Juuson sijaishuoltopaikka esittelee itseään:
”Käytettävissämme on erityiseen huolenpitoon tarkoitetut tilat. Huoneessa on turvalasit, ikkunoissa hälyttimet sekä kalustus on suunniteltu niin, että esimerkiksi tarvittaessa kiinnipito voidaan suorittaa turvallisesti. Erityisen huolenpidon aikana nuorta ei ”eristetä”, vaan olosuhteet, käytös, ja terveydentila huomioiden nuori hoitaa päivittäisiä askareitaan yleisissä tiloissa. Kaikki toiminta tapahtuu ohjaajan välittömässä läheisyydessä.
Erityinen huolenpito on rajoittavuudessaan ja kontrollistaan huolimatta lapsilähtöinen auttamistapa, jonka keskeisiä keinoja on läsnäolo, rauhoittaminen ja keskusteluyhteyden saavuttaminen. Aikuisen jatkuva läsnäolo antaa nuorelle mahdollisuuden kohtaamiseen ja vuorovaikutuksen syntymiseen.”
Juuso kirjoittaa syksyllä 2007:
”Joudun istumaan 2–3 viikkoa puutuolilla katsoen betoniseinään päin. En saa tavata perhettäni yli kuukauteen, en saa soittaa heille. Kaikki väärennetyt paperit pitäisi oikaista. Toivon pääseväni jouluksi kotiin, koska joulu on perhejuhla. Uskomme Jumalaan ja tapanamme on käydä joulukirkossa. Rakastan perhettäni ja uskon oikeuden voittavan.
Minun on paha olla täällä. Tämä on yhtä tuskaa. Minä kuolen tuskiini. Pyysin Jumalalta armoa ja armahdusta. Olen masentunut, väsynyt, ahdistunut, olen lopussa. En jaksa enää. Miksi? Miksi?
Minä pelkään, ahdistaa, surettaa, väsyttää.
Minun ei ole tarvinnut pelätä kotona. Ei tämä ole lapsen elämää. Tämä on kiduttamista. Ihmettelen, mitä pahaa olen voinut tehdä, että minut lähetettiin tänne. Minulta on viety kaikki: ihmisyys, vapaus, perhe, onni ja ilo, turvallinen koti ja olo ja paljon muuta. Miksi? Haluan kotiin, jossa minulle on hyvä ja turvallinen olla.
Surullinen, ahdistunut, väsynyt, ikävöivä Juuso.”
Lastenkoti jatkaa esittelyään:
”Opetusryhmä koostuu peruskoulua suorittavista nuoristamme. Opetuksesta vastaa erityisluokanopettajan työkokemuksen omaava sosionomi.”
Juuso kirjoittaa:
”Miksi en pääse normaaliin kouluun enkä saa opetusta? Joudumme olemaan aina täällä, koska luokkahuone on samassa talossa. En pääse edes ulkoilemaan.”
Lastenkoti kertoo:
”Moniammatillinen työryhmämme on erikoistunut erityisesti haastavien ja vaativien nuorten hoitoon ja kasvatukseen. Tarjoamme sijoitetuille päihteillä oireileville sekä päihdeongelmaisille kuntouttavaa hoitoa.”
Juuso kirjoittaa:
”Eräänä päivänä otin kavereiden yllytyksestä viinapullon kouluun. Kaverit käräyttivät minut ja kertoivat opettajalle, että repussani on pullo. Opettaja otti minut puhutteluun. Lähdin koulusta ja minut löydettiin soramontulta. Olin juonut pullosta, mittari näytti 0,6 promillea.
Tiesin joutuvani pois kotoa. Itkin ja kysyin sosiaalityöntekijältä, miksi hän laittaa minut pois. Hän sanoi minulle: ”En minä vihaa sinua, vaan rakastan niin paljon, että laitan sinut kotoa pois.” Hän vihaa perhettäni. Miksi jonkun pitää olla niin ilkeä?
En jaksa aina siivota, laittaa ruokaa, aina töitä. Siivoan, imuroin, moppaan, pyyhin pölyt, pesen ikkunat, pyykit niin, että selkäni on lopussa. Siivoan portaikon, vessat, peilit, tamppaan matot.
