Monet ruotsalaistutkijat ovat kiinnittäneet huomiota sosiaalitoimen asiakkaiden epäeettiseen ja loukkaavaan kohteluun. Heidän mukaansa asiakkaita ahdistellaan verbaalisesti ja fyysisesti (Tilander 1991), mustamaalataan (Bjur & Gustafson (1994), manipuloidaan ja kohdellaan lainvastaisesti. Heille valehdellaan (Theorin 1996), heitä panetellaan (Wiesel 1997) ja heidän tarpeensa ja näkemyksensä jätetään selvittämättä.
Sosiaalityön tutkija Leslie Margolinin (1997) mukaan sosiaalityöntekijät kääntävät rutiininomaisesti asiakkaiden ilmaisemat tarpeet (sen mitä he sanovat tarvitsevansa) kirjauksiin siitä, mitä asiakkaat ovat (millaisia he ovat, millainen heidän kotinsa on). Myös Suomessa Aino Kääriäinen on arvostellut sosiaalityön asiakasdokumentaatiota keskittymisestä trivialiteetteihin esim. kymmeniä sivuja käsittäviä kuvauksia asiakkaiden kotien järjestyksestä.
Professori Bo Edvardsson on kiinnittänyt huomiota lastensuojelun selvityksistä löydettyyn laajamittaiseen fabrikointiin. Hänen tutkimansa lastensuojelun selvitykset eivät perustuneet objektiiviseen tosiseikkaselvittelyyn vaan muistuttivat enemmän syytekirjelmiä, joissa oli sellaisia tyypillisiä piirteitä kuin yksipuolinen valikointi, epäluotettavuus, toistaminen ja tietojen epämääräisyys.
Edvarsson kuvaa sosiaalitoimen auktoriteettien ajattelu- ja suhtautumistapoja vanhempiin ja lapsiin syyttämisstrategioiksi, joissa väärennetään ja manipuloidaan joko todisteita, tietoja tai suhteita. Syyttämisstrategiat ovat Edvarssonin mukaan valtastrategioita, joilla tavoitellaan tiettyä päätöstä tai kontrollin tasoa.
Yksi syyttämisstrategioista on provokaatio, jossa aggressio tai tunkeilevuus asiakasta kohtaan aiheuttaa asiakkaassa käyttäytymistä, jota sitten käytetään todisteena asiakasta vastaan.
Varatuomari Leeni Ikosen mukaan lapsia ja vanhempia viedään päivähoidosta, kouluista tai kodeistaan poliisivoimin rynnäkköoperaatioissa, joissa ei välttämättä ole kyse lainkaan välittömästä vaaratilanteesta kuten laki edellyttää. Näitä noutamisia tapahtuu Suomessa joka toinen tunti. Usein siirroissa on pikemminkin kyse lastensuojeluviranomaisen henkilökohtaisista pyrkimyksistä ja vallankäytöstä.
Huora
Sosiaalityön tutkija Leslie Margolinin (1997) mukaan sosiaalityöntekijät kääntävät rutiininomaisesti asiakkaiden ilmaisemat tarpeet (sen mitä he sanovat tarvitsevansa) kirjauksiin siitä, mitä asiakkaat ovat (millaisia he ovat, millainen heidän kotinsa on). Myös Suomessa Aino Kääriäinen on arvostellut sosiaalityön asiakasdokumentaatiota keskittymisestä trivialiteetteihin esim. kymmeniä sivuja käsittäviä kuvauksia asiakkaiden kotien järjestyksestä.
Professori Bo Edvardsson on kiinnittänyt huomiota lastensuojelun selvityksistä löydettyyn laajamittaiseen fabrikointiin. Hänen tutkimansa lastensuojelun selvitykset eivät perustuneet objektiiviseen tosiseikkaselvittelyyn vaan muistuttivat enemmän syytekirjelmiä, joissa oli sellaisia tyypillisiä piirteitä kuin yksipuolinen valikointi, epäluotettavuus, toistaminen ja tietojen epämääräisyys.
Edvarsson kuvaa sosiaalitoimen auktoriteettien ajattelu- ja suhtautumistapoja vanhempiin ja lapsiin syyttämisstrategioiksi, joissa väärennetään ja manipuloidaan joko todisteita, tietoja tai suhteita. Syyttämisstrategiat ovat Edvarssonin mukaan valtastrategioita, joilla tavoitellaan tiettyä päätöstä tai kontrollin tasoa.
Yksi syyttämisstrategioista on provokaatio, jossa aggressio tai tunkeilevuus asiakasta kohtaan aiheuttaa asiakkaassa käyttäytymistä, jota sitten käytetään todisteena asiakasta vastaan.
Varatuomari Leeni Ikosen mukaan lapsia ja vanhempia viedään päivähoidosta, kouluista tai kodeistaan poliisivoimin rynnäkköoperaatioissa, joissa ei välttämättä ole kyse lainkaan välittömästä vaaratilanteesta kuten laki edellyttää. Näitä noutamisia tapahtuu Suomessa joka toinen tunti. Usein siirroissa on pikemminkin kyse lastensuojeluviranomaisen henkilökohtaisista pyrkimyksistä ja vallankäytöstä.
Huora
Lainvastaisesti pahamaineiseen lastensuojelulaitokseen huostattu Krista kertoo kohtaamastaan aggressiosta ja leimaamisesta Lokakuun Liikkeen viisiosaisessa juttusarjassa:
”Yllättäen toukokuussa kuulin, että sosiaalityöntekijäni olivat tehneet huostaanottohakemuksen hallinto-oikeuteen. Päätös tuli heinäkuussa. Minut oli otettu huostaan. Perusteluissa luki esimerkiksi, että myyn seksuaalisia palveluita aikuisille miehille yöpaikkaa vastaan.
Olin järkyttynyt. Mitä tämä tarkoittaa? Minut oli raiskattu heinäkuussa 2009 ollessani 13-vuotias, mutta nyt minun väitettiin myyvän itseäni!
Sosiaalityöntekijäni olivat halunneet ymmärtää väärin yöpymiseni yhden tutun pojan luona karkumatkallani. Heidän kertomuksensa ei ollut muunneltu totuus, vaan se oli täysin uusi tarina. En enää luottanut viranomaisiin.”
Tyttöjen huostaanotot lisääntyvät vuosi vuodelta. Teini-ikäisten huostaanotot ovat peräti yhdeksänkertaistuneet alle 20 vuodessa.
