Väkivalta on ruumiillista koskemattomuutta, oikeuksia tai etuja loukkaavaa tai vahingoittavaa voimakeinojen käyttöä, joka yleensä sisältää henkisen väkivallan (esim. uhkailu, kiristys). Väkivaltaa esiintyy kaikkialla ja sen erottaminen muusta elämästä vain tietyn ihmisryhmän toiminnaksi on älyllistä epärehellisyyttä ja väkivallan jatkumisen mahdollistamista. ​

Nuorta pallotellaan "vaikeahoitoisena" sijaishuoltopaikasta toiseen ja hänen koulutusuransa katkeaa. Hänelle annetaan diagnoosi, joka vaikeuttaa niin opiskelu- kuin työpaikan hankkimista. Kukaan auttajiksi itseään kutsuvista ei perehdy oireilun alkusyyhyn ja kaikki nuoren puhe ja käytös tulkitaan diagnoosista käsin. Nuorella on nyt aiempien ongelmien lisäksi kannettavanaan myös palvelujärjestelmän aiheuttamat ongelmat, jotka monistuvat moniammatillisessa yhteistyössä. 

Lastensuojelu on vanhastaan alue, joka on nauttinut perusteetonta koskemattomuuden suojaa. Lastensuojelusta (kuten myös vanhustenhoidosta) löytyvät kuitenkin maamme keskeiset perus- ja ihmisoikeusongelmat. Sen totesi eduskunnan oikeusasiamies vuonna 2013. Ja moni muu ennen häntä. 

YK on jo pitkään varoittanut jäsenmaitaan sijoittamasta lapsia lastensuojelulaitoksiin niissä ilmenneen runsaan väkivallan ja seksuaalisen hyväksikäytön vuoksi. Suomessa iso osa lasten sijoituksista tapahtuu kuitenkin edelleen sijaishuollon laitoshoitoon. Suomalaiset kansalaisjärjestöiksi tekeytyvät lastensuojelujärjestöt ovat tosiasiassa vahvasti sidoksissa sijaishuoltoon, omistavat lastensuojelulaitoksia ja myyvät ” vanhemmuudenarviointeja”, lasten sijoituspalveluja ja laitoshoitoa. 

Viranomaislähteisiin sokeasti uskoneet toimitukset ovat ohittaneet pikaisesti viime vuosina annetut tuomiot lasten kaltoinkohteluista sijaishuollossa: lapsen alastiriisuttamisen lastensuojelulaitoksessa, lapsen nöyryyttämisen lastenkodissa, lapsen eristämisen koulukodissa, lapsen seksuaalisen hyväksikäytön sijaisperheessä, x2, lapsen törkeän hyväksikäytön lastensuojelulaitoksessa, lapsen pahoinpitelyn sijaisperheessä, edelleen lapsen pahoinpitelyn sijaisperheessä, ja niin edelleen, lasten kyseenalaiset sijoitusperusteet. Vuoden Sijaisperhekin sai tuomion. Samoin Perhehoitoliiton hallituksen entinen jäsen, hyvänä ihmisenä tunnettu lehtorirouva. Ihmiskaupan uhrikin oli lastensuojelun asiakas, josta auttajien olisi pitänyt huolehtia. Liian moni lapsi on tappanut itsensä sijaishuollossa, eikä näistä tapauksista kirjoiteta.

 Epäkohdista vaikeneminen jyrää lapsen edun. Niin tekee myös lastensuojelun oma huoli julkisuuskuvastaan. Oikeusasiamiehen mukaan sosiaalityöntekijät eivät edes huomaa saati raportoi puutteita sijaishuollon kumppaneissaan (Tarkastuspöytäkirja dnro 1001/3/12). Sosiaalityöntekijöillä ”naksahtelee” vain biologisten perheiden seurassa. Edes lastensuojeluyrittäjän väkivaltarikostuomio ei johda lasten sijoitussopimusten purkuun tai perhekotilupien menetykseen. 

Palvelujärjestelmän tuottaman väkivallan tapauksessa yksikään edellä mainituista toipumisen ehdoista ei täyty. Asiakkaiden kohtaamia toimintakäytäntöjä ei tunnisteta eikä tunnusteta väkivaltaisiksi tai nöyryyttäviksi. Asiakkaiden puhe kokemuksistaan leimataan valehteluksi tai vihapuheeksi ja heitä rangaistaan kokemustensa kertomisesta. Sosiaalipalvelujärjestelmästä puuttuvat asiakkaiden oikeussuojakeinot ja toimivat valitusreitit ja viranomaiset toimivat ilman vastuu- ja korvausvelvoitteita väärinkäytöksistään.

Lähisuhdeväkivallan tutkimuksissa on useaan otteeseen todettu, että uhreja syyllistetään ja vastuutetaan kokemastaan väkivallasta ja palvelujärjestelmillä on taipumus uudelleenuhriuttaa asiakkaansa (mm. Featherstone, Husso, Morris, Nyqvist, van Wormer ). Sosiaalityössä on myös sekä rakenteellisia mahdollisuuksia että motiiveja toimia väärin.

Asiakkailla ei ole mahdollisuuksia purkaa tai jäsentää palvelujärjestelmässä koettua väkivaltaa eikä saada tukea tai hyväksyntää. Heidät jätetään yksin tilanteeseen, jossa koettu väkivalta palvelujärjestelmän taholta voi paitsi toistua myös laajeta heidän läheisiinsä. Myös mielenterveyden ongelmasta kärsineen vanhemman lasta leimataan ja äidin murrosiän aikaista vapaaehtoista sijoitusta voidaan käyttää vuosia myöhemmin perusteluna äidin lapsen huostaanottoon. Lastensuojelulaitoksen nöyryyttämän nuoren on vaikeaa ja riskialtista hakea apua, sillä häntä voidaan rangaista väärinkäytöksestä kertomisesta ja avunhakua esim. terapiapalveluista voidaan käyttää oikeutuksena pakkolääkitykselle, laittomien rajoitustoimien lisäämiselle ja huostaanoton ja huonon kohtelun jatkamiselle.

Vanhempikaan ei voi hakea apua virallisesta palvelujärjestelmästä, sillä avunhaku leimaa häntä entisestään ja sillä oikeutetaan paitsi mennyttä myös tulevaa mielivaltaa. "Sanottiin, että mene keskustelmaan jonnekin. Myönnettiin, että sen jälkeen papereihin kirjataan, että äidillä on mielenterveysongelmia. Tästä olen kieltäytynyt, koska kukaan ei kertonut, mitä se auttaisi."
 
 Tarja Hiltusen väitöskirja-aineistossa äitien toipuminen tapahtui pikemminkin sosiaalipalvelujärjestelmästä huolimatta kuin sen ansiosta mm. omien vanhempien, terapian, vertaistuen tai hengellisen heräämisen tuloksena ( Hiltunen, 183, 203). Merkittävimpiä hyvinvointia edistäviä tekijöitä olivat äitien kokemus kuulumisesta johonkin yhteisöön, oman paikan löytäminen yhteiskunnassa, yksinäisyyden hellittäminen ja sopivan kumppanin löytäminen ( mt.,184).

Tilanteessa, jossa avunpyytäjä tarvitsisi lisää resursseja , häntä aletaan usein vastuuttaa niiden puutteesta ja kontrolloida ja uhkailla auttamisen sijaan. Lastensuojelun asiakkaat kiteyttävät kokemuksen näin: "Kun lastensuojelu astuu kynnyksen yli, vanhempi saa uuden tehtävän: suojella lapsiaan ja perhettään lastensuojelulta". 

Järjestelmällisestä väkivallasta toipumista ehkäisee myös se, että asiakas kokee usein itsensä osasyylliseksi. Joskus syyllisyyteen on aihetta, useimmiten ei. Turha syyllisyys piinaa erityisesti niitä asiakkaita, jotka ovat menneet uskoutumaan tai pyytämään apua oma-aloitteisesti.

 Varatuomari Leeni Ikosen mukaan suurin osa hänen asiakkaistaan katuu katkerasti avunhakemistaan sosiaalitoimesta.
Tilanne vastaa raiskatun kokemusta ja monet asiakkaat rinnastavatkin kohtelunsa raiskaukseen. He kokevat, että heidät houkuteltiin luottamaan väärin perustein ja seurauksena oli pahoinpitely, josta tekijää on vaikea saada vastuuseen. Myös yhteisön reaktiot koettuun väkivaltaan ovat samantyyppisiä: "oma vika, mitäs menit, mikset uskonut varoituksia".


Viranomainen ei pyydä eikä anna anteeksi

Anteeksiantamista vaikeuttaa väärintekijöiden haluttomuus myöntää väärinkäytöstä ja pyytää anteeksi. Sosiaalipolitiikan professori J.P. Roosin mukaan Suomessa on miltei mahdotonta saada oikaisua vääriin päätöksiin. Varatuomari Leeni Ikonen ei tunne tapausta, jossa sosiaalitoimen viranhaltija olisi ollut vapaaehtoisesti valmis selvittämään väärinkäytöstään, pyytämään anteeksi ja hyvittämään asiakkaalle.

Sosiaalityössä viranhaltijan puolihuolimattomasti livautettu pahoittelu on anteeksipyynnön irvikuva; se on useimmiten tyhjä ja sisällyksetön lapsen etu- käsitettä vastaava retorinen kikka ja vain osa vastuun välttelyyn ja kiusallisista tilanteista karkaamiseen suunniteltua puhejudoa ja kukipaso ( kuuntele, kiittele, pahoittele ja sovi jotain )- tekniikkaa. 

Anteeksiannon prosessi edellyttäisi kykyä dialogiin, vastavuoroisuutta ja halua hyvittää ja unohtaa, joita häiriö- orientaatiolla toimivassa järjestelmässä ei ole. Neolibaraali riskiregiiimi ja sosiaalityön sairastunut ammatillisuusihanne ovat puristaneet pois inhimillisen vuorovaikutuksen mahdollisuudet ja tehneet sosiaalityöstä epähumaania. Asiakkaan on hyväksyttävä, että viranhaltija ja järjestelmä eivät milloinkaan tunnusta olleensa väärässä eiväkä pyydä anteeksi, eivät edes rikostuomion saatuaan. 

Asiakas voi olla varma myös siitä, ettei hänelle itselleen anneta anteeksi harkitsematonta tunteenpurkausta vaan siitä haetaan rikostuomiota kaikkien oikeusasteiden kautta ja virhe kirjataan, kierrätetään ja monistetaan moniammatiliisesta työryhmästä toiseen asiakkaan koko loppuelämän ajan.

Sosiaalipalvelujärjestelmän kyvyttömyys tunnistaa, tunnustaa, ennaltaehkäistä tai korjata väärinkäytöksiään ja huonoja käytäntöjään tuottaa yhä uusia uhreja, uudelleenuhriuttaa vanhoja ja kasvattaa vihaa ja traumoja kohti pysyvää vihaamisen tilaa. 

Väkivaltaa ja muuta pahaa tehdään myös ilman vihan tunnetta

Järjestelmällinen väkivalta ei edellytä uskallusta tuntea vihaa tai henkilökohtaista vihamotiivia. 

Hannah Arendtin mukaan ihmiset voivat tehdä kammottavia tekoja ilman vihan tunnetta. Tällaista tapahtui juutalaisiin kohdistuvan tuhon aikana Saksassa. Jollakin ideologialla tai uskonnolla voidaan perustella mitä tahansa tekoja ja kuvata ne oikeutetuiksi. 

Moraaliltaan moitteettomat ihmiset, jotka noudattavat järjestyneen yhteiskunnan määrittelemiä velvollisuuksia, voivat arkitoimillaan aiheuttaa inhimillisen käsityskyvyn ylittävää pahaa. Tähän liittyy sokea totteleminen ja sääntöjen seuraaminen, velvollisuuden suorittaminen, oman toiminnan ylevöittäminen sekä vahva byrokratia. 

Järjestelmällistä väkivaltaa edesauttaa puhe, joka mitätöi puheen kohteena olevat ihmiset ja väestönosat ongelmiksi, riskeiksi, huonoksi ainekseksi, rasitteiksi ja turhiksi kulueriksi.

Kun järjestelmällinen väkivalta on häivytetty kansakunnan, naisten ja lasten suojelun nimissä huoli-, riski-, puhtaus- ja puuttumispuheeksi ja ositettu toisistaan eriytyneiksi asetuksiksi, hallinnolliseksi ohjeiksi, suoritteiksi, kokouksiksi, kirjauksiksi, rajoitustoimiksi ja aikatauluiksi tuhoaminen voi alkaa.

Järjestelmällisen väkivallan ehkäisemiseksi myös viranomaisten toiminta olisi syytä tehdä näkyväksi ja asettaa julkisen vallankäytön kohteeksi silloin, kun 
1) toiminnalla on ajallisesti pitkäkestoisia vaikutuksia 2) vaikutukset ovat paikallisesti laaja-alaisia 3) vaikutukset ovat yhdenmukaisia ja toistuvia 4) vaikutukset voivat olla peruuttamattomia. (Dewey 1927/2006)

Tutkija Kai Alhasen (2014) mukaan kokemusasiantuntijoilla on erityisen tärkeä rooli lastensuojelun ei-aiottujen seurausten tunnistamisessa ja vallankäytön rajojen hahmottamisessa.

