Lastensuojelun edunvalvojien määrämisperusteet ja toiminta ovat lainvastaisia. Lastensuojelun edunvalvojien määrämiskriteerit ja toimintakäytännöt loukkaavat niin lasten ja perheiden ihmis- ja perusoikeuksia, Lapsen oikeuksien sopimusta, lapsen etua kuin YK:n ohjeita sijaishuollosta. Lokakuun Liike lähetti neljä vuotta sitten lastensuojelun edunvalvonnan kansalliselle koordinaatioryhmälle kiireellisen selvityspyynnön lastensuojelun edunvalvonnan epäkohdista ja kysyi " Milloin, miten, millaisin tutkimuksin, selvityksin ja sanktioin aiotte puuttua raportoimiimme ongelmiin?"

Ryhmään, jonka tehtäviin kuuluivat mm. laatia toimintasuunnitelma lastensuojelun edunvalvonnan kansalliseksi koordinaatioksi  ja varmistaa laadukas edunvalvojatoiminta laatimalla suunnitelma edunvalvojien koulutuksen ja valvonnan toteuttamisesta, kuuluivat:

Marjukka Heikkilä, lastensuojelun edunvalvonnan koordinaattori, Kaakkois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus Oy SOCOM, Merike Helander, lakimies, lapsiasiavaltuutetun toimisto, Aila Heusala, lakimies, Maistraattien ohjaus- ja kehittämisyksikkö, Riitta Husso, lakimies, Valvira, Taija Jokimaa-Frusti, johtava sosiaalityöntekijä, Tampereen kaupunki, Annika Juurikko, hallitussihteeri, sosiaali- ja terveysministeriö, Paula Marjomaa, kehittämispäällikkö, Pelastakaa Lapset ry, Maaria Rubanin, hallitusneuvos, oikeusministeriö, Päivi Sinko, projektipäällikkö, Helsingin yliopisto / Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia, Vesa Tikkala, poliisitarkastaja, Poliisihallitus, Leila Visa, tulosaluejohtaja, Turun kaupunki, Hyvinvointitoimiala, Karri Välimäki, johtava lakimies, Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveysvirasto ja Jaana Tervo, erityisasiantuntija.

Kansallinen koordinaatioryhmä ei reagoinut hätähuutoon mitenkään eikä puuttunut nimettyihin epäkohtiin, ei myöskään seuraava koordinaatiotyöryhmä.

-Lapselle määrättävät edunvalvojat eivät saa systemaattista koulutusta tehtäväänsä, eikä edunvalvontaa valvo tai koordinoi kukaan. Se on tällä hetkellä liian villi kenttä lapsen oikeusturvan kannalta, kertoi huostaanottoasioiden hallinto-oikeuskäsittelystä 2017 väitellyt oikeustieteen tohtori Virve-Maria Toivonen Talentia- lehdessä.

Elisa Nilosaari toteaa tutkimuksessaan, että lastensuojelun edunvalvojaa koskeva lainsäädännön tasolla vallitseva puutteellisuus vaarantaa osallisten oikeusturvan ja suosittaa, että edunvalvonta tulisi saattaa viranomaisvalvonnan alaisuuteen ja edunvalvojan riippumattomuudesta tulisi säätää lailla.

Lokakuun Liike pyytää lukijoitaan tutustumaan seuraaviin lastensuojelun edunvalvojiin ja kertomaan kokemuksensa lastensuojelun edunvalvonnasta.
Mitä lastensuojelun edunvalvoja käytännössä teki, kuinka kauan ja mitä vaikutuksia hänen toimillaan oli perheellenne?

Tiedot voi lähettää [email protected]

MAIJA-RIITTA ANTTILA
Ensisijaisesti lastensuojeluasiassa, mutta myös rikosprosessissa
Alue: Keski-Suomi, Savo, Keski- ja Etelä-Pohjanmaa, Häme ja Pirkanmaa
Edunvalvojakoulutus: 2017 (Kaakkois-Suomen Ammattikorkeakoulu, XAMK)
Muu koulutus: yhteiskuntatieteiden maisteri, sosiaalityöntekijä
Työkokemus: sosiaalityöntekijä / johtava sosiaalityöntekijä (n. 15 vuotta), sosiaalipalvelujen johtaja / sosiaalijohtaja / vastuualuejohtaja (n. 14 vuotta), lastensuojelun perhekodin vanhemmuus (n. 7 vuotta)
Erityisosaaminen: lastensuojelu
Yhteystiedot: puh. 040 771 5927, sähköposti: maijariitta.anttila(at)gmail.com

HELGE HAAPAKOSKI
Lastensuojeluasiat
Alue: Päijät-Häme, Keski-Uusimaa (Mäntsälän ja Keravan suunta) ja Kymenlaakso (Kouvolan seutu, jonka osalta edunvalvojia välitetään Socomin kautta. Lisätietoa: Kaakkois-Suomi)
Koulutus: Yhteisöpedagogi AMK, työnohjaaja
Edunvalvojakoulutus: Palmenia 2014
Työkokemus: lastenkodin johtaja 18 v, perhekodin johtaja vuodesta 2009
Työkieli: Suomi
Yhteystiedot: puh: 040 7328150, sähköposti: helge.haapakoski(at)pp.inet.fi ja hh.haapakoski(at)gmail.com

OUTI HAIMI
Rikos- ja lastensuojeluasiat
Alue: Etelä-Savo (Mäntyharju, Mikkeli). Myös Kaakkois-Suomi (Kotka, Kouvola, Pyhtää, Hamina), joiden osalta edunvalvojia välitetään Socomin kautta. Lisätietoa: Kaakkois-Suomi
Koulutus: Yhteisöpedagogi YAMK
Edunvalvojakoulutus: 2017 Kymenlaakson AMK
Työkokemus: Sippolan koulukoti (ohjaaja) 11/2016 alkaen; yksityinen perhekoti (ohjaaja) 10/2011-11/2016; kehitysvammaisten päivätoiminta (ohjaaja) 07/09; koulunkäynninohjaaja 08/00-08/08, sovittelutoimisto (sovittelija) 10/10-05/11
Työkieli: suomi
Yhteystiedot: Apoderado t:mi p.050 5842469, haimi.outi(at)gmail.com

PILVIKKI HARJU
RIkos- ja lastensuojeluprosessi
Alue: Lappi ja Pohjois-Pohjanmaa
Koulutus: Sosionomi (AMK); yhteiskuntatieteiden maisterin opinnot, pääaineena sosiaalityö, 2014-2016, valmistuminen sosiaalityöntekijäksi vuoden 2016 aikana
Edunvalvojakoulutus: Suoritettu 2012
Työkokemus: Ohjaaja lastensuojelulaitoksissa ja perhekodeissa, lastensuojelun perhetyö ja erilaiset arvioinnit, lastensuojelun edunvalvonta lastensuojelu- ja rikosprosesseissa 2012 alkaen, edunvalvontaan liittyvää koulutus-, tiedotus- ja yhteistyötoimintaa vuodesta 2013, täytäntöönpanosovittelua vuonna 2015
Työkieli: Suomi
Yhteystiedot: 040 586 6314, sähköposti: pilvikki.harju(at)veppi.net

LAURI HEINO
Lastensuojeluprosessi ja rikosprosessi
Alue: Varsinais-Suomi, Satakunta
Koulutus: Valtiotieteen maisteri / sosiaalityö (272/2005 §3 sosiaalityöntekijän pätevyys)
Edunvalvojakoulutus: Suoritettu 2015
Ammatti: Sosiaalityön johtaja (Uudenkaupungin kaupunki)
Työkokemus: Lastensuojelun sosiaalityö, erityisesti sijaishuolto
Erityisosaaminen: Esimiestyö sosiaalialalla, lastensuojeluun erikoistava sosiaalityön täydennyskoulutus (30 op)
Kielet: suomi (äidinkieli)
Yhteystiedot: Puhelin 0440 515 727, sähköposti: heinolauri(at)hotmail.com

SIRPA HYYTIÄ-HALLENBERG
Ensisijaisesti lastensuojeluasiassa, mutta myös rikosasiassa
Alue: Uusimaa
Koulutus: VTM 2013 (sosiaalityö)
Edunvalvojakoulutus: 2010 (Palmenia)
Muu koulutus: Sosiaalityön kehittäminen -prosessikoulutus 1991, Socionom/pol.kand. 1991, Kriisityön oppisopimuskoulutus 1998, Lastensuojelun täydennyskoulutus 2000–2002, Päihde- ja mielenterveystyön täydennyskoulutus 2001–2003, Työpaikkaohjaajakoulutus 2005, Käytännön opettaja sosiaalityön kehittäjänä -koulutus 2006–2007, Vailla huoltajaa Suomessa olevien turvapaikanhakija- ja pakolaislasten edustajien koulutus 2014, Sosiaalialan johtaminen 2014, Erityispedagogiikan perusopinnot 2015, Alaikäisen Suomeen yksin tulleen lapsen edustaja -koulutus 2014, Lapsen edunvalvonta rikosprosessissa 2016.
Työkokemus: Lastensuojelun sosiaalityö ja yhdennetty sosiaalityö 1986–1995, sosiaalipäivystys 1995–1998, sosiaali- ja kriisipäivystys 1998-edelleen. Sivutoimisesti sosiaalityön perusopintojen tuutori 2010–2012, lastensuojelun edunvalvoja 2011–2014,  alaikäisten ilman huoltajaa maahan tulleiden turvapaikanhakijoiden edustaja 2015-edelleen.
Erityisosaaminen: lastensuojelu, kriisityö, turvapaikanhakijat, erityislapset
Työkielet: suomi, ruotsi, englanti
Yhteystiedot: [email protected]

ANU HÄNNINEN
Lastensuojelun edunvalvonta
Alue: Teen lastensuojelun edunvalvontaa pääasiassa Uudellamaalla, mutta tarvittaessa muuallakin!
Koulutus: YTM (sosiaalityö)
Edunvalvojakoulutus: 2012 (Palmenia)
Erityisosaaminen: lastensuojelu. Tällä hetkellä (kesä 2016) työskentelen Vantaan kaupungilla sijaishuollon sosiaalityöntekijänä.
Yhteystiedot: [email protected]

TANJA HÄNNINEN
Lastensuojelun edunvalvonta
Koulutus: YTM (sosiaalityö)
Edunvalvojakoulutus: 2014 (Palmenia)
Erityisosaaminen: lastensuojelu
Työkokemus: lastensuojelun avo-, sijais- ja jälkihuollon eri tehtävät, pääasiassa sosiaalityöntekijänä. Vuodesta 2013 alkaen Keski-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen kiertävä lastensuojelun erityissosiaalityöntekijä
Yhteystiedot: puh.044-265 1064, sähköposti: tanja.hanninen(at)koske.fi

RIITTA JUUSTILA-MIKKONEN
Lastensuojelu- ja rikosprosessit
Alue: Pohjois-Pohjanmaa, Keski-Pohjanmaa, Kainuu ja Lappi. Muut alueet sovittavissa.
Koulutus: KM (kasvatuspsykologia), sosiaali- ja terveysalan pt lähihoitaja
Lisä- ja täydennyskoulutus: opettajan pedagogiset opinnot 63,5 op (2013), seksuaaliterapeutti (2010) ja -neuvoja (2005), rakentavan vuorovaikutuksen ohjaaja (NVC, 2016), perheasioiden sovittelun erityisosaaja (2015), HIV- ja seksuaaliterveystyön koulutus (SPR, 2013), perheessä tapahtuva lapseen kohdistuva seksuaalinen hyväksikäyttö -koulutus (2005), henkisen tuen kriisinhallintakoulutus (2002), rikosoikeus 10 op, perhe- ja perintöoikeus 5 op, työ- ja sosiaalioikeus 8 op
Edunvalvojakoulutus: Lapin yliopisto (2016), rikos ja lastensuojeluprosessi
Työkokemus: Uravalmennukset nuoret ja aikuiset, seksuaaliterapia, tuntiopettaja kriisipsykologia (AMK), lukuvuosi 2013, ryhmänohjaaja seksuaalisen hyväksikäytön uhrien tukiryhmässä 2009 – 2010, terapia- ja kuntoutusvälineiden koulutus ja markkinointi (lapset ja nuoret) 2000 – 2004, pitkä työkokemus mm. opetus- ja asiakastyöstä
Työkieli: Suomi
Yhteystiedot: Puhelin 0400 588 891, sähköposti: riittajuustilamikkonen(at)gmail.com

LEENA KAITONEN
Pääasiassa lastensuojeluprosessi, tarvittaessa myös rikosprosessi
Alue: Varsinais-Suomi, Satakunta, Pirkanmaa ja Uusimaa
Koulutus: Sosionomi (AMK), sosiaalipedagogiikka
Edunvalvojakoulutus: Suoritettu 2012
Ammatti: aluekoordinaattori (Suomen Pakolaisapu ry)
Työkokemus: lastenhoitaja, lastentarhanopettaja, lastensuojelun sosiaalityö
Erityisosaaminen: maahanmuuttotyö, sovittelu, lastensuojelu, varhaiskasvatus
Kielet: suomi (äidinkieli), englanti (erittäin hyvä), ruotsi (hyvä)
Yhteystiedot: Puhelin +358 50 560 6462, sähköposti: leenakaitonen(at)gmail.com

ROOPE KANNINEN
RIkos- ja lastensuojeluprosessi
Alue: Lappi, Pohjois-Pohjanmaa ja Kainuu
Koulutus: OTY
Edunvalvojakoulutus: Suoritettu 2016
Työkokemus: Edustajan tehtävät Suomeen yksin tulleille alaikäisille turvapaikanhakijoille. Aiemmin olen myös ollut lapsien tukihenkilönä Rovaniemen Ensi- ja turvakodilla sekä tällä hetkellä toimin Mieskaveritoiminnassa Oulussa.
Työkieli: Suomi
Yhteystiedot: 040-8266995, sähköposti: roopekanninen(at)hotmail.com

KARI KARANKO
Lastensuojeluprosessi ja rikosprosessi
Alue: Ahvenanmaa, Uusimaa ja Varsinais-Suomi
Koulutus: Varanotaari 1984
Edunvalvojakoulutus: Suoritettu 2016
Ammatti: Lapsen edun asiantuntija, Etävanhempien liitto ry
Työkokemus: Olen toiminut lapsiasioissa yli 30 vuotta ensin avustajana ja asiamiehenä eri tuomioistuimissa ja muissa viranomaisissa ja viimeiset runsaat 20 vuotta myös eri lastensuojelujärjestöissä mm. asiantuntijana (Mannerheimin lastensuojeluliitto ry, Suomen uusperheellisten liitto ry, Yhden vanhemman perheiden liitto ry, Elatusvelvollisten liitto ry, Etävanhempien liitto ry ja Varsinais-Suomen lastensuojelujärjestöt ry).
Erityisosaaminen: Lasten huolto, tapaaminen, elatusapu ja lastensuojelu
Kielet: suomi (äidinkieli), ruotsi (kotikieli), englanti (sujuva), saksa (hyvä) ja espanja (alkeet)
Yhteystiedot: Puhelin 045-132 10 87, sähköposti: Kari.Karanko(at)wippiescom

TANJA KARHUNEN
Rikos- ja lastensuojeluprosessi
Alue: Lappi ja Pohjois-Pohjanmaa, muut alueet sovittavissa
Koulutus: Sosiaalityön loppuvaiheen opiskelija (Lapin yliopisto)
Edunvalvojakoulutus: Suoritettu 2015
Työkokemus: Vs. sosiaalityöntekijänä Oulun sosisaalipäivystyksessä, alaikäisten turvapaikanhakijoiden edustaja, ohjaaja lastensuojelulaitoksissa ja perhekodeissa.
Työkieli: Suomi, englanti
Yhteystiedot: 040-5396149, sähköposti: tkarhune(at)gmail.com

TAINA KUOSA
Lastensuojelu- ja rikosasiat
Alue: Kanta-Häme
Koulutus: Apuhoita/Perushoitaja
Edunvalvojakoulutus: Lastensuojelun edunvalvojahanke / Pilottiryhmä 2006-2008 sekä jatko 2011 asti.
Työkokemus: Lastensuojelun edunvalvontaa vuodesta 2007. Toiminut rikos-ja riita asioiden sovittelijana sekä lasten ja nuorten tukihenkilönä päätyön lisäksi.
Työkieli: suomi
Yhteystiedot: sposti.taina_(at)outlook.com

JUKKA KURSULA
Pääasiassa lastensuojeluasiat, tarvittaessa myös rikosasiat. Myös yksintulleiden turvapaikanhakijalasten edustaminen.
Alue: Uusimaa (pääkaupunkiseutu), Pirkanmaa, Keski-Suomi, Varsinais-Suomi ja Satakunta
Koulutus: nuorisotyöntekijä (1986)
Edunvalvojakoulutus: 2013 (Palmenia)
Muu koulutus: ADHD Coach 2005 ja alaikäisten turvapaikanhakijalasten edustajakoulutus 2013
Työkokemus: Pitkä kokemus lastensuojelusta sijaishuollossa ohjaajana ja vastaavana ohjaajana (Tampere 1989-1990) ja Helsinki (1992-2008). Toiminut päätoimisena edustajana vuodesta 2008 lähtien ja edunvalvojana vuodesta 2013 lähtien. Lisäksi toiminut kouluttajana edustajakoulutuksissa.
Erityisosaaminen: työskentely maahanmuuttajataustaisten nuorten kanssa sekä ilman omaa isää elävät lapset
Työkielet: suomi ja englanti (ruotsi auttavasti)
Yhteystiedot: puh. 050-358 7764 ja sähköposti: kursis(at)kotiportti.fi


AINO-MARIA KOISTINAHO
Rikos- ja lastensuojeluprosessi
Alue: Pohjois-Pohjanmaa, Kainuu, Etelä-Lappi. Muut alueet sovittavissa
Koulutus: Sosiaalityöntekijä YTM
Muu koulutus: Väkivalta ja välittävän myötäelämisen ehdot (25 op), Perheterapian koulutus (40 op, päättyy vuoden 2017 loppuun mennessä), Perhearviointikoulutus (päättyy vuoden 2017 loppuun mennessä)
Edunvalvojakoulutus: Suoritettu 2015
Työkokemus: Lastensuojelun sosiaalityöntekijänä Oulussa vuodesta 2013 kaikissa lastensuojelun prosesseissa, lastensuojelun palveluesimiehen sijaisuus syksy 2016, vara-esimiehenä vuodesta 2016. Aikaisempi työkokemus perhepäivähoitajana perheissä, ohjaajana mielenterveysyksikössä.
Työkieli: Suomi
Yhteystiedot: Puh. 040-7640918, sähköposti: amkoisti(at)gmail.com

SALLA LAINE
Lastensuojelu- ja rikosasiat
Alue: Pohjois-Pohjanmaa ja Kainuu
Edunvalvojakoulutus: suoritettu v. 2011
Koulutus: YTM (sosiaalityöntekijä), kriisityöntekijä, sosionomi (AMK)
Työkokemus: sosiaalityöntekijä 2002-2012 (lastensuojelu, olosuhdeselvitykset käräjäoikeudelle, sairaalan sosiaalityö), lastenvalvoja 2013 alkaen. Lastensuojelun edunvalvontatyötä lastensuojelu- ja rikosasioissa vuodesta 2011 lähtien.
Työkieli: Suomi
Yhteystiedot: p. 044-5949210

MAIJA LESKINEN
Lastensuojelu- ja rikosasiat
Alue: Etelä-Savo (Mikkeli ja Mäntyharju).  Myös Kaakkois-Suomi (lisätietoja)
Koulutus: Sosionomi (AMK) 2009, YTM (sosiaalityön pääaine) 2014
Edunvalvojakoulutus: 2016 ( XAMK)
Työkokemus: Mm. lastensuojelulaitoksen ohjaaja, lastensuojelun avohuollon sosiaalityöntekijänä 2012 alk. (päivystys ja arviointi).
Yhteystiedot: Puh.040-557 1806, maija.l.leskinen(at)gmail.com

MARIANNE LINDQVIST
Pääasiassa lastensuojeluasiat, tarvittaessa myös rikosprosessi
Alue: Uusimaa, Varsinais-Suomi, Päijät-Häme, Kanta-Häme ja Satakunta, tarvittaessa muutkin alueet
Koulutus: OTM (Oikeustieteen maisteri)
Edunvalvojakoulutus: 2014 (Palmenia)
Ammatti: Lakimies
Työkokemus: Lastensuojeluun erityisesti perehtynyt lakimies.  Lastensuojelun edunvalvontatyötä lastensuojeluasioissa vuodesta 2014 lähtien. Lisäksi työskennellyt lastensuojelun sosiaalityöntekijänä.
Työkielet: suomi ja englanti
Erityisosaaminen: Lastensuojelu
Yhteystiedot: Sähköposti: mariannelindqvist(at)outlook.com. Puh: 040-768 2005. Mahdolliset soittopyynnöt mieluiten tekstiviestitse.

KIRSTI LINNA
Ylitornio
Rikos- ja lastensuojeluprosessi
Alue: Lappi (toiminut myös Kainuun alueella)
Edunvalvojakoulutus: Suoritettu 2008
Työkokemus: Lastensuojelun avo- ja sijaishuolto, poliisilaitoksen sosiaalityö sekä moniammatillinen Ankkurityö. Yli viisi vuotta kokemusta lastensuojelun ja rikosasioiden edunvalvonnasta.
Yhteystiedot: Puhelin 040 726 7227

SAANA MANNINEN
Lastensuojelun edunvalvonta
Alue: Uusimaa ja Päijät-Häme
Koulutus: Sosionomi (ylempi ammattikorkeakoulututkinto)
Edunvalvojakoulutus: 2013 (Palmenia)
Ammatti: Ehkäisevän työn koordinaattori (Pelastakaa Lapset ry)
Työkokemus: Yli 15 vuoden työkokemus lastensuojelusta ja lapsiperheiden ehkäisevästä ja varhaisesta tukemisesta lastensuojelun sosiaalityöntekijän, sosiaaliohjaajan, läheisneuvonpidon koollekutsujan, projektisuunnittelijan ja ehkäisevän työn koordinaattorin tehtävissä.
Erityisosaaminen: lastensuojelu, läheisneuvonpito, lapsiperheiden ehkäisevä ja varhainen tukeminen, ryhmätoiminta
Työkielet: suomi ja englanti
Yhteystiedot: saana.manninen(at)pelastakaalapset.fi

ANNA-LEENA MARKKANEN
Rikos- ja lastensuojeluasiat
Alue: Lappi ja Keski-Suomi
Edunvalvojakoulutus: 2014
Koulutus: YTM,  sosionomi/vammaistyö & kuntoutus (amk)
Täydennyskoulutus: auktorisoitu seksuaalineuvoja
Ammatti ja työkokemus: Lastensuojelun sosiaalityöntekijän virassa vuodesta 2009
Työkielet: suomi ja viittomakieli
Yhteystiedot: anna-leena.markkanen(at)luukku.com tai puh. 040-7754280


ANU MÄKELÄ
Lastensuojeluasiat ja rikosprosessi
Alue: Varsinais-Suomi, Uusimaa, Satakunta
Koulutus: Yhteiskuntatieteiden maisteri / sosiaalityö (272/2005, 3 §:n mukainen sosiaalityöntekijän pätevyys), kasvatustieteiden maisteri, uusperheneuvoja
Edunvalvojakoulutus: 2017
Ammatti: Lastensuojelun sosiaalityöntekijä
Työkieli: Suomi
Erityisosaaminen: Lastensuojelu
Yhteystiedot: sähköposti: anumakela.m(at)gmail.com, puhelin: 044-2445153


KAISA MÄKELÄ
Lastensuojelu- ja rikosasiat
Alue: Pohjois-Pohjanmaa (Jokilaaksot) ja Keski-Pohjanmaa
Koulutus: Sosionomi (1999), Sosiaaliohjaaja (1992)
Edunvalvojakoulutus: Suoritettu 2016
Työkokemus: Sovittelutoimistossa vuodesta 2006, projektityötä nuorten työpajatoiminnan ja sosiaalipäivystyksen kehittämisestä. Sijaisuuksia mm. sosiaalitoimistossa, perhekuntoutuksessa ja kotipalvelussa.
Työkieli: Suomi
Yhteystiedot: 0400234438, sähköposti: kaisa-68(at)hotmail.com

JANNE OLSEN
Rikos- ja lastensuojeluprosessi
Alue: Lappi ja Oulu
Koulutus: Sosionomi (AMK)
Edunvalvojakoulutus: Suoritettu 2014
Ammatti: kuntouttavan työtoiminnan ohjaaja, Keminmaan kunta
Työkokemus: Vt. ja Vs. sosiaalityöntekijä (aikuissosiaalityö ja lastensuojelu), etsivä nuorisotyöntekijä, oppimispajaohjaaja, ohjaaja lastensuojelulaitoksissa ja perhekodeissa
Yhteystiedot: Puhelin 040 716 0939, sähköposti: janneolsen15(at)hotmail.com.

