Keroputaan malli pähkinänkuoressa: 1) välitön apu kriisissä, 2) sosiaalisen verkoston näkökulma hoitoratkaisuissa, 3) joustavuus ja liikkuvuus, 4) työntekijöiden vastuullisuus, 5) työn psykologisen jatkuvuuden turvaaminen, 6) epävarmuuden sietäminen ja 7) dialogisuus keskustelun muotona.
Torniossa on puhelinnumero, johon saa soittaa milloin vain. Siihen vastaa hoitaja, joka ei koskaan sano, että soititte väärään aikaan. Hoitaja kuuntelee, mitä asiaa soittajalla on. Numero on Keroputaan sairaalan päivystävän sairaanhoitajan.
– Se millä lailla teemme tätä työtä, näkyy myös jollain tapaa meidän henkilökohtaisessa elämässämme. Tämä on enemmän ajattelutapa tai maailmankatsomus kuin joku malli, jota me toteutamme, Keroputaan sairaalan vastaava psykologi Markku Sutela toteaa.
Keroputaalla kynnys ottaa yhteyttä on haluttu pitää matalana. "Minkäänlaista lähetettä ei tarvita, vaan puhelinsoitto riittää. Puhelin on päällä ympäri vuorokauden, ja siihen vastaa aina koulutettu hoitotyöntekijä.
– Koskaan ei sanota ihmiselle, että nyt soitit väärään paikkaan. Ensimmäisestä puhelusta eteenpäin meidän tehtävämme on selvittää, millaista apua ihminen tarvitsee, Sutela korostaa.
– Yksi tärkeimmistä perusperiaatteistamme onkin se, että mitä nopeammin ja mitä varhaisemmassa vaiheessa pääsemme puhumaan ja ratkomaan ongelmia yhdessä ihmisten kanssa, sitä paremmat ovat tulokset ja sitä nopeammin tulee toipumista.
Vastaavan psykologin mukaan työn toinen perusperiaate on liikkuvuus ja joustavuus. Keroputaan työntekijät ovat valmiita lähtemään liikkeelle ja tapaamaan ihmisiä heidän omassa ympäristössään: kodeissa, kouluissa tai vaikkapa kahviloissa – siellä, missä ihmisille tuntuu hyvältä tavata.
– On myös oleellista ottaa ongelmissa olevalle ihmiselle tärkeät ihmiset mukaan niin pian kuin mahdollista. Ei niin, että etsisimme, kenestä ihmisen vaikeudet johtuvat, vaan ajattelemme, että lähipiiri on korvaamaton voimavara ja yhteistyökumppani. He tuntevat oman elämänsä ja sen ongelmissa olevan potilaan elämän aivan eri tavalla, kuin me voimme koskaan tuntea, Sutela korostaa.
Ei paketti, vaan prosessi
Keroputaan sairaalan toimintatavat ovat herättäneet laajasti kiinnostusta niin Suomen rajojen sisä- kuin ulkopuolellakin. Vierailijoita muista psykiatrisista sairaaloista käy lähes jatkuvana virtana.
– Kokonaisuuden siirron muualle tekee ongelmalliseksi kuitenkin se, ettei kyseessä ole paketti, vaan prosessi. Kaikki tämä on alkanut kehittyä jo 1980-luvulla ja kehittyy edelleen, on rakentunut tähän ympäristöön ja näihin olosuhteisiin. Mutta nämä perusperiaatteet ovat kyllä mielestäni omaksuttavissa minne tahansa, Markku Sutela pohtii.
Keroputaalla lähestytään samalla lähestymistavalla kaikkia ongelmia:
– Lähdemme liikkeelle samalta pohjalta, olipa kyseessä sitten masennus tai psykoottinen oireilu tai tämmöiset elämisen ongelmat kuten akuutit kriisit elämässä, joihin ei välttämättä liity mitään psykiatrista oireilua. Lähtökohtamme on suunnitella yhdessä tarpeenmukainen hoito ihmiselle hänen ainutlaatuiseen ongelmaansa.
Kaikki ne hoitomuodot, mitä muissakin psykiatrisissa sairaaloissa on, löytyvät Sutelan mukaan myös Keroputaalta.
