"Ylisukupolvisuuden ehkäisyssä tärkeää on varmistaa sekä lasten että vanhempien tuen tarve" THL, Lastensuojelun käsikirja 01.02. 2016
Sosiaalityön keskusteluja samoin kuin ammatinharjoittamista ja päätöksentekoa vaivaa tutkimustiedon puute. Tutkimustietoa ei kerätä, käytetä eikä koeta tarpeelliseksi. Tutkija Elina Pekkarisen mukaan lastensuojelusta puuttuu niin tekninen, praktinen kuin emansipatorinen tiedonintressi ( Pekkarinen, 2011) .
Siitä, miten asioiden tulisi olla ei vielä voi vetää johtopäätöksiä siitä, miten ne todellisuudessa ovat.
Niin Maria Ohisalon perustelematon oletus sosiaalityöntekijöiden lisäyksen tuottamasta avusta köyhille kuin Sonja Perttulan ja Sauli Hyvärisen idealistinen väittämä sosiaalityön oletetusta käytännönläheisestä avusta sotivat sekä tutkimustietoa että asiakkaiden kokemuksia vastaan.
Kumpikaan taho ei perustele kantaansa tutkimusnäytöllä vaan näyttää luottavan hiljaiseen tietoon, jonka ei pitäisi kuulua lainkaan sosiaalityöhön eikä siitä käytäviin keskusteluihin. Tutkijat Kääriäinen ja Kuusisto-Niemi kysyvät aiheellisesti miksi sosiaalityön dokumentoimatonta työtä ja eksplisiittisesti perustelemattomia ratkaisuja puolustellaan ja perustellaan hiljaisella tiedolla ja sen olemassaololla (Janus vol 13(4), 454-455 ).
Usein esitetetty väittämä siitä, että sosiaalityöntekijöitä lisäämällä onnistuttaisiin lisäämään asiakkaiden hyvinvointia tai vähentämään huostaanottoja on osoittautunut harhaksi eikä väitteelle löydy tieteellistä näyttöä.
Sosiaalityön henkilöstö- tai aikaresursseja lisäämällä ei ole osoitettu saavutettavan suoraan lisääntyvää hyvinvointia ja asiakasmäärien vähenemistä. Sosiaalityöntekijöiden määrän lisäämisen ei ole todettu vähentävän- vaan päinvastoin lisäävän perheiden tuen tarpeita (Hanna Heinonen 26.9.2012 LSKL).
Sosiaalityöntekijät tulkitsevat tulosta väittämällä, että he löytävät aitoja tuentarpeita, asiakkaat ja byrokratian vastustajat puolestaan, että sosiaalityöntekijät keksivät tuentarpeita oikeuttaakseen virkansa ja lisäresurssivaateensa.
Sosiaalityöntekijöiden lisäykseen liittyvä perheiden asiakkuuksien ja tuentarpeiden kasvu johtuu luultavasti sosiaalityön viranomaislähtöisestä ja häiriöorientoituneesta työotteesta.
Avohuollon tukitoimet eivät vastaa perheiden tarpeita ja niitä käytetään ongelmien ennaltaehkäisyn sijaan korjaavien toimien esim. huostaanottojen oikeuttamiseen- ei estämiseen. Tutkimusprofessori Matti Rimpelän mukaan sosiaalityöntekijöiden omaksuman häiriöorientaation myötä lapsi muuttui yhteisönsä jäsenestä ongelmapalvelujen asiakkaaksi. Ongelmien ytimeen ei kuitenkaan puututtu. Perheiden tukeminen jäi sivuun. Vanhemmat nähtiin ongelmien syinä eikä yhteistyökumppaneina.
Suomalaisilla sosiaalityöntekijöillä on tutkitusti skandinavian kovimmat asenteet köyhyyttä kohtaan, jota he pitävät itseaiheutettuna Viimeaikaiset sosiaalityön tutkimukset raportoivat yhdenmukaisesti paitsi asiakkaiden osallisuuden katoamisesta myös jatkuvista laillisuusongelmista sosiaalityössä.