TARMO PEKOLA
Lastensuojelu- ja rikosprosessit
Alue: Helsinki, Espoo, Vantaa ja koko Uusimaa, Lahden seutu
Koulutus: sosiaalialan ohjaaja, psykiatrisen hoidon erikoisammattitutkinto, Sote eMBA, työnohjaaja, edunvalvoja, rikosasiain sovittelija
Edunvalvojakoulutus: suoritettu 2016
Erityisosaaminen: lastensuojelu
Työkokemus: lastensuojelun sijaishuolto, lapsiperheiden palvelujen ja lastensuojelun palvelualuejohtaja, sijaisperhetoiminta
Työskentelykieli: suomi
Yhteystiedot: puh. 050 5415943 tai 044 494 0008, email: [email protected]

SEIJA SAALISMAA
Rikos- ja lastensuojeluprosessi
Alue: Lappi, Oulu ja muu Pohjois-Pohjanmaa
Koulutus: YTL (Lapin yliopisto 2013), YTM, sosiaalityöntekijä (Lapin yliopisto 2003), sosionomi Amk (Rovaniemen ammattikorkeakoulu 1999)
Lisä- ja täydennyskoulutus: Lapsen haastattelu rikosselvittelyssä (Poliisihallitus 2015), Kriisityön perus- ja menetelmäopinnot 10 op (Pohjois-Pohjanmaan kesäyliopisto 2010). Lisäksi runsaasti erilaista lyhytkestoista täydennyskoulutusta muun muassa perheväkivaltateemaan, yleiseen kriminologiaan, kriisityöhön, viranomaisyhteistyöhön ja sosiaalipäivystykseen.
Edunvalvojakoulutus: Suoritettu 2015 (Lapin yliopisto / Koulutus- ja kehittämispalvelut)
Työkokemus: Lapsikylän johtaja, Sos-Lapsikyläsäätiö, Lapin Sos-Lapsikylä 2016->. Projektipäällikkö/hankekoordinaattori, Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus 2014-2016. Johtava sosiaalityöntekijä, Keminmaan kunta 2011-2014. Lastensuojelun sosiaalityöntekijä, Tornion Kaupunki 2004-2011.Sosiaalityöntekijä, Kemin kaupunki 2003-2004. Koulukuraattori, Kajaanin kaupunki 2001. Seudullinen sosiaalipäivystäjä, Länsi-Pohja 2007-2014. Poliisilaitoksen sosiaalityöntekijä 1pv/vko Torniossa 2009-2011 ja 1pv/vko Keminmaassa 2011-2014.
Yhteystiedot: seija.saalismaa(at)gmail.com

TIINA SALO
Lastensuojelun edunvalvonta
Alue: Uusimaa ja Päijät-Häme
Koulutus: Sosionomi (AMK; piakkoin YAMK)
Edunvalvojakoulutus: Suoritettu 2009
Ammatti: Lastensuojelun sosiaalityöntekijä (vs.)
Työkokemus: Eri tehtäviä lastensuojelussa (sosiaalityö, perhetyö, sosiaaliohjaus, työ lastensuojelulaitoksessa)
Työskentelykielet: suomi ja englanti
Yhteystiedot: Sähköposti tiinasa(at)gmail.com

EEVA SALONEN
Lastensuojelun edunvalvonta
Toiminta-alue: Teen lastensuojelun edunvalvontaa pääasiassa Keski-Suomen alueella, mutta tarvittaessa muuallakin – ota yhteyttä niin sovitaan!
Koulutus: YTM (sosiaalityö), perheterapeutti
Edunvalvojakoulutus: 2014 (Palmenia)
Erityisosaaminen: lastensuojelu, perheterapia (ET)
Työkokemus: Olen tehnyt yli 15 vuotta lastensuojelun avo-, sijais- ja jälkihuollon tehtäviä. Pääasiallisesti lastensuojelun avohuollon sosiaalityötä. Minulla on myös perheterapiakokemusta.
Yhteystiedot:  puh: 040-528 5417, sähköposti: eeva.L.salonen(at)jkl.fi

RAIJA SAVOLAINEN
Lastensuojelu- ja rikosprosessit
Alue: Helsinki, Espoo, Vantaa ja koko Uusimaa
Koulutus: yhteiskuntatieteiden maisteri, sosiologia, sosiaalityöntekijä, psykoterapeutti
Edunvalvojakoulutus: suoritettu 2014
Erityisosaaminen: lastensuojelu, seksuaaliterapia, Muksuoppikouluttaja ja -ohjaaja
Työkokemus: johtava sosiaalityöntekijä (aikuissosiaalityö, lastensuojelu), lastensuojelun sosiaalityöntekijä, sosiaalityöntekijä, koulukuraattori, psykoterapeutti
Työskentelykieli: suomi
Yhteystiedot: Hyvinvointipalvelut Raija Savolainen, puh. 040 733 6853, sähköposti: [email protected], kotisivut: www.raijasavolainen.fi

CARITA SEIKKULA
RIkos- ja lastensuojeluprosessi
Alue: Lappi ja Pohjois-Pohjanmaa
Koulutus: Sosionomi (AMK) erikoistumisala lapset ja nuoret sekä lastensuojelu; Kasvatustieteen maisterin opinnot (valmis keväällä 2017) yleinen kasvatustiede, syventävät opinnot.
Lisä- ja täydennyskoulutus: Kognitiivisen lyhytpsykoterapian erityispätevyys 30 op, erityispedagogiikka 35 op, psykologia 60 op ja taideterapia. Seksuaaliväkivalta nykytutkimuksessa. Väkivalta ja välittävän myötäelämisen ehdot -koulutus 25 op. Opettajan pedagogiset opinnot 60 op. Varhaiskasvatus 28 op.
Edunvalvojakoulutus: Suoritettu 2016
Ammatti: Perhekuntoutuksessa perhetyöntekijä ja lastensuojelussa perhehoitaja/sijais- ja tukiperhe
Työkokemus: Lastentarhanopettaja ja päiväkodin vastuuhenkilö. Kela:n mielenterveyskuntoutuksessa ohjaaja. Työelämävalmentaja: nuoret ja aikuiset. Lastensuojelussa perhehoitaja.
Työkieli: Suomi
Yhteystiedot: 050 436 7388, sähköposti: seikkula.carita(at)gmail.com

KATI SIHVONEN
Pääasiassa lastensuojeluasiassa
Alue: Pääkaupunkiseutu ja muu Uusimaa, Päijät-Häme, Kanta-Häme
Koulutus: VTM (sosiaalityö)
Edunvalvojakoulutus: 2015
Ammatti: sosiaalityöntekijä, lapsi- ja perhesosiaalityö
Työkokemus: lastensuojelun avohuolto, perhesosiaalityö
Työkielet: suomi, englanti, venäjä
Erityisosaaminen: vammaisuuteen liittyvät kysymykset, puhetta tukevat ja korvaavat kommunikaatiokeinot (AAC)
Yhteystiedot: kati.sihvonen(at)kotiposti.net, p. 040-5801560. Mahdolliset soittopyynnöt mieluiten tekstiviestitse.

EIJA SORVALI
Pääasiassa lastensuojeluprosessi, myös rikosprosessi tarvittaessa
Alue: Varsinais-Suomi, Päijät-Häme, Kanta-Häme, tarvittaessa muukin alue
Koulutus: Sosiaalityöntekijä; Tampereen yliopisto
Edunvalvojakoulutus: Suoritettu 2012
Ammatti: Sosiaalityöntekijä, psykoterapeutti
Työkokemus: sosiaalityöntekijä (sosiaalipalvelut, lastensuojelu, psykiatria), yrittäjä (kirjanpito ja toimistopalvelut, konsultaatiot)
Työkieli: suomi (äidinkieli)
Erityisosaaminen: sosiaalityö, erityisesti lastensuojelu ja sijaishuolto, psykiatria, perheterapia
Yhteystiedot: Puhelin 040-5405644, yhteydenotot mielellään tekstiviestillä

JUKKA SURKKA
Lastensuojelu- ja rikosprosessit
Kokemus: toiminut vuodesta 2010 lähtien lastensuojelun edunvalvojana rikos- ja lastensuojeluprosessissa.
Yhteystiedot: Puh. 0400 633 354

ULLA TERVO
Lastensuojelu- ja rikosprosessi
Alue: Oulun seutu
Koulutus: Sosiaalikasvattaja, merkonomi, sosionomi (AMK)
Edunvalvojakoulutus: Suoritettu 2016
Työkokemus: Toimin ilman huoltajaa tulleiden alaikäisten turvapaikanhakijoiden edustajana. Kokemusta myös sosiaalityöstä psykiatrisilla osastoilla sekä vastaanottokeskuksessa. Työharjoittelut mm. lastensuojeluyksiköissä, päiväkodeissa ja opiskelijahyvinvoinnissa.
Yhteystiedot: 050 491 3373, sähköposti: uterwo(at)hotmail.com

JOHANNA VAITOMAA
Pääasiassa lastensuojeluasiat
Alue: Uusimaa
Koulutus: VTM
Edunvalvojakoulutus: 2011, edunvalvojien kouluttaja 2012-2015
Erityisosaaminen: maahanmuuttajat ja vailla huoltajaa Suomessa olevat turvapaikanhakija- ja pakolaislapset
Työkokemus: noin 10 vuoden työkokemus lastensuojelun sosiaalityöstä, tällä hetkellä (kesä 2016) sosiaali- ja kriisipäivystyksessä. Toiminut myös kehittäjänä Sosiaalialan osaamiskeskuksessa ja kouluttajana Helsingin yliopistossa.
Työskentelykielet: suomi ja englanti
Yhteystiedot: [email protected], puh. 040 768 7316

MARJA HANNELE VIRTANEN
Lastensuojelu- ja rikosasiat
Alue: pääasiassa Varsinais-Suomi ja  Satakunta ja sopimuksesta  myös Pirkanmaa, Kanta-Häme ja Uusimaa
Koulutus: Oikeustradenomi (2016)
Edunvalvojakoulutus: Lapin yliopisto 2016 (rikos- ja lastensuojeluprosessi)
Yhteystiedot:  Tmi Marja H. Virtanen (Turku), sähköposti: marja.hannele.virtanen(at)hotmail.fi ja puh. 040-156 3100

JANI VUOTI
RIkos- ja lastensuojeluprosessi
Koulutus: Sosionomi (AMK), FM, OTM
Edunvalvojakoulutus: Suoritettu
Työkokemus: Ohjaaja, erityisopettaja / Limingan koulutuskeskus (2000 - 2009), erityisopettajam sijaisuus / Nuorten Ystävät (2011), Lapsiasiain Lakitalo Oy 2011 --> (nimi oli aiemmin lakiasiaintoimisto Jani Vuoti ky). Runsaasti kokemusta edunvalvojana toimimisesta sekä rikos- että lastensuojeluasioissa.
Yhteystiedot:
Lapsiasiain Lakitalo Oy
Seilitie 6 c 17, 90510 Oulu
www.lapsilaki.fi
jani(at)lapsilaki.fi
+358407502621

SANNA VÄLIMÄKI
Lastensuojelu- ja rikosasiat
Alue: Uusimaa
Koulutus: YTM (laillistettu sosiaalityöntekijä), perhe- ja pariterapeutti, psykoterapeutti
Edunvalvojakoulutus: Suoritettu 2009 (Palmenia)
Ammatti: Perhesosiaalityön kehittämispäällikkö
Työkokemus: Lastensuojelun ja perhepalveluiden esimiestehtävät, koulutus ja konsultaatio, psykoterapia ja työnohjaus, sosiaalityöntekijän tehtävät, sosiaalialan kehittämistehtävät
Erityisosaaminen: Lastensuojelu, perheiden kanssa työskentely, trauma- ja kriisiosaaminen, psykoterapia, verkostotyö
Työskentelykielet: suomi
Yhteystiedot: www.mindcatching.fi, [email protected]

MARJO ÖSTERBERG
Lastensuojelu- ja rikosprosessi
Alue: Varsinais-Suomi ja Ahvenanmaa
Edunvalvojakoulutus: 2016 (Rädda Barnen Åland)
Työkokemus: 30 vuoden työkokemus sosiaalityössä, suurelta osin lastensuojelua
Kielet: suomi ja ruotsi
Yhteystiedot: puhelin 0400-740 198, sähköposti: marjo.osterberg(at)aland.net

https://www.innokyla.fi/web/verkosto942856/jasenet
https://thl.fi/fi/web/lastensuojelun-kasikirja/tyoprosessi/lastensuojelun-edunvalvonta/edunvalvojapankki

Lue myös:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lapsen-etu-ei-toteudu-lastensuojelussa-eika-hallinto-oikeuksissa
http://www.valt.helsinki.fi/staff/jproos/vaaryyskirja.htm
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kenen-edunvalvonta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/edunvalvontaa-tuusulassa-puolueetonta-vai-ei

Sijaishuollon edunvalvojien tavoite pysyvistä huostaanotoista on toteutunut

Sijaishuollon edunvalvojien lobbaus pysyvien huostaanottojen puolesta on tuottanut tulosta. Huostaanottojen pituudet vastaavat jopa elinkautisia eikä perheen jälleenyhdistämiseen pyritä.

THL:n suurselvityksen mukaan joka kolmannen kodin ulkopuolelle sijoitetun lapsen sijoitusaika kestää vähintään puolet hänen elämästään.  Huostaanottopäätös puretaan vain ani harvoin.

Tulos on huolestuttava, sillä niin YK:n sijaishuollon ohjeiden kuin lastensuojelulain mukaan huostaanoton pitäisi olla lyhyimmäksi tarpeelliseksi ajaksi tehty viimesijainen ja väliaikainen toimenpide, jossa pitäisi pyrkiä perheen jälleenyhdistämiseen.
Lapsen oikeuksien sopimus korostaa lapsen oikeutta vanhempiinsa ja perhe-elämään. Lapsella on oikeus luoda ja myös säilyttää yhteys vanhempiinsa, sisaruksiinsa, sukulaisiinsa ja ystäviinsä.

Lapsen etua ei arvioida eikä se toteudu lastensuojelussa eikä hallinto- oikeusmenettelyssä, joka ei täytä Euroopan ihmisoikeussopimuksen edellyttämän oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin kriteerejä.
Monet tutkimukset todistavat, että lapsen edun kulmakivi,  lasten kuuleminen ei toteudu lastensuojelu- tai sijaishuoltoprosessien missään vaiheessa (Oranen 2008; Heinonen 2011; Pajulammi 2014; Tolonen 2015).

Kuntaliiton kysely todistaa vääräksi sosiaalityöntekijöiden myytin siitä, että sijoitus olisi aina viimesijainen toimenpide, joka tehdään vasta sitten kun avohuollon tukitoimia on annettu. Kyselyn mukaan lapsia sijoitetaan kodin ulkopuolelle siksi, että heille ei saada järjestettyä tarvittavia mielenterveyspalveluja. Noin kolmasosa lastensuojelun järjestäjistä arvioi Kuntaliiton kyselyssä toimivansa näin.

HuosTa- tutkimus ( 2015) ja lapsiasiavaltuutetun selvitykset ovat osoittaneet, että perheet eivät saa tarvitsemiaan tukitoimia ennen huostaanottoa.  Jopa 85% lapsista jää ilman jotakin tarvitsemaansa palvelua ennen sijoitusta.

LSKL:n selvitys osoitti, ettei perheiden jälleenyhdistämiseen pyritä. Valtaosa kyselyyn vastanneista vanhemmista kertoi, että heille ei ole tarjottu minkäänlaista tukea tai he olivat joutuneet sitä etsimään aktiivisesti itse. Kotiin palaamista estivät vanhempien mukaan myös viranomaismielivalta, työntekijöiden negatiivinen asenne ja suuri vaihtuvuus sekä biologisten vanhempien vanhemmuuden mitätöinti.

Tutkimustieto osoittaa, että Suomi ei kunnioita eikä noudata sen paremmin YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen, YK:n sijaishuollon ohjeiden, Euroopan ihmioikeussopimuksen kuin lastensuojelulain henkeä eikä kirjainta. Eduskunta ja hallintotuomioistuimet  hyväksyvät laiminlyönnit ja jopa kannustavat niihin päätöksentekokäytännöillään. Lastensuojelusta on muodostettu oma moralistisiin virhepäätelmiin perustuva rinnakkaistodellisuutensa, josta yleiset oikeusperiaatteet ja tosiseikkaselvittely on poistettu alan kasvua ja kehitystä vaarantavina.

Suomi on saanut Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta useita tuomioita lasten huostaanotoissa. Tuomiot tarkoittavat, että maamme hallintotuomioistuimet ovat ylintä astetta, eli korkeinta hallinto-oikeutta myöten hyväksyneet viranomaisten harjoittamat ihmisoikeusloukkaukset. Lastensuojelun kriisin syvin ydin löytyykin mm. Aila Paloniemen ja Mirjam Kallandin lastensuojeluun suosittamasta  hallinto-oikeusmenettelystä, jossa ei toteudu oikeudenmukainen oikeudenkäynti.

YK:n lapsen oikeuksien sopimus  korostaa, että perhe on yhteiskunnan perusyksikkö ja luonnollinen ympäristö lasten kasvulle, hyvinvoinnille ja suojelulle. Sen vuoksi ensisijaisesti tulisi pyrkiä siihen, että lapsen olisi mahdollista jäädä tai palata vanhempiensa hoitoon tai, milloin se on tarkoituksenmukaista, olla muiden läheisten perheenjäsenten hoidossa. Vanhempia tulee tukea vanhemmuustehtävässään eri keinoin ja estää perheen hajoaminen.

YK:n sijaishuollon ohjeissa  korostetaan, että valtioiden tulisi toteuttaa tehokkaita toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on ehkäistä lapsen hylkääminen, lapsesta luopuminen ja lapsen erottaminen perheestään. Lapsen sijoittaminen pois perheestään tulisi nähdä viimesijaisena toimenpiteenä ja, aina kun se on mahdollista, sen tulisi olla väliaikainen ja mahdollisimman lyhytkestoinen. Sijoitusta koskevat päätökset tulisi tarkistaa säännöllisesti ja sijoituksia ja perheen jälleenyhdistämismahdollisuuksia tulisi arvioida jatkuvasti.

"Taloudellinen tai aineellinen köyhyys tai siitä suoraan ja yksinomaan johtuvat olosuhteet eivät koskaan saisi olla ainoa peruste lapsen erottamiselle perheestään, lapsen sijoittamiselle sijaishuoltoon tai este perheen jälleenyhdistämiselle, vaan ne tulisi nähdä signaalina siitä, että perheelle tulee tarjota asianmukaista tukea".

Sijaishuollon järjestämisen ensisijainen tarkoitus ei koskaan saisi olla palveluntarjoajien poliittisten, uskonnollisten tai taloudellisten tavoitteiden edistäminen.

THL:n selvitys kumoaa myytin heppoisista kotiutuksista

 Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen (THL)  selvitys on laajin koskaan Suomessa tehty lasten sijoitusten pituuksia arvioiva kokonaistarkastelu.

– Tutkimuksissa on aiemmin esitelty pieniä osakokonaisuuksia vastaavista asioista, mutta näin kattavasti lukuja ei ole avattu, toteaa raportin koostanut erikoistutkija Martta Forsell THL:stä.
– Selvitys kuvaa kattavasti sijoitettujen lasten ja lastensuojelun tilannetta tällä hetkellä Suomessa.

Jos huostaanottopäätös tehdään, se puretaan todella harvoin. Aineiston mukaan vaikuttaakin siltä, että kerran tehty huostaanotto jatkuu usein lapsen täysi-ikäisyyteen saakka.

THL:n aineiston perusteella pitkien sijoitusten määrä on ollut viime vuodet lievässä kasvussa ja lyhyiden jaksojen määrä puolestaan laskussa.

Tarkasteluvuonna kaikista huostaanotoista purkautui ainoastaan 4,5 prosenttia.

– Eniten huostaan otettuina oli 7–12-vuotiaita. Eniten huostaanottoja päättyi 16–17-vuotiaiden ikäryhmässä, eli yhdeksän prosenttia kyseisen ikäryhmän huostaanotoista.

Harvinaisinta huostaanoton päättyminen oli 3–12-vuotiaiden ikäryhmässä, jossa tarkasteluvuonna purkupäätös tehtiin vain kolmella prosentilla huostassa olleista.

Tavallisimmin lapsi päätyy ensimmäistä kertaa kodin ulkopuoliseen sijoitukseen joko alle yksivuotiaana vauvana tai teini-ikäisenä 14–17-vuoden iässä.

Mitä pidemmäksi lapsen elämän ensimmäinen sijoitus venyy, sitä epätodennäköisemmin sitä enää puretaan.

Lapset laiminlöivät koulunkäyntiään Outamossa, koska työntekijöillä ei ollut mahdollisuutta tehdä lasten kanssa yksilöllistä työtä ja motivoida heitä koulunkäyntiin, kertoo Helsingin Uutiset.
Jos lapsi päätti jäädä pois koulusta, ei henkilökunnalla ollut mahdollisuuksia puuttua asiaan.

Henkilökunta kertoi, että jokaisella osastolla oli resurssivaje. Laitoksen johtajan mukaan Outamosta puuttui tuolloin yhdeksän henkilötyövuotta.

Sijoitettuihin lapsiin kohdistetut rajoitustoimenpiteet sekä henkilökunnan riittämätön määrä kiinnittivät eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen huomion tarkastuskäynnillä, joka tehtiin ennalta kertomatta viime vuoden syksyllä Outamon lastenkotiin.

Helsingin kaupungin ylläpitämässä Outamon lastenkodissa Lohjalla on 37 paikkaa, lähinnä yläasteikäisille nuorille, joiden hoito on haastavaa ja joiden katsotaan hyötyvän sijoituksesta Helsingin ulkopuolelle.

Eduskunnan apulaisoikeusasiamies määräsi tarkastuksen Outamoon, joka tehtiin 20. syyskuuta 2017.

Tarkastuskäynnillä keskusteluissa lastenkodin henkilökunnan sekä sijoitettujen lasten kanssa ilmeni, että perusosastojen henkilökunta ei pysty ottamaan huomioon lasten yksilöllisiä tarpeita.