– Pyrimme kuitenkin siihen, etteivät mitkään hoitomuodot tulisi ulkoapäin pudotettuna ihmiselle, vaan ne tulisivat yhdessä harkiten. Mietimme, mikä niissä on hyväksi, millaisia tuloksia niillä toivotaan olevan ja mitä ihminen itse ajattelee niistä jutuista.
Asiat pyritään myös pitämään auki niin pitkään kuin se on mahdollista:
– Niin kauan, että ymmärrämme jollain lailla yhdessä sitä, mistä asiassa on kaikkien kannalta kysymys, Markku Sutela korostaa.
Keskustelua ihmisten kanssa
– Olemme tavallaan kaikupintana potilaalle. Kun kuulen potilaan tai hänen perheensä kertovan omasta elämästään, puhumme aina yhdessä, millaisia ajatuksia tai kokemuksia se minussa ja työparissani herättää. Luulen, että se on se juttu, joka on ehkä vaikea aloittaa ja joka vaatii paljon rohkeutta itseltä ja tukea työkavereilta. Että minä lähden puhumaan paitsi psykologina, myös Markkuna, isänä, aviomiehenä, vanhempieni poikana ja veljenä, Sutela pohdiskelee.
Keroputaalla keskustellaan tietyllä tavalla, tietyistä asioista ja tietyissä ympäristöissä.
– Me keskustelemme ihmisten kanssa, paino sanalla kanssa. Ei niin, että me puhumme ihmisille, vaan me puhumme ihmisten kanssa, yhdessä. Se on ainakin minulle tosi tärkeä juttu omassa työssäni ja omassa olemisessani täällä, Markku Sutela toteaa".
Dialogin uranuurtaja professori Jaakko Seikkula on ollut kehittämässä avointen dialogien l. Keroputaan hoitomallia." Kun hoitokokouksiin kutsuttiin perheet mukaan, he olivat aktiivisia ja kaikki oli avointa ja läpinäkyvää, mutta henkilökunnan ajattelutapa oli edelleen vanha: terapeutti muuttaa perhettä. Kun läheiset eivät suostuneet tyytymään vastaanottajan rooliin, seurasi tragikoomisia hoidollisia tilanteita, jotka Seikkula rinnastaa Bahtinin Dostojevski-analyysiin: romaanihahmot tietävät toisistaan enemmän kuin kirjailija itse.
Seikkula huomasi, että ”me emme voineet kontrolloida hoitoprosessia suunnitelmillamme ja päätöksillämme, meidän oli pyrittävä dialogiin. Tämä havainto oli tuskallinen, koska se merkitsi myös hoitajien kontrollin tunteen menettämistä".
Seikkula pitääkin hoitomallin toteutumisen edellytyksenä koko henkilökunnan hyvää ammattitaitoa.
Positiivinen muutos alkaa tapahtua usein, kun työntekijät alkavat muuttua eikä välttämättä siitä, että potilaat seuraavat henkilökunnan tekemää hoitosuunnitelmaa.
Seikkulan mukaan erilaiset pinttymät ovat vallankäytön tapoja. Tyypillisiä ovat esimerkiksi asenteet: ”näin on aina tehty” tai ”kyllä me tiedetään, miten pitää tehdä” tai ”ei tietenkään voi tehdä niin”. Näissä tilanteissa tarvitaan uskallusta kysyä, miten niin ei voi.
-Dialogi voi avata myös vaihtoehtoja organisoida ja tehdä työ uudella tavalla. Dialogissa tulee käyttöön paljon sellaisia voimavaroja, joita aiemmin ei ole löydetty: luovia, inspiroivia ja reflektiivisiä voimavaroja. Mitä enemmän ollaan päämääräsuuntautuneita, sitä kapeampaa on tarkkaavaisuus, fokus ja kuuntelu. Dialogisissa kohtaamisissa löytyy luovia mahdollisuuksia. Dialogin myötä voi lisääntyä kunnioitus erilaisia elämässä olemisen tapoja kohtaan.
Keroputaan mallista apua lastensuojeluun?
Nykyinen lastensuojelu on irvikuva Keroputaan mallista. Huddersfieldin yliopiston sosiaalityön professori Brigid Featherstonen mukaan sosiaalityöstä on tullut kirjaimellisesti epähumaania. Featherstone väittää, että markkinaperustainen neo-liberalismi, seulauskulttuuri ja riskiregiimiin perustuva lastensuojelun malli ovat puristaneet pois humaanin sosiaalityön mahdollisuudet.