Haluaisin käydä koulua aivan normaalisti. Hoitajat kiroilee, joudumme palvelemaan heitä ja he tekevät rangaistuksiaan ilman syytä. Elämässäni pahinta on ikävä ja etten saa puhua edes puhelimessa 10 minuuttia pitempään. Minulla on paha olla täällä. Miksi minua rangaistaan?
Surullinen, ahdistunut, peloissaan oleva Juuso.”
Lastenkoti kertoo:
”Moniammatillinen työryhmämme, johon kuuluu mm. yhteiskuntatieteiden (sosiaalityö)opiskelijoita, sosionomeja, lasten ja nuorten erityisohjaajia ja vapaa- ajanohjaajia, seuraa nuoren psyykkistä ja fyysistä terveydentilaa reaaliajassa ympäri vuorokauden. Lisäksi käytämme ostopalveluna psykologin ja lääkärin palveluja.”
Juuso kirjoittaa:
”Kävin lääkärissä ja kerroin masentuneeni. Hän kysyi, mikä masentaa. Kerroin tilanteeni ja hän sanoi: ”Kun näet perhettäsi, se helpottaa varmasti.” Hän teki tarkastuksen – kaikki kunnossa paitsi masentunut olo!
Tämä on liikaa. Päässäni liikkuu vain se, miksi minut riistettiin perheeltäni. Tiedän syyn: join kerran alkoholia.”
Juusoa tapaamassa
Lähdin katsomaan Juusoa eräänä talvisena päivänä vuonna 2008. Saavuttuani lastenkodin pihamaalle huomasin rakennuksen olevan vanha remontoitava koulu. Juuso oli sisällä ja tuli minua vastaan hoitajan saattamana – hoikka, kalpea ja väsyneen oloinen nuori mies. Meidät ohjattiin tyhjään luokkahuoneeseen. Luokkahuoneen nurkassa oli videokamera, joka seurasi neuvottelun kulkua.
Juuso kertoi harmistuneena, että sosiaalitarkastaja oli ollut lastenkodissa edellisenä päivänä. Hän oli tullut tapaamaan lyhyesti myös Juusoa. Kun Juuso oli kertonut hänelle oloistaan ja yhden nuoren ahdistelusta, sosiaalitarkastaja totesi hänelle lyhyesti: ”Miksi valehtelet?”
Juuso kirjoittaa myöhemmin tapahtumasta kirjaansa:
”Tämä on ollut liian rankkaa. Tällä hetkellä olen voimaton, ahdistunut, väsynyt, lopussa, masentunut, ikävöivä, surullinen ja kipeä. Selkäni tuli tosi kipeäksi eilisestä siivousoperaatiosta.
Sosiaalitarkastaja oli tosi ilkeä minulle. Hän oli saanut aivan väärää tietoa minusta.
Kuka on valehdellut?
Miksi hän ei uskonut minua?
Miksi hän puhui tästä paikasta kuin tämä olisi joku paratiisi?
Miksi hän sanoi, että tämä on joku hyvä paikka?
Hän puhui hoitajien kanssa noin kolme tuntia.
Hoitajat valehtelivat niin paljon, että tarkastaja uskoi heitä.
Minulla on mennyt luottamus näiden valehtelijoiden takia.
Miksi koulukiusatut aina lähtevät? Miksi opettajat eivät puutu?
Surullinen, lopussa oleva Juuso.”
Juuso kirjoittaa myöhemmin huhtikuussa 2008:
”Onneksi pääsin käymään kotona ja jaksan taas tätä vääryyttä vastaan. Sain kotona nukuttua ja rentoutua, mutta nyt täällä on vain sääntöjä, pelkoa, surua, ikävää, rajoituksia, ahdistusta, aikuiset huutaa ja yksi uusi ahdistelee minua. En saa unta enkä voi syödä. Kunpa tämä jo loppuisi.
Tämä on kuin painajaista. Minulta vietiin kaikki: perhe, kaverit, hyvä elämä, lapsuus, ihmisyys, vapaus. Olen aivan loppu tähän kaikkeen. En ajattele muita kuin rakkaita.
