Koulukiusaaminen johtaa lasten itsemurhiin
Vajaan vuoden aikana syksystä 1990 kesään 1991, kun aloin tutkia koulukiusaamista, tietooni tuli 30 koulukiusatun lapsen itsemurhaa.
Loppuvuodesta 1995 lopetin tietooni tulleiden koulukiusattujen lasten itsemurhien laskemisen. Silloin niitä oli tiedossani jo 100 tapausta.
Poliisin pamfletissa puhutaan kerrankin täyttä totta. Surullista on, että vieläkin eri puolilla Suomea on kouluja, joiden rehtoreiden mielestä "tuo ei ollut vielä mitään kiusaamista", tai "tuo ei täytä kiusaamisen tunnusmerkkejä", vaikka saman oppilaan halventavaa rääkkiä on jatkunut jo vuosien ajan. Pahin alue tässä suhteessa on Väli-Suomi lännestä itään.
33 vuoden aikana vuodesta 1980 vuoden 2013 loppuun mennessä yli 1500 19-vuotiasta ja sitä nuorempaa on Suomessa tappanut itsensä. Joka vuosi heitä tulee kymmeniä lisää. Nuorimmat ovat olleet alle 10-vuotiaita. Moni heistä kiusaamisen vuoksi, ehkä useimmat. Kai juuri niistä kouluista, joissa kunnan virallinen kanta on, että "meillä ei kiusata".
Koulukiusaaminen kirjataan uhrin ja hänen perheensä syyksi: seurauksena vääriä diagnooseja ja turhia huostaanottoja
Yhä vieläkin perheneuvolatyöntekijät ja psykoterapeutit toimivat usein [asiakastapauksissaan lähes yksinomaan] sillä oletuksella, että kiusattu lapsi vetää puoleensa kiusaajia.
Terapeutit tekevät työtään itsenäisesti ilman valvovaa silmää. Mahdollisia virheitä asiakaskirjauksissaan he eivät suostu korjaamaan.
Kirjaukset levitetään kuitenkin laajasti koulu-, sosiaali- ja terveystoimen ”joka luukulle”, koska virkatasolla virkamiesten kesken sellaista kuin lasten asioiden salassapitovelvollisuus ei ole olemassa.
Koulukiusatulle ulkopuolisista syistä aiheutetun psyykkisen vamman kirjaus jää sosiaali- ja terveystoimen kirjauksissa varsin usein kirjaamatta. Sen sijaan asiassa toimiva kulloinenkin terveydenhuollon ammattilainen tekee oletuksiaan ja kirjaa arvailujaan uhrin kodin sisäisistä ongelmista.
Ne oletukset kopioidaan ja monistetaan moniin eri rekisteritietoihin sellaisenaan ilman kuvausta lapselle tehdyistä julmuuksista.
Kyllin usein toistettu valhe muuttuu virkakoneistossa ”tosiasiaksi”, ja katastrofi on valmis.
Oletuksista tulee virkatasolla ”tosiasioita”, joilla perustellaan perusteettomia diagnooseja ja lastensuojelun pakkotoimia.
Jälkikäteen kukaan ei voi tietää harhaanjohtavia ja vääristeltyjä kirjauksia tehneiden sielunammattilaisten työtavoista yhtään mitään. Epäselväksi jää, mitä teoriaa he soveltavat ja kuinka laajalti ja ketä he ovat asettuneet harhaanjohtavilla kirjauksillaan puolustamaan.
Tällaista tapahtuu. Näiden väärinkäytösten määrää pitäisi jo tutkia. Tässäkin asiassa tapahtuu se tavallinen, surullinen prosessi, että muutamat kelvottomat toimijat pilaavat koko ammattikunnan maineen.
Asiakaskunnassani koulukiusatun lapsen hoitovaatimuksena ja psykoterapeutin terapiatavoitteena on, että kiusatun ja hänen vanhempiensa pitää muuttua, jotta kiusaaminen loppuisi.
