Lokakuun liike
  • etusivu
  • lokakuun liike
  • LL-Uutiset
  • Dokumentit
  • Perheeni tarina
  • blogit
  • palvelujärjestelmät

Tampereen malli: Ketipinoria nuorille kuin nallekarkkeja – Tipotien nuorisopsykiatrisella asiantuntijuus tipotiessään?

11/5/2014

73 Comments

 
Picture
Lahjakas nuori haki apua ahdistusoireisiin. Kuukausien kuluttua hän päätyi sosiaalityöntekijän arvioitavaksi:
”Lääkäri varmaan haluaisi keskustella sun kanssa Ketipinorista, kun tota uniongelmaakin on. Jos sä saisit ne lääkkeet, sun ei tarvis odottaa puolta vuotta terapiaan.”

Nuori selvitti asiaa: "Äiti. Ketipinorin käyttöohjeessa lukee, että sitä ei saa antaa lapsille eikä alle 18-vuotialle nuorille."

Teini-ikäinen, erinomaisesti koulussa pärjäävä lapsi on ahdistunut. Kuluu kuukausia eivätkä ajoittaiset ahdistuskohtaukset ota laantuakseen.

Koulu kuitenkin sujuu vielä erittäin hyvin eikä ahdistus rajoita nuoren elämää niin paljon, että hän esimerkiksi lopettaisi harrastukset tai vetäytyisi sosiaalisesta elämästä. Luokanvalvoja on kuitenkin huolissaan ahdistuksen aiheuttamista sairauspoissaoloista. Hän tietää, etteivät koenumerot ole laskeneet lainkaan, sillä lukuaineiden keskiarvo on yhä 9,8. Huoli on herännyt siitä, että sairauspoissaolot vaikuttavat tuntiaktiivisuuteen, mikä taas voi heijastua jollakin tavalla kevään numeroihin.

Äiti ja isä koettavat auttaa lastaan ahdistuksen käsittelyssä. Myös isovanhemmat ovat olkapäinä muiden sukulaisten ohella. He kaikki uskovat, että ahdistus ja vieraudentunteet ovat toki ikäviä, mutta ne kuuluvat keskeisenä osana tiedostavien nuorten aikuistumisen kasvukipuihin.

Ja jos keskiarvo vähän laskee, laskekoon, siihen on varaa, sillä täydellisyyteen ei tarvitse pyrkiä, ajattelevat vanhemmat.

Lopulta nuori ohjataan omasta ja vanhempien toiveesta koulukuraattorin kautta koulupsykologille. Ensimmäisessä tapaamisessa psykologi esittää näkemyksensä siitä, että nuori tarvitsisi kenties psykiatrin konsultaatiota mahdollisen lääkityksen suhteen.

Äiti, isä ja nuori ovat sitä mieltä, että ennen lääkitystä lapsen olisi saatava keskusteluapua. He uskovat, että puhuminen luotettavan aikuisen kanssa veisi lapsen tilannetta eteenpäin. Lääkitys tulisi heidän mielestään kyseeseen vasta, jos terapia ei auta.

Psykologi kehuu perheenjäsenten vuorovaikutusta ja tekee lähetteen Tampereen Tipotien nuorisopsykiatrian poliklinikalle, jossa moniammatillinen työtiimi ottaisi nuoren vastaan. Psykologi kertoo nuoren pääsevän konsultaatioon kiireellisyysluokituksen perusteella kuukauden sisällä. Vanhemmat toivovat psykiatrin arvioivan hoidon tarpeen ja laativan lapselleen lausunnon terapiaa varten.

Nuori odottaa kutsua kuin kuuta nousevaa. Hän käy odottaessaan kolmesti koulupsykologin vastaanotolla. Hän ei koe keskustelujen auttavan. Paniikkihäiriön oireiden käsittelystä ei puhuta. Usein puhe kääntyy ”mahdolliseen lääkitykseen”.

Lopulta aikaa menee yli kaksi kuukautta. Sitten tulee kutsu, mutta ei psykiatrille vaan Tipotien poliklinikan sosiaalityöntekijän vastaanotolle. Hän kartoittaisi nuoren tilannetta ennen psykiatria.

Vastaanotto alkaa siten, että sosiaalityöntekijä kartoittaa paniikkihäiriön periytyvyyttä, sitä, onko suvussa ollut paniikkihäiriötä. Äiti ei ollut tiennyt, että paniikkihäiriö olisi biologinen sairaus tai geneettinen ominaisuus.

Vanhemmat kertovat sosiaalityöntekijälle, etteivät he halua alaikäiselle lapselleen keskushermostoon vaikuttavia aineita ensisijaisena vaihtoehtona. He kyselevät terapian saamisesta, jotta nuoren hyvä koulumenestys ei kärsisi kovasti.

Äiti koettaa kysyä, millaista terapia on. Sosiaalityöntekijä ei anna kysymykseen konkreettisia vastauksia. Äiti ehdottaa, josko hän sittenkin hankkisi nopeaa apua yksityiseltä puolelta omaan piikkiinsä. Sosiaalityöntekijä vakuuttaa, että he osaavat kyllä hoitaa paniikkihäiriön oireita: psykiatrin arviointiaika järjestyisi kuukauden päästä ja keskusteluapua viimeistään kolmen kuukauden kuluttua.

Kymmenen minuutin jälkeen sosiaalityöntekijä käskee vanhempia poistumaan. Kysymättä hän ilmoittaa, ettei nuori saa tulla psykiatrille vanhempien kanssa vaan yksin.

Puolen tunnin päästä huoneesta tulee ulos pettynyt nuori. Hän on odottanut kuulluksi tulemisen kokemusta kuukausia, mutta nyt hän onkin joutunut täyttämään masennustestejä ja vastaamaan epämukaviin kysymyksiin, kuten: ”Onko sun äitis kovinkin lääkevastainen?”

Nuori kertoo sosiaalityöntekijän laskeneen masennustestin pisteet ja ilmoittaneen, että tämän perusteella tytöllä näyttäisi olevan keskivaikea masennus: ”Lääkäri varmaan haluaisi keskustella sun kanssa Ketipinorista, kun tota uniongelmaakin on. Jos sä saisit ne lääkkeet, sun ei tarvis odottaa puolta vuotta terapiaan.”

Nuori palaa kotiin. Hän soittaa äidille töihin: ”Jotenkin tuntuu et ne haluis vaik väkisin mulle ne lääkkeet, mut ilmeisesti ne kokee, et sä oot siinä esteenä. Kyl mä tiedän, että ne on siellä tyrkyttäny Ketipinoria kaikille mun kavereillekin.”

Äiti googlettaa Ketipinorin.

Ja järkyttyy.

Hän miettii, onko nykyään maan tapa, että lääkintäalasta tietämättömät ei-lääkärit lobbaavat ahdistuneille alaikäisille vahvoja antipsykootteja kuin nallekarkkeja ilman kunnollisia tutkimuksia ja seurantaa. Siis lääkkeitä, joilla on tavattu hoitaa vakavia psyykensairauksia kuten skitsofreniaa ja maanis-depressiivisyyttä.

Mitä jos nuori menisi terveydenhoitajalle huimauksen takia, ja terveydenhoitaja vastaisi: ”Haluatsä kokeilla insuliinia? Vai onko äitis kovinkin insuliinivastainen?”

Äiti pohtii, miksi lahjakkaita nuoria ylilääkitään ja siten pahimmillaan syrjäytetään yhteiskunnasta. Entä onko perheen auttaminen nykyään sitä, että tyrkätään lapsestaan välittävät vanhemmat sivuun hoitoprosessista. Äiti kysyy: ”Ne ihmiset, jotka ovat tunteneet lapsen toukan kokoisesta, eivät ilmeisesti tiedä mitään lapsensa asioista. He vain estävät asiantuntijatiimejä, jotka ilman vanhempien kuulemista osaavat tehdä oikeat ratkaisut lapsen kohdalla puolen tunnin haastattelun jälkeen.”

Pian nuori soittaa äidille uudestaan. Hän on fiksuna nuorena jo lakikirjansa lukenut: ”Äiti. Ketipinorin käyttöohjeessa lukee, että sitä ei saa antaa lapsille eikä alle 18-vuotialle nuorille. Kyl mä tiedän, ettei ne voi mua pakottaa sitä syömään, kun mulla ei ole psykoottisuutta.”

Tässä kohtaa juttua on annettava puheenvuoro vastapuolelle. Kuukauden päästä sosiaalityöntekijän vastaanotosta äiti ja lapsi nimittäin pääsevät Tipotien psykiatrin vastaanotolle. Käytävässä on hiljaista. Vain yhdestä huoneesta kuuluu kahvitauolla olevien ammattilaisten puheensorinaa.

Äiti pyytää kutsua psykiatrin paikalle. Selviää, että he ovat tulleet tunnin myöhässä. Lapsi on kirjoittanut sosiaalityöntekijältä saamansa ajan väärin muistikirjaansa.

Äiti pahoittelee myöhästymistä. Psykiatri ilmoittaa, ettei hän voi ottaa potilasta vastaan myöhässä kesken palaverin. Seuraava aika voisi siirtyä jopa kesän yli, noin kolmen kuukauden päähän. Uusia aikoja on kuulemma vaikea saada, sillä hoitojono on pitkä.

Äiti ilmoittaa, että lapsi on odottanut psykiatrin aikaa kuin kuuta nousevaa. Lain mukaan nuoren on päästävä ”kolmessa viikossa hoidon tarpeen arviointiin ja tarpeen mukaista hoitoa hänen on saatava kolmen kuukauden kuluessa”.

Psykiatri alkaa kerrata lapsen paniikkihäiriön oireita odotusaulassa. Hän vihjaisee, että tautiin olisi mahdollista saada lääkitys. Äiti ilmoittaa, että ei suostu lääkitykseen ilman tutkimuksia:

”Tuskin teillä on lääkeseurantaa, jos järjestelmä on kerran niin ruuhkautunut?”

Psykiatri vakuuttaa, että kyllä he kontrolloivat lapsen lääkkeidenkäyttöä, mutta tekee selväksi, että viimekädessä lapsen lääkitseminen on vanhempien vastuulla:

”Vanhemmathan niitä ensisijaisia 24h-valvojia ovat.”

Äiti vastaa, ettei hänellä ole lääketieteen koulutusta arvioidakseen Ketipinorin mahdollisia sivuvaikutuksia. Hän viittaa kyseisestä antipsykootista puhuneeseen sosiaalityöntekijään. Psykiatrin mukaan ei ole asianmukaista, mikäli lääkkeestä on puhuttu nimeltä. Hän ei kuitenkaan ota asiaan enempää kantaa, koska ei itse ollut paikalla kuulemassa. Vieressään olevalta nuorelta hän ei kysy asiasta, mutta lupaa keskustella sosiaalityöntekijän kanssa.

Äiti kysyy, mistä psykiatri tietää lapsella olevan paniikkihäiriön:

”Nuoren papereistako, sosiaalityöntekijän kirjaamana?”

Äiti huomauttaa, ettei sosiaalityöntekijä voi vastata hoidon tarpeen arvioinnista, koska kyseessä voi vallan hyvin olla jokin muukin sairaus tai häiriö:

”Siksi lapseni on tulossa sinun vastaanotollesi, että hänen tilansa tutkittaisiin huolellisesti.”

Psykiatrilla on kiire moniammatilliseen palaveriin. Kotiin saavuttuaan äiti soittaa yksityiselle terapeutille. Nuorelle järjestyy ensimmäinen vastaanottoaika. Se on kallista, mutta äiti päättää tehdä enemmän töitä maksaakseen palkkiot.

Terapeutti kysyy: ”Entä miten sinä äitinä olet jaksanut, kun oma lapsesi oireilee?”

Hän on ensimmäinen auttaja, joka kysyy näin.

Sitten lapsi tapaa terapeutin kerran, toisen, kolmannen. Lopulta lapsi saa kertoa ilman pelkoa lastensuojeluilmoituksesta jollekulle luotettavalle aikuiselle asioita, jotka ovat hänen mieltään painaneet.

Kuukauden päästä ahdistusoireet ovat helpottuneet merkittävästi.


JK: Lokakuun liike haluaa antaa Tipotien nuorisopsykiatrian poliklinikalle mahdollisuuden vastata tähän kirjoitukseen. Kirjoituksen voi lähettää osoitteeseen: info at lokakuunliike.com.