Sosiaalitarkastaja sanoi minulle, että selityksiä maailmaan riittää. Olen niin väsynyt tähän, minua ei uskota, aikuiset valehtelee, minua kohdellaan kuin rikollista. Haluaisin kotiin tai mummolle. Tulen hulluksi täällä. Olen loppu. Peloissaan, väsynyt ja lopussa oleva Juuso.”
Kun olin tavannut Juuson lastenkodissa, kuunnellut häntä, tehnyt havaintoja hänen tilanteestaan ja perehtynyt asiakirjoihin, tein hallinto-oikeudelle kiireellisen täytäntöönpanon keskeytystä koskevan pyynnön pyytäen Juusolle vapautusta hallinto-oikeuskäsittelyn ajaksi. Vetosin siihen, että Juuso voi pahoin eristettynä ja on joutunut turvautumaan kriisiapuun. Juuso oli pyytänyt, että hänet armahdettaisiin.
Hallinto-oikeus hylkäsi vaatimuksen Juuson vapauttamisesta. Hallinto-oikeus totesi perusteluinaan lyhyesti:
”Lapsen etu vaatii, että hänen olinpaikkaansa ei muuteta asian käsittelyn ollessa kesken hallinto-oikeudessa.”
Muita uusia Lokakuun liikkeen julkaisuja
☞ Lastensuojelulapsen kuolema
☞ Murhaa puolustelematta
☞ Muhos: Henkirikoksellakin kiillotetaan lastensuojelun imagoa
☞ Kahvia juristille
☞ SUOMEN LAPSIKAUPAN UHRI 5-VUOTIAS MARIA
☞ Työttömien syyllistäminen ja luokkaerojen vähättely ovat älyllistä laiskuutta
☞ Tuusulan lastensuojelu: huostaanottoja ja adoptioita
☞ Aluehallintoviraston puujalkaratkaisu: Joensuun lastensuojelu toimi oikein
☞ Valehtelevat sosiaalityöntekijät aiheuttivat 10,6 miljoonan laskun
☞ Risusavotat ovat luolamiesten hommaa
”Käytettävissämme on erityiseen huolenpitoon tarkoitetut tilat. Huoneessa on turvalasit, ikkunoissa hälyttimet sekä kalustus on suunniteltu niin, että esimerkiksi tarvittaessa kiinnipito voidaan suorittaa turvallisesti. Erityisen huolenpidon aikana nuorta ei ”eristetä”, vaan olosuhteet, käytös, ja terveydentila huomioiden nuori hoitaa päivittäisiä askareitaan yleisissä tiloissa. Kaikki toiminta tapahtuu ohjaajan välittömässä läheisyydessä.
Erityinen huolenpito on rajoittavuudessaan ja kontrollistaan huolimatta lapsilähtöinen auttamistapa, jonka keskeisiä keinoja on läsnäolo, rauhoittaminen ja keskusteluyhteyden saavuttaminen. Aikuisen jatkuva läsnäolo antaa nuorelle mahdollisuuden kohtaamiseen ja vuorovaikutuksen syntymiseen.”
Juuso kirjoittaa syksyllä 2007:
”Joudun istumaan 2–3 viikkoa puutuolilla katsoen betoniseinään päin. En saa tavata perhettäni yli kuukauteen, en saa soittaa heille. Kaikki väärennetyt paperit pitäisi oikaista. Toivon pääseväni jouluksi kotiin, koska joulu on perhejuhla. Uskomme Jumalaan ja tapanamme on käydä joulukirkossa. Rakastan perhettäni ja uskon oikeuden voittavan.
Minun on paha olla täällä. Tämä on yhtä tuskaa. Minä kuolen tuskiini. Pyysin Jumalalta armoa ja armahdusta. Olen masentunut, väsynyt, ahdistunut, olen lopussa. En jaksa enää. Miksi? Miksi?
Minä pelkään, ahdistaa, surettaa, väsyttää.
