Aila Paloniemi, Perhehoitoliiton puheenjohtaja, Jyväskylän kaupunginvaltuustossa, sosiaali- ja terveysvaliokunnassa, ulkoasiain valiokunnassa ja Ihmisoikeusliitossa vaikuttava Keskustan kansanedustaja valitti YLE:n aamu-tv:ssä 13.2.2015 sitä, etteivät molemmat sijaisvanhemmat voi enää jäädä kokopäivätoimisesti kotiin hoitamaan sijoitettuja perhehoitouudistuksen myötä laskevien palkkioiden takia.
Kansanedustajan mukaan jo lastensuojelun vaatimien palavereiden ja muiden velvoitteiden hoitaminen on kokopäivätyötä, joka edellyttää molempien sijaisvanhempien kotiinjäämistä. Paloniemi ilmoitti vastustavansa perhehoitouudistusta, joka rajaisi perhehoidossa hoidettavien lasten lukumäärän neljään per perhe entisen seitsemän sijaan.
Sijaislasten pidosta on muodostunut kannattava liiketoimi maaseudun tyhjentyville tiloille. Paloniemi antoi tosin väärää tietoa huostaanottojen syistä kaltoinkohteluväittämällään. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen (2.4.2007 nro 76) laajaan aineiston (1990-luvun alusta 11/2005 saakka) perustuvan tutkimuksen mukaan sijoitusten ensisijaiset syyt löytyvät kouluvaikeuksista (37 %) ja sosiaalisesta vuorovaikutuksesta (52 %).
THL:n raportin mukaan vanhempien kohdalla suurin huostaanoton yksittäinen syy oli riittämätön vanhemmuus. Lisäksi sijoitusten syiksi mainittiin erittäin usein lasten kouluvaikeudet ja erilaiset oppimisvaikeusdiagnoosit.
Aiemmin Paloniemi on vaatinut huostaanotettujen lasten vanhemmille tulkkeja, jotta nämä ymmärtäisivät – vastoin yhdenmukaista kansainvälistä näyttöä – huostaanoton olevan lapsen etu.
Usein vanhemmat saavat tutustua huostaanottojen syihin vasta hallinto-oikeuksissa, jotka ajettiin huostaanottojen tuomioistuimiksi Keskustan ja Paloniemen voimin.
Juuri Paloniemen puoltama hallinto-oikeusmenettely onkin romuttanut tuhansien perheiden oikeusturvan ja uskon oikeuslaitokseen.
Paloniemen ajamasta kuntia pelkistä huostaanotoista palkitsevasta lastensuojelukertoimesta on sentään viimein jo luovuttu.
Sijaisvanhemmille koskemattomuussuoja
Varatuomari Leeni Ikosen mukaan ”1.1.2008 voimaan tulleen uuden lastensuojelulain uusin muutos teki perhehoidosta ensisijaisen hoitomuodon (316/2011). Tällä lakimuutoksella maamme hallitus ja eduskunta tekivät tärkeän linjauksen, joka heikentää entisestään vanhemmuutta ja vanhempien asemaa suomalaisen lapsen elämässä.
Lain valmistelun yhteydessä sosiaali- ja terveysvaliokunnan kuultavina olivat lakia laadittaessa mm. sosiaali- ja terveysministeriön virkamies, kansanedustaja Aila Paloniemi (Perhehoitoliitto ry:n puheenjohtaja), lapsiasiavaltuutettu, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen edustaja, sosiaalitoimen virkamiehiä, Perhehoitoliitto ry:n toiminnanjohtaja, Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia ry, Lastensuojelun keskusliiton toiminnanjohtaja, yliopiston professori ja oikeustieteen tohtori sekä viisi sijaishuoltoa tarjoavaa yhteisöä.
Ketään lastensuojelun palveluja käyttävää tahoa tai huostaanotettujen lasten perheiden edustajaa ei kuultu. Lainvalmistelun yhteydessä ei tutkittu sen vaikutuksia lapsiin ja lapsiperheisiin.
Puutteellinen lainvalmistelu johti siihen, että eduskunta päätyi keskustelemaan suomalaisen lapsen tulevasta asuinpakasta: laitos vaiko naapurin perhe?
Se päätti, että tavallisesta äidistä ja tavallisesta isästä voidaan 24 tunnin pikakoulutuksella luoda ylivertainen vanhempi, joka saa yhteiskunnan kaiken tuen. Kansanedustajille on uskoteltu, että näille ylivertaisille kannattaa maksaa korotettua kotihoidontukea ja mahdollistaa heille jopa kotiin jääminen pois työelämästä. Suomalaisia vanhempia on näin jaettu jyviin ja akanoihin, sattumanvaraisesti.
Sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausunnon mukaan valtakunnallisia sijaisperheiden rekrytointikampanjoita tulee jatkossakin toteuttaa ja että niitä tulee rahoittaa valtion varoista. Näitä kampanjoita on sittemmin toteutettu laajasti.
Suomi panostaa massiivisesti sijaisperheisiin ja näiden jaksamiseen. Mitä saataisiin perheille, jos hallituksen esityksen mukaiset kustannukset, noin 17 000 000 euroa, suunnattaisiin tavallisten lapsiperheiden hyväksi?”