Vaikuttaa siltä, että Suomessa seksuaalisia hyväksikäyttöjä ja raiskauksia, joista toipuminen vaatisi läheisten läsnäoloa ja turvaa, on alettu hoitaa huostaanottamalla; eristämällä uhrit valvomattomiin lastensuojelulaitoksiin. Niissä nuoren oireilun paheneminen tulkitaan vanhempien/ läheisten syyksi ja näiden yhteydenpitoa nuoreen ruvetaan rajoittamaan. Kun nuori alkaa ikävissään karkailla sijaishuoltopaikasta hän altistuu karkumatkoilla / sijaishuoltopaikassa helposti uusille seksuaalisen hyväksikäytön kokemuksille ja päihteille.
Sen sijaan, että nuorta autettaisiin, hänen loputkin ihmisoikeutensa riistetään huoran ja/tai narkkarin leimalla. Leiman ansiosta mitään nuoren kohtaamaa väkivaltaa ei enää tarvitse ottaa vakavasti.
Anna Kontulan mukaan tyttöjen ja naisten seksuaalikäyttäytyminen on keskeinen huostaanoton peruste. Kontula ihmettelee, miksi tyttöjen seksuaalinen aktiivisuus on ongelma silloinkin, kun se tapahtuu omasta halusta, ja poikien ei edes silloin, kun se on tapahtunut nuoren tahdon vastaisesti, ja epäilee syyksi sosiaalityön sukupuolitettuja seksuaalisuuden kontrollimekanismeja.
Naantalissa asunut Ani Leikonniemi, MTKL:n vuoden Peppi ja HOL ry:n perustaja on yksi monista äideistä, jotka ovat kokeneet mustamaalaaviin äidin seksuaalikäyttäytymisellä spekuloiviin asiakaskirjauksiin pohjautuvan huostaanoton.
Vasta oikeudenkäynnissä selvisi huostaanoton todellinen syy.
– Heidän papereissaan huostaanoton syyksi oli kirjattu muun muassa äidin vaihtuvat miessuhteet sekä toistuvat olin- ja asuinpaikan vaihdokset. Tämä kaikki oli kuitenkin kirjattu väärin eli todellisuudessa asiat eivät pitäneet paikkaansa. Kaikki miespuoliset tuttuni, jopa oma veljeni oli virheellisesti kirjattu ”miesystävikseni”, Leikonniemi suomii.
Hullu
Lastensuojelijat arvioivat mielellään niin lasten kuin vanhempien mielenterveyttä, vaikka heillä ei ole siihen minkäänlaista pätevyyttä. Tutkimus- ja kokemustieto vahvistaa, että lapsen tai vanhemman psykiatrinen avuntarve- todellinen tai kuviteltu- johtaa usein huostaanottoon, josta Suomessa päätetään ilman fair trial- oikeudenkäyntiä.
Sosiaaliviranomaisen hätiköity, aiheeton sijoitus- tai huostaanottopäätös aiheuttaa peruuttamattoman vahingon asuntonsa ja tukensa menettävälle köyhälle ja yksinhuoltajalle, vaikka päätös muuttuisi huoltajan todellisen terveydentilan ja huoltajana toimimisen kyvyn selvittyä esimerkiksi lääkärinlausunnon perusteella.
Hätiköidyille kiireellisille sijoituksille haetaan usein oikeutusta passittamalla vanhemmat mielenterveys- tai huumeseuloihin. Haapasten perheen tapauksessa uskovaisia vanhempia karsastanut ateisti-sosiaalityöntekijä passitti uskovan äidin mielenterveystutkimuksiin peräti kahteen otteeseen. Kun mitään ei löydetty, viranomainen yritti pakottaa tutkimuksiin myös perheen isän, mutta tähän terveyskeskus ei enää suostunut.
Leeni Ikonen puhuu lastensuojelun lausuntotehtailusta viitaten käytäntöön, jossa sosiaalityöntekijä tilaa asiakkaasta eri tutkimustahoilta tuhansia euroja maksavia lausuntoja toinen toisensa perään, jotta löytäisi oikeutuksen suunnittelemalleen, usein satoja tuhansia maksavalle huostaanotolle (Ikonen, Salassapidettävä, 2013).
Huumehörhö
Teinin julkinen keskikaljakokeilu riittää nykyisin syyksi määrätä koko perhe julkisrahoitteiseen, useita kummeniä tuhansia maksavaan "perhekuntoutukseksi” kutsuttuun sosiaalivankeuteen.
Paljon kohua herättäneessä Kirsin tapauksessa 11-kuinen Lauri-vauva vietiin äidiltään kolme päivää ennen joulua. Sosiaalityöntekijät vetosivat perusteluissaan Laurin eri osoitteessa asuvan isän päihteidenkäyttöön.
Lastensuojelussa on totuttu, että laittomankin toiminnan voi oikeuttaa määkäisemällä sanan ”päihde” tai ”huume”. Sosiaalityöntekijät käyttävät näitä voimasanoja huolimattomasti; kannabis-, keskikalja ja amfetamiini niputetaan samaan demoniseen hörhöilyluokkaan. En ole nähnyt lastensuojelun selvitystä, jossa avattaisiin/analysoitaisiin väitettyä päihteidenkäyttöä mitenkään esim. käytetyn päihteen, käyttöpaikan, ajankohdan, määrän tai haittojen osalta. Jo vaatimus analyysistä tai näytöstä herättää paheksuntaa. Riittää kun väittää tietävänsä, että ”niillä on päihdeongelma”.
Tyypillinen temppu tuottaa paperille uusi "päihdeongelmainen” on kirjata sellaiseksi jokainen, joka kertoo joskus kokeilleensa jotakin päihdettä, vaikka kyse olisi menneestä, ainutkertaisiksi jääneestä ja päättyneestä kokeiluista. Tapana on pakottaa kertoja poliklinikalle ja jättää merkitsemättä, että kyse on vain päihde-epäilystä ja pakotetusta testauksesta, jonka tulokset ovat puhtaat. Sen sijaan asiakaspapereihin kirjataan, että "asiakkaalla on säännöllinen hoitokontakti a/hal-klinikalle". Tämä merkintä kätkee ovelasti puhtaat tulokset ja antaa virheellisen kuvan, että päihdeongelma on olemassa ja todettu, asiakas tarvitsee siihen hoitoa, ja että asiakkuus ja testaus on vapaaehtoista.
Leimaavaa rekisterimerkintää ei estä eikä poista se, että seulaaminen on ollut pakotettua ja turhaa, tai että seulat ovat aina olleet puhtaat.