Oletus on, että kiusaamisen syyt ja seuraukset ovat pelkästään uhrin perheen sisäinen asia.
Tässä suhteessa olen syvästi eri mieltä.
Jos jotain terapiaa voin koulussa pahoin kohdellulle lapselle suositella, niin se on traumaterapia. Siinä mielenjärkytyksen selitys lähtee aiheutetuista, ulkopuolisista syistä. Ikävä kyllä traumaterapiaa on Suomessa lähes mahdotonta koulukiusatulle lapselle saada.
Ilmeisesti syynä on se, että asiakaskirjauksiin jäisi moitteet koulua kohtaan ja koulun niitä opettajia kohtaan, jotka näkivät, mutta eivät tehneet mitään. ”Ei saa syyllistää” tuhoaa myös tällä tavoin koulussa väkivalloin kohdeltua lasta ja mustamaalaa heidän omaisiaan.
Kiusaaminen on yleisintä ala-asteilla ja varhaiskasvatuksessa, ei yläasteella!
Julkiset tilastot kiusaamisen yleisyydestä peruskoulun eri tasoilla ovat harhaanjohtavia. Ala-asteen tilastotiedot hankitaan heiltä, ”jotka eivät näe”, eivätkä suostu myöntämään mitään pahaa tekoa kiusaamiseksi. Näiden toimijoiden vakaumus ”pieni lapsi ei voi olla tahallaan paha” torjuu ja vääristää totuuden varmemmin kuin suoranainen valhe.
En jaksa uskoa, että on ollut silkka vahinko, kun muutamaan kertaan eri ala-asteilla lapsille on annettu kiusaamiskyselylomake täytettäväksi kotona, mutta se on jotenkin unohtunut antaa koulun pahiten kiusatulle lapselle.
Peruskoulun ala-asteella, esikoulussa ja lastentarhoissa oppi ja dogmi väkivaltaa puoleensa vetävästä lapsesta vaikuttaa mm. siihen varsin yleiseen käytäntöön, että kiusatun pitää pyytää anteeksi pahoinpitelijöiltään [kun hän on huijannut toisen käyttämään väkivaltaa tai kohtelemaan anteeksipyytäjää muutoin kaltoin].
Näissä tapauksissa kiusaajaa ohjaavia toimia ei joko ole tai niistä ei kerrota, koska se tulkitaan nykyisissä kasvatusopeissa ehdottomasti kielletyksi syyllisen syyllistämiseksi.
Ikävä kyllä ”ei saa syyllistää” kannustaa kiusaajaa ja muita oppilaita aina vain ahkerampaan kiusaamiseen.
Kiusaajan kohtelu on usein kiusaajaa palkitsevaa ja kiusaamiseen kannustavaa
Kiusaajan kohtelu on ala-asteilla ja varhaiskasvatuksessa usein kiusaajaa palkitsevaa ja kiusaamiseen kannustavaa. Tarjotaan ja tyrkytetään rakkautta ilman rajoja. Tällä tasolla kasvatustieteilijät eivät osaa sanoa kiusaajalle ”EI!”. Kuitenkin ”Ei” olisi yhtä tärkeä kokemus sekä kiusaajalle että kiusatulle. Itsetuhoisat kiusatut lapset ja nuoret kasvatetaan sillä, että kukaan ei heidän kuullen kiusaajaa kiellä suoraan ja selkosuomella, ymmärrettävästi.
Kiusaajalle kasvatusoppien mukaisesti ohjeeksi tarjottujen positiivisten ja eheyttävien elämysten vaikutus on ihan päinvastainen, kuin mihin uskotaan ja pyritään. Kiusaamisesta tulee addiktio, samanlainen kuin tupakka, viina tai huume, koska se tuo heille huomiota, monenlaista hyvää, ja johtavan aseman ryhmässä.