Myös professori Kate Morris arvostelee sitä, että lastensuojelu kohdistaa resurssien sijaan köyhiin ja erilaisiin perheisiin turhia riskiseulauksia ja -tutkimuksia. Morris arvostelee sosiaalityöntekijöiden tapaa kerrata ongelmia, rikkoa perheitä, tehdä liittoutumia ja osittaisia sitoumuksia ja syyllistää perheitä suunnitelmiensa epäonnistuneesta toimeenpanosta. Hän pohtii toimivatko sosiaalityöntekijät hyvistä aikomuksistaan huolimatta muutosten estäjinä kyvyttömyydessään irroittautua käsityksistään ja toimintamalleistaan ja aloittaa puhtaalta pöydältä.
Suomalaiseen sosiaalipalvelujärjestelmään on iskostunut amerikkalainen tosi- tv-sarjojen ja huumesodan riskiajattelu ja asiakastyötä hallitsee riskiregiimi (riski- ja huolipuhe ja varhainen puuttuminen). Sosiaalihuollon ”kehittäjät” ponnistelevat saadakseen asiakkaiden jokaisen ohimenneen ongelman ja virheen rekisteröidyksi ja ”sosiaalirikosrekistereistä”- toisin kuin varsinaisista rikosrekistereistä- ikuisia. Moniammatillista yhteistyötä ei tehdä aina asiakkaan auttamiseksi vaan oman edun, vallan ja reviirin varmistamiseksi. Ammatillisuuden nimissä haetaan ja korostetaan etäisyyttä asiakkaisiin. Yhteistä ihmisyyttä ei tunnusteta eikä jaeta. Koulutusten ansiosta vanhempia ja lapsia ei kyetä näkemään palveluun, oikeusturvaan tai asialliseen kohteluun oikeutettuina kansalaisina ja ihmisinä vaan epäiltävinä vaaratekijöinä ja riskeinä, joista on lupa tehdä huoliluokituksia, riskiarvioita, diagnooseja ja rikosepäilyjä hatarin ja laittomin perustein. Huono- osaisia asiakkaita syrjäytetään hartiavoimin.
Sosiaalityön asiantuntijat haluavat puhua vain toisille asiantuntijoille- asiakkuuksien välityksellä. Päätökset ja selvitykset tehdään omien asiantuntijoiden näkemyksiin turvauten- usein lapsia ja vanhempia tapaamatta. Poislähettämisen kulttuuriin nojaavassa lastensuojelussa avohuollon tukitoimet tuottavat huostaanottoja ja työaika kuluu sijaishuollon kanssa työskennellessä. Asiakasosallisuus ja -lähtöisyys samoin kuin dialogisuus typistyy sanahelinäksi, jota ei aiotakaan toteuttaa. Avuksi kutsuttu toiminta tarkoittaa elävien yhteyksien katkaisua; asiakkaiden suhteiden, verkostojen ja voimavarojen tuhoamista ja asiakkaiden arviointeja ja siirtelyä laitoksesta toiseen.
Lastensuojelussa asiakas jääkin usein (HuosTa- tutkimuksen mukaan 70% ei saa tarvitsemaansa palvelua) vaille tarvitsemaansa apua ja hänen ongelmansa pahenee.
Asennemuutos ei maksa mitään
Tarvitaanko Keroputaan mallin omaksumiseen lastensuojeluun dosentti Rimpelän suosittelema vallankumous ja vanhojen järjestelmien räjäyttäminen vai riittäisikö pelkkä asennemuutos?
Psykiatrian erikoislääkäri, kouluttaja Ben Furman antaa joitakin vastauksia haastateltuaan kansainvälisesti tunnettua sosiaalityöntekijää Andrew Turnelia, joka on toinen Signs of safety -mallin kehittäjistä. Menetelmän tavoitteena on saada nykyisen virkamieslähtöisen lastensuojelutyön keskiöön perhe, lapsi sekä aito vuorovaikutus.