Apulaisoikeusasiamies on pyytänyt sosiaali- ja terveystoimialaa selvitystä tilanteesta sekä sosiaali- ja terveyslautakuntaa antamaan asiasta lausuntonsa. Lautakunta käsitteli asiaa tiistaina.

Rajoitustoimenpiteitä käytettiin rangaistuksena

Lisäksi apulaisoikeusasiamies kiinnitti huomiota siihen, että rajoitustoimenpiteitä, kuten liikkumis- tai yhteydenpitovapauden rajoittamista, käytettiin "kasvatuksellisena seuraamuksena", vaikkapa tupakoinnista tai koulun laiminlyönnistä, vaikka lain mukaan rajoittamistoimenpiteitä ei saa käyttää rangaistuksena.
Lisäksi esimerkiksi kolme "kasvatuksellista seuraamusta" viikon aikana merkitsi viikonlopuksi sovitun kotiloman peruuntumista.

Lastensuojelulain mukaan liikkumis- tai yhteydenpidon vapauden rajoittaminen edellyttää, että lapsen oma tai toisen henkilön terveys tai turvallisuus sitä vaatii, tai että se on välttämätöntä "lapsen sijaishuollon tarkoituksen toteuttamisessa".

Apulaisoikeusasiamiehen mukaan suurin osa rajoituspäätöksiä oli myös tehty takautuvasti eli itse rajoittamistoimenpide oli suoritettu päiviä, viikkoja jopa kuukausia aiemmin ennen kuin kirjallinen rajoittamispäätös oli tehty.

Helsingin sosiaali- ja terveystoimialalta myönnetään, että Outamon lastenkodissa tarkastuskäynnin aikaan oli merkittävä henkilöstövaje, jonka vuoksi hoidon laatu oli tavallista heikompi.
Hoitohenkilökuntapulan vuoksi lasten sijoittaminen Outamon lastenkotiin jopa keskeytettiin viime lokakuussa.
Vakansseja saatiin toimialan mukaan kuitenkin täytettyä vuodenvaihteessa ja syksyllä lastenkotiin aiotaan vielä palkata kolme uutta ohjaajaa.( Helsingin Uutiset, 24.4.2018).

Sijaishuollon valvonta edelleen retuperällä

Lapsen oman sosiaalityöntekijän tulisi valvoa sijaishuoltopaikassa lapseen kohdistuneita rajoitustoimenpiteitä. Sosiaalityöntekijän pitäisi myös varmistaa, että lapsi ja hänen vanhempansa ovat tietoisia rajoitustoimenpiteitä koskevista säännöksistä sekä omista oikeuksistaan.   

Käytännössä näin ei tapahdu. Eduskunnan oikeusasiamies Maija Sakslin on havainnut tarkastuksissaan, että sosiaalityöntekijät eivät edes huomaa saati raportoi puutteita sijaishuollossa (Tarkastuspöytäkirja dnro 1001/3/12).

Aluehallintoviraston tarkastaja Marita Uusitalon mukaan tarkastuksia tehdään pahimmillaan vain joka 10. vuosi ja pelkästään tarkastamalla laitoksen toimittamat paperit.  

Valtiontalouden tarkastusviraston johtavan tuloksellisuustarkastaja Sari Hanhisen mukaan valvontapuutteita löytyi kaikilta sijaishuollon tasoilta, niin kunnissa kuin aluehallintovirastoissa.

VTV:n tarkastuskertomuksen teossa selvisi, että vain yksi kymmenestä kyselyyn vastanneesta kunnasta valvoi järjestelmällisesti lastensuojelun yksiköitä.

Sijaishuolto syrjäyttää lapsia

Sijoitusten on monissa tutkimuksissa todettu katkaisevan sijoitettujen lasten koulutuspolut. Varatuomari Leeni Ikosen mukaan nykypäivän huostaanotto lähtee tavallisimmin liikkeelle koulusta ja lapsen koulunkäynnin pulmista. Tutkimustulokset osoittavat varhaiseen päivähoitoon siirtymisen ja kouluiässä esiintyvien käytösongelmien välillä olevan yhteyttä. Tilastot osoittavat, että lastensuojeluun panostaminen aikaansaa yhä lisääntyvässä määrin huostaanottoja.

Mikäli vanhemmat ovat eri mieltä lastensuojelun ehdottamista toimista, vanhempia kehotetaan kääntymään mielenterveystoimiston puoleen ja heitä syytetään yhteistyökyvyttömiksi.

Lapsen syrjäyttäminen sijaishuollossa tapahtuu seuraavasti: Lapsi, joka on otettu huostaan esimerkiksi koulunkäyntiongelmien takia, ei saakaan laadukasta opetusta. Usein käy niin, että lapsi joutuu käymään peruskoulunsa laitoksen keittiössä kotikoulussa laitoksen lähihoitajaopiskelijan ohjauksessa. Lapsi, joka on otettu huostaan psykiatrisin perustein, ei saakaan psykiatrista hoitoa. Voi käydä niin, että laitoksen hoitajana oleva sosionomi tai lähihoitajaopiskelija toimivat hänen ”terapeutteinaan”.

Lapsiin kohdistetaan sijaishuollossa pakkoa, eristämistä ja epäasiallisia kasvatuskeinoja, simputusta, jotka aikaansaavat uhmaa, vihaa ja epäluottamusta viranomaisia kohtaan. Lapset sairastuvat, kun heidät erotetaan vanhemmistaan ja läheisistään. Kun lapsi ahdistuu koti-ikävässään, hänen sanotaan oireilevan ja hänelle syötetään psyykenlääkkeitä. Kelan tutkimusten mukaan vain murto-osa nuorista selviää lastensuojelun toimista. Tutkimuksen mukaan teini-iässä sijoitetuista pojista 80 % oli vielä 23-24 -vuotiaina ilman peruskoulun jälkeistä koulutusta.

Lapsen sijoittaminen kodin ulkopuolelle aikaansaa suuren riskin syrjäytymiselle. Tästä huolimatta maassamme on päädytty sijoittamaan noin 17 000 lasta kodin ulkopuolelle. Sijoitustoimintaan liittyy erityinen piirre; kunnat ovat valmiit maksamaan huomattavia summia (jopa yli 20 000 euroa kuukaudessa) siitä, että lapsi syrjäytetään. Valtio suostuu jopa maksamaan valtionosuuksina tukea kunnille tästä toiminnasta.

Lastensuojelun toimintatapoihin kuuluu edelleen lapsen vieroittaminen vanhemmistaan ja suvustaan, vaikka laki velvoittaa tukemaan lapsen ja hänen läheistensä yhteydenpitoa. Mistä johtuu, että lastensuojelulakiin kirjattu perheen jälleenyhdistämisen velvoite ei toteudu, vaan lastensuojelun työntekijät pitävät väkisin lapsia huostaanotettuina lapsen täysi-ikäisyyteen saakka? Syrjäyttämisen lopullinen niitti tapahtuu, kun 18 -vuotias huostaanotettu lähtee maailmalle ja läheisin ihminen löytyy kunnan sosiaalitoimistosta".

Lue myös:

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-katkaisee-niin-sijoitettujen-kuin-vanhempien-koulutuspolut-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-katkaisee-niin-sijoitettujen-kuin-vanhempien-koulutuspolut-osa-2
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/takaa-lapsille-koulutus-lopeta-sijaishuollon-rahoitus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakkuus-estaa-avun-saamisen
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/yksi-syrjaytetty-nuori-tuottaa-syrjayttajilleen-miljoonan
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/suuri-lastensuojeluhinnasto-yo-lastenkodissa-yhta-kallis-kuin-loistohotellissa-katso-hurjat-hinnat
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaishuollon-sadistinen-kiristys
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pysyvan-huostaanoton-sijaan-kotiutus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-sosiaalinen-ongelma-periytetaan-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/sinivalkoinen-painajainen-huostanuorta-riisutettiin-alasti-mink-jlkeen-suomalainen-auttamisjrjestelm-on-tehnyt-kaikkensa-syrjyttkseen-nuoren-aikuisen
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointi-on-oikeusturvariski
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-perhepalvelut-selkokielella
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-kaytannot-perustuvat-vaaralle-tiedolle-kiintymyssuhteista
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kaltoinkohtelu-sijaishuollossa-jatkuu-kuntien-jarjestojen-ja-rayn-tuella
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/il-selvitys-perhekodista-useita-ilmoituksia-viranomaisille-nuoria-sijoitettu-kosteisiin-kellaritiloihin
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/hupipornoa-mehilaisen-lastensuojelulaitoksessa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastenkodin-johtaja-sdpn-poliitikko-ari-marjeta-syytteessa-lapsen-hyvaksikaytosta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/nuorisokoti-puro-torkean-hyvaksikayton-lisaksi-viikottaisia-uhkauksia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pariskunta-kaytti-sijoitettua-seksilelunaan-noin-puolella-laitosnuorista-seksuaalisen-vakivallan-kokemuksia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kolme-eri-miesta-hyvaksikaytti-lastenkotilasta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-milapro-lapsibisnesryppaan-asiakashankkijana
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/nevalanmaen-perhekodit-oy-avin-valvontaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-kehittamisen-ihanteet-ja-todellisuus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/suomi-100-vuotta-lapset-kotiin
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tue-lapsia-ja-perheita-ala-lapsibisnesta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityontekija-ei-puutu-lapsen-kaltoinkohteluun-sijaishuollossa-mita-tehda
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lapsen-etu-ei-toteudu-lastensuojelussa-eika-hallinto-oikeuksissa
http://www.lokakuunliike.com/leeni-ikosen-blogi/hallinto-oikeudet-lastensuojelun-sokea-piste
☞ Lapsemme laitoksissa osa 1 - Miten päädytään laitokseen?
☞ Lapsemme laitoksissa Osa 2 - Mitä laitoksissamme tapahtuu

Luotto lastensuojeluun on loppu

Tuomas Kurttila kertoo, että hänen luottamuksensa lastensuojelun toimimiseen on vähissä.
Lapsiasiainvaltuutettu Tuomas Kurttila antaa lastensuojelun ja siitä vastaavien valtion ja kuntien kuulla kunniansa Ilta-Sanomien haastattelussa.

– Sanon suoraan: luotto on loppu. Lastensuojelu on rikki. Sitä eivät korjaa ne onnistumiset, joista kovin harva tietää, Kurttila sanoo.

Lapsia ja perheitä ei kuulla

Hän on viime aikoina kertonut tutustuneensa tapauksiin, joissa lapsen edulla ei ole painoarvoa. Selkeänä yhdistävänä tekijänä monessa tapauksessa on, ettei lapsi ja perhe tule mitenkään kuulluksi, eivätkä viranomaiset tutustu perheen olosuhteisiin.

Hiljattain alle kouluikäisen lapsen törkeä pahoinpitely tuli ilmi perheen ulkopuolisen henkilön otettua yhteyttä toimittajaan, joka puolestaan otti yhteyttä poliisin. Perheen oloista tiennyt mies oli ensin yrittänyt tehdä lastensuojeluilmoitusta kolmeen otteeseen, mutta viranomaiset eivät reagoineet.

Oikeuteen edenneessä tapauksessa lastensuojelun toimiin ryhtymisen esteeksi ilmoitettiin kertaalleen tunnistetietojen puute. Ilmoituksen tehnyt mies tiesi perheestä vain nimet ja perheenisän salaisen puhelinnumeron. Perheellä on hyvin yleinen suomalainen sukunimi.

Kurttila ei tiedä vastaavia tapauksia, joissa viranomainen olisi vedonnut siihen, ettei perheen asuinpaikka ole tiedossa.

– Selvää on, että tällaiset tilanteet on mahdollista selvittää heti esimerkiksi virka-apupyynnöllä poliisille.

– Tärkeää on tunnistaa, että monien eri toimijoiden ilmoitusvelvollisuutta lastensuojeluun on viime vuosina vahvistettu. Ongelma syntyy, mikäli näille ilmoituksille ei edes tehdä mitään.

Valtuutettu muistuttaa, että osa lastensuojeluilmoituksista voidaan tehdä myös kiusalla mutta näissäkin tilanteissa viranomainen on menetellyt oikein, kun on selvittänyt lapsen tai lasten tilanteen.

Lapsiasiainvaltuutetun mukaan yhteiskunta tutkiskelee lastensuojelun asioita työpöytien takaa.

Ääripäät ovat suuret: osassa tilanteista sijaishuollon yksiköiden työntekijät ihmettelevät, miksi lapset on sijoitettu. Oikeasti perhe olisi tarvinnut tuolloin vain tavanomaista lapsiperheiden kotipalvelua tai suuremman asunnon.

Toisessa tapauksessa nuori suree, kun joutuu siirtymään kesken ylioppilaskirjoitusten asumaan yksiöön ammatillisen perhekodin sijaan. Kolmannessa tilanteessa kunnan lastensuojelu ei ota tosissaan lapsen tilannetta ja myöhemmin vasta nähdään seuraukset.

– Kun kansalainen kertoo kunnalle huolestaan lapsen suhteen, ei asiaa voi jättää tutkimatta tai selvittämättä, Kurttila sanoo.

Lisäresurssit kuin bensaa rikkinäiseen autoon

Ammattiliito Talentia ajaa johtajansa Tero Ristimäen mukaan lakimuutosta, jolla taattaisiin lastensuojelun työntekijöille kahdenkymmenen asiakkaan yläraja.

Kurttila taas toteaa, että koko lastensuojelu on uudistettava ennen kuin määrärahojen lisäämisellä olisi vaikutusta.

– Rikkinäiseen autoon bensan lisääminen ei auta.

Kurttila kertoo ymmärtävänsä sen ahdistuksen, mikä kuntien lastensuojelutyöntekijöillä on. Lastensuojelu on siirtymässä maakuntien vastuulle, mikä herättää epävarmuutta työntekijöissä.

Lapsiasiainvaltuutetun toimistolla on tiiviit yhteydet lainsäätäjiin ja ylimpiin laillisuusvalvojiin, mutta Kurttila ei ole havainnut mitään konkreettisia toimenpiteitä ainakaan valtion taholta (IS, 24.4.2018).

 Kurttila vaatii valtiolta toimia lastensuojelun kustannusten vahvempaan seurantaan.
– Lastensuojelun kustannusrakenne on läpinäkymätön, kallis ja mahdollistaa valvonnan ollessa heikkoa lapsen kannalta epätarkoituksenmukaiset ratkaisut. Olen tavannut lapsia, jotka eivät ole vuoteen saaneet yhteyttä sosiaalityöntekijäänsä, Kurttila toteaa.

Lastensuojelun vastuuton kustannus- ja vaikuttavuusseuranta

Kurttila kritisoi vastuuttomaksi lastensuojelun kustannus- ja vaikuttavuusseurantaa.
Lastensuojelun laitos- ja perhehoitoon kuluu vuosittain arviolta lähes miljardi euroa.
– Valtion talousarviosta ei löydy edes käsitettä ”sijaishuolto”. Samaan aikaan lastensuojelun laitos- ja perhehoitoon kuluu vuosittain arviolta lähes miljardi euroa.

Hän painottaakin, että kuntien valtionosuusjärjestelmän ja maakuntien rahoitusjärjestelmän uudistamisessa tilanteen parantamiseen ei ole vielä riittävän vahvaa otetta, on enintään kehittämispuhetta.

Lapsiasiavaltuutettu pitää ongelmallisena, että lastensuojelun sijaishuolto on mahdollista järjestää taloudellisen voiton tavoittelemiseksi.

– Lastensuojelun sijaishuolto on säädettävä perusopetuksen eli koulujemme tapaan taloudellisen voiton tavoittelun ulkopuolelle. Yksityisiä perhekoteja ja yrityksiä tarvitaan, mutta toiminnasta tulevat tuotot on palautettava lastensuojelun laadun parantamiseen.
– Miksi voiton tavoittelu sopii lastensuojeluun, haavoittuvimpiin, kun maailman ykkösluokan kouluihin se ei Suomessa sovi? Kurttila kysyi puhuessaan Seinäjoella alueellisilla lastensuojelupäivillä ( KU, 15.2.2018).

Lastensuojelu tarvitsee reformin: huomio peruspalveluihin ja asiakaspalautteisiin

Kurttila on väittänyt, että Suomella ei ole riittävää tahtoa korjata lastensuojelussa tunnistettuja ongelmia.  Hän on arvostellut avoimessa kirjeessään lastensuojelun tilaa.

Kurttilan mukaan lapsia ei kuulla, psykiatrisen hoidon ja lastensuojelun suhde on sekaisin ja lastensuojelun asiakkaat jäävät usein ilman tarvitsemiaan palveluja.

Kurttilan mukaan esimerkiksi koulukodeissa olevien lasten kuulemisaloitteeseen "poliittisen johdon vastaus on ollut, ettei näistä haluta ikäviä otsikoita".
- Lastensuojelussa tarvitaan omaa aineistokeruuta, joka mahdollistaa haastattelut muun muassa koulukodeissa oleville lapsille. Miksi näin ei tehdä? Miksi ministerit pelkäävät ikäviä otsikoita? Siksi, että tiedossa on monen lastensuojelulapsen karut kokemukset ja vaikea arki, Kurttila vastaa kysymykseensä.

Kurttilan mukaan lastensuojelun asiakkaat jäävät myös usein ilman tarvitsemiaan palveluja.
- Yli 60 prosenttia lapsista ja nuorista, joiden kohdalla on tarvittu tai harkittu sijoitusta oman kodin ulkopuolelle ja joilla on todettu päihdepalvelujen tarve, on jäänyt ilman tätä palvelua. Sijoitustilanteessa joka kolmas mielenterveysongelmissa oleva lapsi tai nuori ei ole saanut mielenterveyspalveluja.

Lisäksi lastensuojelun ja psykiatrisen hoidon suhde on mennyt Kurttilan mukaan sekaisin.
- Lastensuojelussa on havaittu toimintatapa, jossa huostaanotetun lapsen sijoituspaikaksi on toivottu psykiatrista sairaalaa, vaikka lapsella ei ole psykiatrista sairaalahoitoa edellyttävää mielenterveyden häiriötä.
- Sijaishuoltoon ohjataan väärin perustein lapsia, joilla on psykiatrista hoitoa vaativa ongelma, mutta ei lastensuojelun tarvetta.

Kurttilan mukaan lastensuojelu tarvitsee syvällisen ja rohkean reformin. Monissa kunnissa on jo työ käynnistynyt ilman valtiovallan ohjausta.

Lastensuojelulain 3 a §:n mukaan ehkäisevää lastensuojelua annetaan, kun lapsi tai perhe ei ole lastensuojelun asiakkaana. Termi on sekava ja täysin turhaan lastensuojelulla raskautettua.

-Termistä ehkäisevä lastensuojelu tulisi luopua ja sitä koskevat lastensuojelulain säännökset kumota. Sama normipurku koskisi myös lastensuojelun avopalveluita. Nämä palvelut löytyvät eri säädöksistä, kuten sosiaalihuoltolaista, tavanomaisina lasten ja perheiden palveluina.

Jo näillä toimin valtio pystyy ottamaan vahvemman vastuun lastensuojelun sijaishuollossa olevista lapsista. Nyt näiden lasten tuen tarpeisiin ei lastensuojelussa pystytä vastaamaan.


Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakkuus-estaa-avun-saamisen
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-perhepalvelut-selkokielella
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijoitusmaaria-lisaamalla-pyritaan-nostamaan-kuntien-valtionosuuksia
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/yksi-syrjaytetty-nuori-tuottaa-syrjayttajilleen-miljoonan
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lapsia-sijoitetaan-puuttuvien-mielenterveyspalvelujen-takia-ja-laakitaan-turhaan
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kuopio-maksaa-lahes-50-000-euroa-perheen-hajottamisesta-ja-noyryyttamisesta-sitran-rahoittamassa-perhekuntoutuksessa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaisperheessa-pahoinpideltyjen-lasten-aiti-taistelkaa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kemiallinen-vakivalta-lastensuojelussa-tunnistusohjeet
​http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-lapsille-haitallisia-uskomushoitoja-rahoitetaan-verovaroin
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/jarjestelmallista-vakivaltaa-uskomushoitoja-ja-sosiaalihygieniaa
http://www.lokakuunliike.com/raili-miettisen-blogi/avohuollon-tukitoimet-tuottavat-huostaanottoja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-oudot-onnistumiset
http://www.knuutilaki.net/kirjoitukset/80-lastensuojelun-kriisi-jatkuu
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityontekijoiden-lisays-lisaa-oikeusturvaongelmia-ja-perheiden-hataa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/haataisen-ehdotus-syventaa-lastensuojelun-katastrofia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/et-tu-li-asiantuntijoiden-suojelu-on-vasemmistoliitolle-tarkeampaa-kuin-avunpyytajien-oikeusturva
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/paijat-hameen-lastensuojelun-kestokriisi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakkuus-estaa-avun-saamisen
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityontekijoiden-lisaresursointi-on-vakava-virhe
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tehdaanko-lastensuojelun-tiekartastakin-sosiaalityontekijoiden-ammatillista-edunvalvontaa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityontekijoiden-muutosehdotukset-lastensuojelun-kriisin-ratkaisuyrityksia-vai-yllapitoa
https://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/dialogisuus-lastensuojelun-laatusuositusprosessissa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kehittamispuhetta-vai-apua-perheille

Yhä useampi saa mt-diagnoosin
"Before you diagnose yourself with depression or low self esteem, first make sure you are not, in fact, just surrounded by assholes."
Hyvä mielenterveys samoin kuin vanhemmuus on riittävää sopeutumista sosiaaliseen ja muuhun ympäristöön ja asiantuntijoiden asettamiin normeihin. 
Psykiatrian erikoislääkäri Ben Furmanin esipuhe James Daviesin kirjaan "Cracked – Why Psychiatry is Doing More Harm Than Good" kiteyttää psykiatrian ongelmakohdat, jotka pätevät myös sosiaalityöhön:

”Psykiatrista hoitojärjestelmää ei ole milloinkaan luotu asiakkaita varten. Se on pikemminkin keskinäisen kädenväännön tuloksena syntynyt eri ammattiryhmien etuja ja uskottavuutta palveleva alati muuttuva rakennelma, jonka tehtävänä ei ole auttaa asiakkaita/potilaita parantumaan vaan edistää työntekijöiden hyvinvointia ja arvostusta yhteiskunnassa.”


Samoin kuin psykiatrian historia, myös sosiaalityön historia on omituinen sekoitus psykologisia kultteja, muotivirtauksia, oppiriitoja, valtataisteluja, lobbauksia, ammattiryhmien keskinäistä kädenvääntöjä ja haitallisia jos ei suorastaan julmia hoitokeinoja. Suomessa oli vuosina 1935–1970 voimassa sterilisaatiolaki, jonka avulla sterilisoitiin noin 50 000 mielisairaaksi määriteltyä, kehitysvammaista ja muuta kansalaisuusihanteeseen sopimatonta kansalaista. Valtaosa steriloiduista oli naisia, joista osalla oli aviottomia lapsia. 