​
Kansalainen voi tehdä järjestelmällistä väkivaltaa näkyväksi

Järjestelmällistä väkivaltaa voi vastustaa tekemällä näkyväksi sen rakentumista ja käytäntöjä. Paras tapa on taltioida, tutkia ja julkistaa merkityksensä ja perustehtävänsä kadottaneita organisatorisia rutiineja; asiakaskirjauksia, hoitokokouksia, kotikäyntejä ja moniammatillisia palavereita.

Taltiointi varmistaa paitsi asiakkaiden oikeusturvan myös tuottaa yhteiskunnallisesti merkittävää ja historiallisesti arvokasta aikalaistietoa ja todistusaineistoa tutkijoiden käyttöön.

Sen sijaan, että asiakkaita haastetaan oikeuteen väkivaltaisten käytäntöjen taltioinneista, taltioinnit pitäisi arkistoida kokemuspankiksi, johon tutkijoilla on vapaa pääsy.
Järjestelmällistä väkivaltaa voi yrittää jäsentää esim. kysymällä: 
​

• Mitä tässä organisatorisessa käytännössä itse asiassa tehdään/ tapahtuu?
• Minkälaista väkivaltaa käytäntöön sisältyy ja miten sitä oikeutetaan?
• Onko toiminnan perustehtävällä tai julkitavoitteella mitään yhteyttä tosiasialliseen sisältöön?
• Kuka toimii, puhuu ja ketä kuullaan? Kenen ääni ei kuulu/ vaiennetaan?
• Mitä/ kenen näkemys kirjataan ja jätetään kirjaamatta ja miksi?
• Mitä tarkoitusta ja ketä toiminta tosiasiassa palvelee? Kuka hyötyy?
• Mitä ja kuinka toistuvia , pitkäkestoisia ja laaja-ajaisia seurauksia ja vaikutuksia käytännöllä on? 

Sosiaalityössä viranomaiset ovat saaneet liian kauan toimia tiedonmuodostuksen ja laillisuusvalvonnan portinvartijoina ja esteinä. 

Euroopan Unioni edellyttää nykyisin sosiaalityön projekteiltaan sosiaalista osallisuutta, yhteistutkimista, kokemusasiantuntijoita ja yli- ja monitieteisyyttä. Suomessa on uskottu ja uskotaan yhä virheellisesti, että pelkästään sosiaalityöntekijöitä haastattelemalla voidaan saadaan luotettavaa tietoa asiakkaista ja sosiaalityön tosiasiallisista prosesseista ja tuloksista. 

Sosiaalityöntekijöiden kontrolloimilla tiedonhankinta- ja tutkimuskäytännöillä on tuotettu osittaista, virheellistä ja vinoutunutta tietoa ja estetty asiakkaiden osallisuus ja palvelujärjestelmäpuutteiden ja väärinkäytösten ilmitulo. Valvomattomat ja vinoutuneet tiedonkeruumenetelmät ovat johtaneet virheellisiin toimintastrategioihin ja -painotuksiin, jotka ovat entisestään syventäneet avunpyytäjien ahdinkoa. Salassapitoon vetoamalla on laiminlyöty selontekovelvollisuus asiakkaille, vastuu ammatillisen työn kehittämisestä ja tilivelvollisuus rahoittajille.


Viha saa aikaan rakennemuutoksia ja vallankumouksia

Viha on reagointia koettuun väkivaltaan ja väärinkohteluun. Vihan tunne kertoo paitsi siitä, että joku on kohdellut minua väärin, myös siitä, että olen antanut kohdella itseäni huonosti. Vihan avulla voi oppia puolustautumaan alentavia asenteita ja loukkaavaa käytöstä vastaan.

Viha saa meidät löytämään rajamme, ilmaisemaan tahtomme, murtamaan yhteiskunnallisia rakenteita ja ryhtymään vallankumouksiin. Toisaalta epärakentavalla tavalla ilmaistu viha satuttaa.

Kirjailija Salme Blomsterin mukaan " viha ei ole sinänsä synti tai pahe, vaan se muuttuu synniksi silloin kun sen avulla tuhotaan toista henkisesti, fyysisesti tai hengellisesti. Kieroutunut, väärällä tavalla ilmaistu tai kokonaan ilmaisematon viha muuttuu vaaralliseksi.Tunne itsessään ei siis ole hyvä tai paha. Se, mitä sillä tekee, on ratkaiseva."
Mitä enemmän omaa pimeyttään tuntee, sen turvallisemmin sen kanssa voi tulla toimeen, ilman että kohtuuttomasti vahingoittaa toisia (Lindqvist 1990, 10). 

Viha voi olla oikeuden ja oikedenmukaisuuden esiaste. Vanhurskaaksi vihaksi voi kutsua sellaista vihaa, jolla puolustetaan heikompiosaisia. Hyvä esimerkki vanhurskaasta vihasta ovat vaikkapa Arpad Kovacsin, Juhani Iivarin tai Kai Sadinmaan kannanotot ja juristi Saku Timosen monivuotinen työ kuntouttavassa työtoiminnassa hyväksikäytettyjen puolustamiseksi. 

Valitettavasti sosiaalityössä Riitta Granfeltin eettinen ohjeistus ”sosiaalityö yhteiskuntapoliittisena toimintana ei ole juuri minkään arvoista, jos sosiaalityöntekijöille ei ole rohkeutta asettua asiakkaidensa "puolelle" (Talentia, 2012, 4) on kääntynyt muotoon ”sosiaalityöntekijöiden on uskallettava asettua julkisesti kohtelustaan kertovia asiakkaita vastaan ja rangaistava näitä Pelastakaa Lapset ry:n lakimiespalvelun ja muiden sijaishuollon edunvalvojien avulla”. 

Tahoja, joista palvelujärjestelmän kaltoinkohtelema voi hakea apua:

• seurakunnat ja kirkon palvelut
• anonyymiuden takaavat puhelin- ja nettipalvelut
• anonyymiuden takaavat vertaistukiryhmät
• Suomen rajojen ulkopuolella esim. Virossa sijaitsevat hoitopalvelut
• kunnallisista toimijoista riippumattomat yksityiset terapiapalvelut​​

1. http://www.lokakuunliike.com/lokakuun-liike.html
2. http://www.lokakuunliike.com/opasinfo.html
3. http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/pieni-opas-eri-tilanteisiin-lastensuojelun-kanssa
4. http://www.pesue.org
5. http://rikotutperheet.oikosulku.net
6. https://www.facebook.com/hol.huostaanotetutlainvastaisesti/
7. https://pelastakaaperheet.wordpress.com
8. http://www.sukupuu.fi
9. http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelun-porttiteoria-avunpyynto-avautuminen-ja-lasu-asiakkuus-portteja-elinkautisiin

​

Vaarallisinta on se paha, joka sokeasti uskoo itsensä hyväksi. – Martti Lindqvist (1945-2004).

Osa sosiaalityön dokumentoinnista ja työ- ja tutkimuskäytännöistä täyttää vihapuheen kriteerit

Olisi naivia kuvitella, ettei vihapuhetta esiinny sosiaalityöntekijöillä, varsinkin kun byrokraattinen kaikkivoipaisuus antaa siihen rajattomat mahdollisuudet ilman paljastumisen tai rangaistuksen riskiä.
​
Osa sosiaalityön asiakastyöstä, dokumentoinnista ja työ- ja tutkimusmenetelmistä voidaan luokitella vihapuheeksi. Ne täyttävät panettelun ja solvaamisen määritelmät ja tunnusmerkistön. Myös median tapa julkaista poliitikkojen ja lastensuojelun asenteellista ja väärää tietoa asiakkaista levittävät mielipiteet uutisina ilman lähdetarkastuksia tai- kritiiikkiä täyttävät vihapuheen levittämisen määritelmän. Jostain syystä julkisuudessa ei kuitenkaan käydä keskustelua sosiaalityön vihapuheesta eikä panettelun ja solvaamisen roolista ja keskeisyydestä asiakastyössä. 

Vihapuheelle tyypillistä on, että se pyrkii kieltämään kohteensa ihmisyyden ja arvon. Tässä merkityksessä sosiaalialan huoli- ja riskidiskurssiin perustuvat koulutukset voi tulkita vihapuheeksi, joissa lähimmäisistä ja kanssaeläjistä, Virtasista ja Korhosista harjoitellaan puhumaan huonona aineksena, riskiperheinä ja lapsen kasvun ja kehityksen vaarantavina riskiolosuhteina. Sosiaalialan koulutusten ansiosta vanhempia ja lapsia ei kyetä näkemään palveluun, oikeusturvaan tai asialliseen kohteluun oikeutettuina kansalaisina ja ihmisinä vaan epäiltävinä vaaratekijöinä ja riskeinä, joista on lupa tehdä huoliluokituksia, riskiarvioita, diagnooseja ja rikosepäilyjä hatarin ja laittomin perustein.

Lastensuojelu toimii edelleen häiriö- orientaatiolla, joka voi helposti kääntyä syrjinnäksi ja leimaamiseksi. Dosentti Matti Rimpelän mukaan sosiaalityön asiantuntijat haluavat puhua vain toisilleen- asiakkuuksien välityksellä. Lastensuojelun konsultaatiot ja päätökset tehdään usein vanhempien ja lasten selän takana näitä tapaamatta.

Moniammatillisessa työssä kootaan ja kierrätetään tarkistamattomia ja leimaavia oletuksia perheiden puutteista perheenjäsenille kertomatta. Asiakastyössä niin nuoret kuin vanhemmat ovat raportoineet pelkäävänsä, tuntevansa huostaanoton uhkaa ja kertoneet joutuneensa pelottelun ja uhkailujen kohteeksi.

Sosiaalityön asiakasdokumentaatio täyttää monin paikoin niin vihapuheen kuin kunnianloukkauksen tunnusmerkistön, samoin moniammatillinen puhe. 

Suomalaisilla sosiaalityöntekijöillä on todettu skandinavian kovimmat asenteet köyhyyttä kohtaan, jota he pitävät itseaiheutettuna. Sosiaalityössä on luvallista puhua esim. ongelmien ylisukupolvisesta periytymisestä, riskiperheistä ja huonosta sosiaalisesta perimästä.
 
Huoliluokitteluista ja yrityksistä sommitella asiakkaille erilaisia häiriöitä ja diagnooseja on tullut viranomaishuvia ja laillista solvaamista. Lastensuojelussa virkailijoiden mutu-diagnooseja asiakkaista käytetään virkailjoiden keskinäisen yhteisöllisyyden rakentamiseen vaikka pelkkä mt- epäily estää usein myös asiakkaan somaattisten vaivojen hoidon terveydenhuollossa. "Kenties huoliluokittelu tarjoaa jonkinlaista yhteisöllistä liimaa; kukaties koetaan yhteisyyttä, kun päästään tekemään ja jakamaan "amatööridiagnooseja" huolikäsitteitä kääntäen, Tom Arnkil ja Kai Alhanen arvioivat. 

Sosiaalityön asenteelliset ja virheellisiin teorioihin perustuvat työ- ja tutkimusmenetelmät näyttävät tuottavan asenteellisia, vihapuheen tunnusmerkistön täyttäviä puhuntoja ja kirjauksia. Täysin oma vihapuheen muoto ovat lastensuojelulaitosten tuottamat perustelut asiakkaiden pitämiseksi laitosten laskutuksessa. 

Vihapuhetta voi arvioida sen kohdevalikoinnin, toiminnan motiivin ja seurausten perusteella. Pikaistuksissa kirjoitettu loukkaava lause on eri asia kuin kokonaiseen väestönosaan kohdistuvan vihan edistämisen ja oikeuttamisen ideologia. Asiakkaan tokaisulla on aivan eri tarkoituksellisuuden aste ja vaikutukset kuin vaikkapa yliopistojen ja Palmenian käyttämällä ja sosiaalityön opiskelijoiden siteeraamalla luokituksella lastensuojelua käyttävistä perheistä. 

Jos asiakas kutsuu palaverissa virkailijaa saa****n sosiaaliämmäksi, hän pahoittaa virkailijan mielen hetkeksi mutta ei aiheuta tämän tulevaisuutta hankaloittavaa ketjureaktiota tai sitä, että virkailijaa nimiteltäisiin ja kohdeltaisiin halveksuvasti kaikissa muissakin paikoissa ja tulevissa kohtaamisissa. Jos sosiaalityöntekijä leimaa toimenpiteitään vastustavan nuoren asiakasrekisteriin psyykkisesti häiriintyneeksi, sillä on koko elämänmittaisia vaikutuksia nuoren koulutus- ja terveydenhoitomahdollisuuksiin, vakuutusturvaan ja kohteluun palvelujärjestelmässä. 

Vihapuheeksi kutsutaan vain puhetta, jota sosiaalityöntekijät vihaavat

Sosiaalityön tiedonmuodostus, uutisointi, oikeudenkäyttö ja laillisuusvalvonta on perinteisesti perustunut sille, mitä sosiaalityön johto ja työntekijät väittävät tapahtuneen eikä sille, mitä todellisuudessa tapahtui.
Tilanne, jossa asiakkaat voivat esittää omat havaintonsa tapahtumien kulusta sensuroimatta isolle yleisölle on historiallisesti täysin uusi- ja herättää ankaraa vastustusta niin sosiaalityön johdossa kuin työntekijöissä. 

