Tietoisuustaitoja pidetään tärkeinä eko- ja ympäristösosiaalityössä.
Lastensuojelussa asiakkailta edellytetään jatkuvaa avautumista , itsetuntemusta ja luottamusta palveluihin ja työntekijöihin, joita kukaan ei koordinoi, tutki eikä valvo. Näitä ominaisuuksia kutsutaan yhteistyökyvyksi tai ”arviointitottelevaisuudeksi” eli haluksi alistua työntekijöiden usein virheellisten päätöstensä oikeuttamiseksi tehtyihin manipuloituihin arviointeihin. Nyt myös mindfulness on valjastettu vetämään sijaishuollon vankkureita.
Lastensuojelun mindfulnessissa haisee manipulointi ja psykoanalyysi
Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentian lastensuojelun ammattilaisille suunnatun Talentia- lehden uusin 30- päivää liite käyttää ison osan palstatilastaan kyseenalaisten psykoanalyyttispohjaisten traumateorioiden, perheterapian ja lastensuojelun työntekijöiden ja yrittäjien tarpeisiin muunnetun mindfulnessin markkinointiin.Mindfulness eli tietoisuustaito tarkoittaa tietoista läsnäoloa ja tietoisuutta mielen tuottamista kokemuksista ja tulkinnoista; oman olon kuuntelemista.
Jon Kabat-Zinn määrittelee sen tietoisuudeksi, jonka tarkoituksena on havaita luokittelematta mahdollisimman tarkoin kaikki se, mitä kunakin hetkenä tapahtuu.
Tietoisuus- ja läsnäolotaitojen opettelusta on varmasti hyötyä monille ihmisryhmille mutta lastensuojelullinen mindfulness- opetus ei tunnu olevan lainkaan tietoinen omista epistemologisista olettamuksistaan ja puutteistaan. Kehäpäätelmineen ja ad hoc-selityksineen se muistuttaa hälyttävästi vaarallisten uskonlahkojen opetusta.
Lastensuojelullisessa mindfulnessissa vanhemmat ovat kuin pahoja henkiä, joiden näkymättömällä ja kaikkialle ulottuvalla vaikutuksella selitetään niin lastensuojelun kuin sen toimintaympäristön ongelmat.
Lastensuojelussa työntekijöiden ei ilmeisesti tarvitse olla tietoisia omista arvoistaan, tausta-ideologioistaan tai motiiveistaan. Oman sietoikkunan sälekaihtimet saa pitää suljettuina ja sairaudentunnottomuus on virassa pysymisen ehto. Avoimuutta vaaditaan vain asiakkailta.
Mindfulnessista näyttää tulleen uusi asiakkaiden hallinnoinnin strategia , joka lastensuojelussa yhdistyy vanhaan psykoanalyysi-uskontoon; lähinnä John Bowlbyn kiintymyssuhdeteoriaan ja Pierre Janetin traumateoriaan.
Kumpikin näistä perheiden moninaisuudesta vieraantuneista psykoanalyyttisista teorioista asettaa normikseen valkoisen vauraan mieselättäjä-ydinperheen, jossa kotiin jäävän äiti- vaimon oletetaan olevan jatkuvasti paitsi lasten ja miehen- myös perhe- elämän asiantuntija-armeijan käytettävissä.
Samalla tavoin kuin lastensuojelun hoidot ovat osoittautuneet pikemminkin puoskaroinniksi ja tutkimukset ennemminkin tutkimusvilpiksi , myös lastensuojelun mindfulness on pikemminkin aivopesua , arviointitottelevaisuuteen alustusta ja turvattomiin asiantuntijasuhteisiin viettelyä kuin aitoa tietoisuustaitojen harjoittelua.
Lastensuojelullinen mindfulness perustuu psykoanalyysin virheelliseksi todettuun olettamaan repressoituneesta muistista: lastensuojelulaitosten työntekijät ja sosionomiharjoittelijat etsivät asiakkaista syntymäperheen tuottamaa salattua traumaa, jolla voitaisiin perustella asiantuntijoiden ammatillinen edunvalvonta ja turhat , ylipitkät ja kalliit sijoitukset kodin ulkopuolelle.
Vaikka lukuisat asiakkaat ja muut kansalaiset raportoivat jatkuvasti, että työntekijöiden asenteet ja asiakkaiden huono kohtelu palvelujärjestelmässä ja sijaishuollossa aiheuttavat enemmän ongelmia kuin alkuperäinen avunhaun syy, heitä ei haluta kuulla eikä uskoa.