Pohjanmaalla äidin leimaamiseen ja alkoholistiluokitukseen on riittänyt se, että neuvolantäti on muistellut kerran nähneensä äidin kaupungilla humalassa ilman lapsia, ystävättären seurassa. Tämäkin huolihavainto, jonka neuvolantäti itsekin kertoi ainoaksi alkoholistimerkinnän syyksi, kuuluu luokkaan "mahdollisesti". Se ei silti estänyt terveydenhuoltoa tiedottamasta kaikille tahoille äidin ”päihteilystä”.
Tosiasiassa äiti ei havainnonteon aikaan edes asunut paikkakunnalla, mutta tämä tosiasia ei kuitenkaan riittänyt poistamaan tehtyä merkintää.
Päihdekuntoutuspalvelujen täyttöastetta ja rahoitusta eivät tunnu haittaavan puuttuva näyttö asukkien päihteidenkäytöstä, puuttuvat hoitotulokset eikä sekään, että palvelunkäyttäjät raportoivat niin ammattitaidottomuudesta kuin laittomuuksista.
Ikosen, Mikkosen & Tepposen tutkimissa päihdekuntoutuspalveluissa keskeisimmiksi nuorten kokemiksi asioiksi nousi välinpitämättömyys, leimaaminen, vaitiolon rikkominen ja tietämättömyys.
Mikkosen ja Tepposen mukaan:
"Tutkimuksessa mielestämme kävi ilmi se, että nuoret kokevat päihdekuntoutuksen pääasiallisesti negatiivisesti. Kaikissa kuntoutumisen vaiheissa yleisimmiksi tunteiksi nousivat turhautuminen ja vihan eri muodot.”
Asiakkaiden aiheellista ja oikeutettua suuttumusta provokaatiosta osataan lastensuojelussa käyttää hyväksi. Yhdestä leimaamisyrityksestä suuttuva leimataan helposti toisella leimalla. Turhasta seulasta tai seksuaalielämän tonkimisesta kieltäytyvä saa helposti yhteistyökyvyttömän, käytöshäiriöisen tai aggressiivisen diagnoosin, jolla haetaan oikeutusta kovenevaan vallankäyttöön.
Kaikenkarvaisia kalliita päihdehoitoja tai perhekuntoutuksia ja niiden laatua tai tuloksia ei Suomessa tutki kukaan. Hoitoja ja kuntoutuksia tarjoavat laitokset estävät jopa tutkijoiden pääsyn haastattelemaan asiakkaita – tietysti asiakkaan tai lapsen etuun vedoten.
Päihdehoidossa samoin kuin lastensuojelussa toimii edelleen vanhanaikainen tiedemaailman siunaama komentotalous: tilataan palveluja tietty yksikkö ja annetaan hoitoa tietyn yksikön verran. Tuloksilla ei ole ollut väliä. Hoitojen tulosten ja vaikuttavuuden tutkimus on ollut ja on edelleen satunnaista. Kun tuloksia ei tule, avuntarvekin pysyy suurena ja asiakasvirta on taattu. Ihminen on vain nimi paperissa, joka kulkee viranomaiselta toiselle apua saamatta.
Kriminaali
Mikäli lapsia tai vanhempia ei voida lyödä edellämainittuihin kolmeen luokkaan, vanhemmille voi aina yrittää järjestää rikossyytteen. Keski-Suomessa uskovaisia maanviljelijävanhempia karsastanut ateisti- sosiaalityöntekijä laati vanhemmille insestisyytteen tyttären alusvaatteista löytyneen karvan perusteella ja lähetti röyhkeästi ”ennakkotietojaan” kaikille tutkimus- ja hoitotahoille.
Vanhemmat löysivät asiakasdokumenteistaan 102 todistettua virhettä, joista yhtäkään ei suostuttu korjaamaan. Poliisin ja oikeuspsykiatrisen tutkimuksissa sosiaalityöntekijän epäilystä ei löydetty näyttöä, mutta se ei estänyt huostaanottoa (HS 30.8.2010). Sosiaalityöntekijä toimitti moniammatilliselle työryhmälle vain rikosilmoituksensa, ei tutkinnan tulosta.
Turhaan huostatut lapsetkaan eivät säästyneet leimoilta. Kun perheen lapsi kieltäytyi puhumasta tai oikeammin vastaamasta urkkijoille heidän haluamallaan tavalla, häntä rangaistiin heti diagnoosilla: valikoiva mutismi.
Modernia noitavainoa
”Yllättäen toukokuussa kuulin, että sosiaalityöntekijäni olivat tehneet huostaanottohakemuksen hallinto-oikeuteen. Päätös tuli heinäkuussa. Minut oli otettu huostaan. Perusteluissa luki esimerkiksi, että myyn seksuaalisia palveluita aikuisille miehille yöpaikkaa vastaan.
Olin järkyttynyt. Mitä tämä tarkoittaa? Minut oli raiskattu heinäkuussa 2009 ollessani 13-vuotias, mutta nyt minun väitettiin myyvän itseäni!
Sosiaalityöntekijäni olivat halunneet ymmärtää väärin yöpymiseni yhden tutun pojan luona karkumatkallani. Heidän kertomuksensa ei ollut muunneltu totuus, vaan se oli täysin uusi tarina. En enää luottanut viranomaisiin.”
Tyttöjen huostaanotot lisääntyvät vuosi vuodelta. Teini-ikäisten huostaanotot ovat peräti yhdeksänkertaistuneet alle 20 vuodessa.
Vaikuttaa siltä, että Suomessa seksuaalisia hyväksikäyttöjä ja raiskauksia, joista toipuminen vaatisi läheisten läsnäoloa ja turvaa, on alettu hoitaa huostaanottamalla; eristämällä uhrit valvomattomiin lastensuojelulaitoksiin. Niissä nuoren oireilun paheneminen tulkitaan vanhempien/ läheisten syyksi ja näiden yhteydenpitoa nuoreen ruvetaan rajoittamaan. Kun nuori alkaa ikävissään karkailla sijaishuoltopaikasta hän altistuu karkumatkoilla / sijaishuoltopaikassa helposti uusille seksuaalisen hyväksikäytön kokemuksille ja päihteille.
Sen sijaan, että nuorta autettaisiin, hänen loputkin ihmisoikeutensa riistetään huoran ja/tai narkkarin leimalla. Leiman ansiosta mitään nuoren kohtaamaa väkivaltaa ei enää tarvitse ottaa vakavasti.
Anna Kontulan mukaan tyttöjen ja naisten seksuaalikäyttäytyminen on keskeinen huostaanoton peruste. Kontula ihmettelee, miksi tyttöjen seksuaalinen aktiivisuus on ongelma silloinkin, kun se tapahtuu omasta halusta, ja poikien ei edes silloin, kun se on tapahtunut nuoren tahdon vastaisesti, ja epäilee syyksi sosiaalityön sukupuolitettuja seksuaalisuuden kontrollimekanismeja.
