Aluehallintovirasto otti Vantaan lastensuojelun asian käsiteltäväkseen kantelun pohjalta Vantaan lastensuojelun ongelmien paljastuttua julkisuuteen vuoden 2014 loppupuolella. Aluehallintoviraston jälkivalvonnan tiedot perustuvat 1,5–2 vuoden takaiseen tilanteeseen, mutta sosiaalihuollon johtava ylitarkastaja Marja-Leena Stenroos epäilee ongelmien olevan edelleen ajankohtaisia.
– Keväällä aluehallintovirastoon tuli lastensuojelun Tikkurilan toimipisteen työntekijöiden kantelu. Siitä tulee se käsitys, että ainakaan kovin nopeasti ongelmiin ei ole pystytty vastaamaan, Stenroos sanoo.
Keväällä työntekijöiden valmistelemaan kanteluun aluehallintovirasto antaa ratkaisunsa ennen vuoden 2016 loppua.
Vantaan lastensuojelun sekavassa tilanteessa huomioitavaksi nousi aluehallintoviraston näkemyksessä työntekijöiden vähäinen määrä suhteessa asiakkasmäärään, joka saattaa uhata lasten suojelullisen päämäärän tarkoituksenmukaisten työmenetelmien laatua sekä lainmukaisuutta. Vantaa on ollut kykenemätön järjestämään eri asuinalueilleen yhdenvertaisia lastensuojelupalveluita.
Vantaan kaupungin selvityksen mukaan valtaosa sosiaaliviranomaisista on ollut muodollisesti epäpäteviä. Vantaalla on ollut sosiaalivirkailijoiden vaihtuvuus myös suurta ja rekrytoinnissa on ollut hankaluutta.
Stenroos kertoo, että Vantaan vaikeudet sosiaalityöntekijöiden riittävyydessä eivät ole ainutkertaisia.
– Ongelma ei koske pelkästään Vantaata. Se on tosiasia, että päteviä sosiaalityöntekijöitä ei ole riittävästi saatavilla, jotkin kunnat onnistuvat paremmin ja jotkut heikommin, Stenroos sanoo.
Lokakuun Liike tahtoo huomauttaa ettei sosiaalivirkailijan muodollinen pätevyys tai sosiaalivirkailjoiden asiakasmäärän pienentäminen mitenkään takaa laadullista palvelua niin kauan kuin sosiaalivirkailijoille ei koulutuksessa opeteta humaania lähtökohtaa sosiaalityöhön, sosiaalipedagogiikan alkeita, Suomen hallintolakia, sosiaalihuoltolakia, lastensuojelulakia, ihmisten perus- ja ihmisoikeuksia koskevia lakeja, lapsen oikeuksia koskevia lakeja, ammatillisesti pätevän väkivalta-, mielenterveys- ja päihdetyön syventäviä perusteita sekä ihan vuorovaikutuksen perusteita kuten dialogin sekä dialektiikan perusteita ja erityisesti itsereflektaatiota vastuun kantamiseen omasta työskentelyjäljestä muiden aidossa kohtaamisessa.
Pätevyyden takaavan koulutuksen lisäksi tarvitaan myös päteviä johtajia, jotka osaavat luoda työmenetelmiin struktuurin, joka vie viranomaisten työskentelyn perheiden; lasten,vanhempien ja läheisten vainoamisesta kohti aitoa perhe-elämää kunnioittavaa ja sitä tukevaa työskentelykulttuuria, jossa luodaan aitoja elämää sekä ihmissuhteita kunnioittavia ihmissuhteita.
Lokakuun Liike huomauttaa, että heti kun Suomen lastensuojelu alkaa antamaan perheille niitä tukia, joita perhe todella tarvitsee, uhkailevan sättimisen, kiusaamisen sekä alentavan leimaamisen sijaan, alkavat lastensuojelun asiakasmäärätkin laskemaan. Väsyneelle äidille voi tehdä ihan vapaasti ja hyvillämielin päätöksen kodinhoidolliseen tukeen ja kotiin voi ostaa siivoojan muutaman kerran kuukaudessa ja kotiin voi ostaa lastenhoitajan muutaman kerran viikossa antamaan äidille lepohetken, lasten harrastamista voi tukea rahallisesti ja muutenkin haastavuustekijöitä minimoida silloin kun kuormitus on vanhemmalle liikaa. Lapsen etu on kuitenkin aina asua kotonaan, jos tämän voi mahdollistaa avohuollon tukikeinoin.
Vakavimmissakin ongelmissa, kuten päihde- ja/tai mielenterveysongelmissa, on asianmukaisilla tukikeinoilla täysin mahdollista saada lapselle onnellinen lapsuus biologisessa perheessään avohuollon tukikeinoin. Näiden yksilöllisten asianmukaisten tukimuotojen suunnitteluun sekä toteuttamisen mahdollistamiseen tulisi antaa koulutus lastensuojelun työntekijöille.
Lokakuun Liike tiedostaa, etteivät kaikki ongelmat ole korjattavissa, mutta silloin kun valtiomme huostaanottaa mm. kaksiviikkoisia vastasyntyneitä antamatta vanhemmille edes mahdollisuutta tarvittavin avohuollon tukimuodoin ja hallinto-oikeutemme hyväksyvät nämä sosiaalivirkailijoiden ajatusvääristymät suoraan tutkimatta heidän lausuntojensa todellista todistusarvoa ja todenpitävyyttä, ei ongelma ole vanhempien vanhemmuudessa, vaan viranomaiskoneistossa, joka käyttää valtaansa väärin.
Ongelmat eivät korjaannu viranomaisten muodollisella pätevyydellä, vaan todellisella pätevyydellä. Tämä tulisi myös aluehallintovirastojemme, Valviran, THL:n sekä Sosiaali- ja terveysministeriön ymmärtää, jotta saamme todellisen muutoksen mahdollistumaan lapsiperheiden hyvinvoinnin toteutumiseksi.
Lue myös:
Aluehallintovirasto: Vantaan lastensuojelussa on ongelmia (YLE 27.12.2016):
http://yle.fi/uutiset/3-9375172
Vantaa sai moitteet aluehallintovirastolta: lastensuojelu pitää saada kuntoon (HS 28.12.2016):
http://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005023660.html
Vantaan sosiaalityöntekijät uupuvat työtaakkansa alla – lastensuojelun asiakkaat joutuvat odottamaan ensitapaamista jopa kuukauden (HS 30.9.2016):
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000002923141.html
Työntekijät: Vantaan lastensuojelu rämpii – Helsinki ja Espoo ovat selvinneet paremmin (YLE 19.4.2016):
http://yle.fi/uutiset/3-8803645
Vantaan lastensuojeluun ei tipu lisää työntekijöitä (HS 23.1.2015):
http://www.hs.fi/kaupunki/art-2000002794861.html