Eduskunnan oikeusasiamies Petri Jääskeläinen on nimennyt voimassaolevia lakeja kunnioittamattoman lastensuojelun itsessään yhdeksi vakavimmista oikeusturvaongelmista Suomessa. Suomi on saanut EIT:ltä lukuisia tuomioita ihmisoikeusrikkomuksista juuri lastensuojeluasioisssa. Matti Rimpelän mukaan lapsibisnestä ei valvo kukaan eikä kukaan tiedä minkälaisia tuloksia ja vaikutuksia lasten sijoittamisella on. Alalta puuttuvat tutkimustiedon ja valvonnan lisäksi kattava tilastointi, työntekijöiden vastuu- ja korvausvelvoitteet, toimiva koordinaatio ja johto ja asiakkaiden oikeusturva: puolueeton tutkinta ja oikeudenmukainen oikeudenkäynti riippumattomassa tuomioistuimessa.
Asiakkaita ei kuulla eikä tueta
VTV on todennut tarkastuksessaan, ettei perheitä tueta kokonaisvaltaisesti missään lastensuojelun vaiheessa.
Kai Alhasen tutkimusaineiston ( 2014) "lapset, vanhemmat ja heidän läheisensä eivät läheskään aina saaneet tarvitsemaansa apua, ja monessa yhteydessä heitä kohdeltiin väheksyen ja heidän yksityisyyteensä puututtiin tarpeettoman voimallisin keinoin". Alhasen mukaan sosiaaliviranomaisten harjoittamaa suojeluvaltaa uhkaa yhtäältä tehottomuus ja toisaalta taas liukuminen kohti mielivaltaisuutta (2014, 69).
Sinikka Mönkkönen osoitti väitöskirjassaan, että dialogista vuorovaikutusta kuvaavaa puhetapaa ei näkynyt sosiaalialan asiakastyön tarinoissa, tutkijan kenttätyön havainnoissa sen enempää kuin sosiaali- ja terveysalan työryhmissä tai julkisessa keskustelussa (2002, 85).
Anitta Jokisen tutkimissa Helsingin lastensuojelun avohuollon asiakassuunnitelmissa asiakkaiden osallisuuden kokemukset eivät vastanneet virallista osallisuuden normia. Vanhempien kokemus oli, etteivät he ole asiakirjoissa subjekteja vaan objekteja, joilla ei ole mahdollisuutta määritellä, mitä asiakirjoihin kirjoitetaan ( 2014, 73-74). Jokisen mukaan asianmukaisen tuen takaamisen ja laadunvalvonnan välineeksi tarkoitettua asiakassuunnitelmaa käytetään sosiaalityön toimenpiteiden oikeuttamiseen.
Ritva Poikela tarkasteli tutkimuksessaan asiakassuunnitelman ja asiakastyön käytännön välistä suhdetta ja sai tutkimustuloksen, jonka mukaan suunnitelman tavoitteet asetettiin tarjolla olevan palveluvalikon mukaan, ei asiakkaan tarpeen kautta. Kaikissa tapauksissa perheen oma tarve ohitettiin tai sitä ei edes havaittu, jollei ollut olemassa palvelua, joka olisi vastannut tarpeeseen. Työntekijät määrittelivät, jopa perheelle kertomatta, omia tavoitteita työllensä. Hyvistä aikomuksista huolimatta palveluiden toteuttaminen ei tuottanut toivottua helpotusta perhe-elämään. Näennäisestä asiakaskeskeisyydestä huolimatta työ oli viranomaiskeskeistä.
HuosTa tutkimuksen ( 2015) mukaan lähes 70% lapsista ja nuorista ei saanut pyytämäänsä palvelua. Tutkimustieto osoittaa , että lapsen edun kulmakivi; lasten kuuleminen ei toteudu lastensuojelu- tai sijaishuoltoprosessien missään vaiheessa (Oranen 2008; Heinonen 2011; Pajulammi 2014; Tolonen 2015). Sonja Vanhasen tutkimuksessa ’Kuka auttaisi meidän perhettä? vanhemmille ei kerrottu riittävästi huostaanoton purun ehdoista, saatavilla olevista tukimuodoista eikä edes perheen jälleenyhdistämisvelvoitteesta.
Aila- Puustinen- Korhosen ja Tarja Pösön Toteutuuko lapsen oikeus pysyviin kasvuolosuhteisiin- tutkimus ( 2010) kiinnitti huomiota lastensuojelun osaamisen, tiedontuotannon, palvelutarjonnan, laadunvarmistuksen ja valvonnan puutteisiin. Tutkijoiden mukaan lastensuojelussa tarvittavat, lasta ja perhettä tukevat toimenpiteet ovat satunnaisesti, vääräaikaisesti tai epätarkoituksenmukaisesti saatavilla ja sijoituspaikan valinta voi perustua enemmän sattumaan kuin lapsen tarpeisiin.