Kasvatustieteissä ja psykologian soveltamistavoissa kiusaaja on kiusaamistilanteissa ns. kentällä liian usein yhä vieläkin tahdoton uhri, joka on houkuteltu tekemään pahojaan, ja jota täytyy siksi ymmärtää ja tukea positiivisesti. Vasta yläasteella, etenkin 8. ja 9. luokalla, kun nuori osaa jo itse vaatia oikeutta olla rauhassa, tai ainakin kertoa eteenpäin koulun tapahtumista, kiusaamiseen puututaan selvästi useammin.
Ala-asteella lapsi ei osaa pyytää apua eikä vaatia oikeutta. Koulussa hänet opetetaan olemaan puhumatta kiusaamisesta. Se tapahtuu pelkästään sillä, että opettaja ei lapsen kertomaan reagoi mitenkään.
Ala-asteen oppilaalle kiusattuna oleminen on vain koulunkäyntiä, koska muunlaisesta koulunkäynnistä hänellä ei ole kokemusta. Hän kärsii, mutta uskoo, että juuri tällaista koulunkäynti on. Muusta hän ei tiedä. Niitäkin ala-asteen kouluja on – huomaa monikko – joissa lapsia kielletään kertomasta koulun tapahtumista = kiusaamisista äidille, jotta äidille ei tule paha mieli!
Masentavan tavallista on, että kiusatun lapsen isää ja äitiä ei kiusaamisasioissa uskota. Heidät vaiennetaan hävyttömästi. Heitä patistetaan yleisesti perheneuvolaan hoitamaan ”yliherkkyyttään”, ”liiallista lapsensa suojeluintoa”, ”kuvitelmiaan” ja ”kohtuuttomia, perusteettomia pelkojaan” tai ”lapsen ja vanhempien eroahdistushäiriötä”.
Näistä terapioista heidän lapsensa ei kuitenkaan apua kiusaamiseen saa. Sen sijaan kunta sai ehkä perusteet korotettuihin valtionosuuksiin, kymmenien tuhansien eurojen ylimääräiseen tuloon suoraan valtiolta kunnan kassaan.
Esko Leipälä
Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ohjeita-koulukiusatuille
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/nuorten-ystavien-irma-moilasen-koulupelko-diagnoosi-koulukiusattujen-huostien-ja-mielisairaalakyyditysten-veruke
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/koulukiusatun-aidin-tuska-lapseni-yritti-itsemurhaa
http://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/koulukiusaaminen-rjhti-ksiin
http://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/kuusi-vuotta-helvetissa
http://www.lokakuunliike.com/raili-miettisen-blogi/kuka-suojelisi-ammattilaisuhreja-lapsilta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/erityisen-tuen-painopeitto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-moniammatillinen-yhteistyo-muistuttaa-uskonnollista-aivopesua
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/ylojarvi-koulu-ja-lastensuojelu-piinasivat-perhetta-vuosia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-katkaisee-niin-sijoitettujen-kuin-vanhempien-koulutuspolut-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-katkaisee-niin-sijoitettujen-kuin-vanhempien-koulutuspolut-osa-2
http://www.lokakuunliike.com/kauhutarina-blogi/kristan-tarina-iii-taistelu-vaaria-tulkintoja-vastaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/psykoanalyysiin-uskoville-adhd-on-hukassa-olevaa-vanhemmuutta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/koulu-vastasi-koulukiusaamiseen-tehden-lastensuojeluilmoituksen-kiusatusta
http://www.lokakuunliike.com/mieron-blogi/koulun-kiusaama-erityisoppilas
http://www.lokakuunliike.com/mieron-blogi/koulukiusaamisesta-yhteisolliseen-huoltokiusaamiseen
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-asiantuntija-asettuu-vallan-vaarinkayttajan-puolelle
http://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/kotikoulu-on-oiva-vaihtoehto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kotiopetus-on-tuloksellista-ja-turvallista-miksi-lastensuojelu-piinaa-kotikoululaisia
Vajaan vuoden aikana syksystä 1990 kesään 1991, kun aloin tutkia koulukiusaamista, tietooni tuli 30 koulukiusatun lapsen itsemurhaa.