Sosiaalityöntekijät ovatkin sosialisoineet vihapuheen käsitteen omaan käyttöönsä ja tarkoituksiinsa. Sillä tarkoitetaan puhetta, jota sosiaalityöntekijät vihaavat eli asiakkaiden kuvauksia ja taltiointeja virkailijoiden usein lainvastaisesta toiminnasta ja asiakkaiden kokemasta vääryydestä; ”Yksi (vihapuhe) kirjoituspyyntöön vastanneista kertoi asiakkailla olleen ennen sosiaalista mediaakin keinoja levittää tietoa kokemastaan vääryydestä, eikä siten katso sosiaalisen median tuoneen esiin mitään uutta ilmiötä. Ihmiset ovat osanneet olla ennen sosiaalista mediaakin hankalia ja vihapuhetta on esiintynyt asiakastilanteissa” (Tenkanen, 2015, 56) .

Lastensuojelun julkisuuskuvaa tutkinut Laura Tiitinen puhuu sosiaalityöhön kohdistuvasta vihapuheesta ja leimaa lukuisten asiakkaiden, palvelujärjestelmässä työskentelevien ammattilaisten sekä valvontaviraomaisten ( mm. Valvira ) toistuvat havainnot psykiatrisen avuntarpeen ja hoitokontaktin käyttämisestä laittomasti huostaanoton perusteluna tietämättömyydeksi, kertakokemuksiksi, huhuiksi ja ennakkoluuloiksi- lastensuojelun katteettomaksi kuvitellun huonon maineen rakentamiseksi. 

Sosiaalityön ammattiryhmä on muita ammattiryhmiä alttiimpi kritiikin kohteelle, koska työntekijöille ei ole toimivaa valvontaa tai vastuu- ja korvausvelvoitteita väärinkäytöksistään ja suljettujen ovien takana julkisen vallan mandaatti kääntyy usein yksityisen mielivallan harjoittamiseksi. 

Sosiaalityössä työntekijät ovat näkevinään vihapuhetta kaikkialla ja sekoittavat jatkuvasti vihaisen puheen ja vihapuheen. He ovat ottaneet oikeudekseen nimittää puuttumista ja rangaistusta vaativaksi vihapuheeksi lastensuojelun imagonkiillotushankkeista poikkeavaa puhetta; vihaista puhetta sosiaalityöntekijöistä ja raportointia virkavirheistä ja laittomista käytännöistä. Ne eivät kuitenkaan vielä ole vihapuhetta. Toimittaja Atlas Saarikoski sanoo, että pelkkä vihan tunteeseen keskittyminen vie harhaan. Kysymys on yhteiskunnallisista valtarakenteista. Vääryydestä pitää voida suuttua. Jos joku homo suuttuu homofobiasta, ei häntä pidä tuomita vihapuheesta, sanoo Saarikoski.

Miksi asiakkaan omaan ajatteluun ja kokemukseen pohjautuva hyvin perusteltu kritiikki koetaan sosiaalityössä vihapuheeksi? Etsitäänkö sosiaalityössä ajatusrikollisia? Onko ajattelu jo itsessään rikos vai vain väärä mielipide? 
 Miksi vihapuheesta puhutaan vain asiakkaiden puheena vaikka monet sosiaalityön toimintakäytännöt ja jotkut tutkimukset ja kurssimateriaalit täyttävät vihapuheen tunnusmerkistön ( tarkoituksellinen, vakavia haittoja ja pitkäkestoisia kielteisiä seurauksia tuottava kokonaiseen väestönosaan kohdistuva solvaaminen, panettelu ja vihan levittäminen). 


Nimeämällä asiakkaiden kertomat vihapuheeksi estetään epäkohtien julkitulo ja tutkiminen

Asiakkaiden kokemusten käsitteleminen ja tutkiminen vihapuheena mitätöi, patologisoi ja vaientaa asiakkaiden viestin ja äänen, estää palvelujärjestelmän epäkohtien julkitulon ja korjaamisen, tuottaa vääriä korjaus- ja puuttumistoimia ja on sosiaalityön ammattietiikan vastaista. 

Asiakkaiden puhetta luokitellaan vihapuheeksi, koska se siirtää huomion rakenteellisista ongelmista yksilöihin, hankaloittaa epäkohdista raportointia ja vaientaa puhujan. Luokittelemalla asiakkaiden tieto ja kokemukset vihapuheeksi voidaan kiistää asiakkaiden sosiaalityön rakenteellisia epäkohtia koskevien havaintojen ja kokemusten totuusarvo ja mitätöidä puhujien uskottavuus havaintojentekijöinä ja puhujina.
Samalla voidaan kiistää asiakkaiden puhetta kuulevien ja uskovien arvostelukyky ja uskottavuus ja minimoida potentiaalisten epäkohdista kuulijoiden määrä.

Leimaamalla asiakaskokemukset "vihapuheeksi" niitä ei tarvitse tutkia kokemuksina palvelujärjestelmästä vaan ainoastaan diskurssina; vihapuheen ilmentyminä.
Vihapuhe- syytöksellä voidaan kiistää ja tahrata puhujan motiivi puhua esim. oikeusturvan edistäminen ja essentialisoida, mitätöidä ja patologisoida oikeutettu suuttumus epäkohdista sisäsyntyiseksi vihaksi ja vihaamiseksi, jolloin suuttumusta aiheuttaviin epäkohtiin ei tarvitse puuttua.
Kategorisoimalla kokemuksistaan kertova vihapuhajaksi voidaan rangaista puhujaa ja / tai hänen perhettään henkilökohtaisesti epäkohtien ja niihin syyllistyneiden virkailijoiden nimeämisestä ja lietsoa syrjivää toimintaa " vihapuhujia" kohtaan.
Asiakaspuheen mitätöinti vihapuheeksi on sosiaalityöntekijöiden taktinen temppu ja yritys määritellä yksin se agenda, jota on relevanttia kuulla ja tutkia. Se on keino hankkia valtaa ja kyllästää vallan ja viestinnän kentät omalla agendalla ja edunvalvonnalla.
Sen avulla hankitaan itselle uhristatus, ansaitsematonta huomiota, sääliä ja kaikki omat virheet anteeksi.

Tarpeella leimata asiakkaiden lastensuojelukritiikki ja vihainen puhe vihapuheeksi on vakavia seurauksia sosiaalityön tutkimukseen ja työhön. Oletus tuntuu olevan, että lastensuojelun maine paranee, jos kritiikki saadaan pois julkisuudesta ja kriitikkoja rangaistua. Jotkut sosiaalityöntekijät päivystävät sosiaalisessa mediassa virka-aikanakin harjoittamassa osallistuvaa havainnointia ja odottamassa milloin voisivat hankkia asiakkaille kunnianloukkaus- tai muun syytteen Pelastakaa Lapset ry:n lakimiespalvelun avustuksella.


Asiakkaiden ja sosiaalityöntekijöiden viha ja vihapuhe poikkeaa toisistaan- perusmuotoinen talio vs. medikalisoitu kosto

Sekä asiakkaat että sosiaalityöntekijät tuntevat vihaa mutta heidän vihansa ja vihapuheensa saa erilaisia ilmenemismuotoja ja niihin myös suhtaudutaan eri tavoin. Asiakkaiden viha realisoituu verkossa, sosiaalityöntekijöiden verkostoissa. Asiakkaiden vihapuhe yleensä tunnistaa ja tunnustaa subjektin ja objektin ”minä vihaan tuota ämmää joka ei toimi/ toiminut kuten haluan”, on tilanteista ja aikarajoitettua, se tunnistetaan helpommin vihapuheeksi ja perustuu toimivien oikeussuojakeinojen ja valitusreittien puutteessa turhautuvalle Talio- periaatteelle (Hammurabin laki), joka on mainettaan parempi: Talio tunnistaa vastavuoroisuuden, suhteellisuuden ja korvaavuuden, rajoittaa vihan/koston alkuperäiseen väärintekijään ja sopeuttaa vihan/ koston laajuuden koetun vääryyden laajuuteen: "työpaikka lähti alta määräämäsi perhekuntoutuksen takia- aion kammeta sinut virastasi". 

Sosiaalityöntekijöiden avointa vihan ilmaisua rajoittavat niin sukupuoli- ja ammattirooli kuin ammatillisuusihanne, siksi viha ilmaistaankin kätketysti ja piilotetaan hoivamotiiviin (psykoanalyyttisiin oletuksiin). Tutkija Aino Kääriäisen (2003, 165 – 166) mukaan sosiaalityöntekijät eivät halua kategorisoida asiakkaitaan suoraan vaan tekevät sen moniammatillisen ryhmän avulla, käyttämällä kategorisoinnissaan moniammatillisen ryhmän ääntä ja asiantuntijastatuksia (esim. psykiatri). 
Omat antipatiat ja vihantunteet siis sanoitetaan toisilla, hallinnollistetaan ja medikalisoidaan. Moniammatillisesta työryhmästä tulee sosiaalityöntekijän vihapuheen kuoro ja monistamo. Menettelytapa hävittää vastuun ja estää myös asiakkaiden valitusmahdollisuudet päätöksistä ja väärinkäytöksistä.

Sosiaalityöntekijää kritisoiva tai vastustava asiakasvanhempi leimataan helposti huonoksi vanhemmaksi ja psyykkisesti häiriintyneeksi ja leimaaminen ja vihapuhe kohdistetaan myös asiakkaan lapseen, josta halutaan etsiä ja löytää todisteita vanhemman huonosta vaikutuksesta, häiriintyneisyydestä ja kelvottomiksi oletetuista kotioloista. Sosiaalityön professori J.P. Roosin ja juristien Katarina Harjulahti- Sarainmaan ja Leeni Ikosen mukaan sijoituksia ja huostaanottoja käytetään lastensuojelussa myös kostona vanhempien niskuroinnista. Heidän mukaansa kaava on toistuvuudessaan yksitoikkoinen; virkailijaa vastustavaa äitiä, joka ei osaa tai halua miellyttää ja nöyristellä virkailijaa tarpeeksi rangaistaan lasten kautta.

Sosiaalityöntekijöiden viha ja vihapuhe perustuu kätketylle ja kielletylle kostonhimolle, joka piilottaa vihan subjektin ja objektin. Sosiaalityöntekijän tunne "minä vihaan tuota ämmää joka ei toimi/ toiminut kuten haluan " kääntyy muotoon " meillä on herännyt huoli lapsesta, jonka edun viranomaisvastainen äiti vaarantaa". Kosto kohdistuu Talio- periaatteen vastaisesti myös kostonkohteen perheeseen ja laajenee kostettavaa loukkausta/vääryyttä laajemmaksi kattaen nykyhetken lisäksi tulevaisuuden (75 vuotta arkistoitavat asiakaskirjaukset) ja sosiaalityöntekijä- asiakas- suhteen lisäksi lapsi-vanhempi- suhteen ja niin lapsen kuin vanhemman sosiaaliset suhteet, terveydenhoidon ja vakuutusturvan. Tyypillinen huostaanoton perustelu on: "Asiakkaan viranomaisvastaisuus on osoitus psyykkisestä häiriintyneisyydestä, joka vaarantaa lapsen kasvua ja kehitystä- haetaan huostaanottoa lapsen ja vanhemman vastustuksesta huolimatta."

Sosiaalityöntekijä voi siis paitsi kieltää ja kätkeä oman vihantunteensa, vihapuheensa ja kostonhalunsa ja laajentaa ne koskemaan kostonkohteen perhettä, myös patologisoida asiakkaan tunteman vihan ja pyrkiä vielä rankaisemaan asiakasta tämän tunteesta: "Pitkittyneet vihantunteet yksittäistä sosiaalityöntekijää kohtaan herättävät kysymyksiä, ymmärtääkö vanhempi, mikä on hyväksyttävää käytöstä, mikä hänen psyykkinen vointinsa on ja miten hän ymmärtää oman lapsensa parhaan (Tenkanen, 2015, 66-67)". Nykyaikaista lastensuojelulinjausta edustaa se, että huostaanoton jatkamisen perusteeksi kirjataan se, ettei vanhempi kykene hyväksymään huostaanottoa ja sijaishuollon jatkumista.

Paha piiloutuu vastakohtaansa

Eetikko Martti Linqvist (2004) väittää, että auttajien olisi erityisen tärkeää tunnistaa oma varjonsa, jotta heidän ei tarvitsisi projisoida kieltämiään tunteitaan auttamisen kohteisiinsa. Lindqvistin mukaan on olemassa hyviä ihmisiä, mutta ei ihmistä, joka olisi kokonaan menettänyt kykynsä tehdä pahaa tai olla paha. Sellaisen luuleminen on vaarallista. Harhakuvitelma siitä, että ihminen, jokin instituutio, moraalinen järjestelmä tai yhteiskunta olisi kokonaan hyvä voi johtaa kaikkein suurimpaan pahuuteen. Jos uskoo liikaa omaan hyvyyteensä, on vaarassa sokeutua pahalle. Linqvisti korostaa, että pahalla on kyky naamioitua hyväksi ja se kätkeytyy usein vastakohtaansa.

Filosofi Hannah Arendtin mukaan moraaliltaan moitteettomat ihmiset, jotka noudattavat järjestyneen yhteiskunnan määrittelemiä velvollisuuksia, voivat arkitoimillaan aiheuttaa inhimillisen käsityskyvyn ylittävää pahaa. Tähän liittyy sokea totteleminen ja sääntöjen seuraaminen, velvollisuuden suorittaminen, oman toiminnan ylevöittäminen sekä vahva byrokratia. 1930-luvun Saksassa merkityksestä tyhjentyneiden sääntöjen seuraaminen johti tuhoamisleireille. Neuvostoliitossa työtoverit muuttuivat ilmiantajiksi ja naapurukset urkkijoiksi.