Sijaishuoltojärjestöt yhteistyökumppaneineen rekrytoivat nyt julkisrahoitteisesti sijaisvanhempia kaduilta ja eri tapahtumista 24 tunnin pikakoulutuksilla, joissa tulokkaat saavat arvioida itse omat valmiutensa sijaisvanhemmiksi. Koulutuksen lainsäädäntö-osio on puutteellinen ja jää usein kokonaan pitämättä.
Varatuomari Leeni Ikosen mukaan perhehoidon lisääntymisen myötä lasten ja biologisten vanhempien väliset tapaamiset ja yhteydenpito näyttävät entisestään vaikeutuneen. Hän on huolissaan myös perhehoidon valvontapuutteista, jotka vaarantavat lasten suojelun ja turvallisuuden. ”Lasten suojelun kohde, lapsi, voi jäädä kokonaan vaille suojelua joutuen elämään koti-ikävissään ilman hoivaa ja huolenpitoa. Sijaisvanhempien pikakoulutus näet tuottaa sekä sijaisvanhemmille että perheessä asuville lapsille miltei täydellisen koskemattomuuden eikä pikakoulutettujen toimintaan yleensä puututa”.
Yksi syrjäytetty nuori tuottaa syrjäyttäjilleen miljoonan
Kansanedustaja Paloniemi puolestaan on huolissaan sijaisvanhempien tulotasosta. Perhehoitoon on haluttu liittää valheellinen kuva sijaisvanhemmasta omaishoitajan kaltaisena pienituloisena bisneksestä irrallaan toimivana hyväntekijänä, jonka rekrytointi tehdään lapsen parhaan perusteella.
Esimerkiksi Helsinki ja Tampere maksavat perhehoidosta osakeyhtiöitettyä bisnestä luoneen Foster Care Associates OY:n tytäryhtiö Perhehoitokumppanit OY:lle sijoittamiensa lasten ja nuorten perhehoidosta ainakin 60 000 euroa vuodessa per lapsi.
Perhehoitokumppanit Suomessa Oy:n maajohtaja Pirjo Hakkarainen on toiminut myös Perhehoitoliitto ry:n toiminnanjohtajana. Tampereen kaupungin Tilaajaryhmä Asiakasohjaus-Luotsi hyväksyi Perhehoitokumppanit OY:n palveluntuottajaksi perhehoidon kilpailutuksessa. Luotsin entinen asiakasohjauksen päällikkö on työskennellyt Perhehoitokumppanit Suomessa OY:n sosiaalityön johtajana heinäkuusta 2012. Luotsin ensimmäisenä päällikkönä työskennellyt Matti Virtanen siirtyi hänkin aikoinaan kunnalliselta puolelta yksityissektorille. (Syvälä, 2013, Hukassa huostassa, kotisivu).
Sijaisvanhemmille ei käytännössä suoriteta rikosrekisterin pyytämistä lukuunottamatta minkäänlaista valikointia tai soveltuvuustestausta. Aiemmin rikosrekisteriotekin pyydettiin vain toiselta sijaisvanhemmalta.
Keskimääräinen korvaus perhehoidosta on n. 30 000 + verottomat edut. Ammatillisessa perhekodissa huostaanoton hinta nousee helposti yli 100 000 euroon vuodessa per lapsi.
Tarja Pösön ja Aila Puustinen-Korhosen tutkimuksessa ”Toteutuuko lapsen oikeus pysyviin kasvuolosuhteisiin” sijoitettujen keskimääräinen huostaanottoaika oli seitsemän vuotta.
Suuri osa perhekodeista saa yhden lapsen keskimääräisestä huostaanottojaksosta lähes miljoonan, useat ylikin. Hokema ”yksi syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle miljoonan” tulisikin muuttaa muotoon ”yksi syrjäytetty nuori tuottaa syrjäyttäjilleen miljoonan”.
Ns. ammatillisista perhekodeista puuttuu usein ammatillinen henkilökunta. Edes antelias hoitokorvaus ei takaa pysyvyyttä lasten elämään, joita usein pompotellaan sijaishuoltopaikasta toiseen. Pösön ja Puustinen- Korhosen mukaan lasten sijaishuoltopaikat vaihtuivat noin kahden vuodein välein ja niiden valvonta oli puutteellista, usein olematonta.
Perhehoitoa vaivaavat vieläkin vakavammat laatu- ja valvontapuutteet kuin laitoshoitoa. Valtiontalouden tarkastusviraston mukaan ”erityisesti sijaisperheiden valvonta vaikuttaa tarkastushavaintojen perusteella kuitenkin riittämättömältä. Osalla haastatelluista lastensuojelun työntekijöistä oli perhehoidosta huonoja kokemuksia, ja heitä mietitytti perheiden motiivit ryhtyä sijaisperheiksi. Joissakin tapauksissa perheiden valinnan katsottiin epäonnistuneen täysin. Ongelmaksi koettiin myös se, että kaikki perheet eivät päästä lastensuojelun työntekijöitä kotikäynnille" (VTV- tarkastuskertomus- Dnro 321/54/2010).