Lue myös Aamulehden juttu aiheesta:
Picture



73 Comments
Toimitus: Orion-linkkejä
12/5/2014 11:21:52 am

Orion ja Ketipinor:

"Lääkkeiden alihankinta ulkomailta kuten Turkissa on ollut Orionille arka asia. Suomen-lippua mainoksissaan heilutteleva yritys suostui puolisen vuotta sitten myöntämään, että pillereitä yleensä tulee alihankintana muun muassa Intiasta ja Turkista. Orion ei kuitenkaan ole suostunut liikesalaisuuksiin vedoten myöntämään, missä mikäkin tuote on tehty. Lääkelaitos on turhaan vedonnut Orioniin, että valmistusmaat kerrottaisiin kuluttajille."

http://www.hs.fi/talous/artikkeli/Strategiansa+myll%C3%A4nnyt+Orion+hy%C3%B6dynt%C3%A4%C3%A4+patenttilain+porsaanreik%C3%A4%C3%A4/1135229084292

Kovaa pilleripeliä:

http://www.hs.fi/talous/artikkeli/Orion+koventaa+pilleripeli%C3%A4/1135229082528

Ketipinor - Suomen myydyimpiä lääkkeitä:

http://www.image.fi/viikkoimage/pieni-punainen-pilleri-p-kirjoitus

Orion toimipiste Tampereella:

http://www.fonecta.fi/yritykset/Tampere/786483/Orion+Oyj

Yhteistyössä lääkärien kanssa:

http://www.nly.fi/tapahtuma/kehittyvan-laakarin-ruuhkavuodet#zoom=15&lat=62.24475&lon=25.74722&layers=BT

HUOM: Joka kymmenes suomalainen lääkäri omistaa lääketehdas Orionin osakkeita:

http://www.taloussanomat.fi/kotimaa/2008/08/10/joka-kymmenes-laakari-omistaa-orionia/200820603/12

Mukavasti menee muutenkin:

http://yle.fi/uutiset/orionin_liikevaihto_yli_miljardiin_euroon/7068184

Eikö?

http://www.kauppalehti.fi/5/i/porssi/tiedotteet/porssitiedote.jsp?id=201401300090&comid=ORN

Reply
Hyvä vai paha
14/5/2014 11:54:09 am

Vaikka olenkin samaa mieltä tuon läpinäkyvyysasian kanssa - kuluttajille olisi hyvä kertoa alkuperä - Orion kuitenkin valmistaa useita lääkkeitä täällä Suomessakin ja on kai ainoa suomalainen lääkefirma, joka tuosta mukavasta liikevaihdosta käyttää merkittävän osuuden uusien lääkkeiden kehitykseen (104,8 miljoonaa € 2012)
http://www.orion.fi/Tutkimus-ja-tuotekehitys/
http://ar2012.orion.fi/

Ikävä totuus on että ulkomailla saadaan valmistettua napit halvemmalla ja kun apteekissa kuluttajille ehdotetaan aina vaihtoa viitehintaan menevään edullisimpaan valmisteeseen niin ne rahat lähtee sitten usein vaikka Israeliin, niin kuin Ratiopharmin tuotteista. Eli oli se sitten valmistettu suomessa tai ei, mielelläni kyllä yritän itse ainakin jättää rahat kotimaahan.

Reply
Mirkku
12/5/2014 12:38:58 pm

"ahdistus ja vieraudentunteet ovat toki ikäviä, mutta ne kuuluvat keskeisenä osana tiedostavien nuorten aikuistumisen kasvukipuihin."

Hyvät ja viisaat omaiset näkevätkin apua pyytäessään sen olennaisen, mutta Iso-Tiimi haluaa ja tarjoaa ihan muuta.

Iso-Tiimi oivaltaa sitten "Kokemus-asiantuntijoitten" tuoman omakohtaisen tietämyksen tärkeyden.

(Se Tiimi muuten, kaikkien Osaajiensa nyökytellessä, hymähtelee, että "Vanhemmilla on puurot ja vellit sekaisin").

Reply
Samanlainen kokemus
12/5/2014 01:03:14 pm

Hei,

itselläni on hyvin samantapaisia kokemuksia, tosin Sarviksen psykiatrianpoliklinikalta. Tampereen mielenterveyspalveluiden uudistus ei ole mennyt ollenkaan nappiin. Vaikka kyllä siinä aiemminkin oli ongelmia joillain asemilla, mutta nyt se on aivan naurettavaa. Itsekin sain ensimmäiseksi ajan sosiaalityöntekijälle, joka on erittäin turhauttavaa, että VIELÄ yksi ihminen siihen väliin lisää, ennen kuin lääkäriä edes pääsee tapaamaan. Koin, etten tullut ollenkaan kuulluksia niin sosiaalityöntekijän kuin lääkärinkään toimesta. Kumpikaan ei ollut oikeasti kiinnostunut hoidostani ja siitä miten voisivat auttaa, vaan olivat kiinnostuneita vain siitä mihin mappiin voivat paperini käynnin jälkeen työntää.

Harkitsen pätevän yksityislääkärin etsimistä, vaikka talouspuoli ei oikein sitä edes sallisi. Ja tällaisia tapauksia on ei vain Tampere, vaan koko Suomi täynnä. Hoitohenkilökunnalla ei ole ajantasaista pätevyyttä tehdä työtään eikä kuunnella asiakasta.

Reply
Carla
13/5/2014 11:00:08 am

Hei!

Samanlaisia kokemuksia minullakin. Aluksi lääkäri vaihtui koko ajan ja sitten uusi lääkäri kysyi heti ensimmäiseksi, että olenko tullut riippuvaiseksi terapiasta? Ja määräsi uutta lääkettä, jonka sitten vaihdoin takaisin vanhaan. Kärsin traumaperäisestä dissosiaatiohäiriöstä, jonka "lääkkeenä" on pitkä terapia.

Sitten teinkin niin, että vaihdoin yksityiseen menettäen kaikki julkisen puolen ilmaiset palvelut. Maksan maltaita, mutta nyt minua kuunnellaan, eikä lääkäri vaihdu koko aikaa. Eikä myöskään mua kritisoida terapiassa käymisestä.

Reply
Toimitus suosittelee - juttuja samasta aihepiiristä
12/5/2014 01:32:18 pm

Palveluihin palaa miljardeja, silti nuoret syrjäytyvät:

http://www.lokakuunliike.com/8/post/2014/05/palveluihin-palaa-miljardeja-silti-nuoret-syrjytyvt.html

Sinivalkoinen painajainen: huostanuorta riisutettiin alasti, minkä jälkeen suomalainen auttamisjärjestelmä on tehnyt kaikkensa syrjäyttääkseen nuoren aikuisen:

http://www.lokakuunliike.com/17/post/2014/05/sinivalkoinen-painajainen-huostanuorta-riisutettiin-alasti-mink-jlkeen-suomalainen-auttamisjrjestelm-on-tehnyt-kaikkensa-syrjyttkseen-nuoren-aikuisen.html

Erityisopettaja Mirja Heleniuksen blogi "Portailla parantunut oppilas":

http://www.lokakuunliike.com/22/post/2014/05/portailla-parantunut-oppilas.html

Huolia Turussa:

http://www.lokakuunliike.com/7/post/2014/03/huolia-turussa.html

Reply
Masa
12/5/2014 02:16:06 pm

Omat kokemukseni mielenterveysongelmien hoidosta ovat kovasti samantyyppisiä: Jo kymmenkunta vuotta sitten työterveydestä olisi määrätty masennuslääkkeitä, kun itse toivoin pääseväni terapiaan. Olisinpa päässyt; uskon, että elämä olisi ollut aika tavalla helpompaa. En vain osannut vaatia parempaa kohtelua. Ja tässä kyseessä kuitenkin yksityinen toimija.

Sen sijaan myöhemmässä elämänvaiheessa kärsin niin pahasta työ- ja ihmissuhdeperäisestä ahdistuksesta ja siitä aiheutuneesta unettomuudesta, että sain siihen Ketipinor-reseptin. Lääke kuitenkin vaihdettiin apteekissa rinnakkaistuotteeseen - eli salaliittoteorioilla ei välttämättä ole tässä täyttä totuuspohjaa! Allekirjoittaneen tapauksessa lääke toimi hyvin, vaikka aamuisin tunsinkin lääkityksen alkuvaiheessa olevani vielä hieman ns. pihalla. Kolmen kuukauden kuurin jälkeen elämäntilanne oli parantunut sen verran, että saatoin jättää lääkityksen sikseen.

Mitä tästä opimme: Systeemi kusee, jos ensimmäisenä ehdotetaan lääkkeitä, ja varsinkin nuorille ei tarjota keskusteluapua (joko kasvotusten tai nykyisin miksei myös verkossa) ajoissa. Lääkkeistä on kuitenkin niistäkin monessa tilanteessa hyötyä, joten ei niitäkään kannata aina tuomita.

Reply
Toimitus vastaa Masalle
12/5/2014 02:35:57 pm

Masa olet aivan oikeassa siinä, että lääkkeitä ei tosiaankaan ole syytä tuomita yksisilmäisesti! Ketipinor (Seroquelin rinnakkaisvalmiste, paljon sitä halvempi) voi olla todella tärkeä lääke esim. kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä tai skitsofreniassa tms psykoosissa.

Kyseisen lääkkeen kaavailu ensimmäiseksi lääkkeeksi alaikäiselle (tai ylipäänsä lääkkeeksi mahdolliseen paniikkihäiriöön ilman muuta apua tai tarkempia tutkimuksia) on tässä tapauksessa herättänyt ihmettelyä.

Reply
Mitä pitäis tehdä?
14/5/2014 02:55:10 pm

Joo mullehan lääkäri määräsi ketipinor 25mg univaikeuteen, ja nythä tässä mietityttää että kannattaako kyseistä lääkettä edes syödä?

Reply
sea
14/5/2014 06:58:26 pm

Minä söin vuosia 25mg Seroquelia unettomuuteen, toimi hyvin. Nykyään käytän melatoniinia, harmi ettei sitä kokeiltu aiemmin, on kuitenkin huomattavasti luonnollisempi lääke.

Ainoa jolloin kehottaisin miettimään tarkkaa on jos sinulla on diabetestä suvussa tai olet lihonnut/lihot ketipinorilla. Itse sairastuin kakkostyyppiin hieman Seroquelin lopetettuani, mutta minulla on vahva sukurasitus ja ylipainoa, joten vaikea syyttää lääkettä suoralta kädeltä. Epäilen kuitenkin ettei Seroquelin syönti ainakaan asiaa auttanut, vaikka se ei minua lihottanutkaan.

helinä
1/6/2014 06:15:34 am

itselläni menee 800mg ketipinoria mikä on todella iso annos joten toivo että pysyy noin pienenä annoksena koska sitä on vaikea lopettaa

sea
2/6/2014 07:31:40 pm

helinä: Ei unettomuuteen määrätä 800mg, kyllä taustalla on sitten jotain muutakin.

Paniikkiteini
12/5/2014 03:29:13 pm

Tässä on ehdottomasti mennyt pieleen kuinka lääkityksestä on puhuttu. Itse en olisi silloin 16-vuotiaana yksin keskusteluavulla saanut omaa paniikkihäiriötäni hallintaan. En mitenkään. Olin ahdistuksessa niin kippurassa, että paniikkikohtaus iski jo ahdistuksen ajattelustakin. Norsu istahti rinnan päälle eikä kyennyt hengittää. Hiukan ennen terapiaa aloitettu ahdistus- ja masennuslääkitys rauhoitti tilanteen niin, että keskustelu ei laukaissut kohtauksia ja terapia toi sitä kaivattua keskusteluAPUA. Loppujen lopuksi olin niillä kauheilla "mömmöillä" puolisen vuotta, mukaan lukien lääkityksen annosta pienentämällä alasajon. Terapiassa kävin melkein täysi-ikäiseksi.

Tässä tapauksessa jotenkin molemmilla puolilla ollaan asenteellisia. Hoitavalta puolelta aika yksinäköisesti vain tarjotaan lääkkeitä ilman ymmärrettävää ja nuorelle ja vanhemmille hyvksyttävää perustelua lääkityksen eduista. Niitä kuitenkin on! Ja tämä tässä mättää! Ahdistunutta nuorta pompotellaan vaikka kuinka monella eri ihmisellä arvioitavana ennen kuin oikeasti saa sitä tarvittavaa apua. Ja sitten hietellään lääketuotenimiä ilmaan ilman sen kummempaa perustelua. Ja kun tosiaan tämän Ketipinorin kuvauksen lukee, niin tuntuuhan se ihan hirveän hurjalta nuorelle! Paitsi että näitäkin lääkkeitä voi lääkäri määrätä eri käyttöön eri tarkoituksilla ja lääkäri varmasti niistä kertoisi, mutta ei koskaan saa siihen tilaisuutta, kun siellä kotona yksikseen asiaan tutustuessa on ensimmäinen ajatus - ei ainakaan meidän lapselle! Ja ihan oikeutetusti! On surullista, että lääkityksellä on edelleen niin kielteinen kaiku, että se on edelleen asia jota on vältettävä viimeiseen asti. Ja on huutava vääryys, että keskusteluapua joutuu odottamaan ja jonottamaan ja käymään arvioitavana uudestaan ja uudestaan kohtuuttoman kauan! Jos lääkkeisä puhutaan, pitää niistä siinä ja silloin antaa myös todenmukaista ja ymmärretävää tietoa. Eikä todellakaan ainakaan heittää ilmaan tuotenimeä. Kun eihän tässäkään sitten kai koskaan sen varsinaisesti määräävän lääkärin kanssa päästy koko lääkkeestä ylipäätään puhumaan, kun oltiin jo ehditty leimata, kuinka Tampereella nuoret vain ylilääkitään antipsykooteilla ja toisaalta leimautua lääkevastaiseksi. Enkä kuitenkaan ihmettele, ammattipuolelta annettu info on ollut hävyttömän ala-arvoista.