Järjestelmällistä väkivaltaa valmisteltiin ja valmistellaan yhä vihapuheella, joka mitätöi puheen kohteena olevat ihmiset ja väestönosat ongelmiksi, riskeiksi, huonommaksi ainekseksi, rasitteiksi ja turhiksi kulueriksi.
Kun viha on häivytetty kansakunnan, naisten ja lasten suojelun nimissä huoli-, riski-, puhtaus- ja puuttumispuheeksi ja ositettu toisistaan eriytyneiksi asetuksiksi, hallinnolliseksi ohjeiksi, suoritteiksi, kokouksiksi, kirjauksiksi, rajoitustoimiksi ja aikatauluiksi joukkotuhoaminen voi alkaa.

Pahan tekeminen tai rutinoitunut vihakäytäntö ei edellytä uskallusta kokea tai tunnistaa vihan tunnetta tai henkilökohtaista vihamotiivia.
​Adolf Eichmannilla ei omien sanojensa mukaan ollut henkilökohtaisesti mitään juutalaisia vastaan. Kunnon byrokraattina hän vain halusi suorittaa tehtävänsä loppuun.
​ Lasten turhan huostaanoton purkua vastustanut johtava sosiaalityöntekijä selitti vanhemmille, että tässä ei ole mitään henkilökohtaista. He vain haluavat katsoa asian loppuun asti. Valituksen menestyminen olisi kuitenkin johtanut siihen että lapsi, joka oli odottanut kotiin pääsyä jo vuosia olisi joutunut uudelleen huostaanotetuksi.(J.P. Roos, HS- blogi 9.2.2008).

Vain omien- ei toisten- kiellettyjen ja vihamieleisten ajatusten, impulssien ja tunteiden perusteellinen tunnistaminen, tunnustaminen ja tutkiminen tarjoaa vakuutuksen niiden toteuttamista ja täytäntöönpanoa vastaan. Mitä enemmän omaa pimeyttään tuntee, sen turvallisemmin sen kanssa voi tulla toimeen, ilman että kohtuuttomasti vahingoittaa toisia (Lindqvist 1990, 10). 

Aiheesta aiemmin: Mitä vihapuhe on?


Muita Lokakuun liikkeen uusia julkaisuja
​
☞ Puhejudoa epäkohtien korjaamisen sijaan​
☞ Kantelupäätös mm. Jupiterin asiaan
☞ ​Hyvä Outi Harju-Koskelin
☞ Virheellinen tolkullisuus
​☞ ​​Vihdoin! Norjan media tuo esille yksityiskohdat Bornariun perheen ja lastensuojelun välisestä tilanteesta
☞ ​Vallanvaihtoa ja mahdollisia muutosten tuulia ilmassa 
☞ ​Järjestelmällistä väkivaltaa, uskomushoitoja ja sosiaalihygieniaa
​☞ Vetoomus vieraannuttamista vastaan
☞ ​Porin Ankkuri- toiminnassa tietosuojarikkeitä- sosiaalityöntekijät kuin kotonaan poliisilaitoksella ☞ ​Väitteet seksuaalisesta hyväksikäytöstä Wickham Pointin lasten vastaanottokeskuksessa tutkittavana, kertovat lääkärit 
☞ Älkää jättäkö lastensuojelun arviointia ja kehittämistä sosiaalityöntekijöille!
☞ ​YLE: Tell us your story: Foster care in Finland
​☞ ​Auttaakko apua tarvitsevia? 

Muuta Lokakuun liikkeen sosiaalista syötettä

Sosiaalityön tiedonmuodostus, uutisointi, oikeudenkäyttö ja laillisuusvalvonta on perinteisesti perustunut sille, mitä sosiaalityön johto ja työntekijät väittävät tapahtuneen eikä sille, mitä todellisuudessa tapahtui.

Sosiaalityössä vihapuheeksi luokitellaan puhe, jota sosiaalityöntekijät vihaavat, eli asiakkaiden puhe ja kertoma sosiaalityön usein laittomista käytännöistä.

Asiakkaiden perustamia harvalukuisia internet- ja facebook- sivustoja leimataan sosiaalityössä “vihasivustoiksi”.

Viranomaisten väärinkäytöksille omat sivut perustanut isä kertoo: “Mulle tuli sosiaaliviranomaiselta puhelu, että nyt mä vien sulta tapaamiset, mä vien lapset, sulle ei jää mitään." Sosialiviranomainen alkoi syyttää isää oman lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, insestistä. Äiti oli veistellyt syytteet turvakodin johtajan tuella. Tuomiota isälle ei tullut, mutta lapset pidettiin hänestä etäällä. Kun insestisyytteet eivät enää purreet, isä leimattiin väkivaltaiseksi. Lapset eivät saaneet tavata isäänsä ilman valvontaa ja myöhemmin vain kaksi tuntia joka toinen viikko. Vuotta myöhemmin lastenpsykiatri antoi lausunnon, jonka mukaan isä olisi lapsille parempi huoltaja kuin näiden äiti. Nyt isä on lasten osa-aikainen huoltaja". ​

Sosiaalipolitiikan professori J.P. Roos on verrannut vanhempien ja sosiaalityöntekijöiden kertomia ja muistiinpanoja toisiinsa ja tullut siihen tulokseen, että asiakkaiden versio on yleensä lähempänä totuutta. Silti hallinto- oikeus lähtee olettamasta viranomaislausunnon oikeellisuudesta, jota ei tarvitse todistaa. 

En tiedä toistaiseksi ainuttakaan tapausta, jossa väärinkäytöksiin syyllistyneitä viranomaisia olisi tuomittu väärinkäytöksistään tai hyllytetty viroistaan. Harva on saanut edes huomautusta. Virat tuntuvat olevan ikuisia eikä asiakkailla ole tehokkaita oikeussuojakeinoja tai toimivia valitusreittejä. Ainoa keino estää tuhoisia tapahtumaketjuja toistumasta on varoittaa toisia vanhempia kertomalla oma kokemus. 

Sosiaalityön omat työ- ja viestintäkäytännöt, jotka täyttävät vihapuheesta usein ainakin solvaamisen ja panettelun tunnusmerkistön määritellään asiantuntija- tai erityisosaamiseksi. Samat työntekijät, jotka on vapautettu vastuusta "vihasivustojen" taakse kätkeytyvistä tragedioista käyvät kouluttamassa alalle haluavia ja luonnoimassa lastensuojeluseminaareissa. 

Lastensuojelukoneiston työntekijöitä koulutetaan väistämään vastuunsa asiakastyön kehittämisestä , selontekovelvollisuutensa ja tilivelvollisuutensa erilaisilla retorisilla kikoilla ja vuorovaikutusbluffeilla.
​Yksi tällainen kikka on leimata asiakkaiden puhe vihapuheeksi. 

Leimaamalla asiakaskokemukset "vihapuheeksi" niitä ei tarvitse tutkia kokemuksina palvelujärjestelmästä vaan ainoastaan diskurssina; oletetun sisäsyntyisen vihapuheen ilmentyminä. Silmänkääntötempun avulla voidaan kiistää niin sosiaalityön epäkohdat kuin epäkohdista puhujien ja kuulijoiden uskottavuus ja motiivit. Sen avulla sosiaalityöntekijöille hankitaan uhristatus, ansaitsematonta huomiota, sääliä ja kaikki virheet anteeksi.

Perustuslain yhdenvertaisuusperiaate ei toteudu, jos vihapuheeksi luokitellaan asiakkaan puuttuvia oikeussuojakeinoja ruotiva kirjoitus kohtelustaan muttei sosiaalityöntekijän 75 vuotta ilman oikaisuoikeutta säilytettävää valheellista kirjausta asiakkaasta perhesurman valmistelijana.

Tietosuoja joutuu outoon valoon, jos sen nojalla voidaan estää asiakkaita saamasta omia asiakirjamerkintöjään mutta sosiaalityöntekijät pääsevät varhaisen puuttumisen nimissä tutkimaan salassapidettävää poliisiaineistoa.

Kunnianloukkauslainsäädäntö joutuu naurunalaiseksi, jos sosiaalityöntekijä saa lainvastaisesti estää lasten ja vanhempien tapaamiset todistamattoman kunnianloukkausolettamansa perusteella ja raiskattu tyttö kirjataan itsetuhoiseksi prostitoiduksi, jotta hänet voidaan pitää lastensuojelulaitoksen julkisrahoitteisessa laskutuksessa.

​Tasavertaisuus lain edessä ei toteudu, jos yksityiselämää koskevan tiedon levittämiseksi katsotaan asiakkaan viimeinen yritys saada oikeutta videotaltiointinsa julkaisemalla mutta ei sosiaalityöntekijän sijoituspäätöksensä tueksi moniammatillisessa työryhmässä kierrättämiä yksityiskohtia ilman informointia tai lupaa hankituista äidin kahdenkymmenen vuoden takaisista terapiamerkinnöistä. 

Niin kauan kun sosiaalityön tiedonmuodostus, moniammatillinen työskentely, oikeudenkäyttö ja laillisuusvalvonta perustuu tosiseikkaselvittelyn sijaan siihen, mitä sosiaalityöntekijät kulloinkin kertovat, asiakkailla on oltava oikeus taltioida kaikki tapaamisensa.

Niin kauan kun sosiaalityön dokumentaatio perustuu tosiseikkojen sijaan yli 70 vuotta taltioitaviin fabrikoituihin syytekirjelmiin ja tietojen ja todisteiden manipulointiin ilman asiakkaille taattavaa oikaisumahdollisuutta, asiakkailla on oltava oikeus taltiointiensa avulla puhdistaa maineensa ja todistaa kirjausten valheellisuus. 

Lastensuojelun tuloksena asiakas usein menettää läheisensä, terveytensä ja ihmisen kasvonsa. Jäljelle jää vain ääni ja toive siitä, että joku jossakin kuulisi. 

Älkää uskoko valmiisiin lastensuojelun leimoihin päättäjät  ja oikeusoppineet vaan uskaltakaa ajatella, kuulla ja tutkia itse. Älkää vaientako heikoimpien ääntä. 

Vihapuhe - sarjan kaksi edellistä osaa

1. Mitä vihapuhe on?
2. Vihapuhe sosiaalityössä​​

Muita uusia Lokakuun liikkeen julkaisuja

☞ Sosiaalihuoltolain henkilökunnan ilmoitusvelvollisuuden esteet
☞ Turkulaisia vanhuksia pahoinpideltiin vuosia- kerro tietosi!
☞ Puhejudoa epäkohtien korjaamisen sijaan​
☞ Kantelupäätös mm. Jupiterin asiaan
☞ ​Hyvä Outi Harju-Koskelin
☞ Virheellinen tolkullisuus
​☞ ​​Vihdoin! Norjan media tuo esille yksityiskohdat Bornariun perheen ja lastensuojelun välisestä tilanteesta
☞ ​Vallanvaihtoa ja mahdollisia muutosten tuulia ilmassa 
☞ ​Järjestelmällistä väkivaltaa, uskomushoitoja ja sosiaalihygieniaa
​☞ Vetoomus vieraannuttamista vastaan
☞ ​Porin Ankkuri- toiminnassa tietosuojarikkeitä- sosiaalityöntekijät kuin kotonaan poliisilaitoksella 
☞ ​Väitteet seksuaalisesta hyväksikäytöstä Wickham Pointin lasten vastaanottokeskuksessa tutkittavana, kertovat lääkärit 
☞ Älkää jättäkö lastensuojelun arviointia ja kehittämistä sosiaalityöntekijöille!
☞ ​YLE: Tell us your story: Foster care in Finland
​☞ ​Auttaakko apua tarvitsevia?

LASTENSUOJELU - KOHTI ONNISTUMISIA. Eduskunnan Kansalaisinfossa järjetetään torstaina 18.2. klo 18-20 avoin keskustelutilaisuus koskien suomalaista lastensuojelua.
Perussuomalaisten järjestämässä keskustelutilaisuudessa pohditaan keinoja, joilla lastensuojelua viedään kohti onnistumisia. Panelisteina ovat kansanedustaja Tiina Elovaara, varatuomari Leeni Ikonen, lastensuojelutyöntekijä Mukhtar Abib ja dosentti, sosiaali- ja terveysministeriön neuvotteleva virkamies Riitta Burrell. Heitä haastattelee Pesue ry:n toiminnanjohtaja, toimittaja Maria Syvälä.

Lastensuojelusta on viime vuosina nostettu esiin lukuisia ongelmia. On puhuttu jopa ihmisoikeusloukkauksista. Miten saataisiin kehitettyä laadukas, palveluhenkinen ja koko perheen aidosti kohtaava auttamisjärjestelmä, joka vastaa nykyisiin tuentarpeisiin ja varmistaa asiakkaan oikeusturvan? Entä miten maahanmuuttokysymykset tulee huomioida lastensuojelussa?

Lastensuojelun asiakkaat ovat alan kokemusasiantuntijoita. Heidät tulee ottaa mukaan kehittämään ja arvioimaan tarjottuja palveluita sekä osaksi lastensuojelututkimusta. Uudistettu sosiaalihuoltolaki luotsaa nyt lastensuojelua oikeaan suuntaan. Mitä muuta tarvitaan, jotta Suomeen syntyisi tykätty, tuloksellinen ja laajaa luottamusta nauttiva lastensuojelu?

Kahvitarjoilu 17.30 alkaen.
Tervetuloa.