• Suomessa joka kolmas vuonna 1987 syntyneistä oli saanut psykiatrisen diagnoosin ja joka viides saanut psykiatrista erikoissairaanhoitoa tai lääkitystä mielenterveysongelmiinsa 21 ikävuoteen mennessä, kertoo Keitos.
• Vuonna 1997 syntyneistä tytöistä 15 ja pojista 9 prosenttia on saanut psykiatrisen diagnoosin 12–18-vuotiaina. Vuonna 1987 syntyneiden vastaavat luvut 21-vuotiaana olivat 10 ja 6 prosenttia. Entistä useampi myös putoaa kyydistä. Työkyvyttömyyseläkettä saaneiden nuorten osuus on kasvanut viime vuosina tasaisesti. Merkittävin syy nuorten työkyvyttömyyseläkkeille ovat mielenterveyshäiriöt.
• Masennuksesta on tullut kansantauti, johon sairastuu joka viides suomalainen. Sen syitä on etsitty mm. perimästä, toisista sairauksista, lääkkeistä, liiallisista ja virheellisistä odotuksista ja vaatimuksista, stressistä, uhriajattelusta, traumoista, ihmissuhteista, tulehduksista, suolistobakteereista, ympäristömyrkyistä, ruokavaliosta ja unen ja liikunnan puuttesta.
• Varhaisen puuttumisen myötä lastenpsykiatrian avohoitokäynnit lisääntyivät 76326:sta (vuonna 1997) 194570:een vuonna 2014 ja nuorisopsykiatrian 66 655:sta (1997) 287 512:een (2014).
• Vaativaa lääkinnällistä kuntoutusta saavat eniten nuoret. Kaikista vaativaa lääkinnällistä kuntoutusta saaneista yli puolet on alle 20-vuotiaita.
• Sijoitetut nuoret joutuvat helposti nuorisopsykiatriselle osastolle. He tulevat nuorisopsykiatrian osastohoitoon useammin M1-lähetteellä virka-ajan ulkopuolella, vaikka kliinisten mittarien valossa heidän psykiatrinen häiriönsä ei ole niin vakava kuin muualta tulleiden nuorten.
• Yleisimpiä häiriöt olivat niillä, jotka ovat olleet sijoitettuna kodin ulkopuolelle. Heistä lähes joka kymmenes sai työkyvyttömyyseläkepäätöksen 25 ikävuoteen mennessä.
• Huolestuttavan monet sosiaali- ja terveydenhuollon toimijat tulkitsevat lisääntyneet diagnoosit virheellisesti lisääntyneiksi sairauksiksi, sairastavuudeksi ja hoidontarpeiksi.

Hyksin akuutti- ja konsultaatiopsykiatrian linjajohtaja Pekka Jylhä on ymmällään siitä, miksi psykiatrian lähetteiden määrä on vuodessa kasvanut paikoin jopa yli 30 prosentilla. Tämä ei kuitenkaan johdu lääkäreiden mukaan hoidontarpeen lisääntymisestä. Voisiko kyse olla laajentuneesta psykokulttuurista, taloudellisista intresseistä, muutoksista häiriöiden luokittelujärjestelmissä, tehostuneesta hoitoonhakeutumisesta, diagnosoinnista, normaaliuden kaventuneista vai poikkeavuuden laventuneista kriteereistä?

Hulluutta tutkineen professori Petteri Pietikäisen mukaan ihmiselämää halutaan hallita entistä tiukemmin, Samalla kaventuvat normaaliuden rajat. Luonnollisista tunnetiloista ja elämän kriisivaiheista tulee sairauksia.

Thomas Szasz ja erityisesti Michel Foucault ovat tuoneet esiin, kuinka psykiatrinen diagnostiikka on ollut yhteiskunnan kontrollipyrkimysten palveluksessa. Foucaultin mukaan 1800-luvun jälkipuolen psykiatriassa syntynyt diskursiivinen käytäntö, jossa pyrittiin tieteellisesti erottelemaan ihmisen normaali ja epänormaali seksuaalisuus, kytkeytyi laajempaan hallinnan strategiaan: väestön biopolitiikkaan, jonka päämääränä oli monin eri keinoin kasvattaa kansallisvaltion väestön elinvoimaisuutta.

Poikkeavuuden oppimisteoriassa poikkeavaksi tullaan oppimalla sosialisaatiossa vähittäin tietty poikkeavan käyttäytymisen malli, leimautumisteorian mukaan poikkeavuus johtuu siitä, että ympäristön käytös leimaa jonkin ihmisen poikkeavaksi.

Poikkeavuus ei ole henkilön tekemän teon ominaisuus, vaan seurausta siitä, että muut soveltavat poikkeavaksi tulkittuun käyttäytymiseen sääntöjä ja sanktioita. Poikkeavuus on sosiaalisen kontrollin tulos.
Erving Goffman on korostanut, että poikkeavaksi määrittämisessä ja näin määritellyn ihmisen yrityksistä tulla toimeen poikkeavan roolinsa kanssa, muodostuu erityinen moraalinen ja sosiaalinen ura.
Goffman kritisoikin erityisesti psykiatrista paradigmaa siitä, että se sijoittaa poikkeavuuden yksittäiseen yksilöön, jonka elämää sitten terapiassa tarkastellaan sairauskertomuksena. Sen sijaan se ei tarkastele terapeuttista prosessia interaktiotilanteina, joissa jatkuvasti tuotetaan potilaalle poikkeavan stigma, jonka taakse voi syntyä vain poikkeavan identiteetti. (Heiskala 1991, 91.)

Lauri Rauhala ja Jyri Puhakainen ovat esittäneet, että ihmisenä olemisen eksistentiaalisten ongelmien medikalisoiminen on vakava virhe. Rauhalan mukaan elämäntaidollinen ongelma olisikin sopiva nimitys ns. mielenterveyden häiriöille. (Rauhala 1997, 38-39.)

Antipsykiatrisessa kritiikissä psykiatriaa pidetään uskontona.

Uusi DSM- 5 ja sijaishuollon käytännöt tekevät surusta ja pelosta sairauksia

Yhdysvaltojen psykiatriyhdistyksen julkaisema uusi tautiluokitus DSM-5 tuo psykiatrian piiriin monia uusia häiriötiloja. Suomen Mielenterveysseuran mukaan on vaarana, että jatkossa myös monet sinänsä normaalit reaktiot, kuten suru, pelko tai ujous käsitetään sairauksiksi.

Yhdysvaltalaispsykiatri Allen J. Frances pelkää, että uusi luokitusopas kannustaa määräämään lääkkeitä normaaleiden tunteiden tukahduttamiseen.
Uudesta versiosta voi saada perustelun masennusdiagnoosille normaaleihin mielialan muutoksiin, esimerkiksi suruun, joka johtuu läheisen menettämisestä. Myös ikääntymisestä aiheutuvia piirteitä on mahdollista luokitella entistä helpommin häiriötiloiksi.

Päihteiden tai tarpeettomien lääkeainei­den/aineiden antaminen voidaan katsoa kemialliseksi väkivallaksi (Lastensuojelun käsikirja).
Iceheartsin toiminnanjohtaja Ville Turkka on huolissaan lasten lääkitsemisestä. – Lapset saattavat tulla leirille dosetti täynnä lääkkeitä. Ylivilkas poika on helppo lamauttaa lääkkeillä hiljaiseksi, Turkka sanoo.
– En ymmärrä kuinka lapsi voi kasvaa aikuiseksi kun hän ei opi käsittelemään hankalia tunteita, koska ei tunne. Lääke ei koskaan korvaa ihmistä, hän jatkaa.

Mielenterveysdiagnooseja, joista saa korotetut hoitovuorikausimaksut sommitellaan erityisesti sijoitetuille lapsille. Diagnoosin sijoitetulle voi tehdä yrityksen oma tai sopimuslääkäri – jopa lasta tuntematta tai tutkimatta. Usein ennakkotiedot tulevat sosiaalityöntekijöitä, joista moni on epäpätevä ja haluaa kunnallisen lastensuojelun jälkeen sijaishuollon yrittäjäksi. Lastensuojelulle lausuntoja kirjoittavilla lääkäreillä voi myös olla osakkuuksia ja virkasuhteita lastensuojeluyrityksissä.

Sijoitetun saama diagnoosi on usein epämääräinen esim. rajaton käytös tai vuorovaikutushäiriö, mutta vuorokausimaksu on tarkka; pahimmillaan jopa 800e / lapsi.

Laitoksen ulkopuoliset lääkärit voivat olla nuoren diagnoosista ja huostaanotontarpeesta eri mieltä. Tällaisissa tapauksissa lastensuojelu voi kieltää nuorelta käynnit lastensuojelun toimintatapoja arvostelevan lääkärin luona kuten Kristan tapauksessa. 

Pelastakaa Perheet ry:n Jorma Heikkinen väittää, että ”pitkäaikainen sijoitus edellyttää lapsen ja hänen vanhempiensa leimaamista siten, että tälle pitkäaikaiselle huostaanotolle on perusteet. Vain tälle voi perustua yrityksen pitkäaikainen taloussuunnittelu ja mm. pitkäaikaisten lainojen ottaminen ja muu pääomarahoitus.” 

Psykoanalyysin virheelliseksi todettuun näkemykseen muistista perustuva traumaterapia on lastensuojelujärjestöissä kovassa nosteessa. Monet lastensuojelulaitokset kouluttavat henkilökuntaansa havaitsemaan dissosiaation oireita ja tarjoilevat sijoitetuille keho-, regressio- ja traumaterapioita, joiden on todettu aiheuttavan helposti kaltoinkohtelun valemuistoja, jotka ovat yhtä traumatisoivia kuin todelliset.

Psykoanalyysin ja traumaterapian käsitteistöllä puhuvat ja kirjoittavat mm. Ensi- ja turvakotien liitto, Pelastakaa Lapset ry, Nuorten Ystävät ry, Diakonissalaitos ry ja Mannerheimin lastensuojeluliitto (MLL). Nuorten Ystävät ry:n pääsihteeri Arja Sutela toimii jopa Traumaterapiakeskus ry:n puheenjohtajana.
Suomen johtavat psykiatrit Hannu Lauerma, Tampereen yliopiston sosiaalipsykiatrian professori Sami Pirkola ja psykiatrian professori Hasse Karlsson eivät ole vuosikymmeniä kestäneillä työurillaan löytäneet ainuttakaan potilasta, jonka pääasiallinen diagnoosi olisi dissosiaativinen identiteettihäiriö mutta Pelastakaa Lapset ry on löytänyt useita.

Katarina Finnilä, Julia Korkman ja Pekka Santtila ovat selvittäneet suomalaisten oikeudessa todistaneiden mielenterveysalan ammattilaisten käsityksiä traumasta. Valtaosa tutkituista uskoi todistamattomiin väittämiin. 86 prosenttia oli laillistettuja psykoterapeutteja, mikä tarkoittaa, että epätieteellisiä käsityksiä viljellään laajalti myös akateemisesti koulutettujen terapeuttien parissa.

Traumaperäisen stressihäiriön tuntomerkkeinä pidetään monissa sijaishuoltoyksiköissä käytössä olevan diagnostisen tautiluokituksen (Zero to Three Diagnostic Classification of Mental Health and Developmental Disorders of Infancy and Early Childhood) mukaan mm. lapsen pyrkimystä kontrolloida itse kaikkea, vaikeuksia hankkia ystäviä, haluttomuutta olla sijaishoitoyksikön aikuisten lähellä tai luottaa heihin. Mielialahäiriön merkkeinä pidetään mm. sijoitetun lapsen itkemisen lisääntymistä ja mielenkiinnon/mielihyvän puutetta iänmukaisista aktiviteeteista.
Sopeutumishäiriöksi tulkitaan lapsen vetäytyminen, vakavuus, rauhattomuus ja vastustava käytös, säätelyhäiriöksi taas mm. liikunnalliset koordinaatiovaikeudet ja keskittymättömyys. Nukkumis- ja syömiskäyttäytymisen häiriöiden syyksi oletetaan lapsuudenperheen perustarpeiden laiminlyönti, tunneköyhyys ja väkivalta (Hakamaa & Palovaara, 2013, 37-40).

Lasten oletettujen kiintymyssuhdehäiriöiden korjaamisen keinoiksi nähdään pysyvä huostaanotto sijaisperheeseen tai pakkoadoptio ja biologisten vanhempien yhteydenpidon estäminen tai rajoittaminen.

Lastensuojelun työntekijät, tutkijat ja toimittajat tautimarkkinoijina

Diagnoosien lisääntyminen on yhteydessä medikalisaation lisääntymiseen.
Lääketeollisuus tarjoaa rekrytoimilleen lääketieteilijöille paitsi kymmenientuhansien eurojen palkkioita myös meriittejä akateemisella uralla. Vastineeksi tutkijoiden tulee synnyttää teollisuuden tarpeisiin sopivia, lääkkeiden menekkiä edistäviä sairauksia.

Tutkijoiden tehtävänä on luoda luonnollista elämänkulkua medikalisoimalla uusia tauteja, luoda niille diagnostiikka ja hoidon suuntaviivat. Samat tutkijat ovat mukana myös tuotteistettaviin tauteihin kehitettävien lääkkeiden myyntilupatutkimuksissa.

"Jos bisneksenä on diagnoosien ja hoitojen tuotanto ja myyminen, on kai enemmän kuin luonnollista, että myyntiä pyritään kasvattamaan keinolla jos toisellakin toisinaan lain ja etiikan rajapintaa hipoen, ylilyönteihinkin syyllistyen. Päämäärä pyhittää keinot", kommentoi toimittaja Tuula Malin ihmetellen miksi työntekijöiden rekrytoinnista tautitehtailijoiksi ei ole lupa puhua.
"Toimittajien idealistisena tehtävänä pitäisi olla toimintatapojen läpivalaisu ja yhteisön kannalta epäedullisten ja kyseenalaisten, toisinaan jopa moraalittomien käytäntöjen paljastaminen".

Erityisen huolestuttavaa on lasten diagnosoinnin lisääntyminen ja oletukset lasten lisääntyneistä mielenterveyshäiriöistä. Päivi Santalahden ja Andre Souranderin katsauksen mukaan (Onko lasten psykiatrinen sairastavuus lisääntynyt?, Duodecim 13/2008, s. 1499-1506) keskushermostostimulantteja määrättiin vuonna 2000 kaikkiaan 200:lle alaikäiselle, vuonna 2005 jo 2500:lle.

– Ministeriö rahoittaa lasten mielenterveystyötä kehittäviä hankkeita, joista puuttuu vaikuttavuuden seuranta, Sourander sanoo.
Tieteellisen tutkimuksen liittäminen hankkeisiin on hänen mukaansa jopa kielletty.
– Se on tuhoisa päätös. Emme tiedä, mikä projekti on tuottanut hyvinvointia tai ehkäissyt mielenterveysongelmia.

Santalahti ja Sourander toteavat lääkehoidon määrän lisääntymisen heijastavan selkeästi hoitokulttuurin eikä psyykkisten oireiden määrän muutosta.

Kirjoittajat tuovat esiin myös sen mielenkiintoisen seikan, että Suomessa on kansainvälisesti katsottuna paljon lastenpsykiatreja suhteessa väkilukuun. Toimittaja Marko Hamilo ja tutkija Janne Kivivuori ovat kiinnittäneet huomiota freudilaisen psykokulttuurin erityisasemaan suomalaisessa terveydenhoidossa (Kivivuori 1992; Hamilo 2007).

Masennusdiagnooseja lisää huuhaan rantautuminen lastensuojeluun. Lastensuojelussa ja sijaishuollossa lasten tunteita manipuloidaan erilaisilla epätieteellisillä sijaishuollon edunvalvontaan kehitetyillä "toiminnallisilla välineillä", jotka leimaavat ja patologisoivat koti- ikävän, alakulon ja omien vanhempien kaipauksen varottaviksi ja rangaistaviksi "punaisiksi" tunteiksi ja kyvyttömyydeksi muodostaa "kiintymyssuhteita".

Kertoo paljon sosiaalityön asiantuntijuudesta (eettisestä herkkyydestä ja osaamisesta, yhteistyö- ja reflektiokyvystä, yhteiskunnallisesta vaikuttamisosaamisesta ja sosiaalityön tietoperustasta), että monien lastensuojelun työntekijöiden ratkaisu lasten tuntemaan kaipaukseen ja koti- ikävään on- 20 vuotta Lapsen Lapsen oikeuksien sopimuksen ratifioinnin jälkeen- kaipausta ja koti- ikävää tuntevien lasten läheissuhteiden tukemisesta luopuminen ja ehdotukset pysyvästä pakkoadoptiosta ja pysyvästä huostaanotosta.

Masennuslääkkeet aikaansaavat kaksisuuntaisen mielialahäiriön

Aku Kopakkala varoittaa tautimarkkinoinnista. Tiedelehti Lancet julkaisi laajan ja tarkasti tehdyn arvioinnin masennuslääkkeiden vaikutuksista lapsiin ja nuoriin. Siinä tutkijat, Cipriani kollegoineen, kokosivat yhteen kaikki lasten masennuslääketutkimukset, joita on tehty ja päätyivät selkeään lopputulokseen: Masennuslääkkeistä ei ollut hyötyä – lumetta enempää – alle 18- vuotiaille masentuneille.

Tutkijat päätyivät loppupäätelmään: Hyötyjä ja haittoja arvioitaessa lasten ja nuorten masennuksen hoidossa, käytetyt aineet eivät näytä tarjoavan etua. Tutkimusten mukaan nimenomaan masennuslääkkeet aikaansaavat monille kaksisuuntaisen mielialahäiriön. Vaikutus on ikään ja käyttömäärään sidottu. Laajimmassa tutkimuksessa 41 viikon käyttöä seurasi joka kymmenennellä 10 – 14 vuotiaalla kaksisuuntainen mielialahäiriö. 15 – 19 vuotiailla joka kolmannellatoista. Lääkitysaika tutkimuksessa oli keskimäärin 9 kuukautta. Pidempi käyttö lisää riskiä.

Tieteellinen tutkimus ei siis tue nykyään yleisten masennuslääkkeiden käyttöä nuorilla. Hyöty on lumetta ja haitat ovat suuria". http://akukopakkala.fi/tiedepommi-mullistaa-masennuksenhoidon/

Aku Kopakkala sai potkut Mehiläisestä kritisoituaan suomalaisen masennushoidon käytäntöjä ja Käypä hoito –suositusta.

Turun Kupittaan sairaalan potilaiden puhemieheksi ryhtynyt Juha Kurvinen on arvostellut mm. ylilääkitsemistä ja kertonut, että "Erikoista on se, että potilaan ollessa hoidossa ja hänen tehdessä kanteluita kaikkiin mahdollisiin instansseihin, mikään niistä ei mene läpi, koska ylilääkäri aina toteaa: "Potilas kuvittelee kaiken." Valituskanavat on täysin tukittu ja kukaan ei ole kuullut, että Turun kaupunginsairaalan koko historian aikana olisi yksikään kantelu mennyt läpi. Lähes kaikki Turun Kupittaan sairaalan potilaat ovat todenneet kuin yhteen ääneen: "Ala-arvoinen hoito aiheutti sen, että ajauduin ennenaikaiselle eläkkeelle. En ole kyennyt töihin tai opiskeluun. Hoito aiheutti suuremmat traumat kuin itse sairaus."

MTKL:n Merja Karisen mukaan mielenterveyslakia on parannettava: psykiatristen potilaiden oikeusturva on olematonta.

Peter Lehmannin mukaan psykiatrinen diagnoosi voi lyhentää odotettua keskimääräistä eliniän ennustetta jopa 25 vuotta. Mielenterveysdiagnoosin saaneiden uskotaan kuvittelevan fyysiset sairautensa, joten niitä ei tutkita eikä hoideta asianmukaisesti. Terveydenhuollon henkilöstön asenteet vaarantavat mielenterveyskuntoutujien lisäksi myös päihdekuntoutujien potilasturvallisuuden.

Korruptoituneet käypä hoito- suositukset

Ortopedian ja traumatologian professori Teppo Järvinen on pitkään arvostellut kollegojensa tiiviitä yhteyksiä lääketeollisuuteen. Järvinen on väittänyt Käypä hoito -suosituksia laativien lääkärikollegoidensa lääketeollisuusyhteistyön rinnastuvan vaalirahoituksen kaltaiseen korruptioon.

Järvinen sai lääkäriliiton hallitukselta varoituksen kritiikkinsä johdosta. Professorin mukaan varoitus osoittaa, että liitto on sekin epäterveellä tavalla sidoksissa lääketeollisuuteen.
”On surullista havaita, että oma ammattijärjestö on näin korruptoitunut.”

Järvinen katsoo, että hoitosuositusten teko pitäisi antaa riippumattomille asiantuntijoille.

”Nykymuodossaan niitä ei valitettavasti voi pitää kovin korkeatasoisina. Suosituksia tekevät päättävät mitä hoitoja korvataan ja mitä kuuluu käyttää. Heidän kuuluisi ymmärtää tutkimusnäyttöä ja olla siinä ammattilaisia”, Järvinen painottaa.

Suomen käypä hoito -suositukset laatii lääkäreiden muodostama yhdistys eli Duodecim. Suosituksia noudatetaan ympäri Suomea vaikka ne eivät olekaan viranomaisten tekemiä tai valvomia. Suosituksissa saatetaan korostaa tietyntyyppisten lääkeaineiden käyttöä potilaan hoidossa. Lääketehtailla on siten voimakas intressi saada omat lääkeaineensa suosituksiin.

Tutkimustieto ei näy vaikuttavan toimintakäytäntöihin sen paremmin psykiatriassa kuin sosiaalityössä. Hämmästyttävän moni kunta on valmis maksamaan lumehoidoista. 

Tutkijat tietävät, että väestöä koskevat muutokset ovat hitaita eikä niillä voi selittää esim. äkillistä lastensuojelun tai psykiatrian asiakasmäärien kasvua. Monet valistuneet kansalaiset ja tutkijat ovat ihmetelleet, miksi lastensuojelun ja psykiatrian asiakasmäärää ja kehitystä tulkitaan lasten ja perheiden ongelmien välittöminä kuvina. Samoin yllättävää on tarve psykologisoida ja yksilöllistää rakenneongelmia.

Huomaamatta on jäänyt, että kasvavat lastensuojelun ja psykiatrian markkinat tarvitsevat ja tuottavat lisää asiakkaita, diagnooseja ja tehtäviä kasvunsa, rahoitusvaateidensa ja olemassaolonsa oikeuttamiseksi.

Käsitys normaalista terveydestä ja toimintakyvystä on kaventunut

Tutkija Sanna Rikalan mukaan psykiatriset diagnoosiluokat eivät ole neutraaleja sosiaalisia kategorioita, vaan ne perustuvat aina kulttuurissa ja yhteiskunnassa vallitseviin käsityksiin ”normaaliudesta”. (Fee 2000).

Taustalla on myös hallinnollisia, poliittisia ja taloudellisia tekijöitä kuten normaaliuden ja työkyvyn määrittelyt sekä lääketehtaiden edut. (Healy 1997; Pilgrim & Bentall 1999.)


Lisääntyneiden diagnoosien syy saattaa olla kaventunut käsitys normaalista terveydestä. Nykyisestä WHO:n sairausluokituksesta löytyy surulle oma diagnoosikoodinsa.

Kuormittavien työolosuhteiden, kuten kiireen ja vähäisten vaikutusmahdollisuuksien yhteys työntekijöiden masennusoireilun lisääntymiseen on todettu lukuisissa pitkittäistutkimuksissa (Honkonen ym. 2003).

Työ- ja perheelämässä ei ehkä enää hyväksytä onnetonta oloa tai surun ja alakulon tunteita elämään luonnollisesti kuuluvina. Psykiatrinen diagnoosi ”masennus” on Alain Ehrenbergin (2010) mukaan muuttunut käytännölliseksi välineeksi luonnehtia ja hoitaa mitä moninaisimpia onnettoman olon muotoja. Ilpo Helén (2007, 201) huomauttaakin, että on harhaanjohtavaa sanoa länsimaiden elävän masennuksen aikakautta. Pikemminkin ajallemme on leimallista se, että surulle ja alakuloisuudelle – jotka ovat aina olleet keskuudessamme – voidaan ja täytyy tehdä jotakin.