Yksinäisen kimppuun on helppo käydä
Suurimpina lapsen huostaanotolle altistavina tekijöinä vuodesta toiseen tuntuu pysyvän vanhemman yksinhuoltajuus. Toki yksinhuoltajuus voi tarkoittaa myös taloudellista niukkuutta ja uupumusta, mutta kyse on myös asenteista. Lastensuojeluilmoituksia tehdään jo pelkästään yksinhuoltajuuden perusteella. Ilmoituksia tehdään myös väliinjääneen neuvola- tai hammaslääkärikäynnin takia. Syyksi on riittänyt myös myöhästyminen päivähoidosta.
Jos lastensuojeluilmoituksen tekeekin lapsi itse tai tämän vanhempi ja se koskee sijaishuollon väärinkäytöstä, ilmoitusta ei välttämättä tutki kukaan ja se kuitataan valehteluksi.
Varatuomari Leeni Ikonen kertoo kirjassaan "Salassa pidettävä" mielenkiintoisen tositapauksen. Hallinto-oikeus hyväksyi erään perheen lasten huostaanoton perhetyöntekijöiden Nallekorttipeliin perustuvan kaltoinkohteluepäilyn perusteella. Vaikka kaltoinkohtelusta ei löydetty todisteita sen paremmin terveydenhuollossa kuin päivähoidossa hallinto-oikeus hyväksyi huostaanoton pääperusteenaan se, että vanhemmat eivät olleet myöntäneet eivätkä ymmärtäneet syyllisyyttään. Kun samoja huostattuja lapsia sitten sijaishuollossa oikeasti kaltoinkohdeltiin lyömällä kepillä ja sijaisvanhemmat myönsivät teon, lapsia ei siirretty pois pahoinpitelevästä sijaisperheestä, ja syyttäjä teki asiassa syyttämättäjättämispäätöksen todeten, että tärkeä yleinen tai yksityinen etu ei vaadi syytteen nostamista (Ikonen, 2013, 335-337).
Ydinperhenormista sijaisperhenormiin
Tutkija Katja Yesilovan mukaan suomalaista kasvatusideologiaa hallitsee ydinperhenormi. Ydinperheideologia patologisoi ei-ydinperhemallin mukaiset perheet ongelmallisiksi ja riittämättömiksi. Jos perhe ei ole lastensuojeluviranomaisen mielestä normaali/ riittävä, se on hajotettava.
Riittämättömästä vanhemmuudesta onkin THL:n mukaan tullut suosituin huostaanoton peruste. Käsitys riittävästä vanhemmuudesta jää havainnoijan oman mielipiteen varaan mahdollistaen mielivallan, joka oikeutetaan psykokieleen turvautumalla. Erilaisista epätieteellisistä vanhemmuudenarvioinneista, joita tuottavat jäävit sijaishuoltoa tarjoavat tahot, onkin muodostunut lastensuojelun kyseenalaista rutiinia.
Ydinperhenormista ollaan siirtymässä sijaisperhenormiin.
Kahden kerroksen väkeä: riittämätön bioriski ja riittävä sijaishuollon kumppani
Viimeaikaisten perhetragedioiden – joiden syntysyyt ovat usein juuri kansalaisten eriarvoisessa kohtelussa – varjolla suomalaiseen sosiaalipalvelujärjestelmään on ajettu 1930-luvun kaksoisstandardi: jako apua ansaitseviin ja ansaitsemattomiin perheisiin.
Köyhät perheet on ajettu huoliluokitusten, liputusten ja riskiseulausten kohteeksi, mutta alati paisuvan sijaishuollon ja sen kumppaneiden laatupuutteita ja väärinkäytöksiä ei valvota eikä noteerata. Täsmälleen sama kasvatuskäytäntö arvotetaan eri tavoin sen perusteella onko kasvattaja vanhempi vai sijaisvanhempi.
Suomalainen lastensuojelu ajaa perheitä evakkoon, jopa maanpakoon, ja sijaislasten pahoinpitelyuutisia julkaistaan säännöllisesti.
LSKL:n kyselyssä valtaosa vanhemmista kertoi, että heille ei ole tarjottu minkäänlaista tukea tai he olivat joutuneet sitä etsimään aktiivisesti itse. Sijoitettujen kotiinpalaamista estivät vanhempien mukaan myös viranomaismielivalta, työntekijöiden negatiivinen asenne ja suuri vaihtuvuus sekä biologisten vanhempien vanhemmuuden mitätöinti.
– Se, että kukaan ei ota koppia vanhempien kanssa työskentelemisestä, näyttäisi olevan lastensuojelussamme liian usein toistuva ilmiö, Lastensuojelun Keskusliiton ohjelmajohtaja Heinonen sanoo.