Ikävintä on se, että eniten tässä leimataan lääkitystä. Sillä ahdistusasioissa pelkkä lääkitys ei auta, kunhan pitää oireita poissa. Mutta silti lääkkeitä saatetaan alussa hyvinkin tarvita, jotta oireilu pysyy kurissa myös ilman lääkkeitä. Itselläni tehtiin heti alussa selväksi lääkityksen olevan kuurinomainen, josta luovutaan heti kun vain mahdollista. Onko kukaan huomannut sanoa jutun nuorelle tai vanhemmille niin?

Reply
ElinaA
12/5/2014 03:33:33 pm

Tampereen mielenterveysjärjestelmä on ollut retuperällä jo vuosituhannen vaihteesta. Onnekseni itse pääsin siitä eroon reilun kahdeksan vuoden pompottelun jälkeen, lääkäri kyllästyi katsomaan naamaani ja kirjoitti tarpeeksi pätevän lausunnon Kelan tukemaan psykoterapiaan. Kolme vuotta kunnon terapiaa ja olen täysin työkykyinen ja onnellinen ihminen.

Mutta! Pitää huomioida, että on aivan eri asia syödä esim. Ketipinoria (tai Seroquelia) 25mg päivässä kuin 800mg päivässä. Niin pelottaville kun skitsofrenia ja maanisdepressiivisyys kuullostaa, 25mg hoito ei ole tarkoitettu heille, vain ihan muille sairauksille. Itse söin Seroquelia unettomuuteen vuosikausia, sinänsä huono vaihtoehto kun myöhemmin kävi ilmi, että melatoniini olisi minulle sopinut, mutta Seroquelin syöminen ei tehnyt minusta skitsofenikkoa tai maanisdepressiivistä.

Linkatussa lääkeinfo tekstissä muuten puhutaan haittavaikutuksita lapsille ja nuorille. Antaisi siis olettaa, että lääkettä voidaan heille määrätä. Kielto taas sijaitsee myrkytyksen kohdalla, minä käsittäisin sen olevan ehkä enemmän USA:n "älä laita kissaa mikroon"-ohje, ettei joku hölmö itselääkitse lastaan.

Reply
Haittavaikutuksia nuorten kohdalla
12/5/2014 04:43:40 pm

Nuorten kohdalla tämänkaltaiset lääkkeet... erityistä varovaisuutta... :

http://www.savonsanomat.fi/uutiset/kotimaa/laake-voi-aiheuttaa-nuorelle-vihaa/1302660

3. Miten Ketipinoria otetaan

Käyttö lapsille ja nuorille
Ketipinoria ei saa antaa lapsille eikä alle 18-vuotiaille nuorille.

"Itsetuhoiset ajatukset ja masennuksen paheneminen... Jos olet masentunut, mieleesi saattaa joskus tulla ajatuksia itsesi vahingoittamisesta tai itsemurhan tekemisestä. Tällaiset ajatukset saattavat lisääntyä hoidon aloittamisen jälkeen, sillä tämäntyyppiset lääkkeet eivät yleensä vaikuta heti vaan tavallisesti noin 2 viikon kuluttua, joskus siihen kuluu pidempikin aika. Tällaiset ajatukset voivat myös lisääntyä, jos äkillisesti lopetat lääkityksesi. Nuorilla aikuisilla tällaiset ajatukset ovat yleisempiä kuin muilla. Kliinisissä tutkimuksissa todettiin lisääntynyttä itsetuhoisten ajatusten ja/tai käyttäytymisen riskiä depressiota sairastavilla alle 25-vuotiailla aikuisilla."

Reply
ElinaA
12/5/2014 05:39:31 pm

Ja juttu jatkuu "Jos otat enemmän Ketipinoria kuin sinun pitäisi -- tai vaikkapa lapsi on ottanut lääkettä vahingossa".
Ja kun selaa alemmaksi tulee vastaan. "Muut haittavaikutukset lapsilla ja nuorilla -- Lapsilla ja nuorilla voi esiintyä samoja haittavaikutuksia kuin aikuisillakin. Seuraavaa haittavaikutusta on havaittu vain lapsilla ja nuorilla:"

Miksi haittavaikutukset on lueteltu jos lapsille ei saa määrätä lääkettä? Näin käytät alla sanotaan "Ota tätä lääkettä juuri siten kuin lääkäri on määrännyt." Miksi lapsen ja nuoren kohdalla, juuri ennen myrkytystä, on sitten verbi "antaa" eikä määrätä? Minä epäilen, että antamis-pätkällä tarkoitetaan nimenomaan omatoimista lääkitsemistä.

Reply
ElinaA:lle
12/5/2014 06:07:42 pm

ElinaA olet oikeassa. Kyllä Ketipinoria saa määrätä alaikäiselle. Esim. lastensuojelulaitoksissa kyseistä lääkettä määrätään kuulemma paikoin rutiinisti. Tunnettu seikka on, että Ketipinor aiheuttaa joillekin haittavaikutuksia nimenomaan pieninä annoksina.

Reply
Minna Leino
13/5/2014 03:35:10 pm

jo 10v. sitten seroquelil/ketil tainnutettiin hankalii lastenkotikakaroit :(

Reply
huonossa kuosissa
12/5/2014 10:22:23 pm

Itse olen käynyt aikalailla tasa 10v sitten ensimmäisen kerran terveyskeskuksessa kovan sosiaalisten tilanteiden pelon ja masennuksen takia. ovat syöttäneet Sepramia ja betasalpaajia ja SSRI ja SNRI lääkkeitä eikä mikään ole auttanut mitenkään muuten kuin negatiivisella tavalla ja tilanne ihan toivoton. Koulua en voinut käydä loppuun ja töissä en voi käydä koska sosiaaliset tilanteet ovat niin ylitsepääsemättömän vaikeita. en ymmärrä miksi en saa esimerkiksi edes pientä määrää diapamia tai vastaavaa tarpeen mukaan. olen jokusen kerran joutunut pyytään kaverilta/tuttavalta (5mg?) diapamin ja kaupassa käyntikin on onnistunut ilman hikoilua, vapinaa, suun kuivumista ja änkytystä. ikää minulla on ~25v eli kuitenki teininä jo aloittanut nuo... taidan olla jokin koekani näille puoskareille

Reply
Karoliina
12/5/2014 11:26:28 pm

Itselläni kävi hyvä tuuri, sille keskustelin lääkärin kanssa lääkkeistä vasta kun lyhytterapia ei ollut auttanut. Masennuslääkkeitä en suostunut ottamaan, minkä lääkäri hyväksyi. Keripinoria taas sain uniongelmiin ja se auttoi. Ketipinorilla lääkitään toki skitsofreenikoitakin, mutta huomattavasti suuremmilla määrillä kuin oma 25 - 50 milligrammaani.

Reply
Juho
13/5/2014 12:52:27 am

mä en oo saanu sen kuraattorin/ minkään muun "muka ammattilaisen" apua tai siis mikskä sitä paskan jauhantaa voi kutsua?
mä päätin vaa et haluun parantuu mun ahdistuksesta joka vaikutti mun jokapäiväseen elämään. Mä en enää jaksanu ajatella sitä mitä huomenan tapahtuu ja miten se vaikuttaa muhun!
siihe prosessointiin meni vähän aikaa eka mä ajattelin sen mitä musta tulee kun oon päässyt sen yli eli mulla se vaa meinas et olisin rento ja lihaksikas koska se on mun tapa korjaa itteni kuntoo.
sitte amiksen tokalla mä päätin. Menin pihalle ja alotin treenaa liukumäessä suoristajia vaikka en osannu ja nyt tiiän et ku ne putket siin liukumäessä on vinossa ni siitä ei saa tarvittavaa treeniä enää mulle. joten mä teen ite dippi tangon. sen jälkeen mä koitin leuanvetoja mut ne ei oikee onnistunu mun siimoilla joten päätin että treenaan sitten jotenkin muulla tavalla et pystyn siihe leuanvetoon tarvittavan hyvin ku oon valmis. sitte ku olin tarpeeks treenannu kesä iltoina kattellen tähtiä ja tuli piste kun mä halusin lisää painoo treenailuun koska mun kropan paino oli vähän liikaa muutenkin. keksin että teen puusta/kuusesta 1m pitkä 25cm halkaisija ni haba 12kg sillä treenailen nyt ja meinaan ostaa oikeen tangon ja 10kg painot koska mä en jaksa arkisin ku mun perhe ei oo kunnossa. Mun perhe aiheutti ja koulu kiusaaminen aiheutti tän ahdistuksen.
mä en ymmärrä kuinka vaikeeta on keskittyy omaan elämäänsä et miks pitää laittaa aikaansa siihen et voi kiusata toista ihmistä eikä keskittyy omaan elämäänsä!???
mua ei auttanu kukaan tän asian oppimisessa "kukaan!" ei prkl kukaa!!! mä vaa itte kattelin youtubesta videoita ja menin treenaamaan iltasin ja nykyään treenaan kerran päivässä sillee et tulee hiki.
mua masentaa kuinka vaikeeta ihmisten on tehdä ne niin pienet asiat oikein ittensä kanssa. viestin päätteeksi haistatan vielä kerran paskat sosiaali työntekijöille jotka ei ajattele pennin vertaa mitä nuorille tapahtuu ku ne vetää pillerii!
heikko mieli= heikko ihminen. näin se vaan on. mä oon saanu sen verran rääkkiä niin kotona kuin myös koulussa et oon kasvanu hieman ehkä liikaakin mutta voi sitä elää niita nuoruus vuosiakin myöhemmin. Yksille Leville tms.
milli sitä ja milli tätä niin olo paranee, huom niin ne sanoo mut suurin osa on vaa ihmismieli joka korkaa sen et sä sanot kokoajan että en oo kunnossa ja en pysty siihen. Sitten kun saat pillerit niin luulet että sä paranet kun niinhän siinä sanotaan ja lääkärit sun muut sanoo. Sua huijjataan alitajuntaisesti tekemään asioita joita sun ei edes tarvitsisi tehdä mutta suurin osa tekee koska heidän mieli on heikko. ei mulla muuta terveisii vihdistä ja meitsi jatkaa treenailuu.

Reply
Lääkkeistä saa apuakin
13/5/2014 04:04:47 pm

Tulin tosi iloiseksi tästä vihdin viestistä! Mä tein kanssa samoin että hammasta purren kävin koulun loppuuun ja päätin että mun elämä alkaa kun oon 19 ja voin muuttaa isompaan kaupunkiin pois perheen ja kiusaajien luota. Arvostan tosi paljon sitä että purat tunteita urheiluun etkä juomiseen,, rispektiä ihan älyttömästi täältä sulle, voin kertoa että sen nuoruudrn ite elin ku täytin 19 ja lähin kotoa. Tsemppiä!

Ite syön Ketipinoria kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön ja olen todella tyytyväinen. Ei masenna ja pystyn paremmin käsittelemään asioita. Hesan Sturenkadun psykiatrinen poliklinikka oli mun pelastus, yrittäkää saada lähete sinne! Mua kuunneltiin aidosti ja välitettiin. Toinen josta saa kans apua on HelsinkiMission keskusteluapu.

Reply
Tarja Keinänen
17/2/2018 09:22:04 am

Tuo on niin totta että ihmisten pitäisi keskittyä omiin juttuihin...nimenomaan ei toisten....siis turhaan tai negatiivisessa hengessä ..jos ei ole positiivisessa hengessä annéttavaa muille niin ei ole...omat jutut ja muidenkin on tärkeitä ja se että ne on "hyviä juttuja ja että tulee myös onnistumisia ...esim..kuntosalilla..jne..Sinulle Jumalan siunausta ja toivomus että ryhdyt käymään hengellisissä tilaisuuksissa esim..helluntaiseurakunnan tai vapaakirkon..ja löydät yhteyden sillätavalla Jumalaan ja saat tietoa Jumalasta...

Reply
lurkki
13/5/2014 01:50:52 am

Kaikki ketiapiini valmisteet on todella syvältä sanon ko mistä itselleni on määrätty 1500mg päiväksi ketipinoria ja seroquelia ja ne eivät vaivohin auta päin vastoin ne pahentaa tilannetta tekee passiiviseksi väsyneeksi ja parhaissa tilanteissa jopa välivaltaiseksi.. en suosittele lääkettä kenellekään!! Vaikka se on lääkärin mielestä hyvä jos ei paras lääke käsittääkseni lääkärit saavat jotain rahoja kirjoitetuista resepteistä..