Signs of safety -menetelmässä käytetään joitakin ratkaisukeskeisen terapian ideoita, kuten neljää avainkysymystä: "Mikä on huolenaihe? Mitkä asiat toimivat hyvin? Mitkä vaativat muutosta? Missä mennään nyt asteikolla 0–10?"
Mallin toivotaan tuovan selkeyttä siihen, mistä viranomaiset ovat huolissaan, sekä konkreettiset vaatimukset, mitä pitää kotona tapahtua, jotta lapsen voidaan katsoa olevan turvassa. Tämä olisi tärkeää toteuttaa myös Suomessa, jossa vanhemmille ei usein kerrota viranomaisten huolenaihetta, huostaanoton syytä tai sitä, mitä heidän pitäisi tehdä, jotta lapset voisivat tulla kotiin.
Miten vanhemmat ylipäänsä voisivat "kuntoutua" ongelmista, joita sosiaaliviranomaiset ovat salaa määritelleet heillä olevan, mutta joita he itse tai kukaan muu ei ole havainnut?
Andrew mainitsee neljä asiaa lastensuojelun tulosten ja vuorovaikutuksen parantamiseksi:
1) Työntekijän rehellisyys
2) ja kyky kuulla asiakasta,
3) sekä asiakkaan mahdollisuus vaikuttaa päätöksen tekoon
4) ja saada selkeä kuva muutosvaatimuksista.
Myös MTKL:n MDFT( Multidimensional Family Therapy) toimii täsmälleen päinvastoin kuin nykyinen lastensuojelun moniammatillinen työskentelymalli, jossa lasta seulotaan moniammatillisen auttaja-armeijan voimin eri toimistoissa huostaanottoperusteen löytämiseksi ja vanhemmat jätetään ilman apua.
MDFT-mallissa lasta hoidetaan omassa kodissaan osana perhettään ja koko perhettä hoidetaan yhdessä yhden ainoan työntekijän voimin.
Yhteisen ihmisyyden tunnistamisen ja jakamisen kautta tullutta empatiaa, dialogia, avoimuutta tai vastuullisuutta ei aina tarvitse akateemistaa, menetelmällistää tai tuotteistaa. Kunnioittava asenne avunpyytäjää kohtaan ja rohkeus ajatella ja toimia toisin on jo hyvä alku.
Perheiden syrjäyttäminen tulee kalliiksi
Kehitysyhteistyössäkin tulokselliseksi havaitun periatteen; lasten auttamisen osana perhettään ja luonnollista lähiyhteisöään soisi viimein leviävän lastensuojeluunkin.
Muutos ei tule tapahtumaan ilman kansalaisten painostusta – ja lastensuojelun päättömyyksillä rahastavien viranhaltijoiden, järjestöjen ja yritysten vastustusta.
Lastensuojelu, samoin kuin kehitysyhteistyö, on myös ennalta ehkäisevää turvallisuuspolitiikkaa.
Lapset ja perheet eivät voi odottaa apua loputtomiin. Heitteille jättäminen ei ole ilmaista. Jollei makseta tänään, niin tulevaisuudessa aivan varmasti. Korkojen kanssa.
http://www.finfamiep.fi/uploads/avoin%20dialogi%20omaiset%20seinäjoki20032014.pdf
Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/dialogisuus-lastensuojelun-laatusuositusprosessissa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/haluaako-sosiaalityo-rakentaa-vai-purkaa-hakkeja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lapsi-ja-perhepalvelujen-muutosohjelma-ei-puutu-ydinongelmaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tue-lapsia-ja-perheita-ala-lapsibisnesta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-uskoo-yha-psykoanalyysiin-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-uskoo-yha-psykoanalyysiin-osa-2
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/yksi-syrjaytetty-nuori-tuottaa-syrjayttajilleen-miljoonan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-ii-lastensuojelujarjestot-bisneksen-syrjassa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tutkimusmenetelmat-osa-1-rorschach
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tutkimusmenetelmat-osa-2-mim
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tutkimusmenetelmat-osa-3-lapsilahtoiset-valineet-vuorovaikutuksen-vahvistamiseksi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tutkimusmenetelmat-osa-4-haastattelu
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/banaali-paha-piiloutuu-byrokratiaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-2-fabrikoitu-lastensuojelulausunto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-3-fabrikoitu-rikosilmoitus
http://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/perhekuntoutuksen-lyhyt-oppimaara
http://www.lokakuunliike.com/henri-auteron-blogi/sentican-huostaporvarit-ja-veroparatiisityypit
Torniossa on puhelinnumero, johon saa soittaa milloin vain. Siihen vastaa hoitaja, joka ei koskaan sano, että soititte väärään aikaan. Hoitaja kuuntelee, mitä asiaa soittajalla on. Numero on Keroputaan sairaalan päivystävän sairaanhoitajan.