Naantalissa asunut Ani Leikonniemi, MTKL:n vuoden Peppi ja HOL ry:n perustaja on yksi monista äideistä, jotka ovat kokeneet mustamaalaaviin äidin seksuaalikäyttäytymisellä spekuloiviin asiakaskirjauksiin pohjautuvan huostaanoton.
Vasta oikeudenkäynnissä selvisi huostaanoton todellinen syy.
– Heidän papereissaan huostaanoton syyksi oli kirjattu muun muassa äidin vaihtuvat miessuhteet sekä toistuvat olin- ja asuinpaikan vaihdokset. Tämä kaikki oli kuitenkin kirjattu väärin eli todellisuudessa asiat eivät pitäneet paikkaansa. Kaikki miespuoliset tuttuni, jopa oma veljeni oli virheellisesti kirjattu ”miesystävikseni”, Leikonniemi suomii.
Hullu
Lastensuojelijat arvioivat mielellään niin lasten kuin vanhempien mielenterveyttä, vaikka heillä ei ole siihen minkäänlaista pätevyyttä. Tutkimus- ja kokemustieto vahvistaa, että lapsen tai vanhemman psykiatrinen avuntarve- todellinen tai kuviteltu- johtaa usein huostaanottoon, josta Suomessa päätetään ilman fair trial- oikeudenkäyntiä.
Sosiaaliviranomaisen hätiköity, aiheeton sijoitus- tai huostaanottopäätös aiheuttaa peruuttamattoman vahingon asuntonsa ja tukensa menettävälle köyhälle ja yksinhuoltajalle, vaikka päätös muuttuisi huoltajan todellisen terveydentilan ja huoltajana toimimisen kyvyn selvittyä esimerkiksi lääkärinlausunnon perusteella.
Hätiköidyille kiireellisille sijoituksille haetaan usein oikeutusta passittamalla vanhemmat mielenterveys- tai huumeseuloihin. Haapasten perheen tapauksessa uskovaisia vanhempia karsastanut ateisti-sosiaalityöntekijä passitti uskovan äidin mielenterveystutkimuksiin peräti kahteen otteeseen. Kun mitään ei löydetty, viranomainen yritti pakottaa tutkimuksiin myös perheen isän, mutta tähän terveyskeskus ei enää suostunut.
Leeni Ikonen puhuu lastensuojelun lausuntotehtailusta viitaten käytäntöön, jossa sosiaalityöntekijä tilaa asiakkaasta eri tutkimustahoilta tuhansia euroja maksavia lausuntoja toinen toisensa perään, jotta löytäisi oikeutuksen suunnittelemalleen, usein satoja tuhansia maksavalle huostaanotolle (Ikonen, Salassapidettävä, 2013).
Huumehörhö
Teinin julkinen keskikaljakokeilu riittää nykyisin syyksi määrätä koko perhe julkisrahoitteiseen, useita kummeniä tuhansia maksavaan "perhekuntoutukseksi” kutsuttuun sosiaalivankeuteen.
Paljon kohua herättäneessä Kirsin tapauksessa 11-kuinen Lauri-vauva vietiin äidiltään kolme päivää ennen joulua. Sosiaalityöntekijät vetosivat perusteluissaan Laurin eri osoitteessa asuvan isän päihteidenkäyttöön.
Lastensuojelussa on totuttu, että laittomankin toiminnan voi oikeuttaa määkäisemällä sanan ”päihde” tai ”huume”. Sosiaalityöntekijät käyttävät näitä voimasanoja huolimattomasti; kannabis-, keskikalja ja amfetamiini niputetaan samaan demoniseen hörhöilyluokkaan. En ole nähnyt lastensuojelun selvitystä, jossa avattaisiin/analysoitaisiin väitettyä päihteidenkäyttöä mitenkään esim. käytetyn päihteen, käyttöpaikan, ajankohdan, määrän tai haittojen osalta. Jo vaatimus analyysistä tai näytöstä herättää paheksuntaa. Riittää kun väittää tietävänsä, että ”niillä on päihdeongelma”.
Tyypillinen temppu tuottaa paperille uusi "päihdeongelmainen” on kirjata sellaiseksi jokainen, joka kertoo joskus kokeilleensa jotakin päihdettä, vaikka kyse olisi menneestä, ainutkertaisiksi jääneestä ja päättyneestä kokeiluista. Tapana on pakottaa kertoja poliklinikalle ja jättää merkitsemättä, että kyse on vain päihde-epäilystä ja pakotetusta testauksesta, jonka tulokset ovat puhtaat. Sen sijaan asiakaspapereihin kirjataan, että "asiakkaalla on säännöllinen hoitokontakti a/hal-klinikalle". Tämä merkintä kätkee ovelasti puhtaat tulokset ja antaa virheellisen kuvan, että päihdeongelma on olemassa ja todettu, asiakas tarvitsee siihen hoitoa, ja että asiakkuus ja testaus on vapaaehtoista.
Leimaavaa rekisterimerkintää ei estä eikä poista se, että seulaaminen on ollut pakotettua ja turhaa, tai että seulat ovat aina olleet puhtaat.
Pohjanmaalla äidin leimaamiseen ja alkoholistiluokitukseen on riittänyt se, että neuvolantäti on muistellut kerran nähneensä äidin kaupungilla humalassa ilman lapsia, ystävättären seurassa. Tämäkin huolihavainto, jonka neuvolantäti itsekin kertoi ainoaksi alkoholistimerkinnän syyksi, kuuluu luokkaan "mahdollisesti". Se ei silti estänyt terveydenhuoltoa tiedottamasta kaikille tahoille äidin ”päihteilystä”.
Tosiasiassa äiti ei havainnonteon aikaan edes asunut paikkakunnalla, mutta tämä tosiasia ei kuitenkaan riittänyt poistamaan tehtyä merkintää.
Päihdekuntoutuspalvelujen täyttöastetta ja rahoitusta eivät tunnu haittaavan puuttuva näyttö asukkien päihteidenkäytöstä, puuttuvat hoitotulokset eikä sekään, että palvelunkäyttäjät raportoivat niin ammattitaidottomuudesta kuin laittomuuksista.
Ikosen, Mikkosen & Tepposen tutkimissa päihdekuntoutuspalveluissa keskeisimmiksi nuorten kokemiksi asioiksi nousi välinpitämättömyys, leimaaminen, vaitiolon rikkominen ja tietämättömyys.