Johanna Hiitolan väitöskirja totesi, että huostaanottopäätöksiä määritteli usein lasten kaltoinkohtelun sijaan sosiaalityöntekijöiden käsitys perheiden kunnollisuudesta esim. koulutus, varallisuus ja etninen tausta ( Hiitola, 2015) .
Tarja Hiltusen väitöskirjassa väkivaltaa kokeneet äidit eivät saaneet apua palvelujärjestelmästä ennen, aikana tai jälkeen huostaanoton. Juuri kenelläkään Hiltusen haastattelemista äideistä ei ollut luottamusta tai toimivaa kontaktia sosiaalityöntekijöihin. Jotkut äidit pelkäsivät pyytää apua (Hiltunen, 2015 , 140 ).
Huddersfieldin yliopiston sosiaalityön professori Brigid Featherstonen mukaan markkinaperustainen neo-liberalismi, seulauskulttuuri ja riskiregiimiin perustuva lastensuojelun malli ovat puristaneet pois humaanin sosiaalityön mahdollisuudet. Sosiaalityössä on tullut tavaksi auttamisen sijaan syyttää ja vastuuttaa köyhiä ja sairaita asiakkaita omasta kohtalostaan ( 2015).
Sheffieldin sosiaalityön professori Kate Morris paheksuu, että köyhistä perheistä puhutaan sosiaalityössä luonnonkatastrofeina ja "riskiperheinä", joista lapset tulee pelastaa ja kehottaa tunnistamaan ja nimeämään haavoittuvuuksia ilman, että niitä käännetään riskien osoittimiksi. Perheisiin kohdistuvat lisääntyvät lastensuojelulliset tutkimukset ovat usein perusteettomia , turhia ja tuottavat riskileimoja ( 2015).
Psykoanalyyttisen orientaation myötä sosiaalityöntekijän tarinallistettu huoli on korvannut asiakkaan todetun tarpeen
Suomalainen perhekasvatus ja niin ensi- ja turvakoti- kuin perheneuvola- instituutio saa vielä vuonna 2016 perustua psykodynaamiselle l. psykoanalyyttiselle perhekäsitykselle ( mm. Yesilova, 2009) vaikka psykoanalyysi perustuu virheelliseen biologiseen tietopohjaan, on mahdotonta testata ja on kumottu niiltä osin kuin sitä voi testata (Hamilo, 2007, 84).
Psykoanalyyttinen orientaatio on johtanut puoskarointiin, jossa asiakkaiden salattujen menneisyyden häiriöiden ja traumojen etsintä on korvannut oikea-aikaisen auttamisen ja sosiaalityöntekijöiden tarinallistettu huoli asiakkaiden todetun tarpeen (Ikonen, 2013).
AVI:n ja VALVIRA:n mukaan psykiatrista hoitoa tarvitsevia lapsia sysätään lainvastaisesti lastensuojeluun ja huostaanoton perusteluna käytetään lainvastaisesti jopa pelkkää psykiatrisen hoidontarpeen arviointia.
Lastensuojelun moniammatillisessa yhteistyössä virkailijoiden mutu-diagnooseja asiakkaista käytetään virkailjoiden keskinäisen yhteisöllisyyden rakentamiseen vaikka pelkkä mt- epäily estää usein myös asiakkaan somaattisten vaivojen hoidon terveydenhuollossa. "Kenties huoliluokittelu tarjoaa jonkinlaista yhteisöllistä liimaa; kukaties koetaan yhteisyyttä, kun päästään tekemään ja jakamaan "amatööridiagnooseja" huolikäsitteitä kääntäen, tutkijat Tom Arnkil ja Kai Alhanen arvioivat."
Mielenterveyden Keskusliitto ry on antanut julkilausuman, jossa se toteaa lastensuojeluviranomaisten vetoavan herkästi vanhemman mielenterveysongelmiin keskeisenä syynä päättäessään lapsen huostaanotosta (10.3.2012.) Lastensuojeluviranomaisilla ei kuitenkaan ole yleensä tarkkaa tietoa mielenterveysongelman laadusta, vaan perusoletus näyttää olevan että aiempi tai nykyinen mielenterveysongelma leimaa vanhemman vajavaiseksi huolehtimaan lapsesta. Liitto toteaa, että viranomaisilla on huonosti tietoa sairauden tosiasiallisesta vaikutuksesta ihmisen kykyyn toimia vanhempana.