Minun ei ole tarvinnut pelätä kotona. Ei tämä ole lapsen elämää. Tämä on kiduttamista. Ihmettelen, mitä pahaa olen voinut tehdä, että minut lähetettiin tänne. Minulta on viety kaikki: ihmisyys, vapaus, perhe, onni ja ilo, turvallinen koti ja olo ja paljon muuta. Miksi? Haluan kotiin, jossa minulle on hyvä ja turvallinen olla.
Surullinen, ahdistunut, väsynyt, ikävöivä Juuso.”
Lastenkoti jatkaa esittelyään:
”Opetusryhmä koostuu peruskoulua suorittavista nuoristamme. Opetuksesta vastaa erityisluokanopettajan työkokemuksen omaava sosionomi.”
Juuso kirjoittaa:
”Miksi en pääse normaaliin kouluun enkä saa opetusta? Joudumme olemaan aina täällä, koska luokkahuone on samassa talossa. En pääse edes ulkoilemaan.”
Lastenkoti kertoo:
”Moniammatillinen työryhmämme on erikoistunut erityisesti haastavien ja vaativien nuorten hoitoon ja kasvatukseen. Tarjoamme sijoitetuille päihteillä oireileville sekä päihdeongelmaisille kuntouttavaa hoitoa.”
Juuso kirjoittaa:
”Eräänä päivänä otin kavereiden yllytyksestä viinapullon kouluun. Kaverit käräyttivät minut ja kertoivat opettajalle, että repussani on pullo. Opettaja otti minut puhutteluun. Lähdin koulusta ja minut löydettiin soramontulta. Olin juonut pullosta, mittari näytti 0,6 promillea.
Tiesin joutuvani pois kotoa. Itkin ja kysyin sosiaalityöntekijältä, miksi hän laittaa minut pois. Hän sanoi minulle: ”En minä vihaa sinua, vaan rakastan niin paljon, että laitan sinut kotoa pois.” Hän vihaa perhettäni. Miksi jonkun pitää olla niin ilkeä?
En jaksa aina siivota, laittaa ruokaa, aina töitä. Siivoan, imuroin, moppaan, pyyhin pölyt, pesen ikkunat, pyykit niin, että selkäni on lopussa. Siivoan portaikon, vessat, peilit, tamppaan matot.
Haluaisin käydä koulua aivan normaalisti. Hoitajat kiroilee, joudumme palvelemaan heitä ja he tekevät rangaistuksiaan ilman syytä. Elämässäni pahinta on ikävä ja etten saa puhua edes puhelimessa 10 minuuttia pitempään. Minulla on paha olla täällä. Miksi minua rangaistaan?
Surullinen, ahdistunut, peloissaan oleva Juuso.”
Lastenkoti kertoo:
”Moniammatillinen työryhmämme, johon kuuluu mm. yhteiskuntatieteiden (sosiaalityö)opiskelijoita, sosionomeja, lasten ja nuorten erityisohjaajia ja vapaa- ajanohjaajia, seuraa nuoren psyykkistä ja fyysistä terveydentilaa reaaliajassa ympäri vuorokauden. Lisäksi käytämme ostopalveluna psykologin ja lääkärin palveluja.”
Juuso kirjoittaa:
”Kävin lääkärissä ja kerroin masentuneeni. Hän kysyi, mikä masentaa. Kerroin tilanteeni ja hän sanoi: ”Kun näet perhettäsi, se helpottaa varmasti.” Hän teki tarkastuksen – kaikki kunnossa paitsi masentunut olo!
Tämä on liikaa. Päässäni liikkuu vain se, miksi minut riistettiin perheeltäni. Tiedän syyn: join kerran alkoholia.”
Juusoa tapaamassa
Lähdin katsomaan Juusoa eräänä talvisena päivänä vuonna 2008. Saavuttuani lastenkodin pihamaalle huomasin rakennuksen olevan vanha remontoitava koulu. Juuso oli sisällä ja tuli minua vastaan hoitajan saattamana – hoikka, kalpea ja väsyneen oloinen nuori mies. Meidät ohjattiin tyhjään luokkahuoneeseen. Luokkahuoneen nurkassa oli videokamera, joka seurasi neuvottelun kulkua.