Reply
Kokenut
13/5/2014 01:57:07 am

Itsellä ei ole kokemusta Tampereen hoidoista, mutta Porin ja Helsingin kylläkin. Läkkeitä tosiaan itse syönyt 7 vuotta kysymättä ja viime kesänä niitä oli 3 kuukauden aikana jo 4 tai 5 kappaletta kun testattiin mikä toimisi. Nykypäivän mielenterveydellinen sairaanhoito on suoraan sanottuna sontaa. Uskotaan että potilas ottaa pillereitä koko loppuelämän eikä suoria vastauksia saa mihinkään. Kaikista kamalinta maailma tosiaan oli aikoinaan 15-vuotiaana kun pillereitä oli pakko ottaa tai et päässyt pakkohoidosta pois.

Hienoa että joku tuo nykyään tätä järjestelmän sontaa näkyviin.

Reply
Hanna-Maria
13/5/2014 02:18:33 am

Ensisijaisesti lapsille täytyisi jo pienestä asti opettaa, että aina ei saa kaikkea mitä haluaa, vaikka kaverit saisivatkin, ja ahdistus sekä panikointi on normaalia aina välillä, sitä kokee ihan jokainen, eikä siihen tarvita terapioita eikä lääkkeitä. Se menee kyllä ohi. Joillakin päivässä, toisella vuodessa tai parissa. Kaikki lähtee vain itsestä ja siitä, että haastaa tarpeeksi omaa itseään tekemään asioita ja kokemaan elämää, ottamaan se vastaan sellaisena kuin se on.

Tällä ohjeella ei minun suvustani ole löytynyt vielä yhtään päälääkkeitä tarvinnutta "paniikkihäiriöistä" tai "masentunutta". Jokaisella on ollut synkät hetkensä, joillakin jopa vuosien sykleissä, paljon pahaakin on tapahtunut, mutta aina on selvitty, käyty koulussa/töissä ja menty eteenpäin. Sillä ohjeella, mikä meille on jo lapsesta asti päähän lykätty:

Ei tarvitse olla paras, mutta sen verran hyvä että pärjää. Ja siihen voi vaikuttaa vain itse. Itke suru pois ja vastoinkäymiset. Älä välitä mitä muut ajattelevat, tee niin kuin hyvältä tuntuu. Äläkä tee sitä, mikä ei tunnu hyvältä, ellei se ole välttämätöntä hetken aikaa esim. oman toimeentulon takaamiseksi. Ole avoin, päättäväinen, mutta tärkeiden asioiden edessä nöyrä. Kuuntele muidenkin mielipiteet, mutta pidä omasi, nouse ja jatka vahvana ja pää pystyssä eteenpäin, jos satut kaatumaan. Verkostoidu, opettele kuuntelemaan mitä ympärilläsi tapahtuu, ole ystävällinen ja toimissasi nopea, niin pärjäät kyllä. YRITÄ! Älä jää paikoilleen märehtimään kaikkea paskaa. Heikot jää sätkimään lumeen.

Reply
Hanna link
13/5/2014 03:01:39 am

Hauska yhteensattuma.. juuri eilen kirjotin omaan blogiin tämän tyyppisestä (tosin todella tyngästi, kun ei aihe juuri tällaiseen koskenut). Itselläni kokemusta ja tiedän mitä olla 17.v ahdistunut ja paniikissa oleva kasvava nuori, jolle psykologi ja psykiatri kaikin keinoin tyrkyttää lääkkeitä ja tekee kaikenmaailman testit. Kovasti sillon pelkäsin, että mulla olis jokin vakavakin sairaus ja siitä puhuin heille ja heidän vastaus vaan oli "kyllä nämä lääkkeet niihin vakvampiinkin auttaa." Siinä elelin kovasti ja pitkään peloissani, ajatella että he lisäsivät pahaaoloani.
Loppujen lopuksi suostuin ketipinoria unettomuuteeni ottaan ja olo oli ihan kamala, musta tuli niin "laiha" versio ittestäni, kuin tosi huono kopio. Enkä kokenut saavani ymmärtävää apua mistään, enkä kehdannut kauheesti asiasta kellekkään kaverille puhua "etten vaan olis liian erilainen".. Psykiatrin vastaanotolla muistan kyllä aina täytelleeni niitä perkuleen lappuja. Terapiaan pääsin aika pian ja se olikin sitten aivan erilaista meininkiä, hänkun ei lääkkeitä tyrkyttänyt vaan hyviä vinkkejä miten itse vaikuttaa omiin oloihin.

Kasvaessani lähdin etsimään lämpimämpää apua vaihtoehtoishoidoista ja en ole päivääkään katunut sitä päätöstä: vaihtoehtoishoidot kun näkevät ihmiset kokonaisuuksina, erilaisine osineen ja ymmärtävät ottaa kaikki ne huomioon; ei tehdä itsestämme tunnottomia/sairaampi lääkkeiden avulla, joista ei vielä kunnolla edes tiedetä kaikkea.

Jos kiinnostaa käydä kurkkaamassa, niin tässä eilen kirjottamani juttu EFT -hoidosta: http://lettingithappen.wordpress.com/2014/05/12/treenia-muuttoa-ja-eft-naputtelua/ . EFT ei ole ainoa, enkä halua mitään mainostaa, mutta kovasti haluaisin että ihmiset viitsisivät koittaa erilaisia hoitomuotoja. Nämä länsimäiset tavat kun tuppaavat joko tekemään meistä "tunnottomia" (tunteet kasautuvat) ja ahdistuneempia, sen sijaan että saataisiin hyvät keinot oman olon parantamiseen.

Reply
Hanna
13/5/2014 04:01:13 am

Olen itse 23-vuotias nainen. Olin hyvin samankaltaisessa tilanteessa 15-vuotiaana, kun etsin apua ahdistukseen ja pieneen masennukseen. Koulu sujui hyvin keskiarvon ollessa noin yhdeksän. Pienellä paikkakunnalla ei kuitenkaan ollut saatavissa lähes minkäänlaista keskusteluapua, vaan lääkäri määräsi kaikille rauhoittavia tai mielialalääkkeitä. Itsellenikin määrättiin Opamox ja Seroxat vanhempien tietämättä mitään. Onneksi en ruvennut koskaan tuota Opamoxia syömään...

Olen kuullut, kuinka pahoja riippuvuusongelmia tuon paikkakunnan ihmisille on syntynyt, kun esimerkiksi Xanoria (rauhoittavaa) on määrätty vuodesta toiseen ilman keskusteluyhteyttä. Reseptiä on uusittu jopa näkemättä ihmistä kuukausiin!

Nuoret eivät usein tarvitse lääkkeitä, vaan ulkopuolisen aikuisen, jonka kanssa asioista voi keskustella objektiivisesti. Masennustestit eivät myöskään pidä aina paikkaansa nuoren kohdalla, sillä esimerkiksi huono itsetunto nostaa masennuspisteet helposti "vakavan" masennuksen puolelle. Vakavaan masennukseen kun on kaiketi ohjeistus tarjota aina lääkeapua... On kurjaa, että ihmisiä ylilääkitään, mutta keskusteluapua on lähes mahdotonta saada.

Reply
Ile
13/5/2014 04:48:04 am

Itse kärsin pari vuotta sitten masennuksesta ja unettomuudesta. Mukaan tuli yhdessä vaiheessa myös uupumusta ja keskittymishäiriöitä. Sain lääkkeet masennukseen ja unettomuuteen.

Nyt olenkin löytänyt todellisen syyn näihin oireisiin. Kilpirauhasen vajaatoiminta on koko ajan heikentänyt kuntoani. Se voi vaikuttaa joillain myös ahdistushäiriön kaltaisia oireita aiheuttaen, tämän vuoksi olisi tärkeää tehdä kaikki mahdolliset verikokeet ennen kuin aletaan määräämään psyykelääkkeitä. Monesti psykiatristen sairauksien takana piilee fysiologinen ongelma, jota ei varmasti korjata ketiapiinilla tai muilla "ihmelääkkeillä".

Eli masentuneet ja ahdistuneet, käykää ihmeessä ottamassa kilpirauhasarvonne, kilpparin vajaatoiminta voi olla ongelmienne todellinen syy!

Reply
Niina
13/5/2014 04:59:59 am

Olen itse ollut samaisen tahon hoidettavana. Sairastuin vaikeaan masennukseen ja voimakkaaseen pelkoon/ahdistukseen kuin salama kirkkaalta taivaalta koska isäni väkivaltaisuus perhettä kohtaan lisääntyivät asiat olivat kotona todella huonosti ollut monta vuotta. Nyt isäni uhkaili kuitenkin tappaa koko perheeni ja oli alkanut toteuttaa uhkaustaan. AMK oli alkanut ja se jännitti. Menin opiskelijaterveyden huoltoon koska poikaystävä oli huolissaan. Sain apua mahtavalta terveydenhoitajalta jonka kanssa sain käydä puhumassa 2-3 x vk ensimmäisen kuukauden, että pääsisin nuorisopsykiatrille ja psykologille. Tämä auttoi, mutta ei helpottanut. Tilanne oli vaikea, mutta th kuunteli. Siirryin nuoriso psykologin vastaanotolle joka sanoi ette kuulu hänen hoidettavaksi koska olen liian vaikea tapaus. Sain psykiatrilta lääkityksen jonka sivuvaikutuksena oli: taipumus lisätä itsetuhoisuutta. Minut siirrettiin mielenterveystoimiston asiakkaaksi. Odotin kuukauden psykologille pääsyä, en käynyt koulussa tänä kuukautena, opiskelija terveydenhuolto ei hoitanut minua kun olin muulla taholla hoidossa. Poikaystäväni oli kuukauden ulkomailla harjoittelussa. Kävin ehkä kaupassa kuukauden aikana, muuten oli lukkiutuneena sisälle. Laihduin 5kg vaikka muutenkin olin laiha. Sitten pääsin psykologille 1x viikko/kaksi 60min, siellä käsiteltiin yhdellä kertaa asiaa joka oli itselleni raskas, mutta sitä ei puhuttu loppuun koska aika ylittyi. Yritin itsemurhaa samana päivänä. Jouduin Taysin teholle. Sieltä sain psykiatrilta uudet lääkkeet ja paikan nuorien päiväsairaalasta. Se jakso meni paremmin, oloni oli vähän parempi. Tosin ahdistuin muiden nuorien ongelmista ja vähättelin omiani. Olisin kaivannut siellä keskusteapua jota oli tarjolla vähän. Päiväsairaala loppui ja jäin tyhjänpäälle. Lopetin koulun koska en siellä ollut koko vuotena ollut ja paluu ahdisti luokkatovereiden takia. Koulu ei ollut kiinnostunut voinnista tai siitä miten olisin voinut jatkaa opiskelua koko vuotena. Koulu kyllä tiesi ongelmista. Aloitin kesätyöt, kesä meni ihan hyvin, tai ainakin siltä tuntui. Lukuunottamatta valtavia raivokohtauksia/väkivaltaisuuskohtauksia joita sain ajoittain. Syksyllä koiramme oli syönyt kenkäni joka romahdutti koko maailman ja yritin itsemurhaa taas. Sairaalasta yön jälkeen pääsin kotiin ja seuraavana päivänä mielenterveystoimiston vastaanotolle jossa tapaukseni koettiin huomionhakuisena. Sain sieltä käteeni paperinipun josta etsiä itselleni sopiva psykologi joka ottaisi minut yksityisellä puolella vastaan. En jaksanut etsiä itee psykologia. Pysyin kotona poikaystäväni tukemana. Aloitin myöhemmin kevyen opiskelun, että saisin päiväksi tekemistä. Selvisin tähän asti. En ole vielkään saanut ongelmiani selväksi, pelkään joka päivä koska maailmani romahtaa ja tulee uusi samanlainen jakso. Koulu harmittaa jälkikäteen todella paljon koska en ole päässyt sinne uudestaan sisälle. Luottoa ei Tampereen kaupungin mielenterveydenhoitoon ole. Yksin on parempi koittaa selvitä vaikka henki lähtisi

Reply
ElinaA
13/5/2014 11:50:00 am

Jos mielenterveystoimisto tarjosi psykologien nimilistaa Kelan tukeman psykoterapian takia, niin kannattaa oikeasti panostaa asiaan se pieni hetki. Vaikka se olisi "viimeinen tekosi". Oman kokemukseni mukaan psykologiksi käy melkein kuka tahansa, itse otin ensimmäisen ja vaikka olimmekin persoonana ihan erilaisia, psykologini osasi hommansa.