Epäluottamus lastensuojeluun johtuu lastensuojelun fabrikoinnista ja asiakkaiden huonosta kohtelusta - ei lapsuustraumoista
Se, että asiakas tokaisee kokouksessa, että jotakin asiakirjoihin merkittyä tapahtumaa ei ole tapahtunut ei ole automaattisesti lapsuudenkodin traumaherkistyksen tuottamaa läsnäolon puutetta tai ärsykekynnyksen madaltumista vaan asiallinen reaktio lastensuojelun rikkinäisen puhelimen efektiä tuottaviin virheitä ja valheita viliseviin fabrikoituihin asiakirjoihin.
Asiakkaiden vireystilan alentuminen lastensuojelun loputtomissa palavereissa ei todennäköisesti ole tulosta traumaperäisestä hormonituotannosta vaan turhista ja huonosti organisoiduista kokouksista, joissa asiakasta solvataan ja syyllistetään eikä oteta osalliseksi omaan asiaansa.
Se, ettei lapsi halua lastensuojelun ammattilaisen apua ei välttämättä johdu lapsuudenkodin turvattomuudesta tai laiminlyönneistä vaan siitä, että hänellä on kokemustietoa ja empiirinen havainto ammattilaisavun hyödyttömyydestä ja leimaavuudesta.
Asiakkaiden aggressioksi tulkittu turhautuminen tai maltin menetys ammattilaisten seurassa ei luultavasti ole seurausta oletetuista lapsuudenkodin kaoottisista kiintymyssuhteista tai vanhempien aiheuttaman trauman häiriinnyttämästä kyvystä reagoida joustavasti ammattilaisten tuottamiin ärsykkeisiin vaan terve reaktio lastensuojelun ylimieliseen ja väkivaltaiseen puoskarointiin.
Perheenäitien haluttomuus avautua seksuaalielämästään tai vastata asenteellisiin BARO- kysymyksiin " mitä huumausaineita käytät" ja "mitä aseita kannat mukanasi" ei ole lasten kaltoinkohtelun riskitekijä vaan se, ettei lapsia kuulla omassa asiassaan.
Turvallisuutta ja ennakoitavuutta asiakassuhteisiin rakennetaan oletettujen lapsuudenkodin traumojen vakauttamisen sijaan hyvällä hallintotavalla, toimivilla valitusreiteillä ja saattamalla asiakkaiden oikeusturva kuntoon.
Luottamusta lastensuojelun "terapioihin" edistäisi myös, jos terapeutteina, kouluttajina ja ryhmänvetäjinä eivät toimisi sijaishuollon edunvalvojat tai valheellisia insestisyytöksiä tehtailleet ja tehtailevat vallan väärinkäyttäjät.
Lapsen edun toteutuminen ei ole lasten tai vanhempien tietoisuustaitojen vaan viime kädessä tuomioistuimen vastuulla.
Pyydämme Psykologiliittoa ja Valviraa ottamaan pikaisesti kantaa lastensuojelulaitoksissa harjoitettavaan tukahdutettujen traumojen terapointiin ja "palauttamiseen". Pyydämme tutkimaan myös traumapsykoterapiapalvelu Sarastuksen, Oulun yliopiston täydentävien opintojen keskuksen ja Traumaterapiakeskuksen v. 2015-2019 Oulussa järjestämän keho- orientoituneen traumapsykoterapeuttikoulutuksen ohjeidenmukaisuuden ja tieteellisen pätevyyden.
Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vain-kaikista-kovimmat-selviytyvat-tarjotusta-avusta
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelun-provokaatiot-oletko-a-huora-b-hullu-vai-c-huumehorho
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/voi-kurkkia-vanhempien-kuntoutusta-vai-valvontaa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vaiettu-kampanja-laitoshoidon-vaaroista
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sosiaalityonpsykiatrian-palvelujarjestelmia-ei-tehty-asiakkaille-vaan-mm-keskiluokkaisten-rouvien-paistattelupaikaksi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/haluaako-sosiaalityo-rakentaa-vai-purkaa-hakkeja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tarjolla-neuvolassa-ensi-vuonna-riskiseulausta-ja-turhia-epailyja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointi-on-oikeusturvariski
http://www.lokakuunliike.com/leeni-ikosen-blogi/lapitunkevan-viranomaisvastainen
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pysyvan-huostaanoton-sijaan-kotiutus
Lastensuojelussa asiakkailta edellytetään jatkuvaa avautumista , itsetuntemusta ja luottamusta palveluihin ja työntekijöihin, joita kukaan ei koordinoi, tutki eikä valvo. Näitä ominaisuuksia kutsutaan yhteistyökyvyksi tai ”arviointitottelevaisuudeksi” eli haluksi alistua työntekijöiden usein virheellisten päätöstensä oikeuttamiseksi tehtyihin manipuloituihin arviointeihin. Nyt myös mindfulness on valjastettu vetämään sijaishuollon vankkureita.