Ammattikasvattaja, perhekotiyrittäjä ja sijaisvanhempi Kari Björkman myöntää Amppeli-lehdessä rehellisesti perheiden jälleenyhdistämisen laiminlyöntien johtuvan rahasta. ”Kerran sisään tullutta sijoitusta ei mielellään lasketa menemään niin kauan kun kunta maksaa hänestä hoitokorvauksen. ”
Sijaishuollon ehdoilla ja eduksi
Sosiaalityöntekijä ja perhekodin äiti Raili Miettinen hämmästelee sitä, että lastensuojelun rahat tuhlataan palveluihin, jotka tuottavat lisäkuluja ja -ongelmia. Hän väittää dosentti Matti Rimpelän tavoin, että koko lastensuojelun asiantuntijoina esiintyvä virkailijakunta toimii häiriöorientaatiolla: tavoitteena on etsiä perheestä huostaanoton oikeuttava vika.
”Ironista tässä kaikessa on vahva usko siihen, että jossakin on joku asiantuntija eli sijaishuolto, joka korjaa lapsen. Ei ole. Mekin jouduimme sijaisvanhempina aina itse etsimään keinot, jotka auttoivat lasta jumitilanteesta eteenpäin. Ns. asiantuntijoista oli varsin vähän apua. Ne konkreettiset teot, joita lapsen kanssa tehtiin, olisi voitu tehdä kotikunnassakin.”
Yksinhuoltajien ja biologisten vanhempien odotetaan hoitavan päivätyönsä ohella myös automaattisen riskistatuksensa tuomat tuhansia epäpäteviä työntekijöitä työllistävät lastensuojeluvelvoitteet, joiden Paloniemikin sanoo olevan kokopäivätyötä – yksin, korvauksetta ja muiden velvoitteidensa kustannuksella.
Loputtomia lähinnä vanhemman arvosteluun keskittyviä viranomaispalavereita varten pitää palkata lastenvahti ja tilata kalliita tutkimuksia ja lääkärintodistuksia, hankkia tukihenkilöitä ja äänityslaitteet tahallisen väärinkirjaamisen estämiseksi ja maksaa juristille ja terapeutille viranomaistoiminnan seurausten korjaamisesta.
Köyhien vanhempien on pystyttävä hoitamaan se sama haastava erityislapsensa, josta sijaisperheet laskuttavat vähintään 30 000 euroa vuodessa ilman sijaisvanhemmille RAY:n tuella rekrytoituja apukäsiä tai edes lapsilisän tuomaa helpotusta.
Toimeentulotukihakemuksessa lapsilisäkin lasketaan tuloksi ja se leikkaa automaattisesti toimeentulotuen määrää. Käytännössä kaikkein köyhimmät perheet eivät saa edes lapsilisää.
Opiskeleva yksinhuoltajavanhempi, jolla on luottotiedot kunnossa ei saa lainkaan toimeentulotukea vaan häntä voidaan kehottaa ottamaan lainaa tai menemään vaikka vuorotöihin, jonka ajaksi ei kuitenkaan ole tarjolla hoitopaikkaa lapselle.
Sairastuneelle tai leikkauksesta toipuvalle kotiapua pyytävälle yksinhuoltajalle ainoa tarjottava avohuollon tukitoimi on usein lapsen sijoitus, jota voidaan myöhemmin käyttää osoituksena pysyvän huostaanoton tarpeesta.
Kysy ehdokkaasi lastensuojelukytkökset
Koko sosiaalipalvelujärjestelmä tuntuu toimivan kaupallisen sijaishuollon ehdoilla ja hyväksi. Sijaishuolto maksaakin jo enemmän kuin vaikkapa poliisitoimi tai lukiokoulutus, mutta sen positiivisista tuloksista ei ole näyttöä. Silti Suomessa riittää vuodesta toiseen poliittista tahtoa tukea lasten siirtoa pois kodeistaan.
Olisiko näissä vaaleissa jo aika muuttaa toiminnan suunta?
Testaa maamme päättäjäksi pyrkivän ajatusmaailmaa.
Tee täsmäkysymyksiä:
– Onko sinulla jotain sidoksia lastensuojelun toimijoihin?
– Tunnetko Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen Suomelle lastensuojeluasioissa antamat tuomiot?
– Tunnetko YK:n lapsen oikeuskomitean määräaikaisraporttien sisällön?
– Mihin toimiin olet ryhtynyt vaikuttaaksesi lastensuojelun laatuun?
Linkkejä:
Avoin kirje Antti Kaikkoselle ja Satu Taiveaholle
Soluttautuja kirjoittaa "aivan tavallisista hyväntekijöistä"
TALOUS I: Lastensuojelu työllistää paljon enemmän kuin poliisi
TALOUS II: Lastensuojelujärjestöt bisneksen syrjässä
TALOUS III: Vanhemmuudenarviointi kasvavana bisneksenä
TALOUS IV: Huostia tukenut lastensuojelukerroin poistuu pian
TALOUS V: Uushuutolaisuusverkostoissa "piiri suuri pyörii"
http://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/tassa-lisaa-bannattavaa
http://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/lapsemme-laitoksissa-osa-1-miten-paadytaan-laitokseen
http://www.lokakuunliike.com/kadonneet-lapset-ndash-maahanmuuttajaperheen-huostaanottotarina.html
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/stop-haminan-stoppari
http://www.knuutilaki.net/kirjoitukset/65-perheet-lahtevat-liikkeelle
http://www.taloussanomat.fi/ihmiset/2012/06/16/lapsibisnesta-ei-valvo-kukaan/201231577/137
https://www.youtube.com/watch?v=FOYOzPkcu8k
http://www.knuutilaki.net/kirjoitukset/15-nykypaivan-huutolaiset
http://mariasyvala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/158687-lahdekritiikiton-viranomainen-–-epailyttava-kunnes-toisin-todistetaan
Kansanedustajan mukaan jo lastensuojelun vaatimien palavereiden ja muiden velvoitteiden hoitaminen on kokopäivätyötä, joka edellyttää molempien sijaisvanhempien kotiinjäämistä. Paloniemi ilmoitti vastustavansa perhehoitouudistusta, joka rajaisi perhehoidossa hoidettavien lasten lukumäärän neljään per perhe entisen seitsemän sijaan.