Loppuvuodesta 1995 lopetin tietooni tulleiden koulukiusattujen lasten itsemurhien laskemisen. Silloin niitä oli tiedossani jo 100 tapausta.
Poliisin pamfletissa puhutaan kerrankin täyttä totta. Surullista on, että vieläkin eri puolilla Suomea on kouluja, joiden rehtoreiden mielestä "tuo ei ollut vielä mitään kiusaamista", tai "tuo ei täytä kiusaamisen tunnusmerkkejä", vaikka saman oppilaan halventavaa rääkkiä on jatkunut jo vuosien ajan. Pahin alue tässä suhteessa on Väli-Suomi lännestä itään.
33 vuoden aikana vuodesta 1980 vuoden 2013 loppuun mennessä yli 1500 19-vuotiasta ja sitä nuorempaa on Suomessa tappanut itsensä. Joka vuosi heitä tulee kymmeniä lisää. Nuorimmat ovat olleet alle 10-vuotiaita. Moni heistä kiusaamisen vuoksi, ehkä useimmat. Kai juuri niistä kouluista, joissa kunnan virallinen kanta on, että "meillä ei kiusata".
Koulukiusaaminen kirjataan uhrin ja hänen perheensä syyksi: seurauksena vääriä diagnooseja ja turhia huostaanottoja
Yhä vieläkin perheneuvolatyöntekijät ja psykoterapeutit toimivat usein [asiakastapauksissaan lähes yksinomaan] sillä oletuksella, että kiusattu lapsi vetää puoleensa kiusaajia.
Terapeutit tekevät työtään itsenäisesti ilman valvovaa silmää. Mahdollisia virheitä asiakaskirjauksissaan he eivät suostu korjaamaan.
Kirjaukset levitetään kuitenkin laajasti koulu-, sosiaali- ja terveystoimen ”joka luukulle”, koska virkatasolla virkamiesten kesken sellaista kuin lasten asioiden salassapitovelvollisuus ei ole olemassa.
Koulukiusatulle ulkopuolisista syistä aiheutetun psyykkisen vamman kirjaus jää sosiaali- ja terveystoimen kirjauksissa varsin usein kirjaamatta. Sen sijaan asiassa toimiva kulloinenkin terveydenhuollon ammattilainen tekee oletuksiaan ja kirjaa arvailujaan uhrin kodin sisäisistä ongelmista.
Ne oletukset kopioidaan ja monistetaan moniin eri rekisteritietoihin sellaisenaan ilman kuvausta lapselle tehdyistä julmuuksista.
Kyllin usein toistettu valhe muuttuu virkakoneistossa ”tosiasiaksi”, ja katastrofi on valmis.
Oletuksista tulee virkatasolla ”tosiasioita”, joilla perustellaan perusteettomia diagnooseja ja lastensuojelun pakkotoimia.
Jälkikäteen kukaan ei voi tietää harhaanjohtavia ja vääristeltyjä kirjauksia tehneiden sielunammattilaisten työtavoista yhtään mitään. Epäselväksi jää, mitä teoriaa he soveltavat ja kuinka laajalti ja ketä he ovat asettuneet harhaanjohtavilla kirjauksillaan puolustamaan.
Tällaista tapahtuu. Näiden väärinkäytösten määrää pitäisi jo tutkia. Tässäkin asiassa tapahtuu se tavallinen, surullinen prosessi, että muutamat kelvottomat toimijat pilaavat koko ammattikunnan maineen.
Asiakaskunnassani koulukiusatun lapsen hoitovaatimuksena ja psykoterapeutin terapiatavoitteena on, että kiusatun ja hänen vanhempiensa pitää muuttua, jotta kiusaaminen loppuisi.