Sanna Rikala kertoo, kuinka biolääketieteellistä masennustietoutta levitettiin tehokkaasti julkisen masennuspolitiikan puitteissa.
Rikalan mukaan aktiivinen masennuspolitiikka on kutsunut esiin itseymmärrystä, jonka seurauksena työelämässä esiin nousseet väsymyksen, merkityksettömyyden ja toivottomuuden tuntemukset tulevat käsitellyksi nimenomaan masennuksen muodostamassa tulkintakehyksessä. Hänen tutkimuksensa osoittaa, että masennuksen käsite on keskeinen kielellinen väline, jonka avulla työssä uupuneet merkityksellistävät ja jäsentävät kokemuksiaan.

Työn mielekkyyden puutteesta ja työssä jaksamiseen liittyvistä ongelmista muodostui uuden masennustietoisuuden keskeinen sovellusalue. Yksinkertaisesti ilmaistuna työelämän uudenlaiset taitovaatimukset sekä lisääntynyt kiire ja epävarmuus lisäsivät psyykkistä pahoinvointia, jota tulkittiin masennuksen käsittelyn ja hoidon standardin tarjoaman ymmärryksen valossa.

Rikala väittää, että työelämän rakenteellisista muutoksista seuraavia jännitteitä ja ongelmia on alettu käsittelemään enenevässä määrin yksilöllisinä ongelmina, esimerkiksi stressin hallinnan kysymyksinä. (Wainwrigth & Calnan 2002; Julkunen 2008.) 

Työkyvyttömyyden perusteena lisääntyneessä masennuksessa on itse asiassa kysymys työuupumuksesta.
Rikalan mukaan työuupumuksen typistäminen pelkäksi yksilölliseksi sairaudeksi peittää alleen työelämän todelliset ongelmat.

Turun yliopiston kasvatuspsykologian apulaisprofessori Niina Junttilan mukaan mielisairauksien diagnosointi on niin yleistä, että pian voi olla harvinaista, jos ihmisellä ei ole minkäänlaista diagnoosia. Junttila kuvaa, kuinka paha olo samoin kuin tavat sen sanoittamiseen myös tarttuvat esim. koululuokissa. Hän kertoo, että ihmiset voivat usein diagnosoida itselleen mielenterveysongelmia, vaikka kyse olisi niin sanotusti normaalista reaktiosta johonkin tapahtuneeseen.
– Tutkimusten mukaan yksinäisyys on ennenaikaiselle kuolemalle suurempi riskitekijä kuin ilmansaasteet tai ylipaino, sanoo Junttila siteeraten amerikkalaista neurotieteen professoria John Cacioppoa.

Junttila uskoo kuitenkin, että pahasta olosta voi saada myös voimaa tehdä isoja muutoksia elämäänsä.
–Moni masennukseen sairastunut on myöhemmin todella vahva, tekee todella paljon asioita, joita haluaa, mutta se vaatii sen, että pääsee siitä yli.

Aku Kopakkala kirjoittaa kirjassaan Masennus – Suuri serotoniinihuijaus :
”On hölmöläisten touhua lääkitä henkilöä, jota esimies rääkkää, puoliso hakkaa tai juoppo poika häpäisee, jos ei auteta ratkaisemaan todellista ongelmaa.” (s. 124)
Valitettavasti lastensuojelussa niin syömisen, koulunkäynnin, käytöksen ja tarkkaavaisuuden häiriöt kuin koulukiusaaminen uhriksi joutuminen kirjataan usein lapsen ja hänen perheensä patologiaksi: seurauksena on turhia diagnooseja ja huostaanottoja.

PeLa, SOS- lapsikylä ja monet muut sijaishuoltotoimijat uskovat ja vaativat, että lapsella/nuorella on oltava kiintymyssuhde sijaisperheeseen, ennen kuin hän voi aloittaa koulun tai terapiaprosessin.
Vaatimus johtaa usein lasten ja vanhempien laittomiin tapaamisrajoituksiin, lasten koulutuksen ja terapioiden tarpeettomaan viivästymiseen tai laiminlyöntiin ja sijoitusten pitkittymiseen.

Naiset saavat masennusdiagnoosin kaksi kertaa useammin kuin miehet

Lievästä tai keskivaikeasta masennuksesta kärsivät ihmiset ajattelevat realistisemmin kuin masennuksesta kärsimättömät ihmiset ja heillä on totuudenmukaisempi käsitys omasta roolista, kyvyistä ja rajoitteista. Masennusta on määritelty depressiivisen realismin nimityksellä terveeksi epäilykseksi siitä, että elämä on vailla merkitystä ja moderni yhteiskunta on absurdi ja vieraannuttava.

Lääketieteen historiaan erikoistunut professori Karin Johannisson tarkastelee melankolian ilmenemistä antiikin ajoista aina nykypäivään saakka kirjassaan Melankolian huoneet. Ennen 1900-lukua melankolia oli ennen kaikkea yläluokan sairaus eikä sitä pidetty alaluokkaiselle yksinkertaiselle mielelle edes mahdollisena. Melankoliasta kärsineet henkilöt ovat olleet usein intellektuelleja, professoreita tai taiteilijoita. Ahdistus, pakkomielteet, unettomuus ja ennen kaikkea herkkyys olivat merkkejä heidän neroudestaan. Johannisson korostaa, että vaikka herkkyydestä kumpuavat melankoliset tunteet ovatkin ajattomia, suhtautuminen niihin on vaihdellut vuosisatojen saatossa merkittävästi.

Kaikki melankolia liittyy puutteeseen ja menetykseen. Eri aikakaudet tuottavat omanlaisiaan melankolioita, menetyksen tunteen ilmaisuja. 1900-luvun alussa Euroopan valtasi omituinen tauti, joka aiheutti hallitsematonta halua jättää arki ja rutiinit ja matkustaa vieraisiin paikkoihin. Pakkovaellukseen eli fuugaan sairastuivat etenkin ylemmän työväenluokan edustajat, joilla ei ollut varaa matkustella.

Nykyisin tämä keskiluokkaa ja joitakin sijaishuoltoyksiköitä vaivaava sairaus ei ole enää tautiluokituksessa.

Naisten melankolia on vuosisadasta toiseen kohdannut eri kohtelua kuin miesten. Mikä oli yläluokkaisille miehille sallittua, näyttäytyi naisilla hulluutena. Yliherkkyys saattoi esimerkiksi olla merkki korkeasta älystä miesten kohdalla, mutta naisilla se sen sijaan tulkittiin järjettömäksi hysteriaksi.

Naiset saavat masennusdiagnoosin kaksi kertaa useammin kuin miehet. Taustalla ovat tyttöjen ja naisten käytökseen kohdistetut stereotyyppiset odotukset ja sukupuolittuneet seksuaalisuuden kontrollimekanismit, joita yhä esiintyy erityisesti lastensuojelussa. Petteri Pietikäisen mukaan naisen halu olla itsenäinen ja hankkia oma ammatti tai opiskella patologisoitiin viktoriaanisena aikana. Se nähtiin hysterian tai neuroosin oireena. Masturbointia on pidetty hulluuden oireena ja homoseksuaalisuutta sairautena. Julkiateismi saattoi olla hulluuden oire ja psyykkistä oireilua selitettiin usein uskonnollisesti. 

Kaikki tunnetut naismelankolikot mm. Sylvia Plath ja Virginia Woolf ovat ylittäneet naisille määritellyt rajat ja saaneet osaksensa paheksuntaa. Samoihin aikoihin kun naiset Euroopassa ja Amerikassa ryhtyivät 1900-luvun alussa vaatimaan oikeuksiaan, hysteriasta tuli yleinen diagnoosi. Ei ole kauaakaan aikaa siitä, kun aviomies sai vaimonsa suljettua mielisairaalaan, vain ilmoittamalla vaimonsa hulluksi. Näin rankaisi myös säveltäjä Leevi Madetoja runoilijavaimoaan L. Onervaa tämän rakastetun, Eino Leinon kuoltua.

Tutkija Anna Kortelainen pitää hysteriaa terveenä reaktiona ahtaassa maailmassa, "se oli avunhuuto, katsokaa minua ja ottakaa minut vakavasti", hän luonnehtii. Hysteria, sairaus, saattoi olla ainut pakokeino yhteiskunnan kapeasti muotista. Hysteerikkojen tarinat ovat moninaisia, moni työväenluokan hysteerikoista olivat seksuaalisesti hyväksikäytettyjä. Oirehtiessaan heille tehdyistä vääryyksistä he saivat hullun leiman.
Kirjassaan Levoton nainen- Hysterian kulttuurihistoriaa Kortelainen kuvaa kuinka hysteriaepidemia levisi seurapiireihin, ja tavoitti suomalaisetkin Ida Aalbergista ja Ellan Edelfeltistä Larin Paraskeen.

 Isolla osalla Seilin saarelle lähetetyistä naisista 1800–1900-lukujen vaihteessa varsinaista ei ollut diagnoosia. Heidät nähtiin kuitenkin hyväksi eristää huonomaineisuutensa takia muusta yhteiskunnasta. Samoihin aikoihin parempi herrasväki teki juhannusretkiä Naantalista Seiliin katsomaan mielisairaita aidan takaa.

Kohti jaettua asiantuntemusta ja toimijuutta

Ben Furmanin mukaan biologisen psykiatrian myötä sekä aikuisten että lasten diagnosoiminen ja systemaattinen lääkitseminen on saanut epidemiologiset mittasuhteet. Olemme luoneet järjestelmän, jossa kukaan ei saa ongelmiinsa mitään apua ilman diagnoosia – ja diagnoosin saaminen taas johtaa aina ihmisen lääkitsemiseen.

Samat havainnot pätevät sosiaalityöhön, erityisesti lastensuojeluun.

Furman väittää, että jos haluamme luoda väestöä palvelevan hoitojärjestelmän, meidän on rakennettava se yhteistyössä, tasa-arvoisina kumppaneina muiden ammattiryhmien, potilaiden, omaisten, maallikoiden, kokemusasiantuntijoiden ja kansalaisjärjestöjen kanssa. Furmanin suositukset pätevät myös sosiaalipalvelujärjestelmän uudistamiseen:

1. Meidän pitäisi tiedostaa lääkkeiden haitat ja vaarat ja turvautua niihin vain poikkeustapauksissa. 

2. Meidän tulisi ottaa potilaiden, kokemusasiantuntijoiden ja omaisten ääni kuuleviin korviin. Meidän pitäisi kerätä palvelujen käyttäjiltä ja heidän omaisiltaan aktiivisesti palautetta ja pyytää heitä osallistumaan aktiivisesti toimivien ja heitä palvelevien järjestelmien suunnitteluun.

3. Meidän tulisi ottaa etäisyyttä lääketeollisuuteen ja sen diskursseihin. 

4. Meidän tulisi luopua psykiatrisista diagnooseista ja käyttää sen sijaan luonnollista kieltä kirjatessamme tietoja palvelujen käyttäjistä papereihin ja tietokonejärjestelmiin. Muutamalla yhdessä asiakkaan kanssa hyvin muotoillulla lauseella voimme kertoa hänen ongelmastaan enemmän kuin yksikään psykiatrinen diagnoosi.

5. Meidän tulisi luopua siitä ajatuksesta, että pitkä ja tiivis yksilöterapia on jollakin lailla parempi hoitomuoto tai suositeltavampi terapiamuoto kuin muut edullisemmat terapiamuodot kuten erilaiset ryhmäterapiat, perheterapiat, lyhytterapiat ja kuntoutuskurssit. Yhden ihmisen pitkän terapian hinnalla voitaisiin muilla menetelmillä auttaa lukuisia apua tarvitsevia.

6. Meidän tulisi kokonaan kyseenalaistaa sokea uskomme psykoterapian autuaaksi tekevään vaikutukseen. Ihmiset hyötyvät yhtä lailla muistakin, yhteiskunnalle huomattavasti edullisemmista auttamisen muodoista kuten vertaistuesta, kokemusasiantuntijoiden tuesta, tietoisuustaitojen opettelemisesta, internetin itseapuohjelmista, kursseista, maallikoiden ohjaamista keskusteluryhmistä jne. Ihmisiä voidaan auttaa monilla menetelmillä ja meillä on suoranainen velvollisuus kiinnostua vakavasti erilaisista edullisista ja kansalaisten tarpeisiin skaalautuvista avun muodoista.

7. Työntekijöiden pitäisi jalkautua norsunluutorneistaan kansan pariin. Meidän tulisi mennä sinne, missä ihmiset ovat; koteihin, kouluihin, päiväkoteihin, työpaikoille ja lähiöihin. Meidän pitäisi luopua diagnooseista, madaltaa kynnyksiä, vähentää luukkuja viedä apu terveyskeskuksiin, neuvoloihin ja muualle missä sitä kipeästi tarvitaan.

8. Meidän tulisi luopua ajatuksesta, että päätöksenteon tulee olla ammattilaisten käsissä.

Kriittistä keskustelua niin psykiatrian kuin sosiaalityön menetelmistä on aina vastustettu keinoja kaihtamatta. 

Furmanin mukaan ”nyt on tullut pelottomuuden aika. On tullut aika myöntää, että olohuoneessamme on virtahepo ja meidän on syytä kaikkien yhdessä miettiä, mitä me sille voisimme tehdä”.

Mielisairaalaan ottamisen syitä 1864- 1889:

Lapsen etu ei ole mielipidekysymys

Lapsen etu on käsitteenä itsessään sisällötön, sillä lähes mitä tahansa voidaan perustella lapsen edulla. 

Lapsen edusta onkin tullut väärin käytettynä sopiva lyömäase, jolla voidaan argumentoida sekä lasten että vanhempien tahtoa, tarpeita ja etuja vastaan.

 ”Lapsen etu” ei vastaa kovin osuvasti englanninkielistä ilmaisua ”best interests of a child”, joka huomioi kaikki keskeiset intressit lapsen elämässä. 

Lastensuojelulaki korostaa lapsen etua lastensuojelun keskeisenä periaatteena. 

Lapsen etu ei ole mielipidekysymys tai julistuksenomainen toive vaan juridinen velvoite. Se muodostuu YK:n lapsen oikeuksien sopimuksessa määritellyistä oikeuksista, joista keskeisimmät ovat lapsen oikeus osallistua itseään koskevaan päätöksentekoon ja yhteiskuntaelämään (participation), oikeus erityiseen suojeluun ja huolenpitoon (protection) ja oikeus osuuteen yhteiskunnan voimavaroista (provision). 
 
Lapsen oikeuksien sopimus korostaa lapsen oikeutta vanhempiinsa ja perhe-elämään. Lapsella on oikeus luoda ja myös säilyttää yhteys vanhempiinsa, sisaruksiinsa, sukulaisiinsa ja ystäviinsä. 

 Lapsen oikeuksien komitean mukaan lapsen edussa on kysymys lapsen ihmisoikeuksia parhaalla mahdollisella tavalla toteuttavasta tulkinnasta. Lapsen edun voidaan sanoa toteutuvan, kun kaikki hänen perus- ja ihmisoikeutensa on turvattu mahdollisimman hyvin. 
 
Lapsen etu on komitean mukaan prosessuaalinen toimintaohje: lapsen edun harkintaan liittyvä analyysi tulee tuoda esille päätöksentekoprosessissa. Lapsen etu korostuu nimenomaan punnintaperiaatteena, jolloin yksittäistä lasta tai lapsiryhmää koskevissa ratkaisuissa on selvitettävä, miten lapsen etua on arvioitu, mihin kriteereihin perustuen ja miten periaatetta on arvioitu suhteessa muihin periaatteisiin.

Lapsen oikeus esittää omat näkemyksensä ja saada ne huomioon otetuiksi on keskeinen osa lapsen oikeuksien sopimuksen lapsen edun määritelmää. 

Lapsen oikeuksien komitea on huomauttanut Suomelle, että lainsäädännössä ei viitata kattavasti lapsen etuun. Komitea on todennut myös, että periaatetta ei ymmärretä riittävästi eikä oteta huomioon lapsia koskevassa päätöksenteossa. 

Tuomas Kurttilan mukaan lapsen edun varmistamiseksi yhteiskunnan on suhtauduttava alituiseen kriittisesti lastensuojelun laatuun. 

Etu pitää arvioida

Lapsen edun ensisijaisuuden toteuttamiseen liittyy lapsiin suorasti tai epäsuorasti liittyvien toimien ja päätösten arviointi lainvalmistelussa ja hallintotoiminnassa. Kysymys on lapsivaikutusten arvioinnista.

Hallituksen LAPE- kärkihankkeen (Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelma) yhtenä tavoitteena on mallintaa ja ottaa käyttöön päätöksien lapsivaikutusten arviointi lapsen edun selvittämiseksi. 

Lapsivaikutusten arvioinnilla voidaan ennakoida päätösten vaikutukset lasten hyvinvointiin ja kehitykseen. Välittömien vaikutusten lisäksi on tunnistettava myös ratkaisun välillisiä vaikutuksia. Tarkastelun lähtökohtana ovat lapsen oikeuksien sopimuksessa turvatut oikeudet. Lapsen edun sisältö on määriteltävä tapauskohtaisesti. 

Päätöksen vaikutukset lapsen hyvinvointiin ja kehitykseen on tunnistettava ennen kuin tehdään lasta, lapsiryhmää tai laajemmin lapsia koskevia päätöksiä.

Lapsen edun arvioimatta jättö on lapsen etuilua

 Esa Iivonen on havainnut, että käsitettä käytetään monissa yhteyksissä oman mielipiteen vahvistajana, vaikka puhuja ei lainkaan tuo esille, miksi kyseinen ratkaisu olisi lapsen edun mukainen ja miten lapsen etua on arvioitu. 

Mirjam Araneva on kuullut lapsen edulla perusteltavan muun muassa valvontakameran asentamista lapsen käytössä olevaan huoneeseen tai lapsen huoneen, jopa wc:n, lukkojen poistamista, sekä muita lapsen yksityisyyttä, liikkumisvapautta tai ihmisarvoa loukkaavia kasvatukseksi kutsuttuja toimia.

Hänen mukaansa "lapsen edun käsitettä ei pitäisi käyttää harkitsemattomasti tai fraasinomaisena hokemana lapsiin liittyvissä asioissa silloin, kun lapsen etua ei ole aidosti edes arvioitu. Näin toimiessaan aikuinen loukkaa lapsen oikeutta.

Erityistä huolellisuutta lapsen edun käsitteen käytössä voi edellyttää lastensuojeluviranomaisilta, lastensuojelun parissa työskenteleviltä ja lastensuojelun toimeksiannosta lasta hoitavilta ja kasvattavilta henkilöiltä.

Määrittelemätön, yksinomaan aikuisen mielipiteeseen perustuva lapsen etu on kaukana lapsen edun käsitteen tarkoituksesta edistää lapsen parasta. Etenkin, jos lapsen edulla perustellaan mielivaltaista puuttumista lapsen perus- ja ihmisoikeuteen tai lapsen ihmisarvoa loukkaavaa menettelyä. 

Lapsen edun arvioinnin on oltava eri vaihtoehtojen myönteisiä ja kielteisiä vaikutuksia vertailevaa, todellista, näkyvää ja avointa tekipä sen kuka tahansa aidosti lapsen parasta tarkoittava. Lapsen etu ei ole tyhjä sanapari, eikä sitä saa sellaiseksi latistaa". 

Hanna Heinosen mukaan "sekä lastensuojelulain että lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan lapsen edun näkökulmasta tulee arvioida sitä, miten vanhempia tuetaan heidän kasvatustehtävässään. Vanhempien kasvatustehtävän tukeminen toteutuu parhaiten toimivien peruspalvelujen avulla. Lapsen edun toteutumisen varmistamista ei saa jättää lapsen ja perheiden kanssa työskentelevien työntekijöiden vastuulle. Kyse on ennen kaikkea poliittisista ratkaisuista. Kyse on siitä, miten taataan vahvat peruspalvelut, matalan kynnyksen palvelut ja mieluiten universaalit palvelut. Kyse on siitä, miten lapsilla, nuorilla ja perheillä on helposti ja jonottamatta saatavissa sitä tukea, mitä he itse katsovat tarvitsevansa."
 
Lapsen etua arvioitaessa on kiinnitettävä 4 §:n 2 momentin mukaan huomiota siihen, miten eri toimenpidevaihtoehdot ja ratkaisut turvaavat lapselle tasapainoisen kehityksen ja hyvinvoinnin sekä läheiset ja jatkuvat ihmissuhteet, mahdollisuuden saada ymmärtämystä ja hellyyttä sekä iän ja kehitystason mukaisen valvonnan ja huolenpidon, taipumuksia ja toivomuksia vastaavan koulutuksen, turvallisen kasvuympäristön ja ruumiillisen sekä henkisen koskemattomuuden, itsenäistymisen ja kasvamisen vastuullisuuteen, mahdollisuuden osallistumiseen ja vaikuttamiseen omissa asioissaan sekä kielellisen, kulttuurisen ja uskonnollisen taustan huomioimisen.

Edellä mainituissa kriteereissä lähdetään siitä, että lapsen etu toteutuu näiden ulottuvuuksien summana. Esimerkiksi huostaanoton mahdollisuutta pohtiessa tulee ottaa erikseen kantaa jokaiseen mainittuun kohtaan ja pyrkiä siten varmistamaan lapsen edun toteutuminen. 

Sosiaalityöntekijän on kirjattava ylös paitsi lapsen mielipide, myös se kuka lasta on kuullut ja miten lasta on kuultu (LSL 20 §).

Lapsen etu jää selvittämättä lastensuojelussa ja hallinto- oikeuksissa

Tutkimustiedon perusteella sosiaalitoimea ja hallinto- oikeuksia ei kannattaisi pitää lapsen edun asiantuntijoina eikä toteuttajina.
 
Tutkimustieto osoittaa, että lapsen edun kulmakivi; lasten kuuleminen ei toteudu lastensuojelu- tai sijaishuoltoprosessien missään vaiheessa (Oranen 2008; Heinonen 2011; Pajulammi 2014; Tolonen 2015).

Mikko Oranen on ihmetellyt mitä mieltä on sellaisissa ammatillisissa käytännöissä, jotka jättävät ulkopuolelle juuri niiden ihmisten kokemukset, joita varten työ on olemassa? 

Varatuomari Leeni Ikonen kertoo, että " En ole yhdessäkään lastensuojelujutussa havainnut, että siinä olisi tehty asianmukaista ja objektiivista arviota lapsen tilanteesta ja pohdittu huostaanoton seurauksia verrattuna siihen tilanteeseen, että asiat hoidetaan lievemmällä puuttumiselle.

 Lastenpsykiatrisissa lausunnoissa otetaan kyllä kantaa huostaanoton ja sijaishuollon puolesta, mutta ei arvioida sijaishuoltoon joutuvalle lapselle aiheutuvia mahdollisia riskejä eikä sijaishuollossa syntyneitä vaurioita ja psykiatrisen hoidon tarvetta. "

Johanna Lääkön (2015) tutkimuksessa sosiaalityöntekijöiden lapsen edun sisältöä koskevista näkemyksistä ihmisoikeuksia ei mainittu kertaakaan. 

Päivi Ristimäen (2011) turvapaikanhakijoita koskevassa tutkimuksessa lapsen etu ei toteutunut tasapuolisesti kaikkien lasten osalta. Ristimäen mukaan lapsen etua ei ole missään yksiselitteisesti määritelty. Näin sosiaalityön normiohjaukseen perustuvaa ratkaisua on helppo perustella viittaamalla yleisesti ja epämääräisesti ”lapsen etuun”. Lapsen etua ei kuitenkaan saisi käsitellä tavalla, jossa se huomioidaan vain teoriassa. 