Lastensuojelun mindfulnessissa haisee manipulointi ja psykoanalyysi
Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentian lastensuojelun ammattilaisille suunnatun Talentia- lehden uusin 30- päivää liite käyttää ison osan palstatilastaan kyseenalaisten psykoanalyyttispohjaisten traumateorioiden, perheterapian ja lastensuojelun työntekijöiden ja yrittäjien tarpeisiin muunnetun mindfulnessin markkinointiin.Mindfulness eli tietoisuustaito tarkoittaa tietoista läsnäoloa ja tietoisuutta mielen tuottamista kokemuksista ja tulkinnoista; oman olon kuuntelemista.
Jon Kabat-Zinn määrittelee sen tietoisuudeksi, jonka tarkoituksena on havaita luokittelematta mahdollisimman tarkoin kaikki se, mitä kunakin hetkenä tapahtuu.
Tietoisuus- ja läsnäolotaitojen opettelusta on varmasti hyötyä monille ihmisryhmille mutta lastensuojelullinen mindfulness- opetus ei tunnu olevan lainkaan tietoinen omista epistemologisista olettamuksistaan ja puutteistaan. Kehäpäätelmineen ja ad hoc-selityksineen se muistuttaa hälyttävästi vaarallisten uskonlahkojen opetusta.
Lastensuojelullisessa mindfulnessissa vanhemmat ovat kuin pahoja henkiä, joiden näkymättömällä ja kaikkialle ulottuvalla vaikutuksella selitetään niin lastensuojelun kuin sen toimintaympäristön ongelmat.
Lastensuojelussa työntekijöiden ei ilmeisesti tarvitse olla tietoisia omista arvoistaan, tausta-ideologioistaan tai motiiveistaan. Oman sietoikkunan sälekaihtimet saa pitää suljettuina ja sairaudentunnottomuus on virassa pysymisen ehto. Avoimuutta vaaditaan vain asiakkailta.
Mindfulnessista näyttää tulleen uusi asiakkaiden hallinnoinnin strategia , joka lastensuojelussa yhdistyy vanhaan psykoanalyysi-uskontoon; lähinnä John Bowlbyn kiintymyssuhdeteoriaan ja Pierre Janetin traumateoriaan.
Kumpikin näistä perheiden moninaisuudesta vieraantuneista psykoanalyyttisista teorioista asettaa normikseen valkoisen vauraan mieselättäjä-ydinperheen, jossa kotiin jäävän äiti- vaimon oletetaan olevan jatkuvasti paitsi lasten ja miehen- myös perhe- elämän asiantuntija-armeijan käytettävissä.
Samalla tavoin kuin lastensuojelun hoidot ovat osoittautuneet pikemminkin puoskaroinniksi ja tutkimukset ennemminkin tutkimusvilpiksi , myös lastensuojelun mindfulness on pikemminkin aivopesua , arviointitottelevaisuuteen alustusta ja turvattomiin asiantuntijasuhteisiin viettelyä kuin aitoa tietoisuustaitojen harjoittelua.
Lastensuojelullinen mindfulness perustuu psykoanalyysin virheelliseksi todettuun olettamaan repressoituneesta muistista: lastensuojelulaitosten työntekijät ja sosionomiharjoittelijat etsivät asiakkaista syntymäperheen tuottamaa salattua traumaa, jolla voitaisiin perustella asiantuntijoiden ammatillinen edunvalvonta ja turhat , ylipitkät ja kalliit sijoitukset kodin ulkopuolelle.
Vaikka lukuisat asiakkaat ja muut kansalaiset raportoivat jatkuvasti, että työntekijöiden asenteet ja asiakkaiden huono kohtelu palvelujärjestelmässä ja sijaishuollossa aiheuttavat enemmän ongelmia kuin alkuperäinen avunhaun syy, heitä ei haluta kuulla eikä uskoa.