Minulla oli ennen Kelan tukemaa psykoterapiaa takana kahdeksan vuotta vaikeaa masennusta, ahdistuneisuutta, paniikkia, päiväsairaalaa, kaksi reissua ensiapuun, Pitkäniemi jne, mutta silti oikealla hoidolla (kerran viikossa tunti, kolme vuotta) olen parantunut täysin työkykyiseksi. Nykyään käyn niin töissä kun koulussa, asia jota en olisi vielä muutama vuosi sitten uskonut. Haaveilin kuntoutuvani edes puolikuntoiseksi, tälläisestä elämästä en uskaltanut edes unelmoida.

Kannustan siis ehdottomasti kiskomaan itsestä sen verran, että haet itsellesi kunnon apua, se voi todella muuttaa koko elämäsi. Niin pöljälle kun se kuullostaakin. :)

Reply
sea link
13/5/2014 11:54:03 am

Jos mielenterveystoimisto tarjosi psykologien nimilistaa Kelan tukeman psykoterapian takia, niin kannattaa oikeasti panostaa asiaan se pieni hetki. Vaikka se olisi "viimeinen tekosi". Oman kokemukseni mukaan psykologiksi käy melkein kuka tahansa, itse otin ensimmäisen ja vaikka olimmekin persoonana ihan erilaisia, psykologini osasi ammattilaisena hommansa.

Minulla oli ennen Kelan tukemaa psykoterapiaa takana melkein kymmenen vuotta vaikeaa masennusta, ahdistuneisuutta, paniikkia, päiväsairaalaa, kaksi reissua ensiapuun, Pitkäniemi jne, mutta silti oikealla hoidolla (kerran viikossa tunti, kolme vuotta) olen parantunut täysin. Nykyään käyn niin töissä kun koulussa, asia jota en olisi vielä muutama vuosi sitten uskonut. Haaveilin kuntoutuvani edes puolikuntoiseksi, tälläisestä elämästä en uskaltanut edes unelmoida.

Kannustan siis ehdottomasti kiskomaan itsestä sen verran, että haet itsellesi kunnon apua, se voi todella muuttaa koko elämäsi. Niin pöljälle kun se kuullostaakin. :)

Reply
sea link
13/5/2014 11:54:13 am

Jos mielenterveystoimisto tarjosi psykologien nimilistaa Kelan tukeman psykoterapian takia, niin kannattaa oikeasti panostaa asiaan se pieni hetki. Vaikka se olisi "viimeinen tekosi". Oman kokemukseni mukaan psykologiksi käy melkein kuka tahansa, itse otin ensimmäisen ja vaikka olimmekin persoonana ihan erilaisia, psykologini osasi ammattilaisena hommansa.

Minulla oli ennen Kelan tukemaa psykoterapiaa takana melkein kymmenen vuotta vaikeaa masennusta, ahdistuneisuutta, paniikkia, päiväsairaalaa, kaksi reissua ensiapuun, Pitkäniemi jne, mutta silti oikealla hoidolla (kerran viikossa tunti, kolme vuotta) olen parantunut täysin. Nykyään käyn niin töissä kun koulussa, asia jota en olisi vielä muutama vuosi sitten uskonut. Haaveilin kuntoutuvani edes puolikuntoiseksi, tälläisestä elämästä en uskaltanut edes unelmoida.

Kannustan siis ehdottomasti kiskomaan itsestä sen verran, että haet itsellesi kunnon apua, se voi todella muuttaa koko elämäsi. Niin pöljälle kun se kuullostaakin. :)

Reply
Tsäkä
13/5/2014 05:55:36 am

Pari vuotta sitten paniikkihäiriöni lähti käsistä, sain kohtauksia telkkua katsoessa ja tupakalla käyminenkään ei tullut kyseeseen, jos ulkona oli joku muu samaan aikaan. Omalääkärini oli määrännyt pillereitä, joita söin kuukauden, pillerit vain pahensivat tilannetta ja otin yhteyttä tipotien toimipisteeseen. Ensimmäisenä menin konsultaatioon jossa tehtiin tarvittavat testit ja kartoitettiin tilannetta, oli lievää masennusta,ahdistusta ja paniikkia. Lääkäri tarkisti lääkitykseni ja totesi että missään nimessä ei olisi tuollaista määrännyt, koska se on ehdottomasti kielletty alle 21 vuotiailta. Sain siis tilalle paljon lievempiä lääkkeitä joilla oli rauhoittava vaikutus, ei kiihdyttävä kuten aiemmissa. Lääkitys aloitettiin puolikkailla pillereillä kerran päivässä joka nostettiin muutaman viikon päästä yhteen pilleriin. Sain ajan psykologille joka oli maailman ihanin psykologi, kävin hänen vastaanotollaan parisen kk ja oireet helpottivat suuresti. Pystyin palaamaan normaaliin arkeen pikkuhiljaa, vaikka oireita ja kohtauksia tuli vieläkin välillä. Apua en saanut lääkityksen lopettamiseen, mutta pärjäsin siinä itsekin. Loppu ajasta söin pillereitä vain parin kolmen viikoin välein yhden, joka piti vieroitusoireet poissa. Sitten lopetinkin seinään ja kärsin pari viikkoa ahdistuksesta. Lääkitys olisi pitänyt lopettaa lääkärin seurannan alaisena ja ohjeiden mukaan, joita en ikinä saanut. Lääkityksen piti kestää vuoden jonka jälkeen vähentäminen olisi pitänyt aloittaa ja minun saada aika kontrolli käyntiin. Kontrollia ei ikinä kuulunut. Kahden vuoden päästä aloituksesta, lopetin lääkkeen kokonaan ilman lääkäri- tai kontrollikäyntiä.

Reply
Tsäkä
13/5/2014 06:14:59 am

Se jäi mainitsematta että ensimmäisessä lääkityksessä luki tuote selosteessa että aiheuttaa itsetuhoisia ajatuksia ja altistaa itsemurhalle :D En muista enäään lääkkeen nimeä, siitä on niin kauan.

Reply
Q-TIO: Ketipinor pois myynnistä!
13/5/2014 10:43:47 am

Seroquel a.k.a. Ketipinor (korvaava, halvempi) jota itselle syötetty nyt viiden vuoden ajan on kyl sellane myrkky että pitäs vetää pois apteekeista. Kokeiltu ahdistuneisuuteen ja paniikkihäiriöön pienellä 25-50mg annoksena aamuisin... ei mitään apua! Siirrytään Sertraliin 50mg aamuisin, ei mitään apua. Ahdistaa, masentaa ja kaupassakin käynti on työn takana. Kahteen vuoteen ei ole lääkäri muuta tehnyt kuin kirjoittanut lisää Ketipinoria ja Sertraliiniä. Oireita ei tutkita, jotakin kun sanoo se sivuutetaan täysin kysymyksillä esim. "Miten sä koet tän ahdistuneisuuden?" "Millanen sun lapsuus oli?". Lapsuus oli ***vetin hyvä, 6vuotta pelattu lätkää ja jalkapalloa. Kesäsin perheen kans joku reissu ja koulukin jakso jopa kiinnostaa. Tämä sama keskustelu käydään joka käynnillä ja sitten hups aika onkin lopussa, seuraavaan kertaan siis. Nyt tuo päivittäinen 25-50mg on vaihdettu seuraavasti: Seroquel (Ketipinor) 300mg x 2 iltaisin, yhteensä 600mg ja tämäkin on muodossa Depot eli pitkävaikutteinen, vaikuttaa normaalia versiota todella pidempään. Aamulla on lievästi sanottuna niin jumissa ettei kunnolla ylös pääse sängystä. Ja päivittäinen Sertralin ei neljän kuukauden aikana ole tehnyt oloa sen kummemmaksi kuin ennenkään. Masennustestjä tehdään aina muutaman kuukauden välein... vaikea masennus on tulos joka ainut kerta mutta muuta ei kysytä kuin noi yllämainitut ja sanotaan että kyllä se siitä. Tätä oravanpyörää käyny läpi vuodesta 2005 asti hoitopaikkojen ollessa: Mielenterveystoimisto, terveyskeskus, yksityinen (Mehiläinen). Ketipinoria syödessä huomannut että pää on kirjaimellisesti tyhjä... mikään ei tunnu miltään, ruoka ei maistu, ulos ei pääse jos iskee paniikkikohtaus... ja jos lääke jää syömättä niin 2-3 päivän päästä on niin kipeä ku ois halolla hakattu ja niskarangassa menee "sähkö"piikkejä vartin välein... ihana tuote!! En edes uskalla kuvitella kuinka nuorella voi lähtee kaikki lapasesta jos tätä myrkkyä syötetään oli annos mikä tahansa kun tunteet on ihan sekasin ja millään ei ole väliä. Itse koittanu lääkärille sanoa että haluan lopettaa tän lääkkeen mutta mitäpä sitten keksittäs tilalle... kyllähän toi hevosenki tiputtava annos siis nukuttaa mutta samalla edellä mainitut "oireet" seuraa perässä. En suosittele kenellekään! Ja tuosta psykiatrille pääsystä... ikävä kyllä se on ihan totta ja muutoinkin pomputellaan paikasta toiseen kun ei tunnu lääkäreitä nykyään mielenterveys kiinnostavan. Näin meillä Hyvin(pahoin)vointi yhteiskunnassa!

Reply
Katri
13/5/2014 11:35:56 am

Luin tekstin eilen suuressa tunnemyrskyssä ja omasta kokemuksesta pystyin allekirjoittamaan monen asian ko.poliklinikan toiminnasta. Perheessämme on suunnilleen samanmittainen historia saman paikan kanssa ja samantyyppisiä kokemuksia, mutta ei yksi yhteen. Nuorten kanssa työskennellessä on tärkeää, että he saavat puhua aikuisen ammattilaisen kanssa yksin ilman vanhempaa, sillä joskus sen pahan olon auki kertominen vaatii ulkopuolista kuulijaa. Tämä ei ole tiedon pimitystä, vaan vanhempien suojelua. Nuori ei aina halua kertoa pahimmista asioistaan äidin tai isän läsnäollessa. Jos perheessä on hyvä keskustelusuhde, teini kyllä kertoo vanhemmille olennaiset asiat tapaamisesta. Luottamuksellinen suhde psykiatriin tai terapeuttiin on jo tärkeää teini-ikäiselle. Se että hänet otetaan vakavasti oman elämänsä subjektina voi olla käänteentekevä kokemus parantumisessa.

Juuri tällä hetkellä poliklinikan tilanne on niin kuormittunut, että jos nuori ei ole vakavissa itsetuhoaikeissa, alkuajan aikoja saa vain sosiaalityöntekijälle, ja olen samaa mieltä, he eivät ole kykeneviä arvioimaan tilannetta muuten kuin arjen selviytymisen näkökulmasta. Ketipinor on lääke, jota määrätään ahdistukseen, paniikkihäiriöön ja uniongelmiin mutta usein lähetteellä "tarvittaessa" eli sitä ei ole tarkoituskaan syödä päivittäin kuin nallekarkkia. Esim. se voidaan määrätä kouluun otettavaksi silloin jos tilanne on sietämätön ja halutaan kuitenkin, että nuori käy koulua. Oma lapseni oli Ketipinorin jälkeen niin tokkurainen, että se lääke purettiin kokonaan lääkelistalta samoin toinen antipsykoottinen lääke, joka oli listalla itsetuhoisuusriski mielessä pitäen. Mielipidettä aiheesta piti juntata läpi, mutta lopulta se otettiin vastaan täysin asiallisesti eikä lastani huostaanotettu.

Minulle tuli tästä postauksesta todella paha mieli tietäen, kuinka pienestä työyksiköstä on kyse ja kuinka ikävästi palaute henkilöityy yksikön kahteen psykiatriin ja sos.työntekijään. Juttunne on jo päivässä levinnyt laajalle ja varmasti suuri osa paikan nuorten vanhemmista saa sen luettavaksi ennemmin tai myöhemmin. He kuitenkin tekevät työtään eivätkä taatusti halua pahaa nuorille. Mitään ilkeää, pahantahtoista tai täydellistä kuuntelemattomuutta en ole kokenut Tipotien klinikalla - kyse on resurssien puutteesta ja kiireestä.

Kun tulevaisuudessa valitatte psykiatrian palveluista, aloittakaa valituksenne päättäjistä ja korkeimmalta tasolta.

Reply
Toimitus Katrille
13/5/2014 01:38:14 pm

Kiitoksia palautteestasi. Siinä on monia hyviä huomioita!

Sen verran kommenttia tekstisi loppuosaan, että monella lukijalla on ensisijaisesti paha mieli alaikäisen lapsen puolesta. On toki tärkeää puhua työntekijän työn raskaudesta ja riittämättömyydentunteesta työssään, mutta samalla on aivan kohtuutonta vaatia hädässä olevia suomalaisia lapsia tai perheitä antamaan loputonta ymmärrystä toimimattomien palvelujärjestelmien työntekijöille siksi, että nämä tekevät töitä "kiireessä, vähillä resursseilla ja vain hyvää ajatellen". Uhreja eivät ole aikuiset palkansaajat vaan lapset, heidän asiakkaansa.