Mikkosen ja Tepposen mukaan:
"Tutkimuksessa mielestämme kävi ilmi se, että nuoret kokevat päihdekuntoutuksen pääasiallisesti negatiivisesti. Kaikissa kuntoutumisen vaiheissa yleisimmiksi tunteiksi nousivat turhautuminen ja vihan eri muodot.”
Asiakkaiden aiheellista ja oikeutettua suuttumusta provokaatiosta osataan lastensuojelussa käyttää hyväksi. Yhdestä leimaamisyrityksestä suuttuva leimataan helposti toisella leimalla. Turhasta seulasta tai seksuaalielämän tonkimisesta kieltäytyvä saa helposti yhteistyökyvyttömän, käytöshäiriöisen tai aggressiivisen diagnoosin, jolla haetaan oikeutusta kovenevaan vallankäyttöön.
Kaikenkarvaisia kalliita päihdehoitoja tai perhekuntoutuksia ja niiden laatua tai tuloksia ei Suomessa tutki kukaan. Hoitoja ja kuntoutuksia tarjoavat laitokset estävät jopa tutkijoiden pääsyn haastattelemaan asiakkaita – tietysti asiakkaan tai lapsen etuun vedoten.
Päihdehoidossa samoin kuin lastensuojelussa toimii edelleen vanhanaikainen tiedemaailman siunaama komentotalous: tilataan palveluja tietty yksikkö ja annetaan hoitoa tietyn yksikön verran. Tuloksilla ei ole ollut väliä. Hoitojen tulosten ja vaikuttavuuden tutkimus on ollut ja on edelleen satunnaista. Kun tuloksia ei tule, avuntarvekin pysyy suurena ja asiakasvirta on taattu. Ihminen on vain nimi paperissa, joka kulkee viranomaiselta toiselle apua saamatta.
Kriminaali
Mikäli lapsia tai vanhempia ei voida lyödä edellämainittuihin kolmeen luokkaan, vanhemmille voi aina yrittää järjestää rikossyytteen. Keski-Suomessa uskovaisia maanviljelijävanhempia karsastanut ateisti- sosiaalityöntekijä laati vanhemmille insestisyytteen tyttären alusvaatteista löytyneen karvan perusteella ja lähetti röyhkeästi ”ennakkotietojaan” kaikille tutkimus- ja hoitotahoille.
Vanhemmat löysivät asiakasdokumenteistaan 102 todistettua virhettä, joista yhtäkään ei suostuttu korjaamaan. Poliisin ja oikeuspsykiatrisen tutkimuksissa sosiaalityöntekijän epäilystä ei löydetty näyttöä, mutta se ei estänyt huostaanottoa (HS 30.8.2010). Sosiaalityöntekijä toimitti moniammatilliselle työryhmälle vain rikosilmoituksensa, ei tutkinnan tulosta.
Turhaan huostatut lapsetkaan eivät säästyneet leimoilta. Kun perheen lapsi kieltäytyi puhumasta tai oikeammin vastaamasta urkkijoille heidän haluamallaan tavalla, häntä rangaistiin heti diagnoosilla: valikoiva mutismi.
Modernia noitavainoa
Näistä moderneista noitavainoista ei vain useinkaan uutisoida salassapitoon vedoten. Käsite ”ajojahti” tuntuu olevan varattu vain sosiaalityöntekijöiden saamalle asiakaspalautteelle.
Asiakkaiden tapauskertomusten julkaisija puolestaan saa sosiaalityöntekijöiltä kunnianloukkaussyytteiden lisäksi pidennetyn huostaanoton, tapaamisrajoitukset ja lastensuojelun edunvalvojan lapsilleen.
Filosofian tohtori John Moneyn mukaan uhriteollisuuden uudeksi haaraksi on muodostunut lapsiin kohdistuvan seksuaalisen hyväksikäytön demonien metsästys, sen sijaan että kiinnitettäisiin huomiota lasten pahoinpitelyihin ja hyljeksintään.
”Seksuaalirikosten viktimologia (uhriteoria) on luonut oman pseudologia fantasticansa, johon sisältyy satanistisia kulttimenoja ja lasten uhraamista. Kummankaan olemassaolosta ei ole mitään todisteita. Tämä viktimologian vastenmielinen haara on syistä, joita ei ole täysin selvitetty, levinnyt erityisesti englantia puhuvissa ja protestanttisissa maissa.”
Sen ansiosta aikuiset eivät uskalla normaalilla fyysisellä tavalla osoittaa lapsille tai nuorille kiintymystään, ettei heitä syytettäisi seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Ei myöskään ole turvallista kertoa selväsanaisesti seksuaalisuuteen liittyvistä asioista seuraavalle sukupolvelle. Lapsilta itseltään on ryöstetty normaalien, terveiden seksuaalileikkien ja kokeilujen mahdollisuus, sillä ne ovat muuttuneet paheiksi.
Esimerkkejä lastensuojelun pseudologia fantasticansa:sta löytyy Suomessa esim. Anneli Auerin ja Nikon tapauksista. Anneli Auerin raiskaamiksi väitettyjen lasten immenkalvot todettiin ehjiksi, mutta oikeus uskoi kiihtouskovaista todistajaa, jonka mukaan immenkalvot voivat kasvaa takaisin.
Nikon vanhemmat tai oikeammin koko perhe sisarusta ja isoisää myöten sai insestisyytteen pojan päiväkotileikkien perusteella. Vaikka syytteistä luovuttiin, lastensuojeluviranomaiset esittivät kotiuttamisen ehdoksi, että isän ja myös äidin tuli tunnustaa, mitä he olivat lapselle tehneet.
Lastensuojelussa tunnustamista vaaditaan vain asiakkailta, ei työntekijöiltä. Kukaan sosiaalityöntekijä ei ole tiettävästi joutunut korvaamaan provokaationsa tai perusteettoman interventionsa seurauksia.
Asiakkaan tunnustuksella on sekä itseisarvo että välinearvo. Tunnustus on sekä asiakkaan nöyrtymisen / yhteistyökelpoisuuden osoitin että todiste sosiaalityöntekijän intervention tarpeellisuudesta. Asiakkaalta vaaditaan yleisesti tunnustusta siinäkin tapauksessa, ettei hän ole syyllistynyt sosiaalityöntekijän epäilemään rikokseen tai ettei hänellä ole alunalkaenkaan ollut sosiaalityöntekijän luulottelemaa ongelmaa.