Epäluottamus lastensuojeluun johtuu lastensuojelun fabrikoinnista ja asiakkaiden huonosta kohtelusta - ei lapsuustraumoista
Se, että asiakas tokaisee kokouksessa, että jotakin asiakirjoihin merkittyä tapahtumaa ei ole tapahtunut ei ole automaattisesti lapsuudenkodin traumaherkistyksen tuottamaa läsnäolon puutetta tai ärsykekynnyksen madaltumista vaan asiallinen reaktio lastensuojelun rikkinäisen puhelimen efektiä tuottaviin virheitä ja valheita viliseviin fabrikoituihin asiakirjoihin.
Asiakkaiden vireystilan alentuminen lastensuojelun loputtomissa palavereissa ei todennäköisesti ole tulosta traumaperäisestä hormonituotannosta vaan turhista ja huonosti organisoiduista kokouksista, joissa asiakasta solvataan ja syyllistetään eikä oteta osalliseksi omaan asiaansa.
Se, ettei lapsi halua lastensuojelun ammattilaisen apua ei välttämättä johdu lapsuudenkodin turvattomuudesta tai laiminlyönneistä vaan siitä, että hänellä on kokemustietoa ja empiirinen havainto ammattilaisavun hyödyttömyydestä ja leimaavuudesta.
Asiakkaiden aggressioksi tulkittu turhautuminen tai maltin menetys ammattilaisten seurassa ei luultavasti ole seurausta oletetuista lapsuudenkodin kaoottisista kiintymyssuhteista tai vanhempien aiheuttaman trauman häiriinnyttämästä kyvystä reagoida joustavasti ammattilaisten tuottamiin ärsykkeisiin vaan terve reaktio lastensuojelun ylimieliseen ja väkivaltaiseen puoskarointiin.
Perheenäitien haluttomuus avautua seksuaalielämästään tai vastata asenteellisiin BARO- kysymyksiin " mitä huumausaineita käytät" ja "mitä aseita kannat mukanasi" ei ole lasten kaltoinkohtelun riskitekijä vaan se, ettei lapsia kuulla omassa asiassaan.
Turvallisuutta ja ennakoitavuutta asiakassuhteisiin rakennetaan oletettujen lapsuudenkodin traumojen vakauttamisen sijaan hyvällä hallintotavalla, toimivilla valitusreiteillä ja saattamalla asiakkaiden oikeusturva kuntoon.
Luottamusta lastensuojelun "terapioihin" edistäisi myös, jos terapeutteina, kouluttajina ja ryhmänvetäjinä eivät toimisi sijaishuollon edunvalvojat tai valheellisia insestisyytöksiä tehtailleet ja tehtailevat vallan väärinkäyttäjät.
Lapsen edun toteutuminen ei ole lasten tai vanhempien tietoisuustaitojen vaan viime kädessä tuomioistuimen vastuulla.
Pyydämme Psykologiliittoa ja Valviraa ottamaan pikaisesti kantaa lastensuojelulaitoksissa harjoitettavaan tukahdutettujen traumojen terapointiin ja "palauttamiseen". Pyydämme tutkimaan myös traumapsykoterapiapalvelu Sarastuksen, Oulun yliopiston täydentävien opintojen keskuksen ja Traumaterapiakeskuksen v. 2015-2019 Oulussa järjestämän keho- orientoituneen traumapsykoterapeuttikoulutuksen ohjeidenmukaisuuden ja tieteellisen pätevyyden.
Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vain-kaikista-kovimmat-selviytyvat-tarjotusta-avusta
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelun-provokaatiot-oletko-a-huora-b-hullu-vai-c-huumehorho
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/voi-kurkkia-vanhempien-kuntoutusta-vai-valvontaa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vaiettu-kampanja-laitoshoidon-vaaroista
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sosiaalityonpsykiatrian-palvelujarjestelmia-ei-tehty-asiakkaille-vaan-mm-keskiluokkaisten-rouvien-paistattelupaikaksi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/haluaako-sosiaalityo-rakentaa-vai-purkaa-hakkeja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tarjolla-neuvolassa-ensi-vuonna-riskiseulausta-ja-turhia-epailyja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointi-on-oikeusturvariski
http://www.lokakuunliike.com/leeni-ikosen-blogi/lapitunkevan-viranomaisvastainen
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pysyvan-huostaanoton-sijaan-kotiutus
RSS Feed