Oletus on, että kiusaamisen syyt ja seuraukset ovat pelkästään uhrin perheen sisäinen asia.
Tässä suhteessa olen syvästi eri mieltä.
Jos jotain terapiaa voin koulussa pahoin kohdellulle lapselle suositella, niin se on traumaterapia. Siinä mielenjärkytyksen selitys lähtee aiheutetuista, ulkopuolisista syistä. Ikävä kyllä traumaterapiaa on Suomessa lähes mahdotonta koulukiusatulle lapselle saada.
Ilmeisesti syynä on se, että asiakaskirjauksiin jäisi moitteet koulua kohtaan ja koulun niitä opettajia kohtaan, jotka näkivät, mutta eivät tehneet mitään. ”Ei saa syyllistää” tuhoaa myös tällä tavoin koulussa väkivalloin kohdeltua lasta ja mustamaalaa heidän omaisiaan.
Kiusaaminen on yleisintä ala-asteilla ja varhaiskasvatuksessa, ei yläasteella!
Julkiset tilastot kiusaamisen yleisyydestä peruskoulun eri tasoilla ovat harhaanjohtavia. Ala-asteen tilastotiedot hankitaan heiltä, ”jotka eivät näe”, eivätkä suostu myöntämään mitään pahaa tekoa kiusaamiseksi. Näiden toimijoiden vakaumus ”pieni lapsi ei voi olla tahallaan paha” torjuu ja vääristää totuuden varmemmin kuin suoranainen valhe.
En jaksa uskoa, että on ollut silkka vahinko, kun muutamaan kertaan eri ala-asteilla lapsille on annettu kiusaamiskyselylomake täytettäväksi kotona, mutta se on jotenkin unohtunut antaa koulun pahiten kiusatulle lapselle.
Peruskoulun ala-asteella, esikoulussa ja lastentarhoissa oppi ja dogmi väkivaltaa puoleensa vetävästä lapsesta vaikuttaa mm. siihen varsin yleiseen käytäntöön, että kiusatun pitää pyytää anteeksi pahoinpitelijöiltään [kun hän on huijannut toisen käyttämään väkivaltaa tai kohtelemaan anteeksipyytäjää muutoin kaltoin].
Näissä tapauksissa kiusaajaa ohjaavia toimia ei joko ole tai niistä ei kerrota, koska se tulkitaan nykyisissä kasvatusopeissa ehdottomasti kielletyksi syyllisen syyllistämiseksi.
Ikävä kyllä ”ei saa syyllistää” kannustaa kiusaajaa ja muita oppilaita aina vain ahkerampaan kiusaamiseen.
Kiusaajan kohtelu on usein kiusaajaa palkitsevaa ja kiusaamiseen kannustavaa
Kiusaajan kohtelu on ala-asteilla ja varhaiskasvatuksessa usein kiusaajaa palkitsevaa ja kiusaamiseen kannustavaa. Tarjotaan ja tyrkytetään rakkautta ilman rajoja. Tällä tasolla kasvatustieteilijät eivät osaa sanoa kiusaajalle ”EI!”. Kuitenkin ”Ei” olisi yhtä tärkeä kokemus sekä kiusaajalle että kiusatulle. Itsetuhoisat kiusatut lapset ja nuoret kasvatetaan sillä, että kukaan ei heidän kuullen kiusaajaa kiellä suoraan ja selkosuomella, ymmärrettävästi.
Kiusaajalle kasvatusoppien mukaisesti ohjeeksi tarjottujen positiivisten ja eheyttävien elämysten vaikutus on ihan päinvastainen, kuin mihin uskotaan ja pyritään. Kiusaamisesta tulee addiktio, samanlainen kuin tupakka, viina tai huume, koska se tuo heille huomiota, monenlaista hyvää, ja johtavan aseman ryhmässä.
