaisten oikeusturvan puute huostaanottotilanteissa vaan- yleistyneet hankaluudet vanhempien kanssa tehtävässä yhteistyössä.
Koisti-Auerin mukaan sosiaalityöntekijöiltä tarvitaan- ei parempia vuorovaikutustaitoja tai laintuntemusta- tai -kuuliaisuutta vaan- yhä jämäkämpiä keinoja, kuten yhteydenpitorajoituksia vanhempiin, tilanteiden ratkaisuun. Hän huomauttaa, että kehitykseen vaikuttaa myös asiakkaiden tietoisuuden kasvu.
- Vanhemmat penäävät oikeuksiaan, eivätkä alistu viranomaisten päätöksiin samalla tavoin kuin ennen. He myös käyttävät valitusprosessia useammin hyödyksi.

Kertoo paljon sosiaalityön asiantuntijuudesta (eettisestä herkkyydestä ja osaamisesta, yhteistyö- ja reflektiokyvystä, yhteiskunnallisesta vaikuttamisosaamisesta ja sosiaalityön tietoperustasta), että lastensuojelujärjestelmän rakenteellista väkivaltaa ja oikeusturvapuutteita on lupa selittää asiakkaiden "vaikeudella", tietämättömyydellä, vaikutushaluilla ja valitusmahdollisuuksilla.

SOS- lapsikylän ja muiden sijaishuoltojärjestöjen rahoittajat ovat toteuttaneet Koisti- Auerin unelman.
PRIDE- valmennusten ja lastensuojelujärjestöjen junailemien lakimuutosten myötä lasten ja vanhempien yhteydenpito on entisestäänkin vaikeutunut. Lakien noudattamista vaativia ja viranomaismielivaltaa vastustavia vanhempia rangaistaan sijaishuollossa nykyisin laittomien tapaamisrajoitusten lisäksi vihapuheella, viranomaisvastaisen leimoilla, mielenterveysdiagnooseilla ja rikossyytteillä. Koisti-Auerin suosittamien jämäköiden otteiden ja rajujen päätösten seurauksena moni lapsi ja vanhempi erotetaan satojen kilometrien päähän toisistaan tai passitetaan tarpeettomasti psykiatriseen hoitoyksikköön tai pakkohoitoa muistuttavaan perhekuntoutukseen.

Helyn ja Jylyn tapaukset pakottavat kysymään, miksi lastensuojelu rikkoo yhä ennakoivammin perhe-elämän suojaa. Ryhdytäänkö lastensuojelussa toimiin hätävarjelun liioitteluna, ettei vain mitään pahaa pääsisi tapahtumaan vai onko lastensuojelun perustehtäväksi jo vakiintunut sijaishuollon asiakashankinta ja edunvalvonta?

Miksi lastensuojelun asiantuntijat tunnistavat lasten kaltoinkohtelun vain perheissä muttei sijaishuollossa ja miksi kaltoinkohtelusta tunnistetaan vain vanhoja mutta ei uusia muotoja?

Miksi sijoitetuille ei vieläkään pystytä takaamaan mahdollisuutta kykyjä ja toiveita vastaavaan koulutukseen?

Miksi moraalista kannanottoa tai anteeksipyyntöä asiantuntijan tai viranomaisen väärinkäytökseen voi odottaa vasta kun syyteoikeus on vanhentunut ja kaikki muutkin viralliset asiantuntijajärjestöt ovat esittäneet viralliset pahoittelunsa, jotka ovat usein vain kiusallisista tilanteista livahtamiseen tarkoitettua kukipaso (kuuntele, kiitä , pahoittele, sovi jotain) - tekniikkaa?

Miksi kansalaisten valitukset eivätkä edes EIT- tuomiot johda lasten oikeuksien toteutumiseen, oikeusturvaparannuksiin tai toimiviin valitusreitteihin lastensuojelussa?

– Onko arviointien ja lausuntojen taustalla todellisuudessa se, että lastensuojelu valikoi ne ihmiset, joille sallitaan äitiys, varatuomari Leeni Ikonen kysyy.

Hyvä koulussa/päivähoidossa/ sairaalassa työskentelevä

Seuraavan kerran kun lastensuojelun työntekijä vihjaa "perheestä, joka pitäisi saada avun pariin" tai lätkäisee eteesi lomakkeen, jonka nimi on lastensuojeluilmoituksen ilmoitusosa tai lausunto sijaishuoltoon sijoittamisen tueksi, suojele oikeusvaltioperiaatteita ja kansalaisten luottamusta omaan ammattialaasi, -taitoosi ja -etiikkaasi ja kieltäydy kohteliaasti ilmoittaen, että haluat ensin tutustua/ keskustella asiat selviksi perheen kanssa kahden kesken.

Älä suostu rikkomaan voimassaolevia lakeja ja hyvän hallinnon periaatteita lastensuojelun vaatimusten ja valheellisten lupausten vuoksi.

Auta asiakastasi! Älä sysää asiakastasi lastensuojelujärjestelmään, joka tuhoaa usein ihmisten lähisuhteet, koulutuspolut, terveyden ja oikeusturvan , joka liian usein estää tarpeenmukaisen avun saamisen ja jonka oikeusasiamies on todennut yhdeksi Suomen suurimmista ihmisoikeusongelmista.

Tue lapsia ja perheitä- älä lapsibisnestä!

Sijaishuollon rahoittaminen ja tukeminen tuottaa lisää hajotettuja perheitä, riskiolosuhteita ja sijoitettuja, joilla ei välttämättä ole todellista sijoitustarvetta.

Jokaisella pienellä tytöllä ja pojalla on oikeus hyvään lapsuuteen. Tukemalla suoraan perheitä autat lapsia ja nuoria kasvamaan turvassa , käymään koulua ja toteuttamaan päämääriään.

Sijaishuollon valheellisten lupausten ja unelmien rahoittamisen sijaan voit antaa lapsille ja perheille tarpeenmukaista tukea ja konkreettisia toimintamahdollisuuksia.

Ajattele - älä lahjoita sijaishuollolle.
http://www.thinkchildsafe.org/thinkbeforedonating/

Sijaiskasvattajia ei pitäisi syyttää sosiaalityön laittomuuksista. Tässä 16 lapsen SOS-lapsikylä-äiti Nella.

Comments

Takaa lapsille koulutus- lopeta sijaishuollon rahoitus

LL-Uutiset

Arkisto

Kategoriat