– Se millä lailla teemme tätä työtä, näkyy myös jollain tapaa meidän henkilökohtaisessa elämässämme. Tämä on enemmän ajattelutapa tai maailmankatsomus kuin joku malli, jota me toteutamme, Keroputaan sairaalan vastaava psykologi Markku Sutela toteaa.
Keroputaalla kynnys ottaa yhteyttä on haluttu pitää matalana. "Minkäänlaista lähetettä ei tarvita, vaan puhelinsoitto riittää. Puhelin on päällä ympäri vuorokauden, ja siihen vastaa aina koulutettu hoitotyöntekijä.
– Koskaan ei sanota ihmiselle, että nyt soitit väärään paikkaan. Ensimmäisestä puhelusta eteenpäin meidän tehtävämme on selvittää, millaista apua ihminen tarvitsee, Sutela korostaa.
– Yksi tärkeimmistä perusperiaatteistamme onkin se, että mitä nopeammin ja mitä varhaisemmassa vaiheessa pääsemme puhumaan ja ratkomaan ongelmia yhdessä ihmisten kanssa, sitä paremmat ovat tulokset ja sitä nopeammin tulee toipumista.
Vastaavan psykologin mukaan työn toinen perusperiaate on liikkuvuus ja joustavuus. Keroputaan työntekijät ovat valmiita lähtemään liikkeelle ja tapaamaan ihmisiä heidän omassa ympäristössään: kodeissa, kouluissa tai vaikkapa kahviloissa – siellä, missä ihmisille tuntuu hyvältä tavata.
– On myös oleellista ottaa ongelmissa olevalle ihmiselle tärkeät ihmiset mukaan niin pian kuin mahdollista. Ei niin, että etsisimme, kenestä ihmisen vaikeudet johtuvat, vaan ajattelemme, että lähipiiri on korvaamaton voimavara ja yhteistyökumppani. He tuntevat oman elämänsä ja sen ongelmissa olevan potilaan elämän aivan eri tavalla, kuin me voimme koskaan tuntea, Sutela korostaa.
Ei paketti, vaan prosessi
Keroputaan sairaalan toimintatavat ovat herättäneet laajasti kiinnostusta niin Suomen rajojen sisä- kuin ulkopuolellakin. Vierailijoita muista psykiatrisista sairaaloista käy lähes jatkuvana virtana.
– Kokonaisuuden siirron muualle tekee ongelmalliseksi kuitenkin se, ettei kyseessä ole paketti, vaan prosessi. Kaikki tämä on alkanut kehittyä jo 1980-luvulla ja kehittyy edelleen, on rakentunut tähän ympäristöön ja näihin olosuhteisiin. Mutta nämä perusperiaatteet ovat kyllä mielestäni omaksuttavissa minne tahansa, Markku Sutela pohtii.
Keroputaalla lähestytään samalla lähestymistavalla kaikkia ongelmia:
– Lähdemme liikkeelle samalta pohjalta, olipa kyseessä sitten masennus tai psykoottinen oireilu tai tämmöiset elämisen ongelmat kuten akuutit kriisit elämässä, joihin ei välttämättä liity mitään psykiatrista oireilua. Lähtökohtamme on suunnitella yhdessä tarpeenmukainen hoito ihmiselle hänen ainutlaatuiseen ongelmaansa.
Kaikki ne hoitomuodot, mitä muissakin psykiatrisissa sairaaloissa on, löytyvät Sutelan mukaan myös Keroputaalta.
– Pyrimme kuitenkin siihen, etteivät mitkään hoitomuodot tulisi ulkoapäin pudotettuna ihmiselle, vaan ne tulisivat yhdessä harkiten. Mietimme, mikä niissä on hyväksi, millaisia tuloksia niillä toivotaan olevan ja mitä ihminen itse ajattelee niistä jutuista.