Sosiaalityöntekijöiden omassa hallinto-oikeudessa, joka ei noudata oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin kriteereitä, lastensuojelun provokaatiot menevät varmasti läpi. Hallinto-oikeus on käyttänyt huostaanoton pääperusteena jopa sitä, etteivät vanhemmat tunnustaneet väitettyä lapsen kaltoinkohtelua, josta sosiaalityöntekijällä ei tosin ollut esittää näyttöä.
Hajota ja hallitse
Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä lastensuojelun provokaation muotona voi mainita riidankylvämisen. Huoltajuusriitatapauksissa perheenjäseniä voidaan usuttaa avoimesti toistensa kimppuun ja työntekijöillä on tapana ottaa puolia.
Lapsia kannustetaan tekemään paljastuksia vanhemmistaan ja ex-puolisoita toisistaan. Leikkejä, pelejä, perhetyötä ja keskusteluja käytetään urkinnan ja riidankylvön välineinä.
Muita lastensuojelun yleisesti käyttämiä provokaation menetelmiä ovat:
- työntekijöiden kuiskuttelu ja outojen asioiden kirjaaminen salaa, mutta näyttävästi asiakkaan edessä
- asiakkaan suunnitelmien täydellinen vähättely, kiirehtimisestä hidastamista
- omien antipatioiden medikalisointi
- sovittujen asioiden muuttaminen yksipuolisesti
- hallinnollisten asioiden muuttaminen lääketieteellisiksi, jotta niistä ei voi valittaa
- asiakkaiden solvaaminen ja nimittely
- peitellyt tai suorat uhkaukset
Sosiaalitoimen provokaatiot aiheuttavat mittaamatonta inhimillistä kärsimystä ja vakavia kansantaloudellisia haittoja; leimaavia rekisterimerkintöjä, joita ei voi oikaista, perusteettomia satoja tuhansia maksavia huostaanottoja, rikottuja perheitä, katkenneita koulutus- ja työuria ja syrjäytyneitä nuoria ja vanhempia.
Leeni Ikosen mukaan lastensuojelun laatukeskusteluun kuuluu selvittää, mitä lapsille ja perheille tapahtuu epäeettisesti toimivan virkamiehen näpeissä. Virkamiehen, joka ei tunnista työnsä perus- ja ihmisoikeusluonnetta, ei hallitse lakeja ja suhtautuu ylimielisesti lakien ja hyvän hallinnon velvoitteisiin.
Haastattelu lastensuojelun provokaatioista
Haastattelimme Lastensuojelun provokaatiot- juttua varten äitiä, jonka nimen olemme lastensuojelun mahdollisten kostotoimenpiteiden vuoksi vaihtaneet Liisaksi.
1. Miten määrittelet lastensuojelun provokaation?
-Lastensuojelun provokaatio on toimenpide, joka on tapahtumaan nähden ylimitoitettu, perheen oikeusturvaa ja perusoikeuksia loukkaavaa. Se on viranomaisten sanelemaa, yksipuolista ja vääristävää.
2. Onko itselläsi kokemuksia lastensuojelun provokaatiosta?
- Lastensuojelijoiden toimittama viiden sisaruksen kiireellinen sijoitus, sitä seurannut puutteellinen ja vääristävä selvitystyö joka johti huostaanottoon. Vanhempien mielipiteitä ei ole kuunneltu eikä läheisneuvonpitoa pidetty. Sijoituksesta alkanut vieraannuttamien biovanhemmista ja perheen yhdentymisen laiminlyönti on ollut lastensuojelulain hengen vastaista toimintaa. Tilanne ei ole muuttunut, vaikka hallinto- ja korkein oikeus on kumonnut viranhaltijoiden päätöksiä. Rajoituksia on kiristetty yksipuolisen tiedon varassa. Asioita ei ole tarkistettu vaan päätökset tehdään yksipuolisesti neuvottelematta.
3. Mihin lastensuojelun provokaatiolla pyritään ja onnistutaanko pyrkimyksissä?
- On pyritty huostaanoton jatkamiseen vaikka kodin olosuhteet ovat muuttuneet eikä vaaraa hengelle, kehitykselle eikä terveydelle ole osoitettavissa, eikä ole koskaan ollutkaan. Koko toimenpide on perustunut vääriin seikkoihin. On riittänyt pelkkä uhan mahdollisuus, huoli ja epäily. Mikään ei muuta heidän käsityksiään. Se rata, minkä ovat valinneet, ajetaan loppuun asti vaikka se ei olisi lasten etu.
4. Kuinka yleistä arvelet provokaation olevan?
- Lastensuojelu on tänä päivänä sattumaa ja riippuu täysin työntekijästä ja työyhteisön käytänteistä.
5. Mitä asiakas voi tehdä tilanteessa, jossa häntä yritetään provosoida?
- Asiakas voi ottaa yhteyttä sosiaaliasiamieheen ja aviin, viranhaltijapäätöksistä valittaminen ja hyvän asianajajan palkkaaminen asiaa ajamaan voivat auttaa. Jos suhde sosiaalitoimeen on vaikea, seuraukset kostetaan lapsille kiristyneinä tapaamisrajoituksina. Vanhempia tulisi kuunnella ja myös sossun tulee osata tehdä yhteistyötä eikä sanella.
6. Voiko provokaatioihin varustautua ennalta?
-Provokaatioon on vaikea valmistautua ennakolta, koska se tulee perheelle yllättäen. Lastensuojelulain hyvä tunteminen auttaa vaatimaan viranomaisilta lain noudattamista. Mutta heidän toimiltaan on vaikea kieltäytyä, koska se voi vaikeuttaa entisestään asian myönteiseen päätökseen pääsemistä.
Myyrä
Lue lisää Myyrän tekstejä täältä.
☞ LUE UUTINEN! LAITTOMUUS: Helsingin lastensuojelu takavarikoi asiakkaiden puhelimet. Kuuntele nauhoite!
Muita Lokakuun liikkeen juttuja sijaisnuoriin liittyen:
☞ Isän avoin kirje nuorten alastiriisuttajille
☞ Sinivalkoinen painajainen: huostanuorta riisutettiin alasti, minkä jälkeen suomalainen auttamisjärjestelmä on tehnyt kaikkensa syrjäyttääkseen nuoren aikuisen
☞ Sinivalkoinen painajainen Osa II: Ihme ja kumma
☞ LAPSILTA KIELLETTY: Lokakuun liike on dokumentoinut jo kymmenien sijaisnuorten elämäntarinoi
☞ Turvapaikkaa kirkolta hakenut huostaanotettu Henriikka, 15
☞ Kristan tarina V: ”Hanttiin panemalla tunsin eläväni”
☞ Nuorten Ystävien koulukoti: sakkotuomio vapaudenriistosta ja virkavelvollisuuden rikkomisesta
☞ Perusturva korvasi 1500 euroa sijaisnuoren kärsimyksistä
☞ HYLLYTETYT JUTUT Osa 1: ”Siirin tarina: Vankilana perhekoti”.