Aiheeseen liittyen: Muutos on alkanut lastensuojelussa

Uusia Lokakuun liikkeen julkaisuja

☞ ​Tekorikos vai tekemällä tehty rikosprosessi?​
☞ Työttömän oikeusturva heikko
☞ Puhejudoa epäkohtien korjaamisen sijaan​
☞ Kantelupäätös mm. Jupiterin asiaan
☞ ​Hyvä Outi Harju-Koskelin
☞ Virheellinen tolkullisuus
​☞ ​​Vihdoin! Norjan media tuo esille yksityiskohdat Bornariun perheen ja lastensuojelun välisestä tilanteesta
☞ ​Vallanvaihtoa ja mahdollisia muutosten tuulia ilmassa 
☞ ​Järjestelmällistä väkivaltaa, uskomushoitoja ja sosiaalihygieniaa
​☞ Vetoomus vieraannuttamista vastaan
☞ ​Porin Ankkuri- toiminnassa tietosuojarikkeitä- sosiaalityöntekijät kuin kotonaan poliisilaitoksella 
​☞ ​Väitteet seksuaalisesta hyväksikäytöstä Wickham Pointin lasten vastaanottokeskuksessa tutkittavana, kertovat lääkärit 
☞ Älkää jättäkö lastensuojelun arviointia ja kehittämistä sosiaalityöntekijöille!
☞ ​YLE: Tell us your story: Foster care in Finland
​☞ ​Auttaakko apua tarvitsevia?

 Turun sanomat uutisoi 18.2.2016 vanhusten vuosikausia jatkuneista pahoinpitelyistä Turun vanhuspsykiatriassa. Eduskunnan oikeusasiamies onkin todennut vanhustenhuollon lastensuojelun ohella Suomen vakavimmaksi ihmis- ja perusoikeusongelmaksi.
 ”Psykiatrialla on aina ollut kaksi todellisuutta – se mikä tapahtuu hoitokokouksessa ja toinen, mikä tapahtuu yöllä”, oli lähdemateriaalin mukaan Heikkilän silloinen kannanotto tapahtumiin. Kannanotto kuvaa erinomaisesti myös lastensuojelulaitosten kahta todellisuutta. 

Heikkilä kertoo tosin tarkoittaneensa, että yöllä vastaantulevia ongelmatilanteita pitäisi pystyä ennakoimaan päivällä.

1.1.2016 on tullut voimaan uusi laki sosiaalihuoltolain ilmoitusvelvollisuus, laki 48 § ja 49§ henkilökunnalle.

Laki velvoittaa työntekijöitä tekemään ilmoituksen esimiehelle, ja sitä kautta johdolle asiakkaan mahdollisesta huonosta kohtelusta, tai epäkohdista asiakasta kohtaan. Tähän tarkoitukseen on tehty lomake, jonka voi tarvittaessa täyttää. Lomakkeita tulee aina olla omavalvontasuunnitelmakansion liitteenä.

(Finlex) 48 §

Henkilökunnan ilmoitusvelvollisuus

Sosiaalihuollon henkilöstöön kuuluvan tai vastaavissa tehtävissä toimeksiantosuhteessa tai itsenäisenä ammatinharjoittajina toimivien henkilöiden on toimittava siten, että asiakkaalle annettavat sosiaalipalvelut toteutetaan laadukkaasti.
Edellä 1 momentissa tarkoitetun henkilön on ilmoitettava viipymättä toiminnasta vastaavalle henkilölle, jos hän tehtävissään huomaa tai saa tietoonsa epäkohdan tai ilmeisen epäkohdan uhan asiakkaan sosiaalihuollon toteuttamisessa. Ilmoituksen vastaanottaneen henkilön on ilmoitettava asiasta kunnan sosiaalihuollon johtavalle viranhaltijalle.
Ilmoitus voidaan tehdä salassapitosäännösten estämättä.
Kunnan ja yksityisen palveluntuottajan on tiedotettava henkilöstölleen ilmoitusvelvollisuudesta ja sen käyttöön liittyvistä asioista. Ilmoitusvelvollisuuden toteuttamista koskevat menettelyohjeet on sisällytettävä 47 §:ssä tarkoitettuun omavalvontasuunnitelmaan. Ilmoituksen tehneeseen henkilöön ei saa kohdistaa kielteisiä vastatoimia ilmoituksen seurauksena.

49 §
Toimenpiteet ilmoituksen johdosta
Edellä 48 §:n 2 momentissa tarkoitetun ilmoituksen vastaanottaneen henkilön tulee käynnistää toimet epäkohdan tai ilmeisen epäkohdan uhan poistamiseksi. Henkilön on ilmoitettava asiasta salassapitosäännösten estämättä aluehallintovirastolle, jos epäkohtaa tai ilmeisen epäkohdan uhkaa ei korjata viivytyksettä.
Aluehallintovirasto tai Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto voi antaa määräyksen epäkohdan poistamiseksi ja päättää sitä koskevista lisätoimenpiteistä siten kuin erikseen säädetään.
http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2014/20141301

Perusoikeuksien rajoittaminen ja kemiallinen pahoinpitely ovat väärinkäytöksiä, joista tulee ilmoittaa

Epäkohdalla tarkoitetaan esimerkiksi asiakasturvallisuudessa ilmeneviä puutteita , yksilön perusoikeuksien tosiasiallista rajoittamista vakiintuneita hoitokäytäntöjä suoritettaessa tai asiakkaaseen kohdistuvaa kaltoinkohtelua esim. fyysistä, psyykkistä tai kemiallista eli lääkkeillä aiheutettua kaltoinkohtelua.
Tällaisesta väärinkäytöksistä tulee toimittaa ilmoituslomake esimiehelle. Kun esimies saa tällaisen lomakkeen, tulee hänen kirjata annetun ilmoituksen päivämäärä, ja toimittaa tieto viipymättä yksikön johtajalle. AVI :n (Aluehallintovirasto) ja Valviran tulisi valvoa toimintaa, mutta todellisuudessa valvontaan ei ole resursseja. 

Henkilökunnan ilmoitusvelvollisuus kuulostaa hyvältä mutta toiminee vain paperilla. Lainlaatijoilta on unohtunut, että tosiasiassa monet sote-palvelujärjestelmät on jo alunperin kehitetty työntekijöiden- ei asiakkaiden edunvalvontaan. Niiden toiminta- ja hoitokäytännöt ovat jo itsessään asiakkaiden lainvastaista perusoikeuksien rajoittamista ja kaltoinkohtelua. Alalla on myös valtaisia johtamisen ja valvonnan ongelmia ( Alhanen, 2014) ja joillakin alueilla on yritetty valvontakaappauksia.

Elinikäiset virat ja irtisanomissuojat ovat mahdollistaneet tiettyjen yksiköiden kehittymisen jatkuvia laittomuuksia kuhiseviksi mielivallan pesiksi, joiden toimintaan sen paremmin asiakkailla kuin valvontaviranomaisilla ei ole mahdollisuuksia eikä toimivia välineitä puuttua. Kollegan tai johdon väärinkäytöksiin puuttuja menettää vain virkansa ja joutuu vaientamisyritysten ja kostotoimien kohteeksi, joita tuskin ehkäisee sinänsä hyväätarkoittava lause "ilmoituksen tehneeseen henkilöön ei saa kohdistaa kielteisiä vastatoimia ilmoituksen seurauksena".

Tällaisissa yksiköissä ei ole eikä voi olla työtoveruutta. Siellä on vain rikoskumppanuutta.
Päätökset tehdään sokkona asiakkaita tapaamatta ja vain kollegan/ johdon sanaan ja fabrikoituihin asiakirjoihin luottaen. 

Johdon tai kollegoiden väärinkäytöksiin puuttuminen on tehty käytännössä mahdottomaksi. Ammattieettisiin ohjeistuksiin sitoutuneelle lainkuuliaiselle työntekijälle jää vain mahdollisuus äänestää jaloillaan eli sanoutua irti ja vaihtaa työpaikkaa, joka tehdään yleensä ansiosidonnaiseen oikeuttavan aikarajan täytyttyä. Siksi sosiaalialalla on niin suuri vaihtuvuus.

Vanhemmat työntekijät ovat usein mädän toimintakulttuurin läpitunkemia ja heidän osaamisensa voi rajoittua taitoon välttää oikeusviranomaisten puuttuminen omaan työhön harhaanjohtavia asiakirjoja tuottamalla. Heiltä voi puuttua niin tarvittava tietoperusta, yhteistyö- ja vuorovaikutustaidot kuin lainsäädännön ja eettisten ohjeiden tuntemus. Asiakas- tai hoitotyössä heidän neuvoihinsa ja ohjeistuksiinsa luottaminen ilman vastuuvapauden takaavia fabrikoituja asiakirjoja voi saattaa uuden työntekijän vakaviin vaikeuksiin.

Joissakin sote-yksiköissä työhönperehdytys tarkoittaakin tosiasiassa perusturvarikollisuuteen indoktrinointia; kollektiivirikoksiin osallistumista ja ohjeistusta asiakirjojen fabrikointiin.

Jokainen pitempään tietyissä mielivaltaisissa yksiköissä toiminut työntekijä on sotkeentunut joko suoraan itse tai välillisesti työparin tai moniammatillisen työryhmän kautta johonkin laittomuuteen; tyypillisimmin kollegan tai johdon väärinkäytöksiä koskevan ilmoitus- ja puuttumisvelvollisuutensa laiminlyöntiin , asiakirjafabrikointiin ja asiakkaiden kaltoinkohteluun ja syrjäyttämiseen.

Mitä enemmän palveluvuosia, sitä isomman asiakirjaväärennöksistä ja kaltoinkohdelluista asiakkaista/potilaista koostuvan tunkion päällä istuu. Kun tunkio alkaa haista tai uhkaa täyttää koko yksikön, luvassa on yleensä ylennys, siirto toiseen toimistoon tai eläkkeelle, kutsu luennoimaan asiantuntijapäiville tai palkinto ” pitkäaikaisesta ja ansiokkaasta työstä ”. 
Toimintakulttuurin epäkohdista raportoinnin sijaan palveluyksiköissä pyritään tekemään valvontaviranomaisista samaa kahvipöytäseuruetta ja toivotaan, että lannistetut ja pahoinpidellyt asiakkaat kuolisivat pois ennenkuin ehtivät kertoa kohtelustaan julkisesti. 

Yllättäen huonoiksi leimatuilla alueilla ja kiireisissä sosiaalitoimistoissa, joissa asiakkailla on ihan oikeita ongelmia työn laatu ja työntekijöiden yhteishenki voikin olla hyvää. Työnteko pitää poissa pahanteosta ja lainmukainen toiminta on kustannustehokkaampaa ja pysyy aikarajoissa laitonta paremmin.

Pahimpia mielivallan pesäkkeitä sosiaalityössä ovat hyvien alueiden tai pikkukaupunkien yksiköt, jotka harjoittavat raivokasta asiakashankintaa saadakseen työntekijöilleen ”kokemusta vaativasta lastensuojelutyöstä” ja määrärahansa ja virkansa säilytettyä. Näiden toimistojen suojatyöpaikoissa voi pesiä täysin ammattitaidottomia työntekijöitä, jotka muodostavat vakavan riskin niin kuntalaisille , kollegoilleen kuin koko kansantaloudelle.

Asiakas on koekaniini, jonka on kyllä helppo päästä sisään järjestelmään mutta mahdotonta päästä sieltä pois. Alueen vauraus ei takaa sitä, että asiakas saisi tarvitsemaansa palvelua, päinvastoin. Tarpeenmukainen tukihan auttaisi asiakkaan omilleen ja riippumattomaksi eikä emansipaatio hyödytä työntekijöiden ja sijaishuollon edunvalvontaan luotua järjestelmää. Näissä toimistoissa työntekijät toimivat kuin takapajuloiden raiskaajat, jotka uhrinsa häpäistyään yrittävät vielä pakottaa tämän naimisiin tämän kanssaan. 

Omavalvonta, hallinto- oikeusmenettely ja työntekijöiden koulutus laillisuusvalvonnan kompastuskivinä

Moniammatillisessa yhteistyössä tuntuvat häviävän perustehtävän, vuorovaikutuksen ja vastuun lisäksi myös ammattilaisten yhteistyöprosesseissaan tekemät rikokset, jotka päätyvät harvoin tutkintaan. Yleensä moniammatillinen viranomaissuojelu toteutetaan siten, että
a) Esitutkinta estetään (yleensä perustelemattomalla "ei aihetta epäillä rikosta"-päätöksellä). 
b) Jos teko päätyy syyteharkintaan, syyttäjä tekee syyttämättä jättämispäätöksen, josta ei ulkopuoliselle selviä mitään niistä todellisista syistä, jotka tämän päätöksen aiheuttivat. 
c) Viimeistään oikeuslaitoksessa viranomainen vapautetaan ja tämän jälkeen valituksen tutkiminen estetään tarvittaessa joka valitusasteessa. 

Sosiaalihuollon laillisuusvalvonnan siirtäminen omavalvonnaksi ja suorittavien työntekijöiden harteille tarkoittaa, ettei laittomuuksiin halutakaan puuttua. 

Jotta ilmoitusvelvollisuus toimisi, sitä varten olisi pitänyt luoda valtakunnallinen paikallistasot ohittava valvonta- ja seurantajärjestelmä ja tehokkaita sanktioita esim. julkiset merkinnät palveluntuottajille toistuvista väärinkäytöksistä. 

Vielä suurempi laillisuusvalvonnan este on riippumattoman tuomioistuimen roolinsa sosiaalityöntekijöiden kumileimasimeksi vaihtanut hallinto- oikeus ja sosiaalialan koulutus, jonka ansiosta epäkohtia ei opita edes tunnistamaan saati tunnustamaan epäkohdiksi.