Mielenterveyden Keskusliiton (MTKL) mukaan sosiaaliviranomaisen hätiköity, aiheeton sijoitus- tai huostaanottopäätös aiheuttaa peruuttamattoman vahingon asuntonsa ja tukensa menettävälle köyhälle ja yksinhuoltajalle, vaikka päätös muuttuisi huoltajan todellisen terveydentilan ja huoltajana toimimisen kyvyn selvittyä esimerkiksi lääkärinlausunnon perusteella.
Katarina Finnilä-Tuohimaan (2009) väitöskirja totesi vakavia puutteita seksuaalista väkivaltaa tutkivien ammattilaisten ammattitaidossa ja asenteissa. Suurin osa ei käyttänyt eikä seurannut tieteellistä tutkimusta ja jopa 40% uskoi todistetusti kelvottomiin työmenetelmiin seksuaalisen väkivallan epäilyä selvitettäessä.
Valtaosa LSKL:n kyselyyn vastanneista vanhemmista kertoi, että heille ei ole tarjottu minkäänlaista tukea tai he olivat joutuneet sitä etsimään aktiivisesti itse. Lasten kotiin palaamista estivät vanhempien mukaan myös viranomaismielivalta, työntekijöiden negatiivinen asenne ja suuri vaihtuvuus sekä biologisten vanhempien vanhemmuuden mitätöinti.
Sosiaalityöntekijät keskittyvät oikea-aikaisen auttamisen sijaan asiakkaiden epäilyyn, häiriöiden paljastamiseen ja sijaishuollon edunvalvontaan
Voimauttavan valokuvan työmenetelmän kehittänyt taide- ja sosiaalikasvattaja Miina Savolainen on arvostellut lastensuojelua perustehtävänsä hukkaamisesta ja vääristyneestä ammatillisuusihanteesta. Hänen mukaansa tehty työ, aika ja raha menee hukkaan ja niin asiakkaat kuin työntekijät uupuvat kun työntekijät pinnistelevät pysyäkseen ammattiroolissa, jonka ydin on hallinta, yhteisen ihmisyyden kieltäminen ja epäluulo; ”minua ei vedätetä”. Savolaisen mukaan auttamisjärjestelmämme itse kärsii kiintymyssuhteen häiriöstä; se jättää hallintapyrkimyksissään ja raiskaavassa tunkeilevaisuudessaan avunpyytäjät vaille apua, kunnioitusta ja turvaa. (Savolainen, 15.3.2016).
Lastensuojelun ”tukitoimien” lopputulos on perheiden voimaantumisen ja kotiuttamisen sijaan liian usein perheiden leimaaminen, syrjäyttäminen ja/ tai lapsen huostaanotto, joka tehdään usein lasta ja perhettä kuulematta, lapsen tarpeita, läheissuhteita tai kulttuuritaustaa huomioimatta lapsen etua ja tarpeita vastaamattomaan ja pysyvyyttä tarjoamattomaan laitoshoitoon liian kauaksi kotoa (Hiitola 2009; Pösö& Puustinen- Korhonen 2010; LSKL 2011;VTV 2012; LSKL 2013).
Suomalainen ja ruotsalainen ( SOU 2009; SOU 2011) sijaishuoltoselvitys tuotti samanlaista järkyttävää tietoa kuin Norjassa, Tanskassa, Walesissa , Irlannissa ja Australiassa tehdyt selvitykset. Sijoitetut lapset olivat joutuneet paljon pahemman laiminlyönnin kohteeksi sijaishuollossa kuin mitä olivat ne olosuhteet, joista heidät oli huostaanotettu.
Oikeusasiamiehen mukaan sosiaalityöntekijät eivät edes huomaa saati raportoi puutteita sijaishuollon kumppaneissaan (Tarkastuspöytäkirja dnro 1001/3/12). Sosiaalityöntekijöillä ”naksahtelee” vain biologisten perheiden seurassa. Sijaishuollon kumppanit eivät huolestuta sosiaalityöntekijöitä silloinkaan, kun lapsen kaltoinkohtelusta löytyy pitävä näyttö eikä perhekodeilta viedä lupia edes tapauksissa, joissa pitäjä on tuomittu lapsiin kohdistuvasta väkivallasta.