Asiat pyritään myös pitämään auki niin pitkään kuin se on mahdollista:
– Niin kauan, että ymmärrämme jollain lailla yhdessä sitä, mistä asiassa on kaikkien kannalta kysymys, Markku Sutela korostaa.
Keskustelua ihmisten kanssa
– Olemme tavallaan kaikupintana potilaalle. Kun kuulen potilaan tai hänen perheensä kertovan omasta elämästään, puhumme aina yhdessä, millaisia ajatuksia tai kokemuksia se minussa ja työparissani herättää. Luulen, että se on se juttu, joka on ehkä vaikea aloittaa ja joka vaatii paljon rohkeutta itseltä ja tukea työkavereilta. Että minä lähden puhumaan paitsi psykologina, myös Markkuna, isänä, aviomiehenä, vanhempieni poikana ja veljenä, Sutela pohdiskelee.
Keroputaalla keskustellaan tietyllä tavalla, tietyistä asioista ja tietyissä ympäristöissä.
– Me keskustelemme ihmisten kanssa, paino sanalla kanssa. Ei niin, että me puhumme ihmisille, vaan me puhumme ihmisten kanssa, yhdessä. Se on ainakin minulle tosi tärkeä juttu omassa työssäni ja omassa olemisessani täällä, Markku Sutela toteaa".
Dialogin uranuurtaja professori Jaakko Seikkula on ollut kehittämässä avointen dialogien l. Keroputaan hoitomallia." Kun hoitokokouksiin kutsuttiin perheet mukaan, he olivat aktiivisia ja kaikki oli avointa ja läpinäkyvää, mutta henkilökunnan ajattelutapa oli edelleen vanha: terapeutti muuttaa perhettä. Kun läheiset eivät suostuneet tyytymään vastaanottajan rooliin, seurasi tragikoomisia hoidollisia tilanteita, jotka Seikkula rinnastaa Bahtinin Dostojevski-analyysiin: romaanihahmot tietävät toisistaan enemmän kuin kirjailija itse.
Seikkula huomasi, että ”me emme voineet kontrolloida hoitoprosessia suunnitelmillamme ja päätöksillämme, meidän oli pyrittävä dialogiin. Tämä havainto oli tuskallinen, koska se merkitsi myös hoitajien kontrollin tunteen menettämistä".
Seikkula pitääkin hoitomallin toteutumisen edellytyksenä koko henkilökunnan hyvää ammattitaitoa.
Positiivinen muutos alkaa tapahtua usein, kun työntekijät alkavat muuttua eikä välttämättä siitä, että potilaat seuraavat henkilökunnan tekemää hoitosuunnitelmaa.
Seikkulan mukaan erilaiset pinttymät ovat vallankäytön tapoja. Tyypillisiä ovat esimerkiksi asenteet: ”näin on aina tehty” tai ”kyllä me tiedetään, miten pitää tehdä” tai ”ei tietenkään voi tehdä niin”. Näissä tilanteissa tarvitaan uskallusta kysyä, miten niin ei voi.
-Dialogi voi avata myös vaihtoehtoja organisoida ja tehdä työ uudella tavalla. Dialogissa tulee käyttöön paljon sellaisia voimavaroja, joita aiemmin ei ole löydetty: luovia, inspiroivia ja reflektiivisiä voimavaroja. Mitä enemmän ollaan päämääräsuuntautuneita, sitä kapeampaa on tarkkaavaisuus, fokus ja kuuntelu. Dialogisissa kohtaamisissa löytyy luovia mahdollisuuksia. Dialogin myötä voi lisääntyä kunnioitus erilaisia elämässä olemisen tapoja kohtaan.
Keroputaan mallista apua lastensuojeluun?
Nykyinen lastensuojelu on irvikuva Keroputaan mallista. Huddersfieldin yliopiston sosiaalityön professori Brigid Featherstonen mukaan sosiaalityöstä on tullut kirjaimellisesti epähumaania. Featherstone väittää, että markkinaperustainen neo-liberalismi, seulauskulttuuri ja riskiregiimiin perustuva lastensuojelun malli ovat puristaneet pois humaanin sosiaalityön mahdollisuudet.