Kasvatustieteissä ja psykologian soveltamistavoissa kiusaaja on kiusaamistilanteissa ns. kentällä liian usein yhä vieläkin tahdoton uhri, joka on houkuteltu tekemään pahojaan, ja jota täytyy siksi ymmärtää ja tukea positiivisesti. Vasta yläasteella, etenkin 8. ja 9. luokalla, kun nuori osaa jo itse vaatia oikeutta olla rauhassa, tai ainakin kertoa eteenpäin koulun tapahtumista, kiusaamiseen puututaan selvästi useammin.
Ala-asteella lapsi ei osaa pyytää apua eikä vaatia oikeutta. Koulussa hänet opetetaan olemaan puhumatta kiusaamisesta. Se tapahtuu pelkästään sillä, että opettaja ei lapsen kertomaan reagoi mitenkään.
Ala-asteen oppilaalle kiusattuna oleminen on vain koulunkäyntiä, koska muunlaisesta koulunkäynnistä hänellä ei ole kokemusta. Hän kärsii, mutta uskoo, että juuri tällaista koulunkäynti on. Muusta hän ei tiedä. Niitäkin ala-asteen kouluja on – huomaa monikko – joissa lapsia kielletään kertomasta koulun tapahtumista = kiusaamisista äidille, jotta äidille ei tule paha mieli!
Masentavan tavallista on, että kiusatun lapsen isää ja äitiä ei kiusaamisasioissa uskota. Heidät vaiennetaan hävyttömästi. Heitä patistetaan yleisesti perheneuvolaan hoitamaan ”yliherkkyyttään”, ”liiallista lapsensa suojeluintoa”, ”kuvitelmiaan” ja ”kohtuuttomia, perusteettomia pelkojaan” tai ”lapsen ja vanhempien eroahdistushäiriötä”.
Näistä terapioista heidän lapsensa ei kuitenkaan apua kiusaamiseen saa. Sen sijaan kunta sai ehkä perusteet korotettuihin valtionosuuksiin, kymmenien tuhansien eurojen ylimääräiseen tuloon suoraan valtiolta kunnan kassaan.
Esko Leipälä
Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ohjeita-koulukiusatuille
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/nuorten-ystavien-irma-moilasen-koulupelko-diagnoosi-koulukiusattujen-huostien-ja-mielisairaalakyyditysten-veruke
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/koulukiusatun-aidin-tuska-lapseni-yritti-itsemurhaa
http://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/koulukiusaaminen-rjhti-ksiin
http://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/kuusi-vuotta-helvetissa
http://www.lokakuunliike.com/raili-miettisen-blogi/kuka-suojelisi-ammattilaisuhreja-lapsilta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/erityisen-tuen-painopeitto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-moniammatillinen-yhteistyo-muistuttaa-uskonnollista-aivopesua
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/ylojarvi-koulu-ja-lastensuojelu-piinasivat-perhetta-vuosia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-katkaisee-niin-sijoitettujen-kuin-vanhempien-koulutuspolut-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-katkaisee-niin-sijoitettujen-kuin-vanhempien-koulutuspolut-osa-2
http://www.lokakuunliike.com/kauhutarina-blogi/kristan-tarina-iii-taistelu-vaaria-tulkintoja-vastaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/psykoanalyysiin-uskoville-adhd-on-hukassa-olevaa-vanhemmuutta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/koulu-vastasi-koulukiusaamiseen-tehden-lastensuojeluilmoituksen-kiusatusta
http://www.lokakuunliike.com/mieron-blogi/koulun-kiusaama-erityisoppilas
http://www.lokakuunliike.com/mieron-blogi/koulukiusaamisesta-yhteisolliseen-huoltokiusaamiseen
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-asiantuntija-asettuu-vallan-vaarinkayttajan-puolelle
http://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/kotikoulu-on-oiva-vaihtoehto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kotiopetus-on-tuloksellista-ja-turvallista-miksi-lastensuojelu-piinaa-kotikoululaisia
RSS Feed