Hannele Tolosen (2015) mukaan sellaiset lapset, joiden oma näkemys huostaanotosta (vastustaa) on eri kuin huoltajan ja sosiaalitoimen, osallistuivat yleensä ottaen vähän asian käsittelyyn. Tolosen väitöskirja-aineiston perusteella kenellekään kyseenomaisessa tilanteessa olevalle lapselle ei määrätty edunvalvojaa eikä avustajaa. Yhdessäkään tällaisessa tapauksessa ei myöskään järjestetty suullista käsittelyä.

Virve-Maria de Godzinskyn (2012) väitöstutkimuksessa hallinto-oikeuden huostaanottoprosesseista kiinnitettiin huomiota siihen, etteivät lapset vaikuta tulevan aidosti kuulluiksi. Tutkimus osoitti, että vaikka lasta oli kuultu hallinto-oikeudessa, ei lapsen näkemys välttämättä päätynyt ollenkaan tuomioistuimen päätökseen. KHO:n tapausten perusteella tehty analyysi osoitti, että samassa tapauksessa lapsen edulle annetut tulkinnat voivat eri viranomaisissa vaihdella voimakkaastikin. 
Godzinsky kiinnittää huomiota siihen, kuinka huonosti dokumentoituja sosiaalitoimen suorittamat kuulemiset voivat olla. Tämän lisäksi ne ovat aina vain aikuisen kirjaamia tulkintoja ja sanoituksia lapsen kertomasta.

 Avustajalla on merkittävä vaikutus siihen, kuinka lapsen ääni tulee esille. De Godzinskyn mielestä onkin ongelmallista, että lapsilla on oma avustaja vain harvoin (4%).

Hallinto-oikeuksien väliltä näyttää myös puuttuvan perusteluja koskeva keskusteluyhteys. Hallinto-oikeuksittain tai jopa jaostoittain syntyy perustelukulttuureja, joka voi pitkälti määrittää sitä, millaisiksi perustelut muodostuvat. ( de Godzinsky , 2012 , 86-147 )

Aapo Kotkavuoren tutkimuksen keskeinen tulos on se, että lapsen etua ei perustella selkeästi tahdonvastaisissa huostaanottopäätöksissä. 
Lapsen edun arviointiprosessi jää kirjoittamatta auki ja näin ollen epäselväksi. Kotkavuoren mukaan mukaan hallinto- oikeus kiinnittää enemmän huomiota vanhemmuuden arviointiin ja erittelyyn kuin lapsen hyvinvoinnin arviointiin. Suurimmassa osassa päätöksiä lapsen edun perustelu on joko toteava tai sitä ei ole ollenkaan (68%). 

Johanna Hiitolan väitöskirjassa ( 2015) huostaanottoja määritteli lasten kaltoinkohtelun sijaan sosiaalityöntekijän käsitys vanhempien kunnollisuudesta mm. koulutus, varallisuus ja etninen tausta.

Sonja Perttulaa ( 2014) jäi tutkimuksessaan mietityttämään kuinka ympäripyöreästi sosiaalityöntekijät olivat kuvanneet sosiaalihuollolle asetettuja odotuksia.Huostaanottohakemuksissa ei juurikaan perustella miten sijaishuollon odotetaan toteuttavan lapsen etua. "Erityisen kummallista oli se, että joistakin huostaanottohakemuksista oli löydettävissä sanasta sanaan samoja kohtia." ( Perttula, 2014, 83.) 

Perttulan havainto vahvistaa Esko Leipälän kokemuksen huostaanotto- oikeudenkäynteihin monistetuista sapluunalausunnoista, joissa tiettyjä, hallinto- oikeuksissa sosiaalityöntekijöiden tuloksellisiksi havaitsemia fraaseja käytetään jokaisessa huostaanottohakemuksessa ilman lapsen edun tosiasiallista selvittämistä tai lapsen kuulemista. Fraasina ja vallankäytöllisena aseena "lapsen etu" vastaa "Jumalan tahtoa".
 
  Leipälän mukaan "tarkemmin määrittelemätön ”lapsen etu”, jota lastensuojelu väittää varjelevansa, ei ota huomioon sitä, että on olemassa omasta rajattomasta vallastaan sairastuneita lastensuojelun virkamiehiä. ”Valta tuhoaa, ehdoton valta tuhoaa ehdottomasti.” 


 J. P. Roosin mukaan ylenkatsova suhtautuminen perheeseen ja lapsen erillisyyden korostaminen keinotekoisin perustein johtaa pahimmillaan siihen, että viranomainen asettaa itsensä lapsen edun määrittelijänä vanhempien ja lapsen edelle. " Kannattaa myös muistaa, että monissa – ellei useimmissa – tapauksissa myös lapset vastustavat aktiivisesti huostaanottoa. Kyse on siis myös heidän tyhmyydestään ja viranomaisen viisaudesta. Lapsen oikeus onkin viranomaisen oikeus."
 
Kritiikin jo lähtökohtaisesti estävää lapsen etua, jonka ainoaksi asiantuntijaksi sosiaalityöntekijät ovat itsensä nimittäneet käytetään sosiaalityössä siis mielivallan ja viranomaisen mielipiteen oikeuttamiseen.

Tyhjästä lapsen edun käsitteestä, johon asiantuntijoilla on määrittelymonopoli on tullut Troijan hevonen, johon lastensuojelun ja sen sijaishuollon ammatillinen edunvalvonta piilotetaan.

Entisestä köyhien ja osattomien asiakkaiden edunvalvontatehtävästä on sosiaalityössä siirrytty kohti pelkokierrettä ylläpitävää riskiseulausta, varhaista puuttumista, tuotteistettua (pseudo)turvallisuutta ja vauraan sijaishuollon kumppanuutta.

Myös lainsäätäjä on havainnut tämän ja yrittänyt oikaista kehitystä mm. edellyttämällä lapsivaikutusten arviointia, asettamalla kiireellisiin sijoituksiin näyttövelvoitteen välittömästä vaarasta ja huostaanottoihin velvoitteen lapsen edun selvittämisestä ja vanhempien tukemisesta.

Aluehallintovirasto on yrittänyt suitsia lastensuojelun kirjaamiskäytäntöjä ohjauskirjeillään ja huomauttaa, että "usein toistuva puute asiakassuunnitelmien kirjaamisessa on, ettei niihin ole merkitty lainkaan asianomaisten näkemyksiä tuen tarpeesta ja palvelujen sekä muiden tukitoimien järjestämisestä."

"Asiakassuunnitelmaa kirjatessaan viranomaisen ei pidä luoda käsitystä, että asiat ovat tulleet sovituiksi asianomaisten kanssa yhteisymmärryksessä, mikäli näin ei ole tapahtunut. On erittäin tärkeää, että asiakassuunnitelmaan kirjataan huolellisesti asianomaisten eriävät näkemykset tuen tarpeesta ja palvelujen sekä muiden tukitoimien järjestämisestä", AVI korostaa.


​Virve- Maria Toivonen on havainnut, että lastensuojelussa tehtäviä päätöksiä perustellaan usein ylimalkaisilla toteamuksilla lapsen edusta, mikä ei täytä oikeusturvavaatimuksia. 

"Lapsen oikeuksien toteutumattomuus viranomaisissa on kaltoinkohtelua," toteaa Toivonen.

 Toivosen väitöskirjassa arvostellaan tiukasti lastensuojelulaissa lapsen puhevallan käytölle ja tuomioistuinosallisuudelle säädettyä 12 vuoden ikärajaa. Se sulkee useimmiten ikärajan alittavien lasten mahdollisuuden osallisuuteen hallintotuomioistuimissa.

– Meillä on tavattu ajatella, että oikeudenkäynnit ovat vahingollisia lapsille. Se ei ole perustunut tutkittuun tietoon vaan meidän aikuisten omiin asenteisiin, Toivonen huomauttaa.

– Sama koskee tuomioistuimen päätöksiä. Sitä suunnittelemaan voisi ottaa viestinnän ammattilaiset mukaan, Toivonen ehdottaa.

Alle 12-vuotiaiden kuuleminen oikeudessa on toistaiseksi ollut harvinaista. Heidän kuulemisekseen sosiaalityöntekijät selvittävät lasten mielipiteen. Se ei näytä kaikilta osin toteutuvan lainsäädännön edellyttämällä tavalla. Kirjaamiskäytännöissäkin on puutteita.

– Lasta on informoitava riittävästi, jotta lapsi voi muodostaa asiassa perustellun mielipiteen. Kaikki on dokumentoitava mahdollisimman tarkasti. Miten lasta on kuultu, ketkä ovat olleet läsnä ja mitä lapsi on tarkalleen sanonut.

– Lapsen kertomuksen tulee olla mahdollisimman autenttinen. Kirjattuun mielipiteeseen ei saa sisältyä aikuisen tulkintaa siitä, mitä lapsi on sanonut, Toivonen neuvoo.

Tuomioistuimessa lapsen oikeuksien turvaaminen on viime kädessä tuomioistuimen vastuulla. Tuomioistuin vastaa myös lapsen kuulemisesta ja asianmukaisen painoarvon antamisesta lapsen näkemyksille.

Toivosen mukaan lasten oikeuksien tehokasta toteutumista voivat toisinaan estää myös lakeja soveltavien aikuisten lapsiin liittyvät vanhat asenteet ja toimintatavat, vaikka lainsäädäntö olisi kunnossa. Siksi väitöskirjassa on korostettu oikeuslähtöisen ajattelutavan tärkeyttä myös lapsen hoivaa ja huolenpitoa koskevissa asioissa, jotka on perinteisesti haluttu ymmärtää ei-oikeudellisina. 

Valitukset ja vastalauseet lastensuojelun "juridisoitumisesta " on siis viimein aika lopettaa lapsen edun vastaisina ja varmistaa, että lastensuojelu toimii aina lakisidonnaisesti ja lainalaisesti. 


Lue myös:

https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-kiireellisesta-sijoituksesta-tehdaan-pysyva-huostaanotto

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/yksi-syrjaytetty-nuori-tuottaa-syrjayttajilleen-miljoonan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/suuri-lastensuojeluhinnasto-yo-lastenkodissa-yhta-kallis-kuin-loistohotellissa-katso-hurjat-hinnat
http://www.lokakuunliike.com/leeni-ikosen-blogi/hallinto-oikeudet-lastensuojelun-sokea-piste
https://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/hallinto-oikeuksien-toiminnasta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arvovalta-ja-huoltoriidat-maksavat-miljoonia

https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityontekijat-tuomareina-helsingin-hallinto-oikeus
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-oikeusmurhien-syita
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-iii-vanhemmuudenarviointi-kasvavana-bisneksena
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/verisiteet-ovat-tarkeita-lapsille-vaan-ei-lastensuojelulle
https://www.lokakuunliike.com/raili-miettisen-blogi/toteutuuko-lapsen-etu-lastensuojelussa-enta-oulussa
https://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/lapsen-etua-joensuulaiseen-tapaan

https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-perhepalvelut-selkokielella
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kunnat-ja-lastensuojelujarjestot-elavat-huostaanotoista

"Parodia on jo kauan ollut mahdotonta. / Ne tekevät sen itse." Paavo Haavikko


Kun sosiaalityön asiakkaita huolestuttaa köyhien kyykytys, sotepisteytys, asiakkaiden tietoturva, lastensuojelun salatut väärinkäytökset ja väkivalta, sananvapauden alasajo ja Pelastakaa Lapset ry:n hallitusjäsenen Merja Ylä- Anttilan ilman julkista hakumenettelyä tehty YLE- johtajuus sosiaalityön opiskelijat kokevat median keskeiseksi ongelmaksi sosiaalityön kannalta vanhempien facebookiin harkitsemattomasti postaamat lastensa valokuvat.

Tulevat sosiaalityöntekijät nostavat esiin lapsen oikeuksien sopimuksesta lasten yksityisyyden loukkauksina vanhempien fb- postaukset samaan aikaan kun somesta on tullut sosiaalityöntekijöiden huoli- ja vihapuheen monistamo ja sijaishuollon on todettu leimaavan ja syrjäyttävän lapset ja estävän heidän koulutuspolkunsa, terveydenhuoltonsa ja yhteydenpitonsa läheisiin.

Tulevat lastensuojeluammattilaiset kokevat tärkeäksi kertoa vanhemmille etteivät nämä omista lapsen yksityisyyttä samaan aikaan kun lastensuojelusta ja sijaishuollosta puuttuu tietosuoja, tutkimusperusta, luotettava dokumentointi ja tilastointi, riippumaton tuomioistuin, oikeudenmukaiset menettelytavat, valvonta, tulosvastuu, toimivat oikeussuojakeinot asiakkaille ja henkilöstön vastuu- ja korvausvelvoitteet väärinkäytöksistä.

Vanhemman harkitsematontakaan postausta ei näe kuin pieni ystäväpiiri ja vanhempi voi aina poistaa sen, mikäli lapsi kokee sen loukkaavaksi.
Sosiaalityöntekijöiden patologisoivia kirjauksia ja luonnehdintoja asiakkaista sen sijaan säilytetään 120 vuotta, niitä ei aina näytetä asiakkaille eikä kirjauksista oikaista edes todistetusti virheellisiä tietoja. Nämä postaukset määrittävät asiakkaan saamia lähetteitä, diagnooseja, palveluja, vakuutusturvaa ja jopa asiakkaan lasten kohtelua ja kohtaloa sosiaali- ja terveydenhuollossa.

Mielenkiintoista on, että opiskelijat vetoavat vanhempia ojentaessaan lapsen oikeuksien sopimukseen, jota juuri lastensuojelun työntekijät eivät perinteisesti tunne eivätkä noudata.

"Lastenoikeuksien mukaan lapsella on oikeus yksityisyyteen, eikä hänen mainettaan saa halventaa. Lapsesta julkaistujen kuvien tulisi olla lasta arvostavia, eikä lasten kustannuksilla saisi tehdä viihdettä. Yleissopimuksessa lapsen oikeuksista (1989) kerrotaan, että lapsen oikeuksiin kuuluu oikeus kansalaisuuteen, opetukseen, terveydenhoitoon ja oikeus vaikuttaa kehitystasonsa mukaisesti omiin asioihinsa. Tämä sopimus velvoittaa suojaamaan lasta seksuaaliselta ja muulta hyväksikäytöltä sekä turvaamaan hänen asemansa oikeudenkäynnissä." (Sosiaalinen tekijä-blogi, 17.4.2018).

Lokakuun Liikkeen blogisti, Amnestyn kynttiläpalkinnon saanut Heli Hämäläinen kirjoittaa;
"YK:n lapsen oikeuksien sopimus on kuollut kirjain. Vedotaan lapsen etuun vaikka hänen asemansa on heikompi kuin rangaistustaan suorittavan rikollisen. Usein hän syrjäytyy lastenkodissa ja oppii laitostuneen elämäntavan. Tämä voi johtaa rikollisuuteen tai jopa itsemurhiin. Sijoituspaikkoihin ei sovelleta lastensuojelulain määräyksiä samantasoisesti kuin lasten omien vanhempiensa olosuhteisiin."

Lastensuojelu rikkoo jatkuvasti asiakkaiden yksityisyyttä ja tietosuojaa

Mannerheimin lastensuojeluliiton (MLL) lasten ja nuorten puhelimen 2016 vuosiraportin mukaan nuoret pelkäsivät erityisesti sitä, että ammattilaiset tekisivät päätöksiä ilman heidän suostumustaan ja hyväksyntäänsä. Avun hakeminen saattoi estyä, koska nuori uskoi tulevansa leimatuksi ja menettävänsä kontrollin omiin asioihinsa.

Lastensuojelussa käytetään ja jopa kerätään vanhoja ja virheellisiä tietoja eikä niitä edes vanhempien vaatimuksesta korjata, joten nämä vanhat ja virheelliset tiedot päätyvät viranomaisten päätöksiin. Hallinto-oikeudet eivät tutki lastensuojeluviranomaisten tekemien kirjausten oikeellisuutta.

Varatuomari Outi Mannosen mielestä lastensuojelutyöntekijät saavat tietoja liian helposti, vaikka heillä ei ole ammattitaitoa ymmärtää tiedon, esimerkiksi lääketieteellisen diagnoosin, merkitystä. 

”Nuorelle luvataan, että terapeutti on vaitiolovelvollinen. Häneltä salataan, että vieras sosiaalityöntekijä voi saada kaikki luottamukselliset asiakaskirjaukset käsiinsä ja koota niistä perusteita huostaanotolle. Oikeuden istunnoissa nuoren salaisuuksia käsitellään vanhempien ja ulkopuolisten kuullen. Luuletteko, että hän enää uskoutuu vieraalle?”

Kristan tapauksessa sosiaalityöntekijä mm. fabrikoi asiakirjoihin raiskaustraumaansa apua hakemaan tulleen tytön prostitoiduksi sijoituspäätöksiään oikeuttaakseen.

Mannosen mukaan sosiaalityöntekijät vuotavat usein hoitotahoille oletuksiaan asiakkaastaan näiden selän takana. ”Jotkut lääkärit kirjaavat sosiaalityöntekijän luulot faktoina asiakkaan papereihin eteenpäin siten, että asiakas ei sitä tiedä eikä siksi osaa korjata virheellisiä tietoja. Arat asiat ja katteettomat luulot leviävät.”

Väärin perustein tehdyn huostaanoton kokenut Ani Leikoniemi kertoo: "Järkyttävintä kohdallani on ollut se, että vasta tammikuussa 2012 käydyssä rikosoikeudenkäynnissä paljastui se, että viranomaiset ovat perustaneet koko sijoitus- ja huostaanottoprosessinsa minun psykoterapialausuntoihini irrottaen sieltä sanoja ja lauseita omiin tarkoituksiinsa." 

”Sain kauhukseni lukea huostaanottohakemuksesta asiayhteyksistä irrotettuja sanoja tunnekokemuksistani vuosilta 1965-67. Poiminnat oli siirretty 2000-luvulle. Yhdestäkään lastensuojelun asiakirjasta ei löydy lainmukaista merkintää siitä, milloin ja mistä lastensuojelijat olivat lausunnot hankkineet. ” 

Lastensuojelun psykojargonissa lapsen ainoaksi oikeaksi suhteeksi kaavailtua kiintymyssuhdetta sijaishuoltoon ja psyykkistä tasapainoa vahingoittavat vanhempien fb- postaukset ja omien vanhempien kaipaaminen mutta ei esim. sijaishuollossa kohdattu väkivalta ja muut sijaishuollon väärinkäytökset.

Perustuslain yhdenvertaisuusperiaate ei toteudu, jos vihapuheeksi luokitellaan asiakkaan puuttuvia oikeussuojakeinoja ruotiva kirjoitus kohtelustaan muttei sosiaalityöntekijän 120 vuotta ilman oikaisuoikeutta säilytettävää valheellista kirjausta asiakkaasta perhesurman valmistelijana.

Tietosuoja joutuu outoon valoon, jos sen nojalla voidaan estää asiakkaita saamasta omia asiakirjamerkintöjään mutta sosiaalityöntekijät pääsevät varhaisen puuttumisen nimissä tutkimaan salassapidettävää poliisiaineistoa.

Kunnianloukkauslainsäädäntö joutuu naurunalaiseksi, jos sosiaalityöntekijä saa lainvastaisesti estää lasten ja vanhempien tapaamiset todistamattoman kunnianloukkausolettamansa perusteella ja raiskattu tyttö kirjataan itsetuhoiseksi prostitoiduksi, jotta hänet voidaan pitää lastensuojelulaitoksen julkisrahoitteisessa laskutuksessa.

​Tasavertaisuus lain edessä ei toteudu, jos yksityiselämää koskevan tiedon levittämiseksi katsotaan asiakkaan viimeinen yritys saada oikeutta videotaltiointinsa julkaisemalla mutta ei sosiaalityöntekijän sijoituspäätöksensä tueksi moniammatillisessa työryhmässä kierrättämiä yksityiskohtia ilman informointia tai lupaa hankituista äidin kahdenkymmenen vuoden takaisista terapiamerkinnöistä. 

Työntekijöiden asenteellisuus, asettuminen sijaishuollon edunvalvojiksi ja sijoitettujen ja heidän perheidensä leimaaminen eivät ole mitään pikkuongelmia, jotka voi korjata tunnetaitokoulutuksella tai mindfulnessilla vaan osoitus vakavasta ammattitaidottomuudesta. Julmana empatiana ja laittomina menettelytapoina konkretisoituva ammattitaidottomuus on valitettavasti keskeinen osa sosiaalityöntekijöiden sairastunutta ammatillisuusihannetta.

Lastensuojelu vaarantaa sosiaalityön tiedontuotannon

Sosiaalityön tiedonhankinta- ja tutkimuskäytännöillä on tuotettu osittaista, virheellistä ja vinoutunutta tietoa ja estetty asiakkaiden osallisuus ja palvelujärjestelmäpuutteiden ja väärinkäytösten ilmitulo. Valvomattomat ja vinoutuneet tiedonkeruumenetelmät ovat johtaneet myös virheellisiin toimintastrategioihin ja -painotuksiin, jotka ovat entisestään syventäneet avunpyytäjien ahdinkoa.

Lastensuojelun omalle diskurssille käännettynä kuvitelma siitä, että yksinomaan sosiaalityöntekijöiden laatimien asiakirjojen avulla voitaisiin tutkia asiakkaita on sosiaalityön kehittämisen vaarantamista ja osoitus puutteellisesta ammatillisuudesta ja kertautuneesta mentalisaation häiriöstä eli siitä, että tutkija on kyvytön erottamaan omia halujaan, tarpeitaan ja päämääriään mentalisaatiokyvyttömien sosiaalityöntekijöiden haluista, tarpeista ja päämääristä. 

Sosiaalityön tutkimus tulisi ottaa huostaan ja antaa positivistisemmille, sosiaalityön tiedon kasvun ja kehityksen takaaville tutkijoille. Sosiaalityön tiedonmuodostuksessa avohuollon tukitoimet ( asiakasosallisuus ja -palaute) ovat selvästikin osoittautuneet riittämättömiksi, toimimattomiksi ja mahdottomiksi toteuttaa.

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/banaali-paha-piiloutuu-byrokratiaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/alkaa-jattako-lastensuojelun-arviointia-ja-kehittamista-sosiaalityontekijoille
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityon-tutkimus-tarvitsee-huostaanottoa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityon-koulutus-tuottaa-ja-yllapitaa-lastensuojelun-ongelmia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ensi-ja-turvakotien-tutkimus-tarvitsee-huostaanottoa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/palvelukseen-halutaan-yksi-kokemusasiantuntija-1-kpl
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-herattaa-suuria-tunteita-puretaan-sosiaalityontekijoiden-myytteja
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ammattikorkeakoulut-ja-jarjestot-bisneksen-palveluksessa
https://www.lokakuunliike.com/leeni-ikosen-blogi/kaikenlaista-tietoa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/hiljainen-tieto-ei-kuulu-sosiaalityohon
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/paattajat-eivat-halua-tutkimustietoa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tietoisuustaidot-lastensuojelussa
http://knuutilaki.net/kirjoitukset/49-parhaat-asiantuntijat
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talentiaa-ahdistaa-epakohtia-enemman-epakohtien-paljastuminen
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vaarinymmarretty-rakenteellinen-sosiaalityo

Lastensuojelu estää lasten yhteydenpidon läheisiinsä

Kati Hämäläisen väitöskirjatutkimuksessa lapset ilmaisivat kaipaavansa ja tarvitsevansa eniten juuri biologisia omaisiaan ja juuri näiden osallistumista lapsen elämään lastensuojelu ja sijaishuolto on perinteisesti kokenut tehtäväkseen rajoittaa.
Suomalaiset sosiaalialan ammattilaiset haluavat katkaista lasten yhteydet vanhempiin huostaanotoissa, joissa lapsen kaltoinkohtelusta on tullut marginaalinen syyperuste ja jotka tehdään pääasiassa vanhempien uupumisen (58%), lasten koulunkäyntivaikeuksien (47%) (HuosTa 2015, Optula 2007; THL 2016) ja sosiaalityöntekijöiden perheen "kunnollisuutta" koskevien subjektiivisten näkemysten perusteella (Hiitola 2015).