Myös professori Kate Morris arvostelee sitä, että lastensuojelu kohdistaa resurssien sijaan köyhiin ja erilaisiin perheisiin turhia riskiseulauksia ja -tutkimuksia. Morris arvostelee sosiaalityöntekijöiden tapaa kerrata ongelmia, rikkoa perheitä, tehdä liittoutumia ja osittaisia sitoumuksia ja syyllistää perheitä suunnitelmiensa epäonnistuneesta toimeenpanosta. Hän pohtii toimivatko sosiaalityöntekijät hyvistä aikomuksistaan huolimatta muutosten estäjinä kyvyttömyydessään irroittautua käsityksistään ja toimintamalleistaan ja aloittaa puhtaalta pöydältä.
Suomalaiseen sosiaalipalvelujärjestelmään on iskostunut amerikkalainen tosi- tv-sarjojen ja huumesodan riskiajattelu ja asiakastyötä hallitsee riskiregiimi (riski- ja huolipuhe ja varhainen puuttuminen). Sosiaalihuollon ”kehittäjät” ponnistelevat saadakseen asiakkaiden jokaisen ohimenneen ongelman ja virheen rekisteröidyksi ja ”sosiaalirikosrekistereistä”- toisin kuin varsinaisista rikosrekistereistä- ikuisia. Moniammatillista yhteistyötä ei tehdä aina asiakkaan auttamiseksi vaan oman edun, vallan ja reviirin varmistamiseksi. Ammatillisuuden nimissä haetaan ja korostetaan etäisyyttä asiakkaisiin. Yhteistä ihmisyyttä ei tunnusteta eikä jaeta. Koulutusten ansiosta vanhempia ja lapsia ei kyetä näkemään palveluun, oikeusturvaan tai asialliseen kohteluun oikeutettuina kansalaisina ja ihmisinä vaan epäiltävinä vaaratekijöinä ja riskeinä, joista on lupa tehdä huoliluokituksia, riskiarvioita, diagnooseja ja rikosepäilyjä hatarin ja laittomin perustein. Huono- osaisia asiakkaita syrjäytetään hartiavoimin.
Sosiaalityön asiantuntijat haluavat puhua vain toisille asiantuntijoille- asiakkuuksien välityksellä. Päätökset ja selvitykset tehdään omien asiantuntijoiden näkemyksiin turvauten- usein lapsia ja vanhempia tapaamatta. Poislähettämisen kulttuuriin nojaavassa lastensuojelussa avohuollon tukitoimet tuottavat huostaanottoja ja työaika kuluu sijaishuollon kanssa työskennellessä. Asiakasosallisuus ja -lähtöisyys samoin kuin dialogisuus typistyy sanahelinäksi, jota ei aiotakaan toteuttaa. Avuksi kutsuttu toiminta tarkoittaa elävien yhteyksien katkaisua; asiakkaiden suhteiden, verkostojen ja voimavarojen tuhoamista ja asiakkaiden arviointeja ja siirtelyä laitoksesta toiseen.
Lastensuojelussa asiakas jääkin usein (HuosTa- tutkimuksen mukaan 70% ei saa tarvitsemaansa palvelua) vaille tarvitsemaansa apua ja hänen ongelmansa pahenee.
Asennemuutos ei maksa mitään
Tarvitaanko Keroputaan mallin omaksumiseen lastensuojeluun dosentti Rimpelän suosittelema vallankumous ja vanhojen järjestelmien räjäyttäminen vai riittäisikö pelkkä asennemuutos?
Psykiatrian erikoislääkäri, kouluttaja Ben Furman antaa joitakin vastauksia haastateltuaan kansainvälisesti tunnettua sosiaalityöntekijää Andrew Turnelia, joka on toinen Signs of safety -mallin kehittäjistä. Menetelmän tavoitteena on saada nykyisen virkamieslähtöisen lastensuojelutyön keskiöön perhe, lapsi sekä aito vuorovaikutus.
Signs of safety -menetelmässä käytetään joitakin ratkaisukeskeisen terapian ideoita, kuten neljää avainkysymystä: "Mikä on huolenaihe? Mitkä asiat toimivat hyvin? Mitkä vaativat muutosta? Missä mennään nyt asteikolla 0–10?"