Suuri osa sosiaalityöntekijöistä ei oikeusasiamiehen huomautuksista huolimatta tunnu myöskään uskovan, ettei lapselle ja tämän vanhemmille voi määrätä tapaamisrajoituksia vain sijaishuoltopaikkaan kiinnittymisen tueksi (apulaisoikeusasiamies, 2833/3/13*).
Lastensuojeluun ja sijaishuoltoon tullessaan lapsella onkin yhä useammin edessään- ei takanaan- epävakaita riskiolosuhteita ja traumatisoivia kokemuksia, joiden hoitamiseen tarvitaan niin vanhempia, juristia, terapeuttia, toimittajaa kuin Aulikki Kananojan paheksumia kansalaisaktivisteja.
Sosiaalityön asiakkaat kärsivät usein köyhyydestä ja siihen liitetyistä negatiivisista stereotypioista. Mika Niikko kirjoittaa mielipidepalstalla (HS 19.10.) pitävänsä ruoka-avun suoraa tukemista käytännönläheisempänä avustuksena kuin sosiaalityöntekijöiden palkkaaminen, koska ”puhe ei lievitä nälkää”.
Niikko on oikeassa. Sosiaalityön huolipuhe jopa aiheuttaa asiakkaille nälkää syrjäyttävillä leimoilla , fabrikoiduilla kirjauksilla ja köyhien ja erilaisten perheiden hajottamiseen pyrkivillä käytännöillä. Köyhyyttä ja köyhien perheiden ongelmia ei voi lievittää lainkaan orwellilaisella uusiokielellä, sijaishuollon edunvalvonnalla tai lisää köyhien elämäntapavalvojia palkkaamalla.
Rationaalinen asunto-, koulutus-, sosiaali-, työllisyys- ja talouspolitiikka sen sijaan olisi ratkaisu. Työhön kannustava perustulomalli yhdistettynä toimiviin peruspalveluihin, ongelmien ennaltaehkäisyyn, perheiden tukemiseen, turhan byrokratian ja sääntelyn purkamiseen, työn uudelleenjakoon ja verotuksen uudelleen kohdentamiseen purisi köyhyyteen, jos poliittista tahtoa ongelman ratkaisemiseksi löytyisi.
Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sosiaalityon-sairastunut-ammatillisuusihanne
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityon-tutkimus-tarvitsee-huostaanottoa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vihapuhe-sosiaalityossa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/banaali-paha-piiloutuu-byrokratiaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/alkaa-jattako-lastensuojelun-arviointia-ja-kehittamista-sosiaalityontekijoille
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talentiaa-ahdistaa-epakohtia-enemman-epakohtien-paljastuminen
http://www.lokakuunliike.com/tiina-liljebergin-blogi/moniongelmaisia-perheita-vai-ongelmiin-keskittyvia-viranomaisia
http://www.lokakuunliike.com/leeni-ikosen-blogi/kaikenlaista-tietoa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-lapsille-haitallisia-uskomushoitoja-rahoitetaan-verovaroin
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelun-puhtauskultti
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/oulun-lastensuojelu-viimein-tutkintaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-2-fabrikoitu-lastensuojelulausunto
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sosiaalityonpsykiatrian-palvelujarjestelmia-ei-tehty-asiakkaille-vaan-mm-keskiluokkaisten-rouvien-paistattelupaikaksi
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelun-tyomenetelmat-osa-1-avohuollon-olemattomat-tukitoimet
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tutkimusmenetelmat-osa-1-rorschach
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tutkimusmenetelmat-osa-2-mim
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tutkimusmenetelmat-osa-3-lapsilahtoiset-valineet-vuorovaikutuksen-vahvistamiseksi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tutkimusmenetelmat-osa-4-haastattelu
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-uskoo-yha-psykoanalyysiin-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-uskoo-yha-psykoanalyysiin-osa-2
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-moniammatillinen-yhteistyo-havittaa-niin-vuorovaikutuksen-kuin-vastuun
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointivimma-salaseulontoja-puutteellisilla-menetelmilla
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arvovalta-ja-huoltoriidat-maksavat-miljoonia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/haluaako-sosiaalityo-rakentaa-vai-purkaa-hakkeja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/salassapitovelvoite-ei-esta-sosiaalityontekijan-nakokulmaa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityon-koulutus-tuottaa-ja-yllapitaa-lastensuojelun-ongelmia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityo-karsii-munchhausenin-oireyhtymasta
http://www.lokakuunliike.com/maria-syvaumllaumln-blogi/10-muutosehdotusta-kohti-parempaa-perheidensuojelua