Juuso kertoi harmistuneena, että sosiaalitarkastaja oli ollut lastenkodissa edellisenä päivänä. Hän oli tullut tapaamaan lyhyesti myös Juusoa. Kun Juuso oli kertonut hänelle oloistaan ja yhden nuoren ahdistelusta, sosiaalitarkastaja totesi hänelle lyhyesti: ”Miksi valehtelet?”
Juuso kirjoittaa myöhemmin tapahtumasta kirjaansa:
”Tämä on ollut liian rankkaa. Tällä hetkellä olen voimaton, ahdistunut, väsynyt, lopussa, masentunut, ikävöivä, surullinen ja kipeä. Selkäni tuli tosi kipeäksi eilisestä siivousoperaatiosta.
Sosiaalitarkastaja oli tosi ilkeä minulle. Hän oli saanut aivan väärää tietoa minusta.
Kuka on valehdellut?
Miksi hän ei uskonut minua?
Miksi hän puhui tästä paikasta kuin tämä olisi joku paratiisi?
Miksi hän sanoi, että tämä on joku hyvä paikka?
Hän puhui hoitajien kanssa noin kolme tuntia.
Hoitajat valehtelivat niin paljon, että tarkastaja uskoi heitä.
Minulla on mennyt luottamus näiden valehtelijoiden takia.
Miksi koulukiusatut aina lähtevät? Miksi opettajat eivät puutu?
Surullinen, lopussa oleva Juuso.”
Juuso kirjoittaa myöhemmin huhtikuussa 2008:
”Onneksi pääsin käymään kotona ja jaksan taas tätä vääryyttä vastaan. Sain kotona nukuttua ja rentoutua, mutta nyt täällä on vain sääntöjä, pelkoa, surua, ikävää, rajoituksia, ahdistusta, aikuiset huutaa ja yksi uusi ahdistelee minua. En saa unta enkä voi syödä. Kunpa tämä jo loppuisi.
Tämä on kuin painajaista. Minulta vietiin kaikki: perhe, kaverit, hyvä elämä, lapsuus, ihmisyys, vapaus. Olen aivan loppu tähän kaikkeen. En ajattele muita kuin rakkaita.
Sosiaalitarkastaja sanoi minulle, että selityksiä maailmaan riittää. Olen niin väsynyt tähän, minua ei uskota, aikuiset valehtelee, minua kohdellaan kuin rikollista. Haluaisin kotiin tai mummolle. Tulen hulluksi täällä. Olen loppu. Peloissaan, väsynyt ja lopussa oleva Juuso.”
Kun olin tavannut Juuson lastenkodissa, kuunnellut häntä, tehnyt havaintoja hänen tilanteestaan ja perehtynyt asiakirjoihin, tein hallinto-oikeudelle kiireellisen täytäntöönpanon keskeytystä koskevan pyynnön pyytäen Juusolle vapautusta hallinto-oikeuskäsittelyn ajaksi. Vetosin siihen, että Juuso voi pahoin eristettynä ja on joutunut turvautumaan kriisiapuun. Juuso oli pyytänyt, että hänet armahdettaisiin.
Hallinto-oikeus hylkäsi vaatimuksen Juuson vapauttamisesta. Hallinto-oikeus totesi perusteluinaan lyhyesti:
”Lapsen etu vaatii, että hänen olinpaikkaansa ei muuteta asian käsittelyn ollessa kesken hallinto-oikeudessa.”
Muita uusia Lokakuun liikkeen julkaisuja
☞ Lastensuojelulapsen kuolema
☞ Murhaa puolustelematta
☞ Muhos: Henkirikoksellakin kiillotetaan lastensuojelun imagoa
☞ Kahvia juristille
☞ SUOMEN LAPSIKAUPAN UHRI 5-VUOTIAS MARIA
☞ Työttömien syyllistäminen ja luokkaerojen vähättely ovat älyllistä laiskuutta
☞ Tuusulan lastensuojelu: huostaanottoja ja adoptioita
☞ Aluehallintoviraston puujalkaratkaisu: Joensuun lastensuojelu toimi oikein
☞ Valehtelevat sosiaalityöntekijät aiheuttivat 10,6 miljoonan laskun
☞ Risusavotat ovat luolamiesten hommaa
RSS Feed