Sosionomit ja sosiaalityöntekijät saavat usein koulutuksensa, opinnäytetyörahoituksensa ja harjoittelu- ja työpaikkansa tutkimattomilta ja valvomattomilta lapsibisnesyrittäjiltä ja -järjestöiltä. 
Heille annettu opetus tähtää yritysten kasvutavoitteiden toteutumiseen eli heitä kannustetaan lastensuojelubisneksen asiakashankintaan, tuottamaan huostaanotot ja ala-arvoisen "puuttumisen" oikeuttavaa huolipuhetta ja tarkkailemaan ja luokittelemaan asiakkaita auttamisen sijaan.
Koulutuksen ansiosta vanhempia ja lapsia ei kyetä näkemään palveluun, oikeusturvaan tai asialliseen kohteluun oikeutettuina kansalaisina ja ihmisinä vaan ainoastaan epäiltävinä vaaratekijöinä ja riskeinä, joista on lupa tehdä huoliluokituksia, riskiarvioita, diagnooseja ja rikosepäilyjä hatarin ja laittomin perustein.
Huolien, riskien ja vuorovaikutuksen arviointimenetelmät ja koulutukset myös sivuuttavat tieteellisen tutkimuksen eivätkä tunnista viranomaisten omien ennakkoluulojen, häiriö-orientaation ja epäeettisten ja vaurioittavien toimintakäytäntöjen vaikutuksia perheiden hyvinvointiin.

Koulutusputket pullauttavat kentälle teflonpintaisia ja hybriksensä humaltamia urakiipijöitä, joiden ahneus, itsekkyys ja empatiakyvyttömyys saattaa olla ylisukupolvisesti periytynyttä. Eettisten periaatteiden syvällinen sisäistäminen taas edellyttäisi nöyryyttä, valmiutta kuulla ja oppia ja omakohtaista kokemusta syrjinnän vaikutuksista. Ei olisikaan hassumpi ajatus kiintiöidä osaa mielenterveys- ja lastensuojelutyön viroista kokemusasiantuntijoille.

Historian valossa ystävällismielinen ja sinisilmäinen ennakkoasenne lastensuojelun tai psykiatrian ammattilaisia ja laitoksia kohtaan on hulluutta. On yksinkertaisesti edesvastuutonta luottaa asiantuntijoiksi itsensä aateloineiden omavalvontaan suljettujen ovien takana. Valta rappeuttaa aina- erityisesti valvomaton valta. Byrokraattinen kaikkivoipaisuus, korvausvelvoitevapaus laiminlyönneistä , olematon valvonta ja salassapito on asiakkaille hengenvaarallinen yhtälö.

Niin kauan kuin sosiaalityön ja psykiatrian tiedonmuodostus, oikeudenkäyttö ja laillisuusvalvonta saa perustua sille, mitä johto ja työntekijät väittävät tapahtuneen eikä sille, mitä todellisuudessa tapahtui, asiakkaiden perus- ja ihmisoikeudet eivät tule toteutumaan. 

Lokakuun liikkeellä on ollut anonyymi ilmoitusmahdollisuus sosiaalialan väärinkäytöksistä jo ennen uutta lakia. Voit ilmoittaa epäkohdista ja laittomista käytännöistä anonyymisti tänne: Ammattilainen - Ilmoita laiton käytäntö

Aiheeseen liittyen: Turkulaisia vanhuksia pahoinpideltiin vuosia- kerro tietosi!

Lue myös: 
​
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vihapuhe-sosiaalityossa
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/miksi-seksuaalista-vakivaltaa-hoidetaan-huostaanotoilla
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-paadytaan-mielisairaalapotilaaksi
https://blogbook.fi/juhakurvinen/tositarinoita-hullujenhuoneelta/
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sosiaalityonpsykiatrian-palvelujarjestelmia-ei-tehty-asiakkaille-vaan-mm-keskiluokkaisten-rouvien-paistattelupaikaksi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ketipinorin-vaaroista-vaietaan-suomessa
http://www.lokakuunliike.com/laulavan-uutisankkurin-blogi/ssri-hiljaiset-sivuoireet
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/sinivalkoinen-painajainen-huostanuorta-riisutettiin-alasti-mink-jlkeen-suomalainen-auttamisjrjestelm-on-tehnyt-kaikkensa-syrjyttkseen-nuoren-aikuisen
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-moniammatillinen-yhteistyo-havittaa-niin-vuorovaikutuksen-kuin-vastuunhttp://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/nevalanmaen-perhekodit-oy-avin-valvontaan
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/sinivalkoinen-painajainen-osa-ii-ihme-ja-kummahttp://www.lokakuunliike.com/leeni-ikosen-blogi/lastensuojelulapsen-kuolema
http://www.lokakuunliike.com/leeni-ikosen-blogi/lastensuojelulapsen-kuolema-2
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/voi-kurkkia-vanhempien-kuntoutusta-vai-valvontaa
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/yksi-syrjaytetty-nuori-tuottaa-syrjayttajilleen-miljoonan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/stop-haminan-stoppari
http://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/perhekuntoutuksen-lyhyt-oppimaara
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-2-fabrikoitu-lastensuojelulausunto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/oulussa-on-jalleen-haettu-kirkkoturvaa-lastensuojelun-mielivallan-vuoksi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuomittu-sijaisaiti-toimi-lastensuojelun-luottamustehtavissa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/edunvalvontaa-tuusulassa-puolueetonta-vai-ei
http://www.lokakuunliike.com/haudatut-tarinat-blogi/sijaishuolto-kaltoinkohteli-romanilapsia
http://www.lokakuunliike.com/kauhutarina-blogi/kristan-tarina-ii-kahden-psykiatrin-eriavat-nakemykset

Potilaita pahoinpideltiin vuosien ajan Turussa

Potilaiden tiedottomaksi ylilääkitsemistä, nöyryyttämistä ja fyysisiä pahoinpitelyjä, laittomia pakkoeristyksiä ja lääkevarkauksia. Tällaista oli arki vanhuspsykiatrian suljetulla G1-osastolla Turun kaupunginsairaalassa.

Näin Turun Sanomat uutisoi 18.2.2016 turkulaisten vanhusten pahoinpitelyistä. Lehden mukaan "väkivalta G1-osastolla tapahtui arkirutiinien lomassa, kun hoitaja vei veltoksi lääkittyä potilasta suihkuun tai huoneeseen. 
Se oli tarkoituksellisen kovakouraista repimistä ja riuhtomista. Potilaan pään ja jalkojen kolhimista sängyn kaiteisiin. Erittäin rajua tarttumista, potilaan tönimistä ja heittämistä lattialle.

Turun Sanomien tiedossa on myös yksi suoranainen pahoinpitely, jossa hoitaja hakkasi potilasta nyrkeillä. Lähteiden mukaan potilaat yrittivät kertoa mustelmistaan hoitajille ja lääkäreille. Hoitajat vaiensivat potilaat vähättelemällä näiden puheita sekaviksi ja psykoottisiksi.Turun Sanomien tiedot perustuvat lukuisiin lähteisiin, joista osa on kirjallisia. Lähteinä ei ole käytetty potilaita. Tiedot perustuvat vuosien 2009–2014 tapahtumiin. 

Turun kaupunginsairaalan vanhuspsykiatrian G1-osasto on suljettu osasto. Potilaat ovat yli 65-vuotiaita pakkohoitoa tarvitsevia akuutteja mielenterveyspotilaita. Osasto on 15-paikkainen, mutta potilaita siellä on tarpeesta riippuen yhtä aikaa tyypillisesti 8–20.

Osastolla G1 poljettiin vuosikaudet potilaiden ihmisoikeuksia. Väärinkäytökset olivat niin vakavia, että Turun psykiatrian johdossa keskusteltiin henkilökunnan irtisanomisista.

Ketään ei kuitenkaan irtisanottu eikä valvontaviranomaiselle ilmoitettu ongelmista. Lähteiden mukaan laittomuudet saivat jatkua johdon suojeluksessa.

Iso osa ilmi tulleista väärinkäytöksistä olisi kuulunut poliisin tutkittaviksi. 

Poliisille kaupunki kertoo ilmoittaneensa vain lääkevarkaudet, mutta prosessin etenemistä ei seurattu lainkaan. Jutut eivät päätyneet koskaan tuomioistuimeen.

Turun Sanomien lähteiden mukaan Turun psykiatrian johtaja kielsi kertomasta väärinkäytöksistä valvontaviranomaisille. Käytäntöjä kritisoineet tai niihin puuttuneet hoitotyöntekijät yhteisö vaiensi pelolla. Moni pitää edelleenkin suunsa kiinni työpaikan ja toimeentulon menettämisen pelossa.

”Jos et saatana ota sitä lääkettä, haen aseen ja ammun sinut.” Esimerkiksi tällä tavalla yksi hoitajista puhutteli vanhuspotilasta. Vastaavia esimerkkejä julmuuksista ja laiminlyönneistä on runsaasti.Potilaat ylilääkittiin säännönmukaisesti öiksi lääkärin tietämättä, jotta yövuorossa olevat hoitajat saattoivat nukkua. Ylilääkitsemisellä tarkoitetaan vähintään tupla-annosta rauhoittavia.

Yöhoitajat nukkuivat 4–6 tunnin yöunet työvuorossaan, mikä oli vakiintunut tapa. Nukkuminen työvuorossa on psykiatrisilla osastoilla ehdottomasti kiellettyä.

Vuonna 2012 aamuvuoron hoitajat löysivät G1-osaston potilaan loukkaantuneena verilammikosta makaamasta. Vanhus oli kaatunut ja lyönyt päänsä, kun yöhoitaja nukkui.

Syyllinen sai rangaistukseksi puhuttelun. Hoitajien yönukkuminen kuitenkin jatkui, ja vessareissuilla eksyneet dementikkopotilaat kyykistelivät tarpeillaan osaston nurkissa.

Lääkkeitä osastolla kului jatkuvasti jopa kolminkertainen määrä siihen verrattuna, mitä lääkärit olivat potilaille määränneet. Osaa huumausaineiksi luokiteltavien lääkkeiden hävikistä selittää jatkuva potilaiden ylilääkitseminen, loppua lääkevarkaudet.

Potilaille syötettiin myös vanhentuneita lääkkeitä.

Turun Sanomien tietojen mukaan G1-osastolla hoitajat eristivät potilaita mielivaltaisesti erityisesti öiksi ilman lääkärin lupaa. Tämä oli jopa viikoittaista. Virikkeettömään tilaan sulkeminen on yksi psykiatrinen hoitokeino, mutta sen määräämisestä voi päättää ainoastaan lääkäri.

Turun Sanomien lähteiden mukaan peräti puolet G1-osaston potilaista oli dementikkoja, vaikka dementia ei ole mielisairaus. 

Oli tavallista, että Turun kaupunginsairaalan lääkäri oli kirjannut suljetulle osastolle määräämisen syyksi sen, että ”sisätautien osastoilla ei ole tilaa”.

Lain mukaan ihmisen vapautta voidaan rajoittaa vain erityisen painavin perustein. Lyhytkin laillinen lääketieteellinen vapaudenriisto edellyttää, että henkilöä epäillään psykoottiseksi.

Lääkäri voi määrätä ihmisen psykiatriseen tarkkailuun vain laissa määritellyin kriteerein. Maksimissaan neljä vuorokautta kestävä tarkkailu edellyttää aikuisella ihmisellä epäilyä psykoositason mielisairaudesta.

Kaiken kaikkiaan kuva G1-osaston potilaille tarjoamasta hoidosta on surkea. 
Työvuoronsa valtaosa G1-osaston hoitajista vietti tietokoneella pelaten, kahvilla, tupakalla, kansliassa tai nukkuen. Pakkohoidon tarpeen arvioimiseksi tarkkailtavaksi määrättyjä potilaita ei juurikaan tarkkailtu, hoito oli lähinnä lääkkeiden syöttämistä.

Turun Sanomien selvitys keskittyi osastoon G1. Selvityksen aikana kuitenkin ilmeni, että myös Turun kaupunginsairaalan kolmella muulla psykiatrisella suljetulla osastolla on esiintynyt vastaavan kaltaisia väärinkäytöksiä. Väärinkäytöksiä tapahtuu lähdemateriaalin mukaan edelleen.
Rebekka Härkönen

TURUN KAUPUNKI: ASIASSA TEHTIIN SELVÄ VIRHE

Turun kaupunki myöntää jättäneensä ilmoittamatta osastolla G1 tapahtuneista väärinkäytöksistä valvontaviranomaiselle eli Valviralle. Kaupungin hyvinvointitoimialan johtajan Riitta Liuksan mukaan asiassa tehtiin selvä virhe.
– Meillä ei ole yksiselitteistä ohjetta siitä, missä kohtaa pitäisi tehdä ilmoitus Valviralle. Asia jää työnantajan harkintaan. Ohjeistusta valvontaviranomaiselle ilmoittamisesta pitää nyt selkeyttää ja yhtenäistää, sanoo Liuksa.

Valviran mukaan kaikki esimiesasemassa terveydenhuollossa työskentelevät voivat tehdä valvontaviranomaiselle ilmoituksen terveydenhuollon työntekijöiden toiminnasta.

Turun kaupungin psykiatrian tulosyksikköjohtaja Jyrki Heikkilä ei ilmoittanut ongelmista Valviraan. Ilmoitusta eivät tehneet myöskään osaston vanha tai uusi ylihoitaja. Ylihoitaja vaihtui lokakuussa 2013, eli sen jälkeen, kun väärinkäytöksiä käsittelevä selvitys oli valmistunut.
– Pyrimme tekemään ensiksi sisäisen tarkastuksen. Minun pitää noudattaa talon toimintaohjeita tällaisissa asioissa. Lisäksi lääkevarkauden tunnustanut henkilö oli jäämässä joka tapauksessa pois töistä, uusi ylihoitaja selittää.