Mallin toivotaan tuovan selkeyttä siihen, mistä viranomaiset ovat huolissaan, sekä konkreettiset vaatimukset, mitä pitää kotona tapahtua, jotta lapsen voidaan katsoa olevan turvassa. Tämä olisi tärkeää toteuttaa myös Suomessa, jossa vanhemmille ei usein kerrota viranomaisten huolenaihetta, huostaanoton syytä tai sitä, mitä heidän pitäisi tehdä, jotta lapset voisivat tulla kotiin.
Miten vanhemmat ylipäänsä voisivat "kuntoutua" ongelmista, joita sosiaaliviranomaiset ovat salaa määritelleet heillä olevan, mutta joita he itse tai kukaan muu ei ole havainnut?
Andrew mainitsee neljä asiaa lastensuojelun tulosten ja vuorovaikutuksen parantamiseksi:
1) Työntekijän rehellisyys
2) ja kyky kuulla asiakasta,
3) sekä asiakkaan mahdollisuus vaikuttaa päätöksen tekoon
4) ja saada selkeä kuva muutosvaatimuksista.
Myös MTKL:n MDFT( Multidimensional Family Therapy) toimii täsmälleen päinvastoin kuin nykyinen lastensuojelun moniammatillinen työskentelymalli, jossa lasta seulotaan moniammatillisen auttaja-armeijan voimin eri toimistoissa huostaanottoperusteen löytämiseksi ja vanhemmat jätetään ilman apua.
MDFT-mallissa lasta hoidetaan omassa kodissaan osana perhettään ja koko perhettä hoidetaan yhdessä yhden ainoan työntekijän voimin.
Yhteisen ihmisyyden tunnistamisen ja jakamisen kautta tullutta empatiaa, dialogia, avoimuutta tai vastuullisuutta ei aina tarvitse akateemistaa, menetelmällistää tai tuotteistaa. Kunnioittava asenne avunpyytäjää kohtaan ja rohkeus ajatella ja toimia toisin on jo hyvä alku.
Perheiden syrjäyttäminen tulee kalliiksi
Kehitysyhteistyössäkin tulokselliseksi havaitun periatteen; lasten auttamisen osana perhettään ja luonnollista lähiyhteisöään soisi viimein leviävän lastensuojeluunkin.
Muutos ei tule tapahtumaan ilman kansalaisten painostusta – ja lastensuojelun päättömyyksillä rahastavien viranhaltijoiden, järjestöjen ja yritysten vastustusta.
Lastensuojelu, samoin kuin kehitysyhteistyö, on myös ennalta ehkäisevää turvallisuuspolitiikkaa.
Lapset ja perheet eivät voi odottaa apua loputtomiin. Heitteille jättäminen ei ole ilmaista. Jollei makseta tänään, niin tulevaisuudessa aivan varmasti. Korkojen kanssa.
http://www.finfamiep.fi/uploads/avoin%20dialogi%20omaiset%20seinäjoki20032014.pdf
Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/dialogisuus-lastensuojelun-laatusuositusprosessissa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/haluaako-sosiaalityo-rakentaa-vai-purkaa-hakkeja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lapsi-ja-perhepalvelujen-muutosohjelma-ei-puutu-ydinongelmaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tue-lapsia-ja-perheita-ala-lapsibisnesta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-uskoo-yha-psykoanalyysiin-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-uskoo-yha-psykoanalyysiin-osa-2
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/yksi-syrjaytetty-nuori-tuottaa-syrjayttajilleen-miljoonan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-ii-lastensuojelujarjestot-bisneksen-syrjassa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tutkimusmenetelmat-osa-1-rorschach
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tutkimusmenetelmat-osa-2-mim
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tutkimusmenetelmat-osa-3-lapsilahtoiset-valineet-vuorovaikutuksen-vahvistamiseksi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tutkimusmenetelmat-osa-4-haastattelu
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/banaali-paha-piiloutuu-byrokratiaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-2-fabrikoitu-lastensuojelulausunto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-3-fabrikoitu-rikosilmoitus
http://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/perhekuntoutuksen-lyhyt-oppimaara
http://www.lokakuunliike.com/henri-auteron-blogi/sentican-huostaporvarit-ja-veroparatiisityypit
RSS Feed