☞ Mitä siellä laitoksessa sitten tapahtui?
☞ Lapsemme laitoksissa osa 1 - Miten päädytään laitokseen?
☞ Lapsemme laitoksissa Osa 2 - Mitä laitoksissamme tapahtuu
☞ Tampereen malli: Ketipinoria nuorille kuin nallekarkkeja – Tipotien nuorisopsykiatrisella asiantuntijuus tipotiessään?
☞ Stop! Haminan Stoppari
☞ Sinivalkoinen painajainen Osa II: Ihme ja kumma
☞ Kemi-Tornio: Sijaisäiti sai ehdollista pahoinpitelystä
☞ Ossin tarina
☞ Eemeli hakee turvapaikkaa Oulussa
☞ Sijaisisä hyväksikäytti sijaislastaan Raahessa
☞ Sijaisperheessä pahoinpideltyjen lasten äiti: "Taistelkaa!"
☞ Tyttöni nuorisokodissa: huumeita, tappouhkaus, vieraannuttamista meistä vanhemmista
☞ Oy Nordfami Ab vie sijaislapsia Tansaniaan – kuka valvoo?
☞ Lääkärin kaksoisrooli ja maasta paennut potilas
☞ Facebook-kohu: "Voiko firman kunniaa loukata?" - Lokakuun liikkeen analyysi Ylen sijaishuoltouutisista
Asiakkaiden tapauskertomusten julkaisija puolestaan saa sosiaalityöntekijöiltä kunnianloukkaussyytteiden lisäksi pidennetyn huostaanoton, tapaamisrajoitukset ja lastensuojelun edunvalvojan lapsilleen.
Filosofian tohtori John Moneyn mukaan uhriteollisuuden uudeksi haaraksi on muodostunut lapsiin kohdistuvan seksuaalisen hyväksikäytön demonien metsästys, sen sijaan että kiinnitettäisiin huomiota lasten pahoinpitelyihin ja hyljeksintään.
”Seksuaalirikosten viktimologia (uhriteoria) on luonut oman pseudologia fantasticansa, johon sisältyy satanistisia kulttimenoja ja lasten uhraamista. Kummankaan olemassaolosta ei ole mitään todisteita. Tämä viktimologian vastenmielinen haara on syistä, joita ei ole täysin selvitetty, levinnyt erityisesti englantia puhuvissa ja protestanttisissa maissa.”
Sen ansiosta aikuiset eivät uskalla normaalilla fyysisellä tavalla osoittaa lapsille tai nuorille kiintymystään, ettei heitä syytettäisi seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Ei myöskään ole turvallista kertoa selväsanaisesti seksuaalisuuteen liittyvistä asioista seuraavalle sukupolvelle. Lapsilta itseltään on ryöstetty normaalien, terveiden seksuaalileikkien ja kokeilujen mahdollisuus, sillä ne ovat muuttuneet paheiksi.
Esimerkkejä lastensuojelun pseudologia fantasticansa:sta löytyy Suomessa esim. Anneli Auerin ja Nikon tapauksista. Anneli Auerin raiskaamiksi väitettyjen lasten immenkalvot todettiin ehjiksi, mutta oikeus uskoi kiihtouskovaista todistajaa, jonka mukaan immenkalvot voivat kasvaa takaisin.
Nikon vanhemmat tai oikeammin koko perhe sisarusta ja isoisää myöten sai insestisyytteen pojan päiväkotileikkien perusteella. Vaikka syytteistä luovuttiin, lastensuojeluviranomaiset esittivät kotiuttamisen ehdoksi, että isän ja myös äidin tuli tunnustaa, mitä he olivat lapselle tehneet.
Lastensuojelussa tunnustamista vaaditaan vain asiakkailta, ei työntekijöiltä. Kukaan sosiaalityöntekijä ei ole tiettävästi joutunut korvaamaan provokaationsa tai perusteettoman interventionsa seurauksia.
Asiakkaan tunnustuksella on sekä itseisarvo että välinearvo. Tunnustus on sekä asiakkaan nöyrtymisen / yhteistyökelpoisuuden osoitin että todiste sosiaalityöntekijän intervention tarpeellisuudesta. Asiakkaalta vaaditaan yleisesti tunnustusta siinäkin tapauksessa, ettei hän ole syyllistynyt sosiaalityöntekijän epäilemään rikokseen tai ettei hänellä ole alunalkaenkaan ollut sosiaalityöntekijän luulottelemaa ongelmaa.
Sosiaalityöntekijöiden omassa hallinto-oikeudessa, joka ei noudata oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin kriteereitä, lastensuojelun provokaatiot menevät varmasti läpi. Hallinto-oikeus on käyttänyt huostaanoton pääperusteena jopa sitä, etteivät vanhemmat tunnustaneet väitettyä lapsen kaltoinkohtelua, josta sosiaalityöntekijällä ei tosin ollut esittää näyttöä.
Hajota ja hallitse
Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä lastensuojelun provokaation muotona voi mainita riidankylvämisen. Huoltajuusriitatapauksissa perheenjäseniä voidaan usuttaa avoimesti toistensa kimppuun ja työntekijöillä on tapana ottaa puolia.
Lapsia kannustetaan tekemään paljastuksia vanhemmistaan ja ex-puolisoita toisistaan. Leikkejä, pelejä, perhetyötä ja keskusteluja käytetään urkinnan ja riidankylvön välineinä.
Muita lastensuojelun yleisesti käyttämiä provokaation menetelmiä ovat:
- työntekijöiden kuiskuttelu ja outojen asioiden kirjaaminen salaa, mutta näyttävästi asiakkaan edessä
- asiakkaan suunnitelmien täydellinen vähättely, kiirehtimisestä hidastamista
- omien antipatioiden medikalisointi
- sovittujen asioiden muuttaminen yksipuolisesti
- hallinnollisten asioiden muuttaminen lääketieteellisiksi, jotta niistä ei voi valittaa
- asiakkaiden solvaaminen ja nimittely
- peitellyt tai suorat uhkaukset
Sosiaalitoimen provokaatiot aiheuttavat mittaamatonta inhimillistä kärsimystä ja vakavia kansantaloudellisia haittoja; leimaavia rekisterimerkintöjä, joita ei voi oikaista, perusteettomia satoja tuhansia maksavia huostaanottoja, rikottuja perheitä, katkenneita koulutus- ja työuria ja syrjäytyneitä nuoria ja vanhempia.