Liuksa kertoo olevansa tietoinen vuonna 2013 ilmitulleista väärinkäytöksistä ja laiminlyönneistä osastolla G1.
– Eihän tällaista missään nimessä olisi pitänyt tapahtua. Tällainen toiminta ei ole mitenkään hyväksyttävää, hän toteaa.

Jyrki Heikkilä vahvistaa Turun Sanomille, että osa osaston G1 henkilökunnasta syyllistyi useisiin rikkomuksiin: potilaiden kovakourainen ja epäasiallinen kohtelu, ylilääkitseminen, nukkuminen yövuorossa sekä työtehtävien laiminlyönti.
– Tiedän että lääkevarkauksista oli vahva epäily. Muistan, että yksi henkilökunnan jäsen olisi tunnustanut varkauden. En tiedä poliisitutkinnan tulosta. Tutkimme myös potilaan pahoinpitelyä, mutta kyseessä oli sana sanaa vastaan -tilanne.

Osastolla selvitettiin lisäksi potilaiden eristämistä ilman lääkärin lupaa.
Väärinkäytöksiä selvittivät Heikkilän lisäksi myös osaston ylihoitaja, osastonhoitaja ja ylilääkäri. 
Selvitystyö johti useaan varoitukseen ja työtehtävän vaihdokseen.
Kaikkiaan tutkinta koski yli kymmentä osaston työntekijää.
– Järjestimme lisäksi useita kokouksia hoitohenkilökunnan kanssa. Niissä keskusteltiin ongelmista ja säännöistä, Heikkilä sanoo. 
Hän painottaa, että selvitys johti laajaan kehittämistyöhön ongelmien korjaamiseksi.
Ongelmista raportoitiin hyvinvointitoimialan johdolle.

Miten näin laajat väärinkäytökset voivat olla mahdollisia?
Heikkilän mukaan henkilökunnan ja viranomaisten vallan syntyminen on kaikkien suljettujen laitosten ongelma.
– Suljetut psykiatriset osastot ovat haastavia ja vaikeita henkilökunnalle. Huomattavalla osalla potilaista on vaikeita psykoosioireita. Osastoilla joudutaan käyttämään paljon pakkohoitokeinoja. Jotkut työntekijät eivät jaksa pitää yllä hyviä standardeja vaan alkavat toimia osittain omin päin.
Heikkilä sanoo, että suoranaiset väärinkäytökset on nyt saatu korjattua osastolla G1, mutta kulttuurissa on yhä kehitettävää. 
– Kysymys on pitkästä laitosvaltaisen kulttuurin perinteestä psykiatrisissa sairaaloissa ja suljetuissa laitoksissa. Jos ihmiset ovat olleet siinä mukana pitkän työuran, heillä kestää aikansa ennen kuin heidän toimintatapansa ovat kaikilta osin tavoitetasolla. 
Myös muilla Turun kaupungin suljetuilla osastoilla on tullut Heikkilän mukaan esiin yksittäisiä väärinkäytöksiä, mutta ei yhtä laajassa määrin kuin osastolla G1.
Rebekka Härkönen
Raisa Korkki

Tiedätkö tapahtumista suljetuilla osastoilla?

Oletko työskennellyt tai onko läheisesi ollut hoidettavana Turun kaupunginsairaalan psykiatrisilla suljetuilla osastoilla? 
Tiedätkö siellä mahdollisesti tapahtuneista väärinkäytöksistä tai laiminlyönneistä?
Kerro tietosi Turun Sanomille. Käsittelemme kaikki tiedot 
täydellä luottamuksella.Ensisijaisesti lähetä  sähköpostia osoitteeseen 
[email protected] 
Voit myös soittaa numeroon 050 4488 459.

Johto pimitti väärinkäytökset valvontaviranomaisilta

Kun Turun psykiatrian johto sai tietää G1-osaston väärinkäytöksistä, se päätti selvittää asiat oman organisaation sisällä. Sairaalaorganisaatio ja Turun kaupunki näyttävät ottaneen itselleen monin kohdin oikeuden toimia paitsi esitutkintaviranomaisen ja tuomioistuimen, myös valvontaviranomaisen roolissa.
Turun psykiatrian tulosalueen ylimmän johtajan, ylilääkäri Jyrki Heikkilän tietoon mittava laiminlyöntien vyyhti tuli viimeistään kesällä 2013.

Turun Sanomien tietojen mukaan Heikkilä kielsi tuolloin henkilökuntaa ilmoittamasta ongelmista valvontaviranomaiselle. Heikkilä kiistää väitteen.

Kaksi G1-osaston hoitajaa jäi kiinni huumausaineiksi luokiteltavien lääkkeiden varkaudesta. Ainakin toinen heistä tunnusti. Tieto varkauksista ei mennyt terveydenhuollon henkilökunnan ammattioikeuksia valvovalle Valviralle.

Turun kaupungin silloinen hallintojohtaja Antti Perälä teki lääkevarkauksista tutkintapyynnön poliisille. Poliisin mukaan molemmat hoitajat saivat sakot näpistyksestä. Poliisin mukaan toinen jutuista olisi pitänyt tutkia näpistyksen lisäksi huumausainerikoksena, mutta poliisi tyri tutkinnan.
Turun kaupungilla ei ole tietoa, miten prosessi eteni. 
– Prosessia ei seurattu loppuun. Tässä on iso aukko, Perälä myöntää.

Lähdemateriaalin mukaan G1-osastolla tehtiin kesän 2013 päätteeksi iso selvitystyö, jonka käynnisti ylihoitajan sijainen. Tarkoituksena oli saada väärinkäytökset loppumaan.

Osastolla työskennelleet hoitajat joutuivat haastatteluun. Kysymykset koskivat muun muassa potilaisiin kohdistettua väkivaltaa, pakkoeristämiskäytäntöjä ja ylilääkitsemistä. 
Hävikin mittaamiseksi lääkkeiden kulutus määrättiin tarkkailuun.

Eräs mieshoitaja tunnusti kohdelleensa kovakouraisesti potilasta. Kaupunki ei ilmoittanut asiasta poliisille.
– Varoituksesta ainakin keskusteltiin. Asia olisi voitu hoitaa toisinkin, Perälä myöntää.

Näyttö väärinkäytöksistä oli selkeä. Etenkin lyhyitä jaksoja osastolla työskennelleet hoitajat kertoivat järkyttäviä yksityiskohtia osaston arjesta.

Selvityksen tulos kannettiin Jyrki Heikkilän eteen. Turun Sanomien lähteet kertovat, että hallintojohtaja Antti Perälä suositteli potkuja suurelle osalle G1-osaston hoitajista.
Heikkilän muistikuvan mukaan yhden hoitajan irtisanomisesta keskusteltiin.
– En muista tarkasti, mutta jotakin keskusteluja käytiin. Lähinnä ne koskivat perusteluja, joilla henkilöiden työsuhteita olisi mahdollista purkaa, Perälä toteaa.

Selvityksen päätyttyä osaston G1 ongelmia selvittäneen ylihoitajan sijaisuus loppui. Hänen apunaan toiminut osastonhoitajan sijainen lähti niin ikään toisiin tehtäviin. Ongelmia kritisoineille keikkatyöläisille ei enää tarjottu töitä.

Yhtään osaston henkilökunnan jäsenistä ei irtisanottu. Valtaosa heistä työskentelee yhä Turun psykiatrian osastoilla.

Hallintoylilääkäri Jyrki Heikkilä totesi, että muutokset tapahtuvat hitaasti. ”Psykiatrialla on aina ollut kaksi todellisuutta – se mikä tapahtuu hoitokokouksessa ja toinen, mikä tapahtuu yöllä”, oli lähdemateriaalin mukaan Heikkilän silloinen kannanotto tapahtumiin.
Heikkilä kertoo tarkoittaneensa, että yöllä vastaantulevia ongelmatilanteita pitäisi pystyä ennakoimaan päivällä."


Eduskunnan oikeusasiamies totesi jo vuonna 2013 vanhustenhoidon ja lastensuojelun Suomen suurimmiksi ihmis- ja perusoikeusongelmiksi. Silti molempien alojen valvonta tapahtuu edelleen pääosin omavalvontana.

Aiheeseen liittyvää: Sosiaalihuoltolain henkilökunnan ilmoitusvelvollisuuden esteet  

​
Lue myös:

http://blogbook.fi/juhakurvinen/tositarinoita-hullujenhuoneelta/
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sosiaalityonpsykiatrian-palvelujarjestelmia-ei-tehty-asiakkaille-vaan-mm-keskiluokkaisten-rouvien-paistattelupaikaksi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-paadytaan-mielisairaalapotilaaksi
http://www.lokakuunliike.com/kauhutarina-blogi/kristan-tarina-ii-kahden-psykiatrin-eriavat-nakemykset
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelun-provokaatiot-oletko-a-huora-b-hullu-vai-c-huumehorho
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/hullun-leima-huostan-oikeuttajana
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/suuri-lastensuojeluhinnasto-yo-lastenkodissa-yhta-kallis-kuin-loistohotellissa-katso-hurjat-hinnat

Vihapuhe on Euroopan neuvoston ministerikomitean ehdotuksen mukaan sellaista ilmaisua, jolla levitetään, yllytetään, edistetään tai oikeutetaan rotuvihaa, muukalaisvihaa, antisemitismiä tai muunlaista vihaa, joka perustuu suvaitsemattomuuteen. Vihapuhe on sellaista puhetta, jossa kansanryhmää halvennetaan tai uhkaillaan rodun, ihonvärin, kansallisuuden, uskonnon, seksuaalisen suuntautumisen tai muun senkaltaisen ominaisuuden pohjalta.

Kiihotus kansanryhmää vastaan on puhetta tai kirjoitusta, jonka tarkoitus on halventaa tai pelotella kansanryhmää tai lietsoa väkivaltaista tai syrjivää toimintaa kansanryhmää kohtaan. Yleensä kansanryhmällä tässä yhteydessä tarkoitetaan rodun, etnisen taustan, kansallisuuden, uskonnon, seksuaalisen suuntautumisen tai vammaisuuden määrittämää kansanryhmää.

Syrjinnällä tarkoitetaan yksilön tai ryhmän torjumista muiden ihmisten muodostamasta ryhmästä alistamistarkoituksessa. Suomen Perustuslain 6§:n mukaan: ”Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.”
​
Leimaaminen (stigmatisaatio) puolestaan on yhteisöväkivallan menetelmä, jossa yhteisön jäseneen liitetään määrittely, jonka perusteella hän ei ole kelvollinen yhteisön jäseneksi. Tämän nimeämisen jälkeen yhteisön jäsenet katsovat moraaliseksi velvollisuudekseen rangaista kyseistä henkilöä (syntipukki) kaikin käytettävissä olevin keinoin. 

Suomen perustuslain (731/1999, 12§) mukaan sananvapauteen liittyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä.
Tutkija Panu Raatikaisen mukaan ”Mikä tahansa satunnainen käämien palaminen ei ole vihapuhetta. Julkisuuden henkilön ja poliittisen päättäjän on myös kestettävä normaali kriittinen keskustelu ja arvostelu – erityisesti jos itse päästelee suustaan sammakoita.”
​

-panettelua (”baktalelse”), joka on selän takana puhumista, sitä, että puhutaan toisten puutteista/synneistä tai siitä, mitä pidetään puutteena/ syntinä toisissa ihmisissä, heidän selkänsä takana, ts. silloin, kun nämä eivät ole läsnä, sen sijaan, että mentäisiin henkilökohtaisesti heidän luokseen kysymään heiltä, onko asian laita niin, kuin on oletettu tai sanottu.
- kaikkea vihan edistämisen, oikeuttamisen ja levittämisen, halventamisen, solvauksen ja panettelun kriteeristön täyttävää puhetta ja muuta ilmaisua riippumatta puhujan statuksesta , julkituodusta motiivista tai siitä esitetäänkö vihapuhe arkikielellä vai akateemisella tai ammatti- ja asiantuntijakielellä


​Sananvapautta ei saa riistää

Kiihottaminen kansaryhmää vastaan on rikos mutta kansalaisilla on sananvapauden perusteella oikeus liioitella ja provosoida. Panettelu ja solvaaminen on kuitenkin kielletty, samoin väestönosaan kohdistuvaan syrjintään ja väkivaltaan kehottaminen. 

Asiakkaan kommentti " vihaan sosiaalityöntekijä Irma Rissasta, joka ei antanut minulle pyytämiäni avohuollon tukitoimia vaan kaappasi lapseni huostaan puoluetoverinsa laitokseen " ei ole vihapuhetta eikä kunnianloukkaus, jos väittämä on tosi. Kommentit, joissa sosiaalityöntekijä Irma Rissasta verrataan loiseen tai eläimeen ja kehotetaan kuntalaisia tunkeutumaan hänen kotiinsa ja kaappaamaan hänen lapsensa ovat vihapuhetta.

Sosiaalityöntekijän kommentti moniammatilliselle työryhmälle " epäilen asiakas Heikki- Hesekiel Haapasta lapsenhakkaajaksi ja olen aloittanut rikostutkinnan asiasta " ei ole vihapuhetta. Kommentit, joissa sosiaalityöntekijä esittää Heikki- Hesekiel Haapasen moniammatilliselle työryhmälle edelleen "lapsenhakkaajana" salaten rikostutkinnan vapauttavan tuloksen on vihapuhetta, kunnianloukkaus ja virkavirhe. 