Sijaislasten pidosta on muodostunut kannattava liiketoimi maaseudun tyhjentyville tiloille. Paloniemi antoi tosin väärää tietoa huostaanottojen syistä kaltoinkohteluväittämällään. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen (2.4.2007 nro 76) laajaan aineiston (1990-luvun alusta 11/2005 saakka) perustuvan tutkimuksen mukaan sijoitusten ensisijaiset syyt löytyvät kouluvaikeuksista (37 %) ja sosiaalisesta vuorovaikutuksesta (52 %).
THL:n raportin mukaan vanhempien kohdalla suurin huostaanoton yksittäinen syy oli riittämätön vanhemmuus. Lisäksi sijoitusten syiksi mainittiin erittäin usein lasten kouluvaikeudet ja erilaiset oppimisvaikeusdiagnoosit.
Aiemmin Paloniemi on vaatinut huostaanotettujen lasten vanhemmille tulkkeja, jotta nämä ymmärtäisivät – vastoin yhdenmukaista kansainvälistä näyttöä – huostaanoton olevan lapsen etu.
Usein vanhemmat saavat tutustua huostaanottojen syihin vasta hallinto-oikeuksissa, jotka ajettiin huostaanottojen tuomioistuimiksi Keskustan ja Paloniemen voimin.
Juuri Paloniemen puoltama hallinto-oikeusmenettely onkin romuttanut tuhansien perheiden oikeusturvan ja uskon oikeuslaitokseen.
Paloniemen ajamasta kuntia pelkistä huostaanotoista palkitsevasta lastensuojelukertoimesta on sentään viimein jo luovuttu.
Sijaisvanhemmille koskemattomuussuoja
Varatuomari Leeni Ikosen mukaan ”1.1.2008 voimaan tulleen uuden lastensuojelulain uusin muutos teki perhehoidosta ensisijaisen hoitomuodon (316/2011). Tällä lakimuutoksella maamme hallitus ja eduskunta tekivät tärkeän linjauksen, joka heikentää entisestään vanhemmuutta ja vanhempien asemaa suomalaisen lapsen elämässä.
Lain valmistelun yhteydessä sosiaali- ja terveysvaliokunnan kuultavina olivat lakia laadittaessa mm. sosiaali- ja terveysministeriön virkamies, kansanedustaja Aila Paloniemi (Perhehoitoliitto ry:n puheenjohtaja), lapsiasiavaltuutettu, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen edustaja, sosiaalitoimen virkamiehiä, Perhehoitoliitto ry:n toiminnanjohtaja, Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia ry, Lastensuojelun keskusliiton toiminnanjohtaja, yliopiston professori ja oikeustieteen tohtori sekä viisi sijaishuoltoa tarjoavaa yhteisöä.
Ketään lastensuojelun palveluja käyttävää tahoa tai huostaanotettujen lasten perheiden edustajaa ei kuultu. Lainvalmistelun yhteydessä ei tutkittu sen vaikutuksia lapsiin ja lapsiperheisiin.
Puutteellinen lainvalmistelu johti siihen, että eduskunta päätyi keskustelemaan suomalaisen lapsen tulevasta asuinpakasta: laitos vaiko naapurin perhe?
Se päätti, että tavallisesta äidistä ja tavallisesta isästä voidaan 24 tunnin pikakoulutuksella luoda ylivertainen vanhempi, joka saa yhteiskunnan kaiken tuen. Kansanedustajille on uskoteltu, että näille ylivertaisille kannattaa maksaa korotettua kotihoidontukea ja mahdollistaa heille jopa kotiin jääminen pois työelämästä. Suomalaisia vanhempia on näin jaettu jyviin ja akanoihin, sattumanvaraisesti.
Sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausunnon mukaan valtakunnallisia sijaisperheiden rekrytointikampanjoita tulee jatkossakin toteuttaa ja että niitä tulee rahoittaa valtion varoista. Näitä kampanjoita on sittemmin toteutettu laajasti.
Suomi panostaa massiivisesti sijaisperheisiin ja näiden jaksamiseen. Mitä saataisiin perheille, jos hallituksen esityksen mukaiset kustannukset, noin 17 000 000 euroa, suunnattaisiin tavallisten lapsiperheiden hyväksi?”
Sijaishuoltojärjestöt yhteistyökumppaneineen rekrytoivat nyt julkisrahoitteisesti sijaisvanhempia kaduilta ja eri tapahtumista 24 tunnin pikakoulutuksilla, joissa tulokkaat saavat arvioida itse omat valmiutensa sijaisvanhemmiksi. Koulutuksen lainsäädäntö-osio on puutteellinen ja jää usein kokonaan pitämättä.