Työntekijät (missä tahansa suomalaisessa palveluyksikössä) vaatikoot lisää resursseja, jos laadukasta työtä ei pystytä tekemään. Heidän tehtävänsä on puolustaa asiakkaitaan ja osoittaa selkeä valituksensa päättäjille: "Me emme suostu enää tekemään töitä näissä olosuhteissa!"

"Auttajatyössä" resursseja on sidottu nykyään aivan valtavasti esimerkiksi konttoritöihin. Lisätöitä tulee kehityshankkeista, tietoliikenneuudistuksista jne. Kaikki tämä on sitten pois siitä tärkeimmästä työstä, jota tehdään asiakkaiden kanssa yhdessä.

Reply
Vinkkejä?
13/5/2014 02:20:43 pm

Toimitukselle, olisiko tarkempia ideoita kuinka työntekijät voisivat vaatia lisäresursseja? Kielätytymällä työnteosta? Mitä lakko tekisi potilasturvallisuudelle? Aivan varmasti kaikki yksiköt antavat tilaajalle eli kaupungille palautetta työtilanteesta mutta sillä ei ole merkitystä. Tämä on politiikkaa johon lähinnä äänestäjät voivat jotenkin vaikuttaa. Yhteys kaupunginvaltuustoon ja vaatimus lisäresursseista mt-puolelle. Työntekijöiden vaatimukset kaikuvat kuuroille korville.

Jos työntekijät kieltäytyvät töistä, on vastassa vain suurempi ruuhka kun joskus töihin palataan. Eikä kenenkään lääkärin, sairaanhoitajan, psykologin tai sosiaalityöntekijän etiikka anna periksi että jättäisi potilaita pulaan.

Reply
Enemmän kysymyksiä kuin vastauksia
13/5/2014 04:07:34 pm

Toimituksella on valitettavasti yhtä vähän ideoita työntekijöille kuin yksittäisille potilaille vaatia lisäresursseja. "Äänestämiskehotukset ovat kliseitä: yksi ääni ei ratkaise mitään," huokaa kyyninen äänestäjä.

Entä auttavatko yksittäisten ihmisten asiakaskokemusten esiinnostamiset eli julkisuus? Vai auttaako se, ettei asioita tuoda päivänvaloon?

Kun ihmisten tarinoita julkaistaan, onko jutuista karsittava pois paikkakuntien nimet ja hoitotahot, ettei hoitavaa henkilöä / virkamiestä kukaan tunnistaisi (vaikka heidän nimiään ei mainittaisikaan)?

Hoitavat tahot sanovat, että vastuu epäkohdista on päättäjien, ja päättäjät sanovat, etteivät voi ottaa kantaa yksittäisten kuntien hoitopolitiikkaan saati yksittäisiin asiakastapauksiin. Kaikki sanovat yrittävänsä parhaansa, mutta mikä onkaan lopputulos?

Ja kenen on vastuu? Tuntuu siltä, ettei vastuuta ole kenelläkään.

Olisi täysin mahdollista luoda toimivia ja innovatiivisia sekä asiakkaiden tarpeisiin vastaavia palveluita, mutta vanhasta ja toimimattomaksi todistetusta rakenteesta ei haluta luopua, ei sitten millään.

Mikään määrä todellista tietoa heitteille jätetyistä asiakkaista ei saa muutosta aikaiseksi. Miksi sitten edes hakea apua osin toimimattomista peruspalveluista?

Toivottomuudesta on jo viitteitä, kun katsoo nuorten itsemurhien määriä.

Uupumusta ei uskalleta myöntää esim. neuvolassa, koska pelätään lastensuojelua.

Jne. Jne.

Epäluottamus vain kasvaa.

Surullista....

Nuorille
9/8/2014 06:50:31 am

Niinpä. Pilleriä pillerin perään, nuori pois näkyviltä, neljän seinän sisään, huostaanottoon.

anna
16/5/2014 10:50:55 am

Asiat voi kirjoittaa niin monella tavalla, eniten lukijoita tietysti saa sensaatiohakuisella kirjoittamistavalla. Tyyliin, yrittivät ajaa lapsen itsemurhaan väärällä lääkkeellä. Ottamalla järjen käteen voi kuitenkin tajuta, että vaikka olisi kuinka resurssipulaa ja työstressiä, niin tuskin kukaan pyrkii tarkoituksella, kuten vaikka vääriä lääkkeitä määräämällä, kenenkään tilannetta huonontamaan.

On syytä muistaa että meillä on vain toisen puolen kertomus siitä, kuinka sos.työntekijä puhui lääkkeestä nimellä. Itsestä se tuntuu varsin epäuskottavalta skenaariolta. Todennäköisemmin sos.työntekijä on puhunut lääkkeistä jotka auttavat univaikeuksiin ja että sellaisia voisi psykiatri ehkä määrätä.
Voisin kuvitella että ahdistuneena ja hätääntyneenä saattaa asiat unohtua ja sotkeentua, näin ainakin itselleni käy. Tässäkin tapauksessa nuori tiesi että kavereille on määrätty Ketipinoria, ehkäpä lääkkeen nimi tulikin sieltä.

Mitä tulee siihen että nuorta haluttiin kuulla ilman vanhempia, niin sehän on pelkästään positiivinen asia. Ihan pelkästään ja puhtaasti hyvä asia. Jokainen joka aihepiiristä kokemuksellisesti jotain tietää, tietää myös sen, mistä ne ahdistukset ja masennukset pohjimmiltaan yleensä syntyvät. Ihan totta, kotioloistahan ne. Toki voi olla että nuori on esim raiskattu, jolloin oireet kumpuavatkin ulkopuolisesta traumasta, tämä kuitenkin on aivan varmasti paljon harvinaisempaa.

Ensimmäistä kertaa nuoren tapaamisessa ei voi tietää mikä on oireilun syy. Mitä jos oireilun syy on pahoinpitely? Seksuaalinen hyväksikäyttö? Kuinka hyvä ajatus silloin on se että mahdollinen hyväksikäyttäjä/pahoinpitelijä on mukana tapaamisessa? Mitäs jos kyseinen ihminen on sanonut nuorelle että jos kerrot mitä meillä kotona tapahtuu niin tapan sinut?

Vaikka kyse ei olisi näin dramaattisista asioista, on luottamuksellisen suhteen olennainen osa se, että nuorta itseään kuunnellaan, hänen mielipiteitään kuunnellaan. Vanhempien ollessa läsnä varmaankin jokainen teini sensuroi puheitaan, vanhemmilla voi myös olla täysin erilainen näkemys nuoren tilanteesta ja oireiden syystä kuin hänellä itsellään. Kuitenkin juuri nuorta olisi tarkoitus hoitaa.

Nämä mielipiteeni perustan käytännön kokemukseen, esim näihin: Lastensuojeluilmoitus kun olin 6-v. Lastenklinikan tutkimusjakso 11-v häiriökäyttäytymisen vuoksi, suositus terapiasta. Perheneuvola 15-v (ilman perhettä, käynnit sos.työntekijän puheilla). Aikuisena vuosien terapia, vakavan kaltoinkohtelun aiheuttamien ongelmien takia.

Reply
Toimitus vastaa
16/5/2014 11:11:38 am

Jos kokemus olisi ollut nuoresta positiivinen, tällaista juttua ei olisi syntynyt. Ensisijaisesti kuulemme tarinan nuorta emmekä spekuloi hänen puolestaan.

Jokainen skepulaatio ("hätääntyneenä saattaa asiat unohtua ja sotkeentua" / "ehkäpä lääkkeen nimi tulikin sieltä" jne) ei nimittäin ole toisen osapuolen kertomus, vaan puhtaasti kolmannen käden arvailua.

Ps. Lokakuun liikkeen toissapäiväinen viesti Aamulehden toimitukselle: "Kiitos kun kirjoititte tärkeästä aiheesta, pohjautuen Ketipinor-juttuumme. Uutisessanne sanotaan: "Nimettömän blogin kirjoituksessa ei mainita henkilöitä nimellä, joten tarinan todenperäisyyttä on hankala selvittää."

Lokakuun liikkeenä esitämmekin teille kysymyksen, oletteko kiinnostuneet tapaamaan jutun tarinassa esiintyvän äidin ja lapsen - todentaaksenne tarinan ja selvittääksenne taustat?

Perhe suostuisi haastateltavaksi mutta aiheen arkaluontoisuuden takia nimettömänä, lähdesuojan alaisesti, mikäli heidän tietojaan ei luovuteta muille...

Lokakuun liike aikoo jatkossa tutkia Ketipinor-lääkettä sekä Orion-lääkeyhtiötä, sekä kartoittaa parhaillaan lääkkeettömiä hoitomalleja ja niiden asiantuntijoita.

Ystävällisin kevätterveisin: Lokakuun liike

http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194900941186/artikkeli/kovia+vaitteita+tampereen+nuorisopsykiatriasta+laakkeita+syotetaan+kuin+nallekarkkeja+.html

Suomi, missä rakastetaan ylim. byrokratiaa ja turhia hommia
13/5/2014 04:01:17 pm

http://ohjelmat.yle.fi/akuutti/kun_mielta_ahdistaa_apu_loytyy_heti#.U3FNsocQRvl.facebook

Jossain jopa suomessa tehdään myäs oikein.. Sitten olisi myös eräs porvoon malli. karjalan ja porvoon malleilla säästö terveydenhoidossa jopa miljardiluokkaa vuosittain ja POTILAAT TYYTYVÄISEMPIÄ KUIN IKINÄ

Reply
Leena
13/5/2014 04:51:12 pm

EI kyllä tipotiellä lääkkeitä määrätä kovin helposti, itse jouduin taistelemaan nuoreni lääkityksen saamisen takia melkein vuoden. kun ei tuola millään meinattu määrätä, vaikka selvät oireistot ja diagnoosit oli. no onneks tuolta kuitenkin saatiin se lääkitys, jolla ongelmat ratkes ja koulun käynti sujuu.

Reply
Hanna
13/5/2014 05:06:06 pm

Kiitos toimitukselle jutusta. Myös minulla samankaltaisia kokemuksia paniikkihäiriöni ja masennuksen hoidosta. Keskusteluapua sain jonottaa kaksi kuukauttaa. Toisella käynnillä sain masennuslääkkeet. Olin 16-vuotias. Masennuslääkkeistä minulle puhkesi mania, jota ei koskaan hoidettu, eikä siihen reagoitu. Varasin ajan kunnan terveyskeskukseen uudestaan puolen vuoden kuluttua, ja edelleen minulle tyrkytettiin samoja masennuslääkkeitä, joista mania oli minulle aiemmin puhjennut.

Reply
Tune
13/5/2014 06:18:58 pm

Voi helvetti. Pitääkö ihmisen kärsiä. Aikuiset juo viinaa, monet käyttävät lääkkeitä. Älkää antako lastenne kärsiä pahasta olosta. Ketipinor ei ole vaarallinen tai vakava lääke, kuten esim bentsotdiabsemaanit. Jos lapsella on esim sokeritauti, kiellättekö lääkityksen kyseiseen sairauteen. Nyt järki käteen!!!

Reply
Tune
13/5/2014 06:32:21 pm

Lisään tähän vielä vuosikausien unihäiriöiden jälkeen 300mg iltaisin oli mulle pelastus. Vuosien valvomisen jälkeen sain vihdoin nukkua ja samalla parannuin 8v kestäneestä paniikkihäiriöstä

Reply
Erkki
14/5/2014 01:05:53 am

Huomionarvoista kirjoituksessa on myös se, että kertomuksen sosiaalityöntekijä tekee psykodiagnostiikkaa, joka ei missään olosuhteissa (huom! missään olosuhteissa, ei edes silloin vaikka resurssi olisi asiakkaisiin nähden väärin mitoitettu) ole hyvän terveydenhuoltokäytäntöjen mukaista. Sosiaalityöntekijän koulutus ei anna välineitä toimia kertomuksessa esitetyllä tavalla (bdi, kv-masennus).

Reply
6vuottamyöhemminONNELLINEN
14/5/2014 01:45:27 am

Olin 13-vuotias kun kävin Koulukadulla, missä tämä kyseinen nuorisopoliklinikka ennen sijaitsi ja heti ensimmäisellä käyntikerralla sain tietää tarvitsevani lääkkeitä. Ensin seromexia, lopulta 14-vuotiaana Seroquelia yli tuhat milligrammaa päivässä. Lopetin puolen vuoden käytön jälkeen pikkuhiljaa ja salaa vanhemmiltani sekä lääkäriltä lääkityksen vieroitusoireista huolimatta, koska en "elänyt"; olin vain horroksessa, tunteeni ja ajatukseni olivat turta. Kun sain onnistuneesti lopetettua lääkityksen seuraavan puolen vuoden aikana ja kerroin siitä lääkärille, tämä suuttui aivan silmittömästi ja halusi, että lääkitys palautetaan takaisin. Siinä vaiheessa minä lähdin. Kyseinen nuorisopoliklinikka siirsi minut kolmen terapeutti-vaihdon jälkeen TAYSiin ja heidän viimeiset sanat olivat " Emme voi auttaa sinua. Emme tiedä mikä sinua vaivaa ". Tayssin aikana lopetin siis edellä mainitun Seroquel-lääkityksen ja samalla hoitosuhteeni Tampereen kaupungin kanssa.