Tutkijan kommentti " Kammoan lastensuojelun asiakkaita. Moni tässä laitospotilaista koostuvassa aineistossa on tuomittu seksuaalisesta väkivallasta ja sukupuolisiveellisyyden loukkaamisesta" ei ole vihapuhetta.
Tutkijan lastensuojelun lainsäädäntötyöryhmälle esittämä kommentti varhaisen puuttumisen lisäämisen tarpeesta koska " lastensuojelua käyttävät perheet kantavat ylisukupolvisesti periytyviä insesti- ja perversiotaipumuksia " on vihapuhetta.

Psykiatrin kommentti ”Sosiaalityöntekijä pyytää lausuntoa huostaanoton tueksi vanhemmasta, joka on sosiaalityöntekijän ennakkotietojen mukaan psyykkisesti häiriintynyt ja vaaraksi lapselleen” ei ole vihapuhetta. Se, että psykiatri kirjoittaa sosiaalityöntekijän tilaaman lausunnon yksinomaan tämän ennakkotietojen perusteella tutkimatta potilasta on kunnianloukkaus ja virkavirhe.

Olennaista ei ole, että oppii rajoittamaan oman vihapuheensa ammattirooliin tai - kieleen sopivaksi tai välttämään vihapuheensa ja - motiiviensa julkisen tunnistamisen ja juridiset seuraukset. Vihaan ja vihapuheeseen voi rangaistuksetta vietellä aina ja monella tapaa- niin eduskunnassa, seurakunnassa, perheessä kuin moniammatillisissa työryhmissä. Sitä tehokkaammin mitä useammissa verkostoissa sukkuloi.
Olennaista on tunnistaa ja torjua vihapuhe- riippumatta siitä kuka sitä esittää ja minkä nimissä. 

Maailmaan onneksi mahtuu puhetta ja tunteita- myös vihaa. Kaikki tunne ei asu viranomaisessa.

Moniäänisyyden varjelu on sananvapauden ja ihmisoikeuksien puolustamista.

Lue myös: 

http://www.lokakuunliike.com/tiina-liljebergin-blogi/perhesurmahysteria-sosiaalityntekij-epili-tiina-iti-perhesurmaajaksi
http://www.lokakuunliike.com/kauhutarina-blogi/kristan-tarina-iv-tyhjan-paalla-lastenkodissa
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/valesossujen-valekirjaukset-sossun-sanoittamat-lastensuojeluilmoitukset
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelun-provokaatiot-oletko-a-huora-b-hullu-vai-c-huumehorho
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/100-shades-of-grey-sosiaalityon-seksuaalikasityksia-ohjaavat-arvot-ja-ideologiat
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/sinivalkoinen-painajainen-huostanuorta-riisutettiin-alasti-mink-jlkeen-suomalainen-auttamisjrjestelm-on-tehnyt-kaikkensa-syrjyttkseen-nuoren-aikuisen
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalihuollon-tiedonhallinta-uudistus-rapauttaa-asiakkaiden-oikeusturvaa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talentiaa-ahdistaa-epakohtia-enemman-epakohtien-paljastuminen
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-uskoo-yha-psykoanalyysiin-osa-2
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-uskoo-yha-psykoanalyysiin-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tutkimusmenetelmat-osa-2-mim
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-2-fabrikoitu-lastensuojelulausunto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-3-fabrikoitu-rikosilmoitus


Muuta Lokakuun liikkeen sosiaalista syötettä

Sosiaalityöntekijöiden Talentia- lehti esittelee uusimmassa numerossaan poliisiammattikorkeakoulussa työskentelevän psykologi Mari Koskelaisen tekniikoita suuttuneiden asiakkaiden hillitsemiseen. ​

Todisteiden fabrikointi ja painottaminen on kielteisen todistelun maksimointia, joka luodaan todisteiden manipuloinnilla ja painottamalla olemassa olevia tai pseudotodisteita. Todisteita voidaan kehittää olemattomista aineksista, vain käyttämällä kieltä tai kuvailemalla epärelevantteja tapahtumia. Epäluotettavaa tietoa käytetään luotettavana tietona ja irrelevanttia informaatiota käsitellään relevanttina. Informaatiota operoidaan kognitiivisesti esittämällä harhoja, vääristelyjä ja kuvitelmia relevantteina. Mitä tahansa voidaan pitää todisteena. Tähän luokkaan kuuluvat mm. provokaatio, sepittely, vihjailu, valehtelu, leimaavat nimikkeet, kriittisyys osoituksena psyykkisestä häiriintyneisyydestä, kielteisen tiedon kertaaminen ja virheiden etsinnän alkuperäisen syyn muuttaminen.

Patologian fabrikointi ja liioittelu on erityinen todisteiden keksimisen luokka, jossa tietoa luodaan, jotta asiakas saadaan näyttämään niin patologiselta kuin mahdollista usein yhteistyössä esimerkiksi lastenpsykiatrian klinikan tai konsultoivan psykologin kanssa. Patologian fabrikoinnin ilmentymiä ovat mm. johdattelevat / painostavat haastattelut, yleistykset keinotekoisista tilanteista, luokitteleminen psykiatrisin termein ilman että osoitetaan tosiasioita, teoreettisten tietojen yhdisteleminen osoittamatta faktaperusteita ja kriteereitä, kategoriset lausumat ilman faktaperusteita, vetoaminen arvioijan kompetenssiin ja lausumat/ lausunnot ilman todisteita tai tutkintaa.

Tiedon pidättäminen, huomiotta jättäminen tai hankkimatta jättäminen 
Mikä tahansa informaatio joka ei sovi syytösprojektiin voidaan jättää huomiotta, salata, pidättää tai jättää hankkimatta. Informaatiota voidaan vakavalla tavalla vääristellä pidättämällä tai jättämällä huomioimatta sen alkuperä ja asiayhteys. Myös luotettavuus voidaan kiistää ja salata. Tämän pääluokan tunnusmerkkejä ovat mm. viranomaisaseman ja salassapidon väärinkäyttö, tietojen vääristely, asiakkaan näkökulman ja voimavarojen vähättely, positiivisen tiedon, käytettyjen lähteiden ja tutkimusmenetelmien salaaminen, vaihtoehtoisten syiden ja selitysten tutkimisen välttäminen ja kieltäytyminen tutkimasta epäilyä esim. lapsen hyväksikäytöstä tms. suhteessa muihin kuin vanhempiin: esimerkiksi sijaiskotia ei tutkita.

Negatiivinen vaikuttaminen henkilöihin ja ihmissuhteisiin, jonka ilmentymiä ovat mm. uhkailu, vihamielinen käytös, huutaminen, syyttely, simputus, vanhempi-lapsi suhteen vahingoittaminen, etninen diskriminointi, perheen tukihenkilöiden eliminointi tai epädemokraattiset vastatoimet ja hyökkäykset esim. asiakkaan valituksien johdosta, vanhempien selän takana puhuminen, asiakaskontaktien välttely, viivyttely ja viranomaisten epärationaalinen konsensuksen muodostaminen l. ystävyyskorruptio.

Epäasialliset meta-strategiat
Nämä strategiat sisältävät harhakäsityksiä ja puutteita tietojen käsittelemisessä, päättelyssä, laillisuuden noudattamisessa ja etiikassa. Niille on tyypillistä järkevän arvion, kriittisen ajattelun puute, epä-älyllisyys ja itseriittoisuus. Epäasiallisia metastrategioita ovat mm. lain yläpuolelle asettuminen, kyvyttömyys myöntää/hyvittää tehtyjä virheitä, konformismi ja perusfrekvenssien jättäminen huomiotta, kausaalisuuden liioittelu, logiikan hylkääminen, musta-valkoajattelu ja asiakkaan leimaaminen poikkeavaksi, jonka perusteella hänen näkemyksensä voidaan mitätöidä ja eliminoida. 

Yhdistyneet Kansakunnat tunnustakaa vieraannuttaminen väkivaltaisena lasten hyväksikäyttönä
United Nations Recognize Parental Alienation As Violence And Abuse Against Children

Yhdistyneille kansakunnille on tehty vetoomus lastemme oikeusturvan puolesta, jotta lapsen vieraannuttaminen eli etäännyttäminen hänen toisesta vanhemmasta, molemmista vanhemmista ja muista läheisistään havaittaisiin lapseen ja hänen läheisiinsä kohdistettuna väkivaltana, jossa lasta käytetään hyväksi. Vetoomuksen 25 000:sta allekirjoituksesta uupuu vielä alle 3 400 nimeä.

Useiden ammattikuntien edustajat ovat tunnistaneet sekä määrittäneet vieraannuttamisen (Parential Alienation) tahallisesti tungettelevaksi toiminnaksi, jossa toinen vanhempi taistelee toista vanhempaa vastaan haavoittaakseen lapsen kiintymyssuhdetta tähän toiseen kohdevanhempaan. Toimintamotiivina on useimmiten taloudellinen hyöty.

Lasten oikeuksien sopimuksen (LOS) voimaan tultua vuonna 1990 (Suomi ratifio 1991) on yhä haitallisemmissa ja vaikeammin havaittavissa muodoissa esiintyvä vieraannuttamisen ilmiö tunkeutunut lapsiemme kiintymyssuhteiden väliin. Vanhempien vieraannuttamiseen lapsistaan vanhempien välisen riita-asian rinnalla ovat myös syyllistyneet toiminnassaan valtioiden oikeusjärjestelmät sekä lastensuojelupalvelut hakiessaan voitontavoittelua. Lapsia on väkivaltaisesti, julmasti ja raa'asti poistettu kotioloistaan ilman todisteita tai näyttöä sille, että vieraannuttamisen kohdevanhemmat olisivat lapsilleen haitallisia.

Yhdistyneiden kansakuntien jäsenvaltiot ovat noudatteekseen kansalaisyhteiskunnan kansalaisjärjestöjen (NGO) vuotuisia päätöslauselmia YK:n lasten oikeuksien komitealle aloittaneet kehittämään toimintoja, joilla he ylläpitävät hyväksymäänsä maailman laajuista vainoavaa sotaa vanhempia kohtaan kidnappaamalla lapsia. Tämän toiminnan johdosta lapsia on väkivaltaisesti erotettu läheisistään ja he ovat vieraantuneet vanhemmistaan ilman laillista perusteltua syytä tai  ilman laillista tarkoitusta. Valtioiden päämiehet hallituksineen sekä maailman laajuiset hallitukset ovat kyseenalaistamatta hyväksyneet YK:n lasten oikeuksien komitean päätöslauselmat ja suoraan luoneet sen pohjalta lait laintulkintaansa haastamatta.

Lastensuojelupalveluja tarjoaa yksityisomistuksessa olevat yritykset ja kansalaisjärjetöjen ylläpitämät toimitahot, joilta lastensuojelullisia palveluja ostaa ostosopimuksella valtiot sekä kunnat. Lastensuojelulliset virastot sosiaaliviranomaisarmeijoineen sydämmettömin ja väkivaltaisin pakkokeinoin vievät lapsia kodeistaan, vanhemmiltaan, isovanhemmiltaan sekä perheiltään. Inhottavin syytöksin ilman todisteita verhotaan totuus ja lapsia raa'asti siepataan, varastoidaan, vaihdetaan ja myydään erittäin tuottoisilla sijaishuollon sekä adoption markkinoilla.

Tämä järjenvastainen julmuus, raakuus sekä kansanmurha tulee lopettaa heti! 
This absurd cruelty, brutality and genocide has to stop now!

Lait jotka määrittävät sekä tuomitsevat vieraannuttamisen:
Meksiko; 9. toukokuuta 2014, Siviililait luku III, Art. 323 / 7
Brasilia; 26. elokuuta 2010, laki nro. 12318/10

Täältä voitte allekirjoittaa vetoomuksen:

https://www.change.org/p/united-nations-secretary-general-general-assembly-economic-and-social-council-office-of-genocide-prevention-and-responsibility-to-protect?recruiter=480888954&utm_source=share_petition&utm_medium=facebook&utm_campaign=share_page&utm_term=mob-xs-share_petition-custom_msg&fb_ref=Default


Muita uusia lokakuun liikkeen julkaisuja

☞ ​Porin Ankkuri- toiminnassa tietosuojarikkeitä- sosiaalityöntekijät kuin kotonaan poliisilaitoksella ☞ ​Väitteet seksuaalisesta hyväksikäytöstä Wickham Pointin lasten vastaanottokeskuksessa tutkittavana, kertovat lääkärit 
☞ Älkää jättäkö lastensuojelun arviointia ja kehittämistä sosiaalityöntekijöille!
☞ ​YLE: Tell us your story: Foster care in Finland
​☞ ​Auttaakko apua tarvitsevia?
☞​ "Pidin häntä veden alla kunnes hän oli eloton": Äiti myöntää 12-vuotiaan adoptiopojan hukkuttamisen
☞​ ​Konservatiivinen syrjäytymiskäsitys​
☞​ ​Palvelukseen halutaan: yksi kokemusasiantuntija (1 kpl)​
☞​ Saisiko Keroputaan mallin myös lastensuojeluun?
​☞​ Vallan kahvaan voivat tarttua myös perheet
☞​ ​​​​Pandemrix-rokote on kaksin verroin pahempi kuin on luultu 

Muuta Lokakuun liikkeen sosiaalista syötettä