PeLa, SOS- lapsikylä ja monet muut sijaishuoltotoimijat uskovat ja vaativat, että lapsella/nuorella on oltava kiintymyssuhde sijaisperheeseen, ennen kuin hän voi aloittaa koulun tai terapiaprosessin. Vaatimus johtaa usein lasten ja vanhempien laittomiin tapaamisrajoituksiin, lasten koulutuksen ja terapioiden tarpeettomaan viivästymiseen tai laiminlyöntiin ja sijoitusten pitkittymiseen.

https://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/yhteydenpito-on-ihmisoikeus-sen-rajoittaminen-ei-perustu-sosiaaliviranomaisen-nakemykseen-vaan-lakiin
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ykn-cedaw-komitealta-langettava-paatos-suomelle-isan-vakivaltatuomiota-ei-huomioitu-huoltajuuspaatoksessa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sos-lapsikylan-rankat-otteet
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/valmistautukaa-pakkoadoptioihin-koyhat-aidit
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/psykoterapeutti-avoimet-adoptiot-ovat-useimmiten-huijausta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/adoptio-ei-ole-ratkaisu-huono-osaisuuden-ongelmiin
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-kiireellisesta-sijoituksesta-tehdaan-pysyva-huostaanotto
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pysyvan-huostaanoton-sijaan-kotiutus

Lastensuojelun kirjaamiskäytännöt ja fabrikointi leimaavat lapset ja hankaloittavat tulevaisuutta

Professori Bo Edvardsson on kiinnittänyt huomiota lastensuojelun selvityksistä löydettyyn laajamittaiseen fabrikointiin. Hänen tutkimansa lastensuojelun selvitykset eivät perustuneet objektiiviseen tosiseikkaselvittelyyn vaan muistuttivat enemmän syytekirjelmiä, joissa oli sellaisia tyypillisiä piirteitä kuin yksipuolinen valikointi, epäluotettavuus, toistaminen ja tietojen epämääräisyys.

Niinkauan kun sosiaalityöntekijä voi kirjata asiakkaan kritiikiin psyykkiseksi huonovointisuudeksi ja puutteelliseksi vanhemmuudeksi on aivan sama kartoitetaanko psykiatristen ongelmien esiintyvyyttä tai huostaanoton syitä sosiaalityössä Effican syykoodeilla vai sosiaalityöntekijöiden haastatteluilla; tutkimuksen luotettavuus ei siitä parane. 

Sosiaalityöntekijöiden asiakaskirjauksia ja -kertomia tulisi tutkia ensisijaisesti sosiaalityöntekijöiden tulkintoina ja narratiiveina ja sosiaalityön ammatillisuuden ja asiantuntijuuden performatiiveina. Niiden avulla sosiaalityöntekijä ylevöittää toimintaansa, suorittaa ja todistelee asiantuntijuuttaan ja yhteiskunnallista äitimistään. 

https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-vaarentaa-asiakirjoja-ilman-rangaistuksen-riskia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vihapuhe-sosiaalityossa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-1-fabrikoitu-lastensuojeluilmoitus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-2-fabrikoitu-lastensuojelulausunto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-3-fabrikoitu-rikosilmoitus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-4-fabrikoitu-asiakassuunnitelma​
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-valehtelun-ja-vaarentamisen-tekniikat-osa-1
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-valehtelun-ja-vaarentamisen-tekniikat-osa-2
https://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/hullun-leima-huostan-oikeuttajana
https://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelun-provokaatiot-oletko-a-huora-b-hullu-vai-c-huumehorho
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-sosiaalinen-ongelma-periytetaan-osa-1

Lastensuojelu katkaisee lasten koulutuspolut

Lastensuojelututkimukset tarjoavat yhdenmukaista ja kansainvälisesti yhtäpitävää näyttöä siitä, että sijoituksilla on negatiivisia vaikutuksia sijoitettujen koulutusuriin (Altshuler, 1997; Parrish et al., 2001; Finkelstein 2002; Weinberg, Zetlin, & Shea, 2003 ; Burrell 2003; Ploug 2003; Christoffersen 2003; Lips 2007; Clausen & Kristofersen 2008; Vinnerljung & Sallnäs 2008 ;Tideman ym. 2011, Berlin ym. 2011 ).
Suomalaisen sijaishuollon kaltoinkohteluselvityksen haastatteluaineistossa esiin tulee toistuvasti se, ettei lastenkodissa tai perhehoidossa kasvanutta lasta kannustettu kouluun vaan tehtiin selväksi, etteivät hänen taitonsa tai kykynsä riitä (2016, 68-69). Perhehoidossa vanhemmat päättivät lapsen tai nuoren puolesta, tai painostivat vahvasti valitsemaan vaihtoehdoista, joita nuori ei olisi itse valinnut.

https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-katkaisee-niin-sijoitettujen-kuin-vanhempien-koulutuspolut-osa-1
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-katkaisee-niin-sijoitettujen-kuin-vanhempien-koulutuspolut-osa-2
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/takaa-lapsille-koulutus-lopeta-sijaishuollon-rahoitus
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/palveluihin-palaa-miljardeja-silti-nuoret-syrjytyvt

Lastensuojelun sijaishuolto estää sijoitettujen käyvän terveydenhoidon

Lastensuojelua hallitsee psykoanalyyttinen orientaatio, jossa lapsen neurologinen oireilu tulkitaan puutteellisen vanhemmuuden osoittimeksi. 

Lastensuojelun suosiman psykoanalyysin vanhentuneet ja virheelliset teoriat näkevät kaikkien ongelmien syynä vanhemmat ja estävät ja haittaavat syömishäiriöisten, autismikirjon, ADHD-, home-oirelevien, päihdehäiriöisten, suolisto-oireisten ja seksuaaliväkivallasta kärsineiden lasten ja nuorten käypää hoitoa. 

Usein lasten neurologiset ja psykiatriset tutkimukset ja hoito koulunkäynnin mahdollistamiseksi normaaliluokassa laiminlyödään sijaishuollossa. Huostaanottojen perustelemiseksi lasten oireilu ja koulunkäyntivaikeudet halutaan selittää kotiolojen ja oletettujen ylisukupolvisten psykopatologioiden seurauksiksi. Fabrikoitu oireilu takaa lastensuojelulaitoksille korotetut vuorokausimaksut (jopa 800e/ lapsi) ja runsaan rahoituksen "mukautetulle opetukselle" ja laitoksen kotikouluille, joissa opetus voi tosiasiassa tarkoittaa lähihoitajaharjoittelijan läksyvalvontaa.

Rikkirevitty elämä- kirjan kirjoittaja Marleena Kajasteen valvonta ei aina toimi, eikä sijoituksella saada poistettua alkuperäisiä terveydellisiä ongelmia; päinvastoin ongelmat usein lisääntyvät sijoituksen aikana. Seurauksena on lasten ja nuorten vieraantuminen vanhemmistaan ja niistä läheisistä, joilla on tunneside nuoreen ja mahdollisuus tukea nuorta. 
Monen autismikirjon lapsen pompottelupolku ja auttamatta jättäminen pohjustetaan usein lastensuojelun perhearvioinnilla, psykoanalyyttisesti orientoituneella psykoterapialla ja/tai turhalla sijoituksella.

https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakkuus-estaa-avun-saamisen
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/palveluihin-palaa-miljardeja-silti-nuoret-syrjytyvt
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/psykoanalyysiin-uskoville-adhd-on-hukassa-olevaa-vanhemmuutta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kemiallinen-vakivalta-lastensuojelussa-tunnistusohjeet
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lapsensa-psyykelaakityksesta-kieltaytyvaa-rangaistaan-lastensuojeluilmoituksella
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lapsia-sijoitetaan-puuttuvien-mielenterveyspalvelujen-takia-ja-laakitaan-turhaan
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-lapsille-haitallisia-uskomushoitoja-rahoitetaan-verovaroin
https://www.lokakuunliike.com/laulavan-uutisankkurin-blogi/ssri-hiljaiset-sivuoireet
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ketipinorin-vaaroista-vaietaan-suomessa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/dissosiaatiohairio-on-lottovoitto-lastensuojelulaitokselle

Lasten ja perheiden osallisuus ei toteudu lastensuojelun prosesseissa

Tutkimustieto osoittaa, että lapsen edun kulmakivi; lasten kuuleminen ei toteudu lastensuojelu- tai sijaishuoltoprosessien missään vaiheessa (Oranen 2008; Heinonen 2011; Pajulammi 2014; Tolonen 2015).

Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila vahvistaa todeksi Elina Pekkarisen epäilyn, että hallinto suorastaan estää asiakkaiden kuulemista. Kurttilan mukaan lastensuojelulasten kuulemisissa saatetaan sanoa: ”Olkaa varuillaan, nämä lapset sitten valehtelevat.”

Hallintokanteluja tutkineen Ritva Haapalan mukaan asiakkaat jäivät vaille lakisääteisiä palveluja, heitä ei kuultu ja asiakirjoissa oli virheitä. Asiakkaiden tyytymättömyyden syyt liittyivät juuri menettelytapojen oikeudenmukaisuuteen, jakavaan oikeudenmukaisuuteen sekä vuorovaikutuksen oikeudenmukaisuuteen (Haapala, 2012, 112). 


https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mll-lapset-eivat-koe-saavansa-apua-ammattiauttajilta
https://www.lokakuunliike.com/tiina-liljebergin-blogi/nykylastensuojelussa-lapsen-kuuleminen-on-mahdotonta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhetyo-miten-valmistautua-kohtaamaan-perhetyontekija
http://www.lokakuunliike.com/raili-miettisen-blogi/avohuollon-tukitoimet-tuottavat-huostaanottoja
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/verisiteet-ovat-tarkeita-lapsille-vaan-ei-lastensuojelulle
https://www.lokakuunliike.com/tiina-liljebergin-blogi/moniongelmaisia-perheita-vai-ongelmiin-keskittyvia-viranomaisia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-oudot-onnistumiset
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/hackneyn-malli-voi-lisata-lastensuojelun-kustannuksia-ja-oikeusturvaongelmia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/hackneyn-mallin-negatiiviset-seuraukset-nakyvat-jo
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-moniammatillinen-yhteistyo-muistuttaa-uskonnollista-aivopesua
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-moniammatillinen-asiantuntijaryhma-turhake-kyseenalaisten-huostaanottopaatosten-tueksi
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-moniammatillinen-yhteistyo-havittaa-niin-vuorovaikutuksen-kuin-vastuun

Lastensuojelu vaarantaa lasten ja perheiden oikeusturvan

Moni ei tiedä, että lastensuojeluperheillä ei ole oikeutta Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaiseen oikeudenkäyntiin riippumattomassa tuomioistuimessa. Huostaanottopäätökset tehdään kärjäoikeuden sijaan hallinto- oikeudessa, jonka asiantuntijajäseninä toimivat sosiaalityöntekijät.
Hallinto-oikeuskäsittely on erilainen kuin vaikkapa rikosasian käsittely käräjillä. Tosiseikkaselvittely ja näytönarviointi puuttuu eli sosiaalityöntekijöiden väittämien todenperäisyyttä ei tutkita. Lähtökohtana on olettama viranomaislausunnon oikeellisuudesta, jota ei tarvitse todistaa.
Myöskään lastensuojeluprosessin oikeellisuutta ei tutkita esim. sitä, onko asiakasperhe saanut lain edellyttämiä tarpeenmukaisia avohuollon tukitoimia ( HuosTa- tutkimuksen mukaan 85% lapsista ei saanut jotakin tarvitsemaansa palvelua) ennen sijoitusta. Sosiaalityöntekijä voi merkitä avohuollon tukitoimeksi mitä tahansa esim. puhelinsoiton, asiakkaan oman käynnin työvoimatoimistossa, turhan seulauksen tai uimalipun.
Perhe häviää jutun 93 prosentissa tapauksista paikkakunnasta (= työn laadusta ja laillisuudesta) riippumatta.

https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityontekija-syyttaa-alaansa-laittomuuksista
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelussa-eivat-toteudu-yleiset-oikeusperiaatteet
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lokakuun-liikkeen-uhkakuvat-toteutuivat-sote-pisteytyksessa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/avin-havaintoja-lastensuojelun-kirjaamiskaytannoista
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointi-on-oikeusturvariski
https://www.lokakuunliike.com/leeni-ikosen-blogi/hallinto-oikeudet-lastensuojelun-sokea-piste
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mita-seuraa-valheellisesta-insestisyytteesta-ja-puoskaroinnista
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityontekijat-tuomareina-helsingin-hallinto-oikeus
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vihapuhe-ja-kaytannot-tutkittava-puolueettomasti
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/anu-suomelan-kirje-onko-suomi-oikeusvaltio
http://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/tekorikos-vai-tekemalla-tehty-rikosprosessi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityontekijoiden-lisays-lisaa-oikeusturvaongelmia-ja-perheiden-hataa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pride-valmennettujen-sijaisperheiden-odotusaikakaytanto-tuottaa-turhia-kiireellisia-sijoituksia
http://www.lokakuunliike.com/maria-syvaumllaumln-blogi/oy-nordfami-ab-vie-sijaislapsia-tansaniaan-kuka-valvoo
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/helsingin-diakonissalaitos-veroparatiisikytkoksia-lapsibisnesta-hyva-veli-verkostoja

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-iii-vanhemmuudenarviointi-kasvavana-bisneksena
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ensi-ja-turvakotien-kaytannot-selvitettava-valittomasti
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/traumaterapiakoulutus-syy-ensi-ja-turvakotien-harharetkeen
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/salaisten-hairioiden-etsinta-estaa-vakivallan-havaitsemisen
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mihin-tarvitaan-julkisrahoitettuja-sijaishuollon-piiloyrityksia

Sijaishuolto vaarantaa lasten turvallisuuden

Sijoitetuilla lapsilla on viisinkertainen riski kokea seksuaalista väkivaltaa ja 70- kertainen riski kokea vakavaa väkivaltaa verrattuna vanhempien kanssa asuviin.

YK:n mukaan väkivalta ja lasten hyväksikäyttö eri muodoissaan on lastensuojelulaitoksissa niin yleistä, että se suosittelee laitoksille vaihtoehtoisten ratkaisujen etsimistä väkivaltakokemusten välttämiseksi. (World Report on Violence, 2006.) Save the Children- järjestön mukaan laitokset ovat usein turvattomia lapsille ja altistavat heitä laiminlyönneille, väkivallalle ja seksuaaliselle hyväksikäytölle, joka jää usein raportoimatta ja vaille seuraamustoimia.

Sijoitettuja tyttöjä, erityisesti sijaishuoltopaikoista karkailevia tyttöjä kohdellaan sosiaalipalvelujärjestelmässä edelleen irtolaislain eetoksen mukaisesti.
Myös Ruotsissa ja Suomessa tytöt kärsivät samanlaisista asenteista kohtaamaansa väkivaltaan kuin Rotherhamin uhrit, joista monet olivat lastensuojelun sijoittamia.


https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vaiettu-kampanja-laitoshoidon-vaaroista
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuomittu-sijaisaiti-toimi-lastensuojelun-luottamustehtavissa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/nuorisokoti-puro-torkean-hyvaksikayton-lisaksi-viikottaisia-uhkauksia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/toiset-lapset-hakkasivat-ja-juottivat-virtsaa-poikaa-kiusattiin-julmasti-lastenkodissa
https://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/sinivalkoinen-painajainen-huostanuorta-riisutettiin-alasti-mink-jlkeen-suomalainen-auttamisjrjestelm-on-tehnyt-kaikkensa-syrjyttkseen-nuoren-aikuisen
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaisperheessa-pahoinpideltyjen-lasten-aiti-taistelkaa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pariskunta-kaytti-sijoitettua-seksilelunaan-noin-puolella-laitosnuorista-seksuaalisen-vakivallan-kokemuksia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kaltoinkohtelu-sijaishuollossa-jatkuu-kuntien-jarjestojen-ja-rayn-tuella
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastenkodin-johtaja-sdpn-poliitikko-ari-marjeta-syytteessa-lapsen-hyvaksikaytosta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kolme-eri-miesta-hyvaksikaytti-lastenkotilasta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/hupipornoa-mehilaisen-lastensuojelulaitoksessa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ainakin-55-lasta-murhattiin-floridan-koulukodissa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/komissio-selvittamaan-ensikotien-rikoksia-ja-olosuhteita
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/varastettu-lapsuus
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityossa-ei-osata-hoitaa-seksuaalivakivallan-uhreja
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lskln-vakivaltatyon-opas-eli-kuinka-lyoda-lasta-oikein

Kykenevätkö sosiaalityöntekijät ymmärtämään oman alansa vakavia rakenteellisia oikeusturva- ja tietosuojariskejä ja niiden vaikutuksia lapsiin?

Miltä tuntuisi jos sosiaalityön ammatillisuuttasi ja asiantuntijuuttasi mitätöisi ja sinua syyttäisi virkarikoksesta valheellisista rikossyytteistä kuulu puoskari, joka saisi vieläpä palkkaa ja palkintoja toiminnastaan? 

Osaatko samaistua tilanteeseen, jossa viranomaiset rassaavat vanhempiesi ja isovanhempiesi yksityisasiat, vanhempiesi pankkitilit ja terveystiedot, päät ja veri- ja virtsanäytteet ja omat sukuelimesikin siinä toivossa, että löytyisi edes jotain, joka oikeuttaisi ja perustelisi järjettömät moninkertaisia elinkautisia vastaavat huostat ja valtaisat tulonsiirrot lastenkotibisnekselle?

Miltä tuntuu kun sinut viedään tuomioistuimeen, joka ei tunne eikä noudata oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaatteita ja jossa saat tutustua itseäsi koskeviin syytteisiin ja dokumentteihin vasta istuntosalissa? Entä kun joudut ottamaan lainaa ja myymään asuntosi oikeudenkäyntikuluista selvitäksesi?

Miltä tuntuu kun sinua ahdistellaan lastenkodissa ja huomaat tuomioistuimessa, että sinua tuomaroivatkin raiskaajasi kaverit, että sinua ja perhettäsi saa syyllistää, solvata ja diagnosoida kuka tahansa, että viranomaiset tekevät perheestäsi mutudiagnooseja ja vääriä kirjauksia ja rikosepäilyjä omat rikoksensa salatakseen, että sosiaalirikosrekisterisi ei nollaannu koskaan ja sitä käytetään omien lastesi leimaamiseen ja vapaudenriistoon?

Osaatko samaistua lapsiin, joita uhataan edunvalvojilla, mielenterveysdiagnooseilla, pakkohoidolla, pakkolääkityksellä, hallinnollisilla vapaudenriistoilla, eristämisellä, laitosvankeudella, lähisuhteiden katkaisulla tai läheisten menetyksellä? Jotka joutuvat perheineen pakenemaan mielivaltaa yön selkään, pois kodeistaan, kotiseuduiltaan, isänmaastaan? Suretko lasten sosiaalisia raiskauksia; oman ihmisarvon riistoa ja kerrotun kokemuksen totuusarvon rutiininomaista mitätöintiä? 

Toisin kuin asiakkaat, sosiaalityöntekijät eivät joudu maksamaan sananvapauden käytöstään. Oikeudenkäyntikulut maksatetaan aina ay- liikkeellä ja veronmaksajilla. Asiakkaat puolestaan joutuvat maksamaan vahvasti rajoitetun sananvapauden käytöstään kalliisti. Nikon tapauksessa oikeus oli valmis laittamaan pojan maksamaan kymmenien tuhansien oikeudenkäyntikulut oikeustaistelusta jonka lopputulema oli, että poikaa oli väärin perustein syytetty insestilapseksi. 

Vanhemmat eivät omista lapsensa yksityisyyttä mutta eivät myöskään sosiaalityöntekijät.
Lasten ja perheiden yksityisyyttä ei voi loukata vain sillä perusteella, että virkanaista, joka on ottanut elämäntehtäväkseen köyhien elämäntapavalvonnan sattuu huolettamaan.

Kyseenalainen ja epärehellinen on myös käsitys, että vanhempien fb- postaukset olisivat lapsen yksityisyyden loukkausta, mutta lastensuojelun harjoittama urkinta ja urkintaan perustuvat tutkimusmenetelmät ja kirjauskäytännöt, 120 vuotta säilytettävät mutuun perustuvat asiakaskirjaukset, laitoksista karkaavien lasten valokuvien ja lastensuojeluasiakkuuksien julkaiseminen lehdissä, lasten yksityisten tietojen levittely ja asiakkaiden mutudiagnosointi moniammatillisissa työryhmissä, perusteettomat riski-, mt- ja päihdeseulaukset, lastenkotien laittomat riisuttamiset ja muut tarkastukset ja puhelujen kuunteleminen eivät olisi. 

Lastensuojelun jatkuvia rikoksia lapsia ja perheitä kohtaan ei voi enää piilottaa salassapidon taakse vaikka valtamedian valtaisivat sijaishuollon edunvalvojat.

Merja- Ylä-Anttilan tavoin sosiaalityöntekijät tuntuvat haluavan hallita kuin Niskavuoren emäntä ja omia itselleen ihmissuhteiden asiantuntijuuden ja johdon.

Pari vuotta sitten Merja Ylä- Anttila ajoi pois tutkivan journalistiryhmän ja suojeli Elinkeinoelämän keskusliiton puheenjohtajaa ja Suomen pankin pomoa aiheellisilta kysymyksiltä.

Myös sosiaalityöntekijät ajavat asiakkaat ulos sosiaalityön osallisuudesta ja kehittämisestä ja suojelevat sijaishuollon kumppaneitaan ja heidän liiketoimintaansa kiusallisilta kysymyksiltä.

Niin lapsibisnestoimijoista kuin heitä tukevista mediavaikuttajista on tullut vallastaan juopuneita öykkäröiviä emäntiä, jotka pitävät suomalaisia veronmaksajia piikoinaan ja pilkkanaan.

Nähtäväksi jää minkälaisia medioita, puolueita, puhuntoja ja politiikkaa tuottavat ihmiset, joilla ei ole pakotetun ja mielivaltaisen lastensuojelun asiakkuuden ansiosta ihmisen kasvoja, kokemusta asiallisesta asiakastyöstä, käyvästä hoidosta tai oikeudenmukaisesta oikeudenkäynnistä ja joiden havaintoja ja sosiaalista raportointia kutsutaan vihapuheeksi.

Kuvassa Helsingin Diakonissalaitoksen strategiajohtaja Mitti Storckovius, Nuorten Ystävien Marja Irjala ja PeLa:n Hanna Markkula- Kivisilta

Kavereille ulkoistaminen ja jääviydet ovat tuttua lastensuojelusta

Kavereille ulkoistaminen ja julkisen sektorin ja kaupallistuvan lapsibisneksen yhteistyö on tuttu käytäntö lastensuojelussa.