Reply
Toimitus link
14/5/2014 04:00:19 am

Tarinoita Taysista

http://www.lokakuunliike.com/8/post/2014/05/tarinoita-taysista.html

Reply
Sairaanhoitaja
14/5/2014 09:44:59 am

Moro,

Tällä hetkellä Suomen terveydenhuollossa suositellaan, että nuorienkin tapauksessa keskivaikeassa masennuksessa käytetään apuna depressiolääkitystä + psykoterapiaa. Nuorilla yleisesti käytetään fluoksetiinia (SSRI -ryhmän lääkeaine.)

Kun psykiatrille / psykoterapiaan ette juuri nyt pääse, niin eikö tärkeintä olisi, että tilannetta hoidettaisiin edes jotenkin, eli lääkkeillä? Tietysti lääkityksestä voi kieltäytyä, mutta sitten täytyy myös ymmärtää, että nykyisillä terveydenhuollon resursseilla täytyy vain "kitua" ja odottaa, että pääsee ammattilaiselle juttelemaan. Ketipinori ei kuitenkaan minunkaan mielestäni ole asiallinen lääke tässä tapauksessa (näillä tiedoilla.)

Mitä tulee vastaanotolta myöhästymiseen, niin näin se vaan menee: mikäli myöhästyt, joudut uuden ajan varaamaan pitkän ajan päähän. Pitäisikö jonkun muun apua tarvitsevan menettää oma aikansa sen takia, että edellinen potilas ei tullut ajallaan vastaanotolle?

Hienoa, että kirjoituksen perhe hakee perheenä apua. Toivon kaikkea hyvää toipumiselle.

Reply
sea
14/5/2014 06:49:55 pm

Kannatan kyllä lääkehoidonkin kokeilemista, mutta rajansa kaikella. Minulle tyrkytettiin kymmeniä eri lääkkeitä vaikeaan masennukseen, yhdestäkään ei ollut hyötyä, mutta haittoja sitäkin enemmän esim. 50kg lisää painoa jo valmiiksi ylipainoiselle. Loppupeleissä paranin "pelkällä" Kelan tukemalla psykoterapialla, mutta liikakiloja pudottelen edelleen. Olisin kyllä mielummin kitunut kun ottanut seonneen aineenvaihdunnan ja kadonneen nälän ja kylläisyyden tunteen, syömishäiriön pahenemisen ja kakkostyypin diabeteksen. Vaan kun nappia piti ottaa kun käskettiin, ei siinä katsottu voiko siitä olla haittaa tai ei (ko lääke lihottaa 90% käyttäjistä).

En tiedä mikä on nykyinen tilanne, mutta pari vuotta sitten monetkaan eivät voineet kieltäytyä lääkkeistä, sillä lääkärit eivät silloin kirjoittaneet b-lausuntoja terapiaa varten tai väittivät ettei Kela hyväksy hakemusta jos lääkehoitoa ei ole. Tai no, ainahan lääkkeet voi jättää syömättä, mutta pakko ne oli ostaa, koska Kela näkee ostatko vai etkö. En loppupeleissä tiedä oliko kyse lääkärien vai Kelan vaatimuksesta, mutta monet jäi ilman b-lausuntoa.

Reply
anna
16/5/2014 11:08:14 am

Kelan sitä väitettiin silloin vaativan, ehkä joissain tapauksissa vaativatkin. Voi olla että maksajalla on jopa oikeus vaatia, mielenkiintoinen jutunaihe voisi tämäkin olla. Tiedän kuitenkin tuolta ajalta yhden erittäin lääkevastaisen ihmisen saaneen kelan tukeman terapian, kieltäydyttyään lääkkeistä. Ei tosin ollut Pirkanmaan alueella.

Itsehän söin kaikki lääkkeet mitä minulle vain annettiin ja olin varsin pettynyt, kun ei niitä määrättykään kuin karkkia, vaikka "kaikki" niin väittivät. Kolmea eri SSRI-SNRI -lääkettä sain kokeilla ja näistä viimeinen tuli enää pelkästään siksi että sitä nimenomaisesti pyysin. Kun ei sekään auttanut, sain vielä suostuteltua psykiatrin (tämä oli kolmas psykiatri, joten kyse ei ollut yhden lääkevastaisuudesta, ei kuitenkaan Pirkanmaalla tapahtunut tämäkään) määräämään erästä toisen ryhmän lääkettä, antipsykoottia, jota joskus muissakin yhteyksissä käytetään.

Nettipalstalta näitä lääkkeitä keksin ja olisin myös halunnut kokeilla kahden masislääkkeen yhdistelmää, koska olin lukenut että jos ei yksi lääke auta niin yhdistelmä sitten. Siihen ei enää suostuttu, vaan vihjattiin että jos ne lääkkeet ei auta, niin sitten ne ei auta. Se oli pettymys se, onneksi terapia sitten auttoi.

Hoitsu
14/5/2014 11:02:38 am

Tietyissä tilanteissa tuo on hyvä lääke, mutta ei sitä voi popsia kuin karamelliä, eikä se edes kaikille sovellu.

Ainakin skitsofrenian ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön maanisen vaiheen hoidossa tuolla on aika hyvä vaste. Tietysti on otettava huomioon että ihmisillä on yksilöllisiä eroja josta johtuen myös annoskoko saman asian hoidossa voi poiketa suurestikin.

Mutta se tärkein pointti:
Olisi vain aika mielenkiintoista päästä rupattelemaan lääkärin kanssa joka määrää henkilölle joka kärsii pelkästään ahdistuksesta lääkkeeksi ketiapiinia ;)

Reply
Roger
14/5/2014 11:41:42 am

Pari huomiota. Lääkkeen pakkausseloste ei ole "käyttöohje" eikä siinä siksi lue että se olisi käyttöohje, vaan että lääkettä täytyy ottaa aina lääkärin antaman ohjeen mukaan. Lääkärien antamien ohjeiden pitäisi aina olla henkilökohtaisia, koska lääkkeet voivat vaikuttaa eri ihmisiin välillä hyvin eri tavoilla. Pakkausselosteet voivat olla harhaanjohtavia varsinkin siksi, että (psyyken)lääkkeitä määrätään usein eri syistä kuin ne joita selosteessa listataan. Voi olla niinkin, että yhden ihmisen haittavaikutus on juuri se jota toisen ihmisen hoidossa halutaan. Pakkausselosteet ovat näistä asioista huolimatta tarkoitettu lääkkeen käyttäjälle, ei lääkärille. Jos niissä sanotaan että lääkettä ei saa antaa alle 18-vuotiaalle, niin käyttäjä ei saa antaa sitä (toiselle) alle 18-vuotiaalle. Tämä saattaa johtua siitä, että se voi olla tietyille ihmisille pieninäkin annoksina vaarallista esim. lääkkeiden yhteisvaikutusten takia.

Nuorten hoitoon kannattaa panostaa, koska esim. masennus paranee keskimäärin sitä helpommin mitä aikaisemmin siihen puututaan. Joillekin tarjolla olevat lääkkeet eivät ehkä toimi, mutta toisille niistä saattaa olla suuri apu, minkä takia niitä olisi syytä kokeilla tarpeeksi pitkän aikaa. Itselläni lääkkeet pitävät minut toimintakuntoisena, vaikka ne eivät varsinaista sairauttani olekaan parantaneet. Joillekin oireet saattavat palata vuosien päästä, vaikka välissä olisi ollut täysin terve.

Reply
Tanja
14/5/2014 02:18:59 pm

Muutama kommentti toimitukselle viitaten tähän: "Kun ihmisten tarinoita julkaistaan, onko jutuista karsittava pois paikkakuntien nimet ja hoitotahot, ettei hoitavaa henkilöä / virkamiestä kukaan tunnistaisi (vaikka heidän nimiään ei mainittaisikaan)?"

Mielestäni pitäisi. Myös yksittäisten ihmisten kertomana ja kokemana kerrottu tarina ei aina ole välttämättä koko totuus tapahtuneesta.

Kirjoituksen lopuksi Lokakuun liike haluaa antaa Tipotien nuorisopsykiatrian poliklinikalle mahdollisuuden vastata tähän kirjoitukseen. Eihän kyseinen taho ei voi julkisesti vaitiolovelvollisuutensa vuoksi ottaa kantaa asiaan julkisesti. Näinollen nämä kirjoitukset ja asioiden "julkituonnit" ovat aina yksipuolisia kertomuksia.

Lopuksi vielä ihmetyttää alkuperäisessä kirjoituksessa tämä "Lopulta lapsi saa kertoa ilman pelkoa lastensuojeluilmoituksesta jollekulle luotettavalle aikuiselle asioita".
Miksi lapsi tai perhe pelkää lastensuojeluilmoitusta? Jos ammatti-ihmisellä herää huoli lapsen hyvinvoinnista joka liittyy lastensuojelutarpeen selvittämiseen, on velvollisuus lastensuojeluilmoituksen tekemisestä yksityisen sektorin työntekijällä ihan samalla tavalla kuin julkisellakin sektorilla työskentelevällä.

Reply
Toimitus
14/5/2014 02:59:01 pm

Hoitotahot voivat yleisesti kommentoida sitä, millaisen hoidon he näkevät hyvänä ja millaista hoitopolitiikkaa he suosivat. He voivat myös ottaa kantaa siihen, millaisia ajatuksia kertomus heissä herättää. Mikä on heidän terveisensä jutussa esiintyvälle nuorelle? Miten he arvioivat omaa toimiinsa suhteessa kerrottuun?

(Kyseinen nuori ei ole poikkeustapaus siksi, että hän pelkää lastensuojelua. Niin pelkää moni muukin nuori nykyään. Miksi? Koska he tietävät liikaa esimerkkejä siitä, mitä on tapahtunut kun nuori on hakenut apua ja kertonut henkilökohtaisista asioistaan - kts linkit alla. Lastensuojelutarpeen selvittelyn kynnys on laskenut, mikä on lasten ja nuorten tiedossa. Kyse ei ole siis siitä että taustalla olisivat aina "pahat vanhemmat" tai olosuhteet, jotka edellyttäisivät lapsen suojelua.

http://www.ess.fi/uutiset/kotimaa/2013/10/03/lastensuojelu-vei-hyvaksikaytetyn-tyton-kovamaineiseen-koulukotiin

http://www.lokakuunliike.com/17/post/2014/05/sinivalkoinen-painajainen-huostanuorta-riisutettiin-alasti-mink-jlkeen-suomalainen-auttamisjrjestelm-on-tehnyt-kaikkensa-syrjyttkseen-nuoren-aikuisen.html

Reply
Toimitus
14/5/2014 02:49:52 pm

Aamulehti julkaisi aiheesta uutisen:

http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194900941186/artikkeli/kovia+vaitteita+tampereen+nuorisopsykiatriasta+laakkeita+syotetaan+kuin+nallekarkkeja+.html

Reply
Risto Koivula
14/5/2014 04:22:29 pm

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2013/11/kansan-aani-2-2013-puoskari-vaitos-helsingin-yliopistossa-synnynnaisesta-ydintiedosta-1

Reply
Nuorispsykiatriasta Suomessa
18/5/2014 10:01:08 am

Joko asiasta lopulta alettaisiin puhua, eikä siitä vaiettaisi systemaattisesti. Olin 20-vuotias, kun kävin ensimmäisen kerran Itä-Suomessa sinne muuton takia psykiatrilla. Tämä totesi minut vakavasti mielisairaaksi ja määräsi psykoosilääkityksen. Näillä sanoilla. Romahdin ja säikähdin asiaa niin, että sairastuin oikeasti. Tampereella asuessani minulle määrättiin koko ajan suurempia Ketipinor-annoksia, vaikka en ollut psykoottinen, ja kun lääkärin annos ylitti 800 mg menin niin sekaisin, että yritin itsemurhaa. Kaikki järki on lähtenyt touhusta. Ei kysytä ruokavaliosta, ei kehoteta syömään että verensokeri pysyisi kurissa, naisilta ei huomioida PMS- ja hormonaalisia mahdollisuuksia, ei mitata kilpirauhastasoja, ei tarjota PUHESEURAA tai kysytä: oletko yksinäinen ja tarvitsisitko töitä, vaan määrätään psykoosilääkkeisiin ja kidutetaan kemiallisesti. OODI SUOMALAISELLE PSYKIATRIALLE.