Leeni Ikosen mukaan lastensuojelun laatukeskusteluun kuuluu selvittää, mitä lapsille ja perheille tapahtuu epäeettisesti toimivan virkamiehen näpeissä. Virkamiehen, joka ei tunnista työnsä perus- ja ihmisoikeusluonnetta, ei hallitse lakeja ja suhtautuu ylimielisesti lakien ja hyvän hallinnon velvoitteisiin.
Haastattelu lastensuojelun provokaatioista
Haastattelimme Lastensuojelun provokaatiot- juttua varten äitiä, jonka nimen olemme lastensuojelun mahdollisten kostotoimenpiteiden vuoksi vaihtaneet Liisaksi.
1. Miten määrittelet lastensuojelun provokaation?
-Lastensuojelun provokaatio on toimenpide, joka on tapahtumaan nähden ylimitoitettu, perheen oikeusturvaa ja perusoikeuksia loukkaavaa. Se on viranomaisten sanelemaa, yksipuolista ja vääristävää.
2. Onko itselläsi kokemuksia lastensuojelun provokaatiosta?
- Lastensuojelijoiden toimittama viiden sisaruksen kiireellinen sijoitus, sitä seurannut puutteellinen ja vääristävä selvitystyö joka johti huostaanottoon. Vanhempien mielipiteitä ei ole kuunneltu eikä läheisneuvonpitoa pidetty. Sijoituksesta alkanut vieraannuttamien biovanhemmista ja perheen yhdentymisen laiminlyönti on ollut lastensuojelulain hengen vastaista toimintaa. Tilanne ei ole muuttunut, vaikka hallinto- ja korkein oikeus on kumonnut viranhaltijoiden päätöksiä. Rajoituksia on kiristetty yksipuolisen tiedon varassa. Asioita ei ole tarkistettu vaan päätökset tehdään yksipuolisesti neuvottelematta.
3. Mihin lastensuojelun provokaatiolla pyritään ja onnistutaanko pyrkimyksissä?
- On pyritty huostaanoton jatkamiseen vaikka kodin olosuhteet ovat muuttuneet eikä vaaraa hengelle, kehitykselle eikä terveydelle ole osoitettavissa, eikä ole koskaan ollutkaan. Koko toimenpide on perustunut vääriin seikkoihin. On riittänyt pelkkä uhan mahdollisuus, huoli ja epäily. Mikään ei muuta heidän käsityksiään. Se rata, minkä ovat valinneet, ajetaan loppuun asti vaikka se ei olisi lasten etu.
4. Kuinka yleistä arvelet provokaation olevan?
- Lastensuojelu on tänä päivänä sattumaa ja riippuu täysin työntekijästä ja työyhteisön käytänteistä.
5. Mitä asiakas voi tehdä tilanteessa, jossa häntä yritetään provosoida?
- Asiakas voi ottaa yhteyttä sosiaaliasiamieheen ja aviin, viranhaltijapäätöksistä valittaminen ja hyvän asianajajan palkkaaminen asiaa ajamaan voivat auttaa. Jos suhde sosiaalitoimeen on vaikea, seuraukset kostetaan lapsille kiristyneinä tapaamisrajoituksina. Vanhempia tulisi kuunnella ja myös sossun tulee osata tehdä yhteistyötä eikä sanella.
6. Voiko provokaatioihin varustautua ennalta?
-Provokaatioon on vaikea valmistautua ennakolta, koska se tulee perheelle yllättäen. Lastensuojelulain hyvä tunteminen auttaa vaatimaan viranomaisilta lain noudattamista. Mutta heidän toimiltaan on vaikea kieltäytyä, koska se voi vaikeuttaa entisestään asian myönteiseen päätökseen pääsemistä.
Myyrä
Lue lisää Myyrän tekstejä täältä.
☞ LUE UUTINEN! LAITTOMUUS: Helsingin lastensuojelu takavarikoi asiakkaiden puhelimet. Kuuntele nauhoite!
Muita Lokakuun liikkeen juttuja sijaisnuoriin liittyen:
☞ Isän avoin kirje nuorten alastiriisuttajille
☞ Sinivalkoinen painajainen: huostanuorta riisutettiin alasti, minkä jälkeen suomalainen auttamisjärjestelmä on tehnyt kaikkensa syrjäyttääkseen nuoren aikuisen
☞ Sinivalkoinen painajainen Osa II: Ihme ja kumma
☞ LAPSILTA KIELLETTY: Lokakuun liike on dokumentoinut jo kymmenien sijaisnuorten elämäntarinoi
☞ Turvapaikkaa kirkolta hakenut huostaanotettu Henriikka, 15
☞ Kristan tarina V: ”Hanttiin panemalla tunsin eläväni”
☞ Nuorten Ystävien koulukoti: sakkotuomio vapaudenriistosta ja virkavelvollisuuden rikkomisesta
☞ Perusturva korvasi 1500 euroa sijaisnuoren kärsimyksistä
☞ HYLLYTETYT JUTUT Osa 1: ”Siirin tarina: Vankilana perhekoti”.
☞ Mitä siellä laitoksessa sitten tapahtui?
☞ Lapsemme laitoksissa osa 1 - Miten päädytään laitokseen?
☞ Lapsemme laitoksissa Osa 2 - Mitä laitoksissamme tapahtuu
☞ Tampereen malli: Ketipinoria nuorille kuin nallekarkkeja – Tipotien nuorisopsykiatrisella asiantuntijuus tipotiessään?
☞ Stop! Haminan Stoppari
☞ Sinivalkoinen painajainen Osa II: Ihme ja kumma
☞ Kemi-Tornio: Sijaisäiti sai ehdollista pahoinpitelystä
☞ Ossin tarina
☞ Eemeli hakee turvapaikkaa Oulussa
☞ Sijaisisä hyväksikäytti sijaislastaan Raahessa
☞ Sijaisperheessä pahoinpideltyjen lasten äiti: "Taistelkaa!"
☞ Tyttöni nuorisokodissa: huumeita, tappouhkaus, vieraannuttamista meistä vanhemmista
☞ Oy Nordfami Ab vie sijaislapsia Tansaniaan – kuka valvoo?
☞ Lääkärin kaksoisrooli ja maasta paennut potilas
☞ Facebook-kohu: "Voiko firman kunniaa loukata?" - Lokakuun liikkeen analyysi Ylen sijaishuoltouutisista
RSS Feed