Lastensuojelun voimakkaasta kaupallistumisesta ovat yritysten lisäksi saaneet kritiikkiä myös perinteiset lastensuojelujärjestöt. Varatuomari Outi Mannosen mukaan kunnan sosiaalityöntekijä kyseenalaistaa harvoin samaan leiriin kuuluvan yhteistyökumppaninsa, esimerkiksi SOS-Lapsikylä ry:n tai Pelastakaa Lapset ry:n sijaishuollosta vastaavan työntekijän vaatimuksen rajoittaa heille sijoitetun lapsen ja tämän vanhempien välistä yhteydenpitoa.

Ylä-Anttila valittiin Pelastakaa Lapset ry:n liittovaltuustoon vuonna 2011. Pelastakaa Lapset ry:n puheenjohtajana toimi FM, lehdistöneuvos Erkki Heikkinen vuosina 2007–2014.
Ylä- Anttilan ja Heikkisen lisäksi Pelastakaa Lapset ry:n hallituksessa ovat vaikuttaneet mm. THL:n erikoistutkija Tarja Heino ja Amnestyn Päivi Mattila.

 Viittä lastenkotia pyörittävä Pelastakaa Lapset ry järjestää kunnille vanhemmuudenarvioinnin, perhekuntoutuksen ja sijoituspalvelujen lisäksi lakimiespalveluita, joita käytetään huostaanottoasioissa viranomaisen apuna ja perheitä vastaan. Sosiaalityöntekijät soittelevat Pelastakaa Lapset ry:n lakimiehille yleensä rangaistakseen lastensuojelun laittomuuksista sosiaalisessa mediassa kertovia asiakkaita. Lastensuojeluperheille ei ole olemassa juridista neuvonta- tai tukihenkilöpalvelua.

Laittomia hoidollisia huostaanottoja "intensiivihoitonsa" ehtona vaativan Helsingin Diakonissalaitoksen valtuuskunnassa puolestaan istuvat kirkon vaikuttajien (mm. Askola, Vikström) ja Pelastakaa Lapset ry:n Jari Sinkkosen kanssa mm. lastensairaala- säätion vuokra- ja luxenburgilaisen veroparatiisiyhtiön taloussotkuista kuulu Anne Berner, Finnairin, Finavian ja Ilmarisen aiheuttamissa kohuissa ryvettynyt Harri Sailas ja hallintarekisteriä puolustava Piia-Noora Kauppi.

Diakonissalaitoksen hallituksessa istuu Heikki Hiilamon ja Juho Saaren ohella mm. Sanoma Oyj:n lakiasioista vastaava johtaja Merja Karhapää, joka toimi De Vijver Media N.V. hallituksen jäsenenä 2013–2015 ja Helsingin Sanomain Säätiön hallituksen varajäsenenä 2009–2014.

Nuorten Ystävät ry:n Marja Irjala on ollut Julkisen sanan neuvoston jäsen. Hän on kertonut kauhistuvansa vanhemmista, jotka antavat medialle henkilökohtaisia tietoja sijoitetusta lapsestaan.

– Vanhemmille on teroittava, ettei julkisuuteen tule lähteä, vaan pitää asiat omana tietonaan.

Diakonissalaitoksen veroparatiisikytköksistä syytetty strategiajohtaja Mitti Storckovius puolestaan on istunut Alma Median (palkkio 27 000 e)hallituksessa.
Alma on Suomen suurimpia mediakonserneja, joka julkaisee muun muassa Kauppalehteä, Talouselämää, Iltalehteä ja Aamulehteä.

Lastensuojelun asiakkaat ovat lastensuojelu-uutisoinnin lisäksi ihmetelleet lastensuojelujärjestöjen sijaishuollon yrittäjyyksiä ja edunvalvontaa ja sitä, että yritykset ja lastensuojelujärjestöt kouluttavat vastuualueensa kuntien sosiaalityöntekijöitä, jotka taas voivat olla samaan aikaan toimeksiantajan roolissa kyseisille palveluntarjoajille. Lisäksi yritykset ja lastensuojelujärjestöt saattavat kouluttaa alueen sijaisperheet yhdessä jo tutuiksi tulleiden, virkasuhteisten sosiaalityöntekijöiden kanssa.

Sijaisperheiden valmennuksessa käytetään Pride-menetelmää, jota Pelastakaa Lapset on ollut mukana kehittämässä. Kunnat ja STEA (entinen RAY) ovat rahoittaneet Pelastakaa Lapset ry:n ja Pesäpuu ry:n PRIDE- valmennuksia, jotka ovat hyväksyneet lastensuojelulain vastaisesti lasten ja biologisten vanhempien vieroituksen toisistaan, laittomat tapaamisrajoitukset ja perheen jälleenyhdistämisen laiminlyönnit.

Hiljattain Kuopion kaupunki maksoi 50 000 euroa perheen hajottamisesta ja nöyryyttämisestä Jatkopolut OY:n perhekuntoutuksessa. Jatkopolut OY:n ostaneesta Folmer Management Oy:stä löytyy mm. huoliliputustakin (Tajua mut!) rahoittanut Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra, joka myönsi Sosiaali- ja terveysministeriön ja Työsuojelurahaston kanssa Mäntsälän ja Pornaisten Hackneyn mallin omaksuneelle lastensuojelulle työelämäpalkinnon 2017.

Ristiinpalkitsemalla toisiaan veronmaksajien rahoilla lapsibisnestoimijat hakevat ja saavat näkyvyyttä lapsille ja perheille vahingollisille hankkeilleen. Lastensuojelupalkinnoilla tuntuukin usein olevan vahvempi positiivinen korrelaatio lasten kaltoinkohteluun kuin huostaanottopäätöksillä.

On mahdollista, että sijaisperheet tarjoavat palveluitaan heidät kouluttaneille sosiaalityöntekijöille, joiden vastuulla on päätöksenteko lastensuojeluasiakkuuksien alkamisesta, kestosta ja päättymisestä. Sosiaalityöntekijät arvioivat sijaishuollon onnistumista kuulemalla lasten sijaan toimeksiantosuhteisia sijaisperheitä.

Myös hallinto- oikeuksien tuomarit ja hallinto- oikeuksissa asiantuntijoina toimivat sosiaalityöntekijät uskovat huostaanotto- oikeudenkäynneissä lasten ja vanhempien sijaan sosiaalityöntekijöitä ja sijaisvanhempia. Hallinto- oikeuksissa ei ole käytössä syyttömyysolettamaa, tosiseikkaselvittelyä tai näyttövelvoitetta. Päätösten perusteena on olettama sosiaalityöntekijän lausunnon oikeellisuudesta, jota ei tarvitse todistaa. Mediakin on ryhtynyt sosiaalityöntekijöiden ja sijaishuollon edunvalvojaksi ja haastattelee lastensuojelujuttuihinsa pääasiassa sosiaalityöntekijöitä tai sijaishuoltojärjestöjen valikoimia kokemusasiantuntijoita.

Koska sijaisvanhempien Pride-kurssin käyneet voivat olla lastensuojelujärjestöjen tai alueensa kuntien sosiaalityöntekijöiden kouluttamia, miksi ihmeessä nämä toisilleen tärkeät yhteistyökumppanit asettuisivat sijoituksen aikana toisiaan vastaan?

Ja miksi ylipäänsä kukaan kyseenalaistaisi toisensa toimia maassa, jossa verkostoituminen on päivän epistolaa? Lastensuojelujärjestöjen hallituksissa istuu poliitikkoja, kaupunkien johtavia virkamiehiä ja sosiaalityöntekijöitä sekä median ja lastensuojelututkimuksia tekevien tahojen edustajia.

Näistä hallituksista löytyy myös lastensuojelulaitosten ja muiden alan yhtiöiden johtajia, joiden omissa hallituksissa voi vilistä eri alojen johtajia vaihtuvine titteleineen. Erään kunnan sosiaalitoimi on ulkoistanut avohuoltoaan lastensuojelupalveluita tuottavalle yritykselle, jonka hallituksessa on istunut kyseisen kunnan kunnanjohtaja.

Joidenkin lastensuojelujärjestöjen edustajia, kuten muitakin Raha-automaattiyhdistykseltä tuloja saavia tahoja, on istunut vuoronperään RAY:n ( nykyinen STEA) hallituksessa ja myös STEA:n avustusasiain neuvottelukunnassa. STEA:n johtajana toimii nyt EHYT ry:n Kristiina Hannula.
Toki he jääväävät itsensä yhdistystään koskevien avustusten käsittelyssä, mutta jääväävätkö heidän kaverinsa itsensä?

Vanhempia lastensuojelun epäonnistumisista syyttävän Pelastakaa Lapset (PeLa) ry:n pääsihteeri ja Kokoomuksen ex-kansanedustaja Hanna Markkula-Kivisilta toimi Raha-automaattiyhdistyksen (RAY) hallituksen ja tarkastusvaliokunnan jäsenenä vuodesta 2013 RAY:n lakkauttamiseen asti. Hän on myös Soste ry:n ja Lastensuojelun Keskusliiton hallituksen jäsen. Markkula- Kivisilta on toiminut myös valtakunnallisessa sosiaali- ja terveysalan eettisessä neuvottelukunnassa, ETENE:ssä, jonka linjausten takia valtion kaltoinkohtelemat esim. lobotomisoidut ja sijaishuollossa pahoinpidellyt eivät saa kärsimyskorvauksiaan.

 Englannin suurinta lasten sijoitusfirmaa, Foster Care Associatesia( Perhehoitokumppanit Suomessa- PKS) auttoivat rantautumaan Suomeen Harriet Rabb ja Pirjo Hakkarainen, joka toimi samaan aikaan sekä Perhehoitoliitto ry:n hallituksen että Perhehoitokumppanit Oy:n hallituksen jäsenenä vaikka RAY:n sääntöjen mukaan ei voi olla mahdollista, että RAY:n rahallista tukea saavan yhdistyksen edustaja olisi samaan aikaan jonkun yrityksen hallituksen jäsen.

Yritysmaailmassa tavoitteena on voiton maksimointi ja pyrkimys markkinajohtajuuteen, eikä monopoliaseman saavuttaminen onnistu ilman verkostoja. Yrityksen intressi on yksiselitteinen: saada asiakkaita ja pitää heistä kiinni. Yrityksen unelmana on kunta, joka ulkoistaa sille ongelmansa. Ulkoistamisen seurauksena entisestä kolmentonnin duunarista voidaan brändätä kahdenkymmenen tonnin konsultti. Palveluntarjoaja on ylivertaisessa asemassa yhteistyökuviossa, jos toiselta puolelta löytyy johdateltavissa oleva virkamies.

Perhekuntoutusbisneksen tai vanhemmuudenarviointien laajuudesta ei ole tietoa AVI:lla, THL:llä tai Valviralla. THL:n mukaan avohuollon tukitoimin sijoitettuja lapsia ja nuoria oli yli 4 200 vuonna 2011. Mutta kuinka moni tukitoimen sijoitus nykyään tarkoittaa vanhemmuudenarviointia tai perhekuntoutusta laitoksessa? Kuinka paljon ulkoistettuja vanhemmuudenarviointijaksoja järjestetään Suomessa vuosittain? Mitä kunnat näistä avohuollon tukitoimista maksavat? Millainen on palvelun laatu?

LAPE- hankkeen raportissa(2017, 18-25)- jota myös Pelastakaa Lapset ry:n lastensuojelupalveluiden kehittämispäällikkö Kaisa Tervonen-Arnkil oli tekemässä- myönnetään, että perhetyötä ja perhekuntoutusta tehdään vailla tavoitteita, sisältökriteerejä, konkreettista apua ja perheiden tarpeet ohittaen. Palvelukriteerejä ei ole valtakunnallisella tai edes paikallisella tasolla. Lastensuojelun edunvalvonnan valvomatta jättäneet asiantuntijat eivät edes huomaa kuinka paljon perhehoidon rakenteissa piilee sijoitettujen hyvinvointia ja oikeusturvaa vaarantavia ja väärinkäytökset mahdollistavia käytäntöjä (mm. kirjaus-, korvaus-, kuulemis-, lomapäivä-, odotusaika-, oikeudenkäyttö- ja perheiden valikointi-, valmennus- ja valvontakäytännöt).

Kukaan ei Suomessa tiedä, ketkä kaikki moisia palveluja järjestävät, miten, missä ja miksi. Kukaan Suomessa ei myöskään tiedä ovatko lastensuojelutoimien kohteina oikeat lapset, miksi heidät sijoitettiin, missä olosuhteissa he elävät ja miten lastensuojelun toimet ovat heihin vaikuttaneet (STM, Toimiva lastensuojelu). Lastensuojelun ulkoistamiskehitys, markkinoituminen ja hoiva-alan yksityistyminen ovat olleet niin vauhdikkaita, ettei kukaan ole perillä, mitä perhekuntoutusbisneksessä tapahtuu. Viranomaisten resurssit seurata asiaa ovat olleet niukat.

Niin ikään ei tiedetä, kuinka moni suomalainen ohjataan (joko omasta halustaan tai painostettuna) erilaisille arviointijaksoille. Oikeastaan ainoa asia mikä tiedetään, on se, että avohuollon tukitoimena tehtyjä sijoituksia (kuten perhekuntoutuksia ja vanhemmuudenarviointeja) ei sisällytetä sijaishuollon miljardiluokkaan kohonneisiin menoihin.

 Helsingin Diakonissalaitos, Nuorten Ystävät ry, Pelastakaa Lapset ry ja SOS- lapsikylä ovat olleet yhdessä Merikratos Oy:n kanssa juurruttamassa Suomeen lastensuojelun edunvalvontahanketta, jossa biologinen vanhempi voi menettää puheoikeuden lapsensa asioissa hatarin ja mielivaltaisin perustein.
-Lapselle määrättävät edunvalvojat eivät saa systemaattista koulutusta tehtäväänsä, eikä edunvalvontaa valvo tai koordinoi kukaan. Se on tällä hetkellä liian villi kenttä lapsen oikeusturvan kannalta, sanoo huostaanottoasioiden hallinto-oikeuskäsittelystä 2017 väitellyt oikeustieteen tohtori Virve-Maria Toivonen Talentia- lehdessä.

Vanhempien erottaminen lapsistaan edunvalvojan avulla palvelee myös Pelastakaa Lapset ry:n kolmatta kyseenalaista projektia, nimittäin avointa adoptiota ja pysyvää huostaanottoa. Pysyvä huostaanotto on sinänsä turha projekti, sillä jo nykyisissä huostaanotoissa huostattuja ei palauteta kotiinsa- perheen jälleenyhdistämisvelvoitteen vastaisesti.

Hallintolain esteellisyyssäännöksiä olisi syytä arvioida uudelleen, hallinto-oikeuden professori Olli Mäenpää Helsingin yliopistosta on suosittanut.

Onko lastensuojelussa rakenteellinen motiivi toimia väärin?

Rahatahojen vaikutusta toimeksiantajiensa tekemiin päätöksiin on syytä tarkastella vanhemmuudenarvioinnin harmaalla alueella. Jos vanhemmuutta arvioiva firma päätyisi aivan eri lopputulokseen kuin siltä palvelun tilanneen kunnan sosiaalityöntekijät, satelisiko firmalle jatkossa toimeksiantoja?

Kyseessä eivät ole pikkurahat. Arviointi laitoksessa maksaa satoja euroja vuorokaudessa. Arvioitsija voi lähettää kunnalle kymmenien tuhansien eurojen laskun perheen muutaman kuukauden tutkimusjaksosta. (Lue lisää perhekuntoutuksista juttusarjan III-osasta). Hiljattain Kuopion kaupunki maksoi 50 000 euroa erityislapsiperheen hajottamisesta ja nöyryyttämisestä Sitran rahoittamassa perhekuntoutuksessa.

Kansalaisten koko elämää koskevien päätösten takana olevilla virkamiehillä on mahdollisuus edistää kollegojensa, tuttaviensa, puolueväkensä, uskonsisartensa, järjestöystäviensä tai sukulaistensa perhekotien asemaa.

Joka kolmas sosiaalityöntekijä haaveilee siirtymisestä yhä kasvavalle yksityiselle sektorille, paremmille palkoille. Siksi on aivan luonnollista, että sosiaalityöntekijän motiivina on toimia hyvässä yhteistyössä yksityisen sektorin kanssa.

Tämä on myös yksityisen sektorin etujen mukaista, kun varmistellaan tulevaisuuden toimeksiantoja.

Kuntien, järjestöjen ja yhtiöiden verkostoitumiseen soveltuvat erinomaisesti esimerkiksi laivaristeilyt, jotka lastensuojelupalveluita tuottava taho voi vähentää verotuksessa neuvottelu- tai edustuskuluina.

Malliesimerkki tehokkaasta verkostoitumisesta ja vaikuttamistoiminnasta on toimittaja Aila Paloniemi, Perhehoitoliiton puheenjohtaja, Jyväskylän kaupunginvaltuustossa, sosiaali- ja terveysvaliokunnassa, ulkoasiain- ja valtiovarainvaliokunnassa, tulevaisuusvaliokunnassa, sivistys- ja tiedejaostossa, Ihmisoikeusliitossa ja Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiön valtuuskunnassa ( ITLA) vaikuttava Keskustan kansanedustaja, joka on saanut sijaisvanhempien edunvalvonnalleen runsaasti positiivista julkisuutta ja median ja STEA:n täyden tuen.

Vastuu sijaishuoltoyksiköiden valvonnasta on kunnilla, joihin sijaishuoltoyksiköt tuovat verotuloja. Toimiiko valvonta? Tutkimusten mukaan ei toimi. Niin kauan, kun kaupallisia toimijoita ja niiden suosimia sosiaalityöntekijöitä ei kukaan valvo kunnolla, emme tiedä, millainen vallan vääristymä muhii lastensuojelun ulkoistetuilla markkinoilla.

Kukaan ei esimerkiksi kerro, miten lapsen huostaanoton valmistelussa voi olla mukana sijaishuoltoyksikön edustaja, jonka tehtäviin kuuluu sijaisvanhempien rekrytoiminen.

Tai miten on mahdollista, että erään pojan huostaanottoa vaatineen lausunnon oli allekirjoittanut lääkäri, jolla oli osapäivätoiminen virka ja osakkuus lastensuojelulaitoksessa, jonne poika oli sijoitettuna ja jonne tämän toivottiin huostaanoton myötä jäävän?

Suomessa lastensuojelujärjestöt eivät toimi kansalaisten edunvalvojina suhteessa viranomaisiin vaan viranomaisten ja sijaishuollon edunvalvojina suhteessa kansalaisiin. Tilannetta pahentaa median päättäjien näyttävä verkostoituminen sosiaalibisneksen kanssa.

Kansalaisten oikeusturva vaarantuu niin kauan kun sosiaalityön uutisointi, tiedonmuodostus, tutkimustoiminta, moniammatillinen työskentely, oikeudenkäyttö ja laillisuusvalvonta perustuu tosiseikkaselvittelyn sijaan siihen, mitä sosiaalityön johto ja työntekijät kulloinkin kertovat.

Eläintensuojelututkimuksessa ja -uutisoinnissa pidettäisiin outona, jos toimittajat ja tutkijat tukeutuisivat pääasiassa turkistuottajien ja lihanjalostajien materiaaleihin ja selittäisivät bisnestä uskonnolla. Lastensuojelututkimuksissa ja -uutisoinnissa sijaishuollon edunvalvojien lähteisiin tukeutuminen ja psykoanalyyttinen selittäminen on kuitenkin pikemminkin sääntö kuin poikkeus.

Lastensuojelussa tosiseikkaselvittelyä tai asiakaspalautetta ei kunnioiteta millään tasolla: ei asiakastyössä, päätöksenteossa, tutkimustoiminnassa, uutisoinnissa tai oikeudenkäytössä.

Lastensuojelun laittomuudet mm. turhat ja lainvastaiset huostaanotot eivät ole sosiaalityöntekijöille myönnettävillä lisäresursseilla korjattavia edunvalvonta- tai työtaisteluasioita, jollaiseksi lastensuojelun oikeusturvaongelmia ja väärinkäytöksiä pyritään mediassa kääntämään.

Miksi järjestöjen asiantuntijat, kuntien juristit, poliitikot ja hallinto- oikeuksien tuomarit samoin kuin valtamedian toimittajat haluavat esiintyä mielummin laittomastikin toimivien lastensuojeluammattilaisten edunvalvojina , myötäkärsijöinä ja mielensäpahoittajina kuin sosiaalityön lainalaisuuden ja asiakkaiden oikeusturvan tai viranomaisvallan valvojina?

Lastensuojelun nykyinen kriisi on tuotettu juuri viranomaisten vaatimuksiin suostumalla. Lastensuojeluun liittyvän propagandamaisen tiedottamisen takia lastensuojelun laatukeskustelu on jumittunut maassamme eipäsjuupas-keskusteluksi eikä tavoitteelliseksi työksi lainsäädännön kehittämiseksi, oikeusturvaongelmien poistamiseksi ja lastensuojelun perusteelliseksi uudistamiseksi.

Vain yksi taho kokee tulevansa tehovalvotuksi ja sitten hylätyksi suuren piirin ulkopuolelle: perhe.


Lue myös:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kaltoinkohtelu-sijaishuollossa-jatkuu-kuntien-jarjestojen-ja-rayn-tuella
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhekuntoutus-on-uusi-huosta-automaatti-lastensuojelun-trendit-2018
https://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/yksi-syrjaytetty-nuori-tuottaa-syrjayttajilleen-miljoonan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-v-uushuutolaisuusverkostoissa-piiri-suuri-pyorii
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-ii-lastensuojelujarjestot-bisneksen-syrjassa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/suuri-lastensuojeluhinnasto-yo-lastenkodissa-yhta-kallis-kuin-loistohotellissa-katso-hurjat-hinnat
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sijaishuollon-korruptoitunut-kehitysapu-lopetettava-lapsia-autettava-osana-perhetta
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelussa-eivat-toteudu-yleiset-oikeusperiaatteet
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/takaa-lapsille-koulutus-lopeta-sijaishuollon-rahoitus
https://www.lokakuunliike.com/media-analyysit/kyselee-kyselee-vaan-ei-halua-kuulla
https://www.lokakuunliike.com/media-analyysit/koskaan-ei-tieda-milloin-lapsi-lahtee-sijoitukseen
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tarja-hiltusen-vaitoskirja-sijaishuollon-propagandan-valineena
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/nain-kohtaat-median-kaltoin-kohdeltu-sosiaalityontekija-sirpa-salmivaara-opastaa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/turvapaikanhakijalapsista-tuli-bisnesta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ctm-palkkasi-lastenkoteihinsa-ammattihenkiloston-sijaan-jarjestyksenvalvojia-johtaja-suhmuroi-saatiorahoja-itselleen
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/merikratos-oy-jaaviyksia-laittomuuksia-ammattitaitopuutteita
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-milapro-lapsibisnesryppaan-asiakashankkijana
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/oulun-malli-lastensuojelun-ihmiskauppaa-suoraan-synnytyslaitokselta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/neste-keploteltiin-markkinavoimien-armoille-itsenaisyyden-juhlavuoden-lastensaation-itla-avulla
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/varhainen-huoli-ja-puuttuminen-mielen-sairautta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityon-tutkimus-tarvitsee-huostaanottoa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-perhepalvelut-selkokielella
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakkuus-estaa-avun-saamisen
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointi-on-oikeusturvariski
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-sosiaalinen-ongelma-periytetaan-osa-1
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tajua-mut-huoliliputuksen-huolestuttavia-tuloksia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vaikuttavuussijoittaminenvastuullista-kapitalismia-vai-keisarin-uudet-vaatteet
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talentiaa-ahdistaa-epakohtia-enemman-epakohtien-paljastuminen