Varatuomari Leeni Ikosen mukaan perhehoidon lisääntymisen myötä lasten ja biologisten vanhempien väliset tapaamiset ja yhteydenpito näyttävät entisestään vaikeutuneen. Hän on huolissaan myös perhehoidon valvontapuutteista, jotka vaarantavat lasten suojelun ja turvallisuuden. ”Lasten suojelun kohde, lapsi, voi jäädä kokonaan vaille suojelua joutuen elämään koti-ikävissään ilman hoivaa ja huolenpitoa. Sijaisvanhempien pikakoulutus näet tuottaa sekä sijaisvanhemmille että perheessä asuville lapsille miltei täydellisen koskemattomuuden eikä pikakoulutettujen toimintaan yleensä puututa”.
Yksi syrjäytetty nuori tuottaa syrjäyttäjilleen miljoonan
Kansanedustaja Paloniemi puolestaan on huolissaan sijaisvanhempien tulotasosta. Perhehoitoon on haluttu liittää valheellinen kuva sijaisvanhemmasta omaishoitajan kaltaisena pienituloisena bisneksestä irrallaan toimivana hyväntekijänä, jonka rekrytointi tehdään lapsen parhaan perusteella.
Esimerkiksi Helsinki ja Tampere maksavat perhehoidosta osakeyhtiöitettyä bisnestä luoneen Foster Care Associates OY:n tytäryhtiö Perhehoitokumppanit OY:lle sijoittamiensa lasten ja nuorten perhehoidosta ainakin 60 000 euroa vuodessa per lapsi.
Perhehoitokumppanit Suomessa Oy:n maajohtaja Pirjo Hakkarainen on toiminut myös Perhehoitoliitto ry:n toiminnanjohtajana. Tampereen kaupungin Tilaajaryhmä Asiakasohjaus-Luotsi hyväksyi Perhehoitokumppanit OY:n palveluntuottajaksi perhehoidon kilpailutuksessa. Luotsin entinen asiakasohjauksen päällikkö on työskennellyt Perhehoitokumppanit Suomessa OY:n sosiaalityön johtajana heinäkuusta 2012. Luotsin ensimmäisenä päällikkönä työskennellyt Matti Virtanen siirtyi hänkin aikoinaan kunnalliselta puolelta yksityissektorille. (Syvälä, 2013, Hukassa huostassa, kotisivu).
Sijaisvanhemmille ei käytännössä suoriteta rikosrekisterin pyytämistä lukuunottamatta minkäänlaista valikointia tai soveltuvuustestausta. Aiemmin rikosrekisteriotekin pyydettiin vain toiselta sijaisvanhemmalta.
Keskimääräinen korvaus perhehoidosta on n. 30 000 + verottomat edut. Ammatillisessa perhekodissa huostaanoton hinta nousee helposti yli 100 000 euroon vuodessa per lapsi.
Tarja Pösön ja Aila Puustinen-Korhosen tutkimuksessa ”Toteutuuko lapsen oikeus pysyviin kasvuolosuhteisiin” sijoitettujen keskimääräinen huostaanottoaika oli seitsemän vuotta.
Suuri osa perhekodeista saa yhden lapsen keskimääräisestä huostaanottojaksosta lähes miljoonan, useat ylikin. Hokema ”yksi syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle miljoonan” tulisikin muuttaa muotoon ”yksi syrjäytetty nuori tuottaa syrjäyttäjilleen miljoonan”.
Ns. ammatillisista perhekodeista puuttuu usein ammatillinen henkilökunta. Edes antelias hoitokorvaus ei takaa pysyvyyttä lasten elämään, joita usein pompotellaan sijaishuoltopaikasta toiseen. Pösön ja Puustinen- Korhosen mukaan lasten sijaishuoltopaikat vaihtuivat noin kahden vuodein välein ja niiden valvonta oli puutteellista, usein olematonta.
Perhehoitoa vaivaavat vieläkin vakavammat laatu- ja valvontapuutteet kuin laitoshoitoa. Valtiontalouden tarkastusviraston mukaan ”erityisesti sijaisperheiden valvonta vaikuttaa tarkastushavaintojen perusteella kuitenkin riittämättömältä. Osalla haastatelluista lastensuojelun työntekijöistä oli perhehoidosta huonoja kokemuksia, ja heitä mietitytti perheiden motiivit ryhtyä sijaisperheiksi. Joissakin tapauksissa perheiden valinnan katsottiin epäonnistuneen täysin. Ongelmaksi koettiin myös se, että kaikki perheet eivät päästä lastensuojelun työntekijöitä kotikäynnille" (VTV- tarkastuskertomus- Dnro 321/54/2010).