Reply
Älypää
18/5/2014 01:56:24 pm

Voi voi mitä vahinkoa tehdään ihmisille, jotka tarvitsisivat apua. Lääkekielteisyys voi koitua tuhoksi. Minunkin hyvä ystäväni voisi vielä olla hengissä, jos hän olisi suostunut syömään lääkkeitä kaksisuuntaiseen mielialahäiriöönsä.

Reply
sea
18/5/2014 02:56:01 pm

On aivan eri asia kieltäytyä lääkkeistä, koska ei huvita syödä niitä tai ne ovat jollain tapaa "aatteen" vastaisia kun kieltäytyä, koska sivuoireet tekee elämästä helvettiä tai viidentoista eri kokeilunkaan jälkeen mitään apua ei ole saanut. Lääkehoito ei kuitenkaan missään tilanteessa saisi olla se ensimmäinen ja ainoa hoito (ellei nyt asiakas jostain syystä itse niin halua).

Reply
Älypää
20/5/2014 12:50:46 am

Ei tietenkään lääkkeet ainoa hoito, mutta ainakin minun kaverin tapauksessa mikään puheapu ei mennyt perille kun ahdistus oli niin mahdotonta. Joskus vain on välttämätöntä tasoittaa tilannetta myös lääkkeillä. Mutta ei suostunut, pelkäsi lihomista ja "hidastumista". Teki sitten itsemurhan.

sea
20/5/2014 10:05:32 am

Älypää: Pakkolääkitseminen on kaksipiippuinen juttu, ymmärrän läheisten tuskan, mutta toisaalta jokaisella pitää olla oikeus valita, vaikka sitten kuolema. Mielenterveysongelmat on siitä kinkkisiä ettei niistä voi parantua ennen kuin itse on valmis parantumaan. Pakkohoito harvoin johtaa mihinkään pysyvään tulokseen.

Suski
19/5/2014 10:08:56 am

Samoja kokemuksia on, vaikkakin olen rutkasti vanhempi. Masennustaustaa on teini-iästä asti. Äitini kuoltua hain uudelleen aikuisiällä apua. Se tuntuu olevan pelin henki, että 10 minuutin tapaaminen, annetaan lääkkeet, mut muuta apua ei saa. Olen odottanut kohta vuoden terapiaan ja mitään ei ole kuulunut.

Reply
Katri
19/5/2014 10:34:13 am

Tämä kuulostaa hirvittävän raa'alta, mutta kunnallisella puolella terapiaan pääseen nopealla varoitusajalla vain, jos itsetuhoriski on äärimmäinen tai syömishäiriö on päässyt nälänhätätasoon, tai jos keikut alasti tiedottomana psykoosissa turuilla tai toreilla. Kaikki muut ongelmat hoidetaan helposti määrätyillä liian vahvoilla pillereillä. Se KELA:n sponsoroima terapia yksityisellä puolella on todellinen pelastus useimmille mt-kuntoutujille. Ja sitten yli 18-vuotiaille on olemassa ainakin isoissa kaupungeissa loistavia päiväkeskuksia, joista moni saattaa kuntoutua vuodessa takaisin töihin ja opintoihin yhteisöllisen tuen kautta.

Reply
Toimitus
19/6/2014 06:54:12 am

HUOM: Ketipinor-uutisemme on luettavissa:

Ketipinorin vaaroista vaietaan Suomessa

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ketipinorin-vaaroista-vaietaan-suomessa

Reply
eerro link
28/6/2015 07:19:34 am

Sama homma. Oon hoidossa täysin samassa mestassa ja samalla "osastolla". Hoito on sitä et kerran kuussa pääsee puhuun puol tuntii, tai hyväl tsägää tunnin. Ja jos jostain syystä et pääse vastaanotolle, tai terapeutti on kuumeessa, aika siirtyy ainakin kuukaudella. Ja lääkäri sanoo, että "nostetaanpas tää Ketipinor 200mg:stä 300mg."
Ja kokoajan mainostetaan että kuinka pätevä ja moni-osaava tiimi siel on töissä. Mut mitä helvettiä ne siellä tekee jos ei ole aikaa asiakkaille?? Opiskeleeko ne lisää?? Mitä varten? Lääkehoitoa se on, - Tipotiellä. Ja nykypäivänä Suomessa, olit sä minkä ikänen tahansa tai mikä masennus tai ahdistus tai muu, niin Ketipinor on aika kärkivaihtoehto et miten sua aletaan hoitaan.

Reply
Ville Virkaheitto (Psyk eriklääk)
11/11/2015 03:20:33 pm

Hoitoprosessi Suomessa 2000-luvulla

1. Psykiatri luokittelee potilaan vainoharhaiseksi
2. Potilaalle määrätään raskas psyykelääkitys
3. Potilas saa lukuisia lisäoireita psyykelääkityksestään
4. Potilas pyytää muuttamaan lääkitystä oireidensa vuoksi
5. Potilaan psyykelääkitystä lisätään, koska potilas jaksaa valittaa
6. Potilaan oireet lisääntyvät
7. Potilas pyytää muuttamaan lääkitystä, koska oireet ovat pahentuneet
8. Potilaan psyykelääkitystä lisätään, koska potilas jaksaa valittaa
9. Potilaan oireet lisääntyvät
10. Potilas alkaa epäillä, että hänelle määrätyt lääkkeet aiheuttavat hänelle oireita
11. Potilaalle määrätään lisää psyykelääkkeitä, koska potilas "vainoharhaisena" "kuvittelee" että hänen lääkityksensä aiheuttaa hänelle oireita
12. Potilaan oireet lisääntyvät lisälääkkeiden myötä
13. Potilas pyytää muuttamaan lääkitystä, koska oireet vain pahentuvat
14. Potilaalle määrätään lisää psyykelääkkeitä, koska potilas jaksaa vielä valittaa
15. Potilas ei enää jaksa valittaa...
16. Psykiatri hieroo käsiään, koska taas on yksi vainoharhainen potilas hoidettu hyvän hoitokäytännön mukaisesti (lausutaan: Hankala potilas hoidettu psykiatrin haluamalla tavalla hiljaiseksi)

Suomalaisten psykiatrien kirjoittaman kirjan mukaan afrikkalaisissa maissa skitsofrenia parantuu nopeammin ilman minkäänlaista lääkitystä, kuin lansimaissa kemiallisella hoidolla mm. ketiapiinilla.

Reply
SuuriValhe
23/8/2016 04:59:50 pm

Oletteko huomanneet että tässä täyttyy jo monessa kohtaa rikoksen tunnusmerkit? Vaitiolovelvollisuus suojelee paljon enemmän lääkäriä kuin potilasta tässä kohtaa. Kuinka moni Ihminen on ajautunut itsemurhaan tämän takia vuosien varrella? Kuinka monen elämä tuhoutunut? Ja kuinka suurta rahallista hyötyä tästä on saatu? Diagnoosit perustuvat 1950-luvulla koottuun DSM - luokitukseen eikä yhdelläkään ole tieteellisesti todistettua biologista pohjaa.

Reply
Pururin
24/1/2017 09:12:14 am

Kyllä tota ketopinoria ainakin kanta-Hämeessä määrätään mm kipuun vanhuksille, unettomuuteen, ahdistuneisuuden ja masennuksen hoitoon ja erityisesti A-klinikka on kunnostautunut tämän lobbaamisesss ja kyse ei ole lääkäreistä vaan alemmista työntekijöistä. Jopa niin pitkälle mennään että soitellaan omalääkärille ettei ahdistukseen missään nimessä saa määrätä bentsoja (jotka auttavat hyvin) vaan ketipinoria. Ihme hommaa. Vähän ihmetyttää tämä bentsokammo yleisestikin. Eihän diabeetikoillekaan sanota ettet saa insuliinia koska siinä olet sitten koukussa siihen. Ketipinorin vieroitusoireet on helvetilliset, ja olo muutenkin kuin psykoosissa olevalla zombilla.

Reply
Marjo
16/2/2018 12:41:43 pm

Täällä näkyy olevan monta univaikeuksista kärsivää. Uskon, että vinkistäni voisi olla apua monille... Eli kärsin itse 12 vuotta pahoista univaikeuksista ja söin masennukseen tarkoitettuja lääkkeitäkin vuoisia ja kokeiltiin myös melatoniinia ja nukahduslääkkeitä. Lopulta oivalsin avun: KAIKKI kofeiini pois! Jo kahvin lopetus helpotti paljon, mutta täytyy jättää myös tee (paitsi kofeiiniton), suklaa, kaakao, colajuomat, energiajuomat ym. Siihen loppui unettomuus! Heti kerrasta! Kokeilkaa ainakin useampi viikko tätä ensin😊 En tarvinnut sen jälkeen lääkkeitä ja painokin putosi nopeasti 10kg.

Reply



Leave a Reply.

    Perheeni tarina

    "Yksittäistapauksia" väkivaltiosta
    Perheeni tarina -sivuille toimitetaan vaiettuja "yksittäistapauksia".
    Jos sinulla on tarina kerrottavana tai kotivideo julkaistavana, luethan ensin julkaisuehdot täältä ja ota sitten yhteys toimittajiimme:
    info@lokakuunliike.com.

    Lisää tarinoita täällä:

    *Kauhutarina
    LL-Kotivideot
    "Mielivaltaisia huostaan-ottoja ei oikeastaan ole."
    – Seppo Sauro, LSKL.

    Perheadressit

    RSS Feed

    Tarinoita mediassa:

    Picture
    ☞Ani 

    Picture
    ☞Krista

    Picture
    ☞Kirsi 
    ja Lauri

    Picture
    ☞Jyly ja Johanna

    Picture
    ☞Tapani

    Picture
    ☞Roosa Anniina

    Picture
    ☞Heidi

    Picture
    ☞Vivian

    Picture
    ☞Sari

    Picture
    ☞Henri

    Picture
    ☞Mari

    Picture
    ☞Hely

    Picture
    ☞Mikko

    Picture
    ☞Milla

    Picture
    ☞Mirja

    Picture
    ☞Johanna

    Picture
    ☞Anneli

    Picture
    ☞Hanna

    Picture
    ☞Huosta-päiväkirja

    Picture
    ☞Uupunut äiti

    Picture
    Marjaana

    Picture
    ☞Mikael Gabriel 

    Picture
    Mareena
    1 & 2
    & 3

    Picture
    ☞Tiina B  1 & 2.

    Picture
    ☞Netta

    Picture
    ☞Maiti ja Ivika

    Picture
    ☞Pako 1 ja 2.

    Picture
    ☞Sami

    Picture
     ☞Ari

    Picture
    ☞Ida

    Picture
    ☞Thomas & Jennie

    Arkistot

    April 2016
    January 2016
    October 2015
    July 2015
    June 2015
    April 2015
    March 2015
    January 2015
    December 2014
    November 2014
    October 2014
    August 2014
    July 2014
    June 2014
    May 2014
    April 2014
    March 2014

    Kategoriat

    All
    Aluehallintovirasto
    Asiakirja
    AVI
    Eerika
    Hely-harvistola
    Isovanhemmuus
    Joensuun Lastensuojelu
    Kankaanpää
    Kerimäki
    Kotiintuloaika
    Kritiikki
    Lapsen Huolto
    Lastensuojelu Alkutapaaminen
    Lastensuojeluilmoitus
    Lastensuojelulaitos
    Mervi Maksimainen
    Mervi Sinivirta
    Nelivuotistarkastus
    Neuvola
    Oikeustoimikelpoinen
    Pedofilia
    Pedofiliahysteria
    Poliisikaksikko
    Punkaharjun Soslapsikylä
    Rattijuopumus
    Savonlinna
    Savonlinnan Lastensuojelu
    Seksuaalinen Hyväksikäyttö
    Sijaishuolto
    Sosiaalipäivystys
    SosiaalipäivystyS
    Sosiaalityöntekijä
    SOS Lapsikylä
    THL
    THL + Laaja Terveystarkastus
    Touko Tarkki
    Vantaa Lastensuojelu
    Vantaan Lastensuojelu
    Vilja-Eerika
    Viranomainen

    RSS Feed

    Touko Tarkki, Eerika Tarkki, Vilja Eerika, Marja-Lea Tarkki, Vilja Eerika, Eerika, Eerikan murha, Sirpa Laamanen, Touko, Tarkki, Askola, lastensuojelu, huostaanotto, viranomaisrikollisuus, perheoikeus, lastenoikeudet
    Lokakuunliike.com Pagerank
INFO-sivu
takaisin alkuun

Huolilaskuri
Lokakuun liike on ihmisoikeusliike: rakenteellista sosiaalityötä, tutkivaa journalismia, valtakunnansovittelua, kansansivistystä ja viranomaistarkastustoimintaa tukevaa kolmannen sektorin työtä.
Picture