Yksinäisen kimppuun on helppo käydä
Suurimpina lapsen huostaanotolle altistavina tekijöinä vuodesta toiseen tuntuu pysyvän vanhemman yksinhuoltajuus. Toki yksinhuoltajuus voi tarkoittaa myös taloudellista niukkuutta ja uupumusta, mutta kyse on myös asenteista. Lastensuojeluilmoituksia tehdään jo pelkästään yksinhuoltajuuden perusteella. Ilmoituksia tehdään myös väliinjääneen neuvola- tai hammaslääkärikäynnin takia. Syyksi on riittänyt myös myöhästyminen päivähoidosta.
Jos lastensuojeluilmoituksen tekeekin lapsi itse tai tämän vanhempi ja se koskee sijaishuollon väärinkäytöstä, ilmoitusta ei välttämättä tutki kukaan ja se kuitataan valehteluksi.
Varatuomari Leeni Ikonen kertoo kirjassaan "Salassa pidettävä" mielenkiintoisen tositapauksen. Hallinto-oikeus hyväksyi erään perheen lasten huostaanoton perhetyöntekijöiden Nallekorttipeliin perustuvan kaltoinkohteluepäilyn perusteella. Vaikka kaltoinkohtelusta ei löydetty todisteita sen paremmin terveydenhuollossa kuin päivähoidossa hallinto-oikeus hyväksyi huostaanoton pääperusteenaan se, että vanhemmat eivät olleet myöntäneet eivätkä ymmärtäneet syyllisyyttään. Kun samoja huostattuja lapsia sitten sijaishuollossa oikeasti kaltoinkohdeltiin lyömällä kepillä ja sijaisvanhemmat myönsivät teon, lapsia ei siirretty pois pahoinpitelevästä sijaisperheestä, ja syyttäjä teki asiassa syyttämättäjättämispäätöksen todeten, että tärkeä yleinen tai yksityinen etu ei vaadi syytteen nostamista (Ikonen, 2013, 335-337).
Ydinperhenormista sijaisperhenormiin
Tutkija Katja Yesilovan mukaan suomalaista kasvatusideologiaa hallitsee ydinperhenormi. Ydinperheideologia patologisoi ei-ydinperhemallin mukaiset perheet ongelmallisiksi ja riittämättömiksi. Jos perhe ei ole lastensuojeluviranomaisen mielestä normaali/ riittävä, se on hajotettava.
Riittämättömästä vanhemmuudesta onkin THL:n mukaan tullut suosituin huostaanoton peruste. Käsitys riittävästä vanhemmuudesta jää havainnoijan oman mielipiteen varaan mahdollistaen mielivallan, joka oikeutetaan psykokieleen turvautumalla. Erilaisista epätieteellisistä vanhemmuudenarvioinneista, joita tuottavat jäävit sijaishuoltoa tarjoavat tahot, onkin muodostunut lastensuojelun kyseenalaista rutiinia.
Ydinperhenormista ollaan siirtymässä sijaisperhenormiin.
Kahden kerroksen väkeä: riittämätön bioriski ja riittävä sijaishuollon kumppani
Viimeaikaisten perhetragedioiden – joiden syntysyyt ovat usein juuri kansalaisten eriarvoisessa kohtelussa – varjolla suomalaiseen sosiaalipalvelujärjestelmään on ajettu 1930-luvun kaksoisstandardi: jako apua ansaitseviin ja ansaitsemattomiin perheisiin.
Köyhät perheet on ajettu huoliluokitusten, liputusten ja riskiseulausten kohteeksi, mutta alati paisuvan sijaishuollon ja sen kumppaneiden laatupuutteita ja väärinkäytöksiä ei valvota eikä noteerata. Täsmälleen sama kasvatuskäytäntö arvotetaan eri tavoin sen perusteella onko kasvattaja vanhempi vai sijaisvanhempi.
Suomalainen lastensuojelu ajaa perheitä evakkoon, jopa maanpakoon, ja sijaislasten pahoinpitelyuutisia julkaistaan säännöllisesti.
LSKL:n kyselyssä valtaosa vanhemmista kertoi, että heille ei ole tarjottu minkäänlaista tukea tai he olivat joutuneet sitä etsimään aktiivisesti itse. Sijoitettujen kotiinpalaamista estivät vanhempien mukaan myös viranomaismielivalta, työntekijöiden negatiivinen asenne ja suuri vaihtuvuus sekä biologisten vanhempien vanhemmuuden mitätöinti.
– Se, että kukaan ei ota koppia vanhempien kanssa työskentelemisestä, näyttäisi olevan lastensuojelussamme liian usein toistuva ilmiö, Lastensuojelun Keskusliiton ohjelmajohtaja Heinonen sanoo.
Ammattikasvattaja, perhekotiyrittäjä ja sijaisvanhempi Kari Björkman myöntää Amppeli-lehdessä rehellisesti perheiden jälleenyhdistämisen laiminlyöntien johtuvan rahasta. ”Kerran sisään tullutta sijoitusta ei mielellään lasketa menemään niin kauan kun kunta maksaa hänestä hoitokorvauksen. ”
Sijaishuollon ehdoilla ja eduksi
Sosiaalityöntekijä ja perhekodin äiti Raili Miettinen hämmästelee sitä, että lastensuojelun rahat tuhlataan palveluihin, jotka tuottavat lisäkuluja ja -ongelmia. Hän väittää dosentti Matti Rimpelän tavoin, että koko lastensuojelun asiantuntijoina esiintyvä virkailijakunta toimii häiriöorientaatiolla: tavoitteena on etsiä perheestä huostaanoton oikeuttava vika.
”Ironista tässä kaikessa on vahva usko siihen, että jossakin on joku asiantuntija eli sijaishuolto, joka korjaa lapsen. Ei ole. Mekin jouduimme sijaisvanhempina aina itse etsimään keinot, jotka auttoivat lasta jumitilanteesta eteenpäin. Ns. asiantuntijoista oli varsin vähän apua. Ne konkreettiset teot, joita lapsen kanssa tehtiin, olisi voitu tehdä kotikunnassakin.”
Yksinhuoltajien ja biologisten vanhempien odotetaan hoitavan päivätyönsä ohella myös automaattisen riskistatuksensa tuomat tuhansia epäpäteviä työntekijöitä työllistävät lastensuojeluvelvoitteet, joiden Paloniemikin sanoo olevan kokopäivätyötä – yksin, korvauksetta ja muiden velvoitteidensa kustannuksella.
Loputtomia lähinnä vanhemman arvosteluun keskittyviä viranomaispalavereita varten pitää palkata lastenvahti ja tilata kalliita tutkimuksia ja lääkärintodistuksia, hankkia tukihenkilöitä ja äänityslaitteet tahallisen väärinkirjaamisen estämiseksi ja maksaa juristille ja terapeutille viranomaistoiminnan seurausten korjaamisesta.
Köyhien vanhempien on pystyttävä hoitamaan se sama haastava erityislapsensa, josta sijaisperheet laskuttavat vähintään 30 000 euroa vuodessa ilman sijaisvanhemmille RAY:n tuella rekrytoituja apukäsiä tai edes lapsilisän tuomaa helpotusta.
Toimeentulotukihakemuksessa lapsilisäkin lasketaan tuloksi ja se leikkaa automaattisesti toimeentulotuen määrää. Käytännössä kaikkein köyhimmät perheet eivät saa edes lapsilisää.
Opiskeleva yksinhuoltajavanhempi, jolla on luottotiedot kunnossa ei saa lainkaan toimeentulotukea vaan häntä voidaan kehottaa ottamaan lainaa tai menemään vaikka vuorotöihin, jonka ajaksi ei kuitenkaan ole tarjolla hoitopaikkaa lapselle.
Sairastuneelle tai leikkauksesta toipuvalle kotiapua pyytävälle yksinhuoltajalle ainoa tarjottava avohuollon tukitoimi on usein lapsen sijoitus, jota voidaan myöhemmin käyttää osoituksena pysyvän huostaanoton tarpeesta.
Kysy ehdokkaasi lastensuojelukytkökset
Koko sosiaalipalvelujärjestelmä tuntuu toimivan kaupallisen sijaishuollon ehdoilla ja hyväksi. Sijaishuolto maksaakin jo enemmän kuin vaikkapa poliisitoimi tai lukiokoulutus, mutta sen positiivisista tuloksista ei ole näyttöä. Silti Suomessa riittää vuodesta toiseen poliittista tahtoa tukea lasten siirtoa pois kodeistaan.
Olisiko näissä vaaleissa jo aika muuttaa toiminnan suunta?
Testaa maamme päättäjäksi pyrkivän ajatusmaailmaa.
Tee täsmäkysymyksiä:
– Onko sinulla jotain sidoksia lastensuojelun toimijoihin?
– Tunnetko Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen Suomelle lastensuojeluasioissa antamat tuomiot?
– Tunnetko YK:n lapsen oikeuskomitean määräaikaisraporttien sisällön?
– Mihin toimiin olet ryhtynyt vaikuttaaksesi lastensuojelun laatuun?
Linkkejä:
Avoin kirje Antti Kaikkoselle ja Satu Taiveaholle
Soluttautuja kirjoittaa "aivan tavallisista hyväntekijöistä"
TALOUS I: Lastensuojelu työllistää paljon enemmän kuin poliisi
TALOUS II: Lastensuojelujärjestöt bisneksen syrjässä
TALOUS III: Vanhemmuudenarviointi kasvavana bisneksenä
TALOUS IV: Huostia tukenut lastensuojelukerroin poistuu pian
TALOUS V: Uushuutolaisuusverkostoissa "piiri suuri pyörii"
http://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/tassa-lisaa-bannattavaa
http://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/lapsemme-laitoksissa-osa-1-miten-paadytaan-laitokseen
http://www.lokakuunliike.com/kadonneet-lapset-ndash-maahanmuuttajaperheen-huostaanottotarina.html
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/stop-haminan-stoppari
http://www.knuutilaki.net/kirjoitukset/65-perheet-lahtevat-liikkeelle
http://www.taloussanomat.fi/ihmiset/2012/06/16/lapsibisnesta-ei-valvo-kukaan/201231577/137
https://www.youtube.com/watch?v=FOYOzPkcu8k
http://www.knuutilaki.net/kirjoitukset/15-nykypaivan-huutolaiset
http://mariasyvala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/158687-lahdekritiikiton-viranomainen-–-epailyttava-kunnes-toisin-todistetaan
RSS Feed
